Jumalaa tarkoittavat sanat hepreankielessä

Kirjoittanut Petteri Haipola 25. joulukuuta 2008  •  muokattu 28.12.2018

Alkusanat

Jumalalla on hepreankielisessä Raamatussa monia eri nimiä. Nämä nimet eivät ole niinkään erisnimiä vaan nimiä, jotka kuvaavat Jumalan olemusta ja luontoa. Niinpä sanat "Minä olen se, joka minä olen" eivät ole Jumalan erisnimi vaan nimi, joka kuvaa sitä, millainen Jumala on. Hän on, on ollut ja on oleva, kaikkivaltias. Näin Jumalan nimi on ymmärrettäväksi tarkoitettu. On siten typerää väitellä siitä, mikä on Jumalan nimi tai miten se tulee lausua. Jumalalla ei ole nimeä (erisnimeä), mutta hän on se, joka hän on, eikä mitään muuta hänestä tarvitse tietää nimen suhteen.

Vanhassa testamentissa Jumalaa kutsutaan nimellä YHWH (JHVH) eli neljän konsonantin muodostamalla nimellä. Ne konsonantit ovat muodostuneet yksikön kolmannen persoonan olla-verbin muodosta. Jumalan nimi on siis suomeksi "Hän on". On typerää kiistellä siitä, miten tuo nimi lausutaan oikein: Jahve, Jehova vai JaHuwah. Viimeisin on todennäköisesti oikein kaikkien muiden arvausten mennessä pieleen, mutta luuletko, että Jumala ei kuule sinua, jos kutsut häntä väärällä nimellä tai et osaa lausua hänen nimeään täsmälleen oikein? Mikä se sellainen Jumala on, jonka palveleminen ja avuksi huutaminen edellyttää täsmälleen oikeaa nimen lausumista?

Yksikään nimi ei yksin eivätkä edes kaikki nimet yhdessä voi kertoa kaikkea Jumalasta (on tosin yksi nimi ylitse muiden, joka kertoo meille kaiken tarvittavan Jumalasta, ja jota käytetään siitä yhdestä Jumalasta, joka on Israelin Herra ja kaiken olevaisen luoja1). Jumalaa ei voida tyhjentävästi millään kielellä kuvata, ei edes hepreaksi. Jumala on itse kaikkien kielien isä, sillä hän on antanut ihmisille kyvyn puhua ja ymmärtää puhetta, olipa se sitten kirjoitettua tai lausuttua kieltä, tai eleillä ja ilmeillä ilmaistua puhetta. Jumalan nimet kertovat silti aina jotakin Jumalasta. Siksi Jumalan nimien ja niiden merkityksen tunteminen lisäävät tietoamme Jumalasta ja auttavat tuntemaan häntä paremmin.

Jumala on Raamatun alkulehdillä sama kuin sen viimeisillä sivuilla. Israel tunsi hänet "Jahvena, isiemme Jumalana, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalana". (2.Ms. 3:15-16) Aabrahamille Jumala oli ilmoittanut itsensä nimellä "Eel shaddai", joka on suomeksi "kaikkiriittävä Jumala" (2. Moos. 6:3, käännetty sanoilla "Jumala kaikkivaltias" vuoden 1933 käännökseen. Jumala ilmoitti itsensä Moosekselle nimellä "JHVH" (englanniksi translitteroituna YHWH, JHWH), josta nimestä vokaalit ovat alkuperäisessä hepreankielisessä Raamatussa puuttuneet. Nimen lausumistapaa ei tiedetä täysin varmasti, mutta luultavasti se on "Jahve". Juutalaiset eivät lausu koskaan Herran nimeä ääneen vaan korvaavat sen sanalla "Adonaj", joka on suomeksi "Herra".

Kun Mooses näki enkelin palavassa orjantappurapensaassa, sanoi enkeli nimekseen "ehjee asher ehjee"2, joka on suomennettuna "minä olen, joka minä olen". (2. Moos. 3:1-14) "Ehjee" on hepreankielen verbin "hajjaa" Qalin imperfektin ensimmäisen persoonan taivutusmuoto, joka on suomeksi "olla, olla olemassa". Näissä sanoissa yhdistyvät Jumalan nimi "Jahve" ja olla-verbi. Jumala on hän, joka saattaa kaiken olemaan ja on ainoa itsestään olemassa oleva. Jumala ei tarvitse olemiselleen alkusyytä tai olemisen lähdettä, sillä hän itse antaa elämän ja olemisen kaikelle, mitä on olemassa. Raamatun ilmoittama Jumala on kaiken olevaisen luoja ja ainoa Jumala, Herra Kaikkivaltias, ehdoton majesteetti, jolle kuuluu kunnia, majesteetti, voima ja valta aina ja iankaikkisesti. Hänessä kaikki asiat ovat "On" ja pysyvät voimassa, mutta mitään ei ole hänen ulkopuolellaan.

Tässä kirjoituksessa on selitetty vain pintapuolisesti muutamaa hepreankielistä Jumalan nimeä ja ilmoitettu niiden eri käännösten esiintymistiheys englanninkielisessä King James Raamatussa. Jos lukija on kiinnostunut tutkimaan Jumalan nimiä tarkemmin, niin hänen kannattaa lukea tästä aiheesta englanninkielisiä lähdeteoksia. Netissä on useita hepreankieltä äidinkielenään puhuvien Raamatun opettajien selityksiä Jumalan nimille ja muita kiinnostavia lähdeteoksia. Tässä on muutama niistä:

Elohim אלהים

Elohim on monikko sanasta Eloah אלוה, joka on suomeksi jumala tai Jumala (tässä pienellä tai isolla alkukirjaimella kirjoitettuna riippuen siitä, puhutaanko jostakin epäjumalasta vai elävästä ja ainoasta tosi Jumalasta). Elohim esiintyy Vanhassa testamentissa 2606 kertaa, joista sitä käytetään King James Versionin (KJV) mukaan 2349 kertaa tosi Jumalasta ja 244 kertaa epäjumalista. Muut kohdat on käännetty sanoilla tuomari, suuri, mahtava, enkeli, ylhäinen ja jumalallinen.

Monikkoa Elohimia käytetään luomiskertomuksessa, kun Jumala loi kaiken, mitä olemassa on. Sanan yksikkömuoto Eloah esiintyy ensimmäisen kerran vasta viidennessä Mooseksen kirjassa. (5Moos 32:15, 17.) Siinä käytetään Israelin Jumalasta nimitystä Eloah ja epäjumalia kutsutaan nimityksellä Eel. Kaikkia kolmea – Elohim, Eloah ja Eel – voidaan käyttää joko epäjumalista tai ainoasta elävästä tosi Jumalasta, Luojasta. Myös arameankielistä Elahia käytetään joko epäjumalista tai tosi Jumalasta, asiayhteydestä riippuen. Elah on hepreankielisen Eloahin arameankielinen vastine.

