Varhaisten kirkkoisien traditiot – ongelman ydin!

Kirjoittanut Job Beresford  •  Suomentanut

Osa 1: Pahat pojat esiin! | Osa 2: Perustavaa laatua oleva virhe! | Osa 3: Suuri kastefiasko!


Osa 4: Yhteenveto

Me olemme nähneet, miten viimeisten noin 1800 vuoden ajan seurakuntien rakentamisen tapa – niiden rakenne ja toiminta – on pohjautunut itse asiassa niiden miesten opetuksiin, jotka astuivat näyttämölle Jeesuksen apostolien kuoleman jälkeen. He muuttivat seurakunnat tunnistuskelvottomiksi siitä, mitä niiden olisi pitänyt olla, ja aivan toisenlaiseksi kuin millaisena ne olivat alunperin syntyneet. Me olemme nähneet myös sen, että tämä väite on yksinkertainen historiallinen tosiasia, ja olemme saaneet sille vahvistuksen maailmanlaajuisesti tunnustetuilta Raamatun ja kirkon historian alan oppineilta, jotka kaikki ovat oman alansa tunnustettuja kärkinimiä. Olen sen vuoksi tuonut ilmi, että olemme itse asiassa kohdanneet äärimmäisen esimerkin siitä, mitä Jeesus kuvasi musertavalla tavalla ihmisten perinnäissäännöiksi, joilla he tekevät tyhjäksi Jumalan sanan.

Ja meidän on ymmärrettävä se, että kysymys ei ole siitä – mistä aiemmin jo vihjaisin – että miten pitkälle näihin epäraamatullisiin opetuksiin ja käytäntöihin joku tietty kirkko on mennyt, vaan pikemmin siitä, että yksikään seurakunta ei olisi niihin osallinen. Asteikon toisessa päässä on katolinen kirkko, joka on niin syvällä kuin vain voi olla, ja sitä seuraa hyvin läheisesti Anglikaaninen kirkko ja lukuisat sekalaiset ja samanlaiset muunnokset niiden erityisten kirkollisten piirteiden mukaan. Sitten on Metodistikirkkojen, Baptistikirkkojen, Helluntaikirkkojen, Vapaakirkkojen ja tuhansien muiden niiden kaltaisten tunnustusten mukaisia muunnoksia. Ja meidän täytyy käsittää, että riippumatta siitä, miten syvälle siihen kaikkeen jokin tietty kirkko onkaan vajonnut, niin se on siitä huolimatta kokonaan väärässä uima-altaassa. Meidän täytyy huomata, että olipa se asteikon toisessa päässä oleva Katolinen kirkko tai toisessa päässä oleva Baptisti-, Helluntai-, Vapaa- tai jokin muu senkaltainen kirkko, niin samat perustavaa laatuva olevat virheet ovat läsnä; ja raamatulliset käytännöt on pohjimmaisella tasolla myös korvattu ihmiskäytännöillä. Kaikki sellaiset kirkot perustuvat varhaisten kirkkoisien opetuksiin ja käytäntöihin, eivätkä apostolien ja Uuden testamentin, mikä lukijan pitäisi nyt selvästi nähdä. Pääasia ei ole se, miten paljon kirkot toimivat Jumalan sanaa vastaan, vaan se, että ne eivät noudata sitä lainkaan.

Ajattele sitä näin! Me olemme esimerkiksi nähneet, että apostolit pystyttivät seurakuntia, joita johtamassa oli monta ei-hierarkkisesti järjestäytynyttä samanarvoista kotiseurakunnassa kasvanutta miestä vanhimman palvelustehtävässä. Olen osoittanut monin eri tavoin, että oppineet ovat täysin samaa mieltä kanssani tässä asiassa ja myös kaikissa muissa apostolisen seurakunnan käytäntöä koskevissa asioissa, joita olen korostanut! Nyt on olemassa selvästikin erilaisia tapoja käydä vastustamaan tätä tiettyä johtamisen mallia vastaan ja korvata se jollakin muulla. Voit tehdä sen papinviran kautta tai siten, että palkkaat "pastorin" tai "johtavan pastorin", joka – vaikka hänen ei kuuluisi olla virkapappi – on siitä huolimatta "iso kiho" ja hän näyttää johtavan seurakuntaa. Olipa asia järjestetty kummalla tavalla tahansa, niin kyse on juuri samasta virheestä: seurakunnan johtajuus ja hallitus on jotakin muuta kuin mitä Uusi testamentti osoittaa sen olevan. Ongelma ei ole sen vuoksi siinä, mikä tietty vaihtoehto meillä sattuu olemaan käytössä Jumalan tahdon sijasta; ongelma on siinä, että meistä on oikein, kun joku on ensimmäisellä sijalla seurakunnassa. Jos sitä ei ole otettu käyttöön, minkä Uusi testamentti paljastaa, niin sitten jotakin muuta on käytössä; eikä kysymys ole siitä, mitä se jokin sattuu olemaan, vaan pikemminkin siitä, että me uskallamme ylipäätään pitää jotakin vaihtoehtoa käytössä.

