Logos on Jumalan sana, ei henkilö

Julkaissut Petteri Haipola  •  11.9.2016  •  Muokattu 17.9.2016

Sana "logos" ei ole henkilö Johanneksen evankeliumin alussa. Sen on tulkittu olevan henkilö, koska Johannes ennusti kristuksesta ja käytti ennustuksen esikuvana "sanaa" ja sen "valoa", jotka tulisivat maailmaan kristuksessa Jeesuksessa, hänen persoonassaan. Vanhan testamentin kirjoituksissa "sana" ei kuitenkaan ole henkilö, kun luomisesta puhutaan. Se on sama asia kuin "viisaus", jonka Jumala omisti alussa ennen maailman luomista. Jumala on luonut sanansa kautta, sanallaan ja viisaudellaan kaiken, mitä on. Pietari todisti oikein, kun sanoi Jumalan luoneen sanan kautta tämän maailman. (2Piet 3:4-5) Maailma on olemassa ikivanhastaan Jumalan sanan voimasta, sillä Jumala on luonut kaiken sanallaan, viisaudellaan ja voimallaan, niin kuin on kirjoitettu. (1Moos 1-2; Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8:12-36; Jer 10:12; 51:15; Joh 1:1-14, 2Piet 3:4-5) Mikään näistä abstraktioista ei ole henkilö. Sana on esitetty Johanneksen evankeliumin alussa personoituna, vaikka se ei ole henkilö, niin kuin se ei henkilö Vanhassa testamentissa ole. Samalla tavalla on personoitu viha, rakkaus ja synti, vaikka ne eivät ole henkilö. (Jaak 1:20; 1Kor 13; Room 7:17, 20)

"Alussa oli sana ja sana oli Jumalan tykönä ja Jumala oli sana." (Joh 1:1) Se sana (logos) on kaikkialla muualla Raamatussa "Jumalan sana" sen sijaan, että olisi henkilö. Myös Johannes sanoo sitä logosta muualla Jumalan sanaksi sen sijaan, että se olisi henkilö: se sama logos, joka oli alussa Jumalan tykönä ja asuu nyt pysyvästi opetuslapsissa. (1Joh 2:7, 14; Joh 14:23-24) Muissa se sana ei pysyvästi asu, vaikka voi olla heidän huulillaan. (Joh 5:38) Jeesus on kylvänyt sen sanan sydänten peltoon ja opetuslapsissa se kasvaa juurta ja tuottaa hyvää hedelmää isän Jumalan kunniaksi. (Matt 13:1-23; Luuk 8:4-15) Muut eivät ota sitä sanaa vastaan ja jäävät siten hedelmättömiksi, vaikka olisivat sanan kuulleet. Valitut ottavat sen sanan vastaan ja syntyvät hengestä sanan kautta Jumalan lapsiksi. (Joh 1:12-13; 3:1-12; 1Tess 1:5-6; 2:13; 1Piet 1:3, 21-25)

Jeesus kristus ei ole Jumalan sana. Jumalan sana ja Jeesus kristus ovat kaksi eri asiaa. Jeesus on henkilö, mutta Jumalan sana ei ole henkilö. Se sana, joka oli alussa Jumalan tykönä, on se sama sana, jonka isä antoi pojalleen ja sitä ennen valituille palvelijoilleen profeetoille tai Israelin tuomareille. (Joh 10:35; 12:44-50; 14:9-11, 23-24; Hebr 1:1) Poika antoi sen sanan sitten opetuslapsilleen ja me uskomme sen sanan kautta Jumalaan ja Jeesukseen. (Joh 17:6, 14, 17, 20; 20:29-31) Se sana ei ole henkilö, mutta se kertoo henkilöstä: Jeesuksesta kristuksesta, meidän herrastamme, Jumalan pojasta. Hänessä sana on tullut täydellisesti lihaksi. Kristus on tullut meille viisaudeksi Jumalalta, vanhurskaudeksi, lunastukseksi, pyhitykseksi ja pelastukseksi. (1Kor 1:30-31)

