Miksi Jumala on paljastanut porton vasta nyt?

Julkaissut Petteri Haipola  •  11.4.2016  •  Muokattu 31.8.2016

Olen kirjoittanut viime aikoina paljon siitä, miten Ilmestyskirjan Suuri Babylon ja kaikkien porttojen äiti on katolisen uskontunnustuksen varaan rakentuva nimeltään kristitty uskonnollinen maailma. Se ei ole vain katolinen kirkko, sillä porttoon kuuluvat kaikki ne, jotka tunnustavat uskoaan kolmiyhteiseen jumalaan muodossa tai toisessa. Jos tämä on totuus portosta ja suuresta Babylonista, niin miksi asia paljastuu Jumalan seurakunnalle laajemmassa mittakaavassa vasta nyt, kun Kristuksen toinen tulemus on jo lähellä? Miksi Jumala on sallinut seurakuntansa elää pimeydessä liki kaksituhatta vuotta? (Oppi kolmiyhteisestä jumalasta hyväksyttiin kirkon viralliseksi opiksi Nikean konsiilissa vuonna 325 ja sitä täydennettiin vähän kerrassaan, kunnes lopullinen muoto saavutettiin Khalkedonin konsiilissa vuonna 451)

Syy pimeyden kätköjen paljastumiseen vasta viimeisenä aikana on siinä, että Jumala on sallinut nimeltään kristityn maailman elää katolisen kirkon mukanaan tuomassa pimeydessä ja eksymyksessä. Paavali kirjoitti, että laittomuuden salaisuus vaikutti jo hänen aikanaan ja että Jumala on lähettävä väkevän eksytyksen seurakuntaan, niin että monet uskovat valheen sen eksytyksen kautta. (2Tess 2) He uskovat, että Jeesus Kristus on Jumala, joka ilmestyy ihmisen ruumiissa, niin että antavat antikristukselle yksin Jumalalle kuuluvan kunnian ja vallan, kun hän ajallaan ilmestyy. (2Tess 2; vrt. Jes 14:1-27; Hes 28:1-19; 2Kor 11:4; Ilm 13:11-18)

Menneiden sukupolvien Jumalan lapsia ei voida syyttää siitä, että he eivät ole ymmärtäneet oikein Raamattua tässä ja monessa muussa asiassa. Katolinen kirkko ja sen tyttäret ovat hallinneet Jumalan kansaa ja nimeltään kristittyä epäuskoista maailmaa pelottelun avulla. Ihmiset ovat uskoneet katolisen opin ikuisesta piinahelvetistä ja pelänneet harhaoppiseksi leimautumista niin paljon, että eivät ole uskaltaneet tutkia kirjoituksia puolueettomasti ja ilman ennakkoon lukkoon lyödyn opin sisällyttämistä Raamattuun. Koska heillä ei ole ollut kunnollisia apuvälineitä alkukielisten kirjoitusten tutkimiseen, on heidän ymmärryksenä jäänyt hedelmättömäksi. Helvetin pelko ja uskovien yhteisöstä erotetuksi tulemisen pelko ovat vaikuttaneet yhdessä tiedon puutteen vuoksi eksymisen tässä asiassa.

Kristityt eivät uskalla kyseenalaistaa ja tutkia puolueettomasti opetusta kolmiyhteisestä Jumalasta. He ovat päättäneet jo etukäteen, että ainoa oikea tulkinta johtaa kolmiyhteisen jumalan oppiin. Jos he tulisivat toiseen näkemykseen asiaa tutkiessaan, niin he tuomitsisivat itsensä helvettiin ja joutuisivat eroon uskovista läheisistään. Sen vuoksi vain hyvin harvat uskaltavat todella kyseenalaistaa opin kolmiyhteisestä jumalasta ja tutkia Raamatun kirjoituksia ilman ennakkoluuloja tässä asiassa.

Onko elämää katolisen uskon ulkopuolella?

Kuinka tärkeää on sitten uskoa Raamatun ilmoitus, jonka mukaan isä on yksin ainoa totinen Jumala, sen sijaan, että Jumala olisi kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki?

