Aukkoteoria

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  vuoden 2007 alussa • Päivitetty 7.5.2017

Johdanto

Tähän aukkoteorian analyysiin ja kritiikkiin on olemassa erikseen lyhyt johdanto-osa, jossa tulee ytimekkäästi esille se, mitä aukkoteoriassa opetetaan ja mitä yleisiä harhakäsityksiä siitä on liikkeellä kristittyjen nuoren maan kreationistien keskuudessa. Suosittelen, että luet johdannon ensin ja palaat sitten tähän seikkaperäiseen ja yksityiskohtaiseen tutkielmaan. Jos et jaksa lukea pitkiä tekstejä, niin lue Pikahuomiot artikkelin lopusta.

Tässä kirjoituksessa esitetty Aukkoteoria pohjautuu christiangeology.com sivuston materiaaliin. Sivusto on sittemmin poistettu netistä. Sen ylläpitäjät olivat kristittyjä geologeja, jotka eivät uskoneet nuoren maan ja nuoren maan teorioihin, mutta pitivät totena Aukkoteorian. Toivottavasti he ovat nyt hylänneet Aukkoteorian virheellisenä ja uskovat vanhan maan ja vanhan elämän teorioihin puhtaasti tieteellisen evidenssin pohjalta.

Esipuhe

Ehdotan, että luet tämän analyysin aukkoteoriasta loppuun asti, vaikka sinusta tuntuisi välillä siltä, että puolustan teoriaa väärin perustein tai että en ota sen kritiikissä kaikkia vastakkaista näkemystä puolustavia todisteita riittävässä laajuudessa huomioon. Kun luet tätä alun perin kritiikiksi tarkoitettua kirjoitusta eteenpäin, niin löydät suurimman osan todisteista ja perusteluista kummankin näkemyksen puolesta. Aukkoteoriassa on paljon hyvää Raamatun tulkintaa, josta en ollut ennen teoriaan tutustumista tietoinen. Siinä on silti monia ongelmia, joita tuon tässä dokumentissa esille koettelevassa mielessä.

Vastakkain ovat Raamattuun Jumalan sanana uskovien kristittyjen kreationistien eli luomiseen uskovien kaksi ryhmää ja näkemystä: nuoren maan kreationistit ja vanhan maan kreationistit, joista aukkoteorian kannattajat ovat yksi ryhmä. Muut vanhan maan kreationistit eivät tulkitse luomiskertomuksen päiviä kirjaimellisesti, mutta aukkoteorian kannattajat tekevät niin. Heidän mielestään luomisen kuusi päivää ja sitä seurannut sapatin päivä olivat 24 tuntia kukin, mutta maapallolle on luotu elämää kahteen eri otteeseen ja myös tähdet sekä aurinko on luotu kaksi eri kertaa tuomaan valoa ja tuottamaan energiaa maapallolle. Ensimmäinen luomakunta tuhoutui aukkoteorian mukaan Raamatun ensimmäisen jakeen jälkeen ja niin päädyttiin jakeeseen kaksi, jossa sanotaan aukkoteorian mukaan maan tulleen autioksi ja tyhjäksi, koska kaikki elämä oli kuollut pois maapallolta siihen tultaessa. Sen jälkeen Jumala olisi luonut kaiken uudestaan alkaen jakeesta kolme.

Nuoren maan kreationistit uskovat, että maailma ja elämä maapallolla ovat kumpikin nuoria, alle kymmenentuhatta vuotta iältään. Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan uskonsa perustavat nuoren maan kreationistit pitävät universumia noin kuusituhatta vuotta vanhana. He uskovat nuoren maan ja nuoren elämän teorioihin. Tätä vastaan ovat vanhan maan ja vanhan elämän teoriat, joita myös tieteelliset tutkimustulokset puoltavat, kun asioita tutkitaan puolueettomasti ja ennakkoluulottomasti. (Lue Jumalan valtakunta blogin kirjoitus "Mikä on Raamattu ja mikä on sen merkitys?" Siinä käydään kiihkottomasti lävitse näitä asioita tavalla, jonka maallikkokin voi hyvin ymmärtää.)

Vanhan maan kreationistit jakaantuvat kahteen leiriin. Toiset uskovat, että kaikkeus ja maapallo ovat todennäköisesti miljardeja vuosia vanhoja tutkijoiden tekemien radiometristen mittausten mukaisesti, mutta elämä on nuorta, kenties vain tuhansia vuosia vanhaa. Toiset uskovat, että kaikkeus on tiedemiesten arvioimat 13,7 miljardia vuotta vanha ja elämäkin vähintään 500 – 600 miljoonaa vuotta iältään, koska kambrikauden fossiilit on ajoitettu siihen aikaan. Ne todistavat kauan sitten eläneistä nyt jo kadonneista elämän muodoista. (Lue artikkeli "Todisteita nuoren maan kreationismia vastaan") Vanhan maan puolesta todistaa myös moni muu tieteellinen seikka eikä Raamattukaan siitä aukkoteorian kannalla olevien tutkijoiden mielestä kokonaan vaikene vaan antaa selkeitä todisteita muinaisen ennen Adamia tuhoutuneen maailman puolesta.

Vanhan maan kreationistien joukossa on vielä niitä, jotka uskovat vanhaan universumiin, vanhaan maapalloon ja vanhaan elämään, mutta uskovat ihmiskunnan historian olevan Aatamista tähän päivään asti noin kuusituhatta vuotta vanha. Tähän lukuun päästään Raamatun sukuluetteloiden kautta ja se pitää yhtä pelastussuunnitelman päivien kanssa. Aatamista kunigas Daavidiin kului kolme päivää eli 3000 vuotta ja siitä on kuluva toiset kolme päivää eli 3000 vuotta Daavidin pojan Jeesuksen kristuksen tuhat vuotta kestävään kuninkuuteen maan päällä. Niin on kuluva kuusi päivää (6000 vuotta) isän ja pojan työtä sielujen pelastamiseksi ennen Kristuksen tuhat vuotta kestävää hallituskautta ja rauhan aikaa, jota kuvaa luomiskertomuksen sapatin eli levon päivä. Se on oleva yhtämittaista lepoa Jumalan kansalle, valituille Jumalan lapsille. Sitä seuraa syntisten ja jumalattomien ihmisten viimeinen tuomio ja siltä tuomiolta pelastettujen vanhurskasten ihmisten iankaikkinen elämä uudistetussa maassa ja taivaissa. (Ilm 20-22)

Luomiseen uskovat jakaantuvat siis kolmeen pääryhmään seuraavasti:

  1. Vanha maa, vanha elämä (mutta nuori ihminen)
  2. Vanha maa, nuori elämä
  3. Nuori maa, nuori elämä

Aukkoteorian kannattajat ovat vanhan maan ja vanhan elämän kannalla, mutta he uskovat sen lisäksi nuoreen elämään, joka luotiin kuusituhatta vuotta sitten. Näiden kahden näkemyksen yhdistäminen on mahdollista, kun uskoo, että luomistapahtumia on kaksi: yksi alkuperäinen ja yksi vanhan tuhoutuneen maailman uudistaminen, uusi luominen.

Sillä ei ole niin suurta merkitystä aiheen kannalta, onko elämä nuorta vai vanhaa, kuin sillä, onko luomistapahtumia yksi vai kaksi. Painotan tutkimukseni sen vuoksi tämän asian käsittelyyn. Todistan Raamatun avulla sen, että Jumala on luonut tämän maailman tähtineen ja aurinkoineen vain kerran, samoin kuin elämän maapallolle.

Esipuhe 24.6.2017

Olin aiemmin vankasti nuoren maan ja nuoren elämän kannalla, koska minut oli aivopesty tulkitsemaan Raamattua kirjaimellisesti niin, että sen luomiskertomukset ja kertomukset Nooan ajan vedenpaisumuksesta ovat kirjaimellisesti luonnontieteellisiä totuuksia. Näen nyt asiat toisin ja pidän näitä kertomuksia hengellisiä kielikuvia sisältävinä viisaina taruina, joita ei ole tarkoitettu tulkittavan kirjaimellisesti. Ne kertovat meille ihmisen kehityksestä ja vastuusta Jumalan edessä koskien moraalisia valintoja ja ne kertovat esikuvallisesti hengellisten kielikuvien kautta seurakunnasta ja sielujen pelastuksesta sekä ikuisesta tuomiosta. Jos näitä kertomuksia tulkitaan kirjaimellisesti luonnontieteellisinä totuuksina, niin silloin ajaudutaan harhaan pois totuudesta ja annetaan väärä todistus Jumalan teoista koskien maailman luomista. Jumala ei luonut universumia kuudessa päivässä eli 144 tunnissa ja maapallokin on kasattu kokoon hyvin pitkän ajan kuluessa sen sijaan, että Jumala olisi koonnut sen luomastaan materiasta muutamassa tunnissa niin kuin nuoren maan kreationistit uskovat tapahtuneen. Kaikki tieteelliset todisteet puhuvat hitaasti syntyneen maapallon ja aurinkokunnan puolesta.

Monet seikat todistavat vanhasta kaikkeudesta ja vanhasta maasta ja vanhasta elämästä. Näistä tärkeimpiä ovat kaukaisten tähtien valo, joka näkyy maapallolla, maan ja kuun kraatterit, jotka ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa meteoreiden iskuista, nykyisten mannerten syntyminen yhdestä jättimantereesta, eliöperäisten fossiilien pitkä ikä ja esimerkiksi vuoristojen sekä suurten jokien tai maakerrostumisen syntyminen pitkän ajan saatossa. Näitä asioita on yritetty selittää koko maapallon kattaneella Nooan ajan tulvalla ja milloin milläkin raamatullisella perustelulla, mutta jo pelkällä maalaisjärjellä voidaan ymmärtää, että meteoreiden iskut ovat tapahtuneet kauan aikaa sitten ja vuoristot sekä mantereet ovat syntyneet hyvin pitkän ajan kuluessa. Osa vuoristoista on sitä paitsi jo kulunut laeltaan (esimerkiksi Appalakit Yhdysvalloissa), mikä todistaa niiden olevan vanhempia iältään kuin nuoret terävähuippuiset vuoret ja vuoristot. Koska maapallo on hyvin vanha, niin voimme pitää ainakin teoriassa totena myös radiometriset fossiilien ajanmääritykset: elämä on sekin vanhaa, vaikka ihmiskunnan historia on Raamatun kirjaimellisen tulkinnan mukaan vain 6000 vuotta vanha.

Aukkoteoriassa on pyritty yhdistämään toisiinsa tieteellisen tutkimuksen tulokset vanhasta maasta ja vanhasta elämästä sekä luomiskertomus, jonka mukaan Jumala loi kaiken kuudessa päivässä ja siinä järjestyksessä, joka on luomiskertomuksessa mainittu. Aukkoteoria ei ole syntynyt puhtaan Raamatun tutkimuksen tuloksena vaan vasta sen jälkeen, kun tieteellinen tutkimus on osoittanut kaikkeuden ja maapallon sekä elämän iäksi paljon pidemmän ajan kuin kuusituhatta vuotta. On siis tietoisesti pyritty yhdistämään tieteen tutkimustulokset ja Raamatun kirjoitukset sen sijaan, että olisi tutkittu molempia lähteitä puolueettomasti ja ennakkoluulottomasti. Näin on päädytty teoriaan, jolla pyritään todistamaan ennakkoon totena pidetyt asiat Raamatun avulla: Raamattuun on sisällytetty asioita, joita siellä ei ole mainittu. Tämä on tietysti virheellinen tapa luoda teorioita ja tutkia pyhiä kirjoituksia tai suhtautua tieteelliseen tutkimukseen ja sen tuloksiin.

Aukkoteorialle ei ole yhtään perustetta Raamatun teksteissä. Se ei perustu lainkaan Raamattuun vaan perustuu kokonaan mielikuvitukseen, fantasiaan ja legendoihin sekä "tieteen" tuloksiin. Aukkoteoriassa on tuotu Raamatun sisään asioita, joita siellä ei ole mainittu ja uskotaan niiden olevan Jumalan ilmoittama totuus. Jeesus ei viitannut aukkoteoriaan millään tavalla ja koska apostolitkaan eivät siitä puhuneet, ei sille ole Raamatun perusteita. Vanhassa testamentissa puhutaan selvästi vain yhden ainoan maailman luomisesta ja ennustetaan sen tuhosta lopun aikana, mutta kahden vanhan maailman luomista siellä ei mainita.

Aukkoteorian kannattajat väittävät virheellisesti, että Pietari olisi puhunut muinaisen Aatamia edeltäneen vanhan maailman tuhosta, kun kertoi Nooan ajan vedenpaisumuksesta. (2Piet 3:1ss.) Tämä väite perustuu täysin siihen ennakko-oletukseen, että vanha maailma olisi tuhoutunut aukkoteorian mukaisesti ja Jumala olisi sitten luonut kokonaan uuden maailman. Pietari puhuu kuitenkin vain siitä yhdestä vanhan maailman tuhoutumisesta, jonka apostolit tunsivat ja se tapahtui Nooan aikana vedenpaisumuksessa. Myös Jeesus viittaa tähän samaan tapahtumaan, joka on esikuva tulevasta maailman lopusta ja tuomiosta, ja se kohtaa kaikkia muita paitsi valittuja ja pyhiä Jumalan lapsia. (esim. Matt 24)

Aukkoteoriasta ei ole säilynyt mitään suullista tai kirjallista perimätietoa, joka vahvistaisi sen raamatullisen perustuksen. Jos kyse olisi Jumalan sanan ilmoittamasta totuudesta, niin siitä olisi tietoa pyhissä kirjoituksissa ja seurakunnan suullisessa perimätiedossa. Nyt sitä ei ole, sillä aukkoteoria on keksitty vasta paljon apostolien ajan jälkeen. Se perustuu kokonaan "salatietoon", joka olisi ollut kätkettynä Raamatun kirjoituksiin vuosituhansia ennen kuin modernina aikana eläneet tieteellisestä tutkimustuloksesta tietoiset teologit "löysivät" sen Raamatusta. Kyse on mitä ilmeisimmin eiegeesistä, jossa Raamatun ulkopuolista tietoa on pyritty tuomaan sisälle Raamattuun. Alkuperäisessä Raamatun tekstissä ei ole tukea aukkoteorialle, vaikka esimerkiksi Danielin kirjan profetiaa on käytetty sen tukena, kokonaan asiayhteydestä irrotetulla tavalla.

Enkeli Gabriel profetoi Danielin kirjan kautta, että lopun aikana ihmiset matkustelevat edestakaisin ja tieto lisääntyy. Tämä tarkoittaa asiayhteydestään päätellen ennen kaikkea Danielin kirjan sinetillä lukittujen profetioiden avautumista. (Dan 12) Ne ovatkin alkaneet avautua Jumalan valitsemille palvelijoille ja avautuvat lisää sitä mukaa kuin pyhä henki niitä kirjoituksia ymmärryksellemme avaa. Tärkeintä ei ole kuitenkaan tiedon ja ymmärryksen lisääntyminen vaan rakkaus ja uskollisuus Jumalaa ja hänen poikaansa Jeesusta kohtaan, mikä johtaa lopulta iankaikkiseen elämään pyhityksen kautta.

Petteri Haipola 24.6.2017


Seitsemän luomisen päivää


Raamatun luomiskertomuksen mukaan Jumala loi kaiken olevaisen kuudessa päivässä ja lepäsi seitsemännen päivän. Juutalaisten ja adventistien mukaan seitsenpäiväinen työviikko ja sapatin viettäminen ovat saaneet alkunsa jo luomisesta, johon neljäs käsky viittaa.

"Herra loi kuutena päivänä taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen." (2Moos 20:11.)

Aukkoteorian kannattajat uskovat, että Jumala loi alussa taivaan ja maan yhden 24 tunnin päivän aikana. Sitä seurasi pitkä ajanjakso, jonka aikana maapallolla oli elämää ja humanoidien asuttama kulttuuri. Humanoidit olivat ihmistenkaltaisia olentoja, mutta heitä ei ollut luotu Jumalan kuvaksi. Mm. Neandertalin ihmistä pidetään tämän teorian mukaan humanoidina. Toisin sanoen ihminen ei ole polveutunut muinaisista ihmisenkaltaisista humanoideista eivätkä nykyään elävät eläimetkään ole polveutuneet sieltä asti. Jumala loi nykyisen elämän noin kuusituhatta vuotta sitten aiemmin kokonaan tuhoutuneen elämän tilalle. Suuri osa eliölajeista on niitä samoja, joita eli ennen muinoin. Tästä on olemassa myös fossiilista näyttöä. (Mauno Peltonen: Eläviä fossiileja, http://www.netikka.net/mpeltonen/elfoss.htm) Jumala loi uudestaan samat lajit maan päälle, mutta myös jotakin uutta: esimerkiksi valaat. (1Moos 1:21.) Ihmisen hän loi omaksi kuvakseen. (1Moos 1:26,27.)

Muinaisen maailman Jumalan asettama kuningas oli saatana, laajalti suojaava enkeliruhtinas, kerubi, Jumalan jälkeen toiseksi suurin vallassa, voimassa ja kirkkaudessa. Saatana tunnetaan myös nimellä Lucifer, joka tarkoittaa valon enkeliä. Hänestä kerrotaan Raamatussa kahteen otteeseen ja hänet liitetään niissä todellisiin historiassa eläneisiin kuninkaisiin, joskin Hesekielin mainitsema kuningas on ollut myös suojaava enkeliruhtinas, kerubi, ja hän on ollut maailman alussa Edenin puutarhassa. (Jes 14:11-20; Hes 28:11-19.) Vaikka nämä kuvaukset kertovat ihmisistä – Baabelin ja Tyyron kuninkaista – pitävät ne sisällään ainesta, joka ei sovi yhteenkään ihmiseen. Sen vuoksi niitä on pidetty kuvauksina Luciferista.

Aukkoteorian mukaan on mahdollista, että muinoin eläneet humanoidit olisivat olleet enkeleitä, jotka ovat olleet ruumiillisessa muodossa maan päällä. Toinen vaihtoehto on se, että Jumala loi humanoidit Luciferin kuvaksi. On tietysti mahdollista, että enkelit olivat samanlaisia henkiä kuin nykyäänkin eikä niillä ollut omaa kulttuuria maan päällä. Silloin Jumalan on täytynyt luoda enkelimaailma erikseen Jumalan taivaaseen, josta aukkoteoria ei puhu mitään. Raamattu ei kerro meille sitä, milloin ja mihin enkeleiden maailma luotiin. Tämän johdosta on mahdollista kehittää tässä kuvattuja visioita siitä, miten muinainen maailma on ollut enkeleiden asuttama.

Saatana lankesi syntiin ylpeänä oman kauneutensa ja viisautensa vuoksi: kateudesta Jumalaa kohtaan. Sillä tavalla kuolema tuli Adamia edeltäneeseen muinaiseen maailmaan. Maailma rappeutui vähän kerrassaan ja tuhoutui lopulta tähtien kylmetessä ja sammuessa kokonaan. Kaikki elämä katosi maapallolta ja vain enkelien henget jäivät jäljelle. Maapallo oli jääkauden vallassa 10 000-14 000 vuotta sitten, kunnes Jumala alkoi uudistaa kosmosta. Hän loi elämän uudestaan maan päälle ja auringon sekä sammuneet tähdet tuottamaan valoa sekä energiaa.

Tässä on vielä luettelona luomisen päivät aukkoteorian mukaan.

  1. Taivaan ja maan luominen, noin 24 tuntia.
  2. Aukko Raamatun luomiskertomuksessa, jona aikana:
    1. 500 miljoonaa – 13 700 miljoonaa vuotta muinaisen kosmoksen aikaa
    2. maa tuli autioksi ja tyhjäksi, pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan henki liikkui vetten päällä
    3. Jumala kutsui valon esiin kosmisen tuhon jälkeen
  3. Jumala erotti vedet vesistä ja teki taivaanvahvuuden, noin 24 tuntia.
  4. Jumala kutsui kuivan näkyviin alkumeren alta ja loi kasvillisuuden, noin 24 tuntia.
  5. Jumala teki auringon, kuun ja tähdet uudestaan toimiviksi, noin 24 tuntia.
  6. Jumala teki veden elävät ja linnut, noin 24 tuntia.
  7. Jumala teki maaeläimet ja ihmisen, noin 24 tuntia.
  8. Jumala lepäsi ja pyhitti seitsemännen päivän sapatiksi, noin 24 tuntia.

Aukkoteoriasta poiketen perinteisen tulkinnan mukaan uskovat ihmiset jättävät aukon pois ja pitävät luomiskertomuksen seitsemää päivää yhtäjaksoisena tapahtumana ilman keskeytystä. Tämän näkemyksen mukaan koko maailmankaikkeus on vain noin kuusituhatta vuotta vanha ja ihmiskunnan historia on yhtä pitkä.


Kaksi luomiskertomusta


Aukkoteoria tarkoittaa sitä, että Jumala on luonut tämän maailman kahteen kertaan. Toinen luominen on itse asiassa vanhan maailman uudistamista ja jälleenrakentamista: ei kokonaan uuden maailman luomista.

Luomiskertomuksen alun jakeiden yksi ja kaksi välissä on pitkä ajanjakso, josta ei kerrota oikeastaan juuri mitään Raamatussa. Sinä aikana muinainen maailma rappeutui, tähdet sammuivat, maapallo jäätyi ja kaikki elämä kuoli. Lopputulos oli luomiskertomuksen jakeen kaksi mukainen.

"Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan henki liikkui vetten päällä." (1Moos 1:2.)

Autio ja tyhjä

Sanonta "autio ja tyhjä" esiintyy Raamatussa kolme kertaa jakeissa 1Moos 1:2, Jer 4:23 ja Jes 34:11. Hepreankielessä on tässä kohden sanat "tuhuu" ja "buhuu". "Tuhuu" tarkoittaa myös tyhjää, ei mitään, turhaa, turhamaisuutta, kelvotonta, jätettä, joutomaata, erämaata, muodotonta, sekavaa, kaoottista paikkaa ja kaaosta. King James Raamatussa ja monissa muissa englanninkielisissä käännöksissä jakeen alkuosa on käännetty sanoilla:

"And the earth was without form," (Gen 1:2.)

Suomeksi:

"Ja maa oli vailla muotoa," (1Moos 1:2.)

Ilman muotoa oleva maailma on kaoottinen paikka, josta on tullut tai joka on autio ja tyhjä. Siellä ei ole mitään elämää ja olosuhteet ovat elämälle pelkän pimeyden vuoksi epäsuotuisat. Maapallo oli kokonaan veden peitossa, joka on ollut myrskyävä paikka. Se oli aukkoteorian mukaan hyinen jääkenttä 10 000–12 000 vuotta sitten. Jää alkoi sulaa ja ilmasto lämmetä Jumalan voimasta, kun Herra alkoi uudistaa maailmaa.

Alussa tapahtuneen taivaan ja maan luomisen jälkeen kului 500–600 miljoonaa tai jopa 13,7 miljardia vuotta, jona aikana saatana lankesi kapinaan ja muinainen maailma tuhoutui hiljalleen sen vuoksi. (Arviot kaikkeuden iästä ovat vaihdelleet Big Bang -teorian kehittämisen jälkeen kahden ja kahdenkymmenenviiden miljardin vuoden välillä.) Kuolema tuli silloiseen maahan saatanan lankeemuksen johdosta, mutta nykyiseen maailmanaikaan Adamin lankeemuksesta. (Room 5:12.) Saatanasta lähtenyt kuoleman henki valtasi vähitellen muinaisen maailman ja rappeutti sen ulottuen lopulta tähtiin asti, joka sai ne sammumaan. Maailmasta tuli kylmä paikka ja maapallo joutui jääkauden valtaan. Pimeys tuli koko universumiin ja oli syvyyden (avaruus) päällä.

Koska maapallo on ikivanha, ei luonnossa esiinny tiettyjä radioaktiivisia aineita alkuperäisessä muodossa. Jos radioaktiivisen aineen puoliintumisaika on esimerkiksi 80 miljoonaa vuotta, pitäisi siitä puolet olla muuttunut hajoamistuotteiksi eli muiksi alkuaineiksi ja puolet pitäisi olla alkuperäisessä muodossa luonnossa. Grönlannin jäätikön iäksi voidaan hyväksyä tutkijoiden arvioima 110 000 – 135 000 vuotta. Kambrikauden fossiilit ovat muinaisen maailman eliöitä 500 – 600 miljoonan vuoden takaa. Maanpinnan muodostumat ja kerrostumat selittyvät ikivanhan maan teorian avulla. Voimme silti uskoa, että kaikki nykyiset eliöt on luotu noin kuusituhatta vuotta sitten eli elämä on nuorta ja maapallo on vanha. Maapallolla on ollut myös vanhastaan elämää, joka selittää fossiilit ja niiden iän.

Sukupolvet

Aukkoteoriassa on hieman harhaanjohtavaa puhua kahdesta eri luomisesta, koska Jumala toisella kertaa vain uudisti jo olemassaolevan vanhan maapallon ja taivaat tähtineen. Ensimmäisellä kerralla hän loi tälle maapallolle enkelien hallitseman maailman sen ajan luotuja olentoja varten, joiden joukossa oli ihmistä muistuttavia humanoideja kuten Neandertalin ihminen. Enkelit lankesivat saatanan johdolla syntiin ja Jumala tuhosi maan hukuttamalla sen veden alle. Tämä on se suuri tulva, josta Pietari kirjoitti, ja joka hukutti muinaisen ikivanhan maailman. (2Pt 3:1-8, huomaa, että Jeesus yhdisti Pietarin mainitseman tulvan Nooan aikaan, joten aukkoteoria on ristiriidassa Jeesuksen ja Pietarin sanojen kanssa, Luuk 17:26-27.) Jumala teki sitten tämän saman maailman uudestaan kuutena päivänä elämälle soveltuvaksi paikaksi ja seitsemännen päivän hän lepäsi. Maa oli siis ollut sitä ennen olemassa ikivanhastaan, samoin tähdet ja aurinko ja kuu. Niitä ei luotu uudestaan tyhjästä vaan ne ainoastaan uudistettiin, regeneroitiin. (regenerate) Taivaat ja maa saivat uuden sukupolven, joka oli järjestyksessä toinen. Tästä syystä on kirjoitettu:

"Nämä ovat taivaiden ja maan sukupolvet, kun ne luotiin." (1Moos 2:4a.)

Hepreankielessä on tässä kohden sana "tuleda". Se voidaan suomentaa myös sanalla "sukupolvi". (englanniksi generation) Näin ollen taivaalla ja maalla on aukkoteorian mukaan ollut olemassa useampi sukupolvi kuin yksi. Sana "tuleda" esiintyy tässä kohden monikossa samoin kuin ihmisten sukupolvia lueteltaessa. (1Moos 5:1; 6:9; 10:1.) Sanan merkitys on sukupolven lisäksi sukuluettelo, alkuperä, historia ja kertomus. Koska taivaalla ja maallakin on monta sukuluetteloa, sukupolvea, alkuperää, historiaa ja kertomusta, niin luomiskertomuksen täytyy sisältää useampia taivaan ja maan sukupolvia kuin vain yhden. Aukkoteorian mukaan Adamia edeltävä muinainen maailma oli ensimmäinen taivaan ja maan sukupolvi, luomiskertomuksen kolmannesta jakeesta alkava Adamin aikuinen maailma toinen.

Lainaan tähän luomiskertomuksen toisen luvun alkua aukkoteoriaa tukevan käännöksen mukaan:

1.Mooseksen kirja:
2:1 Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.
2:2 Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.
2:3 Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.
2:4 Nämä ovat taivaiden ja maan sukupolvet (historiat, kertomukset, alkuperät), kun ne luotiin. Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja taivaan,
2:5 ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla, koska Herra Jumala ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata viljelemässä,
2:6 vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan.

Oletuksen mukaan maan ja taivaan ensimmäinen sukupolvi ja sen loppu kerrotaan luomiskertomuksen kahdessa ensimmäisessä jakeessa. (1Moos 1:1,2.) Kolmannesta jakeesta alkaa toisen sukupolven luominen ja se päättyy toisen luvun alkuun, minkä jälkeen Herra lepää seitsemännen päivän, pyhittää sen ja asettaa sapatin. (1Moos 1:3-2:3.) Jakeessa neljä aletaan kertoa uudestaan samaa toisen sukupolven luomiskertomusta hieman eri sanoin kuin ensimmäisessä luvussa tehtiin. Siinä mainitaan Edenin puutarha, minne Jumala asetti Adamin ja Eevan. Tästä siirrytään vähitellen syntiinlankeemukseen, mikä on jo toinen kertomus ja vaatii liikaa tilaa, jotta sitä kannattaisi tässä yhteydessä tarkemmin käsitellä.

Muinaisen tuhoutuneen maailman olemassaololle ei ole muuta todistetta kuin aukot luomiskertomuksessa. Kummassakaan kahden ensimmäisen luvun kohdassa, joissa oletetaan olevan viittaus muinaiseen maailmaan, ei kerrota mitään tarkempaa siitä oletetusta maailmasta. (1Moos 1:1-3; 2:4-6.) Tästä syystä teorian nimeksi sopii vallan hyvin aukkoteoria (gap theory), sillä sitä se juuri on: se perustuu aukkoihin ja oletuksiin. Ellei aukkoteorialle löydy lisätukea muualta Raamatusta, niin se lepää todella heikolla pohjalla.

Maa tuli autioksi ja tyhjäksi

Aukkoteoria lähtee siitä oletuksesta, että luomiskertomuksen ensimmäisen ja toisen jakeen väliin sijoittuu muinainen enkelien asuttama maapallo, joka oli sitten tuhottu ennen kolmannesta jakeesta alkavaa uuden maailman luomista. Toinen jae kuvaa sitä, millaiseksi muinainen maailma oli muuttunut ennen uuden maailman eli taivaan ja maan toisen sukupolven luomista. Hepreankieli antaa toiselle jakeelle erilaisia käännösvaihtoehtoja, joista voidaan valita aukkoteoriaan sopivia. Vaikka aukkoteoriaa ei perustella pelkästään käännösvirheillä, niin sitä tukeva vaihtoehtoinen käännöstapa on keskeisellä sijalla perusteluissa.

Aukkoteoriaa tukeva käännös voisi olla suomeksi tämännäköinen:

1. Mooseksen kirja:
1:1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
1:2 Ja maa oli tullut muodottomaksi (kaoottiseksi paikaksi, kaaokseksi, kelvottomaksi, turhaksi, jätemaaksi, erämaaksi, tyhjäksi paikaksi, autioksi) ja tyhjäksi, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.

Tulkinnan mukaan Jumala oli luonut maan kauan ennen Adamin aikaisen uuden maan luomista. Enkelit olivat asuttaneet maata ja se oli tullut autioksi enkeleiden syntiinlankeemuksen vuoksi. Jumala ei ole luonut maata kuitenkaan autioksi vaan asuttavaksi, mikä asia sanotaan Jesajan kautta tulleessa Herran sanassa:

Jesaja:
45:18 Sillä näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan - hän on Jumala - joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi ("tuhuu") luonut, asuttavaksi hän sen valmisti: Minä olen Herra, eikä toista ole.

Koska maa oli asumiseen kelvoton kaoottinen ja pimeä paikka tai se oli tullut sellaiseksi, pidetään tätä todistuksena muinaisen maan tuhoutumisesta. Jumala oli luonut alussa taivaan ja maan asuttavaksi, mutta siitä oli tullut asumiskelvoton saatanan syntiinlankeemuksen ja tähtien sammumisen vuoksi.

Aukkoteoria lepää tässäkin perustelussa tyhjän päällä. Maan täytyi olla alussa autio ja tyhjä ennen kuin Jumala loi siihen kasvit, eläimet ja ihmisen. Mitään aukkoa ei Raamatussa jakeiden yksi ja kaksi välillä mainita. Kertomus on yhtäjaksoinen ja johdonmukainen kuvaus siitä, miten Jumala loi alussa maan ja täytti sen pian sen jälkeen kasveilla ja elävillä olennoilla.

Jeremia 4:23

Voitaisiinko seuraavaa Jeremian kautta tullutta Herran sanaa pitää kuvauksena muinaisesta autioituneesta ja tuhoutuneesta maailmasta.

Jeremia:
4:23 Minä katselin maata, ja katso, se oli autio ja tyhjä, ja taivasta, eikä siinä valoa ollut. (vrt. 1Moos 1:2.)
4:24 Minä katselin vuoria, ja katso, ne järkkyivät, ja kaikki kukkulat huojuivat.
4:25 Minä katselin, ja katso, ei ollut yhtään ihmistä, ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet pois.
4:26 Minä katselin, ja katso, hedelmätarha oli erämaana, ja kaikki sen kaupungit olivat kukistuneet Herran, hänen vihansa hehkun, edessä.
4:27 Sillä näin sanoo Herra: Koko maa tulee autioksi, vaikka minä en siitä peräti loppua tee.

Tämä kuvaus voisi tarkoittaa enkeleiden asuttamaa maailmaa, jos enkeleistä tai muinoin eläneistä humanoideista käytettäisiin ihmisiä tarkoittavaa hepreankielistä nimitystä, adam. Nämä olisivat rakentaneet kaupunkeja hedelmätarhaan, josta oli tullut erämaa kaupunkien kukistuttua Herran vihan hehkun edessä.

Vaikka enkeleitä tai humanoideja olisi kutsuttu ihmisiksi – enkeleitä kuvataan mm. miehinä, 1Moos 18:2ss.; 32:24-32; Hoos 12:5 – on tämä kyseinen Herran sana kuitenkin profetia, joka koskee tulevaisuutta eikä menneisyyttä. Herra ennustaa, että koko maa tulee autioksi, mutta hän ei tuhoa sitä kokonaan.

Jeremia profetoi aikana ennen Baabelin valtakautta, kun Juuda oli vielä itsenäinen kuningaskunta ja voimissaan. Juudaa kohtasi hävitys vuosina 604, 598 ja 587 eKr, kun Baabelin kuningas Nebukadnessar tuhosi Jerusalemin ja sen temppelin vieden juutalaiset pakkosiirtolaisuuteen kolmessa osassa. Edellä lainattu profetia koskee kaiketi tätä viimeistä tapahtumaa eli Jerusalemin täydellistä tuhoa. (Jer 4:16; 39:1.) Toinen vaihtoehto vaikkakin epätodennäköinen on Kristuksen toisen tulemuksen yhteydessä ja sitä ennen tapahtuva tuho. Silloinkin kuolee ihmisiä ja vain vähän ihmisiä jää jäljelle. (2Ts 1:7-10; Ilm 19:19-21; 9:12-21; Jes 24:6.)

Vaikka profetia koski tulevia tapahtumia, on siinä aukkoteorian mukaan silti viittauksia muinaisiin tapahtumiin. Menneitä tapahtumia käytettäisiin tässä esikuvallisena varoituksena tulevista tapahtumista. Profetia saa aukkoteorian mukaan lisää painoarvoa ja vakavuutta, kun tulevaa tuhoa verrataan muinaiseen täydelliseen hävitykseen, joka on kohdannut maanpiiriä.

Kuvaus autiosta maasta ja pimeydestä sopii täydellisesti yhteen luomiskertomuksen toisen jakeen kanssa. (1Moos 1:2) Kun se käännetään edellämainitulla tavalla, että maa tuli muodottomaksi ja tyhjäksi – eli maailma tuhoutui ja joutui kaaoksen valtaan – niin sana tarkoittaa aukkoteorian mukaan Adamia edeltäneen maailman ja siellä eläneen ihmisenkaltaisen humanoidien rodun tuhoamista, häviämistä sukupuuttoon. (Cro-Magnon ihmiset ja Neandertalilaiset) Siitä johtuisi, ettei Herra nähnyt yhtään ihmistä maan päällä ja kaikki kaupungit olivat tuhoutuneet. Myös linnut olivat paenneet pois. Maan muodon muuttuminen ja katastrofi oli niin suuri, että vuoretkin huojuivat ja järkkyivät. Tällainen tuho olisi mahdollista kosmisten voimien ja jääkauden kourissa olevalla maapallolla.

