Miksi usko kuuden päivän luomiseen on tärkeää uskon kannalta?

Kirjoittanut Petteri Haipola 25.01.2007  •  Muokattu 11.6.2016 ja 9.6.2018

Kirjaimelliset kuusi päivää vai hengellinen esikuva

Mietin sitä, kumpi on tärkeämpää: uskoa kirjaimellisesti seitsemän päivää kestäneeseen luomisviikkoon vai sen esikuvallinen merkitys. Vastaus on: esikuvallinen merkitys.

Minä ajattelen nyt niin, että Jumala ei ole edes tarkoittanut luomisen kuutta päivää ja sitä seurannutta seitsemättä levon päivää kirjaimelliseksi kuvaukseksi luomisen kestosta ja tapahtumajärjestyksestä.

En usko, että jokainen luomisen päivä on kestänyt tarkalleen ottaen noin 24 tuntia eli vuorokauden ja kunakin päivänä on luotu se osa universumia tai maapalloa, mitä on kuvattu. Luomisen jakamisella kuuteen luomisen päivään ja sitä seuranneeseen levon päivään on pelkästään hengellinen merkitys kuvana Jumalan suunnitelmasta pelastaa valitut lapsensa kuusituhatta vuotta kestävän ajanjakson jälkeen ja antaa heidän päästä luvattuun Jumalan kansan lepoon. Tämän lisäksi luomisen seitsemän päivää ovat pohjana viikkokalenterille, jota on noudatettu jo ennen Mooseksen aikaa sekä Seetin sukulinjassa (niin uskon) että myös pakanakansojen keskuudessa (muinainen Babylon, Rooma).

Pidän edelleen mahdollisena sitä, että Jumala on luonut kaikkeuden ja elämän noin kuudessa päivässä, joista kukin on kestänyt noin 24 tuntia. Se on mahdollista Jumalalle, mutta ei välttämättä totta. Jumala voi luoda nopeasti asioita, minkä todistaa se, että hän on herättävä kuolleet ylös yhdessä silmänräpäyksessä: miljardeja ihmisiä. Tämä on mahdollista vain Jumalalle, ei sattumalle tai olemattomalle luojalle, jonka nimi on "ei kukaan". Jos kuolleita ei herätetä, niin silloin ei Raamatun yhden tulkinnan mukaan ole myöskään ikuista elämää. Toisen tulkinnan mukaan ikuinen elämä on aineettoman hengen elämää jossakin tämän maailman ulkopuolella olevassa "Jumalan taivaassa", mutta Raamatun kirjaimellisen tulkinnan mukaan se alkaa kuolleiden ylösnousemuksesta, jolloin myös elossaolevat saavat kuolemattoman ruumiin Kristuksen tulemuksessa. (1Tess 4:13-17; 1Kor 15:34-58)

En pidä enää uskottavana sitä, että Jumala olisi luonut kaiken kuuden päivän eli noin 144 tunnin aikana. En usko, että jokainen luomisen päivä on ollut pituudeltaan noin 24 tuntia. En pidä välttämättä totena luomisessa mainittua järjestystä luomistapahtumalle. On uskottavampaa, että Jumala on luonut ensin galaksit tähtineen, sitten aurinkokunnan planeettoineen ja kuineen (meteorien iskujäljet), maa on ollut aluksi tyhjä ja vailla muotoa (muodostumassa hyvin pitkän ajan kuluessa), sitten kun olosuhteet elämälle olivat otolliset, on Jumala luonut toimivan ekosysteemin verrattain lyhyessä ajassa kerralla valmiiksi niin kuin luomiskertomuksessa sanotaan, mutta on voinut täydentää sitä luomalla myöhemmin lisää lajeja sukupuuttoon kuolleiden tilalle. Lopuksi Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen verrattain myöhään suhteessa muuhun luomiseen. Ihmisen historia ulottuisi ajassa taaksepäin noin 6000 vuotta tai ei ainakaan paljon sen yli: muuten pelastushistorian seitsemän päivää menettäisivät merkityksensä, ellei sitten tulkita Aatamia ensimmäiseksi Jumalan hengestä osalliseksi tulleeksi ihmiseksi. Ihmisen historia voisi siten ulottua paljon kauemmaksi kuin noin kymmenentuhannen vuoden päähän.

