Jumala

Kirjoittanut Petteri Haipola 4. lokakuuta 2011 •  Muokattu viimeksi 31.1.2016

Tämä kirjoitus korvaa aiemman 21. joulukuuta 2008 julkaistun ja 25. maaliskuuta 2009 muokatun kirjoitukseni. Käsittelen tässä artikkelissa Jumalan luontoa ja olemusta sekä Jumalasta muotoiltujen joidenkin opinkappaleiden ja uskontunnustusten mielekkyyttä. Otan myös lyhyesti kantaa siihen, voiko Jeesuksen opetuslapsi uskoa evoluutioteoriaan ja pitää samalla kiinni Jumalan sanasta.

Raamatun todistus Jumalasta

Kristittyjen tulisi muodostaa käsitys Jumalasta hänen sanojensa perusteella, jotka on ilmoitettu meille selvimmin Raamatun kirjoituksissa. Jumala ilmoittaa itsensä myös luomistöidensä kautta, joita tarkkailemalla näemme Jumalan voiman ja viisauden. Luodut olennot ja maailma todistavat meille Jumalasta, ja kertovat, millainen hän on. On kuitenkin huomattava se, että maailma ei ole enää sellainen kuin se oli alussa Jumalan luomistyön seurauksena. Synti on turmellut ihmisen luonnon ja paholainen on alistanut luomakunnan turmeluksen valtaan. Tästä huolimatta myös luodut olennot ja maailma kertovat meille jotakin Jumalasta, mutta kristityille Raamatun kirjoitukset ovat tätäkin suurempi todistus luojastamme ja isästämme, jolle tahdomme olla alamaisia lapsia uskoontulon ja uudestisyntymisen jälkeen.

Raamatun kirjoitukset paljastavat meille toisaalta hyvän ja armollisen isän, joka rakastaa lapsiaan ja pitää heistä huolta, mutta ne kertovat meille myös oikeamielisestä koston Jumalasta, joka rankaisee syntisiä ja jumalattomia ankarasti heidän pahuudestaan ja tekemistään synneistä. Jotta antaisimme Jumalasta oikean kuvan niille, jotka meitä kuulevat, tulisi meidän kertoa myös niistä asioista, jotka eivät ihmisiä miellytä: Jumalan vihasta ja tuomioista, jotka hän on langettanut syntiä tekeville ja yhä vielä langettaa, elleivät nämä käänny pois pahuudestaan ja palaa takaisin Jumalan tykö hänen yhteyteensä, Jumalan lapsiksi. Paholaisen lapset saavat sen kohtalon, jonka he teoillaan ja pahuudellaan ansaitsevat, mutta Jumalan lapset sen hyvän osan, joka armosta, oikeasta sydämen asenteesta ja uskollisuudesta Jumalaa kohtaan annetaan.

Kristittyjen "perisynti" on antaa yksipuolinen ja vääristynyt kuva Jumalasta, kun he todistavat hänestä ja hänen teoistaan. Erityisesti herätyskristillisissä piireissä on tapana kuvata Jumala pelkästään rakkautena: hänen vihastaan jumalattomia ja syntisiä kohtaan vaietaan, ja se jopa kiistetään, vaikka Raamattu puhuu siitä monin paikoin. On tosin myös niitä, jotka painottavat liiaksi Jumalan tuomioita ja vihaa syntisiä kohtaan, mikä voi pahimmillaan johtaa käännynnäisten tekemiseen: jotkut ihmiset kääntyvät kristityiksi tulevan tuomion pelosta, eivät siksi, että tahtoisivat sydämessään sanoutua irti pahuudesta pahan inhottavuuden vuoksi. He saattavat rakastaa kääntymisensä jälkeen edelleen syntiä, mutta eivät uskalla rangaistuksen pelon vuoksi sitä tehdä. Heidän motiivinsa pyhälle elämälle on rangaistuksen pelko, ei rakkaus Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Sellainen elämä on arvotonta Jumalan silmissä, vaikka on sekin parempi kuin elää julkisesti synnissä ja tehdä pahoja tekoja pelkäämättä kiinnijäämistä ja rangaistusta. Jumala tahtoo kuitenkin, että hänen lapsensa palvelevat häntä ja toisiaan rakkaudesta eivätkä rangaistuksen pelosta. Jumala on luvannut tehdä sen mahdolliseksi vuodattamalla meihin rakkauttaan pyhän hengen kautta, jonka hän on meille antanut.

Monet kristityt lukevat Raamattua kuin jotakin systemaattisen teologian oppikirjaa. Jumala ei ole tarkoittanut Raamattua sillä tavalla luettavaksi, eivätkä myöskään sen kirjoittajat. Vaikka Raamatusta voidaankin johtaa monenlaisia opinkappaleita, niin sitä tulisi lukea ensisijaisesti jotakin tiettyä tilannetta varten annettuna ohjeena tai historiallisena kuvauksena. Sillä tavalla kirjoitusten alkuperäinen merkitys ja tarkoitus avautuvat lukijalle Jumalan tahtomalla tavalla ja virhetulkinnoilta vältytään. Jos Raamattua luetaan kuin teologista oppikirjaa ja erotetaan lauseita asiayhteydestä, niin voidaan joutua pahasti harhaan. Pahimmassa tapauksessa virheelliset tulkinnat ja niistä muodostetut opinkohdat sekä rituaalit erottavat Jumalan lapset toisistaan. Kristityt ovatkin jakaantuneet erilaisiin kirkkokuntiin, lahkoihin ja ryhmiin, jotka eivät voi elää ja kokoontua yhdessä omalla paikkakunnallaan opillisten erimielisyyksien ja riitojen vuoksi.

Yksi kristittyjä erottava opinkohta on käsitys Jumalasta: millainen Jumala on? Jumalasta on muodostettu erilaisia opillisia määritelmiä, joiden totena pitäminen on edellytys kirkkokuntaan tai uskovien ryhmään kuulumiselle. Vaikka onkin tärkeää, että annamme Jumalasta oikean kuvan todistaessamme hänestä, on Jumalan lasten erottaminen toisista Jumalan lapsista pelkän opillisen ymmärryksen eron vuoksi kyseenalaista. Seurakunnassa ei pidä tietenkään hyväksyä kaikenlaista opetusta ja puhetta Jumalasta, mutta jotkut opilliset määriltemät hänen olemuksestaan eivät saa olla kriteerinä yhteydestä erottamiselle tai siinä pysymiselle. Näin on kuitenkin tehty ja aivan erityisesti kolmiyhteisen jumalan opin vuoksi. Jumala ei kuitenkaan vaadi lapsiltaan kolmiyhteisen jumalan opin hyväksymistä eikä sen tuomitsemista harhaoppina. Jumala tahtoo pikemmin sitä, että me puhuisimme hänestä samalla tavalla kuin Raamatussa hänestä puhutaan. Jos käytämme sanoja "isä", "poika" ja "pyhä henki" eri tavalla ja eri merkityksessä kuin mitä Raamatussa on käytetty, niin olemme suuressa vaarassa joutua harhaan ja antaa väärä todistus Jumalasta. Sama voitaisiin sanoa myös siitä, millaisen kuvan Jumalan luonteesta me annamme. Yksipuolinen kuva Jumalasta pelkkänä rakkautena tai tuomion Jumalana on virheellinen: Jumalaan kuuluvat nämä molemmat puolet.

Raamatun kirjoitusten tärkein tehtävä on kertoa lukijoille Jumalasta ja hänen toiminnastaan ihmiskunnan ja erityisesti Israelin kansan historiassa. Iankaikkisen osamme kannalta tärkeintä Raamatussa on kuulla ilosanomaa Jeesuksesta kristuksesta, syntien sovituksesta ja anteeksisaamisesta, kuolleista ylösnousemisesta ja iankaikkisesta elämästä: sielujen pelastuksesta. Raamatun kirjoitukset sisältävät Jumalan puhetta ihmisille, joka voi synnyttää sanan kuulijoissa uskon, niin että he pelastuvat synniltä ja sitä seuraavalta tuomiolta, iankaikkiselta kuolemalta. Jos sanan kuulija uskoo ja ottaa vastaan kuulemansa Jumalan sanan, niin hänestä tulee Jumalan lapsi ja hän saa elää iankaikkisesti muiden Jumalan lasten kanssa Jeesuksen kristuksen ja pyhien enkelien luona. Raamatun kirjoitusten tehtävä on siten johdattaa eksyneet Jumalan lapset takaisin hänen tykönsä ja pelastaa heidät iankaikkiselta tuholta.

Raamatun kirjoitusten mukaan iankaikkinen elämä on mahdollista saavuttaa vain meidän herramme Jeesuksen kristuksen kautta. Jeesus kristus on Raamatun mukaan Jumalan poika ja meidän herramme, ei pelkästään profeetta tai kristus (messias), niin kuin muslimit ja jotkut muut uskovat. Suhtautuminen Jeesukseen nasaretilaiseen erottaa kristityt muiden uskontojen kannattajista ja harjoittajista. Vain kristityt uskovat, että Jeesus on kuollut ristillä ja noussut ylös kuolleista syntiemme sovitukseksi. Jos joku ei usko tähän historialliseen tosiasiaan ja herran Jeesuksen asemaan Jumalan karitsana ja ainoana poikana, niin hän ei ole kristitty.

Raamattu kieltää vieraiden jumalien eli epäjumalien palvelemisen ja väärien uskontojen harjoittamisen. Kaikki tiet eivät johda taivaaseen isän Jumalan tykö eivätkä kaikki uskonnot kerro samasta Jumalasta, joka on meidän isämme ja kaiken olevaisen luoja. Raamatun ja erityisesti Uuden testamentin elämänohjeet seurakunnalle poikkeavat muiden uskontojen moraalisäädöksistä ja käskyistä. Niinpä kristitty ei voi vapaaehtoisesti harjoittaa omantunnon siitä saastumatta muiden uskontojen muotomenoja ja elää niiden ohjeiden mukaan.

On silti totta, että profeetta Elisa salli Aramin kuninkaan sotapäällikkö Naemanin kumartaa kuninkaansa kanssa epäjumala Rimmonia tämän temppelissä, vaikka Naeman uskoi Jahveen ja palveli sydämessään häntä. (2. Kun. 5:18-19.) Tämän perusteella Jumala olisi armahtanut Naemania, kun hänen oli pakon edessä osallistuttava epäjumalanpalvelusmenoihin, sillä muuten hänet olisi luultavasti surmattu. Ilmestyskirjan mukaan lopun ajan pyhät ja valitut eivät kuitenkaan suostu kumartamaan petoa tai sen kuvaa tai ottamaan pedon merkkiä oikeaan käteensä tai otsaansa. He kuolevat mieluummin Jeesuksen todistuksen ja Jumalan käskyjen pitämisen vuoksi kuin alistuvat palvomaan petoa. (Ilm. 13:12-18; 14:9-11; 15:2; 20:4) Niinpä kristittyjen ei pitäisi lähteä mukaan epäjumalanpalvontaan edes pakon edessä kuoleman uhatessa, vaan meidän tulisi olla yksilöinä valmiita uhraamaan henkemme hyvän asian puolesta miekkaan tarttumatta. (Ilm. 13:10; ks. kuitenkin 17:14; 19:11-21; Sak. 12:1-9; 14:1-11; Hes. 38-39, Israelin taistelu muslimeja vastaan)

Raamatun ohjeet ja Jumalan käskyt kertovat meille jotakin siitä, millainen Jumala on, sillä Jumalan tahdon mukainen elämä on kymmenen käskyn ja Uuden testamentin ohjeiden mukaan elämistä. Raamatun ilmoittama Jumala eroaa muiden uskontojen epäjumalista niin selvästi, että on virhe väittää muiden uskontojen edustajien palvovan samaa Jumalaa kuin kristityt tekevät. Vaikka muissakin uskonnoissa on korkeita moraalisia arvoja ja ne sisältävät totuuden rippeitä, eroavat ne silti olennaisesti kristinuskosta: vain kristinusko on Jumalan vaikuttamaa, muu usko ja muut uskonnot eivät ole Jumalasta. Usko Jeesukseen nasaretilaiseen Jumalan poikana ja meidän herranamme, joka on sovittanut meidät isän Jumalan kanssa Golgatan ristillä, on ainutlaatuista ja erottaa meidät maailmasta.

Voiko kristitty uskoa evoluutioteoriaan?

Evoluutioteorialla tarkoitetaan uskoa, jonka mukaan elämä on saanut alkunsa elottomasta aineesta ilman älyllistä ohjausta ja nykyiset eliölajit ovat kehittyneet vähän kerrassaan miljoonien vuosien aikana yhdestä ainoasta yksisoluisesta eliöstä. Jotkut kristityt tai itseään kristittyinä pitävät ihmiset uskovat, että Jumala on luonut maailman ja ohjannut elävien olentojen evoluutiota sekulaarin tieteen kuvailemalla tavalla. Tässä ei nähdä ristiriitaa Raamatun kirjoitusten ja aidon kristinuskon välillä. Käytännössä on kuitenkin mahdotonta pitää totena evoluutioteoriaa ja sekulaarin tieteen kaikkeuden syntyteorioita hylkäämättä samalla Jumalan sanan ilmoitusta.

Raamatun mukaan Jumala on luonut kerralla sukukypsiä ja lisääntymiskykyisiä eliöitä, jotka ovat lisääntyneet kukin lajinsa mukaan. Eliölajeissa havaitut muutokset ovat lajin sisäistä muuntelua, eivät todiste evoluutioteorian oikeellisuudesta. Evoluutioteoria on järjen vastaista ja perustuu oletuksiin, uskomuksiin ja arvailuihin empiirisen näytön sijasta. Evoluutioteoria on ns. "aukkojen teoria", jossa todisteet lajien kehityksestä evoluutioteorian selittämällä tavalla puuttuvat käytännössä kokonaan. Evoluutioteoria on lähempänä uskontoa kuin tiedettä, mikä selittää sen, että myös jotkut korkeasti koulutetut ja älykkäät ihmiset voivat uskoa siihen. On kuitenkin joukko yhtä korkeasti koulutettuja ja yhtä älykkäitä tiedemiehiä, jotka pitävät luomista tieteellisesti pätevänä oletuksena kaiken olevaisen ja elävän synnyn perussyynä. Ratkaisevaa eri uskomusten välillä ei ole siis älykkyys tai koulutus vaan arvomaailma ja suhtautuminen eri uskomuksiin.

Mainittakoon, että luomiseen uskovan henkilön ei tarvitse välttämättä olla kristitty. Luomista tieteellisesti hyvin perusteltuna faktana voivat pitää myös muiden uskontojen kannattajat ja nekin, jotka eivät kannata mitään tunnettua uskontoa, mutta uskovat silti luojan olemassaoloon, koska luodut olennot ja koko universumi todistavat hänen viisaudestaan ja voimastaan.

Evoluutioteoria tekee tyhjäksi luomiskertomuksen sisältämän kertomuksen syntiinlankeemuksesta. Evoluutioteorian mukaan eliöt kamppailevat selviytymisestä eikä tähän kamppailuun sisälly moraalisia arvoja eikä Jumalan käskyjen rikkomisesta aiheutuvaa rangaistusta. Niinpä kuolemakaan ei olisi evoluutioteorian mukaan Jumalan ihmisille langettama rangaistus synnistä vaan se olisi luonnollinen osa elämän ja kuoleman kiertokulkua ekosysteemissä.

Kertomusta Adamin ja Eevan lankeemuksesta ei voida sovittaa yhteen evoluutioteorian kanssa, niin kuin ei muutakaan osaa luomiskertomuksesta. Evoluutioteoria tekee kaiken lisäksi kyseenalaiseksi Jumalan käskyt, sillä absoluuttinen hyvä tai paha ei sovi evoluutioteorian selitysmalleihin. Evoluutioteoriassa on vain asioita ja tekoja, jotka lisäävät tai heikentävät lajin kelpoisuutta, mutta niitä ei voida arvioida moraalin kannalta hyväksi tai pahaksi. Niinpä esimerkiksi raiskaukset, murhat ja varkaudet voivat lisätä lajin kelpoisuutta, mutta niistä ei olisi oikein tuomita ihmistä. Kristityn on tästäkin syystä mahdotonta uskoa evoluutioteoriaan ja pitää samalla kiinni Jumalan sanasta.

Oppeja Jumalan olemuksesta

Olen kirjoittanut aiemmin melko laajasti Jumalan olemuksesta ja ottanut kantaa erilaisiin oppeihin kuten kolmiyhteisen jumalan oppiin ja Jeesuksen kaksiluonto-oppiin. Olen mennyt näissä pohdiskeluissa ja kirjoituksissa paikoin liian pitkälle ja yli sen, mitä Raamattuun on näistä asioista kirjoitettu. Yksinkertaisinta olisi jättää tällaiset pohdiskelut ja kirjoitukset tekemättä ja asiat tutkimatta. Silloin ei voitaisi kuitenkaan todistaa virheellisiä opetuksia virheellisiksi, sillä pelkkä Raamatun lukeminen ilman opettajien siihen antamaa selitystä jättää ymmärryksemme usein vajavaiseksi. (Apt. 8:31; Luuk. 24:45; Efe. 4:11)

Opetuksesta osattomia on helppoa hallita uhkailun ja helvetillä pelottelun avulla. Katolinen kirkko on vainonnut ja tappanut eri tavalla Jeesukseen uskovia ihmisiä 300-luvun lopulta lähtien, kun keisarit omaksuivat katolisen uskonnon. Rooman laeissa määrättiin tapettaviksi sellaiset kristityt kuin minä olen. Syy tähän on pelkästään se, että me uskomme eri tavalla tiettyjä opin kohtia kuin katolinen kirkko. Katolisen kirkon tyttäret (luterilaiset, kalvinistit, reformoidut ja anglikaanit) ovat niin ikään vainonneet ja tappaneet tunnustavia kristittyjä 1500-luvun uskonpuhdistuksen aikana ja sen jälkeen. Tämä kertoo siitä kenen lapsia he ovat olleet: Jumalan vai paholaisen? (1. Joh. 3:14-15.) Se antaa myös viitteitä siitä, kenen lapsia tavallani uskovat ovat olleet, sillä heidän on käynyt samalla tavalla kuin mestarimme Jeesuksen. (Joh. 15:18-27)

Kirjoitan edelleen tarpeen niin vaatiessa selityksiä Jumalan olemuksesta sen mukaan kuin häntä kirjoituksista ymmärrän. Yritän kuitenkin välttää yli kirjoitusten meneviä selityksiä ja turhia pohdintoja. Neuvon myös muita uskovia toimimaan jatkossa siten, että puhutte isästä, pojasta ja pyhästä hengestä samalla tavalla kuin Raamatussa on puhuttu, ettekä mene yli kirjoitetun sanan meneviin kiistoihin ja selityksiin mukaan. Vältymme sillä tavalla antamasta väärää kuvaa Jumalasta, olipa hän sitten millainen tahansa suhteessa näihin opinkappaleisiin. Ne menevät joka tapauksessa yli sen, mitä on kirjoitettu, eikä meidän tarvitse tehdä samoin. Kaikkein typerintä olisi riidellä ja uhata ikuisella helvetin tulella muita kristittyjä sen vuoksi, miten he tässä asiassa uskovat.

