Evoluutioteorian mahdottomuus 2

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  31.08.2006

Sisällys

Materialistisen maailmankatsomuksen esiin marssi

Evoluutioteoriaa opetetaan kouluissa tieteellisesti todistettuna faktana. Television luonto-ohjelmissa ei oteta luomista enää lainkaan huomioon. Kaikki esitetään mediassa evoluutioteorian mukaisella tavalla. Petos on lyönyt itsensä läpi.

Kouluissa otettiin käyttöön 1970-luvulla kommunistisen Itä-Saksan malli, missä evoluutioteoria oli ainoa hyväksytty uskonto, josta käytettiin tieteen nimeä. Suomalaiset on aivopesty uskomaan evoluutioteoriaan jo leikkikouluikäisistä asti. Luomiskertomukseen uskoville nauretaan ja pidetään meitä älyllisesti vajavaisina. Todellisuudessa ihmisen täytyy olla lähestulkoon typerys, jos uskoo tosissaan evoluutioteoriaan. Kaikki tieteelliset todisteet puhuvat evoluutioteoriaa vastaan ja puoltavat luomista tieteellisenä faktana.

Todellisen tieteellisen tutkimuksen tuloksia ei julkaista populaarimediassa, koska usko Jumalaan on epäsuosiossa ja usko ihmiseen sekä evoluutioteoriaan on lyönyt itsensä läpi yleisesti hyväksyttynä maailmankatsomuksena, filosofiana ja uskontona. Niin – evoluutioteoria ei ole luonnontiedettä eikä lainkaan tiedettä vaan se on uskonto, filosofia ja maailmankatsomus. Evoluutioteorialle ei ole yhtä ainutta tieteellistä todistetta, minkä avulla sitä voitaisiin pitää edes teoriassa mahdollisena selityksenä elämän synnylle ja lajien paljoudelle.

Kun ihmiset ovat maallistuneet ja luopuneet uskonnosta, on sen tuloksena syntynyt materialistinen maailmankuva. Jotkut pitävät sitä erehdyksessä tieteellisenä maailmankuvana, mitä se ei ole. Tieteellä tarkoitetaan yleensä sellaisia todellisuutta kuvaavia teorioita, joiden todennäköisyys on erittäin suuri. Evoluutioteorian todennäköisyys on lähellä nollaa eli se on tieteellisesti todistettu epätodeksi. Silti sitä markkinoidaan tieteellisesti todistettuna faktana ja suuri yleisö uskoo sen.

Syy evoluutioteorian hyväksymiseen on Jumalan kieltäminen. Ihmiset eivät halua ottaa huomioon sellaista vaihtoehtoa, että ihminen olisi Jumalan luoma ja vastuussa tekemisistään Luojalle. Viimeistä tuomiota seuraavan ikuisen kärsimyksen kieltäminen on johtanut ihmiset uskomaan järjettömyyksiin.

Kun Jumala loi maailman kuudessa päivässä luomiskertomuksen mukaan, niin silloin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. (1Moos 2:1) Uusia lajeja ei ole syntynyt evoluutioteorian opettamalla tavalla vaan monia lajeja on kuollut sukupuuttoon. Lajien kehityksen sijaan luomakunnassa on nähtävissä lajien rappeutuminen ja tuho. Lajien perimä köyhtyy ja huononee eikä uusia lajeja synny. Se, mikä periytyy, ovat erilaiset sairaudet ja vammat, mitkä lyhentävät eliöiden elinikää. Periytyvät mutaatiot ovat yksinomaan haitallisia tai hyödyttömiä, joten niistä ei voi syntyä evoluutioteorian selittämiä uusia biologisia rakenteita ja lajeja.

Uusien lajien kehittymiselle ei ole mitään tieteellistä näyttöä. Kaikki fossiiliset löydöt sotivat evoluutioteoriaa vastaan. Yhtään ns. välimuodon fossiilia ei ole löytynyt. Sellaisia pitäisi olla fossiilien joukossa, jos evoluutioteoria on totta. Fossiilien joukossa pitäisi olla kalan ja liskon välimuotoja, liskon ja linnun välimuotoja, matelijaesi-isän ja nisäkkään välimuotoja, ihmisen ja apinan välimuotoja, yms. Mitään tällaisia ei ole löydetty, koska niitä ei ole koskaan ollut olemassa.

Koska tieteellistä näyttöä evoluutioteorialle ei ole löydetty, on osa tutkijoista alentunut väärentämään fossiilista aineistoa saadakseen lisää rahaa tutkimukseen ja mainetta itselleen. Tunnetuimmat väärennökset ovat ns. Piltdownin ja Nebraskan ihminen sekä Ernst Haeckelin 1860-luvulla väärentämät sikiönkuvat. Haeckel piirsi kalan, sammakon, kilpikonnan, linnun, sian, naudan, kanin ja ihmisen sikiöt valheellisesti muistuttamaan toisiaan enemmän kuin ne todellisuudessa muistuttavat. Näitä väärennöksiksi paljastuneita kuvia käytettiin vielä vuonna 1997 suomalaisissa biologian oppikirjoissa evoluutioteorian todisteina. Samankaltaista ulkonäköä perusteltiin väittämällä: "Samankaltaisuus johtuu siitä, että kaikki selkärankaiset ovat kehittyneet yhteisestä kantamuodosta." (Kimmo Pälikkö, Taustaa osa 1, luku 12. http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa2/12.htm) Tämänkaltaiset valheet ja niiden esittäminen tieteellisinä todisteina kuvaavat biologian opettajien ja evolutionistien alhaista moraalia. Valhe on heille hyve ja rehellisyys jotakin vallan kauhistuttavaa.

Fossiilisten väärennösten tueksi on käytetty taiteilijoiden luomiskykyä. He ovat kehittäneet esimerkiksi löydetyn pahkasian hampaan perusteella (ns. Nebraskan ihminen) kokonaisen yhteisön ihmisen esi-isiä, apinaihmisiä, joille on piirretty taideteoksissa vaatteet, työkalut ja apinaihmisen ulkonäkö. Näitä "tieteellisiä todisteita" viljellään edelleen runsaasti alan kirjallisuudessa ja oppikirjoissa. Uskomattominta on se, että oppilaat ja maallikot pitävät totena näitä taruja ja keksittyjä satuja. Näyttää siltä, että ihminen on valmis uskomaan mihin tahansa paitsi ei Luojaansa.

Sivun alkuun

Moraali ja evoluutioteoria

Ihmisillä ei ollut aiemmin yhtä suurta syytä kieltää Luojaansa kuin nykyään. Ihmiset olivat silloin uskonnollisempia ja myös aitoa uskoa löytyi nykyistä runsaammin. Usko luomiskertomukseen ja Luojaan johtaa väistämättä myös siihen, että ihminen on vastuussa elämästään Jumalalle. Paholainen yrittää saada ihmisiä evoluutioteorian kautta karttamaan vastuuta Jumalan edessä, sillä sehän kieltää kokonaan Jumalan olemassaolon. Miten kukaan voisi olla vastuussa olennolle, jota ei ole olemassa?

Jos ihminen olisi pelkkä kehityksen tuloksena syntynyt eläin, menettäisi laki, moraali ja siveellinen arvomaailma perustuksensa. Jokainen voisi puolustaa omia tekemisiään kehityksen tuloksena ja selittää olevansa viaton siihen, mitä tekee. Hän noudattaa vain eläimen tahtoa selviytyäkseen paremmin eloonjäämisen kamppailussa. Ihmissyöjien, raiskaajien, murhaajien ja rikollisten käyttäytyminen selittyisi kehityksen tuloksena syntyneeksi käyttäytymisen malliksi, mitä ei ole syytä pyrkiä korjaamaan. Valehteleminen, epärehellisyys, varastaminen, murhaaminen, raiskaukset, naisten ryöstöt, orjuuttaminen ja heikkojen ihmisten sekä kansojen tuhoaminen selittyisivät evoluutioteorian kannalta suotuisiksi ominaisuuksiksi. Niistä saa hyötyä selviytymisen kannalta, kun ei vain jää kiinni rötöksistään tai voi alistaa voimallaan muut itselleen alamaiseksi.

Jos evoluutioteoria olisi totta, niin lait ja asetukset tulisi poistaa sekä tilalle ottaa vahvempien oikeus. Evoluutioteoriaa onkin sovellettu menestyksekkäästi totalitaarisissa diktatuureissa. Hitler ja Stalin käyttivät Darwinin oppeja hyödyksi etnisissä puhdistuksissa ja sosiaalipolitiikassa. Jos evoluutioteoria hyväksytään yleisesti, johtaa se kuvattuihin seuraamuksiin. Ihmisen elämä ja moraali menettävät merkityksensä, kun uskotaan, ettei kuoleman jälkeen ole mitään olemassa. Heikkojen, sairaiden ja vammaisten oikeuksia poljettaisiin. Teorian soveltaminen käytäntöön johtaisi silmittömiin raakuuksiin. Mielenvikaisilla tai muuten vain poikkeavilla ihmisillä ei olisi enää oikeutta elää vahvempien ihmisten ja herrarodun maailmassa. Heistä ei olisi hallitsevalle luokalle mitään hyötyä vaan pelkästään haittaa. Evoluutioteoriaa voidaan soveltaa näin epäkelvon aineksen poistamiseen maailmasta. Juopot, narkomaanit, sairaat, vanhukset, toisin ajattelevat ja vääräuskoiset (eli aidot kristityt) voitaisiin tappaa. Abortit ovat jo nyt hyväksytty tapa tuhota ihmiselämä, mutta jatkossa myös vauvojen surmaaminen ja vanhusten sekä sairaiden armomurhat tulisivat luvallisiksi asioiksi. Olemme matkalla tätä kehitystä kohti.

Kukaan ei ole evoluutioteorian mukaan vastuussa tekemisistään ihmistä korkeammalle moraaliselle auktoriteetille. Eivät he loppujen lopuksi ole vastuussa muille ihmisillekään. Mikä olisi joku toinen ihminen sanomaan toiselle, mikä on oikein ja väärin? Miksi toisen moraali pitäisi katsoa korkeammaksi ja käyttäytyminen paremmaksi kuin toisen? Evoluutioteoria vie pohjan ihmisen syyllistämiseltä syntiin. Sitä käytetään apuna myös psykologiassa ja selitetään ihmisen syntinen käytös perinnölliseksi eikä valituksi ja opituksi tavaksi. Väärät uskonnolliset teologiat perisynnistä puoltavat näitä evoluutioteorian kannalta hyödyllisiä sovelluksia. Tästä syystä kristittyjen olisi syytä luopua virheellisistä teologioista, joilla tuetaan jumalattomuutta ja mitkä ovat Raamatun ilmoitusta vastaan.

Jos ihmiset uskoisivat evoluutioteorian sijasta Raamatun Jumalaan ja noudattaisivat kymmentä käskyä, ei kukaan tekisi pahaa toiselle ihmiselle. Kymmenen käskyä osoittaa kuitenkin jokaisen ihmisen syylliseksi syntiin ja sen vuoksi sitä ei haluta pitää korkeimpana moraalisena ohjenuorana. Opetus Raamatun Jumalasta on lisäksi ikävä muistutus ihmisen kuolevaisuudesta ja vastuusta Luojansa edessä, kun ei haluta luopua synnistä ja elää Jumalan tahdon mukaan loppuelämää.

Sivun alkuun

Uskotko todellakin evoluutioteoriaan?

Maallikot eivät ole yleensä kiinnostuneet ottamaan asioista selvää vaan uskovat kaiken, mitä Jumalan tuntemisen esteeksi totuutena julistetaan. Kun todisteiden takana on korkeasti oppineita tiedemiehiä, niin valheita on vielä helpompi uskoa. On olemassa sanonta, että "mitä suurempi valhe on, sitä helpompi se on uskoa". Näin on käynyt evoluutioteorian kohdalla.

Maallikot eivät ajattele lainkaan, mihin he uskovat, mutta pilkkaavat toisin uskovia perustelematta näkemyksiään millään tavalla. He eivät tiedä sitä, että yhtä korkeasti oppineet tiedemiehet ovat todistaneet aikoja sitten evoluutioteorian saduksi ja taruksi, mikä ei voi olla totta edes kuvitelmissa. Tiedemiesten uskonnollisella taustalla ei ole merkitystä, sillä he tulevat eri uskonnoista: juutalaisuus, kristinusko, islam ja monet muut uskonnot. Jopa sellainen tiedemies, joka ei usko Jumalaan, voi uskoa, ettei evoluutioteoria ole tieteellisesti perusteltuna totta edes mahdollisesti. Tämän tunnustamiseen tarvitaan vain rehellisyyttä ja ymmärrystä, oman järjen käyttöä eikä sokeaa fanaattista uskoa.

Evolutionistit ovat itse asiassa äärimmäisen fanaattisia uskovaisia, jotka ovat joutuneet uskontonsa lumoihin siinä määrin, ettei terve järki auta heitä ymmärtämään asioita. Logiikka ja järki on heitetty roskiin, kun on haluttu pitää jokin uskomus totena eikä olla valmiita tunnustamaan omaa erehdystä.

Uskotko sinä todella evoluutioteoriaan? Uskotko, että kaikki elämä on saanut alkunsa yhdestä sattuman kautta syntyneestä yksisoluisesta bakteerin kaltaisesta alkueliöstä? Tämä alkueliö syntyi itsestään elottomasta aineesta, mikä on tunnetun tieteellisen teorian valossa mahdottomuus. Elävä solu on nerokkuudessaan ja rakenteellisessa monimutkaisuudessaan selvä osoitus älykkään suunnittelijan taidonnäytteestä. Itse asiassa kaikki, mitä luomakunnassa on nähtävillä, on todistusta älykkäästä suunnittelusta. Tarkoituksenmukaisesti ja järjestelmällisesti toimiva luomakunta ei voi olla syntynyt sattuman tuloksena.

Jokaisella eliöllä on tarkka paikkansa ekologisessa järjestelmässä. Eliöt ovat riippuvaisia toinen toisistaan ja niiden on täytynyt syntyä sen vuoksi yhtä aikaa. Eliöiden lisääntymis-, puolustus-, saalistus- ja ruoansulatusjärjestelmät ovat sellaisia, että niiden kehittyminen vaihe vaiheelta evoluution tuloksena on mahdottomuus. Keskeneräisistä järjestelmistä ei ole mitään hyötyä ns. välimuodoille (kantamuodoille) eikä niiden kehittymiselle ole ollut mitään syytä evoluutioteorian mukaan. Evoluutioteoriahan perustuu siihen, että kaikki on syntynyt sattumanvaraisten mutaatioiden tuloksena ilman päämäärää tai suuntaa. Uskotko sen, kun tarkkailet luontoa?

Uskotko, että kaikki elämä on saanut alkunsa yhdestä bakteerin kaltaisesta alkueliöstä? Uskotko, että homeet, hiivat, levät, kasvit, virukset, bakteerit, madot, nilviäiset, hyönteiset, muut ulkoisen tukirangan omistavat eläimet, (kravut, hummerit, yms.) kaikki sisäisen tukirangan (luuranko, rustot, lihakset ja jänteet) omistavat eläimet kuten kalat, sammakkoeläimet, matelijat, (liskot, krokotiilit, käärmeet) linnut ja nisäkkäät ovat saaneet alkunsa tuosta ihmeellisestä bakteerin kaltaisesta alkueliöstä?

Etkö ihmettele lainkaan sen alkueliön elinvoimaa ja lisääntymiskykyä? Miten on mahdollista, ettei se sattumalta syntynyt alkueliö tuhoutunut ja kuollut sukupuuttoon? Miksi se lisääntyi? Miten on mahdollista, että elinolosuhteet olivat otolliset sen selviytymiselle ja lisääntymiselle? Niin vain uskotaan, mutta mitään tieteellisiä todisteita teorialle ei ole voitu koskaan esittää. Jotkut ovat tästä säikähtyneenä arvelleet, että alkueliöitä olisikin syntynyt monia eikä vain yksi. Miksi sitten jokaisen eliön DNA ja RNA on niin samankaltaista samoin kuin biologiset rakenteet? Tätä samankaltaisuutta on pidetty nimenomaan todistuksena siitä, että kaikki on saanut alkunsa yhdestä ja samasta alkueliöstä.

