Evankeliumin osallisuus

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  10. tammikuuta 2010

Kristillisessä maailmassa on vallassa kaksi erilaista näkemystä Jumalan armon ja evankeliumin osallisuudesta: miten siitä tullaan osalliseksi ja voiko Jumalan kutsuma ihminen vaikuttaa millään tavalla tähän osallisuuteen.

Vastaansanomaton armo

Toisten mielestä Jumala pelastaa kenet tahtoo, eikä valitulla ole mitään mahdollisuutta torjua Jumalan sanaa, Jeesusta Kristusta ja armoa: ratkaisuvalta on sidottu, niin että syntinen voi vain torjua evankeliumin, mutta ei ottaa sitä vastaan, koska Jumala ei vapauta kutsumaansa ihmistä ottamaan vastaan armoa, vaan vaikuttaa armon saamisen kutsutusta riippumattomalla tavalla harvoissa valitsemissaan ihmisissä.

Jumalan valinnan peruste ei ole vähäisessäkään määrin ihmisessä eikä siinä, miten ihminen suhtautuu kuulemaansa Jumalan sanaan ja tarjottuun iankaikkisen elämän armolahjaan. Jumala tosin vaikuttaa valitsemissaan ihmisissä tahtomista ja tekemistä sillä tavalla, että he ottavat vastaan tarjolla olevan armon ja uskovat evankeliumin, mutta tämä Jumalan vaikutus on heissä niin vastustamatonta, että he eivät kykene estämään Jumalaa pelastamasta heitä alusta loppuun saakka. Jostakin syystä Jumala ei sitten kaikissa kutsumissaan ihmisissä samalla tavalla vaikutakaan, vaan antaa kutsuttujen vastaanhangoittelun aiheuttaa armon valinnan ulkopuolelle jäämisen, vaikka Raamatun mukaan Jumala tahtoo pelastaa kaikki ihmiset. (1Tim, 2:4.)

Tästä voitaisiin päätellä, että kutsutuilla täytyy olla jonkinlainen osa valituksi tulemisessaan, eli vastaanhangoittelusta ja vastarinnasta luopumisen täytyy olla kutsutusta riippuva asia, mutta ehdottoman armon kannalla olevia eivät tällaiset epäloogisuudet ja suorat järjettömyydetkään opissa haittaa. He uskovat mitä ihmeellisimpiä sisäisesti ristiriitaisia opetuksia, kunhan ei vain tarvitse luopua ehdottoman armon opista, joka pitää heidät vapaana vastuusta ja omasta itsestään heidän sydämensä salaisissa ajatuksissa, jotka Jumala kyllä tuntee ja tietää. (Hebr, 4:12-13.)

Vapautettu ratkaisuvalta

Toisten mielestä Jumala vapauttaa kutsumansa ihmiset ottamaan vastaan Jumalan armon, ja tekee sen kaikille kutsumilleen ihmisille, ei vain valituille. Näin on yksin ihmisen vallassa se, ottaako hän armon vastaan ja uskooko evankeliumin, vai ei. Armon vastaanottaminen on kuitenkin mahdollista vain siksi, että Jumala tekee sen mahdolliseksi, ja antaa vallan ratkaista Jeesuksen vastaanottamisen ja torjumisen välillä. (Joh, 1:12; 12:42-50)

Omasta aloitteestaan, omalla viisaudella ja omalla voimalla ei kukaan voi Jeesuksen tykö tulla, mutta Jumala antaa kaiken tarvittavan ja poistaa esteet kutsumansa ihmisen tieltä, niin että kutsuttu voi saada armon ja uskoa Jeesukseen, tai sitten hän torjuu Jumalan armolahjan, eikä ota sitä vastaan. (Matt, 12:29; Joh, 6:44; Room, 2:4-5.) Päätös ja ratkaisu on kutsutulla, ei Jumalalla, ja näin myös vastuu on yksin ihmisen, ei Jumalan. (Matt, 27:22; Apt, 2:37-42; 16:30-38.)

Evankeliumi vetoaa kuulijan sydämeen

Evankeliumia julistetaan usein käskymuodossa ja kehotuksena:

"Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." (Mar, 1:15)

Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta." Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. (Apt, 2:38-41.)

"Muuttakaa siis mielenne ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen." (Apt, 3:19-20.)

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi [uskomalla häneen]." (Apt, 16:31)

Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen palvelustehtävän. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä. (2Kor, 5:18-6:2.)

On selvää, että tällainen kehotuspuhe vetoaa kuulijan sydämeen ja sydämen ajatuksiin. Evankeliumin sana johdattaa kuulijat ns. ratkaisun paikalle. Heidän on päätettävä sydämessään ja mielessään, miten he suhtautuvat Jeesukseen Kristukseen, Nasaretilaiseen. Uskoako häneen ja tulla sovitetuksi, niin että synnit saadaan anteeksi, vai torjuako hänet ja hylätä armo?

Myös vapautetun ratkaisuvallan kieltävät sanan opettajat julistavat evankeliumia samalla tavalla, niin että julistettu sana vetoaa kuulijoiden sydämiin ja mieliin johdattaen heidät ratkaisun paikalle, tai niin heidän ainakin tulisi sanaa julistaa, jos he noudattaisivat Jumalan sanan ohjeita ja apostolien sekä Jeesuksen esimerkkiä. Tästä huolimatta he kieltävät ilmiselvän tosiasian: kutsutun suhtautuminen kuulemaansa sanaan vaikuttaa siihen, tuleeko hänestä valittu vai ei, pelastaako Jumala hänet vai ei. Kun tämä tosiasia kielletään, niin se johtaa monenlaisiin harhaoppeihin ja valheen verkkoon, jonka vangiksi monet ovat jääneet, vaikka Jeesuksen nimeä suullaan mainitsevat ja uskoaan häneen tunnustavat. (2Tim, 2:19-4:4.)

