Jeesus kristus, Herra ja Jumala

Julkaissut Petteri Haipola  •  5.3.2016  • 

Usko kolmiyhteiseen Jumalaan ja siihen, että Jeesus kristus on isän vertainen Jumala, on nimeltään kristityn maailman tärkein oppi ja sen totena pitämistä on pidetty pelastumisen ehtona. On silti mahdotonta selittää tai ymmärtää sitä, miten Jeesus voisi olla ihminen ja Jumala yhtä aikaa olematta ihmisenä eri olento kuin Jumala. Sen sijaan, että opetus olisi ymmärrettävää, on sitä mahdoton ymmärtää ja se on vain sokeasti tunnustettava todeksi, tai muuten et ole kristitty ja joudut helvettiin. Tällä tavalla pelottelemalla on saatu koko nimeltään kristitty maailma tunnustamaan katolista uskoa kolmiyhteiseen jumalaan. Vasta näinä viimeisinä aikoina on esiintynyt kritiikkiä kolmiyhteisen jumalan oppia vastaan, niin että monet ovat lopulta sanoutuneet siitä irti.

Profeetat, Jeesus ja apostolit uskoivat vain yhteen Jumalaan, jonka nimi on Jahve, ja joka on meidän isämme ja Jeesuksen kristuksen isä ja Jumala (Joh 20:17; Efe 1:3). Vaikka he kaikki tunsivat isän ja pojan ja pyhän hengen, sanoivat he silti vain isää ainoaksi totiseksi Jumalaksi. Jos he olisivat uskoneet kolmiyhteiseen Jumalaan, niin he eivät olisi sanoneet isää yksin ainoaksi totiseksi Jumalaksi. Tämä todistaa sen, että oppi kolmiyhteisestä Jumalasta ei ole Raamatun kirjoitusten mukainen vaan on katolinen virhetulkinta. Sen opin alkuperä on itse asiassa muinaisessa Babyloniassa, sillä siellä palvottiin kolmiyhteistä jumalaa ja ihmisiä jumalana, niin kuin nyt Jeesusta kristusta isän vertaisena Jumalana ja luojana palvotaan.

Isää sanotaan ainoaksi Jumalaksi ja Jahveksi mm. seuraavissa Raamatun kohdissa: 5Moos 4:35, 39; 6:4; Mar 12:29; Joh 17:3; Room 16:25-27; 1Kor 8:4-6; Efe 4:6; 1Piet 1:3; 5:10-11; Jda 1:24-25; Ilm 4:8-11. Jumalan poika Jeesus mainitaan monessa Uuden testamentin kohdassa samassa yhteydessä kuin isä Jumala, mutta häntä ei sanota silloin Jumalaksi vaan "pojaksi" tai "herraksi" tai "kristukseksi" (esim. 1Joh 2-5). "Jumalan poika" ja "herra Jeesus kristus" eivät ole isän vertaista Jumalaa tarkoittavia arvonimiä. Sanaa "kristus" käytetään vain ihmisestä, mutta Jumala ei ole ihminen. Jumalan poika Jeesus kristus on sen sijaan ihminen, joten hän ei ole samalla tavalla Jumala kuin isä yksin on Jumala.

Vanhan testamentin profetioissa on joitakin kohtia, joissa Jeesusta sanotaan jahveksi ja elohimiksi, herraksi ja jumalaksi: Jes 40:1-11; 42:1-8; 53:1-12; vrt. Mar 1:1-15; Luuk 4:17-22; Apt 13:47; Hebr 10:5; 1Kor 15:1-11; Luuk 24:25-30, 44-49; Joh 1:1-3,14,49; 3:16-17; 5:43; 10:33-38; 12:28,29; 16:28; 17:1-8,24-26; 20:17; Fil 2:5-11; Jes 9:5,6; 1Joh 4:13-15; Matt 3:17; 17:5; 6:6-9 ja Sak 14:1-5, vrt. Apt 1:9-11. Näiden kohtien perusteella on muotoiltu oppi, jonka mukaan Jeesus kristus on yhtä aikaa ihminen ja Jumala olematta silti ihmisenä eri olento kuin Jumala. Tämän mysteerin totena pitämistä on sitten pidetty pelastuksen ehtona, mitä se ei kuitenkaan ole. Jonkin opillisen asian oikein ymmärtäminen ei ratkaise sitä, miten meidän lopulta käy.

Isä ja poika eivät ole yksi ja sama olento. Isä Jumala asuu pojassaan Jeesuksessa kristuksessa (Joh 14:9-11). Kun Jeesus syntyi ihmiseksi ja ilmestyi opetuslapsille, niin Jumala ilmestyi heille hänen ruumiissaan. Jumala on näkymätön henki (Joh 4:24), joka asuu pojassaan. Isää ei voi kukaan ihminen luonnollisin silmin nähdä, mutta hengessä hänet voidaan "nähdä", koska hän asuu pojassaan (Joh 1:18; 1Tim 6:13-16; 1Joh 4:12; 3Joh 1:11). Näkemisellä tarkoitetaan tässä ja vastaavissa Raamatun kohdissa "ymmärtämistä" (Joh 8:38, 28; 6:45; 12:40). Me ymmärrämme uskon kautta, että isä Jumala asuu pojassaan Jeesuksessa kristuksessa, mutta nämä kaksi ovat eri olentoa. Jeesus kristus on ihminen ja hänen isänsä on Jumala, joka asuu pojassaan.

Kun Jeesus tuli maailmaan isän lähettämänä ja hänen nimessään (Joh 5:37-47), niin silloin itse Jumala tuli kansansa Israelin tykö poikansa ruumiissa. Sen vuoksi on kirjoitettu profetian sanaan, että "Jahve ja Elohim" eli "Herra ja Jumala" ovat tuleva maailmaan, kun messias Jeesus saapuu. Tämä ei tarkoita sitä, että Jeesus on itse se Jumala, joka hänessä asuu. Jeesus kristus on ihminen, jossa isä Jumala asuu. Näitä kahta ei saa sekoittaa toisiinsa eikä yhdistää toisiinsa väärällä tavalla, niin että sanottaisiin pojan olevan isän vertainen Jumala, joka hän ei Raamatun mukaan ole.

Kun Jeesus ilmestyi opetuslapsille kuolleista herätetyksi tulemisensa jälkeen, niin Tuomas ei ollut ensimmäisellä kerralla paikalla näkemässä häntä. Tuomas ei uskonut veljien todistusta, jonka mukaan Jumala on herättänyt Jeesuksen ylös kuolleista ja Jeesus elää. Tuomas uskoi Jeesuksen ylösnousemukseen vasta sen jälkeen, kun Jeesus ilmestyi myöhemmin uudestaan opetuslapsille ja Tuomas oli silloin heidän kanssaan (Joh 20:24-31). Jeesus sanoi tämän asian vuoksi näin:

"Sen tähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!" (Joh 20:29)

Jeesus ei siis sanonut olevansa "Herra ja Jumala", kun sanoi nuo sanat. Hän sanoi Tuomaksen uskovan hänen nousseen ylös kuolleista vasta sen jälkeen, kun oli nähnyt hänet ylösnousseena. Autuaita olisivat vastedes ne, jotka eivät näe Jeesusta ylösnousseena, mutta uskovat häneen silti, silminnäkijöiden todistuksen mukaan (vrt. Joh 17:20; Apt 1:1-11; 10:34-48; 1Kor 15:1-11).