Aukkoteorian mukaan muinaiset tähdet olivat pimentyneet ja kylmenneet eikä valoa ollut. Maa oli tullut autioksi ja tyhjäksi eikä siinä ollut ihmisiä. Se, että Herra puhui ihmisistä, kun tarkoittaa muinaista tuhottua enkelten maailmaa, selittyy yksinkertaisesti siten, että enkelit ovat ulkonäöltään ihmisten näköisiä. (Apt 1:9-12; 1Moos 18:1ss.) He ovat muinainen kadonnut rotu maan päältä, mutta eivät lakanneet olemasta, sillä he jatkoivat henkinä olemassaoloaan syvyydessä, joka on aukkoteorian mukaan avaruus. (Efe 6:12; 1Moos 1:2.) Heillä on kuitenkin valta olla ja vaikuttaa maan päällä viimeiseen tuomioon asti, sillä niin on Herra säätänyt ja määrännyt ja suunnitellut historian kulun hamaan loppuun asti. (Job 1:6; 2:1; Matt 4:1-11; Ilm 12:10-18; 20:1-10.)

Enkeleiden ihmisten kaltaisuus tulee ilmi siitäkin, että he ottivat teorian mukaan ennen Nooan aikana tapahtunutta vedenpaisumusta ja vielä sen jälkeen ihmisten tyttäriä vaimoiksi ja saivat lapsia heidän kanssaan. Näistä tuli muinaisen maailman kuuluisia sankareita ja jättiläisiä. (1Moos 6:4.) Nämä sankarit saivat sitten surmansa Nooan ajan vedenpaisumuksessa ja sen jälkeen sodissa, niin että he hävisivät maan päältä. Filistealainen Goljat ja myös toinen Goljat, joita vastaan Daavid ja Elhanan taistelivat, ovat olleet näitä muinaisen ajan jättiläisiä. (1Sam 17:3-11,45-51; 2Sam 21:19.) Refaim oli heidän asuinalueensa nimi ja se sijoittui jonnekin Jerusalemin lähistölle, filistealaisten asuttaman Välimeren rannikon ja Jordanin tai Kuolleen meren välimaastoon tasankoalueelle. (Joos 15:8; 18:16; 2Sam 5:18,22; 23:13.) Raamatussa mainitut refalaiset olivat oletetusti näitä jättiläisiä ja enkelten jälkeläisiä. Israel hävitti sen kansan maan päältä Herran voimassa taistellessaan. (1Moos 14:5; 15:20; 4Moos 13:34; 5Moos 2:11,20; 3:11-13.)

Jeesus saarnasi kuolemansa jälkeen tottelemattomille hengille, jotka olivat eläneet maan päällä Nooan aikana. Pietari kirjoitti tästä asiasta kirjeessään valituille muukalaisille. (1Pt 3:18-20.) Nämä henget olivat mahdollisesti langenneita enkeleitä, jotka olivat ottaneet vaimoja ihmisten joukosta. He eivät olleet ihmisiä sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä enkeleillä ja ihmisillä on eroja. He olivat teorian mukaan ihmisenkaltaisia olentoja, jotka voivat lisääntyä ihmisten kanssa. Enkelit menettivät rajoitetun vapautensa ja toimintakykynsä maan päällä, kun yhtyivät ihmisten tyttärien kanssa. Heistä tuli ruumiin puolesta kuolevaisia ja heidät pistettiin vangiksi pimeyden kuiluun säilytettäväksi tulevaa tuomiota varten. (Jda 1:6,7; 2Pt 2:4.)

Ihmisten tyttärien kanssa yhtyneet enkelit olivat erilaisia kuin ne valkeuden enkelit, joista Jeesus puhui. Nämä eivät mene miehelle eivätkä naiselle. (Matt 22:30.) He voivat olla silti kykeneviä yhdyntään eli he ovat rakenteeltaan samanlaisia kuin langenneet enkelit. Se, että joku ei mene miehelle tai naiselle ei tietenkään tarkoita sitä, ettei hän olisi siihen kykenevä fysiikkansa puolesta. Raamatun mukaan näyttää siltä, että myös valon enkelit voisivat langeta ja luopua asemastaan kirkkauden henkiolentoina, niin että yhtyisivät miehen ruumiissa naisten kanssa.

On silti luultavampaa, että kuvaus enkelien lankeemuksesta on pelkästään hengellinen opetus pahojen henkien asumisesta joidenkin ihmisten sydämissä eikä sitä tule ymmärtää kirjaimellisesti. Seurakunnissa on paljon riivattuja ihmisiä, joiden sydämen pimeydessä ja syvyydessä riivaajat asuvat. Riivatut ihmiset opettavat riivaajien oppeja ja valehtelevat tekemistään ihmeistä, joita ei ole todellisuudessa tapahtunut. Näitä väitettyjä ihmeitä ovat elimelliset parantumiset ja kuolleista herättämiset, joita ei ole voitu todistaa tapahtuneen. Ne ovat kolmiyhteiseen jumalaan uskovien levittämiä valheita, joilla he pyrkivät todistamaan oman harhaoppinsa todeksi.

Pietarin kirjeen todistus aukkoteorian mukaan

Aukkoteorian ja muinaisen maailman tueksi löytyy vielä Pietarin toisen kirjeen kuvaus menneen maailman tuhosta vedenpaisumuksessa ja ennustus tämän nykyisen maan tuhosta tulen kautta.

2.Pietarin kirje:
3:3 Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan
3:4 ja sanovat: "Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta."
3:5 Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan (ekpalai) olemassa Jumalan sanan voimasta
3:6 ja että niiden kautta silloinen maailma (kosmos) hukkui vedenpaisumukseen.
3:7 Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.
3:8 Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että "yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä."

Vedenpaisumukseen hukkunut maa on tämän tulkinnan mukaan enkeleiden asuttama muinainen maailma aikana ennen Adamia. Tämän jälkeen myös Adamin jälkeinen maailma hukkui vedenpaisumuksessa, mutta Pietari ei puhuisikaan siitä tapahtumasta vaan varhaisemmasta. Pietari kirjoittaa erotuksena Adamin jälkeisestä maailmasta, että "nykyiset taivaat ja maa" tuhotaan tulella viimeisen tuomion jälkeen tai Kristuksen tulemuksessa. (Ilm 19:21; 20:9-15; 2Ts 1:7-10.) Ikivanhat taivaat ja maa eivät olisikaan maapallo Adamin jälkeen vaan kosmos Adamia ennen, jossa muinainen maapallo on ollut täynnä sittemmin kadonnutta ja tuhoutunutta esihistoriallista elämää.

Aukkoteorialle on olemassa muitakin todistuksia, joista osaa käsittelen erikseen tuonnempana. Jotta tämä ei menisi yksipuoliseksi aukkoteorian puolustuspuheeksi, otan käsittelyyn joitakin sen heikkouksia ja selitän perinteistä tulkintaa.


Perinteinen tulkinta


Perinteinen tulkinta poikkeaa huomattavasti aukkoteoriasta. Sen etu on yksinkertaisuus ja pitäytyminen aukkojen täyttämien oletusten sijasta siinä, mitä on kirjoitettu. Perinteisessä tulkinnassa ei lähdetä spekuloimaan asioilla, joista Jumala ei ole mitään puhunut. Yli kirjoitusten menevä pohdiskelu saattaa johtaa harhaan. (1Kor 4:7.) Turhaan ei ole sanottu:

"Se, joka on salassa, on Jahven, meidän Jumalamme, mutta mikä on ilmoitettu, on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tooran (lain) sanat." (5Moos 29:29.)

Toora tarkoittaa Mooseksen kirjoja, joista luomiskertomus on ensimmäinen ja se pitää sisällään kaiken kaikkiaan viisikymmentä lukua eri fragmenteista ja suullisesta perimätiedosta koottuja kirjoituksia. Tässä jakeessa tooralla tarkoitetaan kuitenkin vain ns. Mooseksen lakia, joka oli kirjoitettu alunperin kirjakääröihin ja sijoitettu lain arkin sivulle. (5Moos 31:26) Se voi tarkoittaa myös Mooseksen tai hänen kirjuriensa ja seuraajiensa kirjoittamia historiallisia kertomuksia Israelin kansan vaiheista Egyptin orjuudesta luvattuun maahan tulemiseen asti.

Laajemmassa merkityksessä tätä jaetta on käytetty sen tukena, että Jumala on ilmoittanut kristityille ja juutalaisille kaikki tärkeät asiat pyhien kirjoitusten kautta ja se, mitä ei niissä ole sanottu, on Jumalan salaisuuksia, eikä meidän tarvitse niitä tietää. Me emme tiedä niitä asioita eikä meillä ole lupa täyttää näitä aukkoja mielikuvituksen tuotteella tai arvauksilla tai taruilla. Jos sanomme näitä satuja ja fiktioita Jumalan sanan ilmoittamaksi totuudeksi, niin puhumme totuutta vastaan ja Jumala vaatii meidät siitä tilille tuomion päivänä tai Kristuksen tulemuksessa.

1Moos 1:1

Käsittelen luomiseen ja aukkoteoriaan liittyviä kohtia kunkin Raamatun kohdan yhteydessä ja selitän ne perinteisellä tavalla, joka on aukkoteoriaa vastaan.

1. Mooseksen kirja:
1:1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

Yksi ainoa jae

Jos jakeiden yksi ja kaksi väliin mahtuu miljoonia tai satoja miljoonia vuosia aikaa, ja tämä ensimmäinen jae on kuvausta muinaisen maailman luomisesta, niin miksi vain yksi jae koko Raamatussa kuvaa niinkin merkittävää tapahtumaa? Kaiken lisäksi tämä kuviteltu aukko luomiskertomuksessa katkaisee muuten sujuvan ja johdonmukaisen kuvauksen maailman luomisesta sellaisena kuin me sen tunnemme.

Taivas vai taivaat?

Taivas (shamajim) on tässä ns. duaali-muodossa ja tarkoittaa kahdesta osasta muodostuvaa kokonaisuutta. Sellaisia ovat meidän kielessämme esimerkiksi silmälasit, sakset ja housut. Vaikka nämä ovat monikollisia ilmaisuja, on kutakin esinettä vain yksi pari.

Raamatun ilmoittama taivas koostuu kahdesta osasta: ilmakehä ja avaruus. Ilmakehä on hepreaksi raqija (vahvuus) ja se tarkoittaa näkemäämme taivasta. (Hes 1:22,23,25,26; 10:1; Dan 12:3.) Luomiskertomuksen ensimmäisen luvun jakeessa kahdeksan sanotaan, että Jumala kutsui vahvuutta (raqija) taivaaksi (shamajim). Raqija ei rajoitu siten pelkästään ilmakehään vaan ulottuu jopa sen taakse. Luomiskertomuksessa käytetään molempia sanoja kuvaamaan sitä taivasta, johon Jumala teki auringon, kuun ja tähdet: taivaanvahvuus (raqija shamajim, englanniksi: the firmament of the heaven). (1Moos 1:14,15,17.) Samaa taivaan nimitystä käytetään siitä taivaasta, jossa linnut lentävät. (1Moos 1:20.) Taivaanvahvuudelle ei aseteta siten selkeitä rajoja vaan se käsittää ilmakehän ja koko näkemämme avaruuden tähtineen.

Psalmit:
68:33 Te maan valtakunnat, laulakaa Jumalalle, veisatkaa Herran kiitosta, - Sela -
68:34 hänen, joka kiitää ikuisten taivasten taivaissa! Katso, hän antaa äänellänsä väkevän jylinän.

Tämä Daavidin laulu osoittaa sen, että juutalaiset eivät uskoneet hänen aikanaan taivaankanteen, johon aurinko, kuu ja tähdet olisivat olleet kiinnitetyt. He uskoivat sen sijaan syvään avaruuteen, jossa "Jahve" (enkeli) kiisi "taivasten taivaissa". Taivaita uskottiin siis olevan monia ja ne uloittuivat kauas avaruuteen, aivan niin kuin tähtitieteessä on sittemmin todettu.

Pakanat uskoivat, että maa on litteä kuin pannukakku ja sen päällä on kupu, jota kutsuttiin taivaankanneksi. Aurinko, kuu ja tähdet on kiinnitetty tähän taivaankanteen. Juutalaiset eivät puhuneet kuitenkaan taivaankannesta vaan taivaanvahvuudesta. Vahvuus pitää sisällään ajatuksen siitä, että taivas ulottuu kauas: sillä on paljon syvyyttä. Juutalaiset eivät pitäneet välttämättä taivaanvahvuutta taivaankantena, johon aurinko, kuu ja tähdet on kiinnitetty. Taivaanvahvuus ei ole kiinteä rajapinta niin kuin taivaankansi. Se on kuvaus paksusta ilmakehästä ja vielä sen taakse kauaksi ulottuvasta taivaasta, avaruudesta.

Raamatussa puhutaan taivaasta, jossa Jumala asuu. Jeesus kertoi, että hän menee taivaaseen valmistamaan sijaa eli asuntoa opetuslapsille. (Joh 14:1-6.) Paavali tunsi miehen, joka oli käynyt kolmannessa taivaassa eli paratiisissa. (2Kor 12:2-4.) Jeesus kohosi ylös taivaaseen ja katosi pilven taakse lähtiessään isän tykö. (Joh 20:17; Apt 1:9-12.) Jumalan asuinpaikka on siten jossakin yläilmoissa, avaruuden takana, ja siellä on tällä hetkellä myös Jeesus kristus pyhien enkeleiden kanssa isän Jumalan kirkkaudessa.

Salomo sanoi, ettei Jumala mahdu taivaitten taivaisiin ja mietti sitä, asuisiko Jumala maan päällä ja siinä temppelissä, jonka hän oli Jahvelle rakentanut. (1Kn 8:27.) Psalmissa kerrotaan Jumalan kiitävän ikuisten taivaitten taivaissa. (Psa 68:33,34) Näistä kohdista voi päätellä sen, että Jumalan asumus ja läsnäolon paikka on jossakin tämän näkyväisen taivaan ulkopuolella, "kolmannessa taivaassa". Avaruus olisi näin ollen rajallinen alue ja sen takana alkavat ikuisen Jumalan taivasten taivaat. Tämä meidän näkemämme taivas on Jumalan valtaistuin ja maa hänen jalkojensa astinlauta. (Jes 66:1.) Tämän verran siitä, mitä Raamatussa taivaasta ja avaruudesta sanotaan.

Taivasta tarkoittava hepreankielen duaalimuotoinen sana "shamayim" voidaan kääntää joko yksikössä tai monikossa. Ei ole väärin kääntää yksikössä, niin kuin suomenkielisessä vuoden 1933 käännöksessä ja englanninkielisessä King James eli kuningas Jaakon käännöksessä on tehty. (1Moos 1:1.)

Maa

Maata tarkoittava hepreankielen sana on "erets". Sillä on monta eri merkitystä, mutta karkeasti käännettynä se tarkoittaa maapalloa kokonaisuutena tai maata taivaan vastaankohtana, tiettyä maa-aluetta, maa-ainesta tai maan asukkaita. Luomiskertomuksen alussa se tarkoittaa maapalloa kokonaisuutena ja taivaan vastakohtana sekä maa-ainesta, josta maa on tehty.

Taivaan ja maan luominen kesti kirjaimellisen tulkinnan mukaan noin 24 tuntia eli yhden päivän. Jumala loi kuudessa päivässä taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi, siunasi sen ja pyhitti sen tehden siitä Herran päivän eli sapatin. (2Moos 20:11.) Kaikki luomiskertomuksen päivät ovat kestäneet kirjaimellisen tulkinnan mukaan yhtä kauan: myös se päivä, jona Jumala loi alussa taivaan ja maan.

1Moos 1:2

1:2 Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan henki liikkui vetten päällä.

Jotkut aukkoteorian puoltajat ovat sitä mieltä, että hepreankielen alkuteksti pitäisi kääntää siten, että "maa oli tullut autioksi ja tyhjäksi". On silti aivan oikein kääntää, että maa oli autio ja tyhjä. Verbin aikamuodon tulkinta ei ole tässä kohden ratkaisevassa asemassa. Aukkoteoriaa voidaan puolustaa tai kritisoida myös perinteisen käännöksen mukaan.

Jakeessa kaksi käytetty hepreankielen verbi on "hajja". Sen merkitys on "tulla olemiseen, saada olemisensa, tulla joksikin, olla olemassa, olla, tapahtua, sattua, nousta, ilmestyä, tulla esiin, seistä, maata, sijaita (paikasta puhuttaessa)". Yksinkertaisinta on kääntää siten, että "maa oli autio ja tyhjä". Vaikka käännettäisiin "maasta tuli autio ja tyhjä", niin se ei puhu aukkoteorian puolesta. Maan täytyi tulla ensin autioksi ja tyhjäksi ennen kuin Jumala loi kasvit ja eläimet ja ihmiset sen päälle. Sehän on ihan luonnollista ja jopa välttämätöntä: se on itsestään selvä totuus.

Jesaja 45:18

Maan täytyi tulla autioksi ja tyhjäksi luomistyön johdosta, koska Jumala teki ensin taivaan ja maan, ja vasta sen jälkeen asukkaat sen pinnalle. Näin ollen aukkoteorian perustelut kaatuvat monin kohdin ihan selvällä logiikalla. Jumala ei luonut maan asukkaita – ihmisiä ja eläimiä – tyhjän päälle avaruuteen leijumaan. Maan täytyi olla ensin tyhjä ja autio, jotta se voitiin myöhemmin asuttaa. Näin ollen seuraava Jesajan kirjan jae ei vaadi mitään ihmeellistä selitystä ennen Adamia eläneestä ja sittemmin tuhoutuneesta muinaisesta maailmasta. Se on ymmärrettävissä kirjaimen perustasolla sellaisenaan yhdessä luomiskertomuksen toisen jakeen kanssa.

Jesaja:
45:18 Sillä näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan – hän on Jumala – joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi ("tuhuu") luonut, asuttavaksi hän sen valmisti: Minä olen Herra, eikä toista ole.

Hepreankielen sana "tuhuu" voidaan kääntää myös sanalla "turhaan" tai "tyhjän vuoksi". Jumala ei luonut maata turhaan ja tyhjän vuoksi vaan asuttavaksi. Asuttaminen oli kuitenkin mahdollista vasta sen jälkeen, kun Jumala oli ensin luonut taivaan ja maan, johon hän saattoi asukkaat sijoittaa.

Aukkoteorian kannattajien olettamat miljardit tai sadat miljoonat vuodet edellyttävät sitä, että maa on ollut hyvin pitkän aikaa ilman asukkaita heti luomisen jälkeen. Sinä aikana tähtien valo ennätti maapallolle ja maa sai muotonsa, jonka päällä elämä tuli mahdolliseksi. Syväkivet muodostuivat miljoonien vuosien aikana samoin kuin vuoristot ja muut maan muodot. Vaikka tämä on tieteellisen tutkimuksen ja Raamatun hengellisen tulkinnan mukaan totta, niin se ei todista aukkoteoriaa todeksi. Universumi ja maapallo ovat vanhoja samoin kuin elämä maapallolla, mutta Jumala ei ole luonut elämää ja kaikkeuden tähtiä kahteen kertaan vaan yhden ainoan kerran. Maapalloa ovat voineet kohdata monet suurtuhot ja katastrofit meteoreiden iskujen ja jääkausien vuoksi, mutta Jumalan luoma elämä ei ole kadonnut koskaan maapallolta kokonaan niiden seurauksena.

Mikäli uskotaan evoluutioteorian kannattajien antamat aikamääritykset maailmankaikkeudelle (13,7 mrd vuotta) ja elämälle maan päällä (3,5 – 4,0 mrd vuotta), niin silloin Jumalan olisi pitänyt antaa maailmankaikkeuden olla yli kymmenen miljardia vuotta ilman elämää. Maapallo olisi ollut ilman nykymuotoista elämää liki neljän miljardin vuoden ajan, koska evoluutioteorian kannattajien ja joidenkin geologien ajoituksen mukaan eliölajien pääjaksot ilmestyivät maapallolle vasta 560 miljoonaa vuotta sitten, vaikka maapallon ikä on 4,5 miljardia vuotta. Sitä ennen eläneet lajit ovat kuolleet suurelta osin sukupuuttoon, mutta nykyään elävät lajit ovat alussa ja kambrikauden räjähdyksen jälkeen luotujen lajien kantamuotojen kautta syntyneitä, lajin sisäisen muuntumisen kautta, joka on tapahtunut pääosin rekombinaation kautta – ei mutaatioiden kautta. Osa lajeista kuten monet mikrobit ovat pysyneet samanlaisina satojen miljoonien vuosien ajan eikä lajien kehitystä taksonomisesta luokasta toiseen ole tapahtunut evoluutioteorian osoittamalla tavalla. Evoluutioteoria on ihmisen mielikuvituksen tuotetta ja perustuu arvailuihin sen sijaan, että kyse olisi tieteellisestä teoriasta. Se on "aukkojen teoriaa" samalla tavalla kuin Raamatun aukkoteoria eikä ole totta.

Elämää on aukkoteorian varovaisimmankin arvion mukaan ollut maan päällä vähintään satoja miljoonia vuosia, 500 – 600 miljoonaa vuotta. (christiangeology.com sivusto ja lähteet ovat kadonneet netistä) Elämä alkoi tuhoutua vähän kerrassaan saatanan lisätessä turmelevaa vaikutustaan maailmassa, jonka laillinen hallitsija ja Jumalan asettama kuningas hän oli. Kuoleman henki sai vähitellen valtaansa kaiken elävän, ulottuen lopulta tähtiin asti. Tähdet kylmenivät ja sammuivat, niin että maan päälle tuli suuri jääkausi 10 000 – 14 000 vuotta sitten. Jumala uudisti kaikkeuden ja teki maan jälleen kelvolliseksi elämää varten jääkauden jälkeen. Adam lankesi sitten pian luomisen jälkeen syntiin aiheuttaen nykyisenkin maailman joutumisen perkeleen ja kuoleman valtaan.

Tuntuu uskomattomalta, että Jumala olisi sallinut elämän jatkua turmeltuneen saatanan vallassa satoja miljoonia vuosia ja nykyinen viimeinen maailmanaika kestää vain seitsemäntuhatta vuotta. Tulevaan ikuisuuteen verrattuna se on tietysti vähän, mutta jotenkin saatanan valtaa ikään kuin korostetaan liikaa aukkoteorian siinä versiossa, johon olen tutustunut. Toisaalta sitä vähätellään, koska saatanalta meni aukkoteorian mukaan satoja miljoonia vuosia kuoleman ulottamiseen kaikkialle muinaiseen maailmaan. Adamin lankeemuksen jälkeen koko maailma alkoi turmeltua välittömästi ja tuhottiin jo 1656 vuoden jälkeen vedenpaisumuksessa Nooan aikana Raamatun kirjaimellisen tulkinnan mukaan.

On tietysti myös aika erikoista se, että tämä maailma olisi vain kuusituhatta vuotta vanha, kun Jumala on ollut aina olemassa, ja Adam lankesi heti syntiin luomisen jälkeen. Ikivanha maapallo ja muinainen maailma, jolloin enkelit ovat langenneet, tuntuu tätä taustaa vasten uskottavammalta, mutta tuntemusten varaan ei oppia voi rakentaa. Jumalan ikuisuuteen verrattuna on mikä tahansa maailmanaika joka tapauksessa kuin silmänräpäys, joten tämän perusteella ei voida paljon mitään päätelmiä tehdä puoleen eikä toiseen.

Tuomio ja rangaistus

Luomiskertomuksessa ei ole mitään mainintaa muinaista maailmaa kohdanneesta tuomiosta, minkä vuoksi se olisi tuhoutunut. Saatanallekin jäi tarpeeksi aikaa langeta syntiin ennen ihmistä Edenin puutarhassa, sillä Adam oli siellä monta päivää, viikkoja ja jopa kuukausia ennen kuin Eeva söi kielletystä puusta. Raamatussa ei sanota suoraan sitä, kuinka kauan Adam ehti viettää aikaa Eevan kanssa ennen lankeemusta Edenin puutarhassa. (1Moos 2:15-3:7.) Tämä on ollut kuitenkin riittävä aika sille, että enkeliruhtinas Lucifer ehti langeta ennen ihmistä ja vietteli sen jälkeen myös ihmisen syntiin. (vrt. Hes 28:11-19; Jes 14:11-20.) Näin ollen enkelien ei ole tarvinnut langeta ennen taivaan ja maan luomista vaan se on voinut tapahtua vasta sen jälkeen. (vrt. Job 38:4-7)

Saatanan tekemä synti ei tuonut kuolemaa ihmiskuntaan ja maapallolle vaan Adamin synti sai sen aikaan, perinteisen kristillisen tulkinnan mukaan. Jos Adam ei olisi langennut, ei maailma olisi joutunut alistajan alle ja alkanut rappeutua. (Room 5:12; 8:18-22.) Ikuinen tuli on tehty perkeleelle ja hänen enkeleilleen, koska saatana vietteli ihmiset syntiin ja demonit aiheuttavat paljon pahaa luoduille. (Matt 25:41.) Enkelit lankesivat ennen ihmistä ja elleivät he olisi langenneet, ei ihminenkään olisi välttämättä langennut (toisaalta lankeemuksen piti tapahtua, koska se on mahdollista ja vain sen tuoman kärsimyksen kautta kaikki luodut ymmärtävät Jumalan tahdon olevan parempi vaihtoehto kuin omien mielihalujen mukaan eläminen). Liekö saatanan lankeemuksessa (ensimmäinen langennut luotu olento) syy, miksi Herra Jumala, taivaan ja maan valtias, ei ota luoksensa langenneita enkeleitä vaan Aabrahamin siemenen: Kristuksessa olevat ihmiset ja ihmisten lapset. (Hb 2:14-18.)

Pimeys

Aukkoteorian mukaan maailma oli pimeä luomiskertomuksen jakeessa kaksi, koska aurinko ja tähdet olivat sammuneet ja avaruudessa oli tähdistä muodostunutta vettä. Tuskinpa tätä vettä oli kuitenkaan niin paljon, että se olisi estänyt tähdistä miljardeja vuosia aiemmin lähteneen valon näkymisen joka puolella avaruutta? Tämä perustelu ei kestä koettelua, koska avaruudessa on täytynyt tieteen väittämän mukaan olla tähdistä ennen muinoin lähtenyttä valoa. Maailma ei ole voinut siten ollakaan pimeä niin kuin aukkoteoriassa virheellisesti väitetään. Loogisin selitys pimeydelle on se, että Jumala loi maailman ensin pimeäksi paikaksi ennen kuin kutsui valon esiin. (1Moos 1:3.) Jumalan kutsuma valo ei ole ollut tähdistä tai auringosta lähtenyttä valoa, koska ne luotiin vasta kolmantena päivänä alun jälkeen. (1Moos 1:13-18.) Se on ollut Jumalan kirkkauden säteilystä muodostuvaa valoa, joka on voinut antaa elämän myös kasveille ennen auringon valoa. (1Moos 1:11,12.) Toisaalta kasvit ovat tulleet hyvin toimeen ilman auringon valoa sen vajaan vuorokauden aikana, jonka ne ehtivät olla olemassa ennen auringon luomista. Näin siis kirjaimellisen Raamatun tulkinnan mukaan, jonka mukaan Jumala loi kaiken kuuden päivän aikana eli noin 144 tunnissa.

Vanhan maan ja vanhan elämän teorian mukaan valon tuleminen maahan jakeessa 1Moos 1:3 on pelkkä esikuva tulevasta vapahtajasta, Kristuksesta. Se ei liity millään tavalla tämän maailman luomiseen. Niinpä Jumala on luonut universumin, maan ja elämän siinä aikataulussa ja järjestyksessä, joka on hänen suunnitelmansa mukaista. Me emme tiedä sitä tarkasti, mutta voimme pitää todennäköisenä joitakin tieteellisen tutkimuksen kautta tulleita teorioita. Jumala loi ensin tähdet ja auringon, sitten planeetat, maan ja kuun, sitten elämän maan päällä, kunkin eliölajin kantamuodon (baraminin) ja näistä kantamuodoista on sitten lajin sisäisen muuntumisen kautta syntynyt nykyinen lajien runsaus. Kaikkia kantamuotoja ei ole tarvinnut luoda samaan aikaan vaan osa on luotu mahdollisesti satoja miljoonia myöhemmin kuin muut lajit. On silti mahdollista, että Jumala on luonut elämän ja kaikki eliölajit hyvin nopeasti, mutta se tapahtui kauan sitten. Maapallo ja elämä on luotu paljon kauemmin kuin kuusituhatta vuotta sitten.

Autio ja tyhjä

Luomiskertomuksen toinen jae saa tässä esitetyllä tavalla täysin järkevän selityksen. Sen ei tarvitse sisältää mitään salattua Jumalan viisautta muinaisesta kadonneesta maailmasta, josta Raamatussa ei muualla mitään puhuta. Luemme jakeen uudestaan muistin virkistämiseksi ja koetamme ymmärtää, mitä siinä sanotaan.

1:2 Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan henki liikkui vetten päällä.

Maa on tässä jakeessa hepreaksi "erets". Maa oli siis luotu jakeessa yksi ja oli nyt autio ja tyhjä. Maata ei luotu uudestaan vaan se oli jo olemassa. Maan täytyi olla ensin tyhjä ennen kuin se voitiin asuttaa. Hepreankielinen sanonta "tyhjä ja autio" (tuhuu buhuu) esiintyy tanakhissa (Vanhan Testamentin kirjoitukset) kolme kertaa. (1Moos 1:2, Jer 4:23; Jes 34:11.) Se on korostettu tapa ilmaista sitä, että jokin paikka on autio ja tyhjä eikä siinä ole yhtään asukkaita niin pitkälle kuin voidaan nähdä, silmänkantamattomiin.

Sanat tuhuu ja buhuu ovat osittain synonyymejä keskenään eli ne tarkoittavat samaa asiaa. Tuhuu tarkoittaa autiota paikkaa ja buhuu on suomeksi tyhjä tila tai tyhjiö. Sanalla tuhuu on aution ja tyhjyyden lisäksi muita merkityksiä. Se on suomeksi kaoottinen paikka tai kaaos: kelvoton paikka asumiseen ja elämiseen. Se tarkoittaa myös turhaa ja tyhjänpäiväistä, turhamaisuutta.

Sanonta "tuhuu wa buhuu" tarkoittaa täyttämätöntä ja sellaista, joka ei ole vielä muodostunut täydellisesti: keskeneräistä. Kun Jumala loi taivaan ja maan, oli se vielä kuin muotoa vailla, asumiseen kelvoton. Jumala jatkoi maan muovaamista alun jälkeen, niin että siitä tuli kelvollinen paikka elämää varten. Koko maapallo oli veden peitossa, niin että maa tuli kohottaa ylös veden alta ja antaa vesien kokoontua niille varattuihin altaisiin, jotta kasvillisuus ja eläimet oli mahdollista luoda maan päälle.

Jumala ei voinut tehdä ihmisiä ja maaeläimiä asuttamaan maata ennen kuin luomistyö jatkui ja elämän esteet poistettiin. Tästä syystä maa oli alussa autio ja tyhjä, ikään kuin muotoa vailla ja asumiseen kelvoton. Pimeys peitti alkumeren syvyyden ja taivaan, koska ei ollut vielä aurinkoa valoa luomassa eikä Jumala antanut kirkkautensa säteilyn valaista maata. Tarvittiin ilmakehä (taivaanvahvuus) ja aurinko energiaa tuottamaan, jotta kasvit menestyisivät ja eläimet voisivat elää. Tällä tavalla koko luomiskertomus selittyy ilman mitään salaperäistä ja mystistä muinaisen maailman tuhon sijoittamista luomiskertomuksen alkuun kahden ensimmäisen jakeen väliin.

Geologiset perusteet ja luomisen ihme

Oletetaan, että tuhuu tarkoittaisi tässä jakeessa muuta kuin autiota, vaikka se muualla tarkoittaakin juuri sitä yhdessä sanan buhuu kanssa: autius ja tyhjyys. (Jes 34:11; Jer 4:23.)

Millä tavalla maapallo oli alussa kaoottinen paikka? Raamatun kirjaimellisen tulkinnan mukaan Jumala loi taivaan ja maan yhdessä päivässä eli noin 24 tunnissa. Kun ajattelet sitä, miten valtavan suuri maapallo on, niin ymmärrät sen, millainen myllerrys maan päällä on alussa ollut. Maa on saanut nopeasti muotonsa, kalliot ovat syntyneet, erilaiset maa-ainekset kerrostuneet veden alla maan pinnalle ja sula ydin saanut kuoren, joka estää magmaa pursuamasta joka paikkaan.

Geologien suorittaman tieteellisen tutkimuksen tulosten mukaan syväkivet kuten graniitti eivät ole voineet muodostua yhdessä päivässä tai edes kuudentuhannen vuoden aikana, joten luomiskertomuksen ajanmääritykset eivät ole tarkoitetut tulkittavaksi kirjaimellisesti luomiseen viittaavina aikoina. Luomisen kuusi päivää ja sitä seurannut sapatin lepo seitsemäntenä päivänä ovat merkityksellisiä vain hengellisinä kielikuvina ja ne viittaavat ihmiskunnan pelastushistoriaan. Aatamista kuningas Daavidiin kesti kolme päivää eli kolmetuhatta vuotta ja siitä Kristuksen toiseen tulemukseen kestää toiset kolmetuhatta vuotta. Näin kestää yhteensä kuusituhatta vuotta tulevaan sapatin lepoon, jolloin valitut ja pyhät saavat ruumiin ylösnousemuksen kautta iankaikkisen elämän. Koska luomisen kuudella päivällä on merkitystä vain hengellisinä kielikuvina, ei niitä pidä tulkita kirjaimellisesti luomistyön kestoa kuvaavina aikoina. Syväkivet vaativat pitkän ajan syntyäkseen kiteytymällä magmasta syvällä maankuoressa. Muun muassa tämän vuoksi vanhan maan kreationistit eivät usko kirjaimelliseen 24 tunnin luomispäivään alussa eivätkä sen jälkeen.

Vanhan maan kreationistien mukaan Jumala ei luonut taivasta ja maata yhdessä päivässä vaan hyvin pitkän ajan kuluessa. Se selittää monet kraatterien jäljet kuussa ja maapallolla ja Marsissa. Ne ovat syntyneet meteoreiden iskeytyessä niihin. Jumala olisi luonut aurinkokuntamme tämän teorian mukaan kutakuinkin siten kuin tieteellinen tutkimus olettaa. Planeetat ovat muotoutuneet vähän kerrassaan ja se selittää myös sen, miksi maapallo oli alussa "vailla muotoa ja tyhjä", asumiseen kelpaamaton. Maasta tuli elämälle sopiva vasta sitten, kun Jumala antoi sen muovautua laatimiensa luonnonlakien mukaan siitä aineesta, jonka hän oli luonut ja sijoittanut aurinkokuntaamme.