Armon kasvattava vaikutus ja uskon kilvoitus

Kun joku on tullut uskoon ja syntynyt uudesti ylhäältä, niin hän on pelastunut, mutta vasta toivossa: me emme ole päässeet vielä perille asti Jeesuksen tykö, niin että olisimme hänet omaksemme voittaneet. (Tiit, 3:3-7; Room, 8:1-39; Hebr, 6:1-20; Fil, 3:11-17.) Jumalan armon saamisen jälkeen armo alkaa kasvattaa meitä, niin että me hylkäämme jumalattomuuden ja maailmalliset himot, ja elämme siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti odottaessamme Jeesusta takaisin pelastukseksi omalle kansalleen ja tuomioksi jumalattomille ja pahoille ihmisille. (Tiit, 2:11-15; 2Tim, 3:1-4:4; Hebr, 9:27-28.)

Jumalan armon kasvattavaa vaikutusta kutsutaan Uudessa testamentissa pyhitykseksi ja hengen pyhitykseksi. (Joh, 17:17; Room, 6:12-23; 1Tess, 4:1-12; 2Tess, 2:13-17; Hebr, 12:1-14; 2Kor, 7:1.) Pyhittyminen tarkoittaa erottautumista tämän maailman tottelemattomuuden hengestä ja synnistä. Pyhitys on puhdistumista kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta. (2Kor, 6:14-7:1; Ilm, 22:11.) Jumalan vaikuttamaa pyhitystä kutsutaan myös uskon kilvoitteluksi ja uskon kuuliaisuudeksi, jonka vastakohta on olla kuuliainen lihan himoille ja synnille, tottelemattomuus. (2Tim, 4:5-8, 17-18; Jda, 1:3; Room, 1:5; 6:12-23; 16:19, 26; Efe, 2:1-5; 4:17-5:21.)

Kehoituspuheemme ei lähde eksymyksestä... (1Tess, 2:1-13)

Paavali ja apostolit kirjoittivat hengen pyhityksestä käskymuodossa ja kehotuspuheena. Tästä johtuen kirjoituksia on helppo ymmärtää sillä tavalla väärin, että uskova voisi omilla teoillaan ja hyvyydellään ansaita Jumalan armon, tai vaikuttaa Kristuksessa pysymiseen omilla voimillaan ja viisaudellaan. Silloin jätetään suuri osa kirjoituksesta pois, sillä me emme pysy tekojen tai oman hyvyyden kautta uskossa ja Kristuksessa.

Me pysymme uskon kautta ja Jumala vaikuttaa meissä sen uskon, ja lisää sitä tarpeen mukaan. (Room, 11:17-24; Kol, 2:12; Luuk, 17:1-5.) Jumala antaa meille myös voimaa jokaista päivää varten, niin että me varjellumme Jumalan voimasta pelastukseen, emme omasta voimastamme. (1Piet, 1:1-5.) Mitä viisauteen tulee, niin oma viisautemme ei meitä pelasta, mutta se viisaus, joka meillä on, on annettu meille ylhäältä, ja vaikuttaa yhdessä muiden Jumalan lahjojen kanssa Kristuksessa pysymisen ja lopullisen pelastumisen. (Jaak, 3:1-18; 1Kor, 1:18-31.) Näin pelastuminen on armosta eikä tekojen kautta, eikä itsemme kautta; se on Jumalan lahja, ettei kukaan kerskaisi. (Efe, 2:8-9.)

Jumala vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, niin että hänen tahtonsa tekeminen ja Kristuksessa pysyminen on mahdollista uskon kautta, mutta ei tekojen kautta. (Fil, 2:12-16; Joh, 15:1-6; Hebr, 13:20-21; Matt, 7:21-29; 1Joh, 2:15-17; Kol, 4:12; 1Piet; 4:1-19.) Uskon teot ovat tosin väistämätön seuraus Jumalan vaikuttamasta uskosta ja armon kasvatusta meissä, mutta ne eivät ole ehto armon saamiselle tai armossa pysymiselle, vaan ne ovat armon saamisen seurausta. (Jaak, 2:8-26; 2Tess, 1:11-12; Tiit, 2:11-15; 1Kor, 15:10.)

Toiset ihmiset eivät hyväksy lainkaan kehotuspuhetta ja käskymuotoista opetusta, jota apostolit harjoittivat. Heidän mielestään se on väärää "lain alla olemista" ja "lain saarnaa", jopa "lakievankeliumia". Aina kun apostolit ja heidän opetuksiaan seuraavat puhuvat "alistumisesta, antautumisesta ja nöyrtymisestä Jumalan väkevän käden alle", syyllistyvät he kirotun "toisen evankeliumin" julistamiseen, jossa "laki ja evankeliumi on sotkettu toisiinsa". (Room, 6:16; Hebr, 12:9; Jaak, 4:7; 1Piet, 5:6-11.) Tällä tavalla tuomitaan vääränä Jumalan sanan opetus uuden liiton ohjeista hengen pyhitystä ja pyhää vaellusta varten.

"Kirottua toista evankeliumia" ja "väärää lain saarnaa" ovat mm. seuraavat Herran Jeesuksen opetukset, ja niiden lainaaminen Raamatusta:

Matteuksen evankeliumi:
10:32 Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.
10:33 Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.
10:34 Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
10:35 Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan;
10:36 ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa.'
10:37 Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;
10:38 ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
10:39 Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

Matteuksen evankeliumi:
16:24 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
16:25 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
16:26 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
16:27 Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.

Markuksen evankeliumi:
8:34 Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
8:35 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.
8:36 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?
8:37 Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
8:38 Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."

Johanneksen evankeliumi:
12:23 Mutta Jeesus vastasi heille sanoen: "Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan.
12:24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.
12:25 Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
12:26 Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.

Millainen opetus on Jumalan tahdon mukaista?