Jeesuksessa kristuksessa asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti. Hänessä ovat kaikki tiedon ja viisauden aarteet kätkettynä. (Kol 1:19-2:9) Sana on tullut täydellisesti lihaksi kristuksen persoonassa, mutta se sana ei itse ole persoona. Se, mitä "sana tuli lihaksi" tarkoittaa, on monitulkintainen asia. Johannes puhui sitä ennen Jumalan lapseksi syntymisestä sanan vastaanottamisen kautta. (Joh 1:12-13) Sanan lihaksi tuleminen voi tarkoittaa sen vuoksi sitä, kun kristus syntyy evankeliumin sanan kuulleen ihmisen sydämessä, kun sana sulautuu uskossa häneen ja jää pysyvästi asumaan häneen. (Gal 4:19; 1Kor 4:15; Hebr 2:2; 1Joh 2:7, 14, 24; Luuk 8:4-15; Joh 14:23-24; Efe 3:14-21) Vaikka se tarkoittaisi Jeesuksen syntymistä äitinsä Marian kohdusta, niin se ei todista Jeesuksen olleen isän tykönä ennen maailman luomista tai sitä, että Jeesus on syntynyt neitsyestä.

Sanaa monogenes on käytetty Raamatussa vanhempiensa ainoasta lapsesta tai lapsesta, joka on ainoa laatuaan. Sitä on käytetty jälkimmäisessä merkityksessä Iisakista, joka on kristuksen esikuva. (Hebr 11:17-19, 1Moos 22:2, 12) Iisak oli Aabrahamin poikien joukossa ainoa laatuaan, sillä vain hän syntyi "hengen mukaan" eli lupauksen voimasta. (Gal 4:19-31) Vain Iisak on kristuksen esi-isä sukuluettelon mukaan, eivät muut Aabrahamin pojat. (1Moos 12:3; 18:18; 25; Matt 1:1) Aabraham oli valmis uhraamaan vain Iisakin ainoana poikanaan, koska uskoi Jumalan herättävän hänet ylös kuolleista. Jeesus on samalla tavalla Jumalan "ainoa" poika kuin Iisak, hänen esikuvansa. Sana "monogenes" ei viittaa neitseestä syntymiseen eikä siihen, että Jeesus olisi syntynyt Jumalan esikoispoikana ennen maailman luomista.

Jumalan sanat kristukselle "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin" puhuvat edeltä siitä, että Jumala oli herättävä oman poikansa ylös kuolleista. (Psa 2:7) Paavali ja Heprealaiskirjeen kirjoittaja ymmärsivät tämän asian oikein todistaessaan kristuksen ylösnousemuksesta. (Apt 13:33; Hebr 1:5; 5:5 lue laajempi asiayhteys Apt 13:22-41; Hebr 1:4-2:9; 5:4-11) Jumala ei sano synnyttäneensä omaa poikaansa ennen maailman luomista muinaisina aikoina eikä silloin, kun Jeesus sikisi Marian kohdussa ja syntyi ihmiseksi. Jumala puhui tässä Psalmissa jo edeltä poikansa herättämisestä ylös kuolleista. Suomalaisesta lukijasta kuulostaa ensin oudolta, miten kuolleista herättäminen voisi olla "synnyttämistä", mutta sitä Jumala näillä sanoillaan jopa kolmiyhteiseen jumalaan uskovien teologien mielestä tarkoittaa. Suuri yleisö on tästä asiasta tietämätön, koska ei ole opetusta saanut.

