Tekikö Jeesus ihmeitä ihmisenä vai Jumalana?

Julkaissut Petteri Haipola  •  6.8.2016  • 

Jeesus syntyi ihmislapseksi hänestä annettujen profetioiden mukaan (1Moos 3:15; 5Moos 18:15-18; 2Sam 7:8-1; Psa 45; Jes 9:5-6; 11:1-10; 53; Matt 1 ja Luuk 1:26-37). Jeesus-poika kasvoi viisaudessa ja Jumalan armossa niin kuin kuka tahansa ihmislapsi, mutta hänellä oli jo poikana aivan erityinen kyky ymmärtää kirjoituksia. (Luuk 2) Jeesus aloitti julkisen toimintansa noin 30-vuoden ikäisenä ja kuoli ristillä noin 33-vuotiaana. (Luuk 3)

Jeesus ei tiennyt ihmisenä sitä, milloin oli tuleva toistamiseen maailmaan. (Matt 24:36) Jeesus ei ole siis kaikkitietävä Jumala. Koska Jeesus on ihminen, ei hän voinut tehdä ihmeitä muuten kuin Jumalan hengen voimalla. (Matt 12:28) Jos hän olisi halunnut välttää ristinkuoleman, olisi se ollut mahdollista vain siten, että hän olisi pyytänyt isäänsä lähettämään enemmän kuin 12 legioonaa enkeleitä vapauttamaan hänet vangitsijoidensa käsistä. (Matt 26:53-54)

Jeesus antoi voimallisista teoistaan ja ihmeistään aina kunnian isälleen Jumalalle jopa siinä määrin, että sanoi isänsä tekevän ne teot, jotka hän teki, ja sanovan ne sanat, jotka hän sanoi. (Joh 14:9-11) Kun Nikodeemus jutteli Jeesuksen kanssa, niin hän tunnusti Jumalan olevan kristuksen kanssa, koska tämä teki voimallisia tekoja. (Joh 3:1-13) Nikodeemus ei tarkoittanut sanoillaan sitä, että Jeesus oli Jumala. Hän sanoi, että Jumala oli Jeesuksen kanssa, ja hänen tekonsa olivat siitä todistuksena. Jumala vaikutti ne teot, joita Jeesus ihmisenä teki.

Jeesus ei tehnyt voimallisia tekoja ja ihmeitä "jumaluudestaan käsin", niin kuin eräs harhaan mennyt väärin opettaa. Hän toimi ihmisenä ja Jumala vaikutti henkensä kautta hänessä ne teot, jotka hän teki ja ne sanat, jotka hän sanoi. Jeesus sanoi, että joka uskoo häneen, on tekevä suurempia (tai enemmän) tekoja kuin hän teki. (Joh 12:42-50; 14:9-11) Niinpä Jeesuksen tekemät ihmeet eivät ole todistus siitä, että hän on Jumala vaan ne ovat Jeesuksen omienkin sanojen mukaan todistus siitä, että isä asui hänessä (ja asuu yhä vielä).

Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat sanovat, että Jeesus oli kaikkitietävä Jumala myös ihmisenä maan päällä vaeltaessaan. "Hän tiesi kaikki" ja erityisesti sen, mitä ihmisessä on. (Joh 2:23-25) Näimme edellä sen, että Jeesus ei tiennyt ihmisenä sitä, milloin oli tuleva takaisin maailmaan (Matt 24:36), eikä hän voinut tehdä voimallisia tekoja muuten kuin Jumalan hengen voimalla isänsä vaikutuksesta. (Matt 12:28; Joh 14:9-11) Niinpä sekin tulkinta on virheellinen, jonka mukaan Jeesus olisi tiennyt ihmisenä "kaiken". Johannes käyttää tässä sanaa "kaikki" rajallisessa merkityksessä, niin kuin moni muukin Raamatun kirjoittaja sitä siinä merkityksessä on käyttänyt.