Meidät on "vanhurskautettu armon kautta", mitä asiaa on hyvä korostaa ja kehottaa uskovia pysymään uskossa ja Jumalan armossa ja vahvistumaan siinä, niin kuin apostolit tekivät. (Tiit, 3:7; Apt, 14:22; 13:43; 2Tim, 2:1.) On mielenkiintoista, että Paavali ja muut apostolit puhuvat valtavasti Hengen pyhityksestä kehotuspuheena ja käskymuodossa samassa yhteydessä, kun armosta on kirjoitettu. (Tiit, 1:5-3:14; 1Piet, 1:14-5:11; jne.) "Hengessä vaeltamiseen" kehotetaan uskovia, sen sijaan, että kerrottaisiin ristiinnaulitusta Jeesuksesta ja kehotettaisiin katsomaan sydämen silmillä yksinomaan häntä ja vieläpä ristiinnaulittuna. Tästä voisi ajatella sellaista, että ristiinaulitun katsominen ei saa automaattisesti aikaan Hengessä vaeltamista.

En väitä sitä, että meidän ei pidä katsoa ristiinnaulittuun Kristukseen hengen silmillä. Juuri niin meidän tulee tehdä, kun synnit ja himot kiusaavat meitä. (Hebr, 12:2.) Tarkoitan sitä, että ristiinnaulitun ajatteleminen ei saa kaikissa ihmisissä automaattisesti aikaan Hengessä vaeltamista ja pyhitystä, ja uskoviakin opetetaan Raamatussa eri tavalla kuin vain siten, että annetaan kehotuksia katsoa ristiinnaulittua Kristusta, eikä pyhitykseen tai siitä opettamiseen muuta tarvita.

On vähintäänkin oikein "kehottaa" uskovia vaeltamaan Hengessä, eli Hengessä vaeltamista ja hengen pyhitystä koskeva opetus on "käskymuodossa", niin kuin myös osa itse evankeliumin julistusta: kääntykää, muuttakaa mielenne, uskokaa evankeliumi, usko Herraan Jeesukseen, kehotamme ottamaan vastaan Jumalan armon, ettei se jää turhaksi, antakaa pelastaa itsenne, antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa, jne. (Mar, 1:15; Apt, 2:14-40; 3:19-20; 16:31; 2Kor, 5:18-6:2.)

Lainaan tähän kohta joitakin esimerkkejä apostolien tavasta opettaa ja kirjoittaa hengen pyhityksestä ja Hengessä vaeltamisesta. Valtaosa heidän opetustaan on kehotusmuodossa; se on nuhtelua, varoitusta, kehotusta, ohjeita, neuvoja, opetuksia, säädöksiä, käskyjä ja sitten myös lohdutusta, rohkaisua ja kannustamista ja Jumalan lupauksista ja lahjoista puhumista sekä "ristin sanaa" - kertomusta Kristuksen ruumiin ja veren uhrista ja ylösnousemuksesta. Määrällisesti enemmän on kuitenkin kehotusmuotoista opetusta, joten samalla tavalla tulisi meidänkin elämässämme menetellä, jos tahdomme "muita opettaa" tai osoittaa oppineisuuttamme muille.

Roomalaiskirje:
6:12 Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,
6:13 älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
6:14 Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
6:15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
6:16 Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
6:17 Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,
6:18 ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!
6:19 Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.
6:20 Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
6:21 Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.
6:22 Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
6:23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Roomalaiskirje:
8:12 Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.
8:13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.

Galatalaiskirje:
5:13 Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
5:14 Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."
5:15 Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.
5:16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
5:17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
5:18 Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.
5:19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
5:20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
5:21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
5:22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
5:23 Sellaista vastaan ei ole laki.
5:24 Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
5:25 Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.
5:26 Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme.

Kolossalaiskirje:
3:5 Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta,
3:6 sillä niiden tähden tulee Jumalan viha,
3:7 ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte.
3:8 Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne.
3:9 Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa
3:10 ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan.
3:11 Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.
3:12 Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
3:13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
3:14 Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.
3:15 Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.
3:16 Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.
3:17 Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.
3:18 Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa.
3:19 Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat.
3:20 Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa.
3:21 Isät, älkää kiihoittako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi.
3:22 Palvelijat, olkaa maallisille isännillenne kaikessa kuuliaiset, ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan sydämen yksinkertaisuudessa peljäten Herraa.
3:23 Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille,
3:24 tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa Kristusta.
3:25 Sillä se, joka tekee väärin, on saava takaisin, mitä on väärin tehnyt; ja henkilöön ei katsota.

Filippiläiskirje:
2:12 Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte;
2:13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
2:14 Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä,
2:15 että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa,
2:16 tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt.

Hebrealaiskirje:
2:1 Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
2:2 silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
2:3 Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
2:4 Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
2:5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
2:6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa."

1.Pietarin kirje:
1:14 Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte,
1:15 vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi.
1:16 Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä."
1:17 Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,
1:18 tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne,
1:19 vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan,
1:20 hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten,
1:21 jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan.
1:22 Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä,
1:23 te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.
1:24 Sillä: "kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee,
1:25 mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti." Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.

1.Pietarin kirje:
2:1 Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu,
2:2 ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,
2:3 jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä."

1.Pietarin kirje:
4:1 Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli - sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä -
4:2 ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan.
4:3 Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.
4:4 Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.
4:5 Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

1.Pietarin kirje:
5:6 Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,
5:7 ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen."
5:8 Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
5:9 Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.
5:10 Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
5:11 Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen.

Kyse oikean opetuksen tunnistamisessa on siitä, vaikuttaako Jumalan armo kuulijoissa täysin riippumatta siitä, miten kuulijat julistettuun ja opetettuun Jumalan sanaan suhtautuvat. Paavali ei jätä vetoamatta kuulijoiden sydämiin, vaan pyrkii "kehotuspuheillaan" (1Tess, 2:1-12) vaikuttamaan kuulijoiden sydänten ajatuksiin, niin että ne "vangitaan kuuliaisiksi Kristukselle". (2Kor, 10:1-8.)

