Avioero ja uudelleen avioituminen Raamatun valossa

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  2000  •  muokattu 9.8.2005

Alkusanat osaan kaksi

Uudelleenavioitumista käsittelevässä opetuksessa on pääasiallisesti kolmenlaista tulkintaa, joihin tosin löytyy eri vivahteita ja sekamuotoja. Käsittelen tässä toisessa artikkelissa näitä tulkintoja. Yleensäkin ottaen opetus seurakunnissa uudelleen avioitumisen suhteen on lapsenkengissä ja pahasti laiminlyöty. Asia ei ole lainkaan helppo eikä yksinkertainen, joten en ihmettele tätä. Kun otetaan huomioon se, että lopunajan ns. seurakunnissa suurin osa jäsenistä ja vanhemmista on jumalattomia, on helppo ymmärtää, miksi "viattomien ja köyhien verta" siellä vuodatetaan. On niin kovin helppoa ja "lihan" luonteen mukaista pitää itseänsä parempana kuin toista.

Uskon artikkeleideni herättävän kysymyksiä ja avaavan Jumalan näkökulmaa monella tavalla tähän vaikeaan, ajankohtaiseen ja polttavaan kysymykseen. Puhumme lähimmäistemme - miesten ja naisten sekä heidän lastensa - iankaikkisesta kohtalosta ja ajallisen elämän siunauksellisuudesta. Ei ole lainkaan samantekevää, mitä asiasta opetamme. Monet eivät kykene itse löytämään vastauksia tiiliskivimäisestä Raamatusta. Siksi Jumala tahtoo herättää kansassaan rohkeita opettajia, jotka uskaltavat ottaa kantaa asiaan. Olkoon rakkaus itse kunkin motiivina, kun puutumme läheistemme elämään opetuksen ja mielipiteiden kautta! Tuomitkaamme oikea tuomio! Snl.24:25 Rakkaus iloitsee aina yhdessä totuuden kanssa, joten jos joku sanoo rakastavansa lähimmäistä, mutta johdattaa häntä tahallaan synnin tielle, on hän vihollisen palveluksessa siinä asiassa. Synnistä on aina tehtävä parannus, mutta on syytä oppia erottamaan hyvä pahasta, jotta emme hylkäisi erehdyksessä sitä, mikä on hyvää. Uusi liitto voi joissakin tapauksissa olla Jumalan tahto ja siunaukseksi, vaikka entinen puoliso olisi vielä elossa. Tämä siinä tapauksessa, että entinen avioliitto on päättynyt peruuttamattomasti ja varsinkin, jos toinen puolisoista on jo mennyt yhteen jonkun muun kanssa ja perustanut uuden perheen. Syytöntä osapuolta ei pidä sitoa vastoin lakia sellaiseen liittoon, jota ei ole enää olemassa. On myös joitakin muita tapauksia kuin aviorikos ja haureus, jotka päättävät liiton mahdottomana. Avioliiton voi päättää toisen puolison jumalattomuus tai muu seikka, milloin uskovainen sisar tai veli ei ole enää orjuutettu siihen liittoon vaan voi mennä uudestaan naimisiin uskovan puolison kanssa. 1Kor,7:12-16,27-28,39

"Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa." Rm.13:10

"Kaikki mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa" 1Kor.16:14

"Rakkaus... ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa." 2Kor.13:6

"Sinun sanasi on kokonansa totuus." Ps.119:160

Kolme eri tulkintaa

Tässä toisessa artikkelissa en viittaa paljoakaan Raamattuun. Tuon vain esille eri tulkintojen mielekkyyden. Muut kaksi artikkeliani kertovat mielipiteeni Raamatun opetuksesta ja käytännöstä. Niidenkään perusteella ei voi tehdä kaiken kattavaa kaavamaista ohjemallistoa, minkä mukaan toimia itse kussakin tapauksessa, eikä se ole tarkoituskaan. Henki antaa Sanalle elämän ja auttaa meitä löytämään parhaat ratkaisut jokaisen uskovaisen yksilölliseen tilanteeseen yleisiä Raamatun periaatteita noudattaen. Syntiä ei tule millään tavalla suosia, mutta ketään ei saa sitoa väärällä tavalla menneen elämän kuormiin. Me kuljemme eteenpäin voittosaatossa Kristuksessa, hänen sanojensa ohjeiden mukaan.

1. Avioliitto on kuolemaan asti sitova ja peruuttamaton

Tämä oppi on alkujaan katolinen, mutta moni karismaattinen ja protestanttinen seurakunta noudattaa sitä.

a) Yleinen tulkinta

Opin mukaan vain ensimmäinen avioliitto on Jumalan silmissä lainvoimainen. Se kestää niin kauan kuin puolisot elävät. Room.7:1-3; 1Kor.7:39 Jos he eroavat ja avioituvat uudelleen, on uusi liitto koko ajan ja jatkuvasti aviorikoksessa ja haureudessa elämistä. Jumalan edessä tämä toinen liitto ei ole pätevä. Herra ei alkuunkaan siunaa tällaista liittoa.

Tämän tulkinnan mukaan uusi avioliitto ei ole koskaan ollut Jumalan silmissä lainvoimainen entisen puolison vielä eläessä. Uudelleen avioituneiden ainoa vaihtoehto synnissä elämisen välttämiseksi olisi erota uudesta puolisosta. Uusperhe olisi pakko hajottaa, olipa siinä sitten lapsia tai ei. Tahtooko Jumala hajottaa uusperheet? Tällaista hajottamista olisi tehtävä todella paljon, jos tänä avionrikkojasukupolven aikana haluttaisiin palata tämän opin mukaiseen elämään. En usko, että Jumala haluaa hajottaa toimivia uusperheitä vaan hän tahtoo pitää ne kasassa. Entinen avioliitto on purkautunut ja käynyt mitättömäksi tässä tapauksessa. Vain uusi avioliitto on lainvoimainen. Huorinteko ja aviorikos on tapahtunut vain siinä vaiheessa, kun aviovuode häväistiin ja uusi liitto solmittiin. Uusi liitto lakkaa olemasta huorintekoa sen jälkeen, kun se on solmittu. Jos jumalaton tulee uskoon uuden avioliiton aikana, ei hänen tarvitse hyljätä uutta puolisoaan huorintekemisen vuoksi. Uusi liitto ei ole enää huorintekoa.

Jos avioliitto olisi joka tapauksessa ja aina aviopuolisoita kuolemaan asti sitova, koituisi lain soveltamisesta käytäntöön ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Ajatellaan, että uuden avioliiton solminut ihminen tulee uskoon. Opetuksen seurauksena hän uskoo elävänsä synnissä. Hänen toinen avioliittonsa ei ole ollut Jumalan silmissä koskaan lainvoimainen. Nyt käy niin, että hänen ensimmäinen aviopuolisonsa kuolee ennen kuin hän on ehtinyt erota uudesta puolisostaan. Muuttuuko tämä toinen "huorintekosuhde" tässä vaiheessa avioliitoksi, jonka Herra siunaa? Vai onko heidän ensin erottava yhteiskunnan lain mukaan ja sitten avioiduttava heti uudestaan, että Jumalakin hyväksyisi tämän toisen avioliiton? Miten laittomasta huorintekosuhteesta voisi yhdessä hetkessä tulla lainvoimainen Jumalan liitto?

Mitä jos uskoontullut henkilö on avioitunut uudelleen monta kertaa entisessä elämässään? Pitääkö kaikkien aiempien puolisoiden kuolla vai ainoastaan ensimmäisen, ennen kuin hänen toinen liittonsa tulee lainvoimaiseksi Herran silmissä? Mitä jos molemmat puolisot uudessa liitossa tulevat uskoon, niin pitääkö heidän erota toisistaan, koska elävät opetuksen mukaan aviorikoksessa ja huoruudessa? Mitä jos heillä on yhteisiä lapsia: pitäisikö lapset erottaa oikeista vanhemmistaan? Haluaako Jumala rikkoa toimivan perheen ja rakkauden siteet heidän välillään ja liittää nämä avionrikkoneet entisiin puolisoihinsa, vaikka rakkaus näiden välillä on kylmennyt? Myös ne entiset puolisot saattavat olla uudessa liitossa: mitä sitten? Pitäisikö heidänkin liittonsa purkaa ja perheet hajottaa, jotta Jumalan tahto tapahtuisi? En usko, että Jumala tahtoo hajottaa yhtään toimivaa perhettä vaan hän siunaa heitä ja pitää perheet koossa. Kirjaimen noudattaminen ei ole kaikissa tapauksissa Jumalan tahto vaan lain hengen ymmärtäminen. Lain kirjaimen mukaan on kaikkien askareiden toimittaminen sapattina kiellettyä, samoin työn tekeminen. Herra kuitenkin osoitti sen, että sapattina on lupa tehdä hyvää, vaikka se työtä olisi. Jos härkä tippuu kaivoon, on se lupa nostaa sieltä pois. Jos sairas tarvitsee hoitoa, on hänen lupa mennä lääkärin luokse ja lääkäri saa parantaa hänet sapattina. Jos joku juuttuu hissiin, on hissinkorjaajan lupa tulla päästämään vangittu vapauteen. Jos talo syttyy palamaan, on palomiehillä lupa sammuttaa tulipalo. On lukemattomia ammatteja, joissa työnteko sapattina on rakkauden suurimman käskyn noudattamista, mutta sapatin kirjaimellinen viettäminen koituisi synniksi. Meidän tulee aina ajatella teon seurauksia, miten ne vaikuttavat lähimmäisiin, kun arvioimme sitä, mikä on hyvää, täydellistä ja oikeata Jumalan silmissä. Uudestaan avioituneen parin tuomitseminen jatkuvasta huorintekemisestä ja uusperheiden hajoittaminen ei ole rakkauden käskyn mukaista toimintaa vaan syntiä.

