Miten me olemme Jumalassa ja kristuksessa?

Julkaissut Petteri Haipola  •  24.8.2016  •  3.9.2016

Jumalan lapseksi syntynyt on osallinen pyhästä hengestä ja pukenut päälleen kristuksen: upotettu pyhässä hengessä kristukseen. (1Kor 12:12-13; Kol 1:9-11; Efe 4:20-24; Gal 3:26-29) Kristus on meissä ja me olemme kristuksessa, Jumala on meissä ja me olemme Jumalassa. (1Joh 4:9-16; Efe 3:14-21) Tämä sanonta kuvaa hengen yhteyttä kristukseen ja hänen isäänsä Jumalaan. (Joh 15:1-16; Room 11:11-24; 1Kor 12:12-27; Efe 4:1-24; 2:10-22; Kol 3:1-11; 2Kor 5:17) Se sanonta ei kuvaa sitä, miten pienempi on suuremmassa ja suurempi on pienemmässä, sillä miten Jumala voisi olla ihmisessä muuten kuin henkensä välityksellä? Kristuksen asuminen meissä tarkoittaa siis hengen yhteyttä häneen ja meidän on tarkoitus tulla täyteen kaikkea Jumalan täyteyttä pyhän hengen kautta, joka yhdistää meidät kristukseen ja Jumalaan, meidän isäämme. (Efe 3:14-21)

Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat sanovat, että Jeesus kristus on isän vertainen Jumala, koska opetuslapset eivät voi tehdä mitään ilman häntä. (Joh 15:1-16) Kun tulkitaan Raamattua kirjaimellisesti väärin, niin silloin tulkitaan tällaisia sanoja näin. Jeesus puhuu kuitenkin vertauksella, jonka mukaan hänen isänsä on puutarhuri ja hän on viinipuu. Opetuslapset ovat oksia viinipuussa. Niin kuin oksa kuolee ja kuivettuu irrotessaan viinipuusta, niin myös Jeesuksen seuraaja, jos hylkää herran. (vrt. Room 11:11-24) Oksa ei kelpaa enää mihinkään hyvään, kun on irti viinipuusta, eikä se tuota enää hyvää hedelmää puutarhurin iloksi.

Jeesus puhuu asiayhteydessä hyvän hedelmän tuottamisesta eikä siitä, että hän on iankaikkinen kaikkivaltias luoja, isän vertainen Jumala. (Joh 15:1-16) Jeesus korottaa isää itseään korkeammaksi tässäkin vertauksessaan, sillä isä on hän, joka viinipuuta viljelee ja hoitaa sitä saadakseen hyvän sadon. Isä karsii oksia pois viinipuusta ja päättää sen, mitkä oksat saavat siinä pysyä ja mitkä heitetään pois, tulessa poltettaviksi. Jeesus ei tee sitä päätöstä, sillä hän tuomitsee isän tahdon mukaan Jumalan edustajana, vaikka on herrana ja jumalana ihminen, iankaikkinen kuningas. (Joh 5:17-30; Apt 17:31; Psa 45; Hebr 1:9; 2:5ss.)

Opetuslapset eivät voi tehdä mitään hyvää ilman Jeesusta, sillä vain pysymällä kristuksessa voimme tuottaa hyvää hedelmää isän Jumalan kunniaksi ja silloin isä tulee kirkastetuksi meissä poikansa Jeesuksen kautta. (Joh 15:1-16) Näin Jeesus ja apostolit tätä asiaa opettivat, sen sijaan, että olisivat sanoneet Jeesuksen olevan isän vertainen Jumala. Kristuksessa pysyminen tarkoittaa osallisuutta pyhästä hengestä ja siinä hengessä elämistä sekä vaeltamista. Tämä on mahdotonta niille, jotka eivät ole Jumalan lapsia uudestisyntymisen kautta. (Efe 2:1-22; 4:1-16)

Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat perustelevat Jeesuksen isän vertaista tai isän kaltaista jumaluutta siten, että jos Jeesus olisi "vain ihminen", niin miten me voimme olla hänessä ja hän meissä? Miten ihminen voi olla ihmisessä? Kun he sanovat tämän, niin he ajattelevat asiaa avaruusgeometrisesti siten, että Jumala on suurempi kuin kaikki ihmiset yhteensä ja niin me Jumalan lapset mahdumme hänen sisäänsä. Myös Jeesus kristus on suurempi kuin kaikki ihmiset yhteensä ja niin me mahdumme myös häneen.

