Jumala ja kristus evankeliumin julistuksessa ja rukouksessa

Julkaissut Petteri Haipola  •  19.8.2016  •  Muokattu 25.8.2016

Hyvin harva ihminen uudestisyntyy lukiessaan Raamattua tai Uuden testamentin kirjoituksia. Uudestisyntyminen tapahtuu usein jossakin muussa tilanteessa. Jumalan kutsuma ihminen on silti kuullut evankeliumia Uuden testamentin kirjoituksista ennen kuin hän voi syntyä uudesti ylhäältä. Jotta joku voi syntyä uudesti, pitää hänen kuulla ensin evankeliumia kristuksen Jeesuksen kuolleista heräämisestä. Ilman tämän sanoman kuulemista ei kukaan voi syntyä uudesti Jumalan lapseksi.

Kun Jeesus oli otettu ylös taivaaseen, niin apostolit odottivat sitä, että saisivat luvatun pyhän hengen ja voiman todistaa herran ylösnousemuksesta. Kun he sitten saivat pyhän hengen ja julistivat evankeliumia sen seurauksena, niin he eivät maininneet sanallakaan sitä, että Jeesus kristus olisi ollut Jumalan tykönä taivaassa ennen ihmiseksi syntymistään. Luukas ei ainakaan mainitse kertaakaan sitä, että he olisivat siitä jotakin sanoneet. Siitä huolimatta monet syntyivät uudesti Jumalan lapsiksi ja pelastuivat.

Jos pelastumisen kannalta olisi välttämätöntä tietää ja pitää totena se, että Jeesus kristus on ollut ennen ihmiseksi syntymistään Jumalan tykönä taivaissa, niin Luukas olisi aivan varmasti sanonut sen jossakin kohdassa toista kirjettään Teofilukselle, joka kirje tunnetaan paremmin nimellä Apostolien teot. Koska Luukas ei mainitse tätä asiaa kertaakaan, niin se ei voi olla niin tärkeä tieto, että ilman sitä ei voida syntyä uudesti Jumalan lapseksi ja pelastua. Voitaisiin ajatella jopa päinvastoin! Sen asian tietäminen on kokonaan tarpeeton uudestisyntymisen ja sielun pelastumisen kannalta!

Ihmisestä tulee toivossa pelastunut siitä hetkestä alkaen, kun hän on ottanut uskossa vastaan kuulemansa Jumalan sanan, Jeesuksen kristuksen evankeliumin. (Room 10:1-17; 1Tess 1:5-6; 2:13; Joh 1:13-14) Paavali kutsuu tätä tapahtumaa mm. uudestisyntymisen pesuksi ja pyhän hengen uudistukseksi. (Tiit 3:3-7) Pietari sanoo meidän uudestisyntyneen Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. (1Piet 1:21-25) Jeesus puhuu tässä yhteydessä uudesti syntymisestä ja hengestä syntymisestä. (Joh 3:1-12) Johannes sanoo opetuslasten olevan Jumalasta syntyneitä. (1Joh 3:9; 4:7; 5:1, 18)

Kun Jeesus antoi opetuslapsilleen lähetyskäskyn ennen taivaaseen nousemistaan, niin hän ei maininnut sanallakaan sitä, että opetuslasten tulisi sanoa kuulijoilleen hänen olleen isän tykönä ennen maailman luomista. Jeesus ei käskenyt heidän julistaa sanomaa, jonka mukaan hän olisi isän vertainen Jumala tai isän kaltainen Jumala, joka olisi ollut luomassa tätä maailmaa. (Matt 28:19-20; Mark 16:15-20) Jeesus sanoi, että opetuslasten tulisi julistaa mielenmuutosta syntien anteeksisaamiseksi hänen nimessään. (Luuk 24:44-47)

Jeesus toisti saman käskyn vuosia myöhemmin Paavalille, kun hän valitsi Paavalin julistamaan evankeliumia pakanoille. Jeesus sanoi näin:

"Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa." (Apt 26:15-18)

Kun Jeesus avasi opetuslasten ymmärryksen käsittämään kirjoitukset ennen lähetyskäskynsä antamista, niin hän ei mainitse mitään olemisestaan isän tykönä ennen syntymistään ihmiseksi puhumattakaan siitä, että olisi varastanut isältään kunniaa kaikkivaltiaana Jumalana ja kaiken luojana sanomalla olleensa hänen rinnallaan luomassa tätä maailmaa.

Luukkaan evankeliumi:
44 Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa."
45 Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.
46 Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,
47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
48 Te olette tämän todistajat.
49 Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta."
50 Sitten hän vei heidät pois, lähes Betaniaan asti, ja nosti kätensä ja siunasi heidät.

Sanot nyt ehkä niin, että Matteus, Markus ja Luukas eivät ole kirjoittaneet kaikkia niitä Jeesuksen sanoja evankeliumeihinsa, jotka herra sanoi tuossa tilanteessa. Olet varmasti oikeassa. Jos sen asian tietäminen ja totena pitäminen olisi kuitenkin pelastumisen ehto, että Jeesus on ollut isän tykönä taivaissa ennen ihmiseksi syntymistään, tai että hän on isän vertainen tai isän kaltainen Jumala, joka on ollut luomassa tätä nykyistä maailmaa, niin eivätkö evankeliumien kirjoittajat olisi kirjoittaneet nimenomaan ne sanat evankeliumiin noiden muiden sanojen sijasta? He eivät ole jättäneet niitä oletettuja herran sanoja pois pelkästään lähetyskäskystä vaan koko evankeliumistaan! Jos sen asian tietäminen ja totena pitäminen olisi todella pelastumisen ehto, niin Matteus, Markus ja Luukas olisivat aivan varmasti kirjoittaneet siitä jotakin. Koska se ei ole pelastumisen ehto, niin he ovat vaienneet siitä kokonaan.

Vetoat ehkä tässä vaiheessa Johanneksen evankeliumiin ja käytät sen vaikeasti tulkittavia ja väärin ymmärrettyjä kohtia tukena opille, jota pidät totena. Sanot, että Johanneksen mukaan Jeesus on ollut luomassa tätä maailmaa yhdessä isänsä kanssa ja hän on tullut henkenä alas taivaasta Marian kohtuun, jossa asui ihmisalkiossa ja syntyi lopulta poikalapseksi, jonka ruumiissa on sen jälkeen elänyt. Mitään tällaista ei ole Raamatussa kuitenkaan kirjoitettu, joten miksi pitäisimme totena yli kirjoitusten meneviä selityksiä tässä asiassa? Ne selitykset eivät mene pelkästään yli kirjoitusten vaan ovat ristiriidassa muiden evankeliumien ja lähes kaiken muun Raamatun sanan kanssa.

Meidän tulisi tutkia muita selityksiä varteen otettavina vaihtoehtoina jo pelkästään sen vuoksi, että kirjoitusten selvä enemmistö sanoo isän luoneen yksin tämän nykyisen maailman. Jeesusta ei mainita elävänä olentona luomisen yhteydessä kertaakaan Vanhassa testamentissa ja nekin kohdat, joiden on sanottu tukevan sitä tulkintaa Uudessa testamentissa, voidaan ymmärtää toisella tavalla. Miksi hylkäisit kaikki muut näkemykset suoraan harhaoppisina kuin sen, jonka olet tähän mennessä omaksunut ja totena pitänyt? Onko täysin mahdotonta, että sinä olisit erehtynyt ja sinun oppi-isäsi sitä ennen (katoliset isät ja "seurakuntiemme" johtajat)? Oletko tutkinut tarkasti kreikan- ja hepreankielisistä käsikirjoituksista, mitä niissä on sanottu tästä asiasta? Kaikki käännökset Raamatusta ovat osittain virheellisiä ja tukevat pelkästään kolmiyhteisen jumalan oppia.

Jos kukaan ei voisi syntyä uudesti ja pelastua ennen kuin ymmärtää todeksi ja tunnustaa suullaan todeksi sen, että Jeesus kristus on tullut henkenä taivaasta äitinsä Marian kohtuun, kiinnittynyt siellä ihmisalkioon, syntynyt poikalapseksi ja asunut näin syntyneen miespuolen ruumiissa, jne., niin silloin apostolien julistaman saarnan kautta ei olisi kukaan voinut pelastua, koska he eivät maininneet tästä asiasta SANALLAKAAN Apostolien tekojen mukaan!

Apostoleilla ei ollut käytössään yhtään Uuden testamentin kirjoitusta. Ne ovat syntyneet karkeasti arvioiden vuosien 52-95 välillä (Matteuksen ja Markuksen evankeliumien kirjoittamisen ajankohdasta ei olla kovin varmoja; ne on voitu kirjoittaa jo ennen vuotta 52, mutta varmuudella ei ennen vuotta 40).

Paavali kirjoitti kirjeensä vuosina 52-64.

Apostolien teoissa mainitut tapahtumat sijoittuvat vuosille 30-61 ja Luukas kirjoitti toisen kirjeensä Teofilukselle vuonna 63 (tunnetaan paremmin nimellä "Apostolien teot").

Apostolien ja opetuslasten evankeliumin julistus ja rukoukset sijoittuivat Jerusalemin kokoukseen asti vuosien 30-49 välille. Siihen mennessä ei ollut luultavasti yhtä ainutta Uuden testamentin kirjoitusta valmiina: oli vain suullinen perimätieto ja apostolien opetus. Uuden testamentin kirjoituksia alkoi syntyä vasta sen jälkeen, kun Paavali lähti seurueineen toiselle lähetysmatkalleen vuonna 50 alkaen jakeesta Apt 15:33.

Apostolit ja opetuslapset eivät maininneet vuosien 30-61 välillä evankeliumia julistaessaan ja rukoillessaan SANALLAKAAN sitä, että Jeesus kristus olisi ollut isän tykönä ennen maailman luomista ja olisi ollut luomassa tätä maailmaa yhdessä isänsä kanssa. Jos tämän asian tietäminen ja totena pitäminen olisi pelastumisen ehto, niin miksi Luukas ei puhu siitä mitään? Eikä vain Luukas vaan myös Matteus ja Markus vaikenevat kokonaan siitä asiasta.

Tässä on mainittu ne kohdat Apostolien teoissa, joissa apostolit julistivat evankeliumia ja rukoilivat kaiken luojaa, isää.

Apt 2:14-41; 3:12-26; 4:8-31: 5:29-32; 7:2-60; 8:12, 26-40; 10:34-48; 13:14-52; 14:5-19; 17:2-3, 16-32; 18:5; 22:1-22; 26:1-32.

