Mitä Raamatussa opetetaan avioerosta ja uudelleen avioitumisesta?

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  2000  •  muokattu 25.7.2005

Uudelleenavioitumisesta on seurakunnissa hyvin kirjavaa opetusta. Joskus opetus ja käytäntö ovat erilaiset. Voi olla, että seurakunta virallisesti kieltää uskovaisia avioitumasta uudelleen eron jälkeen, mutta käytännössä se sallitaan, kunhan asiaa ei mainosteta julkisuudessa. Tärkeintä on avioliiton hoitaminen ja rakkauden vaaliminen, ei opillinen oikeassa oleminen. Jos parisuhde toimii avioliitossa, niin ei jouduta koskaan sellaiseen tilanteeseen, että uskovaiset eroavat. Niin voi kuitenkin käydä kenelle tahansa meistä, koska olemme vielä vajavaisia ihmisiä ja syntikin langettaa hylkäämään rakkauden mukaiset ohjeet, jos emme valvo tilaamme Herran edessä. Avioerot ovat yleistyneet niin paljon, että seurakunnissa on väistämättä niitä, jotka ovat eronneet joko ennen uskoontuloa tai sen jälkeen. Miten näihin eronneisiin tulisi suhtautua? Meidän on tunnettava Jumalan tahto, mitä avioeron jälkeen voimme tehdä. Stanley A. Ellisen antaa kirjassaan "Kunnes kuolema erottaa" ohjeita myös avioelämään, ei ainostaan avioeron varalle. Suosittelen kirjaa kaikille asiasta kiinnostuneille. Olen käyttänyt siitä saatua tietoa hyväksi tämän artikkelisarjan kirjoittamisessa. Lisäksi olen tutkinut Raamattua ja Isoa Raamatun Tietosanakirjaa.

Jumalan sanan opetus ei saa olla ristiriitaista. Toinen toisensa kumoavia jakeita ei saa olla. Mar.3:24 Kun muodostamme oppia avioliiton kestäväisyydestä, avioerosta ja uudelleen avioitumisesta, niin meidän tulee huomata, että eri Raamatun kohdat eivät ole toinen toisensa pois sulkevia vaan täydentävät toisiaan. Eri kirjoittajat lähestyvät asiaa eri näkökohdista ja painottavat eri osa-alueita. Noudatamme tulkinnassa yleistä periaatetta ja tutkimme missä tilanteessa ja ketä tarkoittaen kulloinenkin sana on sanottu. Pitääkö huomioida tilanne- ja kulttuurisidonnaisuus sekä asiayhteys? Kuka puhuu: onko kyseessä Jumalan ilmoitus vai ihmisten mielipide? Onko kyseessä kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina koskeva ehdoton Jumalan laki tai käsky? Vai koskeeko sana vain tiettyä ihmistä tai ihmisryhmää? Onko kyseessä neuvo, kehotus tai ohje, mutta ei ehdoton käsky, jonka tahallisesta ja jatkuvasta rikkomisesta on säädetty kadotustuomio. On myös huomioitava onko puhe vertauskuvallista, esikuvallista, perustason kerrontaa vai kaikkia näitä tai osaa niistä. Kun noudatamme näitä ohjeita, niin havaitsemme, että pyhät kirjoitukset antavat sittenkin selkeän ja johdonmukaisen opetuksen. Tätä opetusta on vaikea hyväksyä, jos sydän on pahanilkinen, julma, armoton, rakkaudeton, kylmä ja paatunut. Kaikessa opissa ja elämässä onkin syytä tutkia, miten rakkaus suhtautuu asiaan, totuutta unohtamatta. Rakkaus ei johdata ihmistä koskaan synnin tielle vaan aina kuuliaisuuteen Jumalan sanaa kohtaan.

Avioliitossa, avioerossa ja uudelleen avioitumisessa on ratkaisevaa, milloin vanha liitto päättyy. Jos vanha on päättynyt, niin uusi voi alkaa eikä se ole syntiä Jumalan silmissä, olipa ihminen uskossa tai ei. Jumala tahtoo auttaa ihmistä, tukea ja nostaa häntä ylös, ei tuhota. Kumpaa sinä haluat?

Aviorikoksen tähden ero ja uusi liitto

Jeesuksen opetuksen mukaan huoruuden tähden on lupa hyljätä ja avioitua uudelleen. "Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin." Matt.19:9 Hylkääminen ei ole huorintekemistä, vaan hylkääminen "mistä syystä tahansa" - jae 3 - ja sen jälkeen avioituminen toisen kanssa. Huoruuden tähden on lupa hyljätä uskoton puoliso ja mennä naimisiin toisen kanssa. Siihen myös Vanha Testamentti antaa mahdollisuuden, koska avionrikkojat ja haureelliset oli lupa kivittää kuoliaaksi. 3Moos.20:10; 5Moos.22:22 Joskus voi olla viisaampaa erota, kun avioliitto on hajonnut jatkuvan aviorikoksen takia. Näin varsinkin, kun avioliiton ulkopuolelle syntyy lapsia. Uskoton puoliso perustaa silloin uuden perheen ja syytön osapuoli on vapaa avioliiton siteistä. Hän voi mennä naimisiin toisen kanssa, koska edellinen avioliitto on päättynyt eikä ole enää lainvoimainen edes Jumalan silmissä. Jumala ei rankaise syytöntä osapuolta syyllisen tekemästä synnistä ja estä häntä menestä uudelleen naimisiin. Uusi avioliitto uskovaisen puolison kanssa voi olla Jumalan johdatus, mistä on näyttöä todellisessa elämässä.

Nykyisenä aikana on kaikenlainen seksuaalinen poikkeavuus, irstaus ja luonnottomuus lisääntynyt. Jumalan silmissä on iljettävyys ja kauhistus, jos esimerkiksi bi- tai homoseksuaali elää avioliitossa ja harrastaa homouttaan tai perversiotaan käytännössä. 3Moos.18:22; 20:13 Sellaisesta on lupa erota ja avioitua uudelleen, jos niin kokee parhaaksi tehdä. Vaikka homo pidättäytyisi käytännössä homostelusta, niin silloinkin on lupa harkita avioliiton purkamista: aviopuoliso voidaan katsoa "avioon kelpaamattomaksi" oppimansa ja valitsemansa "homoseksuaalisuuden" vuoksi, mikä on luonnonvastaista ja syntiä. Matt.19:12; Room.1:24-32; 1Kor.6:9-11 Jumala ei luo ketään ihmistä homoksi vaan homous on seurausta synnin tekemisestä ja sydämen paaduttamisesta. Nuori jatkaa synnin tekemistä, vaikka omatunto soimaa ja hän tuntee aluksi häpeää synnin teon vuoksi. Kun nuori jatkaa homoeroottisilla ajatuksilla hekumointia ja tyydyttää samalla itseään, on siitä seurauksena synnin hyväksyminen ja kyky tuntea häpeää häviää ja omantunnon syytökset lakkaavat. Nuoresta on tässä vaiheessa tullut mieleltään homo ja siitä on helppo siirtyä käytännön tekoihin. Homoseksuaalisen mielen omaavan henkilön kanssa ei ole uskovaisen hyvä olla avioliitossa, koska homon jumalattomuus ja perversiot tuovat ristiriitoja aviopuolisoiden välille. Homon ja bi-seksuaalisen ei yleensäkään pitäisi avioitua toista sukupuolta olevan kanssa ennen kuin kokee olevansa kykenevä heteroseksuaaliseen suhteeseen ja elämän siinä. En suosittele avioliiton jatkamista homon kanssa vaan ero on parempi vaihtoehto, jotta homo tajuaisi tehdä parannuksen synnistään ja tulisi uskoon.

Uuden Testamentin aikana avioeron jälkeinen uudelleen avioituminen oli Ellisenin mukaan yleistä. Matt.5:31-32 jakeisiin liittyy luonnollinen oletus siitä, että hyljätty vaimo menee uudelleen naimisiin. Naisen asema oli sekä taloudellisesti että muutenkin huono. Ilman miehen tukea hänen oli vaikea tulla toimeen. Samoin oli tavallista, että eronnut mies avioitui uudelleen avioeron jälkeen. Fariseuksilla oli ilmeisesti tapana hyljätä vaimo "mistä syystä tahansa". He pitivät luonnollisesti tekoaan oikeutettuna ja perustelivat sitä Mooseksen laista ja perinnäissäännöistä löytyvillä monilla hylkäykseen oikeuttavilla syillä. 2Moos.21:10-11; 23:26; 34:12-16; 3Moos.19:20-22; 20:10-21; 21:7-15; 4Moos.5:11-31; 5Moos.7:1-6; 17:2-7; 21:10-14; 22:13-30; 24:1-4; 25:5-10; Esra, 9. ja 10. luvut; Neh.13:23-30 Tässä luetelluista avioeroon oikeuttavista syistä on osasta määrätty Mooseksen laissa kuolemantuomio. Juutalaiset ovat olleet monina aikoina toisen vallan alaisina, eivätkä ole voineet siten panna kuolemanrangaistusta täytäntöön. Mooseksen laki antoi heille mahdollisuuden hyljätä puoliso ja ottaa uusi tilalle. He käyttivät tätä oikeutta väärin hyväkseen ja hylkäsivät vaimonsa, jos hän ei heitä enää miellyttänyt. Jeesus nuhteli heitä tästä käytännöstä ja sanoi, että hylkääminen muusta syystä kuin vaimon haureuden tähden oli syntiä, niin kuin myös uuden vaimon ottaminen.

Mitä aviorikoksesta ja haureudesta määrättävään kuolemanrangaistukseen tulee, niin on merkillepantavaa se, ettei Herra tuominnut Juudaa eikä Daavidia aviorikoksen ja haureuden tähden kuolemaan. 1Moos.38, 2Sam.11-12 Jumala antoi heille heidän syntinsä anteeksi. Jeesus antoi anteeksi aviorikoksesta kiinni saadulle naiselle. Joh.8:11 Meidän tulee noudattaa samaa esimerkkiä. Jos panisimme täytäntöön Mooseksen lain vaatimat rangaistukset, niin vain vähän ihmisiä jäisi jäljelle. Jumalan tahto on antaa synnit anteeksi ja auttaa parannuksen tehnyttä elämään uskoontulon jälkeen siveätä ja vanhurskasta elämää vapaana synnistä.

Fariseukset kiusasivat Herraa, kun kysyivät häneltä avioerosta. Matt.19:3 He uskoivat kaiketi tietävänsä Jeesusta paremmin sen, mikä on oikein. He vetosivat Mooseksen lakiin, jonka mukaan miehen oli lupa antaa vaimolle erokirja, jos hän löysi vaimosta jotain häpeällistä. Jeesus ei hyväksynyt fariseusten tapaa hyljätä vaimo ihan vähäpätöisistä syistä. Hän sanoi heille, että hylkääminen ja uuden vaimon ottaminen on luvallista vain silloin, kun ensimmäinen vaimo on tehnyt aviorikoksen tai harjoittanut haureutta. Matt.19:9 Tämä oli niin kova sana, että opetuslapsetkin sanoivat Herralle: "Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden, niin ei ole hyvä mennä naimisiin." Matt.19:10 Mutta Herra sanoi heille: "Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon."

Avioon kelpaamaton

Jeesus sanoi, että on niitä, jotka eivät kelpaa avioon tietyistä syistä. Myös nämä muut syyt olisivat peruste luvalliseen aviopuolison hylkäämiseen, jos joku avioon kelpaamaton oli mennyt naimisiin. Kreikan sana `eunukhee´ on tässä käännetty suomeksi sanalla `avioon kelpaamaton´. Kirjaimellisesti se tarkoittaa kuohittua tai eunukkia. Jeesus ei tarkoita tätä välttämättä kirjaimellisesti vaan myös kuvaannollisesti. Avioliiton yksi tarkoitus on lisääntyä ja se oli eunukille mahdotonta. On olemassa myös muita seikkoja, mitkä tekevät miehestä avioon kelpaamattoman. Yksi on evankeliumin julistaminen. En usko, että Paavali ja Barnabas kuohitsivat itsensä, koska eivät menneet naimisiin vaan omistivat elämänsä Herran palvelukseen ilman avioliiton rasittavia siteitä. En usko myöskään sitä, että Jeesus olisi kuohinnut itsensä. Eunukki tarkoittaa tässä jotakin syvällisempää kuin pelkkää kyvyttömyyttä jatkaa sukua kuohinnan tai onnettomuuden seurauksena.

