Kuka on Jumala? Kuka on Jeesus? Kuka on antikristus?

Julkaissut Petteri Haipola  •  25.6.2016  •  Muokattu 4.7.2016

Kirjoitin tämän tekstin hengen inspiraatiossa juhannuspäivänä vuonna 2016. Kirjoitukseni tarkoituksena on selvittää itselleni ja lukijoille sitä, kuka on Raamatun kirjoitusten mukaan Jumala ja hänen poikansa Jeesus kristus, Nasaretilainen, ja kuka on antikristus eli laittomuuden ihminen, joka korottaa itsensä yli kaiken jumaloitavan ja palvottavan, asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa jumala. (2Tess 2) Jos erotamme toisistaan nämä kolme, niin emme kumarra erehdyksessä antikristusta jumalanamme.

Hesekiel kuvaa Tyyron kuningasta, joka oli laajalti suojaavainen kerubi (enkeli, jumal-olento) Edenin puutarhassa. Tätä ennen hän on kuvannut Tyyron ruhtinasta (prinssiä), joka sanoo olevansa Jumala, vaikka on ihminen ja kuolee niin kuin ihmiset kuolevat. (Hes 28:1-19) Jesaja kuvaa Babylonian kuningasta vähän vastaavalla tavalla, kun tämä korottaa itsensä Jumalan vertaiseksi olennoksi hänen valtaistuimelleen. (Jes 14:1-27) Tämä on tietysti paha Jumalan silmissä ja siitä on rangaistuksena kuolema, iankaikkinen hävitys pois Jumalan silmistä. (2Tess 1:3-11) Tyyron kuningas poltetaan tulessa eikä häntä enää ole. (Hes 28:17-19; Ilm 20:1-10)

Kuka on tuo Tyyron kuningas ja muut vastaavat kuvat Raamatussa? Tyyron kuningas on kuva paholaisesta eli saatanasta, joka on langennut pois Jumalan tahdosta jo ennen Aatamia ja Eevaa. Luomiskertomuksessa kuvataan saatanaa käärmeenä, joka pettää Edenin puutarhassa Eevan. (1Moos 3) Ilmestyskirjassa sanotaan häntä lohikäärmeeksi, joka on käynyt kapinaan Jumalaa ja hänen voideltuaan vastaan. (Ilm 12) Saatana on syösty pois taivaasta ja samalla kolmasosa enkeleistä langettiin alas maahan hänen kanssaan. Nämä pahat henget sotivat nyt valittuja ja pyhiä vastaan; niitä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen kristuksen todistus. (Ilm 14:6-14; 12:3-18; vrt. Hes 28:17-19)

Tyyron ruhtinas ja Babylonin kuningas ovat puolestaan kuvia niin sanotusta antikristuksesta eli laittomuuden ihmisestä (synnin ihmisestä), joka on ajallaan ilmestyvä ennen Kristuksen toista tulemusta. (2Tess 2) Hän korottaa itsensä yli kaiken jumaloitavan, asettuu Jumalan temppeliin ja ilmoittaa olevansa Jumala. Katolisessa uskossa olevat ottavat hänet avosylin vastaan, koska odottavat Jeesuksen Kristuksen saapuvan taivaasta ja ilmoittavan maailmalle oman Jumaluutensa, kun hän alistaa kaikki kansat, kielet, sukukunnat ja kansanheimot valtaansa. (Ilm 13-17) Katolisessa uskossa olevat palvovat jo nyt antikristusta Jumalaan, kun luulevat Nasaretilaisen Jeesuksen kristuksen olevan isän vertainen Jumala.

Laittomuuden salaisuus oli vaikuttamassa jo Paavalin aikana. (2Tess 2) Jo siihen aikaan oli ihmisiä, jotka ottivat vastaan toisen hengen ja toisen Jeesuksen kuin hänet, josta apostolit saarnasivat. (2Kor 11:4) Tämä valheen henki on tullut nimeltään kristittyyn maailmaan ja eksyttänyt jopa valitut, niin että he palvovat ihmistä Jumalanaan (1Kun 22:22-23): ihmistä kristusta Jeesusta. (1Tim 2:3-7; Room 5:12-21; 1Kor 15:1-47; Luuk 1-3; 2Sam 7:8-17; Hebr 2:5-18; 5:5-11; 7:12-8:2; 13:20-21; Ilm 1:5, 17-18, 2:8; 3:14; 4-5; 22:13-16; 1Moos 3:15) Raamatun ilmoittama Jeesus kristus, Nasaretilainen, ei korota itseään isän vertaiseksi Jumalaksi vaan antaa isälleen kunnian siitä, mistä kunnia isälle yksin kuuluu: luomisesta ja Jeesuksen herättämisestä ylös kuolleista. (Ilm 4:8-11; Apt 2:12-42; 3:12-4:31; 17:22-31; Jes 42:1-8; Hebr 5:5-11; 13:20-21; Joh 7:18; 8:50)

Tästä me tunnemme eksytyksen hengen ja erotamme sen totuuden hengestä: jokainen henki, joka korottaa Jeesuksen kristuksen, Nasaretilaisen, isän vertaiseksi Jumalaksi, ei ole Jumalasta vaan se on antikristuksen ja eksytyksen henki, joka oli tuleva maailmaan ja on nyt katolisessa uskossa olevien palvoma epäjumala, väärä kristus ja "toinen Jeesus". (1Joh 2:18-28; 4:1-5:13, 20-21; 2Joh 1:7-11; vrt. Ilm 13:11-18; 14:6-8; 16:12-19:21)

Kun luet nuo Johanneksen kirjeiden kohdat, niin huomaat, että Jumalan hengestä syntynyt ja siinä hengessä vaeltava tunnustaa Jeesuksen kristukseksi, lihassa/ lihaan/ lihaksi tulleen Jumalan pojan, mutta erottaa Jumalan ja hänen poikansa toisistaan, niin että sanoo vain isää Jumalaksi aivan niin kuin Jeesus teki "lihansa päivinä". (Joh 17:3; 20:31; Mark 12:28-34; 10:18) Samalla tavalla ovat myös muut apostolit Jumalasta ja hänen pojastaan todistaneet, kun kirjoitukset avautuvat oikein ymmärryksellemme, Jumalan tahdon mukaan. (Room 16:25-27; 1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; 1Tim 6:13-16; Hebr 13:20-21; 1Piet 5:10-11; Jda 1:24-25; Ilm 4:8-11; 14:6-8; Apt 2:12-42; 3:12-4:31; 10:34-48; 17:22-31; 18:1-5, 28)

