>

Opetusta avioerosta ja uudelleenavioitumisesta

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  18-helmi-2010 07:19 PM  •  muokattu 18.02.2010

Seurakunnassa tulee yhä useammin eteen tilanne, jossa joudutaan ratkaisemaan sitä asiaa, onko eronneella lupa mennä uudestaan naimisiin tai onko puolisosta lupa ottaa eroa. Raamatun yleisohje on selvä ja sen mukaan avioliitto on tarkoitettu kestämään ajallisen elämän loppuun asti, kunnes kuolema erottaa puolisot toisistaan. On kuitenkin poikkeustilanteita, jolloin avioeron ottaminen on luvallista. Jos puoliso elää aviorikoksessa, on homoseksuaali, väkivaltainen tai käyttäytyy muuten sellaisella tavalla, että avioelämä on mahdotonta hänen kanssaan, niin ero on lupa ottaa ja silloin avioliitto voidaan katsoa päättyneeksi. Syy avioeroon on toisen jumalaton käytös ja avioliiton ehtojen rikkominen. Naimisiin mentäessä luvataan rakastaa puolisoa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Jos toinen rikkoo liiton ehdot törkeällä tavalla ja jatkaa jumalatonta elämää, niin syytön osapuoli ei ole sidottu häneen vaan on vapaa menemään halutessaan naimisiin toisen kanssa eikä tee siinä asiassa syntiä.

Avioeroa ei ole lupa ottaa kevyin perustein. Sovintoa on yritettävä loppuun saakka. Avioero tulee kysymykseen aina viimeisenä vaihtoehtona. Avioliitto koskettaa suurta joukkoa ihmisiä, lapsia ja sukua. Avioero tuottaa aina tuskaa ja kärsimystä, joten se ei ole mikään ihanneratkaisu avioliiton ongelmiin. Toisen täytyy elää todella jumalatonta elämää ja olla vaaraksi puolisolle sekä lapsille, että hänestä on lupa erota ja senkin jälkeen on syytä rukoilla mielenmuutosta sen hyljätyn puolison osalle eikä rientää suinpäin uuteen avioliittoon. Jos uskovaiset eroavat, tulee heidän pysyä naimatonna tai sopia ja palata yhteen. 1Kor.7:10-11 Jos toinen puoliso voidaan katsoa jumalattomaksi käytöksensä perusteella, niin silloin viaton osapuoli eli se uskovainen ei ole sidottu vaan voi mennä naimisiin toisen kanssa, kunhan uusi puoliso on uskossa. 1Kor.7:12-28,39; 2Kor.6:14-18 Uskovaisen ei kannata mennä naimisiin uskosta osattoman kanssa, koska se johtaa suuriin ristiriitoihin ja monta kertaa uskovaisen puolison luopumukseen.

Jos joku hylkää puolisonsa muun kuin haureuden tähden ja joku nai tämän hyljätyn, tekee hän huorin. Matt.5:32 Jos joku tekee aviorikoksen ja tulee hyljätyksi, niin tämän hylätyn ja huorin tehneen kanssa naimisiin meneminen on huorinteko. Matt.19:9 Jotkut pitävät huorintekoa [aviorikosta, uskottomuutta] jatkuvana, niin että aviorikoksen vuoksi hylätyksi tulleen uusi avioliitto on jatkuvaa huorintekemistä [aviorikosta, uskottomuutta] entistä puolisoa vastaan.

Oma kantani on se, että huorintekeminen lähtee sydämestä ja on sydäntä vallitseva olotila. Jos joku tunnustaa menneet rikkeet ja katuu niitä, saa hän ne anteeksi uskomalla Jeesukseen. Siitä hetkestä alkaen on lupa tarkastella asioita puhtaalta pöydältä eikä uutta liittoa tule pitää jatkuvana uskottomuutena entistä puolisoa kohtaan [aviorikoksessa elämisenä].

