Liberaaliteologia, Raamatun kirjoitukset ja luominen

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  15.11.2008

On syytä tuoda esille joitakin liberaaliteologisia näkemyksiä luomisesta ja osoittaa ne Jumalan tahdon vastaisiksi Raamatun pyhien kirjoitusten ja Jeesuksen Kristuksen opetusten avulla.

Tiivistelmä

Käsittelen tässä kirjoituksessa liberaaliteologisia ja ns. teistisen evoluutioteorian tulkintoja, joiden mukaan Jumala olisi luonut ensin yhden elävän solun ja ohjannut evoluutiota eli kehitystä eteenpäin evoluutioteorian opettamalla tavalla, poissulkien sattuman ja luonnonvalinnan kehitystä ohjaavina ainoina tekijöinä, koska Jumala itse ohjaisi evoluution suuntaa ja vaikuttaisi hyödyllisten mutaatioiden kautta eliöiden evoluution yksinkertaisemmista monimutkaisempiin eliölajeihin. Kerron myös sen, miksi Vanhan testamentin kertomuksia vedenpaisumuksesta ja muista tuhoista tulee pitää todellisina historiallisina tapahtumina eikä niitä pidä tulkita vain kuvakielisinä ilmaisuina, joilla viitataan ihmiskunnan pelastussuunnitelmaan ja henkilökohtaiseen kilvoitukseen pelastuksen saamiseksi Jumalan armosta.

Kiusaus selittää kaikki vaikeat raamatunkohdat hengellisiksi vertauskuviksi ja kuvakieleksi on suuri, mutta jos teemme sillä tavalla, niin se vie pohjan pois Raamatun uskottavuudelta historiallisena teoksena ja totuuden sanana. Jumala olisi sepitelmien ja mielikuvituksen mestari, jos Raamatun kertomukset eivät olisikaan kirjaimellisesti totta. Mihin silloin tarvittaisiin syntien sovitusta ja sijaiskärsijää, Kristusta Jeesusta? Liberaaliteologiset tulkinnat ja näkemykset tekevät tyhjäksi koko kristinuskon ja pelastuksen perustuksen: Jumalan Pojan uhrikuoleman syntisten edestä ja Jumalan Sanan ilmoituksen pelastussuunnitelmasta, jonka Isä aikoo toteuttaa aikojen päättyessä ja tuomioiden koittaessa tämän jumalattoman maailman ylitse.

Teistinen evoluutioteoria ei voi olla totta seuraavista syistä johtuen:

  1. Jumala ei ole tarvinnut vähittäistä kehitystä yhdestä solusta nykyiseen lajien paljouteen voidakseen luoda maailman ja kaikki elävät olennot, mitä siinä on.
    1. Jumalan sanan eli Raamatun mukaan Jumala loi valmiit lisääntymiskykyiset yksilöt lajiensa mukaan (=baraminit: luodut lajit).
    2. Jumala loi ensin taivaan ja maan, ja sitten neljäntenä päivänä auringon, kuun ja tähdet. Luomiskertomus ei puolla alkuräjähdystä ja tähtien ja planeettojen muodostumista vähitellen sen jälkeen. Maa luotiin ensin ja tähdet vasta sen jälkeen.
  2. Eliöiden aisti-, saalistus-, puolustus-, ruoansulatus- ja lisääntymisjärjestelmät eivät ole voineet kehittyä vähän kerrassaan, koska ne eivät toimi ennen tarpeellisia rakenneosia lainkaan, eikä niistä olisi siten luonnonvalinnan kannalta mitään hyötyä, joten ne eivät periytyisi ja pääsisi valta-asemaan populaatioissa.
    1. Kaikki aisti-, ravinto- ja lisääntymisjärjestelmät ovat monimutkaisia palautumattomia järjestelmiä, jotka eivät toimi muuten kuin valmiina kokonaisuuksina. Palautumattomalla tarkoitetaan sitä, ettei järjestelmiä voida purkaa osiin kovin paljoa ilman, että järjestelmä eli esimerkiksi aisti lakkaa kokonaan toimimasta. Näin ollen aistit ja muut em. järjestelmät eivät ole voineet rakentua vähän kerrassaan eliöihin evoluutioteorian selittämällä tavalla.
  3. Eliölajit eivät ole voineet kehittyä vähän kerrassaan eri aikoina, koska eliöt ovat riippuvaisia kokonaan valmiista muista eliöistä, jotta saavat ravintoa ja voivat lisääntyä.
    1. Eliölajit eli luodut eliöt (baraminit) on luotu yhtä aikaa lyhyen ajan sisällä, koska ne ovat riippuvaisia toisistaan, eivätkä olisi voineet saada ravintoa ja lisääntyä, jos ne olisi luotu pitkän ajan kuluessa ja vähän kerrassaan, eikä lyhyessä ajassa ja kerralla valmiina yksilöinä.
    2. Eliöt eivät olisi voineet saada ravintoa ja lisääntyä muiden eliöiden avulla ja yhteistyössä niiden kanssa, ellei niitä olisi luotu yhtä aikaa lyhyen ajan sisällä. Näin ollen yksi luomisen päivä on kestänyt noin 24 tuntia eikä esimerkiksi 1000 vuotta tai monta tuhatta vuotta, niin kuin jotkut ovat väittäneet. Esimerkiksi kasvit eivät olisi voineet lisääntyä ilman niitä pölyttäviä hyönteisiä ja niiden siemeniä syöviä eläimiä, jos ne olisi luotu tuhansia tai miljoonia vuosia kasvien luomisen jälkeen, niin kuin teistisen evoluutioteorian mukaan olisi uskottava.
    3. Evoluutiota eteenpäin vievänä mekanismina ovat evoluutioteorian mukaan hyödylliset mutaatiot, jotka parantavat eliöiden kelpoisuutta ja luovat kokonaan uusia toiminnallisia biologisia rakenteita eliöihin. Tätä ei ole voitu todistaa tieteellisten tutkimusten avulla.
      1. Kaikki tunnetut mutaatiot ovat joko eliölle kuolettavia tai haitallisia tai neutraaleja, tai sitten ne vähentävät geneettistä informaatiota ja aiheuttavat jonkin biologisen rakenteen toiminnan menettämisen samalla, kun jotakin uutta kuten bakteerien lääkeaineresistenssiä syntyy. Bakteerien lääkeaineresistenssi tarkoittaisi riittävän pitkälle kehittyneenä bakteerien itsetuhoa, koska ne menettäisivät oman kasvu- ja lisääntymisalustansa, jos surmaisivat kaikki kantajaeliöt, joissa ne asuvat. Näin ollen bakteerien lääkeaineresistenssi todistaa pikemmin evoluutiota vastaan kuin sen puolesta. Samalla kun bakteerikantojen vastustuskyky lääkkeitä vastaan paranee, menettävät ne jonkin toisen biologisen ominaisuuden, jolloin kehitystä evoluutioteorian selittämällä tavalla eteenpäin vievä geneettinen informaatio ei sanottavasti lisäänny. Samalla kun toiminnallinen informaatio lisääntyy, niin sitä myös menetetään. Sitten myös eliöiden luonnolliset geenivirheiden korjausmekanismit estävät melko tehokkaasti virheellisen tai uuden geneettisen aineksen eli DNA:n muuntuneen emäsparikoodin säilymisen lajin perimässä.

