Sekalaisia kirjoituksia Jumalasta ja kristuksesta

Julkaissut Petteri Haipola  •  15.7.2016  • 

Raamatussa erotetaan isä ja poika toisistaan

Raamatussa erotetaan Jumala ja hänen poikansa Jeesus kristus selvästi toisistaan. (Apt 17:22-31; 1Kor 11:3; 15:12-28; Efe 1:3; Hebr 13:20-21) Jumalalla tarkoitetaan silloin aina isää, ei kolmiyhteistä Jumalaa. Vain isää sanotaan Jumalaksi näistä kolmesta, kun heidät mainitaan samassa asiayhteydessä. (Apt 4:24-31)

Tämä todistaa meille sen, että profeetat, Jeesus ja apostolit eivät tunnustaneet uskovansa kolmiyhteiseen jumalaan, joka on Isä ja Poika ja Pyhä Henki. He uskoivat yhteen ainoaan Jumalaan, joka on meidän kaikkien isä. (1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; Joh 17:3; Mark 12:29-30; 5Moos 4:35, 39; 6:4-9) Jeesus kristus on hänen ainoa poikansa ja meidän herramme, koska Jumala on korottanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle ja kaikkia luotuja ylemmäksi herraksi. (Matt 28:18; Joh 3:16; Apt 2:36; Efe 1; Kol 1; 1Piet 3:22)

Jumala toimii valituissa palvelijoissaan ja maailmassa henkensä kautta, niin että ohjaa henkeään ja jakaa sitä tahtonsa mukaan, joten pyhä henki ei ole "Jumalan kolmas persoona" niin kuin katoliset isät sanovat hänen olevan. (Apt 1:2, 16; 4:25; 2Sam 23:1-4; Hebr 1:1; 2:5) Sanoja "pyhä henki" ja "henki" käytetään Raamatussa joissakin kohdissa samaa tarkoittavana sanana kuin "Jumala", jolloin "henki" edustaa isää Jumalaa ja hänen persoonaansa, ei omaansa. Jumalan "persoonalla" – kreikaksi prosopon – tarkoitetaan Raamatussa Jumalan läsnäoloa tai kaikkitietävyyttä. Suomenkielisessä käännöksessä puhutaan silloin "Jumalan kasvoista" – "isän kasvot", Matt 18:10.

Vain isää sanotaan Raamatussa Jumalaksi ja Jeesusta hänen pojakseen, kristukseksi tai herraksi, kun nämä kaksi mainitaan samassa asiayhteydessä. Raamatussa sanotaan "herraksi"" (Jahve tai kyrios) Jeesuksen kristuksen lisäksi myös isää Jumalaa, enkeleitä ja sellaisia ihmisiä, jotka ovat arvossa tai vallassa muita ylempänä. Kun Uudessa testamentissa sanotaan meillä olevan vain "yksi herra", niin sillä herralla tarkoitetaan aina kristusta Jeesusta, ei isää Jumalaa tai jotakin muuta herraa. Sanalla "herra" (kyrios tai Jahve) ei tarkoiteta silloin isän vertaista tai isän kaltaista Jumalaa, joka on luonut kaiken ja on kaikkivaltias. Sillä tarkoitetaan sellaista herraa, jonka Jumala on korottanut kaikkien luotujen yläpuolelle vallassa ja voimassa.

Jeesus hallitsee isänsä sijasta "tulevaa maailmaa" (Hebr 2:5ss.; Ilm 19:11-20:9) hänen edustajanaan. Jumala on antanut pojalleen kaiken vallan ja tämä hallitsee käytännössä maailmaa isänsä puolesta. (1Kor 15:24-28; vrt. Jeesuksen esikuva Joosef Egyptin hallitsijana faraon alaisuudessa, 1Moos 41:40-43) Jumala on näkymätön henki (Joh 1:18; 4:24; 1Tim 6:13-16) ja asuu poikansa ruumiissa täydellisesti (Joh 14:9-11; Kol 1:19; 2:9). Me näemme sen vuoksi valtaistuimella lopulta vain yhden olennon, Jeesuksen kristuksen, jossa isä asuu ja hallitsee poikansa kautta yhdessä valittujen ja pyhien Jumalan lasten kanssa. (Ilm 22:1-5)

Jeesuksen henki ja kristuksen henki, isä ja poika ovat yhtä

Sanat "Jeesuksen henki" (Apt 16:7) ja "kristuksen henki" (Room 8:9; 1Piet 1:11) kuvaavat Jumalan meihin panemaa pyhää henkeä, koska se henki on yhteinen meillä, Jeesuksella ja Jumalalla, joka on meidän taivaallinen isämme ja Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä. Meissä jokaisessa on sama henki ja olemme sen hengen kautta yhteydessä toisiimme: Jumalan lapset ovat pyhän hengen välityksellä yhteydessä kristukseen Jeesukseen ja isään Jumalaan ja myös toisiinsa (Efe 4:1-16; 2:11-22; 1Joh 1:1-7).

On sanottu, että isä ja poika ovat samalla tavalla Jumala, koska Jeesus sanoi: "minä ja isä olemme yhtä". (Joh 10:29-30) Jeesus ei kuitenkaan väitä asiayhteydessä olevansa isän kaltainen tai isän vertainen Jumala vaan sanoo olevansa Jumalan poika. (Joh 10:24-42) Hän vastaa Jumalan pilkkaa koskeviin syytöksiin vetoamalla "juutalaisten lakiin", jonka mukaan Israelin tuomareita sanotaan "jumaliksi" (Psa 82:1-6). Nämä "jumalat" olivat ihmisiä eikä Jeesus siis tunnusta tässä kohdassa olevansa "jumala" millään muulla tavalla kuin Jumalan poikana ja ihmisenä (vrt. Luuk 1:35). Myös ihmisiä sanotaan Raamatussa "jumalaksi", kun he ovat kansan tuomareita, päämiehiä ja vapahtajia, niin kuin Mooses, joka on Jeesuksen esikuva. (2Moos 4:16; 7:1; Apt 7:20-59)

Jeesus ja Jumala ovat "yhtä" hengen kautta niin kuin me kristityt olemme yhtä keskenämme ja kristuksen sekä Jumalan kanssa hengen kautta. (Joh 17:11, 20-23) Jeesus sanoi olevansa "yhtä" isän kanssa myös sen vuoksi, että heillä on sama päämäärä: että kukaan sellainen ei hukkuisi, joka tulee Jeesuksen kristuksen kautta isän tykö. (Joh 10:1-42) Paavali käyttää täsmälleen samaa kreikankielistä ilmaisua siitä, kun sanoo istuttajan ja kastelijan olevan yhtä. (1Kor 3:8) Molemmilla on sama päämäärä: sielujen pelastaminen. Sama ilmaisu on vielä siinä kohdassa, jossa sanotaan: "joka yhtyy herraan on yhtä henkeä hänen kanssaan". (1Kor 6:17)

Niin kuin näistä kohdista näemme, ei kolmiyhteisen jumalan oppia voida perustella oikeutetusti mainituilla kohdilla. Sen sijaan, että Paavali olisi opettanut kolmiyhteistä jumalaa, erottaa hän kaikissa kohdissa kirjoituksiaan ja puheitaan isän ja pojan selvästi toisistaan, niin että sanoo vain isää Jumalaksi, mutta poikaa hän kutsuu herraksi tai kristukseksi tai vanhurskaaksi mieheksi, jonka Jumala on herättänyt kuolleista ja antanut hänelle vallan tuomita. (1Kor 8:4-6; Apt 17:22-31)

