Linkkejä Raamatun kohtien selityksiin

Julkaissut Petteri Haipola  •  18.6.2016  •  Muokattu 28.7.2016

Tässä on linkkejä useimpiin Raamatun kohtiin ja niiden selitykseen, joita on käytetty Jeesuksen jumaluuden ja kolmiyhteisen jumalan opin perusteluissa.

Vanha testamentti

Jes 8:13-18

Jesaja:
8:13 Herra Sebaot pitäkää pyhänä, häntä te peljätkää ja kauhistukaa.
8:14 Ja hän on oleva pyhäkkö, hän loukkauskivi ja kompastuksen kallio molemmille Israelin huonekunnille, paula ja ansa Jerusalemin asukkaille.
8:15 Monet heistä kompastuvat ja kaatuvat ja ruhjoutuvat, monet kiedotaan ja vangitaan.
8:16 Sido todistus talteen, lukitse laki sinetillä minun opetuslapsiini."
8:17 Niin minä odotan Herraa, joka kätkee kasvonsa Jaakobin heimolta, ja panen toivoni häneen.
8:18 Katso, minä ja lapset, jotka Herra on minulle antanut, me olemme Herran Sebaotin merkkeinä ja ihmeinä Israelissa, hänen, joka asuu Siionin vuorella.

Tässä kohdassa sanotaan Herraa Sebaotia (Jahve Tsavaot) Israelin ja Juudan kuningaskuntien loukkauskiveksi ja kompastuksen kallioksi. Jeesus sanoi itsestään, että hän on tullut kulmakiveksi ja häneen kompastuvat ihmiset ruhjoutuvat ja hänen alleen jäävät ihmiset murskautuvat. (Matt 21:42-44; vrt. 1Piet 2:6-7) Tämän perusteella on sanottu Jeesuksen olevan Jumala, koska häntä sanotaan Herraksi Sebaotiksi, joka on Jumalan yksi nimi. Herra Sebaot voi kuitenkin olla myös enkeli tai ihminen kristus Jeesus, joka saa käyttää Jumalan nimeä ja kaikkea valtaa esiintyessään hänen nimellään, edustaessaan Jumalaa täysillä valtuuksilla ja Jumalan koko arvovallalla. (Joos 5:13-15 esiintyvä Herra Sebaot on enkeli, ei Jumala; 1Moos 32:24-32 Jaakobin kanssa paininut Jumala on nimeltään Jahve ja Jahve Tsavaot eli Herra Sebaot, Hoos 12:4-6; 2Moos 3:1-15, enkeli saa sanoa itseään Jumalaksi ja Jahveksi, Elohimiksi ja Jahveksi, Joh 1:17; Apt 7:30, 38, 53; Gal 3:19-20; Hebr 2:2; 2Moos 3:1-15; 13.21; 14:19; 20:20-23; 23:20-23; 5Moos 34:10 kahta eri enkeliä sanotaan Jumalaksi ja Jahveksi.) Näiden kohtien perusteella Jeesuksen nimi on Jahve ja hän on Jahven enkeli, jos on ollut olemassa ennen ihmiseksi syntymistään! Raamatun mukaan Jeesus on kuitenkin ihminen, joten hän edustaa ihmisenä Jumalaa täysin valtuuksin ja siinä on syy, miksi häntä kutsutaan Jahveksi ja Jahve Tsavaotiksi (Herraksi Sebaotiksi). Jos pidetään kiinni opista, jonka mukaan Jeesus on ollut olemassa ennen syntymistään ihmiseksi, niin silloin hänen nimensä on Jahve ja hän on Jahven enkeli, Jahven eli Jumalan lähettämä sanansaattaja ja palvelija, ei itse Jumala, joka on näkymätön henki. (Joh 4:24-25; 1:18; 1Tim 6:13-16; 1Joh 4:12)

Kun enkeli tai Jeesus kristus ilmestyy Jumalan nimessä (isän nimessä, Joh 5:43) edustaa hän silloin täydellä arvovallalla isää Jumalaa, niin että se, mitä hän sanoo tai tekee, on niin kuin Jumalan itsensä sanoja ja tekoja. (Joh 5:17-30; 12:42-50; 13:20; 14:9-11; 15:17-27; 17:6-26) Se ei todista hänen olevan isän vertainen Jumala tai Jumala ensinkään, että häntä kutsutaan Jumalaksi ja Jahveksi Raamatun lehdillä.

Takaisin sivun alkuun.

Jes 54:5

Jes 54:5 Sillä hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä, sinun lunastajasi on Israelin Pyhä, hän joka kaiken maan Jumalaksi kutsutaan.

Sanaa "lunastaja" (ga'al) ei käytetä Raamatussa vain kristuksesta vaan myös ihmisistä, enkeleistä ja Jumalasta, jolloin sillä tarkoitetaan vain ja ainoastaan isää, ei poikaa. Jeesus kristus edustaa Jumalan poikana Jumalaa itseään ja sen vuoksi häntä sanotaan seurakunnan sulhaseksi. Vanhan liiton aikana Israel kuvataan Jumalan vaimona, sillä Israel on esikuva uuden liiton Jumalan seurakunnasta, joka yhtyy sulhaseensa Jeesukseen Karitsan häissä, Kristuksen toisen tulemuksen aikaan (Ilm 19:7-21).

Raamatussa on monia sanoja, joita käytetään sekä Jumalasta että hänen pojastaan Jeesuksesta tai enkeleistä tai jopa ihmisistä. Näitä ovat pelastaja, pelastuksen kallio, vapahtaja, lunastaja, jumala, jahve, jne. Enkelistä puhutaan "lunastajana" jakeessa 1Moos 48:16, jossa Jahven nimeä käyttävä enkeli on "lunastaja"/pelastaja. Jumalan lähettämää enkeliä sanotaan muuallakin Vanhassa testamentissa Jahveksi ja Elohimiksi, jopa Jumalaksi kaikkivaltiaaksi ja kirkkauden Jumalaksi! (1Moos 17:1; 35:11; 2Moos 3:1-15; 6:2-3; Apt 7:2) Se Jahven enkeli, jota näillä nimillä kuvataan, ei ole herra Jeesus, sillä hän ennusti tulevasta Mooseksen kaltaisesta profeetasta, joka on Jeesus. (Apt 7:20-59; 5Moos 18:15-18) Jeesus ei ollut tuolloin vielä syntynyt, joten hän ei ole se Jahven enkeli, joka hänestä ennusti, ja joka puhui Mooseksen kanssa erämaassa (antoi Moosekselle eläviä sanoja).

Jehovan todistajat ja jotkut vanhat adventistit uskovat siihen, että Jeesus on sama kuin ylienkeli Miikael, koska osa kristityistä sanoo Jeesuksen ilmestyneen patriarkoille (Aabrahamille) ja profeetoille Jahven nimellä. (esim. 1Moos 18 on kuvaus kolmesta miehestä, jotka ovat enkeleitä, vaikka syövät ruokaa ja juovat viiniä Aabrahamin vieraina). Israelia erämaassa johdattanut "lunastaja" oli Jahven lähettämä enkeli, joka myös puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin (Jes 63:9; 2Moos 3:1-15; 5Moos 34:10; Apt 7:30, 38, 53; Gal 3:19-20; Hebr 2:2; Joh 1:17). Tämä enkeli ei ollut kuitenkaan Jeesus vaan hän on joku Jahven lähettämistä enkeleistä, mahdollisesti Miikael, joka on eri olevainen kuin ihminen kristus Jeesus.

Raamatun lukijaan vaikuttaa sen yhteisön tulkinta, johon hän kuuluu. Lukija pyrkii löytämään Raamatusta ensisijaisesti sen tulkinnan, jota hänen taustayhteisönsä kannattaa. Jos kyseessä on niin tärkeä opin kohta, että sen ymmärtäminen samalla tavalla kuin taustayhteisö opettaa on pelastumisen ehto, on luonnollista, että lukija tekee kaikkensa löytääkseen Raamatusta juuri sen tulkinnan, vaikka se olisi virhetulkinta. Koska suurin osa nimeltään kristitystä maailmasta uskoo kolmiyhteiseen jumalaan ja Jeesuksen edeltäolemiseen, niin he näkevät sellaisissa kohdissa Jeesuksen, jossa todellisuudessa on Jumalan lähettämä enkeli. Etenkin yhdellä heistä oli lupa käyttää itsestään Jumalan nimeä Jahve ja sanoa itseään Jumalaksi (Elohim).

Jehovan todistajat ja osa adventisteista ovat mielestäni ymmärtäneet oikein, että näissä kohdissa esiintyy arkkienkeli eli ylienkeli Miikael, mutta he ovat joidenkin kristittyjen kanssa erehtyneet siinä, kun luulevat sen enkelin olevan Jeesus kristus, Nasaretilainen. Jeesus ei ollut tuolloin vielä syntynyt, joten hän ei ole voinut ilmestyä patriarkoille ja profeetoille Vanhan testamentin aikana.

Jumaluusopin oikea ymmärtäminen ei ole minulle pelastumisen ehto. Voin sen vuoksi uskoa mitä tahansa Raamatussa on Jumalasta ja hänen pojastaan ja enkeleistä kirjoitettu. Uskoin aiemmin siihen, että Jeesus on Jumala yhdessä isänsä kanssa, mutta arvossa Isää alempi. "Pyhää Henkeä" pidin varauksella osana kolmiyhteistä Jumalaa, mutta jätin avoimeksi sen mahdollisuuden, että Jumala toimii henkensä kautta ja ohjaa sitä, eikä Jumalan henki ole Jumalasta erillinen persoona, niin kuin kolminaisuusopissa opetetaan.

Nyt kun olen Raamattua enemmän tutkinut, olen varma siitä, että kolmiyhteisen jumalan oppi on katolista harhaoppia, jonka alku on muinaisessa Babyloniassa. Siellä palvottiin ihmisiä jumalana ja uskottiin kolmiyhteiseen jumalaan. Varhaisen kirkon isät ja katolinen kirkko ovat tuoneet Babyloniasta lähtöisin olevan epäjumalanpalvonnan kristikuntaan, kun siellä on alettu palvoa isän vertaisena Jumalana kristusta ja hänen äitiään Mariaa palvotaan Jumalan äitinä, vaikka hän synnytti ihmisen, ei Jumalaa. Jumalaa ei voi kukaan synnyttää, koska hän on ollut aina olemassa ja luonut kaiken.

Raamatussa sanotaan Jeesuksen tulleen lihasta ja verestä osalliseksi, jotta hän olisi kaikessa veljiensä kaltainen ja voisi olla kiusattu niin kuin me ihmiset. (Hebr 2:8-18; 4:15) Tässä puhutaan siitä, miten Jeesus syntyi uudesti saadessaan pyhän hengen ja hänestä tuli siten uusi ihminen, ensimmäisenä ihmisenä koko maailmassa. Jumala tunnusti Jeesuksen omaksi pojakseen heti sen jälkeen, kun pyhä henki oli laskeutunut hänen päälleen ja jäi häneen asumaan: isä tuli asumaan poikaansa ja asuu ikuisesti hänessä. (Matt 3:11; Joh 1:19-34) Jos Jeesus olisi Jumalan iankaikkinen pyhä henki ihmisen ruumiissa, niin Jumalan ei olisi tarvinnut lähettää pyhää henkeä poikansa päälle ja jättää sitä asumaan poikaansa.

Jeesuksella on ihmisenä oma tietoisuus, joka on eri kuin Jumalalla tai ikivanhalla taivaallisella hengellä, jota sanottaisiin Jumalan Pojaksi tai Sanaksi. Jeesus on eri "minä olen" kuin Jumala, joka sanoo myös "minä olen". Jeesus on eri "minä olen" kuin enkeli tai ikivanha taivaallinen henki, joka sanoo myös "minä olen". Jeesuksella on oma tahto, mieli, tunteet, ajatukset, tieto ja muistot, jotka ovat eri kuin Jumalalla, enkelillä tai ikivanhalla taivaallisella hengellä.

Jeesusta ei ole jaettu Raamatussa kahtia "luontonsa" mukaan, niin että hän olisi ikään kuin kaksi eri olevaista ja persoonaa. Jos olisi, niin silloin hän voisi keskustella itsensä kanssa: inhimillinen luonto keskustelisi jumalallisen luonnon kanssa niin kuin ihminen keskustelee Jumalan kanssa. Kuulostaako järkevältä? Ei. Jumalan sanan opetus ei ole järjetöntä, mutta Kristuksen kaksiluonto-oppi ja kolmiyhteisen jumalan oppi ovat järjettömyyksiä ja sisäisesti ristiriitaisia mahdottomuuksia.

Takaisin sivun alkuun.

Uusi testamentti

Jumala on luonut maailman sanansa kautta, ei poikansa Jeesuksen kristuksen kautta.

Joillekin kolmiyhteiseen jumalaan uskoville on turha puhua järkeä eli logosta eli Jumalan sanaa, sillä he elävät ihan omissa henkimaailmoissaan, niin että he eivät ota vastaan Jumalan sanaa, vaikka Jeesus itse sitä heille tarjoaisi meidän, hänen palvelijoidensa, sijasta. He ulkitsevat kaiken väärin ennalta totena pitämänsä opin tueksi. Niinpä he sanovat, että

"Jumalan kuva" on "Jumala" itse
ja "esikoinen ennen muita luotuja!" on "Jumala" itse, "kaiken luoja". (Kol 1:15, 18 sanoo, että Jeesus on ensimmäinen kuolleista herätetty ja ylös taivaaseen otettu ihminen, Jumalan kuva, mutta katolisessa uskossa olevat ymmärtävät tämän kohdan siten, että Jeesus on kaiken luonut Jumala sen sijaan, että olisi ihminen!)

Ja niin edelleen. Kaiken he ymmärtävät väärin, mutta niin myös areiolaiset ymmärrätävät väärin luomisesta kertovia kohtia. Kolossalaiskirjeessä puhutaan rajoitetussa merkityksessä "kaikkien luomisesta" ja heidän joukossaan Jeesus on esikoinen eli ensimmäinen. Jeesus on ensimmäinen kuolleista herätetty ja taivaaseen otettu ihminen. Sen areiolaiset ymmärtävät oikein, mutta sitten he erehtyvät pitämään Jeesusta isää alempana luoja-jumalana, joka olisi luonut isän apurina ja rakennusmestarina tämän nykyisen maailman. Mitään sellaista ei Raamatussa ole sanottu.

Sananlaskujen kirjan viisaus ei ole henkilö vaikka sitä kuvataan ikään kuin henkilönä (Snl 8:12-36): viisaus on personoitu samalla tavalla kuin viha, rakkaus ja synti, jotka eivät ole henkilöitä eli persoonia nekään. (Jaak 1:20; 1Kor 13; Room 7:17, 20) Jumalan viisaus on personoitu muuallakin kuin luomisesta kertovassa kohdassa. (Snl 1:20; 8:12-36) Se ei ole henkilö. Se on abstraktio, joka on hyvin lähellä Jumalan sanaa merkitykseltään. Johannes puhuukin Jumalan sanasta evankeliuminsa alussa, jonka kautta Jumala on luonut maailman ja joka tuli lihaksi kristuksessa Jeesuksessa, isän pojassa. (Joh 1:1-14) Huomaa, että abstraktio eli Jumalan sana oli alussa Jumalan tykönä ja tuli lihaksi. Johannes ei sano että "Jumalan Poika" tuli henkenä alas taivaasta äitinsä Marian kohtuun. Hän sanoo, että "sana tuli lihaksi", mikä on ihan eri asia.

Jumala on luonut sanansa kautta, viisaudellaan, voimallaan ja taidollaan kaiken, mitä on olemassa. (Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8:22-31; Jer 10:12; 51:15; Joh 1:1-11) Mikään näistä ei ole henkilö. Kun luet luomiskertomusta, niin siellä ei ole henkilöä nimeltä Jeesus kristus luomassa isän apurina tätä maailmaa. (1Moos 1) Siellä on vain yksi Jumala, joka loi alussa taivaan ja maan. Poika ei ollut luomassa Jumalan apurina ja rakennusmestarina taivasta ja maata. Jumalan viisautta sanotaan "rakennusmestariksi" tai "taitavaksi rakentajaksi", mutta se "viisaus" ei ole henkilö. "Viisaudella ja taidolla talo rakennetaan", mutta viisaus ja taito eivät ole henkilö. Älä anna sen hämätä sinua, että viisaus on personoitu niin kuin viha, rakkaus, synti ja Jumalan sana (Jes 55:11) Ne eivät ole henkilö, kun luomisesta puhutaan.

Jumala sanoi "tulkoon valo ja valo tuli". (1Moos 1:3) Jumalan puhe ei ole tässä henkilö, joka on Jeesus kristus, Jumalan poika. Jumalan sanat ovat puhetta, eivät henkilö. Jumalan sanan voimasta tuli valo maailmaan ja erotti valon pimeydestä. Valo on esikuva kristuksesta Jeesuksesta, jonka Jumala on antanut valoksi Israelille ja pakanoille, kaikille maailman ihmisille. Valo ei itse luonut mitään luomiskertomuksen alussa; se tuli valmiiksi luotuun maailmaan. Huomaatko? Valo ei ole henkilö luomiskertomuksessa, mutta se kertoo meille esikuvana kristuksesta! Valo on profetian sanaa, joka kertoo jo edeltä siitä, että kristus oli tuleva pimeään maailmaan, mutta se valo ei ollut henkilö maailman alussa, joka olisi luonut tämän maailman isän apurina tai rakennusmestarina.

Jos olet rehellinen, niin tunnustat sen, että luomiskertomuksessa oleva valo ei luonut mitään. Jumala loi kaiken sanansa kautta ja sen vuoksi Johannes sanoo "Jumala oli sana". (Joh 1:1) Tämä sana oli alussa Jumalan tykönä ja sen kautta Jumala loi kaiken, mitä on olemassa. Jumala loi maailman sanansa kautta, mutta se sana ei ole henkilö luomisesta puhuttaessa, niin kuin ei valokaan. "Jumala oli sana" kuvaa Jumalan olemusta ja tapaa toimia. Jumalan sana oli luomisessa ehdoton auktoriteetti ja siinä oli eläväksi tekevä voima. Kun Jumala sanoi jotakin, niin se myös tapahtui, eikä kukaan tai mikään voinut sitä vastustaa. Siksi sanotaan "Jumala oli sana". Tämä on oikea sanajärjestys kreikankielisessä evankeliumissa.

Sanajärjestys on tärkeä. "Jumala on rakkaus", mutta "rakkaus ei ole Jumala". (1Joh 4:8) Jos muutat sanajärjestyksen (rakkaus on Jumala), niin väärennät Jumalan sanaa. Niin ovat kolmiyhteiseen jumalaan uskoneet tehneet Johanneksen evankeliumin alussa, kun sanovat "Sana oli Jumala". He ovat lisänneet isoja alkukirjaimia sanojen eteen oman oppinsa tueksi, jonka mukaan "Sana" on henkilö sen sijaan, että se olisi abstraktio, Jumalan sana, jota se on. Kreikankielessä ei ole isoja alkukirjaimia vaan kaikki sanat on kirjoitettu pienillä kirjaimilla ilman välimerkkejä (tai kaikki on kirjoitettu isoilla kirjaimilla ilman välimerkkejä, käsikirjoiksesta riippuen).

Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat ovat väärentäneet evankeliumin myös käyttämällä persoonapronominia "hän" demonstratiivipronomineista "houtos" ja "autos" kun sanaan viitataan. Pitäisi kääntää "tämä" ja "se", sillä muuten sanoma vääristyy. He ovat käyttäneet persoonapronominia myös puhuessaan pyhästä hengestä, vaikka Johannes käytti demonstratiivipronomeja "ekeinos" (tämä) ja "autos" (se). (Joh 14:17; 16:7-15) Kaiken tämän he ovat tehneet tukeakseen katolisilta isiltä perimäänsä kolmiyhteisen jumalan oppia. He ovat vääntäneet Jumalan sanaa vinoon omaksi kadotuksekseen (tuhokseen), sillä sanan väärentäjät tekevät tiliä hänelle, joka on sanan meille antanut.

Jumala antoi sanansa ensin pojalleen Jeesukselle, tämä antoi sen sitten opetuslapsille ja me uskomme Jumalaan ja hänen poikaansa heidän sanojensa kautta. (Joh 14:9-11, 24; 17:6,8, 14, 20) Niin kuin näet, Jumalan sana ei ole henkilö vaan se on abstraktio, jonka kautta me uskomme Jeesuksen kristuksen evankeliumin ja pysymme isässä ja pojassa, jos se alussa Jumalan tykönä ollut elämän sana pysyy meissä loppuun saakka. (1Joh 1:1-3; 2:14, 24-25; 4:9-16; Matt 13:3-23; 24:14)

Tämä arvovallasta kertova todistajien ketju toistuu Raamatussa: ensin isältä pojalle, sitten pojalta opetuslapsille (apostoleille) ja sitten opetuslapsilta (apostoleilta) meille. Niin myös tuomio on oleva samaan arvovaltaketjuun perustuva: isä on antanut tuomiovallan pojalleen ja poika on antava sen opetuslapsille, jotka tuomitsevat ja hallitsevat yhdessä hänen kanssaan isän Jumalan tahdon mukaan. (Joh 5:17-30; Apt 17:22-31; 1Kor 6:3; Ilm 3:21; 5:10; 20:4; 22:1-5)

Profeetat, Jeesus ja apostolit puhuivat luomisesta sillä tavalla, että isä on luonut yksin taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevan. (Apt 4:24-31; 17:22-31; Ilm 4:8-11; Jes 42:1-8; 44:24; 2Moos 20:1-11) He eivät sano, että Jeesus kristus on ollut luomassa tätä maailmaa isänsä apurina tai rakennusmestarina tai tasavertaisena luojana hänen kanssaan. Luulisi heidän tietävän parhaiten sen, kuka on luonut tämän maailman ja onko joku ollut hänen kanssaan luomassa sitä? Jo pelkästään se, että he sanovat isän luoneen yksin tämän maailman, pitäisi riittää totuutta rakastavalle Jumalan lapselle, mutta katsomme vielä pari väärin ymmärrettyä kohtaa, joita on käytetty katolisen harhaopin tukena.

Jumala ei ole luonut "maailmaa" poikansa kautta Heprealaiskirjeen alun mukaan. (Hebr 1:2) Jumala on luonut "aikakaudet", ei maailmaa. Sana "aioonas" on suomeksi "aikakaudet" eikä sitä ole käytetty koskaan tämän maailman (kosmos) luomisesta. Jumala toi valoon uuden liiton aikakauden herätettyään Jeesuksen kuolleista ja otettuaan hänet ylös taivaaseen. Sitä seuraa tuhat vuotta kestävä rauhan aika maan päällä Kristuksen toisen tulemuksen jälkeen. Se päättyy viimeiseen tuomioon ja ikuisuuteen. (Ilm 19:11-22:22) Nämä ovat ne aikakaudet, jotka Jumala on "luonut" poikansa kautta. Maailman luomisesta ei tässä puhuta yhtään mitään. Ensimmäinen ja toinen luku kertovat yhtäjaksoisesti Jeesuksen kuolleista herättämisestä ja toisesta tulemuksesta. "Esikoinen" tulee toistamiseen maailmaan tuomitsemaan ja hallitsemaan "tulevaa maailmaa" ihmisenä, ei Jumalana. (Hebr 1:4-9; 2:5ss.)

