Miksi usko kuuden päivän luomiseen on tärkeää uskon kannalta?

Kirjoittanut Petteri Haipola 25.01.2007  •  Muokattu 11.6.2016

Kirjaimelliset kuusi päivää vai hengellinen esikuva

Mietin sitä, kumpi on tärkeämpää: uskoa kirjaimellisesti seitsemän päivää kestäneeseen luomisviikkoon vai sen esikuvallinen merkitys. Vastaus on: esikuvallinen merkitys.

Minä ajattelen nyt niin, että Jumala ei ole edes tarkoittanut luomisen kuutta päivää ja sitä seurannutta seitsemättä levon päivää kirjaimelliseksi kuvaukseksi luomisen kestosta ja tapahtumajärjestyksestä.

En usko, että jokainen luomisen päivä on kestänyt tarkalleen ottaen noin 24 tuntia eli vuorokauden ja kunakin päivänä on luotu se osa universumia tai maapalloa, mitä on kuvattu. Luomisen jakamisella kuuteen luomisen päivään ja sitä seuranneeseen levon päivään on pelkästään hengellinen merkitys kuvana Jumalan suunnitelmasta pelastaa valitut lapsensa kuusituhatta vuotta kestävän ajanjakson jälkeen ja antaa heidän päästä luvattuun Jumalan kansan lepoon. Tämän lisäksi luomisen seitsemän päivää ovat pohjana viikkokalenterille, jota on noudatettu jo ennen Mooseksen aikaa sekä Seetin sukulinjassa (niin uskon) ja myös pakanakansojen keskuudessa (muinainen Babylon, Rooma).

Pidän edelleen mahdollisena sitä, että Jumala on luonut kaikkeuden ja elämän noin kuudessa päivässä, joista kukin on kestänyt noin 24 tuntia. Se on mahdollista Jumalalle, mutta ei välttämättä totta. Jumala voi luoda nopeasti asioita, minkä todistaa se, että hän on herättävä kuolleet ylös yhdessä silmänräpäyksessä: miljardeja ihmisiä. Tämä on mahdollista vain Jumalalle, ei sattumalle tai olemattomalle luojalle, jonka nimi on "ei kukaan".

En pidä enää uskottavana sitä, että Jumala olisi luonut kaiken kuuden päivän eli noin 144 tunnin aikana. En usko, että jokainen luomisen päivä ovat olleet pituudeltaan noin 24 tuntia. En pidä välttämättä totena luomisessa mainittua järjestystä luomistapahtumalle. On uskottavampaa, että Jumala on luonut ensin galaksit tähtineen, sitten aurinkokunnan planeettoineen ja kuineen (meteorien iskujäljet), maa on ollut aluksi tyhjä ja vailla muotoa (muodostumassa hyvin pitkän ajan kuluessa), sitten kun olosuhteet elämälle olivat otolliset, on Jumala luonut toimivan ekosysteemin verrattain lyhyessä ajassa kerralla valmiiksi niin kuin luomiskertomuksessa sanotaan. Lopuksi Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen verrattain myöhään suhteessa muuhun luomiseen. Ihmisen historia ulottuisi ajassa taaksepäin noin 6000 vuotta tai ei ainakaan paljon sen yli: muuten pelastushistorian seitsemän päivää menettäisivät merkityksensä.

Pidän parhaana selityksenä vanha kosmos, vanha elämä ja nuori ihminen tulkintaa. Ihmiskunnan historiaa on melkeinpä mahdotonta ulottaa Raamatun mukaan kauemmaksi kuin noin kuudentuhannen vuoden päähän. Niin kauan on kestänyt Adamista kristukseen tai vähintäänkin Adamin pojasta Seetistä kristukseen. Jos ihmisiä on ollut monta sukupolvea Seetin ja Adamin välissä, niin Raamattu ei puhu heistä mitään. Jos sukupolvia on ollut monia ennen Aatamia, niin siitäkään ei puhuta Raamatussa. Sen sijaan Aatamin sanotaan olleen ensimmäinen ihminen ja Eenoksen seitsemäs Aatamista Seetin sukulinjan mukaan (Apt 17:22-31; Jda 1:14).