Erikoinen tilanne on se, miten tulee suhtautua sellaiseen avioliittoon, jossa toinen puolisoista on ensimmäistä kertaa aviossa ja toinen on avioitunut uudelleen? Uudelleen avioitunut elää opin mukaan selvästi huoruudessa. Entäpä tämä toinen, joka on ensimmäistä kertaa naimisissa? Opin mukaan ainoa vaihtoehto olisi erota. En usko silti, että Jumala tahtoo välttämättä joka avioliiton hajottaa, kun selviää, ettei naimisiin olisi saanut mennä. Jumala tahtoo pitää nykyisen avioliiton edelleen voimassa, mikäli entiseen ei ole paluuta ja se on peruuttamattomasti päättynyt. Mooseksen lain mukaan avioliitto päättyi peruuttamattomasti silloin, kun toinen eronneista puolisoista meni naimisiin jonkun muun kanssa. 5Moos.24:1-4 Tätä sääntöä voidaan edelleen noudattaa, mutta uskovainen ei ole sidottu siihen, koska se on kymmenen käskyn ulkopuolinen säädös. Jos paluu entiseen liittoon on mahdollista, niin siihen suodaan uudessa liitossa mahdollisuus. Myös Jumala antaa luopiolle mahdollisuuden palata takaisin tykönsä ja uusii armoliiton hänen kanssaan Kristuksen veren kautta. Hoos.14:1-5 Anteeksiantamuksen veri huuhtoo pois entiset synnit ja uskovainen saa aloittaa puhtaalta pöydältä uuden vanhurskaan vaelluksen alkuperäisessä avioliitossa.

Katolisesta avioliiton solmimisen kieltävästä opista seuraa väistämättä kummallisia kiemuroita tänä avionrikkojasukupolven aikana. Jos yhteiskunnan lait muutettaisiin tällaisen Raamatun tulkinnan mukaisiksi, olisivat seuraukset vakavat. Joku voisi jopa murhata entisen puolisonsa voidakseen mennä naimisiin uuden puolison kanssa. Paljon helpompaa on tunnustaa, että entinen avioliitto on päättynyt eikä sitä voida enää korjata, kun puolisot ovat ajautuneet peruuttamattomasti toisistaan erilleen. Tämä tulkinta ei käsittääkseni sodi millään tavalla rakkauden suurinta käskyä vastaan. On totta, että syntiä ollaan tehty avioeron yhteydessä - Herra vihaa hylkäämistä - mutta ei ole jatkuvaa synnissä rypemistä elää uudessa avioliitossa entisen avioliiton päättymisen jälkeen.

b) Sekatulkinta

Toinen vaihtoehto on soveltaa 1. korinttilaiskirjeen 7. luvun jakeita 17, 20 ja 24 siten, että uskoon tullut voi "pysyä siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu". Jos hän on uskoon tullessaan naimisissa, niin hän saa jäädä tähän avioliittoon. Jos hän on eronnut ja elää yksin, niin hän ei saa avioitua muun kuin ensimmäisen puolisonsa kanssa niin kauan kuin tämä elää. Jos hän elää avoliitossa, hänen on hajotettava tämä suhde ja uusperhe. Tällaiset säädökset ovat aikamoista arpapeliä. Herätyksessä olevan kannattaisi taktikoida, missä vaiheessa antaa periksi taistelunsa Jumalan kutsua vastaan ja antaa elämänsä Jeesukselle. Ensin kannattaisi mennä naimisiin ja antaa vasta sitten elämä Herralle. En usko, että tämäkään vaihtoehto on kovin vanhurskas.

Tulkinnan mukaan uusi avioliitto on ollut kaiken aikaa huoruudessa elämistä ennen uskoon tuloa. Mutta kun ihminen tulee uskoon, niin tuo "kirottu" liitto muuttuu taianomaisesti ja silmänräpäyksellisesti "siunatuksi ja lainvoimaiseksi Jumalan siunaamaksi liitoksi!" Raamattu ei anna tukea tälle olettamukselle, että huorintekosuhde muuttuisi pyhäksi avioliitoksi uskoontulon myötä. Parisuhde on joko huorintekoa tai haureutta eli esiaviollista seksiä tai sitten se on pyhä avioliitto. Uskoontulo tai uskossa oleminen ei tee parisuhdetta sen pyhemmäksi tai saastaisemmaksi.

Miten käy niiden ihmisten, jotka elävät uskoontulohetkellä avoliitossa? Avoliitossa elävän olisi erottava avopuolisostaan, koska hänen kanssaan ei olisi lupa avioitua. Yhteiset lapset eivät lain kirjaimen mukaan muuta tätä tulkintaa toiseksi. Johdonmukaista olisi tuomita kaikki avosuhteet huorinteoksi ja uudet avioliitot avionrikkomiseksi. Näin jouduttaisiin taas hajottamaan toimivat perheet ja vanhemmat omista lapsistaan, jos sellaisia olisi siunaantunut. En usko Jumalan yhtyvän tähän ajatukseen, koska Jumala ei halua tehdä ihmiselle pahaa vaan hyvää, lain mukaan tietysti. Uskon, että Jumala tahtoisi pitää uusperheen tässäkin tapauksessa eheänä ja sallisi uudelleen avioitumisen. Jos toinen puolisoista ei haluaisi mennä naimisiin vaan haluaisi jatkaa avoliitossa, niin siinäkin tapauksessa Jumala katsoo läpi sormien sitä syytöntä osapuolta, joka ei voi kääntää uskosta osattoman puolison päätä tässä asiassa. Tärkeintä parisuhteessa on se, että se on suunniteltu kestämään ajallisen elämän loppuun asti, kunnes toinen puolisoista kuolee, ei se, että parisuhde on oikealla tavalla kirjaimen mukaan solmittu, vaikka avioliitto onkin ainoa selvä Jumalan tahdon mukainen parisuhteen muoto.

Jos ihminen on eronnut ja elää yksin, kun tulee uskoon, niin hänen olisi opin mukaan jatkettava yksineloa. Hänen tulisi rukoilla entisen puolisonsa puolesta, että tämä ottaisi hänet takaisin, jos mielii elää avioliitossa. Jos hänen entinen puolisonsa olisi mennyt uudestaan naimisiin, niin hänen pitäisi rukoilla tuon uuden avioliiton ja perheen rikkoutumista. Jos hänen entinen puoliso tulisi uskoon, niin hänen pitäisi sitä vastoin rukoilla oman liittonsa jatkuvuuden puolesta. Huomaan, että tämä on ristiriitaista ja järjetöntä, eikä voi olla siten Jumalan tahdon mukaista. Jumala tahtoo julistaa sen eronneen ja yksinelävän uskovaisen vapaaksi avioliiton siteistä, niin että hänen on lupa mennä uudestaan naimisiin, kunhan se vain tapahtuu Herrassa. Samalla hänen ex-puolisonsa vapautuu avioliiton siteistä, jos ei ole aiemmin niistä vapautunut ja ottanut itselleen uutta puolisoa. Mikäli molemmat ovat naimattomia, kun toinen tai molemmat tulevat uskoon, niin silloin on mahdollista palata takaisin alkuperäiseen avioliittoon. Jos tämäkään ei onnistu, niin silloin voidaan pitää molempia avioliiton siteistä vapaina, vaikka aviorikosta ei olisi tehty. Tähän on perusteena Paavalin neuvo uskovalle siinä tapauksessa, että jumalaton ottaa eron eikä suostu elämään yhdessä. Uskovainen ei ole silloin orjuutettu avioliiton siteisiin vaan on vapaa menemään toiselle. 1Kor.7:12-16 Tätä tukee myös Paavalin myöhempi sana:

1.Korinttolaiskirje:
7:27 Jos olet sidottu vaimoon, älä pyydä eroa; jos et ole sidottu vaimoon, älä pyydä itsellesi vaimoa.
7:28 Mutta jos menetkin naimisiin, et syntiä tee; ja jos neitsyt menee naimisiin, ei hänkään tee syntiä; mutta ne, jotka niin tekevät, joutuvat kärsimään ruumiillista vaivaa, ja siitä minä tahtoisin teidät säästää.

Näissä jakeissa esiintyy verbi, joka tarkoittaa "olla erotettu" tai "olla päästetty", eli kyse on puretun avioliiton tapauksesta. Suomennos kertoo, "jos et ole sidottu vaimoon, älä pyydä itsellesi vaimoa. Mutta jos menetkin naimisiin, et syntiä tee." King James Version kääntää tarkemmin: "Art thou loosed from a wife?" "Oletko päästetty irti vaimosta" eli "oletko eronnut?" Jos joku on eronnut tai hänestä on otettu ero, niin hän ei tee syntiä mennessään uudestaan naimisiin jonkun toisen kanssa, kunhan se vain tapahtuu Herrassa. Jumalan sana on tässä kohden armollinen ja hyvä, koska kaikille ei ole suotu Herran lahjaa pysyä naimatonna. 1Kor.7:7-9 Jos kaksi uskovaista rakastuu toisiinsa ja haluaa solmia avioliiton, niin he voivat tehdä sen Jumalan suostumuksella ja siunauksella, kun ovat vapaat eivätkä ole sidottu toiseen avioliittoon. Mikään muu Raamatun kohta ei näin selvästi tuo ilmi Jumalan hyviä neuvoja ja ohjeita uskovaisten seurakunnalle avioeroa ja uudelleen avioitumista koskien kuin tämä kohta.

Tässä b) -kohdan mukaisessa tulkinnassa tullaan monta kertaa ristiriitaisiin tilanteisiin niin kuin a) kohdankin soveltamisessa käytäntöön. Lain kirjain kuolettaa eikä sanassa ole elämää antavaa voimaa ilman armoa ja totuutta. Totuus iloitsee aina yhdessä rakkauden kanssa. On rakkauden mukaista laskea sidotut vapauteen tilanteissa, joissa muu vaihtoehto on mahdoton toteuttaa. Uskova on vapaa entisyyden taakoista ja voi etsiä Jumalan tahtoa kaikki synnit anteeksisaaneina, kun vain muistaa uudessa elämässä vaeltaa Jumalan tahdon mukaan. Jatkuvat avioerot ja uudelleen avioitumiset eivät ole Jumalan tahdossa pysymistä vaan kuvastavat löysää moraalia ja ovat siveettömyyttä. Sitä ei Raamattu kenellekään suosittele vaan tuomitsee sellaisen elämän syntinä, josta on tehtävä parannus. Jos joku ei pysty elämään avioliitossa, niin hänen on parasta olla naimatonna ja omistaa elämänsä Herran palvelemiseen.

