Johannes kirjoitti kirjeensä doketismia vastaan

Julkaissut Petteri Haipola  •  2.7.2016  • 

Käsittelen tässä kirjoituksessa lyhyesti sitä, mistä syystä ja keitä vastaan Johannes kaksi ensimmäistä kirjettään todennäköisesti kirjoitti. Kolmiyhteiseen jumalaan uskovien mielestä Johannes kirjoitti kirjeensä Cerinthusta vastaan, joka ei pitänyt Jeesusta isän vertaisena Jumalana eikä uskonut kolmiyhteiseen jumalaan. Tämä ei ole kuitenkaan totta, sillä kukaan ei vielä tuolloin uskonut kolmiyhteiseen jumalaan. Sen sijaan on historiallinen fakta, että doketismina tunnettu harhaoppi oli yleinen Johanneksen aikana hänen vanhoilla päivillään. Doketistit eivät uskoneet Jeesuksella olleen todellista liharuumista vaan he luulivat häntä hengeksi tai aaveeksi, jonka kärsimys ja kuolema eivät olleet todellisen ihmisen kärsimystä ja kuolemaa. Kun tiedämme tämän asian, niin meille paljastuu myös se, keitä Johannes sanoi antikristuksiksi ja villitsijöiksi, ja millaista uskontunnustusta nämä antikristukset eivät voi antaa.

Tämä kirjoitus on lainausta toisesta kirjoituksestani nimeltään "Minä en ketään tuomitse, Jumalan sana tuomitsee"

1Joh 4 jne.

"Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa." (1Joh 4:1-3)

Jotkut Raamattua virheellisesti tulkitsevat henkilöt väittävät, että Johannes vaatii tässä kohdassa uskovaisia tunnustamaan Jeesus lihassa tulleeksi Jumalaksi. Jos joku ei sitä tunnusta, niin hän on antikristus ja matkalla kadotukseen. Jos luet tarkasti tuon kohdan, niin siinä ei vaadita ketään tunnustamaan Jeesusta lihassa tulleeksi Jumalaksi. Sen sijaan siinä sanotaan, että "joka tunnustaa Jeesuksen kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta". Tämä on kirjaimellisesti vuoden 1938 käännöksen mukaan se "tunnustus", jonka Johannes pelastavalta uskolta edellyttää.

Suomenkielisen Uuden testamentin selitysteoksen Novumin mukaan Johannes kirjoittaa: "joka tunnustaa Jeesuksen kristuksen lihassa tulleeksi, Jumalasta on". (Novum 4, s.651-652, interlineaari) Tämän lisäksi Jumalasta oleva tunnustaa sen, että Jeesus kristus on Jumalan poika. (1Joh 2:18-28; 4:8-5:13) Johannes sanoi kirjoittaneensa evankeliuminsa sen vuoksi, että lukijat uskoisivat Jeesuksen kristuksen olevan Jumalan poika ja että heillä olisi iankaikkinen elämä uskon kautta hänen nimeensä. (Joh 20:31)

"...nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on kristus, Jumalan poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä." (Joh 20:31)

Mitään muuta tunnustusta Johannes ja Jeesus eivät pelastavalta uskolta edellyttäneet kuin sen, että Jeesus kristus on lihassa tullut Jumalan poika. (lue 1Joh 2:18-28; 4:1-5:13, 20; 2Joh 1:7-11; Joh 17:3; 20:17) Tähän tunnustukseen voivat yhtyä sekä kolmiyhteiseen Jumalaan uskovat että muut Jeesukseen kristukseen, Jumalan poikaan, uskovat. Sen sijaan muslimit ja juutalaiset ynnä muut Jumalan pojan Jeesuksen kieltäjät eivät voi tähän tunnustukseen yhtyä. Heihin voidaan soveltaa Johanneksen toisen kirjeen sanoja, vaikka hän ei alunperin heistä kirjoittanutkaan:

"Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta kristukseksi, joka oli lihassa tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus. Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan. Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä isä että poika. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa." (2Joh 1:7-11)

Kuka menee Johanneksen mukaan yli kristuksen opetuksen tässä asiassa? Jotta tietäisimme täydellisemmän vastauksen, tulisi meidän tietää, keitä olivat ne eksyttäjät, joita Johannes kutsui antikristuksiksi ja villitsijöiksi. Me emme voi olla täysin varmoja siitä, mutta voimme rajata pois varmuudella muutamia ihsmiryhmiä.

Johannes ei voinut tarkoittaa kolmiyhteiseen jumalaan uskovia, koska heitä ei ollut vielä silloin seurakunnan yhteydessä. Katoliset isät kehittivät kolmiyhteisen jumalan opin vasta apostolien ajan jälkeen, joten Johannes ei tarkoittanut heitä. Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat tunnustavat lisäksi sen, että Jeesus kristus on lihassa tullut Jumalan poika, joten he eivät sovi antikristuksiksi tämän kohdan perusteella. He tunnustavat jopa sen, että Jeesus kristus on "täydellisesti ihminen", mitä kovin monet eivät nykyään enää todeksi tunnusta. Nykyään on tapana pitää Jeesusta "Jumalana ihmisen ruumiissa", mutta ei ihmisenä järjellisine sieluineen ja ruumiineen, niin kuin Athanasioksen uskontunnustuksessa sanotaan.