        Niin sanotut neutraalit mutaatiot, eli mutaatiot, joista ei ole havaittu olevan hyötyä tai haittaa eliölle, saattavat olla itse asiassa haitallisia, mutta sitä ei vielä tiedetä. Hyödyllisiä niiden ei ole voitu todistaa olevan, joten niiden kasautuminen perimään ja uusien biologisten toiminnallisten rakenteiden synty niiden kautta on todistamaton asia tieteessä. Evoluutioteoria ei perustu tieteellisesti todettuihin tosiasioihin vaan uskomuksiin, arveluihin ja ihmisen mielikuvitukseen. Evoluutioteoria on niin epätodennäköistä ollakseen totta, että sitä ei voida pitää edes tieteellisenä teoriana. Yhä useampi tiedemies uskontokunnasta riippumatta on hylkäämässä evoluutioteorian ja pitää luomista tieteen tutkimusten valossa todennäköisimpänä selityksenä luonnon monimuotoisuudelle ja elämälle yleensä.

  4. Elämän syntyminen elottomasta aineesta ilman ohjausta on tieteellisesti todistamatta jäävä asia. Ohjauksen kautta Jumala on voinut luoda elottomasta aineesta eläviä olentoja kuten hän teki maan tomusta tai savesta Adamin, ensimmäisen ihmisen. (1Moos. 2:7.) Raamatun kertomus Adamin luomisesta kumoaa kuitenkin teistisen evoluutioteorian vääränä, koska Jumala teki Adamista valmiin aikuisen yksilön; Jumala ei ole kehittänyt ihmistä jostakin alkueliöstä kuten bakteerista, niin kuin teistisessä evoluutioteoriassa uskotaan.
  5. Luomiskertomuksen mukaan Jumala loi valmiiksi kaikki elävät olennot kunkin lajinsa mukaan ja ne lisääntyvät kukin lajinsa mukaan. Luomiskertomus ei tue vähäisessäkään määrin teoriaa, jonka mukaan kaikki eliöt olisivat saaneet alkunsa Jumalan luomasta yhdestä elävästä solusta tai bakteerinkaltaisesta mikrobista niin kuin evoluutioteoriassa uskotaan, vastoin kaikkia tieteellisiä todisteita.
  6. Teistinen evoluutioteoria tekee tyhjäksi kertomuksen syntiinlankeemuksesta ja sitä seuranneesta kirouksesta ihmiskunnan osana, joka pitää sisällään sairauden, kivut, ravinnonhaun vaikeudet ja kuoleman. Raamatun mukaan ihmisistä tuli kuolevaisia ja katoavaisia yhden ihmisen, Adamin, tekemän synnin vuoksi, ja häntä ennen Eeva teki syntiä tultuaan käärmeen pettämäksi. (Room 5:12-19; 1Tim 2:14; 1Moos. 3. luku.) Teistisen evoluutioteorian mukaan maan päällä on elänyt lukemattomia sukupolvia ihmisen esi-isiä ja välimuotoja ihmisen sekä apinan välillä. Kun luomiskertomusta ja syntiinlankeemuskertomusta ei hyväksytä historiallisena totuutena, niin samalla kyseenalaistetaan syntien sovituksen tarve ja Jeesuksen Kristuksen kärsimyksen, ristinkuoleman ja ylösnousemisen merkitys sovituksen sekä pelastuksen tuovana Jumalan tekona. Ihminen ei olisi ensinkään moraalisesti vastuussa Jumalalle, jos olisi kehittynyt bakteerinkaltaisesta alkueliöstä eikä olisi ollut alusta asti valmis moraalinen ihminen, jolta Jumala saattoi odottaa käskysanan pitämistä ja Jumalan tahdossa pysymistä. Teistinen evoluutioteoria tekee tyhjäksi koko kristinuskon perimmäisen olemuksen ja opin alkeet, ja on siten pelkästään antikristillinen oppi. Yksikään kristitty ei voi omantunnon saastumatta pitää evoluutioteoriaa totena sen missään muodossa ja välttyä siten oikeudenmukaiselta rangaistukselta Jumalan sanasta luopumisen johdosta. Jumala on ilmoittanut totuuden näistä asioista riittävän selvästi Raamatun kirjoitusten ja luomakunnan todistuksen kautta, niin että se voidaan ymmärtää ja häneen voidaan uskoa Luojana juuri sen mukaan kuin on kirjoitettu Raamattuun. Jos tästä uskosta luovutaan, niin se tarkoittaa pääsääntöisesti sitä, että on luovuttu samalla Kristuksesta Jeesuksesta, vaikka häntä nimeltä kutsuen palvottaisiin ja toimittaisiin hänen nimessään. (Matt 7:21-23; 22:1-14; 25:1-30.)
  7. Luomisen päivien on täytynyt kestää noin 24 tuntia, koska Jumala lepäsi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, eli erotti sapatin kaikista muista päivistä, ja määräsi sen yleiseksi lepopäiväksi koko ihmiskunnalle, ja erityisesti Israelille ja uuden liiton Jumalan kansalle. Jumala ei ole jatkanut lepäämistään seitsemännen päivän jälkeen, niin kuin jotkut ovat tulkinneet väittäessään yhden päivän kestoksi 1000 vuotta tai pidempää ajanjaksoa. Raamatun hepreassa on käytetty imperfektiä ja perfektiä, jotka kuvaavat mennyttä ja päättynyttä tapahtumaa, niin että Jumala on lopettanut lepäämisen sen seitsemännen päivän jälkeen, jonka hän aivan erityisesti lepäsi heti luomistöiden päättymisen jälkeen. (1Moos 2:2, 3; 2Moos 20:11.)
    1. Luomisen seitsemän päivää ovat perusteena 7-päiväiselle työviikolle, jonka viimeinen eli 7. päivä on nimeltään sapatti ja sen Jumala on säätänyt yleiseksi lepopäiväksi luomakunnalle, ihmisille ja kotieläimille.
    2. Sapatin kesto määräytyy luomiskertomuksen ja sitä seuraavan ilmoituksen perusteella siten, että päivä alkaa illasta, sen hämärtyessä, ja päättyy seuraavan illan hämärtymiseen. Käytännössä sapattia tulee noudattaa perjantai-illasta noin kello 18 lauantai-iltaan noin kello 18 asti. Sapattina on kuitenkin lupa tehdä hyvää kuten esimerkiksi pelastaa elämä, joten myös ansiotyö on luvallista, kun toimitaan ihmisen elämän säilyttämisen kannalta välttämättömissä tehtävissä: lääkäri, sairaanhoitaja, sairasauton kuljettaja, muu lääkintähenkilökunta ja hoitotyössä olevat, poliisit, palomiehet ja muut pelastustöissä työskentelevät, jne. Lisäksi uskovainen on vapaa vastuusta, jos hänen jumalaton isäntänsä eli esimiehensä ja työnantaja vaativat häntä tekemään töitä myös sapattina. Pääsääntöisesti tulisi kuitenkin pyrkiä siihen, että sapatti pidettäisiin pyhänä ja levättäisiin silloin viikon töistä tekemättä edes turhia talousaskareita kotona. Jos lähimmäisen rakkaus vaatii, niin silloin on tietysti lupa toimittaa myös kotiaskareita kuten hoitaa eläimet ja lapset, että he saavat tarvitsemansa ylläpidon ja hoidon. Sapattia ei saa soveltaa väärin käytännön elämään, niin että siitä tulee raskas taakka sen sijaan, että se koituisi sielun ja ruumiin levoksi sekä virkistykseksi.