Kolmiyhteisen jumalan opista ja kristologiasta

Raamatun perusteella on yritetty muotoilla ja onkin muotoiltu yhteisiä uskontunnustuksia, joissa määritellään Jumalan olemusta Raamatulle vierailla termeillä kuten kolminaisuus, kolmiyhteinen Jumala ja kristuksen kaksiluonto-oppi. Uskovien ja pyhien ei tarvitse tunnustautua minkään tällaisen julkilausuman tai uskontunnustuksen kannattajaksi, eikä oikeastaan kannatakaan, koska ne menevät yli kirjoitetun Jumalan sanan määritelmissään. Uskontunnustukset ovat ihmisviisautta, johon on sekoitettu Raamatun opetusta, mutta niihin ei pidä sokeasti sitoutua eikä pitää totena asioita, joita ei Raamatussa ole mainittu.

Raamatun ilmoituksen mukaan on olemassa vain yksi Jumala, joka on kaiken olevaisen Luoja. (1Moos 1:1; 2Moos 20:11; 5Moos 6:4.) Israelin kansan uskontunnustus (shema) kuuluu näin:

  • 5. Moos 6:4 suomeksi:
    • "Kuule, Israel: Jahve meidän Elohimimme on yksi Jahve"
      tai: "On vain yksi Jahve, meidän Jahve Elohimimme."
      tai "Meidän Jahve Elohimimme on yksin Jahve!"
    • KR 1938: "Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi!"
    • KR 1992: "Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin."
    • KR 1776: "Kuule Israel, Herra meidän Jumalamme on yksi (ainoa) Herra,"
  • Deut. 6:4 English versions:
    • NKJV: "Hear, O Israel: The LORD our God, the LORD is one!*
      Footnote:
      * Or The LORD is our God, the LORD alone (that is, the only one)
    • NIV: Hear, O Israel: The LORD our God, the LORD is one.*
      Footnote:
      * Or The LORD our God is one LORD; or The LORD is our God, the LORD is one; or The LORD is our God, the LORD alone
    • HNV: Hear, Yisra'el: the LORD is our God; the LORD is one:
  • Masoreettinen eli vokaalimerkinnöin varustettu hepreankielinen alkuteksti:
  • Jeesuksen sanojen mukaan Septuagintasta suomeksi käännettynä
    • "Kuule, Israel: herra, meidän Jumalamme, herra on yksi ainoa." (Mar. 12:29)

Laitoin tähän näkyviin useamman eri käännösvaihtoehdon. Ylimmät kolme ovat minun tekemiäni, sitä seuraavat suomenkieliset vuosina 1933, 1992 ja 1776 tehdyt käännökset, sitten muutama englanninkielinen käännös, sitten hepreankielinen alkuteksti juutalaisten lukutavan ilmaisevin vokaalimerkinnöin lisättynä ja lopuksi herran Jeesuksen sanat varhaisimmasta kreikankielisestä käännöksestä eli Septuagintasta suomennettuna.

Niin kuin huomaat, Raamatun kääntäjillä ja hepreankielen asiantuntijoillakin on vaikeuksia kääntää tämä jae oikein! Ja se on silti ns. Israelin uskontunnustus (shema), jolla Israel tunnustaa uskonsa yhteen monoteistiseen Jumalaan! Ja kristityt ovat muodostaneet samasta Jumalasta monia erilaisia oppeja koskien hänen olemustaan: [1] onko hän yksi Jumala (isä), [2] kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki, jossa kaikki kolme persoonaa ovat yhtä iankaikkisia ja yhtä suuria vallaltaan ja voimaltaan, vai [3] monesta eri osasta koostuva ykseys, jonka sisällä vallitsee hierarkia järjestyksessä isä, poika ja pyhä henki (vallassa suurimmasta pienimpään). Lisäksi on olemassa erilaisia näkemyksiä sen suhteen, kuka tai millainen on Jumalan poika Jeesus eri aikakausina: ennen maailman luomista, lihansa päivinä ihmisenä ja taivaaseenastumisen jälkeen korotettuna Jumalan poikana isän oikealla puolella valtaistuimella.

Jeesuksen sanat Markuksen evankeliumissa ovat sikäli merkittävät, että niiden mukaan Jeesus sanoi Isää ainoaksi herraksi (kyrios). "kyrios" on kreikankielen käännös sanasta Jahve, joten Jeesus sanoi tämän kohdan perusteella isää ainoaksi Jahveksi. (vrt. Joh. 17:3) Häntä itseään voidaan pitää samanlaisena monoteistina kuin häntä ennen ja hänen aikanaan eläneitä juutalaisia. Mistä sitten johtuu se, että Jeesuksen ja apostolien väitetään opettaneen kolmiyhteistä Jumalaa? Siihen löytyy muutamia raamatullisia perusteluja, mutta Vanhan testamentin aikana profeetoille oli itsestään selvää se, että vain Israelin isä on yksin Jumala. Pyhää henkeä ei pidetty "Jumalan kolmantena persoonana" eikä Jumalalla uskottu olevan sellaista poikaa, joka olisi "Jumalan toinen persoona". Profeettojen aikana ei olisi siis edes tarvinnut keskustella tästä asiasta, koska kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että isä on yksin Jumala. Mutta koska kolmiyhteisen jumalan oppia ja Jeesuksen jumaluutta puolustetaan niin voimakkaasti nykyään seurakunnissa, pitää tätä aihetta tutkia Raamatusta, jos vaikka profeetat olisivat olleet tietämättömiä tästä asiasta ja Jumala olisi itse täsmentänyt opetusta tällä alueella.

Kun Jumalasta on muodostettu Raamatun perusteella näin monta erilaista tulkintaa, niin ei ole ihme, että tavallinen uskovainen eksyy niitä tutkiessaan. Jopa Jeesukseen messiaanaan uskovien juutalaisten kirjanoppineiden kesken on erimielisyyttä tämän asian suhteen. Oikean tulkinnan löytämiseen ei siis auta pelkkä hepreankielen taito vaan siihen tarvitaan jotakin muutakin: vilpitöntä mieltä ja puhdasta sydäntä. Sittenkään tämä asia ei avaudu kaikille samalla tavalla, vaikka olisimme saman isän lapsia, joten miksi sanoisimme tässä asiassa kanssamme eri tavalla uskovien joutuvan helvettiin (tai tuomittavaksi ikuiseen kuolemaan) sen vuoksi, että he uskovat eri tavalla kuin me? Eikö oikeaa opillista ymmärtämistä tärkeämpää ole käyttäytyä Jumalan tahdon mukaisesti ja rakastaa lähimmäisiä niin kuin itseämme? Jos olisimmekin itse väärässä tässä asiassa, niin tekisikö Jumala oikein, jos tuomitsisi meidät ikuiseen piinahelvettiin, johon monet uskovat, tai ikuiseen kuolemaan, mikä on Raamatun opetus iankaikkisesta tuomiosta, vain sen takia, että emme ymmärrä oikein tätä opillista asiaa?

Kun alamme tutkia tätä opillista asiaa nyt yhdessä, niin älä anna helvetin pelon tai minkään muunkaan asian peljättää itseäsi niin, että et uskalla pelon takia kyseenalaistaa aiempia näkemyksiäsi. Jumala ei hylkää omaa lastaan sen vuoksi, että hän on erehtynyt vilpittömästi jossakin opillisessa asiassa. Jos minä olen erehtynyt tässä asiassa, niin en joudu tuomittavaksi sen vuoksi, että en ymmärrä oikein tätä asiaa, vaikka kuinka paljon olen sitä tutkinut, ja yrittänyt löytää totuuden. Ei Jumala sinuakaan tuomitse sen takia, jos etsit vilpittömästi totuutta ja erehdyt siitä huolimatta. Mitä jos sinä olet ollut väärässä tähän asti? Todistaako se siitä, että et ole ollut Jumalan lapsi, jos kerran kuitenkin uskot herraan Jeesukseen ja pyrit elämään Jumalan tahdon mukaan, alamaisena isälle? Entä jos kuka tahansa olisi vilpittömästi erehtynyt tässä asiassa: olisiko hän sen vuoksi tuomion alainen? Miksi olisi, jos et itsekään olisi?

Kun ymmärrät, että sinun ei tarvitse pelätä helvettiä tai kuolemaa tutkiessasi tätä asiaa, niin voit tutkia sitä paremmin. Uskallat silloin kyseenalaistaa aiemmat näkemyksesi ja perustelut. Voit koetella kaiken ilman pelkoa ja ennakkoluulottomasti. Voit hylätä vääriä perusteluja, mutta sinun ei tarvitse hylätä koko opillista näkemystäsi sen vuoksi. Voit saada vahvistusta omille näkemyksillesi, kun perustelut osoittautuvat oikeaksi. Ja kun olet etukäteen asennoitunut sillä tavalla, että sinä voit olla väärässä ihan yhtä hyvin kuin oikeassakin, niin silloin Jumala saa muodostaa oikean opillisen näkemyksen sinun mielessäsi ja sydämessäsi Raamatun kirjoitusten kautta. Tällä tavalla sanaa ahkerasti tutkimalla on mahdollista löytää Jumalan ilmoittama totuus mistä tahansa Raamatun asiasta ja opin kohdasta. Jos sen sijaan suhtaudut ennakkoluuloisesti ja puolueellisesti asioihin, niin torjut Jumalan ilmoittaman totuuden silloin, kun olet ollut itse väärässä, ja Jumala tahtoisi sinun muuttavan mieltäsi. Ole siis avoimella mielellä, kun alan nyt selittää kirjoituksia. Jos olen väärässä, niin Jumala minua korjatkoon, jos olen oikeassa, niin vahvistukoon näkemykseni. Sama tapahtukoon sinulle.

Israelin uskontunnustus (shema) merkitsee juutalaisten vanhan käsityksen mukaan sitä, että on vain yksi Jumala, joka on Jahve, ja hän on Israelin herra (adonai). Hänestä käytetään shemassa nimitystä "Jahve Elohim", jossa Jahve on erisnimi ja Elohim jumalaa tarkoittava yleisnimi monikossa. Jahve on suomeksi "(itsestään) olemassa oleva", ja jotkut käyttävät hänestä nimitystä "tosiolevainen". Uuden testamentin puolella puhutaan "totisesta Jumalasta", jolla tarkoitetaan asiayhteydessä aina isää. (Joh 17:3; 1Joh 5:20.) Hän on "ainoa Jumala ja meidän pelastajamme, Jeesuksen kristuksen kautta. Hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen." (Jda 1:25; vrt. 1Tim 6:15, 16.) Jos kerran isä on apostolien ja Jeesuksenkin sanojen mukaan ainoa Jumala, niin miten sitten myös Jeesus voisi olla Jumala sillä tavalla kuin kirkoissa on opetettu?

Kun profeetat, Jeesus ja apostolit sanoivat, että on vain yksi Jumala, isä, niin he tunsivat isän ja pojan ja pyhän hengen. Jos Jumala olisi todella kolmiyhteinen, niin he olisivat sanoneet sen selvästi sen sijaan, että sanoivat isän olevan yksin ainoa totinen Jumala ja valtias ja viisas (Joh 17:3; Room 16:25-27; Jda 1:24-25). Nämä ja kymmenet muut kohdat, joissa sanotaan pelkästään isää Jumalaksi, todistavat sen, että Jumala ei ole kolmiyhteinen (1Moos 1:2; 2Moos 4:22, 35; 20:1-11; 5Moos 6:4; 32:6; Mar 12:29; Joh 17:3; 1Kor 8:6; Efe 1:3, 17; 1Piet 1:3; 5:10-11; 2Piet 1:17; Jda 1:24-25; Ilm 4:11). Kolmiyhteisen jumalan opin tueksi jäävät ainoastaan muutamat virheellisesti käännetyt Raamatun kohdat, joilla yritetään kumota nuo selvät Jumalan sanat, joiden mukaan ei ole muuta Jumalaa kuin yksi ja hän on meidän isämme (1Kor 8:4, 6; Jaak 1:17, 27; 2:19; Matt 6:6, 9; Luuk 11:13). Sen sijaan, että he täydentäisivät Jumalan sanan ilmoitusta virheellisillä käännöksillään ja yhdistelemällä mielivaltaisesti Raamatun jakeita ennalta totena pitämänsä opin tueksi, kumoavat he Jumalan sanan ja saavat kirjoitukset näyttämään ristiriitaisilta, mitä ne oikein ymmärrettyinä eivät kuitenkaan ole.

Jahve ja Jumala

Vanhan testamentin mukaan Jumalan nimi on Jahve ja on vain yksi Jahve, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Tämä Jahve on Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä. Vaikka enkeleistä ja myös Jeesuksesta on käytetty nimeä Jahve, niin silti isä yksin on totinen Jumala ja ainoa valtias, taivaan ja maan luoja, kun Raamatun kirjoitukset oikein ymmärretään (1Moos 1-2; 2Moos 20:11; Psa 33:69; Snl 3:19; 8:12-30; Jer 10:12; 50:15; Jes 42:1-9; Apt 4:24-31; 17:2-31; Ilm 4:11; 14:7). Jeesus on tämän Jahven poika, jonka Jahve on lähettänyt maailman vapahtajaksi ja korottava hänet tulevan maailman herraksi ja kuninkaaksi. Jahven poika Jeesus on nyt uuden liiton Jumalan kansan ylimmäinen pappi, joka rukoilee taivaassa isää, mikä todistaa hänen olevan arvossa alempi kuin isä on (Hebr 7:25).

Jeesus kristus on ihminen, mutta Jumala ei ole ihminen (1Moos 3:15; 12:3; 5Moos 18:15; 2Moos 4:15-16; 1Moos 14:18; Psa 110:1-7; Jes 7:14-16; 9:5; 11:1, 10; Ilm 22:12-16; 1:5, 17-18; 2:8; Psa 45:3-12; Jes 61:10; Psa 2:7; 8:5-10; Hebr 2:5-18; 5:7-25; 9:24-28; Psa 22; 69; Jes 53). Jeesusta sanotaan Jumalan pojaksi siitä syystä, että hän on siinnyt pyhästä hengestä ja hänen isänsä ei ole ihminen vaan Jumala (Matt 1:17-25; Luuk 1:26-37; Luuk 1:35!) Jeesus on siten Jumalan poikanakin "vain" ihminen. Sanaa kristusta käytetään vain ihmisestä ei koskaan Jumalasta. Kristus tarkoittaa suomeksi voideltua: isä Jumala on voidellut poikansa Jeesuksen pyhällä hengellä niin kuin meitä valittujakin (Jeesusta tosin enemmän, Apt 10:38; Hebr 2:9; 2Kor 1:21-22; 1Joh 2:18-28) Se, joka ei tunnusta sitä, että Jeesus on Jumalan poikana ja kristuksenakin vain ihminen, on antikristus ja villitsijä (1Joh 2:18-28; 4:1-5:13; 2Joh 1:7-11).

Jeesus ei ole koskaan lakannut olemasta ihminen, mikä tekee hänestä Jumalasta erillisen olennon. Kolmiyhteisen jumalan opin väite, jonka mukaan Jeesus on ihminen ja Jumala yhtä aikaa, on täysin järjetön ja sisäisesti ristiriitainen, eikä kukaan voi sitä ymmärtää. Sellaista, mitä ei voida ymmärtää, ei kenenkään tarvitse totuudeksi tunnustaa. Sinun ei siis tarvitse tunnustaa katolista eli yleistä uskontunnustusta kolmiyhteiseen jumalaan voidaksesi pelastua. Sinulle riittää pelastukseen se, että tunnet isä ja pojan, ja uskot, että Jeesus kristus on Jumalan poika (Joh 17:3; 20:31). Jos sekoitat nämä kaksi toisiinsa tai korotat Jeesuksen isän vertaiseksi Jumalaksi, niin annat väärän todistuksen Jumalasta ja teet sanoillasi Jeesuksesta majesteettirikokseen syyllisen.

Vain antikristus ja laittomuuden ihminen korottavat itsensä Jumalan vertaiseksi, vaikka ovat ihmisiä (vaikka on ihminen). Jumala kutsuu kansaansa nyt ulos Babylonista, joka on uskoa kolmiyhteiseen jumalaan ja siihen, että Jeesus on isän vertainen Jumala, joka on luonut isän ja pyhän hengen kanssa kaiken, mitä on olemassa (Jes 14:1-27; Hes 28:1-19; 2Tess 2; 2Kor 11:1-4; ks. ensimmäisen Adamin lankeemus, 1Moos 3:5, 22; ulos kutsu Babylonista Ilm 17-18).