Elohim on siis monikko ja on suomeksi jumalat. Luojasta puhuttaessa monikkomuoto viittaa joko kuninkaalliseen majesteettiin tai Jumalan kollektiiviseen ykseyteen, joka on yhteen liitetty ja erottamaton kokonaisuus, ja se muodostuu Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Jos monikkomuoto viittaa Jumalan kolminaisuuteen, niin silloin Isä ja Poika keskustelivat keskenään, kun aikoivat tehdä ihmisen omaksi kuvakseen. (1Moos 1:26.) Jumalan Henki oli jo aiemmin liikkunut vetten päällä, joten Isä ja Poika ja Pyhä Henki olisivat kaikki olleet mukana luomistapahtumassa tämän teorian mukaan. (1Moos 1:2.)

Ihmisen luomisessa on merkittävä seikka se, että vaikka Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen (yksikkö), niin hän ei tehnyt vain yhtä ihmistä, Adamia, vaan hän teki kaksi ihmistä, Adamin ja Eevan. Vaikka Jumala puhuu ihmisestä (hepreaksi Adam) yksikössä, niin hän loi kaksi ihmistä: miehen ja naisen. Raamatun terminologiassa hepreankielen sana "echad" eli "yksi" voi tarkoittaa siten kahta tai useampaa, jotka kuuluvat yhteen. Kun Adam ja Eeva yhtyivät toisiinsa Jumalan liittäminä, niin heistä tuli yksi liha Raamatun kirjoitusten mukaan. (1Moos 2:24.)

Hepreankielisessä Raamatussa on erikseen sana "jachid", kun puhutaan jostakin "yhdestä ja ainoasta". Sanaa "echad" käytetään melkein aina samassa "kirjaimellisesti singulaarista yhtä" tarkoittavassa merkityksessä. Se voi tarkoittaa silti myös kahden tai useamman asian yhteenliittymää niin kuin teki edellä kerrotussa Adamin ja Evan liitossa. Toinen esimerkki tästä toisesta sanan "echad" käytöstä on se, miten kahdesta yhteen liitetystä kansasta tulee yksi kansa. Hesekielin kirjan ennustuksessa on mainittu kaksi kansaa, jotka muodostavat yhteen liitettynä yhden kansan lopun ajan Israelissa.

Hesekiel:
37:15 Ja minulle tuli tämä Jahven sana:
37:16 "Sinä, ihmislapsi, ota puusauva ja kirjoita siihen: 'Juudalle ja häneen liittyneille israelilaisille.' Ota sitten toinen puusauva ja kirjoita siihen: 'Joosefille; Efraimin ja kaiken häneen liittyneen Israelin heimon sauva.'
37:17 Ja pane ne lähekkäin, pääksytysten, niin että ne tulevat yhdeksi (echad) sinun kädessäsi.
37:18 Kun sitten kansasi lapset sanovat sinulle näin: 'Etkö selitä meille, mitä sinä tällä tarkoitat?'
37:19 niin puhu heille: Näin sanoo Herra Jahve: Katso, minä otan Joosefin sauvan, joka on Efraimin kädessä, ja häneen liittyneet Israelin sukukunnat, ja minä asetan ne yhteen Juudan sauvan kanssa ja teen niistä yhden (echad) sauvan, niin että ne tulevat yhdeksi (echad) minun kädessäni.
37:20 Ja kun sauvat, joihin olet kirjoittanut, ovat sinun kädessäsi, heidän silmäinsä edessä,
37:21 niin puhu heille: Näin sanoo Herra Jahve: Katso, minä otan israelilaiset pois pakanakansojen keskuudesta, minne vain he ovat kulkeutuneet, kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa.
37:22 Minä teen heidät yhdeksi (echad) kansaksi siinä maassa, Israelin vuorilla, ja yksi (echad) kuningas on oleva kuninkaana heillä kaikilla. Eivätkä he enää ole kahtena kansana eivätkä enää jakaantuneina kahdeksi valtakunnaksi.

Jumalasta on käytetty Vanhassa testamentissa useimmiten monikkomuotoa jumalat. Jos kolminaisuusoppi olisi totta jossakin sen muodossa, niin monikollinen muoto voisi johtua siitä, että Isä ja Poika ja Pyhä Henki olisivat yhteydessä toistensa kanssa erottamattomalla tavalla. Näitä kolmea ei voitaisi erottaa toisistaan vaan he olisivat aina yhtä aikaa läsnä. Siellä, missä olisi Isä, olisi aina myös Poika ja Pyhä Henki. Siellä, missä olisi Poika, olisi aina myös Isä ja Pyhä Henki. Siellä, missä olisi Pyhä Henki, olisi aina myös Isä ja Poika. Kaikki kolme mainittaisiin myös luomiskertomuksessa. Jumalan Henki liikkui vetten päällä (1Moos 1:2.), ja Isä ja Poika olisivat puhuneet keskenään ihmisen tekemisestä omaksi kuvakseen, Jumalan (Elohim) kuvaksi. Jos Jeesus ei ole ollut olemassa ennen syntymäänsä äidistään Mariasta, niin silloin Jumala olisi puhunut enkeleilleen majesteetillisessa monikossa, niin kuin monet juutalaiset tämän kohdan tulkitsevat.

1.Mooseksen kirja:
1:26 Ja Elohim (mon.) sanoi (yks.): "Tehkäämme (mon.) ihminen (Adam: yks.) kuvaksemme (yks. + mon. 1. pers. gen.), kaltaiseksemme (mon. 1. pers. gen.); ja vallitkoot he (mon. 3. pers.) meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat."
1:27 Ja Elohim (mon.) loi (yks.) ihmisen (yks.) omaksi kuvaksensa (yks.), Elohimin (mon.) kuvaksi (yks.) hän (yks. 3. pers.) hänet (yks. 3. pers.) loi (yks.); mieheksi ja naiseksi hän (yks. 3. pers.) loi (yks.) heidät (mon.2.pers.).

Hepreankielisestä alkutekstistä käy ilmi, että Jumalasta käytetään monikollista muotoa Elohim luomisen yhteydessä, mutta verbit ovat yksikössä muissa kohdissa, paitsi tehdä -verbin kanssa (hepreaksi עשה, aasaa). Elohim loi (ברא baaraa) ihmisen omaksi kuvakseen, ja kuva on yksiköllinen muoto. Nämä kohdat todistavat joko Elohimin kollektiivisesta ykseydestä, joka on monesta muodostuva ykseys, tai kuninkaallisesta majesteetista, jossa kuningas puhuu itsestään enkeleille monikon ensimmäisessä persoonassa. Hepreankieliset Raamatun tutkijatkaan eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, kumpi tulkinta on oikein. Tulkintaan vaikuttaa hyvin paljon se kuva, joka tutkijalle on muodostunut Jumalan olemuksesta: joko yksiköllinen Isä Jahve tai monikollinen Isä ja Poika (ja Pyhä Henki). Tulkinnat tehdään usein edeltä valitun opin tueksi, eikä niin, että tulkinta muodostuisi kirjoituksista ja olisi varmuudella Jumalan tahdon mukainen. Koska tämä asia on niin vaikea ymmärtää, voi täyden varmuuden saaminen tässä asiassa olla liian vaikea tehtävä ihmisille.