Raamatun kertomuksia vedenpaisumuksesta, Sodoman ja Gomorran tuhoista, Israelin kansan vihollisten sotajoukkojen tuhosta Jumalan sotiessa Israelin puolesta ja todistettuja ihmeitä tulee pitää kirjaimellisesti tosina tapahtumina, koska

  1. Jeesus ja apostolit eivät niitä kyseenalaistaneet vaan käyttivät niitä esimerkkinä opetuksissaan ja puheissaan.
    1. Jos joku ei pidä totena Raamatun kertomuksia ja ihmeitä, niin hän pitää silloin Jeesusta valehtelijana.
    2. Jos osa Raamatussa mainituista ihmeistä ja Jumalan suorittamista joukkotuhoista tai tapoista olisi sepitelmää, niin mistä tiedämme, että Jeesuksen ylösnousemus oli totta eikä sepitelmää? Toki tämän todistaa Pyhä Henki sydämissämme, mutta sama Henki todistaa myös muun Raamatun sanan ilmoituksen olevan totta eikä sepitelmiä tai juutalaisia taruja.
  2. Raamatun historialliset tapahtumat saavat vahvistusta monesta Raamatun ulkopuolisesta lähteestä, vaikkakin niissä on jonkin verran myös ristiriitoja ja eroja Raamatun kirjoitusten kanssa. Tällaisissa tapauksissa on syytä pitää Raamattua lähtökohtaisesti luotettavampana lähteenä kuin maallisia lähteitä, ellei Raamatussa ole ilmiselvää ristiriitaa ja virhettä (esim. Israelin ja Juudan kuningasten hallitusvuosissa).

Luomisen kuusi päivää

Liberaaliteologian mukaan Jumala ei ole luonut maailmaa kirjaimellisesti kuuden noin 24 tuntia kestäneen päivän aikana eli noin 144 tunnin aikana. Monet uskovat evoluutioteorian teistiseen sovellukseen, jonka mukaan Jumala on luonut maailmankaikkeuden ja maapallon eliöstöineen hyvin pitkän ajan kuluessa ohjailemalla evolutiivisia prosesseja. Tämä tulkinta mahdollistaa uskon oletettuun kaikkeuden ikään, joka olisi noin 13,7 miljardia vuotta nykyisten arvioiden mukaan.

Kaikkeuden iän arvioinnissa on ollut historian saatossa hurjaa vaihtelua, mutta useimmat evoluutioteoriaa kannattavat tutkijat ovat yhtä mieltä nykyisen arvion paikkansapitävyydestä. Tämä arvio voi tietysti muuttua sitä mukaa, kun uutta "tieteellistä tietoa" saadaan. Tieteellisellä tiedolla tarkoitetaan tässä uskomuksia ja arvauksia, joita perustellaan näennäisesti tieteellisellä tavalla. Yhä lisääntyvä joukko tiedemiehiä on kuitenkin nuoren maailmankaikkeuden ja nuoren maan tulkinnan kannalla. He uskovat kirjaimellisesti siihen, että maailmankaikkeuden ja maapallon ikä on noin 6000 vuotta, niin kuin Raamatun luomiskertomuksessa on ilmoitettu. Tieteelliset tutkimustulokset tukevat tätä näkemystä ja Jumalan sanan ilmoitusta maailman luomisesta.

Vähittäin tapahtuvan kehityksen mahdottomuus

Jumalalla ei ole ollut mitään syytä luoda eliöstöä yhdestä pieneliöstä evoluutioteorian viitoittamalla tavalla. Luomakunnan monimutkaisuus ja eliöiden riippuvuus toisista eliöistä todistavat yksinomaan sen puolesta, että kaikki eliöt tai niiden kantamuodot luotiin hyvin lyhyessä ajassa kerralla valmiina lisääntymiskykyisinä yksilöinä. Tämän jälkeen kukin luotu laji (baramini) lisääntyi lajinsa mukaan ja tätä on jatkunut luomisesta asti.

Muutoksia eliöiden pääryhmistä ja jaksoista toisiin ei ole tapahtunut. Sen sijaan luotujen lajien eli baraminien sisällä tapahtuu muuntumista lajin geenipankin alleeleiden esiintymistiheydestä johtuen lajin eri osapopulaatioissa. Pisimälle vietynä tämä muuntelu on johtanut uusien tytärlajien syntyyn, jotka eivät enää risteydy kantamuodon eli baraminin tai sen muiden muunnosten kanssa tai jos risteytyvät, niin jälkeläiset eivät ole enää lisääntymiskykyisiä.