Jos alkueliöitä olisikin monta, pitäisi niiden evoluution lakien tai oikeammin laittomuuden mukaan olla täysin erilaisia rakenteiltaan ja perimältään. Nyt eri eliöissä on havaittavissa selkeää yhdenmukaisuutta sekä rakenteissa että geenistössä. Tämä ei todista kuitenkaan evoluutioteorian vaan yhden ja saman Luojan puolesta. Ihminenkin käyttää samoja rakenteita hyväkseen eri sovelluksissa. Pyörää, hammasratasta, vetoketjua, moottoria ja monia rakennusteknisiä sovelluksia käytetään monissa eri kohteissa. Se ei todista sitä, että kaikki olisi kehittynyt yhdestä vekottimesta ilman ohjailua ja päämäärää. Se todistaa sen, että vekottimien ja järjestelmien takana on yksi ja sama älykäs suunnittelija, ihminen. Kun sovellat tämän ajatuksen luomakuntaan, niin näet yhden ja saman Luojan kaiken olevaisen suunnittelun takana.

Eliöiden, biologisten järjestelmien ja solujen sisältämä informaatio ei ole voinut syntyä itsestään tyhjästä. Äly voi käyttää tietojaan ja taitojaan hyödyksi erilaisissa luomisen prosesseissa. Ilman älyä ja ohjailua ei synny mitään toiminnallista funktiota niin kuin elävissä eliöissä on nähtävillä. Älyttömien ja persoonattomien luonnonvoimien (sikäli kuin ne eivät ole Jumalan ohjailemia!) kautta voi syntyä säännönmukaisia ja kauniita kuvioita kuten meren aallot, aavikon hiekkamuodostelmat ja lumihiutaleiden kiderakenne, mutta ne eivät ole toiminnallisia ja elämää ylläpitäviä monimutkaisia molekyylikoneita, millä nimellä biokemisti Michael J. Behe eläviä organismeja ja niiden biologisia rakenteita kutsuu. Usko, jonka mukaan elävä organismi on syntynyt ja elämän kiertokulku jatkuu sattumalta, on suuren luokan järjettömyyttä.

Maapallon olosuhteet ovat olleet evoluutioteorian oikeaksi todistamisen kannalta sellaiset, ettei täällä ole voinut syntyä elämää elottomasta aineesta sattumalta jossakin alkumeressä tai liejussa. Meri on viimeisin paikka, missä elämä olisi voinut syntyä, minkä jotkut tiedemiehet nykyään tunnustavat. Aminohapot eivät voi liittyä vedessä yhteen polypeptideiksi proteiinien syntymiseksi. Polypeptidisidoksen syntyessä syntyy yksi vesimolekyyli. Kun vettä on tarpeeksi, kääntyy kemiallinen prosessi käänteiseksi eli tapahtuu hydrolyysi. Jonkin pitäisi poistaa muodostunut vesi, jotta proteiini pysyisi koossa. Jos vettä on liiaksi, proteiinien synteesiä ei tapahdu, joten elämä ei ole voinut syntyä vedessä.

Liejukaan ei sovellu elämän syntypaikaksi evoluutioteorian edellyttämällä tavalla. Hapeton ilmakehä olisi edellytys evoluutioteorian selitykselle, mutta hapettuneita rautamineraaleja on löytynyt pre-kambrisista kivilajeista. (evolutionistien arvioima ikä 550 - 3.500 miljoonaa vuotta, todellinen ikä noin 6.000 vuotta) UV-säteily on tuhonnut tehokkaasti orgaanisia molekyylejä. Tunnettu englantilainen tiedemies Sir Fred Hoyle on sanonut: "Väite, että maapallolla olisi muodostunut elävä solu sattumalta jostakin orgaanisesta alkuliemestä, on korkeimman luokan järjettömyyttä." (Toivo Väänänen, Kehitysopin mahdottomuudet. http://jesusmafia.com/jutut/evoluutio.php (Vanhentunut linkki)

Kukaan ihminen ei voi mennä ajassa taaksepäin ja toistaa luomistapahtumaa tai kuviteltua elämän syntymistä itsestään. Kukaan ihminen ei voi myöskään todistaa sitä, että aine ja avaruus on syntynyt itsestään alkuräjähdyksessä, vaikka sitäkin pidetään tieteellisesti todistettuna faktana. Rehellinen tiedemies kysyy: missä ovat todisteet? Niitä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Monet ns. tieteelliset teoriat kaikkeuden synnystä ovat ihminen mielikuvituksen tulosta. Ihan yhtä hyvin voimme uskoa luomiskertomukseen, jossa sanotaan: "Alussa Jumala loi taivaan ja maan," jne., kunnes kaikki tuli luoduksi.

Tiede ei ole luomiskertomusta vastaan elämän ja aineen synnylle vaan tukee sitä. Tiedemiehet (jumalattomatkin!) uskovat, että aine ja avaruus on syntynyt energiasta eli energia on ikuista ilman alkua. Aine ei ole tiedemiesten mukaan ikuista ja sellaista uskomusta pidetään luonnontieteellisenä mahdottomuutena. Silti jotkut ihmiset uskovat edelleen aineen olevan ikuista ja antavat siten aineelle Jumalan ominaisuudet. Raamatun mukaan vain Jumala on ikuinen, jolla ei ole alkuperää: kaikki muu on luotua Hänessä, Hänen kauttaan ja Häneen. (Kol 1:16) Ainetta ikuisena pitävät ihmiset uskovat myös aineen sisältämän informaation eli tiedon ja luonnonlakien ikuisuuteen. Ne ovat olleet aina olemassa. Koska aineen olemassaolo edellyttää tiettyjen fysikaalisten lakien olemassaoloa, on näiden lakien oltava yhtä ikuisia kuin aineenkin. Aineella täytyy olla nimittäin tietty massa, tiheys ja tilavuus, sekä atomien sidosvoima, jotta aine pysyy koossa. Jos aine on ollut aina olemassa on näiden lainalaisuuksien täytynyt olla myös aina olemassa. Jos ainetta ei ole ollut aina olemassa, on energian täytynyt olla aina olemassa ja siihen sisältyy luonnonlait, jotka ovat mahdollistaneet aineen syntymisen energiasta.

Kun pistät energian paikalle Jumalan, niin ymmärrät, että Luoja on kaiken takana. Ellei energiaa ole ollut aina olemassa, jolloin se on Jumalan yksi ominaisuus, on Jumalan täytynyt luoda se. Jumalaa on Raamatussa kuvattu sanalla Voima. (Dynamis, Matt 26:64) Hänessä kaikki pysyy voimassa ja hän on luonut kaiken Poikansa kautta, Pojassa ja Poikaan. (Kol 1:16; Hebr 1:1,2,8-13) Me olemme Kristuksessa, niin kuin Paavali todisti Ateenan epäjumalanpalvelijoille. (Apt 17:25-30) Tämä tarkoittaa sitä, että luomakunta on ikään kuin Jumalan sisällä, niin ettei mikään ole häneltä piilossa vaan hän näkee kaikkialle, jopa ihmisten ajatuksiin ja mieleen. (Hebr 4:12,13; Psa 139) Sellainen Jumala on ihmisen ymmärrykselle käsittämätön ja mittaamaton valtasuuruudessaan, voimassaan ja viisaudessaan. Ihmisen olisi parasta kunnioittaa Luojaa Luojana eikä palvoa ihmistä jumalanaan, ikään kuin olisimme oman itsemme herroja. Lopulta tämä näennäinen määräämisoikeus omasta elämästä otetaan meiltä pois ja joudumme sen jälkeen tekemään tilin elämästämme kaiken Luojalle, joka odottaa meiltä pyhää ja synnistä vapaata vaellusta.

Ajattelepa uudemman kerran sitä kuviteltua ensimmäistä alkueliötä, jonka väitetään olleen bakteerin kaltainen. Mieti sitä, miten ihmeelliset elämän voimat ja suuri elämää synnyttävä informaatio sillä oli ihan sattumalta sisällään! Tiesitkö muuten sitä, että kaikella elävällä on valtava määrä informaatiota DNA:ssa ja RNA:ssa – perintötekijöissä – minkä syntyminen sattumalta on täysi mahdottomuus? Eliöiden perimä määrittelee tarkoin niiden rakenteen ja toiminnan. Kaaoksesta ei ole mahdollista syntyä ilman ohjailua järjellistä informaatiota sisältäviä eläviä organismeja. Sellaisen uskominen vaatii paljon enemmän uskoa kuin usko Luojaan, joka on sisällyttänyt kaiken informaation perintötekijöihin, niin että kukin laji lisääntyy suvuttomasti tai suvullisesti lajinsa mukaan.

Niin: mieti, miten ihmeellinen oli se sattumalta syntynyt alkueliö, bakteerin kaltainen ihmisen ja kaiken muunkin esi-isä, kaiken elämän kantamuoto! Se kasvoi ja lisääntyi ja synnytti uusia lajeja ihan tuosta vaan ilman mitään ohjausta ja päämäärää, vailla mitään tarkoitusta ja suuntaa, täysin suunnittelematta. Se lisääntyi alussa suvuttomasti niin kuin bakteerit, mutta kehitti yllättäen itsensä ulkopuolelle suvullisesti lisääntyvän urospuolen ja suvullisesti lisääntyvän naaraspuolen YHTÄ AIKAA, niin että nämä yhtyivät toisiinsa ja näin syntyi suvullisesti lisääntyvien lajien kantamuoto, mistä kaikki suvullisesti lisääntyvät eliöt ovat saaneet alkunsa. Eikä haittaa mitään, vaikka tätä olisi tapahtunut miljoonia kertoja epäonnistuneiden kokeilujen kautta, mitkä ovat päättyneet sukupuuttoon ja kuolemaan esimerkiksi siksi, että suvuttomasti lisääntyvä älytön ja ohjelmointia vailla oleva alkueliö ei ole "tajunnut" kehittää uros- ja naaraspuolta yhtä aikaa, jotta uusi laji olisi voinut syntyä. Lisätään vain aikamäärityksiin muutama sata miljardia vuotta lisää, niin todennäköisyys on jotakin muuta kuin täysi nolla.

Evolutionistit voivat yrittää saada kehitystä kuulostamaan todennäköisemmältä vetoamalla kaksineuvoisiin eläimiin kuten järvisimpukkaan, matoihin ja kotiloihin. Ne voivat lisääntyä itsesiitoksella ilman kumppania tai ristisiitoksella kumppanin kanssa. Joka tapauksessa kaksineuvoisen eläimen kehittyminen suvuttomasti lisääntyvästä alkueläimestä on enemmänkin utopistinen toiveuni kuin tieteellinen olettamus. Sen todennäköisyys syntyä evoluution kautta on yhtä olematon kuin kahden yksineuvoisen ja eri sukupuolta olevan eläimen syntyminen yhtä aikaa. Kaksineuvoinen eläin on siis sellainen, että siinä on uros- ja naaraspuolen sukusoluja tuottavat elimet samassa yksilössä niin että se voi lisääntyä. Alkueliön on täytynyt tuottaa suoraan sellaisia jälkeläisiä itsensä ulkopuolelle, joilla on ollut lisääntymiseen tarvittava koko järjestelmä valmiina kuten kohtu tms. alkion kehityksen paikka ja synnytyselimet. Uuden lajin ensimmäisen/ensimmäisten yksilöiden on täytynyt olla lisäksi sukukypsiä. Helppo nakki satummalle saada aikaan sellaista kertaheitolla, sillä tällaisen järjestelmän kehittyminen vaihe vaiheelta toimimattomien välivaiheiden kautta kuuluu teoreettisesti mahdottomiin asioihin.

Evoluutioteoria ei ole mahdollista matemaattisen todennäköisyyden perusteella, vaikka kehitykselle annettaisiin aikaa lähes rajaton määrä. Nykyään arvioitu 13,4 - 13,7 miljardia vuotta universumin ikänä ei riitä mihinkään! Tarvittaisiin 10100 (10 potenssiin sata) vuotta, jotta edes pari alkeellista biologista rakennetta olisi voinut syntyä sattuman tuloksena. (Esimerkiksi kolibakteerin sähkömoottorin kehittymisen todennäköisyys on professori Matti Leisolan ja Petteri Välimäen laskelman mukaan 10 -94. Matti Leisola, "Luonnon ihmeitä" ja Petteri Välimäki, "Kolibakteerin sähkömoottori". ) Edellytys on lisäksi se, että elämä on syntynyt sitä ennen selittämättömällä ja tuntemattomalla tavalla itsestään vastoin kaikkia tieteellisiä todisteita. Vieläkin hurjempia lukuja on esitetty. "Marcel Golay on osoittanut, että kaikkein yksinkertaisimmankin kahdentuvan proteiinimolekyylin sattumalta muodostumisen todennäköisyys on 1:10450450. (Toivo Väänänen, Kehitysopin mahdottomuudet. http://jesusmafia.com/jutut/evoluutio.php Vanhentunut linkki)

Kaikki luonnontieteelliset faktat sotivat evoluutioteorian uskomuksia vastaan. Valhe on mennyt ehkä siksi läpi, että se on niin suuri. Valheen levittäjät väittävät olevansa luonnontieteilijöitä, joten kaipa heitä on sen vuoksi uskottava? No – ihan oikeat luonnontieteilijät ja muut tiedemiehet ovat todistaneet evoluutioteorian mahdottomaksi, joten tiede ei tue satuja ja taruja vaan todennäköistä selitysmallia kaiken olevaisen syntymiselle ja lajien paljoudelle.

Raamatun luomiskertomus on lähimpänä tunnettuja tieteellisiä selityksiä, mikä tulee yllätyksenä Jumalan kieltäville ihmisille. Ehkä he eivät voi siitä syystä sitä uskoakaan, koska se edellyttäisi uskomista aineen ulkopuoliseen älykkyyteen, Henkeen, ja Jumalaan kaiken olevaisen Luojana?

Uskotko sinä, että sinä olet syntynyt bakteerin kaltaisesta alkueliöstä, josta on kehittynyt kala, josta matelijaesi-isä, josta maalla liikkuva pieni hiiren kokoinen nisäkäs (Eomaia), siitä kädellinen puussa liikkuva apina, siitä maassa liikkuva ihmisapina, siitä ihmisen ja apinan (puuttuva) välimuoto, ja siitä lopulta ihminen? Vaatii paljon uskoa, jotta tuon voisi uskoa, mutta niin uskomattomalta kuin se kuulostaa, monet uskovat siihen silti – ja vielä ihan tosissaan!

Esimerkiksi nisäkkäiden syntyminen kaloista, liskoista tai matelijoista on tieteellisesti mahdoton tapahtumaketju hitaan ja asteittaisen evoluution tuloksena. (gradualismi, klassinen darwinismi) Maitorauhasten ja nisien vähittäinen kehittyminen matelijoiden elimellisistä rakenteista on mahdotonta. Maitorauhasten olisi pitänyt kehittyä matelijoiden isoista hikirauhasista, mutta niillä ei ole sellaisia. ;) Jälkeläisten ravinnon saannin muuttuminen matelijoiden järjestelmästä nisäkkäiden järjestelmään on luonnontieteellinen mahdottomuus. Matelijat eivät pidä huolta jälkeläisistään vaan nämä saalistavat oman ravintonsa välittömästi itse. Evoluutioteorian mukaan matelijan jälkeläisten olisi pitänyt siirtyä vähitellen äidinmaitoon, vaikka äidiltä on puuttunut maitorauhaset, nisät ja äidinvaisto. Vaikka evoluutioteoria on täynnä tällaisia järjettömiä teorioita lajien kehityksestä, opetetaan sitä silti tieteellisesti todistettuna faktana kouluissa ja oppilaitoksissa.

