Uusi vai vanha liitto?

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  2000  •  muokattu 25.7.2005

Monelle uskovaiselle on epäselvää, missä liitossa me uuden liiton palvelijat elämme. Onko lakiliitto voimassa? Vai jokin muu liitto? Mikä liitto on paremmille lupauksille perustettu? Hebr.8:6 Aihe sivuaa opetusta ihmisten välisestä avioliitosta, joten meidän on syytä paneutua jonkin verran myös hengellisiin liittoihin.

Koen tämän kirjoituksen selventävän ja täydentävän opetusta avioerosta ja uudelleen avioitumisesta. Aihe on niin laaja, että nämä artikkelini antavat vain viitteenomaisesti kuvauksen Raamatun ilmoituksesta. Tilan rajallisuuden vuoksi en ole lainannut suoraa Raamatun sanaa paljon näihin artikkeleihin. Jokaisen on syytä tutkia kaiken opetuksen paikkansapitävyys Raamatusta. Artikkeleissani mainitut Raamatun viitteet voivat toimia osaltaan oppaana tässä totuuden etsimisessä. vrt. Apt.17:11

Erilainen opetus rikkoo rauhan uskovien välillä

Raamatusta on vaarallista lähteä tekemään opinkappaleita yksin, ilman kristittyjen yhteyttä ja seurakunnan tukea, mutta myös arvostelua. Kun terve kritiikki puuttuu, niin on helppoa mennä vikaan omassa erinomaisuudessa ja erehtymättömyydessä. Eikä sairaskaan kritiikki aina pahasta ole. Täytyyhän sitä sanan opettajan pystyä kumoamaan vastaansanojien väitteet ja kärsiä pahaakin. Tiit.1:7-11; 2Tim.2:24 Toisaalta väärä seura johtaa vääriin johtopäätöksiin ja opetuksiin. "Joukossa tyhmyys tiivistyy!" Siksi on tärkeätä olla osana armon, totuuden ja rakkauden Hengessä vaeltavien uskovien joukkoa. Julmat ja raatelevat väärät lain opettajat eivät osaa armahtaa eivätkä voi säälien kohdata heikkoja ja epäonnistuneita. Laki on heille pelkkä ruoska. He käyttävät Jumalan sanaa piiskatakseen muita, tuhotakseen heidät ja osoittaakseen omaa erinomaisuuttaan. Heille on tärkeämpää osoittaa olevansa itse oikeassa kuin, että he saisivat lähimmäisen näkemään totuuden ja ojentautumaan sydämestään sen mukaiseen elämään. Heille riittää pelkän ulkokuoren puhdistaminen ja perinnäissääntöjen sekä ihmiskäskyjen opettaminen pelastuksen ehtona, koska he eivät paremmasta itsekään tiedä. Jos joku tietää paremmin tai enemmän kuin he, niin se on heille suoranainen kauhistus. He eivät etsi yhteistä hyvää vaan etsivät omaansa. He ovat aina osoittamassa toisten virheitä, niitä pieniäkin. Heidän nuhtelustaan puuttuu rakkaus, sävyisyys ja nostava voima. He hajottavat, eivätkä rakenna. Sellaisia karta.

Sana neuvoo: "Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajien runsaus tuo menestyksen." Snl.11:14 Ei se ole turmioksi, että seurakunnassa ollaan eri mieltä. Niin täytyy ollakin, koska olemme eri vaiheessa matkalla Jeesus-tietä pitkin. Meidän keskuudessamme täytyy olla puolueita, jotta näemme, kuka kestää koetuksen. Jos koko seurakunta muodostuisi sellaisista vilpittömistä uskovista, jotka ovat aina valmiita tarkistamaan opetuksensa ja elämänsä paikkansapitävyyttä ja muuttamaan mielensä tarpeen vaatiessa, niin riitoja ja eri seuroja ei muodostuisi. Jos seurakunnan paimenet ja opettajat kirkastaisivat opetuksillaan Kristusta ja korottaisivat Jumalaa itsensä sijasta, olisi heidän esimerkkinsä kannustimena muille, niin että jokainen haluaisi toinen toisensa parasta eikä kukaan eksyisi väärien opettajien harhauttamana. Rauha voi säilyä seurakunnassa vain jos jokainen sen jäsen on halukas taipumaan kaikissa asioissa Jumalan tahtoon ja hylkää vääryyden, kun sellainen hänestä itsestään paljastuu. Kun jokainen jäsen ymmärtää sen, että he ovat itsekin olleet monta kertaa väärässä ja ovat saaneet Jumalan armosta aina korjata kurssiaan Jumalan tahdon mukaiseen elämään, on seurakunnassa vallalla oikea rakkauden henki, jossa nostetaan langenneita ja eksyneitä vanhurskaaseen elämään, ja nämä haluavat myös nousta ylös langettuaan. Seurakunnassa ei pitäisi painaa alas maahan langenneita vaan heidät tulisi nostaa Jumalan työtovereina ylös uuteen elämään vanhurskaudessa, Jumalan tahdon ja Kristuksen mielen mukaan. Tämän tekee mahdolliseksi se, että entiset synnit annetaan anteeksi eikä niitä muistella. Uskovainen elää tässä hetkessä ja katsoo eteenpäin voittopalkintoa kohden: hänen ei pidä jäädä rypemään itsesäälissä ja väärässä syyllisyyden kuormassa tuijottamalla menneitä lankeemuksia. Pääasia on se, että Jumala on voimallinen varjelemaan parannuksessa elävän sielun himoja ja syntiä vastaan, niin että me varjellumme Jumalan voimasta tulevaan lopulliseen pelastukseen. Jos joku ei halua luopua synneistään vaan jatkaa tahallaan niissä rypemistä, on sellainen veli tai sisar erotettava yhteydestä hänen tosi parhaakseen, rakkauden suurimman käskyn mukaan. Rakkaus varjelee ja suojelee seurakunnan jäseniä pahantekijöitä vastaan, ettei näiden levittämä myrkky pääse turmelemaan muiden uskoa. Rakkaus suojelee ja varjelee myös synnin tekijää, kun ilmoittaa, ettei synnin tekeminen ole oikein vaan se johtaa iankaikkiseen helvetin tuleen, kadotukseen. Synti tuhoaa aina ihmisen elämän ja turmelee sielun, joten on rakkaudellista varoittaa sen tekemisestä ja synnin seurauksista sekä kehottaa ihmisiä hylkäämään syntinsä ja elämään Jumalan tahdon mukaan pyhää ja puhdasta elämää.

Uudelleenavioitumisen aihe on tosin niin polttava, että rauha tuskin säilynee kovin helposti eri mieltä olevien välillä: kyse on viime kädessä sielun pelastumisesta! "Eivät huorintekijät... jotka tahallaan tekevät syntiä... peri Jumalan valtakuntaa." Tiedät kyllä. 1Kor.6:9; Hebr.10:24-31 Jos uutta avioliittoa opetetaan jatkuvana huorintekemisenä ja aviorikoksena, ei rauha seurakunnassa voi säilyä. Vaikka uusi avioliitto olisikin huorintekoa siitä syystä, että avioero on otettu väärin ja liian kevein perustein, on hyljätty entinen puoliso ja otettu tilalle uusi, niin on tämä huorinteko kertaluontoinen eikä jatkuvaa synnissä rypemistä. Uskoon tullut voi jäädä uuteen avioliittoon ja uskovaisena langenneen ei tarvitse hyljätä uutta puolisoaan, kun vain tunnustaa, että on tehnyt syntiä ja tahtoo elää jatkossa synnistä vapaata elämää. Väärin ei ole myöskään se, että uskovainen hylkää uuden puolisonsa huorintekemisen jälkeen ja palaa entisen puolisonsa tykö, jos tämä häntä edelleen kotiin odottaa ja rukoilee hänen puolestaan. Tämä edellyttää sitä, ettei uuteen liittoon ole syntynyt vielä lapsia ja että paluu takaisin alkuperäisen puolison luokse on mahdollista. Jos ensimmäisestä liitosta on olemassa lapsia, olisi heidän kannaltaan parasta, että heidän oma vanhempansa palaisi takaisin perheeseen. Avioerolapsilla on muita huonommat edellytykset menestyä omassa elämässään ja solmia terveitä ihmissuhteita ja avioliittoa. Kotoa saatu huono esimerkki vaikuttaa meissä vielä aikuisena, minkä tiedän omasta kokemuksesta ja joudun jatkuvasti taistelemaan sitä syntiä vastaan, mikä lapsuuden kodissani vallitsi ja sitä sairasta rakkaudetonta perhe-elämää vastaan, jota jouduin elämään lapsena.

