Jeesus Kristus, Nasaretilainen

Kirjoittanut Petteri Haipola 17.04.2007  • Kirjoitettu 26.10.2011 •  Muokattu 8.9.2016

Tämä artikkeli kertoo Nasaretin Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Se on yhteenveto evankeliumien teksteistä ja Vanhan testamentin profetioista. Kirjoituksessa pyritään sijoittamaan Jeesuksen elämä ja erityisesti hänen viimeisten päiviensä tapahtumat oikeaan taphtumajärjestykseen ja oikeaan ajankohtaan meidän kalenterissamme. Sitä ennen käsitellään aihetta, kuka Jeesus on, ja mikä merkitys hänellä on ollut, on nyt ja on oleva tulevaisuudessa ihmiskunnalle.

Sisältö

Kuka Jeesus on?

Jeesus on jakanut ihmisten mielipiteitä siitä asti, kun hän alkoi julkisen toimintansa noin 30-vuoden ikäisenä. Toiset uskoivat hänen olevan Mooseksen ja profeettojen ennustama Israelin kuningas, toiset pitivät häntä riivattuna kansan villitsijänä. Israelin ulkopuolella hän tuli laajalti tunnetuksi vasta kuolemansa jälkeen. Mutta kuka Jeesus on ja miksi hän herättää niin voimakkaita tuntemuksia puolesta ja vastaan?

Tätä aihetta on ehkä helpointa lähestyä siitä näkökulmasta käsin, kuka Jeesus on ihmisten mielestä, ja jos rohkenemme kysyä: kuka hän on Jumalan mielestä? Vaikka lukija ei uskoisi Jumalan olemassaoloon, voi tämän kirjoituksen lukeminen hyödyttää häntä silti. Näiden asioiden tietäminen kuuluu yleissivistykseen, eikä kenellekään pitäisi olla pahitteeksi se, että hän lukee maailmanhistoriaan ehkä eniten ja voimakkaimmin vaikuttaneesta ihmisestä.

Jeesus historiallisena henkilönä

Aina välillä mediasta ja etenkin internetistä putkahtaa ulos materiaalia, jossa väitetään, että Jeesus ei ole historiallinen henkilö: häntä ei olisi ollut olemassa. Voimakkaasti uskontoja ja Jumalan olemassaoloa vastustavat henkilöt takertuvat innokkaasti kaikkeen sellaiseen sensaatiomaiseen uutisointiin, jossa kielletään Jeesuksen historiallisuus tai asetetaan hänen ainutlaatuinen asemansa maailmanhistoriassa kyseenalaiseksi. Nämä julkaisut eivät kestä kuitenkaan tarkempaa kritiikkiä, sillä niiden sisältämät asiatiedot paljastuvat nopeasti virheellisiksi. Tästä on hyvänä esimerkkinä viime vuosina mainetta niittänyt propagandaelokuva "Zeitgeist". Pasi Turunen on osoittanut lyhyesti ja ytimekkäästi elokuvassa osoitettujen "faktojen" virheellisyyden artikkelissaan "ZEITGEIST – Propagandaelokuva, joka ei kestä kriittistä tarkastelua".

Toinen Suomen televisiossakin esitetty sensaationhakuinen "dokumenttielokuva" käsittelee Jeesuksen hautaa ja hänen luitaan, jotka olisi löydetty Jerusalemista. Elokuva on nimeltään "The Lost Tomb of Jesus" (Jeesuksen kadonnut hauta) ja se perustuu kirjaan nimeltä "The Jesus Family Tomb", jonka ovat kirjoittaneet Simcha Jacobovici ja Charles Pellegrino. Petri Paavola on paljastanut dokumentissa esitetyt virheelliset tiedot ja todistanut uutisen huijaukseksi. Löydökset ovat luettavissa hänen kotisivullaan. (Petri Paavola, Jeesuksen kadonnut hauta)

Jeesuksen historiallisuudesta on jokaisen tietoa etsivän melko helppoa tulla vakuutetuksi. Yleensäkin on omituista, että kovin moni ei kyseenalaista muiden uskontojen merkkihenkilöiden historiallisuutta, mutta Jeesuksen kylläkin. Jopa vannoutuneimmat ateistit uskovat, että profeetta Muhammad on historiallinen henkilö. Tätä voidaan puolustaa toki sillä, että Muhammad on elänyt paljon myöhemmin kuin Jeesus, joten hänestä kertovat lähteet olisivat luotettavampia, mutta heidän välillään on eroa vain 600 vuotta, eivätkä Jeesuksesta kertovat lähteet ole vähemmän luotettavia. Molemmista on säilynyt paljon kirjallista materiaalia, jotka ovat nimenomaan heidän seuraajiensa kirjoittamia, joten miksi Jeesuksesta kertova materiaali ei olisi yhtä luotettava todistus hänen elämästään kuin Muhammadista kertova Koraani ja mulimien perimätieto, hadithit? Lisäksi on outoa, että monet uskovat yli 400 vuotta ennen Jeesusta eläneen Buddhan eli Siddhartha Gautaman olevan historiallinen henkilö, mutta Jeesusta he pitävät juutalaisten keksimänä taruolentona tai jotakin muuta vastaavaa. Miksi?

Onko maailmassa yhtään suurta uskontoa, jonka perustaja olisi kuvitteellinen henkilö, ja jonka kuitenkin väitetään eläneen, ja hänen elämästään kertovissa kirjoituksissa mainitaan muita tunnettuja sen ajan henkilöitä ja tapahtumia, ja on sijoitettu tapahtumat tunnettuihin maantieteellisiin paikkoihin? Jos Jeesus olisi pelkkä taruolento, niin miksi hänestä kertovat kirjoitukset ovat niin yksityiskohtaisia ja ovat sidotut tunnettuun maailmanhistoriaan? Jos Jeesus olisi juutalaisten keksimä sankarihahmo, niin häntä ei olisi tarvinnut kytkeä hänen aikansa tunnettuihin muihin henkilöihin ja tapahtumiin, niin että hänen olemassaolonsa olisi voitu helposti kumota tarkistamalla se näistä muista lähteistä. Ja jos Jeesuksesta kerrotut tarinat olisivat pelkkää fiktiota, niin miksi niitä on kerrottu tosina kautta vuosisatojen? Kuka olisi vielä niin tyhmä kuin häneen uskovat ihmiset, että olivat valmiita kuolemaan mieluummin kuin kieltämään todistuksensa historiallisen Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta?

On selvää, että Jeesuksen on täytynyt olla todellinen henkilö jo tässä kerrotuista syistä johtuen. Lisäksi on selvää, että hänen seuraajansa uskoivat hänen nousseen ylös kuolleista, koska olivat valmiita uhraamaan henkensä mieluummin kuin kieltämään todistuksensa. Ainoa, mitä Jeesukseen ja kristinuskoon kriittisesti suhtautuva henkilö voi tästä todistusaineistosta järkevin perustein kyseenalaistaa, on väite Jeesuksen ylösnousemuksesta. Sitä on mahdotonta todistaa jälkikäteen, koska Jeesus ei ole enää fyysisesti keskuudessamme. Hänen opetuslastensa kertomuksen mukaan Jeesus otettiin ylös taivaaseen ja hän katosi pilven taakse, eikä häntä ole sen jälkeen tavattu muutoin kuin ilmestyksissä. Näiden ilmestysten todistusarvo ei puolestaan kelpaa historiallista Jeesusta etsiville tutkijoille, mikä on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävä periaate. Siirrymme tässä kohdassa kriittisestä historiantutkimuksesta uskomuksiin, joita ei voida samoilla tutkimusmenetelmillä todentaa.

Jeesuksen aikana ja pian sen jälkeen eläneet juutalaiset tunnustivat Jeesuksen historialliseksi henkilöksi. Babylonialaisessa Talmudissa kerrotaan, että Jeesus on ripustettu puuhun ja kuollut; sitä ennen juutalaiset olivat tahtoneet kivittää hänet kuoliaaksi. [The Babylonian Talmud, transl. by I. Epstein (London: Soncino, 1935), vol. III, Sanhedrin 43a, 281, cited in Habermas, The Historical Jesus, 203.] {ks. Talmud Jeesuksesta} Mutta juutalaiset eivät uskoneet Jeesuksen olevan heille luvattu Messias, Israelin kansan kuningas. Raamatun profetiat ja evankeliumit todistavat heidän olevan väärässä, minkä he voivat nähdä, kun heille Jeesuksesta Tanakahin avulla todistetaan (Tanakah on Vanha testamentti).

Jeesuksen historiallisuudesta on olemassa Uuden testamentin ja Talmudin lisäksi muitakin kirjallisia todistuksia. Matti Kankaanniemi mainitsee muutaman vähemmän tunnetun lisäksi tärkeimmiksi seuraavat: Tacitus, Thallus ja Josefus Flavius. Tacituksen teos "Annaalit" kertoo Rooman keisari Augustusta seuranneiden neljän keisarin hallituskausista. Siitä ei ole säilynyt kuitenkaan tekstiä Jeesuksen viimeisien elinvuosien ajalta, mutta keisari Neron hallituskaudelta (37–68) löytyy kuvaus Rooman palosta, jonka sytyttämisestä oli syytetty keisaria itseään. Keisari pani sytyttämisen kristittyjen syyksi päästäkseen siten itse pälkähästä. Tacitus kirjoittaa:

"Mutta mitkään inhimilliset ponnistukset tai keisarin antamat runsaat lahjat ja jumalten lepyttäminen eivät poistaneet pahantahtoista uskomusta, että sytyttäminen oli [keisarin] käsky. Tästä johtuen ja päästäkseen eroon [ilmiannosta johtuvasta] syytöksestä Nero pani syyn muuan kansan keskuudessa kristityiksi kutsutun lahkon päälle, jota vihattiin sen harjoittamien kauhistusten [iljetysten] vuoksi, ja langetti heille mitä hienoimpia kidutus-rangaistuksia. Kristus, jolta heidän nimensä oli peräisin, kärsi ankarimman [kuoleman] rangaistuksen Tiberiuksen hallituskaudella meidän maaherramme Pontius Pilatuksen käsissä, ja mitä vahingollisin taikausko, joka hoidettiin sillä kertaa pois, puhkesi uudestaan eikä vain Juudeassa, mistä kaikki paha ensin alkaa, vaan myös Roomassa, jonne kaikki inhottava ja häpeällinen kaikista maanosista löytää tiensä ja tulee suosituksi siellä."

Tacitus, the Annals, 15:44., englanninkielisestä käännöksestä (Alfred John Church ja William Jackson Brodribb, 1864-1877) suomentanut Petteri Haipola, 2011. [Hakasulkeissa] olevat asiat ovat suomentajan lisäys eivätkä kuulu alkutekstiin.

Toinen tärkeänä pidetty lähde on roomalaistuneen juutalaisen historioitsijan Josefus Flaviuksen kirjasta "Juutalaisten antiikkiaika". (Josephus Flavius, Antiquities of the Jews, Chapter 3, v.3) Jeesuksesta ja kristityistä kertova kohta on kuitenkin myöhemmin tehty lisäys, joten sitä ei voida käyttää tukena Jeesuksen historiallisuutta todistettaessa. Tästä huolimatta näyttö Jeesuksen historiallisuudesta on vahva. Vaikka Uuden testamentin ja varhaisten kristittyjen kirjoitusten ulkopuolelta löytyy vain vähän todistusaineistoa, pitäisi jo pelkästään kristillisten lähteiden riittää todistukseksi. Kuka olisi jaksanut kirjoittaa niin paljon ja niin yksityiskohtaisia selostuksia Jeesuksen ja ensimmäisten kristittyjen elämästä, elleivät ne perustuisi tositapahtumiin ja todella eläneisiin henkilöihin, Kristus mukaan luettuna?

Itse asiassa Uusi testamentti ja varhaisten kirkkoisien kirjoitukset ovat vahvin todiste Jeesuksen historiallisuudesta. He ovat todella eläneitä historian henkilöitä, jotka uskoivat siihen, mistä todistivat. He pitivät totena Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta kertovat Uuden testamentin kuvaukset. Uuden testamentin kirjoittajista suuri osa oli vielä näiden asioiden silinnäkijöitä tai heidän työtovereitaan evankeliumin työssä. Apostolit todistivat suurella voimalla ja varmuudella Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisesta ja olivat valmiita ennemmin kuolemaan Jeesuksen todistuksen tähden kuin peruuttamaan väitteensä. Kuka olisi valmis siihen, jos ei pitäisi totena edes sitä, että Jeesus on historiallinen henkilö?

Jeesus ja apostolit eivät ole ainoita todella eläneitä Raamatun henkilöitä, joiden historiallisuutta voidaan pitää mitä suurimmalla todennäköisyydellä totena. Heitä ovat myös monet Vanhan testamentin patriarkat ja kuninkaat, joiden elämä on kytketty Raamatussa myös sekulaarin historiantutkimuksen tuntemiin henkilöihin ja tapahtumiin. Vaikka sekulaarista historiankirjoituksesta löytyy vain vähän mainintoja Israelin kuninkaista, niin Israelin kansa ja monet Aabrahamista polveutuneet arabiheimot ovat todisteena Raamatun patriarkkojen historiallisuudesta. Jos muita Raamatun henkilöitä pidetään historiallisesti tosina, niin miksi ei Jeesusta?

Raamattu eroaa monien kansojen jumaltaruista juuri sen vuoksi, että se on luotettava historiallisten tapahtumien kuvauksensa puolesta. Kriittistä Raamatuntutkimusta harjoittavan ei tietenkään tarvitse pitää totena niitä ihmeitä, joita Jumalan kerrotaan tehneen Raamatussa. Kuvaukset Raamatun henkilöistä, kansoista, kulttuurista, jumalista, biologiasta, maantieteestä ja historiallisista tapahtumista ovat silti totuudenmukaisia (ihmeitä lukuunottamatta, jos niihin ei uskota). Kriitikoiden on siten vaikeaa ja todellisuudessa mahdotonta todistaa näitä asioita epätosiksi.

Kun Uutta testamenttia luetaan, niin on selvää, että sen kirjoittajat ja heidän mainitsemansa Jeesuksen opetuslapset olivat todella eläneitä henkilöitä. Kuka olisi viitsinyt kirjoittaa kuvitteellisille henkilöille kirjeitä ja keksiä loputtomiin kuvitteellisia tapahtumia, joista kirjoittaisi näille mielikuvitushahmoille? Apostolit ja opetuslapset ovat siis todella eläneitä historiallisia henkilöitä, samoin kuin Nasaretilainen Jeesus Kristus, josta he kirjoittivat. Jäljelle jää vai kysymys: onko se totta, mitä he todeksi väittävät? Totta on varmasti kriitikoidenkin mielestä se, että apostolit itse uskoivat siihen, mitä väittivät, mutta sitä ei voi kukaan historiallis-kriittisellä tutkimuksella todistaa, nousiko Jeesus ylös kuolleista vai ei. Se täytyy vain uskoa tai olla uskomatta.

Kuka Jeesus on kristityille?

Koska Jeesus tunnetaan parhaiten kolmessa Raamattuun jollakin tavalla perustuvassa kirjauskonnossa (juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa), on syytä käsitellä ne erikseen, ja tutkia yleensä sitä, mitä Raamatussa on Jeesuksesta sanottu sekä Vanhan että Uuden testamentin puolella. Jos Jeesuksesta on ennustettu Vanhan testamentin profetioissa, niin sitten on vielä mietittävä sitä, mikä merkitys hänellä on ihmiskunnalle ja häneen uskoville henkilöille.

Jeesus Nasaretilainen tunnetaan parhaiten siitä, että kristityt palvovat häntä Jumalanaan, tai niin kuin osa meistä, Jumalan ainoana vaimosta syntyneenä poikana, joka on korotettu ylösnousemuksensa jälkeen ylemmäksi enkeleitä ja ihmisiä ja kaikkia valtoja, mitä maailmassa on. Jehovan todistajat uskovat, että Jeesus on Israelin suojelusenkeli, arkkienkeli Mikael. Kristittyjen enemmistö ei pidä kuitenkaan kristittyinä niitä Jeesukseen ja Raamatun kirjoituksiin uskovia henkilöitä ja yhteisöjä, joissa ei tunnusteta Jeesusta Jumalaksi, tai joissa ei tunnusteta Jumalaa kolmiyhteiseksi kolminaisuusopin määritelmien mukaan. Kristinuskon ulkopuolelle luetaan yleensä myös ne kirkot ja yhteisöt, joissa pidetään Raamatun kanssa samanarvoisina pyhinä kirjoituksina muita tekstejä. Niinpä esimerkiksi mormonit on luettu perinteisesti kristinuskon ulkopuolelle, vaikka he tunnustavatkin uskonsa Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme.

Tässä kirjoituksessa ei rajata ketään Jeesukseen Jumalan poikana ja messiaana uskovaa henkilöä kristinuskon ulkopuolelle, sillä tarkoitus ei ole väitellä siitä, kuka pelastuu ja kuka ei. Sen asian päättää yksin Jeesus Kristus, joka on tuomitseva ihmiset ja kansat oikeuden mukaan, sillä hän on saanut Isältään vallan tuomita ihmisiä seurakunnan ylösnousemuksen ja tulemuksensa jälkeen. (Joh. 5:15-30.) Tämän tutkielman tarkoitus on tuoda ilmi Raamatun kirjoituksia, jotka kertovat meille Jeesuksesta ja hänen merkityksestään koko ihmiskunnalle. Sillä ei ole niinkään paljon merkitystä, kenen ihmiset sanovat Jeesuksen olevan, kuin sillä, kuka hän todella on, ja mitä hän on tekevä.

Tämän tutkielman lukemisen pitäisi hyödyttää jokaista asiasta kiinnostunutta Jeesukseen uskovaa henkilöä taustayhteisöstä ja uskomuksista riippumatta. Se on hyödyllinen myös niille, jotka eivät pidä itseään kristittyinä, sillä tästä kirjoituksesta löytyy sellaista tietoa Jeesukseen liittyen, jota on vaikea löytää mistään muusta tietämästäni yhdestä nettikirjoituksesta.

Jeesukseen messiaanaan ja Jumalan poikana uskovat henkilöt ovat yhtä mieltä siitä, että Jumala on antanut Jeesukselle vallan tuomita eläviä ja kuolleita. Me odotamme myös Jeesusta takaisin, kun hän ilmestyy kuninkaana ja herrana pystyttämään tuhat vuotta kestävää rauhan ajan valtakuntaa maan päälle. Sitä seuraa viimeinen tuomio, jolla ihmiset jaetaan lopullisesti kahteen leiriin: toiset saavat elää iankaikkisesti, mutta toiset tuomitaan ikuiseen kuolemaan ja heidän ruumiinsa poltetaan tulessa. (Ilm. 20)

Jeesuksen koko elämä ihmisenä maan päällä tähtäsi yhtä päämäärää kohti. Hänen oli määrä sovittaa maailma ja sen synti Jumalan kanssa. (Hebr. 10:1-24) Syntien sovitus synnittömän vapahtajan lihan ja veren uhrin kautta on löydettävissä Raamatusta heti luomisen jälkeen. Herra Jumala ennusti vaimon siemenestä (jälkeläisestä), joka oli polkeva rikki käärmeen pään. (1. Moos. 3:15) Käärme kuvaa Raamatussa paholaista ja saatanaa, joka pitää koko maailmaa kuoleman pelon vallassa.

Kuoleman ja tuonelan (haudan) avaimet ovat olleet saatanan hallussa, niin että hänellä on ollut valta estää poisnukkuneita nousemasta ylös ja elämästä iankaikkisesti. Nyt kun Jeesus on noussut esikoisena ylös kuolleista, on hänellä valta herättää kuolleet ylös ja antaa heille iankaikkinen elämä. Jeesuksella on nyt kuoleman ja tuonelan (haudan) avaimet, sillä hän on voittanut kuoleman ja tuonut valoon elämän evankeliumin kautta.

Kristinusko poikkeaa muista kirjauskonnoista eniten siinä, että vain me uskomme Jeesuksen olevan Jumalan poika, joka on sovittanut syntimme Isän Jumalan kanssa, ja noussut ylös kuolleista kirjoitusten mukaan. Muslimit uskovat kyllä Jeesuksen olevan messias ja profeetta, mutta he kiistävät hänen kuolleen ristillä ja nousseen ylös kuolleista. He eivät siis usko sielujemme lunastukseen Kristuksen ruumiin ja veren uhrin hinnalla, kun hän maksoi hinnan meistä kuolemalla puolestamme Golgatan ristinpuulla. Juutalaiset eivät pidä Jeesusta edes Jumalan lähettämänä profeettana. Jotkut heistä pitävät häntä sen sijaan vääränä profeettana, josta on ennustettu kirjoituksissa. (5. Moos. 13:1-5; 18:15-22; Dan. 7:8, 20-25; 11:36-39)

Kuka Jeesus on muslimeille?

Muslimit pitävät Jeesusta suuressa arvossa profeettana ja messiaana, mutta he eivät usko hänen olevan Jumalan poika. He kiistävät myös Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kuolleista, eli kristinuskon tärkeimmän sanoman. Islam ei ole siten kristinuskon lahko, jossa palvotaan samaa Jumalaa kuin me palvomme. Se on itse asiassa kristinuskolle ja kristityille vihamielinen poliittis-ideologinen maailmanvalta, jonka mukaan kristittyjä ja juutalaisia on lupa surmata, missä vain heitä tavataan, kun eletään muslimien hallinnoimilla alueilla (ks. "Allahin kosto ja islamin aikapommi" ja "inri.fi sivun tekstejä" tästä aiheesta). Muslimit eivät toteuta tätä profeetta Muhammadin käskyä ja ohjetta nykyään, koska he ovat niin heikkoja sotilaallisesti. Yhä edelleen on kuitenkin tavallista, että evankeliumia julkisesti opettavia henkilöitä surmataan tai pannaan vankilaan muslimimaissa. Pelkästään tämän pitäisi kertoa meille siitä, että islam ei ole saman Jumalan vaikuttamaa uskoa kuin usko Jeesukseen Jumalan poikana ja syntien sovittajana on.

Muslimit uskovat Jeesukseen sen mukaan kuin profeetta Muhammad on hänestä kertonut ja opettanut, ja mitä hänestä muslimien perimätiedossa (haditheissa) kerrotaan. He uskovat, että Jeesus on tuleva takaisin ennen viimeistä tuomiota ja on vapauttava maailman vääryydestä, epäoikeudenmukaisuudesta ja tyranniasta sekä epäjumalanpalveluksesta ja vääristä uskonnoista "Mahdin" apurina, joka on kristinuskon kannalta tarkastettuna väärä messias eli antikristus. (English Wikipedia, Mahdi ja Answering Islam, The Mahdi: Islam’s Awaited Messiah) Koska Jeesuksella on korkea asema islamissa ja muslimit kunnioittavat häntä syvästi, niin he eivät hyväksy Jeesukseen kohdistuvaa pilkkaa tai heidän mielestään väärää todistusta hänestä. He pitävät luonnollisestikin vääränä todistuksena kristittyjen väitettä siitä, että Jeesus on Jumalan poika, ja että Jumala on korottanut hänet luotuja olentoja ylemmäksi: ylemmäksi kuin profeetta Muhammad on ja ylemmäksi kuin muut ihmiset ja enkelit ovat. (Efe. 1:20-22; 1. Piet. 3:22.)

Muslimit uskovat kuitenkin Jeesuksen neitseelliseen syntymään, mutta eivät pidä häntä sen vuoksi erityisessä asemassa muihin profeettoihin nähden: "Jeesuksen yliluonnollinen syntymä ei anna hänelle korkeampaa asemaa tai oletettua yhteyttä Jumalaan." (About.com islam by Huda; ks. "Mariam" eli Marian suura, joka on Koraanin 19. luku) Ollakseen johdonmukaisia, pitäisi muslimien kuitenkin uskoa Jeesuksen olevan "Jumalan poika", koska hänellä ei ole isää ihmisten joukossa, vaan Jumala on hänen luojansa ja isänsä. Jeesus on samalla "ihmisen poika", koska hänen äitinsä Maria (tai hepreaksi Miriam) oli ihminen. Jeesus on siis yhtä aikaa "Jumalan poika" ja "ihmisen poika", niin kuin Raamatussa on hänestä todistettu. Niinpä muslimeilla ei ole mitään perustetta olla uskomatta tätä evankeliumien ja koko Raamatun todistusta Jeesuksesta.

Kristittyjen joukossa on nykyään yhä enemmän niitä, jotka ovat kyseenalaistaneet neitsyestä syntymisen. Sitä on pidetty joko katolisten isien lisäyksenä kahden evankeliumin alkuun tai virheellisenä tulkintana. (Matt 1:18-25; Luuk 1:34-37) Näille väitteille on löydetty hyviä perusteluja. Neitseestä syntymistä ei mainita missään muualla Raamatussa. Sen totena pitämistä ei pidetty apostolien aikana pelastumisen ehtona. Itseäni on puhutellut erityisesti se havainto, että Maria ei kysynyt enkeli Gabrielilta sitä, miten hän voisi tulla raskaaksi. (Luuk 1:34-35) Maria on kihlattuna morsiamena ollut varmasti tietoinen siitä, miten naiset tulevat raskaaksi. Sen sijaan, että hän olisi kysynyt sitä, miten hän voi tulla raskaaksi, kysyi hän sitä, miksi Jumala on valinnut juuri hänet kristuksen ja kuninkaan äidiksi!

Maria piti itseään liian alhaisena olemaan luvatun kuninkaan äiti ja hän oli vielä hyvin nuori, joten hänen oli vaikea pitää totena enkelin sanoja. Jotta Maria olisi uskonut Jumalan lupaukseen, oli Jumalan henki tuleva hänen päälleen ja verhoava hänet voimallaan. Gabriel ei siis olisi vastannut siihen kysymykseen, miten Maria voi tulla raskaaksi, vaan olisi vahvistanut häntä uskossa, jotta tämä pitäisi lupauksen sanan totena. Sen vuoksi, että Jumala vahvistaisi sanansa täyttämällä Marian pyhällä hengellä, olisi tämä uskova sanan lupauksen: sen, että Jeesus olisi Israelin kuningas ja vapahtaja ja häntä tulisi kutsua profetian sanan mukaan Jumalan pojaksi (ks. Psa 2:7).

Voit lukea tästä aiheesta lisää kirjoituksesta "Neitseestä syntyminen: tarua vai totta?" (pdf)

Kuka Jeesus on juutalaisille?