Avioon kelpaamattomia ovat mm. sellaiset vaikeavammaiset ihmiset, jotka eivät voi pitää huolta itsestään ja perheestään. Vamma voi olla psyykkinen tai fyysinen. Vaikeasti vammaisten ihmisten ei tulisi mennä naimisiin ja lisääntyä. On edesvastuutonta synnyttää perinnöllisistä sairauksista kärsiviä lapsia. Tähän on annettu lupa ja yhteiskunnan hyväksyntä, koska selibaattia ei enää pidetä varteenotettavana ja terveenä vaihtoehtona. Nykyisen seksistisen käsityksen mukaan jokaiselle tulee suoda oikeus harjoittaa seksiä joko yksin tai parin kanssa. Pisimmälle tämän ajatuksen vieneet henkilöt auttavat monivammaisia ihmisiä käymään ilotaloissa tai tilaavat prostituoituja heidän koteihinsa tai hoitopaikkaansa. Jumalan sana tuomitsee tällaisen käytännön haureuden syntinä.

Avioon kelpaamaton voi tarkoittaa myös vankina olemista. Jos joku on saanut elinkautisen tai pitkän vankeustuomion, ei hän ole kykenevä hoitamaan aviollisia velvoitteitaan. Vanki ei saisi mennä naimisiin. Elinkautisvangin puolisolla on mahdollisesti lupa ottaa ero ja avioitua uudestaan. Jos vankeuteen liittyy mielisairaus, ovat perusteet vielä selvemmät. Jos puoliso esimerkiksi murhaa perheen jäseniä mielenvikaisuudessaan tai harkiten, on hänestä lupa ottaa ero ja mennä uudestaan naimisiin jonkun toisen kanssa. Tiedän yhden tällaisen tapauksen, jossa eronneen puolison elämä uudessa liitossa on ollut siunattua. Haureuden harjoittaminen ei ole minun mielestäni ainoa syy luvallisen avioeron ottamiseen.

Avioon kelpaamaton on myös henkilö, joka on kadoksissa. USA:ssa on paljon tapauksia, joissa perheen mies saa kaikesta tarpeekseen, ottaa ja lähtee, eikä anna kuulua mitään itsestään vuosikausiin. Käytännössä tällaisessa tapauksessa avioero on joissakin seurakunnissa myönnetty vuoden eron jälkeen virallisesti. Sen jälkeen uskova on vapaa menemään naimisiin toisen kanssa, jos haluaa.

Puolison harjoittama jatkuva väkivalta voi myös olla peruste avioon kelpaamattomuudelle. Uskovan on lupa ottaa väkivaltaisesta puolisosta asumusero ja tarvittaessa myös avioero. Syy avioeroon on silloin se jumalaton puoliso, ei uskovainen. Siinä tapauksessa uskovainen ei ole sidottu avioliittoon vaan on syyttömänä vapaa menemään uudestaan naimisiin uskovaisen puolison kanssa. Tähän sovellettava Raamatun kohta on 1Kor.7:12-16 Voidaan kohtuudella olettaa, ettei jumalaton halua elää avioliitossa, koska kohtelee puolisoaan tahallaan kaltoin. Avioeroon oikeuttava väkivalta voi olla myös henkistä. Jos aviopuoliso kieltäytyy aviovelvollisuudestaan eli seksistä ilman pätevää syytä, on hän syyllinen avioeroon ja siihen, että toinen menee uudestaan naimisiin. Kenenkään ei tarvitse sietää henkistä tai fyysistä väkivaltaa avioliitossa. Henkinen väkivalta voi olla monenlaista, mutta tämä oli yksi esimerkki siitä. Uskottomuus on monesti seurausta siitä, että avioseksi ei toimi. Tässä asiassa puolisoiden tulisi tehdä molemminpuolisia myönnytyksiä. Haluttoman puolison tulee etsiä keinoja halun lisäämiseen ja innokkaamman tulisi opetella hillitsemään itseään vähän enemmän ja kunnioittamaan puolisoaan. Toista ei saa pakottaa seksiin eikä muutenkaan harjoittaa fyysistä tai henkistä väkivaltaa puolisoa kohtaan.

Sydämen kovuus

Fariseukset kysyivät Jeesukselta, miksi Mooses salli antaa erokirjan vaimolle ja hyljätä hänet. Matt.19:7 Jeesus sanoi fariseuksille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut." j.8 Alussa ei ilmeisesti ollut lupa hyljätä vaimoa vaan avioliitto oli sitova kuolemaan asti. Synti kuitenkin turmeli ihmiskunnan ja sydämen kovuuden tähden tuli luvalliseksi hyljätä vaimo. On tunnettua, että miehet voivat kyllästyä vaimohinsa ja ajaa heidät pois luotaan. Mooses tiesi tämän asian. Hän antaa säädöksiä avioeroja varten. 1Moos.21:9-14; 2Moos.21:7-11; 5Moos.21:10-17; 24:1-4 Jos avioeroa ei olisi myönnetty, niin vaimojen kohtalo olisi saattanut olla vielä pahempi. Kun avioero myönnettiin, niin hyljätyillä vaimoilla oli kuitenkin mahdollisuus avioitua uudelleen ja saada taloudellinen turva uuden miehen kodista. Avioliitot eivät olleet tuohon aikaan pelkästään rakkauteen perustuvia vaan ne olivat taloudellisia sopimuksia kahden eri perheen ja suvun välillä. Tälläkin tavoin avioliiton alkuperäinen merkitys oli sumentunut ihmisten sydänten kovuuden tähden. Ihmisiä mitattiin rahalla eikä rakkaus ollut enää tärkein kriteeri avioliittoja solmittaessa. Tästä syystä oli myös mahdollista, että mies alkoi hyljeksiä vaimoaan ja saattoi lähettää tämän pois luotaan. Toinen yleinen syy avioeroon oli se, että vaimosta löydettiin `jotain häpeällistä´. On epäselvää, mitä tämä sanonta tarkoittaa. 5Moos.24:1-4 (dabar ervah) Jos Israelin kansan sydän ei olisi ollut kova, niin ilmeisesti tätäkään ei olisi hyväksytty avioeron syyksi.

Jeesuksen sanojen mukaan ihmisten on mahdollista erottaa se, minkä Jumala on yhdistänyt. Jos näin ei olisi, niin turha olisi antaa avioeroa koskevia säädöksiä ja sanoa: "Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." Matt.19:6 Ihmisille on mahdollista ihmisten lailla rikkoa liitot ja sen he myös tekevät. Hoos.6:7 Jos kerran on mahdollista rikkoa armoliitto Jumalan kanssa, niin eikö vielä helpompaa ole rikkoa lakiliitto kahden ihmisen välillä? Snl.2:17 Kuolema ei ole ainut asia, mikä voi päättää avioliiton. Jeesuksen sanojen mukaan aviorikos ja haureus ovat päteviä syitä avioeroon, jolloin syytön osapuoli voi mennä uudestaan naimisiin eikä tee siinä mitään syntiä. Haureellinen puoliso on tietysti syypää syntiin, mutta aviorikos on kertaluontoinen, ei jatkuvaa enää sen jälkeen, kun uusi avioliitto on solmittu. Laki sitoo näin uudet puolisot toisiinsa eikä heitä voida avioliiton solmimisen jälkeen pitää huorintekijöinä. Aiemman synnin saa anteeksi katumalla ja pyytämällä sitä anteeksi. Samalla pitää hyljätä synnit ja elää uskoontulon jälkeen vanhurskaasti.

Herra on hyljännyt luopuneen kansansa

Herra itse on hyljännyt aviorikoksen ja haureuden tähden luopuneen kansansa ja antanut sille erokirjan: avioliitto ei ole enää lainvoimainen. Uusi liitto kuoleman ja kiven ja puun kanssa eli epäjumalien (idolien, ennenkaikkea ihmisten ja perkeleen) kanssa on lainvoimainen. Jer.3:8-9; 6:30; Jes.2:6; 24:5; 28:15-18; Hoos.2:1-2!; 4:17; 6:7; 8:1; 5Moos.17:1-7 Paavali puhuu vertauksen omaisesti kahdesta eri liitosta, lakiliitosta ja uudesta liitosta. Rm.7:1ss. Jakeessa neljä lukee, että uskovaiset uuden liiton palvelijat ovat "kuoletetut pois laista Kristuksen ruumiin kautta." Uusi liitto on lainvoimainen, vanha lakiliitto ei ole enää voimassa. Uskova on kuollut yhdessä Kristuksen kanssa ja elää uudessa liitossa Herran kanssa ylösnousemuksen voimassa. Toisen puolison kuolema on päättänyt tämän aiemman "lakiliiton". Room.6. luku; Hebr.7:12-22; 8:6-13 Paavali ei opeta tässä kohden miehen ja naisen välisestä avioliitosta vaan Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta. Ennen uskon ilmaantumista ihminen elää lain alle vartioituna. Uskoontulon jälkeen hän on vapaa laista eikä elä enää sen alla. Hän päässyt pois lain alta armon alle ja armo kasvattaa häntä sen jälkeen vanhurskauteen. Gal.2:15-21; 3:22-26; Tiit.2:11-14 Paavalin käyttämä vertaus miehen laista on Jumalan seitsemäs käsky "Älä tee aviorikosta!" 2Moos.20:14 Tämä miehen laki sitoo puolisot toisiinsa, kunnes kuolema heidät erottaa... tai kunnes he rikkovat liiton ihmisten tavalla ja avioliitto päättyy.

Vertauskuvallista puhetta kansojen kohtalosta ja hengellisistä liitoista on kyseenalaista soveltaa yksittäisiin ihmisten välisiin avioliittoihin ja siinä on oltava erityisen tarkka. (Esim. Jer.3) Opetuksen pitää olla aina ristiriidatonta Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa.

Esra ja Nehemia

Esran 9. ja 10. luvuissa juutalaisten synti oli ennen kaikkea olla osallinen pakanavaimojen kauhistavista teoista ja epäjumalanpalvonnasta. 9:1,11 Vaimot eivät olleet kääntyneet juutalaisuuteen vaan päinvastoin, olivat saaneet aviomiehensäkin lankeamaan epäjumalanpalvelukseen. Neh.13:26; vrt. 1Kun.11:1-6 Siksi heidät piti hyljätä ja lähettää pois. Hylkääminen oli tässä tapauksessa siis lain kirjaimen mukaan vanhurskauden teko, ei synti. 2Moos.34:12-16; 5Moos.7:1-6; 17:2-7 Uuden liiton ohjeiden mukaan vaimoja ja lapsia ei olisi pitänyt hyljätä. 1Kor.7:12-16 En tiedä, tekivätkö Israelin miehet tässä kohden Jumalan tahdon vai syntiä: vanhan liiton lain kirjaimen mukaan he noudattivat lakia ja tekivät Jumalan tahdon, mutta uuden liiton Hengen mukaan he tekivät synnin, kun hylkäsivät vaimonsa ja lapsensa. Tilanteeseen voi liittyä tosin sellaisia näkökohtia, joita en tunne ja pidän siitä syystä tekoa uuden liiton Hengen ja Jumalan tahdon vastaisena, vaikka totuus voi olla toinen. Ehkäpä kyse oli juutalaisista miehistä, jotka olivat ottaneet pakanoista itselleen sivuvaimoja ja olivat sen jälkeen hyljeksineet oman kansansa keskeltä otettuja vaimoja? Tässä toistuisi siten sama tilanne kuin Aabrahamin tapauksessa: orjatar poikineen oli ajettava pois ja vain lupauksen lapsi sekä hänen äitinsä saivat jäädä. En tiedä, miten asia on, mutta tällainen vaihtoehto nousi mieleeni. Jumalan kansan puhtaana pitäminen oli joka tapauksessa selkeä Mooseksen kautta annettu käsky Israelille. 5Moos.7:1-14; 13:6-11 Epäjumalanpalvelusta ei saanut suvaita kansan keskuudessa. Jos pakanavaimot eivät olleet valmiita luopumaan epäjumalistaan, oli heidät vanhan liiton lain mukaan lupa hyljätä. Syntiä olisi ollut jättää lakia noudattamatta. Syntiä oli siis se, että juutalaiset olivat hyljänneet Jumalan lain ja käskyt, eivätkä olleet uskollisesti pysyneet avioliitossa oman kansansa naisten kanssa, vaan olivat ottaneet itselleen vaimoja ja sivuvaimoja pakanoista. Mal.2:10-16

Malakia

Väite, ettei yksikään voi hyljätä vaimoaan, jos hänellä on "jäännöskään Hengestä" ei pidä paikkaansa. Mal.2:15 Jeesushan opetti tätä kohtaa vastaan ja antoi luvan hyljätä vaimo aviorikoksen tähden. Jeesuksen sanat avioon kelpaamattomista on myös huomioitava, samoin kuin Paavalin kirjeiden opetus ja Raamatun opetus kokonaisuutena. Ristiriitoja ei saisi olla vaan eri kohtien tulisi täydentää opetusta niin ettei ristiriidoille jää mitään sijaa.