Paavalin mukaan meillä on vain "yksi Jumala ja kaikkien isä", ei kolmiyhteistä jumalaa. Meillä ei ole "yhtä ainoaa Jumalaa Isässä ja Pojassa ja Pyhässä Hengessä" vaan meillä on "yksi ainoa Jumala, joka on kaikkien isä". (1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; Joh 17:3; Jda 1:24-25, jne.) Jeesus kristus ei ole meidän isämme vaan hän on meidän veljemme, joka on alkuisin samasta isästä kuin mekin (Hebr 2:11). Jeesus kristus ei ole siis isän vertainen tai isän kaltainen Jumala vaan on saanut alkunsa hänestä ja on hänen poikansa sekä meidän veljemme, ei meidän isämme. Näin Raamatussa opetetaan, kun sen kirjoitukset ymmärretään kirjoittajien tarkoittamalla tavalla, mikä on katolisten isien kehittämiä ja niistä johdettuja oppeja vastaan.

1.Korinttolaiskirje:
11:3 Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää.

Paavali ei opeta tässä pelkästään isän ja pojan välistä hierarkiaa vaan erottaa toisistaan Jumalan ja kristuksen, niin kuin tekee kaikissa kirjoituksissaan. Raamatun mukaan vain isä on Jumala ja Jeesus kristus on hänen poikansa, ei samalla tavalla "jumala" kuin hänen isänsä on, vaikka myös Jeesusta joissakin kohdissa "jumalaksi" sanotaan, mutta niin sanotaan myös Herran enkeliä ja hän sanoo nimekseen Jumalan nimen, vaikka ei ole Jumala, vaan on Herran enkeli (2Moos 3:1-15). Jumalan enkeliä ja Jeesusta sanotaan Herraksi ja Jumalaksi, koska he esiintyvät isän nimessä kaikella Jumalan arvovallalla, hänen lähettäminään (Joh 5:43; 10:25, jne.).

Kreikankielessä "objektiivinen genetiivi" ei ilmaise omistajaa vaan samankaltaisuutta tai alkuperää. Niinpä meissä oleva "kristuksen usko" tai "Jeesuksen usko" ei tarkoita (pelkästään) sitä, että Jeesus uskoi "lihansa päivinä" Jumalaa ja se luetaan meille vanhurskaudeksi, (Room 3:26; Fil 3:9; Ilm 14:12), vaan se tarkoittaa sitä, että me uskomme samalla tavalla Jumalaa(n) kuin Jeesus uskoi: se usko on meille yhteinen ja Jumalan (sanan) vaikuttamaa. (Fmn 1:6; Room 10:17; 3:23-26; Hebr 5:5-11)

Sanonnat "Jeesuksen henki" ja "kristuksen henki" (Apt 16:7; Room 8:9; 1Piet 1:11) ovat ymmärrettävissä samalla tavalla kuin sanonnat "Jeesuksen usko" ja "kristuksen usko". Sanonnalla tarkoitetaan sitä, että Jeesuksessa kristuksessa oleva henki on samanlainen kuin muissa Jumalan lapsissa oleva henki (Room 8:9-27). Se on Jumalan pyhä henki, jonka Jumala on lapsilleen antanut (Efe 4:30; Joh 14:14-24; 16:7-16; Luuk 11:13; Apt 1:8). Sen hengen alkuperä on isässä Jumalassa ja se on sama henki, joka on Jumalalla ja Jeesuksella kristuksella. Se henki yhdistää Jumalan lapset toisiinsa (Efe 4:4-6; 2:1-22) sekä Jeesukseen ja Jumalaan, jotka ovat taivaassa (Joh 17:11, 20-23; 1Joh 1:1-7).

Johannes kastajasta ennustettiin, että hän on oleva täytetty pyhällä hengellä hamasta äitinsä kohdusta saakka. (Luuk 1:15-17) Hän oli vaeltava "Eliaan hengessä ja voimassa"... hänen valmistaessaan tietä herralle. (Matt 3:3; Mar 1:3; Joh 1:23; Jes 40:3) Sanoilla "Eliaan hengessä" viitataan "Jumalan pyhään henkeen" eikä profeetta Eliaan omaan henkeen. Johannes kastaja oli siis vaeltava saman pyhän hengen voimassa, joka vaikutti aikoinaan profeetta Eliassa. Sanottiinpa tätä henkeä sitten Eliaan hengeksi, Jeesuksen hengeksi, kristuksen hengeksi tai lapseuden hengeksi, niin aina on kyse yhdestä ainoasta Jumalan pyhästä hengestä, ei Jumalan persoonasta, ihmisen kristuksen Jeesuksen hengestä tai profeetta Eliaan omasta hengestä.

Minä en osaa Uuden testamentin kreikkaa, mutta yleisesti jotakin kielistä ja kielitieteestä ymmärtävänä näen koinee-kreikan sisältävän monia eri genetiivimuotoja, joista objektiivinen genetiivi on yksi. Saman voi jokainen todeta katsomalla vaikkapa tätä sivua, jossa on taulukko kreikankielen eri genetiiveistä.

http://www.ntgreek.org/pdf/genitive_case.pdf

Objektiivinen genetiivi ilmaisee yleisesti ymmärrettynä jonkin asian samankaltaisuutta tai alkuperää, lähdettä. Se tunnetaan myös suomenkielessä. Esimerkki valaisee ymmärrystämme tässä asiassa.

"Minulla on äitini silmät, mutta isäni luonne.".

Jokainen suomenkieltä taitava ymmärtää, että minun silmäni eivät ole ne silmät, jotka äidilläni olivat hänen vielä eläessään (RIP). Minun silmäni ovat samankaltaiset kuin äidilläni olivat. Samalla tavalla minun luonteeni on samankaltainen kuin minun isälläni oli (RIP).

Objektiivinen genetiivi ei ilmaise näissä esimerkkilauseissa omistajaa niin kuin suora genetiivi (possessiivinen genetiivi) vaan samankaltaisuutta, samanlaisuutta tai alkuperää (olen perinyt silmäni äidiltäni ja ne ovat samanlaiset kuin hänellä olivat, mutta luonteeni olen oppinut isältäni tai saanut sen perintönä häneltä).

Minun ymmärrykseni mukaan esimerkiksi sanonnat "Kristuksen usko" (Fil 3:9) ja "Jeesuksen usko" (Ilm 14:12) ovat samantyyppisiä merkitykseltään kuin esimerkkini objektiiviset genetiivit. Meillä on "Kristuksen usko" ja me pidämme "Jeesuksen uskon" koska uskomme on samankaltaista kuin Jeesuksella oli "lihansa päivinä" ja se on alkuisin samasta lähteestä, isän Jumalan vaikuttamaa ja syntynyt pyhien kirjoitusten tai Jumalan sanan kuulemisen kautta. (Room 10:17)

Kun tutkimme Raamattua, niin meidän on hyvä tutustua myös alkukielisiin kirjoituksiin, sillä voimme niiden kautta ymmärtää kirjoituksia paremmin ja kirjoittajien tarkoittamalla tavalla. Monet vääntävät Raamatun sanomaa vinoon perustamalla uskonsa pelkästään suomenkielisiin käännöksiin tai muihin käännöksiin, jotka pitävät sisällään virheitä ja johtavat jopa harhaan pois alkuperäisestä merkityksestä. Näin voi käydä, koska Raamatun kääntäjät ovat sisällyttäneet käännökseen monin paikoin oman teologisen ennakko-oletuksensa, jota pitävät totena. Kun se oletus onkin virheellinen, niin silloin Raamatun käännös antaa väärää opetusta, jota alkukielinen kirjoitus ei tee.