Jeesus kristus on ihminen, jolla on yhteys isään pyhän hengen välityksellä. Meillä on yhteys saman hengen välityksellä poikaan, joka on taivaassa, ja hänen kauttaan isään, ja meillä on lisäksi yhteys muihin Jumalan lapsiin hengen kautta (Joh 14:14-28; 16:13-16; 1Kor 6:19; 1Joh 1:1-7; 3:24; 4:13-15).

Jeesus on Paavalin kirjoitusten mukaan "Jumalan kuva", mutta ei Jumala (2Kor 4:4; vrt. Hebr 1:3). Jumala on nähnyt hyväksi, että Jeesuksessa kristuksessa asuu hänen täyteytensä täydellisesti: kristuksessa "asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti" (Kol 1:19; 2:9). Jeesuksen omien sanojen mukaan isä Jumala asuu hänessä ja tekee ne teot, jotka hän tekee ja puhuu ne sanat, jotka hän puhuu (Joh 14:9-11).

Se, että Jumala asuu ihmisen ruumiissa, on aivan eri asia kuin että se ihminen itse olisi Jumala, jossa tämä Jumala asuu. Jumala asuu myös muiden Jumalan lasten ruumiissa kuin vain Jeesuksen ruumiissa, joka on Jumalan poikanakin "vain" ihminen (Luuk 1:26-37; Hebr 2:5-18; 1Joh 4:13-15). Jumala asuu meissä henkensä kautta, joka on yhteinen isälle ja pojalle ja valituille Jumalan lapsille. Siksi sitä henkeä kutsutaan Raamatussa niin monella eri nimellä: totuuden henki (Joh 15:26; 16:13), puolustaja/ auttaja (Joh 14:16, 26; 15:26; 16:7), Jumalan henki (1Moos 1:2), Jumalan pyhä henki (Efe 4:30), Jeesuksen henki (Apt 16:7), kristuksen henki (Room 8:9; 1Piet 1:11), Jeesuksen kristuksen henki (Fil 1:19), hänen poikansa henki (Gal 4:6), lapseuden henki (Room 8:15), sinun pyhä henki (Apt 5:3), Jumalan sormi (Luuk 11:20), voima korkeudesta (Luuk 24:49), profetian henki (Ilm 19.10), voitelu (1Joh 2:20, 27) ja Eliaan henki (Luuk 1:17).

Niin, Jumalan pyhää henkeä kutsutaan jopa Eliaan hengeksi, sillä näillä ilmaisuilla kuvataan sitä, mistä lähteestä henki on peräisin, mistä se saa alkunsa ja kuka sen lähettää (Eliaassa vaikutti sama pyhä henki kuin muissa profeetoissa, 1Piet 1:11, ja joka vaikutti myös Jeesuksessa, Luuk 5:17; Apt 1:2, ja vaikuttaa valituissa Jumalan lapsissa, 1kor 12:6, 11). Niin kuin Raamattu selvästi osoittaa, on isä Jumala pyhän hengen perimmäinen antaja ja lahjoittaja, ei kristus Jeesus, vaikka hän kastaa meidät pyhässä hengessä (Matt 3:11) ja lähettää opetuslapille hengen isän tyköä, koska on pyytänyt sitä isältä (Joh 14:16). Jeesus itse neuvoi opetuslapsia pyytämään pyhää henkeä taivaalliselta isältämme, ei suoraan häneltä (Luuk 11:13). Ja isä Jumala on se, joka jakaa henkeään tahtonsa mukaan (Hebr 2:4), voitelee poikansa Jeesuksen pyhällä hengellä (Apt 10:38; Hebr 1:9), voitelee valitut Jumalan lapset pyhällä hengellä (2Kor 1:21-22), pukee päällemme voiman korkeudesta (Luuk 24:49) ja jakaa armolahjojaan henkensä kautta (1Kor 12:1-13).

Niin kuin näistä kohdista ja kaikista muista vastaavista kohdista käy ilmi, ei pyhä henki ole itsenäisesti toimiva ja ajatteleva Jumalan persoona vaan edustaa isää Jumalaa maan päällä ja historiassa sekä valittujen palvelijoidensa elämässä. Jumala puhuu pyhän hengen kautta, palvelijoidensa suun kautta ja jopa Jeesus kristus on puhunut pyhän hengen kautta, kun Jumala on hänen kauttaan puhunut (Apt 1:2, 16; 4:25; vrt. 2Sam 23:1-4; Hebr 1:1).

Jumala ei ole kolmiyhteinen "Isä ja Poika ja Pyhä Henki", sillä Raamatussa sanotaan selvästi kymmenissä eri jakeissa, että isä on yksin totinen ja ainoa Jumala (Mar 12:29; Joh 17:3; Room 16:25-27; 1Kor 8:6; 1Piet 5:10-11; Jda 1:24-25) ja hän on luonut yksin tämän nykyisen maailman, taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on (1Moos 1-22Moos 20:11; Psa 33:69; Snl 3:19; 8:12-30; Jer 10:12; 50:15; Jes 42:1-9; Apt 4:24-31; 17:2-31; Ilm 4:11; 14:7).

Jeesus ja apostolit sanoivat isää yksin totiseksi Jumalaksi, vaikka tunsivat myös pojan ja pyhän hengen, joten on aivan selvää, että meillä ei ole "yksi ainoa Jumala Isässä ja Pojassa ja Pyhässä Hengessä" niin kuin eräs "opettaja" sanoo ja tuomitsee kristuksen ruumiin ulkopuolelle eri tavalla tämän asian ymmärtävät veljet.

Jos Jumala olisi kolmiyhteinen, niin Jeesus ja apostolit olisivat sanoneet sen selvästi näissä kohdissa ja muuallakin Raamatussa. Nyt kolmiyhteisen jumalan opin tukena on vain virheellisesti käännettyjä ja väärin ymmärrettyjä Raamatun jakeita. Kolmiyhteisen jumalan oppia tuetaan lisäksi yhdistelemällä mielivaltaisesti Raamatun jakeita toisiinsa ja antamalla kirjoituksille eri merkitys kuin mitä niillä on alun perin ollut.

Laitan tähän vielä niitä kohtia, joissa sanotaan, että ei ole muita jumalia kuin Jahve yksin, ja joissa kohdissa Jahvella tarkoitetaan nimen omaan isää, ei poikaa tai enkeliä, jotka saavat ilmestyä ja esiintyä Jahven nimessä hänen täydellä arvovallallaan (2Moos 3:1-14; 3:19; 14:21; 23:20-23; Apt 7:30, 38; 53; Hebr 2:2; Joh 5:43). He edustavat siis Jahvea, mutta eivät ole Jahve: he ovat Jahven lähettiläitä, hänen lähettämiään.

"... ettei ketään ole minun vertaistani koko maan päällä." (2Moos 9:14)

"Jahve on Jumala, eikä muuta jumalaa ole kuin hän." (5Moos 4:35, KJV mukaan, "Jahve on elohim eikä ole ketään hänen rinnallaan")

"... niin tiedä siis tänä päivänä ja paina se sydämeesi, että Jahve on Elohim ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä, eikä muuta elohimia ole." (5Moos. 4:39)

"Kuule, oi Israel, Jahve meidän elohimimme on yksi Jahve." (KJV:n mukaan 5Moos. 6:4)

"Kuule, oi Israel, Jahve meidän elohimimme, Jahve on yksi." (5Moos. 6:4)

"Katsokaa nyt, että minä, minä olen, eikä yhtäkään jumalaa (elohim) ole minun rinnallani." (5Moos 32:39)

"Jahve on Jumala (elohim) eikä muuta (jumalaa) ole." (1Kun. 8:60)

"Sinä yksin olet Jahve. Sinä olet tehnyt taivaat ja taivasten taivaat kaikkine joukkoinensa, maan ja kaikki, mitä siinä on, meret ja kaikki, mitä niissä on. Sinä annat elämän niille kaikille, ja taivaan joukot kumartavat sinua." (Neh 9:6)

"Sen tähden olet sinä, Jahve Jumala, suuri; sillä kaiken sen mukaan, mitä me olemme korvillamme kuulleet, ei ole sinun vertaistasi, eikä muuta jumalaa ole kuin sinä." (2Sam 7:22)

"Täytä heidän kasvonsa häpeällä, että he etsisivät sinun nimeäsi, Jahve. Joutukoot häpeään ja kauhistukoot ikuisesti, tulkoot häpeään ja hukkukoot. Ja tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Jahve, että sinä olet korkein kaikessa maassa." (Psa 83:17-19)

"Kaikki kansat, jotka sinä tehnyt olet, tulevat ja kumartuvat sinun edessäsi, Herra (Adonaj), ja kunnioittavat sinun nimeäsi. Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä, sinä ainoa olet Jumala (elohim)." (Psa 86:9-10)

Jesaja:
43:1 Mutta nyt, näin sanoo Jahve, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.
43:2 Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta.
43:3 Sillä minä olen Jahve, sinun Jumalasi, Israelin pyhä, sinun vapahtajasi...
...
43:10 Te olette minun todistajani, sanoo Jahve, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa (eel), eikä minun jälkeeni toista tule.
43:11 Minä, minä olen Jahve, eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä.
43:12 Minä olen ilmoittanut, olen pelastanut ja julistanut, eikä ollut vierasta jumalaa teidän keskuudessanne. Te olette minun todistajani, sanoo Jahve, ja minä olen Jumala (eel).
43:13 Tästedeskin minä olen sama. Ei kukaan voi vapauttaa minun kädestäni; minkä minä teen, kuka sen peruuttaa?
43:14 Näin sanoo Jahve, teidän lunastajanne, Israelin pyhä: Teidän tähtenne minä lähetän sanan Baabeliin, minä syöksen heidät kaikki pakoon, syöksen kaldealaiset laivoihin, jotka olivat heidän ilonsa.
43:15 Minä, Jahve, olen teidän pyhänne, minä, Israelin luoja, olen teidän kuninkaanne.

Jumalan nimi Jahve on käännetty vanhimpaan kreikankieliseen raamatunkäännökseen eli Septuagintaan sanalla "kyrios", joka on suomeksi "herra". Vaikka Vanha testamentti on kirjoitettu hepreaksi (ja jotkut jaksot arameaksi), niin on antiikin kreikankielisellä käännöksellä kuitenkin merkitystä kristittyjen Raamatun tutkimuksessa. Tämä johtuu siitä, että Uusi testamentti on kirjoitettu kreikankielellä. Koska kreikankielessä on vain yksi "Jumalaa" tarkoittava sana "theos", ja yksi herraa tarkoittava sana "kyrios", on meidän joskus vaikea tietää, puhutaanko Uudessa testamentissa isästä Jumalasta vai Jumalan pojasta Jeesuksesta. Molemmista voidaan käyttää samaa sanaa "kyrios", "herra". Vaikka pääsääntöisesti on niin, että Jeesusta kutsutaan "herraksi" ja isää "Jumalaksi", on tähän sääntöön olemassa joitakin poikkeuksia. Ne poikkeukset paljastuvat yleensä asiayhteydestä, mutta aina se ei ole helppoa.

Hepreankielessä on monia "Jumalaa" tai "jumalia" tarkoittavia sanoja. Tämä vaikeuttaa omalta osaltaan oikean tulkinnan löytämistä ja sanan ymmärtämistä. Jumalasta on käytetty useimmin monikkomuotoa "Elohim", mutta sitä on käytetty myös epäjumalista, enkeleistä ja jopa ihmisistä! (2Moos 4:16; Psa 82:1, 6) Elohimin kanssa esiintyvät verbit voivat lisäksi olla joko yksikössä tai monikossa, jolloin verbin sijamuotokaan ei aina paljasta sitä, millainen Jumala on: kolmiyhteinen Jumala vai ehdoton singulaari "isä" vai jotakin muuta.

Koska Raamatun tutkijat ja hepreankielen asiantuntijatkin ovat eriä mieliä keskenään tästä asiasta, ja kaikki voivat silti tunnustaa uskovansa Jeesukseen messiaanaan (messias/ kristus on ihminen) ja Jumalan poikana (Jeesus on silti Jumalan poikanakin "vain " ihminen, Luuk 1:35), niin tavalliselta kristityltä ei voida odottaa näiden vaikeiden opillisten asioiden täydellistä ymmärrystä. Eihän sitä ole edes oppineilla! Niinpä on väärin vaatia näiden opillisten määritelmien tai selitysteosten tunnustamista ainoana oikeana oppina ja panna se ehdoksi pyhien yhteyteen kuulumiselle tai sielujen pelastumiselle.

Kun nyt tiedämme, miten vaikea tämä asia on, ja miten suuri on erehtymisen mahdollisuus, ja että Jumala ei hylkää meitä, jos me emme ymmärrä tätä asiaa oikein vilpittömistä yrityksistä huolimatta, niin voimme jatkaa asiaan paneutumista.

Jumalasta käytetty hepreankielinen nimi Jahve tarkoittaa joissakin tanakhin (Vanhan testamentin) kohdissa selvästi herraa, joka on muiden yläpuolella oleva kuningas ja majesteetti, taivaallisten sotajoukkojen ylipäällikkö ja johtaja ("Jahve tseva'ot";JHVH + Tsava; Tsava'ot on monikko sanasta "tsava": armeija, sotajoukko), KR33: "Herra Sebaot"). (2Sam 7:26) Sanoja Jahve tsavaot voidaan käyttää myös enkelistä, joka herran sotajoukkojen päällikkö (Joos 5:13-15) ja Jeesuksesta kristuksesta (Jes 8:13, 18: tässä Jahve tarkoittaa isää ja Jahve tsavaot poikaa). Israelin uskontunnustus voitaisiin tätä taustaa vasten ymmärtää myös siten, että Israel tunnustaa siinä Jahven Elohimin ainoaksi herrakseen. Kristittyjen vastaava uskontunnustus voisi kuulua "Jeesus kristus on herra" (1Kor 12:3), jolla tarkoitetaan sitä, että Jeesus on ihmisten ja enkelten yläpuolella oleva Jumalan poika, meidän herramme. (Joh 20:28; 1Piet 3:22) Tällä "raamatullisella uskontunnustuksella" ei voida kuitenkaan oikeutetusti puolustaa oletusta, jonka mukaan Jeesus kristus olisi sama kuin isä Jumala tai vallassa ja voimassa yhdenvertainen hänen kanssaan, niin kuin jotkut virheellisesti sanaa tulkitsevat ja uskovat.

Nimi Jahve tulee mahdollisesti enkelin sanoista Moosekselle, "ehjee asher ehjee", suomeksi: "Minä olen se, joka minä olen." (2Moos 3:14.) Lisäksi enkeli sanoi: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen (ehjee) lähetti minut teidän luoksenne." Sana ehjee on verbin "hajjaa" taivutettu muoto ja tarkoittaa "olemista" ja "olemassa olemista". Se muistuttaa Jumalan nimeä Jahve, josta kuitenkin puuttuvat alkutekstissä vokaalimerkinnät kokonaan: israelilaiset kirjoittivat hänen nimensä pelkillä konsonanteilla "JHVH" (englanninkielen aakkosiksi muunnettuna YHWH). Vokaalit on lisätty hepreankieliseen Raamattuun vasta Keskiajalla, mistä johtuen jotkut ovat erehtyneet kutsumaan Jumalaa nimellä "Jehova", vaikka oikea tapa lausua hänen nimensä on todennäköisemmin "Jahve".

Jeesus sanoi fariseuksille ja kirjanoppineille, jotka vainosivat ja vihasivat häntä, että hän oli "Minä olen" jo ennen kuin Aabraham oli syntynyt (kreikaksi egoo eimi – ἐγὼ εἰμί – preesensin indikatiivissa). (Joh 8:58.) Vähän aiemmin hän on sanonut, että "Minä olen se, joka minä olen", vastatessaan fariseusten kysymykseen "Kuka sinä olet?" (Joh 8:24, 28.) Jotkut ovat nähneet tässä viittauksen siihen, että Jeesus on se Jahve Elohim, jonka nimi oli Moosekselle puhuneessa enkelissä. Jotkut näkevät tässä todistuksen siitä, että Jeesus on enkeli (Jehovan todistajat ja jotkut vanhat adventistit uskovat hänen olevan arkkienkeli Mikael). Asiayhteydestä käy kuitenkin ilmi, että Jeesus todisti olevansa Israelin kansalle ja Aabrahamin kautta koko maailmalle luvattu messias. (2. Moos. 18:15; 2. Sam. 7:12-16; 1. Moos. 12:3.) Fariseukset eivät uskoneet hänen syntyperäänsä vaan väittivät hänen syntyneen aviorikoksen tuloksena, ja että hänen isänsä olisi ollut (juutalaisten halveksima) samarialainen. (Joh. 8:12-58.) Tämä tietysti loukkasi Jeesusta ja hän puolustautui näitä väitteitä vastaan ja sanoi Jumalaa isäkseen, mistä myös hänen monet voimalliset tekonsa todistivat. (Lue tarkempi selitys jakeista Joh 8:24, 28, 58 tämän linkin takaa)

Jeesus sanoi tässä asiayhteydessä näin:

"Siksi sanoin teille, että te kuolette synteihinne. Ellette usko, että minä olen se joka olen, te kuolette synteihinne." (Joh. 8:24, KR92)

Näitä Jeesuksen sanoja on käytetty toistuvasti kristittyjen pelottelemiseksi. Heitä on uhattu ikuisella piinahelvetillä (tai kuolemalla), jos he eivät ole tunnustaneet jotakin kirkon uskontunnustuksen oppia Jeesuksen tai Jumalan olemuksesta todeksi. Meidän pitäisi esimerkiksi tunnustaa, että "Jeesus on Jumala", tai muuten joutuisimme ikuiseen tuskaan ja vaivaan tulisessa järvessä. Nykyään jotkut uhkailevat meitä samalla tuomiolla, jos emme tunnusta, että "Jeesus on Isä". Monia muitakin uhkauksia on esitetty ja yritetty saada kristityt pelon voimalla uskomaan kirkon tai jonkin uskovien ryhmän oppeja. Jeesus tarkoitti näillä sanoilla asiayhteydessä kuitenkin sitä, että fariseukset ja juutalaiset, joille hän puhui, "kuolisivat synneissään", elleivät uskoisi hänen olevan kristus, ja että Jumala oli hänen isänsä sen sijaan, että hänessä asuisi riivaaja niin kuin he pilkaten väittivät.

