Varhaisten kirkkoisien traditiot – ongelman ydin!

Kirjoittanut Job Beresford

Osa 2: Perustavaa laatua oleva virhe! | Osa 3: Suuri kastefiasko! | Osa 4: Yhteenveto


Osa 1: Pahat pojat esiin!

Meillä on nyt todellakin iso kysymys edessämme. Miksi seurakunnat ovat täysin erilaisia kuin apostolien asettamat seurakunnat, jos kerran se, mitä olen sanonut Apostolien traditiot artikkelisarjassani, on sopusoinnussa Uuden Testamentin kanssa (eikä kukaan huomattava tutkija väitä päinvastaista)? Eikä kyse ole vain nykypäivän seurakunnista vaan historian eri aikakausien seurakunnista jopa ensimmäisestä vuosisadasta lähtien apostolien kuoleman jälkeen. Meidän on ymmärrettävä, mikä aiheutti muutokset ja miksi, vaikkei pitäisi niinkään kysyä mikä vaan pikemminkin ketkä! Sallinette minun esitellä teille varhaiset kirkkoisät.

Tätä termiä käytetään yleensä viittaamaan kristillisten kirkkojen vaikutusvaltaisimpiin johtajiin ensimmäisten kahden tai kolmen vuosisadan aikana apostolien kuoleman jälkeen. Juuri nämä miehet taistelivat harhaoppeja vastaan ja vastustivat väärää opetusta itse pelastuksesta. Jotkut heistä jopa kuolivat lopulta marttyyreina sen tähden. He puolustivat totuutta Jeesuksen ja Pyhän Hengen jumaluudesta, ja heidän johtajuutensa ja vaikutusvaltansa kautta kristillinen evankeliumi säilyi ja levisi aikana, jolloin se oli luultavasti haavoittuvaisimmillaan.

Tässä suhteessa kirkkoisät olivat aivan selvästi sankareita, joten miksi leimaan heidät pahoiksi pojiksi seurakuntakysymyksessä? Syy on siinä, että he heittelivät kapuloita rattaisiin ja sotkivat seurakunta-asiat hirvittävällä tavalla. He toivat uusia opetuksia ja käytäntöjä, jotka ovat täysin Uuden Testamentin vastaisia!

Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että toisin kuin nykyään, heillä ei ollut Uutta Testamenttia, josta tarkistaa asioita. He eivät voineet antaa ihmisille systemaattista opetusta koko Jumalan Sanan pohjalta, koska heillä ei ollut koko Jumalan Sanaa, josta he olisivat saaneet systemaattisen ymmärryksen itse, saati sitten välittäneet sitä muille. Kaikki ne vuodet, jolloin he johtivat seurakuntia ja opettivat ja tekivät opetuslapsia, Uusi Testamentti oli hajallaan eri puolilla monien eri kirjeiden ja dokumenttien muodossa. Vasta kolmannella ja neljännellä vuosisadalla se koottiin yhdeksi teokseksi, ja oli saatavilla sillä tavalla kuin nykyäänkin. Tämä oli heille iso este, ja siihen nähden he pärjäsivät aika hyvin.

Kuvittelepa itsesi seurakunnan johtajaksi, joka yrittää torjua ja vastustaa mitä monimutkaisimpia harhaoppeja pelkästään Vanhan Testamentin, ehkä muutaman Paavalin kirjeen, parin evankeliumin ja Johanneksen 3. kirjeen pohjalta. Se ei ole kovin paljon. Minua puistattaa ajatella, millaisen sotkun olisin itse voinut saada aikaan, jos minulla ei olisi ollut koko Uutta Testamenttia käytössäni. Tarkemmin ajatellen minua puistattaa sotkut, joita saan aikaan, vaikka käytössäni onkin koko Uusi Testamentti! Joten toisaalta ihailen näitä miehiä, jotka vaaransivat joka päivä elämänsä Herran takia, ja minunlaiseni pelkuri voi vain nostaa hattua kunnioituksesta heitä kohtaan. Mielestäni he pärjäsivät melko hyvin, vaikka nyt joudunkin osoittamaan, minkä sotkun he saivat aikaan seurakunnissa, joissa heillä oli vaikutusvaltaa, ja mitä kauheita opetuksia ja käytäntöjä he kehittivät ja toivat seurakuntiin. (On myös niitä – ja heidän joukossaan minua parempia ihmisiä – jotka ajattelevat minun olevan liian helläkätinen kirkkoisiä kohtaan ja puolustelevan heitä turhan paljon. Heidän mielestään kirkkoisien olisi pitänyt ymmärtää sen verran ja piste! Ehkä he ovat oikeassa; en tiedä varmasti! Koen vain, etten voi täysin tuomita heitä ja etten olisi itse pärjännyt sen paremmin – luultavasti paljon huonommin.)

Meidän on kuitenkin arvosteltava hieman äänekkäämmin niitä johtajia, jotka seurasivat näitä varhaisia kirkkoisiä Uuden Testamentin kokoamisen jälkeen. Heidän olisi pitänyt nähdä, kuinka kauas kirkko oli etääntynyt rakenteeltaan ja käytännöiltään siitä, mitä Herra oli alunperin tarkoittanut ja tehnyt selväksi Sanassaan. Heidän olisi pitänyt tehdä tarvittavat muutokset. Näemme kohta, miksi tämä oli heille niin vaikeaa, mutta heidän olisi pitänyt siitä huolimatta antaa viimeinen sana Jeesukselle ja hänen apostoleilleen Uudessa Testamentissa eikä varhaisille kirkkoisille, niin kuin he tekivät. Sen sijaan, että he olisivat koetelleet kirkkoisien jättämän perinnön Jumalan Sanan valossa, niin he väittivätkin, että Uutta Testamenttia pystyy ymmärtämään oikein vain kirkkoisien opetuksen valossa ja että kirkkoisät ovat avain Raamatun ymmärtämiseen. Tämä hirvittävä virhe on vainonnut kristillistä kirkkoa aina siitä lähtien. Tämä melkein käsittämättömän merkityksellinen virhe on muuttanut asioita niin paljon, ettei niitä enää entisiksi tuntisi.

Tule siis mukaani matkalle tutkimaan muutamien opetusten ja käytäntöjen muuttumista. Muutoksen takana on miehiä, jotka rakastivat Herraa ja kärsivät suuresti hänen vuokseen, mutta jotka kuitenkin vääristivät täysin joitakin Uuden Testamentin tärkeimpiä totuuksia kristillisestä seurakunnasta. Emme ole nyt käsittelemässä joitakin syrjäaskeleita tai pieniä, merkityksettömiä siirtymisiä poispäin siitä, mitä olisi pitänyt olla. Ei! Tulemme näkemään täysimittaisen poikkeamisen raamatullisesta totuudesta, jonka seurauksena seurakunnista ei tullut ainoastaan erilaisia kuin Jeesus halusi vaan käytännöllisesti katsoen juuri sen vastakohtia kuin mitä hän oli tarkoittanut!

Tulemme nyt ongelman ytimeen – siihen virheelliseen ja väärään opetukseen kristillisestä seurakunnasta, jonka varhaiset kirkkoisät ovat meille välittäneet!


Osa 2: Perustavaa laatua oleva virhe! | Osa 3: Suuri kastefiasko! | Osa 4: Yhteenveto

Job Beresfordin kirjoituksia suomeksi

Sivun alkuun