Kun asioista puhutaan opetustarkoituksessa ja ruoditaan sitä, millainen opetus ja puhe on Jumalan tahdon mukaista, ja mikä johtaa harhaan, niin apostolien esimerkki on puhua määrällisesti enemmän kehotuspuhetta kuin kertoa ristiinnaulitusta Jeesuksesta. Sillä ei ole oikean opetuksen kannalta juurikaan merkitystä, mitä joku sidotun ratkaisuvallan kannalla oleva ihminen sanoo asioista, vaan sillä, mitä Paavali todellisuudessa on kirjoittanut määrällisesti eniten, ja millä tavalla hän on kirjoittanut: kertomalla objektiivisesti historiallisesta syntien sovituksesta Golgatan ristillä Kristuksen ruumiin ja veren uhrin kautta vai kehottamalla kuulijoitaan monin eri sanoin pysymään armossa ja uskossa, ja vaeltamaan Hengessä ja Jumalan tahdon mukaan, niin että hän kehottaa uskovaista kuolettamaan maailmalliset himot ja panemaan pois synnin omassa elämässään.

Kun kaikkien apostolien ja Herran veljien kirjeitä luetaan, niin ei voi olla huomaamatta sitä, mitä asioita on määrällisesti eniten painotettu ja millä tavalla seurakuntaa on opetettu: kehotuspuheena vai historiallisen kerronnan kautta.

Joissakin kirjeissä on määrällisesti paljon opetusta ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Kristuksesta, mutta tästä sovituksen ja syntien anteeksisaamisen ja siten myös pelastumisen perusteena olevasta asiasta riippumatta opetus Hengessä vaeltamisesta ja pyhityksestä on käskymuodossa eli kehotuspuhetta.

Edellä lainaamiani Raamatun opetuksia ei lueta ehdottoman armon opettajien ja kannattajien keskuudessa kovin mielellään kokonaisina, koska niissä puhutaan "ihmisen osuudesta" ja sysätään vastuu Jumalan tahdon mukaisesta vaelluksesta ihmisen päälle, vaikka osassa näitä kohtia puhutaankin samalla Jumalan vaikutuksesta uskovissa ihmisissä. Koska ehdottoman armon kannalla olevat eivät voi hyväksyä sellaista opetusta, jossa vastuu Kristuksessa pysymisestä ja uskosta pannaan kutsutun ihmisen harteille, eikä opeteta Jumalan pelastavan kutsutusta riippumattomalla tavalla meitä, niin he eivät lainaa mielellään tällaisia opetuksia kokonaisuutena, vaan irrottavat oppiinsa soveltuvat jakeet pois asiayhteydestä, ja johdattavat itseään ja kuulijoitaan harhaan sillä tavalla, harkitusti.

Suurin osa uuden liiton kirjoituksista on kirjoitettu käskymuodossa tai kehotuksena, niin että ne sisältävät ohjeita Jumalan seurakunnalle siitä, miten meidän tulee elää Jumalan armossa ja valittuna Jumalan kansana. Jos nämä kohdat johdattavat lukijoita "lain alle" ja saavat heissä aikaan "vihaa", niin syytä ei voida sysätä ainakaan väärän opetuksen piikkiin, koska opettajina ovat Jumalan valitsemat apostolit ja itse Herra Jeesus Kristus. Onkin merkille pantavaa, että Uuden testamentin opetus poikkeaa hyvin jyrkästi painotuksiltaan ja sisällöltään ehdottoman armon kannalla olevien opetusteksteistä. Niissäkin on näön vuoksi jotakin oikeaa ja hyvää ja otollista Jumalalle, mutta painotukset ovat määrällisesti pielessä, vaikka Jumalalle kelpaamisen perustetta opetettaisiinkin oikein: se on Kristus Jeesus ja hänen täydellisyydensä, ei meidän oma vanhurskautemme tai oma pyhyytemme tai oma vaelluksemme.

Kelvollisuus Isän edessä

Me kelpaamme uusina luomuksina joka hetki Isälle Jumalalle sellaisina kuin me olemme. Meidän ei tarvitse muuttua ensin pyhemmiksi ja vanhurskaimmiksi, että pääsisimme perille asti Jeesuksen tykö ja voittaisimme omaksemme Kristuksen. (Fil, 3:11-17; Hebr, 3:12-16.) Me olemme nyt yhtä kelvollisia Jumalan edessä kuin viidenkymmenen vuoden kuluttua, sillä kelvollisuutemme peruste ei ole meissä itsessämme vaan Kristuksessa, joka on täydellisen vanhurskas ja pyhä, kokonaan syntisistä erotettu. Niin kauan kuin luotamme Jumalaan ja lahjana saatavaan vanhurskauteen Kristuksen ristin veren kautta, niin me olemme varmasti pelastetut, mutta jos alamme luottaa itseemme tai omaan pyhitykseemme, niin olemme heti vaarassa joutua pois armosta. Tämä asia on hyvä jokaisen Jumalan lapsen tiedostaa, jotta emme joutuisi harhaan pois suoralta tieltä, kun etsimme Jumalan tahtoa ja vaellamme sen mukaan uskossa Jumalan Poikaan.

Evankeliumi on maksanut Jeesukselle elämän menettämisen, kuoleman ristillä ja pyhän veren vuodattamisen, niin että hän on tehnyt kaiken tarvittavan tehdäkseen meidät kelvollisiksi Isän edessä, sillä hän ei jäänyt kuolemaan vaan nousi ylös kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden. (Hebr, 10:14; Room, 4:25.) Me kelpaamme Isälle, jos olemme saaneet syntimme anteeksi, muuten emme. (Room, 4:1-8.)