Jeesus kristus on "Herra ja Jumala"

Jeesuksen sanotaan olevan Herra ja Jumala, koska Jesaja on ennustanut Eliaan valmistavan tietä Herralle ja Jumalalle, Jahvelle ja Elohimille. (Jes 40:3) Vaikka näin on kirjoitettu, ei se tee Jeesuksesta isän vertaista tai isän kaltaista Jumalaa, kaikkivaltiasta Jumalaa ja kaiken olevaisen luojaa. Jeesus saapui omiensa tykö isänsä nimessä (Joh 1:11-14; 5:43; 10:25), niin että käytti Jumalan kaikkea arvovaltaa esiintyessään hänen nimessään.

Samalla tavalla olivat aiemmin esiintyneet Jumalan nimessä myös ne enkelit, jotka toimittivat Israelille Mooseksen kautta lain ja johdattivat kansaa erämaassa (2Moos 3:1-15; 13:21; 14:19; 20:20-23; 23:20-23; 5Moos 1:29-33; 34:10). Kyse oli vähintään kahdesta eri enkelistä, joita molempia kutsutaan Herraksi ja Jumalaksi, Jahveksi ja Elohimiksi, ja joiden kautta on välitetty laki Mooseksen kautta Israelin kansalle (Joh 1:17; Apt 7:30, 38, 53; Gal 3:19-20; Hebr 2:2). Stefanus erottaa toisistaan selvästi Jeesuksen kristuksen ja sen enkelin, joka puhui Moosekselle erämaassa, joten se enkeli ei ollut itse herra Jeesus, niin kuin jotkut luulevat. (Apt 7:20-53)

Niin kuin näemme näistä Raamatun kohdista, niin Raamatun mukaan sanotaan myös enkeleitä ja Jeesusta kristusta Herraksi ja Jumalaksi, mutta kyse ei ole silloin isän vertaisesta tai kaltaisesta Jumalasta: kyse on Jumalan lähettämästä enkelistä tai hänen pojastaan, jotka esiintyvät Jumalan lähettäminä hänen nimessään kaikella hänen arvovallallaan.

Kun Jeesus saapuu takaisin Öljymäelle, niin Sakariaan mukaan Herra (Jahve) ja Jumala saapuu silloin, minkä jälkeen Herra (Jahve) on oleva yksi. (Sak 13:9-14:9; Apt 1:9-11) Tässä on kyseessä samankaltainen asia kuin Jeesuksen ensimmäisessä tulemuksessa, jolloin sanotaan myös Herran ja Jumalan tulleen omiensa tykö. Jeesus saapuu silloin isänsä kaikella arvovallalla ja hänen nimessään, niin että hän edustaa täysin valtuuksin itseään Jumalaa, kun hallitsee "tulevaa maailmaa" (ihmisenä). (Hebr 2:5-18; Ilm 19:11-20:9)

Meidän tulee erottaa Raamatun osoittamalla tavalla toisistaan Jumala ja kristus, isä ja poika. Jeesus sanoi, että meidän tulee uskoa Jumalaan ja häneen itseensä eli heihin molempiin. (Joh 14:1) Jeesus ei sanonut olevansa Jumala vaan sanoi, että Jumala (isä) asuu hänessä ja tekee ne teot, jotka hän tekee ja sanoo ne sanat, jotka hän sanoo. (Joh 14:1-11) Jos me emme erota toisistaan Jeesusta ja Jumalaa, joka hänessä asuu, niin annamme väärän todistuksen molemmista.

Jeesus kristus ei ole se Jumala, joka hänessä asuu; Jeesus kristus on sen Jumalan poika, mutta ei itse se Jumala, joka hänessä asuu. Ja koska Jumala asuu Jeesuksen ruumiissa täydellisesti, niin senkin vuoksi sanotaan Herran ja Jumalan saapuvan maailmaan, kun Jeesus saapuu.

2.Korinttolaiskirje:
5:18 Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.
5:19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
5:20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
5:21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

Paavali erottaa tässäkin kohdassa Jumalan ja kristuksen selvästi toisistaan. "Jumala asui kristuksessa", mutta kristus ei itse ollut se Jumala, joka hänessä asui. Jumala asuu yhä vielä täydellisesti poikansa Jeesuksen ruumiissa, mutta Jeesus ei ole se Jumala, joka hänessä täydellisesti asuu. (Kol 1:19; 2:9)

Myös Jeesus kristus on Raamatun mukaan jumala, mutta ei samalla tavalla Jumala kuin isä yksin on ainoa Jumala: kaikkivaltias ja kaiken luoja. Jeesus kristus on siis jumala "niin kuin Raamattu opettaa", ei niin kuin jotkut apostolien jälkeen eläneet ihmiset opettavat (katoliset isät, seurakuntiemme johtajat ja opettajat).

On hyvä muistaa myös se, että sanaa "herra" (kyrios) on käytetty sekä isästä että pojasta Uudessa testamentissa ja muutaman kerran myös tavallisista ihmisistä, jotka ovat muita yläpuolella arvossa tai vallassa. (Matt 18:25-34; Luuk 16:13; 1Kor 8:5; Gal 4:1; 1Tim 6:15) Kun Jeesus tunnustetaan "herraksi", niin silloin ei tunnusteta Jeesusta isän vertaiseksi tai isän kaltaiseksi Jumalaksi, niin kuin apostolien jälkeen eläneet ihmiset opettavat. Jeesus kristus on kaikkien luotujen herra sen vuoksi, että isä on korottanut hänet kaikkien yläpuolelle, mutta Jeesus ei ole herrana isän vertainen tai isän kaltainen Jumala, kaikkivaltias ja kaiken olevaisen luoja. (Matt 28:18; Efe 1; Kol 1; 1Piet 3.22)

Raamatussa sanotaan jopa ihmisiä jumalaksi, kun nämä ovat muiden yläpuolella olevia joko tuomareita tai myös päämiehiä ja vapahtajia, niin kuin Mooses. (2Moos 4:16; 7:1; Psa 82:1, 6; vrt. Jeesuksen sanat Joh 10:24-42 ja Stefanuksen todistus, Apt 7:20-59) Sitten on hyvä muistaa sekin, että Herran (Jahven) enkeli sanoi nimekseen Jumalan nimen "minä olen se joka minä olen" (ehjee asher ehjee), vaikka hän ei ole Jumala vaan on Jumalan lähettämä enkeli, joka toimi Jumalan täydellä arvovallalla esiintyessään hänen nimessään (2Moos 3:1-15).