Sivun alkuun

Aikamääritykset

Evoluutioteoria on saanut avukseen paleontologiset ja tähtitieteelliset ajanmääritykset. Kiviainesten ja kivettyneiden fossiilien ajanmäärityksessä käytetään nykyään radioaktiivisten aineiden hajoamista eli puoliintumisnopeutta. Menetelmä perustuu siihen, että alkuaineet hajoavat ja muuttuvat toisiksi alkuaineiksi tietyn ajan kuluessa. Kun mitataan näytteiden radioaktiivisten aineiden määrää, pitäisi siitä voida määrittää näytteen ikä. Todellisuudessa voidaan mitata ainoastaan radioaktiivisen aineen pitoisuus näytteessä, mutta ei näytteen ikää. Pitoisuuksien vaihteluun eri näytteissä on monia syitä, mitkä eivät liity näytteen ikään. Tällaiset mittausmenetelmät ovat erittäin epäluotettavia.

Käytännössä nämä menetelmät ovat epäkelpoja eikä niiden avulla voida mitata paljon mitään luotettavalla tavalla. Mittatulokset ovat antaneet tuhansien vuosien ikämäärityksiä eläville organismeille ja muutaman sadan vuoden ikäisille näytteille. Näistä asioista vaietaan julkisuudessa ja pidetään yllä uskoa, jonka mukaan menetelmät ovat virheettömiä ajan määritykseen. Käytännössä menetelmät perustuvat vääriin lähtöoletuksiin ja niiden mukaan tehtyihin virheellisiin laitteiden kalibrointiin. (säätämiseen) Lisäksi käytössä on kehäpäätelmään perustuva metodi. Fossiilien ikä määritellään ympäröivän kiven iästä ja päinvastoin: kiven ikä määritetään fossiilin iästä.

Fossiilit ovat muodostuneet siten, että eläviä organismeja on joutunut nopeasti maavyöryjen ja liejuvirtojen alle. Tämä on seurausta luonnonkatastrofeista kuten tulivuorenpurkauksista ja vedenpaisumuksesta. Vedenpaisumuksen jäljiltä on muodostunut nopeasti päällekkäisiä maakerrostumia, mitkä ovat selvästi havaittavissa. Niistä puuttuu kokonaan multakerros, eroosion jäljet ja meteoreiden jäljet. Näitä pitäisi olla, jos kerrostumat olisivat muodostuneet satojen tai kymmenien miljoonien vuosien aikana niin kuin väitetään. Lisäksi elävien eläinten joutuminen maakerrosten sisään ilman että raadonsyöjät ovat tehneet niistä selvän, on mahdottomuus, jos aikaa olisi kulunut miljoonia vuosia.

Joillakin mammuteilla on ollut mahassaan tropiikin kasveja todistuksena siitä, että elinolosuhteet ovat muuttuneet nopeasti ja ne ovat kuolleet sen seurauksena joutuen maanvyöryn sisään. Kokonaisia puita on kivettynyt pystyyn jopa juuret ylöspäin, mikä osoittaa kivettymisen tapahtuneen nopeasti. Puut ulottuvat monen eri kerroksen läpi, mikä edellyttäisi kymmenien tai satojen miljoonien vuosien aikaa evoluutioteorian mukaan.

Evolutionistien ajanmääritykset ovat selvästi pelkkä kupla ja petos. Ajanmääritykset ovat sitäpaitsi muuttuneet aina sen mukaan, miten paljon aikaa evolutionistit ovat tarvinneet säilyttääkseen edes vähän uskottavuuttaan yleisön silmissä.

Ajanmääritykseen liittyy ongelmia, mitkä tekevät menetelmistä epäluotettavia. Jotta tulokset olisivat oikeat, on oletettu, että

1. Kivi ei sisältänyt puoliintumistuotteita alkutilassaan, ainoastaan lähtöainetta.
2. Lähtöainetta tai puoliintumistuotetta ei ole tullut lisää tai poistunut kivestä.
3. Radioaktiivinen puoliintumisaika on pysynyt vakiona.

Kaksi ensimmäistä kohtaa ovat pelkkää arvausta. Näytteistä noin 10 - 40 % ovat antaneet evolutionistien mielestä vääriä tuloksia ja ne on heitetty roskiin. Perustelut ovat sellaisia, että näytteet ovat saastuneet näytettä käsiteltäessä tai puoliintumistuotteen määrä on muuttunut aikojen saatossa. He eivät itsekään usko menetelmän virheettömyyteen, mutta kaikki ennalta sovittuihin rajoihin sopivat tulokset julkaistaan ja niitä pidetään tieteellisesti pätevinä.

Radioaktiivisten aineiden puoliintumisaikaa ei pidetä enää välttämättä vakiona. On esitetty kumoamattomia teorioita, joiden mukaan ne ovat muuttuneet. Tästäkin syystä tulokset ovat epäluotettavia.

Kalium-Argon menetelmää käytetään sen vuoksi, että se antaa aina pitkiä ikämäärityksiä. Sen avulla ei voida mitata nuoria näytteitä eli alle 300.000 - 100.000 vuotta vanhoja kiviä tai fossiileja.

Nuorempien näytteiden iänmääritykseen käytettävää radiohiili-C-14 -menetelmää ei käytetä yli 70.000 vuotta vanhoiksi arvioituihin kohteisiin. Syykin on selvä. Kokeissa saatiin joskus miljoonia vuosia vanhoiksi arvioiduista fossiileista iäksi muutamia tuhansia vuosia. Ei radiohiilimenetelmäkään silti ongelmaton ole. Uusia menetelmiä on etsitty juuri sen vuoksi, että radiohiilimenetelmä on epävarma. Hiilen määrä on muuttunut aikojen saatossa ilmakehässä ja maaperässä.

Hiilimenetelmän omituisuuksia ovat monet mahdottomat mittaustulokset: elävien simpukoiden iäksi on saatu tuhansia vuosia, 30 vuotta vanhojen hylkeenraatojen iäksi 4.600 vuotta, juuri ammutun hylkeen iäksi 1.300 vuotta ja saman näytteen kohdalla heittoa on ollut 15.000 vuotta. Menetelmä ei ole siten luotettava niin kuin eivät muutkaan menetelmät luotettavia ole. Ne perustuvat lähtöoletukseen, jonka mukaan maapallo on 4,5 miljardia vuotta vanha ja tietyt kivikerrostumat vastaavasti 3500 - 1,8 miljoonaa vuotta vanhoja. Jos mittaustulos heittää alkuoletuksesta, se hyljätään virheellisenä. Näin vain ennakko-oletuksen täyttävät tulokset hyväksytään ja mittalaitteet on kalibroitu siten, että ne näyttävät haluttuja lukemia.

Tähtitieteelliset ajanmääritykset perustuvat olettamuksiin, joiden mukaan kaikkeus laajenee ja galaksit sijaitsevat etäällä maapallosta. Nämä ovat pelkkiä olettamuksia. On esitetty kumoamattomia teorioita, joiden mukaan galaksit ovat paljon luultua lähempänä ja maapallo on kaiken keskipiste. (mm. Halton Arp)

Galaksit eivät välttämättä etäänny maapallolta. Valon nopeus ei ole myöskään todistettavasti vakio. Valo etenee väliaineessa hitaammin kuin tyhjiössä. Myös valoa nopeampaa liikettä arvellaan olleen kaikkeuden alussa. Jumalattomat tähtitieteilijät arvelevat, että kaikkeus laajeni alussa monta kertaa valon nopeutta nopeammin. On aivan yhtä hyvin mahdollista, että valon nopeus oli alussa moninkertainen ja on hidastunut. Tästä syytä kaukaisten tähtien ja galaksien valo näkyy maahan asti. Valon nopeuden hidastuminen on nykyään yleisesti tunnettu ja hyväksytty kumoamaton teoria.

Valon nopeus voi olla edelleen suurempi etäisissä galakseissa kuin mitä se on aurinkokunnassa. Valo ei kulje suoraan vaan kaartaa tähtien ja galaksien kohdalla. Valon nopeus muuttuu kaartoliikkeen johdosta. Avaruus ei ole myöskään tyhjiö. Siellä on tähtisumua ja avaruuspölyä, pieniä hiukkasia ja mustia aukkoja. Avaruudessa on oletettu olevan myös ns. pimeää ainetta, mitä ei voida mitata. Kaikki nämä voivat vaikuttaa valon nopeuteen hidastavasti.

Tähdistä lähtevä valo voi kulkea alussa monta kertaa tunnettua valonnopeutta nopeammin ja hidastua aurinkokuntaan saapuessaan täällä mitattuihin nopeuksiin. (300.000 km/s) Näin valo kaukaisimmista galakseista näkyy täällä, vaikka etäisyys olisi miljoonia valovuosia, mitä sen ei tarvitse olla. On mahdollista, että etäisyydet on mitattu täysin pieleen, sillä mittausmenetelmät perustuvat olettamuksiin, joita ei voida todistaa tieteellisesti tosiksi. Tähtien etäisyyden ja valon nopeuden käyttämistä kaikkeuden iän arvioimisessa ei voida pitää luotettavana menetelmänä. Havaintolaitteet eivät riitä edes löytämään kaukaisimpia kohteita, joten kaikkeus voi olla nykyisten teorioiden mukaan jopa paljon vanhempi kuin nyt uskotaan. Se sopisi tietysti evolutionisteille, jotka tarvitsevat pitkiä aikoja selittääkseen kehityksen edes teoriassa mahdolliseksi, mitä he eivät ole toistaiseksi onnistuneet rehellisten tiedemiesten silmissä tekemään.

On myös mahdollista, että Luoja loi valon valmiina ulottumaan tähdistä maahan, kun loi tähdet. Valon ei ole tarvinnut kulkea miljardeja vuosia ulottuakseen maahan kaukaisista galakseista. Tähtien valon ikää ei voida millään keinolla mitata. Valon ikä ja kaukaisimpien tähtien sekä galaksien etäisyys arvataan vertaamalla lähteen absoluuttista kirkkautta sen näennäiseen kirkkauteen. Lähimpin tähtien etäisyys mitataan kolmiomittauksella, mikä on luotettavampi kuin kaukaisimpien kohteiden etäisyyden mittaaminen. Mittausmenetelmät ovat silti epäluotettavia keinoja arvioida kaikkeuden ikää.

Raamatun kuusi luomisen päivää

Raamatun ilmoittamat kuusi luomisen päivää ovat kirjaimellisesti kuusi vuorokauden mittaista ajanjaksoa. Yksi vuorokausi on ollut luomisen aikaan noin 24 tuntia niin kuin on nytkin. Jumalalla ei ole mitään syytä käyttää eri aikamäärettä luomisen yhteydessä kuin muulloin. Hän teki maan ja taivaan kuudessa päivässä ja seitsemännen päivän hän lepäsi. (1Moos 2:2.) Tästä on saanut alkunsa seitsenpäiväinen työviikko ja sapatin pyhittäminen Jumalan kansan lepopäivänä. (2Moos 20:8-11.)

Jotkut kristityt eivät uskalla nykyään uskoa kirjaimellisesti kuusi päivää kestäneeseen luomiseen (noin 144 tuntia). Tähän on syynä ateististen evolutionistien valtaama mediatiedottaminen, missä kirjaimellinen usko Raamatun ilmoitukseen tehdään naurettavaksi taikauskoksi näennäisesti viisailla tieteellisillä perusteluilla. Todellisuudessa jumalattomien keksimät ajanmäärityskeinot ovat kelvottomia näytteiden iän määritykseen. Totuus on ja pysyy kirjaimellisena Raamatun ilmoituksena siitä, että Jumala teki kaikkeuden kuudessa 24 tunnin mittaisessa päivässä ja lepäsi seitsemännen päivän. On turvallista luottaa ja uskoa Jumalaan, jolle tämä oli mahdollista ja joka pitää edelleen koko universumia voimassa.

Lue myös artikkelini: "Miksi usko kuuden päivän luomiseen on tärkeää uskon kannalta?"

Sivun alkuun

Mikroevoluutio vai mikrorappeutuminen?

Maallikoiden kielenkäytössä on yleistynyt termi mikroevoluutio, joka on sikäli harhaanjohtava, ettemme voi puhua edespäin menevästä kehityksestä vaan taaksepäin suuntautuvasta rappeutumisesta. Timo Tarvonen on käsitellyt evoluutioteorian harhoja kotisivullaan. Hän määrittelee luomiseen uskovien tiedemiesten ja maallikoiden keskeiset opin kohdat näin:

"Kreationisteilla on useita teorioita, jotka erovat tietyiltä yksityiskohdiltaan, mutta kreationismin keskeisimmät kohdat ovat:

  1. Maailmankaikkeus eli universumi on luotu.
  2. Maapallo on luotu.
  3. Elämä maapallolla on luotu.
  4. Ihminen on luotu, ihminen ei siis ole kehittynyt apinamaisesta esi-isästä.
  5. Eliökunnassa ei tapahdu mikroevoluutiota eli mikrokehitystä.
  6. Koska eliökunnassa ei tapahdu mikroevoluutiota, se ei voi kasaantua makroevoluutioksi (makrokehityksesksi).
  7. Eliökunnassa tapahtuu rappeutumista.
  8. Vähäinen rappeutuminen (mikrorappeutuminen) voi kasaantua suuremmaksi rappeutumiseksi ja jopa sukupuutoksi.
  9. Rappeutuminen voi myös johtaa lajiutumiseen (rappeutumislajiutumiseen).
  10. Rappeutumislajiutuminen ei ole makroevoluutiota, koska sen suunta on vastakkainen kehitysopin vaatimalle kehityslajiutumiselle.
  11. Nykyiset lajit ovat rappeutuneet luoduista baramineista. Rappeutuminen on kehityksen eli evoluution vastakohta.

Lähde: Timo Tarvonen, Mitä on kreationismi.
http://kotisivu.mtv3.fi/tjt2/evkrea.html (Linkki on vanhentunut)

Tarvonen on oikeassa siinä, ettei edes mikroevoluutiota tapahdu, koska kehitys on päinvastaiseen suuntaan, mitä evolutionistit väittävät. Jopa suotuisten muutosten ilmaantuminen lajeihin on seurausta perimän köyhtymisestä ja rappeutumisesta, haitallisista mutaatioista. Näitä ovat esimerkiksi luolakalojen silmissä tapahtunut mutaatio, mikä on tehnyt niistä sokeita, kun silmä on korvautunut arpikudoksella. Tästä on hyötyä pimeässä uiville kaloille, koska terve silmä osuisi helposti kivensärmiin ja muihin kohteisiin aiheuttaen tulehduksia ym. haittavaikutuksia. Populaation jouduttua eristyksiin ovat sokeat kalat yleistyneet, mikä on todistus surkastuman yleistymisestä, ei eteenpäin menevästä kehityksestä. Toinen esimerkki ovat siivettömät kovakuoriaiset. Joillakin saarilla on ollut hyödyllistä, että mutaation kautta siivettömänä syntyneet yksilöt ovat selviytyneet paremmin tuulisissa olosuhteissa. Tuuli vie koppiaisia helposti merelle, jolloin ne tuhoutuvat ennen lisääntymistä. Tämäkin on esimerkki surkastuman yleistymisestä, mutta ei evoluutiosta, joka edellyttäisi hyödyllisten ominaisuuksien syntymistä mutaatioiden kautta ja yleistymistä populaatiossa, niin että vähitellen syntyisi kehittyneempiä ja parempia lajeja.

Lähde: Lane Lester, Genetiikka ei ole evoluution ystävä. http://www.luominen.fi/?sid=18

Mikroevoluutio on vielä yleinen termi ja olen käyttänyt sitä tähänastisissa kirjoituksissani. Kreationistien on syytä pyrkiä vähitellen korvaamaan se termillä mikrorappeutuminen, jotta termistö pysyisi yhdenmukaisena ja totuutta vastaavana. Käytännössä mikroevoluutio tarkoittaa mikrorappeutumista eikä kehityksen eteenpäin menoa. Kehityksen suunta on päinvastainen kuin mitä evolutionistit väittävät.

Luomakunnassa tapahtuu mikrorappeutumista, mikä johtaa rappeutumislajiutumiseen. Silloin uusien rotujen ja kantamuodosta eli baraminista syntyneiden tytärlajien perimä on informaatioltaan köyhempi kuin kantamuodon perimä. Jotta evoluutiota tapahtuisi, pitäisi lajin ja sen osapopulaation perimän rikastua, mutta sellaista ei tapahdu.