Miksi Tuomas sitten sanoi "Minun Herrani ja minun Jumalani", kun näki Jeesuksen haavat ja arvet hänen ruumiissaan? (Joh 20:28) Siksi, että hän "näki hengen silmin" vasta nyt, että isä Jumala asuu pojassaan Jeesuksessa. Tuomas oli ollut paikalla aiemmin, kun Jeesus sanoi opetuslapsille, että "isä asuu minussa" ja tekee ne teot, jotka hän teki ja sanoo ne sanat, jotka hän sanoi (Joh 14:1-11). Tuomas ei ollut silloin vielä ymmärtänyt sitä asiaa, että Jumala asuu poikansa ruumiissa. Nyt kun Tuomas näki, että Jumala on herättänyt Jeesuksen ylös kuolleista, ymmärsi hän lopulta sen, että Jumala todellakin asuu pojassaan Jeesuksessa kristuksessa. Siksi hän huudahti: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"

Sakarjan kirjan lopussa on ennustus, jonka mukaan "meidän herramme ja meidän Jumalamme" on astuva alas taivaasta ja asettava jalkansa Öljymäelle. Jahve on oleva silloin yksi ja hänellä on oleva vain yksi nimi (Sak 13:9-14:9). Tässä on selvä viittaus herran Jeesuksen kristuksen tulemukseen (Apt 1:9-11). Eikö tämä kohta kuitenkin todista sen, että Jeesus kristus on itse se "Herra ja Jumala", joka tule toistamiseen alas taivaasta? Ei tietenkään. Tässä on jälleen kysymys siitä, että itse isä Jumala tulee alas taivaasta, koska asuu henkensä välityksellä poikansa ruumiissa. Sen ihmeellisemmästä asiasta tässä ei ole kysymys.

Ilmestyskirja kuvaa herran Jeesuksen kristuksen kuoleman kärsineenä ja kuolleista ylös herätettynä teurastettuna karitsana, joka on ihminen, Daavidin juurivesa eli kuningas Daavidin jälkeläinen alenevassa polvessa (Ilm 1:5, 17-18; 5; 2:8; 22:12-16; vrt. 1Moos 3:15; 2Sam 7:8-17; Jes 11:1, 10). Isä Jumala kuvataan valtaistuimella istuvana kaikkivaltiaana Jumalana, joka on luonut yksin tämän nykyisen maailman (Ilm 1:8; 4:1-11; 10:6; 11:15-19; 14:6-8; 19:1-6; vrt. Apt 4:24-31; 17:22-31; Jes 42:1-8; Psa 33:6-9; Jer 10:12; 51:15; Snl 3:19). Ilmestyskirjan lopussa on "Jumalan ja karitsan valtaistuimella" vain yksi ihmisen pojan muotoinen olento, jonka kasvot hänen palvelijansa näkevät ja hänen nimensä on kirjoitettuna heidän otsiinsa (Ilm 22:1-5).

Mihin on hävinnyt valtaistuimella istuva isä? Ei mihinkään. Isä Jumala asuu edelleen hänen poikansa ruumiissa, mutta koska isä on ainoa näkymätön Jumala, totinen valtias ja iankaikkinen elämä, niin me emme voi nähdä häntä ruumiillisena olentona istumassa valtaistuimella. Kun Johannes ja Vanhan testamentin profeetat näkivät valtaistuimella istuvan Jumalan (esim. Dan 7:8-14), niin kyse on ilmestyksestä, ei luonnollisin silmin näkemisestä. Jumala on vielä ikuisuudessa näkymätön henki, jota ei kukaan voi silmillä nähdä, mutta hänen voidaan ymmärtää asuvan pojassaan Jeesuksessa kristuksessa, niin kuin hän myös kaikissa lapsissaan henkensä kautta asuu. Tämän kummemmasta asiasta ei ole kysymys, kun Raamattu ilmoittaa Jumalan tulleen ja tulevan toistamiseen alas taivaasta poikansa Jeesuksen kristuksen ruumiissa.

Vain yksi herra

Jeesus kristus ei ole jakaantunut kahteen eri osaan, niin että hän olisi ihminen ja Jumala yhtä aikaa. Ihminen on Jumalasta erillinen olento ja sellainen myös meidän herramme Jeesus kristus on.

Paavali sanoo kirjeissään, että meillä on vain "yksi herra" ja "yksi Jumala". Se "yksi herra" on Jumalan poika Jeesus kristus ja se "yksi Jumala" on hänen isänsä ja meidän isämme (Joh 20:17; Efe 1:3).

"...yksi herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa." (Efe 4:5-6)

"Mitä nyt epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, niin tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi. Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi herra, Jeesus kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa." (1Kor 8:4-6)

Näistä kohdista käy ilmi, että Jumala ei ole jakautunut kolmeen eri osaan vaan hän on yksi ainoa isä. Isällä ei tarkoiteta näissä eikä muissakaan Raamatun kohdissa kolmiyhteistä jumalaa, joka muodostuu Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Isällä tarkoitetaan aina vain ja pelkästään isää, ei koskaan kolmiyhteistä Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä. Sellaista Jumalaa ei ole edes olemassa kuin kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki.

Meillä on vain yksi herra, Jeesus kristus, joka on Jumalan poikanakin "vain ihminen" (Luuk 1:35). Jeesus ei ole Jumala, joka on tullut henkenä alas taivaasta Marian kohtuun ja syntynyt sitten ihmiseksi. Sellainen olento ei ole ihminen vaan on "Jumala ihmisen ruumiissa". Juuri tällaisesta harhasta Johannes seurakuntaa varoitti, sillä tämä väkevä eksytys oli tunnettua jo hänen aikanaan (1Joh 2:18-5:13; 2Joh 1:7-11; 2Tess 2; 2Kor 11:4; Jes 14:1-27; Hes 28:1-19).

Jeesus ei ole myöskään ikivanha taivaallinen olento, joka on tullut henkenä alas taivaasta Marian kohtuun ja syntynyt sitten ihmiseksi. Sellainen olento ei ole ihminen vaan on "ikivanha taivaallinen olento ihmisen ruumiissa". Tällaisella taivaallisella olennolla on oma tahto, mieli, tunteet, ajatukset ja tieto niin kuin Jumalalla, enkeleillä ja ihmisillä. Hän on siten eri olento kuin ihminen kristus Jeesus, jolla on ihmisenä oma tahto, mieli, tunteet, ajatukset ja tieto, niin kuin ne ihmisellä omat ovat. Ja ihmisellä on aina alkunsa äitinsä kohdussa, mitä ennen häntä ei ole ollut olemassa.

Jos Jeesus olisi ollut olemassa henkenä tai taivaallisena olentona (Jumalan Poika, Jumalan Sana) isän tykönä ennen maailman luomista, niin hän ei olisi ihminen, mutta Raamatun mukaan hän kuitenkin on ihminen. Kumpaa siis uskoa: katolisia taruja ja valheita vai Raamattua?

Kaikki, jotka uskovat Jeesuksen olleen olemassa ennen kuin hän sikisi pyhästä hengestä Marian kohdussa, uskovat mysteeriin. Miten Jeesus voi olla ihminen ja Jumala yhtä aikaa olematta ihmisenä eri olento kuin Jumala? Miten Jeesus voi olla ihminen ja ikivanha taivaallinen olento olematta ihmisenä eri olento kuin ikivanha taivaallinen olento?