Jos entiseen liittoon ei ole paluuta, on myös avionrikkoneen osapuolen lupa jäädä uuteen avioliittoon. Aviorikoksen synti hallitsee avionrikkojan sydäntä siihen asti, kun hän tunnustaa rikkeensä ja katuu tekemäänsä vääryyttä. Synnin tunnustaminen ja katumus johtavat mielenmuutokseen, niin että avionrikkonut ei tahdo elää enää aviorikoksessa eikä uskottomuudessa. Tällöin on tutkittava puhtaalta pöydältä sitä, mikä vaihtoehto olisi Jumalan silmissä paras: erota uudesta liitosta ja palata entisen puolison tykö, vai jäädä uuteen liittoon. Tekeepä kristitty miten tahansa mielensä hengen uudistumisen jälkeen, niin hän ei jää elämään uskottomuudessa entistä puolisoaan kohtaan.

Jos entinen puoliso on mennyt naimisiin jonkun toisen kanssa tai on kuollut, niin hänen luokseen ei ole mahdollista palata. Silloin avionrikkoneen uusi avioliitto ei ole jatkuvaa uskottomuutta entistä puolisoa kohtaan, eli se ei ole aviorikoksessa elämistä.

Jos entinen puoliso on jäänyt elämään yksi ja odottaa hänet hylännyttä puolisoa takaisin, on tilanne vaikeampi. Jos avionrikkojan uuteen liittoon on syntynyt lapsia, niin tuntuisi raa'alta erottaa isä lapsistaan. Uuden puolison hylkääminen vaikuttaa sekin sydämettömältä, rakkaudettomalta, kylmältä, ankaralta ja kovalta menettelytavalta. Jos uusi puoliso sattuisi olemaan vielä kristitty, niin tilanne käy entistä mutkaisemmaksi ja vaikeammaksi. Jumalan avulla näihin vaikeisiin tilanteisiin on kuitenkin löydettävissä tapauskohtainen ratkaisu.

Jatkuvaa huorintekoa vai päättynyt synti

Uusi avioliitto ei ole mielen muutoksessa elävälle jatkuvaa huorintekemistä. Huorintekeminen loppuu siihen, kun hänen mielensä muuttuu ja hän tahtoo ojentautua elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Kyseessä on samankaltainen tapaus kuin murhaamisessa.

Toisen voi murhata vain kerran, mutta murhaaja elää edelleen murhaamisen synnissä tekonsa jälkeen, ellei hän muutu mieleltään. Jos joku hyväksyy murhaamisen mielessään ja himoitsee sitä, ja hekumoi koston ajatuksilla ja vihalla, on hän mieleltään murhamies ja tuomion alainen siihen asti, kunnes muuttuu mieleltään.

Jumalan silmissä pelkkä teko ei ole murhaamista vaan jo se, että joku "vihaa veljeänsä", siis ollen elää katkeruuden ja vihan vallassa, ja janoaa kostoa. 1Joh.3:15 Kun murhaaja tulee uskoon ja syntyy uudesti ylhäältä, niin hänen mielensä muuttuu. Tehtyä murhaa ei saa tekemättömäksi, mutta sen saa anteeksi. Uskovainen ei ole sen jälkeen sidottu menneisyyden kahleisiin. Hän ei ole enää mieleltään murhamies ja on siitä syystä vapaa kadotustuomiosta, perustuen tietysti Jeesuksen ristin veren tuomaan syntien sovitukseen ja lahjana saatuun mielenmuutokseen.

Uskoontullut on muuttunut mieleltään: hän on rauhan tekijä ja Jumalan lapsi. Samaa voidaan soveltaa aviorikoksen tekemiseen ja aviorikoksessa elämiseen. Uusi avioliitto ei ole enää jatkuvaa huorintekemistä, kun syyllinen kokee mielenmuutoksen ja hänen sydämensä uudistuu. Uusi uskollinen avioliitto ei ole aviorikoksessa elämistä vaan se sitoo puolisot ja suvut toisiinsa yhtä pätevästi kuin aiempi liitto sitoi purkautumiseensa asti. Ihmisen on mahdollista purkaa liitot ihmisten tavoin ja siitä syystä avioliitto voi päättyä muutenkin kuin kuolemaan. Hoos.6:7

Petteri Haipola 18.10.2005, muokattu 18.02.2010

Sivun alkuun