Elohimia käytetään tärkeimmissä Vanhan testamentin (hepreaksi tanakh) kohdissa, kun israelilaiset puhuvat Jumalasta. Se esiintyy kaikissa Mooseksen kirjoissa (hepreaksi toora) ja tarkoittaa Israelin Jumalaa. Erityisesti luomisessa on tärkeää havaita, että Jumalasta käytetään silloin nimitystä Elohim ja sen lisäksi yhdistelmää Jahve + Elohim (1Moos 2:4, 5, 7, jne.) eli hepreaksi אלהים יהוה. 

Jahve on Jumalan erisnimi, ja tulee enkelin sanoista Moosekselle, kun tämä ilmestyi hänelle orjantappurapensaassa. (2Moos 3:1-14.) Enkeli sanoi nimekseen "ehjee asher ehjee", mikä on suomeksi "Minä olen se, joka minä olen". (j. 14.) Enkeli sanoi lisäksi: "Sano israelialisille näin, Minä olen (ehjee) lähetti minut (tarkoittaa Moosesta) teidän luoksenne." Hepreankielen sana ehjee muistuttaa Jumalan nimeä Jahve, josta kuitenkin puuttuivat vokaalimerkinnät alkuperäisessä tekstissä. Tutkijat ovat kallistuneet viime vuosisadalla Jahve -nimen kannalle ääntämisessä, mutta nimi äännettiin vielä 1800-luvulla virheellisesti Jehova.

Israelilaiset eivät lausuneet Jahven nimeä ääneen ehkä profeetta Aamoksen ajoista lähtien (Aam 6:10, noin vuosilta 765 - 763 eaa.), vaan korvasivat hänen nimensä Herraa tarkoittavalla sanalla Adonaj eli אדני ja yhdistelmässä "Herra Jahve" (Adonaj Jehovii) sanoilla Herra Elohim (Adonaj Elohim). Yhdistelmäilmaisu "Herra Jahve" on korvattu sen vuoksi suomenkieliseen kirkkoraamattuun vuodelta 1933 muotoon "Herra, Herra". Oikeampaa olisi kirjoittaa "Herra Jahve" tai "Herra JHVH", jos ei haluta lisätä vokaalimerkkejä Jumalan erisnimeen. Vokaalimerkinnöin varustettu nimi on kuitenkin paljon helpompi lukea ja lausua ääneen, joten suosittelen itse sitä tapaa, vaikka emme voikaan olla ehkä täysin varmoja siitä, mikä ääntämistapa on alkuperäinen ja oikea.

Jumalan nimi Jahve kirjoitettiin alkuperäiseen tooraan pelkillä konsonanteilla muodossa JHVH. Oikea ääntämistapa on tästä syystä unohtunut. Juutalaiset kirjanoppineet, ns. masoreetit, lisäsivät vokaalimerkit hepreankieliseen tooraan 900-luvulla ajanlaskun jälkeen. Vokaalimerkein varustettuja tooran käsikirjoituksia sanotaan heidän mukaansa masoreettiseksi tekstiksi.

Israelilaiset käyttivät siis Jumalan yleisnimenä monikollista muotoa Elohim kaikissa tärkeimmissä tooran ja tanakhin kohdissa. Näitä kohtia ovat Israelin uskontunnustus ja ne kohdat, joissa puhutaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalasta ja siitä, ettei ole muuta Jumalaa kuin Elohim. (2Moos 3:6, 14, 15; 5Moos 4:35, 39; 6:4.) "Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala" on ilmaisuna erityisen tärkeä, koska Jahve ilmoitti itsensä Moosekselle sillä nimellä. Israelin kansa ei ollut unohtanut isiensä Jumalaa, ja oli erityisen tärkeää, että se osasi yhdistää Moosekselle ilmestyneen Jahven heidän isiensä Jumalaan (Elohimiin), niin että he palvoivat yhtä ja samaa Jumalaa, jota jo heidän esi-isänsä olivat palvelleet. Muutoinhan he olisivat voineet kääntyä epäjumalien puoleen, jos eivät olisi tunnistaneet kaiken olevaisen Luojaa Jahveksi, jolla nimellä Jumala itsensä Israelille nyt ensimmäistä kertaa ilmoitti.

Jahve sanoi Moosekselle:

"Ja minä olen ilmestynyt Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille 'Jumalana Kaikkivaltiaana' (El shaddai), mutta nimelläni 'Jahve' en minä ole tehnyt itseäni heille tunnetuksi." (2Moos 6:3.)

Jumala oli siis tehnyt itsensä tiettäväksi Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille kaikkivaltiaana Jumalana, joka on hepreaksi Eel shaddai eli שדי אל. Tästä huolimatta luomiskertomukseen (tooran 1. kirjaan) on kirjoitettu Abramin sanoneen Herraa (Adonajta) "Herraksi Jahveksi" (Adonaj Jehovii). (1Moos 15:2.) Tämä voi johtua siitä, että luomiskertomuksen kirjoittaja on pannut Abramin suuhun Jumalan nimen, koska on itse tiennyt sen ja tuntenut Herran sillä nimellä. Samalla tapaa luomiskertomuksessa esiintyy nimi Jahve jo sen toisessa luvussa, kun Herra Jumala (Jahve Elohim) teki maan ja taivaan, ja viimeisenä luomakunnan kruunuksi ihmisen maan tomusta, se on Adamin. (1Moos 2:4; vrt. Psa 8.) Koska Herra ei ollut ilmestynyt uskon isille vielä nimellä Jahve, niin kirjoittaja on voinut käyttää hänestä tätä nimeä oman aikansa tietämyksen mukaan, eikä Adamilta periytyneen suullisen perimätiedon mukaan.

On esitetty myös teoria, jonka mukaan Jumala olisi kyllä ilmoittanut itsensä jo Adamille ja myöhemmin myös patriarkoille nimellä Jahve, mutta nämä eivät olisi ymmärtäneet tarkasti, mitä tämä nimi tarkoitti. Kun Jahve ilmestyi Moosekselle (2Moos. 6:3.) nimellä Jahve, niin hän ilmoitti hänelle tarkemmin nimensä merkityksen. Nimihän tarkoittaa "itsestään olemassa olevaa" tai "häntä, joka saattaa olemaan". Jumalan nimestä kävisi näin ilmi se, että hän on luonut kaiken, eikä häntä itseään ole luotu, koska hän on itsestään olemassa.

Eel tai el אֵל on yksi yleisnimi lisää, joka voi tarkoittaa Israelin Jumalaa tai epäjumalaa. Se esiintyy tanakhissa 245 kertaa, joista 213 merkityksessä Israelin Jumala ja 16 kertaa se kuvaa epäjumalia. Muita käännöksiä ovat voima, mahtava, hyvin, suuri, Immanuel (Jumala kanssamme), epäjumala, voimakas ja mahti. (ks. ed. 2. Moos. 6:3)

Shaddai on merkitykseltään kaikkivoipa tai kaikkiriittävä. Vaikka Jumala voi tehdä kaikkea, mikä on loogista, ei hän silti käytä kaikkea valtaansa ja mahtiaan luomakunnassa. Jumala sallii pahan ja väärien vaikutuksen määräaikaan asti, jolloin ihmiskunta on täyttänyt syntiensä mitan, ja Jumalan kärsivällisyys ja pitkämielisyys päättyvät. Silloin ihmiskunnan ja tämän maailman osana on tuli, joka tuhoaa tämän maailman, ja kuolleet tuomitaan tekojensa mukaan, ja heitetään tuli- ja tulikivijärveen, joka tulta palaa. (2Piet 3:1-13; Ilm 22:10-15.)