Jumala voi toimia luomiensa luonnonlakien mukaan tai niitä vastaan ja tehdä ihmeitä ilman määrää, mutta mikään ei todista sitä, että hän olisi luonut tämän maailman vastoin näitä lakejaan. Se vain tiedetään, että Jumala on tehnyt elottomasta aineesta eläviä olentoja, mihin edes ihminen ei pysty, vaikka kuinka yrittäisi. Elämä on siten Jumalan luomistyön ihme eikä se ole syntynyt maapallolle sattumalta ilman älykästä ohjausta. Maapallo, kuu ja planeetat sekä aurinko näyttäisivät kuitenkin muodostuneen hitaasti pitkän ajan kuluessa kutakuinkin siten kuin tieteellinen tutkimus näitä asioita selittää. Se ei ole Jeesuksen uskoa vastaan vaan pitää yhtä totuuden sanan kanssa, kun se oikein ymmärretään.

Alkumeri

Jumala loi Raamatun kirjaimellisen tulkinnan mukaan taivaan ja maan yhden päivän aikana. Koko maapallo oli alussa veden peitossa. Tämä paljastuu luomiskertomuksen ensimmäisen luvun jakeista 2,9 ja 10. Jumalan henki liikkui ensin vetten päällä. (j.2) Sitten Jumala kokosi taivaanvahvuuden alla olevat vedet yhteen paikkaan, niin että kuiva tuli näkyviin. (jj.9,10) Jumala antoi veden peitossa olevalle maanosalle nimen "meri". (jam) Kuivan hän kutsui maaksi, erets, joka nimi maalla oli jo ensimmäisessä jakeessa. Voimme päätellä tästä sen, että Jumala loi maapallon alussa siten, että kaikki maa oli veden peitossa. Maa-aines oli kokonaan veden alla, kunnes Jumala erotti vedet toisistaan ja kutsui kuivan esille. Tästä johtuvat ne olosuhteet, jotka mainitaan luomiskertomuksen toisessa jakeessa. Selitys on täysin johdonmukainen, järkevä ja Jumalan sanan mukainen. Mitään Adamia edeltänyttä maailmaa ei tarvitse kuvitella jakeiden yksi ja kaksi väliin voidakseen ymmärtää luomiskertomusta oikealla tavalla.

Vanhan maan kreationismin mukaan nykyiset mantereet ovat seurausta jättiläismantereen eli Pangean jakaantumisesta pienempiin osiin hyvin pitkän ajan kuluessa. Mantereet ovat sen teorian mukaan ajoittain yhdistyneet toisiinsa ja ajoittain eronneet toisistaan. Viimeisimmän eron seurausta ovat nykyiset mantereet ja saaret. Teorian mukaan suuri osa maasta on ollut ajoittain ja myös maapallon varhaisessa kehitysvaiheessa veden peitossa. Näin ollen luomiskertomus ei ole kirjaimellisella tasolla ainakaan kokonaan tieteellisen tutkimuksen tulosten ja oletusten vastainen, vaikka koko maapallo ei sen mukaan olisikaan koskaan veden peitossa ollut. Vettä on ollut silti riittävästi, jotta suuri osa planeetastamme on ollut sen peitossa ja luomiskertomuksen alku voisi kuvata tätä asiaa, mutta ei kirjaimellisesti ja täydellisesti. Luomiskertomuksen ja Raamatun vesillä ja merellä on myös hengellinen merkitys, joka jääköön tässä paljastamatta. On hyvin oletettavaa, että alun vedet eivät kuvaa kirjaimellisesti tämän maapallon luomista vaan jotakin muuta asiaa, joka liittyy ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen.

Veden kautta ja vedestä

Pietari kirjoittaa Novumista ja sanakirjojen avulla tekemäni käännöksen perusteella seuraavaa:

2. Pietarin kirje:
3:5 Sillä heiltä on salassa heidän sitä tahtoessa, että taivaat olivat vanhastaan ja maa vedestä ja veden kautta esiin tullen Jumalan sanan kautta,
3:6 jonka kautta silloinen maailma tuhoutui vettä tulvien,

Tämän jakson sanoma on nykysuomeksi se, että lopun aikana on oleva ihmisiä, jotka eivät ole tieten tahtoen tietävinään siitä, että Jumala on tehnyt sanallaan ikivanhat taivaat ja maan, joka nousee esiin vedestä ja seisoo vedessä, ja että muinainen maailma Nooan aikana hukkui vedenpaisumuksessa. Aukkoteorian mukaan tässä on kuvaus siitä, miten jotkut nimikristityt, jotka elävät himojensa orjina (jj. 1-4.) eivät ole tietävinään sitä, että ennen muinoin on ollut enkeleiden hallitsema muinainen maailma, joka tuhoutui ennen tämän nykyisen maailman luomista aukkoteorian osoittamalla tavalla. Tämä on ikävää toisten kristittyjen mustamaalaamista ja väärää todistusta, sillä me emme elä synnissä himojemme orjina, jotka kumoamme aukkoteorian selvällä Jumalan sanalla, vaikka tietenkin joukossamme on niitä, jotka lankeilevat syntiin ja joku voi olla jopa jumalaton. Silti itse opetus on oikein eli tässä ei ole mitään viittausta johonkin Aatamin aikaista maailmaa edeltäneen maailman tuhoon vedenpaisumuksessa.

Tässä ei ole myöskään sellaista ilmoitusta, mitä jotkut ovat väittäneet, että Jumala olisi ensin luonut veden ja sitten tästä vedestä rakentanut maa-aineksen ja kaiken muun kiinteän aineen. (eks hydatos kai di hydatos) Kreikankielen prepositioista voisi sellaisenkin tulkinnan kokoon väsätä, mutta eiköhän totuus ole se, että "Alussa Jumala loi taivaan ja maan" eli maa-aines luotiin erikseen ja vesi erikseen. Se, että maapallo oli alussa kokonaan veden peitossa ei kumoa sitä, että vesikerroksen alla oli maa-ainesta (erets), jonka Jumala kutsui esiin ja näin maa erotettiin merestä luomiskertomuksen mukaan. (1Moos 1:1-10.) Tässä kohdassa ei ole siis mitään viittausta aukkoteoriaan eikä veden kautta kiinteän aineen luomiseen.

Pietari puhuu hyvin yksinkertaisella tavalla siitä vanhan maailman tuhosta, joka tapahtui Nooan aikana suuressa tulvassa tai vedenpaisumuksessa. Raamatussa ei ole yhtään kohtaa, jossa viitattaisiin Aatamia edeltäneeseen maailmaan ja sen tuhoutumiseen veden tulviessa maan ylle. Kaikki ne kohdat puhuvat Nooan ajan tulvasta ja vain sokea väittää jotakin muuta.

Meri sapatinkäskyssä

Kun sapatinkäskyssä sanotaan Jumalan luoneen kuudessa päivässä taivaan ja maan ja meren (jam) ja kaiken, mitä niissä on, niin tämä kertoo vain sen, mitä luomiskertomuksessa lukee. (2Moos 20:11.) Koko maapallo oli ensin veden peitossa ja sen jälkeen Jumala kolmantena päivänä nollahetkestä lukien kutsui kuivan näkyviin ja siitä tuli alkumanner. Maata peittänyttä vettä ja sen kasaantumista yhteen paikkaan voidaan hyvällä syyllä sanoa alkumereksi, sillä Jumala itse kutsuu sitä mereksi. (jam)

King James Raamatussa on sana "jam" käännetty monikolliseen muotoon meret. Monet muutkin käännökset kääntävät meren monikossa: "the seas". Monikkoa on käytetty ehkä sen vuoksi, että myös vedet (majim) mainitaan monikossa. Maapallolla voidaan ajatella olevan monta eri merta, vaikka ne ovat yhteydessä toisiinsa, kokoontuneena yhteen paikkaan. Jakeet kuuluvat suomeksi näin:

1.Mooseksen kirja:
1:9 Ja Jumala sanoi: "Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin." Ja tapahtui niin.
1:10 Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, johon vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

Merta tarkoittava sana (jam) on käännetty suomeksi yksikköön. Niin se on myös oikein käännetty. Koska vedet ovat kokoontuneet tämän jakeen perusteella yhteen paikkaan, on kyseenalaista, onko taivaanvahvuuden päällä toista merta, niin kuin aukkoteoriassa opetetaan. Vesien kokoontuminen yhteen paikkaan maan päälle ei tue sitä näkemystä. En sano silti, ettei se voi olla oikein, mutta olen joka tapauksessa eri mieltä aukkoteoriasta ja muinaisen maailman olemassaolosta. Jos meri on taivaanvahvuuden eli tämän kosmoksen päällä ja erottaa maailmamme Jumalan valtaistuimen luota Jumalan taivaasta, niin sen ei ole tarvinnut syntyä muinaisen maailman tähtien sammumisen tuloksena. Se voi olla perua Jumalan alkuperäisestä luomistyöstä eikä sen olemassaolo edellytä muinaisen maailman tuhoa ja pitkää ajallista siirtymää luomiskertomuksen kahden ensimmäisen jakeen välillä.

Alkuperäinen sapatinkäsky kuuluu näin:

"Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen." (2Moos 20:11.)

Aukkoteorian mukaan tämä sapatinkäsky todistaa Adamia edeltäneestä maailmasta. (Christian Geology Ministry: Understanding the Biblical Difference Between the Words "World" and "Earth", ) Tähän tulkintaan ollaan päädytty, kun tulkitaan meri edellä mainituksi kosmoksen ja Jumalan valtaistuimen välissä olevaksi mereksi. Aukkoteorian mukaan tämä toinen meri katoaa viimeisen tuomion jälkeen, kun nykyiset taivaat ja nykyinen maa palavat tulessa eli häviävät jäljettömiin. (Ilm 20:9-21:1.) Samalla häviää tulen kautta se meri, joka on erottanut Jumalan valtakunnan tästä maailmasta.

Tämä asia vaatii erikseen tarkastelua sen suhteen, mitä meri Raamatussa milloinkin tarkoittaa. Palaan siihen asiaan myöhemmin yksityiskohtaisesti kahteen eri otteeseen. Tässä vaiheessa riittää toteamus, että perinteisen tulkinnan mukaan meri oli luomiskertomuksessa ja sapatinkäskyssä (2Moos 20:11) yksinkertaisesti se alkumeri, joka mainitaan luomiskertomuksen ensimmäisen luvun jakeissa yhdeksän ja kymmenen. Maapallo oli ennen kuivan esille kutsumista kokonaan veden peitossa, joka käy ilmi lukemalla yhtäjaksoisesti ensimmäiset kymmenen jaetta luomiskertomuksen alusta. Koko maapallo oli veden peitossa ja "Jumalan henki liikkui vetten päällä", kunnes Jumala kutsui kuivan ylös veden alta ja siitä tuli alkumanner. Vedet hän kutsui yhteen paikkaan, minkä hän kutsui mereksi. (1Moos 1:9,10.)

Luomiskertomukseen ei liity tällä tavalla selitettynä mitään salattua Jumalan viisautta Adamia edeltäneestä muinaisesta maailmasta, joka on sittemmin tuhoutunut ja luotu uudestaan elämälle soveltuvaksi.

1Moos 1:1-5

1. Alussa loi Elohim taivaan ja maan.
2. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Elohimin henki liikkui vetten päällä.
3. Ja Elohim sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli.
4. Ja Elohim näki, että valo oli hyvä; ja Elohim erotti valon pimeydestä.
5. Ja Elohim kutsui valoa päiväksi, ja pimeyttä hän kutsui yöksi. Ja tuli ilta, ja tuli aamu, oli mennyt ensimmäinen päivä.

Käytin tässä omaa sanatarkkaa käännöstä, koska se on selvempi kuin vuoden 1933 käännös tai jokin muu käännös. Jumala loi alussa taivaan ja maan, minkä jälkeen hän kutsui valon esiin ja niin valo tuli erottamaan päivän yöstä. Tämä tapahtui jo ennen kuin Jumala loi auringon, kuun ja tähdet osoittamaan aikoja ja valaisemaan päivää sekä yötä. Eikö tässä ole ristiriita, koska valo tuli maailmaan ennen aurinkoa ja tähtiä? (1Moos 1:13-18)

Valon tuleminen maailmaan Jumalan sanan voimasta on profetia tulevasta Kristuksesta, joka on tämän maailman valo ja pelastukseksi kaikille valituille. Kristuksen luoma valo ihmisen sydämen pimeyteen erottaa valon lapset pimeyden lapsista. Tämän kohdan merkitys on puhtaasti hengellinen eikä sitä tule tulkita kirjaimelliseksi kuvaukseksi luomisesta ja sen järjestyksestä, niin kuin ei mitään muutakaan kohtaan luomiskertomuksissa, joita on kaksi. (1Moos 1:1-2:3 ja 2:4ss.)

Ilmestyskirjassa on kuvauksia Jumalan kaupungista, taivaallisesta Jerusalemista, ja siitä osasta, joka valituilla on siihen kaupunkiin. Se kaupunki ei tarvitse valokseen aurinkoa tai kuuta, sillä Herran Jumalan Kaikkivaltiaan kirkkaus on sen valo ja Karitsa sen lamppu. (Ilm 21:22; 22:5.) Nämäkin kuvaukset ovat hengellisiä kielikuvia, joita ei ole tarkoitus tulkita kirjaimellisesti. Taivaallinen Jerusalem ei ole kivistä, helmistä ja jalometalleista rakennettu valtava "kuollut" kaupunki. (Ilm 21) Se muodostuu elävistä Jumalan lapsista, joita on kuvattu kivinä, helminä ja jalometalleina, joita he eivät kirjaimellisesti ole. Jumalan kansan valo on sitä valoa, joka lähtee Jumalan pojasta kristuksesta ja evankeliumista, ja se loistaa sydämen pimeyteen eikä jonneksin taivaan avaruuksiin. (2Kor 4) Raamatussa valo ja pimeys ovat usein pelkkiä hengellisiä kielikuvia niin kuin näissä kohdissa.

Olisi loogista ajatella, että alku ja sen jälkeinen ensimmäinen päivä, ja sitä seuraavat viisi muuta luomisen päivää, olivat kaikki kestoltaan samanpituisia. Nuoren maan kreationistit perustelevat kantaansa tällä tavalla. Luomisen kuudesta päivästä ja sitä seuranneesta sapatin levosta on saanut alkunsa seitsenpäiväinen kalenteriviikko. Se on käytössä kaikkialla maapallolla. Tästä huolimatta luomisen kuutta päivää ei ole tarkoitettu tulkittavaksi luonnontieteellisenä totuutena siitä, miten nopeasti Jumala loi kaiken ja missä järjestyksessä hän sen teki. Ne päivät ovat hengellistä puhetta ja kertovat meille kielikuvan kautta ihmiskunnan pelastushistoriasta Aatamista Daavidiin ja Daavidista hänen poikaansa Kristukseen Jeesukseen, joka on hallitseva ikuisesti kuninkaana Jumalan sijaishallitsijana maan päällä. Aatamista Daavidiin kului kolme päivää ja Daavidista hänen poikansa Jeesuksen kristuksen hallituskauteen on kuluva toiset kolme päivää. Kestää siis kuusituhatta vuotta ennen kuin Jumalan kansan sapatin lepo alkaa. Se on pelastuksen "päivä" valituille, mutta muille se on tuomion ja tuhon aikaa.

Aukkoteorian mukaan luomiskertomuksen ensimmäisen ja toisen jakeen väliin mahtuu epämääräisen pitkä ajanjakso, jolloin muinainen kadonnut maailma on saanut muotonsa ja elämä on syntynyt sinne Jumalan ensimmäisen luomistyön tuloksena. Tämä maailma tuhoutui ja kaikki elämä kuoli tähtien kylmetessä, johon tuhoon myös saatanan lankeaminen syntiin oli pääsyynä. Jumala aloitti sitten luomistyönsä uudestaan luomiskertomuksen kolmannesta jakeesta alkaen, satoja tai miljardeja vuosia taivaan ja maan luomisen jälkeen. Maapallo ja universumi on tämän teorian mukaan hyvin hyvin vanha, niin kuin useimmat tiedemiehet sanovat.

Kun luomisen päivät ymmärretään pelkästään hengellisinä kuvina ihmisen pelastushistoriasta, niin silloin voimme pitää ainakin mahdollisesti totena luonnontieteelliset ajanmääritykset siitä, milloin maailma ja maapallo on saanut alkunsa. Toki ne ovat vain likiarvoja, todennäköisyyksiä tai arvauksia, mutta jo maalaisjärki sanoo maapallon olevan hyvin vanha. Sen todistavat mm. mannerten erkaneminen jättiläismantereesta Pangeasta, vuoristojen synty hitaan mannerlaattojen siirtymisen seurauksena ja meteoreiden aiheuttamat kraatterit maassa, kuussa ja Marsissa. Ne ovat syntyneet pitkän ajan saatossa, eivät viimeisen kuuden tuhannen vuoden aikana. Jos niin olisi tapahtunut, olisi siitä tietoa kirjallisessa maailmanhistoriassa ja suullisena perimätietona monissa eri kansoissa. Koska mitään sellaista ei ole kirjattu tapahtuneen, emme voi pitää totena sitä asiaa. Raamattukaan ei sitä oikeasti puolla.

Nnuoren maan kreationismin puolesta on olemassa vielä lisää perusteluja. On monia vielä mainitsemattomia seikkoja, jotka todistavat vahvasti aukkoteoriaa vastaan ja tukevat nuoren maan kreationismia. Joudun tämän vuoksi palaamaan luomiskertomuksen jakeissa takaisin sen kahden ensimmäisen jakeen selittämiseen. Tämä hyppäys niitä seuraaviin jakeisiin tapahtui eräänlaisena ponnahduslautana lisätodisteiden esittämiselle.

Meri, syvyys ja valo

Valon kannalta on merkittävä seikka se, että Raamatun kirjaimellisen tulkinnan mukaan Jumala kykeni kasvattamaan kasvit maasta ennen auringon, kuun ja tähtien luomista. (1Moos 1:11-12.) Näin ollen kaiken elämän ja energian lähde ei ole luotu aurinko, jota pakanat ovat jumalana vuosituhansia palvoneet. Elämän voima ja alkulähde on Jumala itse, joka on luonut kaiken sanansa kautta, viisaudellaan, voimallaan ja taidollaan, niin kuin on kirjoitettu. (Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8:22-31; Jer 10:12; 51:15; Apt 17:22-31; 4:24-31; Ilm 4:8-11; Jes 42:1-8; 44:24)

Luomiskertomus alkaa siitä, kun "alussa Jumala loi taivaan ja maan". (1Moos 1:1.) Koska ensimmäisessä jakeessa ei mainita merta erikseen, niin sapatinkäskyssä mainittu meri voi kuvata aukkoteorian mukaan myöhemmin syntynyttä merta. (2Moos 20:11.) Tämä siis sen vuoksi, ettei ensimmäisessä jakeessa ole mainittu merta (jam) erikseen vaan siinä puhutaan vain taivaan (shamajim) ja maan (erets) luomisesta.

Aukkoteorian mukaan meri muodostui sammuneista ja kylmenneistä tähdistä jäljelle jääneestä vedestä. Se vesi leijui avaruudessa, jota he pitävät luomiskertomuksen toisen jakeen syvyytenä. (1Moos 1:2) Tämäkin asia vaatii tarkempaa selvitystä sen suhteen, mitä Raamatussa syvyydellä kulloinkin tarkoitetaan. Kirjaimellisen Raamatun tulkinnan mukaan toisen jakeen syvyys, jonka päällä pimeys oli, tarkoittaa yksinkertaisesti alkumeren syvyyttä ja pimeyttä, joka vallitsi maapallolla, koska Jumala ei ollut kutsunut vielä valoa esiin. Valo kutsutaan esiin vasta jakeessa kolme.

Kun katsot yöllä meren syvyyteen, niin vesi näyttää aivan mustalta. Luomiskertomuksen alussa ei ollut vielä aurinkoa, kuuta ja tähtiä valaisemassa maapallon pintaa. Nämä tehtiin vasta neljäntenä päivänä alusta lukien eli kolmantena päivänä alun jälkeen. (1Moos 1:13-18.) Raamatussa lasketaan päiviä alun jälkeen, minkä vuoksi tässä kohden puhutaan kolmannesta päivästä. Me laskemme eri tavalla ja otamme alun mukaan laskuihin, jolloin aurinko, kuu ja tähdet tehtiin neljäntenä päivänä.

Maapallo oli erittäin pimeä paikka ennen valon esiin kutsumista, koska Jumala loi sen alussa pimeäksi. Aukkoteorian kannattajat kritisoivat tätä ajatusta sillä väitteellä, että Jumala on valo eikä hänessä ole mitään pimeyttä. (1Joh 1:5.) Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä on kirkkauden Isä, joka on antanut Pojalleen kirkkauden, niin että Poika on tämän maailman valo, joka säteilee Isän kirkkautta. (Efe 1:17; Joh 1:14; 8:12; 17:5; 2Pt 1:17; Mt 17:1-8.) Valo (kreikaksi "fos") ei kuvaa Raamatussa vain fyysistä valoa vaan myös Jumalan pyhyyttä, puhtautta ja hyvyyttä. Samalla tapaa kirkkaus (doksa) kuvaa fyysisen valon kirkkauden lisäksi Jumalan kunniaa. Sanan "doksa" monikon (dokea) merkitys onkin "henkiolennot", joilla tarkoitetaan Jumalan kirkkauden enkeleitä. (Jda 1:8.)

Edellä esitetyn perustelun mukaan Jumalalla ei ollut mitään esteitä luoda maailma ensin täysin pimeäksi paikaksi, jossa ei ollut mitään valoa. Jumala on sanonut jopa sellaista, että haluaa asua pimeydessä. (1Kn 8:12.) Näin ollen ei ole mitään kunnon perusteita väitteille, ettei Jumala olisi voinut luoda maailmaa alussa pimeäksi paikaksi ennen valon esiin kutsumista. Saatana tekeytyy valon enkeliksi ja eksyttää jopa valittuja. (Matt 24:24; 2Kor 11:14.) Hän pyrkii kiinnittämään ihmisten mielet tähän näkyvään maailmaan ja etsimään Raamatun kirjoituksille selityksiä, jotka aiheuttavat eripuraa Jumalan lasten välille. Erimielisyydet maapallon ja universumin iästä kristittyjen kesken on yksi ovela saatanan keino saada Jumalan lapset sotimaan toisiaan vastaan. Sellaisesta tulee jokaisen Jeesuksen seuraajan sanoutua irti ja pyrkiä keskustelemaan asioista toisia kunnioittan rakkauden sävyisässä hengessä.

Christian Geology Ministryn (christiangeology.com sivusto on lakkautettu) sivuilla oleva kirjoitus on lähes moitteetonta, kohteliasta, asiantuntevaa ja vanhurskasta. Siellä esitetyt väitteet ovat pitkälti tosia monissa eri Raamattuun liittyvissä asioissa, mutta todisteet aukkoteorian puolesta jäävät silti ainakin minun kohdallani puutteellisiksi ja perustuvat liiaksi Raamatun ulkopuolisiin arveluihin. Jos aukkoteorian kannattajat pystyvät esittämään vakuuttavampia todisteita Raamatun perusteella muinaisesta maailmasta, niin silloin täytyy muuttaa mielipidettään asian suhteen. Ellei näitä todisteita löydy, on pakko jatkaa entisten käsitysten mukaan, sillä kukaan kristitty ei voi uskoa muuten kuin uskoo, omantunnon todistuksen mukaan. Totuutta rakastava kristitty ei voi pitää Raamattua biologian ja luonnontieteiden oppikirjana, koska se ei ole sellaiseksi tarkoitettu. Jos luonnontieteet osoittavat muuta kuin Raamatun kirjaimellinen tulkinta hengellisistä kuvista puhuttaessa, niin silloin luonnontieteellinen todistus on totuudellinen, mutta Raamatun kirjaimellinen tulkinta virheellinen!

"Pimeys syvyyden päällä" tarkoittaa kirjaimellisen tulkinnan mukaan sitä pimeyttä, joka vallitsi maapallolla alkumeren yllä, joka oli syvyys. Kun Jumala kutsui kuivan näkyviin, jäi osa maata peittäneestä vedestä puristuksiin maankuoren sisään ja pursusi sieltä ulos vedenpaisumuksessa Nooan aikana: "syvyyden (telam) lähteet aukenivat". (1Moos 7:11-8:2.) Alkumeren syvyydestä käytetään samaa hepreankielen sanaa (telam) kuin syvyyden lähteestä. (1Moos 1:2) Syvyys mainitaan sen veden lähteenä, joka peitti Nooan aikana koko maapallon kukkuloineen veden alle. Vedet väistyivät sen jälkeen Jumalan nuhtelun voimasta ja maa kohosi ylös veden alta, mutta Psalmia 104 voidaan pitää myös luomiskertomuksen alun kanssa yhtäpitävänä kuvauksena alkumantereen noususta ylös alkumeren alta. (Psa 104:5-9.) Raamatussa kerrotaan tällä tavalla se, miten maa muovautui alussa ja uudestaan vedenpaisumuksen jälkeen. Vuoret kohosivat ylös ja laaksot syntyivät: vedet pakenivat laaksojen, järvien ja meren syvänteisiin. Vedet saivat rajansa, joiden ylitse ne eivät enää kulje.

Telam tarkoittaa Raamatussa maapallolla olevien vesien syvyyttä ja vetten kuohuntaa. (Psa 42:8; 33:7; 78:15; 2Moos 15:5,8; 5Moos 8:7.) Syvyys tarkoittaa myös mitä tahansa maan alla olevaa syvää paikkaa, esimerkiksi hautavajoamaa meressä tai maan pinnalla. (Psa 71:20; Job 38:16.) Se voi olla runsasvetinen lähde maan alla, joka tuo elämäää maan pinnalle, niin kuin Eedenin puutarhan elämän veden lähde. Edenistä lähtevä neljään päähän laskeva joki sai alkunsa paratiisissa sijaitsevasta elämän veden lähteestä. Kun Edenin puutarhan lähteen syvyys ymmärretään hengellisenä kielikuvana ihmisen sydämestä, niin ymmärretään ihmisen sydämen olevan syvä lähde, josta pyhä henki virtaa aina iankaikkiseen elämään asti. (Joh 4:14; 7:37-39; Ilm 22:17-22)

Telam tarkoittaa edelleen kalliosta virtaavan veden lähdettä Israelin vaelluksen aikana erämaassa. (Hes 31:4; Psa 78:15; 4Moos 20:8-11.) Sellaiset syvyyden lähteet koituvat siunaukseksi samoin kuin sade taivaasta. (1Moos 49:25; 5Moos 33:13.) Syvyys liittyy lisäksi Jumalan tuomioihin. (Psa 36:6.) Kerron myöhemmin, millä tavalla. Psalmin mukaan Jumala tuo pelastuneet ylös syvyydestä, joka on viittaus kuolleiden ylösnousemukseen tai alennustilasta ja ahdistuksesta vapautumiseen, halpana pidetyn korotetuksi tulemiseen. (Psa 71:20; Lk 1:46-53; 18:14; 1Kor 1:26-29.)

Raamatussa sanalla "syvyys" on myös hengellinen merkitys. Se ei kuvaa pelkästään maantieteellistä syvyyttä meressä tai hautavajoamassa. Syvyys on kuva ihmisen sydämen pimeydestä, jonne Kristus saa loistaa valoaan valittujen elämässä. Vedet, jotka peittävät maan pinnan, ovat synteihin ja rikoksiin kuolleiden elämässä lasinen tai jäinen meri, joka erottaa heidät Jumalasta, meidän taivaallisesta isästämme. Kun jäät sulavat, niin vedestä tulee juoksevaa ja "meri" ei erota meitä enää Jumalasta. Kristuksen tulemuksessa ja ruumiin ylösnousemuksessa meistä tulee täysin Kristuksen kaltaisia, jolloin ei ole enää vesiä eikä jäistä tai lasista kristallimerta erottamassa Jumalan lapsia Jumalasta. Näin selittyvät sanat "meri" ja "syvyys" hengellisinä kielikuvina, jotka liittyvät sielun turmelukseen ja pelastumiseen.

Luomiskertomuksen alussa erets tarkoittaa maapalloa planeettana ja maata taivaan vastakohtana, joten eikö ole aivan luonnollista, että planeetalla on alkumeri, josta seuraavat jakeet puhuvat. (1Moos 1:2,9,10.) Koko maapallo oli veden peitossa, kunnes Jumala kutsui kuivan esiin ja kutsui sen maaksi sekä vahvuuden taivaaksi erottaessaan vedet toisistaan. Maapallo oli kirjaimellisen tulkinnan mukaan ilmeisesti jonkinlaisen vesihöyryn peitossa ensimmäisinä päivinä luomisen alun jälkeen. (1Moos 2:6.) Taivaanvahvuuden alla olevien vesien erottaminen taivaanvahvuuden päällä olevista vesistä on aukkoteorian mukaan viittaus vesihöyryn varastoitumisesta ylempiin ilmakehän osiin tai lähiavaruuteen, josta vesi on satanut sitten alas maan päälle Nooan aikana, kun taivaan akkunat avautuivat ja vettä satoi maan päälle yhtäjaksoisesti 40 päivän ajan (huomaa, että komeetat ovat pääosin jäätä). (1Moos 7:11-8:2.) Ajatus siitä, että meri tarkoittaisi avaruudessa olevaa sammuneista tähdistä peräisin olevaa vettä, on huonosti perusteltu. Kirjoitan myöhemmin siitä merestä, josta Ilmestyskirja puhuu.

Minä en ymmärrä sitä, miten meren luominen voi olla ristiriidassa perinteisen tulkinnan kanssa ja todistaa sen vääräksi tai tukee aukkoteoriaa. Sapatinkäskyssä lukee niin, että "Herra teki kuutena päivänä taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on." (2Moos 20:11.) Meren luominen on osa koko luomisen prosessia eikä sitä tule erottaa pois kuudesta luomispäivästä ja sijoittaa Raamatun kahden ensimmäisen jakeen väliin pitkää tuntematonta ajanjaksoa, josta Raamattu ei itse asiassa puhu mitään. Vaikka merta ei olisikaan luotu ensimmäisenä päivänä, niin se on kuitenkin mainittu jo kolmantena päivänä alusta lukien luomiskertomuksessa. (1Moos 1:9,10) Tämän lisäksi on kirjoitettu, että "Jumalan henki liikkui vetten päällä", joka sijoittuu alun ja ensimmäisen päivän väliseen aikaan. (1Moos 1:1-5.) Tässä ei ole siis mitään viittausta siihen, että meri olisi syntynyt Adamia edeltäneessä muinaisessa ikivanhassa maailmassa (ancient world of old) eikä sisältyisi luomiskertomuksen kuuteen luomispäivään. Aukkoteorian perustelu tällä tavalla on kuin heikoilla jäillä kävelemistä.

Merestä on lisää opetusta tämän linkin takana.

Syvyydestä on lisää opetusta tämän linkin takana.

Minne vesi katosi?

Maapallo oli alussa kokonaan veden peitossa. Tätä vettä voidaan sanoa alkumereksi. Jos kiinteää maata oli alussa olemassa, on sen täytynyt olla kokonaan veden alle peittyneenä. Ajattelepa sitä, miten yksinkertaista on perustella maan peittyminen vedellä Nooan ajan vedenpaisumuksessa! Koska maapallolla oli alussa niin paljon vettä, että maan korkeimmatkin kohdat olivat peittyneet sen alle, niin eikö maa voisi peittyä milloin tahansa uudestaan saman veden alle? Emme tarvitse monimutkaisia selityksiä siitä, mistä vedenpaisumuksen vesi on peräisin, sillä se oli maan päällä heti luomisen alussa. Näin veden alkuperä ja riittävä määrä voidaan perustella Raamatun kirjaimellisen tulkinnan mukaan. Ainoa pulma, joka meidän tulee ratkaista, on se, mihin kaikki vesi oikein katosi?

Kun Jumala kutsui kuivan esille veden alta tai vedestä, niin maankuoren alle jäi loukkuun ja varastoon paljon vettä. (1Moos 1:9,10.) En ole asiantuntija enkä voi sanoa varmuudella, oliko se vesi jäätyneenä, nesteenä vai höyrynä. Asiantuntijat lienevät sitä mieltä, että vesi on varastoitunut maankuoren sisään nesteenä yli 100°C lämpötilaan, minkä asian suuri paine mahdollistaa. Siellä se vesi kuitenkin oli "syvyyden lähteenä", josta se sitten pursusi maan päälle, mahdollisesti vesihöyrynä ja suihkulähteinä niin kuin Islannin geyšireistä. (1Moos 7:11-8:2.)

Jopa ateistit tunnustavat sen, että maapallo on ollut muinoin suurelta osin veden peitossa, joten heidänkin täytyy uskoa riittävän suureen veden määrään, joka voisi peittää alavan maapallon kokonaan vedellä. Vuoristojen muodostumista nopeasti muutaman vuoden tai vuosikymmenen aikana ei voida kuitenkaan selittää tieteellisesti, joten globaali tulva Nooan aikana on satua ja hengellinen taru, jonka tarkoitus on kertoa esikuvien kautta sielujen pelastuksesta sen sijaan, että se on tarkoitus tulkita kirjaimellisesti tapahtuneeksi historialliseksi tosiasiaksi.

Jobin kirjassa on yksi kohta, joka puhuu syvyydessä kiinteässä muodossa olevasta vedestä eli jäästä. (Job 38:30.) King James Version kääntääkin jakeen siten, että syvyyden pinta on jäätynyt.

The waters are hid as [with] a stone, and the face of the deep is frozen. (Job 38:30.)

Suomeksi:

Vedet ovat kätkössä kuin kivi (tai kiven kanssa), ja syvyyden pinta (panim: kasvot) on jäässä (jäätynyt). (Job 38:30.)

Tässä voi olla viittaus vedenpaisumuksen jälkeiseen jääkauteen. Maan alta syvyyden lähteistä kummunnut vesi on jäätynyt tulvan jälkeen. Tämä selittäisi Siperiasta löytyneet mammutin ruhot ja muut lämpimän alueen eliöiden jäätyneet jäänteet pohjoisella pallonpuoliskolla sekä Etelämantereella (Antarktis). Eläimet kuolivat jonkin katastrofin seurauksena (esimerkiksi maanjäristyksen tai meteoriitin aiheuttama tsunami) ja peittyivät mutavyöryjen alle jäätyen ikiroutaan ilmaston jäähtyessä verraten nopeasti jääkauden alkaessa. Viimeisin jääkausi on ollut tieteellisten arvioiden mukaan 10 000–14 000 vuotta sitten ja esimerkiksi mammuttien jäätyneet ruhot Siperiassa lienevät peräisin siltä ajalta.

Syvyydellä ja sen kasvojen (pinnan) jäätymisellä on myös hengellinen kuvaannollinen merkitys. Saatana heitetään Kristuksen tulemuksessa suurilla kahleilla sidottuna syvyyteen, jossa häntä säilytetään tuhat vuotta lopun ajan viimeiseen suureen kapinaan asti. (Ilm 20:1-10.) Syvyys on pimeyden valtakunnan vertauskuva, sillä syvyyden kaivoista tulee tuhoa tuottavia heinäsirkkoja maan päälle lopun ajan vitsauksissa. (Ilm 9:1-11.) Syvyyden kasvojen jäätyminen tarkoittaa sydämen kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä Jumalan sanan edessä, surutonta ja huoletonta sydämen asennetta sekä syntistä elämäntapaa. (Snl 1:20-32; Ilm 3:14-21.) Lopun ajan ihmisten rakkaus kylmenee ja he panevat Jeesuksen opetuslapsia vankeuteen ja jopa tappavat heitä. (Matt 24:10-14; Ilm 13:5-10.)