Apostolit ja opetuslapset eivät maininneet Luukkaan mukaan sanallakaan sitä, että Jeesus kristus on tullut alas taivaasta ja ollut elävänä olentona Jumalan tykönä ennen ihmiseksi syntymistään!

Jos uudestisyntymisen ehto olisi uskoa siihen, että Jeesus on ollut isän tykönä elävänä olentona ennen ihmiseksi syntymistään, niin silloin apostolien ja opetuslasten julistaman evankeliumin kautta ei olisi voinut kukaan syntyä uudesti ja pelastua!

Tuskinpa Luukas olisi jättänyt kertomatta sitä asiaa, jos se olisi pelastumisen ehto!

Jos olet vilpitön ja rehellinen, niin tunnustat todeksi sen, mitä olen edellä kirjoittanut. Jos pelastumisen ehto olisi tunnustaa Jeesus isän vertaiseksi tai isän kaltaiseksi Jumalaksi, joka on ollut luomassa tätä maailmaa yhdessä isän kanssa, niin se olisi varmasti mainittu evankeliumin julistuksessa ja rukouksissa Apostolien teoissa. Se olisi mainittu myös Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Johanneksen evankeliumissa se olisi mainittu selvästi sen sijaan, että siihen viittaavat kohdat ovat hyvin epäselviä, kyseenalaisia, virheellisesti käännettyjä ja väärin tulkittuja.

Selvästi olisi kirjoitettu myös se, jos Jeesus olisi ollut isän tykönä Jumalan Poikana ennen kuin syntyi ihmiseksi. Nyt se asia on ilmoitettu vähintään epäselvästi ja monitulkintaisten Johanneksen tallettamien sanojen kautta. Uuden testamentin kirjeissä on lisäksi pari epäselvää kohtaa, joita on käytetty tuon tulkinnan tukena, mutta ne kaikki voidaan selittää ja ymmärtää myös toisella tavalla, jota Raamatun valtaosan selvä sana puoltaa.

Miksi pitäisimme totena sellaisen tulkinnan, jonka tukena on vain muutama epäselvä ja vaikeatajuinen Raamatun kohta, kun kirjoitusten valtaosa tukee selvästi toista näkemystä? Jeesus kristus on ihminen ja häntä sanotaan Luukkaan evankeliumin mukaan Jumalan pojaksi sen vuoksi, että hän sikisi pyhästä hengestä; Jeesuksen isä on Jumala sen sijaan, että olisi ihminen, joku mies. (Luuk 1:26-37) Toisaalta Jeesusta sanotaan Jumalan pojaksi myös sen vuoksi, että Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista ja korottanut iankaikkiseksi kuninkaaksi, kaikkien luotujen herraksi ja myös enkeleiden yläpuolelle. (Room 1:1-4; Apt 2:38; 13:26-41; Psa 2:5-7; 8; Hebr 1:5; 2:5; 5:5)

Joku huomaa nyt sen seikan, että apostolit ja opetuslapset eivät puhuneet Apostolien tekojen mukaan mitään neitseestä syntymisestä julistaessaan evankeliumia tai rukoillessaan. Pitäisikö meidän hylätä katolisten isien lisäyksenä ja väärennöksenä myös oppi neitseestä syntymisestä? (Matt 1 ja Luuk 1-3) Ei välttämättä, mutta toki sitäkin vaihtoehtoa kannattaa tarkoin tutkia. Meillä ei ole hallussamme yhtään alkuperäistä Raamatun kirjoitusta. Kaikki ovat kopioiden kopioita ja ne on säilytetty katolisen kirkon hallussaan pitämissä paikoissa. Miten voisimme olla siis täysin varmoja siitä, että myös neitseestä syntyminen ei olisi katolisten isien tekemä väärennös? Sille ei nimittäin löydy mitään tukea Vanhasta testamentista ja tukena käytetty Jesajan kirjan seitsemäs ja kahdeksas luku eivät puhu neitsyestä vaan nuoresta naisesta, joka synnytti poikalapsen jo Jesajan aikana eikä vasta noin 730 vuotta profetian jälkeen.

Vaikka neitseestä syntymistä ei voida todistaa Vanhan testamentin avulla, niin emme voi myöskään todistaa sitä, että se olisi katolisen kirkon tekemä lisäys Uuteen testamenttiin. Se voi olla sitä, koska katoliset isät ovat tuoneet Raamattuun sisälle muitakin pakanauskonnoista tuttuja aineksia. Niistä tunnetuin on oppi kolmiyhteisestä jumalasta, joka oli tunnettu muinaisessa Babylonissa ja myöhemmin kaikkialla Raamatun maailmassa. Vaikka sen opin pakanallisissa muodoissa palvottiin taivaan kuningatarta ja jumalan äitiä niin kuin Maria-kultissa, niin pelkästään Marian palvonta ei ole pakanuudesta alkuisin. Sitä on myös Jumalna pojan palvonta jumalana, sillä sen opin esikuva on Babyloniassa harjoitettu Tammuksen palvonta. Se, että kuningatar Semiramis eli Taivaan kuningatar esitetään joissakin lähteissä ikuisena neitsyenä niin kuin Maria, puoltaa sitä tulkintaa, että myös neitseestä syntyminen olisi katolisten isien tekemä lisäys Raamattuun. Sitä ei voida valitettavasti kuitenkaan todistaa, koska meillä ei ole käytössämme yhtään käsikirjoitusta, jossa maininnat tästä asiasta puuttuisivat.

Tämän opetuksen kannalta on tärkeä huomata se, että vaikka neitseestä syntymistä ei mainita Apostolien teoissa eikä missään muualla kuin Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa, niin sen asian puuttuminen muualta Raamatusta ei todista sitä, että Jeesus olisi ollut Jumalan tykönä elävänä olentona ennen ihmiseksi syntymistään. Vaikka Jeesus olisi syntynyt neitsyt Mariasta, niin hän on silti ihminen. Ihmisestä syntyy ihminen, ei Jumalaa. Maria ei ole Jumalan äiti, mutta hän on ihmisen kristuksen Jeesuksen äiti. Jumalaa ei voi kukaan synnyttää, sillä hän on itse luonut kaiken, mitä on olemassa ja kaikki on saanut alkunsa hänen kauttaan (huomaa, että tässä puhutaan isästä, joka on synnyttänyt sanansa kautta ja viisaudellaan kaiken, mitä on olemassa, Joh 1:1-9: Room 8:31-36; Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8.22-31; Jer 10:12; 51:15)

On perin kummallista, että opetuslapset ja apostolit eivät mainitse missään muualla neitseestä syntymistä kuin Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien alussa. Jos sen asian totena pitäminen olisi pelastumisen ehto, niin siitä olisi varmasti mainittu moneen eri otteeseen eri tilanteissa ja vielä opetuskirjeissä. Koska siitä ei ole mainittu evankeliumin julistuksessa (Apostolien teot) eikä opetuskirjeissä ja Ilmestyskirjassa, niin kyseessä on hyvin todennäköisesti katolisten isien tekemä lisäys alkuperäisiin evankeliumeihin. Kyseessä on siis väärennös, jonka avulla on korotettu Marian asemaa katolisessa kirkossa ja niin on voitu jatkaa pakanallista Jumalan äidin eli Taivaan kuningattaren palvontaa uudessa muodossa.

Neitseestä syntymisen uskominen ei ole Raamatun mukaan pelastumisen ehto. Sanan kuulijoiden pelastamiseksi riitti se, että sanottiin Jumalan luoneen kaiken ja herättäneen kuolleista miehen, jonka nimi on Jeesus kristus, Nasaretilainen. Sen lisäksi saarnattiin mielenmuutosta, kääntymistä saatanan vallasta ja pahuudesta Jumalan tykö. (Apt 2:12-4:31; 17:22-31) Tämän julistuksen seurauksena sanan vastaan ottaneet kuulijat saivat syntinsä anteeksi ja tulivat osalliseksi pyhästä hengestä, uudestisyntyivät ja pelastuivat. Kaikki tämä julistus oli itsensä herran Jeesuksen antaman lähetyskäskyn mukaista julistusta. (Luuk 24:44-50; Apt 26:15-18)

Maria synnytti poikalapsen, joka on ihminen kristus Jeesus. (1Tim 2:5; Room 5:10-21; 1Kor 15:1-23) Se on varmaa, että Jumalaa hän ei synnyttänyt, koska Jumala ei ole ihminen, mutta Jeesus kristus on ihminen. Jumalaa ei voi kukaan synnyttää, koska hän on ollut aina olemassa ja luonut kaiken, mitä on olemassa. Jeesus kristus on sen sijaan syntynyt, joten hän ei ole isän vertainen Jumala tai Jumala ollenkaan sillä tavalla kuin isä yksin on ainoa Jumala: luomaton kaiken luoja ja kaikkivaltias iankaikkinen Jumala, jolla ei ole elämän alkua eikä loppua.

Maria ei siis ole Jumalan äiti, niin kuin jotkut virheellisesti hänestä sanovat. Hän on ihmisen kristuksen Jeesuksen äiti. Jeesus kristus on ihminen, kotoisin Naserin kaupungista, ja siksi häntä kutsutaan Apostolien teoissa ja muuallakin Nasaretilaiseksi. Tämäkin on viittausta hänen inhimilliseen alkuperäänsä sen sijaan, että olisi väitetty hänen tulleen alas taivaasta. (Apt 4:10-12) Mikään Raamatussa ei todista Jeesuksen olevan isän kaltainen Jumala tai ikivanha Jumalan Poikaa, joka olisi ollut Jumalan tykönä ennen siirtymistään henkenä Marian kohtuun ja lihaksi tulemistaan, ihmiseksi syntymistään.

Katsotaan vielä pari esimerkkiä, miten opetuslapset ja apostolit todistivat oikein Jumalasta ja hänen pojastaan Jeesuksesta. Huomatkaa se, että Jeesus kuvataan pelkkänä ihmisenä ja Jumala on tietysti hänen isänsä: se yksi ainoa Jumala, joka on luonut kaiken, mitä on olemassa. Jos tuollainen todistus olisi väärän todistuksen antamista Jumalasta ja Jeesuksesta, niin sitten Raamattu on täynnä sellaista väärää todistusta! ;-)

Apostolien teot:
4:24 Sen kuultuansa he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen ja sanoivat: "Herra, sinä, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on!
4:25 Sinä, joka pyhän hengen kautta, isämme Daavidin, sinun palvelijasi, suun kautta, olet puhunut: 'Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?
4:26 Maan kuninkaat nousevat, ja ruhtinaat kokoontuvat yhteen Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.'
4:27 Sillä totisesti, tässä kaupungissa kokoontuivat sinun pyhää poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa,
4:28 tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi.
4:29 Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi;
4:30 ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän poikasi Jeesuksen nimen kautta."
4:31 Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki pyhällä hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.