Myös erästä toista enkeliä sanotaan Jahveksi (Herraksi) Raamatussa, joten se, että jotakin olentoa sanotaan Jahveksi (Herraksi) ei todista sitä, että hän olisi isän vertainen tai isän kaltainen Jumala, kaikkivaltias ja kaiken olevaisen luoja (2Moos 3:1-15; 13:21; 14:19; 23:20-23, huomaa, että se Jahve, joka kulki Israelin edellä erämaassa ja johdatti kansaa, 5Moos 1:29-33, on eri Jahve kuin se, joka puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin, 5Moos 34:10, eli on kaksi Jahvea, jotka ovat enkeleitä, mutta kumpikaan heistä ei ole herra Jeesus kristus, vrt. Apt 7:20-59; Gal 3:19-20; Hebr 2:2; Joh 1:17)

On kiistaton tosiasia, että Jeesusta sanotaan Jahveksi (Herra) ja Jumalaksi (Elohim) joissakin Vanhan testamentin kohdissa, mutta hän ei ole silti isän kaltainen Jumala, kaiken olevaisen luoja ja kaikkivaltias. Vielä vanhan kirkon uskontunnustuksissa sanottiin vain isää kaiken olevaisen luojaksi, mutta nykyinen villitys on sanoa myös poikaa kaiken luojaksi yhdessä isän kanssa.

Nimeltään kristitty maailma on siis mennyt huonompaan suuntaan katolisten isien jälkeisenä aikakautena. Silloin ei sotkettu "Jumalan persoonia" keskenään (on tosin väärin puhua Jumalan persoonista tai sanoa ketään muuta Jumalaksi ja kaikkivaltiaaksi luojaksi kuin isää), mutta nykyään ne sotketaan keskenään ja sanotaan jopa Jeesusta meidän isäksemme, vaikka hän on meidän veljemme, ei meidän isämme. (Hebr 2:11)

Kuka on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä?

1.Johanneksen kirje:
5:20 Mutta me tiedämme, että Jumalan poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen totisen; ja me olemme siinä totisessa, hänen pojassansa, Jeesuksessa kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.

Totinen Jumala on tietysti isä eikä poika tässä Johanneksen tekstissä 1Joh 5:20. Sana "totinen" tarkoittaa jakeen alkuosassa isää (me olemme siinä totisessa, hänen pojassaan), joten sitä samaa se tarkoittaa myös jakeen loppuosassa.

Johannes on erottanut aiemmin koko kirjeensä ajan isän ja pojan selvästi toisistaan, niin että sanoo vain isää Jumalaksi, mutta poikaa kristukseksi, joka on tullut lihassa. (1Joh 4 jne.) Miksi hän olisi muuttanut tätä jakoaan kirjeensä lopussa?

Johanneksen tarkoitus ei ollut todistaa Jeesusta Jumalaksi vaan hänen tarkoituksensa oli saada ihmiset uskomaan, että Jeesus on kristus, Jumalan poika, ja että heillä olisi ikuinen elämä hänen nimessään. (Joh 20:31)

Johannes ei sano evankeliuminsa alussa, että "Jumala tuli lihaksi". Hän sanoi, että "sana tuli lihaksi". (Joh 1:14) Olkoonkin niin, että jakeessa yksi sanotaan tätä "sanaa" "jumalaksi", niin se ei todista Jeesuksen olevan isän vertainen tai isän kaltainen Jumala, kaiken luoja ja kaikkivaltias.

Jumala (isä) on luonut kaiken sanallaan ja sanansa kautta, mutta Jeesusta ei mainita aktiivisena luojana missään kohdassa Raamattua. (1Moos 1-2; Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8:22-31; Jer 10:12; 51:15; Jes 42:1-8; Apt 4:24-31; 17:22-31; Ilm 4:8-11) Isä on luonut yksin kaiken sen, mitä on, sillä hänestä on kaikki saanut alkunsa (myös poika Hebr 2:11) ja hän on meidän kaikkien isä (1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6). Jeesus kristus ei ole meidän isämme vaan hän on meidän veljemme (Hebr 2:11).

Johanneksen tarkoitus ei ollut todistaa sitä, että Jeesus on Jumala. Hänen tarkoituksensa oli saada ihmiset uskomaan, että Jeesus on kristus, Jumalan poika.

Johanneksen evankeliumi:
20:31 mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on kristus, Jumalan poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.

Jeesusta isän kaltaisena luojana ja Jumalana pitävät henkilöt sanovat tavallani uskovia ihmisiä usein valehtelijoiksi. Kyseessä ei ole silloin valhe, jos joku on erehtynyt tulkinnassaan ja ymmärtänyt väärin Raamattua. He eivät ole valehtelijoita, kun ovat erehtyneet vilpittömästi opissa tämän asian suhteen.

On toki niin, että valheen isä on kolmiyhteisen jumalan opin takana, mutta siihen uskovat vilpittömät Jumalan lapset eivät sano tietoisesti epätotta opetusta totuudeksi, joten he eivät syyllisty valheeseen, vaikka levittävät valheellista opetusta, joka on peräisin itsestään saatanasta, joka on eksyttänyt lähes koko nimeltään kristityn maailman uskomaan valhetta, jonka mukaan Jumala on kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki ja Jeesus kristus on isän vertainen Jumala, kaiken luoja ja iätön kaikkivaltias.

"Totinen" tarkoittaa todellakin isää Jumalaa Johanneksen kirjeen lopussa. Me olemme sen totisen Jumalan pojassa, sillä me olemme kristuksessa Jeesuksessa. Olemme Johanneksen ja Raamatun mukaan myös isässä Jumalassa emmekä vain hänen pojassaan (1Joh 4:9-16).

1.Tessalonikalaiskirje:
1:1 Paavali ja Silvanus ja Timoteus tessalonikalaisten seurakunnalle Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Armo teille ja rauha!

Luepa Johanneksen ensimmäinen kirje ajatuksella ja rauhallisesti lävitse alusta loppuun. Saatat huomata, että Johannes todellakin erottaa isän ja pojan toisistaan, niin että sanoo vain isää Jumalaksi ja poikaa kristukseksi. Näin tekevät kaikki Uuden testamentin kirjoittajat ja myös Jeesus sanoi isän olevan yksin totinen Jumala. (Joh 17:3)

Johannes ei siis vaadi uskovilta sellaisen asian todeksi tunnustamista, että "Jeesus kristus on lihassa tullut Jumala." Hän edellyttää pelastavalta uskolta ainoastaan sen asian todeksi tunnustamista, että "Jeesus kristus on lihassa tullut Jumalan poika". Johannes kirjoitti kirjeensä todennäköisesti doketismia vastaan. Doketismi oli hänen aikansa tunnettu harhaoppi ja vaikutti erityisesti Vähässä-Aasiassa (Turkissa) ja Efeson kaupungissa, jossa Johannes asui.