Sanaa "kristus" on käytetty Raamatussa vain ihmisistä, ei koskaan enkeleistä tai Jumalasta, joten sekin todistaa siitä, että Jeesus kristus on ihminen ja Jumalan poika, mutta ei itse Jumala tai enkeli (Luuk 1:26-37; luvut 1-3 Jeesus-lapsen syntyminen, kasvu ja varttuminen; 2Sam 7:8-17; Psa 2; 8; 22; 45; 68; 110; Jes 9:5-6; 11:1-10; 61:1-11; jne.). Jumala on lähettänyt ainoan poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja tuominnut synnin hänen lihassaan (Room 8:3). Tämä Jeesus on meille esikuva ihmisestä, joka oli Jumalan nöyrä palvelija ja kuuliainen hamaan ristin kuolemaan asti. Vaikka hänellä oli Jumalan muoto, ei hän katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen, joku meistä. (Fil 2:5-8; Jes 53)

Jeesuksen piti tulla kaikessa veljiensä kaltaiseksi, niin että hän tuli lihasta ja verestä osalliseksi, ollen kaikessa kiusattu niin kuin mekin, mutta hän ei langennut "ihmisenä" koskaan syntiin niin kuin muut ihmiset syntiin lankeavat. (Hebr 2:5-3:6; 4:14-15) Siinä on syy, miksi hän kelpasi Jumalalle synti- ja vikauhriksi: hän on Jumalan ainoana poikana täydellisen synnitön ja viaton, toisin kuin muut ihmiset ovat. (Jes 53; 1Piet 2:21-24; 3:18-22; Hebr 4:14-5:11; 7:12-8:2; 9:11-10:31; Room 5:12-21; 1Tim 2:3-7; 1Kor 15)

Jeesus ei voinut "poikana" pelastaa itse itseään kuolemalta, mistä syystä hän rukoili isäänsä Jumalaa, joka kuuli hänen rukouksensa ja herätti hänet ylös kuolleista. (Hebr 5:5-11; 13:20-21) Kunnia Jeesuksen pelastamisesta ikuiselta kuolemalta kuuluu yksin isälle Jumalalle, ei Jeesukselle, koska Jeesus ei olisi voinut pelastua kuolemalta ilman isänsä käskyä ja voimaa. (Joh 10:17-18) Jos kiellämme Jeesuksen avuttomuuden kuoleman edessä "ihmisenä", niin riistämme isältä Jumalalta sen kunnian, joka kuuluu yksin hänelle poikansa herättämisestä ylös kuolleista.

Jeesuksella on Jumalan poikana valta herättää ylös kuolleita, koska Jumala on antanut hänelle sen vallan, samoin kuin vallan tuomita eläviä ja kuolleita, ynnä kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. (Joh 5:17-30; Apt 17:22-31; Matt 28:18) Jeesuksella ei ole itse asiassa mitään sellaista, mitä hän ei ole saanut isältään Jumalalta. Jeesus on saanut jopa elämänsä Jumalalta, niin että hänellä olisi elämä itsessään. (Joh 5:26)

Miten sellainen olento, joka on saanut kaiken Jumalalta, voisi olla itse Jumala, isänsä vertainen? Muista, että antikristus on se, joka korottaa itsensä Jumalan rinnalle ja yrittää suistaa isän valtaistuimeltaan, mutta Jeesus kristus, Nasaretilainen, ei sitä koskaan tee. (Jes 14:1-27; Hes 28:1-19; 2Tess 2; 2Kor 11:4; Ilm 13:11-18; vrt. Aatamin synti, 1Moos 3:5, ja Jeesuksen sanat: Joh 17:3; Mark 12:29-30)

Jeesus on tullut taivaasta tekemään lähettäjänsä Jumalan tahdon, ei omaa tahtoaan. (Joh 6:27-69) Jeesus on mennyt isänsä tykö taivaaseen sen jälkeen, kun oli ilmestynyt kuolleista heräämisen jälkeen valituille opetuslapsille 40 päivän aikana. (Apt 1:1-11; 1Kor 15:1-11; Joh 3:13) Jeesus kertoi edeltä tämän asian jo ennen kuin se hänelle tapahtui. (Joh 13:3; 16:26-17:5; Matt 16:21) Jeesus tiesi asioita edeltä ja tunsi, mitä ihmisessä on, koska Jumala asui hänessä ja vaikutti hänessä yliluonnollisella tavalla. (Joh 2:19-25; 14:9-11; Apt 10:38)

Jeesus oli silti ihminen, jolla on oma tahto, tunteet, ajatukset, mieli ja tieto, jotka ovat eri kuin Jumalalla. Jeesus rukoili isäänsä, että Jumalan tahto tapahtuisi hänen oman tahtonsa sijasta. (Matt 26:39) Jeesus alistui ihmisenä isänsä Jumalan tahtoon ja hänen kuuliaisuutensa ansiosta meillä on elämä uskon kautta hänen nimeensä. (Hebr 5:5-11; Room 5:12-21; Joh 20:31, jne.)