En voi katsoa vierestä sitä, kun avioeron läpikäyneitä ja uudelleenavioituneita syyllistetään iankaikkiseen syntiin. Ellei tuomioihin ole perusteita Raamatun kirjoitusten pohjalta, niin sellainen väärä tuomitseminen pitää lopettaa. Jumala tahtoo eheyttää meitä ja auttaa meitä elämään niistä lähtökohdista käsin, mitkä meillä on uskoontulon hetkellä eikä menneeseen palaaminen ole aina mahdollista. Kerran tuhoutunut avioliitto on usein peruuttamattomalla tavalla purkautunut ja silloin on lupa elää uudessa liitossa ja etsiä vanhurskautta siinä perheessä, jonka jäsen uskovaisena on. Jumalakaan ei voi tehdä tehtyä tekemättömäksi eli korjata kaikkia rikkonaisia perheitä tässä avionrikkojasukupolvessa. Jumalan armoa on se, että edes jokin liitto tai perhe pysyisi eheänä Kristuksen omien keskuudessa. Olkoon se vaikka se liitto ja perhe, missä uskovainen juuri tällä hetkellä on. Kaikkia liittoja ja perheitä ei tarvitse hajoittaa kirjaimellisen ja väärän lain tulkinnan perusteella, että vain ensimmäinen avioliitto olisi lainvoimainen Jumalan silmissä.

Ajankohtainen kysymys

Avioero kohtaa yhä useampaa uskovaista. Seurakuntiin tulee jatkuvasti lisää eronneita ja uudelleenavioituneita jäseniä. Eteen nousee vääjäämättä kysymys uudelleenavioitumisen mahdollisuudesta ja sen oikeutuksesta: onko uusi liitto siunaus vai kirous, jatkuvaa synnissä elämistä vai Jumalan lahja ja apu ihmiselle? Yhä useampi seurakunnan jäsen joutuu miettimään omaa suhtautumistaan tähän asiaan, koska hänen tuttavapiirissään on sellaisia ihmisiä, jotka ovat läpikäyneet avioeron ja harkitsevat uudelleenavioitumista tai ovat jo uudessa avioliitossa. Oikea opetus on elintärkeää heidän kannaltaan ja rauhan säilyttämisen vuoksi seurakunnassa.

Onko avioliitto TÄLLÄ HETKELLÄ voimassa? Kansa ja yksilöt.

Joku sanoo Herran ja Israelin välisen avioliiton olevan voimassa ja viittaa mm. Jesajan kirjaan. Jes.62:4-5. "Ei sinua ENÄÄ sanota `hyljätyksi´, ..."

Nyt olisi syytä kysyä, onko avioliitto TÄLLÄ HETKELLÄ voimassa?

Avioliiton voimassaolon puolustajat eivät pysty vastaamaan yksinkertaisiin kysymyksiin vaan Jumalan sana on heiltä pimitetty. Liiton voimassaoloa puolustellaan mielivaltaisesti ja oppi on ristiriitainen Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa. Siinä viitataan yleisesti Herran tekemään laki-liittoon Israelin kansan kanssa. Viitataan esimerkiksi Jer.31:34-37:ään, mutta jätetään käsittelemättä jakeet 31-34, joissa selvästi sanotaan, että Israel on rikkonut "vanhan liiton" (lakiliitto Siinailla) ja että Herra tekee "uuden liiton" (liitto Kristuksen veressä) "niiden päivien tultua" sen kanssa. (Israelin kääntyminen takaisin Herran tykö aikojen lopulla; uusi liitto on jo nyt voimassa jokaisen parannuksen tehneen ja uudestisyntyneen uskovaisen elämässä) Vanha lakiliitto ei ole avionrikkojille enää lainvoimainen eikä sitä uudisteta. Sen sijaan tulee uusi paremmille lupauksille perustettu liitto, armoliitto Kristuksen veressä. Matt.26:27-28; Hebr.7:11-22; 8:6-13; 9:8-10:29 Tätä voidaan verrata ihmisten väliseen avioliittoon. Entinen avioliitto on purettu ja uusi astunut voimaan. Entinen on menettänyt lainvoimansa ja uusi on tullut sijaan. Tällä perusteella uusi liitto ei ole jatkuvaa huorintekemistä ja aviorikoksessa elämistä vaan se on lainvoimainen avioliitto, jossa voidaan olla Jumalan siunauksista osallisia, varsinkin, kun eletään uskovaisina Kristuksessa.

Monet eivät ymmärrä Raamatun puhetta kansasta. Kansa käsittää miljoonia yksilöitä, aikojen saatossa jopa miljardeja. Kun puhutaan kansasta, niin tarkoitetaan kansan enemmistöä eli "kansakuntaa". Kansa ei siten käsitä kaikkia kansan yksilöitä. (Vrt. esim. 1Kun.11:16-17, "kaikki miehenpuolet" ja "muutamat edomilaiset miehet") Israelista on ollut olemassa kaikkina aikoina "jäännös armon valinnan mukaan", joka ei ole luopunut Herrasta, ja pelastuu. Room.11:5; 9:27 Tämä jäännös on aina ollut armoliitossa eli "sydämen ympärileikkauksessa" Herran kanssa. Aikojen lopulla koko Israel tulee tähän sydämen ympärileikkauksen liittoon, mikä tarkoittaa sitä jäännöstä, joka silloin syntyy uudesti ylhäältä ja pelastuu. Kääntymättömät juutalaiset eivät pelastu. 3Moos.26:36-46; 5Moos.30:6; 10:16; 1Sam.10:6; Jes.10:22-23; Jer.31:31-37; 32:37-42; Hes.16:59-63; 36:21-38; Room.2:28-29; 9:27-29; 11:1-32 Näin ollen Herra ei ole koskaan hyljännyt koko kansaansa vaan ainoastaan luopiojuutalaiset, ne, jotka eivät ole päässeet sisälle Jumalan armoon, vaan ovat luulleet pelastuvansa lain tekojen kautta. Room.9:27-10:5; Gal.2:15-16 Vielä tänä päivänä Moosesta luettaessa pysyy "peite heidän sydämensä päällä", "sillä vasta Kristuksessa se katoaa". 2Kor.3:14-16 Vanhan liiton laki ei voinut tehdä ketään täydelliseksi ja Kristus on purkanut sen ja pystyttänyt tilalle toisen lain, Kristuksen lain, joka teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksineen ja toi iankaikkisen lunastuksen synneistä kaikille, jotka uskovat Kristuksen vereen ja Herran Jeesuksen nimeen. Jeesus on tie, totuus ja elämä; ainut tie Isän tykö. Emme ole sidotut enää vanhan liiton järjestykseen, uhrijumalanpalvelukseen ja leeviläiseen pappeuteen vaan tuo laki on kumoutunut ja Kristuksen laki tullut sen sijalle. Jumala ei myöskään vaadi meiltä täydellistä kymmenen käskyn lain noudattamista ja siinä onnistumista, vaikka tuota lakia ei olekaan lakkautettu vaan se on edelleen meille voimassa vanhurskaan elämän ohjeena. Himoihin ei ole kenenkään lupa langeta, mutta lankeemukset saa anteeksi, kun katuu syntejään ja uskoo Jeesukseen sekä haluaa nousta ylös lankeemuksista vanhurskaaseen elämään. Syntien anteeksisaamisen ehto on aina se, että haluamme tehdä synneistä parannuksen ja hyljätä vääryyden elämästä. Uudelleen avioitumisen kannalta opetus vanhan liiton laista kertoo meille sen, että tuo seremonialaki on kokonaan kumottu ja uusi laki eli Kristuksen laki tullut tilalle. (Hepr.7-10 luvut; Gal.2:15-21; Ef.2:11-22; Kol.2:9-15) Me emme elä enää vanhassa liitossa vaan olemme uuden liiton kansalaisia ja Kristuksen kanssaperillisiä. Ensimmäinen liitto on vanhentunut ja vain uusi liitto on lainvoimainen. Samalla tavoin on käynyt niiden avioliiton, jotka ovat eronneet entisestä puolisosta ja menneet sen jälkeen uudelle. Me olemme kuolleet irti pois laista tullaksemme toisen eli Kristuksen omaksi. Room.7:1-6 Näin on uusi liitto lainvoimainen ja vanha liitto voimaton.