Katolinen kirkko otti ensimmäisenä käyttöön Kristuksen ruumiin eli seurakunnan ulkopuolelle rajaamisen pelkästään tämän opillisen seikan ymmärtämisen johdosta. He erottivat keskuudestaan ne, jotka eivät tunnustaneet katolista uskoa kolmiyhteiseen jumalaan ja sitä, että Jeesus kristus on isän vertainen Jumala tai edes häntä arvossa alempi Jumalan toinen persoona, joka on ollut luomassa tätä maailmaa yhdessä isän kanssa. Tämä sama rajaus on nykyään käytössä kaikissa katolista uskoa tunnustavissa yhteisöissä, joissa siis tunnustetaan uskoa kolmiyhteiseen jumalaan (katolinen usko = usko kolmiyhteiseen jumalaan).

Kolmiyhteisen jumalan opin ja Jeesuksen isän kaltaisen jumaluuden totena pitäminen on pelastumisen ehto niille, jotka ovat katolisessa uskossa: niille, jotka uskovat kolmiyhteiseen jumalaan ja jotka palvovat Jeesusta kristusta isän vertaisena Jumalana. Muille se asia ei ole välttämättä pelastuskysymys, vaikka myös eri tavalla tämän asian ymmärtävien ja Jeesuksesta kristuksesta todistavien joukossa on niitä, jotka rajaavat Kristuksen ruumiin eli seurakunnan ulkopuolelle eri tavalla uskovat ihmiset. Jumalan näkökulmasta katsottuna vilpitön erehtyminen opetuksessa koskien Jumalaa ei ole vielä kadottavaa syntiä: sellaista eksymystä, jonka vuoksi ei voida pelastua. Muutoinhan juuri kukaan ei olisi pelastunut ennen uskonpuhdistusta ja eriävien näkökantojen yleistymistä kristikunnassa!

Katolinen kirkko on sanonut pian muotoutumisensa jälkeen, että katolisen kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Uskonpuhdistuksen ja nykyisten reformaatioon pyrkivien uskonliikkeiden aikana on tapana kysyä, onko pelastusta katolisen kirkon tai sen tyttärien sisällä? Nykyiset uskonpuhdistajat ovat tuoneet mukanaan karkean jaon Kristuksen ruumiiseen kuuluviin ja sen ulkopuolella oleviin pelkästään sen perusteella, miten Jeesuksen kristuksen nimeä tunnustavat ja hänestä todistavat ihmiset ymmärtävät joitakin opillisia asioita ja sen perusteella, mitä uskonnollisia käytäntöjä heidän yhteisössään suoritetaan. Tämä on yhtä väärä tapa jaotella ihmisiä pelastuviin ja kadotukseen joutuviin kuin on ollut katolisella kirkolla sen alkuajoista lähtien.

Onko kukaan katolisen kirkon jäsen koskaan pelastunut? Aivan varmasti on, vaikka hän olisi erehtynyt kirkkonsa virheellisiin opetuksiin ja käytäntöihin monessa eri asiassa. Kun erehdys on vilpitön eikä paremmasta uskovien yhteydestä tai totuudesta ole tietoa, niin Jumala ei siitä ketään kadotukseen tuomitse. Aivan samalla tavalla ovat pelastuneet ja pelastuvat yhä vielä ne kristuksen omat, jotka ovat erehtyneet pitämään kolmiyhteisen jumalan oppia totena. Juuri näitä Jumalan kansaan kuuluvia lapsia Jumala kutsuu ulos Babylonista näinä viimeisinä aikoina. (Ilm 18) Miten Jumala voisi kutsua kansaansa ulos portosta, jos hänen kansansa jäseniä ei olisi sisällä portossa ja suuressa Babylonissa?

Ihmiset ovat syynä katoliseen pimeyteen

Porton paljastumiseen on mennyt aikaa näin paljon samasta syystä kuin miksi katolinen kirkko on pysynyt vallassa niin kauan ja miksi sen tyttäret ovat saaneet jatkaa eksymyksen tiellä suurina joukkoina ilman Jumalan puuttumista asiaan. Syy pimeydessä ja eksymyksessä elämiseen ei ole Jumalassa vaan ihmisissä.

Koska minä en ymmärtänyt tätä asiaa yli neljä vuotta sitten, kun opetus isästä ainoana totisena Jumalana ensimmäisen kerran avautui minulle, johti se minut lähes luopumuksen tilaan. Olin vihainen Jumalalle siitä, että hän ei ollut paljastanut tätä asiaa veljille ja valtaosalle kristittyjä aiemmin. Ymmärsin heti asian paljastuttua sen, että joutuisin pysyvästi eroon veljistä ja sisarista, koska he pitävät minua harhaoppisena ja pelastuksen ulkopuolella olevana. Tajusin vasta vuoden 2015-2016 taitteessa, että syy ei ole Jumalan vaan veljien, ja että on tärkeämpää noudattaa totuuden sanaa kuin yrittää pysyä väkisin yhteydessä niihin, jotka eivät ota totuutta tässä asiassa vastaan, vaikka se on ilmeinen ja selvästi Raamattuun kirjoitettu.