Esimerkiksi kissaeläinten baraminista on muodostunut osapopulaatioiden geenivaraston ja geneettisen informaation vähenemisen seurauksena alalajeja, jotka voivat lisääntyä keskenään. Näitä ovat esimerkiksi tiikeri ja leijona, jotka voivat saada yhteisiä jälkeläisiä. Hevoseläimistä hevonen ja aasi voivat risteytyä keskenään, mutta muulit eivät ole enää lisääntymiskykyisiä. Myös seeprat ovat samasta kantamuodosta eli baraminista muuntunut laji.

Koiraeläimistä voivat keskenään risteytyä mm. susi, shakaali, kojootti, dingo ja koira. Näillä on ollut yhteinen kantamuoto, jonka Jumala loi Raamatun luomiskertomuksen mukaan, ja josta on lajinsisäisen muuntumisen kautta syntynyt uusia tytärlajeja. Tämä muuntuminen rajoittuu kuitenkin pieniin rakenteellisiin ja toiminnallisiin muutoksiin lajin perimän geenivaihtelun mukaan. Uusia geenejä ja täysin entisestä poikkeavia kehitystä eteenpäin vieviä biologisia rakenteita ei geenien esiintymistiheyden vaihtelun seurauksena synny.

Geenien esiintymistiheyden vaihtelusta käytetään hienoa tieteellistä nimeä rekombinaatio. Sillä tarkoitetaan jo olemassaolevan geneettisen aineksen uudelleenjärjestymistä suvullisessa lisääntymisessä, kun molemmilta vanhemmilta siirtyy jälkeläisiin vaihtoehtoisia geenejä eli alleeleja. Vaihtoehtoiset geenit ja niiden yhdistelmät määräävät mm. silmien värin, korvan muodon ja ihon värin. Rekombinaatio ei ole kuitenkaan evoluutiota eteenpäin vievä voima, koska siinä ei synny mitään uutta, vaan ainoastaan vanhaa järjestellään uudestaan.

Evoluutioteorian mukaan evoluutiota eli kehitystä eteenpäin vievä voima ja mekanismi ovat mutaatiot. Evolutionistit luulevat, että kaikki mutaatiot eivät ole neutraaleja tai vahingollisia, vaan on myös hyödyllisiä mutaatioita, jotka lisäävät lajin geenistöä ja geneettistä informaatiota. Tätä asiaa ei ole kuitenkaan voitu todistaa ja se perustuu yksinomaan oletuksiin eikä tieteellisen tutkimuksen tuloksiin.

Tunnetut mutaatiot periytyvissä sukusoluissa eli ituradassa ovat pelkästään haitallisia tai neutraaleja, joskaan ei voida olla varmoja siitä, että neutraalit mutaatiot ovat todella neutraaleja: ne voivat olla myös haitallisia, mutta sitä ei vielä tiedetä. Evoluutioteorioita on monia ja ne kumoavat toinen toisensa. Edellä käsitellyn vaiheittaisen kehityksen eli gradualismin kumoaa ns. punktualismi eli jaksottaisen tasapainon malli, jonka mukaan hyödyttömät mutaatiot kasaantuvat eliölajien perimään ja muodostavat hyppäyksittäin uusia biologisia valmiita rakenteita, joista olisi hyötyä eliön kelpoisuuden kannalta. Tämäkin teoria on pelkkien uskomusten ja arvailujen varassa eikä sitä ole voitu todistaa oikeaksi.

Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että useimmat mutaatiot ovat eliöille haitallisia ja jopa kuolettavia, mistä syystä mutaatioita ei voida pitää evoluutiota eteenpäin vievänä vaan eliöitä rappeuttavana ja tuhoavana voimana. Mutaatioiden syytä ovat monet perinnölliset sairaudet ja vammaisuus, mikä pitkälle vietynä johtaa kokonaisen lajin sukupuuttoonkuolemiseen eikä lajin kehittymiseen entistä kelpoisemmaksi uudeksi lajiksi, niin kuin evoluutioteoriassa väitetään.

Toinen selvittämätön ja todistamaton asia on elävän solun eli yleensä elämän syntyminen elottomasta aineesta ilman älyllistä suunnitelmaa tai ohjausta ja luovaa voimaa. Tätä ns. abiogeneesiä ei ole pystytty todistamaan tieteellisesti. Kaikki perustuu jälleen uskomuksiin, oletuksiin ja arvauksiin, sekä tietysti tutkijan maailmankatsomukseen.

Ateisti ja materialistisen filosofian ja tieteenteorian kannattaja ei voi hyväksyä mitään älykästä suunnitelmaa ja luovaa viisautta kaiken olevaisen ja elollisen takana, vaikka luomakunta itse todistaa Jumalan viisaudesta ja voimasta: älykkäästä suunnittelusta ja sen toteuttamisesta luomistöissä. Evolutionistin on pidettävä jatkuvasti mielessään, että "se mitä hän näkee, ei ole suunniteltua vaan on kehityksen tulosta" (Francis Crick). Näin hän pettää itseään varman todistusaineiston edessä. Luotujen eliöiden tarkoituksenmukaisuus ja soveltuminen ekosysteemiin monimutkaisine biologisine rakenteineen ja toimintoineen todistaa yksinomaan älykkäästä suunnittelusta, ja kumoaa selvästi evoluutioteorian, jonka mukaan kaikki on syntynyt itsestään sattumalta ja ilman älyllistä ohjausta, ilman luojaa.

Teistisen evoluutioteorian mukaan Jumala olisi luonut ensin yhden elävän solun elottomasta aineesta ja ohjannut evoluutiota eli kehitystä tästä solusta luonnon nykyiseen monimuotoisuuteen ja lajien paljouteen. (Teistinen evoluutioteoria tarkoittaa evoluutioteoriaa, jonka mukaan Jumala ohjaa evoluutiota ja on luonut kaikkeuden materialististen tiedemiesten teorioiden mukaan pitkän ajan kuluessa alkaen alkuräjähdyksestä.) Teistinen evoluutioteoria kaatuu samaan mahdottomuuteen, mihin ateistinen (jumalankieltävä) evoluutioteoria myös kaatuu. Eliöiden riippuvuus toisistaan esimerkiksi lisääntymisen ja ravinnonsaannin vuoksi on selvä todiste siitä, että eri eliölajit on luotu yhtä aikaa: muuten ne eivät olisi selviytyneet elävinä ja kelpoisina, mitä evoluutioteoriakin edellyttää jatkuvalta kehitykseltä. Yksikään eliö ei voisi tulla toimeen ilman muita eliöitä, sillä kaikki eliöt ovat riippuvaisia muista eliöistä. Ekosysteemin ravintoketju ja eliöiden lisääntyminen ei olisi mahdollista, jos kaikki olisi kehittynyt yhdestä luodusta solusta ja kehittynyt vähän kerrassaan evoluutioteorian oppien mukaan.