Malakian kirjassa on mahdollisesti käännösvirhe. Useimmat englanninkieliset käännökset kertovat, että hylkääjä-miehellä kuitenkin nimenomaan oli jäännös Hengestä! ("Yet had he the residue of the spirit." KJV Hepreankielisen tekstin oikeasta käännöksestä ei tässä kohden olla varmoja.) On siis täysin mahdollista, että uskovainen, jossa on Pyhä Henki, voi hyljätä vaimonsa ja naida toisen. Me tiedämme ja luemme Raamatusta, että uskovainenkin voi syyllistyä mitä räikeimpiin synteihin, eikä Pyhä Henki ole silti lähtenyt hänestä pois. Tästä on esimerkkinä Daavid. Hän syyllistyi toistuviin valheisiin, aviorikokseen ja lopulta tapatti vihollisen miekan kautta Uurian, Batseban vaimon, niin että samalla kuoli muitakin sotaurhoja ihan turhaan Daavidin synnin vuoksi. Koko tapahtumaketjun aikana Pyhä Henki ei poistunut hänestä: Raamattu ei ainakaan millään tavalla viittaa siihen suuntaan, päinvastoin. 1Sam.16:13; 2Sam.22:22; Ps.51:13 Myös uskovainen voi langeta pimeänä hetkenä, mutta Jumalan armo ja hyvyys vetää meitä mielenmuutokseen, tunnustamaan ja hylkäämään synnin. Daavid katui jäljestäpäin syvästi syntiään ja sai sen anteeksi. Daavid ei jatkanut synnissä elämistä vaan eli loppuelämänsä vanhurskaasti niin kuin oli elänyt koko siihen astisen elämänsä lankeemukseensa asti, Jumalalle otollisena miehenä.

Seka-avioliitot Uudessa Testamentissa

Paavali opetti, että "eriuskoiset" voivat olla uudessa liitossa naimisissa keskenään. 1Kor.7:12-16 Vanhassa Testamentissa "lihansa puolesta juutalaiset" muodostivat biologisen syntyperänsä perusteella yhden kansan. Israelin kansa oli samalla Jumalan seurakunta, lihallinen sellainen. Seurakunnan jäseneksi päästiin luonnollisen syntymän perusteella tai kääntymällä juutalaisuuteen, jolloin Israeliin liittynyt muukalainen sai noudattaa samoja lakeja ja säädöksiä kuin israelilaisetkin. 4Moos.15:15,16,29 Kääntynyt ihminen oli avioon kelpaava, mutta avioliitot kääntymättömien pakanoiden kanssa olivat kiellettyjä kansan puhtauden takia. 5Moos.7:1-6; 17:2-7 Tämän säädöksen tarkoitus oli suojella seurakuntaa epäjumalten puoleen kääntymistä vastaan. Uudessa liitossa seurakunnan jäseneksi tullaan uudestisyntymisen kautta, kun ollaan tehty parannus synneistä ja uskottu evankeliumin sana. Jumalan seurakunta ei muodostu yhdestä luonnollisesta kansasta vaan kristityt kuuluvat eri kansoihin. Uudessa liitossa ei ole mitään syytä noudattaa Israelin kansaa koskevaa säädöstä. Uskovaisen on lupa elää ns. "seka-avioliitossa" jumalattoman kanssa, jos on naimisissa ennen uskoontuloa. Uskosta osatonta puolisoa ei saa hyljätä, jos hän vain suostuu asumaan yhdessä uskovaisen kanssa. Mutta jos uskosta osaton hylkää uskovaisen, on uskova silloin vapaa ja voi mennä naimisiin toisen kanssa, koska on itse syytön hyljätyksi tulemiseen.

Antoiko Paavali luvan eronneille avioitua uudestaan?

Raamatun kirjaimellinen laki sitoo aviopuolisot toisiinsa kuolemaan asti. Paavali esittää tästä yleisperiaatteesta kaksi selvää todistusta kirjeissään.

1.Korinttolaiskirje:
7:39 Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa.

Roomalaiskirje:
7:2 Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista.

Onko Paavalilta jäänyt meille asti muistiin mitään muuta opetusta kuin nämä kaksi jaetta, jotka näyttävät kieltävän uuden avioliiton eronneilta niin kauan kuin molemmat puolisot ovat elossa? Hän tunsi varmasti Herran opetuksen siitä, että aviorikos oli peruste avioerolle ja mahdollisti uuden avioliiton. (Matt 19:3-12.) Myös Vanhan Testamentin laki ja opetus todisti saman asian puolesta. (5Moos 24:1-4; 3Moos 20:10 jne.) Aviopuoliso oli lupa hylätä jopa eriuskoisuuden vuoksi, ei vain aviorikoksen vuoksi. (Esra, 9-10.) Israelin miesten oli lupa ottaa itselleen vaimo oman kansansa joukosta ja hylätä pakanavaimot lapsineen, jotka olivat vietelleet heidät syntiin, epäjumalanpalvelukseen. (Mal 2:13-16.) Jos israelilainen vaimo syyllistyi epäjumalien palvontaan, tuli hänet tappaa: kunnia kävi rakkauden edellä. (5Moos 13:6-12.) Näin israelilainen vapautui muistakin syistä uutta avioliittoa varten kuin vain puolison uskottomuuden vuoksi.

Paavali tunsi hebrealaisena fariseuksena tarkoin Raamatun säädökset avioliittoa koskien. Hän sovelsi vanhan liiton ohjeita uuden liiton aikakaudelle. Vanhan liiton aikana Israelin kansa tuli pitää puhtaana. Israelilaiset eivät saaneet antaa tyttäriään pakanoille vaimoiksi eivätkä ottaa itselleen pakanoiden joukosta vaimoja. (5Moos 7:1-6.) Uudessa liitossa Jumalan kansaan kuuluu jäseniä kaikista kansoista, joten tällaista yhden rodullisen kansan puhtaanapitämisen ohjetta ei voitu enää noudattaa. Paavali sovelsi ohjetta käytäntöön siten, että antoi uskoville kehotuksen jatkaa avioliitossa eriuskoisen pakanan kanssa, jos tämä suostui elämään uskovan puolison kanssa. Jos eriuskoinen lähti pois ja hylkäsi puolisonsa, ei uskova veli tai sisar ollut silloin enää orjuutettu avioliiton siteisiin. Avioliitto oli päättynyt ja hän oli vapaa menemään naimisiin jonkun uskovaisen kanssa. Tämä asia sanotaan kolmessa eri jakeessa Paavalin opetuksessa.

1.Korinttolaiskirje:
7:15 Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.

7:27 Oletko sidottu naiseen? Älä hae eroa! Oletko eronnut vaimosta? Älä hae vaimoa!
7:28 Mutta jos myös avioituisit, et tehnyt syntiä; ja jos avioituisi neitsyt, ei tehnyt syntiä; mutta ahdistusta lihassa saavat tuollaiset ja minä teitä säästän.

Jälkimmäinen lainaus on Novumin sanatarkka käännös. Suomenkielen käännös vuodelta 1938 on tässä kohdassa epätarkka. Novumin käännös on sanatarkka ja monet sanatarkat ja arvostetut englantilaiset käännökset on käänetty samalla tavalla.

1Cr 7:27 Art thou bound unto a wife? seek not to be loosed. Art thou loosed from a wife? seek not a wife.
1Cr 7:28 But and if thou marry, thou hast not sinned; and if a virgin marry, she hath not sinned. Nevertheless such shall have trouble in the flesh: but I spare you. (King James Version)

1Cr 7:27 Hast thou been bound to a wife? seek not to be loosed; hast thou been loosed from a wife? seek not a wife.
1Cr 7:28 But and if thou mayest marry, thou didst not sin; and if the virgin may marry, she did not sin; and such shall have tribulation in the flesh: and I spare you. (Robert Young´s Literal Translation)

1Cr 27 Have you been bound to a wife? Do not seek to be released. Have you been released from a wife? Do not seek a wife.
1Cr 28 But if you also marry, you do not sin. And if the virgin marries, she does not sin. But such will have trouble in the flesh. But I am sparing you. (Jay P. Green´s Literal Translation)

Kaikki sanatarkat käännökset kertovat saman asian: jos olet eronnut vaimosta ja menet naimisiin, niin et tee syntiä. Kreikankielessä tässä on käytetty verbiä `lyo´. Se on suomeksi: päästää, hajottaa, lopettaa, purkaa, kumota. Miehen ja naisen välistä suhdetta koskien se tarkoittaa avioeroa. Tällä tavalla kaikki sanatarkat käännökset asian ilmaisevat kreikankielen asiantuntijoiden kääntämänä.

Paavali sanoo tässä kohden, ettei eronnut veli tee syntiä, vaikka hän menisi naimisiin. Myöskään neitsyt ei tee syntiä, jos menee naimisiin. Tässä kohden Paavali tekee poikkeuksen pääsääntöön, jonka mukaan eronnut ei saa mennä uudestaan naimisiin. Tämä myönnytys eronneille ei koske kuitenkaan kaikkia tapauksia vaan ainoastaan niitä tapauksia, mitkä on edellä mainittu.

Paavali kertoi edellä, ettei uskovainen saa mennä uudestaan naimisiin, jos hän eroaa. (1Kor 7:10,11.) Hänen pitää pysyä naimatonna tai sopia puolisonsa kanssa eli palata hänen luokseen.

Sitten Paavali kertoi, ettei uskovainen saa hylätä uskosta osatonta puolisoa. (1Kor 7:12-17.) Jos tämä suostuu elämään yhdessä uskovaisen kanssa, voi uskovaisen jatkaa avioliittoa hänen kanssaan.

1.Korinttolaiskirje:
7:10 Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään;
7:11 mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.
7:12 Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö;
7:13 samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä.
7:14 Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.
7:15 Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.
7:16 Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?
7:17 Vaeltakoon vain kukin sen mukaan, kuin Herra on hänelle hänen osansa antanut, ja siinä asemassa, missä hänet Jumala on kutsunut; näin minä säädän kaikissa seurakunnissa.

Paavali neuvoo tässä, että jokaisen kutsutun tulee pysyä siinä aviollisessa säädyssä, missä on kutsuttu eli siinä asemassa, missä on uudestisyntynyt uskoontulon seurauksena. Jos olet naimisissa uskovaisen kanssa, niin pysy silloin naimisissa hänen kanssaan. Jos eroat uskovaisesta, älä mene toisen kanssa naimisiin: voit korkeintaan sopia entisen puolison kanssa ja palata takaisin hänen luokseen. Jos olet naimisissa uskosta osattoman kanssa ja tämä suostuu elämään sinun kanssasi, niin jää avioliittoon. Jos uskosta osaton hylkää sinut, niin et ole orjuutettu. Jos et ole orjuutettu, niin olet silloin vapaa. Olet vapaa avioliiton siteistä: sen velvoitteista ja oikeuksista.