Siinailla annettu lakiliitto ei johda vapauteen ja pelastukseen vaan orjuuteen, lain alaisuuteen. Gal.4:21-5:4 Laki saa aikaan vihaa, jos sen täydellinen noudattaminen pannaan pelastumisen ehdoksi, sillä yksikään ihminen ei onnistu lakia täysin pitämään. Me saamme iloita siitä, että Jeesus on pitänyt kaiken lain ja täyttänyt sen meidän puolestamme. Tämä lain täyttäminen ja Jeesuksen kertakaikkinen uhri meidän edestämme sekä nouseminen ylös kuolleista toi meille sovituksen Isän Jumalan kanssa. Nyt kun olemme sovitetuiksi tulleet, pelastumme Kristuksen elämän kautta, kun hän vaikuttaa sydämissämme lain vanhurskauden täyttämistä ja käskyjen pitämistä. Tässä ei ole meillä mitään ansiota esitettävänä Jumalalle, sillä kaikki hyvä meissä on hänen vaikutustaan. Omalla voimalla emme voisi mitään hyvää tehdä vaan olemme kaikessa Jeesuksesta riippuvaiset. Joh.15:1-6,16 Jumala synnytti meidät uudesti ylhäältä ja olemme hänen tekoaan. Hänen tekoinaan me voimme sitten noudattaa hänen sanaansa ja totella Jumalaa - muuten se ei ole mahdollista. Kun elimme vielä synnin ja lihan vallassa, olimme ns. `vanha ihminen´ eikä liha voi alistua Jumalan lain alle. Room.8:1-13 Kun synnyimme uudesti ylhäältä Jumalan tekona, tuli meistä uusia luomuksia, joille on mahdollista Jumalan käskyjen pitäminen ja siihen meidät on kutsuttukin, noudattamaan Jumalan sanaa eikä sitä rikkomaan.

Laki tarkoittaa Raamatussa kaikkea tooran eli Vanhan Testamentin opetusta. Torah sanan tärkein merkitys on opetus ja neuvo ja vasta sitten laki. Kun Paavali kirjoittaa, että Kristus on lain loppu, voidaan se ymmärtää myös siten, että Kristus on lain päämäärä ja tarkoitus. Room.10:4 "Käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta". 1Tim.2:5 Terve Kristuksen sanojen mukainen usko ei ole koskaan hedelmätöntä uskoa vaan meissä tulevat ilmi Kristuksen jalot luonteenpiirteet: rakkaus, ilo, rauha, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, ystävällisyys, itsensähillitseminen ja pitkämielisyys. Gal.5:22 Uusi luonto saa meidät tekemään uuden luonnon mukaisia hyviä uskon tekoja, jotka eivät ole lain tekoja vaan Jumalan vaikutusta meissä, jotka olemme Kristuksessa. Kristus elää meissä ja meidän kauttamme, niin että hyvät tekomme ovat Jumalan tekoja. Uusi luonto, Kristuksen mielenlaatu ja hyvät uskon teot ovat Jumalan vaikuttamaa Hengen pyhitystä ja hyvää hedelmää meidän elämässämme. On suurta Jumalan armoa, että Herra vapauttaa meidät palvelemaan häntä ja tottelemaan vanhurskautta sen sijaan, että jatkaisimme synnissä rypemistä ja vahingoittaisimme sillä tavalla itseämme sekä lähimmäisiä.

Kun avioliitto on päättynyt eroon eikä sitä enää voida eheyttää, on siitä vääjäämättä seurauksena se, että joku joutuu kärsimään. Lapset joutuvat elämään erossa omasta vanhemmastaan ja tapaavat häntä vain määräaikoina. Uusperheessä on sijalle tullut uusi kasvattajavanhempi ja uusia sisaruksia. Jumala voi siunata näitä uusperheitä eikä niitä ole pakko hajottaa ja joskus sellainen olisi raakuutta ja Jumalan tahdon vastaista toimintaa. On parempi hyväksyä tosiasiat ja elää niiden mukaan. Kun perhe on hajonnut täytyy vaeltaa sen mukaan. Jumala voi siunata myös uutta perhettä ja vaikuttaa sovinnon ex-puolisoiden ja uusien puolisoiden välille. Tämä ei ole tietenkään mikään ihanne, että perheet hajoavat, mutta kuten sanottu: tehtyä ei saa tekemättömäksi ja on elettävä tätä hetkeä eteenpäin mahdollisimman vanhurskaasti ja rauha säilyttäen.

Laki on Raamatun mukaan kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Gal.3:24 Laki on pyhä, käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä. Room.7:12 Jos jokainen noudattaisi Herran hyviä käskyjä, olisi meillä kaikilla parempi olla. Lain noudattaminen ei ole syntiä vaan sen rikkominen on syntiä. Jumala tahtoisi, että jokainen meistä noudattaisi lakia ja eläisi hänen tahtonsa mukaisesti. Kun laki eli käskysana "Älä himoitse!" vaikutti Paavalissa synnin tunnon ja "kuoleman", ei se tarkoita sitä, että laki olisi kuollut ja kumottu tehottomana vaan että me olemme kuolleet lain voimasta ja tulleet tuomituiksi iankaikkiseen kadotukseen syypäiksi. Tämän tuomion jälkeen Jumala on vanhurskauttanut meidät uskosta Jeesukseen eikä lukenut meille syyksi syntiä vaan antoi sen anteeksi. Room.3:19-4:25 Tässä on uskonvanhurskauden perustus: uskovaiselle ei lueta ansioksi hänen tekojaan, mutta Jumalan vaikuttama usko luetaan hänelle vanhurskaudeksi eikä usko ole ansiota vaan Jumalan teko meitä kohtaan, jotka olemme ottaneet vastaan Jumalan armon, sanan ja Herran Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena pelastajana ja vapahtajana. Sen jälkeen, kun Jumala on synnyttänyt meidät uudesti ylhäältä, on armon tehtävä kasvattaa meitä lain noudattamiseen, mistä Raamattu seikkaperäisesti monin paikoin kertoo. 1Kor.15:10; Tiit.2:11-14; Room.8:1-13; 2Tess.1:11-12; Fil.1:6; 2:12-13; Hebr.13:20-21 Uskon päämäärä ei siis ole lain hylkääminen vaan lain vastaanottaminen Hengessä, jossa me myös saamme voiman palvella Jumalaa ilman lain tuomaa tuomiota ja raskasta kuormaa, jota emme jaksa kantaa, pakkoa, minkä alla jokainen lain alla oleva ihminen vaeltaa. Meidän ei ole pakko tehdä hyvää, mutta me teemme sitä sydämen mielihalusta ja ilosta, sillä Jumala on luonut meidät uusiksi ihmisiksi, jotka tahtovat tehdä mielellään kaikessa Jumalan tahdon mukaisia tekoja ja todistaa sillä, että laki todellakin on pyhä, käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.

Paavalin opetuksia on väännetty kautta aikain paljon vinoon ja selitetty esim. Room.7:14-25 opetus siten, että Paavali olisi viettänyt jonkin sortin kaksoiselämää ja harjoittanut tahallaan syntiä. Muu Raamatun opetus ja Jumalan voima, jota saamme kokea, osoittaa tämän kaiken pelkäksi sielulliseksi ja lihalliseksi harhaksi, jolla pyritään tekemään tie siloiseksi synnin tekemiseksi, niin ettei siitä tarvitsisikaan luopua, vaikka Raamattu osoittaa kauttaaltaan sen, etteivät synnissä rypijät voi periä taivasten valtakuntaa vaan ikuinen pimeys ja synkeys on heitä varten varattu. On suurta Jumalan armoa ja etuoikeus, että saamme vaeltaa Hengessä vapaana katkeruudesta ja synnin vallasta ja toteuttaa elämässämme Jumalan tahtoa, vaeltaa johdatuksessa hyviä tekoja tehden, mihin meidät on kutsuttukin. Gal.5:13-25; Room.6:1-23; 8:1-13; Ef.4:17-5:21 Synnillä ei ole valtaa uuteen luomukseen nähden, koska Jumala auttaa meitä vastustamaan sitä ja perkelettä, niin että emme lankea. 1Kor.10:12-13; Jda,24-25 Me varjellumme lupauksen voimasta siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee ja pelastumme Jumalan voimasta lopulliseen pelastukseen hengen pyhittämisen kautta. 2Piet.1:1-11; 1Piet.1:1-5