Esimerkkejä tulkinnan aiheuttamasta käytännön elämästä

Olen kuullut avioliitosta, jossa lapsiperheen aviomies oli alkanut elää homosuhteessa. Hän jatkoi samalla yhteiselämää vaimonsa kanssa. Vaimo oli uskossa. Seurakunta opetti, että vain kuolema erottaa aviopuolisot toisistaan. Niinpä tuo rouva ei uskaltanut erota homostelevasta miehestään. Hän jatkoi rukoustaistelua miehen uskoontulon puolesta ja alistui avioliittoon hänen kanssaan. En tiedä, miten tässä avioliitossa sittemmin on käynyt. On mahdollista, että tuo bi-seksuaali puoliso on tullut uskoon ja avioliitto on siten eheytynyt. Uskon silti, että Jumalan tahto tämänkaltaisessa tapauksessa olisi avio- tai asumusero, kunnes puoliso luopuu perversiostaan. Jos merkkejä parannuksesta ei ole näkyvissä, on lupa hyljätä homo puoliso ja avioitua uudestaan heteron kanssa, jos Herra suo sen tapahtua.

Onko yleensä Jumalan tahto, että uskollinen puoliso jatkaa yhdessäoloa uskottoman ja haureellisen aviopuolison kanssa, olipa tämä hetero- tai bi-seksuaali? Joidenkin kohdalla saattaa olla: avioliittohan voi myöhemmin eheytyä ja haureellisesta puolisosta tulla uskollinen. Aviero tai asumusero voi kuitenkin olla parempi vaihtoehto, koska silloin se uskollinen puoliso viestittää rakkaudessa sille toiselle, ettei hänen käytöksensä ole oikein. Aviorikos ja siinä eläminen satuttaa puolisoa ja koko perhettä eikä sitä tule katsoa lävitse sormien. Asumusero ja jos sekään ei auta niin avioero suojelee uskollista puolisoa synnin seuraamuksilta kuten sukupuolitaudeilta ja puolison halveksunnalta. Kun avioliitto päättyy toisen uskottomuuteen ja haureuteen, on syytön osapuoli Jeesuksen sanojen mukaan vapaa avioliitosta ja voi mennä uudestaan naimisiin. Matt.19:1-12 Hylkääminen huoruuden tähden ei ole syntiä vaan Jumala antaa siihen mahdollisuuden jo Vanhan Testamentin aikana, kun avionrikkojat tuli lain mukaan kivittää kuoliaiksi. 3Moos.20:10 Koska tämä tuomio ei ole enää voimassa ja Herrakin jätti sen täyttämättä useamman kerran Raamatun historiassa, voidaan syytön osapuoli katsoa vapaaksi avioliiton siteistä eikä hänellä ole laillista estettä uuden avioliiton solmimiselle.

Toinen murheellinen tapaus, josta olen kuullut, on sellainen, että syvältä alkoholismista pelastunut avopari tuli uskoon. He olivat molemmat eronneet entisistä puolisoistaan. Seurakunta kielsi heitä menemästä keskenään naimisiin. Entisiin avioliittoihin ei ollut myöskään paluun mahdollisuutta näkösällä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi eroaminen ja yksin eläminen. Kummallakaan ei ollut lahjaa pysyä naimatonna ja niin he luulivat rikkovansa Jumalan sanaa vastaan, kun eivät voineet erota toisistaan. Seurauksena molemmat lankesivat ns. "pois uskosta" ja alkoivat juoda. Toinen tappoi itsensä tässä tilassa, toisen kohtaloa en tiedä. Opettiko seurakunta oikein? Mielestäni ei. Heidän olisi ollut lupa mennä naimisiin keskenään ja elää uskovaisena avioparina seurakunnan keskellä. En pidä entisiä avioliittoja sitovina, koska niihin ei ollut paluuta ja uusi parisuhde oli toimiva. Entiset liitot olivat päättyneet myös aviorikoksen seurauksena, joten senkään perusteella niihin ei ollut paluuta kuin Jumalan armosta. 5Moos.24:1-4

2. Ns. viaton eli syytön puoliso saa avioitua uudelleen; syyllinen on "avioon kelpaamaton" vai onko?

Selvyyden vuoksi mainittakoon tähän alkuun, että avioerossa tuskin koskaan on niin, että toinen puolisoista on "täysin syytön" ja toinen "täysin syyllinen". Täysin syytöntä ei olekaan, koska kaikki ihmiset ovat syntisiä ja tekevät jonkin verran syntiä vielä uskovinakin. Kun puhun tässä yhteydessä syyllisestä ja syyttömästä osapuolesta, niin tarkoitan syyllisellä sitä, joka ensin tekee aviorikoksen tai hylkää puolisonsa. Käytännössä voi silti olla vaikea sanoa, kumpi osapuolista on enemmän syyllinen tähän syntiin. Esimerkiksi aviopuolison laiminlyöminen ja huono kohtelu voivat ajaa hänet toisen syliin. Tällaisessa tapauksessa se "uskollinen" puoliso on katsottava enemmän syylliseksi, sillä hän ei ole täyttänyt rakkauden velvoitteitaan ja on käynyt siten "avioon kelpaamattomaksi" oman jatkuvan huonon käytöksensä ja paatumuksensa vuoksi. Jos toinen puolisoista kieltäytyy seksistä avioliitossa ilman siihen pätevää lääketieteellistä tai muuta syytä, esimerkiksi vankeutta, niin hän on itse enemmän syypää siihen, jos avioliitto päättyy aviorikokseen ja eroon. Myös vankeus voidaan katsoa itse aiheutetuksi syyksi, kun vanki on syyllinen siihen rikokseen, josta hänet vangittiin ja syyllinen myös Jumalan sanaa vastaan.

Tämän toisen kohdan mukaiseen tulkintaan liittyvät Raamatun kohdat ovat Matt.5:31-32 ja 19:1-12.

Matteuksen evankeliumi:
5:31 On sanottu: 'Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan.'
5:32 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin.
19:1 Ja kun Jeesus oli lopettanut nämä puheet, lähti hän Galileasta ja kulki Jordanin tuota puolta Juudean alueelle.
19:2 Ja suuri kansan paljous seurasi häntä, ja hän paransi heitä siellä.
19:3 Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?"
19:4 Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'
19:5 ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?
19:6 Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
19:7 He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?"
19:8 Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.
19:9 Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."
19:10 Opetuslapset sanoivat hänelle: "Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden, niin ei ole hyvä naida."
19:11 Mutta hän sanoi heille: "Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu.
19:12 Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon."

Tulkinnan mukaan hylkääminen ja uudelleen avioituminen on sallittu Jeesuksen mainitsemassa poikkeustapauksessa, siis kun puoliso on uskoton ja tekee huorin, mutta ei muulloin. Hylkääjä saa mennä naimisiin uuden siveän puolison kanssa, mutta avionrikkonut tai haureutta harjoittanut puoliso ei saa avioitua uudestaan, koska on syyllinen. Tässä tulkinnassa ei ole mitään ongelmia niin kauan kuin käsitellään pelkästään ns. syytöntä osapuolta. Mutta kun mietitään, mikä tilanne on syyllisellä eli avionrikkoneella osapuolella, niin ongelmia alkaa syntyä. Onko tällä haureellisella puolisolla koskaan mahdollisuutta avioitua uudelleen? Jeesus sanoo: "joka nai hyljätyn, se tekee huorin." "Hyljätty" on tässä tulkinnassa aina se aviorikokseen syyllistynyt puoliso. Miten hänen käy? Saako hän ex-puolison uuden avioitumisenkaan jälkeen mennä naimisiin, vai olisiko hänelle uusi liitto jatkuvaa huorintekoa? Niin ei voi oikeuden mukaan olla, koska onhan selvää, että edellinen liitto on lopullisesti päättynyt viimeistään siihen, kun entinen puoliso on mennyt uudestaan naimisiin. Ja vaikka tätä ei tapahtuisikaan, niin on entinen liitto päättynyt huorinteon seurauksena eikä siihen ola aina mahdollista palata. Näin ollen huorinteko on tulkittava kertaluontoiseksi eikä jatkuvaksi. Kun huorintehnyt puoliso menee toiselle, on tämä uusi liitto lainvoimainen avioliitto, kun se lain mukaan solmitaan. Hyljätty puoliso on heti välittömästi vapaa avioliiton siteistä, kun toinen on ottanut hänestä eron. Mennyt avioliitto ei sido kumpaakaan osapuolta. Muut tulkinnat tässä vaihtoehdossa johtavat järjettömyyksiin ja umpikujaan, ristiriitoihin, joita ei voi selvittää.

a) Syyllinen saa palata takaisin ensimmäiseen liittoonsa, mutta ei solmia uutta avioliittoa

Onko kenelläkään lupaa naida aviorikokseen syyllistynyttä? Olisiko se huorintekemistä? Vapauttaako vain entisen puolison kuolema tällaisen ihmisen, niin että hän voi avioitua uudelleen toisen kanssa? Room.7:1-3 Toinen vaihtoehto olisi palata takaisin alkuperäisen puolison tykö ja sopia hänen kanssaan. 1Kor.7:10-11 Tämä tulkinta on heti alusta alkaen ristiriitainen. Jos kerran ns. syytön eli uskollinen ja siveä puoliso saa avioitua uudelleen, niin miten ihmeessä tämä syyllinen sitten voisi palata entiseen liittoonsa? Meidän on pakko hyljätä tämä tulkinta välittömästi, muuten Jumalan sana todistaisi itse itseään vastaan, eikä se voisi pysyä voimassa. Mar.3:24 Tämän tulkinnan mukaisesti haureuden tähden hyljätty puoliso olisi avioon kelpaamaton siihen asti, kunnes hänen entinen puolisonsa kuolisi. Viaton osapuoli saisi avioitua uudelleen, mutta syyllisen peli olisi kerta heitolla pelattu. Tämä ei ole mielestäni evankeliumin hengen eikä rakkauden mukainen tulkinta. Aviorikokseen syyllinen osapuoli voi elää myös uudessa liitossa eikä se ole huorintekemistä. Hänen on kuitenkin tunnustettava syntinsä, jos tulee uskoon ja elettävä siitä eteenpäin Jumalan tahdon mukaisesti, sitä mukaa kuin Jumala antaa hänelle voimaa vanhurskaaseen vaellukseen.