Johannes ei tarkoittanut siis ketään sellaista, joka tunnustaa "Jeesuksen kristuksen olevan lihassa tullut Jumalan poika". Jos sinä tunnustat sen, että "Jeesus kristus on lihassa tullut Jumalan poika", niin et ole Johanneksen sanojen mukaan antikristus tai villitsiijä. Tämän tunnustuksen voivat tehdä jopa ne, jotka uskovat Jeesuksen olevan Jumalan poikana "vain" ihminen eikä mitään muuta (Luuk 1:35). Sanaa "kristus" käytetään Raamatussa vain ihmisistä, joten Johannes ei edellyttänyt näissä kohdissa minkään muun asian tunnustamista kuin sen, että Jeesus kristus on tullut ihmisen ruumiissa ("lihassa tullut"): hän on "lihassa tullut Jumalan poika".

Johannes kirjoitti kirjeensä luultavasti doketismia vastaan. (1Joh 4:1-7; 2Joh 1:7-11) Doketistit eivät uskoneet, että Jeesus kristus on "lihassa tullut". Heidän mielestään Jeesuksella ei ollut ihmisen ruumista vaan hän oli eräänlainen aave (henki) tai illuusio. Doketisteja oli seurakunnan yhteydessä ja he ovat voineet tungeksia taloihin eksyttämään valittuja harhaopillaan. On hyvin mahdollista, että Johannes kirjoitti heistä.

Doketisteja ei ole nykyään enää jäljellä ainakaan merkittävässä määrin. Niinpä Johanneksen sanojen soveltaminen nykyaikaan menee aina jonkin verran yli alkuperäisen tarkoituksen ja siten "yli kirjoitusten". Olisikin syytä olla varuillaan sen suhteen, mitä varmaksi sanoo ja millä sanoilla lähimmäisiään kadotukseen matkalla ja Kristuksen ruumiin ulkopuolella oleviksi tuomitsee.

Lähteitä:

History of the Christian Church, Volume II: Ante-Nicene Christianity. A.D. 100-325.

"Docetism was a characteristic feature of the first antichristian errorists whom St. John had in view (1 John 4:2; 2 John 7)."

"Doketismi oli niiden ensimmäisten antikristittyjen eksyttäjien luonteenomainen piirre, jotka olivat Johanneksen kirjeiden kohteena (1Joh 4:2; 2Joh 1:7)

History of the Origins of Christianity. Book V. The Gospels. CHAPTER XVIII. EPHESUS—THE OLD AGE OF JOHN—CERINTHUS—DOCETISM.1

https://en.wikipedia.org/wiki/Docetism

Näyttää siis toteen näytetyltä, että Johannes ei sanonut antikristuksiksi ja villitsijöiksi kolmiyhteiseen jumalaan uskovia tai unitaareja, jotka pitävät Jeesusta pelkästään ihmisenä. Hän ei tarkoittanut edes Jehovan todistajia, joiden mukaan Jeesus on sama kuin ylienkeli Mikael. Hekin tunnustavat sen, että Jeesus on lihassa tullut Jumalan poika ja kristus: Jeesus on syntynyt ihmiseksi ja hän on se luvattu Voideltu, josta profeetat ovat Vanhassa testamentissa ennustaneet. Se, että he uskovat Jeesuksen olevan lisäksi ikivanha enkeli, ei ole sen suurempi erehdys, kuin luulla häntä isän vertaiseksi Jumalaksi tai luojaksi yhdessä isänsä kanssa.

Kolmiyhteiseen jumalaan uskovien hyväksi on vielä mainittava se tosiasia, että he erottavat hyvin selvästi toisistaan isän ja pojan. He eivät sano koskaan sitä, että isä olisi tullut lihaksi tai inkarnoitunut. He sanovat selvästi, että Jumalan Poika on tullut lihaksi (syntynyt ihmiseksi). He tunnustavat siis yhtä pitävästi Johanneksen kanssa sen, että Jumala on lähettänyt poikansa maailman vapahtajaksi. (1Joh 4:1-15:13)

1.Johanneksen kirje:
4:9 Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
4:10 Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
4:11 Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.
4:12 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.
4:13 Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille henkeänsä.
4:14 Ja me olemme nähneet ja todistamme, että isä on lähettänyt poikansa maailman vapahtajaksi.
4:15 Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
4:16 Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.

Huomaatko, että Johannes erottaa tässäkin kohdassa selvästi Jumalan ja hänen poikansa toisistaan? Johannes sanoo vain isää Jumalaksi siinä kohdassa, jossa jotkut harhaan joutuneet väittävät hänen vaativan meitä tunnustamaan Jeesus lihassa tulleeksi Jumalaksi. Ja mikä tärkeintä on: Johannes puhuu tässä kohdassa Jumalan lasten välisestä rakkaudesta, joka puuttuu niiltä, jotka tuomitsevat väärin perustein toisia Jumalan lapsia kristuksen ruumiin ulkopuolelle ja kadotukseen matkalla oleviksi. Liekö paikallaan kysyä: onko heissä lainkaan Jumalan henkeä?

