Joh 12:37-41 ja Jes 6 selitys

Julkaissut Petteri Haipola  •  20.12.2015

Kolminaisuusopin kannattajat ovat pitäneet Johanneksen evankeliumin 12. luvun jakeita 37-41 varmana todisteena siitä, että Jeesus kristus on Vanhan testamentin "Herra Sebaot", joka on Israelin Jumala ja kaiken olevaisen luoja. Johannes siteeraa tässä jaksossa Jesajan kirjan jakeita 53:1 ja 6:9-10. Väitteen mukaan Jesaja näki Jeesuksen kristuksen istuvan valtaistuimella kirkkaudessaan, mikä olisi todiste siitä, että Jeesus oli jo tuolloin Israelin kuningas ja kaikkeuden luoja, Jumala yli kaiken luomakunnan. (Jes 6:1ss.)

Johannes ei kuitenkaan sanonut sitä, että Jesaja olisi nähnyt kristuksen istuvan valtaistuimellaan. Hän sanoo, että Jesaja "näki (kristuksen) kirkkauden ja puhui hänestä (kristuksesta)." On eri asia nähdä "kristuksen kirkkaus" kuin "kristus istumassa valtaistuimella". Huomaa, että Johannes ei lainaa Jesajan 6. luvusta muuta kuin sen kohdan, jossa sanotaan:

"Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi."

Johannes lainaa tätä jaetta sen vuoksi, että juutalaiset eivät uskoneet Jeesuksen olevan kristus, vaikka hän oli tehnyt monta voimallista tekoa ja parantanut sairaita. Johannes sanoo selvästi tämän syyn molemmille lainauksille Jesajan kirjasta:

12:37 Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, eivät he uskoneet häneen,
12:38 että kävisi toteen profeetta Esaiaan sana, jonka hän on sanonut: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?"
12:39 Sentähden he eivät voineet uskoa, koska Esaias on vielä sanonut:
12:40 "Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi."

Johannes kirjoittaa: "että kävisi toteen profeetta Jesajan sana". On siis aivan selvää, että Johannes halusi todistaa Jesajan ennustaneen siitä, että juutalaiset eivät ota vastaan Jeesusta. Johanneksella ei ollut pienintäkään aikomusta alkaa väittää kesken muun kertomuksen sitä, että Jeesus on Jumala, niin kuin trinitaarit tämän kohdan tulkitsevat. Johannes itsekin tunnustaa vain sen, että Jeesus on kristus, Jumalan poika. (Joh 20:31) Johannes ei väitä kertaakaan, että Jeesus on Jumala.

Patrick Nivas on kirjoittanut seikkaperäisen selityksen tästä Raamatun kohdasta ja trinitaarien virheellisistä tulkinnoista. Englanninkielen taitoiset voivat perehtyä tarkasti eri tulkintojen mielekkyyteen ja virheellisyyksiin. Artikkeli on nimeltään "John 12:41" ja pääset siihen tästä linkistä, joka löytyy myös tämän sivun lopusta.

Totuutta etsivän lukijan on hyvä huomata, että Johannes ulottaa jakeen 41 sanoman molempiin Jesajan kirjan lainauksiin eikä vain viimeisimpään. Hän viittaa siis sekä lukuun 53, jossa kristus esitetään Herran kärsivänä palvelijana, ja lukuun 6 jakeisiin 9-10, joissa todetaan juutalaisten hengellinen sokeus ja kuurous. Kreikankielisessä alkutekstissä sanotaan tarkasti suomennettuna "Nämä asiat Jesaja sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä." "Nämä asiat" viittaavat siis molempiin Raamatun lainauksiin, ei vain jälkimmäiseen.

On selvää, että Johannes tarkoittaa pronominilla "hän" kristusta eikä "Herraa Sebaotia", josta Jesaja puhuu 6. luvun ilmestyksessä. Tämä varmistuu siitä, että Johannes tarkoittaa kristusta pronominilla "hän" myös seuraavassa jakeessa.