b) Syyllinen saa solmia uuden avioliiton sen jälkeen, kun ex-puoliso on mennyt toiselle

Tämä tulkinta antaa hieman enemmän liikkumavaraa. Jeesus tarkoittaisi sitä, että aviorikokseen syyllistynyt olisi avioon kelpaamaton vain siihen asti, kunnes "syytön" ex-puoliso menisi uudestaan naimisiin. Sen jälkeen sopimisen vaihtoehto ja paluu ensimmäiseen liittoon olisi pois suljettu, sillä se aiheuttaisi tämän uuden liiton särkymisen. Jeesus ei enää suosittele sopimista: jotain saa sentään säilyä ehjänä. Myös tämä ensimmäisen avion rikkonut puoliso olisi näin tullut avioon kelpaavaksi. Entinen liitto on käynyt mitättömäksi eikä sopiminen tule kysymykseen, joten uusi voi alkaa - tähän asti oppi on oikein. Avioliitto voi päättyä muutenkin kuin aviopuolison kuolemaan, tässä tapauksessa haureuden aiheuttamaan avioeroon ja sitten lopullisesti viattoman osapuolen uuteen avioliittoon. Entisen liiton päätyttyä ja sovun tekemisen käytyä rakentamisen sijaan hajottamiseksi, on myös syyllisen lupa avioitua toisen kanssa. Opetus on totta, mutta ei koko totuus. Mitä sitten, jos tämä "syytön osapuoli" päättääkin jäädä naimattomaksi? Hän ei suostu sovintoon edellisen kanssa eikä mene toisellekaan? Onko "syyllinen" osapuoli nyt avioon kelpaamaton? Mielestäni ei. Mahdollisuus uuteen avioliittoon on jokaisella eronneella jo siitä hetkestä alkaen, kun avioero on tullut voimaan, mutta uskovaisten tulee etsiä sopua eikä etsiä heti itselleen uutta puolisoa. 1Kor.7:10-11 Avioliitto on silti päättynyt eikä uudelle ole enää laillista estettä, mutta uusi liitto on katsottava kertaluontoiseksi huorinteoksi, jos erolle ei ole pätevää syytä kuten haureus, hyljätyksi tuleminen uskosta osattoman taholta tai jatkuva väkivalta. Tästä aiheesta olen kirjoittanut enemmän kahdessa toisessa artikkelissani ja kolmannen kohdan mukaisessa tulkinnassa.

Tämä b) -kohdan mukainen tulkinta on siis osittain oikein, mutta sekin sotii viime kädessä armoa vastaan, kun kieltää menemästä naimisiin ja kehottaa kantamaan menneisyyden kahleita, joista Jeesus on verellään uskovaisen vapauttanut. "Rakkaus peittää syntien paljouden kaiken," mutta tässä tulkinnassa se ei tee sitä.

c) Syyllinen voi avioitua toisen kanssa uskoontulonsa jälkeen

Ihminen tekee aviorikoksen tai elää haureellisesti. Seurauksena on avioero. Sillä ei ole merkitystä kumpi avioeron ottaa, syytön vai syyllinen osapuoli. Tämän opin mukaan syyllisestä on tullut avioon kelpaamaton, mutta syytön voi avioitua toisen kanssa. Syyllinen on avioon kelpaamaton kuitenkin vain siihen asti, kunnes tulee uskoon ja syntyy uudesti ylhäältä. Mutta missä kohden Raamatussa sanotaan, että uskoontulo tekee hänestä avioon kelpaavan? Pyyhkiikö armo tuon avioon kelpaamattomuuden pois? Asettaako Jumala uskovaisen tässä suhteessa parempaan asemaan kuin jumalattoman? Ei aseta. Raamattu ei anna mitään tukea tällaiselle tulkinnalle. Syyllisen osapuolen naiminen on huorintekemistä joko aina, entisen puolison kuolemaan tai sitten hänen uuteen avioliittoonsa asti tai ei koskaan. Uskoontulo ei vaikuta mitenkään aiemman avioliiton lainvoimaisuuteen Jumalan eikä yhteiskunnan silmissä. Joko se on päättynyt jo aiemmin tai sitten ei. Uudestisyntyminen ei myöskään tee ihmistä sen enempää avioon kelpaavaksi kuin mitä hän aiemmin oli. Ihminen on avioon kelpaamaton tai kelpaava riippumatta siitä onko hän uskossa tai ei. Tämän c)-kohdan mukainen tulkinta ei kestä miltään osin Raamatun valoa ja se pitää siksi hyljätä Jumalan tahdon vastaisena. Aviorikos ja uusi avioliitto on vain kertaluontoinen rikos, ei jatkuvaa huorintekemistä entistä puolisoa vastaan.

3. Uusi avioliitto voi olla Jumalan tahto tietyissä tapauksissa, jos sopiminen entisen puolison kanssa osoittautuu tuloksettomaksi

Tätä tulkintaa käsittelen laajemmin kahdessa muussa artikkelissani. Se perustuu lähtökohdaltaan siihen tulkintaan, että entinen avioliitto on päättynyt myös Jumalan silmissä silloin, kun toinen tai molemmat puolisoista ovat sen purkaneet ja sanoutuneet irti liitosta. Uusi avioliitto on siten aina lainvoimainen Herran silmissä, vaikka se yhteiskunnan tai ihmisten silmissä ei sitä olisikaan. Tässä kohden on kuitenkin syytä huomioida uskovan ja lain tuntevan henkilön suurempi vastuu Jumalan edessä, mistä kirjoitin johdannossa. Tahallaan avionrikkonut uskovainen elää huoruuden synnissä uudessa liitossa ollessaan aina siihen asti, kunnes katuu syntejään ja kokee mielenmuutoksen sen tekemisen suhteen. Sen jälkeen on lupa pohtia asioita uudestaan. Ehkä joissakin tapauksissa liiton jatkaminen on näissäkin tapauksissa Jumalan tahto ja parempi vaihtoehto. Tavoitteena on se, ettei viattomien tarvitse kärsiä toisten tekemistä synneistä ja tahallaan avionrikkoneen puoliso on yleensä tietämätön siitä, että syntiä on lähdetty tahallaan tekemään. Myöskään uuteen liittoon syntyneet lapset eivät ole vastuussa vanhempiensa teoista eikä heitä pidä mennä erottamaan biologisista vanhemmistaan. Jos se edellinen liitto on lopullisesti purkautunut ja särkynyt, niin sitä ei pidä mennä väkisin eheyttämään. Jumala tahtoo pitää eheänä edes jotakin ja jos se on se uusi liitto, niin olkoon sitten siinä uskollisia ja siveitä. Tämä on mielipiteeni tästä asiasta, mutta olkoon jokainen varma Jumalan edessä siitä, miten elämänsä elää ja minkä oikeaksi havaitsee. Ihmisenä voimme neuvoa väärin, mutta uskon vilpittömästi evankeliumin ja Kristuksen veren puhdistavan meidät kaikesta vääryydestä ja vapauttavan menneen elämän kahleista. Mitä taas jumalattoman uuteen avioliittoon tulee, niin sillä ei ole juurikaan merkitystä hänen pelastuksensa kannalta, koska pelastusta ei saada noudattamalla lakia vaan saamalla synnit anteeksi. Jumalattoman ei siis hyödytä erota uudesta puolisostaan, jotta saisi sitä kautta pelastuksen. Sen sijaan hänen tulee uskoa Jumalan ainokaisen Pojan nimeen ja oppia häneltä rakastamaan veljiä sekä kaikkia ihmisiä niin kuin itseään. Vasta sitten hän voi saavuttaa pelastuksen uskon kautta, jonka Jumala hänessä vaikuttaa, yhdessä rakkauden ja totuuden kanssa.

Puhun artikkeleissani myös puolisoiden välisen sopimisen ja vanhan liiton eheyttämisen puolesta: en pelkästään uudelleen avioitumisen oikeutuksesta ja siunauksellisuudesta. Avioliiton kestäminen siihen asti, "kunnes kuolema erottaa" on Jumalan ensisijainen tahto. Tämä on selkeä Raamatun ilmoitus liittouskollisuudesta.

Avioliiton tarkoitus on kestää ajallisen elämän loppuun asti. Avioliittolupauksessa luvataan: "kunnes kuolema meidät erottaa". Aina emme tässä kuitenkaan onnistu. Ihmiset eroavat mitä erilaisimmista syistä. He rikkovat avioliitot "ihmisten tavalla." Koska näin tapahtuu, tulee meidän tietää, salliiko Jumala missään tapauksessa avioeroa. Onko ihmisten ottama avioero lainvoimainen Herran edessä? Voiko ihminen erottaa sen, minkä Jumala on yhdistänyt? Onko eronneilla lupa palata takaisin ja eheyttää avioliitto? Onko uusi avioliitto toisen kanssa koskaan lainvoimainen? Jos on, niin onko se sitä aina vai ainoastaan joissakin tietyissä poikkeustapauksissa? Onko uusi avioliitto siunaus vai synnissä elämistä, jatkuvaa huorintekemistä? Aiheuttaako uudessa avioliitossa eläminen iankaikkisen kadotustuomion? Kyseessä on joko elämä tai kuolema, kirous tai siunaus. Vai voiko asiaa muulla tavalla tulkita? Koska kyse on elämän ja kuoleman kysymyksestä, käyvät monet siitä kiivasta väittelyä ja katkaisevat suhteet toisin ajattelevien kanssa. Tämä on tavallaan välttämätöntä eikä siitä voida ketään tuomita. Jokainen toimii sen uskon määrän mukaan, mikä hänellä on. Silti olisi seurakunnan parasta, että uskovaiset löytäisivät tässä asiassa yhteisen sävelen Jumalan tahdon mukaan. Silloin ei pääsisi hajaannusta syntymään vaan kaikki noudattaisivat Jumalan sanaa.