Tunnusta virheelliset perustelut ja hylkää ne

Tiedän, että tämä asia on niin mullistava, että vain harvat ja valitut hylkäävät kolmiyhteisen jumalan opin. En voi kuitenkaan mitään totuutta vastaan vaan ainoastaan sen puolesta. Sen sijaan, että veljet ohittaisivat tämän aiheen kevyesti ja langettaisivat minusta ja tavallani uskovista kadottavan tuomion pelkän opillisen ymmärryksen perusteella, neuvon heitä tutkimaan asiaa tarkoin kirjoituksista mahdollisimman puolueettomasti. Jos löytyy sellaisia perusteluja vanhan näkemyksen puolesta, jotka ovat virheellisiä (esim. 1Joh 5:20), niin ne on syytä hylätä. Koko oppia ei tarvitse sen vuoksi vielä hylätä. Jos sitten ajan myötä osoittautuu, että kolmiyhteisen jumalan oppi ei ole totuuden sanan mukainen, on myös siitä syytä luopua.

Profeetat, Jeesus ja apostolit sanoivat selvästi, että meillä on yksi ainoa Jumala, joka on kaikkien isä. He sanoivat, että isä on yksin ainoa Jumala. He sanoivat tämän monta kertaa. Myös sellaisissa kohdissa, joissa isä, poika ja pyhä henki mainitaan yhtä aikaa, sanoivat he yksin isää ainoaksi Jumalaksi, kaikkivaltiaaksi. (Mar 12:29; Joh 17:3; Room 16:25-27; 1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; 1Piet 5:10-11; Jda 1:24-25; Ilm 4:8-11) Miten siis on mahdollista, että lähes koko nimeltään kristitty maailma uskoo vastoin Jumalan sanan todistusta, että Jumala on kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki?

He perustelevat tätä asiaa siten, että Raamatun eri kohdat täydentävät toisiaan. Koska Raamatussa sanotaan myös Jeesusta joissakin kohdissa Jumalaksi ja Pyhä Henki on kuvattu välillä ikään kuin itsenäisesti toimivana, tahtovana ja tuntevana persoonana, todistaa se Jumalan olevan kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki. He eivät huomaa sitä, että he kumoavat Jumalan sanan ilmoituksen sen sijaan, että täydentäisivät sitä. Asia on ilmeinen, jos vain tahdot ottaa vastaan totuuden sen mukaan kuin Jumalasta on Raamatussa kirjoitettu.

Raamatun mukaan isä on yksin ainoa Jumala. Tämä sanotaan monessa eri Raamatun kohdassa ja hyvin suoraan, selvästi. Mieti nyt sitä, olisiko isä YKSIN AINOA Jumala, jos sanottaisiin:

Isä ja Poika ovat yksin ainoa Jumala.

Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat yksin ainoa Jumala.

Jos olet rehellinen, niin joudut tunnustamaan, että noiden väitteiden mukaan isä ei ole YKSIN AINOA Jumala. Nuo väitteet kumoavat sen selvän Raamatun todistuksen Jumalasta, jonka mukaan isä on YKSIN AINOA Jumala. Sen sijaan, että isä on YKSIN AINOA Jumala, väitetään kolmiyhteisen jumalan opissa, että Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat yhdessä yksi ainoa Jumala. Tuo väite kumoaa sen sanan, jonka mukaan isä on YKSIN AINOA Jumala.

Jos kolmiyhteisen jumalan oppi olisi totta, niin isä ei olisi YKSIN AINOA Jumala. Ymmärrätkö tämän asian vai pelkäätkö tunnustaa totuutta? Pelkäätkö helvettiä ja yhteisöstä erotetuksi tulemista niin paljon, että hylkäät Jumalan sanan totuuden yhdessä tärkeimmistä Raamatun opetuksista (kuka on Jumala)?

On ihan sama, miten tämä katolinen kolmiyhteisen jumalan oppi muotoillaan (esim. "Meillä on yksi ainoa Jumala Isässä ja Pojassa ja Pyhässä Hengessä"), niin lopputulos on aina sama. Sillä kumotaan Raamatun selvä sana, jonka mukaan isä on yksin ainoa Jumala eikä hänen rinnallaan ole ketään muuta: ei Poikaa eikä Pyhää Henkeä, jotka muodostaisivat yhdessä yhden ainoan Jumalan. Jos olet rehellinen, niin joudut hylkäämään tämän perustelun virheellisenä ja sitä kautta romuttuu koko kolmiyhteisen jumalan oppi.