Jeesus sanoi kuolleista heräämistä ja kuolemattomaan sekä katoamattomaan ruumiiseen pukeutumista "uudestisyntymiseksi". (Matt 19:28) Uudestisyntyminen on siten kaksivaiheinen tapahtuma niin kuin myös pelastuminen. Me olemme uudestisyntymisen pesun ja pyhän hengen uudistuksen kautta vasta toivossa pelastetut siihen asti, kunnes ruumiimme nousee ylös ja muuttuu kuolemattomaksi sekä katoamattomaksi kirkastetuksi ruumiiksi. (Tiit 3:5; Room 8:17-33; Hebr 6:17-20; 1Tess 4:13-18; 1Kor 15:12-58) Jumala on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon hengestä sanansa kautta. (1Piet 1:3, 21-25; Joh 3:1-12) Jumalan lapset syntyvät siten ensin hengestä sanan kautta elävään toivoon (sana juurtuu sydämeen ja tuottaa hyvää hedelmää, Luuk 8:4-15; Joh 14:23-24) ja sitten ruumiin ylösnousemuksessa se toivo saa täyttymyksen ja me pelastumme lopullisesti synniltä sekä sen aiheuttamasta kuolemasta.

Joh 3:13-17 kertoo siitä, miten Jumala antoi ainoan (monogenes) poikansa maailman pelastamiseksi. Hän antoi poikansa kuolla ristillä ja herätti hänet ylös kuolleista, mihin tämä kohta viittaa. Jeesus on kirkastettu sen jälkeen, kun Jumala herätti hänet ylös kuolleista ja otti tykönsä taivaaseen. (Joh 7:37-39; Hebr 2:8-9) Niinpä se kirkkaus, jota Johannes ja Jaakob ja Pietari katsoivat, oli sitä kirkkautta, joka ainoalla pojalla on isältä kuolleista herätetyksi tulemisen jälkeen. (Joh 1:14) He näkivät sen kirkkauden ilmestyksessä jo ennen kuin Jumala oli herättänyt kristuksen kuolleista ja ottanut hänet tykönsä taivaaseen. (Matt 17:1-8)

Jumala on suunnitellut jo ennen maailman luomista pelastavansa valitut herättämällä poikansa ylös kuolleista. (Efe 1, 2Tim 1:8-11; Room 8:24-33; 1Piet 1:1-5) Jeesuksella oli kirkkaus isältä jo ennen maailman luomista, mutta se kirkkaus oli isän mielessä ja ajatuksissa, ei siten, että Jeesus olisi ollut Jumalan Poikana isän tykönä ennen kuin maailma olikaan. (Joh 17:5) Jeesuksen kuninkuuden alkuperä on myös muinaisuudessa, iankaikkisissa ajoissa, koska Jumala on nähnyt poikansa jo edeltä tulevan maailman kuninkaana ja herrana. (Mka 5:1ss.) Mikään Raamatun kohta ei todista Jeesuksen olleen isän tykönä ennen maailman luomista ja syntymistään ihmiseksi äitinsä Marian kohdusta.

Jeesus ei ole ilmestynyt profeetoille enkelinä tai miehenä Vanhan testamentin aikana. Aabrahamille ilmestynyt "kirkkauden Jumala" (Apt 7:2) on herran enkeli: se sama enkeli, joka ilmestyi myöhemmin Iisakille ja Jaakobille sekä lopulta Moosekselle. Se enkeli oli ilmestynyt ensin nimellä "Jumala kaikkivaltias", mutta Moosekselle hän ilmestyi nimellä Jahve ("hän on"). (1Moos 12:3; 17:1; 35:11; 48:3; 2Moos 3:1-15; 6:2-3) Se enkeli ennusti tulevasta Mooseksen kaltaisesta profeetasta, mutta ei ole hän: se enkeli ei ole Jeesus kristus, meidän herramme. (5Moos 18:15-18; Apt 7:20-53) Se enkeli sanoi nimekseen "Minä olen se, joka minä olen" ja "minä olen", mutta se enkeli ei ole Jeesus kristus, joka sanoi myös "minä olen se, joka minä olen" ja "minä olen". Kuka tahansa voi sanoa nuo sanat olematta sama henkilö kuin se enkeli, joka puhui Moosekselle tai Jeesus kristus, meidän herramme ja Jumalan ainoa poika.