Eliöiden aistit, ruoansulatusjärjestelmät, aineenvaihdunta, saalistus- ja puolustusjärjestelmät, suunnistusjärjestelmät ja lisääntymisjärjestelmät ovat niin herkkiä ja monimutkaisia kokonaisuuksia, etteivät ne toimi osittaisina, mikä olisi kuitenkin evoluutioteorian kannalta välttämätöntä, että ne osittaisina toimisivat. Evolutionistit väittävät nimittäin, ettei luonnossa ole sellaisia keskeneräisiä biologisia rakenteita, joilla ei olisi mitään tarkoitusta tai joista ei olisi mitään hyötyä eliöiden kelpoisuuden kannalta. Silti kaikki biologiset rakenteet ovat tavallaan keskeneräisiä, koska kehitys eli evoluutio vie kehitystä eteenpäin. Evoluutioteoriaan uskovia ei haittaa se, että heidän perustelunsa kumoavat itse itsensä, koska tärkeintä heille on kieltää älykäs suunnitelma kaiken olevaisen takana.

Ajattele esimerkiksi näköaistia. Mitä hyötyä olisi ollut alkeelliselle eliölle keskeneräisestä näköjärjestelmästä? Näköjärjestelmä muodostuu sadoista ja tuhansista toinen toisistaan riippuvaisista ja yhteensopivista biologisista rakenteista ja hermojärjestelmästä, niin että yhden tai useamman osan puuttuminen tästä "koneistosta" tekee kaikki muut osat hyödyttömiksi ja tarpeettomiksi. Jos eliö ei aisti yhtään mitään keskeneräisellä näköjärjestelmällä, niin kuin olisi täytynyt olla evoluutioteorian mukaisessa kehityksessä, niin sellainen keskeneräinen järjestelmä ja sen osat eivät perityisi jälkeläisille: nehän selitetään geenimutaatioista johtuviksi ja periytyviksi ominaisuuksiksi.

Keskeneräiset järjestelmät eivät yleistyisi populaatioissa, koska niistä ei olisi mitään hyötyä "luonnonvalinnan" kannalta, mitä pidetään mutaatioiden ohella evoluutiota eteenpäin vievän mekanismin osatekijänä. Ei ole mitään perustetta olettaa, että ne eliöt olisivat lisääntyneet tehokkaammin ja selviytyneet paremmin eloonjäämisen kamppailussa, jota evoluutioteoria opettaa, jotka olisivat saaneet perimäänsä osia joskus tulevaisuudessa kokonaisena ja valmiina toimivasta aistijärjestelmästä. Täten evoluutioteorian teistinenkin muoto osoittautuu järjenvastaiseksi uskomukseksi eikä sitä pitäisi missään nimessä pitää tieteellisen teorian osana.

Yksi ehkä merkittävin todiste teististä evoluutioteoriaa vastaan on eliöiden lisääntyminen ja ravinnonsaanti. Eliöt ovat erottamattomalla tavalla toisistaan riippuvaisia juuri valmiina ja kokonaisina eliöinä, jotta ne voivat saada ravintoa ja lisääntyä lajinsa mukaan. Jos Jumala olisi luonut ensin yhden solun ja jatkanut elämän kehitystä siitä eteenpäin, niin Jumalan olisi pitänyt itse hoitaa eliöiden lisääntyminen ja ravinnonsaanti miljardien ja satojen miljoonien vuosien ajan, jos evoluutioteorian kannattajien ajanmääritykset pitäisivät paikkansa. Täten on järjetöntä ja epätieteellistä väittää, että eliöt ovat kehittyneet vähän kerrassaan pitkän ajan saatossa. Samalla kumoutuvat sellaiset teoriat, joiden mukaan yksi luomisen päivä olisi kestänyt tuhat vuotta tai tuhansia vuosia. Esimerkiksi kasvit eivät olisi voineet lisääntyä ilman niitä pölyttäviä hyönteisiä ja siemeniä levittäviä kasvinsyöjiä, jos nämä olisi luotu vasta tuhansia vuosia myöhemmin. Kaikki tieteelliset todisteet puhuvat siten kuuden päivän luomisen puolesta ja yhden päivän pituus on noin 24 tuntia niin kuin se edelleen on.

Kun luominen kesti kuusi päivää eli noin 144 tuntia, niin ei ole mitään ongelmia sen ymmärtämisessä, että eliöt ovat selviytyneet toistensa avulla alusta asti. Jumala antoi ensin tulla valon maailmaan ennen kuin oli tehnyt aurinkoa ja kuuta ja tähtiä valoa tuomaan. (1Moos 1:2-5.) Jumala ei kerro sitä, mikä tämä valo oli, mutta sen valossa ensimmäiset kasvit ovat selvinneet hyvin ensimmäiset kaksi päivää ennen kuin Jumala loi lentävät eläimet ja muut eläimet pölyttämään ja levittämään kasvien siemeniä. Kaksi päivää on muutenkin niin lyhyt aika, että kasvit selviäisivät sen kokonaan ilman valoa. Jos luomisen päivät olisivat kestäneet tuhat vuotta tai pitempään, niin kuin jotkut ovat väittäneet, niin kasvit eivät olisi voineet selviytyä ilman niitä pölyttäviä ja siemeniä levittäviä eläimiä.

Jumala ei ole rakentanut maailmankaikkeutta vähän kerrassaan miljardien vuosien aikana alkuräjähdyksen jälkeen. Mitään alkuräjähdystä ei ole tapahtunut vaan Jumala teki kerralla valmiiksi taivaan (tai taivaat) ja maan, minkä jälkeen hän teki auringon ja kuun ja tähdet neljäntenä päivänä erottamaan aikoja ja valaisemaan maata. Taivaat pitävät sisällään ilmakehän sekä tähtitaivaan eli avaruuden. Avaruus on rajallinen ja sen ulkopuolella on Jumalan taivas eli kolmas taivas, sillä koko luomakunta on luotu Jumalan sisälle, Kristukseen, Kristuksessa ja Kristuksen kautta. (Kol 1:16; 2Kor 12:1-4.) Jos avaruus olisi ääretön, niin siitä olisi tehty jumalankaltainen, mitä se ei kuitenkaan ole. On olemassa ero luodun ja Luojan välillä, mikä tulee ilmi mm. siten, että avaruus on rajallinen, mutta Jumala ei ole rajallinen ihmisen määrittelemällä tavalla ja meidän käsityskykymme mukaan.