Mitä sitten tilalle?

Ala uskoa Raamatun kirjoituksia eli Jumalan sanaa tässä niin kuin muissakin uskoon liittyvissä asioissa. Älä anna Jumalasta ja hänen pojastaan Jeesuksesta kristuksesta väärää todistusta. Jumala ei katso sitä hyvällä, vaikka on sallinut menneiden sukupolvien erehtyä tässä asiassa ja on silti pelastanut heidät, kun ovat panneet kaiken toivonsa häneen ja hänen armoonsa.

Jumala kutsuu nyt viimeisenä aikana kansaansa ulos suuresta Babylonista ja portosta. Hylkää kolmiyhteisen jumalan oppi ja olet ulkona portosta! Tulet muussa tapauksessa osalliseksi sen synneistä ja joudut kärsimään saman rangaistuksen kuin sen jäsenet. (Ilm 18)

Sinä voit uskoa edelleen siihen, että Jumalan Poika on tullut taivaasta isän Jumalan lähettämänä ja syntynyt ihmiseksi äidistään Mariasta. Voit uskoa, että Jeesus on ollut Jumalan tykönä ennen maailman luomista. Jos tämä on totuus, niin silloin Raamatussa on sanottu Jeesusta ihmiseksi, vaikka hän ei ole täydellisesti samanlainen ihminen niin kuin me olemme. Meillä on ihmisenä alku äitimme kohdussa, mitä ennen me emme ole olleet olemassa. Jos Jeesus on ollut olemassa henkiolentona isän tykönä ennen ihmiseksi syntymistään, niin hän ei ole ihminen samalla tavalla kuin me olemme ihmisiä. Hän on silloin ikivanha taivaallinen olento ihmisen ruumiissa, mutta ei ihminen.

On mahdollista, joskaan ei aukottomasti todistettu, että Raamatussa sanotaan Jeesuksen olevan "ihminen", vaikka hän on ainoastaan "ihmisen kaltainen" ja näyttää ihmiseltä, vaikka on todellisuudessa ikivanha henkiolento ihmisen ruumiissa. (Room 8:3; Fil 2:5-8) Jos tämä on oikea tulkinta Raamatusta, niin silloin Jumala on lähettänyt Poikansa alas taivaasta ja antanut hänen syntyä ihmiseksi. Jeesus olisi alentanut itsensä, luopunut "Jumalan muodosta" ja tullut taivaasta Marian kohtuun, josta syntyi sitten poikalapseksi. Jumala olisi tyhjentänyt hänen muistinsa ja riisunut hänet taivaallisen olennon ylivertaisista kyvyistä, niin että Jeesus-lapsi joutui elämään niin kuin kuka tahansa ihmislapsi. Hän oppi kävelemään, puhumaan ja sai lisää tietoa ja viisautta iän karttuessa. Hän sai lisää tietoa ihmisiltä, kirjoituksista ja suoraan isältään, johon hänellä oli aivan erityinen yhteys hengen ja rukouksen kautta.

Kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa, tekivät enkelit hänelle palvelusta ja hän sai tietää lisää menneisyydestään isältä rukouksessa. Jeesus saattoi tästä johtuen sanoa tulleensa taivaasta ja sillä tarkoitettaisiin hänen olleen elävänä olentona Jumalan tykönä ennen ihmiseksi syntymistään. Tämä selittäisi jotkut vaikeat kohdat Johanneksen evankeliumissa ja muualla Raamatussa. (Joh 1:15-34; 3:13, 27-36; 6:29-69; 8:58; 16:2617:5; Room 1.4; 8:3; Fil 2:5-8) Näitä kohtia on vaikea selittää siten, että ajatellaan Jeesuksen saaneen alkunsa vasta Marian kohdussa, mitä ennen hän ei ole ollut olemassa Jumalan tykönä elävänä olentona muuten kuin isän suunnitelmissa ja aivoituksissa (Efe 1; 2Tim 1:9-11; Mka 5:1-2). Ei se vaikeus sulje silti pois muita vaihtoehtoja ja ne ovat jopa paremmin perusteltuja kuin muut. Voit lukea niistä vaihtoehdoista muista kirjoituksistani alkaen siitä, Mitä meidän tulee pitää totena voidaksemme pelastua.