Ajattele sitä, mitä me olemme nähneet koskien Uuden testamentin seurakuntia, miten ne käyttäytyivät, kun uskovat, joista ne muodostuivat, kokoontuivat yhteen Herran päivänä. He harjoittivat täysin avointa palvontaa ja jakoivat kaiken keskenään, eikä kukaan johtanut "edestä" kokousta, ja jokaisella oli vapaus osallistua kokouksen kulkuun. Lisäksi kokoukset pidettiin jonkun kotona, minkä vuoksi osallistujien lukumäärä pidettiin riittävän pienenä, jotta sellainen kokoontuminen olisi mahdollista ja tilat palveluineen riittäisivät siihen. Voimme tietysti käydä tätä vastaan monin eri tavoin ja korvata sen moninaisilla ja erilaisilla asioilla. Meillä voi olla liturginen ja papillinen "jumalanpalvelus", jota johdetaan edestä käsin uskonnollisessa rakennuksessa, tai paljon yksinkertaisempi ei-papillisesti ja ei-liturgisesti pidetty "jumalanpalvelus", jota johdetaan edestä käsin tarkoitusta varten vuokratussa julkisessa rakennuksessa. Mutta jälleen kerran, se millä on merkitystä ei ole se, miten voit käydä vastustamaan Jumalan sanaa tässä asiassa, vaan se, että sinä vastustat sitä ja teet sen siitä syystä tyhjäksi millä tahansa tavalla.

Tässä asiassa on vielä tätäkin enemmän, sillä me olemme nähneet myös sen, miten Uuden testamentin uskovaiset jakoivat palan tavallista leipää ja maljan viiniä osana kokonaista ateriaa, kun he kokoontuivat yhteen Herran päivänä seurakuntina. Tähän yhteisölliseen ateriaan, jonka he jakoivat Herran kunniaksi, viitataan kirjoituksissa vaihtelevilla tavoilla: Herran ateria, Herran pöytä, leivän murtaminen tai rakkausateria. Pääasia on tietysti se, että jos luovut siitä ja korvaat sen leivällä ja viinillä, jonka pappi jakaa alttarilta liturgisessa "jumalanpalveluksessa", tai epävirallisemmin, jos seurakunnan "johtaja" tai "johtava pastori" jakaa sen edessä olevalta pöydältä ja johtaa tilaisuutta Helluntai- tai Baptistikirkossa, niin olet silti käynyt kokonaan sitä vastaan, mitä apostolit maailmanlaajuisesti opettivat ja asettivat säädökseksi, ja olet korvannut heidän perinteensä ja käytäntönsä jollakin kokonaan erilaisella käytännöllä. Minä olen vakuuttunut koko sydämestäni ja kaikesta mielestäni, että se, mitä olemme tehneet kaiken kaikkiaan tässä asiassa, on väärin ja parannus on paikallaan, ja se on tämän päivän huutava tarve.

Jotkut kysymykset riittävät tekemään asiasta jopa vielä selvemmän. Kristillinen kirkko on totta tosiaan syytettyjen penkillä tämän asian suhteen, ja minun kysymykseni muodostavat perustan jutulle, ikään kuin kyse olisi rikosoikeudenkäynnistä. Syytökset ovat myös hyvin vakavia, mutta vääryyksien tunnustaminen on jotakin, mitä me teemme kristittyinä kaiken aikaa, ellen ole erehtynyt. Loppujen lopuksi on normaalia kristityn elämää, että Herra saa meidät päivittäin vakuuttuneiksi siitä, mikä on vielä pielessä omassa elämässämme, (tai niin ainakin minun elämässäni), eikä näiden asioiden katsominen avoimella mielellä ja nöyrällä puhtaaksi tulemista tahtovalla asenteella pitäisi olla liian suuri ongelma, jos Jumalan sana on niiden tukena.

Kysymys: Mikä on ei-hierarkkisen, samanarvoisten kotiseurakunnassa kasvaneiden vanhinten vastakohta?

Vastaus: Mikä tahansa järjestelmä, joka luo johtajien hierarkkian, ja joka tuo jonkun paikallisen seurakunnan ulkopuolelta johtamaan sitä ja olemaan siitä vastuusta, olipa se sitten pappi tai johtava pastori!

Tuomio: Katolisesta kirkosta aina Baptisti-, Helluntai- ja Vapaakirkkoon asti, me toteamme, että syytetyt ovat syyllisiä syytettyihin rikoksiin!