Vaikka pimeys ja syvyys ovat kuvaannollsia ilmaisuja, on niillä silti vastineensa myös todellisessa maailmassa. Luomiskertomuksen yhteydessä niiden vastineet on selitetty yllä. Raamatun ilmoitus on perinteisen tulkinnan mukaan ristiriidatonta ja selvää. Ilman kunnon raamatullisia perusteita ei luomiskertomuksen alkuun pidä mennä lisäämään tuntematonta pitkää ajanjaksoa ja muinaista maailmaa, joka on sittemmin tuhoutunut.

Maankuori on lähes yhtä ohut kuin kuumailmapallon kuori, vaikka onkin kymmeniä kilometrejä paksu mannerten kohdalla (20–70 km) ja merenkin alla 5–10 km. Sen sisään tai alle mahtuu paljon vettä. Näin tapahtui luomiskertomuksen kolmantena päivänä, kun Jumala kutsui kuivan esiin ja vedet menivät omaan paikkaansa mereen sekä maan kätköihin, syvyyden lähteisiin. Osa vedestä on varastoitunut napajäätiköille, osa vuoristoon, osa on vesihöyrynä ilmassa, osa merissä, osa makeanveden lähteissä kuten järvissä ja joissa, ja osa on pohjavesissä tai eläimiin sekä kasveihin ja maaperään sitoutuneena.

Maan alla on edelleen valtava määrä vettä. Sitä pursuaa maan pinnalle vulkaanisen toiminnan seurauksena. Islannin geysirit eli kuumat vesisuihkut ovat tästä hyvä esimerkki. Vesi on maan sisällä suuren paineen johdosta yli 100-asteista (°C). Kun "syvyyden lähteet" avautuivat vedenpaisumuksessa Nooan aikana, tarkoittaa se sen veden purkautumista ylös maan pinnalle, joka jäi puristuksiin maan alle luomiskertomuksen alussa. (1Moos 1:9,10; 7:11-8:2.) Syvyydestä on käytetty vedenpaisumuksessa samaa sanaa kuin luomiskertomuksen toisessa jakeessa. (teham) Näin ollen on mahdollista tulkita luomiskertomuksen toisen jakeen syvyys kirjaimellisesti niillä vesillä, jotka olivat maan päällä ja jäivät mantereen nousun yhteydessä maan alle sekä valtameren syvyyteen, aivan kuten ole tässä dokumentissa aiemmin selittänyt.

Vesi palasi vedenpaisumuksen jälkeen takaisin maan alla oleviin syvyyden lähteisiin, valtamerien hautavajoamiin, vuorien onkaloihin, pohjaveteen, meriin, järviin ja osa siitä jäätyi muodostaen Etelänapamantereen ja Grönlannin jäätiköt. Maa oli nuoren maan kreationistien mukaan ennen vedenpaisumusta alavampaa ja meret olivat matalampia kuin nykyään. Maa kohosi ylös vedenpaisumuksen jälkeen, joten veden täytyi väistyä alas pois kohoavan maan tieltä. (Psa 104:5-9.) Maan pinta nousee edelleen esimerkiksi Pohjanlahdella, jossa meren vetäytymisen tuloksena tulee esiin uutta alavaa maata. Tämä kaikki on seurausta vedenpaisumuksen jälkeisestä maanpinnan muodonmuutoksesta Raamatun kirjaimellisen tulkinnan mukaan.

Kirjoitan syvyydestä lisää myöhemmin tämän linkin takana.

1Moos 2:4

"Nämä ovat taivaiden ja maan sukupolvet, kun ne luotiin." (1Moos 2:4a.)

Mitä Herra tarkoittaa sillä, että nämä ovat taivaiden ja maan sukupolvet, josta luomiskertomus kertoo? Ei mitään, koska tuo käännös on huono ja jopa virheellinen. Raamattu puhuu tuossa jakeessa siitä, kun Herra loi taivaan ja maan ja kaikki niissä olevat elävät olennot: kyse on niiden syntyhistoriasta, ei "taivaiden ja maan" sukupolvista ikään kuin ne olisi luotu monta kertaa. Aukkoteorian kannattajat kääntävät ja tulkitsevat tarkoituksella väärin tuon jakeen alun ja irrottavat sen asiayhteydestään oman ennalta totena pitämänsä opin tueksi.

Tarkempi käännös kuuluu näin (otan mukaan seuraavat jakeet, jotka selventävät sanomaa):

"Tämä on kertomus taivaasta ja maasta, kun ne luotiin. Siihen aikaan kun Jahve Elohim teki maan ja taivaan, ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla, koska Jahve Elohim ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut adamia maata viljelemässä, vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan." (1Moos 2:4-6)

Huomaatko miten johdonmukainen kertomus on nyt, kun siihen otetaan seuraavat jakeet mukaan? Kertomus ei pidä sisällään miljoonien vuosien aukkoa vaan se etenee johdonmukaisesti ja yhtäjaksoisesti, niin että maailma ja elävät olennot on luotu vain yhden kerran: ei kahta eri kertaa. Aukkoteorialle ei ole siten mitään raamatullisia perusteita, mutta luonnontieteellinen tutkimus puoltaa vanhaa maailmaa ja vanhaa elämää. Ne todisteet eivät tarvitse aukkoteoriaa ollakseen totta. Selitykseksi riittää yksinkertaisesti se, että Raamatun luomiskertomuksen päiviä ja luomisjärjestystä ei ole tarkoitus tulkita kirjaimellisesti. Ne eivät kerro luonnontieteellistä totuutta luomisen järjestyksestä ja ajankohdasta. Ne kertovat sen sijaan hengellisten kuvien avulla ihmisen kehityksestä vauvasta aikuiseksi, vastuusta moraalisten valintojen edessä, ja sitten ne kertovat vielä esikuvien kautta Kristuksesta ja seurakunnasta. Luomiskertomukset ovat hengellistä puhetta, joka tähtää sielujen pelastukseen: ne eivät ole biologian tai luonnontieteiden oppikirjaksi tarkoitettu tieteellinen julkaisu.

Luomiskertomuksen nimellä kulkeva kirjoituskokoelma (Genesis) muodostuu kaiken kaikkiaan viidestäkymmenestä luvusta Mooseksen kirjoja. Mooseksen kaikki viisi kirjaa muodostavat Raamatussa kokonaisuuden, joka tunnetaan nimellä Toora. Koko Vanha testamentti on hepreaksi "Tanakh". Vanha testamentti käsittää ihmiskunnan historiaa noin 3700 vuoden ajalta Adamista profeetta Malakiaan. (4116/4000–425 eKr) Ajanmäärityksissä on eri tutkijoilla jonkin verran eroja. Se johtuu Raamatun sisältämistä ristiriidoista koskien aikojen määritystä sen eri kirjoissa ja saman kirjan eri kohdissa. Tutkijoiden on ollut tästä syystä mahdollista selvittää ihmiskunnan historia vain noin 200 – 350 vuoden tarkkuudella Aatamista meidän päiviimme.

Perinteisen tulkinnan mukaan maapallon historia on jaettu Raamatussa aikakausiin. Näistä on kaksi yli muiden: "vanha maailma" ja "uusi maailma". Jako vanhaan ja uuteen maailmaan sijoittuu Nooan ajan tulvaan. Vanha maailma on aika ennen vedenpaisumusta ja uusi maailma on aika vedenpaisumuksen jälkeen. Vanha maailma tuhoutui vedenpaisumuksessa lukuunottamatta arkissa pelastuneita ihmisiä ja eläimiä. Uusi maailma syntyi vanhan päälle, kun veden pinta laski alas ja maa tuli jälleen näkyviin. Adamia edeltävää muinaista maailmaa ei perinteisen tulkinnan mukaan ole ollut olemassa. Se on ihmisten keksintöä ja teoria siitä perustuu virheelliseen Raamatun tulkintaan.

Meri taivaan päällä, 1Moos 1:6-10

Aukkoteorian mukaan kosmoksen ja Jumalan valtaistuimen välillä on vedestä muodostuva meri. Se on perua ennen Adamia olleen maailman tähtien sammumisesta. Jumala kokosi tämän avaruudessa leijuvan veden kosmoksen yläpuolelle ja siitä tuli erottava väliseinä tämän maailman ja Jumalan valtakunnan välille. Tämä taivaallinen meri mainitaan Ilmestyskirjassa.

"Ja valtaistuimen edessä oli ikäänkuin lasinen meri, kristallin näköinen; ja valtaistuimen keskellä ja valtaistuimen ympärillä oli neljä olentoa, edestä ja takaa silmiä täynnä." (Ilm 4:6)

Ikään kuin lasinen meri voi tarkoittaa jäätyneestä vedestä muodostuvaa merta. Hesekielin kirjassa mainittujen kerubien pään päällä oli taivaanvahvuus, joka muistutti Ilmestyskirjan merta, joka oli kristallin näköinen.

"Ja olentojen päitten ylle hahmottui taivaanvahvuus, niinkuin peljättävä kristalli, kaartuen ylös niiden päitten ylitse." (Hes 1:22.)

Hesekiel näki myös safiiria muistuttavan valtaistuimen taivaanvahvuuden päällä ja sillä istuvan miehenkaltaisen hahmon. Ilmestyskirjassa mainitaan niin ikään valtaistuin ja valtaistuimella istuva. (Hes 1:22,26; 10:1; Ilm 4:2,3.) Hesekielin näky muistuttaa tällä tavalla Johannekselle näytettyä ilmestystä.

Lopun aikana on niitä valittuja ja pyhiä, jotka saavat voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta. He seisovat lasisen meren päällä, joka aukkoteorian mukaan on tietysti se sama vedestä muodostunu meri, joka syntyi Jumalan erottaessa taivaanvahvuuden alla olevat veden sen päällä olevista vesistä. (1Moos 1:6-10.)

"Ja minä näin ikäänkuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan sillä lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet." (Ilm 15:2.)

Myös Psalmi 148 puoltää näkemystä, jonka mukaan avaruuden yläpuolella on meri erottamassa tämän maailman ja Jumalan valtakunnan toisistaan.

"Ylistäkää häntä, te taivasten taivaat, te vedet taivasten päällä." (Psa 148:4.)

Vedet taivasten päällä voi tarkoittaa merta. Teorian mukaan tämä meri katoaa viimeisen tuomion jälkeen, kun nykyiset taivaat ja nykyinen maa palavat tulessa ja häviävät jäljettömiin. (2Pt 3:5-13; Ilm 20:9-15.) Koska meri katoaa, ei uudessa maassa ole enää merta.

"Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole." (Ilm 21:1.)

Mitä tarkoittaa se, ettei merta uudessa taivaassa ja uudessa maa enää ole? Se voi tarkoittaa montakin eri asiaa. Luettelen tässä muutamia:

  1. Meri mainitaan paikkana, joka antoi kuolleensa viimeiselle tuomiolle. (Ilm 20:13.) Kuolema ja tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, mutta meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat. Näin ollen meri kuvataan paikaksi, jossa on kuolleita enkeleitä tai ihmisiä. Myös syvyyttä kuvataan Raamatussa mereksi ja siinä on viittaus langenneiden enkeleiden säilytyspaikkaan: peto nousee siitä merestä lopun aikana. (1Moos 1:2; 7:11; Ilm 13:1; 20:1-3.) Uudessa maassa ei sellaista merta tietenkään ole. (Ilm 21:1.)
  2. Meri voi kuvata kansoja ja kansakuntia. (Jes 17:12; 42:10; 57:20; Jer 6:23; 51:42; Hes 26:3.) Koska Jumalan kansa on kuin yksi kansa, ei taivaassa ole enää merta eli eri kansallisuudet eivät ole enää erottavana väliseinänä ihmisten välillä. Jokainen ymmärtää toinen toistaan ja puhuu samaa "taivaan kieltä".
  3. Meri oli vanhan liiton temppelissä oleva vesiallas, jossa pappien tuli peseytyä ollakseen rituaalisesti puhtaita. (2Ak 4:4-6.) Taivaassa ei tarvita enää merta, jossa peseytyä, sillä kaikki ovat siellä ikuisesti puhtaita.
  4. Meri ja vedet erottavat ihmisen Jumalasta ja kuvaavat siten ihmisen sydämen paatumusta ja sitä pimeyttä, jossa ihminen elää erossa Jumalasta. Ne vedet ovat jäätyneet ikään kuin lasiseksi mereksi, niin että sen meren lävitse ei voi kukaan kulkea Jumalan tykö. Kun ihminen kääntyy pois pahuudestaan ja palaa Jumalan tykö, niin se lasinen meri tai jäätikkö sulaa ja siitä tulee elävää juoksevaa vettä: ihmisen sydämestä tulee elävän veden lähde, koska pyhä henki kulkee hänen kauttaan. Niin se meri ja ne vedet, jotka erottavat ihmisen Jumalasta, on lopulta kadonnut.

Näistä vaihtoehdoista ensimmäinen ja toinen vaikuttavat todennäköisemmiltä kuin kolmas. Paras tulkinta lienee neljäs, jossa meri ja vedet ymmärretään hengellisinä kielikuvina eikä niitä tulkita kirjaimellisesti. Meri on edellä mainitun lisäksi paikka, jonka syvyyteen meidän syntimme on heitetty. (Mka 7:19.) Synti ei pääse taivasten valtakuntaan, joten siellä ei syntiä sisältävää merta ole olemassa. Päätämme siten, että vedet ja meri ovat hengellistä puhetta eikä niitä tule ymmärtää joka kohdassa kirjaimellisesti väärin.

Näiden vaihtoehtoisten selitysten perusteella on mahdollista uskoa meren tarkoittavan jotakin muuta kuin mitä aukkoteoriassa väitetään. Sen mukaan meri on se vedestä muodostunut väliseinä, joka erottaa tämän maailman Jumalan valtaistuimesta, joka on taivaassa. (Ilm 4:2-6.) Meri katoaa, kun nykyiset taivaat ja nykyinen maa hävitetään tulessa. Ei ole kuitenkaan varmaa, katoaako tämä maa kokonaan vai luoko Herra tämän planeetan päälle uudistetun paratiisin. Luultavasti tämä maa puhdistetaan tulella ja tuomiolla, niin että vain vanhurskaat saavat jäädä tänne asumaan "tulevassa maailmassa".

Psalmissa 148 puhutaan taivasten taivaista ja vesistä taivasten päällä. (Psa 148:4.) Kaikki tarkistamani englanninkieliset käännökset ja ruotsinkielinen vuoden 1917 käännös kääntävät samalla tavalla, että vedet ovat taivasten päällä tai yläpuolella. Lutherin saksankielinen käännös on tästä poikkeava. Siinä sanotaan, että vedet ovat taivaassa tai taivaalla eli Luther ymmärsi jakeen tarkoittavan pilvissä olevaa vettä, ei avaruuden päällä olevaa merta.

"Lobet ihn, ihr Himmel allenthalben und die Wasser, die oben am Himmel sind!" (Psa 148:4.)

Sanonta "am (=auf dem ) Himmel tarkoittaa suomeksi "taivaalla". Taivaan päällä olisi saksaksi "über dem Himmel". Luther tulkitsi siis siten, että vedet tarkoittivat taivaalla pilvissä olevaa vettä eivätkä taivaan päällä olevaa merta. Hepreankielen prepositio "al" voidaan tulkita monin eri tavoin – mm. englanniksi "in", "sisällä" – joten ei ole täysin varmaa onko jae käännetty oikein Lutherin käännökseen vai moniin muihin. Enemmistö kääntää samoin kuin King James Raamattu, joten ei liene väärin kääntää, että vedet olivat taivaanvahvuuden yläpuolella.

Jotta voidaan ymmärtää, miten meri voisi olla avaruuden päällä nykyisen maailman ja Jumalan valtakunnan välillä, pitää tietää, mitä näillä käsitteillä Raamatussa tarkoitetaan. Taivaanvahvuus on yksinkertaisesti sanottuna taivas, joka ulottuu ilmakehästä avaruuden ääriin asti ja on tätä luomakuntaa. Jumala antoi taivaanvahvuudelle (raqija) yleisnimen taivas (shamajim). (1Moos 1:6-8.)

1.Mooseksen kirja:
1:6 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon taivaanvahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä."
1:7 Ja Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden alla, vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä; ja tapahtui niin.
1:8 Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, toinen päivä.

Raqija on englanniksi "firmament" ja suomeksi se on käännetty sanalla vahvuus. Raqija tarkoittaa kiinteää laajalle ulottuvaa pintaa, lakeutta tai maata, mutta sen merkitys on Vanhassa Testamentissa yhtä kertaa lukuunottamatta taivaanvahvuus. (1Moos 1:6,7,8,14,15,17,20; Psa 19:1; 150:1; Hes 1.22,23,25,26; 10:1; 12:3.) Raqija esiintyy luomiskertomuksessa yhdessä sanan "shamajim" kanssa, joka on suomeksi "taivas" tai "taivaat". Hepreankielen duaalimuoto voidaan kääntää joko yksikössä tai monikossa. Se tarkoittaa yksiköllistä asiaa, vaikka on monikossa. Esimerkiksi housut ja silmälasit ovat vastaavia suomenkielisiä duaalimuotoja. Duaali kuvaa esinettä tai asiaa, joka koostuu kahdesta osasta. Shamajim koostuu ilmakehästä ja avaruudesta. Sen yläpuolella on Jumalan valtaistuin ja taivasten taivaat. Salomo sanoi, ettei Jumala mahdu taivaaseen eikä taivasten taivaisiin, josta tulee Paavalin käyttämä ilmaisu "kolmas taivas". (1Kn 8:27; Psa 68:34; 2Kor 12:2-4.)

Raamatussa on näin kolme taivasta. Ensimmäinen taivas on ilmakehä, toinen taivas on tämän maailman avaruus ja kolmas taivas on Jumalan taivas, jossa Jumalan valtaistuin on.

Israelilaiset saivat nähdä vahvuuden päällä istuvan jumal"olennon, joka esiintyi Jumalan nimellä.

"Ja he näkivät Israelin Jumalan; ja hänen jalkainsa alla oli alusta, niinkuin safiirikivistä, kirkas kuin itse taivas." (2Moos 24:10.)

Aukkoteorian tulkinnan mukaan taivasten valtakunta on taivaassa Jumalan luona. Sen sijainti on tämän maailman päällä eli yläpuolella: sen vuoksi Jeesuskin otettiin ylös taivaaseen, kun hän lähti Isän tykö. (Apt 1:9-12.) Tämän maailman ja Jumalan valtaistuimen välillä, joka on Jumalan taivaassa (Ilm 4:2-6.), on luonnollisesta vedestä muodostuva meri, joka on muodostunut siitä vedestä, minkä Jumala erotti niistä vesistä, jotka ovat taivaanvahvuuden alla. (1Moos 1:6-8.) Taivaanvahvuuden päälle jääneet vedet ovat peräisin muinoin sammuneista tähdistä ja niistä tuli erottava väliseinä tämän maailman ja Jumalan valtakunnan välille.

Pidän tätä aukkoteorian esittämää teoriaa mahdollisena sen osalta, että tämä maailma ja Jumalan taivas ovat erotetut toisistaan luonnollisesta vedestä koostuvalla merellä, joka on tämän maailman ja Jumalan valtaistuimen välissä. En usko kuitenkaan sitä, että vesi on peräisin muinoin sammuneista tähdistä ja että ennen Adamia on ollut maailma, joka on sitten tuhoutunut saatanan lankeemuksen jälkeen. Jos meri erottaa tämän maailman ja Jumalan valtaistuimen, on se peräisin luomiskertomuksen alussa luodusta vedestä eikä sammuneista tähdistä. Koko planeettamme oli alussa veden peitossa ja sitä vettä on voinut olla myös taivaassa, joka tarkoittaa tässä kohden avaruutta. Jumala on sitten koonnut veden pois avaruudesta ja sijoittanut sen taivaan päälle.

Tätä tulkintaa vastaan on monta eri seikkaa. Luettelen ne tässä:

  1. Jumalan valtaistuimen edessä oleva meri on ikään kuin lasinen meri, peljättävän kristallin näköinen. (Ilm 4:6; 15:2; Hes 1:22.) Sen ei tarvitse olla luonnollista vettä.
  2. Taivaassa olevat vedet ovat vertauskuvaa Pyhästä Hengestä. (Joh 4:14; 7:37-39; Ilm 21:6; 22:17; 1Pt 1:12.) Sen ei tarvitse olla luonnollista vettä.
  3. Taivaanvahvuuden päällä oleva vesi voi kuvata pilvissä tai lähiavaruudessa olevaa vettä, joka on ilmakehän päällä. Meteoriitit ovat enimmäkseen vettä, joka voi olla sitä vettä, joka taivaanvahvuuden päällä Raamatun mukaan on.
  4. Jumala kokosi vedet yhteen paikkaan ja kutsui niitä mereksi, joten monikon (the Seas) käyttäminen tässä jakeessa ei ole välttämättä perusteltua ja oikein. (1Moos 1:10.) Taivaanvahvuuden päällä olevien vesien ei tarvitse olla meri vaan niille löytyy vaihtoehtoisia yksinkertaisempia selityksiä.

Raamatun mukaan maasta nousi sumu, joka peitti maanpinnan.

"sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan." (1Moos 2:6.)

Jumala tiivisti sumun taivaaseen pilviksi, niin että vedet erottuivat maan päällä merissä, järvissä, joeissa ja lähteissä olevista vesistä. Uudemman tulkinnan mukaan luomisessa jäi vettä ilmakehän ylempiin osiin tai lähiavaruuteen, josta vesi satoi sitten alas, kun taivaan akkunat aukenivat vedenpaisumuksessa Nooan aikana. (1Moos 7:11.) Näin taivaan alla olevien vesien erottaminen taivaan päällä olevista vesistä voidaan selittää kahdella eri tavalla.

Aukkoteorian kannalta on ongelmallista se, että Jumala kutsui taivaanvahvuuden alla olevat vedet yhteen paikkaan ja nimitti tämän paikan mereksi. Heidän mukaansa sana "jam" tulee kääntää tässä kohden monikossa, "meret". (KJV: "the Seas") Kun jakeet kuudesta kymmeneen luetaan yhtäjaksoisesti, niin huomaa, että sana meret kuvaa ainoastaan niitä vesiä, jotka ovat taivaanvahvuuden alla, ei niitä vesiä, jotka ovat sen yllä. Sana "jam" tulee kääntää tästä syystä yksikköön, niin kuin se suomenkielisessä vuoden 1933 Raamatussa käännetty on.

1.Mooseksen kirja:
1:6 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon taivaanvahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä."
1:7 Ja Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden alla, vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä; ja tapahtui niin.
1:8 Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, toinen päivä.
1:9 Ja Jumala sanoi: "Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin." Ja tapahtui niin.
1:10 Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, johon vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

Ei ole tietystikään ihan väärin kääntää sanaa "jam" monikkoon. Yksi alkumeri voidaan jakaa alueittain eri meriksi antamalla kullekin meren osalle oma nimi. Käytännössä meri on silti yksi meri, vaikka siinä on monta osaa ja ne on nimetty erikseen. Valtameret ovat edelleen liitoksissa toisiinsa eli vedet ovat kokoontuneet yhteen paikkaan, vaikka kullekin meren osalle on annettu eri nimi. Käytännössä meillä on silti edelleen vain yksi valtameri. Tämä asia on ollut vielä selvempi siihen aikaan, kun on ollut vain yksi alkumanner ennen vedenpaisumusta. Alkumeri oli silloin kaikkialla sen ympärillä.

Jumala kutsui siis taivaanvahvuuden alla olevat vedet yhteen paikkaan ja kutsui sen paikan mereksi. Mitä tapahtui niille vesille, jotka olivat taivaanvahvuuden yläpuolella? Ne olivat niitä vesiä, jotka muodostivat sumuvaipan maan päälle ennen kuin Herra Jumala loi kasvullisuuden toisena päivänä alun jälkeen. (1Moos 2:6.) Jumala erotti nämä vedet maan päällä olevista vesistä ja laittoi ne taivaanvahvuuden päälle pilviin, josta vedet sitten aikanaa satoivat alas maan päälle. Voi olla, että Herra Jumala laittoi ne vedet ilmakehän ulkopuolelle aurinkokuntaan, jossa osa niistä vesistä on vielä jäljellä meteoriitteina ja pyrstötähtinä. Osa taivaanvahvuuden päällä olevista vesistä satoi aikoinaan alas vedenpaisumuksessa Nooan aikana aukkoteorian mukaan, mutta en pidä totena tuota väitettä. (1Moos 7:11-8:2.) Osa vesistä satoi tulisina raekivinä Israelin vihollisten niskaan Joosuan päivinä. (Joos 10:11.)

Jumalalla on näitä vedestä koostuvia raekiviä suuret varastot jäljellä, niin että ne satavat maan päälle lopun ajan vitsauksissa. (Job 38:22; Ilm 16:21.) On silti kyseenalaista ovatko nämä raekivet ja raesateet kirjaimellisia luonnonkatastrofeja vai pelkästään hengellisiä kuvia jostakin hengellisestä todellisuudesta: vitsauksesta, joka kohtaa petoa kumartavia ja pedon merkin ottaneita ihmisiä ennen Kristuksen toista tulemusta.

Lajinsa mukaan, 1Moos 1:20,21

Aukkoteorian mukaan Jumala loi uudestaan samat eliölajit, jotka tuhoutuivat Adamia edeltäneen maailman vedenpaisumuksessa ja jääkaudella. Sen vuoksi on kirjoitettu, että hän loi nämä eliöt "kunkin lajinsa mukaan". Tämä ilmaisu on teorian mukaan viittausta aiemmin eläneisiin lajeihin, jotka nyt luotiin uudestaan. Tämän lisäksi Jumala loi joitakin uusia lajeja, mitä ei ollut muinaisessa maailmassa. Valaat (suuret merieläimet) ovat yksi sellainen uutuus. Myöskään ihmistä ei ollut luotu ennen Adamia Jumalan kuvaksi. Muinoin eläneet hominoidit eivät ole nykyihmisen kantamuotoja, joista nykyihminen on kehittynyt. (esim. Neandertalin ihminen) Jumala on luonut ihmisen yhden ainoan kerran omaksi kuvakseen. Tästä syystä ihmisestä ei sanota, että heidän pitäisi lisääntyä "lajinsa mukaan". Jumala sanoi yksinkertaisesti: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa..." (1Moos 1:28.)

Mistä johtuu se, ettei ihmisen käsketty lisääntyä "lajinsa mukaan"? Yksinkertaisesti siitä syystä, että ihmisen luomisen yhteydessä ei puhuta minkään muun lajin luomisesta. Jumalan ei tarvinnut sanoa, että ihmisen tulee lisääntyä "lajinsa mukaan", koska se oli muutenkin selvää. Eläimet luodessaan hän puhuu monen lajin luomisesta yhtä aikaa, minkä vuoksi hän käski kunkin lajin lisääntyä "lajinsa mukaan". Tämä on samalla kuolemanisku evoluutioteorian kannattajille, koska Jumala loi kaikki eliöt lajiensa mukaan sellaisiksi kuin ne ovat eikä kehitystä lajista toiseen ole tapahtunut evoluutioteorian opettamalla tavalla kunnasta, jaksosta, luokasta, lahkosta ja heimosta toiseen.

1.Mooseksen kirja:
1:20 Ja Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut maan päällä, taivaanvahvuuden alla."
1:21 Ja Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

Aukkoteorian puolustuksessa sanotaan valaiden (suurten merieläinten) olevan kokonaan uusi tulokas Jumalan luomakuntaan. Peruste sille, miksi valaita ei ollut Adamia edeltäneessä maailmassa, on se, että valaat (suuret merieläimet) on erotettu King James Raamatussa pilkulla muusta lauseesta ja muista lajeista. Kirjoittaja on unohtanut sen, ettei hepreankielen alkuteksteissä ollut erikseen välimerkkejä eikä edes vokaaleja vaan pelkät konsonantit. Välimerkit on lisätty jäljestäpäin vuosisatoja kirjoitusten syntymisen jälkeen samoin kuin vokaalit. Vaikka välimerkit olisivat olleet olemassa, on pilkulla jonkin näin suuren opillisen asian perusteleminen valitettava erehdys muuten hyvälle yritykselle todistaa aukkoteoria todeksi.

Lainaan tähän sen kohdan artikkelista "Life ForMoos Just Before End of Ice Age and After Seven Days of Genesis", jossa tämä sanotaan, samoin kuin kyseisen Raamatun kohdan. Suomennos perusteluista on tummansinisellä fontilla heti alkutekstin perään.

"And God said, Let the waters bring forth abundantly the moving creature that hath life, and fowl that may fly above the earth in the open firmament of heaven. And God created great whales, and every living creature that moveth, which the waters brought forth abundantly, after their kind, and every winged fowl after his kind: and God saw that [it was] good." (Gen 1:20-21 KJV)

Then there is the sea creature that God created that was not made "after his kind" but was introduced new and unique to this creation – the Whale.

Sitten on olemassa Jumalan luoma merieläin, jota ei tehty "lajinsa mukaan", mutta joka esiteltiin uutena ja ainutlaatuisena tälle luomakunnalle – valas.

"And God created great whales, ..." (Genesis 1:21 KJV)

Ja Jumala loi suuret valaat, ..." (1Moos 1:21 KJV)

Notice in the sentence structure of Genesis 1:21 that the creation of the great whales is set apart from the making of the rest of the sea creatures by a comma.

Huomaa jakeen 1Moos 1:21 lauserakenteesta, että suurten valaiden luominen on erotettu muiden merieläinten luomisesta pilkulla.

Artikkelin kirjoittaja pitää King James Raamattua alkutekstiin verrattavana lähes virheettömänä käännöksenä. Asioiden perusteleminen tällä tavalla käännöksessä esiintyviin pilkkuihin vetoamalla ei ole kovin hyvä tapa perustella asioita. Kun kyseisen Raamatun kohdan lukee suomenkielellä ja katsoo sitä muista käännöksistä, niin asioista ei ole epäselvyyttä. Valas kuului yhtä lailla niihin eläimiin kuin muutkin merieläimet, joiden tuli lisääntyä "kunkin lajinsa mukaan". Ilmaisu "lajinsa mukaan" ei ole viittausta menneen maailman eläimiin, jotka luotiin uudestaan, vaan se on todistus evoluutioteoriaa vastaan ja kehotus olla sekaantumatta eri lajia olevaan eläimeen. Kissat eivät saa paritella koirien kanssa jne.

Se oli hyvä

Aukkoteoriaa perustellaan myös siten, että Jumala sanoi erikseen jokaisen luomistyön jälkeen, että "se oli hyvä", mutta jakeen kaksi ja toisen päivän tapahtumien jälkeen hän ei sitä sanonut. (1Moos 1:5,12,18,21,25,31.) Kaikki muu oli hyvää paitsi jakeen kaksi ja toisen päivän tapahtumien sanoma. Lainaan tähän Luomiskertomuksen alkua alun jälkeiseen ensimmäiseen päivään asti.

1.Mooseksen kirja:
1:1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
1:2 Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden ("teham") päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.
1:3 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus." Ja valkeus tuli.
1:4 Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä.
1:5 Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, (oli mennyt) ensimmäinen päivä.

Tämä jakso kannattaa lukea pysähtymättä läpi. Se kertoo yhtäjaksoisen yhden luomispäivän tapahtuman. Mitään aukkoa ei kertomuksessa ole: aukkoa, joka pitäisi sisällään miljoonia vuosia jakeiden yksi ja kaksi välissä. Huomaa, että Jumala ei sanonut taivaan ja maan olleen hyviä, kun hän loi ne. Aukkoteorian perustelujen logiikkaa seuraamalla voisi ajatella, että Jumala ei luonut taivasta ja maata alunperin hyväksi, koska hän ei sano sitä jakeen yksi jälkeen. Tuollainen tapa tulkita Raamattua on tietenkin virheellinen ja toivon sinun jo huomanneen sen asian.

Tällä tavalla tarkoitushakuisesti perustellen on saatu monet kristityt uskomaan, että ensimmäisen ja toisen jakeen väliin sijoittuu pitkä ajanjakso, josta ei puhuta mitään. Valvomaton lukija saattaa alkaa vähän kerrassaan uskoa, että siellä lukee sellaista, mitä siellä ei luekaan, koska sitä toistetaan hänelle kerta toisensa jälkeen ja täytetään aukko kirjoituksissa asioilla, mitä sinne ei ole kirjoitettu. Kun tämä oppi on sitten otettu sydänasiaksi ja uskoteltu, että Jumala täytti nämä aukot Pyhän Hengen ilmoituksen ja opetuksen kautta rukouksessa sanaa tutkien, niin siitä näkemyksestä ei tahdota päästää eroon mistään hinnasta. Jotta opista voidaan pitää kiinni, täytyy sen tueksi etsiä tässä parissa viime kohdassa esille tulleita täysin kestämättömiä perusteluita.

Jos tämä perustelu olisi oikein ja kaikki se olisi pahaa luomiskertomuksessa, josta ei erikseen sanota, että se on hyvää, niin silloin myös luomisen jälkeisen ensimmäisen päivän (siis toisen luomispäivän) tapahtumat olivat pahoja: niistä ei sanota erikseen, että se, mitä Jumala teki, on hyvä. (1Moos 1:6-8.) Jumala teki niissä jakeissa taivaanvahvuuden ja erotti taivaanvahvuuden alla olevat vedet niistä vesistä, jotka ovat taivaanvahvuuden yllä. Nämä Jumalan teot eivät olleet pahoja sen vuoksi, ettei niiden sanota erikseen olleen hyviä.

Jumala sanoi koko luomistyönsä päätteeksi näin:

"Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä." (1Moos 1:31.)

Tämä kaikki, mitä Jumala oli tehnyt, pitää sisällään myös jakeen kaksi tapahtumat, kun Jumalan henki liikkui vetten päällä. Se pimeys, joka oli syvyyden päällä, oli yksinkertaisesti alkumeren ja alun jälkeisen maailman pimeyttä, kun Jumalan kirkkauden säteily ei vielä valaissut tienoota. Tämäkin välivaihe ennen valon tuloa ja etenkin taivaan ja maan luominen alussa olivat sangen hyvää Jumalan silmissä. Samalla tavalla taivaanvahvuuden ja vesien erottaminen oli sangen hyvää Jumalan silmissä, vaikka sitä ei sanota erikseen juuri niiden jakeiden yhteydessä, joissa niistä tapahtumista kerrotaan. Tämä luomistyön päättävä jae kattaa kaikki tapahtumat luomisen aikana ennen sitä.

Luomiskertomuksessa ei sanota ihmisen luomisen kohdalla, että se oli hyvä Jumalan silmissä. Voidaanko tästä tehdä sellainen johtopäätös, että Jumala teki ihmisestä syntisen luodessaan hänet? Ei tietenkään. Aatami ja Eeva olivat hyviä sen perusteella, että kaikki, mitä Jumala oli tehnyt, oli hyvää. (1Moos 1:31) Jumalan kuvaksi luotu ihminen oli alussa hyvä, mutta hänestä tuli paha syntiinlankeemuksen kautta. Näin tämä asia on ymmärretty seurakunnassa alusta asti ja se on oikea tulkinta. Jotkut ovat vääntäneet tämänkin asian vinoon ja väittävät Jumalan luoneen Aatamin syntiseksi mieheksi, niin että hänen täytyi tehdä syntiä, koska hän oli syntinen luomisestaan asti. Eksynyt ei välitä siitä, mitä Raamatussa lukee vaan vääntää kirjoituksia vinoon oman ennalta totena pitämänsä opin tueksi. Aukkoteoria kuuluu niihin virhetulkintoihin, joiden perusteluissa kirjoituksia tulkitaan systemaattisesti väärin sen opin tueksi.