Viimeisin tulkintamalli tuo siis esille sen ajatuksen, että kun ihmiset eroavat, niin avioliitto on päättynyt myös Jumalan silmissä. Koska vanha liitto on päättynyt, niin uusi voi tulla tilalle. Uusi avioliitto ei ole siten aviorikoksessa elämistä, jos avioeron peruste on Jumalan hyväksymä. Jos avioero johtuu toisen tekemästä aviorikoksesta tai haureellisuudesta, niin siinä tapauksessa tämän haureellisen puolison uusi avioliitto on huorintekemistä ja jatkuvaa, aina siihen asti, kunnes hän muuttuu mieleltään. Aviorikos mielletään sellaiseksi syyksi, joka päättää avioliiton ja vapauttaa syyttömän osapuolen, niin että hänellä on lupa mennä naimisiin toisen kanssa, mutta hän ei tee siinä syntiä. Avionrikkonut puoliso elää kuitenkin synnissä samoin kuin hänen kanssaan naimisiin mennyt uusi puoliso. Jos tähän tilanteeseen on ajauduttu ja puolisot tunnustavat syntinsä, katuvat sitä ja muuttuvat mieleltään, niin heille luetaan synti anteeksi. Silloin voidaan katsoa tilannetta uudestaan. Jos entinen puoliso on odottanut avionrikkonutta puolisoa takaisin eikä uuteen liittoon ole syntynyt lapsia ja jos sopiminen on mahdollista, niin silloin on erottava uudesta puolisosta ja palattava entisen luokse tai pysyttävä naimatonna. 1Kor.7:10-11 Jos lapsia on syntynyt uuteen liittoon ja jos sopiminen ei ole mahdollista entisen puolison kanssa, niin olen sitä mieltä, että on parempi jäädä elämään uudessa liitossa. Uskon sen olevan myös Jumalan tahto tässä tapauksessa.

Matt.5:31-32; 1Kor.7:10-11 Nämä kohdat on annettu neuvoksi ennen kaikkea uskovien avioliittoihin. Siksi Jeesus sanoo "muun syyn kuin aviorikoksen tähden" -hyljätystä, että hänet "saatetaan tekemään huorin". Huorintekoa ei siis ole vielä tapahtunut puolin eikä toisin ennen toista avioliittoa, mikä kuulostaa luonnolliselta uskovien ollessa kyseessä. Jeesus tietää kuitenkin, että myös uskovainen saattaa langeta tai hänellä voi olla haureellinen jumalaton puoliso. Siksi hän sanoo Matteuksen evankeliumissa, miten on lupa menetellä silloin, kun vaimo on uskoton. Matt.19:9 Silloin on lupa hyljätä avionrikoksessa elävä puoliso ja avioitua toisen kanssa.

Jeesuksen sanaan vuorisaarnassa sisältyy myös luonnollinen olettamus hyljätyn vaimon uudelleen avioitumisesta: miksi muuten Herra sanoisi "saattaa hänet tekemään huorin"? Matt.5:31-32 Eihän hylkääminen vielä ole huorintekemistä vaan vasta toiselle meneminen?! Miksi Jeesus sanoo muun kuin huoruuden tähden hyljätyn puolison kanssa naimisiin menemistä avionrikkomiseksi? Tässähän on kyse tapauksesta, jolloin hylkäämiseen ei ole mitään hyväksyttävää syytä vaan mies hylkää vaimonsa "mistä syystä tahansa", ihan vähäpätöisestä syystä. Uskon tässä kohden niin, että Jumalan tahto olisi sopia entisen puolison kanssa tai jäädä naimattomaksi. Paavali opettaa uskovien välisestä avioliitosta sillä tavalla. 1Kor.7:10-11 Jos joku nai tällaisen mistä syystä tahansa hyljätyn puolison, tekee hän huorin ja jää elämään huorintekosuhteessa mielen muuttumiseen asti. Ainoa vapauttava tekijä tässä kohden on se, että hylkääminen voidaan katsoa jumalattoman puolison tekemäksi. Silloin hyljätty veli tai sisar ei ole orjuutettu eli hän on vapaa menemään uudestaan naimisiin, kunhan se vain tapahtuu Herrassa eli uusi puoliso on uskovainen. 1Kor.7:12-15

Vaikka uusi avioliitto on Raamatun mukaan luvallista, joskus jopa suotavaa, niin siihen ei silti pidä rientää kiirehtien. Ihminen ajautuu helposti epätoivossaan ylilyönteihin ja kevytkenkäisyyteen, löysään moraaliin. Vasta sitten kannattaa avioitua uudelleen, kun on varma Herransa edessä siitä, että uusi liitto on Jumalan tahdon mukainen. Uuden suhteen tulee perustua rakkauteen. Uskovaisten avioliitolta on lupa odottaa parasta mahdollista Herran siunausta, olipa se järjestyksessä kuinka mones tahansa. Avioliitto ei ole mikään korvike tai pakotie pois entisestä epäonnistumisesta. Se on uusi alku uuden ihmisen kanssa. Yhteiseltä elämältä on siten lupa odottaa onnea ja ihanuutta. Uskon avulla saamme aikaan parempaa. Ja avioliiton onnistumiselle on välttämätöntä hyväksyä vajavaisuutta ja puutteita: liika täydellisyyden tavoittelu johtaa helposti tyytymättömyyteen ja ahneuteen, jopa uskottomuuteen ja avioeroon.

Avioeron jälkeen ei ole välttämättä kovin viisasta kiiruhtaa nopeasti uuteen avioliittoon toisen kanssa. Ensin on aina selvitettävä ja koetettava kaikki keinot sopia ensimmäisen puolison kanssa ja palata alkuperäiseen liittoon. Mutta aina se ei ole mahdollista ja joissakin tapauksissa avioero ja uusi liitto ovat sittenkin se parempi vaihtoehto. Näin varsinkin silloin, kun edellinen liitto särkyy uskottomuuteen ja avioliiton ulkopuolelle syntyy lapsia eli muodostuu uusi perhe.

En tahdo tällä tulkinnallani yllyttää ketään kevytmieliseen elämään ja avioerokierteeseen. Luotan siihen, että itse kukin eron läpikäynyt tai sitä harkitseva tietää minkälainen helvetti avioero voi olla. Ja monta kertaa ne viattomat osapuolet eli lapset kärsivät siitä kaikkein eniten. Siksi avioero ja uudelleen avioituminen eivät saisi olla kenenkään ensimmäinen vaihtoehto ongelmien ilmetessä. Jumala vihaa hylkäämistä. Mal.2:16 Siksi hän tahtoo auttaa avioliiton kriisitilanteissa ja uudistaa puolisoiden rakkauden. Mikäli molemmat puolisot tahtovat taipua Jumalan tahtoon, on avioliiton eheytyminen pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Herralle ei mikään hyvän tekeminen ole mahdotonta, eikä sille, joka uskoo.

Jeesus on tullut rakentamaan totuudessa. Avioero on aina hajoittamista, hylkäämistä ja luopumista. Se tulee Jumalan antamana vaihtoehtona eteen vasta viimeisenä. Jos kuitenkin eroamme, niin rakastava Isä ei jätä meitä siinäkään tilanteessa yksin ja avuttomaksi. Lääke haavoihin löytyy Jumalan sanasta ja rakkauden Hengestä. Kaiken voi saada anteeksi. Kaiken voi alkaa uudestaan. Eronneen elämää ei ole tarkoitettu jatkuvaksi kärsimykseksi vaan hänelle suodaan mahdollisuus uuteen parempaan liittoon. Siihen meidät on myös hengellisesti kutsuttu: aiempi lakiliitto johti orjuuteen, uusi liitto Kristuksen veressä johtaa meidät vapauteen. Room.7:4; Gal.4:21-31 Vapauteen, jossa uusi luomus alkaa toivon mukaan elää siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti. Tiit.2:11-14 Tämä on hänen tavoitteensa ja ihanteensa. Näin uusi liitto ei ole jatkuvaa huoruudessa elämistä vaan entistä lujempaa uskollisuutta omaa uutta puolisoa kohtaan.

Toinen vaihtoehto eronneelle on jäädä yksin. Hänen elämänsä voi yksinkin ollessa olla tasapainoista ja onnellista. Ihminen voi jäädä myös leskeksi eikä hän silloinkaan aina löydä tai edes halua uutta puolisoa. Vaeltakoon kukin siinä asemassa, minkä uskoo johdatuksena saavansa Jumalalta. Paavalin neuvo nuorille leskille on avioitua uudelleen. 1Tim.5:14 Saman neuvon annan minä nuorille eronneille, jotka eivät ole syyllistyneet aviorikokseen ja jotka eivät ole itse syyllisiä avioeroon vaan ovat pikemminkin uhreja, viattomasti kärsivä osapuoli. Myös vanhana on mahdollista ottaa itselleen uusi puoliso, mikäli se on Jumalan tahto. Yhdessä eläminen voi olla parempi vaihtoehto, koska silloin toinen voi tukea toista ja näin tullaan paremmin toimeen arkielämässä sekä hengellisesti. Etsiköön jokainen henkilökohtaista johdatusta Herralta ilman turhaa kiirettä ja hosumista. "Kiirehtivän jalka astuu harhaan." Snl.19:2 "Herralta tulevat miehen askeleet; mitäpä ymmärtäisi tiestänsä ihminen itse?" Snl.20:24

Evankeliumi

Tuoko usko evankeliumin sanaan täydellisen armahduksen ja vapautuksen menneestä elämästä vai sitooko se meidät kiinni menneisyyden haamuihin, epäonnistuneisiin parisuhteisiin? Vai vapauttaako ilosanoma meidät uuteen vanhurskaaseen elämään, jossa entiset synnit on saatu anteeksi ja särkyneet avioliitot ovat julistetut vanhentuneiksi? Tuoko usko mukanaan tuomion vai vapautuksen menneisyyden kahleista?