Toki näitä kohtia voidaan selittää siten, että pidetään Aatamia arkkityyppinä joskus kauan sitten eläneestä ihmisestä. Hän on voinut tulla luoduksi esimerkiksi 6000 vuotta ennen Kristusta, jolloin historia ulottuisi tästä hetkestä noin 9000 vuoden taakse. Yksi päivä vastaisi tuhatta vuotta ja ensimmäisestä ihmisestä Kristukseen olisi kulunut 6000 vuotta, minkä jälkeen Kristus toi levon omalle kansalleen, sapatin päivän. Tästä menisi kuitenkin vielä yli 2000 vuotta ennen hänen toista tulemustaan, sillä hän tulee "kolmantena päivänä". Näin ei tarvitse silti olla, sillä voi olla, että sekulaari ajanmääritys koskien muinaisia korkeakulttuureja on virheellinen. Niinpä voisimme pitää kiinni kirjaimellisesti pelastushistorian kuvasta, niin että ihmiskunnan historiaan mahtuu 6000 vuotta synnin kirouksen alla ja 1000 vuotta tulevassa maailmassa kristuksen hallitessa maailmaa. Sen jälkeen alkaisi ikuisuus.

Olen kirjoittanut näistä asioista tarkemmin artikkelissani Raamatun kirjaimellisuudesta ja luomiskertomuksen kuvakielestä

Yleisen mielipiteen muuttuminen

Vielä 1800-luvulle tultaessa oli muotia olla vähintään nimeltään kristitty ja uskoa Jumalan luoneen maailman kuudessa päivässä. Maapallon uskottiin olevan noin kuusituhatta vuotta vanha, sillä tämä aika voidaan laskea takautuvasti Adamiin Raamatun sukuluetteloiden perusteella. Darwinin julkaistua kirjansa "Lajien synty" ja geologien lisätessä jatkuvasti vuosia maapallon ikään "tieteellisten" todisteiden nojalla, on suurin osa länsimaisista ihmisistä hylännyt uskonsa kirjaimelliseen luomiskertomuksen uskomiseen.

Nykyään on jopa Jeesuksen nimeä tunnustavien kristittyjen keskuudessa muotia uskoa, että universumi ja maapallo ovat miljardeja vuosia iältään, ja että ihminen on kehittynyt bakteerin kaltaisesta alkueliöstä lukuisten välivaiheiden kautta ihmiseksi. Monet väittävät, ettei evoluutioteoriaan ja miljardeihin vuosiin uskominen ole ristiriidassa Jumalan vaikuttaman uskon sekä Raamatun ilmoituksen kanssa. Evoluutioteoria ei voi kuitenkaan olla totta rehellisen tieteellisen tutkimuksen valossa ja Raamattu on tältä osin riittävän tarkka kuvaus.

Jumala on luonut alussa kasvien ja eläinten kantamuodot, jotka ovat lisääntyneet lajiensa mukaan. Lajin sisäistä muuntumista on tapahtunut perimän (DNA) rekombinaation, mutaatioiden ja luonnonvalinnan tuloksena. Uutta DNA:ta ei ole kuitenkaan muodostunut niin paljon kuin väitetään muodostuneen, jos kaikki nykyään elävät eliöt olisivat saaneet alkunsa bakteerin kaltaisesta alkueliöstä. Siinä olisi ollut vähemmän DNA:ta ja geenejä kuin yksinkertaisimmassa nykyään elävässä bakteerissa on. Alle 400 mikrometriä pitkä DNA-ketju olisi kasvanut yli metrin pituiseen ihmisen DNA-ketjuun. Geenien määrä olisi kasvanut paristasadasta yli 20 000 geeniin. Sen verran on eroa ihmisen ja yksinkertaisen bakteerin välillä.