Rappeutumislajiutuminen tarkoittaa siis sitä, että kantamuodosta (ns. baramini; baramin: created kind) kehittyy uusia alalajeja ja rotuja. Ihminen on jalostanut eläimiä kuten koiria, hevosia ja lehmiä yli kahden vuosituhannen ajan, mutta tuloksena ei ole ollut yhtään uutta lajia. Olemassaolevat lajit ovat kehittyneet alalajeiksi ja roduiksi, mutta kehitys on pysähtynyt. Tämä on välttämätön seuraus siitä, että lajiutumisessa ei synny uutta geenimateriaalia eli uutta informaatiota perimään. Entistä materiaalia ainoastaan yhdistellään eri tavalla. (= muuntelu) Lopulta rajalliset ja eriytyneet populaatiot muodostavat uusia rotuja kuten ihmisrotuja, mutta kehitys pysähtyy.

Afrikan kääpiöt ovat erilaisia kuin valkoiset rodut lähinnä pituuskasvun, ihonvärin, hiusten ja eräiden muiden rodullisten piirteiden puolesta. Mitään täysin poikkeavia ja erilaista käyttötarkoitusta varten kehittyneitä elimellisiä rakenteita heissä ei ole. Kehitys on pysähtynyt eikä pienikasvuisista roduista tule koskaan hyttysen kokoisia. Lyhytkasvuisuus pysähtyy noin 1,00 -1,30 metrin tienoille eri roduilla. Populaation sisällä tapahtuva muuntelu kohdistuu vain olemassaolevan rakenteen tai ominaisuuden eri variaatioihin. Pituuskasvuun vaikuttava geeni ei vaikuta mihinkään muuhun eikä synnytä ihmiselle uusia rakenteita kuten siipiä tai tuntosarvia tai lepakon kaikuluotainta. Muuntelua tapahtuu vain olemassaolevan geenivaraston puitteissa ja seurauksena on syntynyt erilaisia rotuja, joiden ulkonäössä korostuvat tietyt perinnölliset piirteet. Ihminen on silti aina ihminen, vaikka rotuja ja kansoja on monia erilaisia.

Evolutionistit väittävät, että sarja mikroevoluution mukaan tapahtuvia prosesseja johtaa lopulta makroevoluutioon. Teorian pohjalla on ajatus siitä, että hyödyllisten geenimutaatioiden kautta lajin perimä rikastuu eli DNA:n emäsketju pitenee ja syntyy uusia geenejä, jotka vaikuttavat uusien biologisten rakenteiden ja toimintojen syntymistä. Teoria kaatuu jo siihen tosiasiaan, ettei mikroevoluutiota tapahdu. Yhden lajin perimä ei rikastu eli DNA:n emäsketju ja geenien määrä ei lisäänny. Luonnolliset korjausmekanismit saavat aikaan sen, että mutaatioiden kautta periytyneet muutokset häviävät populaatiosta eikä populaation geenipankin informaatio kasva. Jos kasvaisi, tarkoittaisi se sitä, että yhdestä bakteerista on kehittynyt miljardien vuosien aikan kerta toisensa jälkeen uusia lajeja, mutta näin ei ole tietenkään tapahtunut. Bakteeri on lisäksi edelleen bakteeri eikä ole muuttunut toisiksi lajeiksi.

Makroevoluutio tarkoittaa sitä, että hyödyllisten geenimutaatioiden ja perimän rikastumisen johdosta syntyy täysin uusia elimellisiä rakenteita, joilla on eri tehtävä kuin niistä kehittyneillä välimuotojen rakenteilla. Teorian mukaan ihmisen näköjärjestelmän keskeneräisillä vaiheilla on täytynyt olla jokin muu kuin näkemiseen liittyvä tehtävä, koska alkueliöt ovat olleet meressä täysin sokeita. Suotuisia mutaatioita on täytynyt tapahtua määrällisesti paljon, jotta edes alkeellinen valoa havainnoiva näköaisti olisi kehittynyt. Tällaista vaiheittaista eliöiden näköjärjestelmän kehitystä ei ole voitu todistaa.

Vastaavia palautumattomasti monimutkaisia biologisia järjestelmiä on lukemattomia. Niitä ei voida purkaa osiin kovinkaan paljoa, ennen kuin koko ominaisuus ja toiminta menetetään. Näin ollen kyseiset järjestelmät eivät ole voineet syntyä vaihe vaiheelta vaan niiden on täytynyt rakentua kerralla valmiisiin aikuisiin ja lisääntymiskykyisiin yksilöihin. Näitä järjestelmiä ovat kaikki aistit kuten näkö, haju, tunto, kuulo ja maku, puolustus- ja saalistusjärjestelmät, soidin- ja lisääntymisjärjestelmät, ruoansulatusjärjestelmät ja monet rakenteelliset järjestelmät kuten lintujen ja hyönteisten siivet, nisäkkäiden raajat, kalojen evät, sisäisen tukirangan omistavien eläinten tukiranka, ulkoisen tukirangan omistavien eläinten vastaava järjestelmä, (hyönteiset, kravut) erilaiset suunnistusjärjestelmät, (linnut, ankeriaat, valaat, lohet, lepakkojen kaikuluotain) ja lukemattomat muut monimutkaiset järjestelmät, jotka kertovat Luojan eli älykkään suunnittelijan jumalallisuudesta, viisaudesta ja voimasta. Luonto on Jumalan todistus hänestä itsestään, sillä siinä näkyy hänen kädenjälkensä samoin kuin ihmisen rakentamissa rakennuksissa, kastelujärjestelmissä, istutuksissa ja taideteoksissa näkyy ihmisen kädenjälki. Me olemme luovia olentoja samoin kuin Luojamme, joka teki meidät alussa omaksi kuvakseen.

Ajattelepa esimerkiksi tavallisen huonekärpäsen lentokykyä ja kykyä laskeutua erilaisille pinnoille. Ne lähestyvät tarkasti kohdetta, mille laskeutuvat ja tarttuvat pinnasta kiinni tarttumiseen soveltuvilla raajoillaan. Nopeus, lähestymiskulma ja jalkojen joustavuus sekä tartuntakyky on täsmälleen oikea. Kärpänen voi laskeutua tasaiselle vaakasuoralle pinnalle, pystysuoralle seinälle ja jopa kattoon. Kuinka todennäköistä olisi, että sellainen lento- ja laskeutumisjärjestelmä olisi kehittynyt sattumalta? Kun lisäät tähän kaikki ravinnonhankintaan, ruoansulatukseen ja lisääntymiseen tarvittavat monimutkaiset järjestelmät eri lajeilla, niin huomaat evoluutioteorian järjettömyydeksi. Ilman suunnittelua ja järjellistä ohjausta ei eliöistä ole voinut kehittyä niin tarkoin juuri oikealla tavalla toimivia kuin mitä ne nyt ovat.

Sivun alkuun

Mikrorappeutuminen tekee mahdottomaksi makroevoluution

Populaation geeniperimä köyhtyy eikä uusia lajeja synny. On tieteellisesti todistettu fakta, ettei uusia elimellisiä rakenteita saada syntymään geenimutaatioiden ja geenimanipuloinnin ansiosta. Kaikki aikaansaadut muutokset elävissä organismeissa ja niiden jälkeläisissä ovat olemassaolevan materiaalin muunnoksia. Uusia biologisia hyödyllisiä rakenteita ei synny mikroevoluution kautta, mikä olisi edellytys ns. makroevoluution eli klassisen darwinismin todistamiselle. Rakenteelliset muutokset johtuvat lajin ja osapopulaation perimän köyhtymisestä sekä eliöiden rappeutumisesta. Syntyneet muutokset edistävät joskus eliöiden kelpoisuutta, mutta samalla ne köyhdyttävät populaation geenipankin perimää yleistyessään siinä.

Suurin osa periytyvistä geenimutaatioista on haitallisia tai neutraaleja jälkeläisten kelpoisuutta ajatellen. Evoluutioteorian mukaan lajit ovat kuitenkin kehittyneet hyödyllisten ja periytyvien geenimutaatioiden ansiosta. Evoluutioteorian uuden tulkinnan eli punktualismin mukaan myös neutraalit mutaatiot ovat merkittävässä roolissa lajin kehityksen kannalta. Teorian mukaan monimutkaiset rakenteet syntyvät siten, että monia peräkkäisiä hyödyttömiä, mutta ei myöskään vahingollisia, mutaatioita periytyy jälkipolville ja näistä muodostuu jossakin vaiheessa uuden biologisen rakenteen toimiva osanen. Teoria on hyvin kiistanalainen eivätkä kaikki evoluutioteorian kannattajat pidä sitä realistisena. Toisaalta yksikään evoluutioteorian koulukunta ei ole pystynyt esittämään tieteellisesti hyväksyttävää teoriaa, joten tällaisilla erimielisyyksillä eri näkemysten välillä ei ole käytännössä merkitystä totuuden kannalta.

Mikrorappeutumisen eli lajin sisäisen kehityksen tuloksena on syntynyt erilaisia koirarotuja. Rodun perimä on köyhtynyt koiran esi-isästä. Jos kaikki muut koirarodut ja sudet hävitettäisiin, paitsi kultainen noutaja, ei syntyisi enää uusia koirarotuja, koska rodun perimästä on kadonnut muille roduille ominaisia piirteitä aiheuttavat geenit ja niiden sisältämä informaatio. Perimä köyhtyy ja se on todistettu asia. Uusia lajeja ei voi siten syntyä mikrorappeutumisen kautta. Mikrorappeutuminen tekee makroevoluution mahdottomaksi.

Mikrorappeutuminen on todistettu fakta. Lajien kantamuodoista eli baramineista on syntynyt monia alalajeja, jotka eivät välttämättä risteydy enää keskenään. Osa voi risteytyä, mutta eivät kaikki. Uusia lajeja ovat mm. Darwinin peipot ja harmaalokki sekä selkälokki. Näillä on ollut yhteinen kantamuoto, mutta siitä syntyneet alalajit eivät enää risteydy keskenään. On syntynyt saman lajin alalajeja. Lintu on silti edelleen lintu eikä mitään rakenteellisia muutoksia ole syntynyt. Lajit muistuttavat hyvin paljon toisiaan.

Baramineista on syntynyt monia alalajeja, jotka risteytyvät edelleen keskenään. Näitä keskenään risteytyviä lajeja ovat mm. leijona, leopardi ja tiikeri, seepra, aasi ja hevonen, susi, shakaali, kojootti ja koira. Nämä ovat todisteita siitä, että lajin sisällä tapahtuu kehitystä ja eriytymistä eri populaatioihin, mutta sen tuloksena kehitys pysähtyy eikä sellaisia uusia lajeja synny, joilla on elimellisesti ja toiminnallisesti toisistaan poikkeavia rakenteita. Jos evoluutioteoria olisi totta makroevoluution osalta, pitäisi tällaisia rakenteita ja keskeneräisiä rakenteiden osia olla koko ajan näkyvissä elävissä eliöissä. Sitä ei voida kuitenkaan eliöistä nähdä. Kaikilla biologisilla järjestelmillä on käyttötarkoitus eikä mikään ole hyödytöntä tai tarkoituksetonta.

Evoluutiota on todistettu valheellisesti ns. surkastumilla, jotka ovat teorian mukaan rappeutuneita elimiä. Ihmisen häntäluu ja umpilisäke on selitetty tällaisiksi surkastumiksi. Häntäluu on kuitenkin tarpeellinen lantioiden lihasten kiinnityskohta ja umpilisäke on välttämätön sikiön elimistön puolustusmekanismin kehittymisen kannalta. Ilman sitä nisäkkäiden vastustuskyky olisi olematon eivätkä ne selviytyisi kauan aikaa elossa tautien ja infektioiden kourissa.

Joillakin valailla on väitetty olevan takajalat tai niiden surkastumat. Tämä on tulkittu todisteena sille, että valaat ovat eläneet aiemmin maalla ja siirtyneet veteen. Kun asiaa on tutkittu, on havaittu näiden "raajojen" olevan välttämättömät valaiden lisääntymisen ja sukeltamisen kannalta, sisäelinten (vatsan) tukijoina ja eri lihasryhmien kiinnityspaikkoina. Ne eivät ole raajoja tai niiden surkastumia vaan hyödyllisiä ja toimivia valaan rakenneosia. Lisäksi on unohdettu sanoa, että nämä "vatsan tukiluut löytyvät vain hetulavalailta ja joiltakin urospuolisilta hammasvalailta, joille ne ovat elintärkeitä. Kertomatta jää myös se, että kaikki muut, n. 80% valaslajeista ovat rakentuneet niin, että ko tukiluustoa ei tarvita eikä sitä siten niiltä löydy. Kehitysopin surkastumateoria ei valaan kohdalla toimi." (Kimmo Pälikkö, Taustaa 1, luku 28. http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa2/28.htm) Koska kyseisiä tukiluita ei ole useimmilla hetulavalailla, todistaa se pikemmin sen puolesta, etteivät valaat ole kehityksen tulosta ja liikkuneet joskus maalla.

Valaiden kehityskulku evoluutioteorian mukaan on muutenkin aivan uskomaton. Kala päätti joskus lähteä maalle ja siitä kehittyi ensin matelija, sitten alkunisäkäs (kaikki nisäkkäät ovat polveutuneet teorian mukaan samasta alkunisäkkäästä, Aemaiasta), sitten suden tai lehmän tapainen kahlaaja ja lopuksi valas. Tämä siksi, että nisäkäs halusi takaisin veteen esimerkiksi ravinnon perässä. Uskomatonta, mutta – eihän se totta olekaan vaan vilkkaan mielikuvituksen tuotetta! :) Sitä ei ole pakko uskoa! On olemassa myös tieteellinen teoria kaiken olevaisen synnystä ja lajien paljoudesta. Löydät sen Raamatun alkulehdiltä luomiskertomuksesta. Jumalan sana ja ilmoitus on totta eikä satua. Sadut voivat olla kiehtovia ja mukavia, osa jopa hauskoja, mutta ei niihin kannata uskoa samoin kuin tieteellisiin faktoihin. ;) Typerintä on väittää satuja tieteellisesti todistetuiksi faktoiksi.

Nykyiset valaat ovat kooltaan ja ravinnon hankkimistavaltaan hyvin erilaisia. Pienimmät pyöriäiset ovat alle kaksi metriä pitkiä ja syövät kaloja. Suurimmat hetulavalaat kuten sinivalaat ovat 25 metriä pitkiä jättiläisiä, maapallon suurimpia nisäkkäitä. Suurin hammasvalas on kaskelotti, joka voi kasvaa myös noin 20 metriä pitkäksi. Hammasvalaat syövät lähes pelkästään kaloja, mutta hetulavalaat syövät planktonäyriäisiä, pohjaeläimiä, krillejä, eläinplanktonia ja meren pintakerroksen kasveja. Valaiden erilaisuudesta huolimatta niiden uskotaan polveutuvan samasta maalla eläneestä nisäkkäästä ja tämän esi-isä oli luonnollisesti kala. Uskoo ken uskoo, mutta minä en satuja usko. Uskon sen sijaan tieteellisesti todennäköiseen selitysmalliin eli luomiskertomukseen.

Makroevoluution mukaan hyödyllisten geenimutaatioiden kautta pitäisi syntyä uusia toiminnallisia rakenteita, jotka periytyvät jälkipolville. Teorian mukaan maalla elävät ja lentävät eläimet ovat syntyneet vesieläimistä. Maalla elävien eläinten keuhkot ovat kehittyneet kalojen kiduksista. Kalojen evistä on kehittynyt liskojen ja nisäkkäiden raajat. Liskojen raajoista tai kalojen evistä on kehittynyt lintujen siivet. Liskojen suomuista on kehittynyt lintujen sulat. Kalojen nahkasta ja suomuista on kehittynyt nisäkkäiden iho ja karvapeite. Mitään näistä asioita ei ole voitu todistaa. Jos tällainen kehitys olisi totta, pitäisi siitä olla todisteena lukuisa määrä fossiileja eli ns. välimuotojen kivettyneitä jäännöksiä. Sellaisia ei kuitenkaan ole löydetty, koska niitä ei ole olemassa. Liskojen ja lintujen välimaastoon sijoittuvia eläimiä ei ole ollut olemassa. Kalojen ja nisäkkäiden välimuodot puuttuvat. Samoin puuttuvat ihmisen ja apinan välimuodot, vaikka fossiiliaineistoa on tältä osin systemaattisesti vääristelty ja valehdeltu suurelle yleisölle.