LÄHTEITÄ

History of the Christian Church, Volume II: Ante-Nicene Christianity. A.D. 100-325.

"Docetism was a characteristic feature of the first antichristian errorists whom St. John had in view (1 John 4:2; 2 John 7)."

"Doketismi oli niiden ensimmäisten antikristittyjen eksyttäjien luonteenomainen piirre, jotka olivat Johanneksen kirjeiden kohteena (1Joh 4:2; 2Joh 1:7)

History of the Origins of Christianity. Book V. The Gospels. CHAPTER XVIII. EPHESUS—THE OLD AGE OF JOHN—CERINTHUS—DOCETISM.

Hakasulkeiden sisällä on minun selitystäni ja taustatietoa lainaamaani kirjoitukseen liittyen.

"...Kaikin puolin vaikeus sovittaa yhteen Jeesuksen kahta osaa, saada asumaan yhdessä olennossa viisas ihminen ja Kristus [kirjoittaja pitää Kristusta Jumalana ja hänellä on sen vuoksi vaikeuksia sovittaa yhteen olentoon ihminen ja Jumala, mikä vaikeus oli myös harhaoppisina pidetyillä ihmisillä kuten Cerinthus, ebioniitit ja doketistit], sai aikaan mielikuvia, jotka kiihottivat Johanneksen vihan. Doketismi oli, jos saamme niin sanoa, sen ajan harhaoppi. Monet eivät voineet hyväksyä sitä, että Kristus oli ristiinnaulittu ja laitettu hautaan. Jotkut kuten Cerinthus hyväksyivät eräänlaisen jaksottaisuuden Jeesuksen jumalallisessa työssä; toiset [doketistit] olettivat, että Jeesuksen ruumis olisi ollut yliluonnollinen, niin että kaikki hänen materiaalinen elämänsä ja hänen kärsimyksensä yli kaiken muun olisi ollut vain hengellistä [vastakohtana todelliselle ruumiilliselle kärsimykselle, kun ihminen kärsii ruumiissaan kaiken sen, mitä Jeesus kärsi ristillä ja jo sitä ennen; aaveen tai hengen kärsimystä; illuusiota, hengellinen näky, ei liharuumiin kärsimystä]. Nämä kuvitelmat lähtivät siihen aikaan hyvin laajalle levinneestä mielipiteestä, jonka mukaan aine [erityisesti ihmisen liharuumis] ovat hengen alennustilaa ja lankeemusta; että materiaalinen manifestaatio [aineellinen ilmentymä] on idean alennustilaa [ajattelevan hengen alennustilaa]. Evankeliumin kertomus [Jeesuksesta] on nähty siten häilyvänä kuvana, joka lähestyy aineetonta[, ei-materiaalista, jota ei voida aistein havaita tai käsin koskettaa; vrt. 1Joh 1:1-7]"

http://www.ccel.org/ccel/renan/gospels.xxi.html

"...On all sides the difficulty of reconciling the two parts of Jesus, of causing to co-exist in the same being the wise man and the Christ, produced imaginations like those which excited the wrath of John. Docetism was, if we may so express it, the heresy of the time. Many could not admit that the Christ had been crucified and laid in the tomb. Some like Cerinthus admitted a sort of intermittance in the divine work of Jesus; others supposed that the body of Jesus had been fantastic, that all his material life, above all, his life of suffering, had been but apparitional. These imaginations came from the opinion, very wide spread at that period, that matter is a fall, a degradation of the spirit; that the material manifestation is the degradation of the idea. The Gospel history is thus volatilised as it were into something impalpable..."

LAINAUS PÄÄTTYY

Niin kuin näistä historiallisista totuuksista huomaamme, kirjoitti Johannes hyvin todennäköisesti doketismia vastaan ja sanoi doketisteja antikristuksiksi. He eivät pitäneet totena Kristuksen ruumiillista kärsimystä ja olemusta, niin että eivät uskoneet evankeliumin ytimeen: siihen, että Jeesus on kärsinyt kuoleman ristillä ja Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista eli tehnyt hänen elottoman ruumiinsa jälleen eläväksi.

Kun tiedämme nyt doketisteista, niin Johanneksen ensimmäisen kirjeen alku saa järjellisen selityksen. Johannes kirjoitti siitä elämän sanasta, joka oli alussa ollut isän tykönä ja jota apostolit olivat käsin kosketelleet: Johannes painottaa siis sitä, että Jeesus kristus oli ruumiillinen olento, sellainen kuin ihminen. Tähän todistukseen yhtyvät kaikki Uuden testamentin kirjoitukset ja ne pitävät yhtä Vanhan testamentin profetioiden kanssa koskien tulevaa messiasta.

Luettavaa

Lue lisää tästä samasta aiheesta (Johanneksen kirjoitusten Jumala ja Jeesus):

Lue myös kirjoitus The Word (Logos) in Jewish and Hellenistic philsophical literature www2.kenyon.edu sivustolta.

Sivun alkuun