Jeesusta ei ole Raamatun mukaan jaettu kahteen eri osaan: "ihmiseksi ja Jumalaksi" tai "ihmiseksi ja ikivanhaksi taivaalliseksi olennoksi". Meillä on vain yksi herra, Jeesus kristus, joka on Jumalan poika ja ihminen. Jeesus kristus on jakamaton persoona, yksi ainoa olento, ihminen kristus Jeesus, jonka Jumala on korottanut kaiken pääksi seurakunnalle ja kaikkien luotujen herraksi ja kunikaaksi (1Tim 2:5; Ilm 19:11-21; 1Piet 3:22). Niin kuin isä Jumala on jakamaton yksi ainoa Jumala, niin on myös hänen poikansa herra Jeesus kristus yksi ainoa jakamaton herra.

Kristuksen jako "Jumalaksi ja ihmiseksi" on tehty katolisten isien toimesta, koska on alettua palvoa pakanauskontojen tapaan ihmistä Jumalana. Ihminen on todellisuudessa eri olento kuin Jumala. "Ihminen kristus Jeesus" on myös eri olento kuin ikivanha taivaallinen olento, jota Jumalan Pojaksi tai Jumalan Sanaksi opissa kutsutaan. Jumala ei ole sulautunut kristuksen persoonassa yhteen ihmisen kanssa, niin että kyse olisi vain yhdestä olennosta ja yhdestä persoonasta, ei kahdesta. Ikivanha taivaallinen olento ei ole sulautunut kristuksen persoonassa yhteen ihmisen kanssa, niin että kyse olisi vain yhdestä olennosta ja yhdestä persoonasta, ei kahdesta.

Tällaisilla selityksillä yritetään vain pimentää totuutta etsivien Jumalan lasten mielet. Väkevä eksytys onkin levinnyt katolisen kirkon kautta lähes kaikkialle nimeltään kristittyyn maailmaan. Harvat ja valitut ovat ne, jotka ovat lähteneet ulos katolisesta uskosta, suuresta Babylonista (Ilm 17-18). Se portto rakentuu nimittäin kolmiyhteisen jumalan opin varaan (Ilm 16:13ss.), jota jokainen nimeltään kristitty tunnustaa totuudeksi, jotta ei tulisi erotetuksi "uskovien" yhteydestä tai kirkosta. Jumala ei vaadi lapsiaan tunnustamaan totuudeksi mitään sellaista, mitä emme ensin ymmärrä. Ainoa tunnustus, jota Raamatussa vaaditaan, on tämä: "Jeesus kristus on Jumalan poika" ja "isä Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista" (Joh 20:31; 17:3; Room 10:8-10; Apt 8:37). Jumala ei vaadi meitä tunnustamaan totuudeksi Babylonian suurinta mysteeriä: miten ihminen kristus Jeesus voi olla Jumala olematta ihmisenä eri olento kuin Jumala?

Ainoa tie pois mysteeriuskonnosta on tunnustaa Raamatun kirjoitusten todistus, jonka mukaan Jeesus kristus on Jumalan poikanakin vain ihminen eikä mitään muuta (Luuk 1:35; 1Moos 3:15; 2Sam 7:8-17; Psa 2; 8, 22; 45; 69; Jes 9:5-6; 11:1-10; Jes 42:1-8; 53; Room 1:1-4; 5:12-21; 1Kor 15:1-47; Hebr 2:5; Ilm 22:16). Ja koska hän on ihminen, ei hän voinut pelastaa itse itseään kuolemasta vaan tarvitsi isää Jumalaa herättämään itsensä ylös kuolleista ja pelastamaan hänet (Hebr 5:7; 13:20-21). Kun Jeesuksesta on tehty Jumala katolisen harhaopin kautta, niin isältä Jumalalta on riistetty kunnia poikansa pelastamisesta ja maailman luomisesta.

Isä Jumala on luonut yksin kaiken, mitä on olemassa

Toisin kuin yleisesti kristikunnassa luullaan, on isä Jumala luonut yksin taivaan ja maan ja meren ja kaiken mitä niissä on. Tämä sanotaan selvästi Jeesuksen kristuksen ilmestyksessä, jossa isä saa yksin kunnian sen vuoksi, että on kaikkivaltias Jumala ja luonut kaiken, mitä on olemassa (Ilm 4:8-11). Myös Jeesus saa kunnian ja ylistyksen, mutta eri syystä: sen vuoksi, että hän on uhrannut itsensä viattomana karitsana Jumalalle syntiemme sovitukseksi ja on arvollinen avaamaan isältään saamansa kirjakäärön sanoman (Ilm 5).

Isää Jumalaa sanotaan selvästi ainoaksi luojaksi mm. seuraavissa Raamatun kohdissa: Ilm 4:8-11; 10:6; 14:6-8; Apt 4:24-31; 17:22-31; Jes 42:1-8; Psa 33:6-9; Snl 3:19; Jer 10:12; 51:15; 1Moos 1-2. Huomaa, että apostolit eivät tienneet rukoillessaan ja evankeliumia julistaessaan sitä, että Jeesus olisi ollut luomassa tätä nykyistä maailmaa yhdessä isänsä kanssa! He kuvaavat Jeesuksen pelkästään miehenä, joka on kärsinyt kuoleman ristillä ja jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista. Tämän Jeesuksen Jumala on korottanut päämieheksi ja vapahtajaksi kansalleen ja antanut hänelle vallan tuomita eläviä ja kuolleita (Apt 5:31; 17:12-31) ihan sen sanan mukaan, jonka Jeesus sanoi opetuslapsille ennen kuolemaansa ristillä (Joh 5:17-30). Jeesus on saanut kaiken isältään, mitä hänellä on, joten hän ei voi olla isän vertainen Jumala (Matt 28:18; Joh 5:17-30).

Voit lukea apostolien tavan puhua Jeesuksesta ja julistaa evankeliumia näistä kohdista: Apt 2:14-41; 3:12-26; 4:8-23: 5:29-32; 7:2-60; 8:12, 26-40; 10:34-48; 13:14-52; 14:5-19; 17:2-3, 16-32; 18:5, 28; 22:1-22; 26:1-32. Huomaat niistä, että opetuslapset todistivat Jeesuksen olevan kristus ja Jumalan kuolleista herättämä vanhurskas synnitön mies, mutta eivät sanoneet hänen kertaakaan olleen luomassa tätä nykyistä maailmaa tai että hän olisi Jumala. Tämä on varmasti oikea tapa julistaa evankeliumia, mutta nykyinen tapa on väärä, kun siinä kuvataan Jeesus isän vertaiseksi Jumalaksi, joka on luonut tämän maailman isän ja pyhän hengen kanssa. On toki joitakin kohtia Raamatussa, joita on pidetty todisteena sen puolesta, että Jeesus on todellakin ollut luomassa tätä maailmaa, mutta ne on tulkittu ja osin myös käännetty virheellisesti katolisten isien ja seurakuntiemme opettajien toimesta.

1.Korinttolaiskirje:
8:4 Mitä nyt epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, niin tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja että ei ole muuta Jumalaa kuin yksi.
8:5 Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja,
8:6 niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi herra, Jeesus kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.

Jaetta 1Kor 8:6 on pidetty todistuksena siitä, että Jumala on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevan poikansa Jeesuksen kautta, mutta se on virheellinen tulkinta. Paavali sanoo tässä, että "me kristityt olemme luodut isään Jumalaan", josta kaikki on ("johon me olemme luodut"). Paavali puhuu luomisesta rajallisessa merkityksessä tässä kohdassa niin kuin tekee myös Kolossalaiskirjeessä (Kol 1:14-23). Jumala on tehnyt "uuden ihmisen" kristuksen kuolleista ylösnousemisen kautta (Efe 2:10-22; 4:20-24; 1Piet 1:1-5) ja sellaisia me "uudet luomukset" olemme (2Kor 5:17; Kol 3:1:10-11). Kristus on tämän uuden luomakunnan alku ja päämäärä (loppu), ei vanhan maailman luoja yhdessä isänsä kanssa (Ilm 3:14).