Evankeliumi on ilosanoma kaikille syntisille ja synnin orjille! Jeesus vapauttaa meidät synnin orjuudesta ja päättää eron Jumalaan! Kun Pyhä Henki tulee meihin, niin me muutumme! Meistä tulee uusia miehiä ja naisia, tyttöjä ja poikia! Jeesus antaa meille uuden elämän! Saamme uuden mielen ja uuden ajatuksen: tahdomme elää Jumalalle mieliksi ja taipua aina lopulta Herran tahtoon, vaikka meissä olevat himot ja synti viekoittelevatkin meitä syntiin. Ennen halusimme tehdä syntiä, rakastimme ja puolustelimme sitä. Sanoimme pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, teimme pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi. Koetimme tekeytyä syyttömiksi ja viattomiksi ja pakoilla vastuuta. Tahdoimme aina elää oman päämme mukaan, vaeltaa himojemme ja mielihalujemme mukaan. Nyt häpeämme sitä ja haluamme tehdä vanhurskautta, Jumalan tahdon mukaan. Emme enää salaa syntejämme vaan tunnustamme ne, tuomme itsemme julki Jumalan edessä sellaisina kuin olemme. Inhoamme syntistä elämää ja vihaamme vääryyttä. Synti on meille nyt syntiä, valkeus valkeutta ja pimeys pimeyttä. Ennen haureudessa vaeltanut tahtoo elää siveästi, entinen valehtelija puhua totta ja varas tehdä töitä omilla käsillään eikä näpistellä. Jumalattomasta on tullut uskovainen! Muutos on kertakaikkinen ja Jumala tahtoo muuttaa meitä yhä enemmän kuvansa eli Kristuksen kaltaisuuteen. 2Kor.3:18 Meistä on tullut Jumalan tekoina uusia luomuksia emmekä me halua enää palata takaisin synnin tielle vaan haluamme vaeltaa kaikessa hyvin ja Jumalan tahtoa noudattaen. Tämä on vanhurskasten mielenlaatu, jonka olemme saaneet syntymälahjana Jumalalta. Koska sydämemme ja mielemme on puhdas Jumalan teon seurauksena, pystymme myös vaeltamaan Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa. Tämä ei ole mahdotonta sille, joka uskoo vaan Jumalan tahdon tekeminen on mieluisa tehtävä ja etuoikeus. Tärkeintä uskossa on kuitenkin se, että me uskomme Jeesuksen kuolleen meidän syntiemme tähden ja nousseen ylös kuolleista kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan. Jeesus toi ristinsä verellä meille iankaikkisen lunastuksen synneistä ja sovitti meidät Isän Jumalan kanssa. Pelastuksemme perustus on Jeesus Kristus ja hänen vanhurskautensa. Sille perustukselle on hyvä rakentaa uutta elämää ja noudattaa kaikessa Raamatun opetuksia, Jumalan sanaa. Lain noudattajia kohtaa siunaus, sen rikkojat elävät kirouksen alaisina.

Synnit ja syntisyys, koko mennyt elämä on täydellisesti anteeksi annettu sille, joka uskoo! Hebr.10:14-18 Kylvön ja niiton laki suhteessa Jumalan synnistä säätämään iankaikkiseen rangaistukseen katkeaa. Gal.6:7-8; Room.10:4; 8:1 Se katkeaa ristin sanan eli sovituksen sanan uskomiseen ja tekee sitä päivittäin! "Joka päivä on armo uus!" Val.3:22-25 Usko Jeesukseen ja Jumalan armo ovat enemmän kuin käsittää voimme! Me pysymme Kristuksessa uskon kautta, jonka Jumala vaikuttaa ja Kristus pysyy meissä. Pelastus on kiinni Jumalan pitkämielisyydestä ja hyvyydestä omiaan kohtaan. Jumala antaa meille voimaa elää vanhurskasta elämää Hengen pyhityksessä. Me kartamme pahaa ja teemme hyvää. Siinä on yksinkertainen elämän ohje, jonka noudattaminen Jumalan armossa johdattaa meidät perille asti Jumalan taivaaseen. Ps.37:27

Suomen lait ja asetukset eivät vaadi avionrikkonutta rangaistavaksi eivätkä pidä uutta avioliittoa jatkuvana synnin tekemisenä. Ellei yhteiskunta vaadi ihmistä tilille menneistä synneistä, niin pelastettu ihminen on vapaa synnin rangaistuksesta myös siltä osin. Jotain vanhasta elämästä seuraa kuitenkin mukana uuteen elämään. "Kylvön ja niiton lain" vaikutusta uuteen elämään ovat mm. katkenneet ihmissuhteet mukaan lukien avioliitot ja vaikkapa menetetty terveys ja työpaikat. Niitä ei saa takaisin muuten kuin Jumalan erityisen ihmeen kautta. Kaikki asiat eivät palaudu menneestä elämästä ennalleen ja eheydy. Toisten ihmisten ei pidä mennä sanomaan ohjeita eronneille tai uudelleen avioituneille, ellei Jumala siihen kehota. Päätös avioliiton suhteen on viime kädessä aina tehtävä itse Jumalan edessä. Herran edessä me seisomme tai kaadumme ja meidän kaikkien on tehtävä Jumalalle tili teoistamme.

Avioliiton ja avioerojen sekasotkuissa Jumalan tahto on säilyttää jotain eheänä. Yleensä se on se voimassa oleva avioliitto uskoon tulon hetkellä. Useimmiten on turha edes haaveilla alkuperäistä puolisoa takaisin, jos tämä on mennyt uuteen avioliittoon. Silloin on viisainta etsiä Jumalan johdatuksessa uutta puolisoa tai jäätävä elämään yksin, jos Herra niin parhaaksi näkee. Mutta kuten sanottu, jokainen löytäköön oman johdatuksensa suoraan Herralta.

Evankeliumin ydin on täydellinen vapaus syyllisyydestä ja synnin tuomasta rangaistuksesta. Menneen elämän virheet eivät saa pilata uutta elämää. Jumala antaa jokaiselle epäonnistuneelle ja kaiken toivonsa menettäneelle uuden mahdollisuuden, uuden elämän. Tämä on ilosanoma avioliitossaan haaksirikkoon joutuneille: täydellinen vapautus menneisyyden ja entisyyden puretuista avioliiton siteistä, mutta ei tietystikään elatusvastuista. Joka muuta opettaa, riistää evankeliumilta sen kärjen, voiman ja on väärä lain opettaja. Hänen opetustaan noudattavien ja siitä kärsivien oloa ei yhtään paranna se, että opettaja opettaa vilpittömästi väärin. Vilpittömällä opettajalla on tosin erinomainen mahdollisuus päästä vapauteen ja uuteen syvempään armon kokemiseen ja terveeseen oppiin. Moni sellainen onkin nähnyt totuuden ja kääntynyt Kristuksen terveiden sanojen mukaiseen elämään tässä uudelleen avioitumisen kysymyksessä. "Laput on otettu pois silmiltä" ja evankeliumin kirkkaus on saanut vapauttaa uuteen elämään uskollisuudessa nykyisyydelle, ei menneisyydelle.

Paavali kirjoittaa: "Rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys." Room.13:10 Meidät on vapautettu synnin ja saatanan vallasta palvelemaan toisiamme rakkaudessa. Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Armo ja totuus kulkevat niin ikään käsi kädessä. Kun olemme Kristuksessa, niin emme saa suosia syntiä millään tavalla, sillä synti on tuhovoima, joka pilaa ihmisten elämän. Jos uuden avioliiton solmiminen ei ole syntiä eikä jatkuvaa huorintekemistä, niin siitä ei saa ketään syyllistää. Jos se taas on syntiä ja jatkuvaa huorintekemistä, niin siihen ei saa ketään rohkaista vaan synnistä pitää varoittaa rakkaudessa ja sävyisyyden hengessä. Moni uskova on ymmärtänyt oikein avioliiton merkityksen ja painottanut sitä, ettei aviopuolisoa tule hyljätä kuin korkeintaan haureuden vuoksi ja ehkä jonkin muun painavan seikan takia. Uutta aviolittoa ei ole lupa solmia kevyin perustein ja sen solmiminen on monessa tapauksessa huorintekemistä. Kun avioliitto on sitten kuitenkin päättynyt, niin onko rakkauden ja totuuden mukaista sitoa eronneet puolisot toisiinsa vasten heidän tahtoaan? Rikos on tapahtunut, mutta saako sen vielä anteeksi? Jokainen uskovainen, joka lankeaa tämänkaltaiseen syntiin, elää jonkin asteisessa pimeydessä tekonsa aikoihin. Hän ei tiedä ryhtyvänsä jatkuvaan huoruuteen, kun meneen toisen kanssa naimisiin. Eikö semmoiselle voi julistaa syntejä anteeksi, kun hän havaitsee myöhemmin tehneensä väärin ja katuu sitä? Eikö sen jälkeen ole lupa miettiä uudestaan puhtaalta pöydältä, mikä vaihtoehto olisi parasta siitä hetkestä alkaen? Aina ei ole mahdollista palata entiseen liittoon ja jos entinen puoliso on myös mennyt uusiin naimisiin, niin miksi Jumala rankaisisi tätä ensin avionrikkonutta puolisoa ja hänen uutta puolisoaan siten, että heidän täytyy erota? Mitä jos tämä kaikki olisi tapahtunut meille? Miten toivoisimme seurakunnan kohtelevan meitä itseämme, jos olemme langenneet, mutta tulemme sen jälkeen mielenmuutokseen?