Seitsemän päivää

Kun Jumala oli luonut kaiken kuudessa päivässä, lepäsi hän kaikesta työstään. Mitä Jumala teki ensimmäisen ja toisen päivän välisenä satojen miljoonien tai miljardien vuosien aikana? Luomiskertomus on yhtenäinen kokonaisuus, missä Jumala luo kuudessa päivässä taivaan ja maan ja kaiken, mitä niissä on. Seitsemännen päivän hän lepäsi ja pyhitti sen Herran päiväksi, sapatiksi. Aukon laittaminen luomiskertomuksen kahden ensimmäisen jakeen väliin katkaisee pahasti yhtäjaksoisen luomisen, joka päättyy loogisesti seitsemännen päivän lepopäivään.

1.Mooseksen kirja:
2:1 Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.
2:2 Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.
2:3 Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.

"Herra loi kuutena päivänä taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen." (2Moos 20:11.)

Valtakunta

Yksi tärkeänä pidetty perustelu aukkoteorialle on taivasten valtakunnan ja Jumalan valtakunnan erottaminen toisistaan. Näitä käytetään tosiasiallisesti täysin samassa merkityksessä evankeliumin teksteissä, mutta aukkoteorian kannattajat näkevät tässä olevan sellaisen eron, että taivasten valtakunta tarkoittaa maanpäällistä Israelin hallitsemaa valtakuntaa ja Jumalan valtakunta ikuista taivasten valtakuntaa sen jälkeen. Taivasten valtakunta on tuhannen vuoden ajanjakso Kristuksen tulemisen jälkeen ja Jumalan valtakunta alkaa sen tuhatvuotisen ajanjakson jälkeen.

Lainaan tähän perusteluissa käytettyjä jakeita, joista huomaat, että nekin esiintyvät täysin samassa merkityksessä eikä eroa taivasten ja Jumalan valtakunnalle ole olemassa. Ne ovat yksi ja sama asia.

"Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen." (Matt 4:17.)

"Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin." (Luuk 16:16.)

Aukkoteorian mukaan taivaten valtakunta riistetään väkisin pois juutalaisilta, joka tarkoittaa maanpäällistä valtakuntaa. (Mt 4:17.) Luukkaan evankeliumi paljastaa kuitenkin sen, että taivasten ja Jumalan valtakunta ovat yksi ja sama asia. Sinne tunkeudutaan väkisin, joka lienee viittausta siihen, miten vaikeaa taivasten valtakuntaan on synnin ja vastustuksen vuoksi päästä. (Luuk 14:25-35; 8:4-18.) Ihminen tunkeutuu sisälle taivasten valtakuntaan syntistä "luontoaan" vastaan ja tulee oksastetuksi Kristukseen. (Room 11:24.)

"Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle."" (Matt 4:17.)

"Mutta hän sanoi heille: "Minun tulee muillekin kaupungeille julistaa Jumalan valtakunnan evankeliumia, sillä sitä varten minä olen lähetetty."" (Luuk 4:43.)

"Ja sen jälkeen hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia; ja ne kaksitoista olivat hänen kanssansa," (Luuk 8:1.)

Aukkoteorian mukaan Jeesus julisti juutalaisille "taivasten valtakuntaa", joka tarkoitti maanpäällistä valtakuntaa, mutta koko maailmalle "Jumalan valtakuntaa" (Mar 1:15.), joka tarkoittaa tulevaa iankaikkista Jumalan valtakuntaa ja iankaikkista elämää siellä. Rinnakkaisevankeliumit kertovat kuitenkin sen, että Jeesus julisti juutalaisille Jumalan valtakuntaa eikä ollut tullut pakanoille mitään julistamaan. (Matt 15:24.) Evankeliumin sanoma lähetettiin pakanoille ensimmäisen kerran vasta kolme vuotta Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen. (36 jKr: Apt 10.) Sitten kahdentoista vuoden kuluttua pakanat ottivat suurella joukolla vastaan pelastuksen sanoman, kun Paavali saarnasi sitä Pisidian Antiokiassa. (45 jKr: Apt 13:14-52.)

Näistä kohdista käy selvästi ilmi, että taivasten valtakunta ja Jumalan valtakunta ovat sama asia. Matteus on ainoa evankeliumin kirjoittaja, joka puhuu taivasten valtakunnasta; muut puhuvat Jumalan valtakunnasta täsmälleen samaa tarkoittavalla tavalla. Asia tulee ilmi mm. seuraavissa lainauksissa.

"Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta." (Matt 5:3.)

"Ja hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Autuaita olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta."" (Luuk 6:20.)

"Hän vastasi ja sanoi: "Sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu." (Matt 13:11.)

"Hän sanoi: "Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi."" (Luuk 8:10.)

"Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: "Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö. Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle.'" (Matt 10:5-7.)

"Ja hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita." (Luuk 9:2.)

Vastaavia rinnakkaisia kohtia on lisää evankeliumien teksteissä useita kappaleita. Aukkoteorian puoltajat ovat erehtyneet tässäkin tulkinnassaan. He ovat nähdäkseni kuitenkin oikeassa siinä, että Jeesus pystyttää maan päälle tuhatvuotta kestävän Israelin valtakunnan, jolloin hän hallitsee Jerusalemista käsin yhdessä ylösnousseiden pyhien kanssa Israelin kahtatoista sukukuntaa. (Matt 19:28; Aamos 9:8-15; Ilm 19:15; 20:4-9; Sak 14:1-21; Jes 65:17-25; 66:15-24; 2:1-5; 4:1-6; 11:1-16; Apt 1:6.)

Seitsemän päivää ennen vedenpaisumusta

Luvulla seitsemän on tärkeä merkitys Raamatun kertomuksissa. Aukkoteorian kannattajat ottavat tämän aivan oikein huomioon. He tekevät silti myös virheitä tulkinnoissaan. Jumalan seitsemän henkeä tarkoittavat Jumalan enkeleitä, eivät sitä, että Jumalalla itsellään on seitsemän Henkeä. (Ilm 1:20; 3:1; 4:5; 5:6; 8:2.) Jumalalla on vain yksi henki, Jumalan pyhä henki, joka on yhteinen isälle ja pojalle ja kaikille Jumalan lapsille. (Efe 4:4,30; Room 8:9-11; Joh 14:14-23.)

Toinen virhe on Nooan ajan tulvan kuvauksessa. (The Fountains of Noah's Flood and the Windows of Heaven) Siinä väitetään, että vettä tuli syvyyden lähteistä lisää maapallon meriin ainakin seitsemän päivän ajan ennen kuin sade alkoi. Tätä perustellaan siten, että jätetään tulkinnasta pois se jae, jossa kerrotaan seitsemän päivän merkitys kertomuksessa. (1Moos 7:6-12.) Aukkoteorian kannattajat luulevat, että Nooa meni arkkiin seitsemän päivää ennen kuin taivaan akkunat avautuivat ja alkoi sataa maan päälle. Kun otetaan huomioon kertomus jakeesta neljä alkaen, niin havaitaan Jumalan kertoneen Nooalle etukäteen, että sade alkaa seitsemän päivän kuluttua. Sinä aikana Nooan tuli päästää eläimet arkkiin ja mennä itsekin sinne sisälle.

1.Mooseksen kirja:
7:4 Sillä seitsemän päivän kuluttua minä annan sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä ja hävitän maan päältä kaikki olennot, jotka olen tehnyt."
7:5 Ja Nooa teki näin, aivan niinkuin Herra oli hänen käskenyt tehdä.
7:6 Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, kun vedenpaisumus tuli maan päälle.
7:7 Ja Nooa ja hänen poikansa, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan menivät arkkiin vedenpaisumusta pakoon.
7:8 Puhtaita eläimiä ja epäpuhtaita eläimiä, lintuja ja kaikkia, joita maassa matelee,
7:9 meni Nooan luo arkkiin kaksittain, koiras ja naaras, niinkuin Jumala oli Nooalle käskyn antanut.
7:10 Ja niiden seitsemän päivän kuluttua tuli vedenpaisumus maan päälle.
7:11 Ja sinä vuonna, jona Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, sen toisena kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, sinä päivänä puhkesivat kaikki suuren syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat.

Maan jakaantuminen Pelegin aikana

Raamatun mukaan maa jakaantui Pelegin aikana.

"Ja Eeberille syntyi kaksi poikaa: toisen nimi oli Peleg; sillä hänen aikanaan maa jakaantui; ja hänen veljensä nimi oli Joktan. (1Moos 10:25 KJV:n mukaan)

"Ja Eeberille syntyi kaksi poikaa: toisen nimi oli Peleg; koska hänen päivinään maa jakaantui: ja hänen veljensä nimi oli Joktan." (1 Aik 1:19 KJV:n mukaan)

Kaikki vanhat kommentaarit ovat tulkinneet tämän kohdan siten, että maan asukkaat jakaantuivat eri puolille ja se tapahtui luultavasti Baabelin hajaannuksen aikana. Nuoren maan kreationistit ja muut eksyneet ovat tulkinneet tämän kohdan väärin, kun luulevat nykyisten mannerten eronneen jättimanner Pangeasta muutamassa vuosikymmenessä Nooan ajan globaalin tulvan jälkeen. Sekä globaali tulva että mannerten jakautuminen sen jälkeen ovat valitettavia virhetulkintoja Raamatusta, mikä on saanut monet totuutta rakastavat ihmiset hylkäämään Raamattuun perustuvan uskonjärjestelmän, kun heille on väitetty Raamatun puoltavan noita virheellisiä tulkintoja.

Lue artikkeli Todisteita nuoren maan kreationismia vastaan.

Aukkoteoriassa on tulkittu jae 1Moos 10:25 niin, että siinä puhuttaisiin maan jakaantumisesta Israelin hautavajoaman kohdalla. Kirjoitan tästä lisää tuonnempana. Nuoren maan kreationistien mukaan se jae kertoo nykyisten mannerten syntymisestä jättimanner Pangeasta ja siirtymisestä nykyisille paikoilleen hyvin lyhyessä ajassa Nooan ajan tulvan jälkeen. Se ei olisi tapahtunut välttämättä heti Pelegin syntymisen aikana eli 99 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen. Aukkoteoriassa lasketaan ajaksi 101 vuotta, koska siinä ei oteta huomioon sitä, että Arpaksad syntyi Nooan ollessa 502-vuotias eli kaksi vuotta vedenpaisumuksen jälkeen. (1Moos 11:10; 7:11.) Lukusana 500 vuotta aiemmassa kohdassa ei ole tarkka luku vaan likiarvo. Nooa sai kolme poikaa ollessaan noin 500 vuotta vanha. (1Moos 5:32.) Nämä pojat – Seem, Haam ja Jaafet – eivät olleet välttämättä kolmosia. Seem oli vanhin, Haam keskimmäinen ja Jaafet nuorin. (1Moos 10:21.)

Peleg eli 239 vuotta samoin kuin hänen poikansa, Regu. (1Moos 11:18-21.) He elivät yhtä aikaa 209 vuotta. Kun sanotaan, että maa jakaantui Pelegin päivinä, ei sen ole pakko tarkoittaa hänen syntymäpäiväänsä vaan se voi tarkoittaa myös hänen elinaikaansa. Maa saattoi siten jakaantua milloin tahansa 239 vuoden aikana Pelegin eläessä. Nimi Peleg viittaa kuitenkin siihen, että maa olisi jakaantunut hänen syntyessään. (peleg, palag: jakaa; jakaantua) Lapsen nimi annettiin jonkin siihen liittyvän tapahtuman mukaan. (1Moos 25:20-26; 29:32-35; 35:16-19.) On myös toinen selitys Pelegin nimelle ja sen liittämiselle maan jakaantumiseen. Raamatun henkilöt saivat joskus itselleen toisen nimen elämänsä myöhempien vaiheiden aikana. Näin tapahtui Jaakobille, Saraille ja Abramille. (1Moos 17:5,15; 32:28/29; 35:10.) Ehkä Peleg sai nimensä sen vuoksi, että eli siihen aikaan, kun Baabelin hajaannus tapahtui?

Olen kirjoittanut maan asukkaiden jakaantumisesta ja kansojen synnystä erikseen toisessa artikkelissa. Kansojen hajaantuminen liittyy osittain Baabelissa tapahtuneeseen kielten sekoittamiseen. Eri puolilla maapalloa elävät ihmiset puhuvat eri kieliä, joten on mahdollista, että maan asukkaat jakaantuivat vasta Baabelin hajaannuksen aikana, joka tapahtui noin vuonna 2250 eKr. Vedenpaisumus ajoittuu vuoteen 2460 eKr, sikäli kuin juliaanisen kalenterin mukaan lasketut ajat pitävät paikkansa. Niissä voi olla virheitä, joten nämä luvut ovat vain suuntaa-antavia. Väliä Baabelin hajaannuksen ja vedenpaisumuksen välillä on ollut kuitenkin liki 200 vuotta. (210 vuotta arvioni mukaan)

Jumala sekoitti Baabelin kansan kielet ja hajotti heidät yli kaiken maan. (1Moos 11:1-9.) Tämä on vaikuttanut kaikkialla maapallolla siten, että kielet ovat syntyneet. Kielet kehittyvät alueellisesti ja eriytyvät toisistaan sitä kautta, mutta Raamatun kirjaimellisen tulkinnan mukaan kielten sekoittaminen oli Jumalan vaikutusta. Jos kansojen esi-isät olisivat hajaantuneet eri maanosiin sata vuotta ennen Baabelin hajaannusta Pelegin syntymän aikaan, olisi tämä Baabelin tapaus ymmärrettävä paikallisena asiana. On sillä tosin voinut olla myös kauaskantoisemmatkin seuraamukset, mutta vain siten, että Herra sekoitti Baabelin asukkaiden lisäksi muualla asuneiden ihmisten kielet samaan aikaan.

Todennäköisin selitys Baabelin hajaannukselle on tulkita se pelkästään hengellisenä kielikuvana ja esikuvana nimeltään kristittyjen ihmisten jakautumisesta erilaisiin lahkoihin, joissa kussakin kannatetaan katolisten isien kehittämiä oppeja kolmiyhteisestä jumalasta ja ikuisesta piinahelvetistä. Ne ovat alkuisin muinaisen Babylonin mysteeriuskonnosta, josta ne ovat levinneet Persian zarathustralaisuuden kautta Egyptiin ja Lähi-itään, muinaiseen Kreikkaan ja Rooman valtakuntaan. Myös juutalaiset fariseukset omaksuivat niitä oppeja Babylonian pakkosiirtolaisuudessa etenkin koskien sielun kuolemattomuuden ja ikuisen piinahelvetin oppeja. Myöhemmin katolinen kirkko yhdisti pakanalliset opit, juutalaiset tarut ja kristinuskon omaksi uudeksi uskonnoksi, jota suurin osa nykyään elävistä "kristityistä" edustaa muodossa tai toisessa.

Raamatun kirjaimellisen tulkinnan mukaan maan kansat jakaantuivat nykyisille mantereille vasta vedenpaisumuksen jälkeen, samoin kuin kaikki eläimet. Se ei voi olla totta luonnontieteellisen tutkimuksen mukaan. Totuus kielten synnystä ja ihmisten hajaantumisesta eri mantereille on kuitenkin tieteiden osoittama totuus ja Raamatun kertomukset ovat pelkästään hengellisiä kuvia ja liittyvät sielun pelastusta koskevaan sanomaan. Jumala kertoo meille näiden juutalaisten tarujen kautta hengellisiä totuuksia, joita vain harvat ja valitut ymmärtävät oikein. :-)

Sumerin (Raamatun Sinear) asukkaat palvelivat joidenkin kristillisten lähteiden mukaan Baabelin kaupungissa epäjumalia ja rakensivat sinne temppelin, jossa oli korkea taivaaseen asti ulottuva torni. He uhrasivat siellä epäjumalille kuten auringolle, kuulle ja tähdille: taivaan sotajoukolle. (vrt. Apt 7:42) He eivät halunneet levittäytyä Jumalan lisääntymiskäskyä totellen maan eri reunoille vaan alkoivat rakentaa yhtä kaupunkia, minne asettua asumaan. (1Moos 1:28; 9:1.) Herra puuttui tapahtumiin ja hajotti heidät yli kaiken maan, niin että he lakkasivat rakentamasta kaupunkia.

Aukkoteorian mukaan hepreankielen sana "peleg" tarkoittaa maan jakaantumista siten, että pieni vesikanava tulee erottamaan kahta maakaistaletta toisistaan. Pohjois- ja Etelä-Amerikan mantereiden irtaantuminen Euroopasta ja Afrikasta ei ole heidän mielestään ollut mahdollista Pelegin aikana eivätkä tieteelliset tosiasiat tue tätä teoriaa. He uskovat maan jakaantumisen tarkoittaneen paikallista maan jakaantumista Israelissa suuren hautavajoaman alueella, joka ulottuu Etiopiasta Punaisen meren kautta Kuolleeseen mereen ja siitä pohjoiseen Jordan-joen uomaa pitkin.

Meren pinta oli teorian mukaan alhaisempi pian Nooan tulvan jälkeen kuin mitä se on nyt. Meren pinta on noussut mm. Välimeren alueella Nooan jälkeen, koska osa muinaisista kaupungeista on veden alla. Tämän todistaa meren pinnan olleen nykyistä alempana. Koska meren pinta on ollut matalampi, ovat eläimet ja ihmiset päässeet kuivaa pitkin tai saaria myöten Australiaan ja Pohjois-Amerikkaan. Meri on edelleen matala Indokiinan ja Australian sekä Alaskan ja Siperian välillä Beringin salmen kohdalla.

Tämä teoria kuulostaa oudolta, koska koko maapallo oli veden peitossa tulvan johdosta. Miten meren pinta olisi voinut olla alempi heti tulvan jälkeen kuin mitä se on nyt? Suuntauksen on täytynyt olla päinvastainen eli veden pinta on laskenut meressä ja maa kohonnut sen alta ylös. Tämän perusteella Aasiasta ei ole voinut olla kannasta Australiaan ja Siperiasta Alaskaan heti vedenpaisumuksen jälkeen. Toki se on voinut olla siinä myöhemmin, mutta kuinka kauan aikaa sen paljastumiseen veden alta on kulunut: sitä on vaikea sanoa.

Merenpinta on ollut teorian mukaan kilometrin matalampi ennen vedenpaisumusta kuin se on nyt. Vesi olisi siten palautunut vedenpaisumuksen jälkeen hautavajoamiin ja syvyyksiin, niin että eläimet ja ihmiset saattoivat kulkea Turkin alueelta muille mantereille. Merien pinnan nousu ja mahdollinen mannerten välisten kannasten uppoaminen mereen selittäisi sen, miksi mantereet ovat nykyään erossa toisistaan. Indonesian saaristo olisi tavallaan jäänne siitä kannaksesta, joka on yhdistänyt Australian ja Aasian.

Nuoren maan kreationistien mukaan mantereet ovat syntyneet joko vedenpaisumuksen aikana tai sen jälkeen Pelegin aikana. Jälkimmäinen teoria on ainakin Suomessa paremmin tunnettu. Mantereet ovat ensin kohonneet ylös laattojensa päälle ja alkaneet sitten vajota alas painonsa vaikutuksesta. Meren pinnan nousu vedenpaisumuksen jälkeen selittyy tällä tavalla, mutta se on alkanut vasta Pelegin ajan jälkeen, ei ennen sitä. On kyseenalaista, onko mannerten vajoaminen alas ja meren pinnan nouseminen ylös alkanut sadan ensimmäisen vuoden aikana vedenpaisumuksen jälkeen, niin kuin aukkoteorian kannattajat uskovat.

Nuoren maan kreationistien mukaan vedet pakenivat maan päältä meriin ja sinne syntyneisiin hautavajoamiin, koska maanpinta alkoi kohota nopeasti mannerten kohdalta ja vajota meren syvänteiden kohdalla. (Psa 104:5-9.) Korkeat vuorijonot muodostuivat mannerlaattojen siirroskohtiin: Andit ja Kalliovuoret Amerikkaan, Himalaja Aasiaan. Myös muut korkeat vuorijonot ovat massiivisten mannerlaattojen siirrosten tulosta tulvan jälkeen. Meren pinta laskee yhä edelleen joillakin alueilla maapallolla ja maan pinta nousee ylös. Näin esimerkiksi Pohjanlahdella, jossa meren alta paljastuu uutta maata jatkuvasti.

Christian Geology -sivustolla esitetään laskutoimitus, jonka mukaan ihminen on ehtinyt liikkua sadassa vuodessa Turkin alueelta Australiaan ja Pohjois-Amerikkaan kuivaa maakannasta pitkin. He jakavat kuljetun matkan tasan sadalla vuodella. Sen mukaan Australiaan siirryttäessä on pitänyt kulkea 80 mailia (129 km) vuodessa ja 0,34 mailia (0,37 km eli 400 metriä) päivässä. Alaskaan ei ole tarvinnut edetä niinkään nopeasti. Tässä laskussa unohdetaan se, ettei Nooan pojilla ollut aikuisia lapsia arkissa. On täytynyt mennä vähintään 20 – 30 vuotta tai vielä kauemmin, ennen kuin ensimmäiset Nooan poikien jälkeläiset ovat voineet lähteä sukukypsinä valloittamaan veden alta paljastunutta maata ja asuttamaan sitä. Laskut muuttuvat tämä asia huomioiden epäedullisiksi aukkoteorian kannalta. Jos uskotaan, ettei maa jakaantunut vielä Pelegin syntymävuotena vaan myöhemmin hänen elinaikanaan – esimerkiksi noin 200 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen samaan aikaan kuin Baabelin kielten sekoitus tapahtui (1Moos 11:1-9.) – ei näin suuria ongelmia levittäytymisnopeutta arvioitaessa tule esille.

Nuoren maan kreationistien mukaan Australia ja Pohjois-Amerikka ovat olleet kiinni alkumantereessa läheisemmin kuin aukkoteorian kannattajat uskovat. Pohjois- ja Eteläamerikka olisivat olleet kiinni Afrikassa ja Euroopassa sekä Australia Aasiassa. Matkaa Turkista muille mantereille olisi ollut vähemmän. Näin Nooan poikien jälkeläiset ovat ehtineet levitä hyvissä ajoin muille mantereille ennen Pelegin aikana tapahtunutta maan jakaantumista. Jos mantereet erosivat toisistaan myöhemmin Pelegin elinaikana eikä syntymävuonna, niin aika ja leviämisnopeus ei tuota senkään vertaan ongelmia kuin muutoin. Nooan pojista polveutuvat kaikki maapallon asukkaat ja kansat. (1Moos 9:19; 10:32.) Jossakin aikataulussa tämän on täytynyt tapahtua eikä vedenpaisumuksesta Pelegin syntymään ole kuin 99 vuotta ja Baabelin hajaannukseen arviolta 200 vuotta. Asukkaiden ja eläinten leviäminen eri maanosiin on tapahtunut tänä ajanjaksona tai pian sen jälkeen. Mantereita yhdistävä kannas Alaskan ja Venäjän sekä Australian ja Aasian välillä selittäisi paljon asioita eikä suuria mannerten siirtymisiä tarvitsisi olla tapahtunut. Jos meren pinta on noussut paljon Pelegin ajoista, niin eliöt ovat ehtineet siirtyä ennen sitä Turkista nykyisille asuinsijoilleen. Nooan arkkihan päätyi Turkin aluelle Ararat nimisen vuoren rinteelle. (1Moos 8:4.)

Nuoren maan kreationistien mukaan maapallon ikä on vain kuusituhatta vuotta ja mantereet ovat irtaantuneet toisistaan Nooan aikana tapahtuneen vedenpaisumuksen jälkeen, todennäköisesti Pelegin päivinä, tai sitten vedenpaisumuksen aikana (esim. Walt Brown). Nuoren maan kreationistit ovat vielä kauempana totuudesta kuin aukkoteorian kannattajat pitäessään totena virheellisen kirjaimellisen tulkinnan Raamatusta. Heitä on lähes mahdotonta saada näkemään totuus, koska heidät on aivopesty pitämään Raamatun jokaista kirjainta kirjaimellisesti totena – myös biologisena ja luonnontieteellisenä totuutena.


Aukkoteorian muita heikkouksia


Raamatun vaikeneminen muinaisesta maailmasta

Aukkoteorian heikkous on se, että se perustuu oletuksiin, joita ei ole kirjoitettu Raamattuun. Teoria lepää todistusten varassa, joista ei ole olemassa suoraa Jumalan sanan ilmoitusta. Aukkoteorian väitetään syntyneen Thomas Chalmersin toimesta 1800-luvun alussa ennen Darwinin kirjan "Lajien synty" julkaisemista. Sen väitetään olleen tiedossa jo Raamatun varhaisina aikoina, mutta tästä ei ole esitetty todisteita. On vain sanottu, ettei kirkossa ole huomattu aikahyppyä luomiskertomuksen ensimmäisestä jakeesta toiseen, minkä sisälle mahtuu miljardeja vuosia aikaa ja muinaisen maailman tapahtumia.

Vaikka joku teologi olisikin uskonut aukkoteoriaan ennen Darwinia tai antiikin ajan varhaisia evolutionisteja, pyrkii se sovittamaan Raamatun ilmoituksen vastaamaan nykyihmisen tieteellistä maailmankuvaa kaikkeudesta, jonka ikä on miljardeja vuosia. (viimeisimmän arvion mukaan noin 13,7 miljardia vuotta) Jos tieteen tulokset ovat oikeita iänmääritysten osalta, niin silloin Raamatussakin pitäisi olla joitakin merkkejä ikivanhasta maailmasta. Aukkoteoria pyrkii vastaamaan tähän iänmäärityksen haasteeseen. Se selittää myös jääkaudet yhden suuren jääkauden avulla, joka tuhosi elämää muinaisen maan päältä ja sai aikaan maakerrostumat eri puolille maapalloa.

Vaikka aukkoteorian kannattajat väittävät teorian syntyneen puhtaasti Raamatun pohjalta, ei se pidä paikkaansa. Thomas Chalmers yritti teoriansa avulla selittää jo siihen aikaan geologien esille tuomia arvioita maan pitkästä iästä, joka ei sopinut yhteen Raamatun kanssa, jossa määritellään maan iäksi noin kuusituhatta vuotta. Teorian synnyn pohjalla ei ole siten pelkkä Raamattu eikä Raamattu ensin vaan tiede ja sen arviot maan miljoonien vuosien iästä. Varhaiset Raamatun kääntäjät ja juutalaiset eivät sijoita aukkoa luomiskertomuksen kahden ensimmäisen jakeen väliin.

Vanhan maan kreationistit ovat ratkaisseet tieteen ja Raamatun välisen ristiriidan yksinkertaisella tavalla. Raamattu ei ole luonnontieteellinen oppikirja eikä sitä tule sellaisena tutkia. Raamattu on hengellinen kirjoituskokoelma, jota tulee tutkia hengellisesti. Luomiskertomukset ja kertomukset vedenpaisumuksesta kertovat meille hengellisiä totuuksia kielikuvien ja esikuvien kautta. Mitään muuta sanomaa ja tarkoitusta niillä ei uskoville ole. Sen vuoksi on mahdollista pitää totena tieteen ilmoittamat iänmääritykset ja uskoa Raamatun sanomaan sielujen pelastukseksi. Aamen.

Pietarin kirjeen todistus perinteisen tulkinnan mukaan

Radiometriset mittaukset ja ikämääritykset

Jos Pietari olisi tarkoittanut vedenpaisumuksella Adamia edeltänyttä muinaista maailmaa, niin miksi hän ei sano sitä asiaa selvemmin? Raamatussa on hyvin vähän todisteita muinaisesta enkelien maailman olemassaolosta, joka olisi tuhoutunut ennen Adamin luomista. Pietari ei kerro siitä asiasta kirjeessään eikä sitä tee kukaan muukaan profeetta tai apostoli. Jeesuskaan ei tuonut esille sitä asiaa. Suurin osa perusteluista on siten Raamatun ulkopuolisia tieteellisiä mittaustuloksia, joita pidetään nuoren maan kreationistien piirissä epäluotettavina. Ikämääritykset ovat heidän mukaansa tehty tueksi evoluutioteorialle eikä mittausmenetelmille ole kunnollisia perusteluita ollakseen hyväksyttyjä tieteellisiä menetelmiä.

Radiometrisillä mittauksilla voidaan mitata vain tutkittavan kohteen radioaktiivisen aineen pitoisuuksia, mutta ei näytteen ikää. Vanhan maan kreationistit pitävät näitä menetelmiä kuitenkin enimmäkseen luotettavina. Luomiseen uskovien erilaiset näkemykset maan iästä saavat evoluutioteorian kannattajat piikittelemään kreationisteja. Siihen on hyvät syyt, sillä vaatii melkoista tieteellisen evidenssin kieltämistä pitää totena Nooan ajan globaali tulva ja kuusituhatta vuotta maan ikänä. Maapallo on muodostunut hitaasti miljoonien vuosien aikana vähän kerrassaan sen sijaan, että Jumala olisi koonnut sen muutamassa tunnissa luomastaan materiasta. Universumi ja maapallo näyttävät vanhoilta, koska ne ovat vanhoja. Jotkut nuoren maan kreationistit luulevat, että Jumala on tehnyt maailman näyttämään vanhalta, vaikka se on nuori. Sellainen olisi petosta ja harhaan johtamista, jota Jumala ei voi harrastaa, jos on suora ja rehellinen.

Lue kirjoitus Todisteita nuoren maan kreationismia vastaan.

Raamatun henkilöiden vaikeneminen

Maalaisjärjellä ajateltuna Pietarin täytyi puhua Nooan ajan vedenpaisumuksesta toisessa kirjeessään kertoessaan nykyistä maailmaa kohtaavasta tulevasta tuomiosta, sillä siitä hän oli puhunut aiemminkin, jopa tässä samassa kirjeessä. (2Pt 2:5; 3:1-8) Myös ensimmäinen Pietarin kirje pitää sisällään kuvauksen vedenpaisumuksesta, mutta siinäkään ei puhuta Adamia edeltäneen maailman hukkumisesta tulvan alla. (1Pt 3:18-20) Sellaisesta tulvasta ei puhu itse asiassa kukaan Raamatun profeetoista tai apostoleista. Raamatulliset todisteet kahden luomiskertomuksen puolesta ja Adamia edeltäneen maailman tuhosta ovat siten todella ohuet.

Pietarin kirjeen sanoma

Pietarin opetusta muinaisen maailman tuhoutumisesta vedenpaisumuksessa ei voida todistaa aukkoteoriaa tukevaksi edes tutkimalla hänen käyttämiään sanoja ja löytämällä niistä viittauksia Adamia edeltäneen maailman hukkumiseen veden kautta. Lainaan tähän uudestaan Pietarin kirjeen sen kohdan, jossa hän puhuu tästä asiasta.

2.Pietarin kirje:
3:3 Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan
3:4 ja sanovat: "Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta."
3:5 Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan (ekpalai) olemassa Jumalan sanan voimasta
3:6 ja että niiden kautta silloinen maailma (kosmos) hukkui vedenpaisumukseen.
3:7 Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.
3:8 Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että "yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä."

Pilkkaajia pilkkapuheineen

Tämän kirjoituksen lähteenä olevassa artikkelissa kysytään,

"Kuka ei ole nykyään tietävinään Nooan ajan tulvasta? Mutta monet ovat tietensä tietämättään aiemmasta tulvasta, joka tapahtui ennen kuuden päivän luomiskertomusta ja joka sotkee joitakin teologisia pohdiskeluja."

Kysymykseen löytyy selvä vastaus: tämän ajan jumalattomat eivät ota kuuleviin korviinsa Nooan ajan tulvaa ja varoituksia tulevasta tuomiosta tämän katoavan maailman ylle. Tuskinpa kukaan evolutionisti ja Jumalan kieltäjä tunnustaa Nooan tulvan, vaikka siitä on kerrottu vaikka kuinka paljon heille pyhäkoulussa, koulujen uskontotunneilla, seurakunnissa ja jopa mediassa. Jumalan sanan kertomusta Nooan tulvasta pidetään satuna jopa seurakunnissa ja piirretään lapsellisia kuvia pienestä paatista, josta näkyy norsujen ja kirahvien päitä, ikään kuin kertomus vedenpaisumuksesta ja Nooan ajan tulvasta olisi pelkkää satua. Pietari ei siis tarkoittanut teologista kädenvääntöä tällä puheellaan vaan jumalattomien ihmisten epäuskoa, jotka vaeltavat himojensa mukaan kohti ikuista kadotusta. Tämä on myös selvääkin selvemmin ilmoitettu kyseisen luvun alussa, jos joku vain haluaa uskoa sanaa niin kuin se on kirjoitettu. (2Pt 3:3,4.)

On loukkaavaa, että jotkut aukkoteorian kannattajat tulkitsevat tämän kohdan siten, että Pietari puhuisi tässä niistä kristityistä nuoren maan kreationisteista, jotka eivät ole tieten tietävinään ikivanhastaan olleen maan hukkumisesta vedenpaisumuksessa. Pietari kirjoitti, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan, ja nämä eivät ole tieten tietävinään muinaisen maailman hukkumisesta vedenpaisumuksessa. Jumalan sanan ohjeiden mukaan elävä kristitty ei voi olla sellainen pilkkaaja, jota Pietari tällä profetiallaan tarkoitti. Sen vuoksi ei pitäisi osallistua itse pilkkaan ja syyttää väärin perustein nuoren maan kreationisteja.

Ikivanhastaan eli ekpalai

Kreikankielen sanonta "ekpalai" on suomeksi "(iki)vanhastaan" ja käännetty myös sanoilla "ammoisista ajoista". Sana esiintyy vain kaksi kertaa Uudessa Testamentissa: jakeissa 2Piet 2:3 ja 3:5. Tässä on edellinen kohta suomenkielisen vuoden 1938 kirkkoraamatun käännöksen mukaan.

2.Pietarin kirje:
2:1 Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.
2:2 Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi;
2:3 ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista (ekpalai) heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.
2:4 Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen (tartaroo), pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi.
2:5 Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa (arkhaiu kosmu), vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle.

Tässä kohden on käytetty sanontaa "ekpalai" Vanhan Testamentin ajan valheprofeettojen tuomiosta. Se tarkoittaa siten varmasti ainakin sitä aikaa, joka ulottui vanhan liiton valheprofeettoihin, koska heidän tuomionsa valvoo jo ammoisista ajoista lähtien. Tämä ei todista sitä, milloin enkelit on syösty syvyyteen, pimeyden kuiluihin, odottamaan tulevaa tuomiota. (2Pt 2:4.) Juuda kertoo ilmeisesti samasta enkelien kohtaamasta tuomiosta, mutta hänkään ei kerro tuomion ajankohdan ulottuvan aikaan ennen Adamia. (Jda 1:5-9.) Hän puhuu samassa yhteydessä Israelin kansan vääriä profeettoja kohdanneesta tuomiosta. Tämä tarkoittaa aikaa Mooseksen ajan (1528-1408 eKr) Bielamista (4Moos 22-24.) Israelin ja Juudan kuningasten ajan päätökseen asti (587 eKr, Jer 23:9-40.). Sodoma ja Gomorra kohtasivat tuhonsa arviolta vuonna 2069 eKr. (1Moos 14) Adamia edeltävään muinaiseen maailmaan ei näissä Raamatun kohdissa ole minkäänlaista viittausta.