Paavali antaa tässä ohjeita seurakunnalle epäjumalille uhratun lihan syömiseen liittyen: onko se luvallista vai ei (1Kor 8; vrt. 10:15-33; Room 14; Apt 15:28-29; Mar 7:17-23; 1Tim 4:1-6)? Kaikki ohjeet tästä asiasta ovat peräisin isältä Jumalalta, johon me olemme luodut herran Jeesuksen kristuksen ylösnousemuksen kautta – hänen, joka on esikoinen kuolleista herätettyjen joukossa (1Piet 1:1-5, 23; Ilm 1:5; 3:14; Hebr 1:5-6; 5:5; Apt 13:33; Kol 1:15, 18). Paavali tarkoittaa sanoillaan tässä sitä, että Jumala on luonut "kaiken lihan" syötäväksi, kunhan se vain kiitoksella otetaan vastaan ja pyhitetään rukouksella (1Tim 4:1-6).

Sanat "josta kaikki on" viittaavat siis Jumalan ohjeisiin koskien sitä, mitä ruokia kristityn on lupa syödä. Sanat "johon me olemme luodut" viittaavat Jumalan lapsiin, jollaisia me "uudet ihmiset" ja "uudet luomukset" kristittyinä olemme. Sanat "jonka kautta kaikki on", viittaavat Kristuksen kautta seurakunnalle annettuihin ohjeisiin koskien epäjumalalle uhratun lihan tai muiden ruokien syömistä ja viinin juomista. Sanat "niin myös me hänen kauttansa" viittaavat uudestisyntyneisiin Jumalan lapsiin, seurakuntaan, joka on syntynyt herran Jeesuksen kristuksen ylösnousemuksen kautta (1Piet 1:3).

Me kristityt Jumalan lapset "olemme kristuksen kautta" syntyneitä "uusia luomuksia" ja "uusia ihmisiä", joille on annettu ohjeet uutta elämää varten Jeesuksen kristuksen kautta, joka on kaiken pää Jumalan seurakunnalle (2Kor 5:17; Efe 1:20-23; 2:10-22). Paavali puhuu tässä kohdassa ja kolossalaiskirjeessä luomisesta rajallisessa merkityksessä (Kol 1:14-23). Hän ei puhu taivaan ja maan ja meren ja niissä olevien luomisesta vaan uuden ihmisen luomisesta. "Uusi luomus" on syntynyt kristuksen kuolleistanousemisen kautta – hänessä, häneen ja häntä varten (hänelle).

"... joka (Jumala eli isä) pelasti meidät pimeyden vallasta ja siirsi hänen rakkaan poikansa valtakuntaan, jossa meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, joka on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen kaiken luomisen, sillä hänessä luotiin kaikki taivaissa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, joko valtaistuimia tai herrauksia tai hallitsijoita tai valtiaita, kaikki on luotu hänen kauttaan ja hänelle. Hän on ennen kaikkia ja hänessä kaikki pysyy yhdessä. Ja hän on ruumiin eli seurakunnan pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista herätettyjen joukossa, jotta olisi kaikessa ensimmäinen. Sillä Jumala näki hyväksi, että hänessä asuisi kaikki hänen täyteytensä ja että hän sovittaisi hänen kauttaan kaikki itselleen, kaikki maan päällä ja taivaassa, tekemällä rauhan hänen verensä kautta, joka vuodatettiin ristillä. Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut." (Kol 1:13-23)

Kolossalaiskirjeen "valtaistuimet ja herraudet ja hallitsijat ja valtiaat" ovat viittausta seurakunnan jäseniin, jotka istuvat valtaistuimilla ja hallitsevat tulevaa maailmaa yhdessä kristuksen kanssa (Ilm 20:4; 22:1-5). Nykyisessä elämässä näillä korkeilla asemilla ei ole kuitenkaan seurakunnassa merkitystä, koska siellä kaikki ovat tasavertaisia Jumalan lapsia ja palvelevat toinen toistaan. Huomaa, että kaikki nämä luodut on sovitettu kristuksen uhrin kautta isälle Jumalalle olivatpa ne taivaassa tai maan päällä (Kol 1:14-20). Kyse ei siis ole taivaasta ja maasta ja merestä ja vuorista ja puista ja kivistä ja laaksoista ja pelloista ja niiden elävistä olennoista vaan uuden liiton Jumalan seurakunnan ihmisistä, jotka on luotu kristuksessa ja pysyvät hänessä yhdessä (KR38 on kääntänyt tässä sanan synisteemi väärin sanalla "voimassa", mutta on oikein kääntää sanalla "yhdessä" tai "koossa", vrt. Efe 4:11-16; 1Kor 12:12-31; Room 12:3-18).

Jos vetoat sanoihin "näkyvät ja näkymättömät" ja "taivaissa ja maan päällä", niin etkö usko siihen, että sisällinen ihminen on näkymätön: ihmisen henki? Etkö uskokaan siihen, että ihminen jatkaa elämäänsä ruumiin kuoleman jälkeen? Ketkä ovat taivaassa? Ketkä ovat maan päällä? Ketkä on sovitettu? Sinulle tämän asian ymmärtäminen ei pitäisi tuottaa vaikeuksia, jos uskot sielun elämän jatkumiseen ruumiin kuoleman jälkeen sen ulkopuolella, mutta minulle se tuottaa ongelmia, koska en siihen usko. Pidän silti totena sen ilmoituksen, jonka mukaan Jumala on luonut uuden ihmisen kristuksessa ja hänen ylösnousemuksensa kautta (1Piet 1:3), sillä kristus on esikoinen kuolleista herätettyjen joukossa. Jeesus ei ole esikoinen luotujen joukossa, jotka on luotu ennen hänen ihmiseksi syntymistään ja ennen maailman luomista. Jeesus on esikoinen kuolleista herätettyjen joukossa, niin kuin jakeessa 18 ja myös jakeessa 15 sanotaan (vrt. Ilm 1:5; Hebr 1:6 sana "esikoinen" tarkoittaa samaa asiaa).

Efesolaiskirje:
1:10 siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, - oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.

2:10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
2:14 Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden,
2:15 kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan,
2:16 ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.

Jumala on luonut meidät uudet ihmiset kristuksessa Jeesuksessa, ei tätä nykyistä maailmaa: taivasta, maata ja merta ja kaikkea niissä olevaa. Hyvin selvää Jumalan sanaa siis kaiken kaikkiaan. Paavali puhuu Kolossalaiskirjeessä tämän uuden ihmisen luomisesta myös jatkossa:

2:13 Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
2:14 ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.

3:9 Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa
3:10 ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, luojansa kuvan mukaan.
3:11 Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on kristus.