Paavali kirjoittaa: "Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt." Room.13:8 Meidän tulee antaa toinen toisillemme anteeksi niin kuin Kristuskin on meille anteeksi antanut. Kol.3:13 Tarvitsemme itse kukin anteeksiantamusta, kun olemme langenneet. Jos kuvittelemme Jumalan antavan meille anteeksi uskon ajan hairahdukset, niin miksi sidomme veljet jumalattomuuden ajan synteihin, emmekä suo heille vapautusta niistä? Jeesuksen sanojen mukaan ihmisen on mahdollista erottaa se, minkä Jumala on yhdistänyt ja ihmiset voivat ihmisten tavalla rikkoa liiton Jumalan kanssa, eivätkö myös liittoa kahden ihmisen välillä, vaikka Jumala olisi sen liiton todistaja? Eikö nyt ole sillä tavalla, että menneet siteet ovat kirvonneet ja synnit taakse jäänyttä aikaa? Uskovan on lupa vaeltaa vapaana menneistä kahleista ja etsiä Jumalan tahtoa uuden liiton opetuksen pohjalta. Päättynyt avioliitto ei sido ketään vaan eronneet ovat vapaita menemään uudestaan naimisiin, jos sopiminen entisen puolison kanssa on käynyt mahdottomaksi. Jumala lupaa antaa synnit anteeksi ja sitä seuraa vanhurskas vaellus Jumalan käskyjä noudattaen eikä armoa oteta pois siltä, joka näin menettelee, vaikka hänen menneisyydessään olisikin avioeroja.

"Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä; mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut." Jes.1:18-20

Kultaisen säännön mukaan meidän pitäisi tehdä toisille sitä hyvää, mitä toivomme heidän tekevän meille. Kuvittele itseäsi eronneen osaan. Tiedät, ettei entiseen avioliittoon ole paluuta: se on kertakaikkiaan pilalle mennyt ja päättynyt. Sitten sinä rakastut uskovaan ystävääsi. Olisiko oikein ja rakkauden mukaista sitoa sinut menneeseen avioliittoon, jota ei voida eheyttää? Vai olisiko rakkauden ja totuuden mukaista julistaa entinen liitto mitättömäksi ja antaa siunaus uudelle liitolle, Jumalan tahdon mukaan?

Raamatunkohtia

Tässä on luettelon omaisesti mainittu joitakin Raamatun kohtia, jotka liittyvät erityisesti vanhan liiton päättymiseen ja uudelleen avioitumiseen sekä hengellisestä liitosta että ihmisten välisestä avioliitosta puhuttaessa.

Vanha Testamentti

2Moos.21:7-11; 22:16-17; 34:12-16; 3Moos.19:20-22; 20:10-21; 21:1-15; 4Moos.5:11-31; 5Moos.7:1-6; 17:1-7; 21:10-14; 22:13-30; 24:1-4; 25:5-10; Esra, 9. ja 10. luvut; Neh.13:23-30; Jer.3. luku; 5:19; 6:30; 13:6-14; 15:1,6,19-21; 18:1-12; 31:31-37; 32:37-42; Jes.2:6; 24:5; 28:15-18; Hes.16-17:13-18; Hoos.2:1-2!; 4:17; 6:7: 8:1; Mal.2:10-17

Uusi Testamentti

Mt.5:31-32; 19:1-12; Mr.10:1-12; Lk.16:16-18; Rm.7:1-4; 1Kor.5:1-13; 6:9-7:40; Gal.2:18-19; 1Tess.4:3-5; 1Tim.3:2,12; Tiit.1:6; Hebr.7:11-22; 8:6-13; 9:8-10.18;13:4; Ilm.7:9; 19:7-8

Erityisiä kysymyksiä

Näihin vastauksiin löytyy viitteitä muista artikkeleista ja yllä olevasta listasta.

Mikä on pätevä avioliitto Herran silmissä?

Käytännössä jokaisella kansalla on omat perinteensä naimisiin menon suhteen. Avioliittoon vihkiminen on virallinen toimitus. Pelkkä sukupuoliyhteys ei merkitse avioliittoa. Näin esimerkiksi ilotalossa tai vieraissa käyminen tai esiaviollinen seksi eivät ole sama asia kuin naimisiin meneminen. Jos joku on elänyt avoliitossa tai harrastanut esiaviollista seksiä, niin hän ei ole ollut avioliitossa ja on uskovaisena vapaa avioitumaan.

Avioliitto ja kestävä parisuhde perheen perustana ovat erityisasemassa kaikkialla maailmassa, mutta siitä ja naimisiin menemisestä on historian saatossa olemassa lukemattomia eri malleja. Kun mietitään sitä, mikä on Jumalan silmissä avioliitto, niin palaamme ensin alkuun, paratiisiin, ja katsomme sieltä, millainen liitto oli Jumalalle mieleen. Se oli miehen ja naisen välinen liitto, joka solmittiin Jumalan edessä ja Herra itse oli vihkijä sekä todistaja liiton syntymisessä. Tämän jälkeen avioliitto on perinteisesti solmittu itse kunkin kansan ja heimon tavalla. Kihla-aika ja vihkiminen ovat yleisiä merkkejä avioliiton solmimisesta. Ellei avioliittoa ole solmittu yhteisön hyväksymällä tavalla, voidaan sen lainvoimaisuus kyseenalaistaa. Avoliiton ollessa suosiossa, on kuitenkin syytä painottaa uskollisuuden merkitystä ja sitoutumista eikä vaatia jokaista avoparia eroamaan toisistaan. Parasta olisi, että he menisivät keskenään naimisiin, mutta jos toinen puolisoista ei tahdo sitä tehdä, on syytön osapuoli vapaa esiaviollisen seksin synnistä. Jos parilla on yhteisiä lapsia, ei ero ole paras vaihtoehto. Lapsettoman parin kohdalla voi olla parempi erota, jos toinen ei tule uskoon pian ensinnä uskoon tulleen jälkeen. Uskosta osattoman ja uskovaisen yhteinen elämä on vaikeata ja uskovainen säästää itsensä monelta tuskalta, jos sanoutuu irti jumalattomasta puolisosta. Tällainen avosuhde on pahimmillaan johtanut uskovaisen puolison luopumukseen ja paluuseen jumalattomaksi. 2Kor.6:14-18 Paavali ei varoita uskovaisia turhaan siitä, ettei uskosta osattoman kanssa kannata lähteä kantamaan vierasta iestä ja lyöttäytyä yksiin hänen kanssaan. Mutta jos uskoontullut on naimisissa tai parilla on yhteisiä lapsia, on paras vaihtoehto yleensä pysyä yhdessä uskosta osattoman kanssa, jos tämä vain suostuu siihen. 1Kor.7:12-16

Raamattu ei tunne muuta hyväksyttävää avioliittoa kuin eri sukupuolta olevien välisen liiton. Homosuhteet ovat aina syntiä Jumalan silmissä. Homoliitot ovat nyt laillisia parisuhteen muotoja monessa maassa, jopa avioliittoja, mutta ne ovat iljetys ja kauhistus Herran silmissä ja myös monen heteron mielestä, vaikka he eivät enää uskalla tuoda mielipiteitään julki. Uskoon tullut entinen homo ei puolustele syntiään vaan tunnustaa sen ja pääsee siitä eroon, koska Jumala on tehnyt hänestä uuden luomuksen, joka ei tahdo rypeä homoseksuaalisuuden kahleissa. Jumala on voimallinen vapauttamaan homouden synnistä kenet tahansa niin kuin myös muista synneistä, huumausaineista ja alkoholista, mitkä myös aiheuttavat pahaa riippuvaisuutta. Psykologit puhuvat mielihyväriippuvaisuudesta, mutta kun mieli muuttuu, ei tällainen riippuvaisuus saa enää uskovaista hallita vaan hän vapautuu Jumalan voimasta synneistä. On Jumalan voiman kieltämistä ja synnin rakastamista väittää, ettei Jumala jokaista uskovaista näistä kauheista synneistä vapauttaisi. Sellaisen selittäminen on Jumalan sanan väärentämistä ja armon kääntämistä irstaudeksi. Lopun aikana on Raamatun ennustuksen mukaan paljon kohtalonsa nurkujia ja lihan himojen mukaan vaeltavia haureellisia ihmisiä, jotka eivät saavuta pelastusta vaan aiheuttavat hajaannusta seurakunnassa. (Jda) Tällaiset tulee erottaa pyhien yhteydestä eikä pyhien keskuudessa saa suvaita mitään haureutta, ahneutta tai saastaisuutta, Paavalin ohjeiden mukaan. Ef.5:1-21

Monivaimoisissa yhteisöissä on mahdollista jäädä monivaimoisuuteen uskoon tulon jälkeen. Vaimojen karkoittaminen voi olla Jumalan tahdon vastaista ja tuottaa kärsimystä hyljätyille vaimoille sekä heidän lapsilleen. Jos Jumala antoi Aabrahamille, Jaakobille ja Daavidille anteeksi monen vaimon pitämisen, niin on vaikea perustella sitä, miksi hän ei antaisi sitä anteeksi esimerkiksi kääntyneelle muslimille, jolla on monta vaimoa siinä vaiheessa, kun hän tulee uskoon? Meidän siveystajumme mukaan monen vaimon pitäminen on siveetöntä, mutta me ajattelemme asiaa enemmän seksin kannalta kuin monivaimoisissa kulttuureissa elävät tekevät. Siellä avioliitto on taloudellinen sopimus perheiden välillä ja vain rikas mies voi pitää monia vaimoja, sen mukaan kuin voi tarjota vaimoilleen taloudellista turvallisuutta. Tästä huolimatta ei kristityn ole suositeltavaa pitää itsellään montaa vaimoa. Jos on mahdollista hyljätä muut vaimot paitsi yksi niin ettei kukaan joudu kerjuulle tai prostituoiduksi, niin sen voi tehdä. Jos muslimi tai muu pakana on naimaton tai elää yhden vaimon kanssa tullessaan uskoon, niin hänen ei pidä ottaa itselleen enempiä vaimoja. Yhden miehen ja yhden naisen välinen avioliitto on alkuperäinen Jumalan tarkoitus, moniavioisuus ei ole.