Jumala ja Jeesus on erotettu toisistaan kaikkialla Raamatussa niin, että isän sanotaan olevan yksin ainoa Jumala. Jeesus kristus on hänen poikansa, mutta ei isän vertainen Jumala. Jumala asuu Jeesuksen ruumiissa, mutta Jeesus ei ole itse se Jumala, joka hänessä asuu. (Joh 14:1-11) Meidän tulee uskoa Jumalaan ja hänen poikaansa, Jeesukseen kristukseen, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä. Molempiin tulee uskoa, ei vain toiseen. (Joh 14:1) Iankaikkinen elämä on sitä, että me tunnemme yhden ainoan Jumalan eli isän ja Jeesuksen kristuksen, jonka Jumala on lähettänyt maailman vapahtajaksi, Jumalan ainoan pojan. (Joh 17:3; 1Joh 4:8-5:13)

Sielujen pelastumiseen riittää se, että on saanut syntinsä anteeksi ja kristus tunnustaa omansa isänsä ja pyhien enkelien edessä tulemuksessaan. (Matt 10:32-33; Luuk 1:77; Jes 33:24) Syntien anteeksisaamiseksi ei tarvitse ensin pitää totena jotakin jumaluusopillista asiaa. Synnit saadaan anteeksi heti, kun on käännytty pois pahuudesta ja uskottu Jeesuksen olevan Jumalan poika ja kristus, jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista kirjoitusten mukaan. (Apt 2:12-42; 3:12-4:31; 5:19-32; 8:12, 26-40; 9:20-22; 10:34-48; 13:26-41; 17:2-3, 22-31; 18:4-5, 28; Room 10:8-13; 1Kor 15:1-11) Se riittää sielun pelastumiseen.

Jeesuksen sanojen mukaan iankaikkinen elämä on sitä, että me tunnemme yhden ainoan Jumalan, isän, ja Jeesuksen kristuksen, jonka isä on lähettänyt. (Joh 17:3) Iankaikkiseen elämään riittää siis se, että erotamme toisistaan isän Jumalan ja hänen ainoan poikansa, jota sanotaan "herraksi" ja "kristukseksi" Raamatussa. Me emme saa tunnustaa Jeesusta isän vertaiseksi Jumalaksi tai mitään muutakaan sellaista asiaa, jota ei ole selvästi sanottu Raamatussa, ja joka on vieläpä ilmeinen virhetulkinta. Sellainen on menemistä yli kristuksen terveen opin, mutta toki vilpittömän erehdyksen voi vielä saada anteeksi, vaikka erehtyminen tässä asiassa vakava asia onkin. (2Joh 1:7-11)

Pelastuvan ihmisen ei tarvitse tuntea tämän elämän aikana vielä kovin hyvin Jumalaa ja Jeesusta saadakseen iankaikkisen elämän. Riittää, että tuntee kumpaakin heistä edes vähän, ja oppii tuntemaan heitä lisää Jumalan antaman hengellisen kasvun kautta. Jumalan ja hänen poikansa Jeesuksen parempi tunteminen ei ole kolmiyhteisen jumalan opin totena pitämistä ja sen tunnustamista. Se on Jumalan ja hänen poikansa erottamista toisistaan, sillä nämä kaksi ovat toisistaan erillisiä "olevaisia", eivät yhden ja saman Jumalan kaksi eri persoonaa.

Jeesus sanoi, että "minä ja isä olemme yhtä", mutta "isä on minua suurempi". (Joh 10:29-30; 14:28) Mitä Jeesus tarkoitti näillä sanoillaan? Jeesus tarkoitti asiayhteydessä sitä, että hänellä ja isällä on yhteinen päämäärä: että he eivät kadota yhtään "lammasta", joka tulee isän tykö Jeesuksen kautta. (Joh 10:1-42) Täsmälleen samaa kreikankielen rakennetta on käytetty siinä kohdassa, jossa Paavali sanoo "istuttajan ja kastelijan olevan yhtä". (1Kor 3:8) Heillä molemmilla on sama päämäärä eli sielujen pelastaminen, mutta he ovat silti kaksi toisistaan erillistä ihmistä, persoonaa. Jumalalla ei ole kuitenkaan montaa eri persoonaa, sillä hän on Raamatun mukaan yksi ainoa isä. (Joh 17:3; 1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6)

Jeesus sanoi samassa asiayhteydessä myös sen, että isä on hänessä ja hän on isässä. (Joh 10:38) Tämän saman asian hän toisti opetuslapsilleen ollessaan heidän kanssaan. (Joh 14:1-11) Hän erottaa tässä kohdassa selvästi isän itsestään ja sanoo vain isää Jumalaksi, ei itseään. Jeesus ei myöskään tunnustanut juutalaisille olevansa Jumala, kun nämä syyttivät häntä jumalanpilkasta, koska hän teki heidän mielestään itsestään Jumalan vertaisen. (Joh 10:24-42) Jeesus sanoi olevansa Jumalan poika ja vertasi omaa "jumaluuttaan" Israelin tuomareihin, jotka olivat Psalmin mukaan myös "jumalia". (Joh 10:34-36; Psa 82:1, 6) Jeesus tunnusti siis vain sen, että hän on Jumalan poikanakin "vain" ihminen, jos tarkkoja ollaan. (vrt. Luuk 1:35)

Jeesus puhui myöhemmin lisää siitä yhteydestä, joka hänellä on isän kanssa hengen välityksellä. Hän rukoili opetuslasten edestä, että he olisivat yhtä keskenään samalla tavalla kuin hän on yhtä isän kanssa, täydellisesti. (Joh 17:11, 20-13) Tämä yhteys ei voi tarkoittaa sitä, että hän on Jumalan toinen persoona ja muodostaa Isän ja Pyhän Hengen kanssa kolmiyhteisen jumalan.

Jeesus puhuu siitä yhteydestä, joka opetuslapsilla on "hengen välityksellä" toisiinsa (Efe 4:1-16 ja 2:1-22) ja myös Jumalaan sekä kristukseen, joka on nyt isän tykönä taivaissa. (1Joh 1:1-7; 3:23-24; 4:8-16) Paavali käyttää tästä yhteydestä jälleen kerran täsmälleen samaa kreikankielen ilmaisua ja sanoo: "Joka yhtyy Herraan on yhtä henkeä hänen kanssaan" (1Kor 6:17). Samalla tavalla Jeesus on "yhtä henkeä" isänsä kanssa, mutta ei "yksi Jumala" yhdessä "Isän" ja "Pyhän Hengen" kanssa. Tätä isän ja pojan välinen yhteys siis tarkoittaa, toisin kuin katoliset isät ja seurakuntiemme johtajat ovat asiasta sanoneet.