Jos tutkit huolellisesti Raamattua, niin huomaat tämän asian todeksi. Moosekselle puhunut enkeli ei ole se profeetta, joka oli syntyvä myöhemmin Israelin kansan keskuuteen. Se enkeli lähetti toisen enkelin johdattamaan Israelia erämaassa, mutta ei se toinenkaan enkeli ollut Jeesus. Se enkeli, joka puhui Moosekselle, oli arvossa ylempi kuin se enkeli, jonka hän lähetti kulkemaan Israelin kansan edellä erämaassa. Miten muuten hän olisi voinut lähettää sen toisen enkelin? Miten muuten hänen nimensä (Jahve vai eel? Mikael, Gabriel?) olisi voinut asua siinä toisessa enkelissä? (2Moos 23:20-23; 32:34; 33:2-3) Moosekselle puhuneen enkelin täytyi siten olla arvossa ylempi kuin se enkeli, jonka hän lähetti johdattamaan Israelia. Jumalan ja Jeesuksen välissä ei ole ketään poikaa arvossa suurempaa, joten kumpikaan näistä enkeleistä ei ollut herra Jeesus.

Jumalan nimi ei ole Vanhassa testamentissa toistuvasti "Minä olen se, joka minä olen" tai "Minä olen". Se herran enkeli, joka sanoi nämä sanat, ei ole Jumala itse, eikä hän ole myöskään herra Jeesus kristus. (2Moos 3:1-15) Se enkeli on herran enkeli eli Jahven enkeli, ei Jahve itse, eikä kaikkivaltias Jumala, vaikka häntä kutsutaan Raamatussa "Jumalaksi kaikkivaltiaaksi" ja "kirkkauden Jumalaksi". (1Moos 17:1; 35:11; 48:3; Apt 7:2) Raamatussa kutsutaan Jahveksi ja Elohimiksi, Herraksi ja Jumalaksi, Jumalan enkeliä, joka esiintyy hänen lähettämänään sanansaattajana hänen nimessään. Samasta syystä kutsutaan Jahveksi ja Jumalaksi Jeesusta kristusta, Jumalan poikaa. Jeesus edustaa isäänsä täysin valtuuksin esiintyessään hänen nimessään. (Joh 5:44; 10:25)

Jumalan nimi on Vanhassa testamentissa toistuvasti "Jahve". Jumalalla on monia muitakin nimiä, joista mainittakoon Jahve tsavaot eli Herra Sebaot: sotajoukkojen herra tai ylipäällikkö. Se enkeli, joka ilmestyi Aabrahamille ja Jaakobille nimellä "Jumala kaikkivaltias", paini Jaakobin kanssa miehen muotoisena ja sanoi nimensä olevan "ihmeellinen". (1Moos 32:24-32; 35:11; 48:3; 17:1; 2Moos 6:2-3; Tuom 13:18) Me tunnistamme sen miehen samaksi enkeliksi ja "Jahveksi tsavaotiksi" Hoosean kirjan ilmoituksen kautta. (Hoos 12:4-6) Se mies on myös yksi niistä kolmesta miehestä, joka vieraili Aabrahamin luona Mamren tammistossa ja puhui enemmän kuin muut. Häntä ainoaa sanotaan siinä kohdassa Jahveksi. (1Moos 18) Se Jahve on kuitenkin Jahven lähettämä enkeli eikä Jahve itse. Häntä kutsutaan Jahveksi ja Elohimiksi sen vuoksi, että hän edustaa täysin valtuuksin Jumalaa hänen sanansaattajanaan.