Ihmisen kehityksen puuttuvat todisteet

Ihmisen ja apinan välimuodon etsimiseen on käytetty paljon voimavaroja ja rahaa 1800-luvun lopulta lähtien. Kerta toisensa jälkeen on julkisuuteen putkahtanut uusi mullistava fossiililöytö, jonka on väitetty olevan ns. "puuttuva rengas" sukupuusta ihmisen ja apinan väliltä. Nämä fossiiliset löydöt ovat paljastuneet väärennöksiksi ja suoraksi huijaukseksi. Ne ovat olleet joko apinan tai nykyihmisen jäännöksiä.

Lady Guadeloupe

Karibiansaarilta löytyi kiviä louhittaessa kivettynyt lähes ehjä naisen luuranko vuonna 1812. Samoista kerrostumista löytyi muitakin nykyihmisen luurankoja. Kehitysopin tutkimusmenetelmien mukaan kivikerrostumat ovat 28 miljoonaa vuotta vanhoja. Löydöistä on sittemmin vaiettu, koska ne eivät sovi kehitysopin teoriaan. Aiemmin niitä pidettiin selvänä todistuksena siitä, miten vedenpaisumus oli kohdellut sen ajan ihmisiä. He olivat hautautuneet kerrostumiin niiden ollessa vielä muotoutumassa.

Calaverasin kallo

Vuonna 1866 löydettiin Californiasta Sierra Nevadan alueelta lähes kokonainen kivettynyt kallo. Kalloa esiteltiin ensin Neandertalin ihmisen kallona. Löytöpaikka ja kallion ikä (25 miljoonaa vuotta) eivät sopineet kuitenkaan kehitysoppiin. Kallon alapuolelta löytyi lisäksi runsaasti astioiden ja työkalujen jäänteitä. Ne todistivat kyseessä olleen nykyihmisen kallon. Niinpä kallo vietiin lopulta vähin äänin Californian museon kellariin.

Ramapithecus

Ramapithecus on elänyt väitteiden mukaan 12 - 8 miljoonaa vuotta sitten. (tai 14 - 10 milj. v.) Muutama hammas ja leukaluun kappale ovat todisteina sen olemassaolosta. Nämä kappaleet muistuttavat erään olemassaolevan paviaanilajin hampaistoa. Järjestelemällä hampaat ja luun kappaleet halutulla tavalla, on saatu aikaan kulloiseenkin tulkintaan sopiva muoto. Muotoa on muutettu, kun aiempi teoria ei olekaan sopinut kehityshistoriaan. Kyseessä on hämäysyrityksistä huolimatta puhdas apinalaji eikä ihmisen esi-isä.

Australopithecus lajit

Näitä on monia eri lajeja: anamensis, afarensis, bahrelghazali, africanus, aethiopicus, boisei ja robustus. Ne ovat eläneet teorian mukaan Afrikan eri alueilla 4,2 - 1,2 miljoonaa vuotta sitten. Käsittelen näistä vain kahta lajia.

Australopithecus afarensis ja Lucy

Evolutionistien arvioinnin mukaan 3,6 miljoonaa vuotta vanhat Tansaniasta löydetyt jalanjäljet kuuluivat Australopithecus afarensikselle. (Mary Leakeyn työryhmä vuonna 1978 Laetolista Pohjois-Tansaniasta) Tutkijoiden mukaan jalanjäljet ovat nykyihmisen tuottamat, mutta koska ikämääritys estää tämän tulkinnan, ei sitä hyväksytty tiedepiireissä. Afarensis on joka tapauksessa todettu apinalajiksi, mutta samoihin aikoihin on alueella kävellyt nykyihminen, mikä todistaa ikämääritysten olevan pahasti pielessä ja sen, ettei afarensis ole ihmisen esi-isä.

Afrikan apinaihmisiin lukeutuva Lucy on kooste lukuisista paikoista löytyneistä jäännöksistä. Lucy löydettiin vuonna 1974 Etiopiasta ja sen luustosta on jäljellä liki 40 %. Lucyn on todettu olleen yhtenevä kääpiösimpanssin kanssa ja se on apina. Lucyn väitetään eläneen 3,2 miljoonaa vuotta sitten ja kävelleen pystyssä. Kehitysopin mukaan on outoa, että sen jälkeläinen, Australopithecus africanus, käveli neljällä raajalla melkein miljoona vuotta sen jälkeen.

Australopithecus boisei

Hans Reck löysi vuonna 1913 kaivannosta II/Olduvai Gorge nykyihmisen kivettyneen luurangon. "Luiden joukossa oli runsaasti sukupuuttoon kuolleiden eläinten kivettymiä. Kun tunnettu fossiilien kaivaja Louis Leakey esitteli löytönsä Zinjanthropus-alkuihmisen lehdistölle ihmisen ja apinan välimuotona 1959, hän ei kertonut 46 vuotta aiemmin tehdystä Hans Reckin löydöstä." (Kimmo Pälikkö, Taustaa 1, Tekijänoikeudesta maailmaan, s.29) Zinjanthropus tunnetaan nykyään nimellä paranthropus boisei, mutta sen aiemmat nimet ovat Australopithecus boisei ja Zinjanthropus boisei.

Homo habilis

Homo habilis (kätevä tai taitava ihminen) on elänyt Afrikassa arviolta noin 2,2 - 1,8 miljoonaa vuotta sitten. (tai 2,5 - 1,6 milj.) Sen jäämistö on koottu kallon kappaleista ja luun siruista. Myöhemmin löytöön liitetty raaja kuuluu apinalle. Homo habilis on tutkimusten mukaan apina eikä mikään ihmisen ja apinan välimuoto. Se on elänyt lisäksi päällekkäin eli yhtä aikaa ihmisen toisen edeltäjän eli Australopithecuksen kanssa Itä- ja Etelä-Afrikassa. Näin ollen molemmat eivät voi olla ihmisen kantamuotoja. Ihmisen sukupuu ei oikeastaan olekaan mikään suora puu vaan kieroon kasvanut kiemurainen köynnös.

Homo erectus

Homo erectus eli pystyihminen on elänyt väitteiden mukaan Afrikassa, Aasiassa ja Euroopassa noin 1.600.000 - 230.000 vuotta sitten. Jäänteiden joukossa on sekä nykyihmisen että apinan luita. Ihmisen jäänteet ovat kuuluneet sukupuuttoon kuolleelle rodulle. Luiden yhteydestä on löydetty myös työkaluja kuten kirveitä. (Abbevillen kulttuuri Euroopassa ja Olduvain rotkon löydökset Tansaniassa)

Homo erectuksen 1,3 miljoonaa vuotta kestäneen olemassaolon aikana ei ole tapahtunut mitään sanottavaa kehitystä. (Bakteerit ovat muuten edelleen samanlaisia bakteereja kuvitellun 3,5 miljardin vuoden kehityksen jälkeen!) Laji ilmestyi tyhjästä ja katosi salaperäisesti jäljettömiin. Sille ei ole löydetty esi-isää eli kantamuotoa, mistä se olisi kehittynyt.

Osa luista on kuulunut ihmisestä poikkeavien reisiluiden ja nikamien sekä erilaisen kallon rakenteen vuoksi sukupuuttoon kuolleelle apinalajille. Pekingin ihmisen löytöpaikalta löydettiin samalta paikalta ihmisen ja apinan jäänteitä.

Pekingin ihminen on ollut homo erectus -lajin edustaja. Samasta paikasta niiden jäämistöjen kanssa löydettiin nykyihmisten luurankojen jäännöksiä ja kivisiä työkaluja. Pekingin ihmisen kanssa samaan aikaan eläneet nykyihmiset olivat käyttäneet Pekingin ihmiseksi väitettyjä apinoita ravintonaan. Apinoiden kallot oli murskattu takaraivosta eli ihmiset olivat syöneet apinoiden aivoja. Apinoiden aivot ovat edelleen tiettyjen afrikkalaisten heimojen suurta herkkua. Pekingin ihminen on todistettu näin varmuudella apinaksi.

Toinen homo erectus -ihminen on ns. Jaavan ihminen (Pithecanthropus erectus), mikä on tunnustettu petokseksi. Se on oikeasti gibbonin ja ihmisen luista väsätty väärennös.

Jaavan mies (Jaavan ihminen) on gibboni. Sen löytäjä Eugéne Dubois tunnusti huijanneensa tiedeyhteisöä. Hän kirjoitti vuonna 1935 kirjan, jossa hän kertoi, ettei hänen löydöillään ollut mitään tekemistä apinaihmisen kanssa. Hän yhdisti ihmisen kivettyneen reisiluun Gibbonin kalloon 1880 - 1890 -luvun löydöissä. Samasta löytöpaikasta löytyi apinoiden hampaita ja kaksi ihmisen kalloa sekä ihmisen hampaaton leukaluu. Nykyihminen oli siten elänyt samaan aikaan Jaavan ihmisen kanssa. Kuinkas muutenkaan?! :D Olihan kysessä petos ja valhe: huijaus, jonka avulla yritettiin saada mainetta, rahaa ja lisättyä uskoa evoluutioteorian satuihin.

Kolmas homo erectus on ns. Heidelbergin ihminen. (625.000 - 230.000 vuotta sitten) Siitä on jäänteenä vain leukaluu, minkä perusteella taiteilijat "loivat" kokonaisen ihmisen. Leukaluu on joidenkin tutkijoiden mukaan nykyihmiselle kuuluva. Jotkut pitävät Heidelbergin ihmistä homo erectuksen seuraajana ja puuttuvana linkkinä neandertalin ja erectuksen välillä, jotkut lukevat sen homo erectukseksi. Joka tapauksessa sen aikamääritykset menevät päällekkäin homo erectuksen kanssa, joten sen täytyy olla erectuksen eurooppalaisen rodun edustaja kehitysopin mukaan. Sen nostaminen omaksi välimuodoksi kuvitteellisessa ihmisen sukupuussa on muotoseikka tai kikkailua. Käytännössä se kuuluu erectus-lajiin.

Homo antecessor on joko sama kuin Heidelbergin ihminen tai sitten se on sen edeltäjä. Tutkijat eivät ole yhtä mieltä asiasta. Ajoitus menee jälleen päällekkäin homo erectuksen kanssa. (1,1 - 0,8 miljoonaa vuotta sitten) Se ei ole siten yleisen jaottelun mukaan erillinen välimuoto vaan kuuluu homo erectuksen kehityslinjaan.

Neandertalin ihminen

Tämän lajin (Homo Neanderthalensis) ja ihmisen esi-isän väitetään eläneen 100.000 - 30.000 vuotta sitten. Se ilmestyi kuin tyhjästä ja kuoli sukupuuttoon. Neandertalin ihminen on kuitenkin todistetusti sama kuin nykyihminen. Jäänteitä on löytynyt noin 300 yksilöstä. Yhdellä yksilöllä oli päällään silmukkahaarniskapaita, toisella oli kallossaan ammuksen sisään- ja ulostuloreikä. Lopulta vuonna 1910 löydettiin eläviä Neandertalin ihmisiä Filippiinien saarilta. (Tay-Tay -kansa)

Neandertalin ihmisen aivot ovat suuremmat kuin nykyihmisellä keskimäärin. Jos evolutionistien väitteet siitä, että aivojen koko ja poimuisuus ratkaisee älykkyyden, niin Neandertalin ihmiset olisivat ollet älykkäämpiä kuin nykyihminen. Sellaista ei ole voitu kuitenkaan todistaa eikä mikään tue tätä väittämää.

Biologian oppikirjoissa on edelleen virheellistä opetusta, jonka mukaan aivojen koko määrää pääosin älykkyyden. Tälle ei ole mitään tieteellistä näyttöä. Ihmisten älykkyys ei ole kiinni ensisijaisesti aivojen koosta. Aivojen koko vaihtelee 700 - 1500 cm2 eikä koko vaikuta ihmisen älykkyyteen.

Jos aivojen koko yhdessä poimuisuuden kanssa ratkaisisi älykkyyden, pitäisi delfiinien ja valaiden olla paljon ihmistä älykkäämpiä. Delfiinien aivot ovat kaksi ja valaiden 5 - 10 kertaa suuremmat kuin ihmisen aivot ja kaksilohkoiset sekä poimuiset. Niiden älykkyyttä ei ole voitu silti todistaa suuremmaksi kuin ihmisen älykkyyttä.

Neandertalin ihmisestä oli sen löytyessä vuonna 1857 vain muutama luunpala ja kallon yläosa. Sen ulkonäkö on taiteilijoiden luomistyön tulosta, kun he ovat piirtäneet evolutionistien kuvailun mukaan halutunlaisen yksilön. Näitä piirroksia on sitten esitelty oppikirjoissa tieteellisenä faktana. No – onhan se faktaa taiteilijoiden luovuudesta ja evolutionistien vilkkaasta mielikuvituksesta! :)

Afrikasta Zimbabwesta löydetty Rhodesian-mies Neandertali kuoli saksalaisten sotilaiden luotiin 1800-luvun lopulla. Sen kallossa on selvä luodinreikä. Ateisti-evolutionistit määrittelivät tälle "apinaihmiselle" iäksi 130.000 vuotta.

Joillakin löydetyillä yksilöillä on ollut riisitauti, nivelvikoja ja sukupuolitauteja. Poikkeamat nykyihmisen rakenteeseen selittyvät tällä toteamuksella ja lajin sisäisellä variaatiolla. Ihmisten elintavat ennen vedenpaisumusta ovat selitys rakennevioille. (väkivalta, köyhien sorto, siveetön elämä) Myös nykyihmisen ruumiin- ja kallonrakenne poikkeaa huomattavan paljon eri roduilla. Vertaa keskenään vaikka Australian aboriginaalin, Afrikan pygmin ja suomalaisen karpaasin ruumiinrakenteita ja kallon muotoa, niin näet eron. Kaikki ovat silti samaa lajia ja ihmisiä. Lajin sisäinen ulkonäön vaihtelu on todistetusti suurta.

Piltdownin ihminen

Tästä oli hiljattain televisiossakin ohjelma, mutta siinä ei tietenkään voitu sanoa suoraan, että kyse oli täydestä huijauksesta. Katsojat jätettiin empimään, että josko sittenkin kyse olisi ollut ihmisen ja apinan välimuodosta? Media on täysin jumalattomien ihmisten ja pimeyden henkivallan hallinnassa, joten sieltä ei voida odottaa puolueetonta tutkimustulosta, mikä romuttaisi materialistisen maailmankatsomuksen ja todistaisi evoluutioteorian saduksi.

Piltdowinin ihmisen (Eoanthropus dawsoni) kallo rakennettiin monesta ihmisen ja apinan kallon osasta vuonna 1912. Luut värjättiin kemiallisesti ja niitä hiottiin, jotta ne näyttäisivät vanhemmilta kuin mitä ne oikeasti olivat ja välimuodon luiksi soveltuvilta. Kyse oli petoksesta, jonka avulla löydön tehneet ja sitä tutkineet "tiedemiehet" saivat mainetta ja kunniaa itselleen. Heidät aatelointiin "tieteellisten saavutustensa" ansiosta. Petos säilyi salaisuutena vuoteen 1953 asti, jolloin kaksi tutkijaa paljastivat väärennöksen huolellisten tutkimusten jälkeen. (J. S. Weiner ja W. Le G. Clark)

Nebraskan ihminen

Vuonna 1922 tiedelehdet julkaisivat kokoaukeaman kuvia ns. Nebraskan ihmisestä. Oli löydetty yksi hammas, jonka perusteella rakennettiin kokonainen apinaihmisen yhteisö ja sen jäsenille alkeelliset aseet sekä elintavat. Myöhemmin paljastui, että hammas kuuluu elossa olevalle pahkasikalajille. Laji on hävinnyt Pohjois-Amerikasta, mutta sikoja elää edelleen Paraguayssa, Etelä-Amerikassa. Opimme tästä tarinasta sen, että taiteilijat saavat töitä, kun evolutionistiset "tiedemiehet" tekevät löydöksiään. Taiteilijat ovat kehittäneet nykyään kokonaisia elokuvia digitaalitekniikalla mielikuvitusta käyttäen. Näitä luomuksia pidetään sitten tieteellisesti todistettuina faktoina. Elokuvat ovat todella näyttäviä, mutta ei niihin silti tarvitse uskoa niin kuin johonkin Raamattuun. ;)

Cro-Magnon ihminen

Tämä nykyihminen eli evolutionistien mukaan Euroopassa 35.000 - 10.000 vuotta sitten. Kyse ei ole ihmisen ja apinan välimuodosta vaan nykyihmisen eräästä rodusta tai kansasta. Kansa käytti aseita ja työkaluja sekä harjoitti taidetta: kuvanveistoa ja taidemaalausta. Kansasta on löytynyt viiden ihmisen luuranko ja niiden yhteydessä muitakin jäänteitä.