Pidän parhaana selityksenä vanha kosmos, vanha elämä ja nuori ihminen tulkintaa. Ihmiskunnan historiaa on melkeinpä mahdotonta ulottaa Raamatun mukaan kauemmaksi kuin noin kuudentuhannen vuoden päähän eikä nykyihmisestä ole luotettavalta tuntuvia todisteita kuin muutamankymmenentuhannen vuoden päähän asti. Raamatun ajoitukset eivät ole välttämättä yhtä luotettavat kuin sekulaarin tieteen ajoitukset.

Raamatun kirjoitusten mukaan Aatamista Jeesukseen kristukseen on kestänyt noin neljätuhatta vuotta ja elämme nyt noin kuusituhatta vuotta Aatamin luomisen jälkeen. Tämä on voitu päätellä tutkimalla Aatamin pojan Seetin sukuluetteloa, joka on lähes katkeamaton Kristukseen asti. Jos ihmisiä on ollut monta sukupolvea patriarkkojen välissä (esim. 1Moos 5), niin Raamattu ei puhu heistä mitään. Jos sukupolvia on ollut monia ennen Aatamia, niin siitäkään ei puhuta Raamatussa. Sen sijaan Aatamin sanotaan olleen ensimmäinen ihminen ja Eenoksen seitsemäs Aatamista Seetin sukulinjan mukaan. (Apt 17:22-31; Jda 1:14) On silti mahdollista, että näitä kuvauksia ei ole oikein tulkita kirjaimellisesti ja ihmiskunnan historia ulottuu paljon kauemmaksi aivan niin kuin sekulaari tiede osoittaa. Esimerkiksi maanviljelystä on harjoitettu noin 10 000 vuotta sitten viimeisen jääkauden jälkeen ja sitäkin varhaisempia arkeologisia löytöjä "nykyihmisen" historiasta on tehty. Löydetyt kallot ja muut luut ovat osittain tulkinnallisia, koska ihmisen ja ihmisapinoiden kallot muistuttavat hyvin paljon toisiaan (vrt. Australian aboriginaalin ja Afrikan kääpiöheimojen ja monien muiden heimojen kalloja ihmisapinoiden kalloihin). Sekulaari tiede ajoittaa nykyihmisen niinkin kauas menneisyyteen kuin kolmensadantuhannen vuoden päähän, mutta tämä väite on tulkinnallinen eikä tieto ole siten kovin luotettava.

Yksi mielenkiintoinen näkökulma ihmisen historiaan ja luomiseen on se, että Aatamin ja Eevan luominen eivät ole kirjaimellisia kuvauksia siitä, millä tavalla ja milloin heidät luotiin. En usko, että Jumala teki maasta elottoman savipatsaan, jonka sieraimiin puhalsi elämän hengen ja niin Aatamista tuli elävä olento. En usko, että Jumala nukutti Aatamin syvään uneen ja leikkasi taitavan lääkärin tavoin hänen kyljestään palan lihaa ja luuta, josta muovasi sitten Eevan. Nämä ovat pikemmin hengellisiä kuvia, jotka liittyvät ihmisen sielun pelastukseen ja Kristuksen seurakuntaan.

Ihminen ilman Jumalan henkeä on maan savea, jota käärme (paholainen) syö ravinnokseen: ihminen turmeltuu ja tulee pahaksi synnin tekemisen vuoksi. (1Moos 3) Jumalan henki tekee ihmisestä jälleen elävän Jumalan silmissä, sillä syntiä tekevä on hengelliseti kuollut rikoksiinsa. (Efe 2:1ss;: Kol 2:13; Room 7) Ensimmäinen Aatami on kuva tästä "luonnollisesta ihmisestä". Eeva on puolestaan esikuva Jumalan seurakunnasta. Niin kuin Kristus sai itselleen vaimon eli seurakunnan herättyään kuolleista, niin Aatami sai itselleen vaimon herättyään syvästä unesta. Molemmat on otettu "miehen kyljestä: verestä, lihasta ja luusta". Näin tulkittuna ihmisen luomisen Raamatussa ei tarvitse olla lainkaan historiallinen ja totuudellinen kuvaus.