Tämä on kuitenkin väärä tapa ajatella asiaa. Kun tutkimme sitä, millä tavalla me olemme yhteydessä isän ja pojan kanssa, niin sitä ei pidä ajatella tilavuuden mukaan. Jos ajattelemme asiaa tilavuuden mukaan, niin silloin Jumala ei voi olla meissä, koska hän on meitä suurempi. Jeesus kristus ei voisi myöskään olla meissä, koska hän on meitä suurempi. Raamatun mukaan molemmat ovat kuitenkin meissä, joten tämä tulkinta ei voi olla mitenkään oikea.

Miten suurempi mahtuu pienempäänsä? Miten Jumala voi olla meissä ja pysyä meissä? Miten herra Jeesus kristus voi olla meissä ja asua meissä?

Vastaus on hyvin yksinkertainen: pyhän hengen kautta. Pyhä henki mahtuu asumaan meihin ja meillä on siinä yhdessä hengessä yhteys sekä isän että pojan kanssa. Raamattu sanoo: "Joka on yhtynyt herraan, on yhtä henkeä hänen kanssaan" (KR1938 mukaan: yksi henki hänen kanssaan"). (1Kor 6:17) Jumalan hengessä ovat läsnä sekä isä että poika, niin että he molemmat asuvat meissä: Jumala asuu meissä ja kristus asuu meissä. Näillä sanoilla tarkoitetaan siis hengen yhteyttä isään ja poikaan, joka on kaikilla Jumalan lapsilla. Jumalan henki todistaa yhdessä meidän oman henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. (Room 8:16)

Me olemme yhtä isän ja pojan kanssa pyhän hengen kautta, jonka Jumala on pannut meihin asumaan. (Joh 14:14-28; 17:11, 20-23; 12:12-13; 1Joh 1:1-7) Me olemme sen saman hengen kautta yhteydessä myös toisiin Jumalan lapsiin. (Efe 4:1-16; 2:1-22)

Me olemme Raamatun mukaan isässä Jumalassa ja hänen pojassaan, herrassa Jeesuksessa kristuksessa: Jumala on meissä ja me olemme Jumalassa. (1Tess 1:1; 2Tess 1:1; 1Joh 2:24; 1Kor 14:25; Jda 1:1) Jumala pysyy meissä ja me pysymme Jumalassa. (1Joh 3:24; 4:15-16)

Kun pyhä henki tulee asumaan opetuslapsiin, niin silloin myös isä ja poika tulevat asumaan heidän luokseen. (Joh 14:14-28; vrt. Room 8:9-16) Tätä ei ole tarkoitettu ymmärrettäväksi siten, että isä ja poika ja pyhä henki olisivat itsenäisiä persoonia. Tällaisilla kohdilla todistetaan vain sitä yhteyttä, joka Jumalan lapsilla on kristuksen kautta isään Jumalaan ja muihin Jumalan lapsiin. Se yhteys on mahdollista vain pyhän hengen kautta, joka on yhteinen isälle ja pojalle ja Jumalan lapsille.

Paavali sanoo, että kristus asuu uskon kautta meissä. Meidän tulee vahvistua sisäisen ihmisemme puolesta voimassa Jumalan hengen kautta. (Efe 3:14-21) Meidän on tarkoitus tulla täyteen kaikkea Jumalan täyteyttä sen hengen täyteyden kautta, jota Jumala on antanut meille ja jota me olemme saaneet juoda (1Kor 12:12-13; 1Joh 4:13) Mitä enemmän valitussa Jumalan lapsessa on pyhää henkeä, sitä enemmän hän muistuttaa Jeesusta kristusta, joka on täydellinen Jumalan kuva. (2Kor 3:16) Meistä tulee hänen kaltaisiaan, kun näemme kristuksen hänen tulemuksessaan. (1Joh 3:2)

Kristus ei asu meissä oman henkensä kautta, joka on ihmisen henki. Hän on meissä Jumalan pyhän hengen kautta, sen välityksellä. Siinä samassa hengessä on läsnä myös meidän taivaallinen isämme, joka itse on henki. (Joh 5:24; 2Kor 3:16) Nämä kaksi ovat eri persoonia, mutta eivät yhden ja saman Jumalan kaksi eri persoonaa. Jumalan lapsi tunnustaa pyhässä hengessä, että meillä on yksi ainoa Jumala, joka on meidän taivaallinen isämme ja herra Jeesus kristus on hänen ainoa poikansa. (5Moos 4:35, 39; 6:4-9; Mark 12:28-34; Joh 5:44; 17:3; 20:17; Apt 4:24-31; 17:22-31; Room 16:25-27; 1Kor 8:4-6; Efe 1:3; 4:4-6; 1Piet 5:10-11; Jda 1:24-25; Ilm 4:8-11)

Pyhä henki ei ole itsenäinen persoona vaan se on "väline", jonka kautta Jumala ja hänen poikansa asuvat valituissa Jumalan lapsissa. Kun pyhä henki tuli minuun asumaan, niin siinä hengessä kolme persoonaa ovat yhtä keskenään: Jumala, kristus Jeesus ja minä (isä, poika ja minä).