Uusi liitto Kristuksen veressä on monin verroin parempi kuin katoamaan tuomittu lakiliitto. Jer.13:7,11; Hes.20:25; 2Kor.3. luku, Hebr.7:18-19; 8:6; 10:1-9; Matt.26:26-28 Kukaan ei pääse elämään sisälle lain tekojen kautta vaan yksin Jumalan armosta, saamalla synnit anteeksi uskon kautta Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen ja evankeliumin sanaan. Apt.10:43-48; 26:18; Joh.1:12-13; Room.3:19-28; 5:1-5; 9:24-10:17; 11:6-7 Armo auttaa meitä ymmärtämään ja noudattamaan Jumalan sanaa oikealla Pyhän Hengen opettamalla tavalla. Rakkaus ei ole pelkästään sitä, että pidämme Jumalan sanan ja Herran käskyt. Joh.14:21-24 Rakkaus peittää myös syntien paljouden, niin että annamme sydämestämme anteeksi niille, jotka ovat synteihin langenneet ja tehneet niistä parannuksen. Luuk.17:1-5; Kol.3:12-14; 1Piet.4:1-8 Osaamme armahtaa lähimmäistä ja itseämme. Näemme, että entisyys on pyyhitty pois ja uusi elämä voi alkaa. Emme tunne enää ketään aiemman jumalattoman vaelluksen mukaan, emmekä tuomitse veljiä ja sisaria entisyyden perusteella. Vain uusi luomus merkitsee uudessa elämässä: teemme arviomme lähimmäisistä sen mukaan ja aistimme aidon katumuksen. 2Kor.5:16-17 Katuva hylkää syntinsä, mutta tekopyhä jatkaa synnissä elämistä ja teeskentelee. Katuville annamme synnit anteeksi emmekä erota heitä pyhien yhteydestä, mutta niskurit ja tottelemattomat on Jumalan rakkauden käskyn mukaan erotettava yhteydestä, että he tajuaisivat tehdä parannuksen eivätkä pääsisi turmelemaan muiden uskoa. Matt.18:15-18; 1Kor.5. luku

Uskovassa ihmisessä on "ihaninta hänen laupeutensa" ja hänen lempeytensä tulee kaikkien ihmisten tietoon. Snl.19:22; Fil.4:5 Kun maailma näkee sen rakkauden, mikä meissä on, niin se haluaa tulla meidän kaltaisiksemme, koska meistä on tullut Kristuksen kaltaisia. Mutta niin kauan kuin elämme lihallisuudessa ja keskinäisessä riidassa, korottaen ihmisiä ja itseämme, ei Jumalan rauha pääse oikeuksiinsa eikä Kristuksen Henki lepää yllämme. Jumala kutsuukin lopun ajan seurakuntaa luopumaan kaikesta vääryydestä ja yhdistymään yhdeksi joukoksi, missä ei suvaita erimielisyyksiä, lihallisuutta, riitoja, eri puraa, lahkoja, eri seuroja, panettelua, herjausta, kadehtimista, ylpeyttä, tekopyhyyttä, hekumaa, juopottelua, huorintekemistä, haureutta, ahneutta, rahan himoa, saastaisuutta eikä mitään muutakaan syntiä, sillä sellaisten harjoittajat aiheuttavat kaiken pahan seurakunnan keskellä ja saavat paljon tuhoa aikaan. Nämä ovat niitä himojensa mukaan vaeltavia ja kahdesti kuolleita, joista Juuda meitä varoittaa, että sellaisia tulee lopun aikana seurakuntiin. He elävät anteeksiantamattomuudessa ja katkeruudessa, ovat kohtaloidensa nurkujia ja muiden syyttäjiä, vaikka ovat itse syypäitä omaan kohtaloonsa, koska ovat synneillään sen aiheuttaneet. He ovat rypeneet synneissä, uhkapeleissä, huorinteoissa, aviorikoksissa, ylpeydessä, lihallisuudessa ja kaikenlaisessa riidan haastamisessa veljiä kohtaan. He ovat tekeytyneet vanhurskaiksi ja katuvaisiksi, vaikka eivät ole yhtään syntiä hyljänneet eivätkä he voi elää vanhurskasten lailla, koska heissä ei ole Pyhää Henkeä, joka voisi heidät synnistä vapauteen johdattaa. He ovat yrittäneet muuttaa itse itseään paremmiksi ja olla uskovaisia, mutta koska he ovat `vanha ihminen´, eivät he voi alistua Jumalan lain alle eivätkä kykene elämään rauhan lapsina. Heidän hedelmänsä on vihollisuus Jumalaa vastaan ja he yllyttävät veljet sotimaan toinen toisiaan vastaan keräten puolueita taakseen, vaikka heillä ei olisi edes mitään oikeutta kuulua Jumalan seurakunnan yhteyteen sen jäseninä. Kun Raamattu kehottaa poistamaan pyhien yhteydestä sen joka on paha, niin on se annettu pyhille suojaksi ja varjelukseksi syntiä ja jumalattomia vastaan. Mikä suojapaikka se seurakunta silloin olisi, jos pitäisi koko ajan peljätä, että veli varastaa sinun rahasi, lyö sinua kasvoille, viettelee puolisosi ja hänen lapsensa kiusaavat sinun lapsiasi jumalattomuuden esimerkillä, minkä ovat kotonaan oppineet? Ilosanoma ei saa olla ilosanoma synnin tekijöille, että nämä saisivat jatkaa synnissä rypemistään ilman että kukaan siitä nuhtelisi tai ojentaisi heitä millään tavalla, puhumattakaan oikeudenmukaisesta rangaistuksesta, mikä rikoksista pitäisi langettaa. Katumattomille ja suruttomille ei ole ensinkään lupa julistaa syntejä anteeksi eikä heitä saa hyväksyä pyhien yhteyteen täysvaltaisina jäseninä, koska yksikin jumalaton saa paljon tuhoa aikaan Jumalan kansan seassa. Jumala tahtoo suojella meitä pahan valtaa vastaan ja yksi keino siihen on erottaa selvästi toisistaan synneissä elävät ja vanhurskaat, etteivät synnissä elävät pääse eksyttämään ja kiusaamaan vanhurskaita.

Jaakob kirjoittaa: "Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. Sillän hän, joka on sanonut: `Älä tee huorin´, on myös sanonut: `Älä tapa´; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja. Puhukaa niin ja tehkää niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva. Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi." Jaak.2:10-13 Laki on pelastuksen tienä suljettu vaihtoehto jokaiselle syntiselle. Uskovainenkin saattaa tehdä syntiä, mutta se annetaan hänelle anteeksi. Jaak.5:14-20; 1Joh.5:15-21 Uskovainen ei kuitenkaan jää elämään ja rypemään synnissä vaan hylkää synnit, koska hän on pohjimmiltaan uusi luomus eikä vanha ihminen, liha. Uusi luomus elää mielellään Jumalan tahdon mukaan ja rakastaa Herran lakia, sillä se on annettu meille suojaksi ja siunaukseksi pahan valtaa vastaan, jos sitä sydämestämme noudatamme. Se laki, joka koitui kadotukseksi ja jolla on kuoleman virka, on Mooseksen kautta säädetty vanhan liiton laki, mikä pitää sisällään uhrijärjestelmän, leeviläisen pappeuden ja muut kymmenen käskyn ulkopuoliset lain säädökset. 2Kor.3; Hebr.5-10 Näihin kuuluvat myös rangaistusmääräykset, joiden täytäntöön pano merkitsee synnin tekijän rankaisemista kuolemalla. 2Moos.31:15 Nämä säädökset eivät olleet hyviä säädöksiä vaan Herra on kumonnut ne ja säätänyt tilalle uuden lain, jossa ei vaadita kuoleman rangaistusta eikä uhria syntisten edestä vaan halutaan tarjota laupeutta ja armoa lakia rikkoneille. Hes.20:20-25; Matt.9:13; 23:23 Syntien anteeksisaamisen edellytys on kuitenkin aina parannuksen tekeminen eli synnin tunnustaminen ja hylkääminen sekä usko Kristukseen Jeesukseen ja Jumalan sanaan. Parannusta ja syntien anteeksisaamista on saarnattava Herran Jeesuksen nimessä kaikille kansoille. Tämä on evankeliumin ilosanoma. Luuk.24:45-49

Pelastus on kaksiosainen. Jeesus pelastaa meidät ensin synnin aiheuttamalta rangaistukselta, ikuiselta kadotustuomiolta. Sitten hän vapauttaa meidät synnin ja vääryyden vallasta puhdistamalla sydämemme uskolla ja antamalla meille Pyhän Hengen voimaksi kaikkea pahaa ja syntiä vastaan. Näin me varjellumme hänen voimastaan synniltä ja sitä seuraavalta turmelukselta ynnä kadotukselta. Meidän on luovuttava kaikesta vääryydestä ja Jumala tekee sen mahdolliseksi Henkensä kautta, jonka on pannut meihin asumaan iankaikkisesti. Me voimme hyljätä myös väärän tuomitsemisen ja tuomita oikein veljien välillä. Jos avioliitto on päättynyt eroon ja uusi liitto solmittu ja uusi perhe perustettu, ei sen uuden liiton purkaminen ole aina Jumalan tahto. Jumala tahtoo useimmiten säilyttää edes jotain eheänä, mikä eronneiden kohdalla on yleensä se viimeisin avioliitto ja perhe. Uudessa liitossa eläviä ei saa sen vuoksi erottaa pyhien yhteydestä eikä heitä pidä muistuttaa tekemästään synnistä tai eron uhriksi joutumisesta vaan heitä tulee siunata ja auttaa elämään Hengen pyhityksessä ja hyväksyä heidät täysivaltaisina seurakunnan jäseninä pyhien yhteyteen.