Jeesus syntyi juutalaiseen perheeseen ja oli itse juutalainen, sillä hänen äitinsä ja isänsä olivat juutalaisia. Jeesuksen isä ei ollut kuitenkaan ihminen, koska hän sikisi Pyhästä Hengestä: Jeesuksen isä on siis Jumala. Jeesuksen syntyperässä ja kansalaisuudessa onkin tärkeämpää hänen jumalallinen alkuperänsä kuin juutalainen perintö. Jotkut Jeesukseen Messiaanaan uskovat juutalaiset korostavat liiaksi Jeesuksen juutalaisuutta ja Israelin kansan asemaa opettaessaan pelastusta Kristuksen ansion kautta (syntien sovitus on anteeksisaamisen peruste ja siksi pelastuminen on mahdollista vain Jeesuksen Kristuksen lihan ja veren uhrin kautta, koska meidät on sovitettu Isän Jumalan kanssa hänen kuolemansa kautta, Kol 1:17-23; Hebr. 9:9-10:24).

Evankeliumien mukaan Jeesus oli Daavidin sukua ja käskynhaltija Serubbaabelin jälkeläinen. (Matt. 1:12-13) Suuri osa israelilaisista otti Jeesuksen vastaan luvattuna kuninkaana ja Messiaana, kun hän saapui viimeistä kertaa maanpäällisen elämänsä aikana Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kansan ylipapit ja hallitusmiehet saivat kansan kuitenkin kääntymään Jeesusta vastaan. Niinpä he surmauttivat Jeesuksen Golgatan ristillä ja huusivat vapaaksi ryövärin ja murhamiehen. Rooman maaherralla Pontius Pilatuksella oli nimittäin tapana päästää juhlan kunniaksi yksi vanki vapaaksi. Hän olisi tahtonut vapauttaa Jeesuksen, koska ei löytänyt hänestä mitään syytä, minkä vuoksi hän olisi kuoleman ansainnut. Mutta kun kansa huusi hänet ristiinnaulittavaksi fariseusten ja ylipappien yllytyksestä, joutui hän alistumaan kansan tahtoon ja päästi vapaaksi rikollisen "elämän Herran" sijasta.

Jeesus oli ennustanut eläessään, että hän on nouseva ylös kuolleista kolmantena päivänä. Ylipapit ja fariseukset muistivat hänen sanansa, ja menivät pääsiäistä seuranneen suuren sapatin päivänä Pilatuksen luokse, ja kehottivat vartioimaan hautaa kolmanteen päivään asti. (Matt. 27:62-66) Niin Pilatus antoi heille vartioväkeä ja käski vartioida hautaa niin hyvin kuin he osasivat. Kun Jeesus sitten oli noussut ylös kuolleista sapatin päivänä ennustustensa mukaan, eivät juutalaiset uskoneet silminnäkijöiden todistusta, vaan sepittivät valheen, jonka mukaan opetuslapset olisivat lahjoneet vartijat ja nämä olisivat antaneet viedä Herran ruumiin pois haudasta. Juutalaiset uskoivat tämän valheen vielä silloin, kun evankeliumit kirjoitettiin, eli 20–30 vuotta itse tapahtumien jälkeen. (Matt. 28:11-15) Sama valhe elää vielä tänä päivänä, sillä mitään muuta varteen otettavaa selitystä Jeesuksen ruumiin katoamiselle haudasta ei ole keksitty.

Juutalaiset kiihkoilijat pilkkasivat Jeesusta ja huusivat maaherran palatsin edessä: "Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle!" (Matt. 27:25) Heidän sanansa on valitettavasti toteutunut kirjaimellisesti historian saatossa. Vaikka osa juutalaisista uskoi Jeesukseen ja otti hänet vastaan koko maailman vapahtajana eikä vain Israelin kansan kuninkaana, niin suuri osa hylkäsi Messiaan ja kääntyi kristittyjä vastaan. Israelin kansaa on kohdannut osittain tästä syystä monet vastoinkäymiset, vainot ja kansanmurhat. Rooman sotajoukot tuhosivat Jerusalemin temppelin vuonna 70 ensimmäisen juutalaissodan aikana. Jerusalemin kaupunki tuhottiin täydellisesti toisen juutalaissodan päätteeksi vuonna 135 (ns. Bar Kokhban kapina). Näiden sotien aikana tapettiin satojatuhansia juutalaisia ja loput ajettiin maanpakoon pakanakansojen sekaan. Tätä diasporaa eli hajaannusta jatkui ennustetut kaksituhatta vuotta, kunnes Israel pääsi vihdoin takaisin kotiinsa Hitlerin toimeenpaneman kansanmurhan (holokoustin) jälkeen. Siinä kuoli kolmasosa Euroopan juutalaisista eli yhteensä kuusi miljoonaa ihmistä. Jeesuksen Kristuksen veri on todenteolla tullut juutalaisen kansan päälle.

Suurin osa nykyään elävistä juutalaisista (n. 13 miljoonaa) on maallistuneita eivätkä he usko kunnolla edes Jumalan olemassaoloon, puhumattakaan, että noudattaisivat Mooseksen lakia. Heille Jeesuksella ei ole kovin suurta merkitystä, mutta he suhtautuvat siitä huolimatta kielteisesti kristittyjen pyrkimyksiin yrittää saada heidät uskomaan Jeesukseen Messiaanaan. Juutalaisten joukossa on myös ortodoksi-juutalaisia, jotka pitävät kiinni uskonnollisesta perinnöstään ja odottavat innolla kolmannen temppelin aikaa, jolloin he pääsevät uhraamaan jälleen Herralle Jerusalemin kaupungissa. Niin sanotut hasidit pitävät Jeesusta Vanhassa testamentissa ennustettuna vääränä profeettana ja syyttävät Herraa samoista asioista kuin Jeesuksen ajan fariseukset ja ylipapit: että Jeesus ei pitänyt kirjaimellisesti kiinni Mooseksen laista kuten sapatista. He panevat Jeesuksen syyksi myös katolisen kirkon aloittaman käytännön, jossa kymmenen käskyn lakia ja juhla-aikoja on muutettu tai korvattu ne Raamatun ulkopuolisilla juhlilla. Tästä ei pitäisi kuitenkaan syyttää Jeesusta eikä kaikkia kristittyjä, sillä katolinen kirkko ei edusta sitä apostolista uskoa, johon osa kristityistä on palaamassa meidän päivinämme.

Apostolien ajan juutalaiset vainosivat Jumalan seurakuntaa. Rabbi Gamalielin opissa ollut Saulus Tarsolainen kertoo näistä vainoista kirjeissään ja Luukas kertoo niistä Apostolien teoissa (Saulus tunnetaan sittemmin nimellä Paavali). Paavali kirjoitti, että israelilaiset ovat rakastettuja isien tähden, mutta evankeliumin kannalta he olivat sen ajan kristittyjen vihollisia. (Room. 11:28.) Sama tilanne on vallassa nytkin. Israelilaiset eivät hyväksy evankeliumin julistamista heidän kotimaassaan juutalaisille ja jopa vainoavat kristittyjä lähetyssaarnaajia, jotka ovat mukana Herran työssä Israelin maassa. He ovat polttaneet kristittyjen varastoja ja Raamattuja (joissa on Uusi testamentti), ja hankaloittaneet kaikin mahdollisin tavoin evankeliumin levittämistä. Raamatussa on kuitenkin lupaus, jonka mukaan suuri osa Israelista on kääntyvä lopun aikana Herran Jeesuksen tykö. Tämä "jäännös" on pelastuva, olkoonpa se sitten kuinka suuri väestömäärältään hyvänsä. (Room. 11)

Muun muassa seuraavat Raamatun ennustukset puhuvat Israelin kääntymisestä Jeesuksen tykö aikojen lopulla:

Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista. Sinä päivänä pidetään Jerusalemissa suuret valittajaiset, niinkuin olivat Hadadrimmonin valittajaiset Megiddon laaksossa. Ja maa pitää valittajaisia, kukin sukukunta erikseen: Daavidin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, Naatanin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, Leevin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, siimeiläisten sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen. Kaikki muut sukukunnat, kukin sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen. (Sak. 12:10-13)

Sillä kauan aikaa saavat israelilaiset olla ilman kuningasta ja ruhtinasta, ilman uhria ja patsasta, ilman kasukkaa ja kotijumalia. Senjälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastansa. Vavisten he lähestyvät Herraa ja hänen hyvyyttänsä päivien lopulla. (Hoos. 3:4-5)

Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä. (Hoos. 6:1-2)

Yksi päivä vastaa profeetallisessa aikataulussa tuhatta vuotta, joten me elämme nyt sitä aikaa, jolloin Israelin kansa alkaa palata takaisin Herran tykö. (2. Piet. 3:8; Psa. 90:4) Sen pitäisi nimittäin alkaa tapahtua noin kaksituhatta vuotta Herran ristinkuoleman ja taivaaseen astumisen jälkeen. Siitä on kulunut nyt vähän alle kaksituhatta vuotta, koska meidän Herramme ristiinnaulittiin arvioni mukaan vuonna 30 jälkeen ajanlaskun alun.

Vain harvat juutalaiset uskovat vielä tässä vaiheessa Jeesukseen Messiaanaan. Osa heistä pitää temppelipalveluksen ja uhrien jatkamista apostolisena käytäntönä, osa pitää niitä tarpeettomina, koska kaikki esikuvalliset uhrit ovat täytetyt Kristuksen ruumiin ja veren uhrissa. He ovat eriä mieltä keskenään myös siitä, mikä Jeesuksen asema on. Toiset pitävät häntä Jumalan Poikana kolminaisuusopin määritelmien tai niiden sovellusten mukaan. Toiset uskovat hänen olevan sama kuin Israelin Isä eli Jahve on. Voi olla, että jotkut heistä uskovat Jeesuksen olevan se ihminen, jota profeetat ja jo Eeva odottivat syntyväksi "vaimosta". Hänet Jumala on sitten korottanut ylösnousemuksen jälkeen ja asettanut kaikkea muuta luomakuntaa ylemmäksi, sillä Jumala on luvannut alistaa tulevan maailman ihmisen (pojan) valtaan, ei enkeleiden alle. (Hebr. 2:5) Näemme tästä, että myös juutalaisten Jeesukseen uskovien mielipiteet siitä, kuka Jeesus on, vaihtelevat melkoisesti.

Kuka Jeesus on muille ihmisille?

Muiden ihmisten kuin kristittyjen, muslimien ja juutalaisten suhtautuminen Nasaretin Jeesukseen vaihtelee täydestä välinpitämättömyydestä suureen vihanpitoon saakka. Etenkin länsimaissa on tapana naureskella Jeesukseen uskoville, vaikka monet pilkkaajat ovat itse jonkin kristillisen kirkon jäseniä: näin ainakin Suomessa ja Pohjoismaissa. Moni suhtautuu Jeesukseen ja hänen seuraajiinsa sanomalla todistuksen sanan kuultuaan, että "Ei voisi vähemmän kiinnostaa!" Jumala ei ehkä kutsu heitä juuri sillä hetkellä, mutta kun Jumala kutsuu paatuneintakin rikollista, on merkillistä, miten Jeesukseen liittyvät asiat alkavat kiinnostaa häntä. Silti vain osa kutsutuista tulee uskoon ja luopuu synnillisistä elämäntavoistaan. Kuinka totta ovatkaan meidän Herramme sanat:

"Monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut!" (Matt. 22:14)

Valittuja Jumalan lapsia ovat kutsutuista ne, jotka ottavat vastaan Herran Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena vapahtajanaan ja pelastajanaan. Iankaikkiselta kuolemalta ja tuholta on mahdollista pelastua vain Herran Jeesuksen kautta, uskomalla hänen nimeensä ja evankeliumin sanaan.

Maailmassa on satoja tai jopa tuhansia kansanheimoja ja sukukuntia ja kieliä ja kielimurteita. Osa heistä on elänyt niin eristyksissä muusta maailmasta, että he eivät ole kuulleet koskaan Israelin Jumalasta tai Jeesuksen Kristuksen evankeliumista ja Raamatun kirjoituksista. Jumala ei tuomitse heitä sen vuoksi kuolemaan ja tuhoon, että he eivät ole uskoneet Raamatun todistukseen Jumalasta. Jumala ei ole väärämielinen tuomari, niin että tuomitsisi ihmiset sellaisista asioista, joihin he eivät ole voineet vaikuttaa.

Nämä pakanat tuomitaan heidän omantuntonsa todistuksen mukaan: sen mukaan, miten heidän sydämensä ajatukset syyttävät tai myös puolustavat heitä Kristuksen tuomioistuimen edessä Paavalin julistaman evankeliumin mukaan. (Room. 2:12-16) Jos he ovat palvelleet epäjumalia, vaikka Jumala on ilmoittanut heille itsensä luomistöidensä kautta, jotka todistavat hänen viisaudestaan ja voimastaan, ja jos he ovat tämän epäuskonsa lisäksi antautuneet vielä kaikenlaiseen irstauteen ja luonnottomiin lihan himoihin, niin he eivät voi pelastua. (Room. 1:17-2:11.) Jos heidän joukossaan on joku, joka on uskonut Jumalan todistuksen itsestään ja noudattanut sydämiin kirjoitettua iankaikkista moraalilakia, niin hän on pelastuva Jumalan armosta, joka on häneen näkymättömällä tavalla vaikuttanut. Näin Raamattua ja Paavalia olisi mielestäni oikein tulkita.

Katolisen kirkon hallitsemilla alueilla Jeesukseen ja kristityihin on suhtauduttu menneinä vuosisatoina pelon sekaisella kunnoituksella, osin taikauskoisestikin. Pakanat on käännytetty väkisin ja voimakeinoin jopa kuoleman uhalla katoliseen uskontoon, mutta siihen on sekoittunut erityisesti Latinalaisessa Amerikassa pakanallista taikauskoa. Voodoo-kultti ja katolinen uskonto sekoittuvat toisiinsa saumattomasti esimerkiksi Haitin saarella, joka koki tammikuussa vuonna 2010 tuhoisan maanjäristyksen, jossa kuoli jopa satojatuhansia haitilaisia. Jumala ei suvaitse sitä, että hänen rinnallaan palvellaan muita jumalia ja harjoitetaan noituutta. Tämä näkyy mm. Ilmestyskirjan lopun aikaa koskevan sodan kuvauksessa, jossa ihmiset eivät tee parannusta noituudestaan ja riivaajien (epäjumalien) kumartamisesta, vaikka kolmasosa ihmisistä menehtyy sodassa ja muitakin vitsauksia sekä Jumalan vihan maljoja sataa ihmisten päälle. (Ilm. 9:12-21; 16:21)

Sangen merkillistä on se, että niin sanotut kristityt ovat vainonneet viimeistään 380-luvulta lähtien niitä Jeesuksen seuraajia, jotka eivät ole taipuneet katolisen kirkon valtaan ja sen epäraamatullisten oppien ja käytäntöjen alle. Rooman laissa säädettiin kuolemanrangaistuksen uhalla kielletyksi eriuskoisuus nimeltään kristittyjen keskuudessa. Uskonpuhdistajista Luther, Calvin ja Zwingli antoivat määräyksiä surmata niitä Jeesuksen opetuslapsia, jotka hylkäsivät lapsikasteen ja muut kirkollliset hapatukset. (Global Anabaptist Mennonite Encyclopedia Online, Anabaptism, 1955, Article, Sixteenth Century Usage ja historydoctor.net, Zwingli, Anabaptism and Calvinism) Vainot ovat vähentyneet hiljalleen 1900-luvulle tultaessa, mutta erityisesti kommunistisissa ja islaminuskoisissa maissa on vangittu, pahoinpidelty ja jopa surmattu kristittyjä aina meidän päiviimme asti.

Meitä kristittyjä vainotaan ja pilkataan Jeesuksen sanojen mukaan hänen nimensä tähden; he eivät vihaa niinkään meitä itseämme kuin Jeesusta, jonka edustajia me tietyssä mielessä olemme. Niinpä se, mitä he tekevät meille, on käytännössä sama kuin että he tekisivät sen yhä uudestaan Jeesukselle Kristukselle. Herra ei tahdo kuitenkaan tuomita niitä, jotka meitä vihaavat. Hän tahtoo antaa heille anteeksi ja toivoo, että he muuttuisivat mieleltään ja sydämeltään hänen vihamiehistään hänen seuraajikseen, opetuslapsiksi.

Kuka Jeesus oli aikansa ihmisille?

Kun Jeesus saarnasi Jumalan valtakunnan evankeliumia ja paransi sairaita ja teki monta voimallista tekoa, niin ihmiset kerääntyivät sankoin joukoin kuulemaan häntä. He seurasivat häntä minne ikinä hän kulkikaan, niin että hän ei saanut heiltä välillä hetken rauhaa. He toivat hänen tykönsä sairaita ja monien tautien vaivaamia ihmisiä, ja hän paransi heidät (kaikki). (Matt. 4:23-25.) Monet uskoivat Jeesukseen sen vuoksi, että hän paransi sairaita ja teki monia voimallisia tekoja. Hänen saarnaamansa sanoma ei saanut yhtä hyvää vastaanottoa, vaikka häntä keräännyttiinkiin kuulemaan kaikkialta Israelista.

Kun Jeesus kysyi opetuslapsiltaan "Kenen ihmiset sanovat ihmisen pojan olevan?" niin he vastasivat: "Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista." (Matt. 16:13-14) Jotkut ovat luulleet tämän vastauksen perusteella, että juutalaiset uskoivat sielunvaellukseen. He eivät uskoneet kuitenkaan sielunvaellukseen vaan kuolleiden ylösnousemukseen. Osa juutalaisista luuli, että joku aiemmin eläneistä ja kuolleista profeetoista oli noussut ylös kuolleista, ja että Jeesus oli juuri se profeetta. Jeesus ei korjannut juutalaisten väärää uskomusta, vaikka tiesi, että ylösnousemus tapahtuisi vasta tulevaisuudessa ja kaikki pyhät nousisivat ylös yhtä aikaa, eivät yksitellen.

Jeesus kysyi tämän jälkeen opetuslapsilta: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika." Tämä vastaus miellytti Jeesusta siinä määrin, että hän sanoi Isän Jumalan kertoneen sen Pietarille: se tieto ei ollut ihmisistä lähtöisin. Tämän jälkeen Jeesus sanoi perustavansa seurakuntansa Jumalan sanan ilmoituksen varaan, jota hän vertasi kallioksi. (vrt. Matt. 7:21-29.) Jotkut ovat tulkinneet Jeesusta väärin ja luulevat, että "seurakunta on perustettu Pietarin varaan", sillä hänen nimensä on suomeksi "Kallio". Toiset luulevat vielä niinkin hassusti, että Pietari seisoo taivaan portilla ja ottaa vastaan sinne tulijoita, tai päättää sisälle pääsystä vasta siinä vaiheessa.

Ehkä tämä on suomalaislle enemmänkin vitsin aihe kuin vakava uskomus, mutta Raamatun mukaan ihmisille on määrätty, että meidän on kuoltava kerran ja sen jälkeen tulee tuomio. (Hebr. 9:27) Niinpä sielunvaellusoppi on virheellinen Raamatun valossa, samoin kuin oppi Pietarin asemasta ensimmäisenä paavina tai taivaan portinvartijana. Toinen tulkinta sille, mitä Jeesus tarkoitti "kalliolla", on se, että hän osoitti sormella itseensä ja vertasi itseään kallioon. Vanhassa testamentissa on lukuisia kuvauksia "Israelin kalliosta" tai "pelastuksen kalliosta", jolla tarkoitettiin juuri Jeesusta. (1. Kor. 10:4; vrt. 2. Moos. 17:6; 4. Moos. 20:10-11; Psa 78:15-16) Jeesusta sanotaan Uudessa testamentissa "loukkauskallioksi", "kompastuksen kallioksi" tai "kulmakiveksi", johon monet kompastuvat ja ruhjovat itsensä siihen, ja se murskaa ne, joiden päälle se kaatuu. (Room. 9:33; 1. Piet. 2:8.)

Kun Jeesus sanoi fariseuksille ja kirjanoppineille olevansa juuri se kallio, josta profeetat olivat kirjoittaneet, ymmärsivät he hänen tarkoittavan heitä niillä ihmisillä, jotka ruhjoutuisivat sen alle. (Matt. 21:42-44) Sen ajan uskonnolliset johtajat vastustivat Jeesusta, koska pitivät häntä uhkana Israelin itsemääräämisoikeudelle Rooman valtakunnassa ja omalle asemalleen kansan hengellisinä johtajina. (Joh. 11:47-50) He olivat lisäksi kateellisia Jeesukselle, mistä syystä he hänet ristinkuolemaan lähettivätkin. (Mar. 15:10) Fariseusten ja ylipappien paatumusta kuvaa se, että kun Jeesus oli herättänyt ylös kuolleista ystävänsä Lasaruksen, eivät he sittenkään uskoneet häneen. Sen sijaan he tavoittelivat myös Lasarusta tappaakseen hänet, koska monet seurasivat Jeesusta tämän yleisesti tunnetun ihmeteon jälkeen. (Joh. 12:9-11)

Fariseukset ja ylipapit vihasivat Jeesusta ja yrittivät surmata hänet monta kertaa jo ennen viimeistä pääsiäistä. He myös pilkkasivat Jeesusta ja sanoivat häntä samarialaiseksi ja että hänessä asui riivaaja. He eivät uskoneet sitä, että Jeesuksen hengellinen isä oli Jumala ja epäilivät lisäksi hänen äitiään uskottomuudesta kihlauksen aikana. (Matt 1:18-25) Jeesusta loukkasi syvästi se, että häntä ja hänen äitiään syytettiin väärin perustein, joten hänen vastauksensa oli sen mukainen: fariseukset olivat itse isän perkeleen lapsia ja he häpäisivät Jumalan puheillaan. (Joh. 8:12-59) Nämä juutalaiset eivät uskoneet myöskään sitä, että Jeesus oli Israelin kansalle luvattu kuningas ja messias, joka on suurempi kuin isä Aabraham ja kaikki profeetat. Vaikka Jeesus sanoi sen heille suoraan, niin he eivät sittenkään uskoneet häntä. He pilkkasivat Jeesusta ja sanoivat, että hänessä oli paha henki, demoni tai riivaaja, joka vaikutti hänessä. Tämä tietysti loukkasi Jeesusta syvästi ja hän käveli pois heidän luotaan, kun he yrittivät jälleen kerran kivittää hänet kuoliaaksi.

Monet uskoivat kuitenkin Jeesuksen olevan Jumalan lähettämä messias ja Israelin kuningas, koska hän teki niin paljon tunnustekoja ja ihmeitä. Mutta vaikka israelilaiset uskoivat Jeesukseen hänen tekemiensä ihmeiden vuoksi, hylkäsivät he hänet viimeisenä pääsiäisenä, kun fariseukset ja ylipapit yllyttivät heidät häntä vastaan. Näin lyhyt on ihmisten kiitollisuus ja näin heikkoa on usko, joka perustuu ihmeiden näkemiseen Jumalan sanaan luottamisen sijasta.

Vielä Jeesuksen kärsiessä ristillä tapahtui monta ihmettä. Ensin koko maassa tuli pimeää keskellä päivää ja sitä kesti noin kolme tuntia. (Mar. 15:33) Sitten kun Herra antoi henkensä Isän haltuun, repesi temppelin esirippu kahtia ylhäältä alas asti ja tapahtui suuri maanjäristys, niin että kalliotkin halkesivat. Kun sadanpäämies ja Jeesusta vartioivat sotilaat näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui, niin he sanoivat: "Totisesti tämä oli Jumalan poika!" (Matt. 27:54) He siis uskoivat sen, että Jeesus oli vanhurskas mies ja että hän oli puhunut totta sanoessaan Jumalaa isäkseen. Sitä evankeliumeissa ei kuitenkaan kerrota, uskoivatko nämä Rooman valtakunnan sotilaat Jeesukseen henkilökohtaisena vapahtajanaan ja pelastajanaan vai eivät. Ehkä eivät ainakaan vielä, sillä ensimmäiset kristityksi kääntyneet pakanat mainitaan Apostolien teoissa vasta noin kuusi vuotta näiden tapahtumien jälkeen. (Apt. 10)

Kun Jeesus oli noussut ylös kuolleista, näyttäytyi hän monille Jumalan edeltä valitsemille todistajille yhteensä 40 päivän aikana. (Apt. 1:1-11; 10:40-41) Nämä silminnäkijät lähtivät viemään sanomaa Jeesuksesta kaikkeen maailmaan. Pian suuri joukko juutalaisia tuli uskoon, useita tuhansia muutaman päivän aikana. Silti valtaosa juutalaista torjui Jeesuksen pois luotaan, eikä ottanut häntä vastaan Messiaanaan ja Herranaan. Kun Jumala näki, että Israel hylkäsi hänen ainoan vaimosta syntyneen poikansa, kääntyi hän pakanoiden tykö ja lähetti apostolit julistamaan evankeliumia heille. Tämän seurauksena Jumalan sana menestyi ja levisi sen ajan tunnettuun maailmaan noin 25–30 vuodessa. Jeesukseen uskovien määrä lisääntyi kaikkialla ja me nykyisen ajan kristityt olemme edelleen todisteena siitä, että Jeesus on todellakin noussut ylös kuolleista ja hän on Kristus, elävän Jumalan poika. Jokainen, joka uskoo hänen nimeensä, saa synnit anteeksi ja elää iankaikkisesti.

Kuka Jeesus sanoi itse olevansa?

Jeesus tunnusti moneen otteeseen, että hän on "Kristus, elävän Jumalan poika". Hän sanoi Jumalaa isäkseen ja kertoi olevansa se profeetta ja Messias, josta on ennustettu Mooseksessa ja profeetoissa. Juutalaiset tutkivat kirjoituksia ja luulivat, että heillä on niissä iankaikkinen elämä, mutta he torjuivat Jeesuksen, vaikka ne kirjoitukset kertovat juuri hänestä. (Joh. 5:39) On kuitenkin niin, että Raamatun kirjoitukset eivät avaudu ihmisen ymmärrykselle, ellei hän käänny sydämestään Jumalan tykö ja käänny pois pahuudestaan.

Ellei joku kadu syntejään ja pyydä niitä anteeksi Isältä Jeesuksen tuomaan sovitukseen turvaten, ei hänen ymmärryksensä avaudu Raamatun totuuksille, vaikka ne hänelle rautalangasta väännettäisiin ja todeksi selitettäisiin. Tämäkin kirjoitus pitää sisällään monia selityksiä, jotka paljastavat Vanhan testamentin profetioiden ja esikuvien täyttymyksen Kristuksessa, mutta tuskinpa kaikki tätä lukevat tulevat silti uskoon? Soisin toki niin tapahtuvan, mutta se ei ole kovin todennäköistä. Uskovia tällaiset selitykset kuitenkin rakentavat ja vahvistavat meidän uskoamme, kun huomaamme Jumalan sanan ennustusten toteutuneen Kristuksen Jeesuksen henkilössä.