Ilmainen lahja

Evankeliumi kertoo meille Jeesuksesta Kristuksesta, joka on sovittanut syntimme Golgatan ristillä ja on noussut ylös kuolleista kirjoitusten mukaan, ja on nyt Isän oikealla puolella, ja tulee takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja pelastukseksi häntä odottaville Jumalan lapsille. (Kol, 1:14-23; 1Kor, 15:1-28; Hebr, 1:1-3; 7:25-10:39.) Evankeliumi kertoo meille Jumalan armolahjasta, joka on iankaikkinen elämä. (Room, 6:23; 1Joh, 2:25.)

Jumalan lahja on ilmainen: se ei maksa meille mitään. Me saamme syödä ilmaiseksi Jumalan sanaa ja juoda ilmaiseksi Jumalan Pyhää Henkeä, kun olemme tulleet sovitetuiksi uskomalla sovituksen sanan ja saamalla synnit anteeksi. (Jes, 55:1-8; Apt, 2:14-47; Matt, 4:4; Joh, 7:37-39; 1Kor, 12:12-13.)

Vanhasta luopuminen johtaa uuden saamiseen

Jeesus ei silti opettanut sellaista oppia, että hänen seuraajansa saisivat kaiken menettämättä mitään. Jeesus kertoi kansalle ja opetuslapsilleen paljon vertauksia. Hän kertoi siitä, miten toiset kutsutuista ottivat kutsun vastaan, mutta suurin osa kieltäytyi kutsusta ja jäi osattomaksi Karitsan häistä. "Monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut!" (Matt, 22:1-14.)

Jumala kutsuu monia ja monet kuulevat hänen sanansa, mutta sana ei synnytä kaikkia kutsuttuja uudesti ylhäältä Jumalan lapsiksi, koska kaikki eivät ota vastaan Jeesusta Kristusta ja Jumalan sanaa. (Room, 10:4-21; Joh, 1:12; 12:42-50.) Suurin osa kutsutuista hylkää Jumalan sanan ja Jeesuksen, eikä ole hänen opetuslapsensa. (Joh, 14:21-24.)

Jeesus kertoi kutsun ja sen hylkäämisen tai vastaanottamisen yhteydessä myös vertauksia siitä, miten kutsun vastaanottaminen maksaa kutsutulle koko entisen elämän. "Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon." (Matt, 13:44.) Tämä mies luopui kaikesta, mitä hänellä oli saadakseen itselleen Kristuksen ja uuden elämän, jota hän piti kaikkein arvokkaimpana aarteena. Hän luopui omasta elämästään Jeesuksen ja evankeliumin tähden, mutta sai tilalle uuden elämän Kristuksessa. (Matt, 10:32-39; Mar, 8:34-38.)

Voidaan silti sanoa, että evankeliumi on ilmaista ja iankaikkinen elämä on lahjaa. (Jes, 55:1-8; Room, 6:23.) Se, että luovumme entisestä syntisestä elämästämme ja saamme uuden elämän lahjana Jumalalta, ei tarkoita sitä, että maksamme hinnan syntien anteeksisaamisesta ja sieluistamme. Sitä hintaa ei voi kukaan itsestään maksaa, sillä sen on Jumalan Poika maksanut kertakaikkiaan kuolemalla puolestamme Golgatan ristillä ja nousemalla ylös kuolleista. (Hebr, 1-10.)

Vaikka lahja on ilmainen ja evankeliumi on ilmainen, ovat silti voimassa Jeesuksen sanat (lue koko luku Luuk, 14):

"Jos joku ei luovu kaikesta, niin hän ei voi olla minun opetuslapseni". (Luuk, 14:33.)

Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan tuon?

Sitä, että ellei joku luovu oman elämänsä määräämisoikeudesta ja oman itsensä herruudesta, ja alistu Jumalan valtaan ja Jeesuksen kuninkuuteen, niin hän ei voi olla Jeesuksen opetuslapsi. "Kaikesta luopunut" on uuden Herran ja Kuninkaan palvelija: sitä se tarkoittaa.

Mitä saivartelijat ja tämän maailman näsäviisaat sanovat tähän? He kysyvät: "Mistä kaikesta olet luopunut Jeesuksen ja evankeliumin tähden? Oletko myynyt pellot ja talot, luopunut veljistä ja siskoista, ja isästä ja äidistä? Oletko luopunut kaikista synneistäsi?" Jne.

He jakavat ihmisen elämää prosenttiosuuksiin, ikään kuin kyse olisi joistakin yksittäisistä asioista, joista joku voisi luopua saadakseen sitten lahjana elämän Kristukselta. Kyse ei ole kuitenkaan yksittäisistä asioista vaan herruuden vaihtumisesta ihmisen elämässä. Se, kenen Herra on Jeesus Kristus, on luopunut kaikesta, mitä hänellä on, ja Jumala määrää hänen elämänsä asioista kuninkaana sen jälkeen. (1Kor, 12:3.) Kyse ei ole siitä, että emme tekisi koskaan enää syntiä, vaan siitä, ketä me antaudumme palvelemaan ja kenen lapsia me olemme, keneen me uskomme. (Room, 6:16; 1Joh, 3)

Kun nyt meiltä kysytään: "Oletko luopunut veljistäsi ja sisaristasi, isästäsi ja äidistäsi, taloistasi ja pelloistasi?" niin Jumalan lapsi vastaa: "Kyllä olen!" Mitä tämä tarkoittaa?

Se tarkoittaa sitä, että Jumalan lapselle on Jeesus Kristus kaikkein rakkain. Me rakastamme Jeesusta enemmän kuin perhettämme ja sukulaisiamme ja mammonaa ja mitään tai ketään muuta. Jos joku rakastaa jotakuta ihmistä tai tavaraa enemmän kuin Jeesusta, niin hän ei ole otollinen Jumalalle. (Matt, 10:32-39.) Jumalan asia on sitten määrätä siitä, miten me armosta saamiamme varoja ja ihmissuhteitamme hoidamme. Ei kaikkien tarvitse myydä kaikkea omaisuutta, ja jakaa sitä köyhille, eikä kaikkien tarvitse lähteä pois kotoaan lähetyssaarnaajaksi. Nämä ovat Jumalan määrättävissä olevia asioita ja meidän tehtävänämme on totella häntä. Sekin on armoa, että joku saa pitää talonsa ja yrityksensä, ja jakaa paljon almuja, ja palvella sillä tavalla Herraa. (1Tim, 6:17-21.)