"Ihminen kristus Jeesus" on Jumalasta erillinen olento, vaikka olisi "ihmisen kaltainen" ikivanha Jumalan Poika eikä ihmisenä samanlainen kuin me olemme. Meillä on ihmisenä alku äitimme kohdussa, mutta jos Jeesuksella ei sitä alkua ole, vaan hän on tullut henkenä alas taivaasta Marian kohtuun ja syntynyt ihmiseksi, niin silloin Jeesus on ikivanha Jumalan Poika ihmisen ruumiissa, mutta ei täysin samanlainen ihminen kuin me. Raamatussa sanotaan häntä silti ihmiseksi monessa eri kohdassa, mutta sillä saatetaan ehkä tarkoittaa sitä, että Jeesus on ihmisen kaltainen ja Jumala on lähettänyt hänet syntisen lihan kaltaisuudessa maailmaan. (Room 8:3; Fil 2:5-8; vrt. Hebr 2:5-18; 4:15-16)

Meidän ei tarvitse olla varmoja siitä, onko Jeesus ikivanha Jumalan Poika, joka on tullut alas taivaasta, tyhjentänyt itsensä (muistinsa, tietonsa, valtansa) ja syntynyt "ihmiseksi", vai onko hän pelkästään ihminen, jolla on alkunsa äitinsä Marian kohdussa, mutta joka ei ole ollut olemassa elävänä olentona ennen sitä. On esitetty hyviä perusteluja sen puolesta, että Jeesus kristus on ollut olemassa ennen maailman luomista vain isän suunnitelmissa ja aivoituksissa, ei elävänä olentona. (Efe 1; 2Tim 1:8-11) Hänestä kertovat profetiat voidaan tulkita juuri siten, että ne ennustavat kristuksen olevan ihminen, poikalapsi, mutta ei itse Jumala tai ikivanha Jumalan Poika.

Raamatussa on silti muutamia kohtia, joissa sanotaan itsensä Jumalan ja Jahven ilmestyvän, kun niissä on ennustettu kristuksen tulemuksesta. (Sak 14:1-9; vrt. Apt 1:9-11; Jes 40:1-8; vrt. Luuk 1:15-17) Nämä kohdat voidaan tulkita siten, että Jeesus on tullut isänsä nimessä ja käyttänyt kaikkea Jumalan arvovaltaa niin kuin se enkeli, joka puhui Moosekselle erämaassa ja antoi hänelle lain yhdessä muiden enkelien kanssa. Se enkeli sanoi olevansa "Herra" ja "Jumala" (Jahve ja Elohim), mutta hän ei ole isä Jumala vaan enkeli, niin kuin viitteenä olevat kohdat todistavat. (2Moos 3:1-15; Apt 7:30, 37, 53; Gal 3:19-20; Hebr 2:2; Joh 1:17)

Jos Jeesus olisi antanut lain Moosekselle, niin olisiko Johannes sanonut näin:

"Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen kristuksen kautta." (Joh 1:17)

Johannes asettaa lain antajan ja Jeesuksen kristuksen vastakkain, niin että on hyvin vaikea nähdä Jeesuksen olleen se enkeli, joka antoi lain Mooseksen kautta Israelille. Lisäksi niitä enkeleitä oli muiden viitteenä olevien kohtien perusteella monia, jotka välittivät tai toimittivat lain Moosekselle. (Apt 7:30, 37, 53; Gal 3:19-20; Hebr 2:2) Se enkeli, joka puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin (5Moos 34:10), sanoi eräästä toisesta enkelistä, että Jumalan nimi on hänessä ja hän johdattaa Israelia erämaassa. (2Moos 23:20-23) Tätä toista enkeliä kutsutaan myös nimellä Jahve. (2Moos 13:21) Kyse on silti Jumalan enkelistä (2Moos 14:19), ei Jumalasta itsestään, eikä useimpien Raamatun tutkijoiden mukaan myöskään herrasta Jeesuksesta kristuksesta.

Koska Jumalan lähettämä enkeli sai sanoa olevansa Herra ja Jumala eli Jahve ja Elohim (2Moos 3:1-15) ja myös muuatta toista enkeliä sanotaan Jahveksi niin se todistaa, että nimeä Jahve on käytetty Raamatussa myös Jumalan enkeleistä eikä vain Jumalasta itsestään (Jakeissa 2Moos 23:20-23 puhuva Jahve on eri enkeli kuin se, joka johdatti Israelia erämaassa; 2Moos 13:21; 14:19, mutta mahdollisesti sama kuin joka puhui ensin Moosekselle erämaassa, 2Moos 3:1-15; vrt. Apt 7:20-54). Siten on täysin mahdollista, että sitä samaa nimeä on käytetty myös Jeesuksesta samassa merkityksessä kuin Herran enkeleistä. He edustavat Jumalan sanansaattajina isää Jumalaa kaikella hänen arvovallallaan ja voimallaan. Kun he puhuvat tai toimivat Jumalan nimessä, niin se on sama kuin Jumala itse puhuisi ja tekisi tekojaan. Juuri tällä tavalla Jeesus itse asiassa selitti isän asumista ja toimintaa hänessä: niitä sanoja ja tekoja, jotka hän sanoi ja teki isänsä nimessä (Joh 14:9-11; 12:44-50).

Meidän on syytä erottaa Jumala ja kristus toisistaan niin kuin Raamatussa on joka paikassa tehty. Jeesusta ei kuvata missään kohdassa isän vertaisena Jumalana eikä häntä sanota edes luojaksi yhdessä isänsä kanssa. Sekin on katolista harhaoppia, sillä isä Jumala on luonut yksin kaiken, mitä on olemassa. Tämä käy ilmi hyvin selvästi mm. seuraavista kohdista, joissa apostolit todistavat Jumalasta ja hänen pojastaan Jeesuksesta kristuksesta tai rukoilevat isää Jumalaa, joka on luonut yksin kaiken, mitä on olemassa. (Apt 2:12-42; 3:12-4:31; 17:22-31) Saman todistuksen antaa Jesaja. (Jes 42:1-8)