Juutalaiset syyttivät Jeesusta siitä, että hän teki itsestään Jumalan vertaisen. Jeesus ei kuitenkaan väittänyt olevansa Isän vertainen tai Jumala, niin kuin jotkut luulevat hänen väittäneen. Hän tunnusti ainostaan sen, että Jumala on hänen isänsä, ja että hän on Jumalan poika. Voit vahvistaa nämä väitteet lukemalla esimerkiksi Johanneksen evankeliumista jakeet Joh. 5:17-30 ja 10:14-38. Kaikki muutkin kohdat kertovat saman asian, kun ne ymmärretään oikein asiayhteydessään. Jeesus tunnusti olevansa Messias ja Jumalan poika, mutta ei väittänyt koskaan olevansa Isä tai Isän vertainen tai Jumala sillä tavalla kuin Isä on Jumala. Koska Jeesus ei väittänyt sellaista, ei meidänkään sitä pitäisi väittää, niin kuin eivät apostolitkaan tehneet, kun heitä oikein tulkitaan. (Jeesus on ihmisten ja enkelten yläpuolella oleva Herra, jota kaikki luodut kumartavat ja palvovat, kun hän istuu Isän valtaistuimella, mutta hän ei ole silti Isän vertainen. Fil. 2:9-11; Ilm. 5:12-14; 1. Kor. 15:24-28.)

Kuka Jumala on sanonut Jeesuksen olevan?

Evankeliumeissa ja epistoloissa on muutama kohta, joissa mainitaan Jumalan puhuneen taivaasta, niin että Jeesuksen seurassa olleet ihmiset kuulivat hänen äänensä. Kaikki eivät saaneet siitä selvää vaan luulivat ukkosen jyrisseen. (Joh, 12:29) Joka tapauksessa jotkut opetuslapsista ovat kirjoittaneet ylös, mitä Jumala pojastaan näissä kolmessa eri tilanteessa sanoi.

  • Kasteen jälkeen
    • "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt." (Matt. 3:17)
    • "Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt." (Luuk. 3:22)
  • Kirkastusvuorella
    • "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä." (Matt. 17:8.)
    • "Tämä on minun Poikani, se valittu; kuulkaa häntä." (Luuk 9:35)
  • Kun Jeesus sanoi: "... Isä, kirkasta nimesi!"
    • Niin taivaasta tuli ääni: "Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava." (Joh. 12:28.)

Matteus ja Luukas ovat tallettaneet kirkastusvuorella kuuluneet Jumalan sanat eri muotoon, mutta sanoman sisältö on sama. (Matt 17:8; Luuk 9:35) Huomaamme tästä ja muista evankeliumien kohdista, että ne on kirjoitettu muistinvarassa eikä sanatarkasti, mistä syystä kertomuksissa on pieniä eroja, mutta sanoma on kaikissa sama. Tärkeintä evankeliumeissa ja Raamatun kirjoituksissa on sanoma, eivät yksittäiset sanat ja kirjaimet. Jotkut nimeltään kristityt ovat erehtyneet palvomaan Raamatun kirjainta Jumalana, niin että eivät voi tunnustaa Raamatun sisältämiä virheitä ja ristiriitoja, jotka eivät muuta kuitenkaan sen tärkeintä sanomaa: evankeliumia, joka on ilosanoma siitä, miten Jumala on herättänyt kuolleista poikansa, ihmisen kristuksen Jeesuksen.

Näistä Jumalan sanoista voimme nähdä, että Jumala tunnusti oman poikansa ihmisten kuullen. Hän vahvisti Mooseksen kautta tulleen profetian, että tämä Nasaretilainen Jeesus on juuri se profeetta, jota kansan tuli kuulla, jos mielii pelastua ikuiselta kuolemalta ja elää ainiaan. (5. Moos. 18:15-19.) Profeetat ja juutalaiset olivat odottaneet tätä Messiasta jo syntiinlankeemuksesta lähtien; miestä, joka syntyisi "vaimon siemenestä" ja voittaisi saatanan, jolla oli kuolema vallassaan. (1. Moos. 3: 15; Joh. 1:21; Apt. 7:37; Gal. 4:1-6) Israelin enemmistön kannalta on valitettavaa, että he ovat torjuneet Messiaansa, mutta meille pakanoille se on koitunut pelastuksen riemuksi. Kun Israel hylkäsi Jeesuksen, kääntyi Herra meidän tykömme ja otti meistä nimelleen kansan, joka ahkeroitsee hyviä tekoja. (Apt. 13:44-52; Tiit. 2:11-14)

Jeesuksen hepreankielisellä nimellä on suuri merkitys sen kannalta, kuka hän on. Vaikka hänen nimensä ei ole ainutlaatuinen apostolien ajan Israelissa, on sillä merkitystä, koska se kertoo hänen olevan Jumalan Israelille ja koko maailmalle lupaama pelastaja, joka vapahtaa meidät kuolemasta. Jeesus on hepreaksi Jeshua tai Jehoshua, ja suomeksi: "Herra pelastaa" tai "Herrassa on pelastus". Jeesus voi pelastaa täydellisesti ne, jotka hänen kauttaan Isän tykö tulevat, sillä hän elää ja pysyy iankaikkisesti. Jos uskot Jeesukseen henkilökohtaisena pelastajanasi, niin silloin Isä kirkastaa hänen nimensä sinulle, niin kuin on tehnyt sen meillekin, Jeesuksen opetuslapsille ja seuraajille. (Joh. 12:28.)

Miksi Jumala sanoi Jeesusta omaksi pojakseen? Siitä syystä, että Jumala on puhunut profeetoille ja sanonut luvatun iankaikkisen kuninkaan olevan hänen poikansa ja hän on oleva hänen isänsä. (2Sam 7:8-16) Jumala sanoi nämä samat sanat myös kuningas Salomosta, mutta Salomon kuninkuus ei pysynyt ikuisesti, koska hän kuoli ja hänet haudattiin. (1Aik 22:8-10; 17:13) Salomo on esikuva tulevasta kuninkaasta, joka ei kuole koskaan ja jonka valtakunta pysyy siten ikuisesti. Tämä profetia iankaikkisesta kuninkaasta toteutuu kahdessa osassa Jeesuksen kristuksen elämässä. Hän uhrasi ensimmäisen tulemuksensa lopussa itsensä Jumalalle sovitukseksi synneistämme ja lunastukseksi sieluistamme. (vrt. Jes 53) Toisen tulemuksensa jälkeen hän hallitsee kuninkaana ja tuomitsee ihmisiä Jumalan tahdon mukaan. (Hebr 2:5-18; Joh 5:27-30; Apt 17:22-31; Ilm 19:11-22:22) Jeesuksen kuninkuus ja ylimmäinen pappeus pysyy iäti, koska hän ei kuole enää koskaan. (Hebr 5:4-11; 7:24-28)

Kuka Jeesus on sinulle?

Jos olet lukenut tähän asti, niin sinulla on jo jonkinlainen kuva siitä, kuka Jeesus on: tai kenen ihmiset sanovat hänen olevan ja kuka hän on väittänyt itse olevansa. Jeesuksen täytyy olla joko kahjo kylähullu tai elävän Jumalan poika. Kukaan järkevä ihminen ei väittäisi etukäteen kuolevansa ristillä ja nousevansa ylös kuolleista kolmantena päivänä sen jälkeen. Yksikään sielultaan terve ihminen ei väittäisi olevansa Jumalan poika ja nousevansa ylös kuolleista, kun tekee sen vielä vakavalla naamalla. Niinpä Jeesuksen täytyy todellakin olla joko Jumalan poika tai mieletön kylähullu. Kumpaa uskot hänen olevan? Se ja suhtautumisesi syntiin ratkaisee kohdallasi myös sen, saatko elää ikuisesti vai pitääkö sinun kärsiä syntiesi tähden rangaistuksena ikuinen kuolema, josta ei ole enää paluuta takaisin elävien kirjoihin.

Jeesuksessa toteutuneita profetioita

Jeesus sanoi, että Vanhan testamentin kirjoitukset todistavat hänestä. (Joh. 5:39) Opetuslapset eivät kuitenkaan ymmärtäneet, mitä siellä oli Jeesuksesta sanottu ennen kuin Herra avasi ylösnousemuksensa jälkeen heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoituksia. (Luuk. 24:44-47) Meidän on nyt paljon helpompi ymmärtää Jeesuksesta kertovia ennustuksia, koska osa niistä on selitetty suoraan Uudessa testamentissa. Tästä huolimatta kaikki Raamattua lukeneet ihmiset eivät tunnusta Jeesusta Jumalan pojaksi ja luvatuksi Messiaaksi, Kristukseksi.

Huomaamme tästä, että pelkkä järjellinen selitys ei saa ketään vakuutetuksi Jeesuksesta, vaikka Jumalan sanan ilmoitus tältä osin täysin järkevää onkin. Paavali kirjoitti, että "tämän maailman jumala" eli itse saatana on pimittänyt ihmisten sydämet, niin että heille ei loista se kirkkaus, joka lähtee Kristuksen Jeesuksen evankeliumista. Tämä sama ongelma oli jo apostolien aikana, joten tilanne ei ole siitä miksikään muuttunut. (2. Kor. 4:1-6)

Olemme lukeneet jo aiemmin muutamasta sellaisesta profetiasta, jotka täyttyivät Jeesuksen elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Raamatussa on itse asiassa niin monta profetiaa Jeesuksesta, että niiden kaikkien läpikäyminen tässä kirjoituksessa veisi liiaksi palstatilaa ja aikaa. Valikoin sen vuoksi ennustusten joukosta muutaman, jotka käyn lävitse tässä luvussa. Osa muista profetioista tulee tutuksi muiden lukujen tekstien lomassa, osa jää käsittelemättä.

Jesajan kirjassa on ennustettu, että Jeesus oli kuoleva synti- ja vikauhrina meidän puolestamme, niin kuin tapahtui Golgatan ristillä. (Jes. 53) Siellä on sanottu, että Jeesus ei ollut tekevä syntiä elämänsä aikana:

"hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa." (Jes. 53:9)

Koska Jeesus on synnitön, kelpasi hän Jumalan valitsemaksi uhrikaritsaksi, joka ottaa pois maailman synnin. (Joh. 1:29; Hebr. 9:26) Mooseksen lain vaatimat eläinuhrit, mullikat, oinaat ja kauriit, eivät voineet poistaa syntejä pysyvästi, sillä ne uhrit piti toistaa vuosi vuodelta. Jeesus on ottanut synnin pois uhraamalla itsensä kerta kaikkiaan vain yhden ainoan kerran maailman aikakausien lopulla, niin kuin on ennustettu. Jeesus luki kirjakääröstä, Mooseksen laista, mitä kaikkea hänestä oli siellä esikuvien ja vertausten kautta sanottu. Sitten kun hän oli varma siitä, mikä Isän tahto hänen kohdallaan on, kävi hän heikkona ja köyhänä ihmisenä kuolemaan puolestamme, jotta meillä olisi rauha ja iankaikkinen elämä hänen verensä uhrin tuoman lunastuksen turvin.

Jeesuksen ylösnousemus on ennustettu 5. Mooseksen kirjan luvussa 30. Se on sanottu kielikuvan avulla, jossa puhutaan Jumalan käskyjen täyttämisestä. Tämä on samalla ennustus uskon kautta vanhurskaaksi tulemisesta, josta Paavali asiayhteydessä puhuu lainatessaan tätä profetiaa roomalaiskirjeessä. (Room. 10) Jos me uskomme Jeesukseen, niin me tulemme vanhurskaiksi uskon perusteella, sillä Jumala lukee meidän hyväksemme sen, että Jeesus täytti kaikki Jumalan käskyt rikkomatta lainkaan niitä vastaan. Herra lupaa juuri tästä uskonvanhurskauden näkökulmasta, että käskyn täyttäminen ei ole vaikeaa sinulle eikä se ole liian kaukana. Se ei ole taivaassa, eikä sinun tarvitse sanoa:

"Kuka nousisi meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme"

Se ei ole meren takana, eikä sinun tarvitse sanoa:

"Kuka menisi meidän puolestamme meren taakse noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?"

Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää. (5. Moos. 30:11-14) "Se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." (Room. 10:4-10)

Sinun ei siis tarvitse uhrata eläimiä tai ruokaa Jumalalle, jotta syntisi tulisi sovitetuksi ja saisit ne anteeksi Jumalalta. Sinulle riittää se, että huudat sydämessäsi avuksi Herran nimeä, niin sinä pelastut. Sillä Herran nimen avuksi huutaminen on syntien katumista ja kääntymistä pois pahuudesta; se on Herraan turvaamista ja luottamista Jumalan sanaan, joka on totta.

Kun siis uskot, että sinun ei tarvitse nousta ylös taivaaseen hakemaan Kristusta alas taivaasta maan päälle, eikä sinun tarvitse mennä alas haudan syvyyteen nostamaan Jeesusta ylös kuolleista, vaan sen sijaan uskot Jumalan jo herättäneen Jeesuksen ylös kuolleista, ja että Herra on nyt taivaassa Isän Jumalan oikealla puolella hänen valtaistuimellaan, niin kuin on kirjoitettu (Ilm. 3:21), niin sinä tulet vanhurskaaksi uskon kautta ja kelpaat Isälle Jumalalle uskosi ja Jeesuksen Kristuksen uhrin kautta, jonka kautta Isä on tehnyt meistä täydellisiä. (Hebr. 10:1-24)

Kun otat Herran Jeesuksen henkilökohtaisesti vastaan syntiesi sovittajana ja vapahtajana, ja tunnustat hänet suullasi Herraksi, niin sinä pelastut. Sillä Jumala on totisesti herättänyt tämän Nasaretilaisen Jeesuksen ylös kuolleista ja tehnyt hänet Herraksi ja Kristukseksi, eikä vain Israelille vapahtajaksi, vaan koko maailman pelastajaksi. (Apt. 2:36; 1. Joh. 4:14) Jos sinä uskot tämän sanan, joka on Raamattuun kirjoitettu ja saarnattu seurakunnassa kautta vuosisatojen, niin sinä siirryt kuolemasta elämään ja saat syntisi anteeksi Jeesuksen nimen kautta, ja olet elävä ikuisesti ruumiin ylösnousemuksen jälkeen. Aamen.

Vaikka näitä profetioiden esikuvia ja kielikuvia kuinka tarkasti tahansa läpi kävisi ja selittäisi, eivät ne avaudu epäuskoiselle sydämelle, eivätkä kuulevat korvat ota vaarin Jumalan sanasta. Suomalaisille nämä ovat sikäli outoja, että meillä ei ole vastaavaa historiaa, jossa olisi uhrattu jumalalle tai jumalille eläimiä tai ruokia yhteys- ja polttouhriksi, jotta pääsisimme lähelle Jumalaa ja saisimme syntimme anteeksi näiden uhrien tuoman sovituksen kautta, uskomalla sovituksen sanan. Tai vaikka jotakin vastaavaa historiastamme löytyisi, ei sitä ole pidetty esillä, niin että Israelin vastaavat uhrit avautuisivat paremmin ymmärryksellemme.

Jos kuitenkin käsitämme sen, että Mooseksen lain vaatimat uhrit olivat vain väliaikaisia ja ne ovat esikuvia tulevasta täydellisestä ja kertakaikkisesta uhrista, jota ei tarvitse koskaan uusia, niin sitten meillä on jo ymmärrystä sovitetuksi tulemisen tarpeen verran, ja voimme ehkä uskoa tämän sovituksen sanan. Jumalan lähettiläinä me siis pyydämme:

"Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa!"

Ja vielä:

"Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta!"

Nyt on sopiva aika ja nyt on pelastuksen päivä. Älä odota enää kauempaa, jos et ole vielä uskonut Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Usko se nyt ja ota Jeesus vastaan henkilökohtaisena vapahtajanasi. Saat silloin syntisi anteeksi ja rauhan sydämeesi sen merkiksi, että Jumala on lähettänyt sinuun Poikansa Hengen, pyhän Hengen, jossa me huudamme avuksemme Isää. Vaikka joudumme elämään yhä pimenevän ja synkkenevän maailman keskellä, ei meitä pelota enää kuolema eivätkä ihmiset, sillä Herra on pelastanut meidät kuolemalta ja antanut meille evankeliumin kautta iankaikkisen elämän toivon ruumiin ylösnousemuksessa.

Tästä on hyvä käydä katsomaan lisää Raamatun profetioiden ja Mooseksen lain esikuvien täyttymistä Jeesuksessa Kristuksessa, hänen elämässään, kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan. On siis aika lähteä tutkimaan Jeesuksen elämää sen alusta alkaen ja tutkia, mitä pyhissä kirjoituksissa on hänestä todella sanottu. Uskoo ken uskoo, mutta kaikki eivät usko, sillä "usko ei ole joka miehen".

Jeesuksen kristuksen syntyminen

Jeesuksen syntyminen täytti monet Vanhan testamentin profetiat. Ensimmäinen selvä ennustus vapahtajasta on luomiskertomuksessa heti syntiinlankeemuksen jälkeen, kun Herra Jumala puhui käärmeelle Aatamin ja Eevan kuullen. Jeesus on se "vaimon siemen" eli vaimosta syntynyt jälkeläinen, joka oli "polkeva rikki käärmeen pään". (1. Moos. 3:15; vrt. Gal. 4:1-6) Tämä on kuvakieltä, joka tarkoittaa sitä, että Jeesus oli nouseva ylös kuolleista ja kukistava kuoleman kautta sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: saatanan. (2. Tim. 1:10; Hebr. 2:14-18.) Kuolemalla ei ollut Jeesukseen valtaa, koska hän on Jumalan ainosyntyinen poika ja oli synnitön kuollessaan ristillä. Niinpä Jumala herätti hänet ylös kuolleista ja asetti hänet kaiken pääksi seurakunnalle, ja alisti kaiken Pojan valtaan, mitä on maan päällä ja taivaissa. (Matt. 28:18; Efe. 1:19-22; 1. Piet. 3:22)

Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit ovat ainoat, jotka kertovat selvästi Jeesuksen syntymisestä äitinsä Marian kohdusta ja hänen ensimmäisistä vuosistaan. Markus alkaa evankeliuminsa suoraan Johannes kastajan toiminnasta ja siitä, kun Jeesus sai häneltä kasteen ja pyhä henki laskeutui taivaasta hänen päälleen ja jäi häneen asumaan. (Mark 1:1-16) Johannes kertoo evankeliuminsa alussa ensin siitä, että Jumala on luonut tämän maailman sanallaan ja siirtyy vasta sen jälkeen kertomaan Johannes kastajasta, tämän todistuksesta koskien herraa. (Joh 1:1-34) Sanan lihaksi tulemisella viitataan joko Jumalan lasten uudestisyntymiseen, kun sana sulautui uskossa heihin (Hebr 2:2; Matt 13:1-23; 1Piet 1:3, 21-25), tai sitten myös kristuksen syntymiseen äitinsä Marian kohdusta tai pyhän hengen saamiseen kasteen jälkeen. Jumalan sana ja viisaus asuivat täydellisesti Jeesuksessa kristuksessa, niin että hän on ihmisenä Jumalan kuva ja hänen kirkkautensa säteily. (2Kor 4:4; Hebr 1:3) Tätä lihaksi tullutta Jumalan poikaa apostolit saivat kosketella käsin ja katsella hänen kirkkauttaan, sellaista kirkkautta kuin ainoalla pojalla on isältä. Tässä on viittaus siihen ilmestykseen, jonka apostolit näkivät vuorella. (Matt 17:1-8; Joh 1:12-14) He näkivät jo etukäteen Jeesuksen kirkastettuna, mutta herra kirkastettiin vasta sen jälkeen, kun hän oli mennyt ylös taivaaseen. (Joh 7:37-39; Apt 1:4-8; 2:s-11; Hebr 2:5-11; vrt. 1Joh 1:1-7; 2:24)

Jeesuksen syntymisellä hänen äitinsä kohdusta ja hänen lapsuusvuosillaan ei ollut mitään merkitystä sielujen pelastumisen kannalta apostolien aikana. Kun he julistivat evankeliumia ja rukoilivat (Apt 4:24-31), niin he eivät puhuneet mitään Jeesuksen äidistä ja syntymisestä – eivät edes siitä, että Jeesus olisi ollut olemassa isän tykönä ennen ihmiseksi syntymistään ja ennen maailman luomista. (Apt 2:12-42; 3:19-4:31; 7:20-59; 10:34-48; 11:11-18; 13:26-41; 17:2-3, 22-31; 18:1-8) Neitseestä syntymistä ei mainita Uuden testamentin kirjeissä kertaakaan. Ainoat kohdat, joiden on tulkittu puhuvan siitä, ovat Matt 1:18-25 ja Luuk 1:34-37) Niitä kohtia on joko tulkittu väärin tai ne ovat katolisten isien tekemä myöhempi lisäys. Näin monet Raamatun tutkijat nykyään uskovat ja perustelevat näkemyksensä vahvoilla todisteilla. Voit lukea tästä asiasta kirjoituksessa nimeltään Neitseestä syntyminen: tarua vai totta? (pdf)

Katoliset isät perutelivat neitseestä syntymistä Jesajan kirjan profetialla. Jesaja profetoi noin vuonna 734 eKr poikalapsesta, joka oli syntyvä "neitsyestä" tai "nuoresta naisesta", jonka ei tarvinnut olla neitsyt synnyttäessään lapsen tai tullessaan raskaaksi. (Jes 7:14-16) Jesajan profetia toteutui ensimmäisen kerran jo hänen elinaikanaan. Ne kaksi kuningasta ja valtakuntaa, joista hän ennusti, kukistuivat Assyrian hyökättyä niiden kimppuun. Jesajan vaimon synnyttämä poika oli merkkinä tästä tapahtumasta. (Jes 7:1-8:13) Hänelle tuli antaa nimeksi Immanuel, joka on suomeksi "Jumala on meidän kanssamme". Nimi on profeetallinen kielikuva. Lapsella oli myös toinen profeetallinen nimi, joka kertoi Samarian ja Damaskon kaupunkien tulevan ryöstetyiksi. Nimi Immanuel annettiin lapselle lupauksen ennustuksena: Juudan kuningaskunta olisi säästyvä sillä kerralla viholliseltaan Assyrialta. (Jes 8:1-13)Se, mitä Jesaja ennusti, toteutui jo hänen aikanaan tältä osin. (Jes 37) Hänen poikansa ei syntynyt neitsyestä vaan nuoresta naisesta, jolla oli lapsi jo entuudestaan. (Jes 7:2; 8:1ss.)

Vaikka tämän jälkeen tulee ennustuksia Jeesuksesta, niin on hyvin kyseenalaista, että Jes 7:14-16 ennustus koskisi häntä. Jos se olisi ennustus kristuksesta, niin hänen äitinsä ei voisi olla sen perusteella neitsyt tullessaan raskaaksi ja synnyttäessään poikalapsen, niin kuin katoliset isät Mariasta väittivät. Sen vuoksi on syytä tutkia neitseestä syntymistä kaikella vakavuudella ja tehdä johtopäätöksiä vasta tarkan tutkimisen jälkeen. Jos senkään jälkeen ei voida olla asiasta varmoja, niin näkemys voidaan jättää avoimeksi. Meidän ei tarvitse ottaa kantaa siihen, syntyikö Jeesus neitsyestä vai ei. Pelastuksen kannalta sillä ei ole mitään merkitystä, koska sieluja on pelastunut apostolien ajoista asti sellaisen sanan kautta, jossa ei ole puhuttu mitään Mariasta tai neitsyestä syntymisestä. (Apt 2:12-42; 10:34-48; 11:11-18) Jos neitsyestä syntymisen totena pitäminen olisi pelastumisen kannalta tärkeä asia, niin se olisi varmattu mainittu apostolien saarnoissa ja kirjeissä, mutta koska sitä ei ole mainittu, ei sillä ole merkitystä pelastumisen kannalta.

Daniel ennusti etukäteen (540-l. e.Kr.) "Ihmisen pojan kaltaisesta" hahmosta, joka saapui taivaan pilvissä Vanhaikäisen [Isän Jumalan] tykö. (Dan. 7:13-14) "Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä." Tämä näky sopii yhteen Uuden testamentin kuvausten kanssa siitä, miten Jeesus otettiin ylösnousemuksensa jälkeen pilvissä ylös taivaaseen, ja miten hän saapui Jumalan tykö itse kaikkeinpyhimpään eli taivaaseen. (Apt. 1:1-11; Hebr. 9:9-26.)

Kaikki profeetat odottivat tulevan messiaan olevan ihminen, kun hän syntyisi vaimosta. Kristuksen piti oleman Aabrahamin ja Daavidin jälkeläinen, heidän siementään. (1Moos 3:15; 12.3; 18:18; 5Moos 18:15-18; 2Sam 7:8-16; Psa 89:20-38) Evankeliumien ja apostolien mukaan Jeesus oli sekä Aabrahamin että Daavidin jälkeläinen, hänen siementään. (Apt 2:30; 13:22-23; Room 1:1-4; Gal 3–4; Ilm 22:16; Jes 11:1, 10) Matteus kertoo Jeesuksen epätäydellisen sukuluettelon Daavidin pojan Salomon kautta kuninkaallista linjaa pitkin. Matt 1:1-17) Luukas kertoo hänen äitinsä sukuluettelon luvatun siemenen linjaa pitkin aina Aatamiin asti. (Luuk 3:21-38) Näin tulee korostettua se seikka, että Jeesus on Israelin kansan laillinen hallitsija perimysjärjestyksen mukaan ja hän on myös se luvattu kristus, jonka piti syntyä vaimon siemenestä. Voit lukea lisää Jeesuksen kristuksen sukuluetteloista ja niihin liittyvästä problematiikasta kirjoituksesta "Jeesuksen kristuksen sukuluettelo" (pdf).

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi, niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on meille annettu, ja hänen harteillaan on oleva valta, ja hänen nimeään kutsutaan neuvonantajan ihmeeksi, iankaikkisen väkevän jumalan tuomariksi – rauhan ruhtinaaksi. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä." (Jesaja 9:1-6)

Tästä profetiasta käy ilmi, että Israelin tuleva kuningas oli oleva samalla kansansa vapahtaja. Jeesus ei vapauttanut omaa kansaansa vielä ensimmäisen tulemuksensa yhteydessä maallisista orjuuttajistaan, Rooman valtakunnan ikeen alta. Toisessa tulemuksessaan hän on tekevä senkin. (Apt. 1:6) Israelilla on oleva aivan erityinen asema tulevassa rauhan ajan valtakunnassa, joka pysyy noin tuhat vuotta. Silloin kaikki kansakunnat käyvät Jerusalemiin uhraamaan Herralle vuosi vuodelta lehtimajanjuhlan aikana ja sapattia pidetään kunniassa. Niin profeetat ovat ennustaneet, sikäli kuin nämä profetiat on tarkoitettu näiltä osin kirjaimellisesti ymmärrettäviksi. (Sak. 14; Jes. 66:15-24; Hes. 38-48; Ilm. 20:1-9)

Jakeet Jes 9:5-6 on käännetty suomenkieliseen Raamattuun kyseenalaisella tavalla. Käänsin ne tuohon Joh D. Keyserin analyysin mukaan, Proof #11. Vaikka Keyserin analyysi oli osittain virheellinen, niin myös muiden sanan tutkijoiden mukaan vanhassa käännöksessä on virheitä. Jeesusta ei sanota alkutekstissä "iankaikkiseksi isäksi" vaan korkeintaan "iankaikkisuuden isäksi". Jeesuksesta alkoivat uudet aikakaudet (Hebr 1:2 "Jumala loi poikansa kautta aikakaudet"), jotka jatkuvat uuden liiton järjestyksen mukaan iankaikkisuuteen asti. Vanha liitto on vanhentunut ja uusi on tilalle tullut.