"Nämä asiat Esaias sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä. Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi." (Joh 12:41-42)

Jesaja siis näki kristuksen kirkkauden ja puhui hänestä. Trinitaarien mielestä Jesaja ei nähnyt vain kristuksen kirkkautta vaan itsensä kristuksen istumassa elävänä olentona valtaistuimella ennen kuin hän syntyi ihmiseksi. Tätä tulkintaa he perustelevat sillä, että Jesaja näki Herran Sebaotin istuvan valtaistuimella, jota kerubit kannattivat.(Jes 6:1ss.)

Jesaja ei kuitenkaan painota Herran Sebaotin kirkkautta tässä ilmestyksessään vaan Israelin kansan sydämen kovuutta ja paatumusta, kun he eivät ottaneet vastaan vapahtajaansa! Kansasta oli silti jäävä jäljelle kanto, joka on pyhä siemen. Siitä siemenestä alkaisi Jumalan kansan uusi kukoistuskausi. Tässä on itse asiassa ennustus kristuksesta ja hänestä alkaneesta uuden liiton Jumalan kansan syntyhistoriasta.

Tärkeätä on huomata, että Johannes ei sanonut Jesajan nähneen kristusta Jumalan valtaistuimella. Trinitaarit väittävät, että Jesaja näki kristuksen valtaistuimella, koska heidän mielestään Herra Sebaot ja kristus ovat sama persoona. Näin ei Johannes kuitenkaan ajatellut, sillä hänen ja apostolien sekä herran Jeesuksen opetuksessa Jumala (Herra Sebaot) on eri olento kuin kristus. Jos kolminaisuusoppi olisi totta, niin tässä kohdassa olisikin syytä kysyä, miksi vain kristus istui Jesajan ilmestyksessä valtaistuimella, mutta isä Jumala ei?

Kun Vanhassa testamentissa kuvataan valtaistuimella istuvaa Jumalaa ja kristusta, niin Jumala on hän, joka istuu valtaistuimella ja kristus on hänestä erillinen olento. Psalmissa 110:1 Jumala sanoo kristukselle: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi." Jumala istuu itse valtaistuimellaan ja pyytää poikaansa nousemaan sinne hänen oikealle puolelleen. Danielin kirjan profetiassa Vanhaikäinen tarkoittaa isää Jumalaa, joka niin ikään istuu valtaistuimella ja kristus tulee hänen luokseen, minkä jälkeen Jumala korottaa hänet kuninkaaksi ja antaa hänelle valtakunnan, jolla ei ole loppua. (Dan 7:13-14)

Raamatussa erotetaan tällä tavalla systemaattisesti toisistaan isä ja poika, Jumala ja kristus. Jesajan näkemässä ilmestyksessä vain yksi olento istuu valtaistuimella ja hän on muun Raamatun kuvauksen mukaan isä Jumala, ellei sitten ole enkeli, niin kuin Mooseksen ja Israelin kansan noustessa vuorelle katsomaan Jahvea. (2Moos 24:9-18) Huomaa, että Vanhassa testamentissa Jumalan lähettämä enkeli sai käyttää Jumalan nimeä ja hän toimi kaikella Jumalan arvovallalla, koska Jumala oli valtuuttanut hänet niin tekemään. (2Moos 3:1-15; 5Moos 34:10) Samanlaisella ja vielä suuremmalla valtuutuksella toimii Jumalan poika Jeesus kristus nykyisenä aikana ja tulevaisuudessa.

Milloin historiallinen Jeesus kirkastettiin isän tykönä?

Trinitaarinen tulkinta on virheellinen. Aivan ensimmäiseksi on huomattava se, että Jesaja näki joko näyn tai ilmestyksen, ei itseään Herraa Sebaotia fyysisessä maailmassa. Näky tai ilmestys on eri asia kuin todellinen historiallinen tapahtuma kuten herran Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus kuolleista. Jos Jesaja olisi nähnyt Jumalan tai edes hänen enkelinsä kirkkaudessaan, niin hän olisi kuollut (jakeissa 2Moos 33:11-24 mainittu Jahve on Jumalan lähettämä enkeli, ei itse Jumala, vrt. 5Moos 34:10; 2Moos 3:1-16; 13:20; 14:19).