Ihminen on voitu luoda siten milloin tahansa: vaikkapa satojatuhansia vuosia sitten. Koska en tiedä totuutta näistä asioista, niin en opeta niitä sellaisena. Esitän vain ajatuksia siitä, mikä tuntuisi järkevältä ja sopisi vielä Raamatun kirjoitusten mukaiseen uskoon. Voi olla myös niin, että Raamatun kirjoitukset eivät anna totuudellista kuvaa kaiken luojasta ja evankeliumikin voi olla keksittyjä valheita, mutta koska tästä ei ole riittävästi todisteita, niin en voi olla vakuuttunut siitäkään tulkinnasta.

Olen kirjoittanut näistä asioista tarkemmin artikkelissani Raamatun kirjaimellisuudesta ja luomiskertomuksen kuvakielestä

Yleisen mielipiteen muuttuminen

Vielä 1800-luvulle tultaessa oli muotia olla vähintään nimeltään kristitty ja uskoa Jumalan luoneen maailman kuudessa päivässä. Maapallon uskottiin olevan noin kuusituhatta vuotta vanha, sillä tämä aika voidaan laskea takautuvasti Adamiin Raamatun sukuluetteloiden perusteella. Darwinin julkaistua kirjansa "Lajien synty" ja geologien lisättyä jatkuvasti vuosia maapallon ikään "tieteellisten" todisteiden nojalla, on suurin osa länsimaisista ihmisistä hylännyt uskonsa kirjaimelliseen luomiskertomuksen tulkintaan.

Nykyään on jopa Jeesuksen nimeä tunnustavien kristittyjen keskuudessa muotia uskoa, että universumi ja maapallo ovat miljardeja vuosia iältään, ja että ihminen on kehittynyt bakteerin kaltaisesta alkueliöstä lukuisten välivaiheiden kautta ihmiseksi. Monet väittävät, ettei evoluutioteoriaan ja miljardeihin vuosiin uskominen ole ristiriidassa Jumalan vaikuttaman uskon sekä Raamatun ilmoituksen kanssa. Evoluutioteoria ei voi kuitenkaan olla totta rehellisen tieteellisen tutkimuksen valossa ja Raamattu on tältä osin riittävän tarkka kuvaus, kunhan ei pidetä sitä kirjaimellisesti totena. Jumala on luonut kaiken sanallaan, mikä tarkoittaa viisautta, voimaa ja taitoa sen sijaan, että kyse olisi "taikatempusta" ja "tyhjästä luomisesta". Jumala loi ensin itsestään (Jumalasta) universumin ja elävät olennot hän teki elottomasta aineesta, mutta niiden tekotapa ei ole tunnettua. Jumalan ei ole tarvinnut luoda kaikkia eläviä olentoja lyhyen ajan sisällä: hän on voinut luoda uusia eliöitä historian saatossa sukupuuttoon kuolleiden tilalle täydentääkseen ekosysteemiä "puuttuvilla renkailla".

Jumala on luonut alussa kasvien ja eläinten kantamuodot, jotka ovat lisääntyneet lajiensa mukaan. Lajin sisäistä muuntumista on tapahtunut perimän (DNA) rekombinaation, mutaatioiden ja luonnonvalinnan tuloksena. Uutta DNA:ta ei ole kuitenkaan muodostunut niin paljon kuin väitetään muodostuneen, jos kaikki nykyään elävät eliöt olisivat saaneet alkunsa bakteerin kaltaisesta alkueliöstä. Siinä olisi ollut vähemmän DNA:ta ja geenejä kuin yksinkertaisimmassa nykyään elävässä bakteerissa on. Alle 400 mikrometriä pitkä DNA-ketju olisi kasvanut yli metrin pituiseen ihmisen DNA-ketjuun. Geenien määrä olisi kasvanut paristasadasta yli 20 000 geeniin. Emäspareja on tullut lisää huima määrä: LUCAssa oli ehkä vain muutama satatuhatta emäsparia tai korkeintaan miljoona tai pari miljoonaa, mutta ihmisessä niitä on kolme miljardia. (LUCA on viimeinen universaali esivanhempi, josta on arveltu kaikkien nykyään elävien eliöiden ja lajien polveutuneen; näitä kantamuotoja voi toki olla useampiakin, mutta yksikään arvostettu tiedemies ei taida väittää niitä olleen useita yhden sijasta) Tämän verran on eroa ihmisen ja yksinkertaisen bakteerin välillä.

