Evankeliumi

Sana evankeliumi on aluperin kreikkaa ja tarkoittaa suomeksi `ilosanoma´ tai `hyvä sanoma´. Klassisessa kreikassa sana tarkoitti myös hyvän sanoman tuojan palkkaa. Kun joku toi hyvän sanoman esimerkiksi sodasta, niin kuninkaan oli tapana maksaa hänelle palkka hyvästä sanomasta. Sana evankeliumi esiintyy tässä merkityksessä kaksi kertaa Vanhan Testamentin kreikankielisessä käännöksessä, Septuagintassa. 2Sam.4:10; 18:22 Ilosanoma merkityksessä se esiintyy kerran. 2Sam.18:25 Uudessa Testamentissa sana on yleisesti käytössä ja tarkoittaa hyvää sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, joka sovitti maailman Isän Jumalan kanssa kuolemalla synnittömänä uhrikaritsana syntisten edestä ja nousemalla ylös kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan. Evankeliumi synnyttää kuulijoissaan joko ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän toivon tai sitten se paaduttaa hänet, niin että hän suhtautuu entistä kielteisemmin Jumalaan ja Raamatun sanomaan.

Evankeliumi on kreikaksi `evangelion´. Sitä käytettiin apostolisena aikana sangen yleisesti myös Rooman keisarien julistamista käskyistä. Ne julistettiin `evankeliumina´ kaikelle kansalle ja niitä tuli totella kuninkaan käskyinä. Kristityille ei ole kuitenkaan kuin yksi evankeliumi, mikä on ilosanoma Jeesuksen suorittamasta syntien sovituksesta. Jos joku uskoo sovituksen sanan, niin hän pelastuu; joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Isä Jumala antoi kuninkaan käskynä Jeesukselle ne sanat, jotka hän puhui ihmisenä ollessaan. Joh.12:42-50 Jeesus lähetti ylösnousemisensa jälkeen opetuslapset julistamaan evankeliumia kaikille luoduille. Mar.16:15-16 Evankeliumi on Jumalan voima, pelastukseksi kaikille, jotka uskovat. Room.1:16 Me jatkamme sovituksen sanan julistamista siihen asti, kunnes Herra perustaa maan päälle iankaikkisen rauhan valtakunnan ja luo uuden taivaan. Ilm.21-22 Kuninkaan käsky on edelleen iankaikkinen elämä ja se on saatavissa sanan saarnan kuulemisen kautta, kun sana otetaan uskossa vastaan ja säilytetään se puhtaassa omassatunnossa lunastuksen päivään saakka, ruumiimme ylösnousemiseen asti.

Sana `evangelion´ yleistyi kristinuskon levitessä ja sai pian uskonnollisen erityismerkityksensä, jolloin se tarkoittaa yhtä ainutta hyvää sanomaa, kuninkaan käskyä, Herran kirkkauden evankeliumia. Sana oli yleisesti seurakuntien käytössä yhdessä verbin `evangelidzo´ - `julistaa evankeliumia´ - kanssa. Sitä ei sotkettu enää keisarin käskyihin eikä sanansaattajan saamaan palkkaan vaan se ymmärrettiin hyvänä sanomana Jeesuksen suorittamasta syntien sovituksesta ja ylösnousemisesta kuolleista. Siinä merkityksessä se tunnetaan edelleen meidän aikanamme. Sana on menettänyt alkuperäisen maallisen merkityksensä ja jäänyt yksinomaan uskonnolliseen kielenkäyttöön kansojen tietoisuudessa, joille on evankeliumia julistettu.

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi

Evankeliumi ei ole ihmisten keksimää satua tai tarua vaan se perustuu historiallisiin tosiasioihin. Myös muut lähteet todistavat sen puolesta, että Jeesus -niminen ihminen eli 2000 vuotta sitten ja naulittiin ristille sekä että hänen väitettiin nousseen ylös kuolleista. Näistä lähteistä tunnetuimpia ovat juutalaisen historioitsijan Josefuksen ja roomalaisen historioitsijan Tacituksen muistiinpanot. (Lähde: Matti Kankaanniemi, Jeesus historiallisena henkilönä - Raamatun ulkopuoliset lähteet.)