Johannes puhuu asiayhteydessä siitä, että Jeesus ei tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi "kaiken" sen, mitä ihmisessä on. Jeesus oli profeetta, joka tunsi ihmisten sydänten salaisuudet sitä kautta, että hänen isänsä Jumala paljasti ne hänelle henkensä kautta niin kuin muillekin profeetoille. (Joh 4:16-19) Jeesus tiesi, että monet uskoivat häneen pelkästään ihmeiden eli "Jumalan tekojen" vuoksi (Joh 6:29ed.), eivätkä he pysyisi uskollisina hänelle. Sen vuoksi hän ei uskonut itseään niille juutalaisille, joista Johannes asiayhteydessä puhui (Jeesus ei paljastanut heille sitä, että hän on se kristus, jota he odottivat). (Joh 2:23-25)

Kuka tahansa Jumalan lapsi voi paljastaa samanlaisia salaisuuksia ihmisten elämästä kuin Jeesus paljasti, jos Jumalan pyhä henki vaikuttaa hänessä sen. (1Kor 14:23-25) Tästä on Raamatussa monia esimerkkejä, niin kuin myös ihmeistä, joita Jumala on tehnyt palvelijoidensa kautta, herättäessään jopa kuolleita heidän kauttaan. (1kun 17.17-23; 2Kun 4:36; Apt 10:36-42; 20:9-12) Niinpä ne ihmeet, joita Jeesus teki, eivät ole todiste hänen jumaluudestaan. Ne todistavat siitä, että Jumala vaikutti hänen kauttaan voimallisia tekoja ja ihmeitä. Yhdessä Jeesuksen todistuksen (hänen sanojensa) kanssa nämä ihmeet todistavat siitä, että hän on se kristus, jonka Jumala on luvannut tulevan kansansa keskuuteen ja pakanain valkeudeksi vanhan liiton kirjoituksissa. (Luuk 24:44-49)

Uskossaan harhaan joutuneet sekoittavat toisiinsa Jumalan ja kristuksen. Nämä kaksi on erotettu Raamatussa hyvin tarkasti toisistaan jokaisessa kohdassa, jossa heistä molemmista puhutaan yhtä aikaa. Vain isää sanotaan silloin Jumalaksi ja hänen poikaansa kristukseksi tai Jumalan pojaksi. (1Kor 11:3; 3:23; Luuk 9:20; 23:35; Hebr 3:3-6; 5:7; 13:20-21; jne.) Raamatun mukaan kristus ei ole Jumala, mutta Jumala asui kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa kristuksen uhrin kautta. (2Kor 5:18-21; Kol 1:14-23) Näissä kohdissa painotetaan sitä, että kristus on kärsinyt ihmisenä liharuumiissaan kuoleman ja Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista ruumiillisena olentona, ei vain henkenä. (Room 5:10-21; 1Kor 15; 1Tim 2:3-7; Hebr 1-13)

Katso myös se, miten apostolit rukoilivat isää ja puhuivat näistä kolmesta yhtä aikaa: isästä ja pojasta ja pyhästä hengestä. (Apt 4:24-31) Katso myös, miten he julistivat evankeliumia. (Apt 10:34-48; 17:2-3, 22-31) Apostolien teoissa ei ole yhtään kohtaa, jossa olisi sanottu Jeesusta jumalaksi, joka on luonut tämän maailman yhdessä isänsä kanssa, tai että pyhä henki olisi itsenäinen persoona. Sen sijaan isää Jumalaa sanotaan ainoaksi Jumalaksi ja luojaksi, Jeesus kuvataan Jumalan kuolleista herättämäksi mieheksi, jolle Jumala on antanut vallan tuomita eläviä ja kuolleita, koska on korottanut hänet kristukseksi ja herraksi (Apt 2:12-38), ja pyhä henki kuvataan Jumalan henkenä, joka vaikuttaa apostoleissa ja jolla hengellä Jumala täyttää heitä tai kastaa heidät (Luuk 2:27; Apt 1:4-8; 2:1-11, 4:24-31; 8:12-24; 10:34-48; 11:28, 13:52; 16:5-7; 19:1-9, 21:4)

Sivun alkuun