Paavali jatkaa avioliittoaiheen käsittelyä tämän jälkeen.

1.Korinttolaiskirje:
7:27 Oletko sidottu vaimoon? Älä hae eroa! Oletko eronnut vaimosta? Älä etsi vaimoa!
7:28 Mutta jos myös avioituisit, et tee syntiä. Ja jos neitsyt avioituu, ei hänkään tee syntiä. Mutta sellaisilla on ruumiillista vaivaa, mutta minä säästän teitä. (Jay P. Greenin sanatarkan käännöksen mukaan)

Paavali sanoo, ettei eronneen miehen tule etsiä vaimoa. Tämä tulevan ahdinkon vuoksi, mistä Paavali puhuu samassa yhteydessä hetkeä aiemmin. (1Kor 7:26.) Hän tarkoitti ilmeisesti lähestyviä vainoja ja suositteli kristityille selibaattia avioliiton sijasta. Nykyään tätä ohjetta noudattaa vain pieni osa kristityistä eikä sitä olekaan tarkoitettu paremmaksi vaihtoehdoksi avioliitolle. Tämähän oli vain Paavalin oma mielipide ja valinta sen ajan tilanteeseen sopien.

Paavali neuvoi eronnutta veljeä siten, ettei tämän tulisi etsiä itselleen vaimoa tulevan ahdingon vuoksi. Jos hän kuitenkin menee naimisiin, ei hän tee syntiä. Sillä tavallahan siinä Paavalin kirjeessä lukee!

"Oletko eronnut vaimosta? Älä etsi vaimoa! Mutta jos myös avioituisit, et tee syntiä." (Jay P. Greenin sanatarkan käännöksen mukaan)

Paavali antaa tässä kohdassa luvan mennä uudestaan naimisiin, jos uskovainen on tullut jumalattoman puolisonsa hylkäämäksi. Hän ei voi antaa lupaa uskovaisesta puolisosta eronneelle mennä toisen kanssa naimisiin, koska on kieltänyt sen edellä. (1Kor 7:10,11.) Myös yleinen laki sitoo naisen hänen mieheensä, kunnes kuolema erottaa, joten tällaista myönnytystä Paavali ei tee. (1Kor 7:39.) Myönnytys koskee siten vain ns. viatonta osapuolta, joka on kaiken lisäksi uskova. Jumala ei sido häntä jumalattomaan puolisoon, jos tämä päättää hylätä hänet ja etenkin, jos tämä ottaa itselleen toisen puolison perustaen uuden perheen. Miten uskovainen voisi olla sidottu sellaiseen, joka on mennyt toiselle ja perustanut uuden perheen?

Asia tulee selväksi esimerkin avulla

Pekka ja Leena olivat menneet naimisiin nuoruuden huumassa. He eivät olleet uskossa. Leena tuli pian naimisiin menon jälkeen uskoon, mutta Pekka ei hyväksynyt hänen elämäänsä uskovaisena. Hän jätti Leenan ja avioliitto päättyi eroon. Tiet erosivat tämän jälkeen lopullisesti toisistaan. Pekka meni erään Sirpan kanssa naimisiin ja sai hänen kanssaan kaksi lasta. He elivät onnellisena avioliitossa, mutta kumpikaan ei ollut uskossa.

Leena ymmärsi tässä vaiheessa, ettei hän voinut palata enää takaisin Pekan luokse. Pekalla oli uusi vaimo ja lapsia tämän kanssa. Pekka oli onnellinen Sirpan kanssa eikä Leenalla ollut enää sijaa Pekan elämässä. Hänen ja Pekan romanssi oli lopullisesti ohitse.

Pekan toisen lapsen syntymän jälkeen Sirpa tuli uskoon. Pekka ei hyljännyt tällä kertaa vaimoaan, koska hän rakasti Sirpaa ja oli suvaitsevampi kuin nuorempana. Heillä oli myös yhteisiä lapsia, joten Pekka ei halunnut hajottaa onnellista perhettä. Hänen vakaumuksensa esti häntä kuitenkin ottamasta Jeesusta vastaan eikä hän halunnut tulla uskoon.

Mitä Sirpan tulisi nyt tehdä tässä muuttuneessa tilanteessa? Pitäisikö hänen hyljätä miehensä Pekka, koska tämä oli ollut aiemmin naimisissa? Oliko Sirpan ja Pekan avioliitto muuttunut yhdessä hetkessä jatkuvaksi huorintekosuhteeksi Pekan aiemman avioliiton vuoksi?

Tällä tavalla osa kristittyjä asiaa Sirpalle opetti. Osa opetti toisella tapaa, mikä aiheutti sekaannusta Sirpan mielessä. Sirpa päätti ottaa asioista selvää ja tutki parhaan kykynsä mukaan Raamattua. Hän tutustui myös uskovaiseen sanan opettajaan, joka oli tutkinut Raamatun opetusta alkukielillä ja osasi neuvoa häntä. Hän neuvoi Sirpaa jäämään Pekan luokse ja sanoi, ettei se ollut huorintekemistä. Paavalihan opetti, että uskovainen voi jäädä siihen asemaan, missä hänet on kutsuttu ja Paavali tarkoitti tällä nimenomaan avioliittoa. (1Kor 7:10-17.)

Sirpa ja sanan opettaja päättelivät Raamatun avulla vielä senkin, ettei Pekka elänyt jatkuvassa huorintekosuhteessa. Sehän olisi ollut järjetöntä, koska Pekka oli naimisissa Sirpan kanssa. Jos Jumala hyväksyi Sirpan avioliiton Pekan kanssa, niin hänen täytyi hyväksyä myös Pekan avioliitto Sirpan kanssa, koska puhumme yhdestä ja samasta avioliitosta.

Tällä välin Pekan entinen vaimo, Leena, oli tutustunut seurakunnassa miellyttävään nuoreen veljeen, Jukkaan. Jukka ja Leena ihastuivat toisiinsa. Leena oli kuitenkin ollut aiemmin naimisissa Pekan kanssa, joten he joutuivat etsimään Jumalalta neuvoa siihen kysymykseen, oliko heidän lupa mennä naimisiin keskenään.

Seurakunnassa oli Raamatun alkukieliä tunteva ja Jeesuksen hyvin tunteva sanan opettaja. Hän neuvoi Leenaa ottamaan ensin selvää Pekan tilanteesta. Oliko Pekka edelleen naimisissa Sirpan kanssa ja oliko hänen avioliittonsa onnellinen? Oliko Sirpa uskossa ja miten hän oli ymmärtänyt asemansa Pekan vaimona?

Leena sai selville, että Pekka ja Sirpa elivät onnellisesti avioliitossa, vaikka Pekka ei ollut tullut vielä uskoon. Sirpa oli saanut varmuuden Jumalalta, että hänen oli lupa jäädä siihen asemaan, missä hänet oli kutsuttu, vaikka hän ei ollut Pekan ensimmäinen vaimo. Pekkakin suostui elämään hänen kanssaan, joten mitään ongelmia ei tällä tavalla syntynyt.

Tutkittuaan asioita tarkasti rukouksessa ja Raamatun opetuksen valossa, Jukka, Leena ja seurakunnan pastori päättivät seuraavaa:

  • 1. Jumala hyväksyi Pekan ja Sirpan avioliiton siunaten heidän perhettään.
  • 2. Leena ei ollut Paavalin opetuksen mukaan enää orjuutettu eli sidottu avioliittoon Pekan kanssa. (1Kor 7:15.) Leena oli toisin sanoen vapaa menemään naimisiin toisen kanssa, vaikka oli eronnut Pekasta uskovaisena. Hän oli tuolloin kaiken lisäksi vähemmän syyllinen osapuoli, koska uskonvakaumus oli ollut pääsyy avioeroon ja siihen, että evolutionistina tunnettu ja menestystä saanut Pekka oli hylännyt hänet. Pekka oli myös mennyt ensin naimisiin toisen naisen kanssa ja siten viimeinenkin mahdollisuus Leenalta palata takaisin Pekan luo oli mennyt ohitse. Leena oli nyt kaikkien mielestä vapaa menemään naimisiin Jukan kanssa, joka ei ole ollut aiemmin naimisissa. Jokaisen asianomaisen mielestä tämä oli samalla myös Jumalan tahto.

Niin Jukka ja Leena vihittiin pyhään avioliittoon. He muuttivat pian toiselle paikkakunnalle ja menivät siellä erääseen paikalliseen herätysliikkeeseen tahtoen osallistua seurakunnan toimintaan. Seurakunnassa oli toisenlaista opetusta uudelleenavioitumisesta kuin minkä mukaan Jukka ja Leena sekä Pekka ja Sirpa olivat menetelleet. Seurakunnassa sanottiin, että Jukka ja Leena elivät huorintekosuhteessa ja heidän täytyy erota. Koska lapsiakaan ei vielä ole, niin ero on vielä paras vaihtoehto. Jumala ei hyväksy huorintekemistä ja sellaiseen Leena oli tämän seurakunnan yleisen opetuksen linjan mukaan nyt syyllinen kaiken aikaa.

Seurakunnassa opetettiin, että Pekka ja Sirpa saivat jäädä avioliittoon eikä se ollut huorintekemistä, koska Sirpalla oli lupa jäädä siihen asemaan, missä hänet oli kutsuttu eli missä asemassa hän oli aviosäädyn suhteen tullessaan uskoon. Leenalla ei ollut kuitenkaan lupaa avioitua uudestaan, koska hän oli ollut eronnut uskovaisena ja tullut siten avioonkelpaamattomaksi. (Matt 19:12.) Tästä syystä Jukan ja Leenan onnellisena alkaneen yhteisen taipaleen piti päättyä heti alkuunsa, sillä Jumala tuomitsee haureelliset ja huorintekijät. (Hebr 13:4.)

Jukka kysyi seurakunnan opettajalta, oliko hänen lupa mennä naimisiin avioeron jälkeen vai ei? Tämä sanoi hänelle, että hän sai tehdä sillä tavalla, koska avioliitto Leenan kanssa ei ollut pätevä Jumalan silmissä. Saman herätysliikkeen toinen arvostettu puhuja piti kuitenkin tätä lupaa sanan vastaisena ja kielsi ehdottomasti menemästä naimisiin eron jälkeen. Eronneen ei ole lupa avioitua uudestaan, joten sellaiset suunnitelmat oli syytä jättää kokonaan pois kuvioista, jos aikoi palvella Jumalaa ja seurata Jeesusta taivaaseen asti. "Hinta pyhyydestä ja puhtaudesta on kova, mutta se kannattaa maksaa", opetti tämä saarnamies. Toki hänen sanaansa saattoi luottaa, koska hän oli oikein hepreankielen maisteri ja osasi jonkin verran myös kreikkaa? Vai saattoiko hänen sanaansa luottaa?

Eihän kielitaito yksin ratkaise sitä, opettaako ihminen oikein vai väärin?! Jeesuksen tuominneet fariseukset puhuivat hepreaa ja arameaa äidinkielenään, ja sillä kielellä on Raamattu alunperin kirjoitettu, mutta he eivät tunteneet elämän Herraa eivätkä ottaneet Jeesusta vastaan Messiaanaan. (Joh 7:37-47.) Heidän kovettuneet ja ylpeät sydämensä eivät voineet nöyrtyä Jumalan väkevän käden alle: he olivat jumalattomia ja armottomia lähimmäisiään kohtaan, raatelevia susia, joista Jeesus seurakuntaa varoitti. He olivat ulkoapäin hurskaita, mutta sisältäpäin täynnä kaikkea laittomuutta, kuolleiden luita ja saastaa. Näitä valheveljiä on yhä vielä rutkasti seurakunnan keskellä ja he opettavat inhimillisestä viisaudesta sekä suuresta oppineisuudestaan huolimatta väärin Jumalan sanaa.