Kysymyksiä, joihin katolinen uudelleen avioitumisen kieltävä oppi ei voi ristiriidattomasti vastata

Esitän seuraavaksi kysymyksiä, joiden vastaukset osoittavat, että uudelleen avioituminen on sallittua ja se on tarkoitettu siunaukseksi. Tarkoitus ei ole kuitenkaan yllyttää lihallisuuteen ja vaimonvaihtorumbaan. Luotan siihen, että uskovan ihmisen uusi luonto väistämättä johdattaa häntä siveään ja jumaliseen elämään. Tiit.2:11-14

Onko luopunut Israel tällä hetkellä Herran aviovaimo? Onko Herra luopiovaimon aviomies? Hoos.2:1-2; Jes.50:1

Antoiko Herra itse Israelille erokirjan vai ei? Jer.3:8 Onko avioero siis lainvoimainen? Entäpä avioliitto? Jer.13:7,11

Salliiko Mooseksen laki avioeron ja uudelleen avioitumisen? 5Moos.24:1-4; 21:10-14; 22:22-24; 3Moos.20:10; 2Moos.21:10-11 Koska aviorikoksen vuoksi entinen puoliso tapettiin, oli leskellä luonnollisesti lupa avioitua uudestaan. Miten voisi olla oikeudenmukaista estää varsinkin aviorikokseen syytöntä osapuolta avioitumasta uudestaan uuden liiton aikana? Jos entinen puoliso on mennyt toiselle, niin on suorastaan väärin opettaa, että viaton osapuoli joutuu kärsimään toisen väärinteon seurauksena ja on sidottu häneen eikä voi mennä naimisiin uuden kanssa, jos rakastuu häneen ja molemmat ovat vielä uskovaisia. Mooses antoi myös luvan hyljätä vaimo sen vuoksi, että vaimossa oli jotakin häpeällistä ja avioeron jälkeen vaimo ei saanut palata entisen miehensä luokse, jos oli välillä avioitunut toisen kanssa. Näin Mooses todistaa, että sellainen avioliitto oli lopullisesti päättynyt myös Jumalan silmissä. Tätä sääntöä tulee noudattaa myös uuden liiton aikana, sillä se on hyvä ja vanhurskas säädös. Jumalan hyvän lain tarkoitus on olla ihmiselle avuksi vanhurskaudessa eikä aiheuttaa hänelle kärsimystä, niin että viaton joutuu kärsimään lain vuoksi.

Salliiko Herra Jeesus saman asian aviorikoksen takia? Matt.5:31-32; 19:9

Entäpä hylkäämisen tai muun "avioon kelpaamattomuuden" takia? Matt.19:11-12; 1Kor.7:12-16; 5Moos.7:1-6; 21:10-14; 24:1-4; Esra,9-10

Onko Israel pysynyt naimatonna vai mennyt uuteen avioliittoon? Onko tämä uusi liitto epäjumalien ja kuoleman kanssa lainvoimainen? Jes.28:14-19; Jer.3:9

Onko Herra kihlannut itsensä toiselle? 2Kuka on Herran morsian? Kor.11:2; Matt.21:41-43

Ketkä ovat uuden liiton palvelijoita? Ketkä ovat Herran omia uudessa liitossa? 2Kor.3:4-6; 1Peit.1:1; 2:10; Room.8:9

Vastaukset loppuihin kysymyksiin löytyvät mm. seuraavista Raamatun kohdista: Jer.3:8-9; 6:30; Jes.2:6; 24:5; 28:15-18; ;50:1; Hoos.2:1-2; 4:17; 6:7; 8:1; 5Moos.17:1-7; Room.7:4-6; 9:24-10:5,20-21; 11:7; 14:8; 2Kor.11:2; 3:6; Ilm.7:9; 19:7-9; 21:2,9

Joku voi silti vielä väittää avioliiton Israelin ja Herran välillä olevan voimassa. Hän vetoaa "Jumalan liiton" iankaikkiseen voimassaoloon. Jer.33:20-26 On totta, ettei Herra riko liittoa. Ps.89:34-35; 3Moos.26:44 Mutta uudelleen avioitumisen kieltäjät unohtavat sen, että Jumalan liitto on ehdollinen. Ihminen voi ihmisten tavalla rikkoa liiton ja se ei ole enää sen jälkeen lainvoimainen. 5Moos.11:26-28; 28:15; 30:15-20; Jes.24:5; Jer.11:10;15:6; Hes.16:59; Hoos.6:7; 8:1 Jos joku opettaa, että uusi liitto yksilöihmisen ja Jumalan välillä on voimassa yksipuolisen liiton pitämisen seurauksena, niin hän opettaa samalla harhaoppia, jonka mukaan kerran pelastunut ihminen on aina pelastunut. Uskovainen voi kuitenkin tehdä syntiä, joka on kuolemaksi ja joutua uudestaan synnin pettämänä epäuskon vuoksi kadotukseen. Raamattu on tässä kohden johdonmukainen ja selkeä. Samalla tavalla voi päättyä kahden ihmisen välinen avioliitto kuin myös ihmisen ja Jumalan välinen armoliitto toisen osapuolen rikkoessa liiton ehdot ja hyljätessä puolisonsa. Joh.15:1-6: Room.11:16-23; Kol.1:21-23; 1Kor.15:1-2; 1Tess.4:1-11; Hebr.12:1-17; 2Aik.24:20

Syntinen ihminen ole koskaan pelastunut Siinain lakiliiton kautta. Hes.20:21-25; 17:13-18; Room.3:19-28 Vain sydämen ympärileikkaus Hengessä eli armoliitto on kaikkina aikoina ollut pelastuksen liitto. 1Moos.17:7-14; (esikuva sydämen ympärileikkauksesta) 5Moos.10:16; 30:6; 1Sam.10:6; Job,33:4; Hes.44:6-7; Hagg.1:14-15; Room.2:29-30; 2Kor.5:17; Gal.6:12-16

Omat teot eivät ota pelastuksesta mitään pois eivätkä mitään siihen lisää. "Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää." Snl.10:22 Ihmiset, jotka tekevät lain tekoja pelastuakseen, elävät vielä lakiliitossa: sen loppu on kuolema. Room.6:23; 7:9-10 Se liitto katoaa. 2Kor.3:7-16 Jo vanhat saivat pelastuksen yksistään lupauksen voimasta ja perivät Aabrahamin siunauksen. Room.9:6-8; Gal.3; Hebr.7:18-19; 8:6 Lakiliitto ei ole koskaan pelastanut ketään syntistä eikä se siihen pystykään. Lakia ei ole annettu elämäksi. Parannus, sydämen ympärileikkaus Hengessä, uudestisyntyminen ja mielenmuutos Jumalalta on annettu elämäksi sekä pakanoille että juutalaisille. Pelastus on lahja. Jumala on luvannut vaikuttaa kaiken hyvän hedelmän omissaan: me pelastumme Jumalan armotekoina ja hänen voimastaan, emme omasta voimasta tai lain tekojen kautta. Pelastus on aina alkuisin Jumalasta ja päättyy hänen armoonsa. Jumala on uhrannut Poikansa ja herättänyt hänet ylös kuolleista. Siinä on perustus, jonka päälle voimme rakentaa elämän Hengessä. Jumala on silloin se, joka meitä kasvattaa ja vaikuttaa tahtomisen sekä tekemisen, oman nimensä kunniaksi ja kirkastamiseksi pyhissä. Joh.3:1-18; 15:1-6; Apt.11:17-18; 13:37-39; 15:8-11; Kol.2:9-14; 2Tim.2:25; 2Piet.1:2-3; Room.6:23; 15:17-18; 2Kor.3:4-6; Fil.1:6; 2:12-13; 1Tess.2:13; 2Tess.1:11-12; Hebr.13:20-21; 1Piet.1:1-5

Kaikki, jotka väittävät avioliiton Herran ja Isralin välillä olevan lainvoimainen, jättävät huomiotta aika-aspektin. Avioliitto ei ole tällä hetkellä voimassa. Jos se olisi, niin ei kai Herra tuomitsisi luopiojuutalaisia - omaa vaimoaan - helvettiin? 1Kor.10:1-11; Hebr.3:17-19; Joh.17:12 Nyt me kuitenkin uskomme sen, että ilman henkilökohtaista parannuksen tekoa ja uskoa ei kukaan voi olla otollinen Jumalalle, vaikka olisi syntyjään juutalainen. Juutalaistenkin pitää uskoa evankeliumin sana ja kääntyä pois jumalattomuudestaan voidakseen pelastua. Luonnollinen Israel ei siis ole Herran aviovaimo, koska on torjunut Messiaansa ja hyljännyt Jumalan ynnä Jumalan sanan. Portto ei pelastu: vain uskollinen ja liiton pitänyt aviovaimo pelastuu. Ps.25:10; 103:18 On myös syytä huomata, että Herra ei kutsu Israelia "kansakuntana" takaisin vanhaan lakiliittoon vaan tekee sen kanssa uuden liiton, mistä seuraavassa kappaleessa enemmän.