Doketistit eivät uskoneet siihen, että Jeesus kristus on Jumalan poika, joka on kärsinyt ihmisen liharuumiissa kuoleman ja jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista, ruumiillisesti. Johannes sanoi antikristuksiksi ja villitsijöiksi siten vain niitä, jotka kielsivät tämän asian: sen, että Jeesus kristus on kärsinyt ihmisenä ihmisen ruumiissa kuoleman ja Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista kirjoitusten mukaan. (1Joh 2:18-28; 4:1-5:13, 20; 2Joh 1:7-11)

Ajattelepa nyt sitä, miten väärämielisesti sellaiset "opettajat" tuomitsevat Jumalan lapsia helvettiin matkalla oleviksi, jotka pitävät totena Raamatun kirjoitukset ja uskovat aivan oikein Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen, mutta jotka ovat itse erehtyneet katoliseen harhaoppiin ja uskovat kolmiyhteiseen jumalaan – siihen että meillä on yksi ainoa Jumala Isässä ja Pojassa ja Pyhässä Hengessä? Heidän onnekseen meidän taivaallinen isämme ei ole samanlainen väärämielinen tuomari kuin he ovat, joten heilläkin on mahdollisuus pelastua, jos uskovat Jeesuksen kristuksen kärsineen ihmisen ruumiissa kuoleman ja Jumalan herättäneen hänet ylös kuolleista.

Raamatun mukaan meillä on yksi ainoa Jumala, joka on meidän kaikkien isä.

1.Korinttolaiskirje:
8:4 Mitä nyt epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, niin tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi.
8:5 Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja,
8:6 niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi herra, Jeesus kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.

Paavali ei opeta missään kohdassa sellaista oppia, että meillä on "yksi ainoa Jumala Isässä ja Pojassa ja Pyhässä Hengessä" eikä sellaista oppia opeta kukaan mukaan Raamatun kirjoittaja. Petri Paavola on siis erehtynyt tulkinnassaan ja opettaa väärin Raamattua tässä asiassa. Raamatun mukaan Jeesus kristus on lihassa tullut Jumalan poika, mutta ei lihaksi tullut Jumala. Isä on yksin ainoa Jumala eikä hän ole tullut lihaksi vaan hän asuu poikansa Jeesuksen ruumiissa täydellisesti, mutta hänen poikansa Jeesus on ihmisenä eri olento kuin hänen isänsä Jumala, Joh 14:1-11. Molemmilla on oma tahto, ajatukset, mieli, tunteet, tieto ja muistot: oma "minä" eli tietoisuus, joka on eri kuin sillä toisella.

Jeesus kristus ei ole meidän isämme vaan hän on meidän veljemme. (Hebr 2:5-18) Isä Jumala ei ole meidän veljemme, sillä hän on Jumala eikä ihminen. Jeesus kristus on puolestaan ihminen tai häntä ainakin sanotaan Raamatussa ihmiseksi hyvin monessa eri kohdassa (1Moos 3:15; 5Moos 18:15-19; 2Sam 7:8-17; Psa 2; 8; 45; 69; 110; Jes 9:5-6; 11:1, 10; 53; Matt 1; Luuk 1-3; Apt 2:12-38; 3:12-4:31; 10:34-48; 17:22-31; Room 5:11-21; 1Kor 15:1-47; 1Tim 2:3-7; Hebr 2:5-18; Ilm 1:5, 17-18; 2:8; 5; 22:13-16) ja siksi hän ei häpeä kutsua meitä veljikseen: olemmehan me alkuisin yhdestä ja samasta isästä, meidän isästämme ja meidän Jumalastamme (Hebr 2:11; Joh 20:17).

Monet eivät usko sitä, että Jeesus kristus on ihminen. He uskovat hänen olevan "Jumala ihmisen ruumiissa", mikä on aivan eri asia kuin olla ihminen järjellisine sieluineen ja ruumiineen. Jälleen kerran katoliset isät ymmärsivät paremmin Raamattua, kun Athanasios piti tärkeänä tunnustaa Jeesus kristus ihmiseksi sen lisäksi, että hän vaati hänen tunnustamistaan isän vertaiseksi Jumalaksi. Siinä onkin katolisen kirkon kehittämä mysteeri, lainattu suoraan Babylonista:

Miten Jeesus kristus voi olla yhtä aikaa ihminen ja Jumala olematta ihmisenä eri olento kuin Jumala?

Niin – tuota asiaa ei voi kukaan ymmärtää, mutta sen sokeasti uskon kautta todeksi tunnustamista vaaditaan "tai muuten joudut helvettiin". No, onneksi meidän taivaallinen isämme ei ole sellainen väärämielinen tuomari niin kuin monet ihmiset ovat ja Jeesuskin tuomitsee oikein isän tahdon mukaan, ei niin kuin joku ihminen sanoo hänen tuomitsevan. (Joh 5:17-30; Apt 17:31; 1Piet 1:17)

Katsotaanpa vielä kerran tuo Johanneksen ensimmäisen kirjeen jae 5:20 yksityiskohtaisesti läpi. Kenenkään ei tarvitse luopua opista, jos yksi sen perustelu havaitaan virheelliseksi, mutta silloin on syytä luopua virheellisestä perustelusta, kun se virheelliseksi paljastuu. Totuudellista opetusta ei tarvitse perustella virheellisillä perusteluilla.

1.Johanneksen kirje:
5:20 Mutta me tiedämme, että Jumalan poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen totisen; ja me olemme siinä totisessa, hänen pojassansa, Jeesuksessa kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.

"Jumalan poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen totisen".

Kuka on se "totinen", jonka me tunnemme Jeesuksen antaman ymmärryksen kautta? Se "totinen" on tietysti isä, sillä mikään muu ei sovi asiayhteyteen (Jeesus ei ole antanut meille ymmärrystä tunteaksemme totisen Jeesuksen vaan hän on antanut meille ymmärryksen tunteaksemme yhden ja ainoan totisen Jumalan, joka on hänen isänsä, Joh 17:3).

Jeesus on ilmoittanut meille isän. (Joh 1:18; Matt 11:27-30) Raamatussa isä Jumala saa aina hänen palvelijoidensa kautta suurimman ylistyksen, kunnian, kirkkauden, vallan ja voiman, mutta nykyään isää ei kovin usein edes mainita, sillä "toinen Jeesus" on syrjäyttänyt hänet lähes kokonaan valtaistuimeltaan, niin että rukouksia ei osoiteta isälle (Matt 6:6ss.; Joh 15:16; 16:23), isälle ei anneta kunniaa poikansa pelastamisesta kuolemasta (Hebr 5:7; 13:20-21) eikä kaiken olevaisen luomisesta (Ilm 4:8-11; Apt 17:22-31; 4:24-31) vaan kunnia näistä asioista on siirretty "toiselle Jeesukselle" (2Kor 11:4; 2Tess 2; Ilm 13:11-18; Jes 14:1-27; Hes 28:1-19) ja rukouksetkin osoitetaan hänelle sekä lähes kaikki palvonta (kumartaminen).

"Me olemme siinä totisessa".

"Totinen" oli edellä kiistatta isä, joten miksi se "totinen" olisi tässä seuraavassa lauseessa yhtä äkkiä poika? Me olemme sekä isässä että pojassa, joten kun olemme totisessa, niin me olemme isässä Jumalassa. Mutta me emme ole vain isässä Jumalassa vaan olemme myös hänen pojassaan ja siksi Johannes sanoo meidän olevan "hänen pojassaan". Kun nuo sanat yhdistetään oikein Raamatun muihin sanoihin, niin me ymmärrämme olevamme isässä Jumalassa hänen poikansa Jeesuksen kristuksen kautta. (Joh 14:20; 1Tess 1:1; 2Tess 1:1; 1Joh 2:24; 4:13-16; Jda 1:1)

"Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä".

