Apostolien traditiot – asian ydin

Kirjoittanut Job Beresford

Osa 1: Unohdetut käskyt | Osa 2: Täysin raamatullinen seurakunta | Osa 4: Mitä Raamattu sanoo! | Osa 5: Mitä asiantuntijat sanovat!


Osa 3: Seurakunta on perhe

Uusi Testamentti käyttää tiettyjä "kuvia" kuvaamaan seurakuntaa, ja kukin niistä tuo esiin eri puolia yhteiselämästämme uskovina. Meitä verrataan esimerkiksi peltoon ja rakennukseen (1. Kor. 3:9), hengelliseen rakennukseen (1. Piet. 2:5) ja lammaslaumaan (Hebr. 13:20). On myös muita kuvia, ja voimme nähdä sen ymmärryksen rikkauden, jonka kukin niistä antaa, mutta niitä ei ole selvästikään tarkoitettu otettavaksi kirjaimellisesti. (Jos tunnet itsesi kirjaimellisesti lyhteeksi pellolla, niin heilupa nyt hiljaa tuulessa hetki. Samoin se, joka tuntee itsensä lampaaksi, voisi paljastaa itsensä sanomalla "bäää".)

On kuitenkin yksi tietty "kuva", johon haluan kiinnittää erityistä huomiota vain osoittaakseni, ettei se ole oikeastaan "kuva" ollenkaan vaan tarkoitettu otettavaksi kirjaimellisesti. Se on Raamatun kuvaus kristityistä Herran perheenä! Läpi Uuden Testamentin uskovista puhutaan veljinä ja sisarina; Jumalan sanotaan olevan Taivaallinen Isämme ja Jeesus kuvataan veljenämme.

"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta." (Joh. 1:12-13)

Meidän ei sanota olevan veljiä ja sisaria vain siksi, että seuraamme Herraa ja olemme sen tähden osa Hänen seurakuntaansa, vaan meistä tulee oikeasti osa seurakuntaa, kun kirjaimellisesti synnymme uudesti siihen. Meillä on tässä aivan kirjaimellisesti perhe! Kaikki ihmiset, joilla on sama Isä ja Isoveli, ovat yksinkertaisesti samaa perhettä!

Tämä on totuus kristillisestä seurakunnasta huolimatta siitä, mistä sen erityismuodosta puhutaan. Tässä yhteydessä meidän on syytä vilkaista sitä, mitä teologit kutsuvat universaaliseurakunnaksi ja taistelevaksi seurakunnaksi. Universaaliseurakunnalla he tarkoittavat jokaista uskovaa, joka on ollut, on tai tulee olemaan olemassa. Joten laajimmassa muodossaan kristillinen seurakunta sisältää kauan kuolleena olleet Herran kanssa taivaassa olevat uskovat, tällä hetkellä elossa olevat uskovat ja kaikki ne, jotka eivät vielä ole edes syntyneet mutta jotka seuraavat Herraa tulevaisuudessa. Taisteleva seurakunta sen sijaan on pienempi osa tuota laajaa kokonaisuutta ja viittaa kaikkiin niihin uskoviin, jotka ovat tällä hetkellä elossa maan päällä. Tämä voidaan tietysti jakaa uskoviin kokonaisissa maissa, maantieteellisillä alueilla, suurkaupungeissa, pikkukaupungeissa ja kylissä aina pienimpään yksikköön asti eli paikallisiin seurakuntiin, jotka kokoontuvat kodeissa. Voimme kuitenkin jättää perinteisen kaanaankielen ja ajatella asiaa näin:

Seurakunta läpi aikojen – Tässä meillä on jokainen edesmennyt, nykyinen ja tuleva uskova!

Seurakunta kaikkialla – Tämä sisältää kaikki uskovat, jotka ovat elossa tällä hetkellä missä ikinä he ovatkaan.