Kaikkina aikoina vain yksilöuskovat pelastuvat. Aikojen lopulla on ilmeisesti käyvä niin, että Israel palaa "kansakuntana" Herran tykö. Room.11:24-29; Hes.36-38 Silloinkaan eivät kaikki yksilöt pelastu, vaan ainoastaan ne, joilla on usko Jeesukseen. Hes.17:13-19; Room.3:26

Kaksi eri liittoa: Siinain lakiliitto ja uusi liitto Kristuksen veressä

Uusi liitto on eri liitto kuin Siinailla annettu lakiliitto: käytetäänhän siitä nimeä "uusi liitto". Jeesus poisti ensimmäisen liiton ja pystytti tilalle toisen: tämä on selvä Raamatun ilmoitus. Hebr.10:9 Minä tunnustan kuolleeni pois laista ja tulleeni Kristuksen omaksi: miten on sinun laitasi? Room.7:4 Oletko vielä lakiliiton oma? Vai kuulutko Kristukselle? Nämä ovat nimittäin toisiaan vastaan. Voit elää vain toisesta. Kummasta siis elät: laista vai Kristuksesta? Hebr.7:12-22; 8:6-13; 10:9-18; (luvut 5-10)Room.7:4-6; 9:24-10:5; Gal.2:16-19-21; Kol.2:8-14-23; Hes.36:21-28 (Hesekiel kertoo lopun ajoista, Israelin paluusta) "Maailman alkeisvoimat" tarkoittavat kymmenen käskyn ulkopuolista Mooseksen opetusta, neuvoja ja lakia. Siihen kuuluu eläinuhrit, leeviläinen pappeusjärjestelmä ja erilaiset lain säädökset juutalaisine puhdistusmenoineen ja juhla-aikoineen. Kaikki tämä on vanhentunut ja käynyt tarpeettomaksi. Varsinkaan pakanoiden ei ole soveliasta ryhtyä noudattamaan juutalaisia tapoja ja antaa siten sitoa itseään vanhan liiton lain alle. Gal.4:10-11; 5:1-5; Kol.2:8-23 Kaikkein pahinta on se, jos joku palaa takaisin vanhan liiton aikaisiin eläinuhreihin ja pilkkaa niiden kautta kertakaikkista Jeesuksen veren ja ruumiin uhria, joiden kautta meidät on tehty täydellisiksi ja erotettu kuolleista eläviksi tulleina palvelemaan elävää Jumalaa uuden liiton Hengessä ja vapaudessa, ei vanhan liiton kirjaimen orjuudessa. Hebr.5-10 Jumalan Pojan maahan tallaaminen ja liiton veren halpana pitäminen on Raamatun mukaan samaa kuin Pyhän Hengen pilkka. Hebr.6:1-8; 10:25-31 Jos joku rikkoo sillä tavalla tahallaan syntiä tehden Herraa vastaan ja tekee syntiä, niin se synti paaduttaa hänet ja tappaa niin vuoren varmasti kuin Herra on noussut ylös kuolleista ja varoittaa meitä uuden liiton palvelijoita palaamasta takaisin vanhaan liittoon ja lain alle. Jos teemme sen, niin Kristus ei ole meille miksikään hyödyksi ja olemme joutuneet pois armosta. Gal.5:1-5

Itse asiassa Israel ei siis palaa entiseen liittoon, Siinailla annettuun lakiliittoon, vaan Herra solmii sen kanssa uuden liiton, armoliiton Kristuksen veressä. Matt.26:26-28

Huomaa erityisesti tässä kohden Jeremian kautta Herran puhe "uudesta liitosta", erilaisesta kuin Siinain liitto.

"Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä."  Jer.31:31-34; Vrt. 32:37-42

Vertaa kahta erilaista liittoa Paavalin opetukseen samasta asiasta. Gal.4:21-31 Siitä käy ilmi, että "lakiliitto", johtaa orjuuteen, mutta armoliitto Kristuksen veressä vapauteen! Tätä vapautta ei saa kuitenkaan ymmärtää väärin ja antaa sen olla yllykkeenä lihalle, synnin tekemiseen. Gal.5:13-26 Jeesus on vapauttanut meidät kadotustuomiosta ja synnin orjuudesta palvelemaan elävää Jumalaa eli olemaan vanhurskauden palvelijoita. Room.6 Me noudatamme totuutta rakkaudessa ja tottelemme totuutta hyvissä töissä kestäväisinä, mutta emme tottele vääryyttä tai usko valhetta niin kuin jumalattomat tekevät. Room.2:1-11; 2Tess.2, Ef.4:11-16; 2:10 Uskovainen on vapautettu lain orjuudesta ja synnin sekä saatanan vallasta rakkauteen: rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa ja on siitä syystä lain täyttymys ja päämäärä eli Kristus. Room.13:10; 10:4 Kun Kristus saa meissä muodon ja kirkastuu meissä, niin me vaellamme silloin Hengen vapaudessa ja teemme vain hyvää, mutta kartamme kaikenlaista pahaa, sillä siihen meidät on kutsuttu ja Jumala antaa siihen uuden voiman, jotta emme väsy. Herran käskyjen pitäminen ei ole oikeamieliselle mikään raskas taakka vaan on etuoikeus ja ilo saada tehdä hyvää Herran nimen kunniaksi ja hänen voimassaan.

Israel lupasi pitää kaiken, mitä lain kirjassa sanottiin. 2Moos.19:3-8; 24:3 Liitto oli siis molemmin puolin lain pitämiseen tähtäävä liitto. 5Moos.12:32 Mutta koska lain pitäminen on käytännössä osoittautunut syntiselle ihmiselle mahdottomaksi - Herra on sen aina tiennyt - on Jumala antanut toisen mahdollisuuden jo ensimmäisen Aadamin lankeemuksesta lähtien: armoliiton Kristuksen veressä. VT:ssa "sydämen ympärileikkaus" kuvaa tätä armoliittoa, joka on tavallaan esikuvallisesti kätketty Mooseksen lakiin. Mooseksen laki syntiuhreineen oli kuitenkin vain "varjo tulevasta hyvästä", "ei itse asioiden olemus" ja tuo tuleva hyvä sekä asoiden olemus on tietystikin Kristus. Hebr.10:1-4 Vanhan Testamentin esikuvat kertovat meille Kristuksesta ja hänen verensä sekä ruumiin uhrista meidän hyväksemme. Uusi liitto on solmittu Kristuksen veressä. Matt.26:26-28 Kristuksen veri otti pois maailman synnin ja toi meille iankaikkisen lunastuksen sekä sovituksen Isän Jumalan kanssa. Kristuksen veren liittoon pääseminen edellyttää uudestisyntymistä ja uskoontuloa. Jokainen joka uskoo veren evankeliumiin tulee vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta siitä, mistä ei Mooseksen lain kautta voinut vanhurskaaksi tulla. Apt.13:38-39 Vain "sydämen ympärileikkaus Hengessä" eli uudestisyntyminen Jumalan sanan voimasta ja usko Kristuksen vereen on todellinen armoliitto Herran kanssa. Room.2:25-29; 3:19-28; 5Moos.30:6; Gal.6:15

Raamattu sanoo, että Herran kansassa on ollut paljon sydämeltään ympärileikkaamattomia ja jumalattomia. Jer.9:25; 5:26; 3Moos.26:41 Vain armosta elävät yksilöt ovat pelastuneet kaikkina aikoina, eivät laista elävät, sillä kukaan ei ole Jeesuksen lisäksi lakia täyttänyt, lankeamatta koskaan syntiin. Room.10:1-5; 3:19-28; 4:4-8 Israelista pelastuu vain "jäännös". Jes.10:19-23; Hes.6:8; Room.9:27; 11:5

Pakanat lain noudattajina?

Yksikään syntinen ihminen ei voi täyttää Mooseksen lakia tai kymmenen käskyn lakia rikkomatta lainkaan sitä vastaan. Job,14:4; Ps.58:4; Jes.48:8; Joh.7:19; Room.3:1-19 Pelastus annetaan lahjana sille, joka uskoo. Room.3:9-4:8; 6:23 Vain Jeesus on "syntisistä erotettu" ja täyttänyt kaiken lain. Hebr.7:26; Matt.5:17-18; Joh.19:30 Herra pelastaa sen, jolla on usko Jeesukseen. "Joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä." Joh.6:47 Mitä Paavali siis tarkoittaa kirjoittaessaan "lain noudattajat vanhurskautetaan"? Room.2:13 Pelastuvatko pakanat lain tekojen kautta, hyvän elämänsä ansiosta?