On sanottu, että Johannes tarkoittaa näillä sanoilla jälleen kerran poikaa (Jeesusta) eikä isää, mutta se on virheellinen tulkinta. Vaikka viittaus ei ole tätä lausetta välittömästi edeltävään sanaan (kristuksessa) vaan kauempaan sanaan (totinen), niin asiayhteys ja Raamatun kokonaisilmoitus puoltavat selvästi sitä, että "totinen Jumala ja iankaikkinen elämä" tarkoittaa isää eikä hänen poikaansa.

Jatkan tämän perustelun käsittelyä seuraavassa viestissä, jota ennen lainaan tähän KJV käännöksen mukaisen suomennoksen perustelun pohjaksi.

1 John 5:20
Ja me tiedämme, että Jumalan poika on tullut ja on antanut meille ymmärryksen tunteaksemme hänet, joka on totinen, ja me olemme hänessä, joka on totinen, hänen pojassaan Jeesuksessa kristuksessa. Tämä on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä. (KJV/ suomennos)

1. Monet trinitaarit väittävät, että viimeinen lause jakeessa - "tämä on totinen Jumala" - viittaa Jeesukseen kristukseen, koska lähin substantiivi pronominille "tämä" on "Jeesus kristus" Mutta koska Jumala ja Jeesus molemmat mainitaan jakeen ensimmäisessä virkkeessä, voi viimeinen lause viitata heistä kumpaan tahansa. Sana "tämä", jolla viimeinen lause alkaa, on kreikaksi houtos, ja sen tutkiminen osoittaa, että asiayhteys ratkaisee sen, keneen sillä viitataan: ei lähin substantiivi tai pronomini. Raamattu tarjoaa tästä esimerkkejä ja hyvä sellainen on Apt. 7:18-19 (KJV/ suom.): "Kunnes nousi toinen kuningas, joka ei tuntenut Joosefia. Tämä (houtos) kohteli kavalasti kansaamme ja sorti meidän isiämme, niin että he jättivät lapsensa heitteille, jotta he eivät jäisi eloon." Tämän esimerkin perusteella on selvää, että "tämä" (houtos) ei voi viitata Joosefiin, vaikka Joosef on lähin substantiivi. Se viittaa toiseen kuninkaaseen, vaikka se paha kuningas ei ole lähin substantiivi vaan esiintyy aiemmin jakeessa.

Jos olisi totta, että pronominit viittaavat aina lähimpänä olevaan substantiiviin, niin siitä aiheutuisi omituisia teologisia tulkintoja. Esimerkiksi Apt. 4:10-11: "olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Hän [houtos] on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut.' (KR38) Jos "hän" viittaa lähimpään substantiiviin tai pronominiin, niin silloin parantunut mies olisi se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, ja josta on tullut kulmakivi eli Kristus. Tämä ei tietenkään ole totta.

Jae 2. Joh. 1:7 on vielä enemmän harmia tuottava esimerkki niille, jotka eivät huomaa, että tärkein pronominin merkityksen määrittävä tekijä on asiayhteys, eikä substantiivin tai pronominin sijainti: "Sillä monta eksyttäjää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta, että Jeesus kristus on tullut lihassa. Tämä on eksyttäjä ja antikristus." Tämän jakeen rakenne on läheisesti rinnasteinen sen jakeen kanssa, jota me tutkimme. Jos joku väittää tiukasti, että 1. Joh. 5:20 viimeinen lause viittaa Jeesukseen, koska hän on pronominia houtos lähinnä oleva substantiivi, niin sen saman henkilön on oman logiikkansa mukaan väitettävä tiukasti, että Jeesus kristus on eksyttäjä ja antikristus, mikä on tietysti järjetöntä. Niinpä me teemme johtopäätöksen, että vaikka 1. Joh. 5:20 viimeinen lause saattaa viitata Jeesukseen kristukseen, voi se aivan yhtä hyvin viitata Jumalaan, joka esiintyy sanonnassa "Jumalan poika" ja possessiivipronominin "hänen" kautta sanonnassa "hänen pojassaan Jeesuksessa". Kumpaan näistä kahdesta houtos viittaa, se täytyy päätellä tutkimalla virkkeen sanoja ja laajempaa asiayhteyttä.

2. Koska on selvää, että jakeen viimeinen lause saattaa viitata joko Jeesukseen tai Jumalaan, niin täytyy ratkaista se, kumpaan se viittaa. Välitön ja laajempi asiayhteys ratkaisevat, kumpaa ilmaisulla "totinen Jumala" tarkoitetaan. Tutkimalla paljastuu, että ilmaisua "totinen Jumala" on käytetty neljä kertaa Raamatussa: 2. Aik. 15:3; Jer. 10:10; Joh. 17:3 ja 1. Tess. 1:9. Näissä kaikissa "totinen Jumala" viittaa isään, ei poikaan. Erityisen ratkaiseva on Joh. 17:3, joka on Jeesuksen rukous Jumalalle. Jeesus kutsuu siinä rukouksessa isää "ainoaksi totiseksi Jumalaksi". Nämä esimerkit tekee vielä vahvemmaksi se huomio, että 1. Johanneksen kirje on myöhemmin kirjoitettu kirje, joten Raamatun lukijat olivat sen ilmestyessä jo tottuneet siihen, että Jumalaa kutsuttiin "totiseksi Jumalaksi". Lisää tähän faktaan vielä se, että Johannes on sekä Johanneksen evankeliumin että kirjeen kirjoittaja, joten hän on mitä todennäköisimmin käyttänyt tätä ilmaisua samalla tavalla. Täten meillä on kaikki syyt uskoa, että "totinen Jumala" jakeessa 1. Joh. 5:20 on taivaallinen isä, eikä meillä ole mitään perusteita uskoa, että se viittaa poikaan.

3. Tutkimalla välitöntä asiayhteyttä huomaamme, että jakeessa mainitaan kaksi kertaa "hän, joka on totinen", ja sillä viitataan molemmilla kerroilla isään. Koska jakeessa itsessään viitataan kaksi kertaa isään sanoilla "hän, joka on totinen", on se vahva todiste sen puolesta, että "totinen Jumala" jakeen loppuosassa tarkoittaa samoin isää.

4. Kaikki trinitaarit eivät suinkaan usko siihen, että jakeen viimeinen lause viittaa poikaan. Selitysteosten tutkimus osoittaa, että huomattavan monet trinitaariset oppineet sanovat tämän jakeen viittaavan isään. Norton ja Farley antavat molemmat listan sellaisista oppineista. Lenski kirjoittaa 1. Johanneskirjeen kommentaarissaan, että vaikka kirkon virallisen selityksen mukaan lause viittaa poikaan, niin:

"Tätä kirkon eksegeesiä pidetään nyt erehdyksenä monien kommentaattorien toimesta, jotka uskovat Jeesuksen täyteen jumaluuteen niin kuin se on paljastettuna kirjoituksissa, mutta ovat silti vakuuttuneita siitä, että tässä jakeessa houtos viittaa isään eikä hänen poikaansa."