Herra on antanut Daavidille lupauksen, että hänen jälkeläisensä on oleva Israelin valtaistuimella iankaikkisesti. (2. Sam. 7:12-16; Psa. 89:20-38.) Me tiedämme historiasta, että Juudan kuningaskunta kukistui Babylonian kuningas Nebukadnessarin aikana lopullisesti vuonna 587 e.Kr. Israelilla ei ole ollut sen jälkeen Daavidin jälkeläistä kuninkaana hallitsemassa kansaa. Israel on ajettu lisäksi pois omasta maastaan ja se on palannut takaisin vasta meidän päivinämme, joskin paluumuutto on vielä kesken. (Hes. 36-37) Jumala ei ole hylännyt omaa kansaansa eikä unohtanut sille antamaansa lupausta. Jeesus on evankeliumien mukaan isänsä Joosefin kautta suoraan Daavidin jälkeläinen. (Matt. 1:1-17) Vaikka hän ei tullut Israelin maalliseksi kuninkaaksi ensimmäisen tulemuksensa aikana, on hän oleva sen maallinen ja hengellinen johtaja tulevassa maailmassa, messiaanisesa valtakunnassa, jota Israel itsekin odottaa. Sen lisäksi koko maailman on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. (Fil. 2:9-11) Hän on maan kuningasten kuningas ja herrojen herra. (Ilm. 19:16)

Profeetta Miika ennusti 700-luvulla ennen ajanlaskun alkua tulevan messiaan ja kuninkaan syntyvän Betlehemin kaupungissa:

"Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista. Sentähden hän [Herra, Jumala] antaa heidät alttiiksi siihen aikaan asti, jolloin synnyttäjä on synnyttänyt; silloin jäljelle jääneet hänen veljistänsä palajavat israelilaisten luokse. Ja hän [messias-kuningas] on astuva esiin ja kaitseva Herran [Jahven] voimassa, Herran hänen Jumalansa [Jahve + Elohim] nimen valtasuuruudessa. Ja he asuvat alallansa, sillä silloin on hän oleva suuri hamaan maan ääriin saakka." (Miika 5:2-4)

Jeesus syntyi evankeliumien mukaan Beetlehemin kaupungissa, niin kuin Miika oli ennustanut. Betlehem oli oikeastaan vain pieni kylä Jerusalemin kupeessa, noin kahdeksan kilometriä siitä etelään. Keisari Augustus (Gaius Julius Caesar Augustus) oli antanut siihen aikaan käskyn, jonka mukaan koko Palestiina oli pantava ylös kirjoihin [kreikankielen sana vastaa tässä lähinnä väestökirjanpitoa tai rekisteriä, jossa lueteltiin asukkaat, heidän ammattinsa ja omaisuutensa määrä, jne]. (Luuk. 2:1) Niinpä myös Jeesuksen isä Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, sillä hän oli "Daavidin huonetta ja sukua". Joosef oli siis Juudan sukukuntaa ja suoraan Daavidin jälkeläinen alenevassa polvessa. (ks. Matt. 1:1-17)

Näiden kahden viimeksi esitetyn profetian mukaan tuleva Messias oli esiintyvä Isänsä Jumalan nimessä tai hänen nimensä olisi sama kuin Isällä. Profetiat toteutuivat Jeesuksen elämässä, sillä hän "tuli isänsä nimessä" ja teki voimalliset tekonsa "hänen nimessään". (Joh. 5:43; 10:25) Hän ei ole kuitenkaan sama kuin Isä vaan hän on näiden ja muiden Raamatun kohtien perusteella "Isän poika". (1. Joh. 3:2) Se, millä tavalla kukin ymmärtää Jeesuksesta käytetyn Jumalan nimen ja hänen esiintymisensä "Isän nimessä" (Jeesuksen jumaluus ja/tai ihmisyys), on kristittyjen keskuudessa kiistakysymys. Tässä kirjoituksessa ei ole tarkoitus väitellä siitä asiasta. Aihe on liian laaja ja monimutkainen, jotta se voitaisiin muutamalla sanalla käsitellä.

Jeesuksen oletetusta syntymästä on alettu moderni ajanlasku 500-luvun alussa. Apotti Dionysius Exiguus teki laskelmissaan kuitenkin parin vuoden virheen. Jeesus syntyi luultavasti noin 5–4 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tämä ajan määritys perustuu siihen, että kuningas Herodes I Suuri tapatti kaikki alle kaksi vuotiaat lapset sen jälkeen, kun sai kuulla itämaan tietäjiltä Messias-kuninkaan syntyneen Beetlehemissä. (Matt. 2) Koska Herodes kuoli yleisen historian tietojen mukaan vuonna 4 e.Kr., täytyi lastensurman tapahtua vuosien 5 ja 4 tietämillä. Herodeksen kuoleman ajankohdasta on esitetty silti myös vaihtoehtoisia tulkintoja, joiden mukaan hän olisi kuollut vasta 2–1 e.Kr. Herra olisi voinut syntyä siten noin 3–2 ennen ajanlaskun alkua. Molemmat ajanmääritykset (5–2 eaa.) sopivat niihin raameihin, joiden sisällä Raamatun profetiat ovat täyttyneet.

Luukas kertoo Jeesuksen syntyneen keisari Augustuksen (31 e.Kr.–14 j.Kr.) hallituskaudella. (Luuk. 2:1-5) Vanhan Raamatun käännöksen mukaan Kyrenius olisi ollut silloin Syyrian maaherrana, kun väestö pantiin ylös rekisteriin. (Cyrenius, Quirinius) Yleisen historian tietojen mukaan Kyreniuksesta tuli Syyrian maaherra kuitenkin vasta vuonna 6 j.Kr. Häntä ennen maaherrana oli konsuli Varus. Luukkaan esittämä tieto on aiheuttanut tästä syystä ongelmia ajanmäärityksen suhteen. Novumin mukaan rekisteröinti on voinut kestää vuosikausia. (Novum 2, s. 33, selitysosa) Koska Kyrenius oli maaherra sen päättyessä, mainitsee Luukas hänen olleen maaherrana. Toisen tulkinnan mukaan Luukas ei sano Kyreniuksen olleen maaherrana vaan "hallinneen" Syyriassa keisarin sotilaallisena erikoislähettinä. Kreikankielen verbi hegemaneuoo voi tarkoittaa muutakin johtamista ja hallitsemista kuin maaherrana olemista.

Matteuksen mainitsemat "itämaan tietäjät" olivat luultavasti niitä israelilaisia, jotka olivat jääneet asumaan Kaksoisvirtain maahan Israelin pakkosiirtolaisuuden jälkeen. He saapuivat Beetlehemiin ehkä vasta pari vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen, eivät heti hänen synnyttyään. Tähän arvioon päädytään siksi, että Herodes tapatti kaikki alle kaksi vuotta vanhat poikalapset Beetlehemissä ja sen ympäristössä. Vaikuttaa siis siltä, että itämaan tietäjät tai ainakaan Herodes eivät tienneet tarkkaan sitä, milloin Jeesus oli syntynyt. Vaikka tähti johdatti tietäjiä, ei sen ole tarvinnut ilmestyä vielä silloin, kun Herra syntyi. Tähti pysähtyi sen paikan päälle, jossa lapsi oli, mutta se ei ollut enää "seimi" (talli) vaan "huone". (Matt. 2:11; vrt. Luuk 2:7) On siis hyvin todennäköistä, että itämaan tietäjät saapuivat Jeesuksen luokse vasta monen kuukauden kuluttua hänen syntymänsä jälkeen.

Voidaan siis olettaa, että Joosef ja Maria olisivat jääneet Herran syntymän jälkeen asumaan Beetlehemiin joksikin aikaa sen sijaan, että he olisivat palanneet heti Nasaretiin, jossa he olivat aiemmin asuneet. (Luuk. 2:4) Matteuksen evankeliumi näyttää vahvistavan tämän oletuksen. Kun tietäjät olivat lähteneet pois Herran luota, ilmestyi enkeli unessa Joosefille. (Matt. 2:13ss.) Hän varoitti Joosefia Herodeksesta, joka tavoitteli lapsen henkeä. Perhe pakeni Herodesta enkelin kehotuksesta Egyptiin. Kun Herodes oli kuollut, ilmestyi Herran enkeli uudestaan Joosefille ja kehotti heitä palaamaan takaisin Israeliin. Mutta kun Joosef "kuuli, että Herodeksen poika Arkelaus hallitsi Juudeaa, niin hän pelkäsi mennä sinne. Ja hän sai unessa Jumalalta käskyn ja meni Galilean alueelle." (jj.21-22) Tästä kertomuksesta voidaan päätellä, että Joosef on saattanut asua perheineen lapsuuden maisemissa jonkin aikaa Jeesuksen syntymän jälkeen ja he olisivat palanneet takaisin sinne, jos se vain olisi ollut turvallista. Herra antoi Joosefille kuitenkin unessa käskyn mennä Galilean alueelle, jotta hänestä annetut profetiat voisivat toteutua.

Jeesuksen lapsuus

Jeesus syntyi Betlehemin kaupungissa, mutta asui lapsuutensa Nasaretissa. Siitä johtuu hänen lisänimensä "Nasaretilainen" Jotkut Raamatun kääntäjät ja selittäjät ovat ajatelleet Matteuksen viitanneen Jesajan kirjan 11. luvun profetiaan, kun Matteus sanoi:

Ja sinne tultuaan hän asettui asumaan kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret; että kävisi toteen, mikä profeettain kautta on puhuttu: "Hän on kutsuttava Nasaretilaiseksi." (Matt. 2:23)

Jesajan kirjoittaman profetian alussa on käytetty Herrasta hepreankielen sanaa נֵצֶר netser, joka tarkoittaa "oksaa" tai "versoa". Jotkut ovat tulkinneet Matteuksen evankeliumin toisen luvun päättävät sanat "hän on kutsuttava nasaretilaiseksi" siten, että sillä olisi viitattu tähän nimenomaiseen profetiaan, koska sanat "netser" ja "natsaraios" (nasaretilainen) muistuttavat toisiaan. Tämä on Albert Barnesin (1798–1870) erinomaisen selityksen mukaan kuitenkin virhepäätelmä. Matteus ei sano tässä profeetan nimeä niin kuin tekee niissä kohdissa, kun viittaa johonkin tiettyyn profeettaan. (1:22; 2:5, 15) Hän mainitsee "profeetat" monikossa, joten hänen täytyy viitata moneen eri profeettaan. Koska yksikään Raamatun profeetoista ei ole ennustanut Herran asuvan nimenomaan Nasaretin kaupungissa, täytyy profetian täyttymyksen tarkoittaa jotakin muuta. Barnes kirjoittaa:

"Nasaretilaiset olivat luonnostaan sellaisia, joita sananmukaisesti halveksittiin ja pidettiin halpa-arvoisina, Joh. 1:46; 7:52. Kun joku tuli Nasaretista tai oli nasaretilainen, merkitsi se siis sitä, että häntä halveksittiin tai hänen arveltiin olevan alhaista syntyperää; että hän oli lähtöisin kuivasta maasta eikä hänellä ollut [kaunista] muotoa tai vartta[, jota katsella]. Tätä olivat kaikki profeetat ennustaneet. Kun Matteus siis sanoo, että profetiat täyttyivät, hän tarkoitti sitä, että ne profetiat, joiden mukaan Messias olisi alhainen ja halveksittu, ja että hänet hylättäisiin, tulivat täydellisesti täytettyä siinä, kun hän asui Nasaretissa, ja häntä halveksittiin sen vuoksi." (Biblos.com, Barnes notes on the Bible, Matthew 2:23)

Jeesus syntyi viimeaikaisten Raamatun tutkimusten valossa syksyllä juutalaisen kalenterin tisrikuun 15. päivänä. Se aloittaa ns. lehtimajanjuhlan seitsenpäiväisen juhla-ajan. Jos Jeesus olisi syntynyt todellakin silloin, niin se voisi selittää osaltaan sen, miksi myös pakanakansat viettävät lehtimajanjuhlaa tulevassa messiaanisessa rauhan ajan valtakunnassa, jota kestää tuhat vuotta. (Sak. 14:16)

Jeesus ympärileikattiin kahdeksan päivän ikäisenä Jumalan Abrahamille antaman käskyn mukaan. (1Moos 17:12.) Se olisi ollut tämän teorian mukaan tisrikuun 22. päivä, joka päätti viikon kestävän lehtimajanjuhlan. Se päivä on Israelille ns. lain ilon juhla (Simchat Toora). Se sopisi hyvin Jeesuksen ympärileikkauksen päiväksi, sillä silloin lihaksi tullut Jumalan sana (Joh. 1:14) olisi saanut lihassa tapahtuvan ympärileikkauksen.

Kun Jeesus oli 40 päivän ikäinen ja hänen äitinsä puhdistuspäivät olivat ohi, niin Marian ja Joosefin täytyi uhrata Jahvelle pari metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa Mooseksen lain mukaan. (Luuk 2:22-39; 2Moos 13:2, 12-16; 22:29; 34:19-20; 3Moos 12:2-8; 4. Moos. 3:13.) He olisivat voineet uhrata myös lampaan, mutta he eivät joko saaneet lammasta hankituksi juhlan suuren menekin vuoksi tai sitten heillä ei ollut varaa siihen, niin kuin monet ovat arvelleet asian olleen. Uhrit annettiin papeille heidän toimittaakseen sovituksen Marialle hänen epäpuhtaudestaan (ei siis pojan vaan äidin epäpuhtaudesta). Lapsensynnyttäjän edestä piti uhrata polttouhri ja sovitusuhri ehkä siksi, että siinä oli muistutus Eevan lankeemuksesta paratiisissa. (1. Moos. 3:1-16) Lapsen synnyttäminen ei ole tietenkään syntiä, joten uhria ei tarvitse sen vuoksi uhrata, että äiti olisi tehnyt syntiä synnyttäessään lapsen tai tullessaan raskaaksi.

Kun Jeesus tuotiin temppeliin Herran eteen, oli siellä muuan hurskas ja jumalinen mies nimeltä Simeon. Herra oli luvannut hänelle, että hän olisi näkevä Herran Voidellun ennen kuin hän nukkuisi pois. Kun Simeon näki Jeesuksen, niin hän otti hänet syliinsä, kiitti Jumalaa ja sanoi:

"Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille."

Ja hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä sanottiin. Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidilleen:

"Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan – ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi." (Luuk. 2:29-35)

Simeon ennusti Pyhän Hengen vaikutuksesta näitä asioita. Hän tiesi jo etukäteen sen, että Jeesus olisi oleva se Jumalan vanhurskas palvelija, josta Herra on ennustanut profeetta Jesajan kautta:

"Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi, avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta, pimeydessä istuvat vankihuoneesta." (Jes. 42:6-7)

Nämä sanat ovat toteutuneet Jeesuksen elämässä ja sen jälkeen, kun hän vaikuttaa nyt henkensä kautta omissaan Jumalan tahdon toteutumista maan päällä. Jeesus vapauttaa synnin orjat pahoista riippuvuuksista ja johdattaa meidät valoon, jossa vapaudumme kuoleman pelosta ja saamme iankaikkisen elämän toivon, joka annetaan meille ruumiin ylösnousemuksessa.

Tämän jälkeen Luukas kertoo iälliseksi tulleesta naisprofeetasta nimeltään Hanna, Fanuelin tytär. Kun hän näki Jeesuksen, ylisti hän Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta. Ja kun Joosef ja Miriam olivat täyttäneet kaiken, mikä Herran lain mukaan oli tehtävä, he palasivat Galileaan, kaupunkiinsa Nasaretiin. "Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen päällänsä." (Luuk. 2:40)

Jeesuksen varhaislapsuudesta ei ole kerrottu tämän enempää evankeliumeissa. Joissakin Raamatun ulkopuolisisissa kirjoituksissa on kerrottu Jeesuksen tehneen ihmeitä jo lapsena, mutta se ei voi olla totta, jos Raamattu on kokonaan totta. Johannes kertoo, että Jeesus teki ensimmäisen ihmeensä vasta julkisen toimintansa alussa, kun hän oli noin 30-vuotias. (Joh. 2:1-11; Luuk. 2:23) Niinpä on hyvin kyseenalaista myös se, mitä Koraanissa on sanottu Jeesuksesta. Sen mukaan Jeesus olisi puhunut jo kehdossa ollessaan, vauvana. (Koraani 5:110; 19:29-33) Tämä ei varmaankaan ole totta, niin kuin eivät monet muutkaan Koraanissa esitetyt väitteet Jeesuksen elämästä. Osa niistä on itse asiassa peräisin Tuomaan lapsuuden evankeliumista, niin kuin väitteet Jeesus-lapsen tekemistä ihmeistä.

Tämän jälkeen Luukas kertoo Jeesuksen perheen matkustaneen juutalaisen tavan mukaan pääsiäisenä Jerusalemiin. (Luuk 2:40-52) Jeesus oli tuolloin 12-vuotias. Kun perhe oli palaamassa kotiin ja kulkenut päivänmatkan, huomasivat Joosef ja Miriam (latinaksi "Maria"), että poikanen Jeesus puuttui matkaseurueesta. Niin he palasivat takaisin Jerusalemiin ja etsivät Jeesusta kaikkialta. He löysivät hänet vasta kolmantena päivänä. Jeesus istui pyhäkössä kuuntelemassa rabbien opetusta ja kyselemässä heiltä. Ja kaikki ihmettelivät Jeesuksen viisautta, kun hän vastasi puolestaan opettajien esittämiin kysymyksiin. Sitten perhe palasi takaisin Nasaretiin. "Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä." (j.52)

Jeesuksen elämästä ajalta ennen hänen julkista toimintaansa saarnaajana ja parantajana ja ihmeiden tekijänä ei ole evankeliumeissa tämän enempää kerrottu. Tiedämme silti sen, että Jeesus ei saanut opetusta sen ajan Raamattu-kouluissa. Tämä nähdään siitä, kun juutalaiset hämmästelivät hänen viisauttaan ja sitä, kun hän tunsi kirjoitukset niin hyvin myöhemmässä elämässään. He sanoivat:

"Kuinka tämä osaa kirjoituksia, vaikkei ole oppia saanut?" (Joh. 7:15)

Ja kun tuli sapatti, rupesi hän opettamaan synagoogassa; ja häntä kuullessaan monet hämmästyivät ja sanoivat:

"Mistä tällä on kaikki tämä, ja mikä on se viisaus, joka on hänelle annettu? Ja mitä senkaltaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta? Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" (Mar. 6:2-3)

Jeesuksen perhe

Jeesuksen isä oli ammatiltaan rakentaja, mahdollisesti puuseppä tai kivien työstäjä. Hän on voinut olla myös rakennusmestari ja urakoitsija, jolla on ollut oma yritys. Kreikankielen sana "tekton" on monitulkintainen tässä asiayhteydessä. Matteus sanoo, että Jeesus oli "rakentajan poika" ja Markus sanoo, että Jeesus oli itse myös "rakentaja, Marian poika". (Matt 13:55; Mar. 6:3) Tästä voidaan päätellä, että Jeesus olisi toiminut isänsä ammatissa julkiseen toimintaansa asti. Molemmat evankeliumit kertovat Jeesuksella olleen myös veljiä ja sisaria, joista nimeltä on mainittu Jaakob, Joses, Juuda ja Simon. He syntyivät Joosefille Mariasta, joten hän ei ole "ikuinen neitsyt" niin kuin katolinen kirkko opettaa. (Matt. 13:54-56; Mar 6:3.)

Jeesuksen isästä Joosefista ei puhuta Raamatussa paljoakaan. Tämän vuoksi on arveltu, että hän olisi kuollut ennen kuin Jeesus aloitti julkisen toimintansa. Sitä ei ole kuitenkaan suoraan sanottu. Jotkut ovat sitä mieltä, että Joosef oli tuolloin vielä elossa, koska juutalaiset tunsivat hänet. (Joh. 6:42) Verbi "tuntea" on tässä menneessä aikamuodossa eli perfektissä. Sen avulla ei voida todistaa asiaa puoleen eikä toiseen. Evankeliumien muut kohdat näyttävät kuitenkin viittaavan Joosefin varhaiseen kuolemaan. Kun Jeesuksen perheestä puhutaan, niin Joosefia ei mainita (ei tosin Jeesuksen sisariakaan). (Matt. 12:47; Mar. 3:32; Luuk. 8:20) On siis hyvinkin todennäköistä, että Joosef olisi nukkunut pois ennen Jeesuksen julkisen toiminnan alkua. Siinä olisi myös syy siihen, miksi Jeesus tahtoi Johanneksen pitävän huolta hänen äidistään hänen kuolemansa jälkeen. (Joh 19:26-27.) Perimätiedon mukaan Johannes noudatti Herran tahtoa ja piti huolta Mariasta tämän kuolemaan asti. Koska Joosefia ei mainita missään lähteessä Jeesuksen julkisen toiminnan aikana eikä edes hänen kuolemansa hetkellä, niin on hyvin uskottavaa, että hän oli nukkunut pois jo ennen näitä tapahtumia.

Johannes mainitsee Jeesuksen veljet huonossa valossa ennen juutalaisten lehtimajanjuhlaa. (Joh. 7:1-9) He eivät uskoneet Jeesukseen, vaikka olivat luultavasti kuulleet vanhemmiltaan sen, mitä enkeli Gabriel oli Herrasta ennustanut jo ennen hänen syntymäänsä, ja mitä kaikkea Jeesus-lapsesta oli Pyhän Hengen vaikutuksesta myöhemmin sanottu. Koska Jeesus oli vaeltanut ja saarnannut tuolloin mahdollisesti jo 2,5 vuotta, niin hänen veljiensä usko oli ehkä hiipunut, sillä Jeesus ei ollut tehnyt vieläkään itseään tunnetuksi maailmalle. Kun veljet sitten myöhemmin näkivät Jeesuksen ylösnousseena, tuli heistä hänen väkeviä todistajiaan. Jaakobin ja Juudan kirjeet ovat siitä todistuksena Raamatussa. Jaakob oli yksi Jerusalemin seurakunnan vanhimmista ja Paavali kutsui häntä pylvääksi hänen suuren vaikutusvaltansa ja merkityksensä vuoksi seurakunnassa. (Gal 2:9; Apt 15:13-22.) Tämä herättää toivoa niiden kohdalla, joiden usko horjuu: uskossa on mahdollista uudistua niin että matka päättyy Herran kunniaan ja kirkkauteen.

Johannes Kastaja Herran tien raivaajana

Johannes Kastaja ja Jeesus syntyivät samana vuonna noin kuuden kuukauden välein toisistaan. Heidän äitinsä olivat enkeli Gabrielin ilmoituksen mukaan sukua keskenään. (Luuk. 1:24-37) Enkeli puhui Johanneksen isälle Sakariaalle jo ennen pojan syntymää ja sanoi hänen olevan se profeetta, josta oli ennustettu Tanakhissa, Vanhassa testamentissa. (Jes. 40:1ss.; Sak. 3:1; 4:5-6)

"Älä pelkää, Sakarias; sillä sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes. Ja hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymisestään. Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta. Ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa, tykö. Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan." (Luuk. 1:13-17)

Myös Sakarias ennusti Johanneksesta, että hän oli oleva suuri ja valmistava tien Herralle. (Luuk. 1:67-79) Jeesus arvosti Johanneksen niin korkealle Jumalan palvelijana ja pelastussuunnitelmassa, että sanoi hänen olevan "suurin vaimoista syntyneiden joukossa" ja että "hän on enemmän kuin profeetta". (Luuk. 7:18-29) Tämä on hyvin merkittävä tunnustus ottaen huomioon, miten lyhyen ajan Johannes ehti toimia profeettana verrattuna Vanhan testamentin suuriin kirjaprofeettoihin. Mielenkiintoista on myös se, että Johannes ei kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi säilynyt meidän päiviimme asti, eikä hänen puheitaankaan ole sisällytetty paljon itse Raamattuun. Siitä huolimatta Jeesus arvosti hänet korkeammalle kuin muut profeetat.

Johannes Kastajan tehtävä oli raivata tie auki Jeesukselle, joka oli tuleva hänen jälkeensä. (Luuk. 1:15-2:22) Hän on se, josta profeetta Jesaja on sanonut:

Huutavan ääni kuuluu: "Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme. Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi. Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut." (Jes. 40:3-5)

Johannes ehti toimia luultavasti vain vajaan vuoden ajan ennen vangiksi joutumistaan, mikä päättyi hänen kuolemaansa. Herodes Antipas tapatti hänet, koska hän nuhteli häntä veljensä Filippuksen vaimon pitämisestä. (Matt. 14:1-12) Johannes ehti saada silti paljon opetuslapsia. Hänen opetuslapsensa harrastivat lähetystoimintaa niin kuin Jeesuksenkin seuraajat. Johanneksen opetuslapsia oli mm. Efeson kaupungissa, jossa myöhemmin Paavalin työtoveriksi tullut Timoteus opetti tarkoin Jeesuksesta, vaikka tunsi tuolloin vasta Johanneksen kasteen. Efesossa oli myös muita Johanneksen opetuslapsia, jotka eivät olleet saaneet opetusta apostoleilta ennen Paavalin saapumista kaupunkiin. (Apt. 18:24-19:12)

Johannes saarnasi parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi Juudean erämaassa ja Jordanin ympäristössä. Hän opetti kansalle Jumalan tahdon tekemistä. Kansan tuli kääntyä pois pahuudestaan, hylätä syntinsä ja elää oikeamielisesti kääntymisensä jälkeen. Johanneksen toiminnassa oli uutta se, että hän vaati kastetta myös juutalaisilta sen merkiksi, että he olivat kääntyneet pois synneistään. Aiemmin oli kastettu vain niitä pakanoita, jotka olivat kääntyneet juutalaisuuteen. Juutalaiset pitivät itseään Jumalan valitsemana kansana niin puhtaina, että he eivät omasta mielestään tarvinneet kääntymistä Jumalan tykö eivätkä sitä seuraavaa kastetta.