Jeesuksen kristuksen ilmestyksessä taivaalliset olennot antavat valtaistuimella istuvalle isälle yksin kunnian kaiken luomisesta ja sanovat vain häntä kaikkivaltiaaksi Herraksi ja Jumalaksi. (Ilm 4:8-11) Myös teurastettu karitsa eli Jeesus kristus on arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian, kirkkauden ja vallan, mutta eri syystä kuin isä Jumala. Jeesusta korotetaan isän valtaistuimella sen vuoksi, että hän on uhrannut itsensä viattomana synti- ja vikauhrina Jumalalle ja on siten arvollinen avaamaan kirjakäärön sinetit. (Ilm 5)

Jeesus kuvataan vielä Ilmestyskirjassa kuoleman kärsineenä miehenä, jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista. (Ilm 1:5, 17-18; 2:8; 5; 22:13-16) Jeesus kristus on Daavidin juurivesa eli kuningas Daavidin jälkeläinen alenevassa polvessa. (Ilm 22:13-16; Jes 11:1, 10; 2Sam 7:8-17) Jeesus on kuolleista nousseiden esikoinen, mistä syystä hän on uuden luomakunnan alku ja päämäärä. (Ilm 3:14) Kaikki Jumalan lapset tehdään eläviksi kristuksen kuolleista herättämisen kautta, sen ansiosta. (Hebr 1:6; Room 8:17-34; 5:12-21; 1Kor 15:12-58) Siinä on syy, miksi Paavali puhuu kristuksesta esikoisena, jonka kautta "kaikki" on luotu. (Kol 1:14-23)

Paavali käyttää sanaa "kaikki" tässä rajallisessa merkityksessä, ei absoluuttisessa. Sana "kaikki" ei pidä sisällään muuta kuin kyseisessä kohdassa mainitut "valtaistuimet, herraudet, hallitsijat ja valtiaat". Heidät "kaikki" on myös sovitettu Jumalan kanssa kristuksen uhrin kautta. (Kol 1:14-23) Aurinkoa, kuuta, tähtiä, maata, merta, vuoria, laaksoja, puita, kasveja ja eläimiä ei ole ymmärtääkseni sovitettu Jumalan kanssa eivätkä ne ole "valtaistuimia, herrauksia, hallitsijoita tai valtiaita".

"Kaikki" sovitetut ovat eläviä olentoja ja luultavasti niitä uusia luomuksia, jotka Jumala on tehnyt "uudeksi ihmiseksi" kristuksen kuolleista herättämisen kautta. (Efe 2; 4:20-24; 2Kor 5:17; Kol 3:10-11) He hallitsevat yhdessä kristuksen kanssa "tulevaa maailmaa" valtaistuimilla ja tuomitsevat jopa enkeleitä. (Ilm 20:4; 1Kor 6:3) Tällä tavalla ymmärrettynä kyseinen kohta ei ole ristiriidassa niiden kohtien kanssa, joissa sanotaan isän yksin luoneen kaiken, mitä on taivaassa, maassa ja meressä.

Kun luemme Sananlaskujen kirjan 8:22-31, niin näemme siitäkin kohdasta, että "Jumalan viisaus" ei osallistu aktiivisesti itse luomiseen vaan on ainoastaan läsnä luomisen aikana. (vrt. Jumalan pojat luomisen silminnäkijöinä, Job 38:7) Vaikka "Jumalan viisautta" olisi sanottu "arkkitehdiksi" tai "mestarirakentajaksi" jakeessa 30, niin sekään ei todistaisi Jeesusta "Jumalaksi", joka olisi ollut luomassa isän kanssa tätä maailmaa. Siinä tapauksessa "Jumalan viisaus" on pelkkä abstraktio, joka on personoitu samalla tavalla kuin rakkaus (1Kor 13), viha (Jaak 1:20), synti (Room 7:17, 20) ja Jumalan sana (Joh 1:1-14; Jes 55:11; Psa 119).

Jos Jeesus olisi ollut elävä olento isän tykönä ennen syntymistään ihmiseksi, niin silloinkaan Jeesus ei olisi luoja yhdessä isänsä kanssa, eikä siten myöskään Jumala, sillä vain Jumalaa sanotaan luojaksi Raamatussa. Meillä ei ole lupa pitää muita jumalia tämän ainoan Jumalan rinnalla, joka on luonut kaiken, mitä on olemassa. (2Moos 20:1-11; 5Moos 4:35, 39; 6:4-9; Jes 42:1-8)

Profeetat, Jeesus kristus ja apostolit sanoivat tätä ainoaa Jumalaa meidän isäksemme ja Israelin isäksi, jopa Jeesuksen kristuksen Jumalaksi ja isäksi (Jer 31:9; 2Moos 6:4-9; Matt 6:6ss.; Joh 20:17; Efe 1:3). Eivätkö tällaiset kohdat todista selvästi siitä, että Jeesus ei ole isän vertainen Jumala eikä Jumala ensinkään sillä tavalla kuin isä yksin on ainoa Jumala, Raamatun kirjoitusten mukaan? Jumala ei ole ihminen, mutta Jeesus kristus on ihminen tai häntä ainakin sanotaan Raamatussa ihmiseksi, koska hän on ihmisen kaltainen ja syntisen lihan kaltaisuudessa maailmaan lähetetty. (Room 8:3; Fil 2:5-8; Room 5:12-21; 1Kor 15:1-47; 1Tim 2:3-7)

Jumalalla ei ole "Jumalaa ja isää", mutta Jeesuksella kristuksella on "Jumala ja isä". "Jumala on kristuksen pää", mutta Jumalalla ei ole "päätä" eli kukaan ei ole häntä ylempi vallassa ja voimassa ja kunniassa ja kirkkaudessa. (1Kor 11:3; 15:24-28) Isä on Raamatun kirjoitusten mukaan ylhäisin kirkkaus ja häntä ylistetään yli pojan olevana Jumalana eli ainoana kaikkivaltiaana. (2Piet 1:17; Room 1:25; 9:5; 2Kor 11:31; Efe 1:3; 1Piet 1:3, jne.) Kaikki tämä todistaa sen puolesta, että isä on yksin ainoa Jumala, mutta Jeesus ei ole isän vertainen Jumala eikä kaiken olevaisen luoja yhdessä isän kanssa.