Elämää ei synny itsestään elottomasta aineesta ilman älykästä ohjausta. Jumala on luonut ensin elottoman materian (maa) ja tehnyt siitä kaikki elävät olennot. Raamattu kuvaa tätä tapahtumaa yksinkertaisella tavalla niin että kaikkina aikoina eläneet ihmiset ovat voineet sen ymmärtää. "Maasta nousi kasveja... Jumala teki maasta eläimet... Maa tuotti eläimet" jne. Jos Jumala ei loisi elämää elottomaan aineeseen ja pitäisi elämää yllä, ei elämää olisi olemassa. Olisi vain elotonta ainetta tai ei sitäkään, ellei Jumala olisi sitä ainetta ensin luonut. "Tyhjästä on paha nyhjäistä" eikä kaikkeus ole syntynyt itsestään tyhjästä ilman älykästä ohjausta. Universumin Jumala on luonut itsestään eli Jumalasta, joten se ei ole "tyhjästä" tai "ei mistään" syntynyt niin kuin kosmologit ja naturalistit ajattelevat.

Ennen materiaa ja avaruutta, johon materia on sijoittunut, oli vain Jumala. Tieteessä tätä kutsutaan energiaksi, jolla ei ole persoonallisuutta tai älyä tai tietoisuutta itsestään. Jumala on todellisuudessa se energia eli voima, joka on luonut viisaudellaan kaiken, mitä on olemassa. Sekulaari tiedekin on päässyt lähelle luojan löytämistä, kun tunnustaa tämän alkuenergian olemassaolon. Kunhan vielä ymmärtävät sen, että informaatiota ei synny persoonattomasta ja älyttömästä energiasta kaikkeuteen ja sen sisältämään materiaaliin, niin he löytävät tieteellisen tutkimuksen kautta todisteen Jumalan olemassaolosta ja siitä, että Jumala on todellakin luonut kaiken, mitä on olemassa. Se, miten ja missä järjestyksessä ja missä aikataulussa Jumala on kaiken luonut, ei käy ilmi Raamatusta, koska se ei ole tarkoitettu tieteelliseksi oppikirjaksi näistä asioista.

Uskoiko Jeesus kirjaimelliseen luomiseen?

Jeesus näyttäisi tyypilliseen juutalaiseen tapaan uskoneen kirjaimellisesti luomiskertomukseen ja Mooseksen kirjoihin koskien ihmisen luomista, vedenpaisumusta sekä Sodoman ja Gomorran tuhoa. (Matt 19:4; Luuk 17:26-30) Myös apostolit näyttävät olleen samalla linjalla. (Room 5:12; 2Piet 2:4-11.) Ainoa vaihtoehtoinen tulkinta kirjaimelliselle totena pitämiselle on se, että he käyttivät näitä juutalaisia taruja apuna opettaessaan tärkeämpää asiaa: sielujen pelastumista. (vrt. Luuk 16:19-31) Sikäli kuin kertomukset Jeesuksesta ja apostoleista ovat tosia näiltä osin, niin olen taipuvainen kallistumaan tämän jälkimmäisen tulkinnan puoleen.

Synnin historia ja sovitus

Adamin syntiinlankeaminen on merkittävä asia kristinuskon sanoman kannalta. Jos ihmisiä olisi ollut maan päällä evoluutioteorian väittämä aika ja ihminen olisi polveutunut apinan ja ihmisen kantamuodosta, niin kertomus syntiinlankeemuksesta ja sitä kautta sovituksesta menettäisi merkityksensä. Näin ainakin ateistit tämän asian tulkitsevat enkä ole keksinyt hyvää vastaväitettä kumotakseni tämän näkemyksen. On tietysti mahdollista, että ihmisestä on tullut kehityksen myötä hyvän ja pahan tunteva olento, mikä on tehnyt hänestä vastuullisen luojan edessä, mutta silloin ei voitaisi sanoa sitä, milloin tämä tapahtui ja yksi ainoa ihminen ei olisi silloin syypää syntiin. Moraalisen tajunnan herääminen olisi sekin yhteisöllinen prosessi sen sijaan, että yksi ainoa olisi alkanut opettaa muille tätä asiaa, vaikka toki ensimmäiset moraaliset arviot on jonkun tietyn yksilön täytynyt tehdä omassatunnossaan ja saada vähitellen muut näkemään asioita samalta kantilta.