Pietari erottaa kirjeessään toisistaan Nooaa edeltävän "vanhan maailman" ja sen jälkeisen "nykyisen maailman", niin kuin Raamatussa kauttaaltaan tehdään. Raamatun historia on jaettu eripituisiin aikakausiin ja ajanjaksoihin, joista yksi on aika Adamista Nooaan, jonka päätteeksi vanha maailma hukkui vedenpaisumukseen. Tämä nykyinen maailma on sama maailma kuin se, joka hukkui veden alle, mutta se on vain uudistettu versio alkuperäisestä. Adamia edeltäneisiin aikakausiin ei tarvitse tässä kohdassa mennä. Adamia edelsi ikuiset aikakaudet ennen tämän maailman perustamista, mutta ne eivät kerro mitään ennen Adamia luodusta maailmasta. Jeesus oli silloin Isän tykönä ja loi lopulta tämän maan hänen työtoverinaan Sananlaskujen kirjan ja muun Raamatun opetuksen mukaan. (Snl 8:22,23,30; Hb 1:1-13; Joh 1:1-3; 16:28; 17:1-5; Kol 1:15-17.)

Ero ikivanhastaan olemassaolevan ja nykyisen maan välillä on näin selitettävissä ilman ristiriitaa Raamatun yleisellä tavalla jakaa maailmanajat aikakausiin. Yksi maailmankausi oli aika ennen vedenpaisumusta. Silloinen "vanha maailma" hukkui vedenpaisumuksessa ja "uusi maailma" syntyi sen tilalle: alkoi uusi maailmanaika, joka on tämä nykyinen maailmanaika. Tätä seuraa tuleva maailmanaika, jolloin Kristus hallitsee pyhien ja valittujen kanssa pakanakansoja maan päällä. (Ilm 19:15; 20: 4-9.) Näin ollen mitään muinaista maailmaa ja maailmanaikaa ei ole tarvinnut olla olemassa ennen Adamia. Raamatussa ei sellaisesta mitään puhuta, joten kaikki perustuu sittenkin vain oletuksiin ja aukkoihin Raamatun kertomuksissa.

Muinainen maailma on Pietarin toisen kirjeen toisessa luvussa kreikaksi "arkhaiu kosmu". (2Pt 2:5) Pietari tarkoittaa sillä Nooan ajan maailmaa, joka hukkui vedenpaisumukseen. Tässä käytetty aikamääre on siten eri kuin seuraavassa luvussa mainittu "ekpalai", joka kertoi ikivanhastaan olevan maailman hukkumisesta veden alle. (2Pt 3:5,6.) Kyse on kahden samaa asiaa tarkoittavan eri sanan käyttämisestä, joka rikastuttaa kerrontaa. Saman sanan toistaminen tekee lukemisesta tylsän kokemuksen ja antaa kirjoittajasta kuvan, jonka mukaan hänen sanavarastonsa on suppea. Raamatun kirjoittajat ovat pyrkineet mahdollisimman elävään ja kiinnostavaan kerrontaan samalla tapaa kuin kuka tahansa kirjoittaja. Synonyymien käyttö ei tarkoita kahdesta eri asiasta puhumista vaan on saman asian monipuolista kertomista. Suomeksikin voidaan puhua muinaisista ammoisista tai ikivanhoista ajoista, mutta ne tarkoittavat silti samaa aikakautta. Synonyymit eli samaa tarkoittavat sanat eivät todista eri aikakausista tässä tapauksessa.

Kosmos

Sanaa kosmos ei voida sitäkään käyttää todisteena Adamia edeltäneestä vedenpaisumuksesta. Sanaa käytettiin Uudessa Testamentissa yleisesti kuvaamaan tätä maapalloa, maailmaa tai kaikkeutta. Novumin sanakirja (osa 5, sivu 475) kertoo sanan kosmos esiintymisestä seuraavaa:

   "Ut:ssa kosmos esiintyy yli 180 kertaa, näistä runsaat 100 Johanneksen kirjoituksissa ja lähes 50 Paavalin kirjeissä. Yhden ainoan kerran (1Pt 3:3) sana tarkoittaa koruja, mutta kaikissa muissa sen merkitys on "maailma".
   Sanalla kosmos on tällöin useita merkitysvivahteita. Se voi tarkoittaa maapalloa tai maailmankaikkeutta, luomistyötä (Matt 13:35; Joh 21:25; Apt 17:24; Room 1:20; 1Tim 6:7; Hebr 4:3; 9:26). Sana voi myös tarkoittaa ihmiskuntaa (Matt 5:14; Joh 1:9; 3:16-19; 4:42 jne.). Sana käytetään myös johdonmukaisesti kuvaamaan ihmiskuntaa langenneena ja kapinoivana, tämän pahan maailmanajan maailmaa. (Efe 2:2; ks. myös Joh 7:7; 8:23; 14:30; 1Kor 2:12; Gal 4:3; 6:14; Kol 2:8; 1Joh 4:5; 5:19; Jaak 1:27.). Jaak 3:6:ssa sanaa käytetään kuvattaessa kielen syntejä. Kosmos saattaa merkitä myös maallista omaisuutta. (Matt 16:26; 1Kor 7:31.)"

Käsittelen myöhemmin tässä kirjoituksessa toista kreikankielen sanaa, "aion", ja sen monikkomuotoa "aionas", joka tarkoittaa maailmanaikaa tai aikakautta. Sitä sanaa on käytetty niin ikään tukemaan aukkoteoriaa, joten sanan käsitteleminen tässä kritiikissä on tarpeellista.

Aurinko, kuu ja tähdet

On vielä syytä huomata se, että nykyinen maa ja nykyiset taivaat ovat edelleen ne samat taivaat ja sama maa, jotka olivat ennen vedenpaisumusta, tapahtuipa se sitten ennen Nooaa tai ennen Adamia. Raamatussa ei puhuta kahden täysin eri maailman luomisesta, joissa olisi omat taivaat ja maa. Koska luomiskertomuksessa sanotaan Jumalan luoneen auringon, kuun ja tähdet neljäntenä päivänä, ei tätä maailmanaikaa edeltävää oletettua maailmaa ole perinteisen tulkinnan mukaan ollut olemassa. (1Moos 1:13-18.)

Vanhan maan kreationistit perustelevat auringon, kuun ja tähtien luomista neljäntenä päivänä niiden uudelleenluomisella. (1Moos 1:13-18.) Ne olisivat olleet tämän teorian mukaan olemassa hamasta ikuisista ajoista asti, mutta kylmentyneet ja sammuneet aikojen saatossa, jolloin niistä olisi jäänyt jäljelle pelkkää vettä. Teoria selittäisi tähtitieteilijöiden määrittämät pitkät etäisyydet tähtien välillä ja sen, että kaukaisimpien galaksien valo näkyy maapallolla. Aikaa tähän on vierähtänyt teorian mukaan 13,7 miljardia vuotta. Tämä teoria tähtien etäisyydestä voi olla totta, mutta Raamatussa ei ole sellaista opetettu. Koska Raamatussa ei ole sellaista kirjoitettu, pitäisi tähän teoriaan suhtautua hyvin kriittisesti ja etsiä kirjoituksista lisäperusteluja muinaisen maailman olemiselle. Tähän astiset perustelut eivät kestä kunnollista sanalla koettelemista.

Raamatun tulkinnassa tulisi pyrkiä siihen, että kirjoituksia tulkitaan pelkästään tai enimmäkseen hengellisinä opetuksina eikä niitä tulisi soveltaa luonnontieteellisiin faktoihin. Raamatun luomiskertomuksia ja kertomuksia vedenpaisumuksesta ei tule tulkita kirjaimellisesti historiallisina totuuksina. Ne ovat hengellistä puhetta ja opettavat meille asioita ihmisen vastuusta moraalisista valinnoista Jumalan edessä, seurakunnasta ja Kristuksesta, sielujen pelastumisesta ja ikuisesta tuomiosta. Maailman iästä ja luomisjärjestyksestä saadaan totuudellista tietoa tieteellisen tutkimuksen kautta, ei Raamatusta. Jos Raamatun kirjaimellinen tulkinta on ristiriidassa tieteellisen tutkimuksen tulosten kanssa, niin silloin kirjaimellinen tulkinta on virheellistä ja tieteellinen evidenssi todennäköisemmin totta.

Raamatun käännösten todistusvoima

Aukkoteorian tukena esitetyt Raamatun kohdat on käännetty kyseenalaisesti tukemaan teoriaa. Vaihtoehtoiset käännökset ovat kielentuntijoiden mukaan jopa todennäköisemmin oikeita kuin tämän artikkelin alussa esitetyt versiot. Vaikka osa käännöksistä olisi oikein aukkoteorian kannattajien tulkinnan mukaan käännettynä, voidaan ne silti ymmärtää ilman ristiriitaa tukemaan perinteistä näkemystä, jonka mukaan Raamatussa ei puhuta kahden eri maailman luomisesta eri aikoina vaan yhden maailman luomisesta yhtäjaksoisena luomisprosessina.

Luomiskertomuksen toisen jakeen käännös tarkoittaa sitä, että maa tuli autioksi ja tyhjäksi. Tietenkin se tuli ensin autioksi ja tyhjäksi, koska Jumala ei ollut luonut vielä mitään muuta kuin taivaat ja maan! Elävät kasvit ja olennot luotiin vasta sen jälkeen, kun maa ja taivaat oli ensin luotu. Tämä on ihan looginen järjestys luomiselle, sillä kasvit ja eläimet ovat tarvinneet kasvualustan eli maan, jossa ne ovat voineet elää. Jumala ei luonut ensin kasveja ja eläimiä liitämään avaruudessa vaan hän loi ensin aution ja tyhjän maan, johon loi sitten kasvit ja elävät olennot. Yksinkertaista, mutta loogista ja totta.

Raamatussa ei puhuta missään kohden suoraan kahdesta vedenpaisumuksesta vaan ainoastaan yhdestä. Se, että maa oli alussa veden peitossa, autio ja tyhjä, ei todista mitään siitä, että ennen Adamia olisi ollut olemassa toinen muinainen maailma, joka tuhottiin ja jäi veden alle. Se voi ihan yhtä hyvin kertoa sen, että maa oli yhden ainoan kerran luoduksi tulemisen aikana ensin vesikerroksen peittämä, mutta Jumala kutsui kuivan esille pian sen jälkeen. Tämän ensimmäisen vesipeitteen alle ei voinut hukkua mitään eläviä olentoja, koska ne luotiin vasta tämän jälkeen. (1Moos 1:1-11.)

Jesajan todistus

Jesajan kirjan kuvaus luomisesta ei ole sekään aukkoteoriaa tukeva. Hepreankielen sana "tuhuu", joka on myös luomiskertomuksessa (1Moos 1:2.), voidaan kääntää suomeksi sanoilla "turha", "tyhjä", "erämaa", "autiomaa" tai "ei mitään". Näin ollen Herran sana on täysin ymmärrettävä tämän käännöksen mukaan:

Jesaja:
45:18 Sillä näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan - hän on Jumala - joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä turhaan (tyhjän vuoksi) luonut, asuttavaksi hän sen valmisti: Minä olen Herra, eikä toista ole.

Vaikka tämä jae käännettäisiin aukkoteorian kannattajien suosimalla tavalla, ettei Herra luonut maata autioksi, niin se voidaan ymmärtää silti aiemmin selitetyllä tavalla: maan piti olla ensin autio ennen kuin siihen voitiin mitään elävää luoda. Sama koskee enkeleiden muinaista oletettua maailmaa. Jos se oli olemassa, niin silloinkin on maa täytynyt luoda ensin tyhjäksi ja autioksi, minkä jälkeen enkelit on voitu panna sitä asuttamaan. Raamattu ei tue kuitenkaan sellaista näkemystä, jonka mukaan enkelit tarvitsevat maapallon asuinpaikakseen. He ovat Jumalan luona taivaassa eivätkä maan päällä. (Jes 6; Ilm 5:2,11; 7:11; 8:2-5; Matt 18:10.) Jopa saatanalla on ollut pääsy Jumalan poikien kanssa Jumalan eteen. (Job 1:6; 2:1.) Näin ollen aukkoteorialle ei löydy paljonkaan raamatullisia perusteita.

Enkelten kapina

Raamatussa puhutaan kahdenlaisista enkeleistä: langenneista ja lankeamattomista Jumalan enkeleistä. (Ilm 12:7-19; Tuom 13:21,22.) Molemmat on luotu ennen Adamia, sillä Jumalan pojat – joiksi enkeleitä kutsutaan – riemuitsivat silloin, kun Jumala loi tätä maapalloa. (Job 38:4-7.) Nämä enkelit eivät olleet varmaankaan langenneet syntiin vielä tuolloin, koska iloitsivat Jumalan teoista. Sen sijaan käärme, joka petti Eevan ja langetti hänet syntiin Edenin puutarhassa, on perinteisen tulkinnan mukaan ollut Lucifer eli saatana, langennut enkeliruhtinas jo ennen Eevan kohtaamista. (1Moos 3:1ss.)

Enkeleiden luomisen ajankohtaa ei kerrota Raamatussa, mutta kaikesta päätellen heidän on täytynyt olla olemassa jo ennen Adamin luomista. Yleensä on uskottu myös se, että saatana enkelijoukkoineen lankesi ennen ihmistä ja ennen tämän maapallon luomista. Lankeemuksen paikaksi on arveltu Jumalan taivasta, joka ei ole tätä luomakuntaa, mutta myös maapallolla sijainnutta Eedenin puutarhaa on ehdotettu Hesekielin ja Jesajan kirjoissa olevaan Herran sanaan vedoten. (Jes 14:11-20; Hes 28:11-20.) Aukkoteorian kannattajat sijoittavat lankeemuksen muinaiselle maapallolle aikaan ennen Adamia.

Itse pidän saatanan lankeamisen ajankohtaa Edenin puutarhaan sijoittuvana. Näin ollen myös saatana on ollut niiden enkelien joukossa, jotka riemuitsivat Jumalan kätten teoista eli maan luomisesta. (Job 38:4-7.) Hän lankesi pian tämän jälkeen ja vietteli myös Eevan syntiä tekemään. Tästä syystä Hesekielin kuvaus Tyyron kuninkaasta on sijoitettu Edenin puutarhaan. (Hes 28:11-19.) Saatana lankesi syntiin siellä ja siellä myös Aatami teki syntiä ensimmäisen kerran. Laajalti suojaavasta kerubista tuli silloin ihmisen pahin vihollinen. Toki voidaan sanoa niinkin, että ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse: vain minä voin aiheuttaa moraalisilla valinnoillani ja teoillani sen, että joudun kadotukseen, ikuiseen tuhoon ja kuolemaan. Kukaan muu ei ole siihen syyllinen. Minä olen se, joka syntiä tekee – saatana ei tee sitä syntiä puolestani eikä saatana ole syypää tekemääni syntiin. Minä olen syyllinen ja syntinen, niin että ansaitsen kuoleman, eron Jumalasta.

Ilmestyskirjassa on kohta, jossa kerrotaan taivaassa syttyneestä sodasta. (Ilm 12:7-9.) Maallikot ovat tulkinneet tämän sodan perinteisesti siten, että se kuvaa aikaa ennen Adamia, jolloin saatana nousi enkeleidensä kanssa kapinaan Jumalaa vastaan ja heitettiin pois taivaasta, koska he eivät voittaneet. Jos tulkinta on oikein, niin silloin Ilmestyskirjan kuvaus hypähtää ajassa yllättäen taaksepäin huimasti, koska sitä ennen on kerrottu Israelin (vaimo) kansaan syntyneestä poikalapsesta, Messiaasta Jeesuksesta. (Ilm 12:1-6.) Toinen tulkinta onkin se, että saatana heitettiin ulos taivaasta pian Jeesuksen biologisen syntymän jälkeen. Jos Ilmestyskirja etenee aikajärjestyksessä tässä luvussa, niin silloin se tulkinta on virheellinen ja saatana heitetään ulos vasta vähän ennen Kristuksen toista tulemusta.

Kolmas tulkinta on se, että saatana heitettiin ulos taivaasta Jeesuksen vielä eläessä. (Joh 12:31) Neljäs tulkinta on se, että saatana heitettiin ulos taivaasta Kristuksen herättyä ylös kuolleista. Saatanalla oli siihen asti pääsy Jumalan tykö syyttämään valittuja heidän synneistään. Kun synnit oli sovitettu ja ikuisesti anteeksisaatu, niin syyttäjällä ei ollut sen jälkeen pääsyä Jumalan eteen taivaassa. Viides tulkinta on se, että saatanalla on edelleen pääsy Jumalan eteen syyttämään valittuja, mutta hänet heitetään ulos taivaasta vähän ennen Kristuksen toista tulemusta. (Ilm 12) Niin kuin huomaat, on tulkintoja monia, mutta kristityt eivät ole yhtä mieltä siitä, mikä niistä on varmasti oikea.

Vaikka enkelit olisivat nousseet kapinaan jo ennen tämän maailman luomista, niin se ei todista aukkoteoriaa todeksi. Enkelit ovat voineet asua Jumalan taivaassa aina siihen asti, kunnes maailma luotiin, ja vielä senkin jälkeen oli saatanalla pääsy Jumalan eteen. (Job 1:6; 2:1) Tämä todistaa sen, että enkelit ja saatana ovat voineet olla Jumalan tykönä taivaassa vielä lankeemuksen jälkeen, joten he eivät ole tarvinneet maapalloa asuinpaikakseen ennen lankeemusta eivätkä sen jälkeen. Siitä huolimatta demonit asuvat nyt maapallolla ja langenneiden ihmisten sydämen pimeydessä ja pimeyden kuilussa, kunnes paljastuvat ja tulevat sieltä esiin: kunnes riivaajat ajetaan ulos riivatuista ihmisistä, joita seurakunnissa yhä vielä on. Riivaajat ja riivatut hakeutuvat sinne, missä Jeesuksen kristuksen nimeä mainitaan, joko totuudessa tai valheen peittämiseksi. (Matt 7:21-24)

Oletetaan, että paholainen heitettiin ulos taivaasta Kristuksen kuolleista heräämisen jälkeen. Se sopisi yhteen historian tapahtumien kanssa. Perkeleen maahan heittämistä seurasi kristittyjen kohtaamat vainot. Jeesuksen apostolit maksoivat hengellään sen, että pitivät kiinni Jeesuksen todistuksesta ja turvasivat Karitsan vereen. (Ilm 12:10-13.) He pelastuivat ja siitä syystä myös maan päällä olevat Jumalan lapset voivat riemuita: kaikki ne, joiden asumus on taivaassa. (Ilm 13:6; Efe 2:6.) Perkeleellä on vain vähän aikaa ja hän käy sotaa suuressa vihassa niitä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus ja usko. (Ilm 12:10-18; 14:12.) Tämä ilmoitus ulottuu meidän päiviimme asti, sillä pedon valtakunta alkaa heti tämän luvun jälkeen Ilmestyskirjan profetioissa. (Ilm 13:1ss.)

Jos sota taivaassa tarkoittaa Kristuksen kuolleistanousemisen ja taivaaseen astumisen aikaa, jää epäselväksi se, missä ja milloin saatana lankesi syntiin. Oma näkemykseni on se, että tämä tapahtui Edenin puutarhassa heti pian luomisen jälkeen. Adam vietti puutarhassa muutamia päiviä tai kuukausia, koska nimitti kaikki eläimet, jotka Herra toi hänen tykönsä. Myös avioelämä Eevan kanssa on voinut kestää jonkin aikaa. Saatana on tullut Edenissä kateelliseksi Jumalaa kohtaan, koska ihmiset ovat palvoneet Herraa eivätkä häntä. Saatanaa on tämän lisäksi harmittanut se, että ihminen tehtiin Jumalan kuvaksi eikä hänen kuvakseen. Saatanaa harmitti myös se, että luomakunta annettiin ihmisen haltuun eikä hänen johdettavakseen. Siinä syitä kapinaan ja lankeemukseen.

Nämä ovat tietysti pelkkiä spekulaatioita, mutta en usko siihen, että saatana olisi ollut kauan aikaa langenneessa tilassa Jumalan puuttumatta asioihin. Voi olla, että erehdyn, mutta nykyisen ihmisten asuttaman maailman lyhyt historia – 6000 vuotta – tuntuu naurettavan lyhyeltä verrattuna aukkoteorian mukaisiin yli 600 miljoonaan vuoteen ennen Adamia, jotka olisivat vierähtäneet saatanan hallitsemassa muinaisessa maailmassa. Olipa niin tai näin, niin joka tapauksessa on selvää, etteivät enkelit ole tarvinneet maapalloa voidakseen olla olemassa. Ne kiitävät taivaan avaruuksissa ja asuvat syntisten ihmisten sydämissä, pimeyden kätköissä. Enkeleillä on ollut aikoinaan myös pääsy Jumalan eteen, vaikka ne olivat langenneita: ainakin saatana pääsi Jumalan eteen syyttämään valittuja. (Ilm 12; Job 1:6; 2:1)

Kirkkauden enkelit ovat Jumalan luona taivaassa, joka ei ole tätä luomakuntaa. (Ilm 5:2,11; 2Kor 5:1-10.) Siten on ainakin teoriassa mahdollista, että saatanan lankeemus olisi tapahtunut sittenkin taivaissa sijaitsevassa Jumalan valtakunnassa eikä maan päällä, niin kuin aiemmin arvelin. Toinen vaihtoehto on se, että maan päällä tapahtunut lankeemus vaikutti taivaassa asti. Suojeleva ja ihmistä puolustava henki heitetään ulos taivaasta isän kasvojen edestä, kun ihminen lankeaa syntiin ja alkaa palvella sitä: kun ihminen paatuu ja menettää Jumalan hänelle antaman elämän hengessä. (Room 6:15-23; Efe 4:20-24; Matt 18:10)

Kun ruumis lankeaa, niin henki sinkoutuu alas taivaasta siihen ruumiiseen, jossa lankeemus on tapahtunut. Jokaisella ihmisellä olisi tämän teorian mukaan oma suojelusenkeli, henki taivaassa isän tykönä, mutta se henki muuttuu pahaksi ihmisen langetessa syntiä tekemään ja sitä palvelemaan. Toisaalta nämä kuvaukset voivat olla pelkkiä kielikuvia, jotka kertovat ihmisen olevan taivasten kirjoissa paatumiseensa asti. Kun paatuminen tapahtuu, pyyhitään nimi pois elämän kirjasta ja ihminen heitetään kuvaannollisesti ulos Edenin puutarhasta, paratiisista, joka on taivaassa isän Jumalan luona. (Ilm 3:1-5; Hes 28:11-19; 1Moos 2-3)

Jos sielu kääntyy takaisin Jumalan tykö, lähettää Jumala suojelevan hengen (enkelin) sen ihmisen ruumiiseen ja pelastaa hänet. (Psa 34:8) Tämä enkeli ja Jumalan pyhä henki kuvaisivat yhtä ja samaa asiaa: Jumalan hengen vaikutusta ihmisessä ja sielun varjeltumista hengen pyhityksen kautta iankaikkiseen elämään.

Enkelten koti

Raamatussa ei sanota suoraan milloin ja mihin enkelten maailma luotiin. Enkelit on kuitenkin luotu ennen tämän maailman perustamista, koska he riemuitsivat maan tekemisestä. Näin on kirjoitettu:

Job:
38:4 Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.
38:5 Kuka on määrännyt sen mitat - tottapa sen tiedät - tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse?
38:6 Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven,
38:7 kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?

Jumalan pojat ja aamutähdet täytyy tarkoittaa enkeleitä, koska ihmistä ei ollut vielä luotu tähän maailmaan. (vrt. Jes 14:11-20.) Ilmeisesti nämä enkelit eivät olleet langenneita enkeleitä, koska he riemuitsivat Jumalan kätten teoista. Tämä Jobin kirjan kohta todistaa samalla sen, että enkelit on luotu ennen maapallon luomista, vaikka maapallo olisikin ikivanha. He eivät tarvitse siten maapalloa ollakseen olemassa. On kyseenalaista uskoa sen vuoksi siihen, että muinainen maapallo olisi luotu heitä varten ja heidän hallittavakseen.

Taivasten taivaat mainitaan usein Raamatussa ja se on tämän luomakunnan ulkopuolella oleva Jumalan läsnäolon paikka tai olotila Hengessä. (Psa 68:33; 1Kn 8:27; 2Kor 5:1-10.) Enkelit kulkevat taivaan ja maan väliä, mutta heitä ei ole luotu maanpäällistä elämää varten ennen Adamin luomista. (1Moos 28:12; 17:22; Joh 1:51.) Asumuksensa säilyttäneet enkelit eivät lisäänny suvullisesti niin kuin ihmiset, mutta langenneille enkeleille se on ehkä mahdollista. (Matt 22:30; Jda 1:6,7.) Osa Jumalan pojista (enkeleistä? Job 38:4-7) on ottanut itselleen vaimoja ihmisten lapsista ja saanut jälkeläisiä, joista tuli muinaisen ajan sankareita. (1Moos 6:4.) Tätä on tapahtunut ennen Nooan ajan vedenpaisumusta ja vielä sen jälkeen. Tästä päätellen myös enkelit voivat langeta yhä edelleen. He ovat fysiikaltaan kuolemattomia lankeemukseensa asti, mutta jos he lankeavat ja yhtyvät ihmisten tyttäriin, tulee heistä kuolevaisia olentoja. He jatkavat olemistaan vielä kuolemankin jälkeen henkinä, mutta ovat menettäneet ruumiinsa, joka heillä oli sitä ennen: taivaallinen ja hengellinen kirkkauden ruumis. (vrt. 1Kor 15:35-58.)

On todennäköisempää, että Mooseksen kirjassa ja Juudaan sekä Pietarin kirjeissä mainitut enkelit ovat riivaajahenkiä, jotka asuvat syntisten ihmisten sydämen pimeydessä ja syvyyden kuiluissa. Ne saavat ihmisen luulemaan suuria ja kuvittelemaan liikoja itsestään. Ne vaikuttavat seurakunnissa sielullisissa ihmisissä, joissa ei Jumalan henkeä ole. Ne opettavat riivaajien oppeja ja valehtelevat, niin että saavat ihmisen pitämään totena epätosia tapahtumia ja virheellisiä opetuksia. Ne voivat tehdä aitoja ihmeitä, mutta eivät paranna sairaita. Sen sijaan ne valehtelevat parantavansa sairaita ja herättävänsä kuolleita, mutta sitä ei todellisuudessa tapahdu, vaikka Jeesuksen nimi mainitaan. He ajavat toisistaan ulos riivaajia Jeesuksen nimessä, mutta riivaajat eivät lähde ulos, koska ulosajajat ovat itsekin riivattuja: miten riivaaja voisi ajaa ulos riivaajan? (Matt 7:21-24)

Näitä riivattuja sielullisia ihmisiä kutsutaan jättiläisiksi, koska he luulevat suuria itsestään, vaikka ovat mitättömyyksiä. Jeesus meni kuolleista heräämisen jälkeen pyhässä hengessä näiden riivattujen ihmisten tykö ja saarnasi heille voittoa kuolemasta. (1Piet 3:18-20) "Hengessä meneminen" on sama asia kuin "hengen vaikutuksesta meneminen". (Matt 4:1) Jumala herätti Jeesuksen ylös kuolleista henkensä kautta ja teki hänen ruumiistaan elävän henkensä kautta ja siinä samassa pyhässä hengessä Jeesus saarnasi riivaajien hengille kuolleista heräämisen jälkeen. (Room 8:9; 1Piet 3:18-20) Tämä on totuus Raamatun kirjoitusten mukaan, jos vain tahdot sen uskoa.

Lue artikkeli Katoliset tarut Jeesuksesta paljastettuina.

Enkelit ovat palvelukseen lähetettyjä henkiolentoja. (Hb 1:6,7,14.) Ne voidaan nähdä luonnollisin silmin, jos Jumala niin tahtoo. (2Kn 6:16,17; Apt 1:9-12.) Ne ovat kuitenkin perusolemukseltaan näkymättömiä henkiolentoja. Daavid kirjoitti pelastettujen kiitosvirteen näin:

"Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka pelkäävät häntä ja pelastaa heidät" (Psa 34:8.)

Jumalan enkelien tehtävä on välittää sanomaa Jumalalta ihmisille ja varjella Jumalan kansaa. (2Moos 13:21; 14:19; 3:1-14; Apt 7:30-35; 1:9-12; Lk 1:26-37; 2:9-15.) Kirkkauden enkeleiden olinpaikka on Jumalan luona taivaassa. (Ilm 5:2,11; 8:2-4.) Langenneet enkelit ovat tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita, pahuuden henkiolentoja taivaan avaruuksissa. (Efe 6:12.) Niillä on valta vaikuttaa maan päällä Jumalan antamissa rajoissa. (Job 1:6ss.; 2:1ss.) Osa langenneista enkeleista asuu riivaajina ihmisten sydämissä: ne ovat pahoja henkiä ja demoneita. (Matt 12:43-45; Apt 19:15-16)

Enkelit kannattelevat Jumalan valtaistuinta, joka on taivas. Tästä voisi päätellä, että enkelit ovat taivaiden avaruuksissa olevia henkiolentoja riippumatta siitä ovatko he langenneita vai eivät, mutta Jumalan valtaistuinta kannattelevat enkelit eivät ole silti langenneita pahuuden henkiolentoja vaan he ovat hyviä valon enkeleitä, eivätkä tee ikinä syntiä. (2Kn 19:15; Psa 99:1; Jes 37:16; 66:1; Hes 10:19; Efe 6:12-18.) Kerubien kannattamalla valtaistuimella voidaan tietysti ymmärtää liiton arkki ja sen päällä oleva armonistuin, jota kerubit suojelivat siivillään. Jumala puhui Moosekselle liiton arkin armoistuimelta, kahden kerubin välistä. (2Moos 25:22.) Kerubit eivät ole silti vain ihmisten käsin tehtyjä enkeleiden patsaita vaan ne ovat eläviä henkiolentoja, jotka välittävät Herran sanan ja suojelevat Jumalan kansaa. (Dan 6:22/23; 9:21ss.)

Mitä hengelliseen näkymättömään maailmaan tulee, niin enkelit ovat siellä Jumalan luona ja voivat ilmestyä maan päälle ilman, että heidän täytyy kulkea miljardeja vuosia avaruuden läpi sitä ennen. Henki voi ilmestya ruumiissa Jumalan tahdosta silmänräpäyksessä fysiikan lakeja vastaan. Näkymätön henkien maailma on yhtä aikaa olemassa tämän näkyvän maailman kanssa. Jumalan taivaan sijoittaminen tämän kosmoksen yläpuolelle voi olla oikea tulkinta, mutta tämän lisäksi Jumalan taivas on hengellinen maailma, joka menee yli ihmisen ymmärryksen eikä siellä noudateta tämän maailman fysiikan lakeja ja lainalaisuuksia.

Milloin saatana lankesi syntiin?

Milloin saatana ja hänen enkelinsä lankesivat syntiin? Sitä ei sanota suoraan Raamatussa. Käärme, joka vietteli Eevan Edenissä syntiin, oli ovelin kedon eläimistä. (1Moos 3:1ss.) Tämä viittaa siihen, että saatana olisi langennut jo ennen ihmistä. Toisen vietteleminen syntiin on sekin paha rikkomus Jumalaa vastaan. Siihen pystyy vain joku sellainen, joka on tehnyt ensin itse syntiä. (Mt 18:6)

Enkelit olivat olemassa jo silloin, kun maapalloa tehtiin. He riemuitsivat Jumalan luodessa tätä maata. (Job 38:4-7.) Tuskinpa vain saatana oli tässä riemuitsevien enkelien joukossa? Jos hän oli langennut ennen tämän maailman luomista, niin on vaikea ymmärtää, miksi hän olisi iloinnut Jumalan luomistöistä? Ei se tietenkään ihan mahdotonta ole, sillä saatana voi saada nautintoa synnistä, vaikka sitä ei sanotakaan suoraan Raamatussa. Tämän maailman luominen olisi antanut siten saatanalle uuden työkentän, jossa harjoittaa pahuuttaan. Siinä on ollut kerrakseen syytä iloon, ellei Jumala pidä saatanaa jo nyt kärsimysten alaisena ja rankaise häntä hänen synneistään. Siltä ei kuitenkaan vaikuta, koska saatana saa tehdä tuhotyötään siihen rajaan asti, mitä Jumala sallii hänen tehdä. Saatanan tuomio näyttäisi odottavan Kristuksen toista tulemusta, mutta siihen asti maailma on annettu hänen valtaansa. (1Joh 5:19; Efe 1:1-3; 6:12; Matt 4:8,9.)

Oma tulkintani on se, että saatana lankesi maailman ja ihmisen luomisen jälkeen Edenin puutarhassa. Tätä teoriaa puoltavat kuvaukset syntiinlankeemuksesta ja Hesekielin kirjan kuvaus Tyyron kuninkaasta, joka on saatanan arkkityyppi. (1Moos 3:1ss.; Hes 28:11-19) Saatana oli langennut ennen kuin hän vietteli Eevan syömään kielletystä puusta, mutta hän saattoi hyvinkin olla niiden enkelien joukossa, jotka riemuitsivat maailman luomisesta. (Job 38:4-7) Saatana lankesi vasta ihmisen luomisen jälkeen, kun näki, että Jumala antoi maailman ihmisen hallittavaksi. Saatana olisi halunnut olla tämän maailman valtias ja Jumala antoikin sen hänen haltuunsa Aatamin syntiinlankeemuksen jälkeen. Tähän on liittynyt ilmeisesti jonkinlainen kaupankäynti Jumalan kanssa, Hesekielin kirjan sanoman mukaan. (Hes 28:11-19)

Jeesuksen sanojen mukaan saatana on ollut valehtelija ja murhaaja alusta asti. (Joh 8:44.) Kreikankielen alkua tarkoittava sana "arkhe" voi viitata tässä maapallon ja kosmoksen luomiseen, mutta käytännössä se tarkoittanee aikaa Edenin puutarhassa saatanan lankeemukseen asti.

Edenissä ollutta käärmettä on pidetty eräänlaisena saatanan ruumiillistumana. On sanottu, että paholainen meni käärmeeseen ja toimi sen kautta. Hepreankielessä käytetty sana on tässä kohden "nahash". Se tarkoittaa käärmeen lisäksi muinoin elänyttä lohikäärmettä, josta Job kirjoittaa. (Job 26:13; vrt. Ilm 12:7-9.) Lohikäärme ei ole ollut maassa mateleva eläin vaan se on ollut ilmeisesti liskomainen otus, jolla on ollut jalat. Jesajan kirjan mukaan se on voinut jopa lentää eli sillä on täytynyt olla myös siivet. (Jes 14:29.) Lohikäärmeen taksonominen luokitus ei ole tässä yhteydessä kuitenkaan kovin tärkeää. Tärkeää on se, että käärme vietteli Eevan syntiin. Sitten on hyvin todennäköistä vielä se, että lohikäärme on pelkkä hengellinen kuva paholaisesta, mutta sillä ei ole mitään vastinetta luomakunnassa matelijoiden joukossa.

Käärme oli ovelin kaikista kedon eläimistä. (1Moos 3:1.) Hepreankielen sana on tässä kohden "aruum". Se on suomeksi ovela, viekas, viisas, järkevä tai taloudellinen. Sanaa käytetään kuvaamaan syntistä oveluutta vain yhden kerran Raamatussa. Se on Jobin kirjan kohta, jossa Elifas syyttää Jobia väärämielisestä viekkaudesta ja pahuudesta. (Job 15:5.) Muualla sana tarkoittaa ylipäätään järkevyyttä, viisautta tai taloudellisuutta. (Snl 12:16,23; 13:16; 14:8,15,18; 22:3; 27:12; Job 5:12.) Pelkästään tämän sanan perusteella ei voida sijoittaa käärmeen lankeemusta Adamia edeltäneeseen aikaan. Näyttää siis vahvasti siltä, että käärme lankesi Edenin puutarhassa ennen kuin vietteli Eevan, mutta ei ollut langennut vielä ennen maailman luomista. Aatami lankesi vasta sen jälkeen, kun Eeva oli ensin syönyt kielletystä puusta saatanan viettelemänä.