Jukka jätti nämä neuvot oman arvonsa varaan. Ei hän ollut oikeasti edes aikonut hylätä vaimoaan, Leenaa, jota hän rakasti yli kaiken toisena heti Jeesuksen jälkeen. Myös Leena rakasti Jukkaa eikä ero tullut kuuloonkaan. He tunsivat Jeesuksen ja Jumalan sanan paremmin kuin nämä väärät opettajat, jotka pyrkivät tuhoamaan toisten elämän väärillä opetuksillaan. Itsellään näillä saarnaajilla oli asiat ns. kunnossa kotona. Uskollinen vaimo hoiti siellä suurta lapsikatrasta ja seurakunnan ulkokuori oli pysynyt puhtaana, kun kaikki uudelleenavioituneet oli pakotettu hylkäämään puolisonsa tai perheensä tai sitten heidät oli erotettu "pyhien yhteydestä", jos eivät olleet suostuneet noudattamaan "Jumalan tahtoa". Jotkut onnelliset olivat saaneet jääda uuteen avioliittoonsa, vaikka se olisi järjestyksessä kuinka mones tahansa. Peruste tälle näkemykselle oli se, että he olivat naimisissa tullessaan uskoon. Avoliitossa elävät perheet olikin sitten lupa hajottaa, koska he eivät olleet naimisissa uskoontulon hetkellä...

Jukka ja Leena kysyivät ihan mielenkiinnon vuoksi vielä katolisen kirkon papilta, miten heidän tulisi menetellä? Pappi oli sitä mieltä, että avioliitto on kuolemaan asti sitova pyhä sakramentti. Siten Jukalla ja Leenalla ei ollut lupa olla naimisissa keskenään. myöskin Pekan ja Sirpan avioliitto oli Jumalan tahdon vastainen. Hän ymmärsi kuitenkin ihmisten syntien aiheuttaman vääristymän elämässä ja jätti aviopuolisoiden päätettäväksi, miten menetellä tässä nimenomaisessa tapauksessa. Kysehän oli loppujen lopuksi kirkon ulkopuolella toimivien pakanoiden ratkaisuista eikä pelastuneiden pyhien toiminnasta. (vain katolisessa kirkossa on pelastus)

Kuka tässä kertomuksessa esiintyneistä sanan opettajista neuvoi asianosaisia oikein, Jumalan tahdon mukaan? Kuka neuvoi väärin? Ketkä menettelivät oikein eli noudattivat käytännössä Jumalan tahtoa elämässään? Miten olisi pitänyt menetellä, jos nyt tehtiin syntiä?

Päätelmät esimerkkitapauksen johdosta

Huomaamme tästä esimerkistä, että käännösvirheiden vuoksi (KR 1938/ 1Kor 7:27,28.) on mahdollista tulkita Raamattua väärin ja jopa päinvastaisella tavalla kuin mikä alkutekstin tarkoitus on ollut. Jos olemme vielä sydämeltämme armottomat, emmekä osaa tuntea sääliä niitä kohtaan, jotka syyttöminä kärsivät, voimme muodostaa Raamatusta käännösvirheiden ja väärän sydämen asenteen vuoksi armottomia ja Jumalan tahdon vastaisia opin kappaleita.

On syytä muistaa se, ettei Jumala tuomitse syyttömiä syylliseksi ja on aina vääryyttä kärsineen puolella. Oppi, jonka mukaan vääryyttä kärsinyt on sidottu entiseen puolisoonsa, on raakuutta eikä siinä yhdisty Jumalan armo, totuus ja rakkaus. Kaikkia näitä tarvitaan, jotta osaisimme suhtautua oikein lähimmäisiimme.

Paavalin opetus kokonaisuutena

Otetaan vielä ensimmäisen korinttolaiskirjeen luku seitsemän kokonaisuutena niin kuin Paavali sen kokonaisuutena on halunnut luettavan, että se tulee ymmärretyksi.

  • 1Kor 7:10,11 kertoo kahden uskovaisen välisestä liitosta. Uskovan ei ole lupa mennä uudestaan naimisiin, jos eroaa uskovaisesta puolisosta.
  • 1Kor 7:12-17 kertoo seka-avioliitosta eli uskova ja jumalaton ovat naimisissa. Sellaisessa tilanteessa on suositus pysyä naimisissa eriuskoisuudesta riippumatta. Jos jumalaton lähtee pois avioliitosta, ei hyljätty uskova puoliso ole orjuutettu: hän on vapaa menemään naimisiin uskovan kanssa.
  • 1Kor 7:27,28 Paavali kertoo edellisen tapauksen, että hyljätty uskova voi mennä naimisiin eikä tee syntiä.
  • 1Kor 7:39 kertoo kahden uskovan välisestä liitosta. Tämä on yhtenevä jakeiden 10,11 kanssa.

Stanley A. Ellisenin vai uskonpuhdistajien tulkinta?

Stanley A. Ellisen kirjoittaa kirjassaan "Kunnes kuolema erottaa" sivuilla 58-61, että ainoa Jumalan hyväksymä oikeutettu syy avioeroon ja uudelleenavioitumiseen on huorinteko. Sivulla 16 hän mainitsee, että uskonpuhdistajat Luther, Calvin, Knox, Wesley, jne., hyväksyivät syyksi myös hylkäämisen ja julmuuden. Itse kannatan jälkimmäistä tulkintaa eikä se ole mielestäni Raamatun opetuksen kanssa ristiriidassa.

Vanhan Testamentin aikana aviorikoksesta määrättiin kuolemantuomio. 3Moos.20:10 Käytännössä sen noudattamisesta luovuttiin Ellisenin mukaan vuonna 605 e.Kr., kun Israelin teokraattinen erityisasema poistettiin ja alkoi niin sanottu "pakanoiden aika". s.46 "Ei-juutalainen esivalta ei määrännyt aviorikoksesta kuolemantuomiota," ja juutalaiset alistuivat sen alle. Jeesuskaan ei vaatinut aviorikoksesta kiinni saatua naista kivitettäväksi vaan antoi hänelle anteeksi. Joh.8:11 Jeesus ei anna meille pelkästään syntejä anteeksi vaan antaa meille myös voiman vastustaa syntiä ja perkelettä, niin että hän meistä pakenee. Jumala vaikuttaa meissä mielenmuutoksen niin että emme halua enää syntiä tehdä. Me vihaamme syntiä ja rakastamme vanhurskautta, hyvän tekemistä ja oikeudenmukaisuutta. On oikeudenmukaista, ettei syytöntä osapuolta laiteta kärsimään aviorikoksen tehneen puolison syntien vuoksi. Vanhan liiton aikana avioliitto päättyi aviorikoksen tehneen kuolemaan, uudessa liitossa avionrikkominen päättää avioliiton ja antaa syyttömälle osapuolelle oikeuden mennä uudestaan naimisiin. Myös avionrikkonut osapuoli voi elää uudessa avioliitossa tekemättä jatkuvasti huorin entistä puolisoaan vastaan. Huorintekeminen on kertaluontoista ja päättyy uusien avioliittojen solmimiseen.

Mooseksen lain ohje avioerotapauksissa tekee kyseenalaiseksi katolisen opetuksen, jonka mukaan avioliitto on kuolemaan asti sitova ja että uudelleen avioituneen olisi palattava takaisin entisen puolisonsa luokse. Mooseksen mukaan entisen puolison ei ollut lupa palata takaisin, jos oli avioitunut avioeron jälkeen toisen kanssa. 5Moos.24:1-4 Tämä olisi ollut "kauhistus Herran edessä". On siis merkillistä, mihin jotkut Raamatun opettajat perustavat vaatimuksensa pysyä uskollisena avion rikkoneelle puolisolle ja kieltävät ns. syytöntä osapuolta menemästä naimisiin. Eronnutta ja uudelleen avioitunutta uskovaista saatetaan kutsua huorintekijäksi. Raamattu osoittaa kuitenkin aika selvästi sen, että avioliitto on silloin päättynyt, kun toinen puolisoista on syyllistynyt aviorikokseen ja ottanut eron tai tullut hyljätyksi haureuden vuoksi. Päättyneen avioliiton jälkeen on lupa ja mahdollisuus mennä uudestaan naimisiin, kunhan se vain tapahtuu Herrassa. Elämä uskosta osattoman puolison kanssa voi olla jopa Jumalan suunnitelmia vastaan. Joku on saattanut mennä naimisiin sallimuksesta sellaisen puolison kanssa, jota Jumala ei ole tarkoittanut hänen puolisokseen. Jumalaton puoliso saattaa koitua uudessakin liitossa lankeemukseksi uskovaiselle. Avioero on varsinkin uskottomuuden tähden hyvä vaihtoehto ja saa uskosta osattoman tajuamaan sen, että hän tekee vääryyttä. Jos jumalaton ei tämänkään jälkeen tee parannusta ja hylkää syntiä, on syyttömän osapuolen lupa ottaa itselleen uusi uskovainen puoliso eikä hän tee siinä mitään syntiä. Avioeroon on syyllinen se toinen osapuoli, ei uskovainen.

Vanhassa Testamentissa mainitaan erikoistapaus, jossa israelilainen hylkäsi sotavankien joukosta itselleen ottaman vaimon, kun tämä ei häntä enää miellyttänyt. Vaimo oli sen jälkeen vapaa. 5Moos.21:10-14 Kyseessä oli Israelin vihollinen eli pakanavaimo, siis seka-avioliitto. Toinen tapaus, jossa vaimon sallittiin lähteä pois avioliitosta vapaana uuteen liittoon, oli kun mies otti itselleen toisen vaimon ja laiminlöi ensimmäisen vaimon aviollista oikeutta ja elatusta. 2Moos.21:10-11; Vrt. 5Moos.24:1-4 Jos Mooses piti mahdollisena hyljätä eriuskoinen tai ensimmäinen vaimo ja nämä olivat sen jälkeen vapaat menemään toiselle, niin miksei Jeesus antaisi tätä myönnytystä hyljätyille? 1Kor.7:12-16;27-28 Raamattu ei ole ristiriitainen, kun opetetaan, että myös hyljätyksi tuleminen antaa oikeuden mennä uudestaan naimisiin. Hylkääminen päättää avioliiton. Avioliitto päättyy myös Jumalan silmissä silloin, kun ihmiset tekevät sen mitättömäksi. Avioeron jälkeen on lupa mennä naimisiin toisen kanssa, ellei sopua entisen puolison kanssa saada aikaan. 1Kor.7:10-11,15

Jumalan tahtoa vastaan tehdyt avioliitot

Kaikki avioliitot eivät ole alun alkaenkaan Jumalan tahdosta syntyneitä. Tarkoitan esimerkiksi sellaisia liittoja, joissa holhouksen alle kuuluvat menevät naimisiin kykenemättä kuitenkaan aviolliseen elämään: tällaisia tapauksia on Suomessakin. Samoin joskus mennään naimisiin maahanmuuton tai rahan takia eikä sukupuoliyhteys toteudu. Näin tekevät esimerkiksi jotkut virolaiset, venäläiset ja kehitysmaiden naiset päästäkseen avioliiton kautta Suomeen. Jumalan silmissä tällainen järjestetty liitto ei ole Hänen tahtonsa mukainen miehen ja naisen välinen avioliitto: toki sellainenkin liitto pitää purkaa virallisesti ennen kuin on lupa mennä toiselle. Avioon kelpaamattoman eli vaikeasti vammaisen tai holhouksen alaisen ihmisen ei pidä tavoitella avioliittoa.

Yhteiskunnan lain mukaan on lopun aikana myös homoseksuaalisten lupa avioitua samaa sukupuolta olevien kanssa. Jumalan silmissä tällainen liitto on tietysti syntiä, mutta uskoon tulon jälkeen sellaisesta täytyy virallisesti erota ennen kuin voi "paperilla" mennä toista sukupuolta olevan kanssa naimisiin.