Israelilaisilla ei ole ollut koskaan vaikeuksia ymmärtää sitä asiaa, että Jahven enkeli ei ole Jahve itse, vaikka häntä on kutsuttu pyhissä kirjoituksissa Jumalaksi kaikkivaltiaaksi, Jahveksi ja Jahveksi tsavaotiksi, joka on suomeksi "sotajoukkojen herra" ja käännetty omituisesti sanoilla "Herra Sebaot" vuoden 1933 Raamattuun. Englanniksi se nimi on käännetty kuvaavilla sanoilla "The Lord of Hosts", jolla tarkoitetaan käytännössä enkeliarmeijan ylipäällikköä, enkeleiden herraa ja jumalaa. Vasta katolisten isien ajoista lähtien on alettu tulkita enkelien ilmestymisiä profeetoille siten, että ne enkelit olisivat Jumala itse sen sijaan, että olisivat Jumalan lähettämiä enkeleitä. Tämä virhe tulkinnoissa johtuu siitä, että varhaiset kirkkoisät ja katoliset isät muotoilivat vähän kerrassaan opin kolmiyhteisestä Jumalasta, jonka toinen persoona Kristus väitteen mukaan on. Koska Jeesus on sen opin mukaan yhtä ikuinen kuin isä eli hänellä ei ole elämän alkua, piti hänet saada ilmestymään profeetoille kirjoitusten väärän tulkinnan mukaan. Se, miten katoliset isät ja heitä seuraavat ihmiset kirjoituksia tulkitsevat, ei ole kuitenkaan totta.

Jos ollaan kirjaimellisen väärän tulkinnan puolella, niin silloin se enkeli, joka puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin (5Moos 34:10) ja ilmestyi sitä ennen Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille (2Moos 6:2-3), on luonut yksin kaiken, mitä on olemassa. Jesajan kirjan 45. luvun mukaan Jahve tsavaot eli sotajoukkojen herra ja Jahve on luonut yksin tämän maailman. Jesajan sanat jakeissa 8:13-18 todistavat, että tämä enkeli on sama kuin herra Jeesus kristus, kun ne sanat yhdistetään Uuden testamentin kirjoituksiin. (Matt 21:42-44; Room 9:33; 1Piet 2:8) Jos ei ymmärretä sitä, että Jeesus edustaa isäänsä Jumalaa hänen nimessään samoin kuin se enkeli, joka puhui Moosekselle ja ilmestyi profeetoille, niin silloin olisi pidettävä Jeesusta Jahven enkelinä, joka on luonut yksin kaiken, mitä on olemassa ja on yksin pelastaja, lunastaja, tuomari, kuningas ja hallitsija. Tämä Jahve ja sotajoukkojen herra ei puhu itsestään monikossa vaan yksikössä ja häntä kuvataan yksikössä lähes jokaisessa Raamatun kohdassa, jossa hänestä puhutaan: Jahveen viitataan yksikössä pronominilla "hän" ja hän puhuu itsestään käyttämällä pronominia "minä".

Profeettojen todistuksen mukaan tämä Jahven enkeli, jota Jahveksi ja Jumalaksi ja sotajoukkojen herraksi (Herra Sebaot) kutsutaan, on yksin ainoa Jahve ja Jumala, eikä ketään muuta ole hänen rinnallaan. (5Moos 4:39; 6.4-9; Jes 44:8; 5:5, 18, 21-22, jne.) Niin kuin näistä kohdista voidaan nähdä, ei Jahvesta ja Jumalasta puhuta niissä monikossa vaan yksikössä. Sen vuoksi se enkeli, josta käytetään nimiä Jahve (jah, kyrios) ja Jumala (elohim, eel, eloah, elah, theos) olisi yksin kaikkivaltias kaiken luoja eikä ketään olisi hänen rinnallaan. Silloin Jeesus olisi yksin se Jumala, josta Raamattu todistaa eikä hänellä olisi lainkaan isää. Mutta niin kuin edellä on osoitettu, on tämä tulkinta virheellinen, niin kuin myös kolmiyhteisen jumalan oppi. Se enkeli, joka ilmestyi Aabrahamille, Iisakille, Jaakobille ja Moosekselle, ei ole herra Jeesus kristus, vaan hän on Jumalan lähettämä enkeli, joka esiintyi Jumalan nimessä. Se enkeli ei ole Jumala itse niin kuin Jeesuskaan ei ole Jumala itse, vaikka on tullut isänsä nimessä ja on tuleva toistamiseen hänen nimessään tuomitsemaan ja hallitsemaan maailmaa isänsä edustajana. (Sak 13:8-14:9; Apt 1:9-11)