Sitten meidän on hyvä miettiä sitä, mitä Johannes tahtoi kertoa kuvauksellaan tästä tapahtumasta? Oliko hänen tarkoituksensa todistaa vastoin herran Jeesuksen omia sanoja, että Jeesus kristus on Jumala (ks. 17:3). Vai kertoiko hän ainoastaan tämän tapahtuman järjestyksessään ja niillä sanoilla kuin muisti herran puhuneen, vuosikymmeniä itse tapahtumien jälkeen?

Jotta löytäisimme vastauksen, tulee meidän lukea nämä sanat laajemmassa asiayhteydessä. Jeesus alkoi puhua omasta kirkastamisestaan jo jakeessa 23. Hän puhuu tulevasta ristinkuolemastaan, sillä me näemme hänet kirkastettuna hänen kärsimystensä vuoksi (jj.27-33, vrt. Hebr 2:9). Tämän jälkeen Jeesus vetäytyi pois ja kätkeytyi väkijoukoilta (j. 36).

Johannes kirjoittaa tähän väliin omaa juontoaan ja lainaa Jesajaa, joka oli jo edeltä ennustanut, että israelilaiset eivät uskoisi herraan Jeesukseen (vrt. Jes 29:9-14). Johanneksen tarkoitus ei ole siis korottaa Jeesusta Jumalan asemaan isän rinnalle vaan hän todistaa Raamatun ennustaneen edeltä käsin sen, että Israelin kansan johtomiehet ja yleensäkin juutalaiset olivat hylkäävä vapahtajansa Jeesuksen.

Kun Johannes kirjoitti tämän, oli Jeesus jo kirkastettu kärsimystensä vuoksi. Johannes tiesi lisäksi sen, että Jeesus kristus on isän Jumalan kuva ja hänen kirkkautensa säteily, niin kuin Raamatussa todetaan (2Kor 4:4; Hebr 1:1-3). Johannes tiesi myös sen, että Jeesus istui isän Jumalan valtaistuimella sillä hetkellä, kun hän kirjoitti evankeliumiaan. Sitten on huomattava se, että Jesaja tunsi myös profetian ristillä kärsivästä messiaasta kirjansa luvussa 53, jossa "Herran käsivarsi" ilmoitetaan. Herran käsivarrella tarkoitetaan kristusta, joka on eri olento kuin Jumala, joka on hänet lähettänyt maailmaan samalla tavalla kuin isä lähetti poikansa. (Joh 17:14)

Tätä taustaa vasten voimme ymmärtää, että Jesaja näki jo edeltä herran Jeesuksen "kirkkauden" hänen kärsimystensä vuoksi, kun Jumala korotti hänet kaikkien luotujen yläpuolelle ylösnousemuksen jälkeen. Johanneksen tarkoituksena ei ollut korottaa Jeesusta isän rinnalle vaan hän toi kerta toisensa jälkeen esille kristuksen omat sanat, joiden mukaan isän tykö ei päästä muuten kuin hänen kauttaan. Siksi Johannes jatkaa kertomustaan Jeesuksen sanoilla, joissa herra sanoo nämä asiat monin eri sanoin (jj. 44-50). Joka ottaa vastaan Jumalan pojan, ottaa vastaan isän, ja joka "näkee" Jeesuksen, näkee isän, jne. (vrt. Joh 14:1-11).

Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että Jeesus olisi isä tai isän kaltainen Jumala. Se tarkoittaa sitä, että joka ottaa vastaan Jumalan lähettilään, ottaa vastaan itsensä Jumalan, sillä Jumala on valtuuttanut lähettiläänsä edustamaan itseään täydellä arvovallalla ja voimalla. Vähän samaan tapaan on sanottu Jeesuksen seuraajista, että joka ottaa meidät vastaan, ottaa vastaan Jeesuksen, ja joka ottaa vastaan Jeesuksen, ottaa vastaan isän Jumalan (Joh 13:20; 15:20).