Uudessa Testamentissa on neljä eri evankeliumia, evankeliumit Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen mukaan. Näistä Matteus ja Johannes olivat ilmeisesti Jeesuksen valitsemia apostoleita, Markus oli Pietarin seuralainen ja Luukas Paavalin työtoveri. Evankeliumit on kirjoitettu paljon Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen, arvioiden mukaan kolme ensimmäistä evankeliumia vuosina 60-70 ja Johanneksen evankeliumi vuosina 90-100 jälkeen ajan laskun alun. (Lähde: Iso Raamatun Tietosanakirja, osa 3: Uusi Testamentti/ evankeliumit) Evankeliumin tapahtumien kuvauksissa on pieniä eroja eri evankeliumien välillä, mikä johtuu siitä, että kertomukset kulkivat ensin perimätietona suusta suuhun ja ihmiset ovat alun perinkin muistaneet tai tulkinneet asioita hieman eri tavoin. Itse päätapahtumat ovat kuitenkin paikkansapitäviä, minkä todistaa osaltaan se, että ilmeisiä ristiriitoja eri todistajien kertomusten välillä ei ole yritetty poistaa vuosisatojen saatossa. Sillä ei ole suurta merkitystä, montako sokeaa Jeesus kohtasi tiellä ja missä vaiheessa julkista toimintaansa hän ajoi rahanvaihtajat ja kyyhkysten myyjät pois Jerusalemin temppelistä. Pääkohta kertomuksissa on se, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja että hän kuoli ristillä syntisten edestä ennustusten mukaan ja nousi ylös kuolleista. Tämän tosiasian todistajiksi Jumala valitsi apostolit ja yhteensä 500 muuta henkilöä, joiden todistaman sanan ja Pyhän Hengen vakuutuksen kautta miljoonat ovat tulleet uskoon ja pelastuneet tulevalta tuomiolta saamalla synnit anteeksi. Apt.10:38-43; 1:1-11; 1Kor.15:1-11

Markus aloittaa evankeliumin sanoilla: "Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, evankeliumin alku." Mar.1:1 Evankeliumi ei ole ihmisten keksimää eikä kerro ihmisistä vaan se on saatu Jumalalta ja kertoo meille Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, joka on kaikkien Herra ja Luoja yhdessä Isänsä kanssa. Isä lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan, uskomalla evankeliumin sanoman. Paavali oli pakanoiden apostolina merkittävässä roolissa evankeliumin opettajana ja todistajana. Hänen julistamansa evankeliumi tulee ilmi hänen kirjeissään sen ajan seurakunnille ja muutamille työtovereilleen. Paavali ei pyrkinyt olemaan evankeliumin julistajana mieliksi ihmisille vaan Jumalalle ja julisti kirouksen alaiseksi kaikki, jotka julistivat erilaista evankeliumia kuin mitä hän oli Herralta Jeesukselta saanut. Gal.1:6-12 Paavali ei säästänyt tässä kohden itseäänkään eikä enkeleitä vaan antoi saamalleen evankeliumille sen arvon, mikä sillä todella on: se on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, Jumalan sanaa. 1Tess.2:13

Jeesus antoi opetuslapsille valtuudet viedä evankeliumia kaikkeen maailmaan. Mar.16:15-16 Jos joku uskoi apostoleiden julistaman evankeliumin, sai hän pelastuksen. Joh.17:20 Jumalan sana on edelleen uskottu kaikille niille, jotka Jeesus on pelastanut ja lähettänyt julistamaan evankeliumia. Jos otat vastaan uskovaisen kautta julistetun Jumalan sanan, niin otat vastaan Herran Jeesuksen, ja joka ottaa vastaan Jeesuksen, ottaa vastaan taivaallisen Isän. Joh.13:20 Jumalan tykö ei ole muuta tietä kuin Jeesus Kristus ja hänen verensä. Hebr.10:8-25; Joh.14:6 Veri on välttämätön tekijä pelastuksen evankeliumissa, sillä ilman Jeesuksen Kristuksen viattoman ja puhtaan veren vuodatusta ei olisi sovitusta synneistä eikä iankaikkista lunastusta, joka tarvitaan sielujen pelastumiseen. Matt.26:26-28; Hebr.9:14-28; Kol.1:14-23

Ilmainen lahja

Joka uskoo Jeesukseen ja siihen, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta ja tulee vanhurskaaksi eli Jumalalle kelpaavaksi uskon kautta, ei tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Pelastus on Jumalan armolahja eikä sitä voi ansaita tekemällä hyvää tai karttamalla pahaa: se on otettavissa vastaan Jumalan vaikuttaman uskon kautta, ei muutoin. Evankeliumi kuuluu lyhykäisyydessään:

Markuksen evankeliumi:
16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Koska sielun pelastumisesta ei voi maksaa Jumalalle jälkikäteenkään mitään hintaa, pitävät monet halpana evankeliumin sanomaa ja Jumalan armoa. Ilmaisen lahjan saaminen ei kiinnosta, koska se annetaan syntisille, huonoille ihmisille. Jos jumalaton ihminen on uskonnollinen, niin hän ajattelee, että pelastus kuuluu hänelle, koska hän ei ole niin kuin muut ihmiset, syntinen, vaan on hyvä ja vanhurskas, niin että ansaitsee taivaspaikan, mutta ei missään nimessä iankaikkisen rangaistuksen tuomiota. Hän väittää, ettei ole kenellekään mitään pahaa tehnyt, vaikka on vahingoittanut muita synneillään. Jos jumalaton tunnustaakin muutamia syntejä tai yleistä syntisyyttään, ei hän kuitenkaan ole omasta mielestään tehnyt niin paljon syntiä, että siitä olisi oikeudenmukaista tuomita hänet ikuiseen kuolemaan. Jumalan tuomio on kuitenkin oikeudenmukainen ja kaikki ne ihmiset tuhotaan, jotka ovat syntiä tehneet ja kuolleet synneissään, olipa niitä syntejä sitten paljon tai vähän. Luuk.13:1-5 Ainoa tie päästä Isän luokse on saada synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimen ja veren kautta, uskomalla Jumalan Poikaan ja sanaan rististä, joka tuo sovituksen syntiselle ihmiselle.

Uudestisyntyminen uskon kautta Jumalan sanaan

Evankeliumin teksteissä kuvataan toistuvasti tilanteita, joissa ihmiset tulivat kysymään Jeesukselta tai apostoleilta: "Mitä meidän pitäisi tekemän, että me iankaikkisen elämän perisimme?" Apt.2:37-47; Luuk.18:18-27 Vastaukset olivat järkyttäviä sen ajan uskonnollisille ihmisille, jotka olivat perustaneet taivastoivon omiin hyviin tekoihinsa ja omaan hyvyytensä, Jumalan lain sekä käskyjen ulkokohtaiseen pitämiseen, vaikka sydän eli erossa Jumalasta. Vastaus voisi nykykielellä kuulua näin: "Te ette voi tehdä mitään sen eteen, että pelastuisitte! Mutta jos te uskotte Herraan Jeesukseen, niin te pelastutte heti sillä silmänräpäyksellä!"

Teidän tulee uskoa se, mitä Jumala on tehnyt teidän hyväksenne. Hän antoi ainosyntyisen Poikansa kuolla teidän tähtenne Golgatan ristillä. Jeesus kuoli sen tähden, että teillä olisi rauha, kun saatte synnit anteeksi uskomalla sovituksen sanaan. Jeesus kärsi teidän syntienne tähden: Jumalan Poikaa rangaistiin sen vuoksi, että te olette tehneet pahoja tekoja, syntiä. Jos te uskotte Jeesukseen, niin teitä ei enää rangaista syntienne tähden kuoleman jälkeen. Ajallisesti synneistä joutuu kärsimään ja maksamaan hintaa siitä, mitä on kylvänyt. Rikollinen joutuu edelleen istumaan tuomionsa loppuun, kun on tullut uskoon. Tehtyjä tekoja ei saa tekemättömäksi ja synnin takia menetetty terveys on lopullisesti mennyt.

Jos te uskotte, että Jumala herätti Jeesuksen ylös kuolleista, niin te pelastutte. Teidän tarvitsee vain muuttaa mielenne, niin saatte pelastuksen ilmaisena lahjana. Kääntykää pois synneistänne, hyljätkää vääryys ja palatkaa takaisin Jumalan tykö, niin hän auttaa teitä. Antakaa pelastaa itsenne, niin Jeesus tekee sen, mihin te ette itse pysty. Te synnytte uudesti ylhäältä Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta, kun otatte tämän sanoman vastaan ja uskotte sen sellaisena kuin se on Raamattuun kirjoitettu.