Paikallinen seurakunta – Yksittäiset seurakunnat ihmisten kodeissa

Jumalan Sana osoittaa meille, että seurakunta on perhe, niin kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa kuin paikallisestikin yhdessä yksittäisessä seurakunnan kokouksessa jonkun kotona. Jumala on Isämme ja Jeesus vanhempi veljemme. Kun yhdistämme tämän siihen Raamatun opetukseen, että seurakunta on ne ihmiset, joissa Herra elää, niin pääsemme siihen yksinkertaiseen mutta kuitenkin niin uskomattoman ihanaan totuuteen, että Herran eläminen perheensä kanssa on maailman luonnollisin asia. On paljastavaa, että kun Jeesus sanoi: "...minä rakennan seurakuntani..." (Matt. 16:18), sana rakentaa on oikodomeo, joka tarkoittaa erityisesti talon rakentamista. Talosi on siellä, missä asut perheesi kanssa. Tämän kohdan voisi oikeutetusti kääntää: "...minä rakennan taloni, kotini, seurakunnan...". Minne tahansa käännämmekin Raamatun sivuilla, löydämme saman asian – seurakunnat ovat Jumalan lasten suurperheitä.

En usko, että tähän mennessä kukaan Raamattuun uskova olisi eri mieltä mistään, mitä olen sanonut. Tämä kaikki on hyvää, vakaata evankeelista raamatullista asiaa, mutta haluan nyt korostaa tapaa, jolla apostolit – päinvastoin kuin heidän jälkeensä tullut uskovien laaja enemmistö – asettivat seurakunnat ei vain teoriassa olemaan Jumalan suurperheitä, vaan oikeasti toimimaan ja elämään sellaisina käytännössä. Kun katsot Uudesta Testamentista, miten seurakunnat perustettiin ja miten ne toimivat, niin huomaat, että kristityt kokoontuivat viikon ensimmäisenä päivänä jonkun kotona viettämään aikaa yhdessä, rohkaisemaan toisiaan ja nauttimaan toistensa seurasta aterialla. Heillä ei ollut jumalanpalvelusta eivätkä he harrastaneet minkäänlaisia uskonnollisia rituaaleja.

He kokoontuivat yhteen ja viettivät aikaa toistensa kanssa. He juttelivat ja rukoilivat yhdessä. He lauloivat ylistystä Herralle ja rakensivat toisiaan hengellisesti opettamalla ja rohkaisemalla toinen toistaan Jumalan Sanalla. Tähän kaikkeen liittyi myös yhteinen ateria, jonka kunniavieraana oli itse Herra, joka oli heidän kanssaan, vaikkakaan ei fyysisesti, ja joka vahvisti heitä palvelemaan Häntä tulevalla viikolla.

Tämä on Jumalan perhe sellaisena kuin se on kuvattu Uuden Testamentin lehdillä, ja tästä syystä Jeesus halusi apostolien perustavan seurakuntia tällä tavalla. Perhe ei ole organisaatio tai yhtiö, ja jos kohtelet sitä sellaisena tai odotat sen toimivan sellaisena, niin tuhoat kaiken sen, mitä sen on tarkoitus olla. Voitko kuvitella perheen yhteisen kokoontumisen, joka on organisoitu uskonnollisen kokouksen tavoin? Perheen vanhin jäsen seisoo edessä (tämä tapahtuu tietysti julkisessa rakennuksessa eikä perheen jäsenten kotona), ja kaikki muut istuvat riveissä niin, että kaikki henkilökohtainen katsekontakti on mahdotonta. Kaikki johdetaan edestä, ja "yleisön" sallitaan osallistua vaihtelevassa määrin riippuen perheestä. Jossakin vaiheessa vanhin perheen jäsen, joka johtaa kaikkea edestä, pitää vaihtelevan pituisen puheen, jonka jälkeen jaetaan leipäpalanen ja pieni siemaus viiniä tai rypälemehua kaikille aikuisille ennen kotiin lähtöä. (Edistyksellisemmät perheet saattavat kuitenkin järjestää aikaa kahville ja rupattelulle jälkikäteen.) Sen jälkeen kaikki palaavat kotiin iloisina siitä, että perhevelvollisuudet on tyydyttävästi suoritettu, ja jatkavat päiväänsä.