Herran alkuperäinen tahto avioliiton suhteen

Paavali kirjoittaa: "Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa." 1Kor.7:39 Tämä on ennen kaikkea ohje uskovaisille ja kertoo ihanteen eli Jumalan alkuperäisen tahdon avioliiton kestävyydestä. Kuitenkin ihmisen on mahdollista erottaa se, minkä Jumala on yhdistänyt. Hoos.6:7; Jer.15:6 Ellei näin olisi, niin ei tarvitsisi sanoa: "Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." Matt.19:6 Kun puhutaan Jumalan ja ihmisen välisestä armoliitosta, niin Jumala on uskollinen eikä riko liittoa ihmisen kanssa. Ihminen voi kuitenkin erottaa itsensä Jumalan rakkaudesta ja joutua pois armosta. 1Sam.16:14; Hes.3:18-21; Joh.13:27; 15:6; Rm.8:39; 11:17-22; Gal.5:1-4; Hebr.3:12-19; 6:4-8; 10:26-31 Ihmiselle on siis annettu valta erottaa se, minkä Jumala on yhdistänyt. Näin on asia sellaisissa liitoissa, joissa kysytään molempien osapuolten tahtoa. On myös liittoja, jotka Herra on suvereenisti solminut, eikä niitä voi kukaan purkaa. 1Moos.9:11-13; 15:1-18-21 On myös huomattava kansakuntaa koskevat liitot ja erotettava ne yksilöä koskevista liitoista. Herra ei nimittäin riko liittoaan kansakuntaa kohtaan eikä kansakunta voi sitä yksipuolisesti rikkoa, mutta jokainen kansan yksilö voi rikkoa henkilökohtaisen liittosuhteensa Jumalan kanssa. 3Moos.26. luku, erityisesti jae 44; Jer.31:31-37, vain jäännös Israelin kansasta pelastuu, Room.9:27

"Jokainen,... tekee huorin" Luuk.16:18

Kun Raamatussa on termejä kuten "kaikki, jokainen, ei koskaan, koskaan, ei yksikään, koko heimo/ kansa" jne., niin on syytä olla varuillaan: tulkitsemme helposti väärin yksittäisten jakeiden perusteella ja unohdamme kokonaisilmoituksen. Näin tulkiten voisimme sulkea pelastuksen ulkopuolelle esimerkiksi lapset. He eivät voi tulla mielenmuutokseen, syntyä uudesti ylhäältä eivätkä elää pyhityselämää. Joh.3:3,5; Apt.17:30; Hebr.12:14 Niin ikään voisimme tulkita, että jokainen pakana ja muotojumalinen ja jopa itse perkele toimii Pyhässä Hengessä lukiessaan ääneen Raamattua! 1Kor.12:3 Jumala tietää kuitenkin paremmin: hän näkee ihmissydämeen ja tuntee omansa. 1Sam.16:7; 2Tim.2:19 Ei "jokainen, joka huutaa Herran nimeä avuksi", pelastu: vain vilpittömät pelastuvat. Room.10:13; Ps.101:7; Jer.9:6, huom.! Snl.1:28; 18:42

Oma lukunsa on se, kun puhutaan kansasta tai heimosta. "Herran kirkkauden hahmo" puhui profeetta Hesekielille, että "koko Israelin heimolla on kova otsa ja paatunut sydän." Hes.1:28; 3:7 Kuitenkaan Hesekielillä ei ollut! j.8 Raamatun ilmoituksen mukaan Jumala on yhtä aikaa sekä hyljännyt kansansa, että ei ole! Jes.2:6; Room.11:1 Miten Raamattu voi olla näin ristiriitainen? Ei se ole. Meidän luonnollinen ymmärryksemme on kykenemätön ottamaan vastaan sitä, mikä Jumalan on. Jospa Herra saisi nyt avata ymmärryksemme syvempään kirjoitusten käsittämiseen? Kun puhutaan kansasta, niin sillä ei tarkoiteta kaikkia kansan yksilöitä. Onhan sanottu kansamme vapaustaistelusta Neuvostoliittoa (Venäjää) vastaan, että "Suomi taisteli". Eivät silti kaikki suomalaiset taistelleet. Osa oli jopa sotaa vastaan! Samalla tavalla Herra puhuu Raamatussa "kansasta" tarkoittamatta jokaista sen yksilöä. Niinpä Israelista on "nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan." Room.11:5; Hoos.6:8 Jumalan viisaus ilmoittaa, että "Israelia on osaksi kohdannut paatumus" ja lopulta "kaikki Israel on pelastuva". Room.11:25-26 Eivät kuitenkaan kaikki yksilöt pelastu vaan ainoastaan ne, joilla on usko Jeesukseen. Room.3:26 "Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös." Room.9:27 Israel kääntyy lopun aikana "kansakuntana" Herran tykö; sitä Paavali tarkoittaa puhuessaan Israelia "osaksi kohdanneesta paatumuksesta" ja kääntymisestä takaisin Herran tykö aikojen lopulla, niin että "kaikki Israel on pelastuva".

Sanoja "jokainen ja kaikki" ei tule aina ymmärtää kirjaimellisesti, vaan on otettava huomioon, että Raamattu on ihmisten tavalla kirjoitettu ihmisille. Niinpä "kaikki" voi tarkoittaa "lähes kaikki" tai "suurin osa, valtaosa" tai "kaikki tiettyyn ryhmään kuuluvat kuten synnin ja saatanan valtaan langenneet ja paatuneet ihmiset, mikä ei pidä sisällään vauvoja ja sikiöitä." Kansasta puhuttaessa "kaikki" tarkoittaa "kansakuntaa eli kansan huomattavaa enemmistöä". Mainittakoon kirjaimellisena esimerkkinä tästä sotapäällikkö Jooabin surmaamat "kaikki miehenpuolet" Edomissa, mikä ei kuitenkaan pitänyt sisällään "muutamia edomilaisia miehiä", jotka onnistuivat pakenemaan. 1Kun.11:15-17

Toinen sekaannusta aiheuttava asia on aika ja sen mukanaan tuoma muutos. Niin kauan kuin kansa elää luopumuksessa on se Jumalan vihan alla. Israel on hyljännyt Jumalansa ja siitä syystä myös Herra on hyljännyt Israelin. 2Aik.24:20 Mutta sitten kun kansa kääntyy ja palaa takaisin, niin Herra tekee uuden liiton sen kanssa. Luopumuksen aikana Herra ei enää sääli eikä armahda Israelin heimoa, eikä tahdo olla kansansa oma, Hän vihaa ja inhoaa luopiovaimoaan eikä enää rakasta sitä ystävänään, mutta kuitenkin Hän kansan kääntymyksen jälkeen kihlaa sen itselleen ikiajoiksi ja tekee uuden liiton sen kanssa. 3Moos.26:30; Jes.2:6; 62:4; Jer.11:14; 15:6; 31:31-34!!!; 32:37-42; Hes.7:9; 16:59-63; 36:24-28; Hoos.1:6,9; 2:1-4, 16-23; 8:18; 9:15 Mutta kaikkina aikoina vain ne yksilöt, jotka ovat pysyneet uskossa Herraan, ovat pelastuneet: muut ovat joutuneet tuomittaviksi. 1Kor.10:5

Jotkut väittävät ettei Herra ole ottanut itselleen uutta aviopuolisoa. Näin voidaan sanoa. Mutta Herra on silti kihlannut itsensä pakanakristittyjen kanssa! 2Kor.11:2 Herra on tehnyt kääntyneistä pakanoista itselleen uuden kansan yhdessä uskovien juutalaisten kanssa, "hengellisen Israelin": me "lupauksen lapset" olemme uuden liiton palvelijoita. Room.2:28-29; 7:1-6; 9:6-8,22-26; 15:8-21; 2Kor.3:6; Apt.13:46-52 Uuden liiton seurakunta on Kristuksen morsian ja se muodostuu "kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä." Ilm.7:9; 19:8; 21:9 Miten siis on: onko Herra rikkonut lakia kihlatessaan itsensä toiselle? Ei ole. Avioliitto "luonnollisen" Israelin kanssa ei ole voimassa tämän aviorikoksen takia ja siksi, että se on hyljännyt Herran. Avioliiton rikkojat ja epäjumalien kanssa liitossa elävät eivät pelastu. Hes.17:13-18 Vain kääntymys, anteeksisaaminen ja uusi liitto Kristuksen veressä pelastavat jumalattoman ja syntisen, olipa tämä luonnostaan juutalainen tai pakanasyntinen. 3Moos.26:40-42; Hes.16:59-63; Gal.2:15-21; 6:15-16; Room.3:9-4:8; 5:6-11 Käytännössä kaikkina aikoina vain "sydämeltään ympärileikatut" ovat pelastuneet. 5Moos.10:16; 30:6; Room.2:28-29 Pelastus tulee yksin armosta, uskon kautta, ei lain tekojen tai lain noudattamisen kautta. Hes.20:21-25; Room.9:27-33; 11:5-7; Ef.2:8-9

Avioliitto luopuneen Israelin ja Herran välillä ei siis ole TÄLLÄ HETKELLÄ voimassa. Jes.2:6; Jer.3:8; 13:7-14; 15:6 Herra ei ole Israelin aviomies eikä Israel ole Herran aviovaimo. Hoos.2:1-2; Jes.50:1 Mutta aikojen lopulla, kun Israel kansakuntana kääntyy takaisin Herran tykö, niin silloin "uusi liitto Kristuksen veressä" astuu voimaan. Lakiliitto ei pelasta yhtäkään syntistä ihmistä: sen tekee vain armoliitto. Jer.31:31-34; Matt.26:26-28; Hebr.7:12-22; 8:6-13; 9:18-10:1-9-18-29; Room.7:4-6; Gal.2:16-19-21; Kol.2:8-14-23; Hes.16:59-63; 17:13-18; 36:21-28

Mitä Jeesus siis tarkoittaa, kun hän sanoo fariseuksille: "Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin." Luuk.16:18 Jeesus sanoo tämän täysin irrallisena muusta opetuksesta, osoittaakseen fariseusten väärän mielenlaadun ja sydämen asenteen. Jakeissa 1-13 hän puhuu opetuslapsilleen. Puheen kuulivat rahanahneet ja jumalattomat fariseukset, joille Jeesus näyttää toteen heidän syntinsä, jj.14-31. Koska Jeesus kohdistaa hylkäämistä ja aviorikosta koskevat sanansa ensisijassa fariseuksille, on ilmeistä, että juuri heillä oli paljon ongelmia ja lain väärinkäytöksiä tällä alueella. Saamme lisävaloa Raamatun tulkintaan, kun katsomme kenelle sanat ovat kulloinkin ensisijaisesti osoitetut. Jos irroitamme lauseet asiayhteydestään, menemme helposti harhaan. Jeesus puhuu ensisijaisesti opetuslapsilleen vain Matt.5:31-32; 19:10-12 ja Mar.10:10-12. Muissa kohdissa Herra puhuttelee fariseuksia. Matt.19:3-9; Mar.10:2-9; Luuk.16:18

Fariseuksilla oli ilmeisesti tapana hyljätä vaimonsa ja avioitua uudelleen "mistä syystä tahansa". Voin kuvitella Jeesuksen tarkoittaneen nimenomaan fariseuksia, kun hän sanoo "jokainen", siis "jokainen teistä". En koe, että lisään tällä tulkinnalla Raamattuun jotain. (Itse asiassa jokainen maailman ihminen lisää Raamattuun jotain ja ottaa siitä pois jotain, kun kääntää sanaa eri kielille ja tulkitsee sitä!) Nimittäin, jos Jeesus tarkoittaisi konkreettisesti "jokaista maailman ihmistä", niin hänen sanansa olisivat ristiriidassa Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa. Alunperinhän Mooseksen lain mukaan aviorikoksesta kiinni tavattu ihminen tai nainen, joka ei ollut neitsyt naimisiin mentäessä, piti kivittää kuoliaaksi. 3Moos.20:10; 5Moos.22:13-22 Näin ollen "syytön osapuoli" tuli vapaaksi avioitumaan toisen kanssa. Uudessa liitossa ei ole lupa tappaa aviorikoksen tekijää. Jos sopua ei saada tehtyä ja puolisot eroavat toisistaan uskottomuuden tähden, on varsinkin syyttömällä osapuolella lupa hyljätä uskoton puoliso ja mennä naimisiin jonkun muun kanssa. 5Moos.21:10-14; 24:1-4; Matt.19:8-9; 1Kor.7:10-11,15