Jumalan sanassa on itsessään eläväksi tekevä voima, joka synnyttää ihmisen uudesti ylhäältä, jos hän ottaa sanan vastaan uskon kautta, jonka Jumala kuulijoissa vaikuttaa. 1Piet.1:23; Jaak.1:18; Joh.3:3-6; 5:24-25; Room.10:17; Kol.2:12 Sanaa ei ole kuitenkaan pakko uskoa ja ottaa vastaan, joten se ratkaisee sielun kohtalon, miten ihminen suhtautuu kuulemaansa sanomaan. Jos joku torjuu Jeesuksen ja hänen sanansa pois luotaan, joutuu hän kadotukseen, mutta jos joku uskoo Jumalan sanan ja ottaa sen vastaan, siirtyy hän hengellisestä kuolemasta hengelliseen elämään ja pelastuu Pyhän Hengen osallisuuden kautta, joka on annettu hänen sydämeensä sinetiksi, vakuudeksi sielun kuulumisesta Kristukselle. Ef.1:11-14; Room.8:9; 2Kor.13:13

Uudestisyntymistä ja uudestisyntyneen ihmisen sisäistä maailmaa on mahdoton ymmärtää, ellei ole itse kokenut sitä todeksi omassa elämässään. Lihallinen uskosta osaton ihminen näkee vain tämän maailman todellisuuden, joka on näkyväistä. Hän ei kykene tutkistelemaan näkymätöntä hengellistä todellisuutta, joka pitää tätä näkyväistä vallassaan. On olemassa hyvän ja pahan voiman välinen taistelu ihmisten sieluista ja sielun vihollinen eli saatana pitää suurinta osaa maailman ihmisiä otteessaan, vangittuina syntiin ja tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan. Epäusko sitoo ihmisen tähän maailmaan ja estää häntä pääsemästä yhteyteen Jumalan kanssa. Vain sellainen ihminen voi ymmärtää asioita Jumalan tahtomalla tavalla ja totella Jumalaa, joka on syntynyt uudesti ylhäältä ja seuraa Jeesusta Hengen pyhityksessä eli on kuuliainen Pojalle ja Jumalan sanalle. Valittu ja pyhä noudattaa Raamatun ohjeita ilman pakkoa, vapaaehtoisesti, sydämen halusta, koska Jumala vaikuttaa hänessä tahtomista ja tekemistä. Fil.2:12-13

Uudestisyntymistä ja uskonelämää on mahdoton selittää uskosta osattomalle sillä tavalla, että hän ymmärtäisi järjellään, mistä siinä on kysymys. Täytyy tulla ensin uskoon ja vasta sitten Jumalan sana alkaa avautua Hengen opettamalla tavalla, niin ettei usko ole pelkkää pään tietoa vaan se on yhteyttä Pojan kautta Isään Pyhässä Hengessä. 1Joh.1:2-2:2 Minä neuvon jokaista epäuskoista astumaan syntisenä ja tuomittuna valoon Jumalan eteen sekä anomaan syntejään anteeksi Isältä Herran Jeesuksen ristinkuolemaan vedoten. Kun synnit on saatu anteeksi, niin Pyhä Henki johdattaa uskovaista siitä hetkestä eteenpäin ja valittu sekä pyhä ihminen voi jättää tiensä Herran haltuun. Uskovaisen erottaa jumalattomasta ihmisestä mm. siitä, että hän luottaa kaikessa Jumalaan, mutta jumalaton luottaa vain itseensä tai muihin ihmisiin, näkyväisiin apuihin, joista ei ole mitään hyötyä tuomion päivänä.

Evankeliumin sisältö

Evankeliumi on sikäli mielenkiintoinen kertomus, että siinä kerrotaan, mitä Jeesus Kristus on tehnyt meidän hyväksemme, jotta voisimme pelastua. Siinä ei kerrota lainkaan siitä, mitä ihminen voi tehdä itse, jotta pelastuisi tekemällä jotakin tai olemalla jotakin. Evankeliumi on historiallisten tosiasioiden kertomista. Se on kuvaus Jeesuksen syntymisestä ja synnittömästä elämästä, ihmeistä ja tunnusteoista, joita hän teki elämänsä aikana, sairaiden parantamisesta ja riivaajien ajamisesta ulos ihmisistä, uskonnollisten ihmisten vihasta ja vainosta Jeesusta kohtaan, Jeesuksen vangitsemisesta, väärästä tuomiosta, kärsimyksestä, kuolemasta Golgatan keskimmäisellä ristillä ja nousemisesta ylös kuolleista Jeesuksen ennustuksen mukaan sekä ottamisesta ylös taivaaseen, josta Jeesus on vielä kerran ilman syntiä tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Apt.2:12-26; 10:34-48; Luuk.18:31-34; 24:44-53; 2Tim.4:1

Mikä erottaa kristinuskon muista uskonnoista?