Apostolien teot:
17:22 Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia.
17:23 Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle.' Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.
17:24 Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,
17:25 eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.
17:26 Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
17:27 että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
17:28 sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa.'
17:29 Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.
17:30 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
17:31 Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista."

Eikö olekin erikoista, että apostolit eivät tienneet Jeesuksen olevan Jumala ja kaiken olevaisen luoja? Eikö olekin erikoista, että he todistivat nimeltään kristityn maailman mielestä väärin Jumalasta ja Jeesuksesta? :-)

Onko nyt niin, että vasta Johanneksen elämän loppuvaiheessa vuosien 85-95 jälkeen julistettiin sellaista evankeliumia, jonka uskomisen kautta oli mahdollista syntyä Jumalan lapseksi ja pelastua? Vuosien 30-63 välissä siitä ei Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan mukaan tiedetty yhtään mitään. Pietari ei puhunut siitä mitään kirjeissään, ei sen koommin Juuda tai Jaakobkaan vuosina 62-75.

Jos pelastumisen ehto olisi pitää totena, että Jeesus kristus on ollut isän tykönä ennen maailman luomista, niin miksi valtaosa Raamatun kirjoittajista vaikenee siitä asiasta kokonaan? Profeetat eivät siitä mitään puhuneet (tätä vastaan olevat väitteet perustuvat mielivaltaiseen ja virheelliseen tulkintaan), Jeesus ei sanonut koskaan olevansa Jumala tai luomiseen osallistunut ikivanha henkiolento ja hänen taivaasta tulemisensa Johanneksen evankeliumissa on tulkittavissa eri tavalla kuin valtaosa nimeltään kristityistä uskoo. Lähes kaikki Uuden testamentin kirjoittajat ovat täysin hiljaa siitä asiasta.

Miksi näin?

Voisiko syy olla siinä, että tuollaisen asian totenta pitäminen ei ole pelastumisen ehto? Sehän voi päinvastoin olla väkevä eksytys, joka johtaa pahimmillaan kadotukseen?

Jumala on kieltänyt ensimmäisessä käskyssä pitämästä muita jumalia hänen rinnallaan. Kuka pyrkii Jumalaksi hänen rinnalleen? Eikö antikristus ja saatana? (2Tess 2; 2Kor 11:4; Jes 14:1-27; Hes 28:1-19; Ilm 13:11-18)

Olisiko sittenkin mahdollista, että Johanneksen kirjoituksia on käännetty virheellisesti ja ne on tulkittu tarkoitushakuisesti väärin niin kuin myös muutama Paavalin kirjeiden ja heprealaiskirjeen kohta?

Jos pelastumisen ehto olisi tietää ja tunnustaa todeksi se, että Jeesus on ollut isän tykönä ennen maailman luomista ja on ollut luomassa tätä maailmaa, niin silloin kukaan ei voisi pelastua Matteuksen ja Markuksen ja Luukkaan ja Pietarin ja Jaakobin ja Juudaan kirjoitusten kautta, lukemalla pelkästään niitä, koska niissä ei puhuta tästä asiasta yhtään mitään. Olisiko todella niin, että nämä apostolit, evankelistat ja herran veljet eivät olisi mitään tästä asiasta kirjoittaneet, jos sen asian uskominen olisi pelastumisen ehto?

Jos vetoat siihen, että Raamattua pitää ymmärtää kokonaisuutena voidakseen pelastua, niin se ei selitä sitä, miksi väitteiden mukaan tärkein asia on jätetty pois niin monen kirjoittajan sanomasta. Jos sen asian tietäminen ja totena pitäminen olisi pelastumisen ehto, niin toki Jumala olisi vaikuttanut sen, että esimerkiksi Apostolien teoissa olisi julistettu oikein evankeliumia ja rukoiltu kolmiyhteistä jumalaa, joka olisi luonut kaiken, mitä taivaassa ja maassa ja meressä on? (Apt 4:24-31; 17:2-3, 22-31)

Miksi pelastumisen kannalta tärkein sanoma olisi jäänyt niin vähälle huomiolle Raamatussa? Miksi se olisi kerrottu niin epäselvällä tavalla?

Huomaatko, miten kolmiyhteisen jumalan oppi tai jokin muu jumaluusoppi ovat syrjäyttäneet ja korvanneet evankeliumin eräiden puheissa ja opetuksessa? Jos he olisivat oikeassa, niin valtaosa Raamatun kirjoittajista ja siellä puhuvista Jumalan palvelijoista olisi väärässä, Jeesus kristus mukaan lukien. Miten siis luet? Miten ymmärrät Raamattua tässä asiassa?

Muutamien sanontojen merkityksestä

Mitä Jeesus ja Johannes tarkoittivat sanoessaan että Jeesus on tullut taivaasta, isän tyköä, lähtenyt isästä, on ylhäältä, ei ole maailmasta ja on ainoa taivaasta tullut ja sinne noussut ihminen? Kun tutkit ja mietit tätä asiaa, niin muista se, miten vähän tästä asiasta on muualla Raamatussa puhuttu: ei juuri ollenkaan. Miten tämän asian oikein ymmärtäminen voisi sitten olla pelastumisen ehto tai sen väärin ymmärtäminen johtaa väistämättä kadotukseen?

Kolmiyhteisen jumalan oppi on paljon helpompi havaita Raamatun kirjoitusten vastaiseksi kuin se, että Jeesus kristus olisi ollut ikivanhana Jumalan Poikana isän tykönä taivaassa ennen ihmiseksi syntymistään. Tätä väitettä voidaan perustella monilla Johanneksen evankeliumin kohdilla. En käy niitä tässä yhteydessä kovin tarkasti lävitse, mutta tuon julki yleisen tulkintaperiaatteen sille, mitä Jeesuksen jotkut sanat ja sanonnat tarkoittavat tai mitä vaihtoehtoja niiden tulkinnaksi on esitetty.

"Taivaasta tuleminen" voi tarkoittaa sitä, että Jeesus on tullut Jumalan lähettämänä maailmaan tekemään hänen tahtonsa. (Joh 6:25-69) Jeesus ei ole Johanneksen evankeliumissa ainoa, joka on lähtenyt "Jumalan tyköä" maailmaan parannusta saarnaamaan. Myös Johannes kastaja on lähtenyt Jumalan tyköä, sillä siitä on käytetty kreikaksi samaa ilmaisua kuin Jeesuksen lähtemisestä Jumalan tyköä. (Joh 1:6; 16:26-28) Jumalan tyköä lähteminen tarkoittaa siis sitä, että joku on Jumalan lähettämä ja toimii hänen tahdostaan. Samaa asiaa ilmaistaan suomeksi sanoilla "olla Jumalasta". Jokin hanke voi olla Jumalasta tai sitten ei (Apt 5:39) ja Johanneksen kaste oli "taivaasta" (Mark 11:30): siis sekin oli Jumalasta ja hänen tahdostaan tehty.

Mooseksen aikana taivaasta tullut manna ei tullut paratiisista eli kolmannesta taivaasta Jumalan tyköä (2Kor 11:1-4) vaan se satoi maahan ilmakehästä. Jeesus vertasi omaa taivaasta tulemistaan tähän mannaan (Joh 6:25-69): hän ei siis puhunut välttämättä siitä, että hän olisi ollut elävä olento isän tykönä ennen ihmiseksi syntymistään. Ei hän tosin ilmakehästäkään Marian kohtuun tullut, niin kuin joku voisi nyt luulla minun väittävän. ;-) Jeesus sanoi elämän leivän tulleen alas taivaasta ja se leipä oli hänen liharuumiinsa. (jj. 50-51) Jeesuksella ei ollut liharuumista isän tykönä taivaassa, joten hän ei voi viitata taivaasta tulemisella liharuumiiseensa eli äidin kohdusta syntymiseen tämän kohdan perusteella.

Vaikeampi selitettävä on jae Joh 6:62:

"Mitä sitten, jos saatte nähdä ihmisen pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!"

Jeesus on puhunut edellä ruumiin ylösnousemuksesta eli siitä, miten isä herättää kuolleet ylös. Jotkut tulkitsevat tätä kohtaa siten, että Jeesus sanoi nousevansa haudasta takaisin maan päälle, jossa hän oli ennen. Tämä on kyseenalainen selitys, koska kuolleista nousemisesta tai heräämisestä on käytetty muissa Uuden testamentin kohdissa eri verbejä kuin tässä. Tämä olisi ainoa kohta koko Uudessa testamentissa, jossa puhuttaisiin kuolleista nousemisesta verbin "anabainō" kautta. Jos Jeesus olisi puhunut tässä kuolleista heräämisestä, niin eikö hän olisi voinut sanoa sen suorempaakin?

Jotkut sanovat Jeesuksen olleen matkalla Jerusalemiin, jossa hän oli aiemmin käynyt ja jonne hän oli jälleen kerran "nouseva". Kreikankielen verbiä "anabainō" (ἀναβαίνω) on käytetty myös siitä, kun joku on noussut ylös Jerusalemiin. Jeesus oli matkalla Jerusalemiin, joten hän oli nouseva sinne jälleen kerran, mutta tällä kertaa viimeisen kerran. Siinä olisi syy, miksi Jeesus painottaa takaisin Jerusalemiin nousemista. Tämä selitys on mielestäni huonompi kuin tuo edellinen, vaikka sekään ei riittävän hyvä ole, jotta oikeasta tulkinnasta voitaisiin olla varma.

Kolmas tapa ymmärtää tämä asia on pitää Jeesusta Jumalan poikana sen vuoksi, että Jumala antoi hänelle pyhän hengen sen jälkeen, kun hän oli saanut kasteen. (Matt 3:17) Jeesus olisi syntyjään isänsä Joosefin poika ja hänen siittämänsä, mutta pyhän hengen saamisen kautta hän olisi myös Jumalan poika (ns. adoptio-teoria). Jeesus sanoi tulleensa taivaasta sen vuoksi, että hänen saamansa pyhä henki oli isän lähettämä ja tullut alas taivaasta hänen sydämeensä asumaan. Tämä ei tarkoita sitä, että Jeesus olisi ollut isän tykönä elävänä olentona ennen ihmiseksi syntymistään. Häneen tullut ja hänessä asuva pyhä henki teki hänestä Jumalan pojan, jonka alkuperä on isän tykönä ja sinne hän oli menevä takaisin kuolleista herätetyksi tulemisen jälkeen.