Meidän ei tarvitse olla peloissamme sen suhteen, miten meidän lopulta käy, jos emme pidä totena jotakin tiettyä opillista näkemystä tässä asiassa. Toki on hyvä ja tarpeen uskoa siihen, että Jeesus on syntynyt ihmiseksi äidistään Mariasta ja että Jumala on hänen hengellinen isänsä, ja että hän on kristus – muuten mekin kuolemme samassa epäuskon synnissä kuin juutalaiset – mutta mainittuihin kirkon tai uskovien ryhmien opinkappaleisiin meidän ei tarvitse sitoutua. Vilpittömälle kristitylle on parempi tunnustaa se, että ei ole varma siitä, mikä oikea tulkinta on, kuin asettua jonkun lahkon tulkinnan kannalle pelosta ja uhittelun seurauksena. Jumala arvostaa rehellisiä ihmisiä ja sellaisia meidän tulisi olla.

Jeesus ei ole Raamatun ilmoituksen mukaan enkeli niin kuin Jehovan todistajat uskovat. Hän on selvästi ihminen, joka oli hetken aikaa enkeleitä alempi arvossa ja vallassa. (Hebr. 1-2) Kun Jumala herätti Jeesuksen ylös kuolleista ja otti hänet ylös taivaaseen tykönsä, niin hän korotti ainosyntyisen poikansa enkeleitä ja kaikkia muita ylempään asemaan. (Hebr. 2:5; 1. Piet. 3:20-22; Efe. 1:20-21; Apt. 2:32-36) Johannes näki Jeesuksen kristuksen ilmestyksessä taivaassa isän Jumalan valtaistuimellaan ja karitsan hänen valtaistuimensa luona (Ilm. 4-5). Huomaa, että vain isää sanotaan tässä taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä elävän ja olevan luojaksi (Ilm 4:11; vrt. apostolien rukous ja evankeliumin julistus, Apt 4:24-31; 17:22-31).

Tässä on kuitenkin kyseessä pelkkä ilmestys, ei todellinen historiallinen tapahtuma. Jumala on näkymätöntä henkeä emmekä voi nähdä häntä muuten kuin hengessä, millä tarkoitetaan Jumalan tuntemista, ei luonnollisin silmin näkemistä (1Tim 6:13-16; 1Joh 4:12; 3Joh 1:11). Kun Jeesus ilmestyy toistamiseen pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat (Hebr 9:25-28), niin me näemme hänet sellaisena kuin hän on (1Joh 3:2). Me näemme pelkästään hänet istumalla yksin valtaistuimella, sillä isää ei kukaan voi nähdä (Ilm 22:1-5). Isä Jumala asuu ja on poikansa sydämessä, niin että me "näemme" hänet samalla tavalla kuin epäilevä Tuomas näki isän Jeesuksen ylösnousseessa ruumiissa (Joh 14:1-11; 20:24-31). Jeesus kristus ei ole se Jumala, joka hänessä asuu. Jos emme erota isää Jumalaa hänen pojastaan, niin olemme eksyneet.

Taivaalliset olennot sanovat: "karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen" Kaikki taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä olevat sanovat silloin: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!" (Ilm. 5:12-14.)

Tämä kohta ei tee tyhjäksi Raamatun muuta ilmoitusta, jonka mukaan isä on valtaistuimen puolesta poikaa korkeampi ja pojankin Jumala, ainoa totinen Jumala ja valtias, joka on yksin luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Poika on arvollinen saamaan ylistyksen ja kiitoksen ja vallan ja kunnian ja kirkkauden, koska isä Jumala on korottanut hänet kaikkien luotujen herraksi ja kuninkaaksi tulevassa maailmassa, mutta tietenkään isä itse ei ole alistettu pojan valtaan silloin, niin kuin ei ikinä ole pojalle alamainen ollutkaan, eikä poika ole ollut koskaan isän vertainen Jumala (Matt 20:18; Efe 1; Kol 1; 1Kor 15:27-28). Paavali sanookin, että "kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman... ja jokaisen kielen pitää tunnustaman isän Jumalan kirkkauden kunniaksi, että Jeesus kristus on herra." (Fil. 2:10-11) Ei siis ole epäilystäkään siitä, että Jumala on korottanut Jeesuksen kaikkea muuta valtaa ja hallitusta korkeammalle herätettyään hänet ylös kuolleista, mutta isä on silti ylimmän kunnian ja kirkkauden ja vallan ja voiman ja ylistyksen ja kiitoksen arvoinen, sillä hän on pelastanut oman poikansakin kuolemasta ja herättänyt hänet ylös, ja hän on perimmäinen pelastaja myös meidän suhteen, sillä hän pelastaa meidät poikansa uhrikuoleman ja ylösnousemuksen kautta (Hebr 5:7; Efe 1).

Jeesusta sanotaan Raamatun joissakin kohdissa enkeliksi, mutta hän ei ole enkeli. Enkeliä tarkoittavat heprean- ja kreikankieliset sanat "malakh" ja "angelos" ovat suomeksi sanansaattaja ja lähettiläs, mutta näitä sanoja käytetään enkelien lisäksi joskus myös ihmisistä. Esimerkiksi Ilmestyskirjan seitsemän Aasian seurakunnan enkelit ovat sanansaattajia, jotka Johannes lähetti viemään kirjoittamiaan kirjeitä perille (jotkut pitävät heitä seurakuntien paimenina). (Ilm. 2-3.) Herran veli Jaakob kutsuu Israelin armeijan tiedustelijoita enkeleiksi. (Jaak. 2:25) Johannes Kastajaa sanotaan Vanhassa testamentissa enkeliksi, mutta hän oli silti ihminen. (Mal. 3:1; Luuk. 1:13-17) Jaakobin eli Israelin lähettämiä sanansaattajia sanotaan enkeleiksi (1. Moos. 32:3), samoin Mooseksen lähettejä, jotka veivät viestin Edomin kuninkaalle. (2. Moos. 20:14) Näistä kohdista käy ilmi, että vaikka enkeleillä tarkoitetaan useimmiten henkiolentoja (taivaan enkeleitä, langenneita enkeleitä) eikä ihmisiä, voivat ne tarkoittaa myös ihmisiä. Niinpä ne kohdat, joissa Jeesusta sanotaan enkeliksi, tarkoittavat sitä, että hän on Jumalan sanansaattaja ja lähettiläs, ei luotu henkiolento, taivaan enkeli niin kuin esimerkiksi Gabriel ja Mikael. (Dan. 10:13; 12:1; Luuk. 1:19)

Malakian kirjassa "liiton enkeli" ja "sanansaattaja", joka kulkee hänen edellään, voivat tarkoittaa molemmat Johannes Kastajaa. (Mal 3:1; Luuk. 1:15-17; Mar. 1:2) Jos liiton enkelillä viitataan kristukseen Jeesukseen, niin se ei todista häntä enkeliksi. Jeesus on ihminen, jonka isä Jumala on lähettänyt: hän on ihmisenä Jumalan enkeli (Jumalan lähettämä).

Malakia kirjoittaa, että "herra" on tuleva nopeasti temppeliinsä". (Mal. 3:1) Tässä on käytetty herraa tarkoittavasta hepreankielen sanasta muotoa "adon", jota on käytetty Vanhassa testamentissa ihmisistä tai enkeleistä ja myös Jumalasta, jota kutsutaan kuitenkin herraksi yleensä muodossa "adonaj". (Lue: Adam Pastor, Adoni Messiah) Näin ollen "herra, jota te etsitte," voisi olla mikä tahansa näistä, mutta tässä sillä tarkoitetaan häntä, jonka Jumala on lähettänyt, ei siis isää Jumalaa itseään (Jahvea itseään). Isä Jumala on tässä jakeessa Jahve tsavaot: hän, joka puhuu.

Juutalaiset eivät kutsu messiasta koskaan sanalla "adonai", koska sitä muotoa sanasta "adon" on käytetty vain Jahvesta, isästä Jumalasta. Messiaasta on käytetty sanan adon (herra) muotoa (adoni), jolla tarkoitetaan ihmistä, messiasta (voideltua), tai kuningas Daavidia, tai joskus myös enkeliä. Juutalaiset odottavat messiaan olevan ihminen, ei Jumala. Näin oli myös apostolien ja Jeesuksen opetuslasten laita, mutta he tunnustivat lisäksi sen, että Jeesus on Jumalan poika, koska hän on siinnyt pyhästä hengestä. (Matt. 1:18-25; 16:13-19; Luuk. 1:35) Juutalaiset uskoivat Tanakhin profetiat, joiden mukaan tuleva messias olisi Jumalan poika ja siten Daavidin herra (adoni), mutta he eivät odottaneet hänen olevan inkarnoitunut Jumala, kaiken olevaisen luoja. (2. Sam. 7:14; Psa. 2:7; 89:27-28; 110:1; Jes. 9:5-6; 42:1-9)

Se, että messias Jeesus tulee Jumalan temppeliin (Mal. 3:1), voi tarkoittaa kahta asiaa.

  1. Jeesus meni elämänsä aikana usein Jerusalemin temppeliin.
  2. Kristus asuu uskon kautta uuden liiton Jumalan lasten sydämissä.

Jumalan temppeli on Paavalin mukaan joko yksittäisen uskovan ruumis tai sitten Jumalan seurakunta, jolla tarkoitetaan Uudessa testamentissa Jeesukseen uskovia ihmisiä, kristuksen omia, ei rakennusta tai organisaatiota. (Room. 8:9-16; 1Kor 3:16; 6:19; Efe 2:19-22; Efe 3:17-21; Gal. 4:6; vrt. Joh 14:14-28.) Koska meidän ruumiimme on Jumalan temppeli ja kristus asuu siellä uskon kautta, samoin kuin pyhä henki, pitävät trinitaarit tätä yhtenä todistuksena sen puolesta, että sekä Jeesus että pyhä henki ovat Jumalan persoonia ja isänkaltaisia Jumalia. Unitaarisen tulkinnan mukaan Jumala tosin asuu uskovissa, mutta pyhä henki ei ole itsenäinen isästä erillinen persoona. Sen sijaan henki on väline tai tapa, jolla Jumala asuu lapsissaan. Jumalan henki uudistaa meidät luonnoltamme uusiksi ihmisiksi, niin että meistä tulee kristuksen kaltaisia, ja siten myös kristus asuu ja saa muodon meissä. Kristuksen asuminen Jeesuksen opetuslapsissa mielletään siis kristityn uudeksi jumalalliseksi luonnoksi, jonka Jumala saa meissä aikaan pyhän hengen uudistuksen kautta (uudestisyntyminen; ks. Tiit. 3:3-5; Gal. 4:19; Efe. 4:22-24; 2. Kor. 5:17).

Unitaarit eivät usko myöskään siihen, että Jeesus asuu persoonana kristittyjen sydämissä. Kristuksen ja pyhän hengen asuminen sydämissämme tarkoittaa sitä, että Jumala vaikuttaa meissä henkensä kautta: muistuttaa, mitä Jeesus on sanonut, opettaa meitä, kirkastaa meille kristusta, todistaa Jumalan pojasta, jne. Jumalan asuminen kristityissä tarkoittaa Jumalan vaikutusta meissä. Jumala vaikuttaa meissä voimallisesti ja tekee työtään, niin että pelastumme nykyisestä pahasta maailmanajasta hänen poikansa iankaikkiseen valtakuntaan. Koska Jumalan asuminen kristityissä on hänen voimallaan ja viisaudellaan täyttymistä (Apt. 6:8-10; Efe. 5:18), saattoi Paavali rukoilla, että tulisimme täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. (Efe. 3:14-21) Jumala, joka ei mahdu suuruutensa vuoksi edes taivasten taivaisiin, saattaa kuitenkin asua henkensä voimavaikutuksen kautta omissa lapsissaan, iankaikkisesti.

Jesajan kirjan "hänen kasvojensa enkeli" (Jes 63:9) tarkoittaa sitä enkeliä, joka johdatti Israelin pois Egyptistä (2Moos 13:21; 14:19), ja puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin. (2Moos 23:20-23; 33:11) Hän ei siis ole herra Jeesus vaan joku Jumalan enkeleistä. Jeesus kristus on Jumalan poikana ja Jumalan sanana (Ilm 19.13) Jumalan lähettiläs eli enkeli, mutta sanalla "enkeli" ei viitata Jeesuksen syntyperään tai syntytapaan, vaan hänen tehtäväänsä Jumalan sanansaattajana ja lähettinä. Jeesus syntyi äidistään Mariasta ihmiseksi, ei enkeliksi ja Jumala on hänen hengellinen isänsä. Jeesus on Jumalan poikana ainoa laatuaan, koska vain hänestä on ennustettu, että hän on se luvattu kristus ja ikuinen kuningas, josta profeetat ovat ennustaneet. Jeesus on ainoa mies, joka ei ole tehnyt syntiä. Jeesus on ainoa, joka on kuollut ristillä ja sovittanut meidät isän kanssa ja tuonut meille ruumiinsa ja verensä uhrin kautta ikuisen lunastuksen. Jeesus on ensimmäinen ihminen, jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista ja joka ei kuole enää koskaan. Kaikista näistä syistä johtuen häntä kutsutaan evankeliumeissa ja Uuden testamentin kirjeissä sellaisilla nimillä kuin "Jumalan (ainoa) poika" ja "ihmisen poika" ("ihmisen poika" on myös viittaus Danielin kirjan profetiaan, jonka mukaan Ihmisen pojan kaltaiselle tai näköisen olennon valtaan annetaan kaikki ihmiset, Dan. 7:13-14) ja ihminen (1Tim 2:3-7; Room 5:12-21; 1Kor 15:1-47; Hebr 2:5-18). Jeesus on siis ihminen, ei enkeli, ja ihmisenä hänet myös enkelien yläpuolelle korotettiin ja pyhyyden hengen puolesta Jumalan pojaksi valtaistuimelle isän oikealle puolelle asetettiin. (Room. 1:3-4; Hebr. 1-2; ks. Hebr. 2:5 ja vrt. Psa 8 ja Matt. 26:64.)

Kun Jeesus sanoi tulleensa "isänsä nimessä" (Joh. 5:43), niin hän ei tarkoittanut sitä, että hän on itse isä, tai isän vertainen Jumala. Hän tarkoitti sitä, että hänellä oli isältä saadut valtuudet toimia ja puhua niin kuin hän teki. Jumala vaikutti hänessä ne voimalliset teot, jotka hän teki, ja ne sanat, jotka hän sanoi, mutta hän ei ollut itse Jumala, vaan ainoastaan hänen lähettiläänsä ja sanansaattajansa (Joh. 14:9-11; 5:17-30.) niin kuin enkelit Vanhassa testamentissa olivat olleet, vaikka hekin käyttivät itsestään Jumalan nimeä ja toimivat kaikella hänen arvovallallaan. (1Moos. 32:24-32; Hoos. 12:5; 2Moos. 3:1-14; 13:19=14:21; 20:21-22; 23:20-23; 33:21; 5Moos 5:24; Tuom 13:3, 8, 22)

Huomaa, että enkeli ei sano Moosekselle pelkästään sitä, että hän tulee Jumalan nimessä vaan sanoo nimekseen Jumalan nimen: "Minä olen se, joka minä olen... Minä olen lähetti... Jahve teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala lähetti..." (2. Moos. 3:14-15) Mooseksen kirjan kirjoittaja sanoo tätä enkeliä koko ajan Jumalaksi: "Ja Jumala sanoi..." Vaikka enkeliä sanotaan suoraan Jumalaksi, niin hän ei ole silti kaiken olevaisen luoja eli isä Jumala. Näemme tästä esimerkistä sen, että vaikka jotakuta kutsutaan Raamatussa Jahveksi ja Jumalaksi, ei sen tarvitse tarkoittaa kaiken olevaisen luojaa tai häneen verrattavaa Jumala-olentoa.

Jumalan tai oikeammin enkelin puheen mukaan Jumalan lähettämässä enkelissä asuu tai on Jumalan nimi. (2. Moos. 23:20-23) Jumalan nimen asuminen enkelissä ei siis tarkoita sitä, että enkeli olisi kaiken olevaisen luoja tai häneen verrattava Jumala-olento. Tämä on hyvä muistaa, kun tutkimme Jeesusta ja sitä, miten hän tuli isän nimessä ja teki tekoja isän nimessä. (Joh. 5:43; Joh. 10:25) Näiden kohtien perusteella ei voida sanoa varmaksi sitä, että Jeesus on Jumala tai luoja, niin kuin isä on luoja. Ne kertovat vain sen, että Jumala asui Jeesuksessa ja Jeesus tuli isänsä nimessä tekemään hänen tekojaan ja puhumaan hänen sanojaan. (Joh. 12:44-50; 14:10-11) Isä teki ne teot, jotka Jeesus teki, ja sanoi ne sanat, jotka Jeesus sanoi. Jumala siis vaikutti sen kaiken, niin kuin oli pyhän hengen kautta vaikuttanut ennen Jeesusta kuningas Daavidin ja profeettojen elämässä. (Apt. 1:2, 16; 4:25; Hebr 1:1)

Jeesuksen jumaluutta ja pre-eksitenssiä voidaan silti puolustaa Johanneksen evankeliumin monilla kohdilla, mutta koska asia on niin vaikea ja sen selittäminen vaatii tarkempaa sanan tutkimusta, jätän sen ja vastaavat muut kohdat käsittelemättä tässä kirjoituksessa. (Joh. 1:1-14; 3:13; 6:33-62; 16:28-17:5) Tuon tässä vain ilmi niitä selviä eroja, joita Jeesuksella ja isällä on, jotta emme sanoisi hänen jumaluutensa olevan aivan samanlaista kuin isän jumaluus on, tai että hän on täsmälleen samanlainen Jumala kuin isä on. Sellaiset määritelmät menisivät yli kirjoitetun Jumalan sanan ja olisivat Israelin uskontunnustusta ja Jeesuksen omiakin sanoja vastaan.