Johannes Kastaja alkoi saarnata parannuksen kastetta keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuotena. (Luuk 3:1.) Tiberius hallitsi Rooman valtakuntaa vuosina 14–37, mutta Barry D. Smithin mukaan hän ehti hallita ennen edeltäjänsä Augustuksen kuolemaa paria maakuntaa hänen kanssahallitsijanaan vuodesta 11 (= A.U.C. 764) (Velleius Paterculus 2.121) tai 12 lähtien (A.U.C. 765) (Suetonius, Tib. vit. 21) (A.U.C = ab urbe condita [Rooman kaupungin perustamisesta lukien]). Tämän perusteella olisi mahdollista, että Johannes alkoi raivata tietä Herralle jo vuonna 25 tai viimeistään vuonna 27, riippuen laskutavasta. Muussa tapauksessa Tiberiuksen 15. vuosi keisarina olisi ollut joko vuosi 28 tai 29. Tällä on merkitystä, kun määritämme sitä aikaa, jolloin Jeesus aloitti julkisen toimintansa ja kuoli ristillä.

Milloin Jeesus aloitti julkisen toimintansa?

Jeesus oli noin 30-vuoden ikäinen, kun hän aloitti julkisen toimintansa. (Luuk. 3:23) Hän antoi Johanneksen kastaa itsensä ennen Israelin eteen asettumista. Vaikka Jeesus oli synnitön, kävi hän kasteen haudassa, jotta kaikki vanhurskaus tulisi täytetyksi. (Matt. 3:13-17) Herra oli noin puoli vuotta Johannesta nuorempi, joten hänet kastettiin arviolta vuosien 25 ja 28 välillä. Parhaiten ajoitukseen tuntuisi sopivan vuosi 27, sillä Jeesuksen on arveltu julistaneen evankeliumia kolmen ja puolen vuoden ajan ennen kuolemaansa Golgatan ristillä. Tähän johtopäätökseen on tultu, koska Johannes mainitsee kolme pääsiäisjuhlaa, joihin Herra osallistui. (Joh. 2:13; 6:4; 11:55)

Messiaan piti kuolla pääsiäislampaan esikuvan mukaan nisankuun 14. päivänä. (2. Moos. 12:6) Hänen kuolinpäivänsä on ollut evankeliumien mukaan keskiviikko, ei perjantai niin kuin katolinen kirkko on väittänyt. Kalenteria taaksepäin tutkittaessa on päädytty tulokseen, jonka mukaan nisankuun 14. päivä sijoittui näihin aikoihin keskiviikkoon vain vuonna 30. Tästä syystä oletan, että Jeesus olisi aloittanut julkisen toimintansa vuoden 27 syksyllä. Siitä kesti 3,5 vuotta hänen kärsimykseensä pääsiäisenä ja syntien sovitukseen Jumalan valitsemana uhrikaritsana, joka on ottanut pois maailman synnin.

Danielin kirjan yhdeksännen luvun ennustus

Danielin kirjassa on ennustus, joka on liitetty perinteisesti Jeesukseen Kristukseen. (Dan. 9:24-27) Ennustuksen ajanmääritykset ja monitulkintainen kieli ovat aiheuttaneet kuitenkin ongelmia tutkijoille. Hepreankielinen alkuteksti on kirjoitettu ilman vokaalimerkintöjä kokonaan pienillä kirjaimilla ja ilman välimerkkejä. Tämä on vaikeuttanut tulkintoja entisestään. Vaikka oikean ymmärryksen saaminen profetiasta on melkeinpä ylivoimainen tehtävä ja on tuottanut itsellenikin päänvaivaa menneinä vuosina, yritän jälleen kerran selvittää sitä, mitä siinä on sanottu. Profetia kuuluu suurin piirtein näin [joidenkin vaihtoehtoisten käännösten mukaan]:

"Sinun kansallesi ja pyhälle kaupungille on säädetty seitsemänkymmentä vuosiviikkoa. Silloin kapinasta ja synneistä tehdään loppu, vääryys sovitetaan, iankaikkinen vanhurskaus pystytetään, profetia päätetään ja kaikkein pyhin voidellaan. Tiedä siis ja ymmärrä, että siitä sanasta jonka mukaan Jerusalem on rakennettava jälleen on kuluva voideltuun/Messiaaseen asti seitsemän vuosiviikkoa ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa[, niin sen] katu ja muuri/ tori ja vallihauta/ tie ja jyrkkä reuna/ terävä päätös/harkinta/ymmärrys rakennetaan jälleen ja keskellä ahdistuksen aikaa/ ahdistavia aikoja/kipujen aikaa/ tuskaisia aikoja[. Niiden] kuudenkymmenenkahden vuosiviikon kuluttua voideltu/Messias leikataan pois/surmataan kansasta/[. Ja] ruhtinas/prinssi/sotapäällikkö tulee/hyökkää [tai: prinssin kansa hyökkää/ joukot hyökkäävät] ja hän/se itse on saava loppunsa tulvassa[. ja loppuun asti/loppuun on säädetty/määrätty sota/taistelu ja hävitys/tuho/autius[. Ja] hän vahvistaa liiton monille vuosiviikon ajaksi ja vuosiviikon puolivälissä hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin[, ja iljettävän epäjumalan] kauhistuksen siivin hävitys tulee täydellisenä, kunnes se mikä on säädetty vuodatetaan hävityksen ylle [tai: autius tulee täydellisenä... vuodatetaan autiuden ylle]" (Dan. 9:24-27)

Oikean ymmärryksen saaminen tästä monitulkintaisesta profetiasta on todella haastava tehtävä. En paneudu kovin tarkasti profetian sisältämiin moniin yksityiskohtiin ja käännösvaihtoehtoihin. Pyrin sen sijaan määrittämään profetian ajoitukset niin, että ne sopivat Messiaaseen Jeesukseen. Kristityt Raamatun opettajat ovat tulkinneet sen perinteisesti niin, että siinä ennustetaan Israelille luvatusta Messias-kuninkaasta, joka on se "voideltu", josta tässä puhutaan. Jotkut uskovat siten, että myös "kaikkein pyhin" tarkoittaisi Messiasta, vaikka se tarkoittaa muualla Vanhassa testamentissa Jumalan temppelin kaikkein pyhintä osaa, jossa liiton arkki ja lain taulut sen sisällä sijaitsivat. Heprealaiskirjeen mukaan kaikkein pyhin tarkoittaa taivasta, jossa Jumala asuu. (Hebr. 9:9-10:24)

Profetiassa puhutaan 70 vuosiviikosta, joka on jaettu osiin: "7 + 62 + 1 = 70" tai "7 + 62 + 0,5 +0,5 = 70". "Vuosiviikko" on raamatullinen termi, joka tarkoittaa "seitsemää vuotta": se tarkoittaa siis yhtä montaa vuotta kuin viikossa on päiviä. Tässä annetut ajat ovat siten:

  • 70 vuosiviikkoa on 490 vuotta (70 x 7 = 490)
  • 7 vuosiviikkoa on 49 vuotta (7 x 7 = 49)
  • 62 vuosiviikkoa on 434 vuotta (62 x 7 = 434)
  • 1 vuosiviikko on 7 vuotta (1 x 7 = 7)
  • 0,5 vuosiviikkoa on 3,5 vuotta (0,5 x 7 = 3,5)

Tämän lisäksi voidaan laskea eri lukujen summia, joista ajan määrityksen kannalta tärkeäksi voisi muodostua seitsemän ja kuudenkymmenenkahden vuosiviikon summa, joka on 483 vuotta ("7 + 62 = 69" ja 69 x 7 = 483).

  • 69 vuosiviikkoa on 483 vuotta (69 x 7 = 483)

Koska luvut on jaettu profetiassa jaksoihin, ei profetiaa ole tarkoitettu välttämättä ymmärrettäväksi yhdeksi ainoaksi ajanjaksoksi, joka kestäisi yhtäjaksoisesti 70 vuosiviikkoa (alkutekstissä on "seitsemänkymmentä seitsemää"). Sen sijaan profetian sisältämät ajat voivat sijoittua historian mihin vaiheeseen tahansa ja eri ajanjaksojen väliin voi sijoittua pitkiä ajanjaksoja. Meidän ei siis tarvitse laskea 490 vuotta jostakin profetiassa ilmoitetusta tapahtumasta lukien, jotta päätyisimme Messiaaseen tai Jerusalemin kaupungin jälleenrakentamisen aikaan. Profetiassa puhutaan silti molemmista tai ainakin siltä vaikuttaa, että ennustus koskee molempia: tulevaa Messiasta ja Jerusalemin kaupunkia.

Profetian tausta on siinä, että Daniel oli juutalainen pakkosiirtolainen ja asui Babyloniassa. Hän oli noussut hovissa ja valtakunnassa arvostettuun asemaan ja oli yksi tärkeimmistä hallitusmiehistä. Babylonian valtakunta oli juuri romahtanut ja Meedian kuningas hallitsi sillä alueella, jossa Daniel ja juutalaiset olivat pakkosiirtolaisina. (Dan. 9:1) Elettiin siis vuotta 539 e.Kr.

Daniel tutki Jeremian kirjan profetiaa ja näki, että Herra oli ennustanut Juudan pakkosiirtolaisuuden kestävän 70 vuotta. (Jer. 25:11-12; 29:10) Jeremia oli saanut tämän profetian vuonna 605 ennen ajanlaskun alkua. Kun Daniel luki profetiaa kävi hän rukoukseen Herran eteen ja tunnusti omat sekä kansansa synnit. Niin hänelle ilmestyi enkeli Gabriel, joka lausui nämä profetian sanat vastauksena Danielin rukoukseen. Daniel oli kysynyt Herralta kuinka kauan kansan tulisi elää vielä siitä hetkestä lähtien poissa omasta maastaan ja pyhästä kaupungista. Enkelin vastaus pitää siten sisällään myös sen, milloin juutalaiset olisivat alkava paluumuuton Jerusalemiin ja milloin temppeliä alettaisiin jälleen rakentaa. (Sak. 7:5) Siten ensimmäinen ajanmääritys on 70 vuotta 70 vuosiviikon sijasta.

Juudan pakkosiirtolaisuutta koskeva profetia täyttyi vuosina 605–536. Toinen vaihtoehto on 608–539, sillä Jeremian kirjan 26. ja 27. luvun profetiat tulivat jo vuonna 608. Kun Persian kuningas Kyyros II Suuri alkoi hallita juutalaisten asuttamaa aluetta uudessa Meedo-Persian maailmanvallassa, niin hän antoi juutalaisille käskyn tai luvan palata omaan maahansa vuonna 536 (tai 539) e.Kr. (Esra 1:1) Temppelin rakentaminen viivästyi kuitenkin niin, että se (ja temppelin kaikkein pyhin) vihittiin käyttöön vasta vuonna 516 juutalaisen kalenterin adarkuussa (helmi-maaliskuussa). (Esra 8:15ss.) Profetian toinen tättymys voisi viitata tähän tapahtumaan. Se laskettaisiin vuodesta 587, jolloin Babylonin sotajoukot olivat tuhonneet Jerusalemin ja hävittäneet Salomonin rakentaman ensimmäisen temppelin. (587–516 = noin 70 vuotta)

Profetiassa mainitun Voidellun (Messiaan) oli määrä ilmestyä "seitsemän vuosiviikon" tai "62 vuosiviikon" tai näiden summan eli "69 vuosiviikon" kuluttua. Itse asiassa "voideltu" (Messias) voi olla kaksi eri henkilöä yhden sijasta. Jesaja kutsuu profetiassaan Persian kuningasta Kyyros II Suurta arvonimellä "Messias". (Jes. 45:1) Koska Kyyros (Raamatun Koores) oli juuri se kuningas, joka antoi määräyksen Juudan kansan paluumuutosta ja temppelin rakentamisesta, voisi profetia viitata myös häneen.

Tiedämme historiasta sen, että Kyyros oli tullut Persian kuninkaaksi jo vuonna 559 e.Kr. Persia oli tuolloin kuitenkin Meedian alaisuudessa toimiva vasallivaltio. Kyyros nousi kapinaan Mediaa vastaan vuonna 553 ja se kukistui vuonna 549. Kyyros valtasi tämän jälkeen Lyydian ja hänestä tuli koko yhdistetyn valtakunnan kuningas vuoteen 542 mennessä. "Seitsemän vuosiviikkoa" (49 vuotta) Jeremian kautta tulleesta Herran sanasta Kyyrokseen ovat voineet täyttyä kahdella eri tavalla. Jeremia profetoi ensin vuonna 608 Lähi-idän kansoista ja sanoi niiden joutuvan Babyloniin pakkosiirtolaisuuteen. (Jer. 26-27) Tästä profetiasta kului tarkasti 49 vuotta siihen, kun Kyyroksesta tuli kuningas (608–559=49). Toinen tapa laskea 49 vuotta on alkaa Juudan toisen osan pakkosiirtolaisuudesta vuonna 598. Näin päädytään Meedian kukistumisen vuoteen ja Kyyroksen todellisen valtakauden alkuun (598–49=549).

Jerusalemin ja temppelin jälleenrakentaminen ja Juudan kansan paluu omaan maahansa toteutuivat siis ensimmäisen kerran 70 vuoden kuluttua Jeremian kautta tulleesta profetian sanasta. Voideltu kuningas antoi silloin määräyksen, jonka mukaan Juuda saattoi palata takaisin ja rakentaa maahan sorretun temppelin uudestaan. Herran sanasta kului seitsemän vuosiviikkoa eli 49 vuotta tähän voideltuun kuninkaaseen eli Kyyrokseen.

Profetialla on kuitenkin toinen ja perusteellisempi täyttymys Messiaan Jeesuksen elämässä. Hänen ruumiinsa temppeli hajoitettiin maahan ja pystytettiin uudelleen niin että profetian hengelliset vertauskuvat saivat täyttymyksensä Jeesuksen Kristuksen ruumiin kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. (Joh. 2:19-21) Seitsemän vuosiviikon jälkeen kesti vielä 62 vuosiviikkoa siitä sanasta (määräyksestä), kun Messias oli alkava julkisen toimintansa. Siitä kului vielä puoli vuosiviikkoa, kun Kristuksen uhri lakkautti tai teki tarpeettomiksi Mooseksen laissa säädetyt teuras- ja ruokauhrit. Ajat, joita tässä lasketaan, ovat 483 vuotta ja 3,5 vuotta: 69 vuosiviikkoa ja puoli vuosiviikkoa. Profetian viimeinen puolikas vuosiviikko sijoittuu yleisen kristittyjen tulkinnan mukaan aikaan vähän ennen Kristuksen toista tulemusta, mutta en käsittele sitä asiaa tässä kirjoituksessani.

Barry D. Smith kirjoittaa {kaarisulkeissa on omia lisäyksiäni eivätkä ne kohdat ole tarkka käännös}:

"Profeetta Danielin mukaan oli kuluva 483 vuotta (seitsemän "seitsemää" ja 62 "seitsemää") temppelin jälleenrakennusta koskevan määräyksen ja Voidellun tulemisen välillä. (Dan 9:25) Historiassa on ollut itse asiassa kolme eri määräystä temppelin jälleenrakentamisesta: 1. Kyyroksen määräys (Esra 1:2-4; 6:3-5) vuonna 538/37 e.Kr.; 2. Artakserkseen määräys (Esra 7:11-26) vuonna 458 e.Kr.; 3. Artakserkseen toinen määräys (Neh. 2:5-8, 17, 18) vuonna 445 e.Kr. (katso L. Wood, A Commentary on Daniel, 252). Näistä keskimmäinen on mitä todennäköisimmin se, jota Danielin kirjassa (9:25) tarkoitetaan. Tämä johtaisi vuoteen 26 Messiaan tulemuksen vuotena, edellyttäen että tässä on tarkoitettu auringon kiertoon perustuvia vuosia (ja kun pidetään mielessä, että vuosien 1 eaa. ja 1 jaa. välillä on vain yksi vuosi). Tämä on Jeesuksen saaman kasteen arvioitu vuosi, josta myös hänen palvelustehtävänsä alkoi. Se, että Jeesus kastettiin vuonna 26 saa vahvistuksensa jakeesta Joh. 2:20. {Jeesus oli pääsiäisenä temppelin alueella ja sanoi vastauksena juutalaisten kysymykseen siitä, minkä merkin hän heille antaisi: "Hajottakaa maahan tämä temppeli niin minä pystytän sen kolmessa päivässä!" Niin juutalaiset sanoivat: "Tätä temppeliä on rakennettu 46 vuotta ja sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?!"} On tunnettua, että Herodes alkoi rekonstruoida temppeliä hänen hallituskautensa 18. vuotena eli vuonna 20 tai 19 e.Kr. (Ant. 15.380?) {Josephus Flavius, Antiques of the Jews, Book xv.xi.1, Complete works tai Works of}. Herodes sai kuninkuuden vuonna 37 e.Kr., joten hänen 46. vuotensa vuoden 20/19 e.Kr. jälkeen on 26/27 j.Kr. Jeesus kastettiin luultavasti muutamaa kuukautta ennen tätä temppelissä käytyä välikohtausta. Luukas ajoittaa Johannes Kastajan ilmestymisen Tiberiuksen 15. hallitusvuoteen, kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana (Luuk. 3:1). Tiberiuksesta tuli keisari Augustuksen kuoleman jälkeen vuonna 14, mutta roomalaisten lähteiden mukaan hän hallitsi (tiettyjä maakuntia) Augustuksen kanssahallitsijana alkaen joko vuodesta 11 (= A.U.C. 764) (Velleius Paterculus 2.121) tai 12 (A.U.C. 765) (Suetonius, Tib. vit. 21) (A.U.C = ab urbe condita [from the founding of the city, i.e., of Rome]). Kun ajoitus tehdään hänen ajastaan Augustuksen kanssahallitsijana, niin Tiberiuksen 15. hallitusvuosi on ollut joko 26 tai 27 (ei ole varmaa, mistä päivästä Luukas alkaa uuden vuoden, koska roomalaisessa maailmassa oli erilaisia käytäntöjä) {niin kuin myös juutalaisilla oli ja on eri käytäntö kuin meillä}. Pontius Pilatus sai nimityksen Juudean maaherraksi vuonna 26. Luukkaan tekemää ajoitusta voidaan pitää siten yhtenevänä Johanneksen evankeliumin ja Danielin kirjan ennustuksen kanssa (Dan. 9:25)."

Barry D. Smith, JESUS' BAPTISM AND TEMPTATIONS

Smithin tekemä selvitys Raamatun ajoituksista vahvistaa Jeesuksen julkisen toiminnan alkaneen vuonna 27. Siitä kesti 3,5 vuotta Herran kärsimykseen ja kuolemaan ristillä. Jeesus olisi kuollut tämän teorian mukaan vuonna 30 juutalaisten pääsiäisjuhlan aikana, joka sijoittuu kevääseen maalis-huhtikuulle (nisankuun 14. päivä). Kristuksen ruumiin ja veren uhri ovat tehneet tarpeettomiksi Mooseksen laissa määrätyt eläin- ja ruokauhrit, joten Danielin profetia voisi viitata jakeessa 9:27 myös Jeesukseen sen sijaan, että se viittaisi ainoastaan Rooman sotapäällikköön Tiitukseen, joka oli keisarin poika, ja josta tuli myöhemmin keisari. (Tässä on arveltu olevan viittaus myös lopun ajan antikristukseen). Se, että Jerusalemin tuhoaja ja hävittäjä, oli saava loppunsa "tulvassa" voisi viitata barbaarien kansannousuun, joka päätti läntisen Rooman valtakunnan valtakauden. "Tulva" tai "tulvivat vedet" tarkoittavat Raamatun kuvakielessä sotajoukkoja, yleensä kansojen paljoutta tai Herran lähettämiä vitsauksia ja tuomioita. (Dan. 11:10, 22, 40; Jes. 8:8; 23:10; 28:2; 30:28; 54:9; 66:12; Ilm. 17:15)

Danielin seitsemän vuosiviikkoa sopivat sellaisenaan Jeesukseen Kristukseen, jos aletaan laskeminen siitä, kun Herodes Suuri alkoi rakentaa tai oikeammin korjata Jerusalemin temppeliä vuonna 20/19 ennen ajanlaskun alkua. Koska Herra kuoli ristillä arvioideni mukaan vuonna 30, niin se tapahtui tarkalleen ottaen seitsemän vuosiviikkoa eli 49 vuotta sen jälkeen, kun Herodes alkoi rakentaa temppeliä. Tämän lisäksi 62 vuosiviikkoa saadan sisällytettyä profetiaan, kun lisätään siihen mainitut 7 vuosiviikkoa Smithin selityksen tapaan.

Jeesus saarnaajana, profeettana ja parantajana

Kun Johannes oli kastanut Jeesuksen, johdatti Henki hänet ensin erämaahan, jossa Herra paastosi 40 päivää. Silloin saatana ilmestyi hänelle ja kiusasi häntä viettelemällä häntä syntiin. Saatana käytti kiusaamisensa apuna Raamatun kirjoituksia, mutta Herra voitti paholaisen siteeraamalla oikein Jumalan sanaa. (Matt. 4:1-11; Mar. 1:12-13; Luuk. 4:1-13)

Tämän jälkeen Jeesus meni Galileaan ja asettautui asumaan Kapernaumin kaupunkiin, jotta profeetta Jesajan kautta tullut Herran sanan ennustus olisi toteutunut (Matt. 4:12-14):

"Mutta ei jää pimeään se, mikä nyt on vaivan alla. Entiseen aikaan hän saattoi halveksituksi Sebulonin maan ja Naftalin maan, mutta tulevaisuudessa hän saattaa kunniaan merentien, Jordanin tuonpuoleisen maan, pakanain alueen. Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus." (Jes. 8:23-9:1)

Jeesus kierteli pitkin Galileaa ja saarnasi Jumalan valtakunnan evankeliumia (Jumalan kuninkuuden lähelle tulemista). Jeesus kehotti kuulijoitaan parannukseen eli mielenmuutokseen: kääntymään pois synneistään. Hän myös kastoi seuraajiaan tai oikeammin hänen opetuslapsensa kastoivat heitä. (Joh. 3:22, 26; 4:1-2)

Kansaa tuli kaikkialta Galileasta, Dekapolista, Jerusalemista, Juudeasta ja Jordanin itäpuolelta Herran luokse. Hän saarnasi heidän synagoogissaan ja opetti kansaa myös ulkona tasangoilla ja vuoren rinteillä, missä ikinä hän heitä kohtasi. Hän paransi myös kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta, niin että kansa ihmetteli häntä ja osa piti häntä Israelille luvattuna Messiaana. (Matt. 4:12ss.; Mar. 1:14ss.)

Kun Jeesus saapui lapsuutensa kaupunkiin Nasaretiin toimintansa alkuvaiheissa, meni hän tapansa mukaan sapattina synagogaan ja nousi lukemaan. (Luuk. 4:14ss.) Niin hänelle annettiin profeetta Jesajan kirja, jossa on kirjoitettuna:

"Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta..." (Jes. 61:1-2)

Ja käärittyään kirjan kiinni, hän antoi sen palvelijalle ja istuutui. Ja kaikkien silmät olivat kiinnitetyt häneen. Niin hän rupesi puhumaan heille ja sanoi:

"Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen." (Luuk. 4:21)

Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät. Ja osa heistä olisi halunnut nähdä hänen tekevän ihmetekoja, samanlaisia kuin hän oli tehnyt Kapernaumissa ja kaikkialla Galileassa, jossa hän oli opettanut kansaa. Jeesus ei tehnyt sillä kertaa ihmeitä, vaan sanoi, miten heidän isiensä Jumala oli valinnut profeettojen aikoina pakanoita parantaakseen heidät. Juutalaiset suuttuivat tästä niin, että tulivat kiukkua täyteen ja yrittivät tappaa hänet. Herra pääsi kuitenkin pakenemaan heidän keskeltään, koska hänen aikansa ei ollut vielä tullut. (Luuk. 4:22-30)

Näemme tästä sen, että Jeesus herätti kuulijoissaan vastakkaisia tunteita ja reaktioita, niin kuin tekee nykyäänkin. Toiset ihailevat Herraa ja ylistävät häntä, mutta toiset eivät usko häneen ja vihaavat häntä ehkä enemmän kuin mitään tai ketään muuta tässä maailmassa. Toisille Herra ei taas merkitse yhtään mitään ja he jatkavat elämäänsä haluamatta tietää hänestä enempää kuin ovat jostakin sattuneet hänestä vahingossa kuulemaan.

Jeesuksen saarnan sisältö oli hyvin yksinkertainen. Hän kehotti kansaa hylkäämään syntiset elämäntavat ja toimimaan oikein: siten kuin Jumala on käskenyt meitä kymmenessä käskyssä. (Matt. 5–7) Jeesus tiivisti kymmenen käskyä kahteen suurimpaan rakkauden käskyyn ja sanoi:

"Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi" Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat. (Matt. 22:36-40)

Lähimmäisen rakastamisen käskyn voi sanoa myös ns. kultaisena sääntönä:

"Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille." (Luuk 6:31)

"Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat." (Matt. 7:12)

Jos siis teemme lähimmäiselle sitä hyvää, mitä toivomme hänen tekevän meille, niin me täytämme kuninkaallisen lain ja elämme Jumalan tahdon mukaan. Meidän tulee tietysti sen lisäksi välttää pahan tekemistä lähimmäiselle, jotta pysyisimme Isän tahdossa. Kultainen sääntö on niin yksinkertainen, että jopa laista tietämättömät pakanat voivat sitä noudattaa. Jumalan ikuinen moraalilaki on kirjoitettuna meidän sydämiimme ja ilmenee sisäisenä oikedentajuna jokaisen ihmisen elämässä. Jumala voi tuomita jokaisen ihmisen oikeudenmukaisesti ja oikeamielisesti sen perusteella, mitä olemme tehneet elämämme aikana, hyvää vai pahaa, ja kumman mukaan olemme eläneet. (Room. 2:12-16,27-29; 6:16; Joh. 5:28-29; Matt. 6:24)

Jeesus oli opettajana vertaansa vailla. Hän osasi puhua suurille kuulijajoukoille ja opettaa henkilökohtaisesti kutakin ihmistä. Jeesus puhui opetuslapsilleen sillä tavalla, että heidän oli mahdollista ymmärtää hänen sanansa. (Mar. 4:33; Matt. 15:10) Hän poikkesi tässä suhteessa täydellisesti nykyisen ajan korkeasti koulutetuista teologeista, joiden sanoja ei ymmärrä kukaan, eivät edes he itse. Jeesus osoitti sanoillaan ja teoillaan, että hänellä oli Jumalalta saadut valtuudet opettaa, toisin kuin monilla nykyään toimivilla Raamatun opettajilla. (Matt. 7:21-29)

Jeesus teki monia voimallisia tekoja ja paransi sairaita, herätti jopa kuolleita ylös kuolleista. Hän on tehnyt ehkä eniten ihmeitä koko maailman historiassa, vaikka sanoi apostolien tekevän suurempia ihmeitä kuin hän teki elämänsä aikana. (Joh. 14:10-12) Jeesus tyynnytti mm. myrskyn pelkän sanansa voimalla ja käveli vetten päällä Galilean järvellä. (Mar. 4:35-41; Matt. 14:22-36.) Monille on tuttu se ihme, kun Herra siunasi pienen pojan eväät – viisi leipää ja kaksi kalaa – niin että niistä riitti ruokaa tuhansille häntä kuulemaan tulleille ihmisille. (Matt. 14:15-21; Joh. 6:1-27) Johannes kirjoittaa:

"Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä." (Joh. 20:30-31)

Jeesuksen teot todistavat hänen arvovallastaan ja lähettäjästään, Isästä Jumalasta. Ellei Isä olisi asunut Jeesuksen sydämessä ja vaikuttanut hänen tekojaan, ei hän olisi voinut ihmeitä tehdä. Jopa Jeesusta vainonneet fariseukset joutuivat tunnustamaan sen, että Herra oli parantanut sairaita, mutta koska hän teki sitä myös sapattina, tavoittelivat he häntä tappaakseen hänet! (Luuk. 13:10-17; Joh. 7:14-25) Heidän joukossaan oli yksi, joka häpesi tulla Herran tykö päivän valossa, mutta halusi jutella hänen kanssaan. Niinpä hän saapui yöllä Jeesuksen majapaikkaan ja tunnusti, että Jumalan täytyi olla Herran kanssa, sillä kukaan ei voisi muuten näitä tunnettuja ihmeitä tehdä. (Joh. 3:1-2) Tässä on hyvä huomata se, että Jeesus oli ihmisenä täysin riippuvainen Isästään, sillä ilman häntä ja Pyhän Hengen voimaa ei hän olisi voinut tehdä Isän tekoja ja puhua hänen sanaansa. (Joh. 5:17-30; 10:24-38; 12:49-50; Matt. 26:53) Mutta koska Isä puhui hänen kauttaan, saattoi Herra sanoa:

"Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä." (Joh. 6:63)

"Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä. Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman. Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut." (Joh 12:46-50)

Pietari oli ensimmäinen apostoleista, joka tunnisti Jeesuksen Jumalan pojaksi ja Kristukseksi, siksi profeetaksi ja vapahtajaksi, jota Israel odotti. (Matt. 16:16-20; Joh. 1:19-27) Kun muut opetuslapset paitsi ne kaksitoista jättivät Jeesuksen hänen puhuttuaan heille "kovan puheen", kysyi Herra heiltä:

"Tahdotteko tekin lähteä pois?"