Kaikki ne kohdat, joissa Jeesus sanoo lähteneensä isästä tai Jumalan tyköä voidaan selittää siten, että hänestä tuli Jumalan poika vasta kasteen jälkeen, kun hän sai pyhän hengen. (Joh 3:13, 23-36; 6:25-69; 7:28-29; 13:3, 33; 16:26-28) Kun Jeesuksen oma henki tuli yhdeksi hengeksi Jumalan lähettämän pyhän hengen kanssa (vrt. 1Kor 6:17, olla yhtä henkeä Herran kanssa), niin tästä näin syntyneestä uudesta ihmisestä (Efe 2:15) sanotaan, että se on tullut taivaasta ja lähtenyt isästä. Jeesus on ensimmäinen uudestisyntynyt ihminen ja ensimmäinen kuolleista herätetty ihminen, joka ei kuole enää koskaan vaan elää ikuisesti. Hänellä on siten ainutlaatuinen asema veljiensä joukossa, jotka ovat alkuisin yhdestä ja samasta isästä hengellisen syntymän kautta. (Hebr 2:9-10)

Jumala on luonut kaikki muut Jumalan lapset poikansa ylösnousemuksen kautta: sen näkymättömän sisäisen ihmisen, joka me olemme tässä kuolevaisessa ruumiissa. (1Piet 1:3; Kol 1:13-23; 2Kor 4:13-18) Sen vuoksi sanotaan, että me olemme kristuksessa Jeesuksessa ja isässä Jumalassa, heissä molemmissa. (1Tess 1:1) Jeesus kristus on täydellinen Jumalan kuva: sellainen ihminen, jollaiseksi Jumala tahtoo kaikkien valittujen lastensa muuttuvan. Jeesus kristus on lihaksi tullut Jumalan viisaus ja sana, jossa asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti. (Joh 1:11-14; Kol 1:19; 2:9; 2Kor 4:4; Hebr 1:3)

Joku voi ajatella vielä niin, edellisestä poiketen, että taivaasta tuli ihmisen ruumiiseen jokin ikivanha taivaallinen henkiolento, joka olisi eri persoona kuin se Jeesus-lapsi, joka syntyi Mariasta. Se henkiolento on kuin enkeli, joka asettuu niiden valittujen Jumalan lasten ympärille, jotka se pelastaa. (Psa 34:8) Tämä taivaallinen "pyhä henki" tuli Jeesukseen asumaan hänen kasteensa jälkeen. (Matt 3:17) Kun Jeesus myöhemmin kärsi ja kuoli ristillä, niin se henki lähti hänestä pois, jolloin ihminen Jeesus kuoli, mutta hänessä asunut henki (Kristus) jatkoi elämäänsä ruumiin ulkopuolella, kunnes palasi takaisin ruumiiseen kolmantena päivänä. Näin erotettaisiin toisistaan ihminen Jeesus ja kristus vähän samaan tapaan kuin kolmiyhteiseen jumalaan uskovat erottavat toisistaan ihmisen kristuksen Jeesuksen ja hänen jumalallisen luontonsa Kristuksen kaksiluonto-opin mukaan. Vaikka kaksiluonto-opissa ei tunnusteta, että kristus on jaettu kahdeksi eri olevaiseksi ja persoonaksi, niin käytännössä kaksiluonto-oppi tarkoittaa sitä, kun se oikein ymmärretään.

Viides selitys on se, että Jeesus viittaa tässä pyhästä hengestä sikiämiseen. Hän on saanut alkunsa siitä hengestä, joka tuli taivaasta neitsyt Marian päälle ja sai Jeesuksen sikiämään tämän kohdussa. Jeesuksen oleminen taivaassa isän tykönä liittyisi tässä tapauksessa siihen, että hän on siinnyt pyhästä hengestä, mutta ei olisi silti ollut itsestään tietoinen elävä olento isän tykönä.

Jos kaikki muut tulkinnat ovat vääriä, niin sitten jää jäljelle vain se, että Jeesus olisi ollut itsestään tietoinen elävän Jumalan Poika jo taivaassa ennen ihmiseksi syntymistään. Minä en ole kuullut muita selityksiä tälle jakeelle, joten en pysty sanomaan tästä vielä mitään ehdottoman varmaa. Raamatun muiden kohtien ja johdonmukaisen kokonaisuuden kannalta adoptio-teoria vaikuttaa tällä hetkellä parhaiten perustellulta. Jotta se olisi totta, niin silloin Jeesuksen syntyminen neitseestä täytyy olla pakanallinen taru, joka on lisätty Raamattuun apostolien ajan jälkeen. Käsittelen tätä aihetta myöhemmin lisää.

Jos adoptio-teoria ei ole totta, niin pidän sen jälkeen parhaana perusteluna viittausta neitseestä syntymiseen, jolloin pyhästä hengestä syntyminen viittaa samalla tavalla isästä lähtemiseen kuin adoptio-teoriassa, mutta tässä tapauksessa sillä tarkoitettaisiin Jeesuksen syntymistä ihmiseksi Marian kohdusta, pyhästä hengestä sikiämistä. Vaikka tämä tarina muistuttaa pakanoiden jumal-taruja, niin se voi ainakin teoriassa olla totta.

Jeesus sanoi "nähneensä" ja oppineensa isänsä tykönä niitä asioita, joista hän puhui juutalaisille. (Joh 8:28, 38) Nämä olivat puolestaan "kuulleet" oman isänsä tykönä sen, mistä puhuivat. Näkeminen ei tarkoita Raamatussa aina luonnollisin silmin näkemistä. Se voi tarkoittaa myös "ymmärtämistä" niin kuin myös tässä kohdassa. Jeesus oli nähnyt, kuullut ja oppinut isän tykönä asioita samalla tavalla kuin hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat muut ihmiset. (Joh 6:45) Mekin "kuulemme" ja opimme "isän tykönä", sillä siitä asiasta on käytetty kreikankielessä täsmälleen samaa ilmaisua kuin Jeesuksen kohdalla.

Jeesus sanoi opetuslapsille:

Johanneksen evankeliumi:
16:24 Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.
16:25 Tämän minä olen puhunut teille kuvauksilla; mutta tulee aika, jolloin minä en puhu teille enää kuvauksilla, vaan avonaisesti julistan teille sanomaa isästä.
16:26 Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva isää teidän edestänne;
16:27 sillä isä itse rakastaa teitä, sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä.
16:28 Minä olen lähtenyt isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen isän tykö."

Selitin jo edellä perinteiselle tulkinnalle vaihtoehtoisen tavan tulkita sitä, mitä sanat "Jumalan tyköä" tai "Jumalan tykönä" tarkoittavat. Jeesus puhuu tässä opetuslapsilleen isän tykö menemisestä ja käyttää samaa sanontaa hänen tyköään lähtemisestä kuin on käytetty Johanneksesta, jonka Jumala lähetti tyköään saarnaamaan parannusta juutalaisille. (Joh 1:6)

Sanat "lähteä isästä" voivat tarkoittaa tässä neitseestä syntymistä tai Jeesuksen syntymistä uudesti Jumalan hengestä kasteen jälkeen. Jälkimmäinen teoria on sikälikin hyvä, että Jumala tunnustaa sillä hetkellä ääneen sen, että "tämän on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt." (Matt 3:11) Apostolit toistavat tämän tunnustuksen kirjeissään ja puhuvat Jeesuksen olleen pyhällä hengellä voideltu julistaessaan evankeliumia, mutta he eivät mainitse kertaakaan neitseestä syntymistä evankeliumia julistaessaan tai opettaessaan seurakuntaa. (Apt 10:38; 2Piet 1:17)

Jeesus sanoi lähteneensä isästä, koska oli yhtä henkeä isänsä kanssa (1Kor 6:17; Joh 10:29-30; 17:11, 20-23) ja tunnusti Jumalan lasten tavoin olevansa taivaasta eikä tästä maailmasta, ylhäältä eikä alhaalta. (Room 8:9-16; Joh 17:11-14; 8:23)

Se, että Jeesus on lähtenyt isästä, ei todista hänen olleen isän tykönä elävänä olentona ennen ihmiseksi syntymistään. (Joh 7:28-29 ja 13:3, 33 selitetään samalla tavalla) Taivaasta tulemisella voidaan viitata hengestä syntymiseen, jonka kautta Jeesuksesta tuli uuden ihmisen arkkityyppi, ensimmäinen laatuaan, "adoptoitu" Jumalan poika. Tästä syystä Jeesuksen sanotaan olevan alkuisin samasta isästä kuin muut uudestisyntyneet Jumalan lapset. Hebr 2:9-10 viittaa selvästi hengestä syntymiseen, joten me olemme samalla tavalla alkuisin isästä kuin Jeesus kristus on, Jumalasta ja hengestä syntymisen kautta.

Jumala tunnusti Jeesuksen pojakseen vasta sen jälkeen, kun antoi hänelle pyhän hengen olemana pysyvästi hänen kanssaan. (Joh 1:32-34; Matt 3:17) Isä tuli siinä hetkessä asumaan henkensä kautta poikaansa niin kuin tuli opetuslapsiin myöhemmin. (Joh 10:34-38; 14:9-11; 17:11, 20-23; 1Joh 4:9-16) Jeesus on Jumalan poika sen vuoksi, että on hengestä syntynyt Jumalan lapsi. (vrt. 2Kor 6:18) Kun pyhä henki tulee taivaasta ihmiseen, yhtyvät ihmisen ja Jumalan henki toisiinsa, niin että heistä tulee yhtä henkeä. (1Kor 6:17)

Tätä uutta ihmistä sanotaan "taivaasta tulleeksi". (1Kor 15:45-47) Ihminen toimii yhteistyössä Jumalan kanssa, hengen yhteyden kautta. (1Kor 5:8-9; Room 8:9-27; Gal 4:6; 1Kor 14:14-16) "Kristus meissä" on se uusi ihminen, joka on yhtynyt hengen kautta Jumalan kanssa. (Kol 1:27-30; Efe 2:10-22; 4:24; Kol 3:10-11; 2Kor 5:17; 13:3; Gal 2:20-22) Jeesus sanoi tulleensa taivaasta, koska on kristuksena uuden ihmisen arkkityyppi, ensimmäinen hengestä syntynyt ihminen. Taivaasta tuleminen viittaa siihen, kun Jeesus sai pyhän hengen kasteensa jälkeen, ei siihen, että hän olisi tullut taivaasta henkenä äitinsä Marian kohtuun.