Jeesus ja apostolit kertoivat vain yhden ihmisparin eläneen maan päällä ja langenneen syntiin. (Matt 19:4; 1Tim 2:13,14.) Jos syntiä olisi ollut ennen Adamia ja Eevaa kymmenientuhansien vuosien ajan, niin miten voisimme luottaa sovitukseen ja muuhun Raamatun sanomaan, kun tämä tärkeä asia ihmisen alkuperästä kumottaisiin ihan ensimmäiseksi? Voi silti olla niin, että ihmisen kehitys hyvän ja pahan tiedostavaksi olennoksi on tapahtunut edellisessä kappaleessa kuvatulla tavalla pitkän ajan kuluessa. Jumala pitää meitä nyt vastuullisina olentoina hänen edessään ja on voinut antaa sen asian kuvaamiseksi myyttejä luomisesta ja syntiinlankeemuksesta, joita käyttää opettavaisina kertomuksina: niitä ei ole tarkoitus tulkita siinä tapauksessa kirjaimellisesti.

Raamatun kirjoitukset pitävät sisällään senkaltaista viisautta ja kertomuksia Kristuksesta sekä hänen kauttaan saatavasta iankaikkisesta elämästä, että en pidä niitä kokonaan totuudenvastaisina ja keksittyinä taruina vailla mitään opetusarvoa hengellisissä asioissa. Kirjaimellisesti historiallisena totuutena niitä ei voida kuitenkaan pitää muuten kuin valituissa kohdissa, jotka voidaan joko todistaa muiden lähteiden avulla tai eivät ole täysin järjettömiä kuvatessaan ihmetekoja ja asioita, joita ei ole tapahtunut. Näitä ovat mm. se, että aurinko ei olisi laskenut kokonaisen päivän aikana Joosuan aikana tai että aurinkokello olisi siirtynyt taaksepäin Jesajan aikana.

Israelin pako Egyptistä ja siihen liittyvät kertomukset ovat suurelta osin keksittyjä taruja, ainakin mitä tulee Mooseksen ja Egyptin taikureiden tekemiin ihmeisiin ja Israelin kansan lukumäärään Egyptistä lähdön aikana. Luomiskertomukset ovat luonteeltaan esoteerista tietoa sisältäviä myyttejä ja Nooan ajan tulva on koottu kahdesta eri versiosta koskien samaa tapahtumaa, joka on voinut olla pieni paikallinen tulva globaalin vedenpaisumuksen sijaan. Nämä kertomukset sisältävät esikuvia ja kielikuvia liittyen ihmisen syntisyyteen ja sielujen pelastumiseen eikä niitä pidä tulkita kirjaimellisesti historiallisena totuutena.

Kuusi luomispäivää

Uskon tätä kirjoittaessani (11.6.2014), että kuutta luomisen päivää ei ole tarkoitettu kirjaimelliseksi kuvaukseksi kuudestä yhtä pitkästä vuorokaudesta, niin että luominen olisi kestänyt kuusi päivää eli 144 tuntia ja sitä olisi seurannut seitsemäs päivä eli sapatti ja 24 tunnin levon jakso, jolloin Jumala ei olisi tehnyt työtä. Uskon sen sijaan siihen, että luomisen kuusi päivää ovat kuva ihmisen pelastushistoriasta ja on mainittu sen vuoksi, että ihmisen on hyvä elää seitsenpäiväisen kalenterin mukaan: tehdä kuusi päivää työtä ja levätä yksi päivä.