Iankaikkisen tulen rangaistus on tehty perkelettä ja hänen kanssaan langenneita enkeleitä varten siitä syystä, että he lankesivat syntiin ennen Aatamia ja Eevaa. (Matt 25:41ss.) Siihen tuleen heitetään lopulta myös ne ihmiset, jotka ovat syntiä tehneet, mutta eivät ole katuneet ja kääntyneet pois pahuudestaan Jumalan tykö saadakseen syntinsä anteeksi. (Ilm 20:10-15) Jokainen tuomitaan oikein tekojensa mukaan sen miehen kautta, jonka Jumala on siihen tehtävään määrännyt: ihmisen kristuksen Jeesuksen kautta. (Joh 5:27-30; Apt 17:22-31)

1Moos 6:4 vielä kerran

Enkelit esiintyvät Raamatussa usein miehen muodossa. (1Moos 18:1ss; Apt 1:9-12.) Jumalan pojiksi nimetyt miehet ottivat ennen vedenpaisumusta ja sen jälkeen ihmisten tyttäriä naisikseen ja saivat lapsia heidän kanssaan. (1Moos 6:4.) Nämä olivat muinaisen ajan kuuluisia sankareita, jättiläisiä. Tämä antaa syytä epäillä, josko langenneet enkelit olisivat olleet se humanoidien rotu kadonneessa maailmassa? Tämä vaihtoehto pidetään varteenotettavana aukkoteorian kannattajien keskuudessa. Myös monet aukkoteoriaa vastustavat kristityt pitävät tätä kuvausta enkeleitä koskevana. Siitä ei voitane olla kuitenkaan täysin varmoja, koska myös ihmisistä käytetään nimitystä enkeli, Jumalan poika tai jopa jumala, elohim. (Mal 3:1, Johannes Kastaja; Israelin tuomarit ja päämies Mooses, Psa 82:1-8; 2Moos 4:16; 7:1; 21:6; 22:8; 1Sam 2:25; Jeesus kristus, Nasaretilainen, Joh 10:33-36; Psa 45; Hebr 1:8-9)

Yksi tulkinta jakeesta 1Moos 6:4 on se, että "Jumalan pojat" ovat olleet Jumalan kansaan kuuluneita ihmisiä, jotka eivät olleet kuuliaisia Jumalalle vaan harjoittivat haureutta vastoin hänen tahtoaan. On myös mahdollista, että kyse on pelkästä juutalaisesta tarusta vailla mitään totuuspohjaa historiassa. Juutalaiset ovat käyttäneet tätä tarinaa apunaan opettaessaan kansalleen hengellisiä asioita ja korkeaa moraalia. Sitä samaa tekivät myös Pietari ja Juuda kirjoittaessaan tästä asiasta. (2Piet 2:4, Jda 1:6ss.) He eivät vahvistaneet kirjoituksellaan tarinoiden historiallista totuutta vaan käyttivät niitä apuna moraalisen opetuksen ja varoituksen antamiseen. Juuda viittaa kirjeessään myös toiseen juutalaiseen taruun, joka ei ole totta. Se on nimeltään Mooseksen taivaaseen astuminen. Sitten hän viittaa myös Etiopialaisen Eenokin kirjaan, joka sisältää niin ikään juutalaisia taruja. On hyvin todennäköistä, että Juuda ei ole pitänyt kaikkia näitä taruja totuutena, vaikka on käyttänyt niitä apunaan varoittaessaan seurakuntaa lihan himoista ja haureudesta.

Johannekselle uutta Jerusalemia näyttänyt enkeli mittasi ruovolla uuden Jerusalemin. Hänen saamansa mittatulos muurin korkeudesta oli 144 kyynärää ihmismitan mukaan, joka on enkelin mitta. (Ilm 21:15-17.) Tätä voidaan pitää virheellisesti todistuksena siitä, että enkelit ovat ihmisiä tai että muinaiset enkelit ottivat ihmisten tyttäriä naisikseen ja saivat heidän kanssaan lapsia. (1Moos 6:4.) Mitään sellaista yhtymäkohtaa tällä kohdalla ei ole. Siinä kerrotaan vain hieman omaperäisellä tavalla se, että enkeli suoritti mittauksen ihmisten käyttämän mitan avulla. On silti totta, että ihmisiä sanotaan Raamatussa usein enkeliksi ja enkelit on kuvattu siellä ihmisten kaltaisina olentoina, jotka ovat syöneet ja juoneet. He ovat olleet miehiä, jotka ovat herättäneet homoseksuaaleissa seksuaalisia himoja ja ovat voineet itsekin harjoittaa seksiä naisten kanssa. (1Moos 6:4; 18-19) Osa Herran enkeleistä on ollut mahdollisesti ihmisiä sen sijaan, että he olisivat olleet palvelukseen lähetettyjä henkiolentoja, taivaallista sotaväkeä. (1Moos 18-19; 32:24-32; Joos 5:13-15) Varmoja tästä asiasta ei voida kuitenkaan olla.


Raamatullinen aikalinjaus maapallon menneisiin, nykyisiin ja tuleviin maailmoihin


Tämä teksti on käännös sivulta http://www.christiangeology.com/theworlds.html artikkelista Understanding the Biblical Difference Between the Words "World" and "Earth". Se ei ole siis minun näkemykseni siitä, mikä on raamatullinen aikalinjaus menneisiin, nykyisiin ja tuleviin maailmoihin. Se on aukkoteorian kannattajien tulkinta asioista kyseisellä sivustolla, joka on poistettu myöhemmin (lieköhän kristityt geologit tulleet lopulta järkiinsä ja hylänneet aukkoteorian).

Opas kaavion 14 pisteeseen (yläpuolella)

1 Ensimmäisen "taivaan ja maan sukupolvi" on kaukaisessa menneisyydessä. Silloin luotiin ensimmäisen kerran kaikki olevainen ja tästä kertoo jae 1Moos 1:1. Raamattu ei kerro tarkkaa aikaa tälle tapahtumalle eikä sitä tee tiedekään.

2-3-4 Kun Lucifer teki syntiä, kuolema ja turmelus tulivat fyysiseen maailmaan ja alkoivat muuttaa sitä. Kuoleman esiintyminen muinaisessa menneisyydessä paljastuu kambrikauden fossiileista, jotka ajoitetaan 500 – 600 miljoonan vuoden päähän hyväksytystä ajoitusmenetelmästä ja geologisesta taulukosta riippuen.

5 Muinaisen maailman loppupäiviä kohden aurinko ja koko fyysinen kaikkeus olivat pimenemässä ja kylmenemässä. Tapahtui suuria geologisia mullistuksia ja tulvia, jotka edelsivät kaikkeuden rakenteen lopullista katastrofaalista romahtamista. Elämä maan päällä tuhoutui. Lämpötila maan pinnalla vajosi roimasti suuren jääkauden lopulla.

6 Maa-planeetta ja avaruus (syvyys) ovat nyt kylmiä, pimeitä ja suurten vesimäärien peittämiä, jotka ovat viskoutuneet avaruuden ylitse. Vesien lähteenä olivat kuolevat tähdet. Näin päästään luomiskertomuksen aikaan jakeessa 1Moos 1:2.

7 Jumala sanoo "Tulkoon valo," (1Moos 1:3) ja alkaa uudistaa vanhan maapallon pintaa uusilla elävillä olennoilla "lajiensa mukaan". Hän uudistaa tähdet ja taivaat ja tekee jaon alla olevan kaikkeuden (universe) ja Hänen valtaistuimensa välille korkeimmassa taivaassa. Hän tekee ihmisen maan tomusta ja antaa hänelle vallan kaikkien fyysisten olentojen ylitse. Hän käskee häntä "jälleentäyttämään" (replenish) (vertaa 1Moos 1:28 ja 9:1) maan vihjaten käsitykseen, jonka mukaan maan päällä oli ollut aiemmin luotujen olentojen rotu, joka maailma on sittemmin kadonnut. Seitsemän päivää ovat Jumalan profeetallisen rakenteen siemen, jonka mukaan hän kohtelee ihmisiä uudelleenluodussa maailmassa. Kun käärme viettelee Eevan ja Aatamin rikkomuksiin, saatana saa jälleen voiman ja vallan fyysisen maailman (cosmos) valtiaana. Kuolema astuu sisälle uuteen maailmaan. Herra teurastaa lampaan 1Moos 3:21 (ks. myös Ilm 13:8.) ja pukee miehen ja hänen elinkumppaninsa. Tämä teko aloittaa profetiat tulevasta Vapahtajasta, joka on kerran hallitseva kaikkia olentoja.

8 Monta vuosisataa sen jälkeen, kun ihminen luotiin ja lankesi syntiin, hänen lajinsa on moninkertaistunut määrällisesti ja maa on täynnä väkivaltaa. Koska ihmisen elinikä on erittäin pitkä Adamista Nooaan, ihmissuku ja pahuus lisääntyvät molemmat valtavasti. Jumala lähettää tulvan ja tuhoaa kaiken lihan paitsi Nooan perheen ja arkissa olevat eläimet.

Tulvan seurauksena sääolosuhteet muuttuvat, elinikä vähenee ja tulvan jälkeinen maailma on hyvin erilainen paikka. Nooahin käsketään myös (kuten Adaminkin) "jälleentäyttää" maailma. Nooan jälkeläisten ja eläinten käsketään lisääntyä ja täyttää maapallo, niin että uudet luodut korvaavat tulvaa edeltäneen maailman asukkaat.

10 Ihmiskunnan historian noin kuusituhatvuotisen historian lopulla, aikana, johon viitataan "viimeisinä päivinä" profeettojen kirjoissa, maa on täynnä Nooan jälkeläisiä ja suurta väkivaltaa, ja Jumala varoittaa ihmisiä kehottaen heitä muuttumaan mieleltään ja ottamaan vastaan hänen Poikansa, Herra Jeesus Kristus, pelastajanaan ennen kuin nykyinen maailma alkaa tuhoutua.

11 Suuri tuleva ahdistus lankeaa maapallon ihmisten päälle, kun Jumala tuomitsee nykyisen pahan maailman lähettäen ruttoja, sotaa ja vuodattaen vihansa pelastumattoman ihmiskunnan päälle. Herra kääntyy takaisin Israelin puoleen asioinensa. Antikristus paljastuu, kun saatana ottaa itselleen ruumiin. (inkarnoituu)

12 Herra Jeesus Kristus palaa maan päälle; muokkaa uudeksi maan pinnan ja taivaat; herättää Kristuksessa poisnukkuneet ja Vanhan Testamentin pyhät; alkaa hallita jäljelle jääneitä ihmisiä ja hänen kansaansa Israelia Daavidin valtaistuimella Jerusalemissa (katso Matt 19:28.); ja lukitsee saatanan sinetillä syvyyden kuiluun vankeuteen tuhanneksi vuodeksi.
Vaikka saatana on sidottu syvyyden kuiluun tuhanneksi vuodeksi, kuolema on edelleen läsnä (katso Jes 65:20) ihmisille (mutta ei kuolleistanousseille pyhille) ja rangaistus on säädetty tottelemattomille. Toisaalta ne ihmiset, jotka jäävät eloon ahdistuksen aikana taivasten valtakuntaan ja ne, jotka syntyvät sinä aikana, saavat hyötyä pidennetystä eliniästä Herran uudeksitekemisen ansiosta. (katso Jes 65:22)

13 Saatana päästetään irti syvyyden kuilusta ja hän viettelee monia ihmisiä kapinaan Herran Jeesuksen Kristuksen valtakuntaa (kuninkuutta) vastaan. Hyökkäys jää lyhyeksi yritykseksi. Ne poltetaan tuhkaksi niille sijoilleen, jotka seuraavat saatanaa ja saatana heitetään tuliseen järveen. Viimeinen tuomio alkaa ja kuolleet tuomitaan. Ne, jotka seisovat tällä tuomiolla, eivät ole Kristuksessa ja ovat eläneet ristiä edeltävänä ja sen jälkeisenä aikana, myös tuhatvuotisen valtakunnan aikana. Ne, joiden nimiä ei ole Karitsan elämän kirjassa, heitetään tuliseen järveen yhdessä kuoleman ja tuonelan kanssa. Kaikkeus (universe) ja kaikki sen ainekset tuhotaan (kulutetaan loppuun) kosmisessa tulimyrskyssä.

14 Jumala luo uuden taivaan ja maan. Jakava "meri" (katso Ilm 21:1), joka oli kerran olemassa Jumalan valtaistuimen ja hänen universuminsa välillä, on nyt kadonnut. Ihmiset, jotka havaittiin arvollisiksi Karitsan elämän kirjaan kuljetetaan tulien lävitse uuteen taivaaseen ja maahan; heidän annetaan syödä Elämän Puusta ja he saavat kuolemattomuuden; ja he asuvat sitten Isän Jumalan luona, Herra Jeesus Kristus (Hänen Poikansa), ja Pojan Morsian (pelastunut seurakunta, katso Ilm 22:17.), maailmassa, jolla ei ole loppua ikuisesta ikuiseen.

Kritiikki

Yleistä asiaa

Tässä kirjoituksessa on paljon hyvää ja oikeaa asiaa. Herran tulemuksen jälkeen on vielä olemassa pakanakansoja, joita Jeesus Kristus ja kuolleistanousseet pyhät hallitsevat tuhat vuotta. (Ilm 19:15; 20:4-9.) Ihmisiä syntyy ja kuolee, kun he tekevät syntiä; elinikä on silti paljon pidempi kuin se on nyt. (Jes 65:17-25; 66:15-24.) Herra hallitsee kansaansa Israelia Jerusalemista käsin, jossa on Daavidin valtaistuin, ja kaksitoista apostolia hallitsevat yhdessä hänen kanssaan. (Matt 19:28; Sak 14:1-21; Jes 2:1-5; 9:5,6.)

Milloin meistä tulee kuolemattomia?

Kyseenalaista on se, saavatko pelastuneet pyhät kuolemattomuuden vasta sen jälkeen, kun viimeinen tuomio on ohitse ja he saavat syödä elämän puusta, joka on uudessa Jerusalemissa. Paavalin mukaan meidät puetaan kuolemattomuuteen jo ylösnousemuksen hetkellä. (1Kor 15:35-58; 1Tess 4:13-17.) Tämä tapahtuu tuhat vuotta ennen elämän puusta syömistä. Elämän puun hedelmät ovat silti kansojen tervehtymiseksi ja elämän puusta syöminen on autuaitten osa, joten on välttämätöntä syödä siitä, jotta voi saada ikuisen elämän. (Ilm 22:1,2,18,19.)

Tulen läpi pelastuminen

Valittujen ja pyhien kuljettaminen tämän maailman ulkopuolella olevaan uuteen maahan nykyisen universumin palamisen lävitse on myös kyseenalainen tulkinta. Me pelastumme ikään kuin tulen lävitse Herran sanan mukaan, mutta sen tulen ei tarvitse olla tämän nykyisen maailman paloa. (1Kor 3:11-15.) Tuli on koetteleva itse kunkin teot, kestävätkö ne Jumalan edessä ja saadaanko niistä armopalkka. (Rm 2:28,29; 1Kor 4:5.) Tämä viittaa pikemmin uskovien motiivien tutkimiseen kuin kirjaimelliseen tulen läpi pelastumiseen. Tuli on kielikuva siitä Jumalan sanan kautta tapahtuvasta koettelusta ja tutkinnasta, jonka kohteeksi kaikki ihmiset Herran edessä joutuvat Kristuksen tulemuksen jälkeen.

Maailman katoaminen

Apostoli Johannes kirjoitti, että tämä maailma katoaa ja sen himo katoaa myös. (1Joh 2:15-17.) Tarkoittiko hän sillä sitä, että nykyinen maa ja taivas poltetaan loppuun, niin ettei tästä koko kosmoksesta jää mitään jäljelle? (Ilm 20:10-15; 2Pt 3:5-13.) Tarkoittiko hän sitä, että kadotetut sielut ja hengetkin tuhotaan, niin ettei kenenkään tarvitse kärsiä ikuisesti kuoleman jälkeen, ei edes perkeleen? Jotakin tällaista näyttäisi kirjoittajan mielessä liikkuvan. Suomennan yhden kappaleen artikkelista "The Relationship of Flesh and Spirit Physical Things vs. Spiritual Things". http://www.christiangeology.com/body.html)

Pelastumaton mies ja nainen, ne, jotka ovat syntyneet vain kerran (suom. huom. eivät ole syntyneet uudesti ylhäältä), ovat ikuisessa vaarassa. Koska pelastumattoman miehen ja naisen ruumis sekä sielu ovat sidotut tämän nykyisen maailman kuolleeseen henkeen, niin silloin, kun tämän maailman fyysiset rakenteet ja henkiset komponentit (mukaan lukien "Kuolema") heitetään tuliseen järveen, (katso Ilm 20:13-15.) ne ikuiset sielut, elävät tai jo kuolleet, hävitetään (will perish) niiden kanssa.

Tämä on perinteistä katolista Raamatun tulkintaa vastaan, jossa opetetaan päättymätöntä kärsimystä tulisessa järvessä. Viime aikoina on tuotu kuitenkin esille paljon perusteltuja näkemyksiä, joiden mukaan kärsimys tulisessa järvessä olisikin kestoltaan rajallinen eikä päättymätön. Historian tutkiminen on paljastanut sen, että oppi sielun kuolemattomuudesta ja ikuisesta piinahelvetistä on saanut alkunsa muinaisesta Babyloniasta. Se on kulkenut sieltä Persian zarathustralaisuuden kautta Egyptiin (Kuolleiden kirja) ja Kreikkaan (Homeros ja Platon), kunnes päätyi juutalaisten fariseusten ja katolisen kirkon kautta koko nimeltään kristittyyn maailmaan. Nämä katolisen kirkon kehittämät opit ovat selvääkin selvempiä harhaoppeja, joista Jumalan lapset luopuvat viimeisenä aikana. (Lue lisää tästä linkistä)

Tämän taivaan ja maan katoamisesta tulen polttamisen kautta ollaan myös eri mieltä kristittyjen keskuudessa. Osa uskoo niin, että Jumala tuhoaa tämän nykyisen maan ja taivaan vain osittain tulella. Hän uudistaa sen jälkeen tuhotun planeetan ja perustaa tämän maan päälle iankaikkisen rauhan ajan valtakunnan. (Ilm 21:1ss.) Tämä on todennäköisesti oikea tulkinta. Tämä uudistettu maa on oleva se paikka, jossa vanhurskaat saavat elää ikuisesti autuaina yhdessä herran Jeesuksen kristuksen kanssa ja Jumala on oleva meidän keskellämme, koska me olemme Jumalan asumus hengessä. (Ilm 21)

Käskikö Jumala täyttää maan ensimmäisen kerran vai uudestaan?

Opetus siitä, että Jumala käski Adamia ja Eevaa täyttämään maa uudestaan, perustuu hyvin pitkälle vanhaan kuningas Jaakon käännökseen. (1Moos 1:28.) Muut käännökset suosivat käännöksissään toista vaihtoehtoa, jossa käytetään englanninkielen verbin "replenish" sijasta verbiä "fill", joka tarkoittaa ylipäätään täyttämistä. Siihen ei sisälly ajatusta uudelleen täyttämisestä niin kuin verbiin replenish Aukkoteorian kannattajien mielestä. Etuliite "re" tarkoittaa heidän mukaansa sitä, että jokin asia tehdään uudestaan.

Tästä päätellen kuningas Jaakon käännöksen tekijät näyttäisivät uskoneen, että Jumala käski Adamia ja Eevaa täyttämään maa toistamiseen, mikä olisi viittaus siihen, että maa on ollut joskus aiemmin täytetty asukkailla. Herra käyttää sitä samaa verbiä, kun käskee Nooaa lisääntymään ja täyttämään maa vedenpaisumuksen jälkeen. (1Moos 9:1.)

Tämä tulkinta on kuitenkin väärä. 1500-luvun Elisabetin aikaisessa englanninkielessä verbi "replehish" tarkoitti "täyttää kokonaan", ei "täyttää uudelleen". Uudelleentäyttämisestä puhuminen ihmisen kohdalla on sitä paitsi järjetön väite, koska ihmisiä ei ollut aukkoteoriankaan kannattajien mielestä ollut olemassa ennen Adamia. Miten ihminen olisi voinut täyttää maailman uudelleen ihmisillä, kun ihmisiä ei ollut aiemmin ollut olemassa?

Hepreankielen verbi "mala" tarkoittaa joissakin Raamatun kohdissa sellaista täyttämistä, jossa täytetään jotakin uudestaan. Jos teoria ennen muinoin hävinneestä maailmasta on totta, niin silloin se tarkoittaa useimmissa kohdissa uudelleentäyttämistä. Verbin perusmerkitys on kuitenkin täyttää ilman viittausta uudestaan tapahtuvaan täyttämiseen. Se on käännetty englanniksi verbillä "fill" useimpiin kohtiin.

Kun Herra käski eläinten lisääntyä ja täyttää maa, käytetään siinä kohdassa verbiä "fill" kuningas Jaakon käännöksessä. (1Moos 1:22) Koska samassa luvussa on käännetty ihmisille annettu lisääntymiskäsky verbillä "replenish", pitävät aukkoteorian kannattajat tätä varmana merkkinä siitä, että aukkoteoria oli käännösten tekijöiden kanta luomiskertomuksen ja Raamatun tulkintaan.

Pelkästään verbin "mala" perusteella tällaista tulkintaa ei ole oikeutettua tehdä. Siihen ei sisälly etymologisesti sellaista merkitystä kuin verbiin replenish. "Mala" esiintyy usein kohdissa, joissa ei puhuta jälleen täyttämisestä vaan ensi kertaa tapahtuvasta täyttämisestä. Näin esimerkiksi silloin, kun israelilaiset täyttivät Egyptin maan lisääntyessään runsaasti. (2Moos 1:7.) Israel tuli kansaksi vasta Egyptin maassa, sillä Jaakobin kanssa Egyptiin lähti vain 70 sielua. (2Moos 1:5.) He eivät voineet siten täyttää maata uudelleen vaan se tapahtui Egyptissä ensimmäisen kerran. Samalla tavalla voidaan ymmärtää se, että ihmiset ja eläimet saivat alussa käskyn täyttää maa ensimmäisen kerran jälkeläisillä eikä Jumala vihjaa siinä kohdassa aiemman luomakunnan olemiseen.

Jos Adamia edeltävä muinainen maailma olisi ollut olemassa ja asia olisi tärkeä, niin luulisi Herran ilmoittaneen sen asian selvemmin? Nyt todistukset pohjautuvat aukkoihin Raamatun luomiskertomuksessa, mikä ei ole lainkaan luottamusta herättävä asia. Kuningas Jaakon käännöksen luotettavuus on myös tehty kyseenalaiseksi monissa eri käännösten vertailuissa ja päädytty paikoin sanatarkempiin versioihin kuten Jay P. Green Seniorin sanatarkkaan käännökseen. Ei sekään tietysti virheetön ole ja jokainen kyseenalainen kohta Raamatussa tulisi tarkistaa hepreankielisestä Raamatusta ynnä sanan käytöstä Raamatun ulkopuolisessa saman ajan kirjallisuudessa. Senkään jälkeen ei voida aina olla täysin varmoja siitä, että käännös on oikein. Pieni epävarmuus Raamatun tulkinnassa on inhimillinen välttämättömyys, josta kannattaa pitää kiinni. Se mahdollistaa mielen muuttamisen myöhemmin, jos on ensin vilpittömästi erehtynyt jonkin tulkinnan tai opin kohdan suhteen.

Saatana ihmisruumiissa?

Kirjoittajan mukaan saatana paljastuu, kun hän inkarnoituu lopun ajan ahdistuksen aikana. Antikristuksen sanotaan toisin sanoen olevan saatana ruumiillisessa muodossa. Raamatun ilmoituksen mukaan antikristus näyttäisi olevan kuitenkin ihminen eikä langennut enkeli. (2Tess 2:1-12; Ilm 13:1-18; 19:19-21.) Saatana on näkymätön henki ja Jumalan vastustaja, joka pitää tottelemattomuuden lapsia synnin orjuudessa. (Efe 2:1-3; 2Tim 2:26) Koko maailma on Johanneksen mukaan pahan vallassa. (1Jh 5:19.) Saatana on Jumalan hengelle vihamielinen henkivalta, joka hallitsee synnin orjia, mutta Jumala ohjaa pyhän hengen vapaudessa niitä, jotka Jeesuksen kristuksen omia ovat. (Rm 8:4-16; Gal 5:13-26.)

Ilmestyskirjan ensimmäisestä pedosta eli pedon valtakunnan kuninkaasta sanotaan, että hän nousee syvyydestä. (Ilm 11:7; 17:8.) Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että peto on saatana, joka on ollut syvyydessä. Saatana heitetään syvyyteen vasta Kristuksen tulemuksessa. (Ilm 20:1-3.) Nykyisenä maailmanaikana hän saa villitä ihmisiä ja vietellä heitä maan päällä, mutta syvyydessä olevat enkelit eivät voi toimia maan päällä, koska ovat vankeudessa. (Mt 4:1-11; Lk 8:30-33; vrt. 2Pt 2:4; Jda 1:6.)

Jotta tästä näkemyksestä saadaan lisävarmuus, pitää meidän ymmärtää, mitä Raamatun kirjoittajat ovat kulloinkin syvyydellä tarkoittaneet. Käsittelin tätä asiaa jo aiemmin, mutta uusi katsaus on hetken kuluttua tarpeellinen. Oma näkemykseni syvyydestä nousevasta pedosta on se, että hän on ihminen, mutta hän ei ole itse saatana ruumiillisessa muodossa. Sen lisäksi peto on myös valtakunta, jonka Kristus tuhoaa tulemuksessaan. Peto on siten kahta eri asiaa: valtakunta ja sen valtakunnan johtaja. (ks. Dan 7:12)

Mikä meri on kyseessä?

Olen kirjoittanut merestä tässä kirjoituksessa jo aiemmin. Löydät tekstin tästä linkistä.

Kirjoittaja pitää Ilmestyskirjan "merta" eräänlaisena erottavana väliseinänä Jumalan valtaistuimen ja tämän maailman välillä. (Ilm 21:1.) Tämä meri poistuu viimeisen tuomion jälkeen, kun nykyinen maa ja taivas palavat lakaten olemasta. (Ilm 20:9-15; 2Pt 3:5-13.)

Meri erotti tämän maailman Jumalan valtaistuimesta jo luomiskertomuksen alkujakeissa. Meri muodostui ennen Adamia tuhoutuneen kosmoksen sammuneista tähdistä vapautuneesta vedestä, joka leijui avaruudessa. Myös maapallo täyttyi kokonaan vedellä muinaista maata kohdanneessa vedenpaisumuksessa, mitä seurasi yksi suuri jääkausi 10.000-14.000 vuotta sitten. Jumala erotti uuden luomisen toisena päivänä taivaanvahvuuden alla olevat vedet niistä vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä. (1Moos 1:1-8.) Vahvuuden Jumala nimitti taivaaksi. Näin vedet erottavat Jumalan valtaistuimen tästä maasta ja ovat alkuisin muinoin kuolleista tähdistä. Tähtien jäähtyessä ja sammuessa niistä jäi pelkkää vettä jäljelle. Tämä vesi on nyt jäätyneenä erottamassa Jumalan valtaistuinta tästä maailmasta.

Luomiskertomusten vedet tarkoittavat perinteisen tulkinnan mukaan maan pinnalla olevia ja maasta nousevia vesiä sekä pilvissä tai niiden yläpuolilla lähiavaruudessa oleita vesimassoja. Uudemman teorian mukaan vedenpaisumuksen aikana taivaan akkunoista satanut vesi olisi ollut maan ylemmissä ilmakehän kerroksissa ollutta jääksi tiivistynyttä vettä. (1Moos 7:11-8:2.) Kaikki suuret syvyyden lähteet ovat olleet sitä vettä, joka jäi alussa puristuksiin ja varastoon maan alle Jumalan kutsuttua kuivan esiin. (1Moos 1:1-10.) Niistä pursusi vettä samalla kun satoi maan päälle neljänkymmenen päivän ajan. niin maa peittyi veden alle hukuttaen kaiken elollisen vuoden ja kymmenen päivän ajaksi. Syvyyden lähteistä tullut maanalainen vesi teki tehtävänsä. (1Moos 7:11; 8:2.)

Koska maan päällä oli vettä luomisen alussa niin paljon, että koko maapallo peittyi veden alle, niin eikö tämä samainen vesimäärä ole voinut peittää maapalloa uudelleen veden alle? Niin on voinut tapahtua. Maapallolla ollut vesi ei ole lentänyt täältä pois avaruuteen vaan on edelleen varastoituna Etelämantereen ja Grönlannin jäätiköihin, järviin, jokiin ja merien hautavajoamiin, vuorten sisälle ja maan kuoreen pohjavesivarastoihin ja maakerrostumiin. Osa vedestä on varastoitunut eläviin olentoihin ja kasveihin.

Ilmestyskirjassa mainitaan Jumalan valtaistuimen edessä ikään kuin lasinen meri. (Ilm 4:6.) Johannes näki pedosta ja sen nimestä ja sen nimen luvusta voiton saaneiden pyhien seisovan ikään kuin lasisella merellä, joka oli tulella sekoitettu. (Ilm 15:2.) Ehkä tästä on muodostunut sellainen käsitys, että Jumalan valtaistuimen ja tämän maailman välillä olisi ikään kuin lasinen meri, joka muodostuu siitä vedestä, joka mainitaan luomiskertomuksen alussa? (1Moos 1:6-8.)

Raamatun tutkijoiden mukaan merellä voi olla useampia eri merkityksiä. Ilmestyskirjan kolmannessatoista luvussa nousee merestä ensimmäinen peto, joka kuvaa lopun ajan valtakuntaa. (Ilm 13:1ss.; Dan 2:40-45; 7:8-27; 8:18-27.) Tämä meri voi tarkoittaa kansakuntia tai sitten Välimerta. Danielin kirjan neljäs peto on Rooman valtakunta ja se on noussut uudelleen jaloilleen Välimeren maissa vallaten koko Euroopan valtapiirinsä alle. Meren vastineeksi todellisuudessa kelpaa siis sekä Välimeri että kansojen paljous. (Jes 17:12; 42:10; 57:20; Jer 6:23; 51:42; Hes 26:3.)

Uudessa maassa ja uusissa taivaissa ei liene samassa merkityksessä kansoja kuin nyt on maan päällä, koska Jumalalla on vain yksi kansa. Tämä ei tee tyhjäksi sitä ilmoitusta, että Jumalan valtaistuimen luona on pelastuneita sieluja kaikista kansoista, kielistä, kansanheimoista ja sukukunnista. (Ilm 7:9.) Vaikka kansoja on monia, ovat ne Isässä Jumalassa ja Kristuksessa niin kuin yksi kansa, Jumalan yhteenliittämiä morsiussieluja. (vrt. Hes 37:15-22.) Se, ettei uudessa maassa ole enää merta voisi selittä tällä seikalla: kansat ovat kadonneet eikä eri kansallisuus ole enää erottava tekijä ihmisten välillä. Samalla myös kieliongelmat lakkaavat aiheuttamasta hajaannusta.

Meri oli myös vanhan liiton temppelissä oleva vesiallas, jossa pappien tuli peseytyä ollakseen rituaalisesti puhtaita. (2Ak 4:4-6.) Taivaassa ei tarvita kaikkeinpyhimmässä enää merta, jossa peseytyä, sillä kaikki ovat siellä ikuisesti puhtaita Karitsan veripesun ansiosta ja siksi, että Jumala on siellä kaikki kaikissa: pelastuneet ovat niin täynnä pyhää henkeä, etteivät he tee enää syntiä. Puhdistautuminenkin on siten tarpeetonta. (1Kor 15:24-28; Ilm 19:7,8; 1:5.)

Herran enkeli välitti Moosekselle käskyn sapatin viettämisestä Herran luomistöiden muistoksi. (2Moos 20:6-11.) Vanhan maan kreationistit käyttävät jaetta yksitoista todisteena aukkoteorian puolesta:

2.Mooseksen kirja:
20:11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

Koska tässä on sanottu meren tekeminen erikseen, pitävät he sitä todistuksena siitä, että meri tarkoittaa taivaan avaruuksissa olevaa veden paljoutta eikä alkumerta. Luomiskertomuksen alussahan lukee, että "Alussa loi Jumala taivaan ja maan." (1Moos 1:1.) Siinä ei sanota, että Jumala olisi tehnyt meren.

Luomiskertomuksessa sanotaan, että "Jumalan henki liikkui vetten päällä." (1Moos 1:2.) Koko maa oli luomiskertomuksen perusteella veden peitossa, koska Herra kutsui myöhemmin kuivan esille ja erotti kuivan alueen vedestä kutsuen sen maaksi. (1Moos 1:9-10.) Näin ollen koko maapallo oli alussa yksi suuri ja valtava alkumeri, niin että Herran enkeli kuvasi tämän meren luomista, kun antoi Mooseksen kautta sapatinkäskyn Jumalan kansalle. (Apt 7:30-35; Gal 3:19.) Se, ettei luomiskertomuksen ensimmäisessä luvussa mainita sanaa "meri", ei tarkoita sitä, ettei koko maapallon peittävä vesikerros ollut meri Jumalan silmissä ja myös Raamatun tutkijoiden mielestä. Millä muulla nimellä niin valtavaa ja niin laajalle ulottuvaa vesimäärää tulisi oikein kuvata, jos se ei ole meri? Jumala kutsuu sitä itse mereksi (jam) heti pian sen jälkeen, kun on kutsunut kuivan esiin veden alta ja nimennyt sen maaksi (erets). (1Moos 1:10.) Niin kuin kuivalla maalla (erets) oli nimi jo ennen kuin Herra sen erikseen mainitsi (1Moos 1:1.), niin oli myös merellä nimi (jam) ennen kuin Herran veden mereksi luomiskertomuksessa nimesi. Näin ollen edes meren nimi ei voi viitata siihen, että jakeen kaksi syvyys olisi ollut jokin muu meri kuin maan päällä oleva.

Se meri, joka erottaa ihmiset Jumalasta, sijaitsee ihmisen sydämessä. Kun sydän on kylmä, on sen vesi jäässä (vesi kuvaa ihmisen henkeä). Kun sydän kääntyy Jumalan tykö, sulaa jäinen meri, joka erottaa ihmisen Jumalasta. Ihmisen sydämestä tulee elävän veden lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Ihmisen sydämestä virtaa silloin Jumalan pyhä henki, joka on elävää vettä kuolleen jäätyneen veden sijasta. Meri ei erota enää Jumalan lapsia Jumalasta, kaiken luojasta. Merta ei tulevassa maailmassa ole. (Ilm 21:1)

Mitään taivaan avaruudessa olevaa merta ei ole olemassa eikä taivaan avaruus ole se syvyys, josta luomiskertomuksessa puhutaan. Tämä asia paljastuu seuraavan alaotsikon alla olevasta selityksestä "Mikä on syvyys?".

Mikä on syvyys?

Olen kirjoittanut tässä dokumentissa syvyydestä jo aiemmin. Löydät aiemman tekstin tästä linkistä.

Raamatussa toistuu usein sana "syvyys". Luomiskertomuksen alussa sanotaan:

1.Mooseksen kirja:
1:1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
1:2 Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden ("teham") päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.
1:3 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus." Ja valkeus tuli.
1:4 Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä.
1:5 Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, ensimmäinen päivä.