Kolossalaiskirjeen alku on hyvin vaikeatajuista tekstiä, koska siinä on pitkiä virkkeitä ja lauseiden subjektit eivät ole välttämättä aina selviä. Kun Paavali puhuu roomalaisille isästä Jumalasta, niin hän sanoo hänestä ja hänen kauttaan ja häneen olevan kaiken; hänelle kunnia iankaikkisesti. (Room 11:36) Jos kolossalaiskirjeen alku olisi käännetty väärin kaikissa käännöksissä, niin silloin siinäkin voidaan nähdä Paavalin puhuvan isästä Jumalasta, jossa kaikki on luotu, jonka kautta kaikki on luotu ja johon kaikki on luotu. Silloin käännös kuuluisi näin:

"... ja kasvavina Jumalan tuntemisessa, kaikella voimalla vahvistettuina hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikkeen kestävyyteen ja pitkämielisyyteen ilolla kiittävinä isää, joka on tehnyt teidät kykeneviksi osaan arvan pyhien valossa, ja joka pelasti meidät pimeyden vallasta ja siirsi hänen rakkaan poikansa valtakuntaan, jossa omistamme lunastuksen (hänen verensä kautta), päästön synneistä ja joka on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen kaiken luomisen. Sillä hänessä (isässä) luotiin kaikki taivaissa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, joko valtaistuimia tai herrauksia tai hallituksia tai esivaltoja: kaikki on luotu hänen kauttaan ja häneen. Ja hän (isä) on ennen kaikkia ja kaikki pysyy hänessä (isässä) koossa. Ja hän (Jeesus), joka on alku, esikoinen kuolleista herätetyistä, on seurakunnan pää, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen, sillä (isä) näki hyväksi, että hänessä asuu koko täyteys ja sovittaa kaikki hänessä tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan maan päällä tai taivaissa. Ja teidätkin, jotka olitte ennen vieraantuneita ja mieleltänne hänen vihollisiaan pahoissa teoissa, nyt sovitti hänen lihansa ruumiissa hänen kuolemansa kautta asettaakseen teidät pyhinä ja moitteettomina ja nuhteettomina hänen eteensä, jos vain pysytte uskoon perustuneina ja lujina, ettekä horju pois evankeliumin toivosta, jonka kuulitte julistetun kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä Paavali olen tullut. (Kol 1:10c.-23)

Tällä tavalla käännettynä kyseinen kohta ei ole miltään osin ristiriidassa muiden kohtien kanssa, joissa sanotaan isän luoneen yksin kaiken sen, mitä on olemassa. (Ilm 4:8-11; Apt 17:22-31; 4:24-31; Jes 42:1-8) Koska tässä kohdassa on eri lauseissa epäselvää, kuka on subjekti ja keneen demonstratiivipronomini autos viittaa, niin pidän tätä käännöstä mahdollisesti oikeana, ellei minulle pystytä osoittamaan selvästi sitä, että se on virheellinen. Vaikka tämä vaihtoehtoinen käännös olisi virheellinen, niin toisenkin käännöksen mukaan isä on hän, joka on luonut ja asiyhteydestä päätellen silloin puhutaan vain uusien luomuksien luomisesta, ei vanhan maailman luomisesta.

"Jumalan viisaus" Sananlaskujen kirjassa ja muualla Raamatussa voidaan ymmärtää abstraktioina niin kuin rakkaus, viha, synti ja Jumalan sana, vaikka ne on joissakin kohdissa personoitu: esitetty ikään kuin persoonina. (1Kor 13; Jaak 1:20; Room 7:17, 20; Jes 55:11; Psa 119; Joh 1:1ss.) Niinpä se Jumalan viisaus ja Jumalan sana, jolla Jumala on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevan, ei ole välttämättä elävä persoona Jeesus kristus, niin kuin katoliset isät ovat opettaneet. (Psa 33:6-9; Snl 8:12-36; Snl 3:19; Jer 10:12; 51:15; 1Moos 1-2) Vaikka "Jumalan viisautta" pidettäisiin "arkkitehtina" tai "mestarirakentajana" jakeessa Snl 8:30 "hoidokin" sijasta (KR33), niin sekään ei todista Jeesusta luojaksi yhdessä isänsä kanssa. "Jumalan viisaus" on siinä tapauksessa pelkkä abstraktio, joka on personoitu.

Kun luet luomiskertomuksen alkua, niin et löydä siitä elävää persoonaa Jeesusta kristusta luomassa tätä maailmaa. Siellä sanotaan Jumalan (Elohim) luoneen taivaan ja maan, joka oli alussa tyhjä ja autio, jne. Vasta taivaan ja maan luomisen jälkeen sanotaan valon tulleen maailmaan, joka valo on esikuva kristuksesta. Tämä valo, joka erottaa päivän yöstä ja valon pimeästä, ei luo mitään vaan on ainoastaan tullut valaisemaan maailmaa. Samalla tavalla se Jumalan viisaus, joka mainitaan Sananlaskujen kirjassa, ei luo mitään, vaan on ainoastaan läsnä Jumalan luodessa tätä maailmaa.

Jeesus ei sanonut koskaan luoneensa tätä nykyistä maailmaa. Hän ei tiennyt olleensa mukana luomassa tätä maailmaa, kun näytti palvelijalleen Johannekselle oman ilmestyksensä (Ilm 1:1). Siinä kuvataan isä Jumala valtaistuimella istuvaksi kaikkivaltiaaksi Jumalaksi, joka saa yksin kunnian ja ylistyksen ja voiman sen vuoksi, että on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on (Ilm 4). Jeesus kuvataan tässä jaksossa teurastettuna karitsana, joka saa ylistyksen ja kunnian ja kirkkauden ja vallan sen vuoksi, että on uhrannut itsensä viattomana uhrina Jumalalle ja on arvollinen avaamaan kirjakäärön sinetit (Ilm 5). Luomisesta kunnia ja valta kuuluu yksin isälle: ei pojalle yhdessä isän kanssa (Ilm 10:6; 14:6-8; 4:8-11).

Apostolit eivät tienneet sitä, että Jeesus olisi ollut luomassa tätä maailmaa yhdessä isän kanssa. Kun he julistivat evankeliumia ja rukoilivat yhdessä, niin he sanoivat pelkästään isää kaiken olevaisen luojaksi, mutta poikaa he kuvasivat kuoleman kärsineeksi ja kuolleista herätetyksi mieheksi (Apt 17:22-31; 4:24-31). Jos he olisivat pitäneet Jeesusta isän vertaisena Jumalana, joka on luonut kaiken yhdessä isänsä kanssa, niin he olisivat sanoneet sen kuulijoilleen ja isälleen, jota ainoana Jumalanaan rukoilivat. He eivät siis tunteneet kolmiyhteistä Jumalaa, johon lähes koko nimeltään kristitty maailma nykyään uskoo.

Johanneksen evankeliumin alku on käännetty tarkoitushakuisesti väärin. Raamatun kääntäjät ovat uskoneet, että Jeesus on isän vertainen Jumala, jonka kautta isä on luonut kaiken, mitä on olemassa. He ovat kääntäneet sen vuoksi kreikankielen demonstratiivipronominit säännöllisesti persoonapronominilla "hän", kun ne tulisi kääntää sanatarkasti sanoilla "tämä", "tuo" tai "se".

Johanneksen tarkoitus on todistaa lukijoilleen se, että Jeesus kristus on Jumalan poika (Joh 20:31). Hänen tarkoituksensa ei ole todistaa sitä, että Jeesus kristus on isän vertainen Jumala, koska hän ei itsekään uskonut sellaista valhetta vaan varoitti siitä kirjeissään (1Joh 2:18-28; 4:1-5:13, 20; 2Joh 1:7-11).