  • *Jumala loi kuudessa päivässä taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi, siunasi sen ja pyhitti sen. (2Moos 20:11; 1Moos 2:1-3.) Luomiskertomus on yhtäjaksoinen kuvaus siitä, miten Jumala loi kaiken kuudessa päivässä ja lepäsi seitsemännen päivän sen jälkeen. Tätä seikkaa pidetään perusteena sapatin käskylle (2Moos 20:7-11) ja seitsenpäiväiselle kalenteriviikolle sekä työrytmille, jossa on kuusi työpäivää ja yksi lepopäivä.
  • *Luomiskertomuksen kuusi päivää työtä ja seitsemäs päivä levon päivänä ovat esikuvallisia aikoja maailmanhistoriaa ajatellen. Jumala on tiennyt etukäteen, kauanko aikaa menee siihen, että kaikki ennalleen asetetaan. Tämä tarkoittaa valittujen pelastumista ja muuta Jumalan tahdon toteutumista maan päällä. Jumalan silmissä yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niin kuin yksi päivä. (2Piet 3:8.) Jumala tekee työtä kuusi päivää eli kuusituhatta vuotta kansansa pelastamiseksi, mikä päättyy Kristuksen tulemukseen. (1Tess 4:13-17; 1Kor 15) Tätä seuraa tuhannen vuoden rauhan aika maan päällä, jolloin ylösnousseet pyhät ja Kristus hallitsevat pakanakansoja. (Ilm 3:21; 19:15; 20:1-6; 1Kor 6:3.) Kun ne tuhat vuotta ovat kuluneet loppuun päästetään saatana irti vankeudestaan ja hän villitsee ihmiset viimeisen kerran sotaan pyhien leiriä vastaan. Taivaasta lankeaa tuli heidän päälleen ja tuhoaa heidät. Tämän jälkeen tulee viimeinen tuomio ja kukin tuomitaan tekojen mukaan tuliseen järveen, jos hänen nimensä ei ole Karitsan elämän kirjassa. (Ilm 20:7-15) Alkaa kahdeksas päivä ja ikuisuus. (Ilm 21-22.) Näin nykyinen maailma katoaa ja uusi ikuinen hyvä maailma saa alkunsa.
  • Ihmiskunnan historia ulottuu Raamatun sukuluetteloiden mukaan noin kuudentuhannen vuoden päähän Adamin pojan Seetin sukulinjassa. Adam ja Eeva lankesivat silloin syntiin, mutta oliko ihmisiä heidän lisäkseen muuallakin, koska Kain lähti pois Aabelin surman jälkeen ja perusti suuren taajaman (kaupungin): olisiko Kainilla voinut olla niin paljon jälkeläisiä yhden ainoan vaimon kanssa, että tämä olisi onnistunut? (1Moos 4:17) Kainin vaimon on täytynyt kaiken muun lisäksi olla hänen biologinen sisarensa, jos muita ihmisiä ei tuolloin vielä ollut maan päällä.
  • Jeesus ja apostolit näyttävät pitäneen totena sen, että Adam on ensimmäinen ihminen. Tästä voimme laskea taaksepäin ihmiskunnan historian iän ja saamme iäksi noin kuusituhatta vuotta. (Matt 19:4; 1Tim 2:13,14; Room 5:10-21; Apt 17:22-31.)

Mikä on tärkeintä?

Tärkeintä on tietysti moraali ja se, että käyttäydymme evankeliumin arvon mukaisella tavalla Jumalan tahtoa kaikessa noudattaen. Jotkut epäuskoiset oppineet kristittyinä itseään pitävät henkilöt ovat hyväksyneet "tieteen todistelun" evoluutioteoriasta ja miljoonia vuosia kestäneestä ihmisen kehityshistoriasta ihmisapinan ja nykyihmisen kantamuodosta. He eivät tunnusta mielellään sitä, että Raamatun mukaan evoluutioteoria ei voi olla totta. Sen sijaan he yrittävät sisällyttää evoluutioteorian Raamattuun, mikä vaatii melkoista hengellistä akrobatiaa.

Vaikka moraali on tärkeintä, ei muutakaan Raamatun ilmoitusta tule syrjäyttää. Moraalin kannalta on oikein uskoa kaikkeen Jumalan sanan ilmoitukseen, sillä se on "kokonansa totuus". (vrt. Psa 119:160.) Jumalan sanan hylkääminen ja Jeesuksen kieltäminen alkavat pienistä asioista johtaen lopulta yhä suurempaan luopumukseen.

Petteri Haipola, 25.01.2007, muokattu 11.6.2016 ja 8.-9.6.2018

Sivun alkuun

Luettavaa

Sivun alkuun