Mitä tarkoittavat Jeesuksen sanat "minä olen ylhäältä" ja "minä en ole maailmasta"? Lainaan tähän ne kohdat, joissa puhutaan tästä asiasta.

Johanneksen evankeliumi:
8:23 Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.
15:19 Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.
17:6 Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin.
17:14 Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
17:15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.
17:16 He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
18:36 Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä."

1.Johanneksen kirje:
2:16 Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole isästä, vaan maailmasta.
4:5 He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä.

Näistä kohdista käy ilmi, että "maailmasta oleminen" on "ylhäältä" tai "Jumalasta olemisen" vastakohta. Molemmilla tarkoitetaan sitä, onko jokin asia tai henkilö Jumalan tahdosta tullut tai lähtenyt tai ilmestynyt tai tapahtunut. Samaa sanontaa käytetään sekä opetuslapsista että herrasta itsestään. Nämä sanonnat eivät ole siten todiste siitä, että Jeesus olisi ollut isän tykönä ennen maailman luomista, niin kuin eivät opetuslapsetkaan siellä ole olleet. Lisäksi on mahdollista, että Jeesus tarkoitti näillä sanoilla uudestisyntyneiden Jumalan lasten olevan taivaasta ja ylhäältä, sen sijaan, että he olisivat maailmasta ja alhaalta niin kuin muut ihmiset ovat.

Johanneksen evankeliumissa lukee näin:

"Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, ihmisen poika, (joka on taivaassa)." (Joh 3:13)

Panin jakeen loppuosan sulkeisiin, koska ne sanat puuttuvat joistakin vanhoista käsikirjoituksista. Riippumatta siitä, ovatko ne olleet alkuperäisessä tekstissä vai eivät, niin tämäkään kohta ei kelpaa todisteeksi siitä, että Jeesus olisi ollut isän tykönä ennen syntymistään ihmiseksi.

Nämä sanat eivät voi olla Jeesuksen omia sanoja Nikodeemukselle, koska tässä sanotaan Jeesuksen nousseen ylös taivaaseen. Jeesus ei ollut noussut tuolloin vielä ylös taivaaseen eikä ollut myöskään taivaassa, niin kuin jakeen loppuosassa sanotaan. Näiden sanojen täytyy siis olla Johanneksen kerrontaa, koska evankeliumin kirjoittamisen aikaan Jeesus oli jo noussut ylös taivaaseen ja oli taivaassa.

Se, että Jeesus on tullut taivaasta, voisi tarkoittaa jälleen kerran sitä, että hän on uuden ihmistyypin esikoinen, ensimmäinen hengestä syntynyt Jumalan poika. Jeesus on taivaasta siten, että hän on yhtä hengen kautta isänsä kanssa ja se pyhä henki, joka tuli häneen asumaan, on tullut taivaasta ja tehnyt hänestä uuden ihmisen, yhtyessään hänen oman henkensä kanssa, joka on ihmisen henki, niin kuin ihmisessä ihmisen henki on. Isä tuli asumaan poikaansa sillä hetkellä, kun pyhä henki laskeutui Jeesuksen päälle ja jäi asumaan häneen. (Matt 3:17; Joh 1:32-34; 14:9-11)

Jeesus on yhtyessään henkensä kautta isänsä henkeen tullut uudeksi ihmiseksi, joka on taivaasta. Isä tunnusti poikansa heti sen jälkeen, kun oli antanut hänelle henkensä. (Matt 3:17) Jos pyhä henki olisi ollut Jeesuksessa sikiämisestä asti ja jos Jeesus olisi pyhä henki ihmisen ruumiissa syntymisestään asti, niin Jumalan ei olisi tarvinnut lähettää pyhää henkeä Jeesukselle ja asumaan Jeesukseen.

Johannes tarkoitti taivaasta alas tulemisella hengestä syntymistä ja Jeesuksen asemaa ainoana täydellisenä Jumalan kuvana hengestä syntyneenä Jumalan poikana. Muut Jumalan lapset ovat vielä matkalla kristuksen täydellisyyttä kohti, mutta Jeesus oli täydellinen ja synnitön jo lihansa päivinä ennen kuolemista ristillä. (2Kor 3:16) Muista Jumalan lapsista tulee täydellisiä vasta kun näemme Jeesuksen hänen tulemuksessaan. (1Joh 3:2; 1Kor 15:24-28; vrt. Hebr 12:23; Ilm 21-22)

Oman lisänsä tähän jakeeseen antavat juutalaisten uskomukset, joiden mukaan Mooses olisi noussut ylös taivaaseen ja tuonut lain taulut Israelille taivaasta, jossa hän olisi keskustellut itsensä Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin. Niinpä se viisaus, joka Mooseksella oli, ei olisi hänestä itsestään, vaan se olisi tullut suoraan Jumalalta taivaasta. Johannes saattoi viitata näillä sanoilla juutalaisten virheellisiin uskomuksiin, jotka hän oikaisi.

Mooses ei ole noussut ylös taivaaseen noutamaan Jumalan sanaa ja viisautta sieltä Israelille niin kuin ei kukaan muukaan ihminen ennen Kristusta. Kristus on sen sijaan taivaasta alas tulleen Jumalan viisauden ja sanan ruumiillistuma (Room 16:25-27; 1Kor 1:30-31; Kol 1:19; 2:1-9; Snl 8:22; Joh 1:1-14): täydellisen synnitön ihminen, jonka sanat ja viisaus tulivat suoraan isältä taivaasta eivätkä häneltä itseltään (Joh 14:9-11; 12:44-50; 17:6, 8, 14). Tällä tavalla selitettynä tämä jae avaa lisää ymmärrystämme sen suhteen, millä tavalla juutalaiset uskoivat Jeesuksen ja apostolien aikana, ja miten Jeesus ja apostolit vastasivat näihin uskomuksiin evankeliumin sanan kautta.

Johannes kastaja todistaa sanoillaan sen, että Jeesus kristus on Jumalan poika. (Joh 1:15-34) Hän puhuu siitä, että Jeesus on tullut hänen jälkeensä ja on arvossa häntä ylempi. Jeesus on mennyt hänen ohitseen arvossa, vaikka Johannes itse antoi itsensä ilmi Israelille ennen kristusta. (Luuk 3:1-22)

Johannes ei todista sitä, että Jeesus kristus on Jumala. Hän todistaa, että Jeesus on kristus ja hän on myös Jumalan poika, arvossa Johannes kastajan edellä Jumalan aivoituksissa sekä suunnitelmissa, profetian sanassa ja myös käytännössä, kun Jeesus ilmoitti itsensä Israelille ja aloitti julkisen toimintansa.

Paavalin sanoja filippiläisille on käytetty sen näkemyksen tukena, että Jeesus kristus olisi ollut isän tykönä taivaassa ja olisi isän vertainen Jumala. (Fil 2:5-11) Tässä jaksossa ei koroteta kuitenkaan Jeesuksen olettettua isän kaltaista jumaluutta vaan päinvastoin: siinä asetetaan Jeesus seurakunnan esikuvaksi nöyränä ihmisenä, joka palveli muita ja oli kuuliainen isälleen Jumalalle hamaan ristinkuolemaan saakka. Tämä kuvaus päättyy siihen, että jokaisen kielen pitää tunnustaman isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus kristus on herra. Isää korotetaan siis tässäkin kohdassa ainoana totisena Jumalana niin kuin muuallakin Raamatussa.

Mitä sitten tarkoittaa se, että Jeesuksella oli "Jumalan muoto", mutta hän "ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen" (ei tavoitellut Jumaluutta tai asemaa Jumalana niin kuin ensimmäinen Adam, antikristus ja saatana. 1Moos 3:5; Jes 14:1-27; Hes 28:1-19; 2Tess 2; 2Kor 11:4; Ilm 13:11-18): hän teki itsestään tyhjän veroisen, otti palvelijan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen, hän nöyryytti itsensä, oli kuuliainen hamaan ristin kuolemaan asti.

Tämä on ensinnäkin hyvin vaikeatajuinen kohta ja moniselitteinen; ei pelkästään kieliopillisen rakenteen ja tässä esiintyvien harvinaisten sanojen vuoksi, vaan myös Raamatun kokonaisilmoituksen ja asiayhteyden kannalta. Jeesusta ei sanota missään Raamatun kohdassa isän vertaiseksi Jumalaksi niin kuin ei tässäkään: isä saa suurimman kirkkauden ja kunnian myös tässä kohdassa. Jeesusta sanotaan muualla Jumalan kuvaksi ja hänen kirkkautensa säteilyksi. (2Kor 4:4; Hebr 1:3)

Jumalan kuvalla tarkoitetaan Raamatussa muualla aina ihmistä, ei koskaan Jumalaa tai enkeliä. Jumalalla ei sen sijaan ole muotoa, koska hän on luonteeltaan näkymätön henki. Tässä käytetty sana "morfe" kuvaa muualla Raamatussa ja koinee-kreikassa sellaista muotoa, joka voidaan luonnollisin silmin nähdä. Niinpä on luonnollista ajatella, että sillä tarkoitetaan tässäkin kohdassa jotakin sellaista Jeesuksen ominaisuutta, joka voitiin omin silmin nähdä. Tärkein niistä ominaisuuksista on se, että Jeesus on täydellisesti Jumalan kuva: täysin synnitön ja viaton ihminen.

Se "Jumalan muoto", joka Jeesuksella siis oli, on sisäisen ihmisen muoto, joka näkyy ulospäin täysin synnittömänä ja vanhurskaana käytöksenä. Sen lisäksi Jeesus olisi voinut kuningas Daavidin jälkeläisenä vaatia itselleen kuninkaan asemaa ja kunnioitusta, joka kuuluu yksin Jumalan valitsemalle iankaikkiselle kuninkaalle, ja josta profeetat olivat ennustaneet. (Jes 9:5-6; Dan 7:13-14) Sekin muoto on "Jumalan muoto", joka tulevan maailman hallitsijalla on, vaikka hän on ihminen (Hebr 2:5-18; Psa 8). Myös ihmisiä sanotaan Raamatussa "jumaliksi", kun he ovat Jumalan edustajia, puhemiehiä tai Jumalan kansan tuomareita. (2Moos 4:16; 7:1; Psa 82:1, 6) Jeesus tunnusti olevansa Jumalan poikana juuri sellainen jumala kuin nämä ihmiset ovat, ei mitään muuta. (Joh 10:24-38)

Jeesus ei vaatinut itselleen iankaikkisen kuninkaan ja hallitsijan eli kaikkia luotuja yläpuolella olevan "herran ja jumalan" kunniaa ensimmäisen tulemuksensa aikana. Hän alistui sen sijaan orjan ja palvelijan asemaan jättäen siten esikuvan seurakunnalle siitä, miten meidän tulee palvella toinen toistamme ja auttaa tiellä eteenpäin, sen sijaan, että pyrkisimme hallitsemaan herrana muita ja heidän uskoaan. Me emme saa etsiä omaa kunniaamme niin kuin Jeesuskaan ei sitä etsinyt vaan antoi aina kaiken kunnian isälleen ja palveli opetuslapsia, vaikka oli heidän herransa Jumalalta saamansa aseman perusteella. (Joh 13:3, 13; 5:37-47; 7:16-18; 8:54-55)

Jeesus vahvisti profeettojen sanat, joiden mukaan Jumala on yksi ja hän on Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä, pojan herra, meidän taivaallinen isämme. (Psa 110:1; Joh 20:17; Efe 1:3; Ilm 3:12; Matt 6:6ss.)