"Jumalan viisaus" Sananlaskujen kirjassa ja muualla Raamatussa voidaan ymmärtää abstraktioina niin kuin rakkaus, viha, synti ja Jumalan sana, vaikka ne on joissakin kohdissa personoitu: esitetty ikään kuin persoonina. (1Kor 13; Jaak 1:20; Room 7:17, 20; Jes 55:11; Psa 119; Joh 1:1ss.) Niinpä se Jumalan viisaus ja Jumalan sana, jolla Jumala on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevan, ei ole välttämättä elävä persoona Jeesus kristus, niin kuin katoliset isät ovat opettaneet. (Psa 33.6-9; Snl 8:12-36; Snl 3:19; Jer 10:12; 51:15; 1Moos 1-2)

Kun luet luomiskertomuksen alkua, niin et löydä siitä elävää persoonaa Jeesusta kristusta luomassa tätä maailmaa. Siellä sanotaan Jumalan (Elohim) luoneen taivaan ja maan, joka oli alussa tyhjä ja autio, jne. Vasta taivaan ja maan luomisen jälkeen sanotaan valon tulleen maailmaan, joka valo on esikuva kristuksesta. Tämä valo, joka erottaa päivän yöstä ja valon pimeästä, ei luo mitään vaan on ainoastaan tullut valaisemaan maailmaa. Samalla tavalla se Jumalan viisaus, joka mainitaan Sananlaskujen kirjassa, ei luo mitään, vaan on ainoastaan läsnä Jumalan luodessa tätä maailmaa.

Huomaatko nyt? Raamatussa ei todellisuudessa sanota Jeesuksen kristuksen olevan luoja yhdessä isänsä kanssa eikä hänen sanota tehneen taivasta ja maata ja merta ja kaikkea niissä olevaa. Kun Kolossalaiskirjeessä ja Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä sanotaan "kaiken" olevan luotuja kristuksessa, kristuksen kautta ja kristukseen, niin sillä ei tarkoiteta taivasta ja maata ja merta ja kaikkea niissä olevaa. Molemmissa kohdissa puhutaan "kaiken" luomisesta rajallisessa merkityksessä.

Paavali antaa korinttolaisille ohjeita epäjumalille uhratun lihan syömisestä siinä kohdassa, jossa puhutaan "kaiken" olevan "herran Jeesuksen kristuksen kautta". (1Kor 8:6) Paavalin tarkoituksena ei ole opettaa siinä kohdassa jumaluusoppia eikä etenkään kolmiyhteistä jumalaa, johon hän ei itse uskonut. Sen sijaan hän antaa ohjeet siitä, onko kristittyjen lupa syödä epäjumalille uhrattua lihaa vai ei.

1.Korinttolaiskirje:
8:4 Mitä nyt epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, niin tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi.
8:5 Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja,
8:6 niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi herra, Jeesus kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.

Asiayhteydestä päätellen sanalla "kaikki" tarkoitetaan Jumalan lapsia eli kristittyjä, jotka ovat Jumalasta ja johon me olemme luodut, ja joille tulevat kaikki ohjeet on annettu kristuksen Jeesuksen kautta. Sana "kaikki" voi tarkoittaa siten myös niitä ohjeita, joita Jumala on antanut seurakunnalle Jeesuksen kristuksen kautta.

Vaikka pakanoilla on monia jumalia, jotka ovat epäjumalia, niin on meillä kuitenkin vain yksi ainoa Jumala, joka on meidän isämme. Sana "meillä" tarkoittaa Jumalan lapsia eli kristittyjä: meillä kaikilla on vain yksi Jumala ja meidät kaikki on luotu häneen kristuksen Jeesuksen kautta. Tämä kohta pitää siten yhtä Kolossalaiskirjeen kanssa, jossa Paavali niin ikään puhuu "kaikkien" luoduksi tulemisesta rajallisessa merkityksessä, ei absoluuttisessa. (Kol 1:14-23)

On perin merkillistä, että kolmiyhteiseen jumalaan uskovat ihmiset käyttävät Jeesuksen jumaluuden perusteluna juuri tällaisia kohtia, joissa sanotaan ihan selvästi isän olevan yksin ainoa Jumala. Niinhän tuossa sanotaan: "…on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut…" Tämän jälkeen sanotaan, että meillä on lisäksi vain yksi herra, Jeesus kristus, ja tällä tavalla erotetaan isä ja poika toisistaan. Vain isää sanotaan Jumalaksi, mutta poikaa herraksi.

Kun Jeesusta sanotaan herraksi, niin sana "herra" ei tarkoita silloin sitä, että hän olisi isän vertainen Jumala tai Jumala ensinkään. Sellaisen väittäminen on katolisilta isiltä perittyä harhaoppia ja Raamatun virheellistä tulkintaa. Raamatussa on monia kohtia, joissa mainitaan isä ja poika samassa asiayhteydessä, mutta vain isää sanotaan Jumalaksi. Miksi? Siitä syystä, että isä on yksin ainoa Jumala! Jeesus kristus on hänen poikansa, mutta ei Jumala isän rinnalla! Myöskään pyhää henkeä ei sanota Jumalaksi niissä kohdissa, joissa se esiintyy yhdessä isän ja pojan kanssa. Tämä siitä syystä, että Jumala ei ole kolmiyhteinen.

Markuksen evankeliumi:
12:29 Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;
12:30 ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.'

Johanneksen evankeliumi:
17:3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen kristuksen.

Roomalaiskirje:
16:25 Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen kristuksen saarnan mukaan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta,
16:26 mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi,
16:27 Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen.

1.Korinttolaiskirje:
8:4 Mitä nyt epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, niin tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi.
8:5 Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja,
8:6 niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi herra, Jeesus kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.

Hebrealaiskirje:
13:20 Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän herramme Jeesuksen,
13:21 hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.

1.Pietarin kirje:
5:10 Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
5:11 Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen.

Juudaan kirje:
1:24 Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen,
1:25 hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.

