Julma eliöiden maailma

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  25.01.2007

eli

Elämän ja kuoleman kiertokulku ekosysteemissä: luomisen tulos vai lankeemuksen seurausta?

Tuliko kuolema Adamin kautta kaikkeen luomakuntaan?

Kuolema ei tullut koko luomakuntaan Adamin lankeemuksen myötä. Pieneliöt elävät ja kuolevat oman aikataulunsa mukaan. (bakteerit, arkit, virukset.) Esimerkiksi multaa ei voi muodostua ilman pieneliöitä. Raamatussa ei puhuta mitään pieneliöistä eli mikrobeista.

Hyönteiset ovat oma lukunsa. Niistäkään ei puhuta luomiskertomuksessa mitään. Hyönteisten maailma saattaa tuntua julmalta ja raa´alta, mutta toisaalta se on hyvin tarkoituksenmukaista. Hyönteiset ovat ravintoa toisilleen ja monille suuremmille eläimille. Ne toimivat monien kasvien pölyttäjinä. On vaikea uskoa sitä, ettei Jumala olisi luonut niitä toimimaan alusta asti siten kuin ne nyt toimivat.

Yksi erityisen mielenkiinnon kohde on vedenalainen elämä. Sekin perustuu hyvin tarkoin säädettyyn elämän ja kuoleman kiertokulkuun. Meren pieneliöt eli plankton ovat ravintona suuremmille eläimille ja nämä taas ravintona sitä suuremmille. Suuremman eläimen kuollessa pitävät luomakunnan pienimmät eliöt, madot ja mikrobit, huolen jätteiden huollosta ja kierrätyksestä. On vaikea kuvitella tätäkään järjestelmää Adamin synnin seurauksena.

Oma näkemykseni on se, että mikrobien, hyönteisten, matojen ja meren elävien elämän ja kuoleman kiertokulku ovat luomistyön tulosta. Silloin näillä eliöillä ei ole kovin suurta arvoa moraalisessa mielessä. Näiden eläinten kyky tuntea kipua, kärsimystä ja tuskaa on myös arvelujen varassa, sillä emme tiedä, millaiset järjestelmät niillä on kivun ja kärsimyksen aistimiseksi. Voi olla, ettei sellaista järjestelmää ole olemassakaan.

Suurempien eläinten kohdalla asia on hieman arkaluontoisempi. Olivatko esimerkiksi valaat, delfiinit, hait ja muut meren elävät luotuja kuolemaan eli tehdyt elämän ja kuoleman ikuista kiertokulkua varten? En pidä tätä mahdottomana ajatuksena. Eläimillä ei ole samaa arvoa moraalisessa mielessä kuin ihmisellä. Sen todistaa jo se, että Aabelin uhraama lammas oli Jumalalle otollinen parikymmentä vuotta paratiisista karkoittamisen jälkeen. (1Moos 4:4.) Jumala ei ole siten pitänyt pahana eläimen kuolemaa ennen Nooan ajan vedenpaisumusta. On myös oletettu, että Jumala itse uhrasi eläimen paratiisissa ja puki sen nahan Adamin ja Eevan ylle. (1Moos 3:21.) Tämäkin todistaa sen puolesta, ettei eläinten elämällä ole Jumalan silmissä samaa arvoa kuin ihmisen elämällä.

Jumala sanoi kostavansa heti vedenpaisumuksen jälkeen eläimille sen, jos ne tappoivat ihmisen, mutta ei puhunut mitään siitä, ettei ihminen saisi tappaa eläintä ja sellainen teko kostettaisiin ihmiselle. (1Moos 9:5.) Päinvastoin. Nooa uhrasi alttarilla eläimiä heti pian veden pinnan laskeutumisen jälkeen ja uhrien savu oli suloinen tuoksu Jumalalle. (1Moos 8:20,21.) Eläinten uhraaminen oli siten alusta asti Jumalalle mieluisaa.