"Minä olen tullut isäni nimessä, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan. Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?" (Joh 5:43-44)

"Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen kristuksen." (Joh 17:3)

"Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa"… "yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi hän". (Mark 12:29…32)

Apostolit vahvistivat Jeesuksen sanat, jotka pitävät yhtä myös profeettojen sanojen kanssa (5Moos 4:35, 39; 6:4-9; Jes 44:8)

1.Korinttolaiskirje:
8:4 Mitä nyt epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, niin tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi.
8:5 Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja,
8:6 niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi herra, Jeesus kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.

Efesolaiskirje:
4:4 yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;
4:5 yksi herra, yksi usko, yksi kaste;
4:6 yksi Jumala ja kaikkien isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.

Hebrealaiskirje:
5:7 Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.


13:20 Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän herramme Jeesuksen,
13:21 hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.

Vanha testamentti on täynnä kuvauksia Jumalasta, jota kutsutaan nimellä Jahve ja Elohim, niin että puhutaan hänestä yksikössä ja tarkoitetaan sillä yhtä ainoaa Jumalaa, joka on yksi persoona, ei monta persoonaa yhdessä Jumalassa. Silloin on käytetty sanan Jumala yhteydessä yksiköllistä verbiä ja pronominia "minä" lähes joka kerta. Sana "elohim" on selvästi yksikkö, kun sitä käytetään Jahvesta niissä kohdissa, joissa sen kanssa oleva verbi ja siihen viittaava pronomini "minä" esiintyvät myös yksikössä. Samaa sanaa "elohim" on käytetty epäjumalista kuten Daagon ja Kemos, mutta ne ovat tiukan yksiköllisiä yksiä persoonia, eivät kolmen tai useamman persoonan muodostama kollektiivinen ykseys. Sanaa "elohim" on käytetty myös ihmisistä ja enkeleistä, jotka ovat yksi ainoa persoona, eivät monen eri persoonan kollektiivinen ykseys. (2Moos 4:16; 7:1; 3:1-15; 13:21; 14:19; 20:2-23; 23.20-23; Psa 82:1, 6)

Sana "elohim" on merkitykseltään "yksi", kun puhutaan yleisesti "Jumalasta", kaiken luojasta. Vaikka se on muodoltaan monikko, niin sen kanssa esiintyvät verbit ovat lähes poikkeuksetta yksikössä ja elohimista käytetään lähes poikkeuksetta yksilöllistä pronominia "minä" ("minä olen"). Kaikissa kielissä on vastaavia monikkomuotoisia yksikköjä: esimerkiksi "kasvot", "housut", news (uutinen tai uutiset riippuen sitä seuraavasta verbistä onko se monikossa vai yksikössä), jne. Sanan "elohim" käyttö Jumalasta ei todista millään muotoa hänen olevan kollektiivinen ykseys, jossa olisi mukana Poika ja Pyhä Henki.

Kolmiyhteisen jumalan oppia on perusteltu myös sanan echad käytöllä. Se on hepreankielen perusluku ja suomeksi sitä vastaa lukusana "yksi" eli numero 1. Tämä on sanan echad perusmerkitys ja sitä on käytetty siinä merkityksessä valtaosassa kertoja, kun se esiintyy Raamatussa. Muita tapoja suomentaa se sana eri yhteyksissä ovat mm. ensimmäinen, ainoa, yhtä, kerran, toinen, muu, kuka tahansa, mikä tahansa, kukin, tietty, joku, jne.

Sanaa echad on käytetty silloin, kun Aatamista ja Eevasta tuli yhtä lihaa avioliiton kautta. (1Moos 2:24) Hesekiel käytti sitä sanaa siitä, kun Jumala yhdistää Efraimin ja Juudan kuningaskunnat yhdeksi kansaksi. (Hes 37:16-17) Herra käski Hesekieliä ottamaan kaksi keppiä ja panemaan ne kädessään toisiaan vasten, niin että niitä tulee ikään kuin yksi keppi, joka muodostuu kahdesta yhteenliitetystä kepistä.

Tällaisia kohtia on käytetty tukena sille, että Jumala olisi ensimmäisen käskyn ja Israelin uskontunnustuksen (shema) mukaan kollektiivinen ykseys sen sijaan, että hän olisi yksi ainoa Jahve. (5Moos 6:4; Mark 12:28-34)

Muita kollektiivisia ykseyksiä ovat esimerkiksi rypäleterttu ja viljantähkä. Jokainen ymmärtää, että yksi rypäleterttu on kirjaimellisesti yksi terttu eikä monta terttua. Se yksi terttu muodostuu monista rypäleistä, mutta yksi rypäle ei muodosta koko terttua eikä terttu ole sama kuin yksi rypäle. Samalla tavalla on viljantähkän laita. Yksi jyvä ei ole koko viljantähkä eikä tähkä ole yksi jyvä. Näissä kohdissa on käytetty sanaa echad peruslukuna eli tarkoittamaan kirjaimellisesti numeroa yksi sen sijaan, että puhuttaisiin kollektiivisesta ykseydestä. Yksi terttu on yksi terttu, kaksi terttua on kaksi terttua, jne. Ymmärrät kyllä tämän asian, jos vain tahdot.

Samalla tavalla on myös Aatamin ja Eevan yhdeksi lihaksi tuleminen. Molemmat ovat yksin yksi kokonainen ihminen, jolla on oma liharuumiinsa ja mielensä (tietoisuus). Yhdessä he muodostavat avioparin, jossa nämä kaksi liharuumista ovat yhtyneet avioliiton sitein toisiinsa "yhdeksi lihaksi". Aatami ei ole yksin se "lihan yhteys", josta Herra tässä puhuu. Eeva ei ole yksin se yhtä lihaa oleva aviopari. He ovat vain yhdessä yhdeksi lihaksi tullut aviopari, eivät yksinään.

Samalla tavalla on myös Efraimin (Israelin) ja Juudan kansojen laita. Juuda ei ole yksin se yhdistynyt kansakunta vaan Juuda ja Efraim ovat yhdessä yksi kansa, joka on käytännössä yhdistynyt kuningaskunta. Samalla tavalla Yhdistynyt Kuningaskunta (Iso-Britannia) muodostuu kaikista niistä kansoista ja kuningaskunnista, jotka siihen kuuluvat (Englanti, Wales, Skotlanti, Pohjois-Irlanti), mutta yksikään näistä kuningaskunnista ei ole yksin Yhdistynyt Kuningaskunta. Samoin on Yhdysvaltojen laita. Se muodostuu 50 osavaltiosta, joista yksikään ei ole yksin Amerikan Yhdysvallat.

Niin kuin näet näistä esimerkeistä, tarkoittaa sana "echad" tällaisista toisiinsa yhdistyneistä asioista puhuttaessa kirjaimellisesti lukusanan "yksi" mukaista yhtä ainoaa eikä sitä ole oikein käyttää perusteluna pakanallisen kolmiyhteisen jumalan opin puolustamiseen. Raamatun mukaan meillä on yksi ainoa Jumala, joka on isä (1Kor 8:6) ja häntä sanotaan shemassa sekä muualla Vanhassa testamentissa yksikössä yhdeksi ainoaksi Jahveksi. (5Moos 4:39; 6:4; Jes 44:6) Jeesus vahvisti sanoillaan sen, että isä on yksin ainoa Jumala eikä ole ketään muuta herraa (Jahve) kuin isä yksin. (Joh 5:44; 17:3; Mark 12:28-34) Tämä asia ei ole liian vaikea kenenkään vilpittömän Jumalan lapsen ymmärtää. Kysymys on nyt vain siitä, ketä me uskomme: katolisia isiä ja seurakuntiemme "opettajia" vai Jumalaa ja hänen poikaansa ynnä profeettoja ja apostoleja?

Kolmiyhteisen jumalan oppia ei ole oikein perustella sanan echad kautta, niin että se tarkoittaisi "yhdestä" Jumalasta puhuttaessa jotakin muuta kuin meidän taivaallista isäämme ja Jeesuksen kristuksen Jumalaa ja isää. (Matt 6:6ss; Joh 5:44; 17:3; 20:17; 1Kor 8:6) Kolmiyhteisen jumalan opin mukaan Isä on yksin täysi Jumala, Poika on yksin täysi Jumala ja Pyhä Henki on yksin täysi Jumala, mutta he muodostavat silti myös yhdessä yhden täyden Jumalan olematta kolme eri jumalaa. Kolmiyhteisen jumalan oppi on ihan pimeä oppi ja sisäisesti ristiriitainen järjettömyys, jos saan sanoa.

Yksikään profeetta tai apostoli tai Jumalan palvelija ei uskonut kolmiyhteiseen jumalaan Raamatussa, niin kuin ei ihminen kristus Jeesuskaan, Jumalan poika ja meidän herramme. Jeesuksen herra ja Jumala on hänen isänsä niin kuin on kirjoitettu, joten hän ei ole isän kaltainen tai isän vertainen Jumala. (Psa 110:1) Psalmissa on käytetty sanasta "adon" (herra) muotoa "adonii" (minun herrani), kun on puhuttu Jeesuksesta. Sitä muotoa on käytetty Raamatussa vain ihmisistä tai joskus myös enkeleistä, mutta ei koskaan Jumalasta (kaikkivaltias luoja eli isä). Jumalasta on käytetty aina muotoa "adonai". Miksi niin?

Juudaan kirje:
1:24 Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen,
1:25 hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme herramme Jeesuksen kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.