Tämä ei ole minun ajatukseni perheen kokoontumisesta, eikä se ole Herrankaan ajatus perheväkensä kokoontumisesta. Se, mitä kutsun Uuden Testamentin seurakuntien muodoksi, oli hyvin tarkoituksellista ja huolellisesti toteutettua. Sen tarkoituksena oli tuottaa henkilökohtaisia suhteita ja keskinäistä vuorovaikutusta – juuri sitä, mitä perhe on. Tiedämme, että jos muutamme ihmisen biologisen perheen muotoa siitä, millaiseksi Jumala sen tarkoitti (eli aviomiehen ja vaimon elinikäisen keskinäisen rakkauden ja palvelemisen suhteeksi), niin seurauksena on jotain muuta kuin mitä Herra tarkoitti. Kutsumme toimimattomiksi perheiksi sellaisia perheitä, joissa vanhemmat eivät rakasta ja palvele toisiaan ja lapsiaan niin kuin pitäisi tai jopa eroavat, tai sellaisia perheitä, joissa on kaksi isää tai kaksi äitiä. Ne ovat perheitä, mutta ne ovat väärän muotoisia ja siksi toimivat eri tavoin kuin niiden pitäisi. Lapset kärsivät tietysti eniten, ja heidät valtaa rakkaudellisten suhteiden turvallisuuden sijaan turvattomuus ja siitä johtuva kurittomuus, joita seuraa pian anarkia, hajaannus ja rikkoutuneet ihmissuhteet.

Täsmälleen samalla tavalla seurakunnat, jotka eivät perustu Jeesuksen ja hänen apostoliensa opetuksiin, perinteisiin ja käytäntöihin, ovat yksinkertaisesti väärän muotoisia. Ne ovat kyllä seurakuntia (olettaen tietysti, että ne ovat aitojen uskovien kokoontumisia), mutta ne ovat toimimattomia seurakuntia, jotka eivät toimi niin kuin suurperheet juuri siitä syystä, ettei niitä ole asetettu olemaan perheitä eivätkä ne siksi käyttäydy perheiden tavoin kokoontuessaan.

Muoto seuraa toimintaa, ja suunnittelun täytyy vastata jonkin asian käytännön käyttötarkoitusta. Linnut on tarkoitettu lentämään, ja niinpä niillä on siivet, kun taas kaloilla, jotka on suunniteltu elämään veden alla, on kidukset ja evät. Niinpä kun Herra välitti apostoleilleen seurakuntasuunnitelmansa, se vastasi täydellisesti sitä, millaiseksi hän oli tarkoittanut seurakunnat – Hänen suurperheikseen. Jos Hän olisi tarkoittanut seurakunnat organisaatioiksi tai uskonnollisiksi yhdistyksiksi, niin olisimme voineet odottaa suunnitelman olleen hieman erilainen. Uuden Testamentin malli on kuitenkin suurperhe eikä mikään muu. Jos muutamme mallin, peukaloimme suunnitelmaa, vaihdamme muodon ja saamme aikaan jotain aivan muuta kuin mitä Jeesuksella oli mielessään.