Teoriassa on mahdollista, että ihminen pelastuu noudattamalla kaikessa Jumalan tahtoa, syntymästään lähtien. Käytännössä huomaamme kuitenkin sen, että jokainen ihminen lankeaa syntiin ainakin jossakin kohdassa. Pelastuminen ei siis ole mahdollista muuten kuin syntien anteeksisaamisen kautta sille, joka tekee syntiä. Jo pienestä pitäen on mahdollista lähteä elämään parannuksessa eli jatkuvassa mielenmuutoksessa suhteessa syntiin ja sen tekemiseen. On mahdollista, että jonkun pakanakansan edustaja on aina katunut syntejään ja pyrkinyt niistä eroon ihan kuin uskovatkin tekevät. Tämä voi olla näkymättömän Jumalan armon vaikutusta pakanassa, joka ei ole toorahia eli Vanhan Testamentin opetusta tai evankeliumia Uudesta Testamentista kuullut. Tällainen pakana on saattanut sanoutua irti epäjumalain palvelemisesta, mitä muu heimo harjoittaa ja on voinut uskoa Pyhän Hengen todistuksen näkymättömästä Jumalasta, maan ja taivaan Luojasta. Hänen todistuksensa on ilmeinen, jos joku haluaa vain nähdä sen. Room.1:17-32; Apt.14:16-17 Jumala puhuu ihmisille myös monella muulla tapaa, öisessä unessa, näyssä, kurittamalla häntä hänen synneistään. Jos ihminen silloin kääntyy ja tekee parannuksen eli hylkää synnissä elämisen ja alkaa noudattaa vanhurskautta, niin hän voi pelastua, vaikka ei olisi kirjoitusten kautta todistusta Jumalasta saanut. Job,32:14-32 Silloin toteutuu Paavalin sanan, että "lain noudattajat vanhurskautetaan", mutta sen rikkojat tuomitaan kadotukseen. Room.2:12-29 Vaikka me kristityt olemme jo pelastettuja sen vuoksi, että olemme uskoneet Jumalan sanan ja Kristuksen vanhurskaus on luettu meidän hyväksemme, niin me emme ole vielä lopullisesti pelastuneita vaan elämme pyhityksessä niin kuin Raamattu opettaa. 1Tess.4:1-11; 2Tess.2:13ss.; Hebr.12:1-17 Pyhityksestä on mahdollista luopua ja hyljätä Jumala synnin vuoksi. Hebr,3:12-4:11 Vaikka olemme Jeesuksen uhrin kautta jo kertakaikkiaan pyhitetyt ja erotetut Jumalalle, meitä silti vielä pyhitetään. Hebr.10:10-17; Room.6:12-23 Vaikka olemme vanhurskaaksi julistetut, emme silti ole vielä lopullista vanhurskautta Jumalan edessä saavuttaneet vaan me tavoittelemme sitä vanhurskautta, joka lopussa meille tarjotaan, Kristuksen veressä ja Hengen pyhityksen seurauksena. Paavali ei kerskaa saavuttaneensa voittopalkintoa vaan hän juoksee sääntöjä noudattaen sitä kohden, koska tietää että uskosta voi langeta pois ja että hyvää tekemällä peritään iankaikkinen elämä. 1Kor.4:3-5; Gal.2:15-21 Vanhurskautuminen Hengessä ja pyhittyminen ei tarkoita sitä, että pelastus pitäisi vielä uskoontulon jälkeen ansaita hyvällä elämällä vaan hyvä elämä on seurausta siitä, että Jumala vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, jopa ajattelukykyä. 2Kor.3:4-6; Fil.2:12-13 Kristus elää meissä ja vaikuttaa meissä kaiken hyvän. Room.5:10-11; Hebr.13:20-21, Room.15:17-18 Me pelastumme Kristuksen elämän kautta nyt kun olemme sovitetuiksi tulleet. Kristuksen elämä ei voi jäädä näkymättä kuolevaisissa ruumiissamme, sillä elämän voima tunkeutuu meistä lävitse niin kuin heinänkorsi kasvaa asfaltin lävitse. Kaikki hyvä, mitä me teemme, on Jumalan lahjaa ja vaikutusta eikä siitä sovi kerskata enempää kuin lahjan antajasta, joka vaikuttaa meissä kaiken tämän hyvän ja tekee meidät kykeneviksi uuden liiton palvelukseen Pyhän Hengen voimassa. Samalla tapaa kuin uskovaiset vanhurskautetaan, koska he eivät ole pelkkiä lain kuulijoita vaan lain noudattajia, samalla tapaa myös evankeliumista tietämätön pakana voi ainakin teoriassa saavuttaa pelastuksen tekemällä hyvää ja karttamalla pahaa sekä elämällä anteeksiantamuksessa suhteessa maan ja taivaan Luojaan, johon hän uskoo. Luuk.1:77; Jaak.1:23-27; 2:12-26; 1Joh.3:14-24

Ihan vastaavalla tavalla kuin Jumala on kirjoittanut lakinsa meidän mieliimme ja sydämiimme uuden liiton astuessa voimaan syntien anteeksiantamuksen seurauksensa, samalla tavalla hän voi tehdä sen sellaiselle, joka ei ole kuullut mitään todistusta kirjoitetun tai saarnatun Jumalan sanan kautta Jumalasta. Hebr.8:7-12 Sitä en tiedä, onko kukaan pakana tällä tavalla uskonut Jumalaa vai ei, mutta mahdollista se on.

Velvoittavatko liitot molempia osapuolia vai voiko liitot rikkoa yksipuolisesti?

Liitoista puhuttaessa on syytä erottaa molempia osapuolia sitovista liitoista ne liitot, jotka Jumala on yksipuolisesti tehnyt edellyttämättä ihmiseltä mitään vastakaikua niiden pitämiseen. Näitä ovat ainakin "sateenkaari-liitto" eli liitto Nooan kanssa ja Aabrahamin kanssa tehty liitto. 1Moos.9:11-13; 15:1-18-21 Jumala pani Nooan aikana sateenkaaren pilviin todistamaan siitä liitosta, ettei Jumala ole enää koskaan hukuttava ihmisiä ja maailmaa vedenpaisumuksella. Jumala pitää tämän sanansa ja tuhoaa nykyisen maailman tulella eikä vedellä. 2Piet.3:1-13 Aabrahamin kanssa tehty liitto koski kansaa ja maa-aluetta, jotka Jumala lupasi Abramille tämän ollessa jo vanha mies. Nämä lupaukset ovat toteutuneet kirjaimellisesti Iisakin ja Jaakobin jälkeläisten kohdalla, joka on luonnollinen Israel. Jumala lupasi lisäksi Aabrahamille siemenen, joka kuvaa Kristusta. Jeesus syntyi kasvatti-isänsä Joosefin sukupuun mukaan Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin jälkeläisistä, Juudan suvusta, Daavidin perillisistä. Kristus on se siemen, jossa kaikki maan kansakunnat tulevat siunatuiksi ja autuaiksi. Kristus on Jumalan pelastussuunnitelman kulminaatiopiste ja täyttymys. Hän on juutalaisten odottama Messias Vapahtaja, mutta vain jäännös juutalaisista on uskonut Jeesukseen. Jumala on ottanut itselleen kansakseen kaikki pakanat, jotka yhdessä uskovaisten juutalaisten kanssa ovat uuden liiton Jumalan kansa ja yksi seurakunta. Tässä ei ole mitään erotusta luonnollisen syntyperän perusteella vaan kaikki ovat yhtä Kristuksessa. Kol.3:11

Edellä mainittuja liittoja ei ihminen pysty rikkomaan yksipuolisesti. Jumala pitää sanansa ja on uskollinen liitoissaan. Jumala ei petä lupauksiaan eikä kadu sitä, mitä on tehnyt. Ainoa, mitä Jumala saattaa katua, on se, että hän on aikonut rangaista jumalattomia, mutta jumalattomien palatessa takaisin Jumalan tykö, hän katuu sitä pahaa, mitä oli aikonut tehdä ja tekee heille hyvää eli antaa siunauksen kirouksen sijasta. Jna,3:10 Tässä ei ole kyse siitä, että Jumala olisi tehnyt vääryyttä aikoessaan rangaista jumalattomia vaan siitä, että Jumalakin muuttaa mielensä samalla kun jumalaton kääntyy takaisin hänen tykönsä ja uskoo hyvän sanoman, totuuden evankeliumin. Mutta jos ihminen uskoontulonsa jälkeen vilpistelee Herransa edessä ja kääntyy hänestä pois, ei sellainen ihminen voi pelastua. Armoliiton voi yksipuolisesti rikkoa ja niin ihminen joutuu kadotukseen, vaikka on ensin uskonut ja ollut pelastuneiden joukossa. 2Piet.2-3 Liitto on silloin rauennut tyhjiin ja toinen liitto astunut voimaan, liitto tuonelan ja kuoleman eli synnin ja saatanan kanssa. Avioliiton rikkominen Herran kanssa on hengellistä haureutta ja siitä Vanha Testamentti monin paikoin puhuu. Myös luonnollinen avioliitto päättyy haureuden vuoksi, minkä seurauksena eronnut on vapaa liiton siteistä ja voi mennä naimisiin toisen kanssa.