Israelin uskontunnustus kuuluu näin:

"Kuule, Israel: Jahve meidän Elohimimme on yksi Jahve"
tai: "On vain yksi Jahve, meidän Jahve Elohimimme."
tai "Meidän Jahve Elohimimme on yksin Jahve!"
tai KR 1933: "Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi." 5Moos 6:4.)
tai KR 1992: "Kuule, Israel! HERRA on meidän Jumalamme, HERRA yksin."
tai KR 1776: "Kuule Israel, HERRA meidän Jumalamme on yksi (ainoa) HERRA,"
שְׁמַע יִשְׂרָאֵל יְהוָה אֱלֹהֵינוּ יְהוָה אֶחָֽד׃
(masoreettinen eli vokaalimerkinnöin varustettu alkuteksti)

Israelin uskontunnustuksessa on käytetty Jumalasta monikollista muotoa Elohim. Siinä sanotaan sanatarkasti hepreankieliset sanat käännökseen jätettynä, että Jahve Elohimimme on yksi Jahve (voi tämän tosin tulkita toisinkin). Vanhan testamentin ja Jeesuksen ajan juutalaiset ymmärtävät Raamatun kuvaukset Jumalasta siten, että on "yksi Jumala, joka on Jahve" (tai: jonka nimi on Jahve). Jahve vastaa tässä tapauksessa Uuden testamentin Isää. Kun otetaan huomioon, että Jeesus sanoi ylipapillisessa rukouksessaan, että "Isä yksin on totinen Jumala" (Joh 17:3.), niin sillä voitaisiin puolustaa juutalaisten ja joidenkin kristittyjen monoteistista vanhatestamentillista jumalakuvaa. Käsitys kolmiyhteisestä Jumalasta on myöhempää perua, sillä se muotoutui vähän kerrassaan ensimmäisten vuosisatojen aikana.

Vaikka kolminaisuusopille löytyy joitakin perusteita apostolien kirjoituksista ja Jeesuksen puheista erityisesti Johanneksen evankeliumissa, tulisi meidän välttää Raamatun ulkopuolisia nimiä Jumalasta kuten "kolmiyhteinen Jumala" tai "Isä ja Poika ja Pyhä Henki" ikään kuin "Jumalasta puhuttaessa". Kun Uudessa testamentissa puhutaan "Jumalasta", niin hänellä tarkoitetaan lähes poikkeuksetta tai poikkeuksetta (riippuen tulkintatavasta) Isää Jumalaa. Kun (tai jos) Pojasta sanotaan, että hän on "Jumala", tarkoitetaan sillä sitä, että hän on Jumala suhteessa ihmisiin (ja enkeleihin), mutta ei omaan Isäänsä. Isän ja Pojan jumaluus on siten erilaista, sillä Isällä ei voi olla Jumalaa ja Isää, niin kuin Pojala Jumala ja Isä vielä taivaassakin on.

Jeesus on "Isän Poika" ja "Jumalan Sana", mutta ei sama kuin Isä. (2Joh 1:3; Joh 1:1-14; 20:26-31; Ilm 19:13; Room 9:5; Efe 1:3; 1Kor 8:6.) Jotkut ovat opettaneet William Branhamin tunnetuksi tekemää tulkintaa, jonka mukaan Jeesus on sama kuin Isä, mutta Raamatussa nämä kaksi esitetään selvästi toisistaan erillisinä. (Ilm. 4-5; Apt. 7:55; Kol. 3:1; Hebr. 1:1-3)

Jeesus Kristus tai Jeshua ha-Maschiach (Jeshua ha-masiah), niin kuin hänen nimensä määräisen artikkelin kanssa hepreaksi kuuluu, on tullut Isänsä nimessä (Joh 5:43.) ja käyttänyt kaikkea Isän arvovaltaa ja voimaa toimiessaan hänen nimessään. Jumalan Poika ei ole kuitenkaan sama yksi Jahve kuin Isä, vaan hän on Isän (Jahven) Poika vielä taivaassakin, niin kuin on kirjoitettu. (2Joh 1:3; 1Kor 15:28.) Poika on aina ja iankaikkisesti alamainen Isälle, eikä Isä ole alistunut koskaan hänen valtaansa, vaikka onkin antanut kaiken Pojan valtaan. (Matt 28:18.)

1.Korinttolaiskirje:
15:27 Sillä: "kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle", mutta kun hän sanoo, että "kaikki on alistettu", niin ei tietenkään ole alistettu hän, joka on kaiken hänen alleen alistanut.
15:28 Ja kun hän alistaa kaiken hänen allensa, niin silloin myös itse Poika on alistettu hänelle, joka on kaiken hänen alleen alistanut, jotta Jumala olisi kaikki kaikissa.

Miika:
5:2 Mutta sinä, Beetlehem Efrata, vaikka olet lukumäärältäsi vähäinen Juudan tuhansien joukossa, niin sinusta tulee minulle hallitsija Israeliin, jonka alkuperä on ikuisuudesta, iankaikkisuuden päivästä.
5:3 Sentähden hän on hylännyt heidät, siihen aikaan asti, kunnes hän, joka on synnytyskivuissa, on synnyttänyt. Silloin jäännös hänen (Juuda) veljistään palaa Israelin poikien luokse.
5:4 Ja hän nousee ja paimentaa Jahven voimassa, hänen Elohiminsa, Jahven, nimen kunniassa, ja he asuvat paikallansa, sillä hän on oleva suuri maan ääriin asti.

Tässä Miikan kirjan profetiassa kerrotaan, miten Israelin hallitsija on nouseva Juudasta ja tuleva Beetlehemin kaupungista, mikä toteutui kirjaimellisesti Kristuksen Jeesuksen elämässä. Jeeesus syntyi pienessä Beetlehemin kaupungissa Jerusalemin eteläpuolella ja oli kasvattajaisänsä Joosefin kautta Daavidin sukua, ja siten kelvollinen nousemaan luonnollisen perimysjärjestyksen mukaan Israelin kuninkaaksi. (Matt 1-2; Luuk 1-2.) Jeesus ei ollut kuitenkaan sama kuin Isä Jumala, vaan hän tuli Isän Jumalan nimessä, "Jahven voimassa, hänen Elohiminsa Jahven nimen kunniassa". (Mka 5:4.) Tästä syystä Jeesuksen nimi on "Ihmeellinen neuvonantaja, väkevä Eel (Jumala), Iankaikkinen Isä ja Rauhanruhtinas". (Jes. 9:5.) Se, että Pojalla on Isän nimi, ei tarkoita sitä, että Poika on sama kuin Isä. Poika ei ole siis se Jahve, jota tanakhissa Jahveksi kutsutaan, vaan hän on Jahven Poika. (Snl 30:4.)