Simon Pietari vastasi hänelle:

""Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä." (Joh. 6:68-69)

Jeesuksen tekemistä ihmeistä ehkä suurin on se, kun hän herätti ystävänsä Lasaruksen kuolleista. (Joh. 11-12) Tämä Lasarus oli toiselta nimeltään Simon ja hän sairasti pitalia, johon hän mahdollisesti myös kuoli. (Matt. 26:6; Mar. 14:3) Kun Lasarus oli maannut haudassa neljättä päivää, herätti Jeesus hänet kuolleista, vaikka ruumis oli alkanut jo haista mätänemisen tuloksena. Herran teosta tekee vielä ihmeellisemmän se, että hän oli puhunut siitä etukäteen vertauksessaan Rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. (Luuk. 16:19-31, lue selitys) Jeesus oli siis myös profeetta, joka näki tulevaisuuteen ja ennusti tulevia tapahtumia. Tämä ei ollut ainoa kerta, kun hän niin teki; tapauksia on monia. Herra ennusti lisäksi maailman lopusta ja toisesta tulemuksestaan, joka on lähellä: sen pitäisi tapahtua meidän päivinämme, kunhan loputkin ajan merkit täyttyvät. (Matt. 24-25; Mar. 13; Luuk. 17:20-37; 21:5-38.)

Kaksi muuta henkilöä, jotka Jeesus herätti kuolleista, olivat synagogan esimiehen Jairuksen tytär ja erään Nain-nimisestä kaupungista olevan leskivaimon ainoa poika. (Luuk. 8:41-56; 7:11-17) Jeesus paransi myös vaikeasti ja syntymästään asti sairaita ihmisiä. Heidän kohdallaan ei ollut epäilystäkään siitä, että todellista Jumalan tekemää ihmettä ei olisi tapahtunut. Niinpä Herra paransi muuan miehen, joka oli sairastanut 38 vuotta ja oli liikuntakyvytön raajarikko. (Joh. 5:1-14) Sitten hän paransi sokeana syntyneen miehen, niin että se tuli myös niiden tietoon, jotka vainosivat Jeesusta ja tahtoivat hänen kuolemaansa. (Joh. 9) He saivatkin siihen aiheen ja syyn, koska Jeesus sanoi olevansa Jumalan poika ja antoi syntejä anteeksi. (Joh. 5:17-30; 10:24-38; Luuk. 5:17-26; Joh. 8:1-11) Koska vain Jumalalla on valta antaa syntejä anteeksi, syyttivät he Jeesusta jumalanpilkasta, kun hän sanoi halvaantuneelle miehelle:

"Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut."

Niin he sanoivat:

"Kuka tämä on, joka puhuu Jumalan pilkkaa? Kuka voi antaa syntejä anteeksi, paitsi Jumala yksin?"

Mutta kun Jeesus tiesi heidän ajatuksensa, vastasi hän ja sanoi heille:

"Mitä te ajattelette sydämessänne? Kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut', vai sanoa: 'Nouse ja käy'? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi,"

– hän sanoi halvatulle

"Minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."

Ja kohta hän nousi heidän nähtensä, otti vuoteen, jolla oli maannut, ja lähti kotiinsa ylistäen Jumalaa. Ja heidät kaikki valtasi hämmästys, ja he ylistivät Jumalaa; ja pelkoa täynnä he sanoivat: "Me olemme tänään nähneet ihmeellisiä." (Luuk. 5:21-26)

Vaikka osa juutalaisista siis uskoi Jeesukseen, tavoitteli osa häntä tappaakseen hänet. Erityisesti juutalaisten hallitusmiehet, fariseukset ja kirjanoppineet, vainosivat alati Herraa. Kun aika oli sitten kypsä, saivat he puhuttua kansan puolelleen ja kääntymään Herraa vastaan, niin että se, mitä viimeisenä pääsiäisenä tapahtui, on tullut meidän kaikkien tietoon. Ja siinä sanomassa on luvattu meille lunastus synneistämme: syntien anteeksisaaminen Kristuksen ruumiin ja veren uhrin tuoman sovituksen kautta, kun vain uskomme häneen ja käännymme itse kukin pois pahuudestamme.

Jeesuksen viimeiset päivät

Viimeisen pääsiäisen tapahtumien aikataulusta on olemassa monia eri tulkintoja, mutta vain yksi niistä on totta sen mukaan kuin asiat ovat todella tapahtuneet. Erityisesti katolisen kirkon levittämä aikataulu on aiheuttanut monissa vilpittömissä kristityissä kysymysten ryöpyn. Miten voi olla mahdollista, että Jeesus olisi kuollut perjantaina ja noussut ylös sunnuntaina, jos hänen piti maata haudassa "kolme yötä ja kolme päivää" tai nousta ylös "kolmantena päivänä", niin kun hän oli itse monta kertaa sanonut? (Matt 12:40; 16:21; 17:23; 20:19)

Vaikka aikoja laskettaisiin millä tavalla tahansa, niin perjantaista sunnuntaihin ei saada kuin kaksi yötä ja yksi kokonainen päivä sekä muutama tunti perjantaita ja pari hetkeä sunnuntaita. Niinpä katolisen kirkon kertoma aikataulu ei voi pitää mitenkään paikkaansa. He ovat muuttaneet ajan ja lainkin, sillä katolinen kirkko on poistanut toisen käskyn, jossa kielletään Jumalan kuvien tekeminen ja niiden palvonta, ja jakanut 10. käskyn ("Älä himoitse!") keinotekoisesti kahtia. (2. Moos. 20:1-17) He ovat sen lisäksi alkaneet pyhittää sapatin sijasta "auringon päivää" eli sunnuntaita (Sunday). Katolisen kirkon perinteille ja tavoille ei löydy kunnollista raamatullista perustetta.

Kun Raamatun profetiat Kristuksen elämästä, kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta avautuvat ymmärryksellemme, huomaamme niiden täyttyneen tarkasti Jeesuksen elämässä. Tämä lisää meidän uskoamme, sillä vain kaikkitietävä Jumala on voinut ennustaa nämä tapahtumat etukäteen niin tarkasti kuin Raamatussa on tehty. Kun ymmärrämme kirjoituksia oikein, vahvistuvat silloin myös Jeesuksen sanat tosiksi. Hän makasi maan povessa "kolme yötä ja kolme päivää", tai nousi ylös kuolleista "kolmantena päivänä", niin kuin hänen esikuvansa Joona kertoo. (Jna 2)

Ei ole sattumaa, että Joona puhuu "tuonelan kohdusta" ja "haudasta", kun kertoo ajastaan vesipedon vatsassa. (3, 7) Tämä on esikuvallista puhetta ja kertoo edeltä Kristuksen viettämästä ajasta haudassa ristinkuoleman jälkeen. Ja niin kuin "kala" oksensi Joonan ulos kuivalle maalle ja pelasti hänet, niin myös Isä herätti Jeesuksen ylös kuolleista kolmantena päivänä ja pelasti hänet kuolemalta. Herra toi samalla valoon elämän evankeliumin kautta pelastukseksi iankaikkiselta kuolemalta koko ihmiskunnalle.

Olemme saaneet jo aiemmin selville sen, että Jeesus kastettiin mitä todennäköisimmin vuonna 27 ja mahdollisesti syksyllä, koska hänen palvelustehtävänsä kesti luultavasti 3,5 vuotta sen mukaan kuin Daniel on hänestä kirjoittanut. (Dan. 9:27) Kun viimeinen pääsiäinen oli lähellä, niin silloin elettiin vuoden 30 kevättä, maalis-huhtikuuta. Mooseksen lain mukaan pääsiäinen oli joka vuonna juutalaisen kalenterin nisan-kuun eli aabib-kuun (aaviv-kuun) 14. päivänä. Pääsiäisen uhrilammas piti teurastaa silloin illan hämärissä ja syödä se loppuun asti ennen aamun valkenemista. (2. Moos. 12:6ss)

Pääsiäisen uhrikaritsa on esikuva tulevan Messiaan uhrista ihmiskunnan hyväksi. (1. Kor. 5:7) Jeesus Kristus Nasaretilainen on se "Jumalan karitsa, joka on ottanut pois maailman synnin." (Joh. 1:29) Heprealaiskirje kuvaa yksityiskohtaisesti sen, miten Jeesus täytti Mooseksen lain esikuvat ja poisti synnin kuolemalla yhden ainoan kerran syntisten edestä, kun sovitti meidät Isän Jumala kanssa. (Hebr. 2:14-18; 9:9-10:25)

Jeesus alkoi kertoa opetuslapsilleen tulevasta kärsimyksestään, kuolemastaan ja ylösnousemisesta jo hyvissä ajoin ennen Jerusalemiin saapumista, mutta opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet hänen sanojaan. (Matt 12:40; 16:21; 17:23; 20:19; Luuk 9:22; 13:32; 18:31-34.) Herra avasi heidän ymmärryksensä käsittämään Kristusta koskevat profetiat vasta sen jälkeen, kun hän oli noussut ylös ja ilmestynyt heille suljetussa huoneessa. (Luuk. 24:44ss.)

Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus saapui Betaniaan "kuusi päivää ennen pääsiäistä". (Joh. 12:1) Juutalaisen tavan mukaan se päivä luettiin mukaan laskuun, jona Jeesus saapui Betaniaan, joten tästä päivästä oli todellisuudessa aikaa pääsiäiseen enää viisi päivää meidän ajanlaskutapamme mukaan. Jeesus saapui Jerusalemiin seuraavana päivänä sen jälkeen, kun oli käynyt ensin Betaniassa ystävänsä Lasaruksen ja hänen sisariensa Martan sekä Marian luona. (Joh. 12:12ss.) Tämä Lasarus on sama henkilö kuin "pitalinen Simon" Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa. (Matt. 26:6; Mark. 14:3; vrt. Joh. 11-12) Jeesus oli herättänyt hänet ylös kuolleista, mikä oli myös häntä vainonneiden fariseusten tiedossa. Koska kansa seurasi Jeesusta Lasaruksen tähden, tahtoivat ylipapit ja fariseukset tappaa myös hänet eikä vain Jeesusta. (Joh. 12:11ss.)

Jeesus saapui tämän tulkinnan mukaan viimeistä kertaa Jerusalemin alueelle vuonna 30 nisan-kuun 9. päivänä, joka oli perjantai. Hänen täytyi tulla Jerusalemin alueelle hyvissä ajoin ennen pääsiäistä, jotta hänen ei olisi tarvinnut rikkoa sapatin käskyä, sen mukaan kuin juutalaiset sitä tulkitsivat. Nisan-kuun 10. päivä oli viikkosapatti, jonka aikana juutalaisten oli lupa kulkea vain sapatinpäivän matkan, joka on noin 1,2 kilometriä eli kuusi stadionia (6 x 192 m= 1152 m) Myös apostolit noudattivat tätä sääntöä sen perusteella, mitä Apostolien teoissa on kirjoitettu. (Apt. 1:12)

Betaniasta on matkaa Jerusalemiin noin 2,8 kilometriä (1,75 mailia x 1609 m = 2,8 km), joten Jeesus ei voinut kulkea sieltä Jerusalemiin rikkomatta sapatinmatkan sääntöä. Hän ei jäänytkään Betaniaan vaan jatkoi matkaansa Öljymäelle, joka sijaitsee sopivasti juuri alle sapatinmatkan päässä Jerusalemin kaupungista. Jeesus opetti kansaa viimeiset päivänsä Jerusalemissa ja vietti yöt Öljymäellä. (Luuk. 21:37; vrt. Matt. 21:1)

Jeesuksen täytyi tulla Mooseksen lain mukaan Jerusalemiin aabib-kuun eli nisan-kuun 10. päivänä. Israelin perhekuntien oli määrä ottaa juuri sinä päivänä talteen virheetön vuoden vanha uhrikaritsa, lampaista tai vuohista. (2Moos 12:3-6; vrt. Joh 1:29; 1Kor 5:7.) Kun Jeesus saapui Jerusalemiin juuri silloin, nisan-kuun 10. päivänä, niin Mooseksen lain kautta annettu ennustus Jumalan Karitsasta kävi toteen kirjaimellisesti. Se päivä oli siis meidän kalenterimme lauantai eli sapatin päivä.

Jumala on säätänyt Mooseksen laissa muitakin sapatteja kuin vain viikkosapatin, joka sijoittuu meidän viikkokalenterissamme lauantaihin. Hän on säätänyt kunkin vuotuisen juhlan yhteyteen vuotuisia sapatinpäiviä, joita vietetään siis vain kerran vuodessa. Meidän on tarpeellista tietää tämä asia, jotta voimme sijoittaa Jeesuksen viimeisten päivien tapahtumat oikein kalenteriimme.

Kun Jeesus saapui Jerusalemiin nisan-kuun 10. päivänä, niin kansa otti hänet vastaan kuin messiaan, kuin kuninkaan. Se hurrasi ja huusi:

"Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, hoosianna korkeuksissa!" (Matt. 21:9)

Kansa tai osa siitä siis uskoi siihen, että Jeesus oli Israelin tuleva kuningas ja Daavidin jälkeläinen. He siis uskoivat Jumalan Daavidille antaman lupauksen, jonka mukaan hänen jälkeläisensä oli istuva aina Israelin hallitsijana. (2. Sam. 7:12-16; Psa. 89:20-37) Jeesus oli isänsä Joosefin sukupuun mukaan Daavidin jälkeläinen alenevassa polvessa, joten hän kelpaa kuninkaallisen sukulinjan edustajana Israelin kuninkaaksi. (Matt. 1:1-17; Apt 2:30; 13:22-23; Room 1:1-4; Ilm 22:16)

Jeesus oli käskenyt opetuslapsia noutamaan aasintamman kylästä, joka oli Öljymäen ja Jerusalemin välissä. (Matt. 21:1-2) Kun Jeesus saapui Jerusalemiin, niin hän ratsasti tällä aasilla. Niin toteutui profetian sana, joka hänestä ennustettu:

"Sanokaa tytär Siionille: 'Katso sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaa aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla." (Matt. 26:5; vrt. Jes. 62:11; Sak. 9:9)

Oli siis sapatti, kun Jeesus saapui Jerusalemiin. Hänet otettiin vastaan kuin kuningas, jonka oli määrä vapauttaa Israel orjuuden ikeestä. Kansa luuli, että Jeesus vapauttaisi Israelin Rooman vallan alaisuudesta, sillä Israel oli tuohon aikaan jaettu vasallikuninkaina toimineiden Herodes Suuren poikien hallinnoimiksi autonomisiksi ruhtinaskunniksi. Kansa eli siis vieraan vallan alaisena kuin orjuudessa ja korkeinta maallista valtaa piti Juudeassa hallussaan roomalainen maaherra, joka oli siihen aikaan Pontius Pilatus. (Luuk. 3:1) Tästä syystä Jeesus vietiin sitten aikanaan hänen eteensä tuomittavaksi, sillä juutalaisilla ei ollut valtaa eikä oikeutta tuomita ketään kuolemaan. (Joh. 18:31) Sen tuomion pystyi langettamaan vain keisarin nimittämä maaherra. Korkeinta uskonnollista valtaa pitävät ylipapit ja fariseukset tahtoivat päästä Jeesuksesta eroon, koska he pitivät häntä uhkana Israelin itsemääräämisoikeudelle ja omalle asemalleen kansan hengellisinä johtajina. (Joh. 11:48.) Näin ollen yksi syy, miksi he tahtoivat raivata Jeesuksen pois tieltään, oli poliittinen. Toinen syy oli se, että he olivat kateellisia Herralle. (Mar. 15:10)

Jeesus ei tullut kuitenkaan vielä tuolloin perustamaan Israelille valtakuntaa (Apt. 1:1-11), sillä hän tuli sovittamaan oman kansansa ja koko maailman synnin kuolemalla ristinpuulla ja nousemalla ylös kuolleista ennustusten mukaan. (Joh. 1:29; Matt. 12:40) Kansa odotti maallista kuningasta ja vapahtajaa, ja otti siitä syystä Jeesuksen riemuiten vastaan. Oli heidän joukossaan tosin niitäkin, jotka odottivat "tulevaa maailmaa" (Olam ha-Ba), jolloin Messias hallitsisi Jerusalemista käsin ja pakanakansat olisivat hänelle alamaisia Vanhan testamentin profeettojen ennustusten mukaan. (Sak. 14; Jes. 66; Hes. 40-48.) Jeesus ei kuitenkaan täyttänyt näitä kansan odotuksia vaan teki sen, mitä hänen isänsä Jumala oli hänen varalleen suunnitellut. (Matt. 26:39-44; Hebr. 10:1-24) Kun kansa sitten muutaman päivän kuluttua uskoi ylipappeja, kirjanoppineita ja fariseuksia, niin he kääntyivät Jeesusta vastaan, ja huusivat hänet tuomittavaksi ristillä kuolemaan. (Matt. 27:22-23) Näin nopeasti kansan mielipide voi muuttua, kun se ei kuule Jumalan ääntä vaan seuraa ihmisiä ja heidän valtataistelujaan. On tietysti mahdollista, että osa juutalaisista uskoi yhä Jeesuksen messiaakseen ja nämä murhanhimoiset olivat niitä, jotka eivät sitä uskoneet. Oli siis kyse kahdesta eri ihmisryhmästä.

Olemme nyt siis tilanteessa, jossa Jeesus on saapunut Jerusalemiin sapattina eli lauantaina nisan-kuun 10. päivänä. Tätä seuranneiden päivien aikana Jeesus opetti päivät Jerusalemin temppelin alueella ja yöt hän vietti Öljymäellä. (Luuk. 21:37) Evankeliumeista Johannes on keskittynyt kaikkein eniten juuri tähän ajanjaksoon, Jeesuksen viimeisiin päiviin. Hän kertoo niistä evankeliuminsa luvuissa 12-21.

Evankeliumit kulminoituvat pääsiäisen tapahtumiin. Vanhassa testamentissa on ennustettu Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus esikuvien kautta, joita Herra Jeesus on selittänyt apostoleilleen ylösnousemuksensa jälkeen. (Luuk. 24:44-45; vrt. Joh. 5:39-47) Niitä esikuvia on vaikeaa ja melkeinpä mahdotonta ymmärtää, ellei joku opeta ja avaa meidän ymmärrystämme käsittämään kirjoituksia. Jumala on avannut näitä asioita joillekin veljille, joten minäkin olen saanut lisää ymmärrystä heidän kauttaan. Osaan sen vuoksi selittää näitä asioita ja toivottavasti sinäkin ymmärrät tämän tutkielman lukemisen jälkeen paremmin Raamatun kirjoituksia tässä asiassa.

Herra Jumala oli käskenyt Mooseksen kautta Israelia viettämään pääsiäistä aabib-kuun eli nisan-kuun 14. päivänä. (2. Moos. 12:6, 11-14.) Pääsiäisenä tuli teurastaa uhrikaritsa ja syödä se loppuun asti illan hämärissä. (2. Moos. 12:6-11; 3. Moos. 23:5, 4. Moos. 9:5.) Uhrilampaasta ei saanut jäädä jäljelle mitään seuraavaksi aamuksi. Jos jotakin jäi jäljelle, tuli se hävittää tulessa. (2. Moos. 12:10)

Juutalaisen ajanlaskun mukaan vuorokausi vaihtuu illalla hämärän laskeutuessa. Niinpä nisan-kuun 14. päivä alkaa jo 13. päivän valoisan ajan jälkeen. Vuonna 30 j.Kr. 13. päivä oli Raimo Hynysen tekemän tutkimuksen mukaan tiistai ja 14. päivä keskiviikko. Yleisen käsityksen mukaan suurin osa juutalaisista olisi nauttinut pääsiäis-lampaan keskiviikon valoisan ajan jälkeisenä iltana, jolloin Jeesus makasi jo haudassa. Se olisi ollut juutalaisen kalenterin mukaan jo nisankuun 15. päivän puolella. Jeesus ja hänen opetuslapsensa söivät pääsiäis-aterian kuitenkin jo edellisenä iltana, joka sijoittui meidän kalenterissamme tiistaihin kello 18 jälkeiseen aikaan. Miksi näin tapahtui? En tiedä tähän varmaa vastausta, joten jätän kysymyksen avoimeksi.1 Se on kuitenkin selvää, että Jeesus ei voinut syödä pääsiäis-ateriaa yhtä aikaa muun juutalaisen yhteisön kanssa, koska hänen piti kuolla Jumalan uhrikaritsana sitä ennen, tarkalleen Mooseksen lain esikuvan mukaan, joka pääsiäisestä oli Israelin kansalle annettu.

Mooseksen laissa pääsiäisen uhrilammas tuli teurastaa "iltahämärässä" ja se tuli syödä sitä seuraavana "yönä" ennen aamua. (2. Moos. 12:6-11) Jeesus kuoli noin kello 15 nisan-kuun 14. päivänä. Siihen aikaan ei ole normaalisti vielä hämärää eikä pimeää, mutta jotta Jumalan karitsasta kirjoitettu ennustus kävisi kirjaimellisesti toteen, tuli päivän kuudennella hetkellä pimeys yli kaiken maan ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen: keskipäivästä kello kolmeen iltapäivällä. (Mar. 15:33) Kun Jeesus kuoli yhdeksännellä hetkellä eli noin kello 15, oli siis pimeää, ja nisan-kuun 14. päivä. Näin profetia toteutui kirjaimellisesti, vaikka se ei luonnollisissa olosuhteissa olisi voinut kirjaimellisesti toteutua.

Jeesus ja opetuslapset söivät siis pääsiäis-aterian 13. päivän valoisan aikaa seuranneen illan hämärässä, josta alkoi siis uusi päivä, nisankuun 14. päivä. Evankeliumeissa tätä päivää sanotaan happamattoman leivän juhlan ensimmäiseksi päiväksi tai valmistuspäiväksi vuoden 1938 käännöksessä. (Matt. 26:17; Mar. 14:12; Luuk. 22:7; 23:54; Joh. 19:31) Sitä vastaa Mooseksen lain "pääsiäinen", jolloin oli määrä syödä uhrilammas teurastuksen jälkeisenä yönä 14. aabib-kuuta eli nisan-kuuta. (2. Moos. 12:1-11) Happamattoman leivän juhla alkoi vasta nisan-kuun 15. päivä, jolloin oli sen juhlan ensimmäinen päivä Mooseksen lain mukaan. (3. Moos. 23:5-6) Nisan-kuun 15. päivä on se "suuri sapatti", jonka Johannes mainitsee. (Joh. 19:31) Se on ollut torstai, Jeesuksen kuoleman jälkeinen päivä.

Israelin tuli puhdistaa happamattoman leivän juhlan aikana kaikki hapan taikina Israelista. Mitään hapanta ei saanut jäädä jäljelle. (2. Moos. 12:19) Hapan tai hapatettu taikina kuvaa Raamatussa ihmisen syntiä ja pahuutta ja fariseusten ulkokultaisuutta, tekopyhyyttä. (1. Kor. 5:6-7; Gal. 5:9; Luuk. 12:1) Kun Jeesus poisti maailman synnin pääsiäisenä ja happamattoman leivän juhlana (Joh. 1:29; Hebr. 9:26), niin hän täytti kaiken sen esikuvallisen ja vertauskuvallisen ilmoituksen, mitä happamattoman leivän juhlaan ja pääsiäiseen kuuluu.

