Olisiko Jeesus voinut langeta syntiin?

Julkaissut Petteri Haipola  •  21.8.2016  • 

Monet kolmiyhteiseen jumalaan ja Jeesuksen isän kaltaiseen jumaluuteen uskovat ihmiset sanovat, että Jeesus ei olisi voinut langeta syntiin, koska hän on joko Jumala ihmisen ruumiissa tai sitten hänen jumalallinen luontonsa teki lankeamisen mahdottomaksi. He jakavat Kristuksen kahtia inhimilliseen luontoon ja jumalalliseen luontoon vuonna 451 muotoillun Kristuksen kaksiluonto-opin mukaan. Raamatussa ei tunneta sitä opetusta lainkaan. Se on puhtaasti Raamatun ulkopuolinen katolisten isien keksimä opetus, jota nimeltään kristityt teologit ovat sitten vuosien saatossa kehittäneet eteenpäin.

Kristuksen kaksiluonto-oppi kehitettiin selittämään katolista mysteeriä, jonka mukaan Jeesus on yhtä aikaa ihminen ja Jumala olematta ihmisenä eri olento kuin Jumala. Sanalla "luonto" on peitetty se tosiasia, että Jeesuksen pitäisi olla kaksi eri persoonaa ja olevaista, jos hän olisi ihminen ja Jumala yhtä aikaa sillä tavalla kuin kolmiyhteisen jumalan opissa väitetään hänen olevan: luomaton iankaikkinen kaikkivaltias luoja ja ihminen samanaikaisesti. Tuollaisen väite on sisäisesti ristiriitainen ja järjetön eikä sille löydy Raamatusta käytännössä mitään tukea. Sitä perustellaan virheellisen Raamatun tulkinnan ja käännösvirheiden avulla.

Jeesuksella on ihmisenä eri tietoisuus kuin hänen isällään Jumalalla. Jeesus on eri "minä olen" kuin hänen isänsä, joka on myös "minä olen". Jeesuksella on ihmisenä oma tahto, ajatukset, mieli, tunteet, tieto ja muistot, jotka ovat eri kuin Jumalalla, hänen isällään. Jeesus on siten kokonaan eri olevainen kuin hänen isänsä. Jeesus kristus on ihminen, mutta hänen isänsä on Jumala, josta kristus on saanut alkunsa ja elämän sekä kaiken, mitä hänellä on. (Hebr 2:10-11; Joh 5:17-30)

Jeesuksella on vain yksi tietoisuus eikä häntä ole jaettu Raamatussa kahteen osaan. Jeesus kristus on se yksi herra, josta apostoli Paavali todisti. (Efe 4:4-6; 1Kor 6:4-6) Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä on yksin ainoa Jumala, luomaton kaikkivaltias luoja, ja hän on myös meidän taivaallinen isämme. (5Moos 4:35, 39; 5:6-156:4-9; Mark 12:28-34; Joh 17:3; Apt 4:24-31; 17:22-31; Room 16:25-27; 1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; 1Piet 5:10-11; Jda 4:8-11) Herraa Jeesusta kristusta ei ole jaettu Raamatussa kahteen osaan niin kuin Kristuksen kaksiluonto-opissa on tehty. Hän on Jumalan poikanakin vain ihminen, jonka isä on korottanut kaikkien luotujen herraksi. (Luuk 1:35; Apt 2:36; Efe 1:20; Hebr 2:5; 1Piet 3:22)