Jumala sanoo poikaansa Jeesusta "jumalaksi" (Hebr 1:4-9; Psa 45), koska on korottanut hänet kaikkien luotujen yläpuolella olevaksi herraksi sen jälkeen, kun on herättänyt hänet ensin ylös kuolleista. Psalmi 45, johon tässä viitataan, kertoo Jeesuksen olevan "ihmislapsista ihanin", siis ihminen, jota Jumala sanoo jumalaksi. Jeesus kristus on ihminen, jota sanotaan herraksi ja jumalaksi, mutta hän ei ole kaiken luonut kaikkivaltias Jumala eikä hän ole syntynyt ennen maailman luomista. Jeesus sai ihmisenä alkunsa äitinsä Marian kohdussa, jota ennen häntä ei ollut olemassa. Kaikki vanhan liiton profetiat kertovat edeltä käsin tulevasta kristuksesta ja kuninkaasta, jota sanotaan Jumalan pojaksi ja Jumalaa sanotaan hänen isäkseen, aivan niin kuin Salomoakin Jumalan pojaksi sanottiin ja Jumalaa hänen isäkseen, vaikka Salomo oli syntinen ihminen: ei ikuisuudesta asti olemassa ollut henkiolento. (1Aik 28:6; 22:10; 17:13; 2Sam 7:8-16; Psa 89:20-38; Jes 11:1, 10; Jer 23:5; 33:15; Matt 21:15; Luuk 1:32-33; Apt 13:22; Ilm 5:5; 26:16)

Me näemme tästä, että ihmistä sanotaan Jumalan pojaksi ja Jumalaa hänen isäkseen, vaikka tämä ihminen olisi tehnyt syntiä niin kuin Salomo. Vielä enemmän on oikein sanoa Jumalan pojaksi ihmistä kristusta Jeesusta, jonka suussa ei petosta havaittu ja joka ei syntiä tehnyt! (1Piet 2:22) Huomaa vielä se, että Raamatussa on sanottu "jumaliksi" niitä ihmisiä, joille "Jumalan sana tuli" ja jotka hallitsivat tai tuomitsivat Jumalan kansaa Jumalan edustajina, tai jotka olivat Jumalan lähettämiä sanansaattajia niin kuin Mooses viedessään Jumalan sanan faraolle. (2Moos 4:16; 7:1; 21:6; 22:8-9; 1Sam 2:25; Psa 82:1-6; Joh 10:25-38) Varma on se sana, että Jeesus kristus on ihminen, jota sanotaan herraksi ja jumalaksi!

Jumala on antanut pojalleen Jeesukselle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä sen jälkeen, kun herätti hänet ylös kuolleista. (Matt 28:18) Jos Jeesus olisi isän vertainen Jumala, niin Jumalan ei tarvitsisi antaa hänelle mitään, koska Jeesuksella olisi kaikki sen vuoksi, että hän olisi kaikkivaltias Jumala. Koska Jumala on antanut pojalleen kaiken eikä pojalla ole mitään sellaista, jota isä ei olisi hänelle antanut – poika on saanut jopa elämän isältään, että hänellä olisi elämä itsessään, eikä poika voi tehdä mitään ilman isäänsä! (Joh 5:19, 26, 30) – niin se todistaa, että Jeesus kristus ei ole isänsä vertainen Jumala eikä iankaikkinen Jumala ensinkään. Jeesuksella on valta antaa syntejä anteeksi, herättää ylös kuolleita Jumalan sanan kautta ja tuomita tämä maailma vain siitä syystä, että isä on antanut hänelle sen vallan. Jeesus kristus on ihminen, jolle kaikki tämä on annettu: se on isältä saatua.

Vaikka Jeesus on saanut isältään kaiken vallan taivaassa ja maan päällä sen jälkeen, kun oli herännyt kuolleista, ei hän hallitse vielä käytännössä kuninkaana ja herrana tässä maailmassa. (Matt 28:18) Me näemme kaiken käytännössä ja toteutuneena historiana Jeesuksen valtaan alistetuksi vasta hänen tulemuksensa jälkeen, emme ennen sitä. (Hebr 2:9ss.; 1Kor 15:12-28) Tämä kuningas, joka hallitsee ikuisesti, on siis ihminen kristus Jeesus, ei kaiken luonut kaikkivaltias Jumala. Jeesus on ihminen, jota sanotaan herraksi ja jumalaksi, mutta hän ei ole kaiken luonut kaikkivaltias Jumala. Isä on yksin kaiken luonut kaikkivaltias Jumala Raamatun kirjoitusten mukaan.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja lainaa taitamattomasti Psalmia 102 jakeissa 1:10-14. Ne eivät voi kumota kaikkia muita Raamatun kohtia, joissa sanotaan isän luoneen yksin koko maailman. (esim. Jes 44:24; 42:1-8, jossa myös Jeesus mainitaan, mutta ei luojana, ja Apt 4:24-31; 17:22-31; Ilm 4:8-11) Myös Psalmissa 102 mainittu kaiken luoja on isä, jota sanotaan Jahveksi: hän ei ole Jeesus kristus, Jumalan poika.

Myös Jeesusta sanotaan jahveksi ja jumalaksi, mutta vain sen vuoksi, että hän edustaa isäänsä Jumalaa toimiessaan hänen nimessään ja ollessaan hänen lähettämänsä Jumalan sanan palvelija. Samalla tavalla on jahveksi ja elohimiksi (herraksi ja jumalaksi) kutsuttu sitä enkeliä, joka antoi lain Mooseksen kautta Israelin kansalle. (2Moos 3:1-14; 6:1-2; 23:20-23) Se enkeli ei ollut herra Jeesus kristus, sillä hän todisti edeltä käsin Mooseksen kaltaisesta profeetasta, mutta ei ollut itse se profeetta. (5Moos 18:15-18) Stefanus erotti sen enkelin ja Jeesuksen selvästi toisistaan puhuessaan hänet kivittäneille juutalaisille. (Apt 7:30-40) Laki on annettu Israelille enkelien toimesta, mutta armo ja totuus on tullut Jeesuksen kristuksen kautta. (Joh 1:17; Apt 7:53; Hebr 2:2) Jeesus kristus on yksi ainoa välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen kristus Jeesus, ja hänen isänsä on yksin se yksi ainoa Jumala, joka on luonut kaiken. (Gal 3:19-20; 1Tim 2:3-7)

Paavali puhuu kolossalaiskirjeen alussa "kaiken luomisesta" sanan "kaikki" rajoitetussa merkityksessä. Se "kaikki" pitää sisällään Paavalin erikseen mainitsemat näkymättömät ja näkyväiset, olkoonpa ne valtaistuimia, herrauksia, hallituksia tai valtoja, jotka on myös sovitettu isän Jumalan kanssa, olivatpa ne sitten taivaassa tai maan päällä. (Kol 1:15-23) Näkymättömät ovat uusia ihmisiä tai uusia luomuksia, joilla tarkoitetaan sisällistä ihmistä. Näkyväiset ovat viittausta "ulkoiseen ihmiseen", jollaisia me olemme tässä lihaa ja verta olevassa "kuoleman ruumiissa". (2Kor 4:16; Room 7:22-24) Meidät kaikki on sovitettu isän Jumalan kanssa hänen poikansa lihan ja veren uhrin kautta. Meidän välillämme ei ole hierarkiaa eikä eriarvoisuutta, niin että kaikki ovat yhtä kristuksessa Jeesuksessa, meidän herrassamme. (Kol 2:15; 3:9-11) Tämä on Paavalin sanoma, kun se oikein ymmärretään, pyhän hengen opettamalla tavalla.

Jumala on luonut "uuden ihmisen" poikansa kuolleista herättämisen kautta. (1Piet 1:3; Efe 2:10; 4:24; Kol 3:9-10; 2Kor 5:17; Gal 6:15) Tämä "uusi ihminen" tai "uusi luomus" on se "Kristus meissä", josta Paavali puhuu. (Kol 1:24-27; Gal 3:27) Kun me pukeudumme uuteen ihmiseen, niin me pukeudumme Kristukseen. (Efe 4:24; Kol 3:9-11; Gal 3:27) Kristus on näiden sanojen mukaan ihminen, joka on meidän esikuvamme ja jonka kaltaiseksi me muutumme jo tämän elämän aikana, mutta saavutamme täydellisyyden vasta herran Jeesuksen tulemuksessa ja ruumiin ylösnousemuksessa. Me olemme silloin Jeesuksen tavoin ruumiillisesti "täynnä kaikkea Jumalan täyteyttä" ja Jumala on silloin "kaikki kaikissa". (Efe 3:14-21; Kol 1:19; 2:9; 1Kor 15:28) Meissä oleva Jumalan kuva eli "Kristus meissä" tulee silloin täydelliseksi. "Kristus on kaikki kaikissa", jolloin me ihmiset kirkastamme ruumiissamme Jumalaa Kristuksen kautta ja olemme täydellisesti Jeesuksen kaltaisia. (1Piet 4:11; 1Kor 6:19-20; Kol 1:24-29; 2Tess 1:5-11; 1Joh 3:2)

Paavali sanoo Jeesusta "Jumalan kuvaksi" ja "ensimmäiseksi kaikkien luotujen joukossa". (Kol 1:15) Sanat "Jumalan kuva" viittaavat aina ihmiseen, eivät koskaan enkeliin tai Jumalaan itseensä. (1Moos 1:25-27; 1Kor 11:7; Jaak 3:9) Paavali todistaa näillä sanoillaan yhtä pitävästi kaikkien muiden Raamatun kohtien kanssa, että Jeesus kristus on ihminen. Jeesus on ensimmäinen kuolleista herätettyjen joukossa, mihin sana "esikoinen" viittaa. (Kol 1:18) Se tarkoittaa myös ensimmäistä arvossa, sillä Jumala on korottanut Jeesuksen kaiken pääksi seurakunnalle ja kaikkien luotujen herraksi, mutta vasta sen jälkeen, kun oli herättänyt hänet ensin kuolleista. Jeesus ei palannut siihen asemaan ja arvoon, joka hänellä oli väitteiden mukaan ollut Jumalan tykönä jo ennen maailman luomista. Jeesus ei ollut edes olemassa silloin, sillä hän on ihminen, joka sai alkunsa äitinsä Marian kohdussa.

Eksyneet sielut eivät erota toisistaan profetian sanaa ja historiallista totuutta. Kun Jeesus sanoi, että hänellä oli kirkkaus isältä (tarkan suomennoksen mukaan) jo ennen maailman luomista, niin hän puhuu siitä Jumalan mielessä olleesta ajatuksesta, jonka mukaan Jumala oli korottava hänet aikanaan kaikkien luotujen herraksi ja kuninkaaksi. Tähän myös Miika viittaa sanoessaan, että Israelin kuninkaan alkuperä on muinaisissa ikuisissa ajoissa. (Joh 17:5; Mka 5:1|2) Raamatussa ei ole yhtä ainoata kohtaa, jossa olisi sanottu Jeesuksen syntyneen ennen maailman luomista tai olleen isän tykönä elävänä olentona ennen syntymistään ihmiseksi.

Kaikki vanhan liiton profetiat puhuvat tulevasta kristuksesta ja kuninkaasta, joka ei ollut vielä edes syntynyt silloin, kun ne profetiat kirjoitettiin! (Jes 9:5-6; Psa 89:20-38; 2Sam 8:6-17) Tämä kristus ja kuningas olisi oleva ihminen, vaimosta syntynyt. (1Moos 3:15; Gal 4:4-5) Mitään muuta ei profetian sana Jumalan pojasta Jeesuksesta kristuksesta edeltä ole kertonut kuin sen, että tämä oli syntyvä kansansa Isrelin keskelle, kun aika olisi täyttynyt. (5Moos 18:15-18) Ja se täyttyi silloin, kun Jeesus lähti Jumalan lähettämänä maailmaan ja antoi meille sen sanan, jonka oli saanut isältään. (Joh 1:1-14; 14:24; 17:6, 8, 14, 20; Mark 1:1ss; Matt 13:3-23; Apt 2:12-36; 10:34-48)

Paavali neuvoo korinttolaisia epäjumalille uhratun lihan syömiseen liittyvässä kysymyksessä. (1Kor 8) Hän puhuu myös tässä sanan "kaikki" rajoitetussa merkityksessä siitä, että me kaikki kristityt olemme luodut isään Jumalaan ja saaneet ohjeet näistä asioista hänen poikansa Jeesuksen kristuksen kautta, jonka kuolleista herättämisen kautta meidät on luotu uusiksi ihmisiksi sitä toivoa varten, joka meitä odottaa Kristuksen tulemuksessa ja sen jälkeen.(1Kor 8:4-6; 1Piet 1:1-25) Paavali ei puhu tässä mitään taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevien luomisesta vaan ainoastaan meidän kristittyjen luomisesta ja niistä ohjeista, joita Jumala on antanut meille poikansa Jeesuksen kristuksen kautta, joka on seurakunnan pää ja kaikkien luotujen herra. (vrt. Kol 1:15-19) Jumala ei ole luonut tätä maailmaa poikansa Jeesuksen kautta vaan sanansa kautta, viisaudellaan, voimallaan ja taidollaan, niin kuin on kirjoitettu. (Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8:22-31; Jer 10:12; 51:15; Jes 42.1-8; 44.24; Joh 1:1-10; Apt 4:24-31; 17:22-31; Ilm 4.8-11)

Myös heprealaiskirjeen kirjoittaja puhuu Jumalan antamista käskyistä koskien etenkin haureutta, kun sanoo "Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti." (Hebr 13:8) Jumala on antanut uuden liiton seurakunnalle käskyt ja ohjeet poikansa Jeesuksen kristuksen kautta. Jeesuksen kristuksen sanat ovat pysyviä niin kuin niiden sisältämät käskyt ja ohjeet. Ne eivät katoa. (Matt 5:19ss.; 24:35; Joh 14:20-24) Jumala on antanut pojalleen vallan tuomita eläviä ja kuolleita. Kristus tekee sen sanansa kautta: sen Jumalan sanan kautta, jonka hän on saanut isältään. (Joh 14:24; 17:6, 8, 16) Jeesus tuomitsee isänsä tahdon mukaan, ei mielivaltaisesti oman tahtonsa mukaan. (Joh 5:17-30; Apt 17:31) Jumala on tuomitseva haureelliset niiden ohjeiden mukaan, jotka hän on antanut meille puhumalla profeettojen, Jeesuksen ja apostolien kautta. (Apt 1:2, 16: 4:25; 15:27-29; Hebr 1:1) Ne ohjeet eivät ole muuttuneet, niin kuin ei Jeesus kristuskaan, joka on sama "eilen, tänään ja iankaikkisesti", mutta joka on siinnyt äitinsä kohdussa silloin, kun se tapahtui. Sitä ennen hän ei ollut olemassa eikä heprealaiskirjeen kirjoittaja väitä sitä totuuden sanaa vastaan tässäkään kohdassa.

Eksyneillä sieluilla on tapana irrottaa asiayhteydestä kohtia, joilla he perustelevat omaa harhaoppiaan ja katolisia taruja. Niin myös jae Hebr 13:8 on irrotettu asiayhteydestään ja väitetty kirjoittajan puhuvan vastoin kaikkea muuta Raamatun todistusta siitä, että Jeesus olisi "iankaikkinen Jumala". Mitään sellaista ei siinä kohdassa puhuta. Kirjoittaja on kuvannut kirjeensä alusta asti Jeesuksen ihmisenä, jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista ja korottanut tämän "poikansa" kaikkien luotujen herraksi sen jälkeen. Kirjoittaja ei mainitse sanallakaan sitä, että Jeesus olisi ollut olemassa elävänä olentona ennen syntymistään äitinsä kohdusta ihmiseksi. Jeesus kulki "läpi taivasten" vasta silloin, kun Jumala otti hänet tykönsä sen jälkeen, kun oli herättänyt hänet ensin kuolleista. Sanat "läpi taivasten kulkenut" on tulkittu nekin virheellisesti asiayhteydestä irrotetulla tavalla, ikään kuin Jeesus olisi tullut henkenä alas taivaasta Neitsyt Marian kohtuun. (Hebr 4:14) Mitään sellaista ei Raamatussa ole kerrottu.

Jeesuksen on sanottu olevan luomassa isänsä kanssa tätä maailmaa vielä sen perusteella, että Jumala puhuu luomiskertomuksessa monikossa: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme... Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi." (1Moos 1:26-27) On sanottu, että isä ja poika keskustelivat ja toinen heistä sanoi nämä sanat: luultavasti isä sanoi ne sanat pojalleen Jeesukselle. Näin on lisätty alkuperäiseen tekstiin oletus, jonka mukaan Jeesus kristus on ollut luomassa isänsä kanssa tätä maailmaa, vaikka Raamatussa ei sanota siitä yhtään mitään. Tässäkin kohdassa sanotaan Jumalan luoneen yksin ihmisen kuvakseen ja kaltaisekseen: "Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi". (j.27) Verbi "luoda" on tässä yksikössä niin kuin myös sana "kuva". Jos ihminen olisi kolmiyhteisen Jumalan kuva, niin luulisi myös verbin "luoda" ja sanan "kuva" olevan monikossa tässä jakeessa? Jos Jumala olisi kolmiyhteinen "Isä ja Poika ja Pyhä Henki", niin miksi "hänestä" on käytetty yksikön kolmatta persoonaa ja sanotaan, että "hän... loi"? Eikö silloin pitäisi sanoa: "he loivat"?

Toisena todisteena on käytetty sanan "elohim" (Jumala) yksiköllistä monikkomuotoa. On sanottu, että jo Raamatun ensimmäisessä jakeessa puhutaan kolmiyhteisestä Jumalasta, joka loi alussa taivaan ja maan. Siinä esiintyvä verbi on kuitenkin yksikössä, niin kuin se on yksikössä myös ihmisen luomisesta puhuttaessa. (1:26) Sana "elohim" on yksiköllinen monikko niin kuin suomen sanat "sakset" tai "housut" tai englanninkielen sana "news" (uutinen, uutiset). Verbin sijamuoto kertoo hepreankielessä sen, onko kyse monikosta vai yksiköstä. Kun luomisesta puhutaan, niin yksi ainoa Jumala eli meidän taivaallinen isämme loi taivaan ja maan ja kaiken niissä olevan. Verbit "luoda" ja "tehdä" ja "muovata, rakentaa" (baaraa, aasaa ja jaatsar) ovat aina yksikössä, kun Jumala luo jotakin. Ainoa kerta, jolloin verbi "tehdä" (aasaa) on monikossa, on tämä ihmisen luomisesta kertova jae: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme". (1Moos 1:26) Myös sana "kuva" on siinä monikossa: "kuvaksemme". Todistaako tämä sitten kaikkia muita kohtia vastaan sen, että Jumala on kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki? Ei tietenkään.

Sana "elohim" on yhtä ainoaa persoonaa eli henkilöä tarkoittava yksikkö, kun sitä on käytetty ihmisistä kuten Mooseksesta ja Israelin tuomareista tai Herran enkelistä: heitä kaikkia on sanottu "jumalaksi" (elohim), vaikka he eivät ole kaiken luonut kaikkivaltias Jumala. (2Moos 3:1-14; 4:16; 7:1; 21:6; 22.8-9; 1Sam 2:25; Psa 82:1, 6) Sanaa "elohim" on käytetty myös epäjumalista kuten Daagon ja Kemos, jotka ovat varmasti yksi ainoa persoona: eivät kolmiyhteinen epäjumala niin kuin katolinen "Isä ja Poika ja Pyhä Henki" on. (Tuom 16:23; 11.24)

Tätä asiaa on yritetty hämärtää puhumalla kreikkalaisen filosofian mukaisesta ihmiskuvasta: ihminen on "Jumalan tapaan kolmiyhteinen" henki, sielu ja ruumis. Tämä vertaus ontuu tosi pahasti, sillä ihmisen henki ja sielu ja ruumis eivät keskustele toistensa kanssa eivätkä ne ole persoonia, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen sanotaan olevan persoonia, jotka voivat keskustella toistensa kanssa (pyhä henki ei kuitenkaan keskustele koskaan isän tai pojan kanssa Raamatussa). Koko jako kolmeen osaan on alkuisin kreikkalaisesta filosofiasta eikä Raamatusta. Sekä vanhan että uuden liiton kirjoituksissa on puhuttu sekaisin ihmisen hengestä ja sielusta tekemättä niiden välille mitään eroa. Ne sanat kuvaavat ihmistä kokonaisena olentona, "elämää" tai ihmisen henkisiä ominaisuuksia: ajatuksia, tietoa, ymmärrystä, järkeä, mieltä, muistia, tahtoa ja tunteita – kaikkia ihmisen henkisiä ominaisuuksia.

Paavali puhuu ihmisestä kokonaisena olentona sen sijaan, että vahvistaisi kolmiyhteisen jumalan opin kirjoittaessaan Tessalonikalaisille, joille kreikkalaisen filosofian mukainen ihmiskäsitys oli tuttu. (1Tess 5:23) Koko ihminen kuolee kuolemassa ja koko ihminen herää ylös kuolleista. (1Kor 15:12-58; 1Tess 4:13-17) Ruumiin ylösnousemuksen toivo on se iankaikkisen elämän toivo, josta Paavali meille on puhunut. (Apt 23:5, 8; 24:14-16; 26:8) Ihminen ei jatka elämäänsä ruumiin kuoleman jälkeen "henkenä" tai "sieluna". Ne kohdat, joissa sellaista on väitetty sanottavan, ovat ilmestyksiä tai juutalaisia taruja. (Matt 17:1-8; Ilm 6:9-11; 20:4; Luuk 16:19-31)

Ilmestys ei kuvaa historiallisia tapahtumia vaan kertoo tulevista asioista tai kertoo jonkin hengellisen opetuksen. Ilmestyksen näkevä ihminen on ikään kuin virtaalimaailmassa ja kokee asioita ikään kuin simulaattorin lävitse. Ilmestyksen näkemistä voidaan verrata myös elokuvan katsomiseen. Ihminen ei matkusta ajassa tulevaisuuteen, kun hän näkee tulevaisuuteen sijoittuvan ilmestyksen. Johannes ei matkustanut ajassa, kun hänelle näytettiin tulevia tapahtumia. Ne "sielut", jotka hän näki alttarin alla (Ilm 6:9-11), eivät ole todellisia ihmisiä, jotka ovat eläneet ja kuolleet. Ne "sielut" ovat kuva tulevaisuudesta, jolloin marttyyrien veri huutaa kostoa surmaajilleen, niin kuin Aabelin veri huusi maasta Kainin surmattua hänet. (1Moos 4:10) Myöskään ne "sielut", jotka istuivat valtaistuimelle, eivät ole ruumiillisesti kuolleiden ihmisten "sieluja", jotka olisivat jatkaneet elämäänsä ruumiin ulkopuolella. (Ilm 20:4) Ne "sielut" ovat ruumiillisesti ylösnousseita kokonaisia ihmisiä, jotka saavat tuomita ja hallita yhdessä Kristuksen kanssa tulevaa maailmaa ruumiin ylösnousemuksen jälkeen. (Ilm 3:21; 5:10; 20:4; 22:1-5; 1KJor 6:3)

Jeesuksen kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta perustuu juutalaisten taruihin ja ne ovat syntyneet pakanoiden uskomusten pohjalta. Vanhan liiton kirjoituksissa ei ole mitään sitä kertomusta tukevaa. Jeesus käytti näitä kertomuksia apunaan, kun nuhteli ja varoitti fariseuksia. Jeesus ei sanonut, että kertomuksen yksityiskohdat olisivat totta. Hän puhui ironisesti, mitä eksyneet eivät huomaa eivätkä ymmärrä, vaikka se heille taivaasta lähetetyssä pyhässä hengessä sanottaisiin ja todeksi osoitettaisiin. Kertomuksen juutalaiset tarut ja pakanalliset lähteet löytyvät kirjoituksesta "Rikas mies ja Lasarus, Mihin lähteisiin Jeesuksen kertomus perustuu?"