Lyhyt maailmanhistoria

Moni on miettinyt sitä, mitä Jumala on tehnyt ennen kuin hän loi maailman? Miksi maapallo ja kaikkeus on vain muutaman tuhat vuotta vanha? Raamatussa ei kerrota suoraan vastausta siihen, miksi kaikki on ollut olemassa niin vähän aikaa ja mitä Luoja teki ennen kuin loi kaikkeuden. Uskon, että hän on käyttänyt hyvin pitkän aikaa maailman luomisen suunnitteluun ja toiminut sitten valtavan voimansa ja viisautensa kautta nopeasti, niin että kaikki, mitä on olemassa, tulivat luoduiksi kuudessa päivässä luomiskertomuksen mukaan, ja seitsemännen päivän Jumala lepäsi ja pyhitti sen, niin että sapatti on meille luomistöiden muistelun aikaa ja erityisesti myös sen muistelua, että Jumala vapautti Israelin Egyptin maasta. (5Moos 5:12-15.) Uskoville tämä on vertausta syntisen vapautumisesta tämän maailman ruhtinaan eli perkeleen vallasta ja synnin orjuudesta, sillä farao on saatanan esikuva ja Egypti tarkoittaa tätä maailmaa, joka elää synnissä ja himojensa vallassa kapinassa Luojaa ja rakastavaa Isäämme vastaan.

Luominen sapatin ja pelastussuunnitelman esikuvana

Raamatun luomiskertomuksen mukaan Jumala loi kuudessa päivässä taivaan ja maan ja kaiken, mitä niissä on, niin että se kaikki tuli luoduksi. (1Moos 2:1-3; 2Moos 20:11.) Jumala lepäsi seitsemännen päivän ja erotti sen muista päivistä eli pyhitti sen. Tästä on saanut alkunsa sapatin vietto, mikä ei ole koskenut vain Israelin kansaa vaan se koski alunperin kaikkia ihmisiä. Sapatin viettäminen on kuitenkin ajansaatossa unohtunut ja siitä on muistona vain seitsenpäiväinen työviikko, jota kaikkialla maailmassa noudatetaan.

Sapatin teologinen merkitys on muistella luomisen tapahtumia ja kiittää Jumalaa kaikesta hyvästä, mitä hän on meille antanut luomisen johdosta. Meitä ei olisi edes olemassa, ellei Jumala olisi luonut maailmaa ja ensimmäisiä ihmisiä, Adamia ja Eevaa.

Sapatin toinen tarkoitus on muistella sitä, kun JHVH vapautti Israelin Egyptin orjuudesta. (5Moos 5:12-16.) Tällä on myös esikuvallinen merkitys kristityille, sillä farao on esikuva saatanasta – tämän maailman ruhtinaasta ja hallitsijasta – ja Egypti kuvaa maailmaa, joka elää syntiensä ja himojensa orjana erossa elävästä Jumalasta. Jumala on erottanut meidät Kristuksen veren ja Jeesuksen pyhän nimen kautta pois maailmasta, niin että emme elä enää syntiä palvellen vaan olemme synnistä vapautettuina tullet Jumalan ja vanhurskauden palvelijoiksi. (Room 6) Sapatin lepo kuvastaa meille sitä lepoa, jonka olemme saaneet Kristuksessa, kun meidät on vapautettu paholaisen orjuudesta ja synnin himoista, niin ettei meidän tarvitse enää raataa orjapiiskurin vallassa syntiä tehden. Saamme elää nyt vapaina Hengessä ja rakastaa Jumalaa yli kaiken sekä lähimmäistä niin kuin itseämme, sillä Jumala itse vaikuttaa tätä hengen pyhitystä Kristuksen omissa, joiden joukkoon me armosta saamme kuulua.

Israelin kansalla oli pyhä kokous JHVHn käskyn mukaan juuri sapattina. (3Moos 23:3.) Apostolit jatkoivat sapatin perinnettä ja kokoontuivat sapatteina pyhään kokoukseen, niin kuin Jeesuskin teki eläessään ihmisenä maan päällä. Toisin kuin kirkkokunnissa on opetettu, niin Jeesus ei kumonnut sapatinkäskyä. Fariseukset syyttivät Jeesusta siitä, että hän olisi kumonnut sapatin käskyn, kun paransi sairaita sapattina. (Joh 5:1-18.) Jeesus kuitenkin todisti, että sapattina on lupa tehdä hyvää ja pelastaa henki, eikä se ole sapatin kumoamista. Sapattina pappien oli lupa tehdä työtä, samoin vartijoiden, eikä sekään ollut syntiä. Jeesus ei siis kumonnut sapattia vaan opetti oikein sapatin noudattamista ja rakkauden käskyä, joka antaa luvan tehdä hyvää myös sapattina. (Joh 7:15-24; 9:16; Mar 3:1-6; Matt 12:1-8; 2Kun 11:5-9.)

Sapatin lopullinen merkitys on se tuhat vuotta kestävä rauhan ajan valtakunnan lepo, jolloin Kristus hallitsee maan päällä ylösnousseiden pyhien kanssa pakanakansoja rautaisella valtikalla. Sapatin lepo tarkoittaa sitten vielä tämän jälkeen alkavaa ikuista taivaan lepoa, joka seuraa välittömästi viimeistä tuomiota tuhannen vuoden ajanjakson jälkeen. (Ilm 19-20; Hebr 4:1-13.)

Raamatun kertomusten paikkansapitävyys

Monet eivät usko tai uskalla uskoa Raamatun kertomusten todenperäisyyteen, koska jumalaton maailma pilkkaa ja pitää hörhöinä niitä, jotka pitävät Raamatun ilmoitusta historiallisena totuutena. Tähän tilanteeseen on päädytty sen vuoksi, että ateistiset ja epähurskaat tiedemiehet ovat saaneet propagandallaan ihmiskunnan uskomaan satuja eli evoluutioteorian ja alkuräjähdysteorian mukaisia selityksiä kaiken olevaisen olemassaololle. Uskovaisuuden ollessa yleinen pilkanaihe jumalattomien parissa, on erittäin vaikeaa rohkaista mielensä ja tunnustaa uskovansa Raamatun kertomuksiin sellaisina kuin ne on meille annettu. Olisi niin paljon helpompaa olla hiljaa ja vaieta siitä, että maailma on väärässä ja Jumala oikeassa, kun kertoo näistä asioista palveljoidensa kautta Sanassaan. Pelko panee usein paulan eivätkä uskovaiset tohdi todistaa Raamatun kertomuksista, että ne ovat totta eivätkä tarua.