Johannes ei siis viittaa ainoastaan Jesajan kirjan kuudennen luvun ilmestykseen vaan myös luvun 53 kärsivään Herran palvelijaan, jota kutsutaan nimellä "Herran käsivarsi". Muita Jesajan käyttämiä nimiä kristuksesta ovat "Daavidin juurivesa" ja "Daavidin oksa", jotka ilmaisut tarkoittavat Daavidin suvusta nousevaa iankaikkista kuningasta, joka on ihminen ja siten kokonaan eri olevainen kuin Jumala. (Jes 11:1, 11) Tätä ihmistä kutsutaan Jumalan pojaksi ja Jumalaa sanotaan hänen isäkseen, mutta silti kyseessä on aivan varmasti ihminen, ei Jumala itse. (2Sam 7:8-16; 1Aik 17:13; 22:10; Joh 1:32-33; jne.) Niin myös jakeessa 53:1, jota Johannes lainaa kertomuksensa tueksi: (Johannes lainaa Vanhaa testamenttia ja todistaa, että siellä on kerrottu jo etukäteen, mitä kristukselle piti tapahtuman, vrt. Luuk 24:44-48).

Johannes sanoi Jesajan puhuneen kristuksesta ja nähneen hänen kirkkautensa. Trinitaarien mukaan Jesaja näki kristuksen istumassa valtaistuimella. Heidän mielestään "Herra Sebaot" on sama olento kuin kristus Jeesus. Tässä he kuitenkin erehtyvät. Kristuksen kirkkaus oli mahdollista nähdä muulla tavalla kuin katsomalla valtaistuimella istuvaa Jumalaa. Raamatun mukaan me näemme kristuksen kirkastettuna hänen kärsimystensä vuoksi ja samalla tavalla voimme Jesajan nähneen kristuksen kirkkauden jo edeltä, kun hän kirjoitti ennustuksen kärsivästä Herran palvelijasta (Hepr 2:9; Jes 53). Näin ollen ei ole mitään ristiriitaa siinä, että Jesaja näki kristuksen kirkkauden ennalta, mutta hän ei nähnyt kristusta istumassa valtaistuimella, koska Jeesus ei ollut tuolloin vielä syntynyt!

Mitä Jeesuksen kirkkauteen tai kirkastamiseen tulee, niin hän ilmoitti kirkkautensa jo ennen ristinkuolemaa tekemällä ihmeitä (Joh 2:11; 11:4), mutta juutalaiset eivät silti uskoneet häneen (12:37). Jeesus ilmestyi lisäksi valituille opetuslapsille kirkastetussa muodossa jo ennen ristinkuolemaa (Matt 17:1-8). Isä oli kirkastanut Jeesuksen nimen (ihmeiden kautta, jotka isä oli tehnyt poikansa kautta, vrt. Joh 14:9-11) jo ennen kuin Johannes siirtyi kertomuksessaan lainaamaan Jesajaa (Joh 12:28), mutta hän oli sen kirkastava vielä uudelleen. Tässä on viittaus Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen kuolleista, minkä johdosta isä oli suunnitellut kirkastavansa poikansa jo ennen maailman perustamista, sillä pelastussuunnitelma oli valmis jo tuolloin (Joh 12:16; 17:1-5; 2Tim 1:8-11).

Kun luemme Johanneksen kertomuksen tästä tapahtumasta kokonaan, niin ymmärrämme kristuksen puhuneen kirkastumisestaan siinä merkityksessä, että isä oli kirkastava hänet ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Näin ollen Jesajan viittaus kristuksen kirkkauteen kohdistuu lukuun 53, jossa profeetta kuvaa kristuksen Herran kärsivänä palvelijana. Päätämme täten siihen toteamukseen, että Jesaja ei nähnyt valtaistuimella istuvaa kristusta vaan hän näki Herran Seabotin (isän Jumalan) valtaistuimellaan ja kristuksen Herran kärsivänä palvelijana, minkä kärsimyksen johdosta Jumala oli kirkastava kristuksen, oman poikansa. Ja tätä myös Jeesus asiayhteydessä tulevalla kirkastumisellaan tarkoitti.

Onko tässä kyse katolisten isien tekemästä väärennöksestä?