Jeesus sanoi toistuvasti, että isä on häntä suurempi, ja että isä on ainoa Jumala. (Joh. 5:44; 10:29; 14:28; 17:3; Mark 12:28-34) Miksi ihmiset eivät usko Jeesusta ja Jumalaa, joka on puhunut profeettojensa, poikansa ja apostolien kautta samalla tavalla kristuksesta ja hänen isästään, Jumalasta? Jeesus kristus on "elävän Jumalan poika" (Matt. 16:16), mutta hän on silti ihminen, ei enkeli tai Jumala, ja täytti näin ennustukset tulevasta messias-kuninkaasta. (1. Moos. 3:15; 2. Sam. 7:8-16; Psa. 89:20-38; Apt 2:30; 13:22-23; Room 1:1-4; 5:10-21; 1Tim 2:3-7; 1Kor 15)

Messias-kuninkaan nimi Jesajan kirjan profetiassa on suomeksi käännettynä "Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala (Eel), Iankaikkisuuden isä, Rauhanruhtinas". (Jes 9:5.) Se, että Jeesuksen nimi on "Väkevä Jumala" ja "Iankaikkinsuuden Isä", tai että hänellä olisi ollut sama nimi kuin isällä, ei tarkoita sitä, että Jeesus ja isä ovat yksi ja sama persoona. Yhdysvaltain presidentillä George W. Bushillakin on isänsä nimi, mutta hän ei ole itsensä isä, vaan hän on isänsä poika. Vähän samalla tavalla Jeesus on isän poika, mutta ei isä, vaikka hänellä on isänsä nimi ja hän toimii isänsä nimessä. (2. Joh. 1:3) Tulkinta, jonka mukaan "Jeesus on sama kuin isä", on virheellinen. Se tunnetaan kristikunnassa nimellä "Jeesus on isä" -oppi.

Jakeessa Jes 9:5 sanat "eel gibbor" tarkoittavat mahtavaa hallitsijaa, eivät isää Jumalaa tai hänen vertaistaan Jumalaa. Sanat "iankaikkinen isä" ovat käännösvirhe. Jeesus on "iankaikkisuuden isä" sillä hänen ylösnousemuksestaan ovat alkaneet ikuiset aikakaudet: uuden liiton aikakausi, tuleva maailma ja iankaikkisuus (Hebr 1-10). Heprealaiskirjeen alussa on käännösvirhe, kun sanotaan Jumalan luoneen maailman poikansa kautta. Siinä on käytetty kreikankielen sanaa "aioonas", jota ei ole käytetty Raamatussa koskaan samassa merkityksessä kuin sanaa kosmos, joka tarkoittaa tätä vanhaa maailmaa. Aioonas tarkoittaa aikakausia. Jumala on siis tehnyt tai tuonut esiin uudet aikakaudet poikansa ylösnousemuksen kautta sen sijaan, että olisi luonut nykyisen maailman hänen kauttansa.

Mitä tarkoittaa se, että Jeesus sanoi tulleensa "isänsä nimessä" maailmaan? (Joh 5:43.) Se tarkoittaa sitä, mitä edellä on kerrottu: Jeesus oli isän lähettämä sanansaattaja ja koko maailman pelastaja. Hän käytti ihmisenä kaikkea isän Jahven arvovaltaa ja teki voimallisia tekoja ja ihmeitä hänen voimallaan. Isä lähetti poikansa maailmaan, jotta maailma pelastuisi hänen kauttaan, ei tuomitsemaan maailmaa. (Joh. 3:16-21.) Jeesus syntyi maailmaan ihmiseksi sitä varten, että hän sovittaisi meidän syntimme. Hän ei syntynyt sitä varten, että saisi alkaa heti hallita ja tuomita kansaansa Israelia sen kuninkaana, niin kuin juutalaiset odottivat messiaan tekevän, ja vapauttavan kansansa Rooman orjuudesta. Sen sijaan Jeesus kuoli ristillä ja sovitti meidät isän Jumalan kanssa, Uuden testamentin kirjoitusten mukaan. (Room. 5:12-19; 1. Kor. 15:12-28; Kol. 1:19-23; Hebr. 2:14-18; 9-10.)

Kun Jeesus sanoi "minä ja isä olemme yhtä" (Joh. 10:30), niin hän tarkoitti sillä asiayhteydessä (jj. 23-42) sitä, että hänellä on sama päämäärä kuin isälläkin: molempien tarkoitus on pelastaa ihminen, ei tuhota. Samanlaista ilmaisua on käytetty istuttajasta ja kastajasta, jotka ovat myös yhtä yhteisen päämäärän vuoksi, joka on Jumalan antama kasvu pelastukseen (1Kor 3:8). Tämän lisäksi isä ja poika ovat yhtä keskenään hengen välityksellä, niin kuin mekin olemme yhtä pojan kanssa ja hänen kauttaan isän kanssa, ja muiden Jumalan lasten kanssa (Joh 14:14-28; 16:13-16; 17:11-23; 1Joh 1:1-7; 1Kor 6:17) Me olemme yhtä henkeä herran kanssa, mutta emme yksi henki Jumalan kanssa (1Kor 6:19).

Huomaa vielä, että siinä asiayhteydessä, jossa Jeesus sanoi olevansa yhtä isän kanssa, hän sanoi isän olevan häntä suurempi ja tunnusti olevansa vain Jumalan poika, joka on ihminen Psalmin 82:1, 6 mukaan, jota hän tilanteessa siteerasi (Joh 10:29-50). Jumala asui toki pojan sydämessä ja Jeesus oli tehnyt tekonsa isänsä nimessä (Joh 14:9-11; 10:25), mutta hän ei ole isä eikä edes isän vertainen Jumala, sillä vain antikristus ja laittomuuden ihminen sanovat olevansa Jumalan vertaisia, vaikka ovat ihmisiä (Jes 14:1-27; Hes 28:1-19). Kristityt ovat tehneet tietämättään Jeesuksesta suurimman mahdollisen synnin tekijän, kun ovat korottaneet hänet opissaan Jumalan vertaiseksi, vaikka kristus on pelkkä ihminen, jonka isä Jumala on tosin korottanut kaikkien luotujen ja jopa enkelien yläpuolelle (1Piet 3:22).

Jeesuksen ja isän yhteys jakeessa Joh. 10:30 on samanlaista yhteyttä kuin Paavalin korinttolaiskirjeessä istuttajan ja kastelijan välinen yhteys: näissä jakeissa on käytetty samoja sanoja ja ne kertovat molempien yhteisestä päämäärästä tai tarkoituksesta. (1. Kor. 3:8) Isän tahto on, että yksikään Jeesuksen opetuslapsi ei huku ja sama päämäärä ja pyrkimys on myös kristuksella. Lisäksi isän ja pojan välinen yhteys on samankaltaista kuin Jeesuksen opetuslasten ja Jumalan välinen yhteys. (Joh. 14:20; 17:10-11, 20-23) Se, että me olemme yhtä hengessä herran kanssa, ei tee meistä jumalia, niin kuin se ei tee isänkaltaista Jumalaa Jeesuksestakaan. (1. Kor. 6:17)

Kukaan Vanhan testamentin profeetoista tai Israelin kansasta ei odottanut tulevan messiaan olevan taivaan enkeli tai Jumala, joka olisi luonut maailman ja ollut olemassa aina. He odottivat kristuksen olevan ihminen, joka syntyisi Daavidin sukuun. Kun Eeva kuuli Edenin puutarhassa Jumalan sanat käärmeelle (1. Moos. 3:15), joissa herra ennusti tulevan messiaan syntyvän "vaimon siemenestä" (messias olisi siis vaimon jälkeläinen), niin hän ei pitänyt sitä tulevaa lasta Jumalana, joka olisi luonut hänet itsensä ja Adamin, ja kaiken, mitä on olemassa. Sellaisen ajatteleminen olisi ollut järjetöntä ja naurettavaa. Pakanauskonnoissa on kertomuksia, joissa jumalat ilmestyvät ihmisen hahmossa, tai syntyvät luonnollisen syntymän kautta, mutta sellaiset tarut eivät kuuluneet alkuperäiseen kristinuskoon unitarismina tunnetun tutkimuksen linjan mukaan.1

Ajatus, jonka mukaan Jeesus olisi ihmiseksi tullut Jumala, on unitarismin mukaan omaksuttu pakanauskonnoista, ei Raamatusta. Katolinen kirkko on tuonut seurakunnan sisälle monia muitakin pakanallisia oppeja ja uskomuksia, joista kolmiyhteisen jumalan oppi ja Jeesuksen Jumalaksi väittäminen ovat yksi muiden joukossa. Kaikki Raamatun pyhät ovat pitäneet tämän unitaristisen tulkinnan mukaan Jeesusta pelkkänä ihmisenä, joka syntyi äidistään Mariasta ja korotettiin kuolemansa jälkeen enkelien ja ihmisten yläpuolella olevaksi herraksi. Jeesus on Jumalan ainoa poika ja korotettu muuta luomakuntaa ylemmäksi kuolleistanousemisen ja taivaaseenastumisen jälkeen, mutta hän ei olisi ollut olemassa Jumalan tykönä taivaassa ennen syntymistään ihmiseksi äidistään Mariasta. Sen, että "Jumala lähetti poikansa maailmaan" (Joh. 3:17) ja että "Jeesus on lähtenyt isästä ja tullut maailmaan" (Joh. 16:28) tulkitaan unitarismissa viittaavan Jeesuksen jumalalliseen syntytapaan ja Jumalan suunnitelmaan, jonka mukaan kristus oli isän mielessä jo ennen maailman perustamista; se ei tarkoittaisi Jeesuksen pre-eksistenssiä eli persoonallista edeltä olemista Jumalan tykönä taivaassa jo ennen kuin maailma oli perustettu (Joh. 17:5).

Olen kirjoittanut neitseestä syntymisestä myöhemmin pari kirjoitusta, jotka toivon sinun lukevan: "Neitseestä syntyminen: tarua vai totta?" ja "Mitä meidän tulee pitää totena, jotta voisimme pelastua?". Jumalan seurakunnassa voivat samalla paikkakunnalla kokoontua yhteen toivottavasti monella eri tavalla näihin asioihin uskovat veljet. Jumala ei tahdo, että kristuksen ruumis hajotetaan puolueiksi ja lahkoiksi sen vuoksi, että ymmärrämme näitä asioita eri tavalla. Maailmalla on seurakuntia, joissa samassa yhteydessä osa uskoo Jeesuksen olleen isän tykönä ennen maailman luomista ja osa pitää häntä pelkästään ihmisenä, joka sai alkunsa äitinsä Marian kohdussa. Osa uskoo Jeesuksen siinneen pyhästä hengestä ja syntyneen neitsyestä, mutta osa pitää sitä opetusta katolisena väärennöksenä ja virhetulkintana. Näiden asioiden oikealla ymmärtämisellä ei ole vaikutusta pelastukseen ainakaan sillä tavalla, että apostolien aikana olisi täytynyt uskoa Jeesuksen olleen isän tykönä ennen maailman luomista ja syntyneen neitsyestä. Näistä asioista ei mainita sanallakaan Apostolien teoissa, joissa apostolit julistivat evankeliumia ja rukoilivat Herraa, meidän taivaallista isäämme. (Apt 2:12-42; 4:24-31; 10:34-48; 17:2-3, 22-31) Sieluja pelastui sellaisen Jumalan sanan kautta, jossa ei puhuttu näistä asioista yhtään mitään.

Olen kirjoittanut tästä aiheesta lisää ja julkaissut tutkimukseni tuloksia näillä sivuilla. Tällä sivulla olevat kaikki selitykset eivät edusta enää välttämättä täysin sitä näkemystä, johon olen myöhemmin tarkemman tutkimuksen perusteella päätynyt. Olen siitä asiasta kuitenkin pysyvästi varma, että Raamattu ei opeta Jumalan olevan kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Jeesus kristus edustaa isäänsä Jumalaa täysillä valtuuksilla ja se on syy, miksi häntä ja joitakin enkeleitä kutsutaan Raamatussa nimellä Jahve ja Elohim, Herra ja Jumala, ja Jahve Tsavaot eli Herra Sebaot. Niin kuin tässä nimessä esiintyvät Jumalan lähettämät enkelit eivät ole itse Herra Jumala Kaikkivaltias, niin ei myöskään herra Jeesus kristus ole itse Herra Jumala Kaikkivaltias, vaikka hänestä sitä nimeä olisi joissakin Raamatun kohdissa käytetty. Jeesus ja enkelit edustavat meidän taivaallista isäämme Jumalaa kaikissa niissä kohdissa, joissa heitä on kutsuttu näillä Jumalan nimillä (arvonimillä ja titteleillä). Meillä on silti vain yksi ainoa iankaikkinen luomaton kaikkivaltias kaiken luoja, joka on meidän taivaallinen isämme ja Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä. Isä yksin on se Jahve ja Elohim, Herra ja Jumala, joka on korkein Jumala ja kaiken luoja. (Joh 5:44, 17:3; 20:17; 1Kor 8.4-6; Efe 4.4-6; Ilm 4:8-11; Mark 12:28-34; 5Moos 4:39, 6:4-9; Jes 42:1-8; Apt 4:24-31; 17:22-31; jne.) Jeesus kristus on hänen poikansa, mutta ei isä, joka on yksin kaikivaltias Jumala, herra ja Jumala omalle pojalleen (Psa 110:1, 5), Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä Efe 1:3; Ilm 3:12). [Tämä kappale on lisätty 28.8.2016]

Israelin uskontunnustuksesta ja Jumalan sanasta muuallakin Vanhassa testamentissa voidaan päätellä, että isän Jumalan yksi nimi on "Jahve". (5. Moos. 6:4; 2. Moos. 6: 3; 15:3.) Jeesus on tämän Jahven poika, mutta ei itse Isä Jahve. Se, että poika käyttää isänsä nimeä, ei tee häntä vielä yhdeksi ja samaksi kuin mitä isä on. Isän ja pojan yhteys Jeesuksen todistuksessa tarkoitti sitä, että Jumala on Jeesuksen isä, sillä hän oli siinnyt pyhästä hengestä, eikä ollut isänsä sukulinjaa myöten Adamin jälkeläinen. (Joh. 10:29-30; 2Sam 7:8-17; J es 11:1, 10; Luuk 3:23-38; 1Moos 3:15 vaimon eli Marian sukulinjan mukaan Jeesus on Daavidin jälkeläinen, mutta isän puolesta hän on Jumalan poika, ei Daavidin jälkeläinen; Ilm 1:5, 17-18; 2:8; 22:12-16) Jeesus ei siis tarkoittanut hänen ja isän yhteydellä tässä nimenomaisessa kohdassa sitä, mitä kolmiyhteisen jumalan opissa ja sen eri versioissa väitetään hänen tarkoittaneen. Asiayhteydestä irrotettujen jakeiden perusteella ei pitäisi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja muodostaa "raamatullista oppia" niiden avulla.

Isä ja poika ovat vielä taivaassa toisistaan erillään, joten oppi, jonka mukaan "Jeesus on isä", on virheellinen tulkinta Raamatusta. Ilmestyskirjassa on kuvaus valtaistuimella istuvasta isästä ja karitsasta, joka kuvaa kristusta. (Ilm. 4-5.) Valtaistuimella istuva isä antaa karitsalle kirjakäärön, jonka hän on arvollinen avaamaan. Vaikka tämän jälkeen sanotaan, että kaikki luodut ylistävät sekä Jumalaa että karitsaa, eivät nämä kaksi ole silti yksi ja sama, eivätkä edes vallassa samanarvoiset. Paavalin mukaan itse poikakin on alistettu Jumalan valtaan, mikä kertoo selvästi sen, että isä ja poika eivät ole yhtä suuria vallassa, ja että he ovat eri persoonia. (1. Kor. 15:24-28.) Klassinen kolminaisuusoppi ja oppi, jonka mukaan "Jeesus on isä", osoittautuvat Raamatun valossa molemmat vääriksi. (Ks. vielä ne kohdat, joissa Jeesus istuu isän oikealla puolella taivaissa, Efe 1:20; Kol 3:1; Hebr 1:3; 8:1.)

Jumalan pyhän hengen väittäminen itsenäisesti ajattelevaksi, tahtovaksi, tuntevaksi ja toimivaksi persoonaksi on myös virheellinen. Huomaa, että kun Ilmestyskirjassa ylistetään Jeesusta ja isää Jumalaa, niin pyhästä hengestä ei puhuta mitään. (Ilm. 5) Jos pyhä henki olisi Jumalan kolmas persoona ja ansaitsisi saman kunnian, kirkkauden, vallan ja voiman kuin isä ja poika, niin toki hänet mainittaisiin tällaisissa tärkeissä Raamatun kohdissa? Mutta jos Raamattu vaikenee pyhästä hengestä eikä kuvaa häntä itsenäisenä persoonana, niin meidän ei tule sellaista muille opettaa ja vaatia muita uskomaan näitä väitteitä todeksi, tai muuten "joudut helvettiin" tai sinut erotetaan pyhien yhteydestä. Olen kirjoittanut tästä aiheesta syksyllä 2013 blogissani.

Kun Isä ja poika esiintyvät Psalmissa 110:1, niin silloin isästä käytetään nimeä Jahve ja Pojasta arvonimeä tai yleisnimeä adoni (minun herrani).