Kun Jeesusta kuvataan Raamatussa Jahvena ja Elohimina (esim. Jes 40:1-11.), niin hän toimii silloin Isänsä nimessä ja arvovallalla. (Joh. 10:25) Jeesus käyttää Isän nimeä samalla tavalla kuin enkeli käytti Jahven nimeä toorassa, sillä Jahven nimi oli hänessä. (2Moos 3:1-14; 23:21-23.) Jeesuksen Kristuksen nimi on mm. Iankaikkinen Isä (Jes 9:5.), joten Isän nimi on Pojassa, ja Isä asui Pojassa hänen ollessaan ihminen maan päällä. (Joh 14:9-11, 20; 1Tim 2:5.) Ei siis ihme, että Jeesus saattoi käyttää Isänsä nimeä ja häntä kuvataan tanakhissa Jahvena ja Elohimina, vaikka hän ei olekaan sama kuin Isä Jumala, joka on Israelin kansan yksi Jahve. (5Moos 6:4.)

Jesaja ennusti Israelin tulevasta Lunastajasta ja Vapahtajasta, Messias Jeshuasta, jonka me tunnemme kreikankielisen raamatunkäännöksen mukaan Kristuksena Jeesuksena, meidän Herranamme. (1Kor 8:6.) Jesaja sanoo Jeshuaa sekä Elohimiksi että Jahveksi. (Jes 40:1-11.)

"Huutavan ääni kuuluu: "Valmistakaa Jahvelle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Elohimillemme. (Jes 40:3.)

Jesajan profetian Jahve ja Elohim tarkoittaa Messiasta Jeesusta, koska evankeliumit kertovat niin. (Matt 3:1-3; Mar 1:1-15; Luuk 1:15-17; 3:1-23.) Jeesuksesta käytetään siis molempia nimityksiä "Jahve" ja "Elohim". Tämä tulee tulkita kuitenkin siten, että Jeesus käytti kaikkea Isän arvovaltaa ja valtuutusta ihmisenä ollessaan, mutta ei ollut sama kuin Isä Jumala, joka on Israelin yksi Jahve. (5Moos 6:4.) Jeesus on Isän Poika (2Joh 1:3.) ja sellaisena hän pysyy iankaikkisesti, ja sellainen hän on ollut Isän luona jo ennen maailman perustamista, jos on yleensä ollut olemassa ennen kuin syntyi äidistään Mariasta (yksi kristittyjen esittämä tulkinta on se, että Jeesus on pelkkä ihminen, joka syntyi äidistään Mariasta, ja korotettiin vasta ylösnousemuksensa jälkeen taivaalliseen kirkkauteensa Jumalan muotoon Isän oikealle puolelle. (Joh 16:28; 17:1-5; Fil 2:5-8; 1Kor 15:24-28; Efe 1:3; 1Piet 1:3; Hebr 13:8.) Huomaa, että Jumalan enkelistä on käytetty myös nimeä Jahve. (2. Moos. 13:21 = 14:19) Jahve voi tarkoittaa siten muitakin kuin vain Isää Jumalaa, eikä sen nimen käyttö ole vielä varma todistus siitä, että joku on Jumala niin kuin Isä on Jumala.

Jumala sanoo tanakhissa, ettei ole muuta Jumalaa (Elohim) kuin hän, Elohim. Jahve ei käytä itsestään yksiköllistä muotoa Eloah, kun painottaa sitä tosiasiaa, ettei ole olemassa muuta Jumalaa kuin hän, Elohim. Jahve puhuu silloin itsestään monikossa, Elohim. Myöhemmässä Jesajan kirjassa hän puhuu itsestään myös yksiköllistä Eloahia käyttäen, mutta kaiken opetuksen tulee perustua aiempaan Raamatun ilmoitukseen, joten on aivan varmaa, että ei ole väärin käyttää Jahvesta monikollista yleisnimeä Elohim. Siksi myös Jesajan kirjassa on samassa kohdassa käytetty Jahvesta nimitystä Elohim yksiköllisen Eloahin ohella.

5.Mooseksen kirja:
4:35 Sinun on annettu se nähdä, tietääksesi, että Jahve on Elohim, eikä muuta Elohimia ole kuin hän.
...
4:39 niin tiedä siis tänä päivänä ja paina se sydämeesi, että Jahve on Jumala (Eel) ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä, (eikä muuta Jumalaa ole).

Jesaja:
44:6 Näin sanoo Jahve, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, sotajoukkojen Herra (Jahve): Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Elohimia.
44:7 Kuka on minun kaltaiseni? Hän julistakoon ja ilmoittakoon ja osoittakoon sen minulle, siitä alkaen kuin minä perustin ikiaikojen kansan. He ilmoittakoot tulevaiset, ja mitä tapahtuva on.
44:8 Älkää vavisko älkääkä peljätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla ja sinulle ilmoittanut, ja te olette minun todistajani: Onko muuta Eloahia kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota, minä en ketään tunne.

Näistä lainauksista käy ilmi, että sanoja Elohim ja Eloah käytetään toistensa synonyyminä, eikä niiden välillä ole muuta eroa kuin se, että Elohim on monikko ja Eloah on yksikkö. On vain yksi tosi Jumala ja hän on Elohim ja Eloah, sen mukaan miten Jahve itse on itsensä sanansa kautta ilmoittanut. Hän on myös Eel, sillä se on kolmas hepreankielinen yleisnimi ja tarkoittaa Jumalaa.

Suomenkielessä voidaan puhua Jumalasta käyttäen hänestä yhtä yleisnimeä Jumala, sillä ei kreikassakaan ole kuin yksi Jumalaa tarkoittava substantiivi, theos (θεός). Se kattaa kaikki heprean- ja arameankieliset Jumalaa tarkoittavat nimet kreikankielisessä Raamatussa. Uusi testamentti kirjoitettiin ainakin osaksi alussa kreikankielellä, sillä sen lukijat olivat kreikankielisiä. Esimerkiksi Ilmestyskirjan kirjeet Aasian seitsemälle seurakunnalle kirjoitettiin kreikaksi, koska niiden jäsenet olivat suurelta osin kreikkalaista eikä juutalaista syntyperää, ja he puhuivat äidinkielenään kreikkaa. (Ilm 2-3.) Myös Markuksen ja Luukkaan evankeliumit sekä Apostolien teot on kirjoitettu melko suurella varmuudella ensin kreikaksi, koska Markus kirjoitti roomalaisille ja Luukas kreikkalaiselle ylimykselle, Teofilukselle.