 

Kun ajatellaan Jumalan seurakuntaa ja kristusta, niin silloin pyhässä hengessä ovat yhtä koko seurakunta, kristus ja meidän taivaallinen isämme. Isä on hän, joka asuu poikansa sydämessä, koska Jeesus kristus on ihminen, mutta hänen isänsä on yksin ainoa totinen Jumala. (Joh 5:44; 14:1-11; 17:3) Jumala ja hänen poikansa Jeesus asuvat molemmat Jumalan lapsissa, koska ihminen kristus Jeesus on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä. (1Tim 2:5) Meillä on herran Jeesuksen kristuksen kautta pääsy pyhässä hengessä isän tykö. (Efe 2:18)

Kun me rukoilemme, niin me rukoilemme meidän taivaallista isäämme herran Jeesuksen kristuksen nimessä. (Matt 6:6ss; Joh 15:16; 16:23; Apt 4:24-31) Me kumarramme meidän taivaallista isäämme hengessä ja totuudessa. (Joh 4:24-25) Jumalan pyhä henki johdattaa meidät kaikkeen totuuteen, niin että se muistuttaa meitä siitä, mitä Jeesus on sanonut ja kirkastaa meille kristusta. Se ei kirkasta itseään eikä puhu itsestään vaan se puhuu meidän suumme kautta herrasta Jeesuksesta ja todistaa hänestä. Se todistaa myös Jeesuksen kristuksen isästä ja Jumalasta, joka on herättänyt poikansa ylös kuolleista ja pelastanut tämän kuolemasta. (Hebr 5:7; 13:20-21)

Jumalan pyhä henki vaikuttaa opetuslapsissa sen, että he todistavat oikein Jumalasta ja hänen pojastaan, Jeesuksesta kristuksesta, jonka Jumala on korottanut kaiken pääksi seurakunnalle ja kaikkien luotujen herraksi. Jumala korotti poikansa vasta sen jälkeen, kun oli ensin herättänyt hänet ylös kuolleista. Jeesus sanoi tosin jo ennen kuolemaansa, että hän on herra (Joh 13:13) ja riivaajat tunnustivat hänet Jumalan pyhäksi tai Jumalan pojaksi, (Mar 1:24; Matt 8.29) mutta hän käytti silloin isältä saamaansa valtaa yli henkien (Luuk 10:17-22; Joh 13:3) sen sijaan, että olisi käyttänyt omaa valtaansa ja voimaansa "Jumalana" (vrt. Joh 14:9-11).

Jeesus syntyi Mariasta ihmiseksi ja hän on ikuisesti ihminen. Jeesus kasvoi poikalapsesta aikuiseksi mieheksi ja toimi ihmisenä Israelin kansan keskuudessa. (Matt 1; Luuk 1-3) Jeesus on se profeetta, josta Mooses oli ennustanut ja se kristus (voideltu kuningas), jota Israel odotti. Johannes kastaja ja apostolit tunnustivat, että Jeesus on kristus, elävän Jumalan poika ja Jumalan pyhä. (Joh 1:19-34; 4:19; Apt 7:37; Matt 16:16; Joh 6:69) Kukaan heistä ei tunnustanut sitä, että Jeesus kristus on Jumala.