Psalmit:
110:1 Daavidin virsi. Jahve (Isä) sanoi minun herralleni (adoni, viittaa Jeesukseen): "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi."

Tässä on herraa tarkoittava sana adon muodossa adoni, jota on käytetty Vanhassa testamentissa vain ihmisistä ja enkeleistä, ei koskaan Jumalasta. Jos Jeesus olisi isän kaltainen Jumala, niin hänestä olisi käytetty muotoa "adonai", niin kuin aina muualla Vanhassa testamentissa. Tämäkin kohta todistaa sen puolesta, että kristus Jeesus ei ole samanlainen Jumala kuin isä on, ja niin kuin kolminaisuusopissa väitetään. (ks. Adam Pastor, Adoni Messiah)

Jesaja näyttää puhuvan Pojasta kuitenkin siten, että käyttää hänestä nimityksiä Elohim (Jumalat) ja Jahve.

Jesaja:
40:3 Huutavan ääni kuuluu: "Valmistakaa Jahvelle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Elohimillemme.

Lienee kiistatonta, että tämä ennustus koskee messiasta Jeesusta. (Luuk. 1:13-17) Hänestä käytetään nimiä Jahve ja Elohim, tai sitten tällä tarkoitetaan sitä, että tuleva messias on ilmoittava meille Jumalan ja kirkastava hänet. (Mar 1:1-15; Joh. 1:18; 17:1, 4, 26.) Vastaavia kohtia, joissa messiaasta käytetään näitä nimiä, on lukuisia Vanhan testamentin kirjoituksissa. Kun niitä verrataan Uuden testamentin teksteihin, niin voidaan päätellä Jeesuksesta käytettävän Jahven nimeä ja häntä sanottavan Elohimiksi, Jumalaksi. (Jes 40:1-11; 42:1-8; 53:1-12; vrt. Mar 1:1-15; Luuk 4:17-22; Apt 13:47; Hebr 10:5; 1Kor 15:1-11; Luuk 24:25-30, 44-49; Joh 1:1-3,14,49; 3:16-17; 5:43; 10:33-38; 12:28,29; 16:28; 17:1-8,24-26; 20:17; Fil 2:5-11; Jes 9:5,6; 1Joh 4:13-15; Matt 3:17; 17:5; 6:6-9 ja Sak 14:1-5, vrt. Apt 1:9-11.) Tämä tarkoittanee kuitenkin sitä, että Jeesus ilmoittaa ja kirkastaa meille isän, ja että hän puhuu ja toimii Jumalan kaikella arvovallalla, niin kuin enkelit tekivät Vanhassa testamentissa.

Myös enkeleitä on kutsuttu Vanhassa testamentissa "jumalaksi" ja käytetty heistä nimeä "Jahve". (Tuom. 13:22; 1. Moos. 32:30 = Hoos. 12:5; 2. Moos. 13:21 "herra" = 2. Moos. 14:19 "enkeli"; ks. 2. Moos. 3:1-14) "Jahve" tarkoittaa Vanhassa testamentissa kerran Jerusalemin kaupunkia: " Niinä päivinä Juuda pelastetaan, ja Jerusalem asuu turvassa, ja tämä on se nimi, jolla sitä kutsutaan: 'Jahve, meidän vanhurskautemme.'" (Jer. 33:16) Tämä on esikuvallista puhetta, jossa puhutaan "uudesta Jerusalemista", jolla tarkoitetaan taivaassa kirjoitettujen pyhien joukkoa. Valittujen ja pyhien nimet ovat kirjoitettuna taivaissa ja he ovat pylväitä Jumalan temppelissä. (Luuk 10:20; Ilm 3:12) Koska uuden Jerusalemin temppeli on herra Jumala, kaikkivaltias, ja karitsa (Ilm 21:22), niin valitut ja pyhät ovat pylväinä tässä temppelissä: me olemme kristuksessa Jeesuksessa, meidän herrassamme, ja hän on meissä. Kun taivaallinen Jerusalem sitten laskeutuu taivaasta Jumalan tyköä uuden maan päälle, tarkoittaa se sitä, että valitut ja pyhät laskeutuvat sinne yläilmoista, jonne ovat kokoontuneet ottamaan vastaan Herraa Jeesusta, joka on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita (1Tess. 4:13-17).

Yhden kerran sanaa "jumala" (elohim) on käytetty Mooseksesta, kun hän sai olla "jumalana" Aaronille (2. Moos. 4:16). Tässä on esikuvallinen ilmoitus isän ja pojan välisestä suhteesta. Mooses kuvaa Jumalaa ja Aaron ylimmäistä pappia. Aaron on vanhan liiton Jumalan kansan ylimmäinen pappi, mutta Jeesus on uuden liiton ylimmäinen pappi. Aaron on se, joka puhui vanhassa liitossa Jumalan (Mooseksen) sanan, mutta Jumala puhuu uudessa liitossa poikansa Jeesuksen suun kautta. Analogia eli vastaavuus on aukoton ja todistaa osaltaan isän ja pojan välistä valtasuhdetta.

Raamatusta nähdään, että isä Jumala on luonut yksin taivaan ja maan ja meren ja mitä niissä on olemassa. Jeesus ei ole ollut luomassa isän kanssa tätä nykyistä maailmaa. Kun luet luomiskertomuksen alkua, niin et näe siellä elävää persoonaa Jeesusta. Jumala luo siellä kaiken sanallaan, jossa on eläväksi tekevä voima. Samasta asiasta kertovat myös kohdat Psa 33:6-9; Snl 3:19. Snl 8:12-30 kertoo Jumalan viisaudesta, jonka kautta Jumala on luonut taivaat ja maan ja kaiken, mitä on. Vaikka Jumalan viisaus on tässä personoitu, niin kyse ei ole Jeesuksesta, vaan Jumalan viisaudesta. Samalla tavalla on personoitu viha, rakkaus, synti ja Jumalan sana, mutta nekin ovat asbtraktioita (Jaak 1:20; 1Kor 13; Room 7:17, 20; Jes 55:11) Kun kaikki Raamatun kohdat luetaan ja ymmärretään oikein, niin on selvää, että isä on yksin luonut kaiken, mitä nykyisessä maailmassa on (2Moos 20:11; Jes 42:1-9; Apt 4:24-31; 17:22-31; Ilm 4:11; 14:7).

Lue nuo viitteenä olevat kohdat, niin saat lisää ymmärrystä. Apostolit eivät sanoneet Jeesusta luojaksi, kun julistivat evankeliumia tai rukoilivat. Jeesuksen kristuksen ilmestyksessä (Ilm 1:1) vain isää ylistetään ja kunnioitetaan taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevien luojana. Tämän tosiasian pitäisi herättää Jumalan lapset ajattelemaan sitä, että meitä on huijattu ja petetty jo liki 2000 vuoden ajan, ja saatu meidät luulemaan, että Jeesus on ollut luomassa nykyistä maailmaa isänsä kanssa. Tämä on kuitenkin pöyristyttävä valhe, jonka valheen isä on tuonut sisälle seurakuntaan, Babylonian mysteeriuskontoa mukailemalla.

Kolossalaiskirjeessä ei sanota sitä, että Jeesus olisi luonut taivaan ja maan ja meren ja veden elävät ja taivaan linnut ja maan eläimet ja puut ja kasvit ja auringon ja tähdet ja kaiken, mitä tässä maailmassa on. Siinä puhutaan rajallisessa merkityksessä kaiken luomisesta. Se, mitä Jumala on luonut poikansa kautta ja pojalleen, ovat valtaistuimia tai voimia tai hallitsijoita tai valtiaita. Niitä tarvitaan uuden liiton Jumalan seurakunnan eli kristuksen ruumiin hallitsemiseen ja kaitsemiseen. Näillä voidaan tarkoittaa myös kaikkia pelastuvia ihmisiä, jotka tehdään eläviksi Jumalan sanojen kautta, jotka isä puhuu kristuksen kautta hänen tulemuksessaan (Joh 5:17-30; joh 14:9-11). Riippumatta siitä, missä asemassa ihminen on elänyt tai elää maan päällä, on hän uutena ihmisenä Jumalan pojalle Jeesukselle alamainen. (Lue tarkempi selitys tästä)

Jakeissa 1Kor 8:4, 6 sanotaan selvästi, että meillä on vain yksi Jumala, joka on isä. Herra Jeesus kristus ei ole siis Jumala tämänkään kohdan perusteella, eikä Jumala ole kolmiyhteinen, niin kuin katolisessa eli yleisessä uskonnossa väitetään katolisen kirkon laatiman uskontunnustuksen mukaan. Paavali puhuu tässä asiayhteydessään siitä, onko epäjumalille uhratun lihan syönti luvallista kristityille vai ei. Hän ei viittaa tässä sanallakaan tämän vanhan maailman luomiseen. Kaikki ruoat, mitä on, ovat isän Jumalan luomia ja säännöt niiden syömisestä on annettu Jumalan seurakunnalle hänen poikansa Jeesuksen kautta. Voit lukea tarkemman selityksen täältä.

Osa Uuden testamentin kohdista viittaa selvästi vain isään, kun puhutaan luojasta, jossa, johon ja jonka kautta kaikki on luotu (Jumala on luonut kaiken sanallaan ja sanansa kautta ja viisaudellaan (1Moos 1-2; Psa 33:6-9; Snl 3:19; Jer 10:12; 50:15). (Joh. 1:3-5; Room. 11:36; Hebr. 1:10 = Psa 102:26-27, heprealaiskirje ei kumoa alkuperäistä sanan ilmoitusta, jonka mukaan isä on luonut taivaat ja maan ja kaiken tässä maailmassa olevan, mutta poika pysyy ikuisesti ylimmäisenä pappina, koska ei kuole enää koskaan Hebr 7:25; Apt 4:24-31; 14:15; 17:22-31; Ilm. 4:11; 14:7) Siitä huolimatta osaa näistä kohdista on pidetty tukena näkemykselle, jonka mukaan Jeesus olisi ollut luomakunnan alussa mukana luomassa tätä maailmaa.

Katso vielä ne kohdat, joissa Jeesus ja apostolit sanovat isää taivaan ja maan luojaksi; jos kristus olisi ollut mukana luomassa tätä maailmaa, niin eikö se olisi sanottu myös näissä kohdissa? (Psa 12:7; 119:130; Matt. 11:25; Luuk. 10:21) Nyt se, että sanotaan pojan olleen mukana luomassa tätä nykyistä maailmaa, aiheuttaa pelkästään hämmennystä lukijan mielessä, koska niin moni selvä Raamatun kohta on tätä väitettä vastaan. Kyse on siis selvästi virheellisestä tulkinnasta ja harhaopista, josta on hyvä sanoutua irti.

Kolmiyhteisen jumalan oppi on saanut kristinuskon kuulostamaan järjettömältä epäuskoisten ihmisten korvissa, eikä vain heidän, sillä kristittyjenkin on mahdotonta selittää sitä järjellisesti ja muodostaa aukoton oppi "kolmiyhteisestä jumalasta". Kovasti sitä on yritetty tehdä, mutta parhaimmatkin sanan opettajat ovat joutuneet tunnustamaan sen, että tätä oppia ei voida järjellisesti tyhjentävällä tavalla selittää. "Se pitää vain uskoa!" Tämän hataran uskon perusteeksi etsitään sitten kuumeisesti asiayhteydestään irrotettuja ja siten myös väärin tulkittuja Raamatun jakeita. Tuloksena on ollut sekava ja mutkikas kokoelma selityksiä, jotka ovat päätyneet sanakirjoihin ja kommentaareihin, mikä on lisännyt opin suosiota kristikunnassa. Kun on vaadittu kolmiyhteisen jumalan opin tunnustamista Raamatun ilmoittamaksi totuudeksi ja uhattu ikuisella helvetin tulella tai seurakunnasta erottamisella niitä, jotka eivät siihen usko, ja on haukuttu eri tavalla uskovia harhaoppisiksi, niin ei ole ihme, että vain harvat kristityt ovat rohjenneet tutkia aihetta tarkemmin ja kajota opin sisältämiin ristiriitaisuuksiin ja Raamatun virheellisiin tulkintoihin.

Sen sijaan, että useimpien kristittyjen opetus Jumalasta olisi selvä ja looginen, muistuttaa se enemmän antiikin pakanauskontojen jumaltarujen monimutkaisia kuvauksia jumalista ja heidän välisistään perhesuhteista. Jotta emme eksyisi pois Raamatun totuudesta, tulee meidän puhua isästä ja pojasta ja pyhästä hengestä samalla tavalla ja samassa merkityksessä kuin on tehty Raamatussa. Silloin voisimme sanoa esimerkiksi näin:

Raamatun mukaan Isä lähetti ainoan (kreik. monogenes: ainosyntyinen) poikansa maailmaan, että maailma pelastuisi hänen kauttansa. (Joh 3:15-21; 12:47.) Jeesus syntyi äidistään Miriamista (latinaksi Mariasta). (Matt 1:18-25.) Jeesus on se "vaimon siemen" (jälkeläinen), joka "oli polkeva rikki käärmeen pään". (1. Moos. 3:15; Gal 4:4; Gal 3-4) Jeesus on Jumalan ainoa poika, koska hän on ainoa laatuaan. Kukaan muu ei ole sovittanut syntejämme. Kukaan muu ei ole noussut ylös kuolleista vanhurskauttamisemme tähden. Jumala ei ole korottanut ketään muuta kaiken pääksi seurakunnalle ja kaikkien luotujen herraksi, jopa enkeleitä ylemmäksi. Jeesus on ainoa laatuaan ja siksi Jumalan ainoa poika.

Jeesus, Jumalan poika, eli synnittömän elämän ja kuoli ristillä viattomana Jumalan uhrikaritsana syntisten puolesta vähän yli 30-vuoden ikäisenä. (Luuk 3:23ss.; Joh 1:29; 1Kor 5:7; Kol 1:15-23) Hän nousi ylös kuolleista kolme yötä ja kolme päivää hautaamisensa jälkeen, niin kuin oli ennustanut. (Matt 12:40; 28:1ss.) Isä Jumala herätti hänet ylös kuolleista, niin kuin on kirjoitettu: isä pelasti poikansa kuolemasta herättämällä hänet ylös kuolleista. (Apt 2:24ss.; Room 10:8-10; Hebr 5:7; 13:20-21.) Jeesus otettiin ylös taivaaseen opetuslasten katsellessa, ja hän katosi pilvien taakse. (Apt 1:9-11.) Totisesti, Jumala on herättänyt tämän Jeesuksen, ja on tehnyt hänet herraksi ja kristukseksi. (Apt. 2:12-36) Kristus istuu nyt isän Jumalan oikealla puolella taivaissa. (Kol 3:1.)

isä Jumala on korottanut Jumalan pojan korkeammalle kaikkea hallitusta, valtaa, voimaa ja herrautta tässä maailmassa ja tulevassa maailmanajassa. (Efe 1:20-23; 1Piet 3:22.) isä Jumala on lähettänyt opetuslapsille pyhän hengen, jota Jeesus on häneltä pyytänyt eli rukoillut. (Joh 14:14-28; 15:26,27.) Pyhä henki ottaa kristuksen omasta ja julistaa sen, mitä kuulee. Pyhä henki kirkastaa meille kristusta. (Joh 16:13-16.)

Jeesus kristus on ilmestyvä toistamiseen ilman syntiä, tällä kertaa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. (Hebr 9:28; 2Tim 4:1.) isä Jumala on alistava kaiken kristuksen valtaan, mutta itse poika on oleva alistettu isän valtaan. (1Kor 15:28.) Enkelit, vanhimmat ja pyhät ylistävät ja palvovat taivaan valtaistuimen edessä isää Jumalaa ja kristusta Jeesusta, jota kuvataan Ilmestyskirjassa karitsaksi, ikään kuin teurastetuksi. (Ilm 5:6-14; vrt. 1Kor 5:7; Joh 1:29. Ilm 7:9-17; Fil 2:9-11.)

Vaikka isä ja poika ja pyhä henki esiintyvät Raamatussa usein samassa yhteydessä, niin niiden kohtien perusteella ei ole lupa laatia yli kirjoitusten meneviä tulkintoja, jotka kumoavat selvän Jumalan sanan opetuksen. Sen mukaan isä on yksin totinen Jumala ja ainoa valtias ja viisas. (Mar 12:29; Joh 17:3; Room 16:25-27; Jda 1:24-25). Vaikka profeetat, Jeesus ja apostolit tunsivat isän ja pojan ja pyhän hengen, eivät he laatineet kolmiyhteisen jumalan oppia vaan sanoivat isän yksin olevan ainoa Jumala. Jos tahdomme noudattaa Jeesuksen ja Jumalan sanojen ohjeita, niin emme tunnusta totuudeksi katolisen eli yleisen uskon mukaista tunnustusta kolmiyhteisestä jumalasta.

Kaikki mitä pojalla on, on isältä saatua

Jeesuksella ei ole mitään, mitä hän ei olisi saanut isältään Jumalalta. Jo pelkästään tämän tosiasian perusteella on täysin selvää, että Jeesus ei ole isän vertainen Jumala. Jumala ei tarvitse keneltäkään yhtään mitään, mutta Jeesus ei voi mitään itsestänsä tehdä vaan tekee ainoastaan sen, mitä kuulee isältä (Joh 5:17-30). Jeesus ei voinut edes pelastaa itseään kuolemasta, sillä isän täytyi herättää hänet ylös kuolleista: muuten Jeesus olisi kuollut iankaikkisen kuoleman (Hebr 5:7).

Laitan tähän vielä luettelona asioita, joiden perusteella Jeesus ei ole isän vertainen Jumala.