Loppusanat

Jeesuksen kristuksen evankeliumi ei pitänyt alussa (vuosina 30-75) sisällään kertomusta, jonka mukaan Jeesus olisi tullut taivaasta henkenä Marian kohtuun ja syntynyt poikalapseksi siellä kehittyneestä ihmisalkiosta. Suurin osa Raamatun kirjoituksista ei puhu yhtään mitään siitä, että Jeesus olisi ollut isän tykönä ennen ihmiseksi syntymistään (lihaksi tuloaan). Raamatussa ei ole yhtä ainoata kohtaa, jossa Jeesusta sanottaisiin isän vertaiseksi Jumalaksi. Poika on kaikissa Raamatun kohdissa isää alempana arvossa ja vallassa.

Kaikki kohdat, joita on käytetty sen tukena, että Jeesus olisi ollut isän tykönä ja luomassa tätä maailmaa yhdessä isän kanssa, ovat vaikeatajuisia ja epäselviä, eikä vähiten sen vuoksi, että suuri osa niistä on käännetty virheellisesti eri kielille. Sen sijaan Raamatun tekstien enemmistö ja selvät kohdat puhuvat yksiselitteisesti sen puolesta, että isä on yksin ainoa iankaikkinen kaikkivaltias Jumala, joka on luonut kaiken, mitä on olemassa.

Jeesus kristus on Jumalan poikana ihminen, jonka isä on herättänyt kuolleista kirjoitusten mukaan ja korottanut kaiken pääksi seurakunnalle ja kaikkia luotuja ylemmäksi herraksi. Tätä herraa on ilo palvella ja kumartaa, ja polvistua hänen nimeensä sekä sanoa isän Jumalan kunniaksi, että "Jeesus kristus on herra". Amen, tule herra Jeesus!

Syntyikö Jeesus neitsyestä?

Christian Myth of The Virgin Birth by Jeff Campbell (Youtube-video)

Tiivistelmä ja julkaisijan ajatuksia.

Vanhassa testamentissa ei ole yhtään ennustusta, jonka mukaan kristus syntyisi neitsyestä. Juutalaiset eivät odottaneet, että kristus syntyisi neitsyestä. Jesaja ennustaa, että "nuori nainen" tulee raskaaksi ja synnyttää poikalapsen, ja tälle on annettava nimeksi Immanuel. (Jes 7:11-8:8) Tämä ennustus on toteutunut jo profeetta Jesajan aikana. Kyse ei ole siis messias-profetiasta. Sen vuoksi tämän asian totena pitämistä ei pidetty uudestisyntymisen ja pelastumisen ehtona missään kohtaa Uudessa testamentissa!

Katoliset isät ovat saattaneet lisätä Matteuksen evankeliumiin jakeet 18-25, joissa puhutaan neitseestä syntymisestä (he ovat voineet lisätä jopa suuren osan siitä, mitä on Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien kahdessa ensimmäisessä luvussa, koska on mahdollista, että he aloittivat evankeliuminsa Jeesuksesta Markuksen ja Johanneksen tavoin Johannes kastajan todistuksesta!). Alkuperäinen evankeliumi on saattanut jatkua jakeen 17 jälkeen jakeesta 2:1. Kun jätämme neitseestä syntymisestä kertovan kohdan pois ja luemme evankeliumin yhtäjaksoisesti ilman sitä, niin kertomus on johdonmukainen ja järkevä, mutta jos pidämme totena neitseestä syntymisestä kertovan kohdan, niin se on ongelmallinen. Kukaan ei kutsu Jeesusta Raamatussa nimellä Immanuel! Jos se olisi ollut hänen nimensä, niin miksi häntä ei koskaan kutsuta sillä nimellä?

Evankeliumien mukaan juutalaiset pitivät Jeesusta Joosefin poikana tai niin he ainakin luulivat. (Joh 1:45; Luuk 2:33; 3:21-38; 4:22) Kun luet asiayhteydestä Luukkaan kertomuksen, niin hän kertoo sukuluetteloa ennen siitä, kun pyhä henki tuli Jeesuksen päälle ja Matteuksen mukaan Jumala tunnusti silloin sen, että "tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt!" (Matt 3:17) Pietari vahvistaa sen, että Jumala on sanonut nämä sanat taivaasta, eikä Raamatussa ole muita kohtia, joiden perusteella Jumala olisi sanonut Jeesusta pojakseen kuin tämä ja se, että Jumala on herättänyt poikansa ylös kuolleista ja korottanut hänet kaikkien luotujen herraksi. (2Piet 1:17; Psa 2:5-7; Apt 13:26-41; Hebr 1:5 ja 5:5 asiayhteydessään) Kukaan ei mainitse neitseestä syntymistä Raamatussa paitsi Matteus jakeissa 1:18-25).

Se, että Luukas sanoo sukuluettelon lopussa Aatamin olleen Jumalan poika, ei todista sitä, että Jeesus syntyi neitsyestä. (Luuk 3:21-38) Luukas tarkoittaa Jeesuksen olevan Jumalan poika sen vuoksi, että hän on ensimmäinen uudestisyntynyt Jumalan lapsi koko maailman kaikkeuden historiassa. Niin sanottu adoptionismi on totta, mutta neitseestä syntyminen on katolisten isien keksimä valhe. Jumala otti Jeesuksen omaksi pojakseen sen kautta, että pani henkensä asumaan tämän sydämeen, mitä ei ollut tapahtunut kenenkään ihmisen elämässä ennen tätä.

Luukkaan evankeliumin alussa on mainittu enkeli Gabrielin ilmestyminen Marialle (Luuk 1:26ss.). Enkeli puhuu siinä Marialle, joka ei tiennyt vielä silloin miehestä mitään. Hän ei ollut silloin vielä Joosefin vaimo: hän oli vielä neitsyt ja korkeintaan kihlattu Joosefille, jos sitäkään tuossa vaiheessa. Gabriel puhui Marialle tulevista tapahtumista. Maria ei tullut raskaaksi vielä siinä hetkessä eikä ollut raskaana ehkä vielä silloinkaan, kun tapasi Elisabethin, joka odotti Johannes kastajaa. (jj. 39-56) Kun Elisabeth tapasi Marian, niin hän itse tuli täytetyksi pyhällä hengellä ja Johannes kastaja hypähti hänen kohdussaan, niin että sai oman osansa pyhästä hengestä jo silloin (vrt. 1:15-17). Jos Maria ei ollut vielä tuolloin raskaana, niin se, mitä Elisabeth pyhän hengen vaikutuksesta puhui, oli profetian sanaa, ei todistus siitä, että Maria oli jo silloin raskaana.

Luukas sanoo Marian olleen raskaana vasta myöhemmin, kun hän saapui miehensä tai kihlattunsa Joosefin kanssa verolle pantavaksi Beetlehemin kaupunkiin. (Luuk 3:1ss.) Raamatussa ei ole kerrottu sitä, oliko Maria tullut raskaaksi ennen häitä vai vasta sen jälkeen. Voi olla, että hän tuli raskaaksi jo ennen häitä, joten siinä voisi olla syy, miksi juutalaiset sanoivat Jeesuksen olevan aviorikoksesta syntynyt. (Joh 8:12-58) Toinen selitys tälle kohdalle on se, että he puhuivat hengellisestä syntymisestä: he sanoivat Jeesusta samarialaiseksi ja että hänessä on riivaaja, koska uskoivat hänen olevan riivattu. Jeesus sanoi puolestaan heidän itsensä olevan isästä perkeleestä sen sijaan, että Jumala olisi heidän isänsä. Jeesus sanoi luonnollisesti Jumalaa isäkseen, koska oli syntynyt hänestä ja hänen hengestään, niin kuin opetuslapset hänen mentyään isän tykö taivaaseen! (Apt 1:4-8; 2:1ss.)

Katsotaan tarkemmin Gabrielin sanoja ja niiden merkitystä asiayhteydessään!

1:30 Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä.
1:31 Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus.
1:32 Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman korkeimman pojaksi, ja herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen,
1:33 ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman."
1:34 Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?"
1:35 Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä henki tulee sinun päällesi, ja korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan pojaksi.
1:36 Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi;
1:37 sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta."
1:38 Silloin Maria sanoi: "Katso, minä olen herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan." Ja enkeli lähti hänen tyköänsä.

Gabriel sanoi, että Maria on tuleva raskaaksi ja synnyttävä pojan, jolle on annettava nimeksi Jeesus. Matteuksen väärennetyssä versiossa enkeli käski antaa pojalle myös nimen Jeesus (1:21), mutta viittasi silti Jesajan profetiaan, jonka mukaan pojan nimeksi olisi pitänyt antaa Immanuel. Sitä nimeä ei ole käytetty koskaan Jeesuksesta Raamatussa. Kyse on selvästi väärennöksestä, jota kolmiyhteiseen jumalaan uskovat käyttävät nyt kilvan todisteena siitä, että Jeesus kristus on Jumala meidän keskellämme!

Gabriel sanoo, että herra Jumala (isä) antaa Jeesukselle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Tässä on selvä todistus siitä, että Jeesus on lihan puolesta Daavidin jälkeläinen alenevassa polvessa. Tämä olisi mahdotonta, ellei hänen isänsä olisi ollut Joosef, Marian aviomies, joka oli Paavali ja Johanneksen mukaan Daavidin sukua (Room 1:1-4; Ilm 22:16). Luukkaan ja Matteuksen kirjoittamat sukuluettelot ovat kyseenalaisia niissä esiintyvien puutteiden ja virheiden vuoksi, joten niitä ei ole ehkä hyvä käyttää ehdottomana todistuksena sen puolesta, että Jeesuksen isä Joosef olisi ollut Daavidin sukua. Ne sukuluettelot on voitu lisätä varhaisten kirkkoisien aikana evankeliumeihin, sillä tuskinpa Jeesuksen henkilökohtaisesti tunteneet apostolit olivat erehtyneet tässä asiassa? Jeesus on kuitenkin Joosefin ja Marian poika myös Luukkaan ja Filippuksen todistuksen mukaan, joten hän ei ole siinnyt pyhästä hengestä ja syntynyt neitsyestä. (Joh 1:45; Luuk 2:33)

Jeesus oli Joosefin ja Marian pojaksi myös Jumalan poika sitä kautta, että hän sai pyhän hengen kasteensa jälkeen. Isä tunnusti hänet pojakseen vasta sillä hetkellä. (Matt 3:11) Kun Luukas kertoo Jeesuksen sukuluettelosta, niin hän sanoo ihmisten luulleen Jeesuksen olevan Jumalan poika, mutta todellisuudessa hän oli Jumalan poika uudestisyntymisen kautta, mikä on tärkeämpää kuin olla Joosefin ja kunigas Daavidin jälkeläinen "lihan mukaan". Luukas mainitsee Jeesuksen kasteen ja pyhän hengen saamisen juuri ennen sukuluetteloa, joten hän puhuu Jumalan pojasta ja Daavidin pojasta samalla tavalla kuin Paavali roomalaiskirjeen alussa. (Room 1:1-4) Jeesus on näitä molempia. Jos Matteuksen sukuluettelo olisi lisätty jäljestäpäin ja se olisi väärennös, niin silloin Luukkaan sukuluettelo voisi olla lähempänä totuutta, vaikka siinäkin on virheitä. Ne ovat peräisin Vanhan testamentin kreikankielisestä käännöksestä, jota Luukas tutkimuksissaan käytti.