Toimimattomat perheet ovat niin paljon vähemmän kuin mitä niiden tulisi olla – samoin toimimattomat seurakunnat. Herran tarkoituksena oli, että kasvamme hengellisistä vauvoista kypsiksi kristityiksi seurakuntaperheessä. Hän halusi meidän kokevan turvallisuutta, rakkautta, luonteen kasvua ja välttämätöntä kuria veljien ja sisarten ryhmässä, jossa kaikki jakavat elämänsä toistensa kanssa. Vaimoani Belindaa ja minua on siunattu aivan ihanalla pikkutytöllä nimeltä Bethany (joka on hieman yli kaksivuotias tätä kirjoittaessani). Hänen vanhempinaan rakastamme häntä sanomattoman paljon ja aivan ehdoitta. Suhteemme häneen on ensisijaisesti hauskuutta, naurua ja kaikkien uusien ja ihmeellisten asioiden opettamista hänelle, mutta osittain myös kuria, kouluttamista, luonteen kasvatusta ja jopa rankaisemista (vaikkei se tuotakaan meille iloa) silloin, kun hän on ollut tuhma. On tärkeää, että hän saa kokea kurinpitoa juuri niiltä ihmisiltä, jotka rakastavat häntä aivan ehdoitta eli hänen vanhemmiltaan. Emme rakasta häntä yhtään vähempää silloin, kun hän on tuhma, emmekä rakasta häntä yhtään enempää silloin, kun hän on kiltti. Me vain rakastamme häntä valtavasti ja aivan ehdoitta. Sama koskee seurakuntaa, joka perustuu Uudelle Testamentille ja elää suurperheen tavoin. Sekä toinen toisensa nuhteleminen ja ojentaminen että kannustaminen elämään pyhää elämää tapahtuvat läheisten ystävien, veljien ja sisarten kesken, jotka kaikki loppujen lopuksi kamppailevat samanlaisten ongelmien ja heikkouksien kanssa.

Tässä on turva! Tässä on todellisuus! Elämme Herran perheen tavoin siitä yksinkertaisesta syystä, että tiedämme olevamme kirjaimellisesti Hänen perhettään. Se on todella turvallista, koska se kaikki perustuu Herran rakkaudelle meitä kohtaan – rakkaudelle, joka on täysin ehdotonta eikä tuomitsevaa. Ihmisten sanomattoman syvä tarve kuulua johonkin täyttyy osana Jumalan pientä paikallista suurperhettä, jonka Raamattu tuntee seurakuntana!

Tässä se on – seurakunta perheenä! Juuri tästä syystä Uuden Testamentin seurakunnat perustettiin tietyllä tavalla. Muistellaanpa vielä, millaisia raamatulliset seurakunnat olivat:

  • Uskovat kokoontuivat seurakuntina viikon ensimmäisenä päivänä.
  • Seurakunnat kokoontuivat viikon ensimmäisenä päivänä kodeissa.
  • Kun uskovat kokoontuivat kodeissaan, heidän yhteinen Jumalan palvontansa ja keskinäinen jakamisensa oli täysin avointa ja spontaania, eikä kukaan johtanut sitä. Alkuseurakunnassa ei ollut mitään, mikä olisi edes muistuttanut nykypäivän jumalanpalvelusta.
  • Osana kokoustaan he söivät Herran ehtoollisen kokonaisena ateriana, päivän pääaterianaan ja kutsuivat sitä tavallisesti rakkaudenateriaksi.
  • He ymmärsivät kunkin seurakunnan olevan suurperheyksikkö (ajatus seurakunnasta instituutiona tai organisaationa olisi ollut heille täysin vieras), ja kussakin seurakunnassa oli ei-hierarkkinen, useamman miehen johtajuus, joka oli noussut heidän oman seurakuntansa keskuudesta. Tämä vanhimmisto (sanat vanhin, pastori/paimen, piispa/kaitsija ovat synonyymeja Uudessa Testamentissa) pyrki johtamaan ennen kaikkea konsensuksen kautta. Heidän johtajuutensa oli toiminnallista eikä perustunut millään tavalla mihinkään virka-asemaan.

Tämä on täydellistä, eikö totta! Seurakunnat ovat suurperheitä, ja Jumalan Sana antaa meille mallin siitä, kuinka niiden tulee toimia. Mitä löydämmekään? Perhekokoontumisen sanan joka merkityksessä. Jumala on isämme, Jeesus isoveljemme ja muut seurakuntalaiset veljiämme ja sisariamme. Valtavaa! Pidän tästä, ja niin näyttää Jeesuskin pitävän! Loppujen lopuksi sehän oli alun perin Hänen ideansakin!

Sivun alkuun


Osa 1: Unohdetut käskyt | Osa 2: Täysin raamatullinen seurakunta | Osa 4: Mitä Raamattu sanoo! | Osa 5: Mitä asiantuntijat sanovat!

Job Beresfordin kirjoituksia suomeksi

Sivun alkuun