Kysymys: Mikä on vapaan ylistyksen ja spontaanin jakamisen vastakohta, jolloin kukaan ei johda "edestä" käsin ja jokaista läsnäolijaa rohkaistaan ottamaan osaa kokoukseen?

Vastaus: Mikä tahansa kirkon jumalanpalveluksen muoto olipa se sitten katolinen, anglikaaninen, baptistinen, helluntailainen tai mikä tahansa – mukaan lukien niin kutsutut "koti kirkot" – jotka kokoontuvat suurina joukkoina vuokratuissa saleissa ylistysjumalanpalveluksiin, joita johtavat edestä käsin heidän vastaavat "isot kihonsa"!

Tuomio: Katolisesta Baptisti- ja "kotikirkkoihin" me toteamme, että syytetyt ovat syyllisiä syytettyihin rikoksiin!

Kysymys: Mikä on vastakohta sille, että nautimme Herran aterian kokonaisena ateriana?

Vastaus: Se, että emme nauti Herran ateriaa kokonaisena ateriana!

Tuomio: Jälleen kerran Anglikaanisesta Helluntai- ja kotikirkkoon asti, me toteamme, että syytetyt ovat syyllisiä syytettyihin rikoksiin!

Saatko kiinni juonesta? Tämä on vähän pelottavaa, eikö olekin?

Kysymys: Mikä on sen vastakohta, että keskitetään seurakunnan yhteisöllinen elämä ihmisten koteihin ja pidetään seurakuntaa niin kuin jatkeena perheelle?

Vastaus: Se, että keskitetään kirkon yhteisöllinen elämä julkisiin rakennuksiin (joko uskonnollisiin tai muihin) ja "johtajien virkojen" ympärille ja ollaan organisaatio (järjestö)!

Tuomio: Presbyteerikirkosta Metodisti- ja Episkopaaliseen kirkkoon ja aina Etelän Baptisteihin USA:ssa asti, me toteamme, että syytetyt ovat syyllisiä syytettyihin rikoksiin!

Nyt on aika laatia lista, ja se on lista, joka liittyy kirkon elämään ja käytäntöihin, joita useimmat uskovaiset pitävät itsestään selvyyksinä ja hyväksyvät ne oikeina ilman epäilystä, mutta jotka siitä huolimatta ovat täysin Uuden testamentin opetusten vastaisia. Se ei ole perinpohjainen lista, mutta asia käy siitä ilmi. Kun luet sitä, niin pidä mielessäsi, että Israelilla oli Jeesuksen aikana omat käytäntönsä ja opetuksensa, joihin Uusi testamentti viittaa sanomalla niitä vanhinten perinnäissäännöiksi (Mar, 7:3), jotka eivät tulleet Vanhasta testamentista vaan olivat itse asiassa jopa suoraan sitä vastaan. Minä annan sen vuoksi listan varhaisten kirkkoisien perinteistä, jotka ovat samalla tavalla suoraan Uuden testamentin vastaisia. Sellaisista epäraamatullisista käytännöistä Jeesus on jo kauan sitten antanut oman tuomionsa, "Niin te olette tehneet perinnäissäännöllänne tyhjäksi Jumalan sanan." (Matt, 15:6 RSV:stä suomennettu)

  • Virkapappeus ja mikä tahansa muoto jaosta papistoon ja maallikoihin, mukaan lukien piispan ja arkkipiispan virat, paaviuden, kardinaalit, kirkkoherrat, rovastit ja muut senkaltaiset.
  • Erityiset arvonimet kuten Pastori se ja se, Johtava Pastori se ja se, Paimen se ja se, Apostoli se ja se, Profeetta se ja se, Evankelista se ja se, Vanhin se ja se, ja niin edelleen.
  • Papin liperit, papiston kaavut ja messupuvut ym. virka-asut tai mitkä tahansa uskonnolliset vaatteet.
  • Johtamisen rakentuminen niin, että joku pannaan muiden yläpuolelle, joko paikallisesti, kansallisesti tai kansainvälisesti, mikä pitää sisällään ajatuksen monitasoisesta johtamisesta eli hierarkkiasta missä tahansa muodossa.
  • Mikä tahansa pysyvä paikallisen seurakunnan johtajuus, joka ei ole noussut seurakunnan sisältä ja joka tuo "asiantuntijan" ulkopuolelta sisälle seurakuntaan.
  • Pyhät rakennukset ja pyhät paikat.
  • Vuokratut rakennukset Herran päivänä kokoontuvaa seurakuntaa varten.
  • Sunnuntain "jumalanpalvelukset" tai mikä tahansa palvontahetki, jota johdetaan edestä käsin.
  • Saarnatuolit ja saarnat, jotka kuuluvat yhteen niiden kanssa.
  • Leivän ja viinin ‘ehtoollisjumalanpalvelukset’.
  • Imeväisten kaste tai kastetta edeltävä opetusjakso, joka pitää sisällään viivyttelyä kasteen suorittamisen suhteen.
  • Mikä tahansa kirkon jäsenyys tai "rekisterijäsenyys".
  • Uskontunnustukset sen kaikissa muodoissa; tarkoitan tällä mitä tahansa organisatorista ja hierarkkista joko yksittäisten kirkkojen tai kirkkokuntien verkostoa, olipa se sitten paikallinen, kansallinen tai kansainvälinen.