Evankeliumin saarna ja ratkaisuvalta

Jeesus julisti, että "Jumalan valtakunta on tullut lähelle, muuttakaa mielenne [tehkää parannus] ja uskokaa evankeliumi!" (Mar, 1:15)

"Jumalan valtakunta" tarkoittaa "Jumalan kuninkuutta". Jumalaa ei ole pakko hyväksyä ja pitää kuninkaanaan tämän elämän aikana. Niin saa tehdä (suhtautua Jumalaan) ja vallan vaihtuminen omassa elämässä on mahdollista, kun Jumala kutsuu syntistä ja antaa vallan tulla Jumalan lapseksi. (Joh, 1:12.)

Tätä Jumalan meille antamaa ratkaisuvaltaa vastaan käydään jatkuvasti vääntöä ja taistelua, kun ei haluta ottaa vastuuta omasta elämästä ja tunnustaa syntiä omaksi syykseen. Jotkut eivät tahdo tunnustaa saamaansa valtaa olla tekemättä syntiä ja valtaa palvella vanhurskautta synnin sijasta. (Room, 6:16) Sen vallan ja voiman Jumala kutsumilleen ihmisille on antanut ja yhä vielä antaa, eikä ota sitä valtaa pois. Siksi hän vetoaa palvelijoidensa kautta: "Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä syntiä tehkö!" (1Kor, 15:34; vrt. Joh, 5:24; 8:11.)

Kaikki on alkuisin Jumalasta. Jumala saa aikaan sen, että me etsimme häntä, jos ehkä hapuilemalla voisimme hänet löytää. Me olemme Jumalan tekoa ja hänen luomiaan. Jumalan etsiminen ja löytäminen on mahdollista vain siksi, että Jumala on sen mahdolliseksi tehnyt, ja säätänyt, että me häntä etsimme. Jumala itse tekee tiettäväksi, että "kaikkien ihmisten kaikkialla on tultava mielenmuutokseen". (Apt, 17:23-30.)

Jeesus on käskenyt saarnata uskoa hänen nimeensä ja mielenmuutosta syntien anteeksisaamiseksi, ja sitä apostolit tekivät. (Mar, 16:15-16; Luuk, 24:47; Apt, 26:17-20; 10:43) Saarnat esitettiin tuolloin käskymuodossa ja kehotuspuheena:

"Muuttakaa mielenne ja kastattakoon kukin teistä itsensä Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hegen lahjan!" (Apt, 2:38.)

"Muuttakaa mielenne ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen... Teille [Israelille] ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne." (Apt, 3:19-20, 26)

Saarnaan kuuluu näitä kehotuksia ennen kertomus Jeesuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta, sillä Kristuksen uhri on tuonut meille sovituksen Jumalan kanssa ja on syntien anteeksisaamisen perusteena. (Apt, 2:14-36; 10:34-42.) Tässä on se, mitä "Jumala on tehnyt meidän hyväksemme" ja sitä seuraa kehotus: "Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa!" (2Kor, 5:18-6:2.)

Evankeliumia julistetaan näin käskymuodossa ja se jättää ihmiselle vastuun siitä, miten hän suhtautuu kuulemaansa sanaan: ottaako sanan vastaan vai torjuuko sanan pois luotaan, ottaako Jeesuksen Kristuksen vastaan, vai torjuuko hänet pois luotaan. (Joh, 12:42-50; 1:12.) Tämän vallan ratkaista ja päättää Jumalan lapseksi tulemisesta on Jumala itse sanan kuulijoille antanut, ja kun tämä evankeliumin ja Jumalan sanan ilmoittama totuus kielletään, niin silloin joudutaan vääntämään monia Raamatun opetuksia vinoon sen vuoksi.

Asioista voidaan jaaritella koko loppuikä, eikä silti löydetä totuutta, jos ei totuutta tahdota löytää, eikä ole otettu vastaan rakkautta totuuteen. Voidaan puhua "evankeliumin osallisuuden edellytyksistä ja seurauksista" – usein vielä kieroilla sanavalinnoilla, jotta totuus hämärtyisi – mutta ei uskota Jumalan sanan ilmoitusta ja totuutta, vaan pysytään mielistyneenä valheisiin, ja niitä totuutena levitetään.

Jumala tekee kutsumilleen ihmisille mahdolliseksi ottaa vastaan ja uskoa evankeliumi, mutta ei sitä päätöstä kutsuttujen puolesta tee. Jos tekisi, niin hän pelastaisi kaikki kutsumansa ihmiset, koska se on hänen tahtonsa. (Joh, 1:12; 1Tim, 2:4.) Vastaanhangoittelu estää niitä pelastumasta, jotka eivät luovu vastarinnasta Jumalan kutsun edessä. Jumala ei vaikuta vastarinnasta luopumista, koska kaikki eivät siitä luovu. Evankeliumin ja Jeesuksen Kristuksen vastaanottaminen ei ole siten Jumalan päätettävissä, vaan hänen kutsumansa ihmisen päätettävissä.

Pidämmekö me käskyt?