Kaikki edellämainitut seikat huomioiden ei ole perusteltua uskoa, että kuolema tuli kaikkialle luomakuntaan Adamin syntiinlankeemuksen vuoksi. (Room 5:12.) Vähintään pieneliöiden elämä ja kuolema oli säädetty luomisessa sellaiseksi kuin mitä se nyt on. Sitten on yksi tekijä, mikä puoltaa Jumalan suunnitelmaa luotujen kuolemalle. Se on suuri määrä jälkeläisiä, mitä monilla eläinlajeilla on. Jos kalojen, sammakoiden, kilpikonnien ja muiden eläinten jokainen jälkeläinen eläisi ikuisesti kuolematta, olisi maapallo täyttynyt hyvin nopeasti elämällä ja Jumalan olisi täytynyt ottaa niiltä hedelmällisyys pois. On tietysti mahdollista, että näin olisi käynyt, mikäli lankeemusta ei olisi tapahtunut, mutta itse en ole siihen tässä vaiheessa taipuvainen uskomaan.

Myrkylliset, vaaralliset ja tappavat eliöt

Oman lukunsa luomakunnassa aiheuttavat myrkylliset tai tappavat kasvit, eläimet, homeet, hiivat ja ihmisillekin sairauksia aiheuttavat eliöt, joista pahimpia ovat bakteerit, virukset ja loiset. Miten niiden olemassaolo kirkastaa Jumalaa ja on osoituksena hänen viisaudestaan, mikä luomistöiden tulisi osoittaa? Eikö tällaisten eliöiden olemassaolo ja vaikutus luomakuntaan ole todisteena hirviömäisestä luojasta, joka tahtoo pahaa luoduille olennoille?

Edellä puhutusta huolimatta on tietysti mahdollista, että kuolema tuli eliöihin mikrobit mukaan lukien Adamin lankeemuksen myötä, niin että pieneliötkin muuttivat luonnettaan saatanan hengen kuolettavasta vaikutuksesta. Koko maailma joutui pahan valtaan ja aiheutti haitallisia mutaatioita eliöiden solunjakautumisessa, mitkä sitten periytyivät jälkeläisille aiheuttaen mutanttien sukupolvien valtakauden. Näin saivat alkunsa elämälle haitalliset pieneliöt: bakteerit, virukset, hiivat ja homeet, jotka aiheuttavat kärsimystä ja kuolemaa ihmisille. On jopa mahdollista, että paholainen on vaikuttanut myrkyllisten kasvien, sienten ja muiden eliöiden kehittymisen luomistyön perusteella puhtaista ja vaarattomista eliömuodoista nykyisiin tappaviin muotoihin. Tällainen lajiutuminen ns. mikroevoluution mukaan on tosiasia eikä ole lainkaan poissuljettua, että elämälle vaaralliset eliöt alkoivat kehittyä vasta Adamin lankeemuksen jälkeen.

Kaiken kaikkiaan eliöiden maailman raadollisuus on hyvin ongelmallista luomiskertomuksen kannalta. Kun Jumala oli luonut kaiken, piti hän sitä sangen hyvänä. (1Moos 1:31.) Tätä taustaa vasten hän ei ole voinut luoda ihmisen terveyden ja elämän kannalta vaarallisia eliöitä tai jos on luonut ne alussa sellaisiksi kuin ne ovat, on hänellä ollut varattuna keinot ihmisten varjelemiseksi siten, etteivät nämä haitalliset eliöt ole voineet ihmistä ennen syntiinlankeemusta vahingoittaa.

Jos luomakunnan pienimpien eliöiden ja sitten myös vähän suurempien lisääntymisvauhti on ollut sama alussa eikä Jumala ole luonut niitä kuolemista varten, on ainoa selitys siinä, että Jumala on suunnitellut lopettavansa lisääntymisen ja päättänyt antaa myös eliöille ikuisen elämän. Ihmisen kohdalla tämä tuntuu uskottavalta, mutta mikrobien kohdalla ei. Toisaalta mikäpä pieni ihminen on sanomaan Jumalalle, miten asiat olisi pitänyt hoitaa luomisessa, mikä on hyvää ja mikä on pahaa?

Loputon lisääntyminen ei ole varmaankaan kuulunut Jumalan suunnitelmiin, koska hän on varannut vain rajallisen määrän tilaa maapallolla elämistä varten. On siten lähes varmaa, että lisääntymisen oli määrä loppua sen jälkeen, kun maapallo olisi täynnä elämää. Koskeeko tämä suunnitelma sitten myös eläimiä vai ainoastaan ihmisiä: se jää vielä tässä vaiheessa arvoitukseksi.