Mooses ei tullut tuonelasta henkenä Jeesuksen tykö, kun Johannes, Jaakob ja Pietari näkivät hänet ja Eliaan keskustelemassa Jeesuksen kanssa. (Matt 17:1-8) Elias ei tullut henkenä alas taivaasta siihen tilanteeseen. Myös tässä on kyse ilmestyksestä sen sijaan, että todellisten ihmisten henki tai sielu matkustaisi taivaan ja maan välillä tai tuonelasta maan päälle ja takaisin. Sana "tuonela" tarkoittaa vanhan liiton kirjoituksissa hautaa ja syvää kuoppaa, jossa kuolleiden ruumiit mätänevät ja katoavat jäljettömiin. Se "kadotus" on myös alkuperäinen tuomio synnistä ihmisille (1Moos 2:15-17; 3:19-21), mutta onneksemme Jeesus kristus on herätetty ylös kuolleista esikoisena kuolemaan nukkuneiden joukosta. Niinpä meillä on iankaikkisen elämän toivo yhdessä pois nukkuneiden kanssa ja se toivo on ruumiin ylösnousemuksessa. Jos Jumala ei olisi herättänyt kuolleista poikaansa Jeesusta ja pelastanut häntä kuolemasta, niin Kristuksessa nukkuneet olisivat tuhoutuneet eikä meillä olisi ikuisen elämän toivoa. (1Kor 15:18; Hebr 5:7; 13:20-21)

Miksi Jumala sitten puhui monikossa: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme". (1Moos 1:26) Kenelle tai keistä kaikista hän puhui?

Huomaa ihan ensimmäiseksi se, että Jumala on yksiköllinen "hän", joka puhuu ja "luo" ihmisen. (j. 27) Jumalasta on puhuttu yksikössä kaikkialla, missä hän luo tämän maailman, paitsi tässä yhdessä jakeessa esiintyy monikko: "tehkäämme... kuvaksemme, kaltaiseksemme". Siihen on myös hyvä syy, miksi Jumala puhuu monikossa. Jumalan omat sanat kertovat meille sen, miksi näin on. Raamattua tulee selittää Raamatulla ja me teemme jälleen kerran sillä tavalla! :-)

Jobin kirjan mukaan "Jumalan pojat" olivat läsnä, kun Jumala loi tämän maailman. Näin on kirjoitettu.

Job:
38:1 Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:
38:2 "Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni?
38:3 Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
38:4 Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.
38:5 Kuka on määrännyt sen mitat - tottapa sen tiedät - tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse?
38:6 Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven,
38:7 kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?
38:8 Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti,
38:9 kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi,
38:10 kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet
38:11 ja sanoin: 'Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua'?

Keitä olivat nämä "Jumalan pojat" (Job 38:7), jotka todistivat yksiköllisen Jumalan luoneen tämän maailman? He olivat enkeleitä! Raamatussa tarkoitetaan "Jumalan pojilla" enkeleitä niissä kohdissa, joissa heistä puhutaan, paitsi ehkä Psalmissa 29, jossa voidaan puhua ihmisistä enkelien sijaan. (1Moos 6.2, 4; Job 1:6; 2:1; 38:7; Psa 29:1) Mutta kun luomisesta on kirjoitettu, niin silloin "Jumalan pojat" ovat enkeleitä, koska ihmistä ei ollut luotu ennen maailman luomista!

Nämä "Jumalan pojat" eli enkelit olivat koolla Jumalan luona taivaassa, kun Jumala sanoi heille: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme." (1Moos 1:26) Tätä vastaan on turhaan sanottu, että Jumala ei voinut puhua enkeleille, koska ihmistä ei luotu "enkelin kuvaksi" vaan "Jumalan kuvaksi" ja "hänen kaltaisekseen". Tämä on täysin virheellinen ja väärä ihmisjärjen perustelu, jonka me hajotamme nyt maahan ja tallaamme jalkoihimme Jumalan hengessä!

Jumalan enkelit ovat Jumalan kaltaisia ja siten myös ihminen on oleva "enkelin kaltainen", kun ruumiit nousevat ylös! (Matt 22:29-32) Jumala sanoi "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme," jotka sanat pitävät sisällään myös enkelit, sillä hekin ovat Jumalan kaltaisia! Ylienkeli Mikaelin nimi on suomeksi "hän, joka on Jumalan kaltainen". Kuka on siis se, joka sanoo, että valon enkelit eivät ole Jumalan kaltaisia ja jopa hänen kuviaan? Se on saatana ja hänen kanssaan langenneet enkelit!

Sanalla "kuva" tarkoitetaan nimenomaan sitä, että joku on sen kaltainen, jonka kuva hän on. Niin kuin peilissä näkyvä ihmisen kuva on sen ihmisen kaltainen, jonka kuva peilistä näkyy, niin on myös enkeli Jumalan kaltainen, joka on hänet luonut. Samalla tavalla on ihminen ollut alussa Jumalan kuva ja hänen kaltaisensa, aina siihen asti, kunnes hän lankesi syntiin! Langenneet ihmiset ja enkelit kokevat saman kohtalon! Heidät tuhotaan siinä tulisessa järvessä, joka on heitä varten varattu Jumalan suunnitelmissa jo ennen maailman luomista. (Matt 25:41-46)

Jumala on puhunut myös luomisen jälkeen monikossa, koska on puhunut enkeleille, hänen kaltaisilleen hengille. Kun ihminen lankesi, niin yksi näistä "Jumalan pojista" vietteli Eevan ja sai hänet syömään kielletyn puun hedelmää. Se "Jumalan poika" on tietysti saatana, joka myös nimellä "perkele" suomeksi tunnetaan. Paholainen sai vieteltyä Eevan ja Aatami teki syntiä hänen perässään, vastuullisena vaimostaan ja Jumalan sanasta, joka kielsi syömästä hyvän ja pahan tiedon puusta, mutta ei kieltänyt koskemasta siihen. (1Moos 2:15-17; 3:1-5) Saatana valehteli Eevalle ja sanoi:

"Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan." (1Moos 3:4b-5)

Jumala oli sanonut, että ihminen kuolee tai oikeammin – ihmisestä tulee kuolevainen – jos hän syö hyvän ja pahan tiedon puusta. (1Moos 2:15-17) Saatana sai Eevan uskomaan, että ei ihminen suinkaan kuole vaan tulee niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan. Saatana valehteli ensin sen, että "ei ihminen kuole". Kyllä ihminen kuolee, kun tekee syntiä. Sitä seuraa ensin hengellinen kuolema ja sitten lopulta ruumiin kuolema, joka on tullut kirouksena ja perintönä kaikille Aatamin jälkeläisille. (1Moos 3:17-19) Siitä "kadotustuomiosta" Jeesus on meidät vapauttanut, kun Jumala herätti hänet ylös kuolleista hänen vanhurskautensa vuoksi. (Room 5:12-21; 8:1; Efe 2:1; Kol 2:13)

Saatana on saanut lähes koko nimeltään kristityn maailman uskomaan, että ihminen ei kuole ruumiin kuoltua vaan jatkaa elämäänsä henkenä tai sieluna joko paratiisissa Jumalan tykönä tai tuonelassa, tuskaa ja vaivaa kärsivien joukossa. Osa luulee, että valitut ja pyhät ihmiset siirtyvät johonkin välitilaan maan ja taivaan välille, josta sitten palaavat takaisin maailmaan Kristuksen tulemuksessa. Onkohan Jeesus itsekin vielä siinä välitilassa vai pääsikö hän omien sanojensa mukaan taivaaseen isän tykö? ;-)

Kun Jumala sitten puhui Aatamille langettamansa tuomion ja kirouksen jälkeen, niin hän puhui jälleen Jumalan pojille eli enkeleille. Jumala ei puhunut pojalleen Jeesukselle vaan enkeleille, joiden joukossa itse saatana vielä silloin sai olla! (Job 1:6; 2:1) Ja Jumala sanoi:

"Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!" (1Moos 3:22)

Kuka on se "joku meistä", joka tietää hyvän ja pahan? Se on saatana! Vain saatana tiesi hyvän ja pahan kokemuksesta, ennen kuin Aatami lankesi syntiin! Raamatussa puhutaan myös muista langenneista enkeleistä, mutta saatana on heidän pääpirunsa ja tämän maailman jumala, joka vietteli ihmisen syntiin ja on valehdellut alusta asti, niin että hän ei pysy totuudessa. Siitä me myös erotamme sen, mikä opetus on Jumalasta ja mikä ei. Sellainen opetus, joka ei pysy totuudessa, ei ole Jumalasta! Niin kuin näet, on tämä opetus kokonansa totta, sillä Jumala on itse sen meille opettanut pyhien kirjoitusten ja henkensä kautta, joka meissä asuu!

Jumala puhuu vielä tämän jälkeen monikossa, kun puhuu enkeleilleen. Jumala sanoi ennen Baabelin hajaannusta:

"Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä." (1Moos 11:6-7)

Jumala puhui myös tässä enkeleilleen, jotka astuivat sitten hänen lähettäminään alas taivaasta maan päälle ja tekivät sen tehtävän, jota varten Jumala heidät lähetti. Jumalan nimi asui yhdessä näistä enkeleistä, yksi oli hän, joka puhui ja käski muita, ja yhdestä ei puhuta muuta kuin että hän meni Sodomaan muuan toisen enkelin kanssa. (2Moos 23:20-23; 32:34; 33:2; 1Moos 18-19) Yksi enkeleistä sanoi nimekseen "Minä olen se, joka minä olen" ja "minä olen" (kreikaksi "hoo oon", ei "ego eimi") ja häntä kutsutaan nimillä "herra" ja "jumala" (jahve ja elohim), vaikka hän on vain "Herran enkeli" (Jahven enkeli), ei Herra itse eikä kaiken luonut maan ja taivaan Jumala (Jahve ja Elohim). (2Moos 3:1-14; 6:3) Monia enkeleitä on kutsuttu Raamatussa "jumaliksi", mutta he ovat vain "Jumalan poikia", sillä he ovat enkeleitä eivätkä itse Jumala. (1Moos 35:11; 48:3; 32:24-32; Hoos 12:4-6; Joos 5:13-15; Tuom 13; jne.)

Se enkeli, jota sanotaan "Jahveksi" ja joka ilmestyi Aabrahamille (1Moos 18; 17:1), ei ole Jeesus kristus, eikä isä Jumala, vaikka Stefanus sanoi häntä "kikkauden jumalaksi". (Apt 7:2) Se sama enkeli ilmestyi myöhemmin Moosekselle ja teki nimensä "Jahve" tunnetuksi vasta hänelle. (2Moos 6:3) Se enkeli ei ole herra Jeesus kristus, sillä hän ennusti tulevasta Mooseksen kaltaisesta profeetasta, joka oli syntyvä myöhemmin Israelin kansan keskuuteen, mutta hän ei ollut itse se profeetta. (5Moos 18:15-18) Stefanus erotti tämän enkelin ja Jeesuksen selvästi toisistaan, kun puhui hänet kivittäneille juutalaisille. (Apt 7:30-40) Vain eksyneet sielut sanovat Jeesuksen ilmestyneen vanhan liiton kirjoituksissa patriarkoille, sillä he sekoittavat toisiinsa Jumalan lähettämät enkelit ja herran Jeesuksen kristuksen, joka on ihminen, ei enkeli.

Jumala puhui enkeleilleen myös silloin, kun Jesaja näki ilmestyksen valtaistuimella istuvasta Jahvesta, jonka valtaistuinta kerubit kannattelivat. (Jes 6) Jumala sanoi:

"Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?" (Jes 6:8)

Riippumatta siitä, näkikö Jesaja edeltä valtaistuimelle korotetun ihmisen pojan, kristuksen Jeesuksen, vai isän Jumalan, niin tämäkään kohta ei todista Jeesusta isän vertaiseksi Jumalaksi ja kaiken luojaksi yhdessä isänsä kanssa tai hänen apurinaan tai työtoverinaan. Jumala puhui tässä enkeleille, jotka olivat kokoontuneet hänen luokseen ja kannattelivat hänen valtaistuintaan. Tässä ei mainita erikseen isää ja poikaa, niin että isä olisi puhunut ja poika kuunnellut siinä vieressä. Valtaistuimella istuu vain yksi Jahve ja Elohim, yksi Herra ja Jumala, joka on joko herra Jeesus kristus, jonka ruumiissa ja sydämessä isä asuu henkenä (Ilm 22:1-5; Joh 14:9-11) tai sitten hän on ikiaikainen isä, jota kuvataan tällä tavalla ilmestyksessä. (vrt. Dan 7:9-14; Ilm 4) Jesaja näki jo edeltä sen kirkkauden, jonka Jeesus oli saava kuolleista heräämisen ja taivaaseen nousemisen jälkeen, joten ei ole pois suljettu se vaihtoehto, että tässä ilmestyksessä istuu itse herra Jeesus kristus ja isä Jumala on hänen sydämessään asuva näkymätön henki, joka on ainoa kaikkivaltias kaiken luonut Jumala. (vrt. Joh 12:12-50; 7:37-39; Apt 1:1-11; 2:1-11; Hebr 2:5-18)

Niin kuin näistä kohdista on selvästi käynyt ilmi, puhuu Jumala muutaman kerran monikossa silloin, kun enkelit ovat koolla hänen luonaan taivaassa. Kaikissa muissa kohdissa Jumalasta puhutaan yksikössä, niin että hän on "hän" tai "minä", joka puhuu itsestään tai luoduille olennoille. Nämä enkeleistä Jumalan tykönä kertovat kohdat eivät todista sitä, että Jeesus kristus olisi ollut isän tykönä elävänä olentona ennen syntymistään ihmiseksi äitinsä Marian kohdusta. Kaikki, jotka väittävät Jeesuksen eläneen ennen ihmiseksi syntymistään, ovat pitäneet totena katolisia taruja ja harhaoppeja. Jumala kehottaa heitä hylkäämään nämä harhaopit, jotta he eivät tulisi osalliseksi porton vitsauksista ja tuhosta, josta on ennustettu profetian kirjan sanassa. (Ilm 16:13-18:24)

Takaisin sivun alkuun.

Joh 6:29-69

Minä uskon, että Jeesus kristus on tullut taivaasta ja on Jumalan lähettämä. Olenko siis harhaoppinen ja matkalla kadotukseen vain sen vuoksi, että ymmärrän eri tavalla sen, mitä näillä sanoilla tarkoitetaan?

Myös Johannes kastaja ja apostolit ovat Jumalan lähettämiä, mutta he eivät ole olleet olemassa ennen syntymistään ihmiseksi. (Joh 1:6; 20:21) Jeesus sanoi opetuslapsista, että he eivät ole maailmasta niin kuin ei hänkään maailmasta ole. (Joh 17:14-16) Opetuslapset eivät ole olleet olemassa ennen kuin syntyivät äidistään, vaikka he eivät ole maailmasta. Jeesus ei hänkään ole maailmasta vaan on Jumalan lähettämä ja tullut taivaasta, mutta miksi hänen kohdallaan tällaisten asioiden tulisi tarkoittaa jotakin muuta kuin opetuslapsista puhuttaessa?

Jeesus sanoi olevansa elämän leipä, joka on tullut taivaasta samalla tavalla kuin manna tuli taivaasta Mooseksen aikana. (Joh 6:29-69) Eihän se manna Jumalan taivaasta eli paratiisista tähän maailmaan tullut? Jeesus sanoi, että se leipä, jonka hän antaa, on hänen liharuumiinsa, joka on tullut taivaasta. (Joh 6:51) Ei hän sitä tarkoittanut, että hänellä on ollut lihaa ja verta oleva ruumis Jumalan tykönä taivaassa ennen ihmiseksi syntymistään.

Jeesus tarkoittaa sanoillaan sitä, että Jumala on lähettänyt hänet (hän on taivaasta niin kuin Johanneksen kaste oli taivaasta: Jumalan tahdosta tullut) ja hän tekee Jumalan tahdon eikä omaa tahtoaan. Tämähän käy ilmi koko asiayhteydestä, jos se vain tahdotaan ymmärtää niin kuin on tarkoitettu. (Joh 6:29-69)

Minä en ole uskonut enää vähään aikaan siihen, että Jeesus olisi ollut elävä olento "Henkenä" Jumalan tykönä ennen maailman perustamista ja tullut sitten taivaasta Marian kohtuun Henkenä, ja syntynyt lopulta ihmiseksi. Mihin sen Hengen muistot aiemmasta elämästä katosivat? Tieto? Ajatukset? Tahto? Tunteet? Mieli? Tietoisuus?

Ihmisellä kristuksella Jeesuksella on oma tietoisuus ja se on eri kuin kuvitellulla ikivanhalla jumal-olennolla. Jos Jeesus olisi muuttunut jumal-olennosta ihmiseksi, niin onko hän edelleen vain ihminen vai onko hän muuttunut takaisin jumal-olennoksi? Jeesus ei voi olla yhtä aikaa kaksi eri olentoa. Hän on joko ihminen tai sitten jotakin muuta.

Jeesuksella on vain yksi "minä", joka ajattelee, tahtoo, tuntee, tietää, muistaa, jne. Jos Jeesus on ollut isän tykönä elävänä olentona ennen maailman luomista, niin hänen on täytynyt tyhjentää kokonaan oman muistinsa ja tietoisuutensa sinä hetkenä, jona hän sikisi äitinsä kohdussa ja alkoi rakentua lihaa ja verta olevaksi ihmiseksi. Raamatussa ei ole kuitenkaan mitään todisteita tällaisen tapahtuman puolesta, joten kyseessä täytyy olla katolinen taru ja virheellinen tulkinta Raamatusta. Pakanoiden oli helpompi uskoa omien tarujensa mukaiseen jumal-olentoon, mistä syystä se uskomus tuli osaksi muotoutumassa olleen katolisen kirkon uskoa. Ihmiset eivät uskoneet pelkkään ihmiseen kristukseen Jeesukseen, jonka Jumala oli herättänyt kuolleista ja olisi alistava kaiken tämän ihmisen valtaan. Jotta Jeesukseen oli helpompi uskoa, niin kehitettiin vähän kerrassaan kreikkalaisen ja juutalaisen filosofian avulla oppi Jumalasta, joka syntyi neitsyestä ihmiseksi ja joka on luonut tämän maailman. Niin eivät profeetat, Jeesus eivätkä apostolit uskoneet, mutta nykyään tätä katolista harhaoppia pidetään Jumalan sanan ilmoittamana ikuisena totuutena nimeltään kristityssä maailmassa. Eksymys on todella suuri ja se vaikutti jo Paavalin aikana. (2Tess 2; 2Kor 11:4)

Jeesus kuvataan Raamatussa kaikkialla pelkästään ihmisenä, ei koskaan enkelinä tai isää alempana luoja-jumalana (demiurgi), joka olisi tullut henkenä alas taivaasta äitinsä kohtuun ja syntynyt sitten poikalapseksi. Jeesus oli ihmisenä täysin veljiensä kaltainen lukuun ottamatta syntiä, jota hän ei tehnyt, eikä petosta havaittu hänen suustaan. (Hebr 2:9-18; 4:15; 1Piet 2:22; Jes 53) Myös ne kohdat, jotka sanovat Jumalan lähettäneen poikansa "saastaisen lihan kaltaisuudessa" (Room 8:3) ja jotka kuvaavat Jeesuksen "ihmisen kaltaisena" (Fil 2:5-11) todistavat hänen olevan ihminen eikä jokin Jumalan ja ihmisen hybridi tai enkeli tai demiurgi liharuumiissa. Jeesus on kerran ihmiseksi synnyttyään ikuisesti ihminen eikä ole muuttunut joksikin muuksi olennoksi tai olevaiseksi. Herra Jeesus hallitsee ihmisenä tulevaa maailmaa niin kuin on kirjoitettu. (Hebr 2:5ss.) Hän ei ole käynyt läpi muodonmuutoksia, niin että olisi ollut ensin jokin ikivanhan henkiolento Jumalan luona taivaassa, sitten ihminen, ja sitten taas se sama ikivanha henkiolento, joka hän oli katolisten tarujen mukaan jo ennen maailman luomista.

Raamatussa sanotaan, että kristuksen piti tulla kaikessa veljiensä kaltaiseksi. Tällä viitataan siihen, miten hän oli kiusausten keskellä (olisi voinut langeta syntiin, koska oli ihminen) ja siihen, että hän tuli lihasta ja verestä osalliseksi niin kuin veljensä (ihmiset). (Hebr 2:9-18; 4:15) Jos Jeesus olisi Jumala, enkeli tai demiurgi liharuumiissa, niin hän ei olisi voinut sovittaa syntejämme Jumalan kanssa antamalla itsensä viattomana uhrina kärsimykseen ja kuolemaan ristillä. Iankaikkinen henki ei voi kuolla niin kuin ihmiset kuolevat eikä sellainen ihmistä ylempi henkiolento voi kärsiä ihmisten tavalla, joten ne, jotka kieltävät Jeesuksen kristuksen olevan ihminen eikä mitään muuta kuin ihminen, kieltävät itse asiassa koko evankeliumin ja sovituksen sanan! Jos Jumala heidät silti pelastaa, niin se on yksin hänen armonsa ja päätöksensä varassa oleva asia. Jos joku tuolla tavalla eksynyt tuomitsee meitä asian oikein ymmärtäneitä Jumalan lapsia ikuiseen helvettiin sen vuoksi, että me mukamas olisimme harhaoppisia eksyttäjiä, vaikka he itse ovat sitä, niin en olisi kovin toiveikas sellaisen ihmisen pelastumisen suhteen. Raamattu ei anna siihen paljon toivoa.

Takaisin sivun alkuun.

Johanneksen evankeliumi:
6:44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
6:45 Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.' Jokainen, joka on ISÄN TYKÖNÄ kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.

Tämän kohdan ja trinitaarien Jeesuksesta kertovien kohtien käännöksen mukaan opetuslapset ovat kuulleet ja oppineet isän tykönä aivan niin kuin Jeesuskin. Kreikankielessä on tässä "para tuu patros" (παρὰ τοῦ Πατρὸς), joka ilmaisu on käännetty Jeesuksesta puhuttaessa "Jumalan tykönä", mutta muista ihmisistä puhuttaessa usein eri tavalla.

6:46 Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän.

Tässä ("on Jumalasta") on täsmälleen sama ilmaisu kuin edellisessä jakeessa, jossa puhuttiin opetuslapsista eikä Jeesuksesta (παρὰ τοῦ Θεοῦ, para tuu theuu). Vaikka ilmaisu on täsmälleen sama kuin opetuslapsista puhuttaessa, niin trinitaarit tulkitsevat tämän jakeen siten, että Jeesus on ollut isän tykönä taivaassa henkenä ennen ihmiseksi syntymistään, mutta opetuslapset eivät.

https://www.blueletterbible.org/kjv/jhn/7/29/t_conc_1004029

Johanneksen evankeliumi:
7:29 Minä tunnen hänet, sillä hänestä minä olen, ja hän on minut lähettänyt."