Kun Jumala herätti Jeesuksen ylös kuolleista ja otti hänet tykönsä taivaaseen, palautti hän tämän teorian mukaan Jeesukselle muistot ja tiedon ihmisyyttä edeltävältä ajalta. Jeesus sai silloin takaisin asemansa, josta oli luopunut suostuessaan tulemaan maailmaan ja syntymään "ihmiseksi". Jeesus olisi ollut ennen ihmiseksi syntymistään taivaallisten sotajoukkojen päällikkö, enkelien esimies ja ylin johtaja. Jeesus olisi se Herra Sebaot (Jahve Tsavaot), josta Vanhassa testamentissa puhutaan. (Esim. Jes 8:13-18)

Jeesus ei ole itse Jumala vaan edustaa Jumalaa hänen lähettämänään "enkelinä", joka saa käyttää itsestään Jumalan nimeä ja esiintyy kaikella Jumalan arvovallalla. Siinä olisi syy, miksi Jeesusta kutsutaan joissakin Vanhan testamentin kohdissa Jahveksi ja Jumalaksi. (Jes 40:1-8; Sak 14:1-9, ehkä 1Moos 18) Jeesusta sanottaisiin silti myös ihmiseksi, koska hän on syntynyt ihmiseksi eikä voi kuolleista nousseiden esikoisena lakata koskaan olemasta ihminen (Daavidin jälkeläinen). (Hebr 2:5-18; 5:7ss; Ilm 1:5, 17-18; 2:8; 22:13-16) Jeesus olisi ihmisenä kuitenkin vain "ihmisen kaltainen", mutta ei täydellisesti samanlainen ihminen niin kuin me. (Room 8:3; Fil 2:5-8)

Yksinkertaisin, johdonmukaisin ja järkevin tapa ymmärtää kirjoituksia on pitää Jeesusta Marian ja Joosefin poikana, jollaiseksi häntä sanotaan myös Raamatussa. (Luuk 2:33, 41, 48; Joh 1:45; 6:42) Jumala tunnusti Jeesuksen pojakseen vasta silloin, kun pyhä henki tuli hänen päälleen ja jäi häneen asumaan. (Matt 3:17; Joh 1:19-34) Isä asui pojassaan pyhän hengen kautta niin kuin asuu valituissa lapsissaan. (Joh 14:9-11) Me muut olemme kuitenkin vasta ikään kuin äitimme kohdussa Jumalan poikina ja tyttärinä, koska emme ole vielä muuttuneet kuolemattomiksi ja katoamattomiksi niin kuin Jeesus sen jälkeen, kun Jumala herätti hänet ylös kuolleista ja pelasti hänet kuolemasta. (Hebr 5:7; 13:20-21; 1Kor 15)

Me olemme Jumalan lapsia pyhän hengen osallisuuden kautta ja siksi, että Jumalan sana on siemenenä alkanut kasvaa meissä ja juurtua meihin. (Matt 13:1-23) Olemme kuitenkin vielä synnytystuskissa olevan kuolevaisen ruumiimme vankeina, niin että meistä tulee täydellisesti kristuksen kaltaisia vasta hänen tulemuksessaan. (1Joh 3:2) Kristus on ainostyntyinen Jumalan poika (monogenes, Joh 1:14; 3:16) sen vuoksi, että hän on päässyt ainoana ihmisenä isän Jumalan tykö. Kuolleista heräämistä sanotaan uudestisyntymiseksi ja Jumala sanoi synnyttäneensä poikansa Jeesuksen vasta silloin, kun herätti hänet kuolleista. (Psa 2:5-7; Hebr 1:5-9; 5:4-11; Apt 13:26-41) Muut valitut herätetään ylös kuolleista ja he "syntyvät" vasta kristuksen tulemuksessa, ei sitä ennen. (1Tess 4:13-17; 1Kor 15:34-58) Olemme tosin jo nyt uudestisyntyneitä Jumalan lapsia, mutta vasta toivossa pelastettuja ja ikään kuin sikiöitä, jotka odottavat ruumiin lunastusta, täydellistä vapautusta ja lopullista pelastusta kuoleman ruumiin vaikutukselta (Room 7:1-8:33) (Lue lisää tästä linkistä).

Voit lukea lisää samasta aiheesta osoitteessa http://www.inri.fi/jumala/index.htm#uutta.

Sivun alkuun