Petteri Haipola, 25.01.2007

Luettavaa

Oliko kuolemaa ennen lankeemusta?

Mauno Peltoselta on ilmestynyt äskettäin tätä aihetta sivuava suppea kirjoitus "Oliko kuolemaa ennen lankeemusta?"

http://www.netikka.net:80/mpeltonen/lankeem.htm

Olen päätynyt itse samaan tulokseen eläinten ja kasvien kuoleman suhteen kuin mihin Mauno. Ne on suunniteltu ja luotu elämän sekä kuoleman kiertokulkua varten. Kuolema tuli ihmiskuntaan Adamin lankeemuksen myötä, mutta eläinkunnassa ja eliöiden joukossa kuolema on alunperin kuulunut Jumalan suunnitelmaan.

Maapallon ja luomisen iästä Mauno esittää turhia pohdintoja. Luominen kesti kuusi 24 tunnin pituista ajanjaksoa ja siihen perustuu seitsenpäiväinen työviikko sekä sapatin päivän vietto.

Esimerkiksi mikrobit (bakteerit, hiivat, sienet, virukset) on luotu elämän ja kuoleman kiertokulkua silmällä pitäen. Samoin monien loisten elämä perustuu toisten eliöiden kuolemaan. Jotkut hyönteiset lisääntyvät siten, että niiden toukkavaiheen on kuoltava ennen hyönteisen syntyä. Meren ja vesistöjen pieneliöt ovat isompien eliöiden ravintoa.

Eliöiden saalistus- ja puolustusjärjestelmät ovat selvästi luomisen tulosta eivätkä kehittyneitä ominaisuuksia. Ne ovat monimutkaisuudessaan ja tarkkuudessaan osoitus luojan jumalallisesta viisaudesta ja voimasta.

Hyönteisten maailmasta näkee sen, että elämä ja kuolema on suunniteltu alunperin sellaiseksi kuin mitä nyt näemme tapahtuvan. Hyönteiset syövät toisiaan ja isommat eläimet syövät hyönteisiä. (linnut, sammakot, liskot, kalat,...)

Monien eliöiden ominaisuudet ovat olleet luomisesta asti saalistukseen tähtääviä ja toisten eliöiden puolustusjärjestelmät ovat sitä varten, että ne varjeltuisivat saaliseläimiltä mahdollisimman tehokkaasti. Esimerkkinä tästä suojavärit, mitä käytetään sekä saalistamiseen että saalistajilta kätkeytymiseen.

Petoeläinten raateluhampaat, nokat ja kynnet sekä eläimiä syövien petojen ruoansulatusjärjestelmä ovat suunnitellut saalistamista, tappamista ja eläinten syömistä varten.

Eliöiden hurja lisääntymisvauhti merkitsisi sitä, että maailma olisi täyttynyt eliöistä hirmu nopeasti ja kasvissyöjät olisivat syöneet maan paljaaksi kasveista, ellei niitä olisi luotu elämän ja kuoleman kiertokulkua ajatellen.

Näyttää siis vahvasti siltä, että elämä ja kuolema olivat alunperin muiden eliöiden kohtalo paitsi ihmisen, jonka oli määrä elää ikuisesti. Tämän asian saa tietysti kyseenalaistaa ja niin pitääkin tehdä, mutta järjellisesti ajateltuna eliöjärjestelmä on täytynyt luoda tällaiseksi kuin se nyt on. Voi olla, että joidenkin eliöiden kohdalla on tapahtunut luonteen muutosta ja käyttäytymisen muutosta lankeemuksen jälkeen, mutta se on ainakin ilmeistä, että petojen ja hyönteisten saalistusvietti sekä tehokkaat puolustusjärjestelmät on täytynyt olla niissä perinnöllisinä ominaisuuksina luomisesta lähtien tai sitten evoluutioteoria on osittain totta ja luominen menettäisi siten merkityksensä. Tähän en usko, sillä luomisen puolesta puhuvat lukemattomat tosiasiat, mitä tieteenkin avulla voidaan tutkia. (Esim. puolustus- ja saalistusjärjestelmät ynnä kaikki aistit on täytynyt olla valmiina ensimmäisissä eliöissä, koska niiden vaiheittainen kehitys miljoonien vuosien aikana on tieteellisesti ajatellen täysi mahdottomuus.)

Sivun alkuun