Toinen esikuva, joka täyttyi, liittyy siihen, kun Jumalan lähettämä tuhoojaenkeli surmasi kaikki Egyptin esikoiset, mutta jätti eloon Israelin esikoiset. (2. Moos. 12:7, 29) Ne sielut pelastuvat, jotka ovat sivelleet Jumalan karitsan Jeesuksen Kristuksen verta sydämensä oven pihtipieliin ja päällyseen, koska meillä on lunastus synneistä ja syntien anteeksisaaminen Kristuksen veren kautta. (Kol. 1:14-23)

Jeesus ennusti opetuslapsilleen jälleen kerran tulevan kohtalonsa viimeisellä aterialla (viimeinen ehtoollinen), jolloin pääsiäislammas syötiin. Herra oli kertonut siitä monta kertaa aiemminkin, mutta opetuslapset eivät ymmärtäneet hänen sanojaan silloin, eivät tälläkään kerralla. (Luuk. 9:22; 17:23; 20:19; Joh. 13:18-30). Jeesus asetti ehtoollisen viimeisellä pääsiäis-ateriallaan ja käski seuraajiensa nauttia sitä hänen muistokseen. (Matt. 26:20-29)

Ehtoollisen leipä on kuva Jeesuksen ruumiista ja viini hänen verestään. Kun nautimme ehtoollista, niin muistamme Herran kuolemaa. (1. Kor. 11:23-26) Jeesuksen ristinkuolema on erittäin tärkeä meille, koska meidät on sovitettu hänen ruumiinsa ja verensä uhrin kautta Isän Jumalan kanssa. (2. Kor. 5:17-6:2; Kol. 1:15-23; Hebr. 2:14-18; 9–10) Jeesus kärsi Jumalan synnistä säätämän rangaistuksen eli kuoleman meidän puolestamme, jotta meillä olisi rauha Isän kanssa ja saisimme elää ikuisesti. (Jes. 53) Vaikka meidänkin on kuoltava kerran, niin "toinen kuolema" ei meitä kuitenkaan vahingoita. (Ilm. 2:11)

"Toinen kuolema" kohtaa ylösnousemuksen jälkeen vain niitä, jotka joutuvat tuomion ylösnousemukseen (Joh. 5:28-29), koska eivät ole uskoneet Herraan Jeesukseen ja ovat eläneet synneissään. (Ilm. 20:10-15; 21:8, 27.) Mutta me, jotka olemme uskoneet Kristuksen vereen, ja pysyneet uskollisina hänelle, saamme elää ikuisesti uudessa ruumiissa, jonka Jumala on meille valmistava, ja joka ei kuole eikä katoa (maadu) enää koskaan. (Room. 5:12-19; 1. Kor. 15:1-58; 1. Tess. 4:13-17.)

Jeesus ja opetuslapsista Pietari, Jaakob ja Johannes siirtyivät pääsiäis-aterian jälkeen Öljymäelle ja siellä Getsemane-nimiselle maatilalle. (Matt. 26:30ss.) Jeesus rukoili siellä hiljaisuudessa Isää ja kysyi vielä varmistusta hänen tahdolleen kolme kertaa. Kun hän oli tämän jälkeen puhumassa opetuslastensa kanssa, tuli paikalle suuri joukko ylipappien ja kansan vanhinten luota miekat ja seipäät käsissään. Ja se, joka kavalsi hänet heille, oli Juudas Iskariot, hänen ystävänsä. Näin toteutui Psalmin 41 ennustus. (Psa 41:9-10; Apt. 1:16; vrt. 1. Moos. 3:15)

Jeesus vietiin ensin ylipappi Kaifaan apen Hannaan luokse. (Joh. 18:12-13.) Hannas oli ollut ylipappina (6–15 j.Kr.) ennen Kaifasta (18–35 j.Kr.). Kansa piti Hannasta edelleen korkeimpana uskonnollisena johtajanaan, vaikka hän ei saanut roomalaisten vuoksi toimia enää virallisesti tehtävässään hänen vastustettuaan heitä julkisesti, mikä oli hänen erotetuksi tulemisensa syy.

Hannas ei voinut todistaa Jeesusta syypääksi mihinkään rikkomukseen. Niinpä hän lähetti Jeesuksen lankonsa Kaifaan luokse. (Joh. 18:24.) Siellä olivat koolla kaikki aiemmat ylipapit Hannasta lukuunottamatta, kansan vanhimmat (Sanhedrin) ja joukko kirjanoppineita. He etsivät todistusta Jeesusta vastaan, mutta eivät löytäneet mitään, mistä hän olisi kuoleman ansainnut. Niin muutamat nousivat esiin ja todistivat väärin häntä vastaan, mutta sittenkään heidän todistuksensa eivät olleet yhtäpitäviä. Lopulta he eivät löytäneet mitään muuta syytä tuomita Jeesusta kuolemaan kuin sen, että hän tunnusti olevansa Jumalan poika. Se, että Jeesus kertoi heille totuuden, maksoi hänelle hänen henkensä. Niin he löivät häntä nyrkillä ja sylkivät häntä kasvoille, ja sitoivat kiinni, ja lähettivät varhain aamulla Pilatuksen eteen tuomittavaksi. (Matt. 26:27-27:1; Mark. 15:53-15; Luuk. 22:54-23:1; Joh. 18:24-28.)

Tiedämme jo Jesajan kirjan profetiasta sen, että Jeesus ei tehnyt syntiä eläessään: "hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa." (Jes. 53:9) Jeesus vetosi omaan synnittömyyteensä monta kertaa viimeisinä päivinään. Hän pyysi vastustajiaan näyttämään toteen, jos hän oli syntiä tehnyt. Ellei, niin mikä oikeus heillä oli lyödä häntä ja tavoitella häntä tappaakseen hänet? (Joh. 10:32; 18:23) Fariseukset ja ylipapit syyttivät Jeesusta mm. siitä, että hän ei noudattanut heidän tapojensa mukaan kirjaimellisesti sapatin käskyä, kun paransi sairaita sapattina. Jeesus osoitti heille, että he tulkitsivat väärin sapatin käskyä ja estivät siten Jumalan tahdon toteutumisen. Sapattina oli lupa tehdä hyvää, parantaa sairaita ja pelastaa henki. (Joh. 7:19-24; Matt. 12:1-12; Mar. 3:1-6)

Evankeliumit kertovat siitä, miten Pilatus kuuli Jeesuksen syyttäjiä ja kuulusteli Jeesusta useaan eri otteeseen. Hän ei löytänyt Jeesuksesta mitään syytä, jonka perusteella olisi voinut tuomita hänet kuolemaan. Sitten hänelle sanottiin, että Jeesus yllytti kansaa opettamalla heitä kaikkialla Juudeassa, Galileasta alkaen Jerusalemiin asti. Kun Pilatus kuuli tämän, kysyi hän Jeesukselta, oliko tämä galilealainen. Ja saatuaan tietää hänen olevan Herodes Antipan hallintoalueelta – Antipas hallitsi nimittäin Galileaa ja Pereaa – lähetti hän hänet Herodeksn eteen, joka oli hänkin juhlan aikana Jerusalemissa.

Herodes ihastui suuresti nähdessään Jeesuksen, sillä hän oli jo kauan aikaa halunnut nähdä hänet kuultuaan hänestä; ja hän toivoi saavansa nähdä häneltä jonkin ihmeen. Jeesus ei suostunut kuitenkaan hovinarriksi eikä taikuriksi tai kuninkaan viihdyttäjäksi ja vaikeni nähdessään kuninkaan. Ylipapit ja kirjanoppineet syyttivät Jeesusta kiivaasti, ja Herodeskin kohteli häntä joukkoineen halveksivasti. Lopulta Herodes lähetti Jeesuksen takaisin Pilatuksen eteen ja tämä kutsui kansan koolle puhuakseen heille. (Luuk. 23:1-25.)

Pilatus ei löytänyt Jeesuksesta mitään syytä, mistä hän olisi voinut tuomita hänet kuolemaan. Kansa väitti, että Jeesus toimii keisaria vastaan, kun väittää olevansa kuningas. Jeesus sanoi kuitenkin Pilatukselle, että hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta. (Joh. 19:33-40) Pilatus ei voinut tuomita häntä siten keisarinkaan vastaisesta toiminnasta tai kapinasta kuolemaan. Niinpä hän ehdotti kansalle, että hän päästäisi Jeesuksen vapaaksi kuritettuaan häntä ensin; ja hän myös ruoskitutti Jeesuksen henkihieveriin. Silloin oli tapana, että juhlan kunniaksi päästettiin yksi vanki vapaaksi jokaisena vuonna. Kansa ei kuitenkaan tahtonut päästää Jeesusta vapaaksi, vaan huusi hänen sijastaan vapaaksi ryövärin ja murhamiehen. Pilatuksen täytyi lopulta taipua kansan tahtoon ja tuomita Jeesus kuolemaan, vaikka hän ei ollut tehnyt mitään, mistä olisi kuolemanrangaistuksen ansainnut.

Juutalaisille on käynyt juuri niin kuin he huusivat Pilatuksen palatsin luona, kun Jeesus oli siellä tuomittavana: "Ristiinnaulittakoon, ristiinnaulittakoon! Tulkoon hänen verensä meidän ja meidän lastemme päälle!" (Matt. 27:22-25) 40 vuotta tämän tapahtuman jälkeen roomalaiset sotajoukot valtasivat Juudean, tuhosivat pyhän kaupungin ja temppelin (70 j.Kr.), ja vuodattivat Israelin kansan verta ennennäkemättömällä tavalla. Tämä toistui ns. toisen juutalaissodan aikana 132–135 j.Kr., jolloin Rooma pani toimeen varsinaisen kansanmurhan ja ajoi juutalaisen kansan rippeet maanpakoon. Näin toteutuivat Herran sanan ennustukset, joiden mukaan Israelin piti asuman kauan ilman omaa maata ja palata aikojen lopussa takaisin omaan maahansa. (5. Moos. 30:1-10; Jer. 33:37-44; Hes. 36-37.) Sitä ennen heitä on surmattu kuin teuraslampaita Hitlerin natsi-Saksassa; tämäkin tapahtui heille Jumalan sanan ennustuksen mukaan. (Psa. 44:23; vrt. Sak. 13:8-9.) Jeesus ennusti näistä asioista viimeisen kerran vielä matkalla kuolemaansa via Dolorosaa pitkin. (Luuk 23:27-31.)

Kun Jeesus oli tuomittu syyttömänä kuolemaan, vietiin hänet maaherran palatsin luota niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jonka nimi on hepreaksi Golgata. Siellä hänet naulittiin ristille yhdessä kahden pahantekijän kanssa: toinen hänen vasemmalle ja toinen hänen oikealle puolelleen. Hänen vaatteensa revittiin pois hänen yltään ja sotilaat heittivät niistä arpaa. Niin toteutui ennustus, jonka Daavid oli kirjoittanut laulussaan vanhurskaan kärsimyksestä ja korotuksesta. (Psa 22:19; Matt. 27:35; Mark. 15:24; Luuk. 23:34; Joh. 19:23.)

"Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun. Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani he ovat lävistäneet. Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen; he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa." (Psalmi 22:16-19)

Voit ehkä kuvitella Jeesuksen kärsivän ristillä, kun hän muistaa siellä nämä Herran sanat uhratessaan itseään maailman edestä sen syntien sovitukseksi.

Vanhasta testamentista löytyy muitakin ennustuksia, jotka saivat täyttymyksensä Jeesuksen elämässä, kärsimyksessä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Esimerkiksi Psalmi 69 kertoo hänen kärsimyksestään ristillä ja ennen sitä. Jesajan kirjan 53. luku kertoo, että Jeesuksen ruumiin ja veren uhri tuovat meille syntien sovituksen. Sakarja on ennustanut, että Israel on kääntyvä takaisin Herran tykö: he katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet, ja he valittavat häntä, niin kuin valitetaan ainokaista Jumalan poikaa, esikoista kuolleista nousseiden joukossa. (Sak. 12:10) Nämä ja lukuisat muut ennustukset todistavat sen, että Jeesus on Kristus ja koko maailman vapahtaja. Vain Jumala on voinut ilmoittaa nämä ja monet muut asiat etukäteen, Raamatun profetioissa.

Jeesus naulittiin ristille nisan-kuun 14. päivänä, päivän kolmannella hetkellä eli noin kello yhdeksän aamulla. (Mar 15:25.) Häntä kuulusteltiin siis vain muutaman tunnin ajan ennen tuomiota. Hänen ristinsä päälle oli kirjoitettu julki hänen syynsä, miksi hänet oli ristiinnaulittu. Kyltissä luki "juutalaisten kuningas", joka on latinaksi lyhennetty muotoon INRI (IESUS NAZARENUS REX IUDEORUM, Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas). Jeesus ei ole kuitenkaan vain juutalaisten kuningas vaan kaikkien kuningasten Kuningas ja herrojen Herra, kun hän saapuu toistamiseen maan päälle: tällä kertaa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja hallitsemaan kuninkaana pakanakansoja ja kansaansa Israelia. (Ilm 19:11-21; 20:1-9.)

Kristus Jeesus on koko maailman vapahtaja. Jos uskot häneen, niin saat kaikki synnit anteeksi hänen nimensä kautta. Kristus on sovittanut sinunkin syntisi Golgatan keskimmäisellä ristillä. Jeesusta tarvitaan syntien anteeksisaamiseen, koska ilman sovittajaa ja sijaiskärsijää syyllisten pitäisi itse kärsiä rangaistus synneistään. Koska Jeesus on kärsinyt rangaistuksen meidän puolestamme, ei meidän tarvitse itse sitä rangaistusta kärsiä. Tämä on koko evankeliumin ydin ja ilosanoma, kun siihen lisätään vielä vapautus syntien hallintavallasta Pyhän Hengen voiman kautta ja iankaikkinen elämä ruumiin ylösnousemuksen jälkeen.

Jeesuksen kanssa oli ristiinnaulittu myös kaksi ryöväriä, jotka pilkkasivat häntä, samoin kuin tekivät ristin juurella olleet roomalaiset sotilaat ja juutalaiset. Jeesus ei kuitenkaan herjannut takaisin vaan rukoili pahaintekijöidensä puolesta: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät!" (Luuk 23:34.) Mekään emme ole tienneet, että teemme pahaa Jeesukselle ja elämme synnissä, ennen kuin Jumala on näyttänyt meille Pyhän Hengen kautta toteen ne synnit, joihin olemme syyllisiä. Jos tunnet syntisi ja kadut niitä, niin voit pyytää niitä nyt anteeksi Jeesukselta, ja hän antaa ne sinulle anteeksi. Juuri sitä varten Jeesus kuoli vapaaehtoisesti puolestasi, että saisit syntisi anteeksi uskomalla häneen ja perisit iankaikkisen elämän Jumalan luona taivaassa.

Juutalaiset ja kaikki, jotka ohi kulkivat, pilkkasivat Jeesusta, kun tämä kärsi ristillä. He huusivat: "Jos olet Jumalan poika, niin auta itseäsi, ja astu alas ristiltä! Muita hän on auttanut: auttakoon itseänsä, jos hän on Jumalan Kristus, se valittu!" Näillä ja monilla muilla sanoilla ihmiset pilkkasivat Jeesusta. (Matt 27:38-44; Mar 15:29-32; Luuk 23:35; vrt. Psa 22:8.)

Kuinka pahalta tämän kaiken on täytynyt Herrasta tuntuakaan, sillä hän oli täysin syytön eikä ollut tehnyt väärämielistä pahaa kenellekään koko elämänsä aikana! Kaiken lisäksi hän olisi voinut helposti astua alas ristiltä ja auttaa itseään, kun olisi pyytänyt apua Isältä. Jeesus kuitenkin rakasti meitä loppuun asti ja antoi henkensä Isän käteen, vaikka häntä ei pakotettu siihen ja hänen vainoojansa pilkkasivat häntä.

Toinen ristinryöväreistä katui ristillä syntejään ja alkoi uskoa Jeesukseen. Hän nuhteli toista ryöväriä, joka jatkoi pilkkaamistaan, ja sanoi: "Etkö sinä pelkää edes Jumalaa, joka olet saman rangaistuksen alainen?" Sitten hän sanoi Jeesukselle: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi!" Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti, minä sanon sinulle tänä päivänä: sinun pitää oleman minun kanssani paratiisissa!" (Luuk 23:39-43.) Katuva ristinryöväri sai näin armon ristinpuulla, kun uskoi Herraan Jeesukseen ja Jumalan valtakuntaan. Samalla tavalla on pelastus ja ikuinen elämä luvattu kaikille, jotka uskovat Jeesukseen, mutta joka ei usko, kun on kuullut ilosanoman, se tuomitaan kuolemaan ja tuhoon vielä ylösnousemuksen jälkeen. (Mar 16:15-16; Ilm. 20:10-15.)

Jeesus kärsi ristillä noin kuusi tuntia ennen kuin kuoli. Kuudennen hetken aikaan lankesi pimeys yli kaiken maan ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen: noin kello kahdestatoista kello kolmeen iltapäivällä (klo 12–15). Jeesus huusi ristillä noin yhdeksännen hetken aikaan: "eeli, eeli, lama sabakhtani!" Se on käännettynä: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" Sen kuullessaan muutamat luulivat hänen huutaneen avuksensa profeetta Eliasta. Jeesus ei kuitenkaan huutanut Eliasta vaan huusi vielä suurella äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni!" (Matt 27:45-56; Mar 15:33-41; Luuk 23:44-48.) Tämän sanottuaan Jeesus antoi henkensä ja kuoli niin kuin ihmiset kuolevat.

Noin yhdeksännen hetken aikana eli kello 15 Jerusalemin temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja kalliot halkesivat, koska silloin tapahtui suuri maanjäristys. (Matt 27:51.) Temppelin esiripun halkeaminen oli merkki siitä, että tie kaikkein pyhimpään eli itse taivaaseen oli nyt avoinna ja sinne käydään Kristuksen lihan ja veren uhrin kautta. Ne takaavat meille lunastuksen synneistämme ja tuovat sovituksen Isän Jumalan kanssa. (Hebr 9:14-28; 10:8-24.) Maan järiseminen ja kallioiden halkeaminen olivat merkkinä tälle maailmalle, että Jeesus todella oli Jumalan poika. Monet roomalaiset sotilaat tunnustivat merkit nähdessään, että "Tämä oli totisesti vanhurskas mies!" ja "Totisesti, tämä oli Jumalan poika!" (Matt 27:54; Luuk 23:47.)

Kun Jeesus oli kuollut, niin nisan-kuun 14. päivää oli jäljellä enää noin kolme hetkeä eli noin kolme tuntia. Opetuslapsilla oli kiire haudata Jeesus, sillä ruumista ei saanut jättää ristinpuulle nisan-kuun 15. päivän sapatiksi (torstaiksi). Jeesuksen kuolema varmistettiin siten, että roomalainen sotilas pisti Jeesuksen kylkeen keuhkojen kohdalle keihäällä. Sieltä tuli heti vettä ja verta sen merkkinä, että Jeesus oli tukehtunut ja kuollut. Muilta ristiinnaulituilta murrettiin sääriluut, mutta Jeesukselta ei sääriluita rikottu (Joh 19:32-35.), jotta profetian sana olisi toteutunut: "... älkääkä siitä (Karitsasta) luuta rikkoko." (2Moos 12:46.)

Juutalaisten neuvostossa oli muuan jäsen, joka ei ollut suostunut ylipappien ja fariseusten neuvoon, eikä ollut tuominnut Jeesusta. Hänen nimensä oli Joosef, ja hän oli kotoisin Arimatiasta, juutalaisten kaupungista. Hän oli hyvä ja hurskas mies, ja antoi oman kalliohautansa Jeesuksen käyttöön. (Luuk 23:50-56.)

Jeesus käärittiin juutalaiseen tapaan käärinliinoihin siten, että pää käärittiin erilliseen hikiliinaan ja kädet ja jalat toisiin liinavaatteisiin. Kun Jeesus oli noussut ylös kuolleista ja Pietari näki haudan sisällä käärinliinat, niin hikiliina ei ollut pantu yhteen käärinliinojen kanssa, vaan toiseen paikkaan erikseen kokoonkäärittynä. (Joh 11:44; 20:6-8.) Tiedämme tämän perusteella, että ns. Torinon käärinliina ei ole aito Kristuksen Jeesuksen käärinliina, koska se muodostuu yhdestä ainoasta kappaleesta, eikä pään ja kasvojen hikiliinaa ole erikseen.

Ne naiset, jotka menivät haudalle viikon ensimmäisenä päivänä, olivat mukana katsomassa, kun Jeesus haudattiin. He olivat nähneet, mihin Jeesuksen ruumis pantiin, ja he olivat itse käärineet Jeesuksen ruumiin hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin, ja olleet panemassa hänen ruumistaan hautaan. (Joh 19:38-42; Luuk 23:55; Mar 15:46, 47; Matt 27:57-61.) Miksi he sitten ostivat yrttejä vielä perjantaina, happamattoman leivän ensimmäisen päivän sapatin jälkeen? (Mar. 16:1-2; Luuk. 24:1) Ja miksi he eivät menneet haudalle jo perjantaina vaan vasta viikon ensimmäisenä päivänä, kun Jeesus oli jo noussut ylös kuolleista?

Minä en tiedä varmoja vastauksia näihin kysymyksiin. Yksi syy siihen, miksi naiset eivät menneet vielä perjantaina haudalle, voi olla siinä, että hautaa vartioitiin eikä sitä saanut avata ennen kuin kolme päivää oli kulunut. (Matt. 27:62-66.) Toinen mahdollinen syy voisi olla se, että juutalaiset uskoivat sielun oleskelevan ruumiin lähistöllä neljänteen päivään asti ja yrittävän palata ruumiiseen. Vasta neljäntenä päivänä sielu hyväksyisi kuoleman ja lähtisi pois ruumiin luota.

Se miksi naiset tekivät perjantaina yrteistä voiteita Jeesusta varten, vaikka hänet oli jo voideltu ja haudattu juutalaisen tavan mukaan, jää minulle osittain arvoitukseksi. Petri Paavola on tutkinut aihetta tarkemmin, ja sanoo naisten menneen voitelemaan pelkästään Jeesuksen kasvoja. Muu ruumis olisi ollut niin hyvin käärinliinoihin ja ruumiiseen kiinni kovettuneen voiteen sisällä, että sitä ei olisi tarvinnut voidella uudelleen, eikä se olisi ollut sopivaakaan juutalaisten tapojen vuoksi. En tiedä, onko tämä selitys totuudenmukainen vai ei. Se ainakin on varmasti totta, että Torinon käärinliina ei ole Jeesuksen käärinliina.

Jeesuksen kuolema ja sitä seuraavat tapahtumat menivät siis järjestyksessään tässä kuvatulla tavalla. Jeesus kuoli pääsiäisenä nisan-kuun 14. päivänä yhdeksännen hetken aikaan eli noin kello 15 meidän aikaamme. Se päivä oli keskiviikko. Tämän jälkeen Jeesus haudattiin ja hautaholvin eteen vieritettiin suuri kivi. Kiven tarkoitus oli estää petoja pääsemästä käsiksi ruumiiseen.

Kun tuli torstai nisan-kuun 15. päivä, niin se oli suuri sapatin päivä, koska silloin oli happamattoman leivän ensimmäinen päivä. Ylipapit ja fariseukset kokoontuivat silloin Pilatuksen luo ja sanoivat, että Jeesus oli ennustanut nousevansa ylös kuolleista kolmen päivän kuluttua. He pyysivät, että Pilatus käskisi vartioida hautaa tarkasti kolmen päivän ajan siitä hetkestä eteenpäin. Pilatus suostui tähän ja antoi vartijoita tätä tehtävää varten, ja sanoi: "vartioikaa niin hyvin kuin osaatte". Niin fariseukset ja ylipapit menivät ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven sinetillä ja asettamalla vartijat sen eteen. (Matt 27:62-66.)

Jeesus oli ennustanut, että hän on nouseva ylös kuolleista joko "kolmen päivän ja kolmen yön kuluttua", tai sitten "kolmantena päivänä". (Matt. 12:40; 16:21) Suurin osa Uuden testamentin jakeista sanoo ylösnousemuksen tapahtuneen "kolmantena päivänä", joten Jeesus ei ole voinut kuolla perjantaina ja nousta ylös sunnuntaina, niin kuin katolinen kirkko opettaa yhdessä muiden kirkkojen kanssa. Raamatun ennustukset ja Uuden testamentin kuvaukset sopivat yhteen vain siten, että Jeesus kuoli keskiviikkona, makasi torstain, perjantain ja lauantaipäivän haudassaan, ja nousi ylös kuolleista sapatin jälkeen illan hämärryttyä ennen lauantain ja sunnuntain välistä yötä.

Kun Jeesusta seuranneet naiset tulivat viikon ensimmäisen päivän aamuna eli sunnuntaina aamuhämärissä haudalle, niin enkeli astui alas taivaasta ja vieritti kiven pois haudan suulta, jotta he pääsisivät sisälle hautaan. Vartijat peljästyivät enkeliä ja vapisivat, ja mahdollisesti leikkivät kuollutta peloissaan, koska he kävivät ikään kuin kuolleiksi. Sitten enkeli vei naiset sisälle hautaan ja näytti sen paikan, jossa Jeesus oli maannut. (Matt. 28:1-8; Mar. 16:3-4.) Jeesus ei ollut silloin enää haudassaan, joten hänen on täytynyt nousta ylös jo ennen tätä.

Jeesuksen ylösnousemuksen esikuva on joidenkin Raamatun opettajien mukaan Mooseksen laissa oleva kevään viljasadosta leikatun viljan ensilyhteen heilutus. Papin oli määrä suorittaa se viikon ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen. (3Moos 23:5-21.) Ensilyhde kuvaa tämän tulkinnan mukaan Herran ylösnousemusta, sillä hän on uuden luomakunnan esikoinen, ensimmäinen ylösnousseiden joukossa, Jumalan kuva ja hänen kirkkautensa säteily. (Kol 1:15, 18; Hebr. 1:6; Room 8:23-29; Ilm 1:5; 3:14; 1. Kor. 15:20; 2. Kor. 4:4.) Niin kuin vilja muuallakin Raamatussa kuvaa usein ihmisiä, niin tässäkin. (Matt. 13:24-43; 1. Piet. 1:24) Jeesus Kristus on Jumalan uuden luomakunnan alku ja Jumalan perillinen, sillä Jumala on alistava hänen valtaansa koko tulevan maailman, enkelit ja ihmiset ja kaiken vallan ja hallituksen, mitä maan päällä ja taivaissa on oleva. (Ilm. 3:14; 1. Kor. 15:24-28; Matt. 28:18; Efe. 1:20-22; 1. Piet. 3:22. )

Kevään ensimmäisen viljalyhteen heilutuksen juhla tunnetaan myös nimillä "ensihedelmien juhla" (bikkurim) ja "tähkien laskeminen" (omer). (Pekka Luukkala, Kristus juutalaisissa juhlissa, osa 3, Uusi elämä -lehti, nro 6/2006, s. 8) Alkuperäinen ensihedelmien juhla oli kevään ensimmäisen ohrasadon juhla ja sijoittui Nisan-kuuhun. Siitä laskettiin 50 päivää eteenpäin, jolloin oli seuraava juhla eli helluntai, lain antamisen juhla. (3. Moos. 23:15-16)

Jos ensilyhteen eli uudislyhteen heilutus on esikuva Kristuksen ylösnousemuksesta, niin silloin Herran on täytynyt nousta ylös viikon ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen. Juutalaisten sapatti päättyi perinteisen tulkinnan mukaan illan hämärtyessä, joten Jeesus olisi noussut ylös lauantai-iltana pimeän aikaan, koska vain siten tulee täyteen kolme yötä ja kolme päivää haudassa (Matt 12:40). Kolme yötä ovat järjestyksessään keskiviikko-torstai, torstai-perjantai ja perjantai-lauantai, ja kolme päivää ovat torstai, perjantai ja lauantai (sapatti). Näin Jeesuksen ennustus toteutui kirjaimellisesti Joonaan esikuvan mukaan.