Lähde: Biblical Unitarian, 1Joh 5:20
http://www.inri.fi/unitarismi/biblical-unitarian/1joh_5.20.html

Niin kuin tästä esityksestä käy ilmi, tunnustavat vilpittömät kolmiyhteiseen jumalaan uskovat Raamatun tutkijat sen tosiasian, että Johannes tarkoittaa sanoilla "totinen Jumala ja iankaikkinen elämä" isää eikä hänen poikaansa. Se, että he tunnustavat monien käyttävän virheellisesti tätä jaetta opetuksensa perusteluna, ei ole saanut heitä luopumaan itse opetuksesta. Onkin esimerkillistä tunnustaa virheelliset perustelut ja hylätä ne, vaikka pysyttäisiin kiinni virheellisessä opetuksessa.

Selvästi virheellisistä perusteluista luopumalla itse asiassa vain vahvistetaan sellaista opetusta, joka on totuudellista, koska vain vilpilliset ihmiset pitävät niistä kiinni. Mutta niin kuin nähdään, voivat myös vilpittömät Raamatun tutkijat erehtyä opissa tämän asian suhteen, joten kannattaisi olla varovainen sanoessaan Jumalan tuomitsevan eri tavalla tämän asian ymmärtäneet helvettiin. Kun tuollaisen väitteen perusteluna käytetään vielä Johanneksen 1. kirjeen jaetta 4:2, niin silloin sekä perusteena käytetty jae että itse väite ovat virheelliset.

On tuollaisten väärien tuomarien onni, että meidän taivaallinen isämme ei tuomitse heitä yhtä väärämielisesti kuin he tuomitsevat muita Jeesuksen kristuksen herrakseen ja lihassa tulleeksi Jumalan pojaksi tunnustavia lähimmäisiään.

Muistutan vielä siitä, että Johannes on erottanut kaikkialla kirjeessään isän ja pojan toisistaan, niin että on sanonut vain isää Jumalaksi, mutta poikaa kristukseksi, joten miksi hän muuttaisi tätä jaottelua kirjeensä lopussa? Ei hän muutakaan, mutta monet ymmärtävät väärin hänen kirjoituksensa sen vuoksi, että ovat omaksuneet muilta ihmisiltä (auktoriteeteiltaan) ne virheelliset perustelut, joihin väitteensä ja opetuksensa perustavat. Vilpitön ja rehellinen uskova hylkää kuitenkin ne perustelut, jotka osoittautuvat selvästi virheellisiksi eivätkä kestä koettelua. Vilpilliset jatkavat virheellisten perusteluiden käyttöä oppinsa tukena, vaikka se oppi ei ole totta. Mikä tahansa perustelu kelpaa heille, jopa virheellinen eikä vain huono, monitulkintainen tai epäselvä.

Raamattua tutkittaessa ei pitäisi antaa muutaman vaikeaselkoisen ja monitulkintaisen tai epäselvän kohdan kumota niitä monia selviä kohtia, jotka kertovat totuuden asioista, esimerkiksi siitä, kuka on yksi ainoa Jumala ja kuka on hänen ainoa poikansa. Sen sijaan, että opissaan erehtyneet täydentäisivät opetusta yhdistämällä eri Raamatun kohtia toisiinsa, kumoavat he selvän Jumalan sanan ilmoituksen.

Selvä Jumalan sanan ilmoitus on se, että "meillä on yksi ainoa Jumala, joka on meidän kaikkien isä". Kun tähän lisätään "meillä on yksi ainoa Jumala, joka on Isä ja Poika ja Pyhä Henki", niin silloin isä ei olekaan enää yksin ainoa Jumala, niin kuin Jumala sanoo Raamatun kirjoitusten kautta, sanassaan. Kun sanotaan, että "meillä on yksi ainoa Jumala Isässä ja Pojassa ja Pyhässä Hengessä", niin näillä sanoilla kumotaan Raamatun selvä ilmoitus, jonka mukaan isä on yksin ainoa Jumala.

Raamatussa sanotaan monia asioita ja olentoja "jumalaksi", mutta kun puhumme kaikkivaltiaasta Jumalasta, joka on luonut yksin kaiken, mitä on olemassa, niin silloin tarkoitetaan sanalla "Jumala" aina yksin isää, ei ketään muuta. (Apt 4:24-31; 17:22-31; Ilm 4:8-11; Jes 42:1-8 ja Joh 17:3; Mar 12:29-30; Room 16:25-27; Hebr 13:20-21; 1Piet 5:10-11; Jda 1:24-25; 5Moos 4:35, 39; 6:4-9 vrt. Ilm 13:11-18 "pedon merkki" ja "toinen Jeesus" eli "väärä profeetta" eli "väärä kristus" eli "antikristus", 2Tess 2; 2Kor 11:4; Jes 14:1-27; Hes 28:1-19 ja kolme saastaista sammakon muotoista henkeä, Ilm 16:12ss., lohikäärmeen, pedon ja väärän profeetan suusta ja kolmeen osaan jaettu "suuri kaupunki", maanpäällinen Jerusalem eli suuri Babylon eli nimeltään kristittyjen uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu kolmiyhteisen jumalan oppiin ja sen "uskon" tunnustamiseen... vrt. yksi yhtenäinen ja jakamaton uusi Jerusalem, taivaallinen kaupunki, jossa on yhden ainoan Jumalan nimi ja hänen ainoan poikansa herran Jeesuksen kristuksen uusi nimi, ja se nimi on hänen opetuslastensa otsissa, Ilm 3:12; 14:1; 22:1-5; ja huomaa, että nimi Jahve on osa Jumalan kaupungin nimeä, Jer 33:16 "Jahve meidän vanhurskautemme".)

Ei vain kolminaisuusoppi

Tässä ei ole kyse vain "kolminaisuusopista" vaan kaikista opeista, joiden mukaan "isä ei ole yksin ainoa Jumala", kun Jumalalla tarkoitetaan kaiken olevaisen luojaa ja kaikkivaltiasta. Niinpä sekin oppi menee yli kirjoitusten ja on harhaan menemistä, kun sanotaan meillä olevan "yksi ainoa Jumala Isässä ja Pojassa ja Pyhässä Hengessä".

Se ei muuta asetelmaa miksikään, että ei käytetä sanoja "kolminaisuus" tai "kolmiyhteinen", kun kuitenkin opetetaan ja uskotaan kolmiyhteiseen Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen jotka ovat yhdessä yksi Jumala sen sijaan, että uskottaisiin Raamatun kirjoituksia, joiden mukaan näistä kolmesta "isä yksin on ainoa Jumala".

Jeesus kristus on tämän yhden ainoan Jumalan poika ja kristus, meidän herramme, ja pyhä henki on sen yhden ainoan Jumalan henki, jonka kautta hän toimii valituissa palvelijoissaan ja maailmassa, mutta pyhä henki ei ole Jumalasta erillinen persoona vaan edustaa Jumalaa itseään (Jumala esim. asuu lapsissaan henkensä kautta ja puhuu henkensä kautta, Apt 1:2, 16; 4:25; 2Sam 23:1-4; 1Joh 4:8-16; Room 8:9-17)

Minkä hinnan totuudesta joutuu maksamaan?