Jeesus oli ihmisenä kaikessa kiusattu niin kuin mekin. (Hebr 2:11-18; 4:15) Jumalaa ei voi kukaan kiusata, sillä hän ei ole kenenkään kiusattavissa. (Jaak 1:13) Jeesus olisi voinut langeta ihmisenä syntiin, mutta kiitos Jumalalle: hän ei koskaan langennut! Jeesus kelpaa Jumalalle synnittömänä ja viattomana uhrikaritsana juuri sen vuoksi, että hän ei tehnyt koskaan syntiä. (Jes 53; Fil 2:8; Hebr 5:1-11; 6-10; 1Piet 2:22; 3:18-20) Jos Jeesus olisi tehnyt syntiä, niin Jumala ei olisi herättänyt häntä ylös kuolleista eikä olisi tehnyt hänestä iankaikkisen elämän aikaansaajaa Jumalan valituille lapsille. Kaikki ihmiset olisivat siinä tapauksessa kadotetut Jeesus kristus mukaan luettuna. (1Kor 15:1-28)

Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat voivat sanoa, että Jeesus ei tehnyt syntiä sen vuoksi, että hän on Jumala ihmisen ruumiissa tai sitten hänen jumalallinen luontonsa esti ja estää häntä syntiä tekemästä vielä tulevassa maailman ajassa ja ikuisesti. Jos Jeesus olisi ollut kykenevä tekemään syntiä, niin hän olisi kykenevä tekemään sitä vielä taivaassa ja tulevassa iankaikkisessa Jumalan valtakunnassa. He (trinitaarit) eivät huomaa tässä sitä, että jos kerran Jeesus olisi kykenevä tekemään syntiä vielä ylösnousemuksen jälkeen, niin silloin myös kaikki muut ihmiset olisivat siihen kykeneviä. Mitään iankaikkista elämää ei heidän teoriansa mukaan voisi olla, koska kaikki valitut voisivat langeta tulevaisuudessa syntiin ja varmasti myös lankeaisivat. Jos ainoa tapa varjeltua syntiin lankeamiselta olisi olla ihminen ja Jumala yhtä aikaa, niin silloin myös kaikista Jumalan lapsista tulisi samalla tavalla Jumala kuin Jeesus on. Sitäkö he tarkoittavat sanoillaan?

Pietari puhuu toisen kirjeensä alussa "jumalallisesta luonnosta", josta valitut tulevat osalliseksi Jumalan vaikutuksesta ja hänen armostaan, niin että he eivät lankea koskaan. (2Piet 1:1-11) Tässä kuvattu "jumalallinen luonto" on kuitenkin eri asia kuin Kristuksen kaksiluonto-opissa selitetty Kristuksen kahtia jako. Me tulemme tästä jumalallisesta luonnosta osalliseksi pyhityksen kautta ja mitä pidemmälle olemme pyhityksessä edenneet (1Piet 1-2), sitä enemmän me muistutamme kristusta sisäisen ihmisemme puolesta ja muutumme kohti täydellistä synnittömyyttä. (2Kor 3:16) Saavutamme sen vasta silloin, kun näemme kristuksen kasvoista kasvoihin sellaisena kuin hän on. (1Joh 3:2) Meistä tulee silloin täydellisesti herran Jeesuksen kaltaisia, niin että emme lankea enää koskaan syntiä tekemään.

Se, että me emme lankea enää ylösnousemuksen jälkeen syntiä tekemään, ei tarkoita sitä, että me emme pystyisi syntiä ikinä tekemään. Synnin tekeminen on silloin edelleen mahdollista, mutta Jumalan edeltätietämisen mukaan kukaan ei sen jälkeen enää syntiin lankea. Meistä ei tarvitse tulla Jumala, jotta me emme tekisi koskaan syntiä, sillä myös luodut olennot voivat olla kokonaan syntiä tekemättä. Tästä ovat esimerkkinä ne Jumalan enkelit, joiden ei ole sanottu langenneen syntiin, eivätkä he Raamatun kirjoitusten mukaan lankea tulevaisuudessakaan: sitä ei ole ainakaan kerrottu, että he lankeaisivat. Heille täytyy lankeamisen olla samalla tavalla mahdollista kuin saatanalle ja hänen kanssaan langenneille enkeleille, mutta jostakin syystä he eivät koskaan lankea. He eivät ole silti yksi ja ainoa Jumala, eivätkä hänen vertaisiaan.