Raamattu ei tunne sellaista avioliiton muotoa, jossa yhdellä vaimolla on monta miestä. Maan päällä elää kuitenkin tällainen yhteisö jossakin päin Intiaa. Käytäntö on aiheutunut siitä, että kansan keskellä ei ole ollut tarpeeksi naisia, jotta jokainen mies voisi saada itselleen oman vaimon. Ongelma on ratkaistu siten, että veljekset pitävät itsellään yhteistä vaimoa. Jos tällaisessa yhteisössä asuva monen miehen vaimo tulee uskoon, niin uskon, että olisi parasta yrittää elää avioliitossa vain yhden miehen kanssa ja erota muista. Samaa voi suositella monivaimoisiin perheisiin. Uskovaisen tulee karttaa kaikenlaista siveettömyyttä ja taloudellisista seikoista riippumatta monen vaimon tai miehen pitäminen on siveetöntä ja aiheuttaa monia mustasukkaisuuden sekä eturistiriitojen tuomia ongelmia perheeseen. Yksiavioisuus on ehdottomasti paras avioliiton muoto ja Jumalan tahto meihin nähden. Moniavioisesta liitosta eronnut henkilö on luonnolllisestikin vapaa menemään naimisiin eronsa jälkeen.

Paavali opettaa kirjeissään, että seurakunnan kaitsijan ja diakonin tulee olla "yhden vaimon mies." 1Tim.3:2,12 Tämä ei tarkoita välttämättä sitä, että leski tai eronnut ja uudestaan naimisiin mennyt mies olisi kelvoton toimimaan vanhimpana tai seurakunnan palvelijana. Se voi tarkoittaa myös sitä, että veljellä saa olla vain yksi vaimo kerrallaan. Kristikunnassa ei olla päästy yksimielisyyteen tämän tulkinnan suhteen. Pidän mahdollisena sitä, että Paavalin mielestä leskeksi jäänyt tai eronnut mies ei ollut kelvollinen paimenen tai diakonin virkaan, jos avioitui uudelleen, koska hän ei jäänyt kutsumuksensa mukaiseen asemaan. Puolison kuoltua tai erotilanteessa hänen olisi tullut jäädä elämään yksin ja palvella siten Herraa. 1Kor.7:7-8,19-34; 1Tim.5:11-16 Onko tämä sitten Jumalan tahto vai ainoastaan Paavalin mielipide? Saakoon viisaammat väitellä siitä asiasta. Kukaan kristitty ei kuitenkaan riko tahallaan näitä säädöksiä vastaan vaan toimii Jumalalta saamansa ymmärryksen nojalla. Kaikille ei viisautta ole annettu yhtä paljon ja joku voi tietämättään rikkoa näissä pelastuksen ulkopuolisissa asioissa Herraa vastaan. Jos eronnut ja uudelleen avioitunut veli ei voi toimia Jumalan sanan ohjeiden mukaan seurakunnan palvelijana tai vanhemmistossa, niin on kuitenkin sellaisia veljiä näissä viroissa toiminut ja vieläpä menestyksekkäästi. Jumala ei ilmeisesti ole takertunut muotoseikkoihin vaan on tahtonut levittää evankeliumin hyvää sanomaa kaikkien uskovaisten kautta.

On olemassa avioliittoja, jotka eivät täytä kaikkia avioliiton merkkejä. Näitä ovat mm. sellaiset liitot, joissa sukupuoliyhteys ei toteudu. Tällaiset huijauksen, rahan tai paremman elintason takia tehdyt lumeliitot ovat vaillinnaiset ja niistä on lupa erota ilman sen kummempaa miettimistä ja avioitua uudelleen toisen kanssa. Jotkut avioituvat myös siksi, että pääsisivät pakoon poliittista vainoa tai köyhyyttä. Suomeenkin tulee tällaisia vaimoja mm. Venäjältä, Virosta ja kehitysmaista. Nämä liitot eivät ole oikeita avioliittoja eivätkä toimi esteenä naimisiin menolle, kunhan näistä ensin otetaan ero maan käytännön mukaan.

Alussa, luomisen jälkeen, sisarusten oli mentävä naimisiin keskenään tai muuten ihmissuku olisi kuollut sukupuuttoon. Ajan saatossa sukurutsaiset liitot on kuitenkin Jumalan ilmoituksesta kielletty. 3Moos.18 Sukurutsainen liitto ei ollut Israelissa lainvoimainen. Mark.6:16-18

Elävän miehen lesket, 2Sam.20:3; 15:16; 16:21-22

Kuningas Daavidin poika Absalom teki syntiä ja yhtyi isänsä sivuvaimoihin. Kun Absalom oli kuollut, niin Daavid otti heidät takaisin ja elätti heitä, mutta ei enää yhtynyt heihin. Toinen vaihtoehto olisi ehkä ollut surmata nämä vaimot aviorikoksen tähden, mutta heitä ei voinut päästää irti avioliiton siteistä, koska kuninkaan vaimoilla oli merkittävä rooli ja heidän lapsillaan oli mahdollisuus tulla kuninkaaksi. Daavid osoitti laupeutta vaimojaan kohtaan ja antoi heidän elää: se oli myös parasta lasten ja kuninkaan perimyssääntöjen kannalta.

Kuninkaan vaimoja ei tuohon aikaan laskettu vapaiksi eikä heidän annettu avioitua toisten kanssa. Kuninkaan kuoltua lesket joutuivat uuden kuninkaan talouteen. "Kuninkaan lesken vaimoksi haluaminen samastettiin valtaistuimen havittelemiseen". (Lähde: Iso Raamatun Tietosanakirja, leski, 3153) Nämä seikat olivat ilmeisesti syynä siihen, ettei Daavid antanut vaimojensa mennä toiselle miehelle sen jälkeen, kun hän hylki heitä. Yhtyminen vaimoihin Absalomin harjoittaman sukurutsan ja haureuden jälkeen oli sopimatonta Daavidin mielestä. Hänen vaimonsa joutuivat siksi olemaan "eristettyinä kuolinpäiväänsä asti, elävän miehen leskinä". 2Sam.20:3 Tällä ei voida puolustaa avioliiton sitovuutta uuden liiton aikana ja kieltää eronneita avioitumasta uudestaan.

Daavid ei yhtynyt vanhoina päivinään myöskään orjavaimoonsa, palvelijattareensa, suunemilaiseen neitsyeeseen Abisagiin. 1Kun.1:1-4 Kuninkaan kuoltua hänen vanhin elossa oleva poikansa Adonia pyysi Abisagia vaimokseen. Daavidilta kuninkuuden perinyt Salomo katsoi tämän valtaistuimen tavoitteluksi ja Adonia sai maksaa siitä hengellään. 1Kun.2:13-25 Ison Raamatun Tietosanakirjan selitys elävän miehen leskistä on ilmeisesti oikeaan osunut.

"Elävän miehen lesket" eivät siis puolusta yksiselitteisesti sitä, että avioliitto olisi ollut Vanhan Testamentin aikana kuolemaan asti sitova. Itse asiassa edes puolison kuolema ei vapauttanut näitä vaimoja menemään toiselle miehelle. Kyseessä ei siis ollut mikään normaalitilanne vaan kuningasta koskeva poikkeus. Muualla Vanhassa Testamentissa oli mahdollista erota ja mennä toiselle. 5Moos.24.1-4 Muistakaamme vielä, että avioliitto on vain ajallinen. Taivaassa "ei naida eikä mennä miehelle". Matt.22:30

Elävään leskeen verrattava tapaus on Juudan pojan Eerin vaimo Taamar. 1Moos.38. luku Eer kuoli synnyttämättä itselleen jälkeläistä. Juutalaisen perinteen mukaan hänen veljensä Oonan nai Taamarin, mutta kieltäytyi siittämästä lasta veljensä nimelle. "Se, minkä hän teki oli paha Herran silmissä; sentähden hän antoi hänenkin kuolla." j.10 Juudan olisi täytynyt seuraavaksi antaa Taamar nuorimmalle ja ainoalle elossaolevalle pojalleen Seelalle vaimoksi, mutta ei tehnyt niin. Tästä loukkaantuneena Taamar peitti kasvonsa ja tekeytyi portoksi ja yhtyi niin ikään leskeksi jääneeseen Juudaan ja tuli raskaaksi hänestä. Kun Taamar sitten paljasti, että Juuda oli saattanut hänet raskaaksi, otti Juuda hänet luokseen, mutta ei enää yhtynyt häneen. Lain tai sen ajan käytännön mukaan olisi ollut ilmeisesti väärin antaa tämän jälkeen Taamar Seelalle tai jollekulle muulle miehelle. (Mooseksen lakia ei tosin ollut vielä annettu.) Juuda tulkitsi tilanteen siten, ettei hänen ollut enää soveliasta yhtyä Taamariin, olihan tämä hänen poikiensa leski ja tavallaan hänen olisi kuulunut mennä Seelan vaimoksi. Tämän erikoisen tilanteen seurauksena Juuda päätti antaa Taamarin jäädä luokseen, piti huolen hänestä ja syntyneistä kaksosista, mutta ei enää yhtynyt Taamariin. Taamarista tuli "elävän miehen leski". Mutta tämäkään tapaus ei puolla avioliiton sitovuutta kuolemaan asti. Itse asiassa Juuda kielsi Taamarilta sukupuolisen aviollisen oikeuden ja kielsi häntä avioitumasta toisen kanssa. Hän ei siis ollut täysi vaimo Juudalle vaan "elävä leski", joka oli tullut avioon kelpaamattomaksi.

Raamatun perusteella voidaan epäillä uuden avioliiton solmimisen kieltoa riivaajien opiksi, ellei kiellolle löydy selkeitä perusteita kirjoituksista. 1Tim.4:3 Kaikissa tapauksissa sellaista ei voida löytää. Uskon jopa niin, että Jumala johdattaa joitakin uskovaisia elämässä sellaiseen tilanteeseen, jossa heidän on tarkoitus mennä uudestaan naimisiin, vaikka heidän entinen puolisonsa on vielä elossa. Tämä on mahdollista varsinkin tilanteessa, jossa entinen puoliso on avioitunut toisen kanssa ja perustanut perheen, jossa on yhteisiä lapsia. Uskovainen ei ole sidottu sellaiseen ex-puolisoon vaan on vapaa menemään naimisiin, kunhan se vain tapahtuu Herrassa.

Sivun alkuun

Hakemisto ja johdanto | Osa 1 | Osa 3

Petteri Haipola, luotu vuonna 2000, viimeksi muokattu 9.8.2005