Elämää ei synny itsestään elottomaan aineeseen ilman älyllistä ohjausta. Jumala on luonut ensin elottoman materian (maa) ja tehnyt siitä kaikki elävät olennot. Raamattu kuvaa tätä tapahtumaa yksinkertaisella tavalla niin että kaikkina aikoina eläneet ihmiset ovat voineet sen ymmärtää. "Maasta nousi kasveja... Jumala teki maasta eläimet... Maa tuotti eläimet" jne. Jos Jumala ei loisi elämää elottomaan aineeseen ja pitäisi elämää yllä, ei elämää olisi olemassa. Olisi vain elotonta ainetta tai ei sitäkään, ellei Jumala olisi sitä ainetta ensin luonut. "Tyhjästä on paha nyhjäistä" eikä kaikkeus ole syntynyt itsestään tyhjästä ilman älyllistä ohjausta.

Ennen materiaa ja avaruutta, johon materia on sijoittunut, oli vain Jumala. Tieteessä tätä kutsutaan energiaksi, jolla ei ole persoonallisuutta tai älyä tai tietoisuutta itsestään. Jumala on todellisuudessa se energia eli voima, joka on luonut viisaudellaan kaiken, mitä on olemassa. Sekulaari tiedekin on päässyt lähelle luojan löytämistä, kun tunnustaa tämän alkuenergian olemassaolon. Kunhan vielä ymmärtävät sen, että informaatiota ei synny persoonattomasta ja älyttömästä energiasta kaikkeuteen ja sen sisältämään materiaaliin, niin löytävät tieteellisen tutkimuksen kautta todisteen Jumalan olemassaolosta ja siitä, että Jumala on todellakin luonut kaiken, mitä on olemassa. Se, miten ja missä järjestyksessä ja missä aikataulussa Jumala on kaiken luonut, ei käy ilmi Raamatusta, koska se ei ole tarkoitettu tieteelliseksi oppikirjaksi näistä asioista.

Jeesus uskoi kirjaimelliseen luomiseen

Jeesus ei epäillyt Raamatun olevan kirjaimellisesti totta vaan vahvisti, että kirjoitukset eivät voi raueta tyhjiin. (Joh 10:35.) Ne ovat totta "niin ja aamen", sillä Jumala on ilmoittanut meille alusta asti sen, miten asiat ovat.

Jeesus piti kiinni kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta. Hän sanoi Aadamin ja Eevan olleen ensimmäiset ihmiset (Matt 19:4.) ja piti vedenpaisumusta sekä Sodoman ja Gomorran tuhoa historiallisina totuuksina. (Luuk 17:26-30.) Myös apostolit uskoivat näihin asioihin kirjaimellisesti, joten ne eivät ole mitään satua. (Room 5:12; 2Piet 2:4-11.)

Synnin historia ja sovitus

Adamin syntiinlankeaminen on merkittävä asia kristinuskon sanoman kannalta. Jos ihmisiä olisi ollut maan päällä evoluutioteorian väittämä aika ja ihminen olisi polveutunut apinasta, niin kertomus syntiinlankeemuksesta ja sitä kautta sovituksesta menettäisi merkityksensä.

Jeesus ja apostolit kertoivat vain yhden ihmisparin eläneen maan päällä ja langenneen syntiin. (Matt 19:4; 1Tim 2:13,14.) Jos syntiä olisi ollut ennen Adamia ja Eevaa miljoonien vuosien ajan, niin miten voisimme luottaa sovitukseen ja muuhun Raamatun sanomaan, kun tämä tärkeä asia ihmisen alkuperästä kumottaisiin ihan ensimmäiseksi?

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja ihminen oli vastuussa heti alusta lähtien teoistaan ja elämästään Luojalle. Sen todistaa Jumalan antama käsky ja hänen säätämänsä rangaistus käskyn rikkomisesta. Jos Adam söisi hyvän ja pahan tiedon puusta, pitäisi hänen kuolemalla kuoleman. (1Moos 2:15-17.) Adam söi Eevan langettua ensin syntiin ja tästä sai alkunsa kirous, joka on kohdannut koko ihmiskuntaa. Ihminen syntyy kuolevaisena ja katoavaisena tähän maailmaan ja joutuu kärsimään paljon syntien tähden: omien syntien ja muiden ihmisten syntien vuoksi.