Jos pidämme sepitelminä Raamatun kertomuksia luomisesta, syntiinlankeemuksesta, vedenpaisumuksesta, Sodoman ja Gomorran tuhosta, siitä, kun Jumala tuhosi Israelin kansan vihollisia sodassa sotimalla Israelin puolesta, ja ihmeistä, joita profeetat, Jeesus Jumalan Poika ja apostolit tekivät, niin väitämme Jeesusta ja apostoleita ja profeettoja valehtelijoiksi. Jokainen heistä piti Raamatun kertomuksia todellisena historiana eli historiassa tapahtuneina tosina tapahtumina. Jos kiistät jonkin näistä kertomuksista ja sanot sitä taruksi tai legendaksi, niin sanot Jeesusta ja Jumalaa sepitelmien kyhääjäksi. Jumala olisi silloin maailman suurin satusetä ja tarinoiden kertoja, ja loputkin Raamatun ilmoituksesta menettäisi arvovaltansa Jumalan sanan ilmoituksena (Jumalan puheena ihmiskunnalle).

Jos olet valmis luopumaan Jeesuksesta syntiesi sovittajana ja ainoana pelastustienä Isän luokse, niin silloin voit luopua Raamatun ilmoituksesta historiallisena totuutena, mutta menetät samalla pelastuksen. Uskovainen ei voi hylätä Raamatun historiallisia kuvauksia omantunnon siitä tahriintumatta. Tarpeeksi pitkälle vietynä luopumus Herran sanan ilmoituksesta tältä osin johtaa senkaltaiseen paatumukseen, että sen loppu on kadotus ja tulikivijärvi: tuska ja vaiva järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa. Jos joitakin kohtia halutaan Raamatussa ymmärtää vain kuvakielen ilmaisuiksi ilman todellista vastinetta, niin sellaisia ovat korkeintaan kuvaukset tulikivijärvestä, sillä se saattaa kuvata pelkästään sitä kärsimystä, joka tuomituilla on kadotuksessa oleva. En menisi silti tästäkään tulkinnasta takuuseen, koska mikään ei suoranaisesti estä kadotusta olemasta ikuinen tuli- ja tulikivijärvi, jossa kadotetut kärsivät ylösnousemusruumiissa tuskaa ja vaivaa ruumiin kulumatta, ja sielun ja hengen katoamatta.

Raamatun mukaan tällaista mahdollisuutta kannattaa pitää varteenotettavana todellisena vaihtoehtona ja varmaa on se, että kuoleman jälkeen kadotetut kärsivät tuskaa ja vaivaa, koska siitä niin selvästi ja monessa kohti on Raamatussa kerrottu. Näin ollen on syytä olla erittäin varuillaan, kun selittää joitakin Raamatun kohtia pelkästään kuvakieleksi, niin ettei kertomuksilla olisi mitään vastinetta todellisuudessa. Kaikilla Raamatun kuvakielisellä ilmoituksella on jokin vastine todellisuudessa, koska olisi järjetöntä kuvata jotakin asiaa, jota ei ole lainkaan olemassa. Sellainenkin tulkinta tekisi Isästä Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta taruilijoita sen sijaan, että he ovat puhuneet ja puhuvat pelkästään totta. Mikään valhe ei ole nimittäin lähtöisin Jumalasta. Raamatun vähämerkityksiset virheetkin ovat ihmisten tekemiä eikä Jumalalla ole niihin osuutta suoran vaikuttamisen kautta.

Raamatun kertomuksia voidaan pitää tosina myös sen vuoksi, että monet arkeologiset kaivaukset ja historian muu tutkimus pitävät yhtä niiden kanssa. On tietysti maallisia tutkimustuloksia, jotka ovat ristiriidassa Raamatun sanan kanssa, mutta silloin on viisainta pitää lähtökohtaisesti Raamattua luotettavimpana lähteenä, ellei Raamatussa ole selviä sisäisiä ristiriitaisuuksia kuten on esimerkiksi Israelin ja Juudan kuningasten hallitusajoissa. Tällaisia vähämerkityksisiä ristiriitoja ajoissa, paikoissa, henkilöiden nimissä, sukuluetteloissa tai tapahtumajärjestyksissä ei voida aina selittää näennäisiksi ristiriidoiksi, vaan osa niistä on ihan todellisia ristiriitoja. Silloin on koetettava löytää mahdollisimman tarkkaan alkuperäistä ilmoitusta ja Jumalan tahtoa oleva tulkinta kyseiseen asiaan, jos se vain on mahdollista. Jos asiaan ei löydy kohtuullisen tutkimisen ja yrittämisen jälkeen oikeaa ratkaisua ja tulkintaa, niin se voidaan jättää avoimeksi, mutta nämä pienet ristiriidat eivät vähennä Raamatun merkitystä ja arvovaltaa luotettavimpana historiallisena lähteenä, joka on säilynyt meille ajanlaskun alusta ja sitä edeltävästä ajasta lähtien.

Raamatun pienet sisäiset ristiriidat esimerkiksi evankeliumien tavassa kertoa sama tapahtuma hieman eri tavalla lisäävät Raamatun uskottavuutta, koska siitä näkee sen, etteivät myöhempien aikojen pyhät ole yrittäneet korjata aiempien kirjoittajien tekemiä virheitä tai ristiriitoja kuvauksissa. Nämä ristiriidat johtuvat puolestaan siitä, että Jeesuksen todistajat ja silminnäkijät ovat muistaneet asioita vuosikymmeniä jälkeenpäin hieman eri tavalla, ja alunperinkin on voinut olla liikkeellä suullisena perimätietona hieman toisistaan poikkeavia versioita samoista tapahtumista. Se ei todista sitä, etteivät tapahtumat ole todella tapahtuneet siten kuin niistä on kerrottu, vaan se todistaa sen, että samoista tapahtumista saadaan niin monta hieman toisistaan poikkeavaa kuvausta kuin tapahtumalla on silminnäkijöitä ja todistajia. Silti tapahtuman pääasiat ja pääkohdat ovat tosia niin kuin on kerrottu. Tämän asian tietävät mm. poliisi- ja muuta tutkimusta tekevät tutkijat, jotka joutuvat kokoamaan esiintulleista palasista kokonaiskuvan todellisista tapahtumista mahdollisimman tarkasti. Kuvaus ei ole koskaan täydellinen eikä aina edes täysin virheetön, mutta silti kuvatut tapahtumat ovat todella tapahtuneet niin kuin on kerrottu.