Vanhan maan kreationistien mukaan tässä kerrotaan jakeessa yksi koko universumin synnystä. Jakeen yksi ja kaksi väliin sijoittuu pitkä muinainen ajanjakso, jolloin maan päällä hallitsi Lucifer-niminen kerubi ja maa oli täynnä eläviä olentoja, enkeleitä ja eläimiä ja kasveja ja muita eliöitä. Lucifer lankesi syntiin ja aiheutti lopulta koko sen aikaisen maailman tuhoutumisen. Jakeesta kolme alkaen kerrotaan sitten tämän nykyisen maailman luomisesta.

Jakeen kaksi syvyys tulkitaan vanhan maan kreationistien mukaan avaruudeksi. Se on syvyys ja pimeyden synkeys, minne langenneet enkelit on pantu säilöön tulevaa tuomiota varten. (Efe 6:12; 2Pt 2:4; Jda 1:6.) Syvyydessä on vesiä, jotka ovat peräisin muinoin sammuneista tähdistä. Vesi on jäätyneessä muodossa tähtien ja avaruuden kylmyyden vuoksi. Kun Jumala aloitti uudestaan tämän maan ja taivaan luomisen, loi hän samalla muinaiset tähdet uudestaan. Näin aikoinaan sammuneiden tähtien ja galaksien valo näkyy maan päällä, koska valo on kulkenut avaruuden halki jopa yli 14 miljardia tähtitieteilijöiden määrittelemää vuotta.

Perinteisen tulkinnan mukaan luomiskertomuksen hepreankielinen sana "teham" tarkoittaa alkumerta ja sen syvyyttä. (1Moos 1:2.) Sama sana esiintyy Nooan aikaisen vedenpaisumuksen yhteydessä, kun Jumala avaa "syvyyden kaivot" ja "taivaan akkunat", niin että maa täyttyy vedellä 40 päivän yhtämittaisen sateen ja maan alta pulppuavan veden vaikutuksesta. (1Moos 7:11.) Onkin todennäköistä, että maan alle jäi puristuksiin valtava määrä vettä, kun alkumeren alta nousi ylös kuiva, josta tuli alkumanner, jonka päällä elämä sai alkunsa Jumalan luomistyön tuloksena. (1Moos 1:1-2:1.) Syvyydellä ei ole tämän tulkinnan perusteella sitä merkitystä, että se tarkoittaisi avaruutta eikä tämä tulkinta ole Uudenkaan Testamentin valossa mahdollinen.

Syvyys on Uuden Testamentin kreikassa "abyssos". Se tarkoittaa pohjatonta syvyyttä, ahdasta kuilua. Saatana heitetään tämän maailmanajan lopuksi syvyyteen ja sidotaan sinne vankeuteen tuhanneksi vuodeksi. (Ilm 20:1-3.) Hänet päästetään sen jälkeen hetkeksi vapauteen, joka kertoo siitä, ettei syvyys ole lopullisen tuomion paikka. (Ilm 20:7,8.) Lopullisen tuomion paikka on tulinen järvi: toinen kuolema. (Ilm 2:11; 21:8; 20:6-15)

Syvyyden kaivo avataan ennen Kristuksen tuloa lopun ajan vitsausten aikana. Sieltä tulee heinäsirkkoja, joille annetaan valta niin kuin skorpioneilla on valta. Ne vahingoittavat pistämällä niitä ihmisiä maan päällä, joissa ei ole elävän Jumalan sinettiä otsissaan. (Ilm 9:1-11.) Niiden kuninkaana on syvyyden enkeli, jonka nimi on hepreaksi Abaddon ja kreikaksi Apollyon. (suomeksi "tuhoaja")

Ilmestyskirjan peto tulee syvyydestä ja voittaa Jerusalemissa olevat kaksi profeettaa, jotka ennustavat Herran nimessä ja lyövät maata kaikkinaisilla vitsauksilla. (Ilm 11:7; 17:8.) Syvyydestä nouseminen viitannee siihen, että joku vankeuteen sidotuista riivaajista päästetään irti lopun aikana ja hän ottaa petokuninkaan hallintaansa, joka on kuitenkin ihminen eikä enkeli. (2Tess 2:7-12.)

Leegio-niminen riivaaja, joita oli siis monta, pyysi Kristukselta, ettei tämä olisi lähettänyt heitä syvyyteen. (Lk 8:30,31.) Herra lähetti heidät sikoihin ja nämä juoksivat järveen, minne riivaajat ilmeisesti myös jäivät ja hukkuivat sinne. Syvyys oli heidän kohtalonsa, vaikka he muuta pyysivät. Siat eivät olleet heidän ohjailtavissaan.

Osa demoneista ja langenneista hengistä saa tästä päätellen vaeltaa maan päällä ja etsiä uhreja, keihin mennä, mutta vain Jumalan sallimissa rajoissa. (Matt 12:43-45.) Osa on heitetty syvyyteen odottamaan tulevaa tuomiota, mutta se ei ole lopullinen tuomion paikka, minkä saatanan nouseminen ylös syvyydestä paljastaa. (Ilm 20:7,8.) Myös peto nousee syvyydestä, joten sen täytyy olla jokin langennut enkeli, joka riivaa lopun ajan petokuninkaan. (Ilm 11:7; 17:8.)

Uudessa Testamentissa on toinenkin nimi, mitä käytetään syvyydestä, minne langenneet enkelit on viskattu odottamaan tulevaa tuomiota. Se on "dzofos", joka on suomeksi "pimeys", "pimeä". Sanaa käytettiin klassisessa kreikassa manalassa olevasta pimeydestä, jossa merkityksessä se esiintyy myös Uudessa Testamentissa Pietarin ja Juudan kirjeiden toisiaan vastaavissa kohdissa. (2Pt 2:4; Jda 1:6.) Nämä saattavat olla kuvauksesta päätellen niitä "Jumalan poikia", jotka ottivat itselleen naisia ihmisten lapsista ja saivat heistä jälkeläisiä, muinaisen ajan sankareita. (1Moos 6:4.) Tämä voidaan päätellä siitä, että he jättivät oman asumuksensa eivätkä säilyttäneet valta-asemaansa. (Jda 1:6.) He menettivät siten asemansa enkelinä, kun yhtyivät ihmisten tyttäriin ja harjoittivat irstautta heidän kanssaan. (Jda 1:7.) Pimeyden synkeys (dzofos tu kotus) on varattu heitä ja heidän tavallaan haureutta harjoittavia ihmisiä varten. (Jda 1:13.) Tämä tulkinta voi olla kuitenkin väärä, sillä myös ihmisiä kutsutaan Raamatussa Jumalan pojiksi ja jopa jumaliksi (elohim). (Psa 82:1-8; Joh 10:33-36; 2Moos 4:16.)

Uudessa Testamentissa ei sanota sitä, missä syvyys (abyssos) sijaitsee. Paavali kirjoitti efesolaisille, ettei meillä ole taistelu lihaa ja verta vastaan vaan tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. (Efe 6:12.) Näiden päämies on saatana, joka tunnetaan myös nimillä diabolos (paholainen), perkele (ilmeisesti sumerin kielestä kuoleman ja sodan jumala "nergal"), saatana (satan: vastustaja) ja lohikäärme. (Ilm 12:7-9; Joh 8:44.) Koska taistelu pimeyden ruhtinasta ja hänen langennutta enkelijoukkoaan vastaan jatkuu yhä vielä ja nämä maailmanvaltiaat ovat perkeleen johdolla taivaan avaruuksissa, ei syvyys voi tarkoittaa avaruutta. (Efe 2:1-3.) Syvyys on nimittäin se paikka, minne vangitut enkelit on syösty odottamaan viimeisen päivän tuomiota. (Ilm 20:1-3.) Näin ollen taivaan avaruus on demoneille rajoitetusti vapaata aluetta, josta niillä on valta tulla maan päälle viekoittelemaan horjuvia sieluja. Perkele käy ympärillämme kuin kiljuva jalopeura etsien kenet saisi niellä. (1Pt 5:8.) Hän vietteli Jeesustakin lankeemukseen. (Matt 4:1-11.) Perkele on heitetty maan päälle, missä hän vainoaa seurakuntaa ja pitää suurta vihaa Jeesuksen todistajia vastaan. (Ilm 12:7-18; Joh 12:31,32.)

Vanhan Testamentin kreikankielisessä käännöksessä, Septuagintassa, hepreankielen sanan "teham" vastine on kreikankielen "abyssos", joka on suomeksi "syvyys". Se esiintyy siis luomiskertomuksen toisessa jakeessa eikä ole tässä esitettyjen perustelujen mukaan avaruus vaan alkumeren syvyys tai jokin muu syvyys, minne demonit on viskattu vankeuteen odottamaan viimeisen päivän tuomiota. Syvyys on myös alkumerta tarkoittava ilmaisu ja maan alla olevien vesilähteiden sijaintipaikka: suuren syvyyden lähteet. (1Moos 7:11; 8:2.) Syvyys tarkoittaa Psalmissa 42 paljojen vetten paikkaa, jossa syvyys huutaa syvyydelle. (Psa 42:8.) Syvyys tarkoittaa meren syvyyttä myös Israelin kulkiessa faraon sotajoukkoja pakoon Punaisen meren pohjaa pitkin, mutta näiden hukuttua vesiröykkiöiden alle meren syvyyteen. (2Moos 15:5,8.)

Avaruutta ei ole perusteltua pitää syvyytenä, josta luomiskertomus ja muu Raamattu puhuu. Taivas ja avaruus ovat meistä katsottuna aina ylhäällä päin ja syvyys alhaalla päin. Tämä tulee ilmi toistuvasti Raamatussa, josta olkoon viimeisenä todistuksena tämä Jaakobin lukema siunaus pojalleen Joosefille:

1.Mooseksen kirja:
49:25 isäsi Jumalan, avulla, joka sinua auttakoon, Kaikkivaltiaan avulla, joka sinua siunatkoon, antakoon siunauksia taivaasta ylhäältä, siunauksia syvyydestä alhaalta, siunauksia nisistä ja kohdusta.

Se syvyys, jossa saatana ja langenneet enkelit eli riivaajat asuvat, on ihmisen sydämessä. Syntisen ja paatuneen ihmisen sydän on se pimeys ja syvyyden kuilu, jossa riivaajat asuvat ja odottavat tulevaa tuomiota. Vaikka kaikki Raamatun kohdat eivät puhu tästä syvyydestä syvyydestä puhuessaan, niin hengellisenä puheena ihmisen sydän on se syvyys, josta kumpuaa joko Jumalan pyhä henki ikuiseen elämään tai sitten siellä asuvat pahat henget ja riivaajat pahan sydämen pimeydessä. Se millainen sydän on, kertoo sen, millainen ihminen on, ja mitä hän sydämestään puhuu ja tekee. (Matt 12:33-37)

Maailmat vai aikakaudet

King James Version kääntää kreikankielen sanan "aion" monikon "aionas" monikollisella sanalla "worlds", joka on suomeksi "maailmanajat" tai "aikakaudet". Sana esiintyy monikossa heprealaiskirjeessä, kun puhutaan maailman aikakausien luomisesta ja tulevien tapahtumien ennalta näkemisestä profetian ja ilmestyksen kautta (aikakaudet paljastetaan profeetoille jo ennen kuin ne tapahtuvat). (Hb 1:2; 11:3.) Sanan "aion" merkitys on "pitkä aika, ajanjakso, aikakausi, maailmanaika, ikuisuus". Monikossa sen merkitys EI voi olla sama kuin sanan "kosmos" käännös: "maailma". Sana "aionas" tarkoittaa aina aikakausia, ei koskaan maailmaa.

Sanalla "aioonas" tarkoitetaan nykyisen maan eri ajanjaksoja, minkä myös vanhan maan kreationistit hyvin ymmärtävät. Aikakausissa ei tarvitse mennä taaksepäin Adamia edeltävään maapallon olemassaoloon, sillä sellaista ei suoraan missään kohden Raamatussa sanota. Raamattuun ei ole kirjoitettu myöskään sellaista, että enkelit olisivat asuttaneet muinaista maailmaa, joka on sittemmin tuhottu. Enkelien majapaikka on taivaassa Jumalan luona eikä maapallolla. (Ilm 5:2,11.) Riivaajat kuljeksivat maan päällä ja etsivät ihmisten sydämistä asuntoa, mutta muinaista maapalloa he eivät ole hallinneet ennen Aatamin luomista. (Matt 12:43-45)

Maailmanhistoria on jaettu Raamatussa aikakausiin, joista vedenpaisumusta edeltävä vanha maailma on yksi ja sen jälkeinen nykyinen maailma ja maailmanaika on toinen. Tässä ovat ne maailmanajat ja aikakaudet, jotka Raamatussa on mainittu. Luomiskertomus käsittää koko ensimmäisen Mooseksen kirjan, jossa on 50 lukua. Se ulottuu ajallisesti Adamista 2309 vuoden päähän eli vuoteen 1807 eKr, jolloin Jaakobin poika, Joosef, kuoli Egyptin maassa. Tähän ajanjaksoon mahtuu vedenpaisumus, joka tapahtui vuonna 2460 eKr eli 1656 jälkeen Adamin. Näin erotamme toisistaan kaksi pitkää aikakautta ja maailmanaikaa, aioonia. Adamia edeltävästä elämästä maapallolla Raamatussa ei suoraan puhuta yhtään mitään.

Tuon vielä esille muutamia kohtia, joissa Uuden Testamentin kirjoittajat puhuvat maailmanajoista eli kuningas Jaakon kääntämistä maailmoista (worlds).

Jumala on määrännyt evankeliumin edeltä meidän kirkkaudeksemme ennen maailmanaikoja. (1Kor 2:7.) Se, mitä tapahtui Jumalaa vastaan napisevalle Israelin kansalle, on esikuvallista, ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. (1Kor 10:11.) Maailmanajoista puhutaan vielä jakeissa Gal 1:4; Efe 1:21; 2:7; 1Tim 6:17; Tiit 2:12; Hebr 6:5; 9:26. Maailmanaikoja on näiden kohtien perusteella ollut ennen nykyistä maailmanaikaa ja tämän ajan jälkeen on tuleva vielä uusi maailmanaika tai uusia maailmanaikoja. Myös Vanhassa Testamentissa puhutaan ikuisista ajoista ja muinaisuudesta, mutta se puhe viittaa aikaan ennen tämän nykyisen maailman luomista eikä enkeleiden maailmaan, joka olisi ollut tämän maan päällä Jumalan taivaan sijasta. (Snl 8:22,23; Mka 5:1/2.)

Mikä on jäänyt huomaamatta?

Seuraava kuvaus puoltaa nuoren maan kreationismia, mutta en pidä sitä enää totena.

Kun Jumala loi alussa taivaat ja maan, niin koko maapallo oli veden peitossa ainakin yli 48 tunnin eli kahden päivän ajan. Jumala kutsui kuivan vasta silloin esiin. (1Moos 1:9,10) Sitä ennen koko maapallo on ollut myrskyävän meren kourissa, niin ettei maalla ollut muotoa. (KJV: "And the earth was without form, and void"; Gen 1:2.) Pauhaavat vesimassat yhdessä vulkaanisen toiminnan kanssa ovat saaneet aikaan osan niistä maanpinnan muodostumista, mitä näemme nykyään. Maakerrokset, joissa ei ole eläviä fossiileja, ovat osittain alkumeren muovaamia.

Luominen on tapahtunut valtavalla nopeudella, jokali Raamatun ilmoittama Jumalan luomiseen käyttämä aika pitää kirjaimellisesti paikkansa. (24 tuntia/ päivä) Maa oli alussa autio ja tyhjä, kun koko maapallo oli veden peitossa ja tätä jatkui ensimmäiseen päivään asti, juutalaisen laskutavan mukaan. (1Moos 1:1-5.) Koska Jumala loi kuutena päivänä taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, on myös alun ja ensimmäisen päivän välin täytynyt kestää vain 24 tuntia. Näin luominen toimii seitsemänpäiväisen viikon ja Herran päivän eli sapatin perusteena. (2Moos 20:11.)


Tieteelliset perustelut


Aukkoteorialla on pyritty tukemaan luomiskertomusta ns. vanhan maan kreationismin koulukunnan oppien mukaan. Maa on tämän käsityksen mukaan ikivanha, mutta ihmiskunnan historia ulottuu vain vajaan kymmenentuhannen vuoden päähän: kenties noin kuuteentuhanteen vuoteen, joka voidaan Raamatusta ihmiskunnan historian iäksi laskea. Kuu, aurinko ja tähdet ovat tämän teorian mukaan myös ikivanhoja, jopa tutkijoiden arvioimien miljardien vuosien ikäisiä. Maan uudistaminen on kuitenkin tapahtunut noin kuudessa päivässä tai sitten kuudessatuhannessa vuodessa. Silloin on tulkittu päivien aikamäärettä sen mukaan, että "yksi päivä on Herralle niin kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niin kuin yksi päivä." (2Piet 3:8.)

Tämä on kuitenkin kyseenalainen tulkinta, koska Herra sääti sapatin päivän luomistyön keston perusteella. Hän teki kuusi päivää työtä ja lepäsi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, niin että siitä tuli yleinen lepopäivä eli sapatti Jumalan ihmisille. (1Moos 2:1-3; 2Moos 20:6-11.) Adam luotiin kuudentena päivänä ja hän eli 930 vuotta. (1Moos 1:26,27; 5:5) Adam ei ole elänyt tämän mukaan kuudentena päivänä normaalista ajanlaskusta poikkeavaa aikaa. Näin ollen on kyseenalaista tulkita aiempiakaan luomisen päiviä tuhannen vuoden pituisiksi. Jumalalle on ollut mahdollista luoda kuudessa päivässä taivas ja maa ja kaikki, mitä niissä on.

Kambrikauden fossiilien joukossa on paljon sellaisten eliöiden jäänteitä, jotka elävät vielä tänä päivänä. Jos nämä olisivat vanhan maan kreationistien mukaan peräisin Adamia edeltäneeltä ajalta yli 500 miljoonaa vuotta sitten eläneistä eliöistä, niin miten ne ovat voineet joutua samaan kerrokseen nykyään elävien eliöiden kanssa? Ainoa selitys olisi se, että Jumala on luonut samat eliöt uudestaan, koska yksikään elävä olento ei ole voinut selvitä siltä tuholta, joka maata ja kosmosta kohtasi teorian mukaan. Juuri näin aukkoteorian kannattajat asian selittävätkin. Selitykselle ei löydy kuitenkaan perusteita Raamatusta vaan pelkästään sen ulkopuolelta. Tieteellisen tutkimuksen mukaan fossiilit ovat hyvin vanhoja, vaikka niiden ikää ei tarkasti pystytä vielä määrittelemään.

Minulla ei riitä asiantuntemus kommentoimaan muita tieteellisiä perusteluja kuten jäätiköiden ikää, maakerrosten muodostumisen, radioaktiivisten aineiden luonnossa esiintymisen ja radiometristen ikämääritysten todistusvoimaa. (Linkkien takana on Mauno Peltosen artikkelit "Evoluutioaiheisia uutisia ja kommentteja, 2006" ja "Radioaktiivisista ajoitusmenetelmistä.) Olen näistä jotakin aiemmissa kirjoituksissani kirjoittanut, mutta asiantuntijat osaavat selittää asioita paremmin kuin minä. Jätän todistustaakan nuoren maan kreationismin puolesta heille. Jos he ovat väärässä ja Jumalan sanakin todistaa ikivanhan maailman puolesta, niin silloin on vain muutettava mieltään, kun se asia paljastuu. Onneksi tämä asia ei ole elämän ja kuoleman kysymys. Ihminen voi olla pelastunut Jumalan lapsi uskoipa sitten nuoren tai vanhan maan kreationismiin, perinteiseen tulkintaan yhdestä luomisesta tai aukkoteoriaan, jonka mukaan Jumala loi kaiken uudestaan muinaisen maailman tuhoutumisen jälkeen.

Olen sittemmin muuttanut näkemystäni ja pidän vanhan maan ja vanhan elämän teorioita tosina. Universumi, aurinkokunta ja maapallo ovat ikivanhoja. Elämääkin on ollut maapallolla paljon kauemmin kuin vain kuusituhatta vuotta. Ihmisen historia Aatamista nykypäivään on kestänyt Raamatun mukaan noin 6000 vuotta, mutta en ole varma siitä, onko ihmisiä ollut jo ennen sitä vai ei. Raamatun pelastussanoman totena pitäminen ei edellytä uskoa kuusituhatta vuotta vanhaan universumiin, maapalloon ja elämään, ei edes kuusituhatta vuotta vanhaan ihmiskunnan historiaan, vaikka se ei välttämättä sen pitempi olisikaan. Kristitty Jumalan lapsi on koko ajan pelastunut uskoipa sitten nuoren tai vanhan maan ja elämän teorioihin, jos hänessä kerran pyhä henki asuu ja vaikuttaa.

Lue artikkeli Todisteita nuoren maan kreationismia vastaan, jossa osoitetaan nuoren maan kreationismin selvät virheet ja virheellinen Raamatun tulkinta sen pohjalla.


Loppusanat


Jumalan tahto on, että kristityt opettavat asioista yhtäpitävästi Jumalan sanan todistuksen mukaan. Valitettavasti ymmärryksemme on rajallinen ja monet psykologiset puolustusmekanismit panevat esteitä sydämemme eteen, niin ettemme voi muuttaa mielipiteitämme kovin helposti. Joissakin asioissa mielen muuttaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Olisi silti hyvää ja rakentavaa pyrkiä muuttamaan mielensä aina, kun huomaa olleensa aiemmin väärässä. Olipa sitten kumpi tahansa näkemys totta – aukkoteoria tai perinteinen tulkinta yhdestä luomisesta – niin kukaan ihminen ei pysty uskomaan vasten omantuntonsa todistusta. Jokainen uskoo siihen, mitä pitää totuutena. Jos uskon perusteena ollut informaatio osoittautuu vääräksi, on se mahdollista vaihtaa totuuteen. Näin kasvamme uskossa ja Jumalan armossa, niin että opimme tuntemaan hänen tahtonsa paremmin.

Lähteet

Tämän kirjoituksen pääasiallinen aukkoteoriaa kannattava lähde on Christian Geology, Science And Scripture -sivusto, joka on sittemmin poistettu netistä.
http://www.christiangeology.com/

Muita lähteitä ovat Blue Letter Bible Organisation
http://www.blueletterbible.org/
ja sen antamat työkalut Raamatun tutkimista varten ja suomenkielinen viisiosainen Uuden Testamentin kreikan selitysteos, Novum 1-5, ja Wikipedian sanakirja
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kreationismi
ym. siellä ja muualla internetissa aiheeseen liittyvät artikkelit ynnä keskustelut eri foorumeilla.

Aukkoteoriasta löytyy englanninkielinen artikkeli Blue Letter Biblesta, Don Stewart, "What Is The Gap Theory? (The Ruin And Reconstruction Theory)".
https://www.blueletterbible.org/faq/don_stewart/don_stewart_654.cfm

Pikahuomiot

Löysin Blue Letter Biblesta loistavan sivun, jolla tuodaan aukkoteorian ongelmat ja historia lyhyesti mutta selkeästi esille. Don Stewart, What Is The Gap Theory? (The Ruin And Reconstruction Theory)
https://www.blueletterbible.org/faq/don_stewart/don_stewart_654.cfm

Olen iloinen siitä, että löysin suurimman osan sen ongelmista itse lukemalla ja tutkimalla Raamattua ennen kuin älysin etsiä muiden valmista aineistoa. Päädyin samoihin päätelmiin kuin viisaammat ja oppineemmat minua ennen.

Tässä joitakin pikahuomioita:

– Hepreankielen sanonta "tuhuu wa buhuu" (1Moos 1:2 autio ja tyhjä), tarkoittaa "unformed": maailma eli luominen oli kesken jakeessa kaksi. Maan päällä ei voinut olla eläviä olentoja ennen kuin tehtiin ilmakehä (vahvuus), aurinko, ja kuiva kutsuttiin esiin.
– Luomiskertomus katkeaa oudosti, jos ensimmäisen ja toisen jakeen välissä on aukko. Jumala loi kuutena päivänä kaiken ja lepäsi seitsemännen päivän: mitä hän mahtoi tehdä 13,7 miljardin vuoden aikana, jotka sijoittuvat vanhan maailman aikaan? Lepopäivä kuuden työpäivän jälkeen on kirjaimellisesti yhtäjaksoisen työn jälkeistä lepoa. Aukkoa ei ole.
– Miksi muinaisen maan luomisesta puhuttaisiin vain yhdessä jakeessa koko Raamatussa, jos se on ollut olemassa?
– Missään kohdassa Raamattua ei puhuta muinaisen Aatamia edeltäneen maailman tuomiosta ja rangaistuksesta.
– Saatanalla oli aikaa langeta Edenissä, jos lankeemus ei ollut tapahtunut ennen maailman luomista. Se on voinut tapahtua enkelten näkymättömässä henkien ja Jumalan hengen maailmassa, joka on myös kuvattu Jumalan puutarhana Ilmestyskirjassa. (Ilm 2:7.) Hesekielin kuvaus Edenin puutarhasta ei vastaa sitä kuvaa, joka annetaan siitä puutarhasta, jota viljelemään Adam pantiin. (Hes 28:11-19; 1Moos 2:4-20.) Enkeliruhtinas käveli "tulisten kivien" (esh: "tuli", "liekit") keskellä (Hes 28:14.), mutta Adam viljeli puutarhaa, joka oli täynnä kasveja ja eläimiä. Toki on mahdollista tulkita nämä kuvaukset pelkästään hengellisinä kuvina, jolloin molemmat kohdat (Hes 28:11-19 ja 1Moos 1-2) voisivat puhua samasta Edenin puutarhasta, niin kuin kirjaimen tasolla tehdäänkin. Silloin saatanan lankeemus on tapahtunut maan päällä, ei taivaassa Jumalan tykönä.
– Aukkoteoria sai alkunsa Thomas Chalmersin yrittäessä vastata geologien tekemiin pitkiin ikämäärityksiin, ei tutkimalla Raamattua.
– Verbi replenish tarkoitti 1500–luvun englanninkielessä "täyttää kokonaan", ei "täyttää uudelleen". Miten muuten ihminen olisi voinut täyttää maan uudelleen ihmisillä, kun ihmiset olivat aukkoteoriankin mukaan uusi tulokas maan päälle?
– Teoria perustuu todellakin aukkoihin. Olin tässä oikeassa, vaikka horjuin välillä tutkiessani teoriaa.

Ikiajoista

Mitä tarkoittavat Raamatussa mainitut "ikiajat"? Näidenkin avulla on perusteltu maan olevan ikivanha.

Sananlaskut
8:22 Herra omisti minut tiensä alkuvaiheessa ennen tekojaan.

Hepreankielessä ei ole sanaa "ad", "ikiajoista" (muinaisuudesta). Se on lisätty moneen käännökseen, mutta puuttuu alkutekstistä. Yllä oleva on sanatarkka käännös.

Psalmit:
78:69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi (ad).

Tässä on viittaus tulevaisuuteen, ei menneisyyteen. Herra on perustanut maan ikiajoiksi tulevaa aikaa varten. Tässä ei puhuta siitä, milloin Herra on maan tehnyt ja kuinka vanha se on.

Job:
"20:4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista (ad) asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin? "

Tässä kohden "ikiajoista" tarkoittaa sitä aikaa, josta lähtien ihminen on pantu maan päälle. Näin ollen ikiajoista ulottuu aikaan noin 4000 eKr.

1.Mooseksen kirja:
1:1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
1:2 Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan henki liikkui vetten päällä.

Tässä ei mainita sanallakaan sitä, minkä ikäinen maa on.

Jae kaksi voidaan kääntää myös näin: "Ja maa oli muodoton ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan henki liikkui vetten päällä".

Tätä jaetta on käytetty ns. aukkoteorian tukena. On oletettu, että jakeiden yksi ja kaksi väliin sijoittuu tuntematon pitkä ajanjakso, jolloin maa oli asuttu. Maan päällä oli humanoideja, (neandertalin ihmisiä) kasveja ja muinaisia eläimiä. Saatana hallitsi muinaista maailmaa ja lankesi, niin että elämä vähitellen tuhoutui joutuessaan kuoleman valtaan. Tähdet sammuivat, kaikkeus pimeni ja jääkausi tuli maan päälle. Kaikki tämä on mielikuvituksen tuotetta eikä mitään siitä kerrota Raamatussa.

Tässä on se, mitä Raamatussa sanotaan.

Maa oli "muotoa vailla" ja autio, koska se oli vielä asumiskelvoton. Elämä tarvitsi elämälle kelpoiset elinolosuhteet ennen kuin maa voitiin asuttaa elävillä olennoilla.

Jumala loi maailman ensin pimeäksi, sillä ei ollut aurinkoa ja tähtiä valoa tuomassa. Koko maapallo oli veden peitossa eli Jumala loi ihan ensimmäisenä taivaan ja maan ja meren, niin kuin sapatin käskyssä sanotaan. (2Moos 20:11.) Pimeys oli meren syvyyden päällä ja Jumalan henki liikkui vetten päällä. Syvyys (telam) tarkoittaa luomiskertomuksessa ja muualla Raamatussa merten syvyyksiä tai muuta syvää paikkaa maan päällä. (Psa 42:8; 33:7; 78:15; 2Moos 15:5,8; 5Moos 8:7, Psa 71:20; Job 38:16.) Syvyyden lähteet ovat Nooan ajan vedenpaisumuksen lähde. (1Moos 7:11; 8:2.) Syvyys tarkoittaa edelleen kalliosta virtaavan veden lähdettä Israelin vaelluksen aikana erämaassa. (Hes 31:4; Psa 78:15; 4Moos 20:8-11.) Sellaiset syvyyden lähteet koituvat siunaukseksi samoin kuin sade taivaasta. (1Moos 49:25; 5Moos 33:13.)

Syvyydellä ja pimeydellä ei ole aina pahuuden symbolista merkitystä Raamatussa. Se on pelkkä luonnollinen kuvaus vallitsevista olosuhteista. Maailma oli pimeä paikka ennen kuin Jumala kutsui valon esiin ja loi auringon sekä tähdet. Vaikka Jumala on valkeus ja hänen kirkkautensa säteily valaisee kaiken, on hän silti sanonut tahtovansa asua pimeässä. (1Kn 8:12.) Jumalan valkeus ja kirkkaus eivät ole pelkästään fyysisiä ominaisuuksia. Ne kertovat hänen kunniastaan, hyvyydestään ja pyhyydestään. Mikään ei ole estänyt Jumalaa luomasta maata ensin pimeäksi paikaksi, jossa meren alla oli syvyyden lähteet. Raamatussa ei ole myöskään mitään mainintaa siitä, että maapallolla olisi ollut elämää ennen nykyisen elämän luomista, jonka historia ulottuu noin kuudentuhannen vuoden päähän. Raamatussa ei sanota mitään siitä, että maailma olisi tullut autioksi ja tyhjäksi Jumalan langettamien tuomioiden vuoksi. (1Moos 1:2.) Sellainen on kuvittelua, ei kirjoitettua Jumalan sanaa.

Jumala kutsui valon esiin ja se on Jumalan kirkkauden säteilyä ennen taivaankappaleiden luomista. (1Moos 1:3.) Aurinko ja tähdet luotiin kolmantena päivänä alun jälkeen. (1Moos 1:13-18.)

Jumalan täytyi tehdä maapallolle ilmakehä, jotta eläimet voisivat elää siellä. Tämä tapahtui, kun Jumala teki "taivaanvahvuuden". (1Moos 1:6-8.) Sitten Jumala kutsui kuivan esille: koko maa oli sitä ennen veden peitossa, joten maaeläimiä ja kasveja ei voitu luoda ennen kuivan esiin kutsumista. (1Moos 1:8-10.) Kun maassa oli ilmakehä kaasuineen ja kuiva oli kutsuttu esiin maan alta, tuli maa asumiskelpoiseksi eikä ollut enää keskeneräinen: muotoa vailla. Jumala loi kasvit. (1Moos 1:11,12.)

Kasvit selvisivät Jumalan säteilyn valossa ja selviävät vaikka ilman valoa yhden vajaan vuorokauden, joka kesti auringon luomiseen. (1Moos 1:13-18.) Kun aurinko valaisi maata, oli maapallo valmis eläinten tekemiseen. Jumala loi vesieläimet ja linnut (1Moos 1:19-22.), maaeläimet (1Moos 1:23-25.) ja ihmisen. (1Moos 1:26-28.) Näin maa oli saanut muodon ja tullut asumiskelpoiseksi. Elämälle oli edellytykset ja Jumala antoi eläimille kasvit ravinnoksi, niin kuin ihmisillekin. (1Moos 1:29-30.)

Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa, ja kaikki mitä niissä oli, ja Jumala sanoi, että se kaikki oli sangen hyvää. (1Moos 1:31-2:1.) Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt. (1Moos 1:2,3.)

Luomiskertomus on yhtäjaksoinen kuvaus yhdestä luomistapahtumasta, jonka aikana maailma ja elämä luotiin ensimmäistä kertaa kuudessa päivässä ja Jumala lepäsi seitsemännen päivän. Mitä Jumala olisi tehnyt 13,7 miljardia tai 750 miljoonaa aukkoteorian olettamaa vuotta ja miksi hän olisi levännyt "seitsemäntenä päivänä kuuden päivän työn jälkeen", jos luomiskertomukseen sijoittuu pitkä aukko? Miksi muinaisen maailman luomisesta kertoisi vain yksi jae, jos se on ollut olemassa? (1Moos 1:1.)

Jumala loi kuudessa päivässä taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, ja lepäsi seitsemännen päivän pyhittäen sen Herran päiväksi. (2Moos 20:11.)

Yhtäjaksoinen katkeamaton luomisviikko on perusteena monille asioille maailmassa. Ihmisten työviikko on seitsemän päivää, joista yksi on lepopäivä. Seitsemäs vuosi on sapatin vuosi, jolloin pellon tulee antaa levätä kesannolla. Seitsemän kertaa seitsemän on päivien määrä happamattoman leivän juhlan viikkosapatista helluntaihin. Sinä viikkosapattina oli uutislyhteen heilutuksen aika, ja siitä 50. päivän kuluttua on helluntai juutalaisen kalenterin mukaan. (3Moos 23:4-16.) Seitsemän on myös maailmanhistorian päivien määrä ennen Kristuksen ikuista taivasten valtakuntaa Jumalan luona taivaassa. Yksi päivä on niin kuin tuhat vuotta Herran silmissä ja tuhat vuotta niin kuin yksi päivä. (2Pt 3:8.) Tämän perusteella ihmiskunnan historia kestää noin 7000 vuotta ja sitten tulee viimeinen tuomio. Sitä edeltää kuusi päivää eli 6000 vuotta työntekoa, jotka Herra tekee työtä ihmiskunnan pelastamiseksi. Kristuksen toinen tuleminen aloittaa tuhat vuotta kestävän rauhan ajan maan päällä. Silloin Israelin kansa saa levätä siitä ahdistuksesta, joka sillä on ollut sitä ennen. (Hb 4:9.)

Näin luomiskertomuksen seiskat ovat tärkeässä roolissa Jumalan sanan ilmoituksessa. Jumala loi kuudessa päivässä kaiken olevaisen ja lepäsi seitsemännen päivän eikä luomiskertomuksessa ole aukkoa kahden ensimmäisen jakeen välillä.

Petteri Haipola, vuoden 2007 alussa, päivitetty 25.6.2017

Etusivulle | Sivun alkuun