Floresin ihminen

Vuonna 2004 löydettiin Indonesian Floresin saarelta pienen 106 cm pitkän aikuisen naisen luuranko ja toisille yksilöille kuuluneita luita. Tarkemmissa tutkimuksissa yksilö osoittautui nykyihmisen erääksi sairaaksi yksilöksi. Hän oli sairastanut aivojen surkastumaa ja ollut luustoltaan poikkeava. Alueella asuu pienikasvuinen Rampasasan pygmien heimo, joiden kolmessa suvussa esiintyy kyseistä tautia edelleen. Yksilön arvellaan olevan näiden sukujen edustaja noin 11.000 vuoden takaa. Iänmäärityksen ongelmat ja epätarkkuus huomioiden jäänteet voidaan sijoittaa muutaman tuhannen vuoden taakse historiaan. Jäänteiden ääreltä löydettiin kehittyneitä kivisiä työkaluja, mitkä todistavat osaltaan kyseessä olleen kehittynyt nykyihminen eikä apinan ja ihmisen välimuoto.

Tietoa ihmisten ja apinoiden fossiileista

Tietoa fossiileista on mm. seuraavilla sivuilla:

Etenkin Peltosen tarkemmasta erittelystä käy ilmi, miten nykyihminen on elänyt löydösten mukaan samaan aikaan homo habiliksen, homo erectuksen ja neandertalin ihmisen kanssa. Tämä ei sovi mitenkään yhteen evoluutiouskon kanssa, missä mainitut "lajit" selitetään välimuodoiksi ihmisen ja apinan välillä.

Sivun alkuun

Fossiilien todistusvoima

Valitettavasti jotkut uskovat valheita, kun ne esitetään suoraan, röyhkeästi ja valhe on riittävän suuri. Ihmiselle ei tule mieleen, että joku voisi valehdella ummet ja lammet jokaisessa asiassa niin röyhkeästi kuin moraalittomat evolutionistit tekevät.

Mikä kasa fossiileista todistaa evoluution puolesta? Asiantuntijoiden mielestä ei ole löydetty yhtä ainutta evoluutiota todistavaa fossiilia. Tämän ovat tunnustaneet evolutionistit itsekin. Koko teoria perustuu kuvitelmiin ja oletuksiin. Yhtään tieteellistä faktaa ei ole evoluutioteorian todisteena, mutta kaikki tunnetut tieteelliset faktat ovat sitä vastaan.

Fossiileja on Kimmo Pälikön mukaan, jonka tietoja tähän siteeraan, löydetty yli 100 miljoonaa ja lajeja 250.000. (Taustaa 1, Tekijänoikeudesta maailmaan, s. 44: Näytön paikka)

Fossiilit jakautuvat seuraavasti: (s. 36)

http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa1/04.htm

--Lainaus alkaa--

Näin fossiililöydöt koostuvat

Kun kaikki fossiiliaineisto otetaan mukaan, koostuu sen sisältö seuraavasti:

95 % on matalan veden eliöstöä (koralleja, kuoriaiseläimiä, simpukoita, kotiloita, niveljalkaisia jne).

4,75% leväkasvillisuutta, kasveja ja planktonia jne (pääosa kivihiilen alkuperästä)

0,25% selkärankaisia (kalat, matelijat, sammakkoeläimet, linnut ja nisäkkäät)

Nisäkkäiden osuus koko määrästä on vain 0,0025%. Määrällisesti esim. eri kokoisten sauruseläinten luurankoja on n. 2.000. Useimpien lajien fossiilitodisteena on vain yksi luu, hammas tai nivel. Löydetyistä luuosista tehdään runsaasti jäljennöksiä. Ne toimitetaan eri puolille maailmaa esim. museoiden käyttöön. Tämä antaa ihmisille kuvan siitä, että fossiililöytöjä on tehty runsaasti.

Kerrostuneet maalajit, joista fossiiliesiintymiä löydetään, ovat syntyneet veden liikkeiden seurauksena. Tutkijat ovat hyväksyneet teorian tulvailmiöstä. Tämä koko maailmaa kohdannut hävitys hautasi alleen ensimmäisenä matalan veden eliöstön. Ne eläimet, jotka pääsivät tulvaa pakoon löytyvät kerrosten ylemmistä osista. Aivan pintakerroksiin joutuneet eliöt tuhoutuivat verrattain nopeasti, koska löysän kerroksen läpi pääsi pilaantumista edistävä hapekas vesi ja muut syövyttävät aineet. Veden varaan joutuneet eläimet turposivat ja kelluivat pinnalla kunnes hajosivat tai joutuivat vesieläinten ravinnoksi.

Kaikki orgaaniset aineet, jotka joko kivettyivät tai tislaantuivat öljyksi tulvan vyöryttämien maamassojen ja tuliperäisten purkausten kuumuudessa ja puristuksessa olivat elossa maan pinnalla yhtä aikaa. Fossiiliaineisto on siis otos eliöstöstä, joka eli ja kasvoi maapallolla erittäin otollisissa olosuhteissa ennen vedenpaisumusta. Tähän tulokseen ovat tulleet yhä useammat alan tutkijat.

Fossiililöytöjen mukaan ihmisestä ei jäänyt mitään jäljelle. Myös hänen kulttuurinsa jäljet tuhoutuivat. Tähän täydelliseen tuhoon löydämme selityksen tulvan syystä:

"Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra katui tehneensä ihmi set maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä. Ja Herra sanoi: ´Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni." 1.Moos: 6-7.

Opiskelijoille ja tavallisille kansalaisille annetaan fossiileista ja niiden määrästä totuuden vastainen tieto. Kysymyksessä on tahallinen ja uskomattoman räikeä tavoite saada ihmiset vääristetyn tiedon ja valheiden avulla ateistisen uskonnon valtapiiriin. Mitä nuorempana tähän kahleeseen ihminen saadaan, sitä varmemmin hän tekee työtä tämän jumalattoman maailman hyväksi, mutta tietämättään omaksi tuhokseen.

-- Lainaus päättyy---

Evoluutioteorian todisteena ei ole yhtä ainutta fossiilia. Se perustuu kokonaan oletuksiin ja tyhjiin aukkoihin evoluution sukupuussa. Lainaan lisää Pälikön kirjaa sivuilta 35 - 36 nettiversiota kopioimalla.

--Lainaus alkaa--

Vastakkaiset näkemykset

Oppikirjat, lehtiartikkelit ja TV-ohjelmat antavat tunnetusti sen kuvan, että puuttuvat renkaat eri lajien välille on löydetty ja runsaat fossiililöydöt vakuuttavasti todistavat, että ihmisen esi-isät ovat apinaihmisiä miljoonien vuosien takaa. Toisaalta vakavasti alaansa paneutuvat tutkijat ovat toivoneet, että kehitysoppia ei lainkaan opetettaisi kouluissa. Tässä on selvästi ristiriitainen tilanne. Miksi totuutta ei tutkijoiden mielestä saisi sanoa opiskelijoille? Vai onko tieteellinen totuus toisenlainen?

Tutkijat myöntävät, että mm. Amerikan Luonnontieteellisessä museossa ihmisen kehitystä kuvaava sukupuu on rakennettu ilman fossiilitodisteita. Se perustuu pelkkiin olettamuksiin ja mielikuvitukseen. Tri David Pilbeam kirjoitti Human Nature-lehteen tunnustuksen, että nykyisin vahvoina pidetyt näkemykset ihmisen kehityksestä perustuvat todellisuudessa oletettuihin muutoksiin, eivät todellisiin näyttöihin. Tulkinnat tehdään siten, että ne tukevat kehitysoppia. Tunnettu ihmishistorian tutkija tri Richard Leakey tunnusti Walter Cronkiten Universe-ohjelmassa: "jos hän tekisi ihmisen kehityspuun, tekisi hän vain kysymysmerkin." Tri Willian R. Fix kirjoitti kirjan "The Bone Peddlers", jossa hän osoittaa, että kaikki todisteet, joita on esitetty ihmisen ja apinan samasta taustasta ovat todellisuudessa vain mielikuvitusta.

Oppikirjojen antamat tiedot ihmisen kehityksestä ja alan tutkijoiden piiristä tulleet tunnustukset ovat todella ristiriidassa keskenään. Mitä sanovat asiasta koulukirjojen ilmoittamat runsaat fossiilitodisteet?

Kuinka paljon on monta?

Oppikirjojen mukaan ihmisapinoita muistuttavia eläimiä eli maapallolla jo 20 miljoonaa vuotta sitten ja pystyssä käveleviä esi-isiämme 2-3 miljoonaa vuotta sitten. Jos laskemme yhden kävelevän esi-isämme keski-iäksi esim. 30 vuotta, on maapallolla elänyt 100.000 sukupolvea. Jos kunkin sukupolven määrä olisi ollut vakio, esim. 10 miljoonaa, on eläneiden esi-isiemme määrä ollut yhteensä 10.000.000.000.000 "henkilöä, eli 1013. Näin suuresta määrästä on maankuoreen jäänyt varmasti runsaasti todisteita - näin voidaan olettaa. Ja tämän kuvan antavat myös oppikirjat ja alan lehdistö.

Lyall Watson kirjoittaa Science Digest2 -lehdessä: "Fossiilit, joita esitetään ihmisen "kehityspuussa" ovat niin niukat, että niitä on vähemmän kuin niiden tutkijoita. Merkittävä tosiasia on, että fyysiset todisteet, joita meillä on ihmisen menneisyydestä voidaan sijoittaa tilaa säästämättä yksinkertaiseen ruumisarkkuun."

John Reader kirjoittaa New Scientist-lehdessä3: "Koko käytössämme oleva ihmisolentoa koskeva fossiiliaineisto mahtuisi biljardipöydälle..."

Professori, tri Wilbert Rusch on tutkinut ihmisfossiileja vuosien ajan. Hänen yhteenvetonsa asiasta on: "Aina kun on löydetty ihmiseen liittyvä fossiili, esiintyvät sen rinnalla samanaikaisesti myös ns. oletetut ihmisen kehityksen esiasteet. Näin ihmisen kehittyminen on enemmän kuin kyseenalaista eikä mitään todisteita kehityksestä ole löytynyt. Sitävastoin selvä rinnakkaisilmiö on, että ihmisen kehitysketju puuttuu niin pitkälle kuin fossiilirekisterissä mennäänkin."

Monet asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että kaikki esille tuodut ihmiseen liittyvät kivettyneet osat (hampaat, pääkopat, luuston muut osat jne.) ovat hautautuneet maaperään ja kivettyneet viimeisen 4.500 vuoden aikana. Ne ovat osa tunnettua ihmisen historiaa - vedenpaisumuksen jälkeiseltä kaudelta.4

Lopputulokseksi jää tyhjä pöytä. Ei lainkaan fossiilitodisteita ihmisen kehittymisen tueksi. Kysymyksessä on todellinen ristiriita. Koulukirjoissa ja yleisölehdissä annetaan kuva todisteiden suuresta määrästä ("jäännöksiä on saatu esiin useita tuhansia, ja uusia löytyy joka vuosi lisää"), mutta alan tiedemiehet ilmoittavat että ihmisfossiileja ei ole käytettävissä. Missä on oikea, uskottava tieto?

Lähteet
1) Elämän ihmeellinen kehitys/WSOY 1962
2) Science Digest, Vol.90, No5 pp.44
3) New Scientist, Vol 89, No 1246,pp. 802-805.
4) www.christianAnswer.Net

-- Lainaus päättyy---

Pälikön mukaan homo erectuksesta on löytynyt luujäännöksiä noin 300:sta yksilöstä ja 70 löytöpaikasta. (s. 24) Osa löydöksistä on apinan jäännöksiä, mutta suuri osa nykyihmisen jäännöksiä. Nykyihmisen ulkomuoto vaihtelee huomattavan paljon Australaasian ja Afrikan pygmeistä Pohjois-Amerikan tai Skandinavian valkoisen rodun isokokoisiin edustajiin. Pelkästään kallon muodon tai aivojen tilavuuden perusteella ei voida kertoa joka kerta varmasti, kenelle jäänteet ovat kuuluneet, koska jäänteet koostuvat usein luunkappaleista ja siruista. Hampaista ja kokonaisena säilyneistä kalloista voidaan yleensä nähdä, ovatko ne nykyihmisen vai apinan. Luunkappaleita voidaan toisaalta asetella haluamalla tavalla ja liimata yhteen siten, että ne näyttävät rakentajan mielihalun mukaan enemmän tai vähemmän apinamaiselta. Evolutionistit ovat käyttäneet tällaista näytteiden manipulaatiota hyväkseen. (M. Peltonen: Ramapithecus-löydösten uudelleentulkinta. http://www.netikka.net/mpeltonen/sukupuu.htm)

Ihmisen sukupuuhun liitetyt näytteet ovat nykyihmisen tai apinoiden näytteitä. Niitä on niin vähän, että ne mahtunevat ruumisarkkuun. Tämän tunnustavat myös jotkut tunnetut evolutionistit. Lainaan M. Peltosen artikkelia "Viisi väittämää evoluutioteoriasta", kohta 3. "Välimuotojen fossiileja ei ole olemassa". http://www.netikka.net/mpeltonen/evoteesit.htm

--Lainaus alkaa--

Mitä asiantuntijat sanovat?

Ensiksikin objektiiviset paleontologit myöntävät, että tutkijoiden näkemykset jostakin fossiilista ovat erilaisia ja lisäksi riippuvaisia itse kunkin ennakko-oletuksista (esim. onko evoluutiota tässä kohden tapahtunut tai miten se on tapahtunut). Tutkija odottaa löydösten sopivan omaksumaansa viitekehykseen. Evolutionisti Ronald West on pannut merkille juuri tämän seikan:

"Vastoin monien tiedemiesten kirjoituksia, fossiilikerrostumat eivät tue darvinistista evoluutioteoriaa, koska se on teoria ... jota me käytämme tulkitessamme kerrostumia. Näin tehdessämme syyllistymme kehäpäättelyyn jos sanomme fossiilikerrostumien tukevan tätä teoriaa." (Compass, 1968.)