Jos luomiskertomus ei olisi totta, niin miksi myös muut sadattuhannet tai miljoonat ihmiset olisivat joutuneet synnin valtaan Adamin lankeemuksen takia sillä hetkellä, kun Adam lankesi? Maapallolla olisi pitänyt olla valtava määrä ihmisiä, jotka eivät olisi tehneet syntiä ja näin koko syntiinlankeemuskertomus olisi puppua eikä sovitustakaan tarvittaisi.

Kristitty ei voi uskoa evoluutioteoriaan senkään vuoksi, ettei siinä tunneta moraalikäsitystä ja vastuuta teoista Jumalan edessä. Ihmisen haureus, väkivaltaisuus, varastaminen, valehtelu, murhat ja kannibalismi olisivat seurausta lajin kehityksestä. Eläintä ei voida pitää vastuullisena näihin hirmutekoihin, mitä ihmiset ovat kautta aikojen tehneet ja yhä vielä tekevät. Evoluutioteorian mukaan voitaisiin ajatella, että uskokin on kehityksen tulosta ja näin Jumala menettäisi kaiken merkityksen uskon vaikuttajana eikä hänen olemassaoloonsakaan tarvitse enää uskoa.

Kirkkojen luopumuksessa elävät papit eivät ymmärrä näin yksinkertaisia asioita. Maallistuneet nimeltään kristityt ihmiset seuraavat heidän vanavedessään ja palvovat "tiedettä" Jumalanaan. He uskovat mitä tahansa jumalattomien ihmisten kehittämiä taruja ja hylkäävät Jumalan sanan. Raamatun mukaan Jumala on hylkäävä heidät tämän tottelemattomuuden tähden. (1Sam 15:22,23; Joh 14:24; 2Aik 24:20.)

Kuusi luomispäivää

Uskon tätä kirjoittaessani (11.6.2014), että kuutta luomisen päivää ei ole tarkoitettu kirjaimelliseksi kuvaukseksi kuudestä yhtä pitkästä vuorokaudesta, niin että luominen olisi kestänyt kuusi päivää eli 144 tuntia ja sitä olisi seurannut seitsemäs päivä eli sapatti ja 24 tunnin levon jakso, jolloin Jumala ei olisi tehnyt työtä. Uskon sen sijaan siihen, että luomisen kuusi päivää ovat kuva ihmisen pelastushistoriasta ja on mainittu sen vuoksi, että ihmisen on hyvä elää seitsenpäiväisen kalenterin mukaan: tehdä kuusi päivää työtä ja levätä yksi päivä.