Ilmestyskirja:
4:8 Ja niillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, ja ne olivat yltympäri ja sisältä silmiä täynnä. Ja ne sanoivat lakkaamatta yötä päivää: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on."
4:9 Ja niin usein kuin olennot antavat ylistyksen, kunnian ja kiitoksen hänelle, joka valtaistuimella istuu, joka elää aina ja iankaikkisesti,
4:10 lankeavat ne kaksikymmentä neljä vanhinta hänen eteensä, joka valtaistuimella istuu, ja kumartaen rukoilevat häntä, joka elää aina ja iankaikkisesti, ja heittävät kruununsa valtaistuimen eteen sanoen:
4:11 "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut."

Näistä kohdista käy selvästi ilmi, että isä on yksin ainoa Jumala. Jotkut väittävät selvää Jumalan sanaa vastaan, että Raamatun eri kohdat täydentävät toisiaan, niin että syntyy yhtenäinen opetus, jonka mukaan Jumala on kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Tämä siitä syystä, että myös Jeesusta on sanottu Jumalaksi ja Jahveksi Raamatussa, ja Pyhä Henki esitetään joissakin kohdissa ikään kuin omana persoonana, joka toimii, tahtoo ja tuntee itsenäisesti.

Näillä kohdilla tarkoitetaan kuitenkin sitä, että Jumala toimii maailmassa ja valituissa palvelijoissaan henkensä kautta. Pyhä henki edustaa silloin isää Jumalaa ja ilmentää isän persoonaa sen sijaan, että olisi Jumalasta erillinen Jumalan kolmas persoona. Sanoja "Henki" ja "Pyhä Henki" on käytetty Raamatun käännöksissä usein samaa tarkoittavana sanana kuin "Jumala", jolloin niillä sanoilla tarkoitetaan isää Jumalaa, ei jotakin hänestä erillistä persoonaa.

Jeesusta sanotaan Raamatussa joissakin kohdissa Jumalaksi ja Jahveksi, koska Jumala on korottanut Jeesuksen kaikkien luotujen yläpuolella olevaksi herraksi. (Apt 2:36; 1Piet 3:22; Efe 1:18-23; Matt 28:18; Ilm 19:11-20:4) Sanat "jumala" ja "herra" tarkoittavat sitä, että joku on arvossa muiden yläpuolella. Siitä syystä myös ihmisiä ja enkeleitä on sanottu Raamatussa "jumalaksi" ja "herraksi". (2Moos 3:1-15; 4:16; 7:1; Psa 82:1, 6; Matt 18:25-34; 1Kor 8:5; Gal 4:1; 1Tim 6:15)

Se ei siis todista Jeesusta isän vertaiseksi Jumalaksi tai luojaksi, että häntä kutsutaan Raamatussa herraksi tai jumalaksi. Jeesus edustaa silloin isää Jumalaa tämän kaikella arvovallalla, kun häntä "Herraksi" ja "Jumalaksi" kutsutaan. (Joh 5:43; 10:25) Samasta syystä on myös Jumalan lähettämää sanansaattajaa eli "Herran enkeliä" sanottu "Herraksi ja Jumalaksi". (2Moos 3:1-15) Toinen syy tähän arvonimeen on se, että itse Jumala tulee ihmisten tykö Jeesuksen ilmestyessä, koska hän asuu pojassaan, tämän ruumiissa. (Joh 14:9-11; Sak 14:1-9; Apt 1:9-11; Jes40:1-8; Luuk 1:15-17)

Raamatun monien kohtien mukaan "isä on yksin ainoa Jumala". Kun sanotaan, että "meillä on yksi ainoa Jumala, joka on Isä ja Poika ja Pyhä Henki", niin silloin ei täydennetä Jumalan sanan ilmoitusta vaan kumotaan se. Isä ei ole tuollaisen väitteen mukaan enää "yksin ainoa Jumala", koska myös Jeesus ja Pyhä Henki ovat Jumalia hänen rinnallaan. Tällä tavalla on annettu väärä todistus Jumalasta ja hänen pojastaan Jeesuksesta kristuksesta, meidän herrastamme. Jumala antakoon anteeksi niille, jotka näin pahasti ovat erehtyneet, sillä he eivät tiedä sitä, mitä he tekevät ja varmaksi väittävät.

Vanha testamentti on kirjoitettu alun perin hepreaksi ja arameaksi, mutta Uusi testamentti kreikaksi. Heprean ja arameankielissä on monia sanoja, jotka tarkoittavat "jumalaa": Elohim, Eloah, Elah ja Eel. Näitä on käytetty Raamatun kirjoituksissa luojan eli meidän taivaallisen isämme lisäksi myös epäjumalista, enkeleistä ja ihmisistä. Kreikankielessä on vain yksi "jumalaa" tarkoittava sana "theos", jota on käytetty niin ikään näistä kaikista ja saatanasta: myös ihmisistä, kun on siteerattu Vanhan testamentin kreikankielistä käännöstä Septuagintaa. (2Kor 4:4; Efe 2:2; 1Kor 8:4-6; 2Moos 3:1-15; 4:16; 7:1; Psa 82:1, 6; Joh 10:34)

Kreikankielen sanaa "kyrios", herra", on käytetty isästä Jumalasta ja Jeesuksesta kristuksesta, heistä molemmista. Asiayhteys ratkaisee kumpaa missäkin kohdassa tarkoitetaan. Se, että Jeesusta kristusta sanotaan herraksi (kyrios) ei todista sitä, että hän on isän vertainen Jumala. Sanaa herra (kyrios) on käytetty myös ihmisistä sekä epäjumalista eikä vain Jumalasta ja hänen ainoasta pojastaan. (Matt 18:25-34; Luuk 16:13; 1Kor 8:5; Gal 4:1; 1Tim 6:15) Sen merkitys on sama kuin sanalla "jumala": "herra" ja "jumala" on arvossa muita yläpuolella oleva. Tästä syystä myös ihmisiä voidaan sanoa "jumalaksi" ja "herraksi", niin kuin Raamatussa on paikoin tehty. (2Moos 4:16; 7:1; Psa 82:1, 6)