Kaikki nuo todistukset puhuvat sitä vastaan, että Jeesus kristus on Jumala. Jumala ei ole Mooseksen kaltainen profeetta, joka on ihminen. Jumala ei ole kristus, jolla tarkoitetaan voideltua kuningasta; olkoonkin, että tämän poikalapsen kuninkuus kestää iankaikkisesti. (Jes 9:5-6; Dan 7:13-14) Hän on silti ihminen, niin kuin näistä profetioista käy selvästi ilmi: hän on Daavidin poika eli kuningas Daavidin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa ja on sitä ikuisesti. (2Sam 7:8-16; Ilm 22:13-16)

Tämän kuolleista herättämänsä ihmisen on Jumala korottanut pyhyyden hengen puolesta Jumalan pojaksi taivaissa. (Room 1:1-4) Jeesusta kristusta sanotaan Jumalan pojaksi sen vuoksi, että isä on herättänyt hänet ylös kuolleista esikoisena poisnukkuneiden joukosta. (1Kor 15:12-28) Tätä kuolleista herättämistä ja Jumalan pojaksi korottamista kutsutaan Raamatussa "synnyttämiseksi". Isä on sanonut profetian sanan kautta jo etukäteen pojastaan:

"Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niin kuin saviastian sinä särjet heidät." (Psa 2:7-9)

Tämä on siis ennustus siitä, että Jumala oli herättävä aikanaan poikansa Jeesuksen ylös kuolleista ja korottava hänet kaikkien luotujen herraksi, jopa yli enkelien heidän herrakseen ja jumalakseen, niin kuin Heprealaiskirjeen kirjoittaja kertoo. (Hebr 1-2, 5:4-11) Näissä kohdissa ei ole mitään viittausta siihen, että Jeesus kristus olisi ollut olemassa isän tykönä ennen maailman luomista ja olisi syntynyt muinaisuudessa iankaikkisina aikoina. Hänen kuninkuutensa on alkuisin sieltä asti, kun isä suunnitteli ja aivoitteli kaiken sen etukäteen, mitä pojalle oli tapahtuva ja millaisen kunnian sekä kirkkauden hän oli antava pojalleen aikojen täyttyessä. (Mka 5:1|2; Efe 1; Kol 1-2; 2Tim 1:8-11)

Heprealaiskirjeen kirjoittaja puhuu Jeesuksen kuolleista heräämisestä ja sitä seuranneesta korottamisesta, kun lainaa Psalmia 2, jossa Jumala sanoo pojalleen "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin." (Hebr 1:5; Hebr 5:5) Molemmissa kohdissa viitataan Jeesuksen kuolleista heräämiseen ja sitä seuranneeseen kirkkauteen. (Hebr 1-2, 5:4-11) Kirjoittaja ei väitä vastoin totuutta, että Jeesus kristus olisi isän vertainen tai isän kaltainen jumala, joka olisi luonut tämän maailman. Hän todistaa koko ajan siitä, että Jeesus kristus on ihminen, jonka valtaan Jumala on antava "tulevan maailman". (Hebr 2:5-18) Jeesus on hallitseva tulevaa maailmaa siis ihmisenä, jonka Jumala on korottanut enkeleitä ylemmäksi ja kaikkien luotujen herraksi!

Kun heprealaiskirjeen alussa lainataan Psalmeja, niin niissä Psalmeissa puhutaan ihmislapsesta, joka on oleva kuninkaana "jumala" muille ihmisille. (Psa 45) Tämä jumala on siis aivan selvästi ihminen eikä iankaikkinen kaikkivaltias luoja, meidän taivaallinen isämme. Kirjoittaja erottaa Jumalan ja hänen poikansa toisistaan niin kuin kaikkialla Raamatussa on tehty. Isä on näissä kohdissa se "Jumala", joka voitelee poikansa Jeesuksen pyhällä hengellä ja korottaa hänet kuninkaaksi sekä enkelien yläpuolelle. (Apt 10:38; Hebr 1-2) Se, että kristusta sanotaan tässä "jumalaksi", ei tee hänestä isän vertaista tai isän kaltaista Jumalaa: iankaikkista kaikkivaltiasta luojaa. Jakeessa 1:10 viitataan isään kaiken luojana, ei hänen poikaansa (vrt. Psa 102).

Sanaa "jumala" on käytetty Raamatussa myös ihmisistä, jotka hallitsevat muita ihmisiä Jumalan edustajina ja tuomitsevat heitä Israelin kansan tuomareina. (2Moos 21:6; 22:8-9; 1Sam 2:25; Psa 82:1, 6) Mooses oli "jumala" omalle veljelleen Aaronille, joka oli Jumalan kansan ylimmäinen pappi ja alamainen Moosekselle, jonka Jumala oli antanut Israelille päämieheksi, vapahtajaksi ja tuomariksi. (2Moos 4:16; 18:12-27; Apt 7:35) Jumalan poika Jeesus on samalla tavalla alamainen isälleen uuden liiton Jumalan kansan ylimmäisenä pappina ja on sitä ikuisesti, koska ei kuole enää koskaan, vaikka on ihminen. (Hebr 5:4-11; 7:24-8:1) Mooses oli "jumala" myös faraolle, koska oli Jumalan edustaja ja puhemies. (2Moos 7:1)