Tässä on jälleen kerran sama ilmaisu par autuu (παρ’ αὐτοῦ) eli "hänestä" niin kuin tässä on sanottu käännöksen mukaan. Tämä on tulkittu trinitaarien toimesta siten, että Jeesus on tullut "Jumalan tyköä" henkenä alas taivaasta Marian kohtuun, vaikka Jeesus ei puhu mitään siitä asiasta. "Jumalasta oleminen" ja hänen lähettämänään oleminen ovat kuvausta siitä, miten Jumala lähettää ihmiset maailmaan samoin kuin hän lähetti poikansa. Jeesus lähetti opetuslapset samalla tavalla maailmaan kuin isä oli lähettänyt hänet. (Joh 17:18) Jeesus ei lähettänyt opetuslapsia taivaasta heidän äitinsä kohtuun niin kuin ei Jumalakaan lähettänyt Jeesusta äitinsä Marian kohtuun vaan saarnaamaan evankeliumia sen jälkeen, kun Jeesus oli jo aikuinen. (Luuk 3:21-23)

https://www.blueletterbible.org/kjv/jhn/8/26/t_conc_1005026

Johanneksen evankeliumi:
8:26 Paljon on minulla teistä puhuttavaa ja teissä tuomittavaa; mutta hän, joka on minut lähettänyt, on totinen, ja minkä minä olen kuullut häneltä, sen minä puhun maailman kuulla."

Tässä on jälleen kerran sama prepositiorakenne "häneltä" (par autuu). Se ei viittaa Jeesuksen olemiseen isän tykönä ennen maailman luomista.

Johanneksen evankeliumi:
8:38 Minä puhun, mitä minä olen nähnyt Isäni tykönä; niin tekin teette, mitä olette kuulleet omalta isältänne."
8:40 Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä, joka on puhunut teille totuuden, jonka hän on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt.

Näissä kohdissa on taas sama prepositiorakenne "para" + substantiivi (isä, Jumala): para too patrii ja para tuu theuu. Vain Jeesuksesta puhuttaessa on tulkittu sen tarkoittavan sitä, että Jeesus on ollut isän tykönä Henkenä ennen ihmiseksi syntymistään, mutta opetuslapsista puhuttaessa sama rakenne ei tarkoita sitä.

Huomaa, että sokeana syntynyt mies käyttää täsmälleen samaa ilmaisua puhuessaan siitä, onko Jeesus Jumalasta vai ei. (Joh 9:16,33) Kukaan ei siinä tilanteessa ajatellut Jeesuksen tulleen henkenä alas taivaasta. Ainoa merkitys noille sanoille oli se, että onko Jeesus Jumalan valitsema profeetta tai kristus vai ei. Sama merkitys niillä sanoilla on muissakin Raamatun kohdissa, vaikka trinitaarit uskottelevat jotakin muuta.

Joh 16:27-28 on sama prepositioilmaisu "para" + "isä", mutta se ei tarkoita mitään muuta kuin muista opetuslapsista ja valituista puhuttaessa: he ovat Jumalan lähettämiä, vaikka eivät ole tulleet henkenä alas taivaasta äitinsä kohtuun niin kuin ei Jeesuskaan tullut.

https://www.blueletterbible.org/kjv/jhn/6/45/t_conc_1003045

Joh 1:6 sanoo Johanneksen olleen lähetetty "Jumalan tyköä".

https://www.blueletterbible.org/kjv/jhn/1/6/t_conc_998006

Jakeessa Joh 1:14 käytetään samaa prepositioilmaisua Jeesuksesta "para patros" ja sen on käännetty "isältä", mikä on oikea käännös. Jeesus on siis saanut kirkkauden isältään Jumalalta sen sijaan, että olisi saanut sen isän Jumalan tykönä, vaikka sekin asia totta on, koska Jeesus on otettu ylös taivaaseen isän Jumalan tykö.

Tässä on käsitelty osa niistä jakeista, joissa sanotaan Jeesuksen tai opetuslasten olevan Jumalsta tai isästä tai oppineensa hänen tykönään tai olleen hänen lähettämänsä. Huomaat vähäisen tutkimisen jälkeen, että samaa kreikankielen ilmaisua on käytetty tukemaan Jeesuksen olemista isän tykönä ennen maailman luomista, jota on käytetty tavallisista ihmisistä, jotka ovat saaneet opetusta Jumalalta ja ovat Jumalasta ja ovat hänen lähettämiään.

Takaisin sivun alkuun.

Johanneksen evankeliumi:
8:58 Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut."

Tässä on törkeä käännösvirhe, joka on tehty pelkästään sen asian tukemiseksi, että Jeesuksen uskotaan olleen olemassa ennen kuin Aabraham oli syntynyt. Tällä jakeella perustellaan myös sitä, että Jeesus on isänsä vertainen Jumala, mikä on myös virheellinen tulkinta Raamatusta.

Kreikankielessä on tässä preesens, joten Jeesus sanoi "minä olen" sen sijaan, että olisi sanonut "minä olen ollut". Sama preesens esiinty jakeissa 24 ja 28, joihin se on käännetty oikein "minä olen". Vain tarkoitushakuisella kääntämisellä käännetään sama aikamuoto eri tavalla yhteen jakeeseen, mikä kuvastaa kääntäjän vilpillistä mieltä. Vielä sitäkin vilpillisempiä ovat kaikki ne, joille tämä asia on paljastettu, mutta jotka jatkavat siitä huolimatta tämän perustelun käyttämistä todisteena Jeesuksen olemisesta Jumalan tykönä ennen maailman luomista ja ennen Aabrahamin syntymää.

Toinen virhe on puhua Aabrahamin syntymisestä. Tässä on käytetty verbiä "ginomai", joka on suomeksi "tulla", "tulla esiin", "ilmestyä", "tehdä" tai "luoda". Verbi ginomai voidaan lisäksi kääntää aivan oikein perfektissä imperfektin sijasta, sillä kreikassa tässä on toinen aoristi muoto, joka voidaan kääntää myös perfektillä ja on monissa Uuden testamentin jakeissa siten käännettykin, etenkin englanninkielisissä käännöksissä. Jae kuuluu paremmin käännettynä tällä tavalla:

Joh 8:58 Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennen kuin Aabraham on tullut, minä olen."

Jos jakeessa Joh 8:58 puhuttaisiin Aabrahamin syntymisestä, niin silloin olisi käytetty verbiä "gennao", joka on suomeksi "syntyä". Tässä ei puhuta kuitenkaan Aabrahamin syntymisestä vaan siitä, että Aabrahamin piti tulla maailman näyttämölle ylösnousemuksen kautta, mutta se ei voinut tapahtua ennen kuin kristus olisi tullut ennen häntä. Jeesus todistaa tässä siis sen, että hänen piti ilmestyä kansansa keskelle ennen kuin Aabraham nousisi ylös kuolleista, sillä hän on se luvattu Kristus, joka hallitsisi juutalaisten odottamassa tulevassa maailmassa kuninkaana iankaikkisesti ja olisi Aabrahamia suurempi "profeetta"; suurempi kuin hän, jota israelilaiset sanoivat isäkseen, sillä he olivat Aabrahamin lapsia!

On ehkä parempi lukea pidempi pätkä tätä keskustelua, jotta huomaat, mistä asiayhteydessä puhutaan. Jeesus sanoo tekevänsä aina Jumalan tahdon ja olevansa Jumalan lähettämä, mutta juutalaiset eivät tunnusta sitä asiaa vaan väittävät hänen olevan aviorikoksesta syntynyt ja että hänessä on riivaaja. Jumalaa he sanovat omaksi isäkseen niin kuin myös Aabrahamia, jonka lapsia he biologisen syntymänsä kautta olivat. Tämä on siis kohtauksen tausta ja tilanne (Joh 8:12-30), kun lainaan tähän keskustelun loppuvaiheen. Se kuuluu paremmin suomeksi käännettynä näin (vuoden 38 käännöksessä on jakeissa 51,52 ja 58 käännösvirheitä, mutta ne on korjattu tähän).

8:31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
8:32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi."
8:33 He vastasivat hänelle: "Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: 'Te tulette vapaiksi'?"
8:34 Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.
8:35 Mutta orja ei pysy talossa iäti; poika pysyy iäti.
8:36 Jos siis poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.
8:37 Minä tiedän, että te olette Aabrahamin jälkeläisiä; mutta te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani ei saa tilaa teissä.
8:38 Minä puhun, mitä minä olen nähnyt isäni tykönä; niin tekin teette, mitä olette kuulleet omalta isältänne."
8:39 He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Aabraham on meidän isämme." Jeesus sanoi heille: "Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja.
8:40 Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä, joka on puhunut teille totuuden, jonka hän on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt.
8:41 Te teette isänne tekoja." He sanoivat hänelle: "Me emme ole aviorikoksesta syntyneitä; meillä on yksi isä, Jumala."
8:42 Jeesus sanoi heille: "Jos Jumala olisi teidän isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt.
8:43 Minkä tähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani.
8:44 Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.
8:45 Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.
8:46 Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?
8:47 Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta."
8:48 Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle: "Emmekö ole oikeassa, kun sanomme, että sinä olet samarialainen ja että sinussa on riivaaja?"
8:49 Jeesus vastasi: "Minussa ei ole riivaajaa, vaan minä kunnioitan isääni, ja te häpäisette minua.
8:50 Mutta minä en etsi omaa kunniaani; yksi on, joka etsii ja tuomitsee.
8:51 Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani, hän ei näe ikuista kuolemaa."
8:52 Juutalaiset sanoivat hänelle: "Nyt me ymmärrämme, että sinussa on riivaaja. Aabraham on kuollut ja profeetat, ja sinä sanot: 'Jos joku pitää minun sanani, hän ei maista iankaikkista kuolemaa.'
8:53 Oletko sinä suurempi kuin isämme Aabraham, joka on kuollut? Ja profeetat ovat kuolleet; keneksi sinä itsesi teet?"
8:54 Jeesus vastasi: "Jos minä itse itselleni otan kunnian, niin minun kunniani ei ole mitään. Minun isäni on se, joka minulle kunnian antaa, hän, josta te sanotte: 'Hän on meidän Jumalamme',
8:55 ettekä tunne häntä; mutta minä tunnen hänet. Ja jos sanoisin, etten tunne häntä, niin minä olisin valhettelija niin kuin tekin; mutta minä tunnen hänet ja pidän hänen sanansa.
8:56 Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi."
8:57 Niin juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!"
8:58 Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennen kuin Aabraham on tullut, olen minä."
8:59 Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä; mutta Jeesus lymysi ja lähti pyhäköstä.

Jos olet nyt lukenut tätä keskustelua hieman pidemmän pätkän, niin näet selvemmin kokonaisuuden asiayhteydessään. Tarkoitukseni ei ole suinkaan väärentää Jumalan sanaa ja pyhiä kirjoituksia vaan osoittaa niiden sisältämä totuus, joka on se sanoma, jonka ne pitävät sisällään. Valitettavasti tätä koko kohtausta (Joh 8:12-59) ja monia muita kohtia on tulkittu virheellisesti ennalta totena pidetyn katolisen opin tueksi, niin että kovin monet eivät osaa mitään muuta tulkintaa totuutena edes ajatella ja jättävät tutkimatta tarkemmin, mitä tässä kohtauksessa tarkasti ottaen sanotaan ja mitä siinä tapahtuu.

Kyseessä on siis kiivas väittely Jeesuksen ja niiden juutalaisten välillä, jotka eivät uskoneet, mutta osa oli jo aiemmin uskonut häneen, mutta ei kuitenkaan Jumalana vaan sinä Jumalan lupaamana kristuksena ja elävän Jumalan poikana, joka hän sanoi olevansa ja joka hän myös on. (Joh 8:12-30; 6:63-69; 7:26-42; 4:29, 42; 3:28; 1:20, 25, 41; 10:24; 11:27; 12:34; 20:31; Matt 16:16-19) Se kristus ja Jumalan poika on ihminen, eivätkä häneen uskovat mitään muuta koskaan hänestä väittäneet – toisin kuin häntä vainonneet juutalaisten hallitusmiehet ja kirjanoppineet, jotka syyttivät häntä väärin perustein Jumalan pilkasta: siitä, että hän olisi tehnyt itsestään Jumalan vertaisen! Siihen syntiin Jeesus ei koskaan syyllistynyt eikä syyllisty, sillä vain eksyneet ihmiset, antikristus ja saatana tekevät sen synnin! (Jes 14:1-27; Hes 28:1-19; 2Tess 2; 2Kor 11:4; Ilm 13:11-18; 5Moos 6:4-9; Mark 12:28-34; Joh 5:44; 17:3)

On tietysti mahdollista, että juutalaiset luulivat Jeesuksen puhuvan siitä, että hän olisi ollut olemassa jo ennen kuin Aabraham syntyi. Se ei todista kuitenkaan sitä, että Jeesus olisi puhunut siitä. Juutalaiset ymmärsivät toistuvasti väärin Jeesuksen sanoja ja syyttivät häntä väärin perustein erityisesti Jumalan pilkasta, johon hän ei koskaan syyllistynyt, sillä hän ei sanonut ikinä olevana isän vertainen Jumala tai edes sitä, että hän olisi ollut olemassa elävänä olentona ennen syntymistään ihmiseksi ja olisi luonut tämän maailman Jumalan kanssa tai hänen käskystään. Mitään tällaista Jeesus ei väittänyt, mutta katolisten tarujen ja virheellisten tulkintojen mukaan luullaan Jeesuksen sellaista väittäneen ja apostolien vielä vahvistaneen nämä valheelliset väitteet. Ne syytökset ovat kuitenkin vääriä syytöksiä niin kuin kaikki Jeesusta vastaan juutalaisten esittämät syytökset vääriä olivat! On hyvin erikoista, että nimeltään kristityt väittävät Jeesuksen syyllistyneen juuri niihin synteihin, joista juutalaiset häntä väärin perustein syyttivät! Ja he sanovat silti, että Jeesus ei tehnyt syntiä, vaikka heidän oppinsa mukaan hän rikkoi ensimmäistä käskyä vastaan, jonka mukaan isä on yksin se ainoa Jumala, joka on kaiken luonut ja on kaikkivaltias! (2Moos 20:1-11)

Vaikka juutalaiset olisivat luulleet Jeesuksen nähneen Aabrahamin jo ennen ihmiseksi syntymistään (Joh 8:57), niin se ei ollut totta, eikä Jeesus sellaista heille edes väittänyt. Koko ajatus perustuu väärin ymmärrykseen, johon juutalaiset ja sen jälkeen katolisessa uskossa olevat ovat systemaattisesti syyllistyneet. Se, että juutalaiset puhuvat 50 vuoden iästä, jota Jeesus ei ollut vielä saavuttanut (hän oli noin 33 vuotta vanha), perustui siihen tapaan, jonka mukaan alle 50-vuotias ei saanut opettaa tooraa synagoogassa. Miten siis olisi oikein korottaa itsensä Aabrahamia ja kaikkia profeettoja korkeammaksi ihmiseksi, vaikka ikää oli vasta reilut 30 vuotta? Ei siis ole varmaa edes se, luulivatko juutalaiset Jeesuksen väittävän omaksi iäkseen liki 2000 vuotta, jolloin Aabraham eli maan päällä ennen kuolemaansa ja hautaan joutumista. Jos he sellaista luulivat, niin he olivat lähes yhtä sekaisin päästään kuin nykyään elävät katolisessa uskossa olevat ihmiset (ihmiset, jotka uskovat Jeesuksen olevan iankaikkinen Jumala ilman elämän alkua, vaikka hän on selvästi vain ihminen eikä mitään muuta; areiolaiset ovat yhtä eksyksissä, kun luulevat Jeesuksen olevan isää alempi luoja-jumala, demiurgi, ja Jehovan todistajat ovat myös eksyneet luullessaan Jeesusta ylienkeli Miikaeliksi, vaikka nämä kaksi ovat kokonaan eri olevaisia).

Jeesus ei väittänyt tässä kohdassa sitä, että Aabraham olisi nähnyt hänet elävänä olentona vielä eläessään. (Joh 8:51-59) Jeesus sanoi, että Aabraham näki "hänen päivänsä" (kristuksen päivän) ja iloitsi suuresti. On eri asia nähdä "hänen päivänsä" kuin nähdä elävä henkilö. Jeesus puhui tässä profeetallisesta kyvystä nähdä tulevaisuuteen. Samasta asiasta kertoo Heprealaiskirje. Aabraham näki uskossa jo ennalta luvatun kaupungin, taivaallisen Jerusalemin, ja kulki kohti sitä maata, joka on ikuinen. Hän uskoi myös siihen, että Jumala oli voimallinen herättämään ylös kuolleet, joten hän oli sen vuoksi valmis uhraamaan "ainoan" poikansa Iisakin. (Hebr 11:8-19) Jeesus puhui siis siitä, että Aabraham oli nähnyt ennalta kristukseen liittyviä asioita, koska hän oli profeetta, mutta herra ei väittänyt olleensa elävä olento Aabrahamin luona.

Lue artikkeli "Kirkkauden Jumala ilmestyi Aabrahamille", jossa todistetaan Raamatun kirjoitusten kautta se, että Aabraham ei nähnyt Jeesusta vaan hän näki kirkkauden enkelin, joka ei ole herra Jeesus kristus. Voit varmistua tästä asiasta myös lyhyesti lukemalla Stefanuksen puheen pätkän, jossa hän erottaa selvästi toisistaan Jeesuksen ja sen enkelin, joka ennusti Moosekselle tulevasta profeetasta eli Jeesuksesta, mutta ei ollut itse se profeetta. (Apt 7:30-40; 5Moos 18:15-18)

Kolmas virhe on väittää, että Jeesus sanoi olevansa Jumala eli Vanhan testamentin Jahve, koska käytti itsestään hänen nimeään. On väitetty, että Jeesus käytti itsestään nimeä "minä olen", joka on sama kuin se nimi, jota Herran enkeli käytti itsestään jakeessa 2Moos 3:14 edustaessaan Jumalaa tämän lähettämänä sanansaattajana. Huomaa ihan ensiksi se, että Herran enkeli sanoi nimekseen Jumalan nimen "Jahve" (2Moos 6:1-2) ja häntä sanotaan yleisesti Jumalaksi (elohim) vanhan liiton kirjoituksissa, mutta hän ei ole silti itse Jumala vaan hän on Jumalan lähettämä enkeli, sanansaattaja. Jeesusta sanotaan pari kertaa jumalaksi samasta syystä, mutta myös sen vuoksi, että ihmisiä sanotaan jumaliksi, kun he edustavat Jumalaa tuomitessaan ja hallitessaan kansaa. (2Moos 4:16; 7:1; 21:6; 22:8-9; 1Sam 2:5; Psa 82:1, 6)

Nuo viitteenä olevat kohdat sanovat "Jumalaksi" (elohim) Israelin vanhinten neuvostoa, jossa tuomarit tuomitsivat kansaa Jumalalta saamansa sanan ja ohjeiden mukaan, tai niin heidän olisi pitänyt kansaa tuomita, mutta he tuomitsivat väärin ja Herra nuhteli heitä sen vuoksi Psalmissa 82. Jeesus viittasi näihin "Jumalan poikiin" puolustautuessaan juutalaisia vastaan ja tunnusti olevansa samalla tavalla "jumala" eli "Jumalan poika" kuin nämä Israelin tuomarit, mutta ei väittänyt koskaan olevansa isänsä vertainen tai hänen kaltaisensa kaiken luonut Jumala eikä edes sitä, että olisi ollut olemassa ennen maailman luomista. (Joh 10:25-38) Jeesus on siis ihminen, jota sanotaan pari kertaa myös "jumalaksi" muiden hänestä käytettyjen arvonimien lisäksi, kun puhutaan kuninkaasta, joka hallitsee ikuisesti. (Psa 45:1-8; Hebr 1:8-9; Apt 10:38; Jes 9:5-6; Dan 7:13-14; 2Sam 7:8-16; 1Aik 17:13; 22:10; Ilm 19:16, jne.)

Jakeessa 2Moos 3:14 ei ole käytetty sanoja "ego eimi" (εγω ειμι), kun se on käännetty hepreasta kreikaksi jakeen jälkimmäisessä osassa, johon Jeesuksen väitetään viitanneen puheessaan juutalaisille jakeessa Joh 8:58. Siinä kohdassa jakeessa 2Moos 3:14 on käytetty sanoja "ho oon" (ὁ ὤν), mutta ei sanoja "ego eimi" (εγω ειμι):

"Jumala vastasi Moosekselle: "Minä olen se, joka minä olen." (ego eimi ho oon) Ja hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' (ho oon) lähetti minut teidän luoksenne." (2Moos 3:14)

Jos Jeesus olisi väittänyt olevansa Jahve, niin hän olisi voinut sanoa nimekseen joko "minä olen" (ho oon) tai "minä olen se, joka minä olen" (ego eimi ho oon), mutta ei pelkästään "ego eimi". Jeesus käyttää jakeissa Joh 8:24, 28 ja 58 pelkästään sanoja "ego eimi", joka ei ole sen enkelin nimi, joka puhui Moosekselle, eikä se ole tietenkään Jumalankaan nimi. Jumala on sanonut nimekseen "Jahve" (2Moos 6:1-2) sen enkelin kautta, joka puhui Moosekselle, mutta nimet "minä olen" ja "minä olen se, joka minä olen" eivät ole varsinaisesti mitään nimiä vaan ne kuvaavat Jumalaa tosi olevaisena ja elämän antajana. Ilmestyskirjassa on käytetty kaikkivaltiaasta Jumalasta eli isästä nimiä "hän on, oli ja on tuleva" (ho oon kai ho een kai ho erkhomenos), mutta Jeesuksesta näitä Jumalaa ja hänen olemustaan kuvaavia nimiä ei ole käytetty Raamatussa. (Ilm 1:4, 8; 4:8) Mitä nimeen "Jahve" tulee, niin sekin on sitä ainoaa tosi olevaa Jumalaa eli isää kuvaava nimi ja voitaisiin suomentaa sanoilla "hän on" (jahve on verbin "olla" yksikön kolmannen persoonan arkaainen muoto).

Miksi juutalaiset tahtoivat kivittää Jeesuksen, jos hän ei väittänyt olevansa Jahve ja Jumala, niin että olisi pilkannut Jumalaa niin väittäessään?

Jeesus rikkoi juutalaisten mielestä Mooseksen lakia, koska oli väärä profeetta eikä se kristus, jota he odottivat tulevaksi. Väärä profeetta ja väärä kristus tuli kivittää kuoliaaksi Mooseksen lain mukaan. (5Moos 18:15-22) Kun Jeesus teki sanoillaan itsestään suuremman kuin Aabraham oli – ja jonka juutalaiset odottivat kohtaavansa ensimmäisenä tulevassa maailmassa – niin hän syyllistyi juutalaisten mielestä vääränä profeettana esiintymiseen ja ansaitsi sen vuoksi kivitystuomion. Huomaa myös se, että juutalaisten hallitusmiehet pelkäsivät kansan kivittävän heidät kuoliaaksi, jos he olisivat kieltäneet Johanneksen kasteen tulleen taivaasta, koska kansa piti Johannesta profeettana! (Luuk 20:1-8) Vääränä profeettana esiintyminen tai oikean profeetan kieltäminen riittivät siis juutalaisille perusteeksi kuolemanrangaistukseen: siihen, että joku surmattiin kivittämällä hänet kuoliaaksi.