Kun juutalaiset syyttivät Jeesusta Jumalan pilkasta sen vuoksi, että hän teki itsestään "Jumalan", niin Jeesus puolustautui näitä syytöksiä vastaan sanomalla olevansa "Jumalan poika", mutta ei itse Jumala (Joh 10:23-42). Hän vertasi itseään "jumalana" niihin ihmisiin, joita "teidän laissanne" sanotaan "jumaliksi". (Psa 82:1, 6) Nämä olivat Israelin tuomareita eli ihmisiä, eivät isän vertaisia Jumalia ja kaiken olevaisen luojia. Jeesus ei tunnustanut koskaan olevansa isän vertainen Jumala eikä vaadi itselleen sitä kunniaa, joka kuuluu yksin hänen isälleen, Jumalalle: ainoalle kaikkivaltiaalle Jumalalle ja kaiken luojalle. (Ilm 4:8-11; 14:6-8; Jes 42:1-8)

Johannes kirjoitti evankeliuminsa sen vuoksi, että lukijat uskoisivat Jeesuksen kristuksen olevan Jumalan poika, ei itse Jumala. (Joh 20:31) Kirjeensä hän kirjoitti sitä varten, että jotkut olivat eksyttäneet seurakuntia antamalla väärän todistuksen Jumalasta ja hänen pojastaan, Jeesuksesta kristuksesta. He eivät tunnustaneet Jeesusta Jumalan pojaksi ja kristukseksi, ja kielsivät siten myös hänen isänsä, ainoan Jumalan. (1Joh 2:18-28; 4:1-5:13, 19-20; 2Joh 1:7-11) Johannes kirjoitti kirjeensä todennäköisesti doketismia ja doketisteja vastaan: nämä eivät tunnustaneet sitä, että Jeesuksella olisi ollut todellinen liharuumis. He luulivat, että Jeesus oli eräänlainen henkiolento tai aave, joka ei olisi kärsinyt ihmisten tavalla ruumiillista kuolemaa ristillä.

Jos luet nuo viitteenä olevat kohdat ajatuksella ja ilman ennakkoluuloja läpi, niin huomaat asian olevan juuri niin kuin kirjoitan. Johannes ei vaatinut ketään tunnustamaan Jeesusta kristusta "Jumalaksi", joka on lihassa tai lihaan tai lihaksi tullut. Sellaisen vaatiminen ja Jumalan lasten tuomitseminen kadotukseen joutuviksi sen vuoksi, että me emme todista tuolla tavalla väärin Jumalasta ja hänen pojastaan, on vakava synti, josta sellaisen uhkailun ja pelottelun esittäjät joutuvat tekemään kerran tiliä vanhurskaan valtaistuimen edessä. Jumala antakoon heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.

Näistä asioista voisi kirjoittaa vaikka miten paljon ja olen sen tehnytkin, mutta lopettelen tätä kirjoitusta tähän. Toivottavasti olet huomannut sen, miten paholainen on saanut eksytettyä jopa valitut, niin että he palvovat Jeesusta kristusta, Nasaretilaista, isän vertaisena jumala ja uskovat kolmiyhteiseen jumalaan muinaisen Babylonin oppien mukaan.

Jumala kutsuu nyt viimeisenä aikana kansaansa ulos Suuresta Babylonista eli kaikkien porttojen äidistä. (Ilm 17-18) Se rakentuu katolisen uskontunnustuksen varaan, joka on yhteinen kaikissa "katolisessa uskossa" oleville. "Katolinen usko" on "yleistä uskoa", jota lähes kaikki nimeltään kristityt ihmiset tunnustavat. Kun he lausuvat jonkun vanhan kirkon uskontunnustuksen, niin he tunnustavat uskoaan kolmiyhteiseen jumalaan, joka on Isä ja Poika ja Pyhä Henki.

Vaikka joku ei tunnustaisi uskoaan täsmälleen samalla tavalla kuin katoliset isät ovat uskontunnustukset laatineet, mutta uskoo silti kolmiyhteiseen jumalaan, niin hän on sisällä Suuressa Babylonissa ja osallinen porton synteihin, jotka ulottuvat taivaaseen asti. (Ilm 18) Ne synnit ulottuvat taivaaseen asti, koska portto on tappanut eri tavalla Jumalaan ja Jeesukseen uskovia ihmisiä pian syntymisensä jälkeen. Ne synnit ulottuvat taivaaseen asti myös sen vuoksi, että katolisen uskontunnustuksen kautta annetaan väärä todistus Jeesuksesta kristuksesta ja Jumalasta, jonka luona kristus hänen poikanaan ja Jumalan kansan ylimmäisenä pappina nyt on. (Hebr 2:5-3:6; 5:5-11; 7:12-8:2)

Katolisessa uskossa olevat paavit ja keisarit säätivät kuolemanrangaistuksen ensin kasteen uusijoille, sitten myös kolmiyhteisen jumalan kieltäville Jumalan lapsille. Sitä ennen he vainosivat Jumalan lapsia ja erottivat heidät yhteydestään (kirkosta) niin kuin jonkun pahan.

Katolisessa uskossa toimivat rajaavat edelleen Kristuksen ruumiin ulkopuolelle kaikki ne, jotka eivät tunnusta uskoa kolmiyhteiseen jumalaan. Sama valheen ja murhan henki on eksyttänyt heidät kuin eksytti katolisen kirkon isät apostolien ajan jälkeen. He erottavat yhteydestään Jumalan sanan totuudesta kiinni pitävät kristityt ja sanovat näiden joutuvan helvettiin, johon katolisten isien mukaan uskovat, vaikka sekin on Babyloniasta alkunsa saanut harhaoppi.

Löydät tästä kaikesta lisää tietoa tutkimalla avoimesti ja vilpittömästi Raamattua apuvälineiden kautta, jotka helpottavat kirjoitusten ymmärtämistä. Näitä ovat sanakirjat, interlineaarit ja kommentaarit. Suhtaudu kuitenkin varauksella kaikkeen lähdemateriaaliin, sillä suuri osa on kirjoitettu oman teologisen ennakkonäkemyksen tueksi. Tästä syystä jopa Raamatun käännöksissä esiintyy virheitä, jotka johtavat lukijoita tarkoituksellisesti harhaan.

Sivun alkuun