Jeesus kristus on tullut isänsä nimessä maailmaan (Joh 5:43; 10:25) ja edustaa ihmisenä Jumalaa tämän kaikella arvovallalla ja täysin valtuuksin. Se, mitä ihmiset tekivät Jeesukselle, oli sama kuin he olisivat tehneet sen hänen isälleen, Jumalalle. Se, miten ihmiset suhtautuivat Jeesuksen sanoihin, oli sama kuin miten he suhtautuivat isään Jumalaan, joka oli ne sanat hänelle puhuttavaksi antanut. (Joh 12:42-50; 14:9-11, 20; 15:18-25; 17:4, 6, 11) Jeesus on oleva ihminen vielä "tulevassa maailmassa", kun hän hallitsee pakanakansoja rautaisella valtikalla. (Hebr 2:5-18) Ilmestyskirja kuvaa Jeesuksen teurastettuna karitsana, jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista ja joka on Daavidin juurivesa eli hänen sukuaan alenevassa polvessa (Ilm 1:5, 17-18; 2:8; 5; 22:13-16; 2Sam 7:8-16; Jes 11:1, 10)

Raamatun kaikki kohdat todistavat sen, että Jeesus kristus on ihminen, jonka valtaan Jumala on alistava tulevan maailman ja kaikki enkelit kumartavat häntä. Kun profetian sanassa on sanottu, että Jumala on "tänä päivänä synnyttänyt poikansa", niin sillä on viitattu joka ainoa kerta Jeesuksen heräämiseen ylös kuolleista ja hänen korotettuun asemaan sen jälkeen. (Psa 2:7-9; Hebr 1:5; 5:5) Kun luet asiayhteyden kaikista kohdista (Hebr 1-2, 5:4-11) ja Paavalin saarnasta, niin huomaat tämän asian. (Apt 13:26-41) Se on sanottu selvästi.

Apostolien teot:
13:26 Miehet, veljet, te Aabrahamin suvun lapset, ja te, jotka Jumalaa pelkäätte, meille on tämän pelastuksen sana lähetetty.
13:27 Sillä koska Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät Jeesusta tunteneet, niin he tuomitessaan hänet myös toteuttivat profeettain sanat, joita kunakin sapattina luetaan;
13:28 ja vaikka he eivät löytäneet mitään, mistä hän olisi kuoleman ansainnut, anoivat he Pilatukselta, että hänet surmattaisiin.
13:29 Ja kun he olivat täyttäneet kaiken, mikä hänestä on kirjoitettu, ottivat he hänet alas puusta ja panivat hautaan.
13:30 Mutta Jumala herätti hänet kuolleista.
13:31 Ja hän ilmestyi useina päivinä niille, jotka olivat tulleet hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt ovat hänen todistajansa kansan edessä.
13:32 Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme, herättäen Jeesuksen,
13:33 niin kuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: 'Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt.'
13:34 Ja että hän herätti hänet kuolleista, niin ettei hän enää palaja katoavaisuuteen, siitä hän on sanonut näin: 'Minä annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot.'
13:35 Sentähden hän myös toisessa paikassa sanoo: 'Sinä et salli pyhäsi nähdä katoavaisuutta.'
13:36 Sillä kun Daavid oli aikanansa Jumalan tahtoa palvellut, nukkui hän ja tuli otetuksi isiensä tykö ja näki katoavaisuuden.
13:37 Mutta hän, jonka Jumala herätti, ei nähnyt katoavaisuutta.
13:38 Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus
13:39 ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.
13:40 Kavahtakaa siis, ettei teitä kohtaa se, mikä on puhuttu profeetoissa:
13:41 'Katsokaa, te halveksijat, ja ihmetelkää ja hukkukaa; sillä minä teen teidän päivinänne teon, teon, jota ette uskoisi, jos joku sen kertoisi teille.'"