Koska tanakhissa käytetään Jumalan yleisnimenä eniten Elohimia (2349 kertaa), ja se esiintyy tärkeimmissä kohdissa (luomiskertomus, Israelin uskontunnustus, ilmaisussa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala ja kun sanotaan, ettei ole muuta Jumalaa kuin Jahve), niin on selvää, että Israelin kansa on käyttänyt useimmiten juuri sitä nimitystä puhuessaan Jahvesta. Elohim on monikko ja kuvaa joko Jumalan kollektiivista ykseyttä tai majesteettia, jolloin yksi ainoa Jumala ja kuningas käyttää itsestään monikon ensimmäistä persoonaa eli "me" -pronominia. Olipa sitten kyse kollektiivisesta ykseydestä, tai kuninkaallisesta majesteetista, niin on varmaa, että Israelin käyttämä yleisnimi Jumalasta on useimmiten monikollinen Elohim, eikä yksiköllinen Eloah tai sen arameankielinen vastine, Elah. Eel on sitten yleisnimi, jota käytetään myös enemmän kuin Eloahia tai Elahia, ja senkin merkitys on Jumala.

Tässä on vielä kohtia, joissa puhutaan aivan erityisesti Israelin Jumalasta, ensin tooran todistuksen mukaan monikossa ja sitten myöhemmässä Esran kirjassa yksikössä arameankielisen jumalaa tarkoittavan sanan Elah kanssa. Silloinkin Jumalasta puhutaan samassa kirjassa monikollisena Elohimina.

2.Mooseksen kirja:
5:1 Senjälkeen Mooses ja Aaron menivät ja sanoivat faraolle: "Näin sanoo Jahve, Israelin Elohim: Päästä minun kansani viettämään minulle juhlaa erämaassa."


34:14 Älä kumarra muuta jumalaa (Eel); sillä Jahve on nimeltänsä Kiivas (qannaa, mustasukkainen), ja hän on kiivas (qannaa) Jumala (Eel).
...
34:23 Kolme kertaa vuodessa kaikki sinun miesväkesi tulkoon Jahven, sinun Herrasi (אדון Adon), Israelin Elohimin, kasvojen eteen.

Esra:
1:3 Kuka vain teidän joukossanne on hänen kansaansa, sen kanssa olkoon hänen Elohiminsa, ja hän menköön Jerusalemiin, joka on Juudassa, rakentamaan Jahven, Israelin Elohimin, temppeliä. Hän on se Elohim, joka asuu Jerusalemissa.

5:1 Mutta profeetta Haggai ja Sakarja, Iddon poika, profeetat, ennustivat Juudassa ja Jerusalemissa oleville juutalaisille Israelin Elahin nimeen, hänen, jonka nimiin he olivat otetut.

Eel אל

Eel on hepreankielinen yleisnimi jumalasta, jota voidaan käyttää joko Israelin Jumalasta ja ainoasta tosi Jumalasta, tai sitten myös epäjumalista. (2Moos 15:11.) Eel esiintyy tanakhissa 245 kertaa, joista 213 kertaa tarkoittaen Jahvea, tosi Jumalaa ja kaiken Luojaa. Eel tarkoittaa epäjumalaa 16 kertaa (Jes 44:10, 15; 2Moos 34:14; Psa 81:10; Dan 11:36, jne). Muita käännösvaihtoehtoja ovat voima, mahtava, hyvin, suuri, epäjumalat, Immanuel (Jumala kanssamme), mahti ja voimakas.

Jesaja:
9:5 Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala (Eel), Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.

Jeesuksen nimi on siis Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä ja Rauhanruhtinas. Tämä ei tarkoita sitä, että Jeesus itse olisi sama kuin Isä.2 Raamatun mukaan hän on eri kuin Isä: hän on Isän Poika vielä taivaassakin. (2Joh 1:3; Efe 1:3; 1Kor 15:28.) Jeesus on Jumalan Poikana ja Jumalan Sanana yli kaikkien luotujen, mutta Poikana hän on ikuisesti alamainen Isälle. (Joh 20:26-31; 1Kor 15:24-28; Ilm 5:1-14.)

Sanaa Eel käytetään synonyyminä sanalle Elohim, joka on sanan Eloah monikko. Eloah on arameankielellä Elah. Kaikki neljä sanaa – Elohim, Eel, Eloah ja Elah – ovat yleisnimiä Jumalasta, ja niitä voidaan käyttää joko epäjumalista tai ainoasta tosi Jumalasta, kaiken olevaisen Luojasta. Asiayhteydestä voidaan nähdä, ketä jumalaa sanoilla milloinkin tarkoitetaan: taivaan ja maan Luojaa vai jotakin epäjumalaa tai kenties enkeleitä tai ihmisiä, sillä heitäkin kutsutaan välillä jumaliksi ja jopa Jahveksi. (2Moos 3:1-14; 13:21; 14:19.)

Psalmit:
82:1 Aasafin virsi. Elohim seisoo jumalien (eel) kokouksessa, hän tuomitsee elohimien (jumalien) kesken (tai keskellä).
82:2 "Kuinka kauan te tuomitsette väärin ja pidätte jumalattomain puolta?" Sela.
82:3 "Auttakaa oikeuteensa vaivainen ja orpo, antakaa kurjalle ja puutteenalaiselle oikeus.
82:4 Vapauttakaa vaivainen ja köyhä, pelastakaa hänet jumalattomain käsistä.
82:5 Ei ole heillä älyä, ei ymmärrystä, he vaeltavat pimeydessä: kaikki maan perustukset horjuvat.
82:6 Minä sanon: Te olette elohimeja (jumalia) ja kaikki tyynni Korkeimman poikia;
82:7 kuitenkin te kuolette, niinkuin ihmiset kuolevat, ja kaadutte niinkuin kuka ruhtinas tahansa."
82:8 Nouse, Elohim (Jumala), tuomitse maa, sillä sinä perit kaikki pakanakansat.

Psalmin 82 jumalat tarkoittavat asiayhteydestä päätellen Israelin kansan ruhtinaita ja tuomareita, jotka tuomitsevat kansan asioita. Jeesus viittasi tähän sanaan, kun fariseukset syyttivät häntä väärin perustein siitä, että hän teki itsestään Jumalan vertaisen, kun sanoi olevansa Jumalan Poika. (Joh 10:29-38; vrt. 5:16-18ss.) Jeesus ei väittänyt koskaan olevansa Jumala tai hänen vertaisensa, kun oli ihminen maan päällä. Hän tunnusti ainoastaan sen, että oli Jumalan Poika ja Messias (Kristus). (Matt 16:16-18; Joh 6:63-69.) Juutalaisten mielestä tämä oli Jumalan pilkkaa ja riitti perusteeksi kuolemanrangaistukseen. (Mar 14:61-64.) Todellisuudessa Jeesus oli syytön lainrikkomukseen ja syntiin, sillä hän todella oli Jumalan Poika, ja pyhissä kirjoituksissakin (tanakah) annetaan ihmisille mahdollisuus puhua ihmisistä nimityksellä, Jumala poika ja tytär. (Jes 43:6, 7; Jer 31:9; Hoos 1:10; 2Kor 6:14-18.)