"Alussa oli sana, ja sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli sana. Tämä oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä sen kautta, eikä ilman sitä ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Siinä oli elämä ja elämä oli ihmisten valo. Ja valo loistaa pimeydessä, mutta pimeys ei sitä käsittänyt. Oli Jumalan tyköä lähetetty mies, jonka nimi oli Johannes. Tämä tuli todistukseksi, jotta todistaisi valosta, jotta kaikki uskoisivat hänen kauttaan. Hän ei ollut itse tuo valo, mutta tuli todistamaan valosta, että totinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Se oli maailmassa ja maailma on saanut syntynsä sen kautta, mutta maailma ei tuntenut sitä. Se tuli omiinsa ja sen omat eivät ottaneet sitä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat sen vastaan, [se] antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä; jotka eivät ole siinneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta vaan Jumalasta. Ja sana tuli lihaksi ja teki majan keskellemme. Ja me katselimme sen kirkkautta: sen kaltaista kirkkautta kuin ainoalla pojalla on isältä täynnä armoa ja totuutta." (Joh. 1:1-14)

Jumalan sana ja siinä oleva valo ovat vanhan liiton kirjoituksissa esikuvia tulevasta kristuksesta. Johannes puhuu tässä näistä esikuvista tavalla, joka on johtanut monet harhaan katolisten isien tulkintoja seurattuaan. Sana ja valo olivat tuleva lihaksi kristuksen tullessa maailman valoksi ja vapahtajaksi, mutta vanhan liiton kirjoituksissa sana ja valo eivät olleet henkilö vaan ne olivat Jumalan sana ja viisaus, jonka kautta Jumala on maailman luonut. Valo on Jumalan sanassa, joka valaisee jokaisen ihmisen, mutta jos sitä sanaa ei oteta vastaan, niin valo ei pääse valaisemaan ihmisen pimeää sydäntä. (2Kor 4:4-6; 1Tess 1:5-6; 2:13; Room 10:17; Joh 1:12-14; 1Piet 1:3, 21-25)

Johannes sanoo sanaa (logos) jumalaksi, koska se on luomiskertomuksessa ehdoton auktoriteetti luotuihin nähden. Se, mitä Jumala sanoi, tapahtui. Luomiskertomuksessa toistuvat sanat "Jumala sanoi" ja "tapahtui niin". Mitään muuta ei voinut tapahtua kuin juuri se, mitä Jumala sanoi. Näin ollen sana oli ehdoton auktoriteetti ja siten "jumala" luomisen aikana. (vrt. Jes 55:11; Psa 104:5-10) Johanneksen evankeliumin alun sanajärjestys on "jumala oli sana", ei "sana oli jumala". On tärkeää kirjoittaa nämä sanat oikeassa järjestyksessä, koska tämä järjestys kuvaa oikein sanan asemaa "jumalana". "Sana" edustaa Jumalaa maailmassa sen sijaan, että "sana" olisi itse se Jumala, jota se edustaa. Sen vuoksi sana "logos" on kirjoitettu sanan "theos" jälkeen evankeliumissa. Jumala toimii sanansa kautta, mutta sana ei toimi itsenäisesti, koska se ei ole persoona.

Johannes samaistaa evankeliuminsa alussa sanan ja valon toisiinsa. Kaikki on syntynyt sanan kautta ja maailma on saanut syntynsä valon kautta. (Joh 1:3-9) Eikö tämä todista sitä, että sana ja valo ovat Jumalan Poikaa Jeesusta tarkoittavia sanoja ja Jumala on luonut maailman Poikansa kautta? Sana logos (sana) ja valo viittaavat tosin Jeesukseen, mutta vain esikuvina, eivät henkilöinä. Johannes puhuu sanasta ja sen kautta pimeään maailmaan tulleesta valosta esikuvana, joka kertoo jo edeltä kristuksen tulosta maailmaan. Jos luet luomiskertomuksen alun, jossa Jumala sanoo jotakin ja luo tämän maailman, niin siellä sana ei ole persoona eikä se valo, joka tuli maailmaan ole sekään persoona. (1Moos 1:1-5)

Sana, jonka kautta valo tuli luomiskertomuksessa pimeään maailmaan, on esikuva kristuksesta, mutta ei henkilö. Koska Johannes todistaa esikuvan kautta kristuksesta, syntyy siitä virheellinen vaikutelma, jonka mukaan sana ja valo olisivat olleet henkilö jo luomisen aikana, mutta kun luet luomiskertomuksen, niin siellä sana ja valo eivät ole henkilö. (1Moos 1)

Kun Johanneksen evankeliumin alku on käännetty oikein ja tutkitaan Vanhasta testamentista, kuka on luonut tämän maailman ja miten hän on sen tehnyt, niin huomataan, että elävää olentoa Jeesusta kristusta ei mainita lainkaan luomisen yhteydessä. Isä Jumala on luonut kaiken yksin sanallaan ja viisaudellaan (Psa 33:6-9; Snl 3:19; Jer 10:12; 51:15; 1Moos 1-2; Jes 42:1-8). Kun Jumalan viisaus mainitaan sananlaskujen kirjassa, niin sillä tarkoitetaan abstraktiota, joka on personoitu (Snl 8:12-36). Samalla tavalla on personoitu synti (Room 7:17, 20), rakkaus (1Kor 13), viha (Jaak 1:20) ja Jumalan sana (Jes 55:11; Joh 1:1-14). Ne eivät ole eläviä olentoja, vaikka ne kuvataan ikään kuin sellaisina – ne on personoitu.

Jumalan sana on elävä ja voimallinen, niin että se synnyttää elämää. Kun Jumala sanoi sanan, niin se tapahtui, mitä hän sanoi. Jumala on luonut tällä tavalla sanansa kautta koko maailman, mutta Jeesus kristus ei ollut silloin vielä syntynyt eikä ollut luomassa tätä maailmaa yhdessä isänsä kanssa.

Johannes ei sano, että "Jumala tuli lihaksi". Hän sanoo, että "sana tuli lihaksi". Se, että tämä sana oli alussa Jumalan tykönä, todistaa sen, että se sana ei ole Jumala, sillä isä on yksin ainoa totinen Jumala. Jumala ei tullut itse lihaksi vaan hänen sanansa tuli lihaksi. Jumala ei inkarnoitunut eli se ihminen, joka Jumalan sanan mukaan syntyi, ei ole "Jumala ihmisen ruumiissa".

Se sana, joka tuli lihaksi, oli jumala (Joh 1:1), koska Jumalan sanassa on eläväksi tekevä voima ja se oli luomisessa auktoriteetti kaikille luoduille. Jumalan sana tekee sen, mitä varten Jumala sen lähettää. (Jes. 55:11) Ja luomisessa se tapahtui, mitä Jumala sanoi, joten sana oli ehdoton auktoriteetti: voima ja valta. Mitään muuta ei voinut tapahtua kuin juuri se, mitä Jumala sanoi ja sitä seurasivat aina sanat: "ja tapahtui niin".