Raamatussa ei ole yhtä ainoata kohtaa, jossa olisi sanottu Jeesuksen syntyneen ennen maailman luomista. Kolminaisuusopissa väitetään silti niin. Monet kolmiyhteiseen jumalaan uskovat sanovat Jeesuksen syntyneen silloin. Vain hänen kuninkuutensa ja kirkkautensa on siltä ajalta, kun Jumala suunnitteli etukäteen kaiken sen, mitä pojalle oli tapahtuva ja millaisen kunnian hän oli hänelle antava sen johdosta. (Mka 5:1-4; Joh 17:1-5; 2Tim 1:8-11) Jumala on aivoitellut yksin sen, että hän on pelastava valitut lapsensa poikansa Jeesuksen kristuksen kuolleista herättämisen kautta tämän sovitettua ensin kansan synnit. (Efe 1; Kol 1; Hebr 2:5-18; 5:4-11, 7:24-8:12; 9:11-10:23; 13:20-21)

Raamatun kirjoitukset ovat tältä osin johdonmukaiset ja ristiriidattomat, kun ne ymmärretään oikein. On silti joitakin vaikeatajuisia kohtia, joiden perusteella on väitetty jotakin muuta. Käyn tässä kirjoituksessa vielä lävitse sitä asiaa, miten kristus voi asua valituissa Jumalan lapsissa, vaikka hän on ihminen eikä Jumala. Selitin sitä jo kirjoituksen alussa, mutta katsotaan vielä pari kohtaa yhdessä lävitse ennen tämän opetuksen päättämistä.

Johanneksen evankeliumi:
10:38 Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte isän olevan minussa ja minun olevan isässä."
14:10 Etkö usko, että minä olen isässä, ja että isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.
14:11 Uskokaa minua, että minä olen isässä, ja että isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.

Jeesus puhuu näissä kohdissa ihmisenä ja sanoo isän olevan hänessä. Millä tavalla isä oli hänessä? Henkenä. Isä asui pojassaan henkensä kautta niin kuin asuu muissakin lapsissaan. (1Joh 4:9-16) Isän asuminen pojassaan poikkeaa kuitenkin siitä, millä tavalla hän meissä asuu, koska Jeesus oli täynnä kaikkea Jumalan täyteyttä, toisin kuin me. (Kol 1:19; 2:9) Me olemme vasta matkalla sitä kohti, mutta emme ole vielä saavuttaneet täydellisyyttä niin kuin kristus, joka on ainoa yli 30 vuotta synnittömästi elänyt ihminen maan päällä. (1Piet 2:22; 3:18-20; Jes 53; Psa 22 ja 69)

14:20 Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä.
14:21 Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa, mutta joka minua rakastaa, häntä minun isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle."
14:22 Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle: "Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?"
14:23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.
14:24 Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan isän, joka on minut lähettänyt.

Jeesus puhuu tässä siitä, miten hän on oleva opetuslapsissa ja opetuslapset ovat oleva hänessä samalla tavalla kuin isä on hänessä ja hän on isässä. Siis miten? Hengen kautta. (Joh 1:32-35; 9-11; 1Joh 3:24; 4:9-16) Jeesus kristus asuu henkensä kautta meissä niin kuin isä asuu henkensä kautta hänessä. Se henki ei ole kuitenkaan hänen oma henkensä, ihmisen henki, vaan se on Jumalan pyhä henki. (ks. 1Kor 15:45-47 selitys toisaalta) Sitä pyhää henkeä sanotaan "sinun pyhäksi hengeksi" silloin, kun se asuu sinussa. (Apt 5:3) Sen on "minun pyhä henki" silloin kuin se asuu minussa (minä omistan sen hengen, Room 8:9).

Se pyhä henki on Jeesuksen henki (Apt 16:7) ja kristuksen henki (Room 8:9; 1Piet 1:11) ja Jumalan pojan henki ja lapseuden henki (Gal 4:6; Room 8:15), kun se vaikuttaa Jumalan valitsemissa palvelijoissa, koska se sama Jumalan pyhä henki vaikutti kristuksessa samalla tavalla kuin se vaikuttaa muissa Jumalan lapsissa ja palvelijoissa. Näillä sanoilla tarkoitetaan samankaltaisuutta ja samaa alkuperää, sitä yhtä ja samaa Jumalan pyhää henkeä, joka on yhteinen isälle, pojalle ja Jumalan lapsille.