Sykarin kaivon nainen

Uudelleenavioitumisessa on varsinkin uskovien kohdalla seurakunnissa tiedettävä, miten Jumala suhtautuu avioeroon ja uuteen avioliittoon kussakin yksittäisessä tapauksessa. Jumalattomat ovat vapaat vanhurskaudesta ja tekevät kuitenkin oman sydämensä paatumuksen mukaan: toki heillekin tulee Jumalan tahtoa julistaa. Room.6:20

On vaikea sanoa kaavamaista selkeää linjaa, miten milloinkin on meneteltävä. Tarkoitus ei ole missään nimessä yllyttää aviorikoksiin ja haureuteen. Minä luotan siihen, että Jumalan armo vaikuttaa jokaisessa uskovassa sitä, ettei hän halua elää kuten Sykarin kaivon nainen teki ennen kuin kohtasi Jeesuksen. Tiit.2:11-14; Joh.4:16-19

Jeesus puhuu entisistä "miehistä" sanoessaan "viisi miestä sinulla on ollut" ja viimeisin kuudes mies ei ollut "hänen miehensä". Nainen oli ollut ilmeisesti viisi kertaa naimisissa eri miehen kanssa. Nykyinen miesystävä ei ollut hänen oma miehensä vaan jonkun toisen naisen aviomies. Nainen eli aviorikoksessa miehen kanssa. Tai sitten hän eli irtosuhteessa miehen kanssa aikomatta mennä naimisiin hänen kanssaan. Aiheen käsittelyn kannalta on merkittävää se, että Jeesus ei ainakaan suoraan mitätöi naisen aiempia avioliittoja, etteivät ne olisi olleet lainvoimaisia. Tuskinpa hän oli rauhan aikana viisinkertainen leski. Hän oli viisi kertaa eronnut puolisostaan, hyljännyt miehensä tai tullut hyljätyksi, eikä nykyinen mies ollut hänen miehensä. Monet pitävät tätä todisteena siitä, että kuudes avioliitto ei ollut avioliitto Jeesuksen silmissä tai nainen eli avoliitossa, mutta mitään varmaa en uskalla näistä tulkinnoista sanoa. Jeesus ei kuitenkaan selvästi mitätöinyt aiempia avioliittoja ja sanonut niitä huorintekemiseksi vaan ainoastaan tätä viimeisintä parisuhdetta. Samariassa, jumalattomuuden keskellä, oli täysin mahdollista elää aviorikoksessa tai avoliitossa ilman kivitystuomion uhkaa: jotkut väittävät, että avoliitossa tai aviorikoksessa elänyt nainen olisi kivitetty kuoliaaksi, mutta muistutan siitä, ettei juutalaisilla ehkä kuningas Herodesta lukuunottamatta ollut lupa ketään tappaa, koska he elivät Rooman vallan alaisina ja kuolemantuomion täytäntöönpano oli vain Rooman hallinnolla.

"Pysyköön naimatonna tai sopikoon"

Paavali antaa kahden uskovan väliseen avioliittoon ja eroon selkeän ohjeen ja ihanteen: "vaimo ei saa erota miehestään; mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa." 1Kor.7:10-11 Huomaa, että Paavali tunnustaa eron lainvoimaisuuden ja avioliiton päättymisen: "pysyköön naimatonna!" Mutta koska Jumalan alkuperäinen hyvä tahto on avioliiton kestäminen kuolemaan asti, niin Paavali kehottaa sopuratkaisuun. Ellei tuo sopu synny nopeasti, niin on syytä odottaa eikä kiirehtiä uuteen avioliittoon toisen kanssa. Herra voi toimia välittäjänä miehen ja naisen välisessä erossa ja yhdistää puolisot jälleen toisiinsa ja antaa uudistetun rakkauden Pyhän Hengen kautta. Anteeksiantaminen ja sopiminen on Jumalan ensisijainen tahto avioliittoon nähden. Rakkaudessakin voi uudistua eikä rakkauden kuoleminen ole välttämättä oikeamielinen syy avioeroon ja uudelleen avioitumiseen. Ihanne ei kuitenkaan aina toteudu. Uuteen liittoon ei ole varsinaisesti muuta oikeutusta kuin toisen "avioon kelpaamattomuus" tai "huorin tekeminen". Syrjähyppy riittää perusteeksi hyljätä ja naida toinen, mutta vasta jatkuva aviorikoksessa eläminen on todella vakava peruste purkaa avioliitto. Kenenkään ei tarvitse kärsiä aviorikoksessa elävän puolison huorintekemistä. Hänestä on lupa erota ja ottaa itselle uusi uskollinen puoliso. Hylkääjä ja syyllinen avioeroon on tässä tapauksessa ensisijassa se avionrikkonut puoliso, ei se, jota vastaan on tehty huorin.

1Kor.7:12 Paavali kirjoittaa "muille", siis muille kuin kahden uskovan välisessä liitossa eläville eli tässä tapauksessa seka-avioliitossa oleville, että Uudessa Liitossa on lupa elää eriuskoisen kanssa. Samalla on myös mahdollista palata aiempaan avioliittoon, toisin kuin Mooseksen lain mukaan. 5Moos.24:1-4; 1Kor.7:10-11 Juutalaiset tottelivat ihmisten välisessä avioliittoasiassa Mooseksen lakia eivätkä hengellisen liiton vertauskuvan mukaan Jeremiaa. Jer.3

Onko uusi avioliitto jatkuvaa huorintekoa?

Uskovilla on edellytykset elää siveellistä ja pyhää elämää uskollisena aviopuolisolleen, koska armo kasvattaa heitä siihen. Tiit.2:11-14 "Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Herra tuomitsee." Hebr.13:4 Uudessa avioliitossa eläminen ei ole jatkuvaa huorintekoa, koska entinen liitto on päättynyt eikä ole enää lainvoimainen. Jer.3:8-9; 6:30; Jes.24:5; 28:15-18; Hoos.2:1-2!; 4:17 Tätä ei pidä kuitenkaan ymmärtää yllykkeenä lihalle. Room.13:8-14 "Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta, että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa, ei himon kiihkossa niinkuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne." 1Tess.4:3-5 Paavali kehottaa siis ottamaan oman vaimon, ei lähimmäisen vaimoa tai ketään muuta naista kuin oman vaimon. Hän neuvoo myös, ettei lihan himo ole syy avioliittoon, vaan rakkaus. Ef.5:21-33

Toisen luokan kansalaisia?

Uudelleen avioituneen uskovan "merkitseminen ja sormella osoittelu" johtuu Raamatun väärästä tulkinnasta. Tuomitsijat eivät tunne Jumalan tahtoa siitä, milloin avioliitto päättyy ja uusi liitto tulee mahdolliseksi. Jos uudelleenavioituneita suvaitaan lainkaan seurakunnassa, niin heitä pidetään joissakin paikoissa B-luokan kansalaisina. Ketään ei pitäisi tuntea seurakunnassa lihan ja menneen elämän mukaan vaan uuden luomuksen mukaan. 2Kor.5:17 Jumala on antanut menneet synnit ja erehdykset anteeksi, eivätkä ne vaikuta uskovaisen asemaan seurakunnassa. Jotkut pitävät uudelleenavioituneita kelpaamattomina kaitsijan toimeen tai diakoniksi. He hyväksyvät tasavertaisina jäseninä seurakuntaan ja johtaville paikoille entiset varkaat, narkomaanit ja murhamiehet, (Paavali, Daavid) mutta eivät uudelleen avioituneita. On syytä kyseenalaistaa se, tarkoittiko Paavali ohjeissaan sitä, ettei näissä tehtävissä voi palvella sellainen veli, joka on eronnut tai leski ja on mennyt sitten uudestaan naimisiin. 1Tim.3:1-13

1Tim.3:2,12; Tiit.1:6 Paavalin käsite "yhden vaimon mies" on aiheuttanut erilaisia tulkintoja meidän aikanamme. Millainen mies ei voi palvella kaitsijana eikä seurakuntapalvelijana? Tarkoittaako Paavali, ettei mies, jolla on monta vaimoa, sovi näihin tehtäviin? Perheestä on vaikea pitää huolta, jos miehellä on yhtä aikaa monta vaimoa. Monen vaimon pitäminen tuo enemmän jännitteitä perheeseen kuin yksi vaimo: valtataistelua, eturistiriitoja, vihaa, kateutta, mustasukkaisuutta ja juonitteluja. Suuri lapsimäärä hankaloittaa osaltaan vielä lisää perheen kaitsemista. Kuinka sellainen mies, joka ei hallitse omaa kotiaan voisi pitää huolta Jumalan seurakunnasta? 1Tim.3:4-5

Tarkoittaako Paavali kenties sitä, ettei uudelleen avioitunut mies ole kelvollinen näihin jaloihin virkoihin? Kyllä se on mahdollista. En ole tästä asiasta kuitenkaan varma ja jätän sen siksi viisaampien mietittäväksi. Käytännössä ei kai ole mitään estettä sille, etteikö uudestaan avioitunut veli voisi olla yhtä pätevä palvelustoimeen kuin semmoinen, jolla on ollut vain yksi vaimo tai joka on vannoutunut poikamies.

"Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa" Mar.6:18

Monet pitävät tätä Johannes Kastajan sanaa varmana osoituksena siitä, että vain kuolema erottaa aviopuolisot toisistaan Jumalan silmissä. Onhan tässä mainittu, että Johannes piti Herodiasta edelleenkin "kuninkaan veljen" Filippuksen vaimona, vaikka tämä oli jättänyt miehensä ja kuningas Herodes oli nainut hänet. j.17 Mutta meidän on muistettava, että juutalaisten ei ollut lupa elää sukurutsaisessa suhteessa. 3Moos.18:16; 20:21 Tästä syystä Herodeksen ei ollut lupa pitää veljensä vaimoa veljen vielä eläessä. Mooseksen lain mukaisesti hänen olisi pitänyt luopua Herodiaasta. Sitä ei sanota, olisiko Filippus huolinut vaimonsa takaisin vai ei? Vrt. 5Moos.24:1-4 Herodeksen suhde Herodiaaseen on historian kirjoituksen mukaan vielä törkeämpää sukurutsaa kuin veljen vaimon pitäminen. Herodias oli Herodes Antipaan veljen Aristobuluksen tytär eli Antipas piti veljensä tytärtä vaimonaan. Tällainen sukurutsa ei ole hyväksyttävää edes meidän aikanamme: vielä vähemmän se oli sitä Jeesuksen ajan juutalaisten keskuudessa.

Aiheen kannalta on keskeistä se, ettei juutalainen yhteisö hyväksynyt lainkaan sukurutsausta. Samankaltaisen neuvon antaa Paavali kirjeessään korinttolaisille. 1Kor.5:1 Pakankristittyjen tulisi pyrkiä noudattamaan myös tätä ohjetta. Meidän ei ole lupa pitää veljen tai isän vaimoa, tämän vielä eläessä. Eikö se ole jo luonnostaan vastenmielinen ajatus armossa vaeltavalle kristitylle? Uskon näin olevan. Huomaa kuitenkin se, miten Paavali päätti lopulta, että tällaisen teon tehneelle tuli osoittaa rakkautta ja armoa. 2Kor.2:1-11 On mahdollista, että Paavali viittaa myöhemmässä kirjeessä juuri tuohon samaiseen veljeen. Joka tapauksessa uskon seurakunnan ojentautuneen tässäkin asiassa Jumalan tahdon mukaan.

Kuningas Herodes ei ollut uudestisyntynyt uskovainen eikä välittänyt Jumalan tahdosta vaan eli himojensa mukaan jumalattomuudessa. Hän ei noudattanut Johanneksen neuvoa vaan jatkoi sukurutsaista liittoaan, kun paadutti sydämensä epäröintinsä jälkeen. Mar.6:19-29 Sitä tässä ei sanota, oliko Herodiaan ja Filippuksen avioliitto vielä voimassa vai ei. Mooseksen mukaan se oli päättynyt enkä usko Jeesuksen opettaneen Moosesta vastaan tässä asiassa. Matt.19:1-12; 5Moos.22:22; 24:1-4

Palauttakaa varastettu tavara?