"Sana tuli lihaksi" tarkoittaa sitä, että Jumalan lupaus tulevasta kristuksesta toteutui, kun Jeesus sai pyhän hengen olemaan kanssaan pysyvästi. (Joh 1:32-34) Jumala tunnusti vasta silloin oman poikansa. (Matt 3:17) Profetia kristuksesta alkoi silti toteutua jo silloin, kun hän syntyi. "Lihaksi tuleminen" tarkoittaa myös ihmiseksi syntymistä ja kun Johannes sanoo kirjeessään Jumalan lähettäneen poikansa maailman vapahtajaksi, puhuu hän lihaksi tulleesta kristuksesta: kristus kärsi ihmisenä liharuumiissa kuoleman ristillä ja Jumala herätti hänet ylös kuolleista ruumiillisessa muodossa eli teki hänen elottomasta ruumiistaan taas elävän. Johanneksen aikana oli harhaoppisia villitsijöitä, jotka eivät tunnustaneet todeksi tätä evankeliumin perussanomaa. (1Joh 4:18-28; 4:1-5:13, 20; 2Joh 1:7-11)

Jumalan profetia ja suunnitelma alkoi siis toteutua jo silloin, kun kristus syntyi ihmiseksi äitinsä kohdusta, eikä vasta silloin, kun hän sai pyhän hengen, mutta tässä Johanneksen evankeliumin alun kohdassa ei ole selvästi sanottu, kumpaa sanan lihaksi tulemista hän tarkoittaa: ihmisen syntymistä äitinsä kohdusta vai Jumalan sanan lihaksi tulemisesta sen sulautuessa uskossa valittuun Jumalan sanan palvelijaan hänen saadessaan pyhän hengen olemaan pysyvästi kanssansa. Kun Johannes sanoi myöhemmin Jumalan antaneen oman ainoan poikansa maailman pelastamiseksi, niin siinä kohdassa hän tarkoittaa selvästi sitä, että Jumala antoi poikansa kuolla ristillä syntiemme sovitukseksi. (Joh 3:13-17) Kun Jumala sitten herätti poikansa ylös kuolleista, koitui se pelastukseksi kadotukselta kaikille valituille. (1Kor 15:12-28)

Jakeesta Joh. 1:15 lähtien käytetään persoonapronominia "hän", koska silloin puhutaan elävästä olennosta, Jeesuksesta, sanan sijasta. Jakeessa 1:12 käytetään pronominia "hän", koska pronomini "autuu" viittaa Jumalaan: "Jumalan nimeen". Jakeessa 14 voitaisiin käyttää myös pronominia "hän", jos ymmärretään Johanneksen tarkoittaneen kirkkaudella Jumalan kirkkautta, niin kuin kohdasta voitaisiin päätellä. "Me katselimme hänen kirkkauttaan" tarkoittaa Jumalan kirkkautta. Jeesus kristus on Jumalan täydellinen kuva ja hänen kirkkautensa säteily, mutta ei Jumala, joka on luonut kaiken, mitä on olemassa. (2Kor 4:4; Hebr. 1:3)

Kun sana tuli lihaksi, niin Jumala ei inkarnoitunut, sillä se ihminen, joka syntyi, ei ole Jumala. Jumalan suunnitelma ja lupaus kristuksesta toteutui. Sitä "sanan lihaksi tuleminen" tarkoittaa. Sanan "lihaksi tuleminen" tarkoittaa myös sitä, kun sana sulautuu uskossa Jumalan palvelijaan. (Hebr 2:2) Kun joku saa pyhän hengen olemaan kanssaan pysyvästi, niin hän on ottanut silloin sanan vastaan ja syntynyt Jumalan lapseksi. (Joh 1:12-14) Sana tulee lihaksi hänessä ja hän saa uskossa kuulemisen kautta luvatun hengen. (Gal 3) Ennen vanhaan vapaissa suunnissa puhuttiin yleisesti siitä, miten "sana tulee lihaksi" tai "ei tule lihaksi" sanan kuulijoissa. Silloin ymmärrettiin vielä se, että sanan lihaksi tuleminen ei tarkoita luonnollista syntymää vaan hengellistä syntymää ja sen jälkeistä sanan sulautumista uskossa sanan kuulijaan. Sanaa ei pidetty silloin henkilönä, niin kuin nyt tehdään.

Johannes puhuu jakeissa 12 ja 13 selvästi uudestisyntymisestä eikä luonnollisesta syntymästä. Niinpä hän on voinut tarkoittaa sanan lihaksi tulemisella opetuslapsen syntymistä Jumalan hengestä. Hän olisi siirtynyt vasta sen jälkeen puhumaan siitä kirkkaudesta, joka pojalla on isältä. Tämä kohta ei siis puhu välttämättä lainkaan Jeesuksen luonnollisesta syntymästä. Johannes alkaisi evankeliumin kertomalla ensin siitä, miten Jumala on luonut maailman sanallaan ja viisaudellaan, joka on maailman valo. Jumala oli lähettänyt sanansa maailmaan jo ennen Jeesuksen syntymistä ihmiseksi, kun puhui monta kertaa palvelijoidensa profeettojen suun kautta. (Hebr 1:1; Apt 4:25) Ihmiset eivät ottaneet sanaa vastaan, vaikka siinä oli ihmisten valkeus, ja maailman on saanut syntynsä sen kautta. Jumala lähetti sanansa omalle kansalleen, mutta sekään ei ottanut sanaa vastaan kansana. Vain yksittäiset henkilöt ottivat sanan vastaan ja syntyivät Jumalan lapsiksi, kun uskoivat Jeesuksen kristuksen evankeliumin.

Sana Jumalan pojan kuolemasta ristillä ja kuolleista heräämisestä sai valitut syntymään sanan kautta ja hengestä Jumalan lapsiksi. (Joh 3:1-12; 1Tess 1:5-6; 2:13; 1Piet 1:3, 21-25) Sana sikisi heidän sydämissään ja niin kristus syntyi heissä, teki majan heidän keskelleen. (Matt 13:1-23; Gal 4:19; 1Kor 4:15) Jumalan pojan kirkkaus loisti heidän sydämissään evankeliumin sanan kautta (2Kor 4:4-6), mutta Johannes, Jaakob ja Pietari olivat saaneet katsoa sitä kirkkautta myös liharuumiissa kirkastuneessa pojassa nähdessään vuorella ilmestyksen. (Matt 17:1-8) Jeesus ilmestyi heille jo etukäteen kirkastettuna sillä kirkkaudella, jonka hän oli saava kuolleista herätetyksi tulemisen ja taivaaseen nousemisen jälkeen. (Joh 7:37-39; Apt 1:4-8; 2:a-11; Hebr 2:8-9)

Kun Jeesus kristus syntyi, oli hän käsin kosketeltava ja silmin nähtävä Jumalan sanan lupauksen täyttymys. (1Joh 1:1-7) Jeesus sai elämän isältään, joka on ainoa totinen Jumala ja iankaikkinen elämä. (Joh. 5:26; 1Joh 5:20) Jeesus ei ole iankaikkinen Jumala, sillä hänellä on alku ja hän on syntynyt. Jumalalla ei ole alkua eikä Jumala ole syntynyt. Jeesus on alkuisin samasta isästä kuin hänen veljensä, opetuslapset. (Hebr 2:10-11) Heprealaiskirje puhuu selvästi hengellisestä syntymästä: me olemme syntyneet samasta hengestä Jumalan lapsiksi kuin Jeesus ja hän ei häpeä kutsua meitä veljikseen, koska olemme hengestä syntymisen kautta saman isän lapsia, hänen veljiään. Olemme sanan ja hengen kautta syntyneitä. (1Piet 1:3, 21-25; Joh 3:1-12)

Johannes puhuu ensimmäisen kirjeensä alussa siitä iankaikkisesta elämästä, joka oli alussa Jumalan tykönä ja ilmestyi heille. (1Joh 1:1-7) Iankaikkinen elämä on Jumalan sanassa, joka oli alussa Jumalan tykönä ja jonka sanan kautta Jumala loi tämän maailman. Opetuslapset kuulivat alussa Jumalan sanan ja se sana pysyi heissä, niin että he pysyivät Jumalassa. (1Joh 2:24) Johannes sanoo selvästi, että hän tarkoitti Jumalan sanaa eikä henkilöä, kun se sana kuultiin. Se sana tuli lihaksi Jeesuksen kristuksen persoonassa. Iankaikkinen elämä tuli alas taivaasta opetuslapsiin pojan kautta, sillä Jumala antoi elämän pojalleen, jotta sanan vastaan ottaneilla olisi iankaikkinen elämä pojan asuessa sanana ja henkenä heidän sydämissään. Sana todistaa pojasta ja siinä sanassa on henki ja elämä. (Joh 6:63; 1Joh 5:4-13) Jeesus sai isältään iankaikkisen elämän sanat ja me olemme ottaneet ne vastaan uskon kautta, niin että siinä sanassa isä ja poika asuvat meissä pyhän hengen kautta. (Joh 12:44-50; 14:14-24; 17:6, 8, 14)