Jumala otti sitä pyhää henkeä Mooseksesta (Jes 63:10-11) ja jakoi sitä 70 Israelin vanhimmalle (4Moos 11:17-25). Jumala antoi siitä pyhästä hengestä Elisalle kaksi kertaa enemmän kuin oli antanut hänen edeltäjälleen Eliaalle. Sitä henkeä sanotaan Eliaan hengeksi, vaikka se ei ole Eliaan oma henki vaan on Jumalan pyhä henki, joka vaikutti häneen. (2Kun 2:9-16; Luuk 1:15-17, 41) Samalla tavalla sanotaan Jumalan pyhää henkeä Jeesuksen hengeksi (Apt 16:7) ja kristuksen hengeksi (Room 8:9; 1Piet 1:11), vaikka se ei ole ihmisen kristuksen Jeesuksen oma henki vaan se on hänessä oleva Jumalan pyhä henki. Me olemme saaneet osamme siitä kristuksen hengestä niin kuin Israelin vanhimmat saivat osansa Moosekseen vaikuttaneesta pyhästä hengestä ja niin kuin Elisa sai kahdenkertaisen osan siitä samasta pyhästä hengestä Eliakseen verrattuna (miten persoonasta voi saada kaksinkertaisen osan?).

Nyt kun Jeesus sanoi pyhän hengen tulevan opetuslapsiin, niin hän sanoi, että isä ja poika tulevat asumaan heihin. (Joh 14:20-24; 17:21-23) Hän tarkoitti näillä sanoillaan sitä, että isä ja poika ovat läsnä opetuslasten elämässä sen hengen kautta, jonka Jumala heille antaa. Koska he ovat molemmat läsnä siinä hengessä, niin siksi sanotaan, että kristus asuu meissä ja Jumala asuu meissä. (Efe 4:13-21; 1Joh 4:9-16) Näillä kohdilla ei ole tarkoitettu sitä, että Jumala olisi kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki, niin että meissä asuisi kolme eri persoonaa, jotka ovat yhdessä yksi ainoa Jumala, mutta ovat sitä myös itse kukin yksin ollessaan. Sen virhetulkinnan kumoaa niin moni Raamatun kohta, että vilpittömän Jumalan lapsen ei pitäisi olla kovin vaikea ymmärtää se harhaopiksi. (5Moos 4:35, 39; 6:4-9; Mark 12:28-34; Joh 5:44; 17:3; 20:17; Apt 4:24-31; 17:22-31; Room 16:25-27; 1Kor 8:4-6; 11:3; Efe 4:4-6; 1Piet 1:3; Jda 1:24-25; Ilm 4:8-11)

Raamatusta löydetään tukea kolmiyhteisen jumalan opille vain sen vuoksi, että sitä luetaan ennakkoasenteisesti sillä tavalla, että se oppi on PAKKO löytyä sieltä. Kun pelätään harhaoppiseksi leimautumista, uskovien yhteydestä erotetuksi tulemista ja helvetin tuomiota, niin ei uskalleta tutkia kirjoituksia avoimin mielin ja mahdollisimman puolueettomasti. On valittu jo etukäteen puolue, jonka virheellisen tulkinnan mukaan asetutaan kaikkia eri tavalla asian ymmärtäviä vastaan ja sanotaan Jumalan tuomitsevan meidät kadotukseen, vaikka niin ei tule tapahtumaan.

Jumala ei tuomitse meitä väärien tuomareiden mielivallan mukaan vaan tahtonsa mukaan ja niin kuin oikein on tuomita. Käytännössä Jumala on antanut tuomivallan niin kuin kaiken muunkin vallan pojalleen Jeesukselle, joka edustaa täysin valtuuksiin isäänsä Jumalaa kirkastettuna ja korotettuna ihmisenä, joka on herrojen herra ja kuningasten kuningas tulevassa maailmassa.

Se, joka näitä kirjoittaa, sanoo: "Aamen, tule herra Jeesus!"

1Kor 15:45-47

1.Korinttolaiskirje:
15:45 Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.
15:46 Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä.
15:47 Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on (herra) taivaasta.

Joku voi perustella näiden sanojen kautta sitä, että herra Jeesus kristus on samalla tavalla iankaikkinen henki ja Jumala kuin meidän taivaallinen isämme. Tämä on kuitenkin virheellinen perustelu. Paavali puhuu tässä ruumiin ylösnousemuksesta, joka on meidän toivomme ja jota me odotamme. Hän asettaa vastakkain kaksi eri ihmistä tai ihmistyyppiä: ensimmäisen Adamin ja Jeesuksen kristuksen. Ensimmäisestä Aatamista tuli kuolevainen ja katoavainen ihminen, koska hän lankesi syntiin. Viimeisestä Aatamista eli toisesta ihmisestä tuli eläväksi tekevä henki sitä kautta, että Jumala herätti poikansa Jeesuksen ylös kuolleista.