Jeff Campbell on esittänyt teorian, jonka mukaan jakeiden Joh 12:36-44 välinen osuus on myöhemmin tehty lisäys ja väärennös. Kirkon isät olisivat uskoneet väärennöksen tekemisen aikaan modalistien tavoin siten, että Jumala oli yksi persoona, joka oli ilmoittanut itsensä ikään kuin kolmena eri persoonana. He olisivat uskoneet siten, että Jeesus kristus ja hänen isänsä ovat yksi ja sama olevainen, eivät saman olevaisen kaksi eri persoonaa, niin kuin katoliset isät myöhemmin opettivat. Jotta he olisivat saaneet Raamattuun todisteita tästä oletuksestaan, lisäsivät he jakeiden 36 ja 44 väliin juontoa, jolla pyrkivät todistamaan tämän väitteensä.

Vaikka Raamatussa on katolisten isien tekemiä väärennöksiä (kuten Matt 28:19), niin en usko tähän selitykseen. Johannes on lisännyt tapansa mukaan omaa juontoaan Jeesuksen puheen väliin, niin että todellista ristiriitaa ei ole olemassa. Johannes selitti näillä juonnoilla Jeesuksen sanoja ja opetusta, mutta se ei tee kuvauksesta epäyhtenäistä, niin että kyse olisi myöhemmästä lisäyksestä ja väärennöksestä.

Jeesus puhui ensin juutalaisille, mutta lähti sitten pois heidän luotaan, ja jatkoi puhettaan myöhemmin. Kyseessä ei ole yhden ja saman katkeamattoman kohtauksen kuvaus. Tämä kohtaus on jaettu kahtia, koska Jeesus puhui kahteen eri kertaan juutalaisille lyhyen ajan sisällä, tai sitten Johannes on yhdistänyt toisiinsa Jeesuksen puhetta kahdesta eri tilanteesta, joiden välillä on voinut olla pitkäkin aika. Vanha apostoli ei varmastikaan muistanut kaikkia tapahtumia täsmälleen oikeassa järjestyksessä, koska kirjoitti evankeliuminsa noin 60 vuotta itse tapahtumien jälkeen.

Johanneksen evankeliumi:
12:36 Niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte." Tämän Jeesus puhui ja meni pois ja kätkeytyi heiltä.
12:37 Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, eivät he uskoneet häneen,
12:38 että kävisi toteen profeetta Jesajan sana, jonka hän on sanonut: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?"
12:39 Sentähden he eivät voineet uskoa, koska Jesaja on vielä sanonut:
12:40 "Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi."
12:41 Nämä asiat Jesaja sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä.
12:42 Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi.
12:43 Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.
12:44 Mutta Jeesus huusi ja sanoi: "Joka uskoo minuun, se ei usko minuun, vaan häneen, joka on minut lähettänyt.

Johannes katkaisee Jeesuksen puheen kerronnassaan ja jatkaa sitä sen jälkeen, kun on kirjoittanut selittäviä sanoja ja juontoa sen puheen väliin. Se, puhuiko Jeesus nämä sanat samalle yleisölle samassa tilanteessa, on sivuseikka. Me voimme uskoa Jeesuksen sanoneen ne sanat eivätkä ne ole ristiriidassa muun Raamatun ilmoituksen kanssa. Jumala on se näkymätön henki, joka asuu Jeesuksen kristuksen ruumiissa ja Jeesus on tämän näkymättömän Jumalan täydellinen kuva, ihminen, joka ei tehnyt syntiä. (Joh 4:24; 14:9-11; 1Tim 6:13-16; Kol 1:19; 2:9; 2Kor 4:4; Hebr 1:3; 1Moos 1:26-27; Jes 53; 1Piet 2:22; 3:18) Se, joka on nähnyt Jeesuksen kristuksen, on siten nähnyt myös isän Jumalan, vaikka nämä kaksi ovat kokonaan eri olevaisia. Isä on kaiken luonut kaikkivaltias Jumala ja Jeesus kristus on ihminen, jota kutsutaan Jumalan pojaksi ja meidän herraksemme, koska hän on se iankaikkinen kuningas, jonka Jumala on herättänyt kuolleista ja antanut hänelle vallan ikuisiksi ajoiksi tulevassa maailmassa. (Hebr 2:5ss.; Psa 2; 45; 89:20-38; 110; Matt 28:18; 1Kor 15; 1-28; Efe 1:17-23; Ilm 19-21; jne.)

Luettavaa

Sivun alkuun