Kirves on todellakin pantu tässä puun juurelle ja meidän haasteemme on vastata kuuliaisuudella siihen, mitä Herra meiltä tahtoo. Kirkot ovat vuosisatoja perustuneet ihmisten teille Herran teiden sijasta, ja niin kuin uskonpuhdistus löysi tosi evankeliumin vanhurskautumisesta uskon kautta Jeesukseen ja helluntaiherätys palautti Pyhän Hengen armolahjat, niin menkäämme nyt eteenpäin ja pankaamme palapelin viimeinen pala oikealle paikalleen, ja tulkaamme esiin sellaisina seurakuntina kuin mitä Herra tarkoitti niiden olevan sitä kautta, miten ne on rakennettu ja miten ne toimivat. Se eikä mitään sen vähempää on haaste meidän edessämme: muodostaa, istuttaa, rakentaa ja olla osana raamatullisia seurakuntia. Se on sitä, että me palautamme ennalleen yhteisöllisen elämän Hengessä olemalla Jumalan laajennettua perhettä, joita Hän tahtoo yksilöiden ja yksittäisten seurakuntien olevan, ja elävän, käyttäytyvän ja toimivan sellaisena sen suunnitelman mukaan, jonka hän on paljastanut Raamatun sivuilla.

Tulevina kuukausina ja vuosina näille sivuille lisätään tekstiä. Muut osiot kattavat lopulta seurakunnan elämän erilaisia näkökohtia ja me ponnistelemme tuottaaksemme Raamatun opetusta, joka on selvää ja käytännöllistä. Kun olemme nähneet hyvin yksityiskohtaisesti sen, millaisia seurakuntien ei pitäisi olla, me siirrymme nyt kuvaamaan vain sitä, millaisia niiden pitäisi olla, ja teemme sen vielä yksityiskohtaisemmin kuin olemme tähän asti tehneet. Me aiomme todellakin kattaa opetuksellamme paljon laajemmin aiheita kuin vain raamatullisen seurakunnan elämän ja nyt on esimerkiksi saatavana ladattava kirja Eliaan elämästä. Tahtoisimme lisäksi kiinnittää huomiosi laajaan valikoimaan lähes kolmestasadasta opetuksesta, jotka voidaan tilata meiltä, joten kirjaudu sivuillemme aina silloin tällöin pysyäksesi ajan tasalla kehityksemme kanssa.

(STOP PRESS: Uusi kirja on nyt saatavana, joka antaa yhteenvedon tästä kaikesta – ja tekee vielä paljon enemmän – ja paljon yksityiskohtaisemmin. "Biblical Church: a Challenge to Unscriptural Traditions And Practice!" kirjan voi tilata tästä linkistä.

Uskallammeko alkaa olla seurakuntia, joita me todella olemme – hieman laajennettuja Jumalan perheitä! Tajuammeko sen, että ollakseen perhe on elettävä ja toimittava perheenä, ja että elää ja toimia laajennettuna Jumalan perheenä on kokonaan eri asia kuin olla jonkinlaisessa uskonnollisessa organisaatiossa kutsuipa se sitten itseään seurakunnaksi tai ei.

En ole mikään profeetta enkä väitä olevani erityisen hyvä kuulemaan Herran ääntä, mutta minulla on sana häneltä, jonka uskon hänen tahtovan minun jakavan kauas ja laajalti. Siitä on tullut keskeinen minun omassa elämässäni ja opetuslapseudessani, ja olen vakuuttunut siitä, että jokaisen uskovaisen tulisi kuulla se. Se on hyvin yksinkertaisesti tässä: Jeesus sanoo, "Antakaa minun seurakuntani minulle takaisin!"
Joten vastatkaamme vain yhteen ääneen, "Kyllä Herra! Aamen! Sinäpäs sen sanoit! [Osuit naulankantaan!]" Ajattele sitä: Herra saa seurakuntansa takaisin! Eikös se olisi jo jotakin, eikö vain?


Osa 1: Pahat pojat esiin! | Osa 2: Perustavaa laatua oleva virhe! | Osa 3: Suuri kastefiasko!

Job Beresfordin kirjoituksia suomeksi

Sivun alkuun