Mitä muihin vastaaviin kohtiin tulee, niin niissäkään ei yritetty tappaa Jeesusta sen vuoksi, että tämä olisi väittänyt olevansa Jumala, vaan jostakin muusta syystä: esimerkiksi kateudesta ja silkasta vihasta, koska Jeesus vastusti juutalaisten valtakoneistoa ja hengellisiä johtajia. (Matt 12:14; 26:4; 27:18; Mark 3:6; 11:18; 14:55; Luuk 13:31; Joh 7:1, 19-25; 8:37-40; 11:53; 12:10; ks. myös väärät syytökset Joh 5:18; 10:31-38; 18:28-40; 19:7; Matt 26:59-68; Mark 14:56-65; Luuk 22:63-71) Nekin syytökset Jumalan pilkasta, jotka johtivat hänen kuolemaansa ristillä, olivat syytöksiä siitä, että Jeesus sanoi itseään Jumalan pojaksi ja teki juutalaisten mielestä sillä tavalla itsestään Jumalan vertaisen, mutta todellisuudessa tulevaa iankaikkista kuningasta ja kristusta piti kutsuttaman Jumalan pojaksi ja Jumalaa hänen isäkseen, vaikka hän on ihminen ja Daavidin jälkeläinen, eikä siten itsensä Jumalan vertainen Jumala. (2Sam 7:8-16; 1Aik 17:13; 22:10; Psa 69:20-38; Jes 11:1,10; Jer 23.5; 33:15; Luuk 1:32-33; 2:4; Apt 1:30; 13:22; Room 1:1-4; Ilm 5:5; 22:16) Jeesus ei tunnustanut koskaan mitään muuta kuin sen, että hän on samanlainen ihminen kuin Israelin tuomarit ja Mooses, joita kutsuttiin myös Jumalan pojiksi ja jumaliksi aivan niin kuin Jeesustakin. (Joh 10:25-38; 2Moos 4:16; 7:1; 21:6; 22:8-9; 1Sam 2:25; Psa 82:1, 6)

Kivitystuomioon riitti siis paljon pienempi synti kuin väittää olevansa Jumala, vaikka on ihminen, mihin syntiin Jeesus ei aivan varmasti ikinä syyllistynyt eikä koskaan siihen syntiin syyllisty. Saatana ja antikristus ovat ne, jotka siihen syntiin syyllistyvät ja ovat saaneet langetettua koko nimeltään kristityn maailman palvomaan väärää kristusta ja toista Jeesusta iankaikkisena kaiken luoneena Jumalana! (Jes 14:1-27; Hes 28:1-19; 2Tess 2; 2Kor 11:3-4; Ilm 13:11-18; 5Moos 6:4-9; Mark 12:28-34; Joh 5:44; 17:3; 1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; Jda 1:24-25; Ilm 4:8-11; Apt 4:24-31; 17:22-31; Jes 42:1-8; 44:24; 2Moos 2:1-11) Lisäksi nämä riivaajien oppeja seuraavat eksytetyt ihmiset ja väärät Jumalan todistajat (Ilm 16:13ss.) ovat aina vainonneet tämän asian oikein ymmärtäneitä Jumalan lapsia ja tuominneet meidät sanoillaan ikuiseen piinahelvettiin, mikä sekin on katolista harhaoppia ja alkujaan pakanallista Babylonian mysteeriuskontoa!

Varmaa on nyt se, että juutalaiset eivät yrittäneet kivittää Jeesusta sen vuoksi, että tämä olisi sanonut nimekseen Jahve tai edes "minä olen se, joka minä olen" (ego eimi ho oon) tai "minä olen" (ego eimi), sillä Jeesus oli sanonut jo aiemmin olevansa se, mikä hän sanoi olevansa ja käyttänyt silloin pelkästään sanoja "minä olen" (ego eimi) niin kuin myös jakeessa 58. (Joh 8:24,28) Juutalaiset eivät osoittaneet vihan merkkejä vielä silloin, kun Jeesus sanoi ensimmäisen kerran "ego eimi", joten he eivät aivan varmasti tulkinneet hänen sanojaan väitteeksi, että hän on Jahve ja se Jumala, jota Herran enkeli edusti sanoessaan nimekseen "minä olen se, joka minä olen" (ego eimi ho oon) ja "minä olen" (ho oon).

Laitetaan tähän vielä se jakso, jossa Jeesus sanoo ensimmäisen kerran olevansa se, joka hän on.

8:24 Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen (ego eimi), niin te kuolette synteihinne."
8:25 Niin he sanoivat hänelle: "Kuka sinä olet?" Jeesus sanoi heille: "Juuri se, mitä minä puhunkin teille.
8:26 Paljon on minulla teistä puhuttavaa ja teissä tuomittavaa; mutta hän, joka on minut lähettänyt, on totinen, ja minkä minä olen kuullut häneltä, sen minä puhun maailman kuulla."
8:27 Mutta he eivät ymmärtäneet, että hän puhui heille isästä.
8:28 Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette korottaneet ihmisen pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen (ego eimi), ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun isäni on minulle opettanut.
8:29 Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista."
8:30 Kun hän näin puhui, uskoivat monet häneen.

Sanat "minä olen" (ego eimi) eivät viittaa tässä eivätkä muualla Raamatussa itseensä Jumalaan, niin että kyseessä olisi Jumalan nimi, eivätkä ne viittaa siihen enkeliin, joka sanoi nimekseen nuo sanat (2Moos 3:14). Ne sanat ovat ihan tavallista kielenkäyttöä, jota on käytetty kenestä tahansa Raamatun henkilöstä ilman mitään viittausta siihen, että kyse olisi Jumalasta tai edes hänen lähettämästään enkelistä. En laita tähän kirjoitukseen tilan puutteen vuoksi Vanhan testamentin kohtia, joissa sen kreikankielisessä käännöksessä (Septuaginta eli LXX) on käytetty sanoja "ego eimi" ihan tavallisista ihmisistä. Lainaan vain ne kohdat, joissa niitä sanoja on käytetty tavallisista ihmisistä uuden liiton kirjoituksissa, niin että ne eivät ole viittausta Jumalan nimeen vaan todistavat sanojen olevan ihan normaalia arkikieltä kenestä tahansa ihmisestä käytettynä.

Johanneksen evankeliumi:
9:8 Silloin naapurit ja ne, jotka ennen olivat nähneet hänet kerjääjänä, sanoivat: "Eikö tämä ole se, joka istui ja kerjäsi?"
9:9 Toiset sanoivat: "Hän se on", toiset sanoivat: "Ei ole, vaan hän on hänen näköisensä." Hän itse sanoi: "Minä se olen." (EGO EIMI)

Tämä sokeana syntynyt mies, jonka herra Jeesus paransi, ei ollut eikä ole Jumala vaikka sanoi EGO EIMI, eikä kukaan syyttänyt häntä Jumalan pilkasta, kun hän sanoi nämä sanat.

Apostolien teot:
26:29 Mutta Paavali sanoi: "Toivoisin Jumalalta, että, olipa vähällä tai paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki te, jotka minua tänään kuulette, tulisitte semmoisiksi, kuin minä olen (EGO EIMI), näitä kahleita lukuun ottamatta."

Paavali sanoi EGO EIMI, mutta kukaan ei syyttänyt häntä Jumalan pilkasta sen vuoksi, että hän olisi väittänyt olevansa Jumala.

On täysin hatusta temmattua väittää Jeesusta Jumalaksi sanojen "ego eimi" käytön perusteella. Jeesus itse asiassa varoitti kolmiyhteiseen jumalaan uskovista eksyttäjistä, jotka perustelevat kantaansa sanoilla EGO EIMI. Hän sanoi näin:

Markuksen evankeliumi:
13:6 Monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä se olen' (EGO EIMI), ja he eksyttävät monta.

Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat tulevat Jeesuksen nimessä ja sanovat juuri noin, ja he eksyttävät monta. He tunnustavat "toista Jeesusta" ja seuraavat "toista henkeä" kuin sitä Jeesusta ja sitä henkeä, josta Raamatun kirjoitukset kertovat ja jonka me tunnemme Jumalan pyhän hengen opettamalla tavalla Jumalan pojaksi, joka on ihminen kristus Jeesus.

Eikö olekin merkillinen asia, että ne paljastuvat vääriksi Jumalan palvelijoiksi, joka perustelevat Jeesuksen Jumaluutta sanoilla "ego eimi", ja tuomitsevat Jumalan lapsia ikuiseen piinahelvettiin, koska me emme suostu tunnustamaan samaa asiaa, sillä se on väkevää eksytystä ja katolista harhaoppia! ;-)

Lue pidempi pdf-esitys samasta aiheesta ja Steven David Coxin pitkä selitys (pdf), jossa on paljon yksityiskohtaista tarkkaa analyysia ja hyvää sanan selitystä.

Takaisin sivun alkuun.

Joh 10:30

Jeesus sanoi, että "minä ja isä olemme yhtä", mutta "isä on minua suurempi". (Joh 10:29-30; 14:28) Mitä Jeesus tarkoitti näillä sanoillaan? Jeesus tarkoitti asiayhteydessä sitä, että hänellä ja isällä on yhteinen päämäärä: että he eivät kadota yhtään "lammasta", joka tulee isän tykö Jeesuksen kautta. (Joh 10:1-42) Täsmälleen samaa kreikankielen rakennetta on käytetty siinä kohdassa, jossa Paavali sanoo "istuttajan ja kastelijan olevan yhtä". (1Kor 3:8) Heillä molemmilla on sama päämäärä eli sielujen pelastaminen, mutta he ovat silti kaksi toisistaan erillistä ihmistä, persoonaa. Jumalalla ei ole kuitenkaan montaa eri persoonaa, sillä hän on Raamatun mukaan yksi ainoa isä. (Joh 17:3; 1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6)

Jeesus sanoi samassa asiayhteydessä myös sen, että isä on hänessä ja hän on isässä. (Joh 10:38) Tämän saman asian hän toisti opetuslapsilleen ollessaan heidän kanssaan. (Joh 14:1-11) Hän erottaa tässä kohdassa selvästi isän itsestään ja sanoo vain isää Jumalaksi, ei itseään. Jeesus ei myöskään tunnustanut juutalaisille olevansa Jumala, kun nämä syyttivät häntä jumalanpilkasta, koska hän teki heidän mielestään itsestään Jumalan vertaisen. (Joh 10:24-42) Jeesus sanoi olevansa Jumalan poika ja vertasi omaa "jumaluuttaan" Israelin tuomareihin, jotka olivat Psalmin mukaan myös "jumalia". (Joh 10:34-36; Psa 82:1, 6) Jeesus tunnusti siis vain sen, että hän on Jumalan poikanakin "vain" ihminen, jos tarkkoja ollaan.

Jeesus puhui myöhemmin lisää siitä yhteydestä, joka hänellä on isän kanssa hengen välityksellä. Hän rukoili opetuslasten edestä, että he olisivat yhtä keskenään samalla tavalla kuin hän on yhtä isän kanssa, täydellisesti. (Joh 17:11, 20-13) Tämä yhteys ei voi tarkoittaa sitä, että hän on Jumalan toinen persoona ja muodostaa Isän ja Pyhän Hengen kanssa kolmiyhteisen jumalan.

Jeesus puhuu siitä yhteydestä, joka opetuslapsilla on "hengen välityksellä" toisiinsa (Efe 4:1-16 ja 2:1-22) ja myös Jumalaan sekä kristukseen, joka on nyt isän tykönä taivaissa. (1Joh 1:1-7; 3:23-24; 4:8-16) Paavali käyttää tästä yhteydestä jälleen kerran täsmälleen samaa kreikankielen ilmaisua ja sanoo: "Joka yhtyy Herraan on yhtä henkeä hänen kanssaan" (1Kor 6:17). Samalla tavalla Jeesus on "yhtä henkeä" isänsä kanssa, mutta ei "yksi Jumala" yhdessä "Isän" ja "Pyhän Hengen" kanssa. Tätä isän ja pojan välinen yhteys siis tarkoittaa, toisin kuin katoliset isät ja seurakuntiemme johtajat ovat asiasta sanoneet.

Takaisin sivun alkuun.

Joh 16:7-15

Johanneksen evankeliumi:
16:7 Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä sen teille lähetän.
16:8 Ja kun se tulee, niin se näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
16:9 synnin, koska he eivät usko minuun;
16:10 vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
16:11 ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.

Jeesus puhuu tässä pyhän hengen tulemisesta opetuslapsiin sen jälkeen, kun hän on mennyt isän tykö taivaaseen. Hän kutsuu tätä pyhää henkeä totuuden hengeksi ja puolustajaksi tai auttajaksi, joka siis puolustaa ja auttaa opetuslapsia heidän eläessään maan päällä. Tämä henki asuu opetuslasten sydämissä ja vaikuttaa tässä jaksossa vain siellä: sisäisessä ihmisessä ja sisäisiin ihmisiin, heidän oikeudentajuunsa, ajatuksiinsa ja tahtoonsa.

Jumala nuhtelee ihmisiä henkensä kautta. Tämän ovat monet Raamatun opettajat ja julistajat sanoneet selittäessään tätä kohtaa. Pyhä henki nuhtelee ihmistä synnistä, näyttää sen todeksi ja tuomitsee syntisen, mutta Jumala ei tee henkensä kautta vain tätä vaan myös kutsuu ihmistä ja tarjoaa armoaan avuksi oikeaan aikaan saarnauttamansa evankeliumin kautta.

Tässä jaksossa niin kuin kreikankielessä muutenkaan ei ole yksikön kolmannen persoonan pronominia "hän" vaan siinä on demonstratiivipronominit "autos" ja "ekeinos" ja verbien taivutusmuodot puolustajaa tarkoittavan sanan parakletos mukaan.

16:12 Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.
16:13 Mutta kun se tulee, totuuden henki, johdattaa se teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se ei puhu siitä itsestään vaan minkä se kuulee, sen se puhuu, ja tulevaiset se teille julistaa.

Jumala opettaa meitä pyhän hengen kautta, sen voitelun kautta, jonka hän on meille antanut. Jumalan lapsi saa opetusta isän tykönä sen hengen kautta, joka on meihin pantu (Joh 6:45; 1Joh 2:20-27; Luuk 12:12; Matt 10:20; 1Kor 2:10-16).

Kun pyhä henki puhuu Raamatussa, niin se puhe tapahtuu joko ihmisen sydämelle ja tulee ulos ihmisen puheena hänen suunsa kautta tai sitten myös enkelin puhetta on sanottu pyhän hengen puheeksi (Hebr 3:7; 2Moos 17:3-7). Meillä ei ole mitään syytä olettaa, että pyhän hengen puhe olisi tässä kohdassa jotakin muuta kuin sitä puhetta, jota kuulemme Jumalan palvelijoiden puhuvan. Heillä on yhteys isään Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen kristukseen sen hengen kautta, joka heissä asuu, ja myös muihin Jumalan lapsiin (1Kor 6:17; 1Joh 1:1-7; 3:24; 4:1-5:13; Joh 17:11, 20-23; 14:14-28). Meissä oleva lapseuden henki kuulee, mitä isä ja poika puhuvat, ja sen vuoksi se puhe, jota suustamme tulee, on Jumalan hengen vaikuttamaa puhetta Jeesuksesta ja hänen isästään, ei pyhästä hengestä itsestään, jota sanottaisiin itsenäiseksi persoonaksi.

Jumala vaikuttaa siis palvelijoissaan henkensä kautta puhetta Jeesuksesta kristuksesta, niin että meissä oleva henki kirkastaa Jumalan poikaa sen sijaan, että korottaisi itsensä itsenäiseksi persoonaksi ja asettuisi isän Jumalan rinnalle Jumalaksi, jota meidän tulisi palvoa. Sen sijaan, että pyhä henki johdattaisi meitä katoliseen harhaoppiin ja väärän todistuksen antamiseen Jumalasta ja hänen pojastaan, todistaa se Jeesuksesta kristuksesta, joka ilmoittaa meille isän Jumalan ja kirkastaa isää ainoana Jumalana, kaikkivaltiaana ja kaiken luojana.

16:14 Se on minut kirkastava, sillä se ottaa minun omastani ja julistaa teille.
16:15 Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sen tähden minä sanoin, että se ottaa minun omastani ja julistaa teille."

Jeesuksella on kaikki vain sen vuoksi, että isä on antanut kaiken hänelle: jopa elämän (Joh 5:26). Jeesus ei ole siten isän vertainen tai isän kaltainen Jumala, niin kuin ei monen muunkaan seikan perusteella, jotka hänestä kirjoituksissa sanotaan (häntä sanotaan esimerkiksi ihmiseksi, mutta Jumala ei ole ihminen).

Tarkempi selitys kreikankielen pronominien ja verbin sijamuotojen käytöstä löytyy tämän linkin takaa.

Takaisin sivun alkuun.

Jakeiden Joh 17:5 ja Mka 5:1|2 selitys on samankaltainen.

"Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista." (Mka 5:2)

Juutalaiset tiesivät sen, että kristus ja tuleva ikuinen kuningas syntyisi Beetlehemissä, mutta kukaan heistä ei väittänyt sitä, että hän olisi jotakin muuta kuin ihminen ja ollut olemassa ennen kuin maailma luotiin. (Joh 7:42; 11:27) He ymmärsivät oikein sen, että tämän tulevan Kristuksen kuninkuus olisi alkuperältään Jumalasta ja hänen aivoituksistaan, Jumalan suunnitelmista. Sitä Miikan profetia tarkoittaa sen sijaan, että siinä väitettäisiin Jeesuksen olleen syntynyt jo ennen kuin Jumala loi tämän maailman!

Ja nyt, isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan. (Joh 17:5)

Jeesuksella oli kirkkaus isältä hänen mielessään, ajatuksissaan ja suunnitelmissaan jo ennen kuin hän (isä) loi tämän maailman. Jumala tunsi ja näki jo ennalta poikansa Jeesuksen, jonka oli herättävä kuolleista ja korottava kaikkien luotujen herraksi. (Efe 1; 2Tim 1:8-11) "Kirkkaus isältä" on viittausta tähän kuolleista heräämisen jälkeen tapahtuneeseen korotukseen taivaissa ja tulevassa maailmassa. (Joh 1:14; Hebr 2:8-9 ja Hebr 1-2) Jumala näki kristuksen iankaikkisena kuninkaana jo ennen kuin Kristus oli edes syntynyt. (Mka 5:2; Psa 45; Hebr 1:8-9)

Se, että Jumala on nähnyt ja tuntenut Kristuksen jo edeltä ennen tämän syntymää, ei tarkoita sitä, että Kristus olisi ollut olemassa elävänä olentona Jumalan tykönä ennen kuin syntyi ihmiseksi. Sellaisen väittäminen on järjetöntä ja Raamatun kirjoitusten vastaista!

Takaisin sivun alkuun.

Joh 20:29

Johannes kertoo siitä tapahtumasta, kun Jeesus ilmestyi opetuslapsille saman päivän iltana, jona Jeesus oli noussut ylös kuolleista. Tuomas ei ollut silloin läsnä eikä hän uskonut, että Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista. Hän sanoi uskovansa vasta sitten, kun näkisi Jeesuksen henkilökohtaisesti ja saisi koskea hänen haavojaan. (Joh 20:18-24) Tuomas sanoi:

"Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko." (Joh 20:25)

Kahdeksan päivää tämän jälkeen Jeesus ilmestyi opetuslapsille uudelleen ja Tuomas oli silloin heidän kanssaan. Tuomas sai kosketella Jeesuksen haavoja ja hän näki omin silmin sen, että Jumala oli herättänyt Jeesuksen kuolleista. Tuomas ei ollut uskonut aiemmin sitä, että Jumala oli herättänyt Jeesuksen kuolleista, mutta nyt, kun hän näki Jeesuksen, oli hänen pakko uskoa todeksi se, mitä muut apostolit olivat hänelle sanoneet. Johanneksen kertomus jatkuu tämän jälkeen näin:

Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot." (Joh 20:29)

Minkä asian Tuomas uskoi vasta sen jälkeen, kun oli nähnyt Jeesuksen ja kosketellut häntä?

Sen, että Jumala on herättänyt Jeesuksen ylös kuolleista.

Autuaita ovat ne, jotka uskovat tämän evankeliumin, vaikka eivät näe herraa Jeesusta ylösnousseena!

"...nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on kristus, Jumalan poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä." (Joh 20:31)

Se, mitä Tuomas tarkoitti sanoillaan "minun herrani ja minun jumalani" on merkitykseltään toisarvoista. Tärkeintä on se, että me uskomme Jumalan herättäneen kuolleista oman poikansa herran Jeesuksen kristuksen. Jos me uskomme tämän evankeliumin perussanoman, niin meillä on iankaikkinen elämä uskon kautta Jeesuksen kristuksen nimeen.

Puhutaanpa vielä vähän Tuomaan merkitykseltään toisarvoisista sanoista "minun herrani ja minun jumalani". Joh 20:28

Ihan ensin on todettava se, että nämä Tuomaan sanat eivät voi kumota itsensä herran Jeesuksen sanoja eivätkä Johanneksen sanoja siitä, minkä vuoksi hän kirjoitti evankeliuminsa. Johannes sanoi:

"...nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on kristus, Jumalan poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä." (Joh 20:31)

Jeesus oli itse kahdeksaa päivää aiemmin sanonut Marialle:

"Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun isäni tykö ja teidän isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö." (Joh 20:17)

Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä on myös meidän taivaallinen isämme ja se ainoa Jumala, josta Jeesus itse todisti.

"Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?" (Joh 5:44)

"Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen kristuksen." (Joh 17:3)

Milloin ja mistä Jumala lähetti poikansa maailmaan? Jeesus vastaa siihen itse:

"Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;" (Joh 17:3)

Koska tämä vastaus ei sovi katolisten isien harhaoppeihin ja taruihin, eivät eksyneet puhu mitään tästä hyvin tärkeästä jakeesta, joka liittyy keskustelun aiheeseen. Totuutta rakastavat vilpittömät Jumalan lapset sen sijaan iloitsevat näistä herramme Jeesuksen sanoista, joissa hän tunnustaa isänsä lähettäneen hänet maailmaan vasta silloin, kun hän alkoi julkisen toimintansa. Aamen! :-)

Mitä Tuomas tarkoitti sanoillaan "minun herrani ja minun jumalani"? (Joh 20:28)

Se on tietysti pelkkää spekulaatiota ja arviota, koska Tuomas on kuollut ja Jumala ei puhu kuin harvoille lapsilleen totuuden sanaa nykyisenä päivänä. Siihen me kuitenkin turvaamme ja esitämme arviomme niin kuin sellainen, joka tuntee Jumalan ja hänen poikansa, ja on sen vuoksi luotettava. Onhan meissäkin Jumalan pyhä henki - tai niin ainakin luulemme! ;-)

Sanat "minun herrani ja minun jumalani" voivat kohdistua ihan hyvin Jeesukseen kristukseen, meidän herraamme, mutta eivät välttämättä. Jeesus on tosiaankin "minun herran ja minun jumalani", mutta kuka on Jeesuksen kristuksen "Herra ja Jumala"? Hän on tietysti Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä, meidän taivaallinen isämme, ja se ainoa tosi Jumala, jonka poika on meille ilmoittanut - ei tosin kaikille. (Joh 1:18)

Tällä tavalla erotetaan toisistaan ihminen kristus Jeesus ja hänen isänsä, Jumala, jotka ovat kaksi kokonaan eri olevaista: luotu ihminen ja Jumala, hänen luojansa.