Muilla maailman uskonnoilla ei ole hyviä uutisia kerrotavanaan. Kristityillä on. Synnit saa anteeksi uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Valituilla on iankaikkinen elämä Jumalan taivaassa, ruumiin ylösnousemisen jälkeen. Muista uskonnoista puuttuu syntien sovitus ja välimies ihmisen ja Jumalan väliltä, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, joka on vanhurskas. 1Tim.2:3-7; 1Joh.1:7-2:2 Vain kristinusko kertoo uhrista, joka riittää lepyttämään Jumalan vihan syntiemme tähden. Vain kristinusko kertoo kuolleiden ylösnousemuksesta, jonka esikoinen Jeesus on. Ristiinnaulittu Vapahtaja ja Jumalan armo erottavat kristinuskon uskonnoista. Uskonnot ovat synteihin ja rikoksiin kuolleiden ihmisten oma pyrkimys päästä Jumalan tykö; evankeliumi on Jumalan tapa tulla ihmisen tykö ja pelastaa hänet uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Muut uskonnot patistavat ihmisiä mitä hulluimpiin tekoihin ja suorituksiin, jotta saavuttaisivat korkeamman valaistumisen asteen ja kelvollisuuden Jumalan tai jumalten edessä. He opettavat askeesia, rukouksia ja paastoja sekä orjuuttavaa kumartelua ja loputonta opiskelua ja sitä kautta kasvamista Jumalalle kelvolliseen tilaan. He opettavat tekojen tietä, joka vie ihmisiä yhä suurempaan synnin orjuuteen ja ahdistukseen, umpikujaan. Tekojen kautta ei voi saada syntejä anteeksi eikä puhdasta omaatuntoa. Puhdas omatunto saadaan vain siten, että uskotaan Jeesuksen Kristuksen vereen, joka puhdistaa sydämet, jotta voisimme palvella elävää Jumalaa.

Kristinuskoonkin kuuluu kasvaminen uskossa ja Jumalan armossa sekä Jeesuksen Kristuksen ja Isän Jumalan tuntemisessa, Raamatun tutkiminen ja opiskelu, rukoukset ja hartauselämä, mutta kaiken voi tehdä ilman paineita, koska me kelpaamme Jumalalle Jeesuksen veren ansiosta, emme itsemme kautta tai tekojemme ansiosta. On vapauttavaa kuulla Jeesuksen sanat ristillä: "Se on täytetty!" Joh.19:30 Kaikki, mitä pelastumiseemme tarvitaan, on jo tehty. Tämä on ilosanoma kuormiensa raskauttamille sieluille eikä sitä tarjoa kukaan muu kuin maan ja taivaan Jumala, Luoja ja kaikkien Isä, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, kirjoitetun evankeliumin sanoman mukaisesti.

Mini-evankeliumit

Evankeliumi on kertomus siitä, mitä Jumala on tehnyt meidän hyväksemme, jotta saisimme pelastuksen uskomalla hänen Poikansa nimeen. Raamatun sanoma pelastuksesta voidaan tiivistää muutamaan jakeeseen. Laitan tähän loppuun evankeliumit Johanneksen ja Paavalin mukaan, lyhennettyinä tiivistelminä, sekä lupauksen ylösnousemuksesta.

Johanneksen evankeliumi:
3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
3:17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
3:18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
3:19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
3:20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
3:21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."

Johanneksen evankeliumi:
20:30 Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden;
20:31 mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.

1.Johanneksen kirje:
4:14 Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
4:15 Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.

1.Korinttolaiskirje:
15:1 Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte
15:2 ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.
15:3 Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,
15:4 ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan,
15:5 ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista.
15:6 Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois.
15:7 Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille.
15:8 Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt.
15:9 Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.
15:10 Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.
15:11 Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme, ja näin te olette uskoon tulleet.

1.Tessalonikalaiskirje:
4:13 Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.
4:14 Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.
4:15 Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.
4:16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
4:17 sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.

Petteri Haipola, 24.10.2005

Sivun alkuun