Jumala on antanut Jeesukselle vallan herättää ylös kuolleita, mitä valtaa Jeesuksella ei ole luonnostaan: sen vuoksi, että hän olisi isän vertainen tai isän kaltainen Jumala. (Joh 5:17-30) Jeesus on saanut elämän isältä (Joh 5:26), jotta hänessä itsessään olisi myös elämä ja hän voisi tulla iankaikkisen elämän antajaksi kaikille, jotka isä Jumala kutsuu ja valitsee lapsekseen.

Paavali puhuu siis kristuksen tulemuksesta, kun hän herättää sanansa kautta kuolleet ylös haudoistaan ja elossa olevat Jumalan lapset muuttuvat hänen kaltaisikseen, kun saavat kirkastetun ruumiin, joka ei kuole eikä katoa. Ne sanat, jotka Jeesus on saanut isältään ja jotka hän sanoo, ovat tekevä eläväksi kaikki vanhurskaiden ylösnousemukseen tulevat sielut, joista tämä kohta puhuu (se ei puhu kadotukseen joutuvista vaan ainoastaan pelastuvista sieluista).

Kun Jeesus saapuu pelastukseksi häntä odottaville (Hebr 9:25-28; Fil 3:20-21; 1Tess 4:13-17), niin hän on silloin ihmisenä herra kaikille luoduille ja siten myös "jumala", koska sanalla "jumala" tarkoitetaan Jumalan edustajaa ja muita yläpuolella olevaa tuomaria sekä hallitsijaa, vaikka kyse olisi ihmisestä. (2Moos 4:16; 7:1; 18:12-26; 21:6; 22:8-9; 1Sam 2:25; Psa 82:1, 6; Apt 7:35) Jeesus tunnusti juutalaisille olevansa "jumala" samalla tavalla kuin Israelin tuomarit olivat jumalia tuomitessaan kansaa. (Joh 10:24-38; Psa 82:1, 6) Jeesus on "jumala" kuninkaana, vaikka on ihmislapsi. (Hebr 1:5-9; 2:5; Psa 45; 2; 8; Jes 9:5-6; Dan 7:13-14; 2Sam 7:8-16)

Kolmiyhteiseen jumalaan ja Jeesuksen isän kaltaiseen jumaluuteen uskovat perustelevat Jeesuksen olevan Jumala, koska joissakin käsikirjoituksissa lukee, että "toinen ihminen on herra taivaasta". Sana "herra" puuttuu joistakin käsikirjoituksista, mutta vaikka se olisi ollut mukana alkuperäisessä kirjoituksessa, niin eihän Paavali todista tässä mitään muuta kuin sen, että Jeesus kristus on ihminen! Niin hän tekee muuallakin kirjeissään ja saarnassaan julistaessaan evankeliumia. (Room 5:10-21; 1Tim 2:3-7; 1Kor 15:1-47; Apt 17:22-31)

Miten ihmeessä joku voi nähdä tuossa todistuksen siitä, että Paavali sanoisi Jeesusta isän vertaiseksi Jumalaksi! Paavalihan sanoo ihan selvästi, että Jeesus kristus on ihminen (lue koko luku alusta asti)! Tuollaiseen tulkintaan päädytään vain sen vuoksi, että on haluttu sisällyttää Raamattuun ennalta totena pidetty kolmiyhteisen jumalan oppi. Silloin pidetään kiinni jokaisesta oljenkorresta, joka löydetään, ja kumotaan niiden avulla selvä sana, jota Raamatun kirjoitusten valtava enemmistö selvästi tukee. Meillä on yksi ainoa Jumala, joka on isä yksin, eikä ketään muuta ole hänen rinnallaan Jumalana. (Mark 12:28-34; Joh 5:44; 17:3; 1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; Ilm 4:8-11)

Jeesus kristus istuu isänsä oikealla puolella hänen valtaistuimellaan, koska isä on korottanut hänet kaikkien luotujen herraksi ja kuninkaaksi, mutta se ei tee hänestä isän vertaista Jumalaa, että isä antaa poikansa edustaa häntä täysin valtuuksin ja hallita sekä tuomita hänen puolestaan tulevassa maailmassa. Siitä on kysymys, kun Jumala on korottanut Jeesuksen "oikeaksi kädekseen". Myös valitut Jumalan lapset saavat istua Jeesuksen kanssa hänen valtaistuimellaan (Ilm 3:21), mutta me emme ole isän vertaisia jumalia sen vuoksi, että hallitsemme yhdessä kristuksen kanssa ja tuomitsemme jopa enkeleitä. (Ilm 20:4; 1Kor 6:1-8)

Luettavaa

Sivun alkuun