Jumala on korottanut tämän luomansa ihmisen kristuksen Jeesuksen kaikkien luotujen herraksi ja kuninkaaksi, joka on kuningas ikuisesti koska ei kuole enää koskaan sen jälkeen, kun Jumala herätti hänet ylös kuolleista. Tästä kertoo mm. heprealaiskirje. (Hebr 1-2; 5:4-11; 7:24-29; 13:2-21)

Toinen vaihtoehto on se, että Tuomas "näki" lopultakin isän Jumalan asuvan henkenä Jeesuksen kristuksen ruumiissa. Hän ei ollut "nähnyt" sitä aiemmin, mutta nyt hän näki ja uskoi todeksi Jeesuksen sanat: "Isä asui pojassa" ja "Jumala oli Kristuksessa" niin kujn myös Paavali sanoi. (Joh 14:9-11; 2Kor 5:18-21) Jumala ja Kristus ovat kaksi eri olevaista näissä kohdissa: isä on Jumala ja Jeesus kristus on Jumalan poika, ihminen.

Miten sitten tulee ymmärtää Sakarjan ennustus, jonka mukaan "meidän herramme ja jumalamme" tulee taivaasta? (Sak 13:8-14:9) Nämä sanat viittaavat suoraan Jeesuksen toiseen tulemukseen. (Apt 1:1-11) Eikö tämä todista sen, että Jeesus kristus on Herra Jumala, Jahve Elohim?

Ei. Jumala asuu kristuksen Jeesuksen ruumiissa täydellisesti henkenä, niin että kun Jeesus saapuu, niin silloin myös hänen isänsä eli Jumala saapuu. (Joh 14:9-11) Kun me näemme valtaistuimella yhden ainoan hahmon, niin hän on Jeesus kristus, jonka sydämessä ja ruumiissa isä Jumala asuu henkenä. (Ilm 22:1-5)

Jumala asuu henkenä kaikkien muidenkin lastensa sydämissä, mutta Jeesus kristus on ainoa laatuaan. Vain hänen synnittömän uhrinsa kautta tarjotaan syntien sovitus ja sielujen pelastus evankeliumiin uskoville.

Jeesus kristus on synnitön ja viaton ihminen, joka antoi elämänsä uhrina Jumalalle Golgatan ristillä ja Jumala herätti hänet ylös kuolleista Raamatun kirjoitusten mukaan.

Tämä on evankeliumia, mutta katoliset tarut eivät evankeliumia ole.

Takaisin sivun alkuun.

2Kor 3:15-4:6

Jakeita 2Kor 3:15-4:6 on käytetty sen tukena, että Paavali olisi sanonut Jeesuksen kristuksen olevan isän vertainen Jumala. Lainaan tähän pätkiä ennen tätä kohtaa ja sen jälkeen, jotta näet, että asia ei ole suinkaan niin yksiselitteinen kuin kolmiyhteiseen jumalaan uskovat väittävät. Miksi Paavali lähtisi todistamaan tässä kohdassa vastoin kaikkia muita opetuksiaan ja saarnojaan (Apt 17:22-31; 13:13-42), että Jeesus kristus on isän vertainen Jumala, kun hän on kaikkialla korottanut isää yli pojan ja sanonut hänen olevan yksin ainoa Jumala, vieläpä tässä samassa kirjeessä? (Room 1:7, 25; 9:5; 11:31-36; 16:25-27; 1Kor 8:4-6; 2Kor 1:3; 11:31; Efe 1:3; 4:4-6 jne.)

2.Korinttolaiskirje:
3:3 Sillä ilmeistä on, että te olette kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.
3:4 Tämmöinen luottamus meillä on kristuksen kautta Jumalaan;
3:5 ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikään kuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta,
3:6 joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi.


3:15 Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;
3:16 mutta kun heidän sydämensä kääntyy herran tykö, otetaan peite pois.
3:17 Sillä herra on henki, ja missä herran henki on, siinä on vapaus.
3:18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa herra, joka on henki.


4:1 Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu,
4:2 vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.
4:3 Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,
4:4 niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.
4:5 Sillä me emme julista itseämme, vaan kristusta Jeesusta, että hän on herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.
4:6 Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.


4:13 Mutta koska meillä on sama uskon henki, niin kuin kirjoitettu on: "Minä uskon, sentähden minä puhun", niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme,
4:14 tietäen, että hän, joka herätti herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.
4:15 Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.

Jakeissa 3:3-6 on selvää, että sana Jumala tarkoittaa isää ja kristus on esitetty hänestä erillisenä persoonana. Näissä jakeissa esiintyvä "henki" ei ole itsenäinen persoona niin kuin se ei muuallakaan Raamatussa sitä ole. Jumalan pyhä henki ei ajattele ja tee suunnitelmia niin kuin isä, eikä se keskustele isän ja pojan tai kenenkään kanssa, mutta Jumala toimii henkensä kautta palvelijoissaan ja maailmassa, mistä syystä henkeä on kuvattu joissakin kohdissa ikään kuin se olisi itsenäinen persoona. Jumala on Jeesuksen omien sanojen mukaan "henki", mikä tarkoittaa sitä, että Jumala on henkeä, jota kukaan ei voi luonnollisin silmin nähdä. Jumala on olemukseltaan näkymätön ja kuolematon henki, joka asui henkenä pojassaan tämän "lihan päivinä" ja on asunut Jeesuksen taivaaseen nousemisen jälkeen henkensä kautta myös muissa lapsissaan. (Joh 1:18, 32-34; 5:24; 10:34-38; 14:9-11; 1Tim 6:13-16; 1Joh 4:9-16)

On epäselvää, ketä Paavali tarkoittaa sanalla "herra" jakeissa 2Kor 3:17-18. Sen sijaan jakeessa 4:5 Paavali sanoo selvästi, että Jeesus kristus on herra. Niinpä jakeissa 17-18 sana "herra" voisi tarkoittaa myös Jeesusta sen sijaan, että se tarkoittaisi isää Jumalaa. Meidän tulee pitää katse uskon alkajassa ja täyttäjässä Jeesuksessa kristuksessa, meidän herrassamme. (Hebr 12:2) Paavali oli aiemmin päättänyt olla korinttolaisten tykönä tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen kristuksen, ja hänet ristille naulittuna. (1Kor 2:2; vrt. Gal 3:1) Paavali piti pelastumiseen johtavana asiana myös sen tunnustamista, että Jeesus kristus on herra. (Room 10:9-13; vrt. 1Kor 12:3) Näiden seikkojen perusteella on väitetty, että Jeesus kristus olisi isän vertainen Jumala, kaiken luoja ja jopa kaikkivaltias.

Jakeissa 4:14-15 puhutaan kuitenkin jälleen Jumalasta, jolla tarkoitetaan pelkästään isää, ei poikaa tai pyhää henkeä tai kolmiyhteistä Jumalaa. Jumala on herättänyt poikansa ylös kuolleista ja hän saa aina vain lisää kiitosta ja kunniaa. Paavali korottaa tässä selvästi isän poikaa ylemmäksi eikä sano pyhää henkeä itsenäiseksi persoonaksi. Paavali ei kuvaa tässä jaksossa (2Kor 3-4) Jumalaa kolmiyhteisenä eikä todista Jeesuksen olevan isän vertainen Jumala, kaiken luoja ja kaikkivaltias. Sen sijaan hän kuvaa Jeesuksen kristuksen Jumalan kuvana, joka on ihan eri asia kuin Jumala itse. (2Kor 4:4) Jumalan kirkkaus loistaa meille kristuksen kasvoista, joilla tarkoitetaan kristuksen läsnäoloa hengen yhteyden kautta hänen omissaan, Jumalan lapsissa (pros?pon: kasvot, läsnäolo; persoona). (1Joh 1:1-7; 3:24-4:16; Joh 14:23-24) Se, joka on yhtynyt herraan, on yhtä henkeä hänen kanssaan. (1Kor 6:17) Meillä on hengen kautta siten yhteys sekä isään että poikaan, joka on taivaassa isän tykönä.

Jeesus kristus ei ole isän vertainen Jumala, sillä hän on tämänkin kohdan perusteella ihminen, jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista. (2Kor 4:14-15) Jeesus kristus on Jumalan kuva ja Jumalan kuvalla tarkoitetaan kaikkialla Raamatussa ihmistä: ei koskaan enkeliä tai Jumalaa itseään. (1Moos 1:26-27; 1Kor 11:7; 2Kor 4:4; Kol 1:15, 18 "esikoinen kuolleista nousseiden joukossa"; vrt. Jaak 3:9) Jeesus kristus on ihmisenä täydellinen Jumalan kuva, sillä hän ei tehnyt koskaan syntiä, vaikka oli kaikessa kiusattu niin kuin mekin. Juuri siitä syystä Jumala on hänet niin korkealle korottanut ja asettanut hänet kaiken pääksi seurakunnalleen, esikuvaksi kaikille Jumalan lapsille, jotka uskovat häneen ja hänen kauttaan isään Jumalaan. (Hebr 2:5-3:6; 4:15; 5:4-11; 7:24-28; 9:24-8:2; Fil 2:5-11; 1Piet 1)

Jumala muuttaa meitä kristuksen kaltaisuutta kohti, joka on ihmisenä täydellinen Jumalan kuva. Se Jumala, joka meitä muuttaa, on meidän taivaallinen isämme, joka on henki. Meistä tulee täydellisinä "Jumalan kaltaisia", vaikka emme ole ihmisinä Jumala itse. Jumala suunnitteli jo alussa luovansa ihmisen hänen kaltaisekseen, Jumalan kuvaksi, mutta synti turmeli meissä olevan Jumalan kuvan emmekä ole syntisinä enää täydellisesti Jumalan kaltaisia, hänen kuviaan. (1Moos 1:26-27; Jaak 3:9) Niinpä se herra, joka meitä Jumalan kaltaiseksi ja Jumalan kuvaksi muuttaa, on Jumala itse eikä hänen poikansa, joka on Jumalan kuva ja hänen kaltaisensa, mutta on silti ihminen.

Paavali ei todellakaan väitä tässä kohdassa, että Jeesus kristus olisi isän vertainen Jumala. Jeesus kristus on tosin meidän herramme, koska Jumala on hänet herraksi tehnyt ja korottanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle (Apt 2:36; Efe 1:20-23), mutta sana "herra" Jeesuksesta puhuttaessa ei tarkoita sitä, että Jeesus olisi isän vertainen Jumala, kaikkivaltias kaiken luoja. Pahiten eksyneet ovat sanoneet, että Jumala herätti kuolleista ylös "Jumalan, kaikkivaltiaan kaiken luojan", kun he eivät ole ymmärtäneet Paavalin kirjoituksia. (Room 10:9-13) Paavali sanoi Jeesusta "herraksi" eri merkityksessä kuin hänen isäänsä, Jumalaa, kaiken luojaa ja kaikkivaltiasta. Jeesus kristus on ihminen, jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista ja korottanut kaikkien luotujen herraksi. Niin Paavali saarnoissaan ja kirjeissään muualla selvästi opetti eikä tämä kohta ole siitä poikkeus. (Apt 17:22-31; 1Kor 15:1-28) Toki tämä on yksi niitä vaikeatajuisia kohtia, joita monet vääntävät vinoon, mutta minkä sille voi tehdä? (2Piet 3:14-18)

Takaisin sivun alkuun.

2Kor 8:9

Katolisessa uskossa olevat väittävät Paavalin puhuneen siitä, että Jeesus on tullut Henkenä alas taivaasta Marian kohtuun, kun kirjoitti:

"Sillä te tunnette meidän herramme Jeesuksen kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte." (2Kor 8:9)

Paavali kirjoitti nämä sanat keskellä pyyntöä varojen keruusta pyhien tarpeita varten. (2Kor 7:13-9:15)

Paavali puhuu opetustarkoituksessa useassa eri kohdassa hengellisestä rikkaudesta. (Efe 1:1-23; Kol 1:9-2:3) Hän rinnastaa hengellisen ja maallisen rikkauden toisiinsa, niin että ne ovat velvollisia jakamaan maallista rikkautta apua tarvitseville, jotka ovat saaneet opetuslapsilta hengellisiä rikkauksia Jumalan sanan opetuksen kautta. Niin myös tässä kohdassa (2Kor 8:9) ja erityisesti vielä kirjeensä lopussa. (2Kor 12:13-13:4; Room 15:25-33; 2Kor 6:10; 1Kor 3:18)

Jeesus oli hengellisesti puhuttuna rikas (hänellä oli hengellisesti rikas elämä), mutta hän luopui elämästään ristillä opetuslasten hyväksi, että myös nämä tulisivat hengellisesti rikkaiksi: että he saisivat pyhän hengen Jeesuksen kuolleista heräämisen ja taivaaseen nousemisen kautta. (Joh 7:37-39; Apt 1:4-8; 2:1ss.; 1Piet 1:3) Tätä asiaa Paavali kuvaa sanomalla

"Rikas tuli köyhäksi meidän tähtemme, jotta me rikastuisimme hänen köyhyydestään".

Tuskinpa kukaan ajattelee sitä, että Jeesuksella olisi ollut kultaa ja hopeaa taivaassa, josta hän luopui? Siispä myös trinitaarit uskovat Jeesuksen luopuneen hengellisestä rikkaudestaan maallisen rikkauden sijasta, mutta sijoittavat tämän "köyhäksi tulemisen" väärään aikaan. Se tapahtui vasta ristillä, kun Jeesus kuoli. Sana rististä on evankeliumin ydin, sillä syntien sovitus tapahtui ristillä eikä silloin, kun Jeesus syntyi poikalapseksi äitinsä Marian kohdusta.

Paavali käytti Jeesusta esimerkkinä siitä, miten on "autuaampi antaa kuin ottaa". (Apt 20:29-38) Jeesus luopui hengellisestä rikkaudestaan antamalla elämänsä ristillä muiden hyväksi, jotta myös nämä tulisivat hengellisesti rikkaiksi. Tämän esimerkin rohkaisemana korinttolaisten ja muiden tulisi luopua maallisesta rikkaudestaan veljien hyväksi, jotka kärsivät puutetta. Herra Jeesus oli valmis luopumaan koko elämästään muiden hyväksi, joten ei olisi suuri uhraus, jos korinttolaiset luopuisivat osasta varallisuuttaan muiden hyväksi.

Eksyneillä on tapana yhdistellä virheellisesti Raamatun kohtia toisiinsa ennalta totena pitämänsä opin tueksi. He yhdistävät Paavalin sanat "rikkaan köyhäksi tulemisesta" (2Kor 8:9) hänen sanoihinsa filippiläisille (Fil 2:5-11), joissa hän asettaa Jeesuksen kristuksen ihmisenä ja Jumalan kuvana esikuvaksi opetuslapsille.

Jumalan pyhä henki yhdistää Paavalin sanat (2Kor 8:9) niihin kohtiin, joissa hän puhuu samoista asioista, aivan niin kuin edellä on kerrottu. (Apt 20:29-38; 2Kor 12:13-13:4; Room 15:25-33; 2Kor 6:10; 1Kor 3:18) Totuutta rakastava vilpitön Jumalan lapsi yhtyy Jumalan pyhän hengen tapaan yhdistellä toisiinsa Raamatun kohtia, sillä niistä muodostuu pyhän hengen johdossa johdonmukainen ja ristiriidaton opetus. Samaa ei voida sanoa katolisten isien sisäisesti ristiriitaisista ja järjettömistä harhaopeista.

Mitä Paavalin sanoihin Fil 2:5-11 tulee, niin niissä on erotettu Jumala ja Kristus toisistaan niin kuin muissakin Raamatun kohdissa. Paavali asettaa Jeesuksen ihmisenä esikuvaksi seurakunnalle. Hän ei sano Jeesusta Jumalaksi. Sen sijaan hän sanoo, että Jeesuksen nimeen pitää jokaisen polven kumartua ja tunnustaa isän Jumalan kunniaksi, että hän on herra.

2:9 Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
2:10 niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
2:11 ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus kristus on herra.

Paavali ei puhu tässä eikä edeltävissä jakeissa mitään Jeesuksen olemisesta Jumalan taivaassa ennen ihmiseksi syntymistään. Hän ei sano Jeesuksen tulleen Henkenä alas taivaasta Marian kohtuun. Hän ei puhu mitään neitsyestä syntymisestä eikä siitä puhu kukaan muukaan Matteuksen ja ehkä Luukkaan evankeliumien alun jälkeen. Kaikki tuollainen on mielikuvituksen tuotetta tai vähintäänkin TULKINTAA ja Raamatun SELITYSTÄ, katolista harhaoppia ja taruja.

Takaisin sivun alkuun.

Kol 1:15-23; 1Kor 8:4-6; Hebr 1:2

Raamatun mukaan Jumala on luonut uuden luomuksen eli uuden ihmisen poikansa Jeesuksen kuolleista herättämisen kautta, mutta ei tätä maailmaa: ei taivasta ja maata ja aurinkoa ja kaikkea niissä olevaa. (Kol 1:15-23; 1Kor 8:4-6; Efe 2:10; 4:24; Kol 3:9-10) Se uusi ihminen on se näkymätön sisällinen ihminen, josta Paavali kirjoitti. Jumalasta syntynyt on henki eikä sitä henkeä voi silmin nähdä, mutta sen voi aistia. (Joh 3:3-8) Ne henget ovat vanhurskasten Jumalan lasten henkiä seurakunnassa ja he ovat yksi henki Herran kanssa. (Hebr 12:23; 12:9 1Kor 6:17)

Jumala on luonut tämän maailman sanansa kautta, viisaudellaan, voimallaan ja taidollaan. (1Moos 1; Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8:22-31; Jer 10:12; 51:15; Joh 1:1-10) Sana, viisaus, voima ja taito eivät ole henkilö, kun luomisesta puhutaan. Jumalan sanan kautta maailmaan tullut valo on Jeesuksen esikuva ja Johannes kertoo tästä esikuvasta todistaessaan "sanan lihaksi tulosta" (messias-profetian toteutumisesta Joh 1:1-14). Jumalan sana ei ole luomiskertomuksessa kuitenkaan henkilö, mutta se sana on valo (valkeus) meidän tiellämme ja jalkojemme lamppu. (Psa 119:105)

Jumala ei ole luonut "maailmaa" poikansa kautta, niin kuin on virheellisesti käännetty vuoden 1938 Raamatun käännökseen. (Hebr 1:2) Novumin kirjoittaja kääntää sen sanan oikein ja sanoo, että Jumala on luonut "aikakaudet" poikansa kautta. Sana "aioonas" on suomeksi "aikakaudet" eikä sitä ole käytetty Raamatussa kertaakaan "maailman" luomisesta. Maailma on kreikaksi "kosmos" ja sen Jumala on luonut sanansa kautta, ei poikansa kautta. (Joh 1:1-10; 1Moos 1; Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8:22-31; Jer 10:12; 51:15; Apt 4:24-31; 17:22-31; Ilm 4:8-11; Jes 42:1-8)

Vilpitön ja totuutta rakastava Jumalan lapsi lukee Raamatusta nuo viitteet ja tarkistaa sanakirjoista sanojen merkityksen. Jumalan pyhä henki johdattaa häntä siihen: tutkimaan Raamatun kirjoituksia ja koettelemaan ne hengellisesti, niin että hän voi selittää niitä hengellisesti. (1Kor 2:11-16) Eksyneet eivät voi sitä tehdä, koska heissä ei ole Jumalan pyhää henkeä, totuuden henkeä. He ovat katolisen valheen ja murhan hengen vaikutuksen alaisia (tapattivat Jumalan lapsia aina 1600-luvulle asti eriuskoisuuden vuoksi).

http://biblehub.com/interlinear/hebrews/1-2.htm
https://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs=G2889&t=KJV

Hepr 1:1-4

Jeesus kuvataan heprealaiskirjeessä ihmisenä, joka on uhrannut oman ruumiinsa ja verensä Jumalalle sovituksena maailman synneistä. Jumala on korottanut tämän ihmisen, kristuksen Jeesuksen, tulevan maailman hallitsijaksi, jota enkelitkin kumartavat ja palvelevat herranaan. Jeesus on nyt pyhyyden hengen puolesta voimassa Jumalan pojaksi asetettu ja Jumala on tehnyt hänestä uuden liiton Jumalan kansan ylimmäisen papin, Raamatun profeettojen ennustusten mukaan (Room 1:1-4; Hebr 5:5-10)

Takaisin sivun alkuun.

Hebrealaiskirje:
1:1 Puhuttuaan muinoin monta kertaa ja monin eri tavoin isille profeettojen kautta,
1:2 on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, ja jonka kautta hän myös on tuonut esiin tulevan maailman ajat
1:3 ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki hänen voimansa sanalla, ja toimitettuaan puhdistuksen synneistä, on istuutunut majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,
1:4 ja tullut enkeleitä niin paljoa suuremmaksi kuin hänen perimänsä nimi on heistä erottuvampi.

Jumala on puhunut ensin profeettojen kautta ja sitten poikansa Jeesuksen kautta. Jumala puhuu pyhän hengen kautta, joka vaikuttaa hänen palvelijoissaan sen sanan, jonka heidän suunsa puhuu. Tästä käy selvästi ilmi se, että isä Jumala on ylempänä kuin profeetat ja hänen poikansa, joiden kautta hän on puhunut. Myös Jeesus on puhunut pyhän hengen kautta, joka hänessä asuu.

Apostolien teot:
1:2 hamaan siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös, sitten kuin hän pyhän hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille, jotka hän oli valinnut,

Apostolien teot:
1:16 "Miehet, veljet, sen raamatunsanan piti käymän toteen, jonka pyhä henki on Daavidin suun kautta edeltä puhunut Juudaasta, joka rupesi niiden oppaaksi, jotka ottivat kiinni Jeesuksen.

Apostolien teot:
4:24 Sen kuultuansa he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen ja sanoivat: "Herra, sinä, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on!
4:25 Sinä, joka pyhän hengen kautta, isämme Daavidin, sinun palvelijasi, suun kautta, olet puhunut: 'Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

Apostolit ja opetuslapset rukoilivat isää Jumalaa ja sanoivat selvästi, että hän on luonut kaiken, mitä on olemassa. Jeesusta he sanovat myöhemmin rukouksensa aikana Jumalan pojaksi, mutta eivät luojaksi tai isän vertaiseksi Jumalaksi. Jumala mielistyi tähän rukoukseen niin paljon, että opetuslapset tulivat kaikki pyhällä hengellä täytetyiksi (Apt 4:24-31). Tällaiseen rukoukseen ja näihin sanoihin myös minussa oleva henki ilolla yhtyy (ks. apostolien todistus Jeesuksesta kuoleman kärsineensä miehenä, jonka kautta meidät Jumala on pelastanut meidät kuoleman vallasta, Apt 2:12-42; 4:9-12; 2Tim 1:8-11; Hebr 2:5-18; 5:7-10; Ilm 1:5, 17-18; 2:8; 22:12-16).