Mitään ongelmaa ei tulkinnan suhteen ole, jos ymmärretään israelilaisten tavoin sen enkelin olevan Jumalan lähettämä enkeli sen sijaan, että hän olisi itse Jumala. Mitään ongelmaa ei tulkinnan suhteen ole, jos tutkitaan Raamattua tarkasti ja nähdään sen enkelin ennustaneen tulevasta profeetasta, joka on Mooseksen kaltainen, mutta joka enkeli ei ole itse se profeetta, josta hän ennusti. (5Moos 18:15-18; Apt 7:35-40) Virheellisiin tulkintoihin tässä asiassa on päädytty vain siitä syystä, että on pidetty ennalta totena kolmiyhteisen jumalan oppi ja oletus, jonka mukaan Jeesus kristus on ollut isän tykönä ennen maailman luomista ja on ilmestynyt profeetoille "enkelinä". On itse asiassa surkuhupaisaa, että kolmiyhteiseen jumalaan uskovat nimittelevät Jehovan todistajia ja muita heidän tavallaan uskovia harhaoppisiksi sen vuoksi, että nämä uskovat Jeesuksen olevan se enkeli, joka ilmestyi profeetoille ja puhui Moosekselle. Niinhän he itsekin uskovat, osa heistä! :-)

Se, että Jahven enkeli sanoi nimekseen "Minä olen se, joka minä olen" ja "Minä olen", ei tee hänestä Jumalaa. (2Moos 3:14-15) Se, että Jeesus on sanonut olevansa se, joka hän on, ja puhunut itsestään sanoilla "Minä olen", ei tee hänestä Jumalaa. (Joh 8:24, 28, 58) Kuka tahansa voi sanoa ne sanat todistaessaan itsestään tai puhuessaan itsestään. "Minä olen se, joka minä olen: Jumalan poika ja kristus". Mitään muuta Jeesus ei yrittänyt juutalaisille todistaa. Sen sijaan Jumalasta, joka on meidän taivaallinen isämme ja Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä, (Matt 6:6ss.; Joh 20:17; Efe 1:3) on sanottu toistuvasti, että "hän on, oli ja on oleva, herra Jumala, kaikkivaltias." (Luuk 1:32; Apt 3:22; 2Kor 6:18; Ilm 1:8, 4:8; 11:17; 15:3; 16:7, 14; 18:8; 19:6, 15; 21:22; 22:5)

Tätä kuvaavaa nimeä on käytetty vain isästä, ei pojasta. Se pitää yhtä Jumalan nimen "Jahve" kanssa, joka on suomeksi "hän on". Se pitää yhtä enkelin ilmoittaman nimen kanssa, joka tarkoittaa sitä, että "Minä olen se, joka minä olen oleva" (yksi käännös siitä nimestä, 2Moos 3:14). Jumalassa ei ole muutosta eikä vaihteen varjoa. Jumala on ollut, on ja on oleva ikuisesti sama, meidän taivaallinen isämme ja ainoa luoja, kaikkivaltias. Näin on Raamatussa Jumalasta todistettu ja hänen poikansa Jeesus kristus edustaa häntä täysin valtuuksin hänen nimessään tuomitessaan ja hallitessaan tulevaa maailmaa.

Se, joka näitä kirjoittaa sanoo: "Aamen, tule herra Jeesus!"

Olen kirjoittanut tästä aiheesta artikkelin "Kirkkauden Jumala ilmestyi Aabrahamille". Olen käynyt siinä yksityiskohtaisesti lävitse ne kohdat, joissa tästä asiasta puhutaan. Käsittelen samaa aihetta hieman eri sanoin myös kirjoituksessa "Onko Jeesus kristus Jumala, enkeli vai ihminen?"

Löydät muita aiheeseen liittyviä kirjoituksiani joko viimeisten lisäysten listasta (Uutta) tai hakemistosta, jossa kirjoitukset eivät ole ilmestysmisjärjestyksessä.

Sivun alkuun