Kaikki kohdat joissa on ennustettu Jeesuksen heräävän kuolleista (nousevan ylös) "kolmantena päivänä" viittaavat kuitenkin siihen, että Jeesus olisi herännyt kuolleista jo sapatin puolella eli ennen illan hämärtymistä, mutta tärkeintä on se, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista ja sovitti meidät itsensä kanssa, niin että meillä on iankaikkisen elämän toivo Kristuksen ylösnousemuksen ansiosta. Jos vuorokausi vaihtuu vasta aamulla (Raamatussa ei sanota sitä, että vuorokausi vaihtuu päivän jälkeen illan hämärtyessä), niin silloin tässä tulkinnassa ei ole mitään ristiriitaa. "Kolmas päivä" päättyi siten vasta sunnuntaina aamun valjetessa, joten Jeesus on herännyt ylös kuolleista "kolmantena päivänä", lauantai-iltana ennen neljännen yön koittoa ja ennen neljättä päivää, joka on sunnuntai. Kaikki Raamatun tutkijat eivät ole yhtä mieltä siitä, että Raamatun vuorokausi vaihtuu illan hämärtyessä. Jotkut ovat sitä mieltä, että se on vaihtunut luomakunnan alusta asti aamun valjetessa. [Doig's Biblical Chronology. Kenneth F. Doig, New Testament Chronology, (Lewiston, NY: Edwin Mellen Press, 1990)].

Se voidaan kirjoituksista varmuudella nähdä, että Jeesus ei kuollut perjantaina eikä torstaina, niin kuin jotkut ovat tulkinneet, jättämällä huomiotta sen, että Jeesuksen haudalle menneet naiset ostivat sapatin jälkeen yrttejä Jeesuksen voitelemista varten (Mar 16:1-2). Tämä oli mahdollista vain siten, että happaman leivän juhlan suuri sapatti oli torstaina ja sitä seurasi tavallinen arkipäivä perjantaina, jolloin yrtit oli mahdollista ostaa torilta. Sen jälkeen tuli viikkosapatti eli lauantai ja Jeesus nousi ylös silloin tai heti sen jälkeen illan pimetessä. Tällä tavalla suurin osa kirjoitusten näennäisistä ristiriidoista poistuu, jos ehkä eivät kaikki.

Jeesuksen haudalle tulleet naiset huomasivat haudan tyhjäksi sunnuntai-aamuna, kun oli vielä hämärää. Jeesus ei ole voinut nousta ylös uudislyhteen esikuvan mukaan sapatin puolella, koska sapattina ei ollut lupa leikata viljaa ja uudislyhde Jeesuksen esikuvana tuli leikata vasta sapatin jälkeen. Huomaa vielä se, että Mooses ei sano sitä, minkä sapatin jälkeen uudislyhde tuli leikata, mutta yleisesti on oletettu sen tarkoittavan viikottaista sapatinpäivää eli lauantaita (2. Moos. 23:16; 3. Moos. 23:15-16; 5. Moos. 16:9-10). Sen ei tarvinnut liittyä yhteen happamattoman leivän juhlan kanssa, sillä kuukausikalenterista ja sääoloista johtuen kevätvilja kypsyi eri vuosina hieman eri aikoihin.

Seuraavat perustelut pohjautuvat Raimo Hynysen tekemään tutkimukseen. Hän on tutkinut, miten viikonpäivät ovat sijoittuneet Jeesuksen ajan kalenteriin kunakin vuonna ristintapahtumien aikaan. Jos hänen tutkimustuloksensa pitävät paikkansa, niin silloin Jeesus olisi todellakin kuollut jo vuonna 30 j.Kr, eikä vasta myöhemmin.

Nisankuun 14. päivä oli vuonna 30 Hynysen mukaan keskiviikko. Vuosina 31 ja 32 se olisi ollut maanantai, joten Jeesus ei ole voinut kuolla niinä vuosina. Vuonna 33 nisan-kuun 14. päivä olisi ollut perjantai, joten sekään ei käy yhteen Raamatun kirjoitusten kanssa. Katolisen kirkon mukaan Jeesus on tosin kuollut perjantaina ja noussut ylös sunnuntaina, mutta se on mahdotonta ollakseen totta. Perjantaista sunnuntaihin kuluu aikaa vain kaksi yötä, mutta Jeesus vietti omien sanojensa mukaan maan povessa kolme yötä ja kolme päivää. (Matt. 12:40) Keskiviikosta lauantaihin kuluu kolme yötä ja kolme päivää, niin että Jeesus on noussut ylös kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan. (1. Kor. 15:4) Katolisen kirkon ajanmääritykset ovat virheelliset, niin kuin myös kirkon perinteet ja opetus muutenkin. Kristittyjen ei pitäisi noudattaa niitä, eikä edes olla sellaisen kirkon jäsen, joka vääristää niin paljon asioita kuin katolinen kirkko tekee.

Olen laatinut Jeesuksen viimeisistä päivistä ja pääsiäisestä Excel-taulukon, jonka voit ladata koneellesi tästä linkistä. Tässä on vielä luettelo tapahtumista niiden aikajärjestyksessä:

  • Jeesus saapui Betaniaan perjantaina vuonna 30, nisan-kuun 9. päivänä. (Joh. 12:1)
  • Jeesus siirtyi Ölymäelle vielä saman päivän aikana ja kävi sieltä käsin Jerusalemissa seuraavina päivinä. (Luuk. 21:37; Matt. 21:1)
  • Jeesus saapui "kuninkaana" Jerusalemiin nisan-kuun 10. päivänä, joka oli sapatti. (Joh. 12:12-19)
  • Jeesus opetti pyhäkössä "joka päivä". (Luuk. 21:37; Joh. 12:20-17:26)
  • Viimeinen ehtoollinen on tiistaina 13. päivän jälkeen illan hämärryttyä, joka on juutalaisen kalenterin mukaan jo nisankuun 14. päivä. (Matt. 26:17-29)
  • Tiistain ja keskiviikon välinen yö nisan-kuun 14. päivänä vietettiin Ölymäellä, Getsemane-nimisessä puutarhassa. (Matt. 26:30-46)
  • Jeesus otetaan kiinni, häntä kuulustellaan ja tuomitaan lopulta kuolemaan: hänet ristiinnaulitaan aamulla kello 9 aikoihin keskiviikkona nisan-kuun 14. päivänä. (Matt. 26:47-27:31; Mar. 15:25)
  • Pimeys tuli yli kaiken maan ja kesti noin kolme tuntia kello 12–15 keskiviikkona nisan-kuun 14. päivänä. (Mar. 15:33-34)
  • Jeesus antaa henkensä Isän haltuun ja kuolee noin kello 15 keskiviikkona nisan-kuun 14. päivänä. (Mar. 15:37)
  • Jeesusta seuranneet naiset valmistavat Herran ruumiin juutalaisen tavan mukaan ja panevat kalliohautaan kello 15-18 keskiviikkona nisan-kuun 14. päivänä. (Luuk. 23:50-55; Joh. 20:38-42)
  • Nisan-kuun 15. päivä on torstai ja happamattoman leivän vuotuinen sapatin päivä; naiset viettävät sen kotona. (2. Moos. 12:16; Luuk.,23:56)
  • Fariseukset ja ylipapit pyytävät Pilatusta vartioimaan hautaa torstaina nisan-kuun 15. päivänä; Pilatus käskee vartioida hautaa "kolmanteen päivään asti". (Matt. 27:62-66)
  • Naiset ostavat torilta hyvänhajuisia yrttejä ja tekevät voiteita perjantaina, nisan-kuun 16. päivänä. He eivät voi mennä vielä ruumiin luokse, koska sitä vartioidaan ja pääsy hautaan on estetty. (Mar. 16:1; Matt. 26:62-66)
  • Naiset viettävät sapatin eli lauantain kotonaan nisan-kuun 17. päivänä. Herra nousee silloin ylös kuolleista ennustusten mukaan. (Joona 2; 3. Moos 23:5-21; Matt. 12:40)
  • Naiset saapuvat haudalle nisankuun 18. päivänä eli sunnuntaina anivarhain aamulla. Enkeli on vierittänyt kiven pois haudan suulta, jotta naiset pääsevät sisälle hautaan. (Mat. 28:1-14; Mar. 16:2-8.)

Jeesuksen ilmestyminen ylösnousemuksen jälkeen opetuslapsille

Jeesus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen monta kertaa opetuslapsille, ennen kuin hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän katosi pilven taakse. Tämä tapahtui ennen helluntaita, jolloin opetuslapset saivat kasteen Pyhässä Hengessä ja tulivat täytetyiksi Hengellä. (Apt 1:1-2:4.) Jeesus ilmestyi sitä ennen Luukkaan ja Pietarin mukaan 40 päivän aikana Jumalan ennalta valitsemille todistajille, ja osoitti epäämättömällä tavalla elävänsä. (Apt 1:40; 10:40-42.)

Jeesus ilmestyi kuolleistanousemisen jälkeen Marialle ja muille naisille hänen kanssaan. Sitten hän ilmestyi päivän aikana myös Pietarille. Sitten Jeesus ilmestyi kahdelle opetuslapselle, joista toisen nimi oli Kleopas. Hän selitti näille kirjoituksista sen, mitä niissä oli ennustettu Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemuksesta. (Luuk 24:1-44; Psa 16:10; 22; 69; Jes 50:6; 53; Sak 13:6,7.)

Myöhemmin samana päivänä, Jeesus ilmestyi kymmenelle apostolille Jerusalemissa suljettujen ovien takana. Viikon kuluttua tästä myös epäilevä Tuomas oli paikalla ja sai nähdä Herran haavat. (Joh 20:19-31.) "Minun Herrani ja minun Jumalani!" hän sanoi tunnistettuaan Jeesuksen. Totisesti, Jeesus Kristus on Jumalan poika ja meillä on iankaikkinen elämä hänen nimessänsä, kun uskomme häneen.

Jeesus ilmestyi vielä veljelleen Jaakobille ja yhtä haavaa yli 500 sadalle opetuslapselle. Hän ilmestyi Jumalan ennaltavalitsemille todistajille neljänkymmenen päivän aikana lukuisia kertoja ja osoitti elävänsä. (Apt 1:1-3; 10:34-42; 1Kor 15:1-11; Matt 28:16-20.) Sama Jeesus, joka naulittiin ristille ja kuoli, nousi ylös kuolleista, mutta hänen ruumiinsa oli muuttunut toisenlaiseksi. (1Kor 15:35-58.) Opetuslapset eivät siksi aina heti tunnistaneet Jeesusta, kun näkivät hänet. (Mar. 16:12; Luuk. 24:31.)

Opetuslapset eivät ensin ymmärtäneet kirjoituksia, mitä niissä oli ennustettu Jeesuksesta. Jeesus avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset vasta ylösnousemuksensa jälkeen, kun ilmestyi heille. (Luuk. 24:44-45) Sitten, kun Herra viimeisen kerran näyttäytyi opetuslapsille, käski hän heidän mennä kaikkeen maailmaan, ja saarnata evankeliumia kaikille luoduille. (Mar. 16:14-16; Luuk. 24:46-51) Heidän piti kuitenkin ensin odottaa sitä lupausta, jonka Isä oli heille antanut: että he saisivat Pyhän Hengen. Sen jälkeen Jeesus otettiin ylös taivaaseen ja hän katosi pilven taakse opetuslasten katsellessa häntä Öljymäellä. (Apt 1:1-11) Sitten he näkivät paikalla kaksi enkeliä, jotka sanoivat heille:

"Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän." (Apt. 1:11)

Enkelit toistivat tässä sen ennustuksen, jonka Jeesus oli sanonut aiemmin ylipapeille ja fariseuksille ja vanhimmille. (Apt 1:9-12; Matt 27:63-64.)

Profetioiden täyttyminen todistaa Jeesuksen olevan Kristus, elävän Jumalan poika

Raamatun mukaan Jumala on suunnitellut pelastavansa ihmiset Jeesuksen Kristuksen kautta jo ennen maailman perustamista. (2. Tim. 1:9; Efe. 1:1-22) Koska Jumala näkee tulevaisuuteen, oli hän voinut ennustaa Messiaasta etukäteen.

Kun Jeesus luki Vanhaa testamenttia, joka oli hänen Raamattunsa, niin hän löysi sieltä itseään koskevia ennustuksia ja toimi niiden mukaan. Hän tiesi jo hyvissä ajoin ennen kuolemaansa, mitä hänelle tulee tapahtumaan. (Luuk. 9:22; 18:33; 24:7.) Hän ennusti nousevansa ylös kolmantena päivänä, niin kuin myös tapahtui. (Matt 16:21; vrt. 12:40) Kaikki nämä asiat todistavat siitä, että Jeesus ei ole vain kuka tahansa ihminen. Hän on totisesti elävän Jumalan poika ja hän elää iankaikkisesti, minkä tähden hän voi pelastaa täydellisesti ne, jotka uskovat häneen. (Hebr. 7:24-25)

Jeesus on nyt Isän oikealla puolella taivaissa, ja hän rukoilee pyhien puolesta. (Room 8:34; Hebr 7:23-8:2.) Jos sinä uskot siihen Jeesukseen, josta Raamattu kertoo, niin sinä saat syntisi anteeksi ja uuden elämän, jossa voit elää Jumalan tahdon mukaisesti. Jeesus katkaisee sinun syntisiteesi ja voit luopua pahoista riippuvuuksistasi. Herra muuttaa sinua yhä enemmän Jeesuksen kaltaiseksi, niin että elämä on elämisen arvoista, ja se jatkuu vielä ajan rajan tuolla puolen ylösnousemuksen jälkeen.

Jos tahdot tietää näistä asioista lisää, niin lue Raamattua ja pyri ymmärtämään lukemasi. Käytä lukemisen apuna erilaisia lähdeteoksia, jotka auttavat sinua ymmärtämään paremmin lukemaasi. Etsi paikkakunnaltasi tai kotimaastasi muita uskovia ja pidä heihin yhteyttä. Saat kasvaa Jumalan sanan kautta Jumalan lapsena ja tulet tuntemaan totuuden, joka tekee sinut vapaaksi.

Elämä Jeesuksessa Kristuksessa kannattaa aina. Käy siis sisälle taivasten valtakuntaan! Ota vastaan Jumalan sana ja Herra Jeesus Kristus: usko häneen ja evankeliumin sanaan! Nyt on sopiva aika, nyt on pelastuksen päivä! Anna sovittaa itsesi Jumalan kanssa!

"Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi." (Joh. 3:17)

Näistä tapahtumista on kulunut pian kaksituhatta vuotta. Raamatun profetioiden ajan määrityksessä "yksi päivä" vastaa tuhatta vuotta ja tuhat vuotta yhtä päivää. (2. Piet. 3:8.) Jumala on herättävä Israelin kansan ylös unestaan kolmantena päivänä Herran ylösnousemuksen jälkeen ja Israel on uskova Jeesukseen messiaanaan. (Hoos 2:4-5; 6:2; Hes 36-39; Sak 12-14.)

"Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä. Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan." (Hoos. 6:1-3)

Kun kaikki ajan merkit ovat täyttyneet ja ihmiset ovat täyttäneet syntiensä mitan, niin Kristus saapuu takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ihan niin kuin lupasikin. (Matt 26:63,64; Joh 5:28,29; Apt 1:9-11; 1Tess 4:13-17; 2Tim 4:1; Hebr 9:27,28; Ilm 1:7; 19:11-21.) Kohta alkaa kolmas päivä Jumalan suunnitelmassa eli kolmas vuosituhat Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen. Poisnukkuneet pyhät herätetään unestaan ja meidät eloon jääneet temmataan yhdessä heidän kanssaan pilviin yläilmoihin Herraa vastaan. Niin me saamme olla aina Herran kanssa.

Hän, joka näitä todistaa, sanoo: "Totisesti, minä tulen pian." Amen, tule, Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen. (Ilm. 22:20-21)

Viitteet

[1] Keijo Lindeman, Apostolinen seurakunta ja antikristuksen eksytys, Pääsiäisjuhla ja Messiaan sovitustyö, Pääsiäisateria apostolien kanssa

"Ja karitsanne olkoon virheetön, vuoden vanha urospuoli; lampaista tai vuohista se ottakaa. Ja pitäkää se tallella neljänteentoitsa päivään tätä kuuta; silloin Israelin koko seurakunta teurastakoon sen iltahämärissä (hepr. VT: בין הערבים bein ha'arbaim = iltojen välissä, iltahämärässä)" (2.Moos.12:5-6).

Toorassa oli määrätty, että pääsiäislammas oli teurastettava ensimmäisen kuun eli Nisan-kuun 14. päivänä, iltahämärässä. Hepreankielinen ilmaus on bein arbaim, joka sanatarkasti merkitsee iltojen välissä. Messiaan kärsimysviikolla Nisan-kuun 14. päivä alkoi tiistai-iltana auringon laskiessa ja jatkui keskiviikkoiltaan saakka. Alkutekstin mukainen ilmaus mahdollisti pääsiäislampaan syömisen kärsimysviikolla joko tiistai-iltana, Nisan-kuun 14. päivän alkaessa tai keskiviikkoiltana, Nisan-kuun 14. päivän eli pääsiäispäivän päättyessä. Lisäksi tutkijat ovat todenneet, että Suolameren rannalla asunut Qumranin essealaisten hengellinen yhteisö, joka piti Jerusalemin papistoa rappeutuneena, noudatti käytäntöä, jonka mukaan he söivät pääsiäislampaan iltaa aiemmin kuin Jerusalemin ja muun juutalaiskansan yleinen käytäntö oli. (Hyvin monet Raamatun tutkijat ovat arvioineet Johannes Kastajan ja mahdollisesti Jeshuan olleen kosketuksissa essealaiseen erämaayhteisöön. Paikkaa kutsuttiin myös nimellä Damasko ja Paavalin arvellaan kääntymyksensä jälkeen olleen siellä kolme vuotta valmistautumassa tehtäväänsä, eikä Syyrian Damaskossa; Ap.t.9:1-22; Gal.1:15-18; 4:25). Sen mukaisesti, essealaisten käytäntöä noudattaen, Jeshua opetuslapsineen söi pääsiäisaterian tiistai-iltana, kun taas muu kansa, saddukealaisen papiston johdolla, söi pääsiäislampaan iltaa myöhemmin eli keskiviikkoiltana (Ap.t.4:1).

[2] Daf Yomi Digest, Sunday March 19, 2006, Number 384.

The Achronim ask: There are places in the Gemara1 and Rishonim where we find that the Pesach offering must be brought after 6 ½ hours, not midday. The Pri Migadim2 answers, that most Poskim agree that from a Torah perspective, the time for slaughtering the Korban Pesach is from midday, as stated in out Mishna. However, the Rabbis said one should wait until 6 ½ hours (at which point it is clear3 that the sun is already moving to the west). The Poskim note that our Mishna teaches when to knead “matzos mitzvah4,” for some begin kneading the matzos which they will use for the seder only from the time when the Korban Pesach can be brought. Based on the previous discussion the Poskim5 argue whether this time is from 6 hours or 6 ½ hours.

Juutalaisten rabbien mukaan pääsiäis-lammas on lupa uhrata 6,5 tuntia aamun sarastamisen jälkeen. Jeesus ristiinnaulittiin päivän kolmantena hetkenä (noin klo 9), pimeys tuli kaiken maan päälle kuudennella hetkellä (puolenpäivän jälkeen) ja Jeesus kuoli yhdeksännellä hetkellä (noin klo 15). (Mar. 14:25-37) Jeesuksen kuolinhetki täyttää siten Mooseksen lain ajanmääritykset ja juutalaisen käytännön. Jeesus kuoli iltojen välissä (bein ha-arbaim) nisankuun 14. päivänä ja enemmän kuin 6,5 tuntia päivän sarastamisen jälkeen.

Liitteet ja lainaukset

Albert James Dager, Ikuinen pelastusvarmuus – Mitä Calvin onkaan saanut aikaan?:

Monilta Calvinin vastustajilta vietiin heidän omaisuutensa ja heidät karkotettiin Genevestä. Häpeällisin Calvinin yrityksistä kontrolloida ihmisten ajatuksia ja uskomuksia oli hänen kiistansa espanjalaisen Miguel Servetuksen kanssa. Tämä kyseenalaisti roomalaiskatolisen kolminaisuusopin ja lapsikasteen. Paettuaan Wienistä kuolemanrangaistusta pakoon Servetus saapui Geneveen heinäkuussa 1553 ja asui siellä hiljaisuudessa jonkin aikaa. Hänen tehdessään lähtöä Zürichistä Calvin vangitutti hänet syyttäen häntä jumalanpilkasta.

Calvin toimi Servetusta vastaan käydyssä oikeudenkäynnissä sekä syytteen nostajana että syyttäjänä vaatien kuolemantuomiota. Pitkitetyssä oikeudenkäynnissä Servetus tuomittiin poltettavaksi kuoliaaksi, joka toteutettiin Champelissä lähellä Geneveä 27.10.1553. Hän tapasi teloituspäivänään Calvinin ja pyysi häneltä anteeksiantoa. Koska Servetus ei ollut tekemässä parannusta katsomuksistaan, Calvin myöntyi hänen kuolemantuomioonsa.

E.H. Broadbent, Seurakunnan vaellus, 9. luku, Anabaptistit 1516–1566

"...Zwinglin käyttöön ottama kuolemanrangaistus niille, jotka olivat hänen kanssaan eri mieltä opillisista kysymyksistä, heikensi hänen vaikutustaan Capitoon."

...

"...Uusi valtiokirkko hyväksyi vanhan kirkon periaatteen, jonka mukaan sillä oli oikeus toimia "harhaoppisia" vastaan vangitsemalla ja jopa tappamalla heitä."

Global Anabaptist Mennonite Encyclopedia Online, Oikeudellisia toimia koskien kasteenuusijoita, 1. Yleistä.
Juridical Procedures Relating to the Anabaptists, 1. General.

"1400-luvulla, Rooman vanhan lain sulauduttua Saksan lakiin, Pyhän Rooman Valtakunnan siviililaki otti uudestaan käyttöön vanhat keisarien Gratianus, Valentinianus II ja Theodosius I säätämät lait (kaikki vuodelta 380) koskien katolisen kirkon erityislaatuista oikeutta ja valtaa, ja keisarien Honorius ja Theodosius II lait (vuodelta 413) koskien kasteen uusimisen (anabaptismi) rikosta, josta rangaistiin kuolemalla (Corpus Juris Civilis I, 1 and VI, 2)."

"In the 15th century, when the old Roman Law was assimilated into the German Law, the Civil Code of the Holy Roman Empire renewed the old laws of the emperors Gratian, Valentinian II, and Theodosius I (all of A.D. 380) concerning the exclusive right and authority of the Catholic Church, and that of the emperors Honorius and Theodosius II (A.D. 413) concerning the capital crime of rebaptism, punishable with death (Corpus Juris Civilis I, 1 and VI, 2)."

Global Anabaptist Mennonite Encyclopedia Online,
anabaptismi, artikkeli vuodelta 1955, 1500-luvun käytäntö: Anabaptism, 1955 Article, Sixteenth Century Usage:

"Anabaptisti on itse asiassa kreikan kielen sana, joka tarkoittaa kasteenuusijaa ja sitä käytettiin kirkko-latinassa 300-luvulta lähtien, ja se ilmestyi englannin kieleen viimeistään vuonna 1532, mutta sitä käytettiin harvoin saksan ja hollannin kielissä, joissa käännössanoja Wiedertäufer ja Wederdooper on käytetty anabaptistien historian alusta lähtien vuodesta 1525. Anabaptistit eivät käyttäneet sitä sanaa koskaan itse, mutta muut käyttivät sitä heistä usein, koska siihen nimeen liittyi häpeää ja sillä oli rikollinen leima. Sen esiin tuominen ja jatkuva käyttö anabaptistien vihollisten taholta voidaan parhaiten selittää sillä tosiasialla, että keisarillinen laki Justinianuksen ajoista lähtien (vuodelta 529) teki kasteen uusimisesta toisen niistä harhaopeista, joista rangaistiin kuolemalla, toisen ollessa antitrinitarismi (kolminaisuusopin kieltäminen). Niinpä radikaalien reformoijien (uskonpuhdistajien) luokittelu anabaptisteiksi teki heistä välittömästi tuomion ja teloituksen kohteita, vaikkakin jokaisen paikallisen oikeuslaitoksen oli yhä edelleen välttämätöntä ottaa käyttöön ja panna täytäntöön tämä lainsäädännön pohjana oleva laki..."

""Anabaptist" is actually a Greek word meaning "rebaptizer," used in church Latin from the 4th century onward, and appearing at least as early as 1532 in the English, seldom used in 16th-century German or Dutch, where the translation Wiedertäufer and Wederdooper is used from the beginning of Anabaptist history in 1525. It was never used by the Anabaptists themselves but often vigorously objected to by them because of the opprobrium and criminal character attached to the name. Its introduction and constant use by the enemies of the Anabaptists can best be explained by the fact that the imperial law code from Justinian's time (A.D. 529) on, made rebaptism one of the two heresies penalized by death, the other being Antitrinitarianism. Thus to classify the Reformation radicals as "Anabaptists" made them at once legally subject to condemnation and execution, although it still remained necessary for each local jurisdiction to implement the basic code..."

Philip Melanchton, Martti Luther, ym. Että maallinen esivalta on velvollinen rankaisemaan kasteenuusijoita/

"Olemme kuulleet sellaista myös erinäisistä kasteenuusijoista....

Tätä tapausta varten (Rooman keisarit) Honorius ja Theodosius ovat säätäneet lain, jossa sanotaan, että kasteenuusijat tulee tappaa. Sillä eroaminen ja uusien seurakuntien perustaminen on jo yksistään muiden pahojen tapojen ohella vastoin Jumalaa. Ja koska se vihastuttaa ja antaa ikuiselle riidalle aihetta, pitää maallisen esivallan vastustaa sellaista ja rangaista siitä ankarasti.

...

...Tästä kaikesta käy nyt ilmi, että maallinen esivalta on velvollinen vastustamaan jumalanpilkkaa, vääriä oppeja ja harhaoppeja ja rankaisemaan niiden kannattajia ruumiillisesti.

...Koska on toki nähtävissä ja ymmärrettävissä, että kasteenuusijoiden lahkossa on karkeita vääriä uskonkappaleita, niin me päätämme, että tässä tapauksessa jääräpäiset tulee myös tappaa. Sen lisäksi, jos kasteenuusijoilta löydetään molempia harhakäsityksiä, maallisia ja hengellisiä, eivätkä he luovu niistä, on tuomari sitäkin varmempi asiassaan ja hänen pitää rangaista ankarasti."

Luettavaa

Sivun alkuun