Jeesus kristus on lihaksi tullut Jumalan sana, mutta ei Jumala. Isä on antanut pojalleen elämän ja vallan tehdä eläväksi ne, jotka tahtoo. (Joh 5:17-30) Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen pojassaan. Se, jolla on poika, sillä on elämä, mutta jolla ei poikaa ole, ei ole elämääkään. (1Joh 5:11-12) Johannes sanoo elämän tulleen isän tyköä taivaasta poikaan ja tämä oli liharuumiissa ollessaan silmin nähtävä ja käsin kosketeltava. Se sana, jonka opetuslapset kuulivat, tuli lihaksi kristuksen persoonassa, sillä Jumalan sana ja viisaus asuivat täydellisesti Jeesuksessa ruumiillisesti niin kuin kaikki Jumalan täyteys hänessä asui. (Kol 1:19; 2:9)

Vaikka Jeesuksella on Ilmestyskirjassa nimi "Jumalan sana", niin se ei todista hänen olleen olemassa ennen tämän maailman luomista (Ilm 19:13). Jeesuksen nimenä on myös "iankaikkisuuden isä, ihmeellinen neuvonantaja, väkevä jumala ja rauhan ruhtinas", mutta se ei tee hänestä Jumalaa, että hänellä on tällaiset voimalliset nimet (Jes 9:5). Myös enkeli on kutsunut itseään Jumalaksi ja Herraksi (Jahveksi), mutta hän ei ole silti Jumala vaan on Jumalan lähettämä palvelija (2Moos 3:1-15). Jeesus saa käyttää Jumalan nimeä, kun ilmestyy hänen lähettämänään ja kaikella Jumalan arvovallalla (Joh 5:37-47; 10:25).

Olen kirjoittanut toiseen artikkeliin viitteenä kaikki Raamatun kohdat, joissa puhutaan luomisesta. Näet niistä, että Jeesus kristus ei ole ollut luomassa tätä maailmaa yhdessä isänsä kanssa. On vain yksi Raamatun kohta Hebr 1:10, jonka perusteella voitaisiin tällaista väittää, mutta sekin on tulkittu silloin väärin.

Ihminen kristus Jeesus hallitsee tulevaa maailmaa

Jumala on korottanut ihmisen, kristuksen Jeesuksen, "tulevan maailman" hallitsijaksi (Hebr 2:5ss.). Jeesus on ihminen vielä Ilmestyskirjan lopussa, sillä hän on Daavidin juurivesa eli kuningas Daavidin jälkeläinen alenevassa polvessa (Ilm 22:16; Jes 11:1, 10; 2Sam 7:8-17). Jeesus ei lakkaa koskaan olemasta ihminen, sillä ihminen on ikuisesti ihminen, vielä ylösnousemuksen jälkeen (1Kor 15:45-47).

Jeesus pysyy Jumalan kansan ylimmäisenä pappina ikuisesti, koska ei kuole enää koskaan. Ylimmäinen pappi on ihminen, ei Jumala, jota tämä pappi hengessään palvelee ja rukoilee häntä (Hebr 7:24-25).

Kun heprealaiskirjeessä puhutaan "ihmisten joukosta" otetuista ylimmäisistä papeista, tarkoitetaan sillä kuolevaisia ihmisiä. (Hebr 5:1-10). Jeesus kristus on kuolleista herätetyksi tulemisensa jälkeen Jumalan poikana pappi, joka ei kuole enää koskaan ja pysyy siksi ikuisesti pappina (7:24-28). Myös hän on ihminen, mutta kuolleista nousseiden esikoinen, ja siksi hänet on erotettu "ihmisten joukosta" otetuista papeista.

"Ihmisten joukolla" tarkoitetaan tässä siis kuolevaisia ihmisiä, ei kuolleista herätettyä Jumalan poikaa. Kirjoittaja ei siis väitä vastoin muuta Raamattua ja vastoin omia sanojaan muualla kirjeessään, että Jeesus kristus ei olisi ihminen, kun on ylimmäinen pappi. Jeesus kristus on ihminen, mutta ainoa ylimmäinen pappi, jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista.

Joitakin väärin käännettyjä Raamatun kohtia

"Mutta me tiedämme, että Jumalan poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen totisen; ja me olemme siinä totisessa, hänen pojassansa, Jeesuksessa kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä." (1Joh 5:20)

Sana "totinen" tarkoittaa jakeen alkuosassa isää Jumalaa. Me olemme isässä Jumalassa hänen poikansa kautta (1Joh 2:24; 1Tess 1:1; Joh 14:10-24). Jeesus sanoi, että hänen isänsä on ainoa totinen Jumala (Joh 17:3). Johanneksen tarkoitus on todistaa vain se, että Jeesus kristus on Jumalan poika (Joh 20:31). Niinpä on täysin varmaa, että "totinen Jumala ja iankaikkinen elämä" on tässä kohdassa isä, ei hänen poikansa Jeesus kristus, joka on ihminen, ei Jumala. Pronomini "hän" viittaa siis "totiseen Jumalaan", joka on isä, ei poika.

"... heidän ovat isät ja heistä on kristus lihan mukaan. Jumala, joka on yli kaiken, olkoon kiitetty iankaikkisesti, aamen!" (Room. 9:5)

Kreikankielen alkutekstissä ei ole pronominia "hän", jolla viitattaisiin Jeesukseen: "hän, joka on yli kaikkien..." Se pronomini on Raamatun kääntäjien lisäys alkuperäiseen tekstiin ja puoltaa heidän virheellistä teologista näkemystään, jonka mukaan Jeesus kristus on isän vertainen Jumala.

Huomaa, miten jakeen merkitys muuttuu oleellisesti, kun laitamme välimerkiksi pisteen siihen kohtaan, johon se oikeasti kuuluisi. Paavali ei suinkaan väitä Jeesusta "Jumalaksi" vaan kiittää tässä isää, niin kuin muuallakin kirjeissään. Jeesuksen Kristuksen Jumala ja isä olkoon ylistetty iankaikkisesti, aamen! (Room. 15:6; 2. Kor. 1:3; 11:31; Efe. 1:3; Fil. 1:11)

"...odottaessamme autuasta toivoa ja suuren Jumalan kirkkauden ja meidän pelastajamme Jeesuksen kristuksen ilmestymistä,..."

(Tiit 1:13)

Paavali ei sano tässä jakeessa Jeesusta "suureksi Jumalaksi", niin kuin vanhassa käännöksessä on virheellisesti oletettu, vaan hän tarkoittaa "suurella Jumalalla" isää, jonka kirkkauden säteily ja tarkka kuva Jeesus on (Hebr. 1:3), ja ilmestyy meille lupauksensa mukaan omana aikanaan. Siis: "Jumalan kirkkaus" on Jeesus kristus ja hän on ilmestyvä meille, kun aika on kypsä.

Löydät lisää käännösivirheitä tämän linkin takaa.

Lisää artikkeleita tätä aihetta sivuten on tämän linkin takana.

Sivun alkuun