Maria tunnusti Gabrielille, että oli vielä neitsyt, kun enkeli ilmestyi hänelle, mutta se ei kerro mitään siitä, että hän olisi ollut neitsyt silloin, kun tuli raskaaksi. Kukaan Raamatun henkilö ei todista muualla Raamatussa sitä, että Jeesus olisi syntynyt neitsyestä, joten se ei voi olla se "merkki", jonka Jumala oli antava kristuksesta. Sekään ei ole merkki, että Jumala tunnusti Jeesuksen pojakseen tämän saatua kasteen, mutta se on Jumalan tunnustus omasta pojastaan, joka on esikoinen uudestisyntyneiden ja kuolleista nousseiden joukossa. Se on kuitenkin Jeesuksen mainitsema ainoa merkki kristuksesta avioliiton rikkovalle sukupolvelle, että Jumala herätti poikansa ylös kuolleista. (Matt 12:39-40) Sille tapahtumalle on monen silminnäkijän todistus, mutta Marian raskaaksi tulemisesta ei ole kukaan todistanut Raamatun lehdillä ja sanonut, miten se käytännössä tapahtui.

Raamatussa on muutama Jumalan vaikuttama ihme, kun joku on tullut raskaaksi. Saara tuli raskaaksi ja synnytti Iisakin, vaikka oli vanhaksi käynyt ja hedelmätön siihen asti. Elisabet oli myös iäkäs saadessaan Johannes kastajan enkelin lupauksen mukaan. Molemmissa tapauksissa sikiäminen oli Jumalan tekemä ihme, mutta itse sikiäminen tapahtui luonnollisen sukupuoliyhteyden kautta. Niin voi olla myös Marian kohdalla. Pyhä henki tuli hänen päälleen ja hän peittyi pilven sisään, minkä tapahtuman johdosta Maria tiesi tulevansa raskaaksi, kun yhtyisi mieheensä Joosefiin. Näin Jumala vahvisti pyhää henkeä antamalla etukäteen sen, että Jeesus olisi oleva luvattu kristus ja sellaisena myös Jumalan poika.

Neitseestä syntyminen ei ollut tärkeä opetus, jos se oli edes totta, sillä muualla Raamatussa siitä ei puhuta mitään: ei Apostolien teoissa eikä kirjeissä. Evankeliumin sana on todistusta Jeesuksen kristuksen kuolleista heräämisestä ja sitä saarnattiin pyhässä hengessä! Neitseestä syntymistä ei mainittu kertaakaan Apostolien teoissa eikä Uuden testamentin kirjeissä, koska sen asian totena pitämisellä ei ole mitään merkitystä sielun pelastumisen kannalta. Vaikka se olisi valhetta, niin Jumala ei tuomitse kadotukseen kaikkia niitä, jotka ovat sen valheen väärennetystä Raamatusta uskoneet ja vilpittömästi erehtyneet, vaikka ovat valittuja Jumalan lapsia!

Saatanan yksi väkevimmistä eksytyksistä on ollut saada monet nimeltään kristityt henkilöt uskomaan, että Raamattu on kirjaimellisesti erehtymätöntä Jumalan sanaa. Siten on alettu palvoa Raamatun kirjoituksia jumalana, vaikka ne ainoastaan kertovat meille Jumalasta ja hänen pojastaan, mutta eivät ole erehtymätöntä Jumalan puhetta sanasta sanaan ja joka kirjaimeltaan, niin kuin virheellisesti uskotaan. (Lue kirjoitukseni Ei erehtymätöntä Jumalan sanaa) Kun jopa valitut on saatu uskomaan tämä valhe, niin he ovat sitten pitäneet totena myös katolisten isien tekemät lisäykset ja väärennökset Raamattuun! Niistä tunnetuin on jakeen Matt 28:19-20 kastekäsky, joka puuttuu kokonaan alkuperäisestä tekstistä ja siinä lukee: "Tehkää kaikista kansoista minulle opetuslapsia minun nimeeni ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.."

Maria kysyi Gabrielilta, miten hän voi tulla raskaaksi, koska hän ei tiedä miehestä vielä mitään. Enkeli vastasi hänelle sanat, joita on helppo pitää todistuksena neitseestä syntymiselle. Ne voivat olla kuitenkin katolisten isien tekemä väärennös tai sitten Gabriel ennusti pyhän hengen tulevan Marian päälle ennen kuin hän yhtyy Joosefin kanssa ja tulee raskaaksi. Gabriel ei sanonut Luukkaan evankeliumissa, että lapsi on siinnyt pyhästä hengestä. Vain Matteuksen evankeliumiin lisätyt väärennetyt jakeet sanovat niin (Matt 1.18-25)!

Jumalalle ei ole tietenkään mahdotonta tehdä neitsyt raskaaksi, mutta koska tällä opetuksella ei ole pelastumisen kannalta mitään merkitystä muun Raamatun ilmoituksen perusteella, niin on tarpeetonta tehdä siitä suurta numeroa. Perisyntioppi on katolisten isien keksimä harhaoppi, joten Jeesuksen ei tarvinnut tehdä syntiä elämänsä aikana, vaikka hän oli syntynyt Joosefin pojaksi luonnollisen yhtymisen seurauksena äidistään Mariasta. Koko neitseestä syntymisen tarina on lisätty Raamattuun katolisen epäjumalanpalvonnan tueksi, kun he ovat alkaneet palvoa neitsyt Mariaa taivaan kuningattarena! Samalla Jeesuksesta on tehty Babylonin mysteeriuskonnossa palvotun Tammuksen kopio! Jeesus kristus on ihminen ja se on nyt täysin varmaa Raamatun perusteella!

Kun Gabriel sanoo, että mikään ei ole Jumalalle mahdotonta (Luuk 1:37), niin hän puhuu silloin Elisabetin raskaaksi tulemisesta luonnollisen sukupuoliyhteyden kautta, vaikka hän oli jo iälliseksi tullut ja häntä luultiin hedelmättömäksi. (Luuk 1:8-25) Tässä ei ole mitään viittausta neitseestä syntymiseen tai Jeesuksen syntymiseen. Gabriel puhuu tässä pelkästään Johannes kastajan sikiämisestä ja syntymisestä.

Kun Jeesus teki ihmeitä ja tunnustekoja, niin juutalaiset eivät uskoneet häneen sittenkään. Jeesus sanoi, että vaikka he eivät uskoisi häneen, niin heidän tulisi uskoa niihin tekoihin, joita hän teki, sillä ne todistivat isän olevan hänessä ja hänen olevan isässä. Samassa yhteydessä Jeesus todisti sanoillaan, että hän on "jumalana" ihminen niin kuin Israelin tuomarit ja että hän on Jumalan poika, millä hän tarkoitti sitä, että hän on uudestisyntynyt Jumalan lapsi, jossa Jumala vaikuttaa henkensä kautta. (Joh 10:24-38; Psa 82:1, 6)

Kun juutalaiset eivät uskoneet Jeesukseen edes hänen tekemiensä ihmeiden kautta, puhumattakaan hänen sanojensa todistuksen kautta, niin he pyysivät häneltä merkkiä: "Minkä merkin sinä annat?" että me uskoimme sinun olevan Jumalan poika, se luvattu kristus? Jeesus sanoi, että heille ei annettaisi muuta merkkiä kuin Joonaan merkki, ja hän tarkoitti sillä merkillä kuolemistaan ristillä ja nousemista ylös kuolleista kolmantena päivänä hänen ennustuksensa mukaan. (Joh 2:18-25; Matt 12:39; 16:4) Tämä on ainoa merkki, joka mainitaan Raamatussa kristuksen tulemuksen yhteydessä ja sen jälkeen! Neitseestä syntyminen ei ole kristityille mikään merkki vaan se on merkki ainoastaan katolisessa uskossa oleville epäjumalanpalvelijoille!

Matteuksen evankeliumi:
12:39 Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki.
12:40 Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös ihmisen poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.

Jeesus kielsi neitseestä syntymisen olevan merkki! Hän sanoi selvästi, että ainoa merkki on hänen kuolleista heräämisensä! Jos olet rehellinen ja vilpitön Jumalan lapsi, niin sinä tutkit nyt tämän asian tarkasti Raamatusta sen kokonaisilmoituksen perusteella.

Joudut silloin lopulta tunnustamaan, että Vanhassa testamentissa ei ole ennustettu selvästi sitä, että kristus syntyy neitsyestä. Hepreankielen sana "`almah" tarkoittaa joko "nuorta naista" tai "neitsyttä" ja se on käännetty väärin kreikankieliseen Jesajan kirjan käännökseen, josta pseudo-Matteus on sen evankeliumin alkuun lainannut. Hepreankielessä on oma sanansa neitsyelle, joka on betulah (bethuwlah). Jos Jesaja olisi sanonut profetiassaan nuoren naisen olevan neitsyt sen sijaan, että tarkoitti hänen olevan naimaiässä oleva nuori nainen, niin hän olisi käyttänyt hepreankielen sanaa betulah sen sijaan, että käytti sanaa almah. Koska profetia on kaiken lisäksi toteutunut Jesajan aikana, niin se ei ole ainakaan ensimmäiseltä merkitykseltään profetia kristuksesta. Ennustus alkaen jakeista Jes 7:14-16 on toteutunut historiassa jakeeseen 8:8 asti.

Uudessa testamentissa ei ole pidetty pelastumisen ehtona kumpaakaan asiaa: ei sitä, että Jeesus olisi ollut olemassa isän tykönä ennen ihmiseksi syntymistään eikä etenkään sitä, että hän olisi syntynyt neitsyestä! Koko neitseestä syntymisen idea on tullut katolisten isien kautta kristikuntaan pakanauskonnoista: Egyptistä ja Babylonista! Molemmat ovat Raamatussa kielikuvia paholaisen eksyttämästä uskonnollisesta harhasta, jonka vallassa tämä maailma sokeana elää. (Ilm 11:8; 17-18)

Lukemista

Sivun alkuun