Eel esiintyy ainoaa tosi Jumalaa tarkoittavana yleensä vain sitä täydentävän määritesanan (attribuutin) tai toisen nimen kanssa ja sanayhdistelmissä, esimerkiksi "väkevän Eelin tykö" (Jes 10:21.), "Ja hän pystytti siihen alttarin ja antoi sille nimen, Eel" (1Moos 33:20.), " Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel (Jumalan ruhtinas), sillä sinä olet kestänyt Elohimin ja ihmisten kanssa taistelun ja voittanut heidät", "Minä olen Eel, sinun isäsi Elohim,…" (1Moos 46:3.) ja " Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel." (Jes 7:14.)

Eel on "jumalten Jumala" (Dan 11:36.) eli hänen valtansa on yli kaikkien epäjumalien. Eelin pojilla tarkoitetaan tanakhissa enkeleitä. (Psa 89:7.) Yleisempi on kuitenkin Eloah sanan monikko eli Elohim, kun Jumalan pojista puhutaan. (Job 1:6; 2:1.) Elohimin pojat voi tarkoittaa joko Jumalan kirkkauden enkeleitä tai sitten myös langenneita enkeleitä. (Job 38:7; 1Moos 6:2, 4.)

Eloah אלוה

Eloah on Elohimin yksikkö ja on yksi neljästä Jumalaa tarkoittavasta yleisnimestä hepreankielessä. Muut ovat Elohim, Eel ja Eloahin arameankielinen käännös Elah.

Eloah esiintyy ensimmäisen kerran tanakhissa vasta tooran viidennessä luvussa, sen lopussa. (5Moos 32:15.) Tämä on hyvin merkittävää sen vuoksi, että israelilaiset käyttivät luomiskertomuksessa ja laissa Jumalasta yksinomaan monikkomuotoa Elohim ja sen kanssa erisnimeä Jahve.

5.Mooseksen kirja:
32:15 Ja Jesurun lihoi ja alkoi potkia, sinä tulit lihavaksi, paksuksi ja aloit äksyillä. Niin hän hylkäsi Eloahin, joka oli tehnyt hänet, ja halveksui pelastuksensa kalliota.
32:16 He herättivät hänen kiivautensa vierailla iljetyksillään (toeebaa), he vihoittivat hänet kauhistuksillansa.
32:17 He uhrasivat riivaajille, eivät Eloahille, epäjumalille (Elohimille), joita he eivät tunteneet, uusille, äsken tulleille, joista teidän isänne eivät tienneet.

Joku voisi tehdä tästä lainauksesta harkitsemattomasti opin, jonka mukaan Israel käytti Eloahia tosi Jumalasta, mutta monikollista Elohimia, kun tarkoitti epäjumalia. Tämä on kuitenkin väärin päätelty, sillä Eloahilla ei ole mitään erityisasemaa muiden Jumalan yleisnimien joukossa, niin että sitä käyttämällä korostettaisiin Jumalan ehdotonta ykseyttä, joka ei ole yhteen liitettyä moninaisuutta (kollektiivinen ykseys). Päinvastoin: Jumalasta käytetään 2349 kertaa monikollista muotoa Elohim, joka on lisäksi tärkeimmissä Israelia ja koko luomakuntaa koskevissa sanankohdissa. Näitä kohtia ovat luomisen ja lain antamisen lisäksi ne kohdat, joissa puhutaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalasta, Israelin uskontunnustuksesta ja siitä, ettei ole muuta Jumalaa kuin Elohim. (2Moos 3:6, 14, 15; 5Moos 4:35, 39; 6:4.)

Jahve esiintyy usein yhdistelmässä Adonaj Jehovii, joka tulisi kääntää suomeksi "Herra Jahve", eikä "Herra, Herra". (1Moos 15:2; Jes 48:16) Juutalaiset eivät sanoneet Jahven nimeä ääneen, mistä syystä he lausuivat JHWH:n tilalla sanan Adonaj tai Elohim, ja tästä on siirtynyt suomenkieleen tapa toistaa sana Herra, sen sijaan, että kirjoitettaisiin tai lausuttaisiin Jahven nimi.

Elohim ei ole kieltänyt lausumasta Jahven nimeä, mutta hänen nimensä lausuminen turhaan kuten väärämielisesti oman hyödyn tavoittelun vuoksi tai omien sanojen vakuudeksi (vannominen Jumalan nimeen) on väärin. (2Moos 20:7; Matt 5:33-37; Jaak 5:12.) On mielenkiintoista, että monet uskonnolliset ihmiset vannovat edelleen Jumalan nimeen, vaikka Jumala on sen tavan kieltänyt ja sanonut rankaisevansa siitä.

Eloah on tanakhissa 57 kertaa, joista 52 kertaa tarkoittaa tosi Jumalaa ja kaiken Luojaa, ja viisi kertaa sitä käytetään epäjumalista. Eloah esiintyy useimmiten Jobin kirjassa, peräti 41 kertaa (57:stä), kun se tarkoittaa tosi Jumalaa. Tämä selittynee sillä, ettei Job ollut israelilainen, tai hän ei ainakaan asunut Israelin maassa, koska oli "idän mies". (Job 1:1, hepreaksi "Uuz", maa-alue Palestiinan itä tai koillispuolella.) Job ei puhunut israelilaisten tavoin Jumalasta monikossa, niin kuin israelilaiset lähes aina tekivät.

Job:
40:1 Sitten Jahve vastasi vielä Jobille ja sanoi:
40:2 Neuvooko syyttäjä Kaikkivaltiasta, hän joka nuhtelee Eloahia? (hän, joka tekee Eloahista syyllisen) Vastatkoon hän siihen!
(KR 1933 on käännetty englanninkielisistä käännöksistä poikkeavalla tavalla; tämä käännös mukailee englanninkielisiä käännöksiä.)

Eloah -sanaa käytetään myöhemmässä hepreassa ja aramealaisittan (syyrialaisittain) runoudessa. Monikollista Elohimia käytetään yli 2300 kertaa, mikä todistaa sen valta-aseman israelilaisten kielenkäytössä. Yksikköä käytetään mistä tahansa jumalasta (Dan 11:37-39; 2Aik 32:15, Neh 9:7.) Eloah tarkoittaa useimmin kuitenkin Israelin Jumalaa ja kaiken olevaisen Luojaa.

Elah אלה

Elah on arameaa ja on käännös hepreankielen sanasta Eloah, joka tarkoittaa Jumalaa. Elah on yksikössä ja esiintyy vain Esran ja Danielin kirjoissa, jotka on kirjoitettu Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana.

Esra:
5:1 Mutta profeetta Haggai ja Sakarja, Iddon poika, profeetat, ennustivat Juudassa ja Jerusalemissa oleville juutalaisille Israelin Elahin nimeen, hänen, jonka nimiin he olivat otetut.

Elah voi tarkoittaa Israelin Jumalaa tai jotakin epäjumalaa. Elahia on käytetty 95 kertaa, joista 79 Jahvesta ja 16 epäjumalista. Asiayhteydestä käy ilmi, kumpaa milloinkin tarkoitetaan.