Tästä samasta asiasta on kyse kriittisessä Raamatun tutkimuksessa. Sen avulla pyritään löytämään tiedon sirpaleista parhaiten todellisuutta vastaava kuvaus ja muodostetaan niistä mahdollisimman totuudellinen palapeli. Raamatun ilmoitus on siten totta "Niin ja aamen!", mutta täydellistä se ei suinkaan ole. Mikään ihmisen tekemä ei ole täysin virheetön ja täydellinen, vaikka Jumala olisi mukana vaikuttamassa sitä Pyhän Hengen kautta. Jumala voi tosin estää virheitä syntymästä, mutta ei ole tehnyt sitä Raamatun kirjoittajien kohdalla.

Vähiten virheitä on Jumalan suorassa puheessa Raamatun lehdillä ja ilmestyksissä, jotka Jumala on antanut. Historiallisessa kerronnassa ja kuvauksessa voi sen sijaan olla joitakin vähämerkityksisiä virheitä, mikä ei vähennä Raamatun kirjoitusten arvoa pyhänä krijoituskokoelmana ja Jumalan sanan erityisenä ilmoituksena ihmiskunnalle. Jos sen sijaan nämä ihmisten tekemät vähäiset virheet kiistetään ja luullaan, että Jumala on Raamatun jokaisen sanan, kirjaimen ja välimerkin takana, niin silloin joudutaan harhaan ja aletaan palvoa luotua Luojana, sillä Raamatun kirjoitukset ovat ihmisten käsialaa ja luotujen tekosia eivätkä suoraan Jumalan puhetta sanasta sanaan. Välimerkkejä ja ääntämistä helpottavia diakriittisiä merkkejä Raamatussa ei sen alkuteksteissä ole edes ollut, joten jokainen heprean- ja kreikankielinen käännös on jo tulkintaa alkuperäisestä ilmoituksesta, ja voi pitää sisällään virheitä.

Vielä enemmän tulkintaa ja virheitä on käännöksissä muille kielille, mutta kriittisen Raamatun tutkimisen avulla niistä voidaan päästä selvyyteen ja ymmärtää oikein pyhiä kirjoituksia. Kuitenkaan kaikki virheet eivät ole käännöksistä johtuvia vaan osa on jo alkuteksteissä tai vanhimmissa meille säilyneissä kopioissa, sillä ihan alkuperäisiä Raamatun kirjoituksia ei ole säilynyt meidän päiviimme asti. Kaikki säilyneet tekstit ovat sukupolvia alkuperäisen tekstin jälkeen tehtyjä kopioita, joissa voi olla kopiointivirheitä, ja osa virheistä voi olla myös alkuperäisen kirjoittajan tekemiä vahinkoja tai tietämättömyyttä. Tämä asia on nyt syytä kertoa näin seikkaperäisesti, että uskovaiset osaisivat suhtautua tietyllä varauksella Raamatun ilmoitukseen, mutta antavat sille myös Jumalan sanan arvon, kuitenkin oikealla tavalla, ei liioitellen ja paisutellen Raamatun asemaa, niin että Raamatusta tulisi palvonnan kohde Isän Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen sijasta, jota myös nimellä Jumalan Sana kutsutaan. (Joh 1:1-3, 14; Ilm 19:13.)

Uskovaiset eivät saa lähteä mukaan liberaaliteologisiin tulkintoihin, joissa ei pitäydytä terveessä tekstikritiikissä kuten edellä, vaan pyritään systemaattisesti osoittamaan Raamatun kertomukset epätosiksi, koska nykyinen tietämys ns. tieteen tutkimusten valossa on ristiriidassa Raamatun maailmankuvan ja maailmankatsomuksen kanssa. On aivan eri asia tunnustaa Raamatun vähäiset ristiriidat kuin väittää sen kertomuksia taruiksi, legendoiksi ja sepitelmiksi, jotka eivät ole totta vaan ovat ihmisten mielikuvituksen tuotetta.

Liberaaliteologia murentaa kaikin tavoin Raamatun arvovaltaa ja Jumalan käskyjen moraalista merkitystä, kun opettaa Raamatunvastaisia opetuksia ja käsityksiä synnistä, niin ettei synti olisikaan kadotukseen johtava asia, kun sitä tahallisesti harjoitetaan ja synnissä eletään, tai ettei synti olisikaan syntiä vaan olisi Jumalan tahto (esim. homoseksuaalisuus ja transseksuaalisuus eli transsukupuolisuus, mitä transseksuaalisuus todellisuudessa ei ole: ilmiötä lobbaavat ja puolustavat tahot ovat vain keksineet toisen nimen samalle asialle, jotta se ei kuulostaisi niin negatiiviselta siveiden ja moraalisesti valveutuneiden ihmisten korvissa).

Yksi tapa murentaa Jumalan käskyjen merkitystä ja moraalia on uskoa evoluutioteoriaan. Evoluutioteoriaan uskominen vie pohjan pois Jumalan käskyiltä ja moraalilta, koska sen mukaan ihminen on vain bakteerista kehittynyt eläin, jolle kannibalismi, lajitoverien tappaminen, heikompien riisto, raiskaukset, varastaminen ja valehteleminen ovat vain kehitystä eteenpäin vieviä voimia, ja osa evoluutiota, jolloin vastuu ihmisen hirmuteoista Jumalan edessä otetaan pois. Jos teistiseen evoluutioteoriaan uskovat ymmärtäisivät tämän asian ja saisivat muutenkin välinsä parempaan kuntoon Isän Jumalan kanssa Kristuksen Jeesuksen kautta, ja Pyhän Hengen opetuksen kautta, niin he luopuisivat järjenvastaisista ja epäloogisista sekä ennen kaikkea Jumalan tahdon ja Jumalan sanan ilmoituksen vastaisista teorioistaan. Niin kauan kuin tätä ei tapahdu, ovat he sokeita sen totuuden edessä, joka on jumalisuuden mukainen ja ilmoitettu meille pyhissä kirjoituksissa, Raamatussa, joka on uskoville Jumalan sanaa ja puhetta, mutta ei itse Jumala tai Jumalan Poika. Hänelle kunnia ja ylistys ja kiitos seurakunnassa ja maan päällä ja taivaissa, iankaikkisesti, aamen.

Petteri Haipola, 15.11.2008

Sivun alkuun