  • Jeesus on ihminen sen lisäksi että on Jumalan Poika. Isä Jumala ei ole ihminen. Koska Jeesus on ihminen, on hän persoona ja elävä olento, joka on saanut alkunsa ihmisenä Marian kohdussa. Isä Jumala ei ole saanut alkuaan ihmisenä, koska ei ole ihminen vaan on Jumala. Isää Jumalaa ei tulisi myöskään kutsua "persoonaksi" tai "olennoksi", koska näitä nimityksiä käytetään vain luoduista olennoista, ja ne soveltuvat myös Jumalan Poikaan, joka on ihminen, syntynyt naisesta eli hän on se luvattu vaimon siemen, josta profeetat ovat ennustaneet. (1Ms 3:15; 12:3; Gal 3-4)
  • Jeesus on Kristus, mutta Isä Jumala ei ole Kristus, koska Kristus on "Jumalan voideltu", mutta ei Jumala itse. Jumala on voidellut Jeesuksen Pyhällä Hengellä enemmän kuin veljiään, niin että Jeesus on Jumalan kansan ylimmäinen pappi, ja se profeetta, josta Mooses oli ennustanut, ja Israelin ja koko maailman kuningas. Vanhassa testamentissa oli tapana voidella öljyllä ylimmäinen pappi, Jumalan profeetta ja kuningas. He olivat siten esikuvia Kristuksesta, jonka Jumala oli voiteleva oman kansansa ylimmäiseksi papiksi, profeetaksi ja kuninkaaksi, joka on hallitseva kaikkia kansoja ja oleva kuningasten kuningas ja herrojen herra. Isä Jumala ei ole ylimmäinen pappi eikä profeetta eikä Kristus.
  • Jumala on tehnyt Jeesuksen Kristukseksi ja Herraksi (Apt 2:36), mutta Isää Jumalaa ei ole kukaan tehnyt Kristukseksi ja Herraksi, sillä hän on Jumala.
  • Jeesuksesta käytetään Raamatussa useimmiten nimityksiä Jumalan Poika, Kristus, Herra, Ihmisen Poika ja ihminen. Kun Jumala ja Jeesus mainitaan samassa kohdassa, tarkoittaa sana "Jumala" aina Isää, ei koskaan Poikaa. Jeesusta sanotaan niissä kohdissa Kristukseksi, Herraksi tai Jumalan Pojaksi. Esimerkiksi näin: "… niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa." (1. Kor. 8:6)
  • Raamatussa ja etenkin Uudessa testamentissa erotetaan jatkuvasti toisistaan "Jumala" ja "Herra Jeesus Kristus", kun näistä kahdesta puhutaan samassa asiayhteydessä, ja on täysin selvää, että Jumalalla tarkoitetaan silloin vain "Isää", ei koskaan "Poikaa".
  • Jeesus on kuollut ristillä ja Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista. Isä Jumala ei ole kuollut eikä hän voi kuolla, koska on Jumala eikä ihminen, eikä Jumala ole noussut ylös kuolleista, koska hän ei ole kuollut eikä voi kuolla.
  • Isä Jumala on antanut kaiken vallan Pojalleen Jeesukselle, mutta Isälle ei kukaan anna valtaa, sillä hänellä on se valta itsellään luonnostaan sen perusteella, että hän on Jumala.
  • Jeesus on saanut kaiken Isältään Jumalalta: elämän, vallan, vallan antaa syntejä anteeksi, vallan tuomita eläviä ja kuolleita, jne. Jumala ei ole saanut keneltäkään yhtään mitään, sillä hän ei tarvitse keneltäkään yhtään mitään, koska hänellä on muutenkin jo kaikki, sillä hän on Jumala, joka itse antaa muille elämän, hengen ja kaiken (Apt. 17:24ss.).
  • Jumala on puhunut ja "luonut maailman" Poikansa kautta (Hebr 1:1-3), niin että myös luomisessa Jumala on ylempi Poikaa, ja siksi Paavali julistaakin Jumalan luoneen kaiken, mutta Jeesusta hän kuvaa mieheksi, jonka kautta Jumala on tuomitseva maailman, koska on herättänyt hänet ylös kuolleista (Apt 17:24-32).
  • Rukoukset kohdistetaan Isälle Jumalalle hänen poikansa Jeesuksen nimessä, ei Pojalle (Matt 6:6,9; Joh. 14:13; 15:16; 16:23,24; Apt 4:24-31).
  • Jumalalla ei ole Isää, mutta Jeesuksella on Isä, "Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä" (Joh. 20:17; Efe 1:3).
  • Jeesusta ei kutsuta Raamatussa kertaakaan selvästi Jumalaksi, sellaiseksi kuin vain Isä Jumala on. Kaikki kohdat, joissa Jeesusta kutsutaan Jumalaksi, kuvaavat Jeesusta Isästä erilliseksi jumalaksi, jonka voidaan nähdä olevan vallassa alempi kuin Isä. Kun Raamatussa puhutaan Jumalasta ja kaiken olevaisen luojasta käyttämällä hänestä yleisnimeä "Jumala", niin silloin tarkoitetaan poikkeuksetta Isää Jumalaa, ei Jeesusta, Jumalan Poikaa.
  • Jeesuksesta käytetään Raamatussa nimityksiä Kristus, Jumalan Poika, Ihmisen Poika, Herra ja ihminen, mutta Isästä Jumalasta ei koskaan käytetä näistä muuta kuin sanaa "Herra", joka on yhteinen Isälle ja Pojalle, koska Jumala on Poikansa Herraksi tehnyt ja antanut hänelle kaiken vallan luotuihin nähden. Jeesus on siis kaikkivaltias suhteessa luotuihin olentoihin, mutta ei suhteessa isään, joka on Jeesuksen Kristuksen pää ja hänen Jumalansa, ja siten ainoa valtias. (esim. 1. Kor. 11:3; 2. Kor 6:18; 1Tim. 6:13-16; Jda 1:24-25; Ilm. 19:6)
  • Jeesus on alamainen Isälle, mutta Isä ei ole alamainen kenellekään. Jeesus on alamainen Isälle vielä sen jälkeen, kun kuolleet ovat nousseet ylös eikä vain nyt, kun hän istuu Isän oikealla puolella taivaissa. (1. Kor. 15:27-28) Isän oikealla puolella istuminen on kuvaus hierarkiasta. Jumala on antanut käytännössä kaiken hallitusvallan Pojalleen, mutta valtaistuimen puolesta Isä on Poikaa ylempi, niin kuin farao oli Joosefia ylempi (tämä on esikuva Jumalan ja Jeesuksen välisestä valtasuhteesta, 1. Moos. 41:39-41).

Kuten huomaat, on Raamatun kuvaus Jeesuksesta täysin erilainen kuin ne katoliset tarut, joita koko kristikunta on langennut uskomaan. Jumala kutsuu omaa kansaansa näinä viimeisinä aikoina ulos suuresta Babylonista, kolmiyhteisen jumalan oppiin perustuvasta katolisesta eli yleisestä uskonnosta. Siihen kuuluvat kaikki, jotka tunnustavat uskoaan kolmiyhteiseen jumalaan. Se ei riitä portosta ulos lähtemiseen, että hylätään joitakin katolisen kirkon harhaoppeja, mutta jäädään kiinni suurimpaan ja pahimpaan, kolmiyhteisen jumalan oppiin, jossa tehdään Jeesuksesta suurin syntinen sitä kautta, että korotetaan hänet Jumalan vertaiseksi, vaikka hän on Jumalan poikanakin pelkkä ihminen, siitä huolimatta, että Jumala on alistanut kaiken tämän ihmisen kristuksen Jeesuksen valtaan tulevassa maailmassa. Babylonian sekasotkusta voidaan erota vain sydämessä: sanoutumalla irti kolmiyhteisen jumalan opista. Siitä ei voida sanoutua irti lähtemällä pois uskovien yhteydestä. He kyllä erottavat sitten aikanaan jokaisen Jumalan lapsen keskuudestaan niin kuin pahan, kun kerromme heille totuuden, sen iankaikkisen evankeliumin, joka on muuttumaton ja jota profeetat, Jeesus ja apostolit ovat julistaneet, ja jota nyt keskitaivaalla lentävä enkeli julistaa kaikille kansoille ja kielille ja suvuille ja kansanheimoille. On tullut aika jättää portto ja suuri Babylon. Kuule, mitä henki seurakunnalle sanoo, ja lähde siitä ulos, veljeni ja sisareni herrassa Jeesuksessa kristuksessa.

Muutamia käännösvirheitä

Roomalaiskirje:
9:5 heidän ovat isät, ja heistä on kristus lihan puolesta. Hän, joka on yli kaiken, Jumala, olkoon ylistetty iankaikkisesti, amen! (Huomaa, että välimerkkien sijoitus eri kohtaan muuttaa lauseen merkityksen!)

1.Timoteuksen kirje:
3:16 Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen.

Tiituksen kirje:
2:11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
2:12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
2:13 odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalamme kirkkautta ja Vapahtajamme kristuksen Jeesuksen ilmestymistä, (huom. käännösvirhe vuoden 1938 kirkkoraamatussa!)
2:14 hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.

Lue lisää käännösivirheistä ja virheellisistä tulkinnoista:

Kuka antoi lain Moosekselle: enkeli vai Jeesus?

Jeesus kristus ei antanut lakia Moosekselle Siinailla vaan sen tekivät Jumalan enkelit ja erityisesti se yksi enkeli, jonka kanssa Mooses puhui kasvoista kasvoihin (5Moos 34:10, 2Moos 24:9-31:18 jne.). Stefanus vahvistaa, että Mooses puhui enkelin kanssa erämaassa ja välitti lain Israelin kansalle (Apt 7:20-45). Myös heprealaiskirjeen kirjoittaja vahvistaa, että laki on annettu enkelien kautta Moosekselle, joka sitten välitti lain Israelin kansalle (Hebr 2:2). Ja Paavali (Gal 3:19-20). Johannes asetti vastakkain Mooseksen ja Jeesuksen: Mooseksen kautta on tullut laki ja armo ja totuus ovat tulleet kristuksen Jeesuksen kautta. (Joh 1:17) Tällaista vastakkain asettelua ei voitaisi tehdä, jos myös laki olisi annettu Jeesuksen kautta.

Vanhassa testamentissa on muitakin enkeleitä kuin se, joka puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin, ja näitä enkeleitä kutsutaan nimillä "jahve" ja "elohim", "herra" ja "jumala".

  • 1Moos 11:5, 6, 8, 9 "jahve" (herra) on enkeli, vaikka sitä ei suoraan sanota.
  • 1Moos 17:1-22 "jahve" (herra) on enkeli, jota kutsutaan myös nimellä "elohim" (jumala), ja joka kohoa ylös taivaaseen puhuttuaan Aabrahamille Jumalan sanat. "Herra" (jahve ja eel shaddai ja elohim) ilmestyi Aabrahamille monta kertaa, mutta kaikesta päätellen jokaisella kerralla oli kyseessä Jahven (herran) enkeli, joka puhui hänelle (ks. 1Moos 22:11-18).
  • 1Moos 18:1-33 kolme miestä, joista yhtä kutsutaan nimellä "jahve" (herra), ovat enkeleitä, niin kuin seuraava luku kertoo kahden heistä enkeleitä olevan, 1Moos 19:1ss. Se kolmas, jota kutsutaan nimellä "jahve" (herra) on enkeliruhtinas, ylienkeli, mahdollisesti arkkienkeli Mikael tai Gabriel (Dan 10:13, 21; 12:1; 8:16; 10:5-11:1).
  • 1Moos 32:30 (31) Jaakobin kanssa paininut "elohim" on enkeli, minkä vahvistaa Hoosea 12:5.
  • 1Moos 28:13-22 Jaakobille unessa ilmestynyt "jahve" on sama enkeli, joka ilmestyi myöhemmin Moosekselle (2Moos 3:1-15), sillä hän sanoo nimekseen saman nimen "sinun isäsi Aabrahamin ja Iisakin Jumala", mutta Moosekselle hän oli lisäksi "Jaakobin Jumala", koska Jaakob oli tuolloin jo kuollut kauan aikaa sitten. Jaakob kutsuu tätä enkeliä Jumala kaikkivaltiaaksi ("eel shaddai") jakeessa 1Moos 48:3.
  • 2Moos 3:2-15 "jahve" ja "elohim" (herra ja jumala) on enkeli, mikä käy ilmi suoraan näistä jakeista ja Uudesta testamentista Apt 7:20-45, Gal 3:19-20 ja Hebr 2:2 sekä Joh 1:17, jossa Johannes asettaa lain välittäjän Mooseksen ja uuden liiton välimiehen kristuksen Jeesuksen toistensa vastakohdiksi, niin että laki ei ole voinut tulla Jeesuksen kautta.
  • 2Moos 13:21 "jahve" (herra) on enkeli, mikä käy ilmi jakeesta 2Moos 14:19 ja 23:20-23.
  • 2Moos 24:10, 12 "elohim ja jahve" (jumala ja herra) on enkeli, joka puhui Moosekselle tästä tapauksesta eteenpäin Siinain vuorella ja antoi hänelle lain, jonka Mooses sitten välitti Israelin kansalle viemällä heille ne lain taulut, jotka sai enkeliltä.
  • Tuom 6:14, 23 "jahve" (herra) on enkeli, mikä käy ilmi samasta luvusta moneen eri otteeseen (jj. 11,12, 20, 21, 22).
  • Tuom 13:22 "elohim" on enkeli, mikä käy ilmi samasta luvusta moneen eri otteeseen (jj. 3, 13, 15, 16, 17, 18,19, 21).
  • Hes 3:11 olento, joka antaa Hesekielille "adonaj jahven" (herra Herran) sanat vietäväksi juutalaisille, on enkeli siitä huolimatta, että hän puhuu "herran Herran" eli Jumalan sanoja.

Niin kuin näistä Raamatun kohdista näemme, on Jumalan lähettämällä enkelillä täydet Jumalan valtuudet esiintyä hänen nimellään ja puhua Jumalan sanaa. Jos nyt olisi niin, että Moosekselle lain antanut enkeli olisi ollut pre-eksistenttinen Jeesus kristus, ja perusteluna siihen käytettäisiin sitä, että koska sana "välittäjä, välimies" ("mesiites", μεσίτης) tarkoittaa Uudessa testamentissa muissa kohdissa kuin Galatalaiskirjeessä (3:19, 20) aina kristusta (1Tim 2:5; Hebr 8:6; 9:15; 12:24), niin eikö silloin pitäisi myös uskoa se, että joka kerta kun Raamatussa esiintyy sana "enkeli", on kyse Jeesuksesta kristuksesta, jos hänestä edes kerran sitä nimeä käytetään? On kuitenkin aivan varmaa, että sana "enkeli" tarkoittaa lähes aina Jumalan lähettämää henkiolentoa, mutta joskus se tarkoittaa myös Jumalan lähettämää ihmistä tai jopa herraa Jeesusta kristusta.

Huomaat tästä, miten vaarallista on muodostaa oppi yhden sanan ja sen esiintymisen perusteella Raamatussa. Jos tämä olisi oikea tapa tulkita Raamattua, niin silloin jokainen Raamatun "herra" ja "kuningas" olisi Jeesus kristus, mutta vain järjetön ihminen väittäisi sellaista.

Ketä sitten "Jahven enkelit" Vanhassa testamentissa kussakin kohdassa tarkoittavat? Tulkintaan vaikuttaa helposti lukijan ja tutkijan ennalta omaksuma näkemys siitä, onko Jeesus pre-eksistenttinen Jumala tai Jumalan Poika vai ei. Trinitaarit näkevät joissakin edellä luetelluissa kohdissa kristuksen, mutta muut näkevät siellä vain Jahven enkeleitä tai sitten he jättävät kantansa avoimeksi, koska asiaa ei ole kaikissa kohdissa riittävän selvästi sanottu. Vaikka kyseessä olisi Jeesus kristus, niin hän on silti eri kuin Jahve eli isä Jumala, koska häntä kutsutaan "Jumalan enkeliksi". Jumala (isä) on eri kuin enkeli, jonka hän on lähettänyt.

On siis varmaa, että näissä kohdissa "Jahven enkeli" ei tarkoita itseään Jahvea eli Herraa Jumalaa, koska niissä puhutaan nimenomaan Jumalan lähettämistä enkeleistä, ei itsestään Jahvesta. Raamatussa on lisäksi sanottu monta kertaa, että "kukaan ei ole nähnyt Jumalaa" eikä voi nähdä häntä kuolematta siihen paikkaan (Joh 1:18; 1Tim 6:16; 1Joh 4:12; 2Moos 33:20), joten on varmaa, että Jumala ei ole ilmestynyt kenellekään ihmisille muuten kuin lähettämänsä enkelin tai poikansa Jeesuksen kristuksen kautta, jossa isä Jumala asui (Joh 14:9-11), ja jonka kuva Jeesus on (Hebr 1:1-3; 2Kor 4:4).

Samalla tavalla voidaan ajatella Jeesuksesta, että hän ei ole itse Herra Jumala, joka hänet on lähettänyt, vaan hän on tämän Jumalan Poika, Jahven poika, vaikka hänestä käytetään joissakin Vanhan testamentin kohdissa samoja nimiä kuin isästä Jumalasta (Jahve ja elohim). Mutta niin kuin olemme tästä selityksestä nähneet, voidaan nimiä "jahve ja elohim" käyttää myös enkeleistä, joten pelkkä Jumalan nimi ei tee olennosta vielä Jumalaa, sellaista kuin isä yksin on, totinen Jumala (Joh 17:3).

Sana "välittäjä" (välimies) voi tarkoittaa ja tarkoittaakin ketä tahansa välittäjää. Sanakirjojen laatijat ja Raamatun opettajat sanovat Mooseksen olleen välittäjä, koska hän välitti Jumalan lain Israelin lapsille (Thayer's, Novum 4, s. 35, Novum 5, s.513) ja niin tekevät Raamatun useimmat kommentaarit (Matthew Henry's Concise Commentary, Pulpit Commentary, Gill's Exposition of the Entire Bible, Jamieson-Fausset-Brown Bible Commentary, Ellicott's Commentary for English Readers, Benson Commentary, Cambridge Bible for Schools and Colleges, jne.). Vain muutama kommentaari näkee tässä (Gal 3:19-20) kristuksen Mooseksen sijaan välittäjänä.