Eräs "lainoppinut" veli sanoi minulle kerran, että enkö minä uskoon tuloni jälkeen palauttaisi varastamaani autoa? Tekiväthän Efeson uskovaisetkin julkista parannusta! Apt.19:18-19 Saman esikuvan mukaan pitäisi palauttaa lähimmäiseltä "varastettu" vaimo! Mutta minä kysyn sinulta: onko nainen varastettu? Onko hänet väkivalloin otettu pois alkuperäiseltä mieheltään? Eikö pikemminkin niin, että vaimo on monta kertaa itse halunnut lähteä pois kelvottoman miehensä luota! Uudelleen avioituminen ei siis ole lähimmäisen vaimon varastamista eikä häntä tarvitse palauttaa "omistajalleen". Ylipäätään on jo sovinistista ajatella, että vaimo olisi miehen "omaisuutta". Toki molemmat puolisot ovat omistautuneet vain toisilleen, mutta kummallakin on oma yksityisyytensä, eikä kumpikaan ole toisen orja, kirjaimellisesti. Niin muodoin "neidon ryöstöt" eivät kuulu meidän aikaamme vaan pimeälle Keski-Ajalle ja ritari-tarustoon. Me elämme tätä aikaa uuden liiton palvelijoina emmekä "varasta" kenenkään vaimoa! ;-)

Jumalan sanaa vai riivaajien oppeja?

Katolinen hapatus opettaa, että avioliitto on lainvoimainen puolison kuolemaan asti. He kieltävät menemästä uudelleen naimisiin. He kieltävät myös pappeja avioitumasta, minkä seurauksena homoseksuaalisuuden sanotaan olevan yleistä heidän joukossaan. Tämä johtuu siitä, että katoliset papit ovat jumalattomia ihmiskäskyjen ja perinnäissääntöjen opettajia, taikauskoon perustuvien rituaalien harjoittajia. Avioliiton solmimisen kieltävä oppi on "villitsevien henkien ja riivaajien oppi." 1Tim.4:1-3 Valitettavan monet karismaattiset seurakunnat ja vilpittömät sanan opettajat ovat omaksuneet tämän saman opin. Syynä on Raamatun kirjaimen mukainen väärä tulkintaperiaate. Ei ole ymmärretty tilannesidonnaisuutta, eri näkökulmia ja painotuksia eikä vertauskuvallista puhetta yleislinjan esimerkkiä käyttäen. Näin on käynyt mm. Room.7:1-6 tulkinnassa. Paavali käyttää miehen ja naisen välistä avioliittoa vertauksena ihmisen ja Jumalan väliseen liittoon. Niin kauan kuin mies on lain alla ja jumalaton, on hän vielä lakiliitossa. Mutta kun hän tulee uskoon, kuolee hän pois laista ja hänet kihlataan uudelle puolisolle, Jeesukselle Kristukselle. Näin morsiussielu on vapaa avioitumaan uudelleen Herran kanssa. Tätä vertausta ei pidä ymmärtää Jumalan ehdottomana säädöksenä miehen ja naisen välistä avioliittoa koskien. Kirjoituksen painopiste ei ole sukupuoliasioista opettaminen vaan hengellinen opetus pelastusta koskien. Jos joku opettaa, ettei eronneen ole lupa avioitua uudelleen, koska Paavali opettaa tässä kohden miehen ja naisen välisen avioliiton ehdotonta kestoa kuolemaan asti, niin silloin kirjain on päässyt kuolettamaan eikä Henki ole saanut tehdä eläväksi, ja tulkinta on väärä tai ainakin ristiriidassa muun Raamatun ilmoituksen kanssa.

Jos avioliitto on kuolemaan asti molempia osapuolia sitova ja uusi avioliitto jatkuvaa huorintekemistä, niin silloin olisi hajotettava kaikki uusperheet, jotta Jumalan tahto tapahtuisi. Vähintä, mitä opettajien tulisi nähdä, on se, ettei aviorikos ole jatkuvaa vaan päättyy uuteen liittoon, kun se solmitaan. Syntiä ei ole tietenkään saatu anteeksi ennen kuin se on tunnustettu ja hyljätty, mutta uutta perhettä ei tarviste hajottaa sen vuoksi, että on tehnyt syntiä joskus menneen elämän aikana. Olisi raakuutta erottaa lapset omista vanhemmistaan ja hajottaa toimiva parisuhde.

Lähteitä Raamatun lisäksi

Iso Raamatun Tietosanakirja: avioero, avioliitto, aviorikos, liitto

Novum: Matt.5:31-32; 19:1-12; Mar.10:1-12; Luuk.16:18; Room.7. luku; 1Kor.7. luku

Ellisen, Stanley A., "Kunnes kuolema erottaa", © Aika oy, Kristilliset Kirjat, 1995. Gummeruksen kirjapaino. Alkuteos "Divorce And Remarriage In The Church", 1980.

http://www.jayforrest.org/onewife.htm Jay N. Forrest, "The Husband of One Wife". Englanninkielinen artikkeli, mitä tarkoitetaan "yhden miehen vaimolla"; oliko moniavioisuus yleistä UT:n syntyaikana?

Summa summarum

Kumpaa uskot juutalaisten noudattaneen: Jeremiaa (3. luku) vai Moosesta? 5Ms.24:1-4 Kumman kautta Herra antoi ihmisten avioliittoa koskevat lait? Jeremian puhe on hengellisestä liitosta, Mooseksen ihmisten välisestä avioliitosta. Huomatkaamme myös muuttuneet ajat ja käytännöt esimerkiksi seka-avioliittojen suhteen. Esra,9-10; 2Moos.34:12-16; 1Kor.7:12-16

Kiteytettynä:

1. Herra tahtoo avioliiton kestävän kuolemaan asti. Eron jälkeen voi "Uuden Liiton" ohjeen mukaan aina palata alkuperäisen puolisonsa tykö.

2. Jos eronneet eivät jostain syystä voi sopia keskenään ja avioituvat uudelleen, ovat nämä uudet liitot myös lainvoimaisia, koska entiset on purettu. Avioliitto voi päättyä muutenkin kuin kuolemaan. Jumala on antanut ihmiselle mahdollisuuden erottaa se, minkä Jumala on yhdistänyt. Samoin on hengellisen liiton suhteen: pelastuksen ovi on auki molempiin suuntiin.

Huorintekeminen uudelleenavioitumisessa on kertaluonteista, ei jatkuvaa. Uudessa liitossa elävä ei siten elä jatkuvassa huorinteossa. Onko näin? Sen on pakko olla tai muuten meidän on uskottava katoliseen opetukseen, että vain kuolema erottaa aviopuolisot toisistaan. Edes uskoontulo ei vapauta aviorikokseen syyllistä: hän on avioon kelpaamaton kaikkien muiden kanssa paitsi alkuperäisen puolisonsa. Ja kenelläkään ei ole lupa avioitua hänen kanssaan, koska se olisi huorintekemistä. "Joka nai hyljätyn, se tekee huorin." Tällainen tulkinta johtaa helposti ristiriitaisiin tilanteisiin tässä avionrikkojasukupolvessa. Kaikki uusperheet tulisi hajottaa, armo tehtäisiin mitättömäksi ja lain noudattamisesta puutuisi rakkaus.

Raamattu opettaa selkeästi armoa ja uutta mahdollisuutta: on ihan se ja sama onko hyljätty syyllinen tai syytön aviorikokseen, mutta hänen uusi avioliittonsa ei ole jatkuvaa synnissä elämistä. Kenenkään ei ole lupa erota ilman pätevää syytä. Puolison hylkääminen mistä syystä tahansa ja uudelleen avioituminen on aviorikos, mutta kertaluontoinen.

5Moos.24:1-4 ei kiellä erokirjan saanutta vaimoa menemään uudelle miehelle vaan toteaa, että se on mahdollista. Sotavanki, joka oli otettu vaimoksi, muttei enää miellyttänyt miestään, oli mahdollista hyljätä, jolloin hän pääsi vapaana irti avioliiton siteistä. 5Moos.21:10-14 Jos joku on vapaa, niin silloin hän ei ole enää sidottu. Avioliitto on päättynyt. Samalla tavalla me voimme ymmärtää Paavalin ohjeet. 1Kor.7:15,27-28 Vanhan Testamentin aikana oli käytössä monivaimoisuus. Jos mies otti uuden puolison ja laiminlöi sen jälkeen ensimmäisen puolison aviollista oikeutta ja elatusta, niin tällä vaimolla oli oikeus lähteä pois avioliitosta. 2Moos.21:10-11 Avioliitto ei siis sitonut Mooseksen mukaan häntä kuolemaan asti. Samoin seka-avioliitot oli lupa purkaa. Esra, 9-10 Mihin perustuu siis se väite, että avioliitto on aina lainvoimainen kunnes kuolema erottaa? Ristiriidattomasti, kun Raamatun kokonaisilmoitus huomioidaan?

Asiaan liittyy paljon eri aspekteja ja erikoistapauksia. Mielestäni ei pidä tehdä mitään varmoja yksiselitteisiä kaavoja vaan jokaisen tilanteen ja IHMISEN kohdalla tulee asia arvioida erikseen. Asianomainen ihminen ja ihmiset tekevät aina itse omat ratkaisunsa oman elämänsä suhteen, ja seisovat tai kaatuvat Herransa edessä niiden myötä. Uudelleen avioitumiseen ei silti pidä ketään ennenaikaisesti yllyttää, mutta joskus se voi olla paras ratkaisu. Näin esimerkiksi silloin, kun huorinteosta syntyy avioliiton ulkopuolisia lapsia ja uuden perheen muodostaminen on mielekkäin vaihtoehto. Synti on tapahtunut eikä sitä saa tekemättömäksi, mutta anteeksi sen voi saada. Armon ovea ei voi sulkea kukaan muu kuin Jeesus Kristus. On syytä ajatella mahdollisuuksia aina tästä hetkestä eteenpäin, ei katsoa menneitä virheitä. Jos uudet puolisot ovat onnelliset keskenään ja heille on syntynyt vielä yhteinen/ yhteisiä lapsia, niin uusi avioliitto ja vanhan mitätöiminen on paras vaihtoehto. Asiaan ei vaikuta se, ovatko he uskossa vai eivät.

Monet ajattelevat etteivät uskovaiset kykene hylkäämään aviopuolisoaan ja tekemään huorin, koska "niin ei tee yksikään, jolla on jäännöskään Henkeä." Mal.2:15 Käytännössä tiedämme, että kaikenlainen lankeaminen on meille mahdollista, aivan kuten Daavidillekin ja muille Raamatun pyhille. Daavidista ei lähtenyt Pyhä Henki pois lankeemuksen takia. 1Sam.16:13; 2Sam.22:22; Ps.51:13 Herra kuritti häntä niin kuin isä lastaan, muttei ottanut armoaan pois. Vrt. 2Sam.7:14-15; Hebr.12:1-17 Tilanne on sama aina Herran tulemukseen asti. Anteeksiantamukselle ja mielenmuutokselle on sijaa, teimmepä mitä tahansa, jos kerran Jeesus tahtoo tehdä laupeuden. Mka,7:18-19; Matt.12:7 Synnissä ei kenenkään ole silti lupa elää vaan me voimme luottaa siihen, että Jumala antaa meille voimaa ja vaikuttaa meissä mielenmuutosta, niin että me pystymme elämään uutta elämää uusina luomuksina Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa. 2Kor.1:12; Tiit.2:11-14

Jumalalle on mieleen se, että eronneet puolisot sopisivat ja palaisivat yhteen. 1Kor.7:11 Mutta aina se ei ole mahdollista.

Petteri Haipola, luotu vuonna 2000, muokattu viimeksi 25.7.2005


Hakemisto ja johdanto | Osa 2 | Osa 3

Sivun alkuun