Kun nyt puhutaan vielä armon vaikutuksista armon saamisen lisäksi, niin on syytä kysyä: vaikuttaako Jumala ja käskyjen pitämistä vai niitä vastaan rikkomista? Jumalalla ja apostoleilla oli tähän selvä vastaus: Jumala vaikuttaa Kristuksen omissa käskyjen pitämistä, ja ne käskyt ovat "rakastaa lähimmäistä ja Jumalaa, ja uskoa Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen nimeen". (5Moos, 30:6; Hes, 36:24-28; Tiit, 2:11-15; 1Joh, 3:13-5:4; Room, 13:8-10; 1Tim, 1:5; 6:14; 1Kor, 7:19; Gal, 5:13-6:16.)

Kun jaetaan syntiä tehneet Raamatun opettamalla tavalla kahteen ryhmään – [1] jumalattomat ja syntiset (1Piet, 4:18) ja [2] pyhät ja uskovat (Kol, 1:2) – niin voimme miettiä sitä, kumpaan ryhmään kuuluvat ihmiset pitävät käskyt, ja mitä käskyjen pitäminen tarkoittaa?

1.Johanneksen kirje:
5:1 Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.
5:2 Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.
5:3 Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;
5:4 sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.

Rakastavatko jumalattomat ja syntiset Jumalan lapsia ja Jumalaa?

Rakastavatko "pyhät ja uskovat" muita Jumalan lapsia ja Jumalaa?

Kun nyt vielä mietit sitä, onko Jumala kutsunut Kristuksen omia noudattamaan käskyjä ja vaikuttaako hän heissä käskyjen pitämistä vai ei, niin huomaat, mikä on Jumalan lasten suhde käskyjen pitämiseen ja niitä vastaan rikkomiseen. (Joh, 14:14-24; Hes, 36:24-28; 5Moos, 30:6; Hebr, 13:20-21; Apt, 16:4.) Mikä on "jumalattomien ja syntisten" suhde käskyjen pitämiseen ja niitä vastaan rikkomiseen?

On kaksi tietä, joita pitkin syntiä tehneet kulkevat: on lavea tie, joka johtaa kadotukseen, ja on kaita tie, joka johtaa elämään. (Matt, 7:13-14.) Miten nämä kaksi eri tietä eroavat toisistaan, kun ajatellaan käskyjen pitämistä? Ja kaiken käskyjen pitämisen vaikuttaa siis Jumala, kun uskomme hänen Poikansa nimeen, ja uskokin on Jumalan vaikuttamaa, niin että kerskaamme lahjan antajasta, emmekä lahjoista. (Kol, 2:12; 1Kor, 4:7)

Sääntöjen suojelema elämä vai raskas pykälien viidakko?

Raamatun opetuksesta käy ilmi, että uudessa liitossa ei eletä ilman lakia, sillä me elämme "Kristuksen laissa". (1Kor, 9:19-27.) Kristuksen laki on sama kuin "täydellinen laki, vapauden laki, kuninkaallinen laki" ja "käsky rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään". (Jaak, 1:25; 2:8; Gal, 6:2; 5:13-14; Room, 13:8-10; Joh, 13:34-35.) Jumala itse vaikuttaa sen, että me pidämme uskon kautta rakkauden käskyn ja rakastamme Jumalaa enemmän kuin ketään tai mitään muuta. (Hes, 36:24-28; 5Moos, 30:6; Matt, 10:32-39; Hebr, 13:20-21; 1Joh, 2:3-11; 3:13-5:4.) Rakkautta ei voida pinnistää ja ponnistaa itsestä, mutta se saadaan lahjana Jumalalta, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on armosta meille annettu. (Room, 5:1-5.)

Uskovaiset ovat saavuttaneet armosta "käskyn päämäärän" ja se on "rakkaus, joka lähtee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta". (1Tim, 1:5.) Rituaalinen lain orjuus ei ole yhtään mitään, sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta, Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta sakramentti eikä sakramentin hylkiminen, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko. (Gal, 5:5-6)

Jumala ei ole antanut meille uuden liiton käskyä ja ohjeita raskaaksi pykäläviidakoksi, jota noudattamalla elämä tulee vaikeammaksi ja pelastus on kovan työn ja tuskan takana, ikään kuin se olisi kiinni siitä, miten hyvin me onnistumme vaeltamaan tämän maanpäällisen vaelluksemme. (1Tim, 6:14; 1Kor, 7:19; Joh, 13:34-35; 1Joh, 3:23-24.) Kristuksen laki ja muut uuden liiton käskyt, jotka on annettu meille noudatettaviksi (Apt, 15:28-29; 16:4; 1Kor, 9:19-27; 11:2; 1Tess, 4:1-12.), tulee ymmärtää elämää helpottavina ja selkeyttävinä ohjeina, joiden noudattaminen tuo siunauksen elämäämme, mutta joita vastaan rikkominen aiheuttaa meille monia ongelmia, ei kuitenkaan pelastuksen menettämistä, jos emme hylkää Jeesusta ihan kokonaan.

Kun noudatamme uuden liiton ohjeita ja käskyjä, niin me emme saa kuvitella, että me pelastuisimme käskyjen noudattamisen ansiosta.

Kun me emme tee syntiä, niin me emme saa ajatella, että vältymme helvetin tulelta karttamalla syntiä.

Näiden "lain alle" ja väärään "lain orjuuteen" johtavien ajatusten sijasta meidän on hyvä ajatella niin, että me kelpaamme tällä hetkellä Jumalalle samalla perusteella kuin kuolemamme tai Herran tulemuksen hetkellä, eli Kristuksen täydellisen vanhurskauden ja uhrin kautta. Jos Jumala ei olisi tehnyt meitä täydellisiksi Kristuksen ruumiin ja veren uhrilla, niin emme pelastuisi. (Hebr, 10:14.) Jos emme ole saaneet syntejämme anteeksi, niin me emme pelastuisi. Me pelastumme vain siksi, että Kristus on sovittanut meidät Isän Jumalan kanssa, ja me olemme saaneet anteeksi rikkomuksemme. (Kol, 1:14-23.) Mitään muuta perustetta perille pääsyllemme ei voida laittaa.

