Apostolien traditiot – asian ydin

Kirjoittanut Job Beresford

Osa 2: Täysin raamatullinen seurakunta | Osa 3: Seurakunta on perhe | Osa 4: Mitä Raamattu sanoo! | Osa 5: Mitä asiantuntijat sanovat!


Osa 1: Unohdetut käskyt

Olen varma, että useimmat kristityt hyväksyisivät väitteen, jonka mukaan Raamattu sisältää käskyjä, joita meidän kuuluu noudattaa. Kun Paavali kirjoitti Timoteukselle kehottaen: "Tätä käske ja opeta." (1. Tim. 4:11), tulkitsemme sen niin, että on olemassa käskyjä, joista on pidettävä kiinni hinnalla millä hyvänsä. Niinpä, kun luemme Raamatusta esimerkiksi: "Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkää kirotko." (Room. 12:14), ymmärrämme sen aivan oikein olevan jotakin, jota meidän täytyy tehdä, eikä vain pelkkä vaihtoehto. Näin selkeän Raamatun ohjeen valossa on selvää, ettei kukaan uskova ole vapaa kiroamaan ketään. Niin tehdessään hän olisi täysin tottelematon Jumalan sanalle.

Se, mitä aika monet kristityt eivät kuitenkaan hyväksyisi, on seuraava väite, jonka mukaan Raamatussa on tiettyyn aihepiiriin liittyviä käskyjä, joita useimmat eivät ainoastaan jätä tottelematta vaan myös pitävät aivan epäoleellisina – jos edes tietävät niiden olemassaolostakaan. Viittaan tässä tiettyihin apostolien asettamiin seurakuntakäytäntöihin ja siihen tosiasiaan, että apostolit määräsivät millä tavalla seurakunnat perustettiin. Niitä ei ollut tarkoitettu perustettaviksi millään muulla tavalla.

Tarkoituksenani on osoittaa, että Uusi Testamentti ilmoittaa selvästi, etteivät meitä sido vain apostolinen oppi (mitä uskomme) ja moraali (henkilökohtainen pyhyys) vaan myös apostolien välittämät käytännöt ja toimintatavat seurakunnissa. Tulemme näkemään, että on olemassa käytäntöjä tai traditioita, joita jokaisen seurakunnan pitäisi noudattaa, koska ne ovat meitä sitovia Raamatun käskyjä ja niitä pitäisi totella niin kuin muitakin Raamatun käskyjä. Aloitetaanpa Paavalin toisesta kirjeestä tessalonikalaisille varmistaaksemme, että Uusi Testamentti todellakin puhuu apostolien välittämistä traditioista ja pitää niitä seurakuntia sitovina käskyinä.

"Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista (kreikaksi paradosis – välitetty perinne ja oppi, asetettu käytäntö), joita olette oppineet joko meidän (apostolien) puheestamme tai kirjeestämme... Ja me luotamme teihin Herrassa, että te sekä nyt että vasta teette, mitä me käskemme... Mutta Herran Jeesuksen nimessä me käskemme teitä, veljet, vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti eikä sen opetuksen (paradosis – asetettu käytäntö) mukaan, jonka olette meiltä saaneet." (2. Tess. 2:15, 3:4, 3:6)

Näissä jakeissa Paavali viittaa kristilliseen käytökseen (henkilökohtaiseen pyhyyteen) yleisellä tasolla ja sitten erityisesti siihen, että jokaisen tulee tehdä työtä eikä olla kuriton. Huomaamme, että Paavali välitti Tessalonikan uskoville Herran nimessä tiettyjä käytäntöjä tai traditioita, jotka koskevat kristillisen elämän käytännöllistä puolta. Näihin käskyihin sisältyi toimeksianto tehdä työtä sekä kielto olla tekemisissä sellaisten veljien kanssa, jotka eivät suostu tekemään työtä.

Meillä on tässä siis esimerkki siitä, mitä kutsun apostolien traditioksi henkilökohtaisen pyhyyden alueella, ja olemme todenneet, että kyseessä on selkeä Raamatun käsky. Kun nyt siirrymme muihin viittauksiin 1. Korinttilaiskirjeessä, on todella tärkeää ymmärtää, että Paavalin kehotusten tekstiyhteytenä olivat seurakunnan kokoukset. Paavali vetoaa Jumalan käskyyn puhuessaan korinttilaisten tavasta kokoontua seurakuntana.

"Minä kiitän teitä, että minua kaikessa muistatte ja noudatatte minun opetuksiani (paradosis – asetettu käytäntö), niin kuin minä ne teille olen antanut" (1. Kor. 11:2). Paavali viittaa tässä kokonaisuuteen, jonka hän on välittänyt korinttilaisille ja erityisesti heidän kokoontumiskäytäntöönsä. Toisin sanoen kyse on siitä, miten he kokoontuivat seurakuntana ja millä tavalla he toimivat kokouksissa. Paavali ei käsittele tässä oppiasioita eikä puhu henkilökohtaisesta pyhyydestä. Hän oikaisee tiettyjä väärinkäytöksiä, joita esiintyi seurakunnan kokoontuessa, kiittäen heitä samalla siitä, että heidän kokoontumistapansa (vaikkakaan ei kokousten henki) oli niiden traditioiden mukainen, jotka hän oli heille välittänyt. On aivan selvää, että Paavali oli opettanut korinttilaiset kokoontumaan tietyllä tavalla tehden tiettyjä asioita. Hän oli antanut heille tietyn "tavan" toimia seurakuntana, ja hän ylistää heitä siitä, että he edelleen toimivat hänen ohjeidensa mukaisesti.