Paavalin täytyy tarkoittaa Galatalaiskirjeessä Moosesta, koska Johannes asettaa Mooseksen lain antajana ja kristuksen armon ja totuuden tuojana vastakkain (Joh. 1:17). Tällaista vastakkain asettelua ei voitaisi tehdä, jos laki, armo ja totuus olisivat kaikki tulleet Jeesuksen kautta.

Stefanus ja heprealaiskirjeen kirjoittaja puhuvat enkeleistä monikossa: Israel sai lain enkelien kautta ja Mooseksen välityksellä (Apt 7:53; Hebr 2:2). Tämä ei sovi teoriaan, jonka mukaan Mooses olisi saanut lain yhden enkelin kautta, joka oli pre-eksistenttinen kristus.

Hepralaiskirje asettaa kristuksen ja Mooseksen vastakkain samoin kuin Johannes. Kristus on uuden liiton välimiehenä parempi kuin Mooses, joka oli vanhan liiton välittäjä (Hebr 8:4-6) Vastakkain ovat myös vanha ja uusi liitto (Hebr 9:15; 12:24). Jos Jeesus olisi molempien liittojen välimies, niin tällaista vastakkain asettelua ei tarvittaisi.

Jeesuksen edeltäoleminen ja osuus maailman luomisessa ja Jeesuksen kaksiluonto-oppi

Tässä on lyhyesti se, millä tavalla kristityt ovat tähän asti uskoneet (eri tulkintoja):

  • Jeesuksen alkuperä ja ikä ja jumalallinen tai inhimillinen olemus
    • Jeesus on ollut aina olemassa isän poikana. Hänellä ei ole alkua eikä loppua. Hän on iankaikkinen samalla tavalla kuin Isä.
    • Jeesus on syntynyt esikoisena ennen maailman perustamista. Hänellä on alku, jota ennen häntä ei ollut olemassa. Jeesuksella ei ole loppua, sillä hän elää iankaikkisesti.
    • Jeesus oli pelkkä ihminen maan päällä, eikä häntä ole ollut olemassa ennen sitä, kun hän syntyi äidistään Mariasta.
  • Jeesuksen aika maan päällä ihmisenä ymmärretään näin:
    • Jeesus ei ollut taivaassa ihmisenä ollessaan: hän oli pelkästään maan päällä ihmisenä.
    • Jeesus oli yhtä aikaa taivaassa Jumalana ja maan päällä ihmisenä.
    • Jeesus oli yhtä aikaa ihminen ja Jumala ollessaan maan päällä. Sitä ei sanota, oliko hän maan päällä eläessään läsnä myös taivaassa vai ei.
  • Jeesuksen osuus luomisessa
    • Jeesus oli mukana luomistyössä yhdessä isän kanssa.
    • Jeesus ei ollut olemassa ennen kuin syntyi äidistään Mariasta, eikä hän voinut siten olla mukana luomistyössä.

Sivun lopussa on tästä aiheesta linkkejä muihin kirjoituksiin.

Aihetta on hyvä ehkä tarkastella miettimällä ensin sitä, miten Vanhan testamentin isät ja profeetat uskoivat? Pitivätkö he tulevaa messiasta Jumalana? Uskoivatko, että hän oli olemassa jo heidän päivinään? Kohtasivatko he messiaan ja puhuivat hänen kanssaan? Vai odottivatko he häntä saapuvaksi tulevina aikoina ja korkeintaan näkivät uskossa hänet edeltä, niin kuin on tyypillistä Jumalan ilmoituksen ja ilmestysten suhteen? (ks. Hebr. 10:39-11:40)

Kun tutkimme aihetta puolueettomasti ja ilman ennakkoasenteita (sikäli kuin se on mahdollista), on meidän vaikea nähdä profeettojen uskoneen siihen, että messias oli olemassa jo heidän päivinään, tai että hän olisi ilmestynyt heille persoonallisesti ja osoittanut olevansa "Jumala". Kaikki profeetat ja patriarkat olivat monoteisteja ja uskoivat yhteen Jumalaan, isään, joka on kaiken olevaisen luoja ja Israelin isä. Pyhää henkeä ei pidetty "Jumalan kolmantena persoonana" ja "poikaa" eli Jeesusta ei ajateltu olemassa olevana "Jumalana" vaan "tulevana messiaana". Näin ollen ja koska koko Vanha testamentti vaikenee pojan edeltä-olemisesta (kun asia oikein ymmärretään), olisi meidän etsittävä Johanneksen evankeliumin ja hänen kirjeidensä tulkintoihin muita selityksiä kuin on perinteisesti katolisten isien keksimänä annettu. Kovin harva tunnustava kristitty on edes miettinyt sitä, että kolmiyhteisen jumalan opin ja sen kristologian kuten Jeesuksen kaksiluonto-opin taustat ovat puhtaasti katoliset. Näitä opinkappaleita ei ole muotoiltu apostolien aikana vaan paljon heidän jälkeensä.

Hämmennystä voi aiheuttaa myös se seikka, että muut evankeliumit Johannesta lukuun ottamatta vaikenevat kokonaan Jeesuksen oletetusta pre-eksistenssistä. Kun tarkan tekstianalyysin mukaan myös koko muu Raamattu vaikenee tästä asiasta, onkin syytä miettiä, pitäisikö Johannesta tulkita muiden kirjoitusten tueksi sen sijaan, että tulkitaan muita kirjoituksia katolisten isien Johannes-tulkinnan tueksi?

Tätä asiaa on itse asiassa pohdittu ja tutkittu läpi koko kristikunnan historian. Tunnettuja aiheen tutkijoita ovat Paul of Samosata (200-275 CE), Photinus (300-376 CE), Adam Shepherd (1500-1570) Michael Servetus (1511-1553), puolalainen kastaja (anabaptisti), John Biddle (1615-1662) ja jotkut 1800-luvun anti-trinitaariset oppineet Yhdysvalloissa, Britanniassa, Saksassa ja viime aikoina myös Cambridgessä.

Maurice Wiles kiteyttää osuvalla tavalla sen, mikä on ollut pienen uskovien vähemmistön vakaumus viime aikoina:

Kristillisessä traditiossa on luettu Uutta testamenttia pitkään myöhempien uskontunnustusten valossa... puheilla Jeesuksesta Jumalan poikana oli hyvin toisenlainen painotus ensimmäisellä vuosisadalla kuin Nikeassa vuonna 325 [ja sen jälkeen]. Puheet Jeesuksen pre-eksitenssistä pyhissä kirjoituksissa tulisi useimmissa tapauksissa ymmärtää Tooran analogiana, jonka tarkoitus on tuoda ilmi Jumalan iankaikkinen suunnitelma, jonka hän saattaa loppuun, kuin edeltä olevana henkilönä.

Jumalan luonto ja iankaikkinen rangaistus

Ehkä väärimmän kuvan Jumalan luonnosta antaa oppi ikuisesta kärsimyksestä helvetin tulessa. Se on saanut alkunsa muinaisessa Babyloniassa, josta se levisi Egyptiin ja kreikkalaiseen mytologiaan. Lopulta myös osa juutalaisista ja katolinen kirkko omaksui sen, niin että sitä pidetään nykyään lähes kaikkialla kristikunnassa Jumalan sanan ilmoittamana totuutena. Usko piinahelvetin todellisuuteen on niin vankka, että vain hyvin harvat kristityt osaavat kyseenalaistaa sen asian vaatimalla riittävällä vakavuudella.

Oppi piinahelvetistä perustuu oletukseen, jonka mukaan Jumala on tehnyt ihmisistä (ja enkeleistä) ikuisuusolentoja, joita edes hän ei voi surmata ja tuhota, niin että he lakkaavat olemasta. Tämä on kuitenkin mielestäni virhetulkinta, jonka vääräksi todistaminen vaatisi enemmän palstatilaa kuin olen tähän kohtaan valmis uhraamaan. Tärkeämpää on ymmärtää se, että Jumalan alkuperäisten sanojen mukaan synnin palkka on kuolema ja ruumiin maatuminen, katoaminen. Luomiskertomuksessa ja koko Vanhassa testamentissa ei mainita mitään muuta rangaistusta syntisille kuin tämä. Niinpä mitään muuta rangaistusta ei pitäisi Uudestakaan testamentista löytyä. Käytännössä ainoat raamatulliset perustelut klassiselle piinahelvetille löytyvät kuitenkin sieltä. Kyse täytyy olla virhetulkinnoista ja väärin ymmärtämisestä tai sitten jotkut apostolit olivat todellakin eriä mieltä Jumalan kanssa ja keskenään tässä asiassa.

Piinahelvetin oikeellisuutta on perusteltu kirkon historian aikana monin eri tavoin. On esimerkiksi väitetty, että Jumala ei tuomitse ketään helvettiin vaan sinne joutuvat tuomitsevat itse itsensä. Jumala ei myöskään ketään helvetissä kiduta, sillä hän ei ole itse siellä läsnä. Piinan aiheuttaja on ihmisessä itsessään: sovittamattomat synnit ja ihmisen pahuus piinaavat häntä. Tällaiset perustelut ovat kuitenkin virheellisiä ja turhia, sillä Jumalan olisi täytynyt tahtoa tuomittujen ikuista kitumista, jos hän olisi sellaisen rangaistuksen synnistä säätänyt. Jumala olisi nimittäin itse rangaistuksen säätäjä, toimeenpanija ja myös sen ylläpitäjä. Helvetissä olevat ihmiset eläisivät iankaikkisesti ja kärsisivät tuskaa; koska iankaikkinen elämä on mahdollista vain siten, että Jumala ei ota ihmisiltä pois elämänhenkeä, joka pitää heidät elossa, olisi Jumala ikuisen rangaistuksen ylläpitäjä, ja tahtoisi tuomittujen ihmisten kärsivän ikuisesti. Tämä antaa Jumalasta hirviömäisen kuvan, minkä vuoksi monet eivät voi uskoa häneen, eikä ihme. Kristityt ovat ehkä suurin syy siihen, miksi maailma ei usko Jeesukseen ja Jumalaan, meidän isäämme.

Jos Jumala rakastaisi todella kaikkia luomiaan ihmisiä, niin hän olisi luonut katoavia ihmisiä ja säätänyt heille lievemmän rangaistuksen suhteellisen lyhyen ajan kestävästä synnistä kuin päättymättömän piinahelvetin. Onkin ihmeellistä, että valtaosa Jumalaan rakkautena uskovista kristityistä pitää ikuista piinahelvettiä oikeudenmukaisena ja oikeamielisenä rangaistuksena jopa niin suurella varmuudella, että eivät vaivaudu tutkimaan muita tulkintoja pintaa syvemmältä. On paljon helpompaa tuomita eri tavalla uskovat harhaoppisiksi ja vedota kirkon (seurakunnan) vuosituhantiseen perintöön ja oman uskovien ryhmän arvostettuihin opettajiin. Mutta mitä jos kirkko (seurakunta) ja he ovat olleet väärässä? Miten Jumala suhtautuu niihin ihmisiin, jotka antavat väärän kuvan hänestä ja hänen langettamistaan tuomioista?

Jumalan luontoon kuuluvat Raamatun kirjoitusten mukaan yhtä lailla viha ja rakkaus syntisiä ja jumalattomia ihmisiä kohtaan. Nämä eivät sulje toisiaan pois, kun asia ymmärretään oikealla tavalla. Jumalan rakkaus ei ole jokin tunne vaan se on tekoja ja tahtoa. Jumalalla on hyvä tahto kaikkia ihmisiä kohtaan ja hän tekee voitavansa saadakseen pahat ihmiset kääntymään pois pahuudestaan. Jos he eivät kuitenkaan käänny, niin Jumalan viha pysyy heidän yllään ja heitä kohtaa lopulta ankara tuomio, jossa ei ole armoa eikä sääliä.

Se, miten Jumala rankaisee jumalattomia ja syntisiä, on Raamatun mukaan kuolema, ei ikuinen piinahelvetti. Jumala on rangaissut ihmisiä aiemminkin kuolemalla ja hän on käskenyt Israelia surmaamaan sen viholliset ja omankin kansan syntiset. Jumala surmaa ennustusten mukaan ihmisiä vielä kristuksen tulemuksessa ja senkin jälkeen, joten kyse ei ole vain Vanhan testamentin ilmoituksesta. Itse asiassa lopullinen ja peruuttamaton rangaistus syntisille on päättymätön ja ikuinen kuolema, josta ei ole enää ylösnousemusta. Tämä "toinen kuolema" kohtaa ylösnousemuksen ja viimeisen tuomion jälkeen niitä, jotka eivät saa elää iankaikkisesti. Aihe on kuitenkin niin laaja, että jätän sen käsittelyn tässä yhteydessä tähän.

Jumalan rakkauden suurin osoitus on Raamatun mukaan siinä, että kristus on kuollut syntisten puolesta ja sovittanut meidät isän Jumalan kanssa. Me emme ansaitse iankaikkista elämää, koska olemme tehneet syntiä. Anteeksiantamusta ei voida ansaita. Anteeksiantamus on kiinni yksin hänestä, joka antaa anteeksi tai ei anna anteeksi. Se, että Jumala antaa meille anteeksi meidän syntimme, on todistus Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Isän ei tarvitsisi antaa meille anteeksi, mutta koska hän rakastaa meitä ja tahtoo meidän parastamme, on hän armollinen meitä kohtaan, ja antaa meille synnit anteeksi, jos emme vain jää elämään synnissä siitä kerran vapauduttuamme.

Kristinuskon sovitusoppi on ainutlaatuinen maailmassa. Sovituksen idea on siinä, että ellei joku syytön kärsi rangaistusta syyllisten puolesta, joutuvat syylliset kärsimään itse rangaistuksen pahoista teoistaan. On monia uskontoja, joissa ihmiset uhraavat jumalalle tai jumalille, jotta nämä leppyisivät vihastaan ja antaisivat synnit anteeksi. Raamatun mukaan Jumala ei vaadi ihmisiltä (enää) uhreja, sillä hän on antanut ainoan poikansa Jeesuksen kristuksen kuolla uhrina meidän edestämme. Näin ollen Jumala on sovittanut meidät itsensä kanssa poikansa uhrin kautta ja uhraaminen on käynyt tarpeettomaksi. Riittää, että uskomme Jeesuksen uhriin meidän edestämme, ja saamme synnit anteeksi kristuksen tuoman sovituksen perusteella.

Jumala on pitkämielinen ja kärsivällinen, niin että ei surmaa heti syntiä tekevää ihmistä, kun tämä lankeaa syntiin ja joutuu pahan valtaan. Jumala antaa jumalattomille ja syntisille ihmisille paljon aikaa mielenmuutokseen ja syntien hylkäämiseen. Jos jumalaton ei kuitenkaan lopulta käänny pois jumalattomuudestaan, rankaisee Jumala häntä kuolemalla ja vielä "toisella kuolemalla" viimeisen tuomion jälkeen, josta ei ole enää ylösnousemusta eikä mahdollisuutta ikuiseen elämään. Syntisten ja jumalattomien ihmisten surmaaminen ja lopullinen tuho on se tapa, jolla Jumala poistaa synnin ja pahuuden tulevasta maailmasta.

Kun ymmärrämme tämän asian, niin voimme uskoa Jumalaan, joka on rakkaus. Ikuiseen piinahelvettiin uskovan on vaikeaa perustella muille sitä, miten Jumala voisi olla rakkaus, jos hän olisi luonut ihmiset ikuisuusolennoiksi, jotka kärsivät päättymätöntä tuskaa ja vaivaa helvetin tulessa, joka on Jumalan säätämä, toimeenpanema ja ylläpitämä rangaistus, niin kuin edellä on osoitettu. Mutta jotta en antaisi liian yksipuolista kuvaa Jumalasta pelkkänä rakkautena, on lukijan syytä muistaa se ankara tuomio, joka kohtaa hänen vihollisiaan, ja pitää mielessään myös ne kohdat Raamatussa, joissa Jumala on surmannut jumalattomia ihmisiä ja käskenyt Israelin surmata heitä. Näin välitämme Jumalasta oikean kuvan kuulijoillemme sen mukaan, mitä hänestä on Raamattuun kirjoitettu.

Viitteet

[1] Socinolaisuus on 1500-luvulla syntynyt suuntaus, jonka kristologiassa (kristusta koskevassa opissa) uskotaan tällä tavalla. Socinolainen tulkinta on samanlainen kuin unitarismissa. Sen kannalla ovat nykyään mm. Christadelphian seurakunnat ja Ronald Weinland Church of God seurakunnasta (ks. Ronald Weinland, God's Final Wittness). Huomaa, että Jeesuksen sanat eivät ole kielitieteellisen tutkimuksen perusteella samat kuin enkelillä jakeessa 2. Moos. 3:14 (vrt. Joh. 8:24, 28, 58.): katso bibleg.infon ja Rolf Furulin vastaus.

[2] Jahven nimi oli siinä enkelissä, joka johdatti Israelia erämaassa. (2. Moos 23:21) Jaakob paini enkelin kanssa, ei Jumalan kanssa. (1. Moos 32:24-32, Hoos. 12:5.) Jotkut ovat pitäneet mahdollisena myös sitä, että se enkeli, joka puhui Moosekselle, oli Jeesus kristus, joka on ollut olemassa jo ennen maailman perustamista Jumalan poikana isän tykönä. (Joh 1:1-14; 16:28; 17:1-5.) Tämä on melko varmasti väärä tulkinta, sillä Mooses ei saanut lakia Jumalan pojan Jeesuksen vaan enkelin kautta. (Joh 1:17; Gal 3:19; Apt 7:38, 53) Apostolit pitivät lain antanutta enkeliä eri henkilönä kuin Jeesusta Jumalan poikaa.

Luettavaa

Sivun alkuun