Älä pidä sokeasti totena kaikkea, mitä joku ihminen opettaa. Tutki ja koettele kaikki opetus Raamatulla, sillä niin Raamattu neuvoo sinua tekemään. Kaikki "opettajat" ovat vain erehtyväisiä ihmisiä ja valitettavasti suurin osa nimeltään kristityn maailman opettajista on erehtynyt tässä asiassa. Se ei vielä ketään kadota, että on vilpittömästi erehtynyt tärkeässä opin kohdassa. Myös "Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen" yhtenä ainoana Jumalanaan uskovat voivat pelastua ja ovat voineet pelastua, koska he ovat erehtyneet vilpittömästi sen painostuksen ja pelon edessä, joka heihin on kohdistunut.

Ajattelepa sitä, miten paljon itse kukin menettää, jos tunnustaa erehdyksensä ja korjaa opetustaan. Kovin moni ei uskalla edes ajatella olevansa erehtynyt, koska luulee joutuvansa helvettiin, mikäli ymmärtää tämän asian eri tavalla kuin valtaosa nimeltään kristityistä sen ymmärtää ja on aiemmin ymmärtänyt. Sen lisäksi katkeavat siteet muihin uskoviin ja jopa omaan sukuun tai perheeseen, jos hylkää katolisilta isiltä peräisin olevan opin jossakin muodossaan (Petri Paavolan opetus on muunnelma katolisten isien opista).

Sitten on sellaisia, jotka menettävät asemansa ja tehtävänsä seurakunnissa. He eivät ole enää tervetulleita opettamaan, eivät voi toimia lähetysjärjestön työntekijänä, jne. Monelta menee tuki ja kannatus, koska "harhaoppisille" ei lahjoiteta rahaa eikä heitä auteta muillakaan tavoilla. Ei siis riitä pelkästään se, että kolmiyhteisen jumalan opista luopunut erotetaan uskovien yhteydestä vaan "opettaja" tai evankelista menettää siinä jopa ammattinsa sekä toimeentulonsa.

On siis hyvin vaikeaa edes ajatella sitä, että olisi erehtynyt tässä opissa, mutta toki maailmassa on jo nyt monia suuriakin yhteisöjä, joissa ei enää uskota meillä olevan "yksi ainoa Jumala Isässä ja Pojassa ja Pyhässä Hengessä" vaan uskotaan raamatullisemmin niin, että "meillä on yksi ainoa Jumala, joka on meidän kaikkien isä". Toivottavasti huomaat sen, miten väärin Petri on muotoillut tuon opetuksensa.

Jeesus kristus ei ole meidän isämme. Vain Jumala on meidän isämme ja hän on myös Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä. (Joh 20:17; Efe 1:3) Jeesus kristus on meidän veljemme, ei meidän isämme. (Hebr 2:11) Miten siis voisi olla totta, että Jeesus olisi isän rinnalla hänen kaltaisensa Jumala, jota me isäksemme sanoisimme ja palvoisimme ja kumartaisimme häntä niin kuin kaikkivaltiasta Jumalaa ja kaiken olevaisen luojaa?

1.Korinttolaiskirje:
8:4 Mitä nyt epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, niin tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi.
8:5 Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja,
8:6 niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi herra, Jeesus kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.

Efesolaiskirje:
4:4 yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;
4:5 yksi herra, yksi usko, yksi kaste;
4:6 yksi Jumala ja kaikkien isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.

Johanneksen evankeliumi:
17:3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen kristuksen.

1.Timoteuksen kirje:
2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen kristus Jeesus,

Jumalaa ei sanota Raamatussa koskaan ihmiseksi, mutta ihmistä sanotaan siellä muutaman kerran jumalaksi (Psa 82:1, 6; 2Moos 4:16; 7:1), joten Jumalalla ja kristuksella on valtava ero eikä Jeesus voi olla ihmisenä isän kaltainen Jumala. Hänellä on ihmisenä oma tahto, ajatukset, tunteet, mieli, tieto ja muistot, jotka ovat eri kuin isällä Jumalalla. Jeesuksen tietoisuus on eri kuin isällä Jumalalla. Jeesus on eri "minä olen" kuin hänen isänsä. Molemmilla on oma tietoisuutensa. Isällä on oma tietoisuutensa, joka on eri tietoisuus kuin ihmisen kristuksen Jeesuksen tietoisuus. Ihminen kristus Jeesus on siten varmasti eri olento kuin isä Jumala.

Jos on kaksi eriä itsestään tietoista "olevaista", "Jumala" ja "kristus Jeesus, hänen poikansa", niin silloin on selvää, että Jeesus kristus ei ole isän kaltainen Jumala. Ja totuus on se, että Raamatun mukaan nämä kaksi erotaan aina toisistaan siten, että vain isää sanotaan Jumalaksi niissä kohdissa, joissa puhutaan heistä molemmista yhtä aikaa, ja kun Jeesusta sanotaan myös "jumalaksi" parissa kohdassa (esim. Hebr 1), niin silloin viitteenä olevat kohdat (Psalmit 110 ja 45) kertovat isän olevan tätä poikaa (jumalaa) ylempi Jumala eivätkä he ole samankaltaisia (Jumala ja luoja). Psalmit 45 ja 110 todistavat selvästi, että Jeesus kristus on "jumalana" ihmislapsi (ihmislapsista ihanin) tai Jumalan ylimmäinen pappi, ei itse Jumala (luoja ja kaikkivaltias iätön Jumala).

Raamatun kirjoituksia ei ole kenenkään pakko totena pitää vaan niitä on mahdollista tulkita ihan miten tahtoo, oman mielensä mukaan. On jopa mahdollista pitää totena katolisten isien kehittämä oppi Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä, johon nimeltään kristityt tunnustavat uskovansa aina kun lausuvat ääneen vanhan kirkon uskontunnustuksen. Pelko helvettiin joutumisesta ja uskovien yhteydestä erotetuksi tulemisesta estää jopa valittuja näkemästä totuutta tässä asiassa.

Monet ovat niin varmoja katolisten isien kehittämän opin totuudellisuudesta, että eivät pidä lainkaan mahdollisena sitä, että he olisivat erehtyneet siinä, etenkin jos ovat kehittäneet oppia eteenpäin ja tunnustavat "Jumalan sisäisen hierarkian", jonka mukaan isä on yksin kaikkivaltias Jumala, Jeesus on Jumalan poikana isäänsä alempi arvossa ja pyhä henki tottelee näitä molempia, joten "hän" on näistä kolmesta arvossa alin. Se ei kuitenkaan riitä Jumalan ja herran Jeesuksen kristuksen, Nasaretilaisen, edessä, että näkee tällaisen hierarkian Raamatussa, jos kuitenkin antaa väärän todistuksen yhdestä ainoasta Jumalasta, meidän taivaallisesta isästämme, ja hänen ainoasta pojastaan, meidän herrastamme Jeesuksesta kristuksesta.

Jokainen meistä joutuu tekemään kerran tiliä kristuksen edessä sanoistamme ja lausumistamme tuomioista (rajaukset Kristuksen ruumiin ulkopuolelle), joten kannattaa olla varovainen sen suhteen, mitä varmaksi väittää. Mitä jos olet kuitenkin erehtynyt?

Sivun alkuun