Vaikka Kristuksessa ja uskossa pysymiseen kuuluu osana valvominen ja rukous, niin emme saa ajatella siten, että me pelastumme oman valvomisemme ja rukoustemme ansiosta. (Snl, 4:23; Luuk, 21:34-36; 1Tim, 4:12-16.) Jeesuksen ja Paavalin opetuksia on itse asiassa helppo ymmärtää sillä tavalla väärin, että meidän tulisi itse pystyä johonkin, jotta voisimme pelastua. Näin ei asia kuitenkaan ole, sillä sekin, että me kiellämme itsemme, otamme ristimme ja seuraamme Jeesusta, on mahdolista vain Jumalan voimasta ja armosta. (Matt, 16:23-27; Mar, 8:34-38; 1Piet, 1:1-5.) Jos Jumala ei antaisi meille voimaa ja vaikuttaisi meissä tahtomista ja tekemistä, niin me emme pelastuisi. (Fil, 2:12-16.)

Sekin ratkaisuvalta, joka on meille annettu ja on johtanut uudestisyntymiseen ja vaikuttaa Kristuksessa pysymistä, on vain sydämemme ajatusten tutkimista ja tuomitsemista, jotta Jumala näkee, olemmeko edes vähässä uskollisia. (Joh, 1:12; 15:1-6; Hebr, 3:12-4:13.) Vähäinenkin uskollisuus ja luottamus Jumalaan riittää, eikä silloin ole kyse ansioista, koska mehän luotamme Jumalaan emmekä itseemme, kun pelastumme! (Hebr, 3:12-14; Matt, 24:10-14; 25:14-30.) Vaikka tässä luottamuksessa tarvitaan meidän osuutemme, sillä "minä olen se, joka luotan, ja sitä luottamusta Jumala juuri tarkkailee voidakseen tuomita minut oikein", niin tätä luottamusta ei lueta meille ansioksi, eikä se ole "lain teko", vaan ainoastaan "sydämen asenne", joka kertoo Jumalalle, tahdommeko pysyä Jeesuksen omina. (Joh, 6:63-68; Apt, 8:20-23.)

Jos me emme hylkää ensin Jeesusta, niin ei Jeesuskaan hylkää koskaan meitä. Sen sijaan hän etsii eksyneen lampaansa takaisin lammastarhaan niin monta kertaa kuin tämä eksyy, eikä Isä anna kenenkään ryöstää meitä kädestään pois. (Matt, 18:12-14; Joh, 10:1-30.) Voimme siis luottaa täysin rinnoin siihen, että Jumala on vievä meissä alkamansa hyvän työn loppuun saakka ja varjeleva meidät uskossa ja lujittava meitä, jotta saavutamme lopullisen pelastuksen hänen armostaan, emme ansioista. (1Piet, 5:6-11; Jda, 1:24-25.) Joka tässä luottamuksessa pysyy, se pelastuu; joka luottaa itseensä tai armolle vieraaseen oppiin, se joutuu kadotukseen.

Varo pykäläviidakkoa ja lain orjuutta (Kol, 2:16-23.), mutta varo myös laittomuutta eli käskyjä vastaan rikkomista ja lain halpana pitämistä. (Tiit, 2:11-15; 1Joh, 3:3-24.) Kumpikin tie on väärä ja johtaa pois armosta, kuolemaan. (Gal, 5:1-4; Room, 6:12-23; 8:13; Jaak, 5:19-20.) Suhtaudu uuden liiton ohjeisiin, opetuksiin, nuhteisiin, varoituksiin, kehotuksiin, sääntöihin, säädöksiin ja käskyihin niin kuin onnellisen elämän ohjeisiin, jotka suojelevat ja varjelevat sinua vaaroilta, mutta älä ajattele niin, että voisit välttyä lankeamiselta ja armosta pois joutumiselta omin avuin. Ellei Jeesus nostaisi sinua uskollisesti ylös jokaisen synninteon ja kompastumisen jälkeen, niin sinä et pelastuisi, ja jos et olisi saanut menneitäkään syntejäsi anteeksi, vaan sovitus otettaisiin sinulta pois, niin joutuisit kadotukseen.

Tarvitset sovitusta elämäsi jokainen hetki, koska olet tehnyt syntiä, ja siitä syystä vain Kristuksen uhri ja täydellisyys ovat varma tae pelastumisesta, kun taas kaikki muut tiet johtavat pois armosta ja eroon Jumalasta. Muista kuitenkin se, että Jeesus ei jäänyt ristille kuolemaan vaan nousi ylös kuolleista, ja samalla tavalla mekin saamme kuolleista ylös nousseina vaeltaa uudessa elämässä yhdessä Kristuksen kanssa hänen voimansa vaikutuksesta meitä kohtaan, jotka häneen uskomme ja hänessä olemme. (Room, 6; Efe, 3:14-21.)

Evankeliumin ilosanoma on siinä, mitä Jumala on tehnyt sinun hyväksesi ja kaikkien ihmisten hyväksi, ei siinä, mitä meidän itsemme tulee tehdä. Ilosanomaa on myös se, että Jumala ei ole jättänyt pelastavaa työtään Kristuksen ristinkuolemaan, joka toi meille sovituksen synneistä, vaan hän on antanut meille Henkeänsä, joka vaikuttaa meissä voimallisesti, niin että me selviämme kaikista vihollisen pauloista ja pysymme Kristuksessa uskon kautta, kun hän sen meissä vaikuttaa loppuun saakka, niin kuin on meille luvannut. (1JOh, 3:9-10, 23-24; 4:13-15; Jda, 1:24-25; 1Piet, 5:6-11; Joh, 15:1-6; Room, 11:17-24; Fil, 1:6-11; 2Kor, 2-7, 12-13.)

Petteri Haipola 10. tammikuuta 2010.

Sivun alkuun