Sananen lakiliitossa eläville

Eräs lakiliiton mies tuskaili sitä, että nykyään niin vähän julistetaan Jumalan lakia: synnin tunto jää tulematta kuulijoihin. On totta, että synnin tunto tulee lain kautta, mutta vain jos Pyhä Henki näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion. Joh.16:8-11 Mistä johtuu, että Israel ei ole lakiliiton alusta eli lain antamisesta lähtien koskaan tullut kuuliaiseksi laille ja päässyt lain kautta sisälle armoon ja elämään? Moosesta on luettu hartaasti vuosituhannet, mutta silti juutalaisilla on "peite sydämen päällä," eikä heissä ole tuntoa synnistä: pikemminkin päinvastoin! 2Kor.3:15; Room.10:1ss. Onko peite sinunkin silmilläsi? Oletko lakiliitossa vai kuollut pois laista Kristuksen ruumiin kautta? Room.7:4 Koetatko pystyttää omaa vanhurskautta, sitä, joka perustuu lain tekoihin? Room.10:1-4 Jumala tuntee sinun sydämesi. Rakastatko sinä lähimmäistäsi? Kuka on sinun lähimmäisesi? Eivätkö myös syntiset vanhurskaiden lisäksi? Tahdotko ihmisille hyvää vai pahaa? Tahdotko antaa lähimmäisillesi anteeksi entiset synnit ja mahdollisuuden elää uutta elämää vanhurskaasti lakia noudattaen, mutta menneet unohtaen? Ihmiset ovat kaikki tyynni jossakin kohden tehneet syntiä, mutta uskovainen saa uuden elämän puhtaalta pöydältä eikä hänen tarvitse kärsiä menneen elämän virheistä enempää kuin mitä Jumalan sana opettaa. Jos Jumala on sanonut vanhan liitton päättyneeksi, niin kuka voi sanoa Jumalaa vastaan, että se on vielä voimassa? Mielestäni on väärin syyllistää niitä, jotka elävät uudessa liitossa eikä paluuta entiseeen ole ja se edellyttäisi uuden perheen hajottamista. Jumala ei ole raakalainen, niin että hajottaisi kaikki uusperheet vaan tahtoo pitää ne kasassa. Jeesus ei ole tullut hajottamaan sitä, mikä on hyvää vaan hän kokoaa hyvän tekijät yhteen, rakastamaan toisiaan ja antamaan anteeksi toisilleen niin kuin Herra on meille käskyn antanut. Jos uusi avioliitto ei ole jatkuvaa huorintekemistä Herran silmien edessä, niin ei siitä saa ihmisetkään toisia syyttää.

Uskovaisen mieli on tehdä hyvää ja siunata lähimmäisiä. Me emme tahdo loukata ketään ilman aihetta. Jos joku loukkaantuu Jumalan sanaan, jota puhumme, niin se on hänen oma häpeänsä ja hänen vastuullaan. Mutta jos opetamme väärin Jumalan sanaa ja joku loukkaantuu meidän taitamattomiin puheisiimme, niin meidän on tehtävä parannus eikä sen, joka meihin loukkaantui.

Raamattu sanoo, että ihminen, joka täyttää lain, on siitä elävä. Jos haluamme pysyä sisällä elämässä pitämällä kaiken lain ilman syntiä, niin ensimmäinen lankeemus aiheuttaisi luisumisen pois armosta. Raamattu todistaa kuitenkin sen, että myös uskovaiset voivat langeta syntiin, esimerkiksi ulkokultaisuuteen, mutta saavat synnit anteeksi, kun tunnustavat ne Jumalalle ja toisilleen, ja hylkäävät synnissä elämisen jumalattomuutena. Gal.2:11-14; Jaak.5:15-20; 1Joh.5:16-21 Uskovaisen lankeemukset eivät ole kuolemaksi vaan Jeesus antaa synnit anteeksi, vihmoo verellään meidät puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja nostaa langennen ylös uuteen vanhurskaaseen elämään Pyhän Hengen voimassa. Jeesus nostaa, kantaa ja pelastaa, hamaan harmaantumiseemme saakka. Jes.46:4 Me emme elä laista vaan armosta ja tämä armo kasvattaa meitä elämään pyhää ja puhdasta elämää Jumalan kunniaksi. Tiit.2:11-14; 2Kor.1:12 Iankaikkisen elämän sanat eivät ole Mooseksen kautta annetussa laissa, ei edes kymmenen käskyn sanassa, jonka Jumala itse kirjoitti kivitauluihin, vaan iankaikkisen elämän sanat ovat Jeesuksen armon sanoissa: "Sinun syntisi ovat annetut sinulle anteeksi. Mene rauhaan; sinun uskosi on sinut pelastanut." Luuk.4:22; 7:48,50; Joh.1:16-17; 6:63,68 Uudestisyntymisen jälkeen Jumalan käskyt eivät ole enää kuolemaksi vaan ne ovat onnellisen elämän ohje: niitä on ilo noudattaa Hengen uudessa tilassa, mutta iankaikkinen elämä on silti Jumalan armossa ja syntien anteeksisaamisessa eikä hurskaan elämämme ansiota. Hengen pyhitys on Jumalan lahjaa, jonka vaikutuksesta elämme pyhää ja vanhurskasta elämää Kristuksen omina.

Galatalaiskirje 2:
15. Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä;
16. mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.
17. Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se!
18. Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
19. Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
21. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.

Voiko lain tekojen kautta pelastua? Ei. Lisäätkö lain teoilla jotain pelastukseesi? Et. Voitko saada synnit anteeksi tekemällä hyviä tekoja? Et. Miten voit saada synnit anteeksi? Uskomalla Herraan Jeesukseen. Mikä vanhurskaus pelastaa? Se, joka saadaan uskon kautta Herraan Jeesukseen, hänen vanhurskautensa, joka luetaan meidän hyväksemme. Onko vanha lakiliitto voimassa vai uusi liitto Kristuksen veressä, jonka seurauksena me palvelemme Herraa Hengen uudessa tilassa? Lakiliitto on poistettu, maahan kumottu ja tilalle on tullut uusi liitto Kristuksen veressä ja laki on kirjoitettu Pyhällä Hengellä mieliimme sekä sydämiimme eikä Herra muista meidän syntejämme. Niin ei meilläkään ole oikeutta menneitä kaivella vaan annamme ne anteeksi ja elämme uutta elämää tästä hetkestä eteenpäin, vanhurskaasti, emme synnissä rypien. Niin on myös vanhurskasta se elämä, jota veli tai sisar elää uuden puolisonsa kanssa, silloin kun entinen liitto on peruuttamattomasti päättynyt ja tuhoutunut. On suurta Jumalan armoa, että Herra antaa meille uuden mahdollisuuden ja saamme jatkaa elämää verellä puhdistettuina ja Pyhän Hengen voimassa niin ettei entiseen syntielämään tarvitse palata takaisin. Saamme lopettaa väärien tuomioiden lausumisen ja tuomita oikein veljien kesken. Vain sillä tavalla me säilytämme rauhan Jumalan seurakunnassa. Edellytys siihen on se, että jokainen on valmis taipumaan Jumalan sanan alle Jumalan tahtoon. Ensin minä ja sitten kaikki muut minun perässäni. Tämä pitää olla jokaisen uskovaisen mentaliteetti. Samalla pitää muistaa se, että olemme erehtyväisiä ihmisiä ja saatamme olla väärässä jossakin asiassa. Meidän on jätettävä tilaa parannukselle, niin että emme lyö ovia kiinni perässämme liian kärkevine mielipiteinemme. Jos olemme erehtyneet Jumalan sanan tulkinnassa, niin on Jumala voimallinen ohjaamaan askeleemme takaisin oikealle tielle, noudattamaan totuutta rakkaudessa. Aamen.

Siunaavin terveisin,
Petteri Haipola

Luotu vuonna 2000, muokattu 25.7.2005


Osa 1 | Osa 2 | Hakemisto ja johdanto

Sivun alkuun