Arvostettu asiantuntija Steven Stanley puolestaan toteaa:

"Vakiintuneet lajit ovat kehittyneet niin hitaasti, että valtaosa lajien ja korkeampien taksonomisten ryhmien välisistä pienistä äkillisistä muutoksista pitäisi olla jäljellä osoituksena populaatioiden kehityksestä. Tämä ei kuitenkaan näy fossiilikerrostumissa." (Macroevolution and the Fossil Record, 1986)

Samaan tulokseen päätyi G.G. Simpson, yksi menneiden vuosikymmenien johtavista evolutionisteista:

"Täydellistä kehityslinjaa ei ole [fossiileissa] koskaan säilynyt.... Varsinaisia ensi käden tietoja meillä on normaalisti vain sieltä täältä matkan varrelta. Tulkinta merkitsee sitä, että ne kootaan yhteen aina enemmän tai vähemmän subjektiivisesti, ja tutkijat saattavat käyttää samoja tosiasioita aivan vastakkaisten teorioiden todistamiseen." (Kehitys, luonto ja ihminen, 1963)

Myös suomalainen evoluution oppikirja toteaa välimuotojen puutteen:

"Fossiilimateraali on voimakkaasti jaksottunutta, uudet eliömuodot näyttävät ilmaantuvan hyppäyksittäin." (Laihonen, Salo, Vuorisalo, 'Evoluutio - miten elämä kehittyy?', 1986)

Muita samansuuntaisia evolutionistien lausuntoja:

"Jotkut paleontologit ovat luullakseni aina olettaneet, että fossiilit itsessään ovat peruste päätellä evoluutiota tapahtuneen. Fossiilikerrostumat eivät tarjoa mitään tukea darvinistiselle teorialle lukuunottamatta heikkoa tunnetta, että ne saattaisivat sopia teoriaan, mutta yhtä hyvin johonkin toiseen evolutionistiseen, revolutionistiseen tai erityiseen kreationistiseen teoriaan." (David B. Kitts, Paleobiology, 1979)

"Puuttuvat renkaat fossiilikerrostumissa huolestuttivat Darwinia. Hän piti kuitenkin varmana, että niitä vielä löytyisi. Mutta ne puuttuvat yhä, ja näyttää siltä, että ne jäävätkin sellaisiksi." (E.R. Leach, Nature, 1981)

"Korkeammalla evolutiivisella tasolla perusmuotojen välisissä siirtymissä gradualismi (käsitys asteittaisesta kehityksestä) on aina ollut vaikeuksissa, vaikka useimmat länsimaiset evolutionistit eivät tuokaan sitä 'virallisesti' esiin. Tiettyjen ryhmien väliin edes asiantuntijoiden on melkein mahdontonta rekonstruoida sopivia välimuotoja. Fossiilikerrostumissa ei yksinkertaisesti ole todisteita niistä (Archaeopteryxin tapaiset mosaiikkimuodot eivät kelpaa)". (S.J. Gould & N. Eldredge, Paleobiology, 1977)

Niinpä niin! Tähän Archeopteryxiin (liskolintu) kuitenkin usein viitataan esimerkkinä välimuodoista.

--Lainaus päättyy--

Lue lähteenä Kimmo Pälikön kirjasta Taustaa 2, luku 33, Kiraalisuus kuuluu elämän ihmeisiin. http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa2/33.htm

Nykyisen tietämyksen mukaan DNA:n rakenne hajoaa kuolleissa soluissa noin 10.000 vuoden kuluessa. Jos DNA:ta löytyy fossiileista, todistaa se niiden iäksi alle 10.000 vuotta kaikille muille paitsi vannoutuneille evolutionisteille. He keksivät kyllä selitykset, miten DNA voi säilyä vaikka tuhat miljardia vuotta, kunhan vain ei tarvitse uskonnostaan luopua.

Ihmiset eivät ole löytäneet ainoastaan mahdollista fossiilien sisältämää DNA:ta Raamatun ilmoittamana aikana vaan myös todisteita elävistä dinosauruksista.

Japanilaiset kalastajat saivat vuonna 1977 verkkoihinsa raadon, jonka epäiltiin olevan Plesiosaurus. Kuva ja kertomus tapauksesta on Kimmo Pälikön kirjan takakannessa sekä nettiartikkelissa. (Taustaa 1, Tekijänoikeudesta maailmaan. http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa1/55.htm) Sittemmin on paljastunut, ettei kyseessä ole dinosaurus vaan kuolleen hain raato. Asiasta on englanninkielinen artikkeli kreationistien sivulla. (Pierre Jerlström ja Bev Elliott: Letting rotting sharks lie, http://www.answersingenesis.org/tj/v13/i2/sharks.asp)

Jobin kirjassa kuvataan dinosaurusta. (Job 40:10-41:25) Monet kertomukset, patsaat ja maalaukset todistavat dinosauruksia kuten lohikäärmeitä olleen nykyisena maailmanaikana.

Italiassa, Beneventon maakunnassa on löydetty juuri kuoriutuneen dinosauruksen poikasen jäännökset, mistä on säilynyt luusto, lihakset, mahalaukku ja suolisto.(Dal Sasso, C. and Signore, M. (1998.). Exceptional soft-tissue preservation in a theropod dinosaur from Italy. Nature 292:383-387 Nature: 392: 383-387)

"During Albian time (about 113 Myr ago), deposition of fine marly limestone in a shallow lagoonal environment, affected by cyclic periods of low oxygen levels, led to exceptional preservation of soft tissue in a juvenile theropod.''

"Liitukauden aikana (113 miljoonaa vuotta sitten) hieno savinen kalkkikivikerrostuma matalassa laguunissa, mihin vaikutti syklittäisten ajanjaksojen matala happipitoisuus, sai aikaan erikoisen pehmyiden kudosten säilymisen nuoressa dinosauruksessa."

Muut lähteet:
Wikipedia, http://en.wikipedia.org/wiki/Dinosaur#Soft_tissue_in_dinosaur_fossils
Skippy the Dinosaur. http://www.dinosauria.com/jdp/misc/scipionyx.html

Sammakkojen fossiileista on löytynyt pehmeää luuydintä ja isoja soluja luun ytimen sekä luun väliltä. Tutkimukset DNA:n löytämiseksi ovat käynnissä. Lähde: Bone marrow still juicy after 10 million years. (5.8.2006)
http://www.newscientist.com/article/mg19125634.900.html

Mary Schweitzer on tutkinut kivettyneitä dinosauruksia, joissa näyttää olevan pehmyttä kudosta ja verisolun tapaisia rakenteita. Verisoluissa on tuma jäljellä. Mammutista on löydetty joustavia verisuonia, joissa näyttää olevan punaisia verisoluja, joista puuttuu tuma. Ikää mammutilla arvioidaan olevan 300.000 ateistien määrittämää vuotta. Punaisten verisolujen, pehmyiden kudosten ja DNA:n ei pitäisi säilyä näin pitkiä aikoja. Veren hemoglobiini on vielä herkempi aine hajoamaan kuin DNA, joten evolutionisteilla riittää selittämistä, miten kymmenien miljoonien vuosien ikäisiksi arvioidut fossiilit sisältävät näitä rakenteita.

Fossiilien tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että löydökset ovat alle 10.000 vuotta vanhoja. Evolutionistit joutuvat keksimään selityksiä sille, miten nämä herkästi hajoavat rakenteet ovat säilyneet satojatuhansia ja kymmeniä miljoonia vuosia. Jos fossiileista löydetään DNA:ta, ei sekään estä heitä uskomasta evoluutioteoriaan. He selittävät DNA:n säilymisen tavalla tai toisella, kunhan vain ei tarvitse luopua evoluutiouskonnosta.

National Geographic News, Many Dino Fossils Could Have Soft Tissue Inside. (22.2.2006)

http://news.nationalgeographic.com/news/2006/02/0221_060221_dino_tissue.html

http://news.nationalgeographic.com/news/2006/02/0221_060221_dino_tissue_2.html

Fossiililöydökset tukevat yksinomaan luomista ja vedenpaisumusta. Maakerrokset ovat muodostuneet nopeasti suuren luonnonmullistuksen aikana, kun vesimassat ovat siirtäneet muta- ja liejuvyöryjen kautta maa-ainesta paikasta toiseen.

Vedet pakenivat alkumantereelta vedenpaisumuksen jälkeen, kun maa alkoi kohota mannerlaattojen liikkumisen seurauksena. Syntyi korkeat vuorijonot kuten Andit ja Himalaja. Veden paetessa muodostui valtavia joen uomia ja kanjoneita, joista kuuluisin on USA:ssa sijaitseva Grand Canyon. Siinä on silmin nähden täytynyt virrata valtava määrä vettä. Nykyään on jäljellä pieni puro kanjonin pohjalla.

Napajäätiköt ovat muodostuneet vedenpaisumuksen jälkeen. Lämpimien alueiden eläinten fossiileja löytyy jäätiköltä. (esim. Siperian tundralta tropiikin kasveja syöneitä mammutteja) Vuorten rinteiltä on löytynyt merieläinten jäänteitä. Tämä todistaa koko maapallon olleen veden peitossa.

Alussa maa oli alavaa eikä korkeita vuoria ollut. Meret olivat matalia. Vesi kumpusi maan päälle maanalaisista varastoista, minne ne olivat jääneet loukkuun luomistapahtuman aikaan, kun Herra kutsui kuivan veden alta esiin. Maapallo on ollut siten kokonaan veden alla alussa ja vedenpaisumuksen aikana.

Vedenpaisumuksen jälkeen maa vajosi valtamerien syvänteiden ja nousi vuoristojen kohdalta. Maan peittänyt vesi varastoitui suuriin altaisiin ja napajäätiköille. Osa vedestä on edelleen maan sisällä pohjavesistössä ja vuorten sisällä kallionkoloihin varastoituneena.

Fossiiliaineistoon ilmestyy eliöiden pääjaksot yhtä aikaa kuin tyhjästä kambrikaudella 550 miljoonaa ateistien määrittelemää vuotta sitten. Niille ei löydy varhaisemmiksi arvioiduista maakerroksista mitään kantamuotoa, joten fossiilien perusteella ne eivät ole kehittyneet mistään. Ne ovat syntynet valmiina kokonaisina yksilöinä ilman kehityshistoriaa aivan kuten Jumala on ilmoittanut Raamatun luomiskertomuksessa. Fossiilit todistavat elämän ilmestymisestä yhdellä kertaa ja vedenpaisumuksen aiheuttamasta joukkotuhosta.

Maakerrokset eivät ole voineet syntyä vähän kerrassaan miljoonien vuosien aikana. Niistä puuttuu multa, eroosion jäljet ja viitteet meteoriiteista, joiden olisi pitänyt sataa maan päälle esikambrisena aikana. Maakerroksien läpi ulottuu pystyyn kivettyneitä puita, joista on kuva Pälikön kirjassa sivuilla 125 - 126. (Taustaa 1, Tekijänoikeudesta maailmaan, luku 29 Musta totuus. http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa1/29.htm)

Evolutionistit valehtelevat ihmisille päin naamaa, että heillä on runsaasti fossiileja vaiheittaisen kehityksen todisteena. Todellisuudessa heillä ei ole yhtä ainoata fossiilia todisteena teorialleen. 75 % nykyisistä eliöistä oli valmiina jo kambrikaudella, jonka he määrittelevät 550 miljoonan päähän. Muutoksia eliöstössä on lähinnä eliöiden koossa, mutta ei sanottavasti rakenteissa. Fossiilit todistavat ainoastaan sen, että suuri osa eliöistä on kuollut sukupuuttoon joko vedenpaisumuksessa tai sen jälkeen ja lajien sisällä on tapahtunut kehitystä. Kaikki kasvit ja rannikolla eläneet vesieläimet eivät ole selviytyneet vuoden pituisesta tulvasta. Moni baramineista muodostunut alalaji on sittemmin kuollut sukupuuttoon. Uusia lajeja ei ole todistetusti syntynyt muuten kuin mikrorappeutumisen osoittamalla tavalla, mikä on lajin sisäistä kehitystä, ei makroevoluutiota.

Evoluutioteorian mahdottomuus

Evoluutioteoria ja tähtitieteelliset teoriat kaikkeuden synnystä eivät ole totta, koska

1) Ainetta ja avaruutta ei synny alkuräjähdyksessä, ei myöskään vuorovaikutusta, luonnonlakeja ja järjestystä.

2) Jos energia on ikuista, on se vain yksi Jumalan ominaisuus, mutta aine on luotua ainetta Raamatun ilmoituksen mukaan. Silloin energia ei olisi aineesta riippuvaista vaan aineen ulkopuolisen Hengen ja Korkeimman älyn ominaisuus.

3) Kaikkeuden luomiseen tai syntymiseen ei ole tarvittu miljardeja vuosia. Tähtien valo on luotua valoa samoin kuin puiden vuosirenkaat ja kokonaan valmiina luodut monimutkaiset biologiset ynnä geologiset rakenteet ovat kerralla valmiiksi luodut. Luonnontieteiden näkemyksen mukaan ihminen olisi pitänyt syntyä siittiöstä ja munasolusta äitinsä kohdussa, mutta Jumalan ihmeellisen luomistyön tuloksena mies tehtiin maan tomusta kolmantena ja nainen hänen kylkiluustaan kuudentena päivänä 0-hetkestä eli alusta lähtien. Mikäs ihme tuo nyt Kaikkivaltiaalle on? Samalla tavalla fysiologisia ominaisuuksia sisältävä tähtien ja galaksien valo on luotu kerralla näkymään maahan asti. Niin kuin puun vuosirenkaille ei löydy fysiologista selitystä, kun ne luotiin valmiina aikuisina yksilöinä, ei löydy myöskään valolle fysiologista selitystä eikä sen tarvitse olla matkannut avaruuden halki miljardeja vuosia ehtiäkseen maan päälle. Valon ikä on noin 6.000 vuotta eli aika luomisesta tähän päivään asti.

4) Jumala loi alussa taivaan ja maan. Ensin Jumala teki tilan eli avaruuden ja siihen maapallon.

5) Jumala teki kasvit kunkin lajinsa mukaan valmiina lisääntymiskykyisinä yksilöinä.

6) Jumala teki taivaalle auringon, kuun ja tähdet neljäntenä päivänä 0-hetkestä lähtien. (Gen 1:13-16) Maapallo on kaiken olevaisen keskus ja ihminen luotu Jumalan kuvaksi.

7) Jumala teki eläimet kunkin lajinsa mukaan. Jumala loi kantamuodot eli baraminit, joista on rappeutumisen ja perimän köyhtymisen sekä isolaation seurauksena syntynyt alalajeja kuten harmaa- ja selkälokki, Darwinin peipot, susi, shakaali, kojootti ja koira, leijona, leopardi ja tiikeri, aasi, hevonen ja seepra. Makroevoluutiota ei tapahdu evoluutioteorian osoittamalla tavalla. Uusia elimellisiä rakenteita, joilla on uusi toiminnallinen tehtävä, ei synny hyödyllisten tai neutraalien geenimutaatioiden kautta, mikä olisi edellytys makroevoluutiolle. Geeniperimä köyhtyy ja mutaatiot ovat pääsääntöisesti neutraaleja tai haitallisia, mikä näkyy periytyvinä sairauksina ja vammaisuutena. Ihmisen elinikä on lyhentynyt perimän huonontumisen vuoksi alun yli 900 vuodesta nykyiseen 120 vuoteen korkeimmillaan ja parhaimmillaan elinvuodet ovat 70 - 80 vuoden ikään asti.

8.) Palautumattomasti monimutkaiset biologiset järjestelmät eivät ole voineet syntyä vaiheittaisten peräkkäisten hyödyllisten mutaatioiden kautta vuosimiljoonien aikana makroevoluution teorian mukaan. Jos järjestelmiä puretaan osiin riittävän paljon menettää valmis rakenne toimintansa eikä keskeneräisillä rakenteilla ole todistettu olleen mitään korvaavaa toimintaa. Esimerkkejä monimutkaisesti palautumattomista biologisista rakenteista on pommittajakuoriaisen puolustusjärjestelmä, bakteerin liikuntakoneisto, kasvien fotosynteesi, ihmisen näköjärjestelmä ja suvullinen lisääntyminen. Suvuttomasti lisääntyvä kuviteltu alkueliö ei ole voinut synnyttää itsensä ulkopuolelle kaksineuvoista tai kahta yksineuvoista suvullisesti lisääntyvää ja sukukypsää yksilöä, niin että on syntynyt uusi laji ja suvullisesti lisääntyvien kaikkien eliöiden kantamuoto. Yhdestä alkueliöstä ei ole voinut syntyä lajien paljous: bakteerit, virukset, hiivat, homeet, loiset, levät, kasvit (vesi- ja maakasvit), ulkoisen tukirangan omistavat eläimet, sisäisen tukirangan omistavat eläimet, vedessä uivat tai ajelehtivat ja ilmassa lentävät eläimet, maaeläimet: hyönteiset, nilviäiset, kalat, sammakkoeläimet, matelijat, nisäkkäät ja linnut. Kaikki tällainen on suuren luokan uskottelua ja tieteellisesti mahdotonta ollakseen totta. Makroevoluutiolle ei ole yhtä ainutta tieteellistä perustetta, että se voisi olla totta.