Heprealaiskirjeen alussa ei sanota, että Jumala olisi luonut nykyisen maailman (kosmos) poikansa Jeesuksen kautta, sillä kirjoittaja on käyttänyt kreikankielen sanaa "aioonas", joka on sanan "aioon" monikko ja tarkoittaa "aikakausia". Sana "aioonas" ei tarkoita kirjoituksissa koskaan vanhaa maailmaa, jonka isä Jumala on luonut sanallaan ja sanansa kautta, ja viisaudellaan (1Moos 1; Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8:12-36; Jer 10:12; 51:15; Joh 1:3, 10, Apt 4:24-31; 17:24-31; Ilm 4:11).

Kreikankielen verbistä "poieoo" (ποιέω tehdä, tuoda esiin, jne.) on käytetty tässä aoristin aktiivin indikatiivia, jossa aoristi-muoto voi viitata joko menneeseen, nykyiseen tai tulevaan aikaan. Tässä kohdassa kirjoittaja viittaa kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, josta on alkanut uuden liiton aikakausi, jota seuraa tuhat vuotta kestävä kristuksen Jeesuksen hallituskausi maan päällä ja lopuksi tulee viimeinen tuomio ja iankaikkisuus (Ilm 20-22).

Jumala on korottanut Jeesuksen hänen kärsimystensä tähden enkelien yläpuolelle sen jälkeen, kun hän on herättänyt poikansa ylös kuolleista ja antanut hänen istuutua oikealle puolelleen taivaissa. Heprealaiskirjeen alussa ei ole siis mitään viittausta Jeesuksen elämään ennen maailman luomista, eikä kirjoittaja väitä, että Jumala on luonut vanhan maailman Jeesuksen kautta. Jumala on "tehnyt" tämän kohdan perusteella "aikakaudet" poikansa Jeesuksen kautta ja ne ovat saaneet alkunsa Jeesuksen kristuksen ylösnousemuksesta, eivät ennen sitä.

Heprealaiskirje keskittyy pelkästään Jeesuksen elämään ihmisenä, kuolemaan ristillä ja kuolleista herätetyksi tulemisen jälkeisiin asioihin. Siinä ei puhuta mitään Jeesuksen edeltä olemisesta tai siitä, että hän olisi ollut arvossa enkeleitä ylempi ennen maailman perustamista. Kaikki Raamatun kohdat, joissa puhutaan Jeesuksen korottamisesta, puhuvat vain kuolleista heräämisen jälkeisestä tapahtumasta. (esim. Apt 2:36; Room 1:4; Efe 1; Hepr 1-2)

Takaisin sivun alkuun.

Hepr 1:5

1:5 Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin"; ja taas: "Minä olen oleva hänen isänsä, ja hän on oleva minun poikani"?

Sanat "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin" ovat viittausta siihen, kun Jumala herätti poikansa Jeesuksen ylös kuolleista. Tämä käy ilmi niistä kohdista, joissa tätä jaetta on lainattu Uuteen testamenttiin. (Apt 13:33; Hebr 1:5; 5:5, ks. asiayhteys) Näillä sanoilla ei viitata aikaan ennen maailman perustamista.

Heprealaiskirje keskittyy pelkästään Jeesuksen elämään ihmisenä, kuolemaan ristillä ja kuolleista herätetyksi tulemisen jälkeisiin asioihin. Siinä ei puhuta mitään Jeesuksen edeltä olemisesta tai siitä, että hän olisi ollut arvossa enkeleitä ylempi ennen maailman perustamista. Kaikki Raamatun kohdat, joissa puhutaan Jeesuksen korottamisesta, puhuvat vain kuolleista heräämisen jälkeisestä tapahtumasta. (esim. Apt 2:36; Room 1:4; Efe 1; Hepr 1-2)

Takaisin sivun alkuun.

Hepr 1:7-9

1:7 Ja enkeleistä hän sanoo: "Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulen liekiksi"; 1:8 mutta pojasta: "jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. 1:9 Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sen vuoksi on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä, enemmän kuin sinun osaveljiäsi."

Tässä on ensin lainaus Psalmista 104. Siinä kuvataan Jumala (isä) maailman luojaksi. Sitten on lainattu Psalmia 45. Siinä kuvataan kristus ihmislapseksi, josta tulee kuningas. Tätä ihmistä Jumala (isä) sanoo "jumalaksi", koska "jumalaksi" korotettu Jeesus on enkeleitä ylempi vallassa. Sanaa "jumala" on käytetty Raamatussa myös ihmisistä tässä samassa tarkoituksessa. Mooses oli "jumala" veljelleen Aaronille ja koko kansalleen, koska oli kansan päämies ja tuomari. (2Moos 4:16; 7:1; 18:12-27; Apt 7:20-35) Israelin tuomareita sanotaan myös "jumaliksi". (Psa 82:1, 6) Jeesus perusteli omaa asemaansa "Jumalan poikana" juuri tällä Raamatun kohdalla. (Joh 10:25-42) Hän ei suinkaan tunnustanut olevansa isän vertainen Jumala vaan sanoi itseään Jumalan pojaksi, jota vertasi "jumalana" Israelin tuomareihin, jotka ovat ihmisiä.

Jumala ei voitele itsensä vertaista Jumalaa iloöljyllä eli pyhällä hengellä. Jumala on voidellut vain ihmisiä pyhällä hengelleä, ei edes enkeleitä. (Apt 10:38; 2Kor 1:21; 1Joh 2:20, 27) Tämäkin kohta todistaa Jeesuksen olevan "vain" ihminen eikä mitään muuta.

Takaisin sivun alkuun.

Heprealaiskirje keskittyy pelkästään Jeesuksen elämään ihmisenä, kuolemaan ristillä ja kuolleista herätetyksi tulemisen jälkeisiin asioihin. Siinä ei puhuta mitään Jeesuksen edeltä olemisesta tai siitä, että hän olisi ollut arvossa enkeleitä ylempi ennen maailman perustamista. Kaikki Raamatun kohdat, joissa puhutaan Jeesuksen korottamisesta, puhuvat vain kuolleista heräämisen jälkeisestä tapahtumasta. (esim. Apt 2:36; Room 1:4; Efe 1; Hepr 1-2)

Hepr 1:10-14

"Ja: "Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja; ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki niin kuin vaate, ja niin kuin vaipan sinä ne käärit, niin kuin vaatteen, ja ne muuttuvat; mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu." Kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi"? Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?" (Hepr 1:10-14)

Hepr 1:10 on ainoa jae koko Raamatussa, joka näyttää puhuvan Jeesuksesta tämän maailman luojana. Psalmissa 102:26-27, johon tässä viitataan, puhutaan kuitenkin yleisesti Jumalasta, joka on luojasta puhuttaessa Raamatussa aina isä Jumala, ei kukaan muu.

Kun tutkitaan tätä heprealaiskirjeen kohtaa laajemmassa asiayhteydessä, niin huomataan Jeesuksen olevan ihminen, jonka valtaan Jumala antaa "tulevan maailman" sen jälkeen, kun on herättänyt hänet ylös kuolleista ja korottanut hänet enkeleitä ylemmäksi taivaissa. (Hebr 2:5ss.) Niinpä johdonmukainen tulkinta Raamatun kokonaisilmoitus ja asiayhteys huomioiden on se, että isä Jumala on luonut yksin kaiken, mitä on olemassa, ja Jeesus kristus on hänen poikansa: ihminen, jonka Jumala on herättänyt kuolleista ja korottanut sen jälkeen kaikkien luotujen yläpuolella olevaksi herraksi ja kuninkaaksi, joka hallitsee "tulevaa maailmaa". (Hebr 1-2)

Heprealaiskirje keskittyy pelkästään Jeesuksen elämään ihmisenä, kuolemaan ristillä ja kuolleista herätetyksi tulemisen jälkeisiin asioihin. Siinä ei puhuta mitään Jeesuksen edeltä olemisesta tai siitä, että hän olisi ollut arvossa enkeleitä ylempi ennen maailman perustamista. Kaikki Raamatun kohdat, joissa puhutaan Jeesuksen korottamisesta, puhuvat vain kuolleista heräämisen jälkeisestä tapahtumasta. (esim. Apt 2:36; Room 1:4; Efe 1; Hepr 1-2)

"Kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi"? Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?" (Hebr 1:13-14)

Tässä on lainattu Psalmia 110, jossa isä Jumala on selvästi erotettu poikaa korkeammaksi Jumalaksi, pojan herraksi. Isästä käytetään nimeä Jahve ja pojasta nimeä adoni (minun herrani).

Psalmit:
110:1 Daavidin virsi. Jahve (isä) sanoi minun herralleni (adoni, "minun herralleni" = pojalle): "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi."
110:2 Jahve (isä) ojentaa sinun valtasi valtikan Siionista; hallitse vihollistesi keskellä.
110:3 Altis on sinun kansasi sinun sotaan lähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi, niin kuin kaste aamuruskon helmasta.
110:4 Jahve on vannonut eikä sitä kadu: "Sinä olet pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan."
110:5 Herra (adonaj) on sinun oikealla kädelläsi, hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä.
110:6 Hän tuomitsee pakanat: ruumiita viruu kaikkialla; hän murskaa päitä laajalti maan päällä.
110:7 Hän juo purosta tien varrelta; sen tähden hän kohottaa päänsä

Jakeessa yksi on herraa Jeesusta tarkoittava sana "adon" muodossa "adoni", jota on käytetty Vanhassa testamentissa vain ihmisistä ja enkeleistä, ei koskaan Jumalasta. Jos Jeesus olisi isän kaltainen Jumala, niin hänestä olisi käytetty muotoa "adonai", niin kuin aina muualla Vanhassa testamentissa. Tämäkin kohta todistaa sen puolesta, että kristus Jeesus ei ole samanlainen Jumala kuin isä on, ja niin kuin kolmiyhteisen jumalan opissa väitetään. (ks. Adam Pastor, Adoni Messiah)

Jakeessa viisi luvataan messiaalle, että Jumala on hänen kanssaan ja hän on sotiva Jumalan voimassa. Sitä sanonta "Herra on sinun oikealla kädelläsi (puolellasi)" tarkoittaa (vrt. Psa 16:8).

Heprealaiskirje keskittyy pelkästään Jeesuksen elämään ihmisenä, kuolemaan ristillä ja kuolleista herätetyksi tulemisen jälkeisiin asioihin. Siinä ei puhuta mitään Jeesuksen edeltä olemisesta tai siitä, että hän olisi ollut arvossa enkeleitä ylempi ennen maailman perustamista. Kaikki Raamatun kohdat, joissa puhutaan Jeesuksen korottamisesta, puhuvat vain kuolleista heräämisen jälkeisestä tapahtumasta. (esim. Apt 2:36; Room 1:4; Efe 1; Hepr 1-2)

Takaisin sivun alkuun.

Hepr 1:13

Jotkut ovat sanoneet Jeesuksen olevan Jumalana meidän isämme ja ovat viitanneet tähän kohtaan tai jakeeseen 1Piet 1:17. Pietari ei kuitenkaan sano Jeesusta isäksi vaan erottaa kaikkialla kirjeissään ja myös asiayhteydessä Jeesuksen isästä Jumalasta, niin että sanoo vain isää Jumalaksi, mutta Jeesusta kristukseksi tai Jumalan pojaksi. Jae 1Piet 1:17 sopii yhteen Paavalin todistuksen kanssa, kun hän todistaa Jumalan herättämästä miehestä (Jeesuksesta), jonka kautta Jumala on tuomitseva eläviä ja kuolleita. (Apt 17:22-31) Jumala on siis ylin tuomari ja häntä me avuksi huudamme, vaikka hän on antanut käytännössä tuomiovallan ja kaiken vallan pojalleen Jeesukselle. (Joh 5:17-30)

Tuosta Johanneksen kirjeen kohdasta ja Raamatusta kokonaisuudessaan käy ilmi, että Jeesuksella ei ole mitään sellaista, mitä hän ei olisi saanut isältään Jumalalta. Hän on saanut jopa elämän isältään, joten miten sellainen olento voisi olla isän vertainen Jumala, jolla ei ole mitään omaa? Kaikki on Jumalalta saatua.

Jeesus kutsuu Jumalalle pyhitettyjä miehiä veljikseen heprealaiskirjeessä. Jos hän ei olisi ihminen vaan olisi Jumala, niin sanoisiko Jumala ihmisiä veljikseen?

2:12 kun hän sanoo: "Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä";
2:13 ja taas: "Minä panen uskallukseni häneen"; ja taas: "Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!"

Jakeessa 12 on viittaus Psalmiin 22, joka kertoo edeltä käsin kristuksen kärsimyksistä ristillä. Jeesus kuvataan siinä pelkästään ihmisenä, jonka Jumala isä on.

Jakeessa 13 on ensin viittaus 2Sam 22:3, jossa Daavid juoksee isän Jumalan turvaan, ja sen jälkeen on siteerattu Jesajan kirjan 8. lukua. Siinä sanotaan Herraa Sebaotia (Jahve Tsavaot) Israelin ja Juudan kuningaskuntien loukkauskiveksi ja kompastuksen kallioksi. Jeesus sanoi itsestään, että hän on tullut kulmakiveksi ja häneen kompastuvat ihmiset ruhjoutuvat ja hänen alleen jäävät ihmiset murskautuvat. (Matt 21:42-44; vrt. 1Piet 2:6-7) Tämän perusteella on sanottu Jeesuksen olevan Jumala, koska häntä sanotaan Herraksi Sebaotiksi, joka on Jumalan yksi nimi. Herra Sebaot voi kuitenkin olla myös enkeli tai ihminen kristus Jeesus, joka saa käyttää Jumalan nimeä ja kaikkea valtaa esiintyessään hänen nimellään. (Joos 5:13-15 esiintyvä Herra Sebaot on enkeli, ei Jumala; 2Moos 3:1-15, enkeli saa sanoa itseään Jumalaksi ja Jahveksi, Elohimiksi ja Jahveksi, Joh 1:17; Apt 7:30, 38, 53; Gal 3:19-20; Hebr 2:2.)

Kun enkeli tai Jeesus kristus ilmestyy Jumalan nimessä (isän nimessä, Joh 5:43) edustaa hän silloin täydellä arvovallalla isää Jumalaa, niin että se, mitä hän sanoo tai tekee, on niin kuin Jumalan itsensä sanoja ja tekoja. (Joh 5:17-30; 12:42-50; 13:20; 14:9-11; 15:17-27; 17:6-26)

Heprealaiskirje keskittyy pelkästään Jeesuksen elämään ihmisenä, kuolemaan ristillä ja kuolleista herätetyksi tulemisen jälkeisiin asioihin. Siinä ei puhuta mitään Jeesuksen edeltä olemisesta tai siitä, että hän olisi ollut arvossa enkeleitä ylempi ennen maailman perustamista. Kaikki Raamatun kohdat, joissa puhutaan Jeesuksen korottamisesta, puhuvat vain kuolleista heräämisen jälkeisestä tapahtumasta. (esim. Apt 2:36; Room 1:4; Efe 1; Hepr 1-2)

Takaisin sivun alkuun.

Hepr 4:14

Hebrealaiskirje:
4:14 Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.
4:15 Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
4:16 Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.

Milloin Jeesus kulki läpi taivasten? Kirjoittaja viittaa tässä selvästi Jeesuksen kuolleista ylösnousemisen jälkeiseen tapahtumaan, ei aikaan ennen maailman perustamista, niin kuin jotkut ovat luulleet. Kirjoittaja on johdonmukainen läpi koko kirjeensä. Hän kertoo Jeesuksen elämästä ihmisenä ristinkuolemaan asti ja sitä seuranneesta korotuksesta ylimmäisen papin tehtävään Jumalan poikana.

Heprealaiskirje keskittyy pelkästään Jeesuksen elämään ihmisenä, kuolemaan ristillä ja kuolleista herätetyksi tulemisen jälkeisiin asioihin. Siinä ei puhuta mitään Jeesuksen edeltä olemisesta tai siitä, että hän olisi ollut arvossa enkeleitä ylempi ennen maailman perustamista. Kaikki Raamatun kohdat, joissa puhutaan Jeesuksen korottamisesta, puhuvat vain kuolleista heräämisen jälkeisestä tapahtumasta. (esim. Apt 2:36; Room 1:4; Efe 1; Hepr 1-2)

Takaisin sivun alkuun.

Hepr 5:1

Hebrealaiskirje:
5:1 Sillä jokainen ylimmäinen pappi, ollen ihmisten joukosta otettu, asetetaan ihmisten puolesta toimittamaan sitä, mikä Jumalalle tulee, uhraamaan lahjoja ja uhreja syntien edestä,
5:2 ja hän voi säälien kohdella tietämättömiä ja eksyviä, koska hän itsekin on heikkouden alainen,
5:3 ja tämän heikkoutensa tähden hänen täytyy, samoin kuin kansan puolesta, niin itsensäkin puolesta uhrata syntien edestä.
5:4 Eikä kukaan sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu hänet niin kuin Aaroninkin.
5:5 Niinpä kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin";
5:6 niin kuin hän toisessakin paikassa sanoo: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan."
5:7 Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.
5:8 Ja niin hän, vaikka oli poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,
5:9 ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset,
5:10 hän, jota Jumala nimittää "ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan."
5:11 Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan.

Vaikka tässä luvun alussa sanotaan, että Jeesusta edeltävät ylimmäiset papit on otettu "ihmisten joukosta", niin se ei tarkoita sitä, että Jeesus ei olisi ihminen. Raamattu todistaa kiistatta sen, että Jeesus on täysi ihminen, samanlainen kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä, ja siitä myös heprealaiskirjeen kirjoittaja on aiemmin puhunut. Raamattu ja kirjoittaja ei ole ristiriidassa itsensä kanssa ja tunnustaa siksi Jeesuksen kristukseksi, lihassa tulleeksi Jumalan pojaksi, ihmiseksi syntyneeksi ja ihmisenä ikuisesti pysyväksi (Hebr 2:5-3:1; 7:17-28; 13:8).

On muuten erikoista, että monet nykyään "Jeesusta isäkseen" tunnustavat "kristityt" eivät tunnusta sitä, että Jeesus on ihminen, lihaan tullut kristus ja Jumalan poika. He väittävät ja luulevat sen sijaan, että Jeesus on "Jumala ihmisen ruumiissa". He suorastaan kirkuvat hengessään ja sen hengen vaikutuksesta, joka heissä vaikuttaa, jos joku sanoo Jeesusta ihmiseksi ja perustelee sen Raamatun avulla. Lievätkö he niitä antikristuksia ja villitsijöitä, jotka valheen hengen vaikutuksesta suuttuvat, jos Raamatusta tuodaan ilmi todistusta siitä Jeesuksesta, joka on sovittanut meidät isän kanssa, sen sijaan, että todistettaisiin "toisesta Jeesuksesta", joka on korottanut itsensä vastoin kirjoituksia isän vertaiseksi Jumalaksi ja on siten antikristus? (1Joh 2:18-28; 4:1-5:14; 2Joh 1:7-11; 2Tess 2; 2Kor 11:4; Jes 14:1-27; Hes 28:1-19)

Heprealaiskirjeen kirjoittaja erottaa tässä jaksossa ja siitä eteenpäin toisistaan kuolevaiset ihmiset, jotka toimivat Jumalan kansan ylimmäisinä pappeina vanhan liiton aikana (ihmisten joukosta otetut ylimmäiset papit), ja Jumalan pojan Jeesuksen kristuksen, josta on tullut ylimmäinen pappi vasta ylösnousemuksensa jälkeen, ja joka ei enää koskaan kuole vaan pysyy ikuisesti (Hebr 7:17-8:6). Huomaat tämän, kun luet kirjettä ennakkoluulottomasti eteenpäin alusta loppuun saakka. Sillä tavalla Jumalan sanan ilmoitus on tarkoitettukin luettavaksi: yksi kirja kerrallaan kokonaisuutena. Ei niin, että irrotetaan jae sieltä ja toinen täältä mielivaltaisesti oman ennalta todeksi tunnustetun opin tueksi.

Jotkut voivat väittää, että Jeesus ei ole tämän kohdan perusteella ihminen, mutta sitä kirjoittaja ei tietystikään tarkoita. Raamattu todistaa aukottomasti, että Jeesus kristus on ihminen syntymisestään saakka ja hamaan iankaikkisuuteen asti (1Moos 3:15; 2Sam 7:8-17; Jes 11:1, 10; Room 5:12-21; 1Kor 15:1-47; 1Tim 2:3-7; Ilm 1:5, 17-18; 2:8; 22:12-16). Se, joka kieltää, että Jeesus kristus on Jumalan poikanakin ihminen, on antikristus ja villitsijä (Luuk 1:35; 1Joh 2:18-28; 4:1-5:13; 2Joh 1:7-11).

Heprealaiskirje keskittyy pelkästään Jeesuksen elämään ihmisenä, kuolemaan ristillä ja kuolleista herätetyksi tulemisen jälkeisiin asioihin. Siinä ei puhuta mitään Jeesuksen edeltä olemisesta tai siitä, että hän olisi ollut arvossa enkeleitä ylempi ennen maailman perustamista. Kaikki Raamatun kohdat, joissa puhutaan Jeesuksen korottamisesta, puhuvat vain kuolleista heräämisen jälkeisestä tapahtumasta. (esim. Apt 2:36; Room 1:4; Efe 1; Hepr 1-2)

5:7 Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.

Tämä on vahva peruste sille, että Jeesus kristus on ihminen eikä voinut pelastaa itse itseään kuolemalta. Hän joutui ihmisenä turvaamaan Jumalaan ja luottamaan isän lupaukseen, että tämä oli herättävä hänet ylös kuolleista. Jeesus ei siis ole Jumala ihmisen ruumiissa, joka ei tarvinnut Jumalaa herättämään hänet ylös kuolleista. Jeesus nukkui kuolemansa jälkeen tiedotonta kuoleman unta samalla tavalla kuin muut ihmiset ja Jumala herätti hänet sitten ylös kuolleista kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan. Tästä olisi vielä paljon sanottavaa, mutta jääköön tähän heprealaiskirjeen lopun lainaukseen tämän asian selitys:

Hebrealaiskirje:
13:20 Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän herramme Jeesuksen,
13:21 hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.

Takaisin sivun alkuun.

1Joh 1:1-7 kertoo Jumalan sanasta, joka oli alussa Jumalan tykönä ja jossa on elämä. Jumalan sanat ovat henki ja elämä niille, jotka ottavat ne uskossa vastaan. (Joh 6:63; 5:24) Jumalan sana sisältää lupauksen tulevasta messiaasta ja se toteutui Jeesuksen elämässä, kun hän syntyi ihmiseksi ja heräsi kuolleista sovitettuaan ensin meidät Jumalan kanssa viattoman uhrinsa kautta.