Raamatussa ei ole kerrottu sitä, mihin perustuu se seikka, että valitut Jumalan lapset eivät lankea enää ylösnousemuksen jälkeen syntiä tekemään. Minun mielipiteeni on se, että pelastuneet ihmiset ovat oppineet kerralla läksynsä. Kun me olemme nähneet maan päällä sen pahuuden, joka täällä rehottaa ja mitä se saa aikaan (eikä vähiten itse tekemiemme syntien vuoksi), niin emme tahdo ikuisuudessa enää syntiä tehdä, vaikka se olisi meille edelleen mahdollista ainakin teoriassa. Koska olemme tahdoltamme rajoitetusti vapaita olentoja niin kuin Herran enkelit, on lankeaminen vähintään teoriassa aina mahdollista. Jumala tietää kuitenkin sen, että me olemme oppineet kurituksen kautta täysin kuuliaisiksi, niin että emme enää koskaan lankea.

Monet tulkitsevat Raamattua väärin ja luulevat, että me emme muista ylösnousemuksen jälkeen mitään entisestä elämästämme maan päällä, koska Jumala pyyhkii meidän muistimme tyhjäksi. (Ilm 21:1-8; Jes 65.17-19) Tämä on valitettavan väärä tulkinta. Me tuomitsemme ensin ylösnousemuksen jälkeen maan päällä eläviä ihmisiä ja enkeleitä, kun hallitsemme yhdessä Kristuksen kanssa tulevassa maailmassa jäljelle jääneitä ihmisiä. (Ilm 19:11-20:9; 3:21; 1Kor 6:1-8) Me muistamme silloin menneet asiat ja muistiimme tulee koko ajan lisää uusia asioita.

Kun sitten aikanaan syntiset ja jumalattomat on heitetty tuliseen järveen ja tuhottu lopullisesti, niin me muistamme edelleen heidät ja kaiken sen pahan, mitä synti sai aikaan maailmassa. Se opettaa meitä ja on varoituksena meille, niin että emme enää koskaan lankea. Sen lisäksi meillä on täydellisesti uudistunut mieli, joka on samanlainen kuin kristuksella Jeesuksella. Jumala on silloin kaikki kaikissa ja vaikuttaa meissä yhtä voimallisesti kuin vaikutti ja vaikuttaa yhä vielä kristuksessa, joten me emme enää lankea. (1Kor 15:28) Tässä nykyisessä maailman ajassa ja kuoleman ruumiissa meidän pyhityksemme on vielä kesken, mutta tulevassa maailmassa ja iankaikkisuudessa se on tullut niin täydelliseksi, että emme enää lankea syntiä tekemään.

Mitä sitten tarkoittavat ne sanat, joiden mukaan Jumala on pyyhkivä kyyneleet silmistämme ja kaikki entinen on mennyt (Ilm 21:4): entisiä ei enää muisteta eivätkä ne ajatukseen astu (Jes 65:17). Näillä sanoilla tarkoitetaan sitä, että autuus ylösnousemuksen ja viimeisen tuomion jälkeisessä iankaikkisuudessa on niin suurta, että se peittää alleen kaiken entisen elämän ahdistukset ja murheet (Jes 65:15-25). Koska vanhurskasten asuttamassa maassa olevat ihmiset ovat niin kovin onnellisia, niin he eivät muistele menneen elämän ikäviä asioita, vaikka ne saattavat opetusmielessä joskus mieleen noustakin. Meidän muistiamme ei pyyhitä näiltä osin tyhjäksi, sillä muistomme ovat osa meitä itseämme ja elämäämme, ja oikein käsiteltynä ne auttavat meitä elämään vanhurskasta elämää. Olemme silloin lopultakin oppineet tekemistämme virheistä ja synneistä, niin että emme enää niitä tee.

Sivun alkuun