Esra ja Daniel käyttävät Jahvesta myös monikollista yleisnimeä Elohim. (Esr 1:3-5, 7, jne.; Dan 9:3-4, 9-11, 13-15, 17-20; 11:32, jne.) Näistä kohdista käy ilmi, että nämä myöhemmän ajan kirjaprofeetat tunsivat myös Israelin Jumalan monikollisena Elohimina, vaikka käyttivät muita profeettoja useammin yksiköllistä muotoa.

Daniel:
9:1 Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi -
9:2 hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Jahven sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta.
9:3 Ja minä käänsin kasvoni Herran (Adonaj) Elohimin puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa.
9:4 Minä rukoilin Jahvea Elohimiani, tunnustin ja sanoin: "Oi Herra (Adonaj), sinä suuri ja peljättävä Eel (Jumala), joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi.

Tämä lainaus on sikäli osuva, että siinä käytetään Jumalasta neljää eri ilmaisua: Jahve, Adonaj, Elohim ja Eel. Jahve on Jumalan erisnimi, Adonaj vain Jumalasta käytetty herrautta kuvaava sana ja Elohim sekä Eel Jumalaa tarkoittavia yleisnimiä hepreankielessä. Elah on sitten arameankielinen käännös heprean Eloahista, joka on Elohimin yksikkömuoto.

Esran ja Danielin runsas yksiköllisen muodon käyttö Jumalan yleisnimestä on aramealainen tapa, jota kieltä puhuttiin heidän pakkosiirtolaisuutensa alueilla Babyloniassa Eufrat-virran pohjoisjuoksulla ja Syyriassa. Israelilaiset eivät suosineet yksiköllisen Eloah -sanan käyttöä vaan puhuivat lähes aina Jumalasta monikkomuotoista Elohimia käyttäen. Jos suomalaiset käyttävät Jumalasta mieluummin heprean- tai arameankielisiä versioita, niin silloin tulisi käyttää israelilaisten tavoin yleisimmin monikollista Elohimia, vaikka Israelin Jumala (Elohim) onkin "yksi Jahve". (5Moos 6:4.)

Jah יה

Tanakhissa käytetään edellä mainittujen nimien lisäksi Jumalasta hänen nimensä Jahve:n lyhennttyä muotoa Jah יה. Se ei ole yleisnimi vaan lyhennys erisnimestä Jahve, joka puoltaa Herran nimen lausumista muodossa Jahve. Kiitos- ja ylistyshuuto Herralle on "Hallelujah", jonka lopussa on tämä lyhennetty muoto Herran nimestä. (Psa 104:35.) Jah esiintyy pääsääntöisesti vain Psalmeissa, mutta pari kertaa myös muualla laulun sanoissa tai ylistyksessä. (Psa 68:4, 18; 77:11; 89:8; 104:35; 105:45; 2Moos 15:2; 17:16; Jes 12:2; 26:4; 38:11.)

"Ylistäkää Jah'ta!" tai "Ylistetty olkoon Jah!",

Viitteet

[1] Jumalan nimi "Jahve" – "Minä olen joka minä olen" – sisältää kaikki asiat, energian, elämän ja totuuden. Kaikki, mitä "on", on hänessä, ja hänen ulkopuolellaan "ei ole mitään". Jumalan nimi tulisi lausua "jahuwa" viimeisimmän tutkimuksen mukaan, mutta kukaan ei ole täysin varma siitä, miten se tulee lausua. (Yahuwah)

[2] Suomessa suuren suosion Raamatun opettajana saavuttanut David Pawson lausuu hepreaksi virheellisesti sanat "Minä olen", kun todistaa Jeesuksen olevan Jahve sarjassaan "Uusi testamentti avautuu, Johanneksen evankeliumi 2/2". Jeesushan todisti paljon itsestään ja sanoi toistuvasti "Minä olen... (maailman valo, elämän leipä, tie, totuus ja elämä, jne.)" Hän ei sanonut "Jaah-vee..." (Jahve) niin kuin Pawson väittää vaan hän on käyttänyt pelkkää persoonapronominia "minä" eli "ani", joka on yksikön ensimmäisen persoonan persoonapronomini.

Hepreankielessä ei käytetä olla-verbiä muutoin kuin kuvaamaan olemassa olemista. Kun Jeesus on sanonut olevansa "elämän leipä" ja "maailman valo", niin hän ei ole käyttänyt lainkaan "olla-verbiä". Hän on sanonut persoonapronomini anin jälkeen sen asian, joka hän on: heprean "minä + substantiivi" = suomen "minä olen + substantiivi".

Kun muinaisessa hepreankielessä on painotettu jonkun olemassaoloa, niin olla-verbin yksikön ensimmäisen persoonan taivutusmuoto on silloin "ehjee": "minä olen (olemassa)". "Jahve" on verbin olla (hajjah) arkaaisen muodon yksikön kolmannen persoonan taivutusmuoto: "Hän on". Jeesus on tuskin käyttänyt tätä muotoa puhuessaan itsestään niin kuin Pawson virheellisesti on väittänyt.

Kun enkeli sanoi nimekseen "minä olen se mikä minä olen" on se hepreaksi "ehjee asher ehjee". (2. Moos. 3:13-15) Tässä verbi "hajja" (olla) on itse asiassa pikemminkin futuuria vastaavassa aikamuodossa kuin preesensissä. Tästä syystä kohta on käännetty futuurilla joihinkin englanninkielisiin käännöksiin ja selitysteoksiin: "I will be what I will be" tai "I will be that I will be". Tällöin on korostettu Jumalan iankaikkisuutta ja hänen asemaansa luojana tai niin tätä nimeä on ainakin perinteisesti tulkittu. Jos tätä tulkintaa pidetään oikeana, niin silloin jakeiden 2. Moos. 3:14 ja Joh. 8:58 välillä on huikea merkitysero, niin kuin Rolf Furuli Oslon yliopistosta kertoo (seemiläiset kielet).

Nämä asiat on hyvä tietää, jotta emme levittäisi virheellistä opetusta eteenpäin todistaessamme Jeesuksesta. Katso myös Yahoo Answers, Hebrew Language Scholars: How do you say "I am" in ancient Hebrew? Netistä löytyy lisää tietoja Jumalan enkelin sanomasta Jumalan nimestä hakusanoilla "ehyeh asher ehyeh", "ehje asher ehje", "ehjee asher ehjee" tai lue artikkeli What did Jesus mean when he said...? Huomaa, että "jahve" voidaan kääntää verbin "hajja" yksikön kolmannen persoonan arkaaisena taivutusmuotona, joka on suomeksi "hän on (oleva)", jolloin Jumalan nimen voidaan sanoa tarkoittavan sitä, että "hän on oleva se, joka hän on oleva". Herra Jumala on A ja O; hän on ollut, on ja on oleva "Jumala kaikkivaltias" (tai "Jumala kaikki-riittävä", vrt. 2. Moos. 6:3, "el Shaddai"). (Ilm. 1:8; 4:8; 11:17.)

[2] Yhdysvaltain entisellä presidentillä George W. Bushilla on sama nimi kuin isällään, mutta he ovat kaksi eri ihmistä. Isä ja Poikakin ovat vähän samalla tavalla kaksi eriä, vaikka heillä olisi sama nimi.

Sivun alkuun