Tätä "lihaksi tullutta elämän sanaa" ja kristusta opetuslapset saivat katsoa ja kosketella käsin. (1Joh 1:1-7) Hän ei ollut pelkkä henki tai ihmisen näköinen ilmestys, niin kuin jotkut harhaoppiset Johanneksen aikana luulivat. Hän oli lihaa ja verta oleva todellinen ihminen. Jumalan sana tuli todellisella tavalla lihaksi Jeesuksessa kristuksessa, Jumalan antamien lupausten mukaan. Kristuksen piti syntyä ja kärsiä ihmisenä kaikki se, mitä hänestä oli jo edeltä kirjoitettu. (Luuk 24:44-49) Sitä kärsimystä seuraisi iankaikkinen kunnia ja kirkkaus. (Joh 7:37-39; Hebr 2:5-3:11)

Lihaksi, lihaan ja lihassa tuleminen on Johanneksen kirjoituksissa painotettu sen vuoksi, että hänen aikanaan oli vallassa harhaoppi, jonka mukaan Jeesus ei kärsinyt ja kuollut ristillä ihmisenä eikä Jumala siten herättänyt tätä ihmistä kristusta Jeesusta ylös kuolleista. Tämän vuoksi Johannes painotti sitä asiaa, että Jeesus kristus on ihminen, vaikka häntä myös Jumalan pojaksi kutsutaan. Jeesus on siis Jumalan poikana ihminen, aivan niin kuin on herrana ja kuninkaana ihminen ja myös jumalana hän on ihminen (kun häntä jumalaksi sanotaan). (Psa 2; 8; 22; 45; 69; 110; Hebr 1-2)

Jumala lähetti maailmaan ihmisen kristuksen Jeesuksen antamaan itsensä synti- ja vikauhriksi syntisten puolesta. (Jes 53; 1Joh 4:9-16; Joh 3:16-17) Tämän ihmisen on Jumala herättänyt kuolleista kirjoitusten mukaan. (1Kor 15:12-28; Efe 1:17-23) Tämän ihmisen Jumala herätti kuolleista ja pelasti kuolemalta. (Hebr 5:4-11; 13:20-21) Tämä on evankeliumia, mutta katoliset tarut Jeesuksesta Jumalana sovittamassa maailman itselleen eivät ole evankeliumia. Ne ovat harhaoppia ja "toista kirottua evankeliumia", josta Paavali varoitti. (Gal 1:1-13)

Sanan lihaksi tuleminen voidaan ymmärtää myös siten, että Jumalan sana tulee kutsutun luokse, hänen sydämeensä, ja jää asumaan pysyvästi hänen ruumiiseensa. Siinä sanassa on henki ja elämä, sillä se on Jumalan sanaa. Kun se sana asuu pysyvästi opetuslapsessa, niin siinä opetuslapsessa on Jumalan henki ja iankaikkinen elämä, sen sanan kautta ja pyhässä hengessä. Jumala antoi iankaikkisen elämän sanat pojalleen Jeesukselle, tämä antoi ne opetuslapsille ja me uskomme heidän sanojensa kautta Jumalaan ja hänen poikaansa, niin että meillä on sanan ja hengen kautta iankaikkinen elämä, joka pysyy meissä.

Näin siis Raamatun kirjoitusten perusteella voidaan sanoa "sanan lihaksi tulemisesta".

Matt 13:3-23; Joh 1:14; 5:24; 6:63; 12:44-50; 14:9-11, 24; 17:6, 8, 16, 20; 1Joh 1:1; 2:14; 2:25.

Jumalan lapsi on Jumalan sanan kautta hengestä syntynyt henki, joka ei ole tästä maailmasta niin kuin ei Kristuskaan tästä maailmasta ole. (Joh 3:3-8; 17:6-24; 1Piet 1:23) Hän on "yhtä henkeä Herran kanssa" ja asetettu taivaallisiin kristuksessa Jeesuksessa, meidän herrassamme. (1Kor 6:17; Efe 1:10; 2:6) Jumalan sana vaikuttaa hänen lapsissaan ja pelastaa heidät, kun se saa sulautua uskossa heihin ja henki tekee sen eläväksi. (1Tess 1:5-6; 2:13; Hebr 2:1-4; 2Kor 3:6)

Sanottakoon Johanneksen evankeliumin alusta vielä se, että apostoli ei puhu mitään neitseestä syntymisestä tai Mariasta. Hän sanoo vain sen, että sana oli alussa Jumalan tykönä ja se sana tuli lihaksi. Tämä sana viittaa Jeesukseen, joka on kärsinyt lihassa kuoleman ristillä ja jonka Jumala on herättänyt kuolleista ylös - tehnyt hänen elottomasta ruumiistaan jälleen elävän. Se, tarkoittaako Johannes sanoilla "tulla lihaksi" Jeesuksen syntymistä äidistään Mariasta vai hengellistä syntymää, on sivuseikka.

Tärkeintä on uskoa evankeliumi, jonka sanoma on Jeesuksen kärsimys ja kuolema ristillä ja sitä seurannut kirkkaus kaikkien herrana kuolleista heräämisen jälkeen. Maailmaa ei sovitettu Jeesus-lapsen kehdossa vaan ristillä.

Takaisin sivun alkuun.

1Joh 5:6-8

Nämä jakeet kuuluvat vanhojen ja luotettavien käsikirjoitusten mukaan suomennettuina näin:

6. Tämä on tullut veden ja veren kautta, Jeesus, ei vain vedessä vaan vedessä ja veressä, ja henki todistaa, sillä henki on totuus
7. Sillä kolme on, jotka todistavat:
8. henki ja vesi ja veri, ja ne kolme ovat yhtä.

Moniin käännöksiin on otettu mukaan todennäköisesti myöhempi katolisten isien tekemä lisäys ja jakeet kuuluvat niiden lisäysten mukaan näin (lisäykset suluissa):

6. Tämä on tullut veden ja veren kautta, Jeesus (kristus), ei vain vedessä vaan vedessä ja veressä, ja henki todistaa, sillä henki on totuus
7. Sillä kolme on, jotka todistavat (taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki ja nämä kolme yhtä ovat.)
8. (Ja kolme on todistavia maassa): Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme ovat yhtä.

Näillä lisäyksillä on ilmeisesti pyritty sisällyttämään kolmiyhteisen jumalan oppi Raamattuun, jossa sitä ei muutoin tunneta. Kolmiyhteisen jumalan oppi on kehittynyt vähän kerrassaan apostolisen ajan jälkeen, kun heidän opetuslapsensa ja seuraajansa alkoivat yhdistellä juutalaisen ja kreikkalaisen filosofian logos-käsitettä alkuperäiseen Raamatun opetukseen. Näin muodostui ensin kaksipersoonainen jumala, jossa isä ja poika ovat yhtä olemusta keskenään ja saman jumaluuden eri ilmentymiä. Jeesus kristus eli Logos kuvataan silloin Jumalan kanssa yhtä olevana mutta tästä erillisenä persoonana maailmassa, jonka kautta Jumala on luonut kaiken, mitä on olemassa. Myöhemmin myös Jumalan henki lisättiin näin muodostuneeseen kolmiyhteiseen jumalaan, jolloin sitä alettiin pitää samalla tavalla Jumalasta erillisenä omana persoonana kuin Jeesustakin (Logos). Lopputuloksena oli pakanuudesta tuttu opetus kolmiyhteisestä jumalasta, jonka opin juuret ovat muinaisessa Babyloniassa ajalta yli 2000 vuotta ennen Kristuksen syntymää.

Vuoden 1938 Kirkkoraamatusta puuttuvat sanat ovat todennäköisesti katolisten isien tekemää lisäystä ja väärennöstä noissa jakeissa. Ne eivät ole olleet alkuperäisessä Raamatussa mukana. Vuoden 1938 käännös on tarkempi ja lainaan sitä pidemmältä jaksolta, jotta näet, mitä Johannes kokonaisuutensa sanoo isästä ja pojasta ja pyhästä hengestä.

1.Johanneksen kirje:
4:1 Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
4:2 Tästä te tunnette Jumalan hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;
4:3 ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.
4:4 Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.
4:5 He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niin kuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä.
4:6 Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
4:7 Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
4:8 Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
4:9 Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
4:10 Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
4:11 Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.
4:12 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.
4:13 Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille henkeänsä.
4:14 Ja me olemme nähneet ja todistamme, että isä on lähettänyt poikansa maailman vapahtajaksi.
4:15 Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
4:16 Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
4:17 Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.
4:18 Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
4:19 Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.
4:20 Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.
4:21 Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.
5:1 Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.
5:2 Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.
5:3 Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;
5:4 sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.
5:5 Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan poika?
5:6 Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja henki on se, joka todistaa, sillä henki on totuus.
5:7 Sillä kolme on, jotka todistavat:
5:8 henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
5:9 Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut pojastansa.
5:10 Joka uskoo Jumalan poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut pojastansa.
5:11 Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen pojassansa.
5:12 Jolla poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.
5:13 Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

Johannes erottaa tässä jaksossa ja kaikkialla kirjoituksissaan isän ja pojan selvästi toisistaan, niin että sanoo vain isää Jumalaksi ja poikaa kristukseksi, joka on tullut lihassa ja jonka Jumala on lähettänyt maailman vapahtajaksi. Joka tämän tunnustaa, on Jumalasta, ja hänessä Jumalan henki pysyy: se, joka tunnustaa Jeesuksen kristuksen lihassa tulleeksi Jumalan pojaksi, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä, henkensä kautta

Jumala asuu henkensä kautta niissä, jotka uskovat hänen poikaansa (Jeesuksen kristuksen evankeliumin mukaan) ja Jumala pysyy meissä, henkensä kautta, ja me pysymme Jumalassa sen hengen kautta, jonka hän on pannut meihin asumaan.

Tutkitaan vielä jakeita 5:6-8 yksityiskohtaisemmin.

6. Tämä on tullut veden ja veren kautta, Jeesus (kristus), ei vain vedessä vaan vedessä ja veressä, ja henki todistaa, sillä henki on totuus
7. Sillä kolme on, jotka todistavat (taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki ja nämä kolme yhtä ovat.)
8. (Ja kolme on todistavia maassa): Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme ovat yhtä.

Tämä kohta on vaikeaselitteinen ja monitulkintainen. Mitä Johannes tarkoittaa vedellä? Mitä tarkoittaa veden kautta tuleminen tai vedessä ja veressä tuleminen? Onko se viittaus siihen, miten Jeesus syntyi ihmiseksi? Voi olla, mutta ei välttämättä. Tiedän, että juutalaisuudessa ajateltiin ihmisen syntyvän verestä ja vedestä (lapsiveden puhkeaminen ja verenvuoto synnytyksessä).

On siis mahdollista, että Johannes jatkoi sen asian todistamista, mitä edellytti Jumalan hengestä syntyneiden tunnustavan totuudeksi: että Jeesus kristus on lihassa tullut Jumalan poika. Johanneksen ajan harhaoppi oli doketismi. Doketistit eivät uskoneet, että Jeesus oli kärsinyt ihmisenä liharuumiissa kuoleman ja että Jumala oli herättänyt hänet ylös kuolleista. Johannes painotti sen vuoksi tämän asian tunnustamisen tärkeyttä ja kirjoitti doketismia vastaan. Hän sanoi doketisteja antikristuksiksi ja villitsijöiksi: ei niitä, jotka tunnustavat Jeesuksen kärsineen ihmisenä liharuumiissa kuoleman ja että Jumala on herättänyt tämän ihmisen kristuksen Jeesuksen ylös kuolleista.

Miksi Johannes puhuu kolmesta todistajasta? Ei ainakaan sen vuoksi, että olisi opettanut kolmiyhteisestä Jumalasta tai uskonut sellaiseen. Johannes on erottanut kaikissa kohdissa kirjoitustaan tässä ja muualla toisistaan isän ja pojan, niin että sanoo vain isää Jumalaksi, mutta poikaa kristukseksi, joka on tullut lihassa. Isä on lähettänyt tämän lihassa tulleen poikansa maailman vapahtajaksi ja on ainoa Jumala sen perusteella, mitä Johannes kirjoittaa ja mitä Jeesus on aiemmin sanonut (Joh 17:3; 1Joh 5:19-20 sanoo isää totiseksi Jumalaksi, ei Jeesusta, minkä myös jotkut trinitaarit avoimesti tunnustavat).

Raamatun mukaan jokainen asia on kahden tai kolmen todistajan kautta vahvistettava. Niinpä myös Jumalan todistus omasta pojastaan on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan kautta - tässä tapauksessa kolmen.

Puhuuko Johannes Jeesuksen syntymästä ihmiseksi vai siitä sisäisestä todistuksesta, joka Jumalan lapsilla on (pyhän hengen todistus) vai molemmista? Voi puhua molemmista, mutta näyttäisi puhuvan ainakin sisäisestä todistuksesta, koska sanoo näiden jakeiden jälkeen Jumalan lapsilla olevan todistus itsessään. Tällä hän viittaa siihen todistukseen, joka Jumalan lapsilla on sen hengen kautta, jonka Jumala on pannut meihin asumaan. Sen hengen kautta meillä on yhteys toisiin uskoviin ja Jeesukseen kristukseen, meidän veljeemme, joka on taivaassa isän tykönä, ja myös isäämme Jumalaan (Hebr 2:11; 1Joh 1:1-7; Joh 14:14-28; 17:11, 20-23). Niinpä me kuulemme sen hengen välityksellä tai sen hengen kautta, mitä Jumala ja hänen poikansa puhuvat meille (ks. Joh 16:7-16 "henki puhuu, minkä se kuulee").

Johannes puhuu ihmisten ja Jumalan todistuksesta. Jumalan todistus meissä on ainakin sen hengen todistus, joka asuu meissä (pyhän hengen todistus ylösnousseesta kristuksesta, joka ilmoittaa meille isän ja kirkastaa meille isää ja ilmoittaa meille isän sen sijaan, että korottaisi itsensä isän vertaiseksi Jumalaksi ja riistäisi isältä tämän kunniaa itselleen, Joh 17:1; 1:18; Matt 11:27). Ihmisten todistus on mm. evankeliumin julistusta ihmisten kautta, jotka todistivat Jeesuksen elämästä ja ylösnousemuksesta (olivat nähneet ylösnousseen herran).

Hengen todistus voisi olla myös enkelin todistus Jeesuksen kristuksen sikiämisestä (Luuk 1:26-37). Esimerkiksi Luukas kutsuu enkeliä pelkästään "hengeksi" (Apt 8:26, 29). Veden ja veren kautta tuleminen voisivat siten viitata Jeesuksen syntymiseen ja hengen todistus siihen, että hän sikisi enkeli Gabrielin sanojen mukaan pyhästä hengestä. Sitten Jumalan todistus voisi olla myös se, kun isän ääni kuului taivaasta ja sanoi: "Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt" (Matt 3:17).

Sanat "ei ainoastaan vedessä vaan vedessä ja veressä" voisivat viitata myös kasteeseen ja syntien anteeksisaamiseen eikä välttämättä lainkaan biologiseen syntymiseen (en sulje sitä vaihtoehtoa kuitenkaan pois). Vesi voi viitata myös Jumalan sanaan (Efe 5:26), jonka kautta maailma on rakennettu (2Piet 3:5). Kolme on jotka todistavat:

1) Vesi todistaa kasteena, jonka otimme uudestisyntymisen jälkeen uskottuamme evankeliumin ja se todistaa myös Jumalan sanana, sikäli kuin Johannes tarkoitti vedellä Jumalan sanaa eikä kastetta tai lapsivettä, joka purkautuu äidistä lapsen syntyessä hänen kohdustaan.
2) Veri todistaa syntien anteeksisaamisen kautta
3) Henki todistaa sisäisenä todistuksena kristuksen ylösnousemuksesta ja Jumalasta, joka on hänet kuolleista herättänyt

Tuo viimeisin vaihtoehto vaikuttaa hyvältä ja todelta mutta en sano varmaksi mitään tulkintaa. Kaikki esittämäni vaihtoehdot tuntuvat pitävät yhtä totuuden sanan kanssa, mutta kolmiyhteisen jumalan todistusta tuosta kohdasta ei löydy. Toki siinä on nähtävissä eri tekstiversioissa se, että katoliset isät ovat yrittäneet ujuttaa siihen opetuksen kolmiyhteisestä Jumalasta, mutta alkuperäisessä tekstissä sellaista todistusta ei ole vähäisessäkään määrin ollut olemassa.

Muunnetussa versiossa sanotaan "Sanan" olevan yksi todistaja taivaassa Isän ja Pyhän Hengen ohella, jolloin Sanalla tarkoitetaan selvästi Jeesusta eli Jumalan poikaa, mutta vaikka vesi on joissakin kohdissa "sanaa" tarkoittava kielikuva (esim. 2Piet 3:1ss.. maailma on tehty veden kautta viitannee Jumalan sanaan eikä fyysisesti veteen), niin en usko Johanneksen kirjoittaneen alunperin niitä sanoja kirjeeseensä, jotka näyttävät olevan siihen jäljestäpäin lisätyt (ne puuttuvat Novumin osa 4 sivu 663 mukaan vanhimmista käsikirjoituksista ja näistä: 01, 02, 03, 018, 020, 025, 044, 048, 33 jne.).

Jos nyt vaikka olisi niin, että ne sanat olisivat olleet mukana Johanneksen alkuperäisessä tekstissä, niin sekään ei todista Jumalaa kolmiyhteiseksi. Isä on taivaassa ja todistaa pojastaan, Jeesus kristus on taivaassa isän tykönä ja hänen nimekseen sanotaan mm. Jumalan sana, ja pyhä henki on tietysti taivaassa niin kuin myös meidän sydämissämme ja todistaa kristuksen ylösnousemuksesta ja isästä, joka on hänet kuolleista herättänyt. Se että nämä kolme ovat yhtä - isä ja poika ja pyhä henki - pitää yhtä sen kanssa, mitä Jeesus Johanneksen mukaan näistä kolmesta sanoi (Joh 14:14-28; 16:7-16). Ei kuitenkaan kolmiyhteisen jumalan oppia tukevalla tavalla vaan siten, että Jumala asuu henkensä kautta meissä (1Joh 3:24; 4:9-16) ja meillä on sen hengen kautta yhteys isään ja poikaan, jotka ovat taivaassa ja myös toisiimme (Joh 17:11, 20-23; 1Joh 1:1-7), niin että me kuulemme sen hengen kautta, mitä isä ja poika meille puhuvat taivaasta sydämeemme (Joh 16:13-16). Jumala ei siis ole kolmiyhteinen näidenkään kohtien perusteella (vaikka olin ennen niin taipuvainen uskomaan yleisen linjan ja painostuksen edessä) vaan hän yhdistää meidät toisiimme ja poikaansa ja itseensä pyhän hengen kautta ja myös isä ja poika ovat yhtä sen hengen kautta, joka meissä kaikissa on yhteinen - yksi ainoa henki (Efe 4:1-6).

Sanat "kolme on jotka todistavat maassa: henki ja vesi ja veri" ovat ilmeisesti myös myöhempi lisäys Johanneksen tekstiin, mutta ne sanat eivät todista millään muotoa kolmiyhteisen Jumalan opin puolesta edes kirjaimen perustasolla. Hengen todistus on Jumalan hengen todistus hänen lapsissaan. Veden todistus maan päällä pitäisi olla Jeesuksen kristuksen todistus maan päällä, mutta sitä todistusta meissä ei ole sisäisesti muuten kuin pyhän hengen kautta ja maassa sitä todistusta ei enää ole missään muodossa, koska Jeesus on noussut ylös taivaaseen kuolleista herätetyksi tulemisen jälkeen. Veren todistus on viittaus syntien anteeksisaamiseen Jeesuksen kristuksen uhrin kautta. Heprealaiskirje puhuu myös siitä, että Jeesus on mennyt oman verensä kautta taivaaseen (Hebr 9:12,24). Voisihan se veri periaatteessa olla myös todistusta Jeesuksen ihmiseksi syntymisestä, mutta vaikka ei olisi, niin se ei todista kolmiyhteisen jumalan puolesta yhtään mitään vaan ainoastaan sitä vastaan. Jumalalla ei ole lihaa ja verta eikä hän ole ihminen eikä Jumala ole alkuisin isästä niin kuin Jeesus on alkuisin isästä samoin kuin mekin (Hebr 2:9-18), joten veri todistaa Jeesuksen jumaluutta vastaan eikä sen puolesta (tarkoitan jumaluudella isän kaltaista jumaluutta, että Jeesus olisi luoja ja kaikkivaltias niin kuin isä).

En itse asiassa viitsi edes lukea kommentaareja tästä kohdasta, koska ne ovat kolmiyhteiseen jumalaan uskovien kirjoittamia - kaikki niistä. Niistä tuskin löytyy totuudellisia selityksiä, vaikka jotkut kommentaarit tutkivatkin Raamattua välillä puolueettoman tutkijan silmin ja tunnustavat avoimesti virheelliset perustelut kolmiyhteisen jumalan opista (esim. 1Joh 5:20 selitys).

Takaisin sivun alkuun.

Jda 1:4

Juuda erottaa heti kirjeensä alussa selvästi toisistaan isän ja pojan, eikä näiden kahden välinen valtasuhde voi olla erilainen kuin muissa Raamatun kohdissa.

1:4 Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän jumalamme armon irstaudeksi ja ainoan valtiaan jumalan ja herran meidän jeesuksen kieltävät.

Kolmiyhteiseen jumalaan uskovan kirjanoppineen valhekynä on kääntänyt tämän jakeen törkeästi väärin vuoden 1938 kirkkoraamattuun. Kirjoitin tuohon Novumissa olevan sanajärjestyksen mukaisen version, josta käy ilmi, että nämä jumalattomat olivat kieltäneet ainoan valtiaan, Jumalan (isä), ja meidän herramme Jeesuksen (poika). Tässä on siis alkutekstin mukaan yhtäpitävästi muun Raamatun mukaan erotettu isä ja poika toisistaan siten, että vain isää sanotaan "ainoaksi valtiaaksi" (vrt. j. 24-25, Room 16:25-27). Jae näyttää oikein käännetyltä siis tältä:

1:4 Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät ainoan valtiaan, Jumalan, ja meidän herramme, Jeesuksen.

Joistakin käsikirjoituksista puuttuu sana "theos" (Jumala) sanojen "ainoan valtiaan" yhteydessä, mutta se on vanhimmissa ja luotettavissa käsikirjoituksissa mukana. Jos sana "Jumala" jätetään siitä pois tai sanotaan Jeesusta "Jumalaksi ja ainoaksi valtiaaksi" niin kuin monet englanninkieliset käännökset tekevät, niin silloin syrjäytetään isä Jumala valtaistuimeltaan ja korotetaan Paavalin tuntema "toinen Jeesus" Jumalaksi hänen sijastaan. Näin "antikristus" on saanut kaiken vallan ja häntä palvotaan Jumalana isän Jumalan sijasta, aivan niin kuin katolisessa uskossa olevat ovat jo vuosituhansia tehneet (vrt. Jes 14:1-27; Hes 28:1-19; 2Kor 11:4; 2Tess 2; Ilm 11:11-18).

Takaisin sivun alkuun.

Jda 1:24-25

1:24 Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, 1:25 hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme herramme Jeesuksen kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.

Tästä kohdasta on olemassa virheellisiä käännöksiä, joissa Jeesus on yritetty korottaa ainoaksi valtiaaksi ja Jumalaksi. Tässä oleva käännös on oikea, sillä sanoma on nyt linjassa Raamatun kaikkien kohtien kanssa, niin että isä Jumala on korotettu pojan yläpuolelle ainoaksi Jumalaksi ja ainoaksi pelastajaksi, jolle annetaan kunnia ja valta kaikkina aikoina. Jumala pelastaa valitut lapsensa poikansa Jeesuksen kristuksen kautta ja on siksi ylin pelastaja ja tuomari (Apt 17:22-31; 1Piet 1:1-25; Efe 1:1-23).

Takaisin sivun alkuun.