Palautumattomasti monimutkaisista biologisista järjestelmistä mainittakoon vielä erikseen eliöiden lisääntymis-, puolustus- ja saalistusjärjestelmät, symbioosit, loisiminen, aistit (näkö, kuulo, tasapaino, tunto, maku ja haju), ruoansulatusjärjestelmät, suunnistusjärjestelmät (lohet, ankeriaat, valaat, linnut, lepakon tutka), hyönteisten, lepakkojen ja lintujen lentokyky sekä taito laskeutua jopa ylösalaisin oleville pinnoille ja tarttua niistä kiinni. Mikään näistä ei ole voinut syntyä vaiheittaisen kehityksen kautta, sillä välimuotojen keskeneräisillä rakenteilla ei ole mitään tehtävää toimimattomuuden vuoksi eikä siten myöskään valintaetua, jotta se periytyisi jälkpolville. Näiden järjestelmien syntyminen sattumalta ilman ohjausta ja päämäärää on matemaattisesti mahdotonta eli todennäköisyys on käytännössä nolla. Ei riitä pelkästään se, että yhdelle lajille on syntynyt yksi ainoa ominaisuus sattumalta vaan jokaiselle lajille on täytynyt syntyä yhtä aikaa juuri oikeanlaiset biologiset rakenteet, jotta ne sopeutuvat ympäristöönsä ja löytävät oman paikkansa ekologisessa lokerossa. Jokaisella eliöllä ja biologisella rakenteella on tarkoitus, mitä varten ne ovat olemassa. Kaiken takaa paljastuu ihmistä älykkäämpi ja aineen ulkopuolella toimiva korkeampi Äly, joka on kaiken olevaisen Luoja ja Jumala, jolle ihmisten on tehtävä tili elämästään kuolemansa jälkeen.

9) Evoluutioteorian todisteeksi ei ole yhtä ainutta fossiililöytöä, joka todistaisi vaiheittaisen lajien kehityksen yhdestä alkueliöstä. Suuri osa ihmisen ja apinan väliin sijoitetuista fossiileista on todistettu väärennöksiksi ja tökeröiksi huijauksiksi tai väärinymmärrykseksi. (Jaavan ihminen, Rhodesian ihminen, Piltdownin ihminen, Nebraskan ihminen, Pekingin ihminen, Floresin ihminen) Osa jäänteistä on nykyihmisen (sairaan tai pienikasvuisen yksilön) ja osa apinan. Osa on törkeästi väärennetty. Ernst Haeckelin sikiöpiirrokset ovat törkeitä väärennöksiä, mutta niitä käytetään vielä todisteena evoluutioteorian puolesta. Kaikki ihmisen evoluutiota koskevat fossiilit mahtuisivat ruumisarkkuun, kun homo erectuksen nykyihmiseksi todistetut jäännökset otetaan listasta pois. Loput ovatkin sitten väärennöksiä tai apinoiden jäänteitä, ellei joukossa ole joku nykyihminen.

Makroevoluution todistamiseksi ei ole yhtään fossiililöytöä. Kuviteltu ihmisen kehityskulku menee näin: bakteerin kaltainen alkueliö, kala, matelija, pieni nisäkäs, puussa liikkuva apina, ihmisapina ja ihminen. Maalla elävät lajit ovat kehittyneet teorian mukaan kaloista. Jos tämä olisi totta, pitäisi fossiileista löytyä välimuotoja, joille ei ole vielä kehittynyt kunnon raajoja: niiden oletetaan kehittyneen kalojen evistä. Linnut ovat kehittyneet oletuksen mukaan liskoista. Jotta tämä voitaisiin todistaa, pitäisi löytyä välimuotojen fossiileja, joissa liskon suomut eivät ole vielä kehittyneet valmiiksi suliksi. Liskon ja linnun välimuodoksi tarjottu harakan kokoinen liskolintu (Archaeopteryx) on todistettavasti valmis lintu eikä välimuoto. Saman tyyppisiä lintuja elää maapallolla tälläkin hetkellä. Toinen vuonna 1999 kohulla julkisuuteen tuotu välimuotolöydös "Archaeoraptor liaoningensis" paljastui väärennökseksi. Se oli koottu kahdesta eri löydöstä: sillä oli liskon häntä ja linnun yläosa.

Australialaista vesinokkaeläintä on tarjottu ehdokkaaksi välimuodolle. Se synnyttää poikaset munimalla, mutta on nisäkäs ja sillä on karvapeite. Sillä on räpyläjalat ja jossain määrin ankan nokkaa muistuttava leveä nokka. Sillä on siten tietyssä määrin linnun, matelijan ja nisäkkään piirteitä. Tällaisia eläimiä sanotaan mosaiikkimuodoiksi, koska ne koostuvat ikään kuin eri lajien osista. Vesinokkaeläimen fossiileja on löydetty pleistoseenikaudelta, mutta nisäkkäitä jo 70 - 150 miljoonaa ateistien määrittelemää vuotta aiemmin. Myös linnut ovat kehittyneet paljon ennen vesinokkaeläintä, joten se ei sovellu fossiililöytöjen perusteella sen enempää matelijan ja linnun kuin matelijan ja nisäkkään välimuodoksi. Vesinokkaeläin elää sitä paitsi nykyään eikä ole kehittynyt uudeksi lajiksi. Sillä ei ole myöskään keskeneräisiä rakenteita vaan kaikki rakenteet ovat valmiita. Tämä todistaa siitä, että se luotiin sellaiksi kuin se on nyt. Se ei ole kehittynyt vähän kerrassaan. Sen esi-isät ja välimuodot puuttuvat fossiilien joukosta niin kuin kaikkien muidenkin eläinten väitetyt välimuodot.

Eri lajeilla esiintyvät samankaltaiset rakenteet todistavat yhteisestä Suunnittelijasta, eivät siitä, että kaikki eläimet ovat kehittyneet samasta alkueliöstä. Ihminen käyttää samoja keksimiään rakenteita hyödyksi monessa eri sovelluksessa: pyörät, hammasrattaat, koneiston osat, telaketjut, jne. Toisaalta lajien erilaisuus ja asema ekologisessa lokerossa kertoo siitä, että jokainen laji on ainutlaatuinen ja määrätarkoitusta varten tehty.

Välimuotojen puuttuminen todistaa jatkuvasti evoluutioteoriaa vastaan. Niitä on etsitty 150 vuoden ajan, mutta yhtään ei ole vielä löydetty. Darwinin ennustus, että niitä löydetään, on osoittautunut toistaiseksi vääräksi profetiaksi.

Eliökunnan pääjaksojen ilmestyminen yht´äkkiä fossiiliaineistoon kertoo elämän äkillisestä ilmestymisestä maapallolle tai suuresta luonnonkatastrofista. Vedenpaisumus selittää suurimman osan löydetyistä fossiileista.

10) Maakerrostumat ovat syntyneet nopeasti suuren luonnonmullistuksen eli vedenpaisumuksen tuloksena. Fossiilien joukossa on monen kerroksen läpi ulottuvia puita. Eläimet ovat jääneet elävinä lieju- ja mutavyöryjen alle, niin että ovat sopivissa oloissa kivettyneet.

11) Miljoonia vuosia vanhoiksi määriteltyjen fossiilien joukosta tai kivikerroksista löytyy nykyihmisen jäänteitä, mikä todistaa ihmisen eläneen samaan aikaan niiden kanssa. Lady Guadelupe 28 miljoonaa vuotta ja Calaverasin kallo 25 miljoonaa vuotta vanhasta kivikerrostumasta todistaa ajanmääritykset vääriksi.

12) Ajanmääritykset eivät ole luotettavia. Ne perustuvat lähtöoletukseen, jonka mukaan maapallo on 4,5 miljardia vuotta vanha. Mitattavan aineen määrää ei voida tietää lähtötilanteessa eikä sitä, onko näytteestä poistunut ainetta tai tullut siihen lisää avaruuden säteilyn, maan liikehdinnän, tulivuorenpurkausten tai ihmisen toiminnan kautta. Radioaktiivisten aineiden puoliintumisaika ei ole välttämättä vakio vaan sekin on voinut muuttua. Samoista kohdista otetuille näytteille on saatu luvattoman suuria ikäeroja. Eläville tai äsken muodostuneille näytteille on määritelty tuhansien vuosien ikiä. Toisaalta miljoonia vuosia vanhoina pidetyille näytteille on saatu muutaman tuhannen vuoden ikä. Samasta kohdasta on löydetty nykyihmisen jälkiä, mistä on löytynyt miljoonia vuosia vanhoiksi arvioituja näytteitä. Fossiilin ikä määritetään kivikerrostuman iän perusteella ja päinvastoin: kivikerrostuman ikä fossiilin iästä. Tässä on kyseessä kehäpäätelmä. Fossiilien iät määritellään epäluotettavien johtofossiilien avulla, joiden iäksi ei ole mitään tieteellistä perustelua.

13) Elämää ei synny itsestään kuolleesta aineesta sattumalta luonnonilmiöiden kautta ilman älykästä ohjailua. Vain Jumala voi luoda uutta elämää. Muuten kaikki elämä syntyy elämästä. Elävän solun syntyminen itsestään alkuliemessä on suuren luokan järjettömyyttä ja tieteellinen mahdottomuus.

14) Mikrorappeutuminen tekee mahdottomaksi makroevoluution. Makroevoluutio on uusien elimellisten ja toiminnallisten rakenteiden syntymistä hyödyllisten mutaatioiden kautta, mitkä periytyvät jälkeläisille. Näin syntyy uusia lajeja kehitysopin teorian mukaan. Mikrorappeutuminen voi johtaa lajin sisäiseen muuntumiseen, mikä voidaan nähdä esimerkiksi kasvien ja eläinten jalostuksessa. Jokainen uusi liljalaji on edelleen lilja eikä mitään uutta informaatiota ole saatu lisättyä geeniperimään. On vain muokattu ja muunneltu olemassaolevaa perimää, mikä saa aikaan alalajille tyypillisiä ominaisuuksia. Koiria, kissoja, hevosia ja lehmiä jalostamalla ei ole saatu aikaan uusia lajeja. Rotujen perimä köyhtyy jalostuksen myötä, mikä johtaa ennen pitkään kehityksen pysähtymiseen.

Koska populaation geeniperimään ei synny uutta kehityksen kannalta hyödyllistä informaatiota mutaatioiden kautta, ei makroevoluutio ole mahdollista. Perimän köyhtyminen saa aikaan uusien alalajien syntymisen, mistä on osoituksena harmaa- ja selkälokki sekä Darwinin peipot. Lajiutuminen näkyy myös leijonan ja tiikerin, aasin, seepran ja hevosen sekä suden, kojootin ja koiran risteytymisenä. Näillä on yhteinen kantamuoto eli baramini lajinsa mukaan, mutta uusia lajeja ei synny makroevoluution selittämällä tavalla. Ainoa muutos on olemassaolevan perimän muuntelu, minkä johdosta on syntynyt mm. ihmisrodut eriytymisen seurauksena.

Kun pieni osa populaatiosta eristäytyy muusta populaatiosta, yleistyy siinä tietyt vaihtoehtoisten geenien eli alleelien määräämät lajin ominaisuudet toisten jäädessä pois perimän köyhtyessä. Tärkeintä on ymmärtää se, ettei perimään synny uutta hyödyllistä informaatiota, mikä mahdollistaisi makroevoluution vaan lajiutumisessa käy juuri päinvastoin: perimä köyhtyy ja kehitys pysähtyy lopulta kokonaan. Afrikan pygmit eivät kehity enää pienemmiksi tai muutu uudeksi ihmisen sukuiseksi lajiksi. He ovat ja pysyvät ihmisinä. Samoin on käynyt jalostetuille koirille. Jos kaikki muut koirarodut, sudet ja kojootit surmattaisiin sukupuuttoon paitsi suomen pystykorva, ei muunlaisia koiria enää syntyisi. Uusia lajeja ei synny lajiutumalla. Sen sijaan entisiä kuolee sukupuuttoon eri syistä.

15) Solujen DNA:n ja RNA:n sisältä informaatio ei ole voinut syntyä sinne itsestään sattumalta. Geenien sisältämä informaatio määrää tulevan yksilön rakenteen ja kaikki biologiset ominaisuudet. Monimutkaisen ja tarkoitusta vastaavan informaation synty elävässä organismissa ei voi olla sattuman tulosta vaan on suunniteltua, Luojan käsialaa.

16) Todennäköisyyslaskelmien mukaan evoluutioteoria ei voi olla totta, vaikka aikaa lisättäisiin lähes äärettömäksi.

17) Koko luomakunta todistaa Jumalan voimaa, viisautta ja jumalallisuutta, niin ettei kukaan voi tämän yleisen ilmoituksen edessä sanoa, ettei Jumala ole antanut tietoa itsestään. Jumala ilmaisee ihmiselle tahtonsa tämän lisäksi sisäisen oikeudentajun ja omantunnon kautta. Paatumaton lapsi voi tuntea vielä häpeää syntinsä vuoksi ja katua sitä, niin että hylkää synnin tekemisen eli ei jatka tottelemattomuudessa. Paatunut ei osaa hävetä vaan tuo syntinsä julki niin kuin Sodoma ja Gomorra etsien niille hyväksyntää synninpäästön sijaan. Jumalan pelko ei ole hänen silmäinsä edessä, mutta pienet lapset ja paatumattomat aikuiset tuntevat pelkoa, jos lähtevät syntiä tekemään. Jumala on varustanut ihmiset tällä tavalla sisäisellä puolustusjärjestelmällä syntiä vastaan ja voi vaatia ihmiseltä vanhurskasta vaellusta sen perusteella. Hän voi vaatia ihmiseltä uskoa itseensä luonnon yleisen ilmoituksen, uskovien todistuksen, kirjoitetun sanan, unien, näkyjen, ilmestysten, luonnonilmiöiden, sotien, katastrofien ja joskus enkelien ilmoituksen perusteella.

18.) Jos evoluutioteoria olisi totta ja ihminen kehityksen tuloksena syntynyt eläin, veisi se pohjan pois moraalilta ja lailta. Ihminen toimisi sen mukaan, millaiseksi hän on kehittynyt eikä kukaan voisi asettaa omia arvojaan toisen arvoja paremmaksi. Jos korkein moraalilaki ja Jumala tuomarina puuttuu, voi jokainen tehdä mitä itse haluaa eikä ole kenellekään siitä vastuussa. Yhteiskunnassa vallitsee silloin vahvimman oikeus, missä on lupa raiskata, tappaa, ryöstää, varastaa, pettää, valehdella, juopotella ja harjoittaa haureutta eikä kenelläkään ole oikeutta tuomita toisen tekoja. Ihmissyönti selittyy kehitysopilla, sillä se on yleistä eläinten parissa. Orgiat, siveettömyys, epärehellisyys, varkaudet ja valheet toimivat evoluutioteorian mukaan yksilön hyödyksi, jos hän on taitava petoksissaan ja rikoksissaan eikä jää kiinni tai on riittävän vahva, jotta voi alistaa muut valtansa alle.

Synti parantaa yksilön kelpoisuutta, kun se tehdään taiten eikä yhteiskunta siitä rankaise. Näin moraali menettää merkityksensä ja synti laillistetaan evoluutioteorian avulla. Hyvää ja pahaa ei voida erottaa toisistaan, jos evoluutioteoria on totta. On vain asioita, mitkä lisäävät tai huonontavat eliöiden kelpoisuutta tai eivät vaikuta siihen millään tavalla.

Evoluutioteorian sosiaalipoliittiset ja yhteiskunnalliset sovellukset ovat Hitlerin ja Stalinin etnisissä puhdistuksissa, poikkeavien ja heikkojen yksilöiden tuhoamisessa sekä muita ylemmän herrarodun opin julistamisessa. Tätäkö yhteiskunta haluaa, että hylkäämme Luojan ja uskomme evoluutioteoriaan sekä sovellamme sitä käytännön elämään? Se antaa luvan aborteille, armomurhille, etnisille puhdistuksille, heikkojen tuhoamiselle ja poistaa syyllisyyden, koska kuka voisi olla syyllinen siihen, että on kehityksen tuloksena sellainen kuin on ja toteuttaa eläimen luontoaan? Totisesti - evolutionisti ja Jumalan kieltävä ateisti on omissa oloissaan kuin eläin eikä muutu, ellei Jeesus Kristus saa muuttaa hänen sydäntään ja tulla sinne Herrana asumaan.

Lähteet

Petteri Haipola 31.08.2006

Sivun alkuun