  • *Jumala loi kuudessa päivässä taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi, siunasi sen ja pyhitti sen. (2Moos 20:11; 1Moos 2:1-3.) Luomiskertomus on yhtäjaksoinen kuvaus siitä, miten Jumala loi kaiken kuudessa päivässä ja lepäsi seitsemännen päivän sen jälkeen. Tätä seikkaa pidetään perusteena sapatin käskylle (2Moos 20:7-11) ja seitsenpäiväiselle kalenteriviikolle sekä työrytmille, jossa on kuusi työpäivää ja yksi lepopäivä.
  • *Luomiskertomuksen kuusi päivää työtä ja seitsemäs päivä levon päivänä ovat esikuvallisia aikoja maailmanhistoriaa ajatellen. Jumala on tiennyt etukäteen, kauanko aikaa menee siihen, että kaikki ennalleen asetetaan. Tämä tarkoittaa valittujen pelastumista ja muuta Jumalan tahdon toteutumista maan päällä. Jumalan silmissä yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niin kuin yksi päivä. (2Piet 3:8.) Jeesus ja Isä tekevät työtä kuusi päivää eli kuusituhatta vuotta Jumalan kansan pelastamiseksi, minkä jälkeen Kristus saapuu takaisin maan päälle. (Joh 5:17,28-30.) Tätä seuraa tuhannen vuoden rauhan aika maan päällä, jolloin ylösnousseet pyhät ja Kristus hallitsevat pakanakansoja. (Ilm 19:15; 20:1-6.) Kun ne tuhat vuotta ovat kuluneet loppuun päästetään saatana irti vankeudestaan ja hän villitsee ihmiset viimeisen kerran sotaan pyhien leiriä vastaan. Taivaasta lankeaa tuli heidän päälleen ja tuhoaa heidät. Tämän jälkeen tulee viimeinen tuomio ja kukin tuomitaan tekojen mukaan tuliseen järveen, jos hänen nimensä ei ole Karitsan elämän kirjassa. (Ilm 20:7-15) Alkaa kahdeksas päivä ja ikuisuus. (Ilm 21-22.) Näin nykyinen maailma katoaa ja uusi ikuinen hyvä maailma saa alkunsa.
  • Ihmiskunnan historia ulottuu noin kuudentuhannen vuoden päähän Raamatun sukuluetteloiden mukaan Adamin pojan Seetin sukulinjassa. Adam ja Eeva lankesivat silloin syntiin. Perisynnin ajankohtaa ei voida siirtää ristiriidatta miljoonien vuosien päähän menneisyyteen, eläintä ei voida pitää vastuullisena Jumalalle teoistaan ja ihmisiä olisi pitänyt olla enemmän kuin kaksi Adamin ja Eevan lankeemuksen aikaan. Miksi näistä muista ihmisistä tuli myös syntisiä? Jos vai Adam ja Eeva lankesivat, olisivat nämä muut ihmiset olleet edelleen Jumalan kuvia. Uskovainen ei voi kannattaa evoluutioteoriaa senkään vuoksi, ettei Jumala luonut bakteeria tai eläintä omaksi kuvakseen vaan ihmisen. Tämä tapahtui noin kuusituhatta vuotta sitten Raamatun ilmoituksen mukaan. Jos joku ei usko kirjaimellisesti Raamatun luomiskertomukseen, on hän hylännyt Jumalan sanan opetuksen erittäin tärkeässä teologisessa asiassa, mikä vaikuttaa suoraan koko ihmiskunnan pelastumiseen uskon kautta.
  • Jeesus ja apostolit pitivät totena sen, että Adam on ensimmäinen ihminen. Tästä voimme laskea taaksepäin ihmiskunnan historian iän ja saamme iäksi noin kuusituhatta vuotta. (Matt 19:4; 1Tim 2:13,14.)

Mikä on tärkeintä?

Tärkeintä on tietysti moraali ja se, että käyttäydymme evankeliumin arvon mukaisella tavalla Jumalan tahtoa kaikessa noudattaen. Jotkut epäuskoiset oppineet kristittyinä itseään pitävät henkilöt ovat hyväksyneet "tieteen todistelun" evoluutioteoriasta ja satojatuhansia vuosia kestäneestä ihmisen kehityshistoriasta ihmisapinan ja nykyihmisen kantamuodosta. He eivät tunnusta mielellään sitä, että Raamatun mukaan evoluutioteoria ei voi olla totta. Sen sijaan he yrittävät sisällyttää evoluutioteorian Raamattuun, mikä on syntiä Jumalaa vastaan.

Vaikka moraali on tärkeintä, ei muutakaan Raamatun ilmoitusta tule syrjäyttää. Moraalin kannalta on oikein uskoa kaikkeen Jumalan sanan ilmoitukseen, sillä se on "kokonansa totuus". (vrt. Psa 119:160.) Jumalan sanan hylkääminen ja Jeesuksen kieltäminen alkavat pienistä asioista johtaen lopulta yhä suurempaan luopumukseen.

Petteri Haipola, 25.01.2007, muokattu 11.6.2016

Sivun alkuun

Luettavaa

Sivun alkuun