"Mutta jos joku haluaa väittää vastaan, niin tietäköön, että meillä ei ole sellaista tapaa eikä Jumalan seurakunnilla" (1. Kor. 11:16). Huomaa, että Paavali olettaa ja vaatii kaikkien seurakuntien perustuvan samalla tavoin pelkästään apostolien käytännöille. Asia, johon hän tässä viittaa, on kysymys siitä, pitäisikö seurakuntalaisten peittää vai olla peittämättä päänsä voidakseen osallistua kokouksissa tapahtuvaan avoimeen Jumalan palvontaan ja keskinäiseen jakamiseen. Huomionarvoista on jälleen kerran Paavalin käsky ja täydellisen yhdenmukaisuuden odotus tässä suhteessa. Huomaamme selvästi, että Paavalilla oli vakiintunut tapa tehdä asioita ja hän odotti kaikkien seurakuntien pitäytyvän siihen. (Aiheesta hieman poiketen sanon tässä yhteydessä sen verran, että oman ymmärrykseni mukaan 1. Kor. 11:n vaikeassa kohdassa naisten pitkistä hiuksista ja miesten lyhyistä hiuksista on kyse miesten ja naisten erilaisista rooleista sekä enkeliolennoista, jotka katselevat. Aiheesta lisää toisella kertaa.)

"Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa..." (1. Kor. 14:33). Tässäkin kohdassa, joka käsittelee naisten puhumista seurakunnankokouksissa, näemme jälleen, kuinka Paavali olettaa kaikkien seurakuntien noudattavan samaa käytäntöä. Yhä uudestaan toistuu tämä kiistaton tosiasia, että apostolit perustivat seurakunnat toimimaan kokoontuessaan samalla tavoin. Apostolit eivät ehdotelleet seurakunnille monia erilaisia tapoja kokoontua, vaan opettivat kaikkia seurakuntia kokoontumaan yhdellä ainoalla tavalla, jota kaikkien seurakuntien odotettiin noudattavan. Jos vielä epäilet asiaa, niin luepa seuraavat raamatunkohdat:

"Vai teistäkö Jumalan sana on lähtenyt" Vai ainoastaan teidänkö tykönne se on tullut..." (Voit ihan tuntea Paavalin sarkasmin piikin pistävän sitä ajatusta, että olisi olemassa muita kuin hänen heille opettamiaan tapoja kokoontua seurakuntana.) "Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky" (1. Kor. 14:36-37). "Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä" (1. Kor. 14:38, v. 1992 suomennos). Jälleen on korostettava sitä tosiasiaa, että kaikki nämä jakeet koskevat seurakunnankokouskäytäntöjä: sitä, mitä kristityt tekivät kokoontuessaan seurakuntana ja miten he toimivat uskovien yhteisönä. Paavali viittaa seurakuntakäytäntöihin Jumalan käskyinä. Ei ole kyse vapaaehtoisuudesta! Ei ole kyse siitä, mikä meille parhaiten sopii! Kyse ei ole myöskään Pyhän Hengen johtamistavasta! Pyhä Henki ei koskaan johdata Raamatun opetuksen vastaisesti, vaan Hän varmasti johdattaa kokoontumaan Raamatun opetuksen mukaisesti! Tässä on kysymys vain yhdestä asiasta: Herran käskystä! Paavali itse asiassa kehottaa olemaan tunnustamatta sellaista, joka väittää eri tavalla! Mitähän tämä merkitsee käytännössä meidän kohdallamme?

Tämä merkitsee sitä, että nykyään vallalla oleva käsitys, jonka mukaan Herra haluaa eri tyyppisiä seurakuntia, jotka kokoontuvat eri tavoin, on täysin Uuden Testamentin vastainen. Apostolit, jotka olivat Herran johdatuksessa Pyhän Hengen kautta, perustivat seurakunnat toimimaan tietyllä tavalla. Osoitan myöhemmin pelkästään Uuden Testamentin avulla, mikä se tapa oli. Seurakunnat perustuvat luonnollisesti joko apostolien käytäntöihin eli traditioihin tai sitten johonkin muuhun – pelkkiin ihmistraditioihin! Jos jälkimmäinen on asian laita, sellaisen seurakunnan ei voi sanoa olevan raamatullinen seurakunta. Saattaa olla, että sellaisen seurakunnan uskovat ovat opillisesti terveellä pohjalla, jos heidän uskonsa on sopusoinnussa Raamatun kanssa, ja että he ovat kristillisessä vaelluksessaan uskollisia, mutta seurakuntana he epäonnistuvat silti raamatullisuudessa ja siinä, millaiseksi Jeesus on seurakunnan tarkoittanut.

Tästä kaikesta on kysymys tällä internetsivulla, ja itse asiassa tästä kaikesta on kysymys seurakunnassakin. Joten hyppää mukaan matkalle tutkimaan Uudesta Testamentista, millaisia Jeesuksen alkuperäisten apostolien perustamat seurakunnat todella olivat. Sen jälkeen lähde mukaan vielä suurempaan seikkailuun itse osaltasi mahdollistamaan ja rakentamaan tällaista seurakuntaa!


Osa 2: Täysin raamatullinen seurakunta | Osa 3: Seurakunta on perhe | Osa 4: Mitä Raamattu sanoo! | Osa 5: Mitä asiantuntijat sanovat!

Job Beresfordin kirjoituksia suomeksi

Sivun alkuun