Miten puhua Jumalasta ja Jeesuksesta ja pyhästä hengestä?

Julkaissut Petteri Haipola  •  16.3.2016  •  Muokattu 28.7.2016

Meidän on hyvä välttää Raamatun ulkopuolisia termejä, kun puhumme Jumalasta. Jumalaa ei ole lupa sanoa kolmiyhteiseksi tai pyhäksi kolminaisuudeksi. Katolinen kirkko on kehittänyt opit Pyhästä Kolmiyhteisestä Jumalasta ja Pyhästä Kolminaisuudesta, mutta Jumalan kansan tulee sanoutua irti näistä tavoista kuvata Jumalaa, sillä ne ovat Raamatun kirjoitusten ja totuuden sanan vastaisia.

Sinun on syytä tietää, että jumaluusopilliset määritelmät ja selitykset on muotoiltu kreikkalaisesta filosofiasta lainatuilla termeillä, esim. hypostasis (persoona, olemus), ousia (olemus) ja fysis (luonto). Uuden testamentin sanaa "prosopon" (persoona) ei ole käytetty määritelmissä samalla tavalla kuin sitä on käytetty Raamatussa, jossa se tarkoittaa ulkoista olemusta, pintaa, luotua ihmistä eli henkilöä, muotoa tai kasvoja (kuvaannollisesti: läsnäoloa). Kun katoliset isät ovat sekoittaneet filosofiset termit Raamatun terminologiaan, on syntynyt soppa, josta kukaan ei ota enää selvää. Ei ainakaan tavan kristitty, joka ymmärtää kunnolla vain selvää suomenkieltä, ei teologista jargonia eli virkapappien ammattisanastoa.

Tavalliselle kristitylle riittää se, että hän puhuu isästä ja pojasta ja pyhästä hengestä täsmälleen samalla tavalla kuin Raamatussa on näistä puhuttu. Ota kuitenkin huomioon se, että kreikankielessä ei ole lainkaan persoonapronominia "hän", vaikka se esiintyy käännöksissä. Niinpä pyhää henkeä ei saa sanoa koskaan "häneksi", koska se on virhetulkinta Raamatusta ja kielenkääntäjien erehdys. Kun puhut pyhästä hengestä, niin käytä siitä demonstratiivipronomineja "tämä", "tuo" ja se", niin kuin kreikankielisessä alkutekstissä on tehty.

Kun puhut Jeesuksesta, niin sano häntä opetuslasten tavoin Jumalan pojaksi, herraksi tai kristukseksi. Voit kutsua häntä myös tilanteesta ja asiayhteydestä riippuen muilla Raamatun hänestä käyttämillä nimillä ja nimityksillä kuten karitsa, ihmisen poika ja ihminen. Vältä sellaisten sanojen käyttöä pojasta, jotka ovat tulkinnallisia ja johtavat helposti harhaan. Näitä ovat "jumala", "kaikkivaltias" ja "luoja". Opetuslapset eivät kutsuneet Jeesusta normaalissa kielenkäytössä eli arkipuheessa koskaan tällaisilla nimillä. He tekivät aina selvän eron isän ja pojan välille, niin että kutsuivat vain isää "Jumalaksi" ja kaiken olevaisen luojaksi, kaikkivaltiaaksi (Apt 4:24-31; 17:22-31; Ilm 4:8-11; Joh 17:3; Room 16:25-27; 1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; 1Piet 5:10-11; Jda 1:24-25).

Kun puhut Jumalasta yleisellä tasolla, niin puhut silloin aina isästä: et koskaan kolmiyhteisestä jumalasta, joka on "Isä ja Poika ja Pyhä Henki". Kun Raamatussa puhutaan Jumalasta, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, ja on ainoa kaikkivaltias, niin silloin puhutaan aina isästä, ei koskaan kolmiyhteisestä Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä eikä myöskään Jeesuksesta, joka on Jumalan poika, ei kaikkivaltias Jumala ja kaiken luoja. Yleisnimellä "Jumala" tarkoitetaan tässä merkityksessä aina isää Jumalaa, ei koskaan kolmiyhteistä Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä.

Jos Jeesus kristus tai pyhä henki esiintyvät samassa yhteydessä kuin sana "isä", jolla tarkoitetaan Jumalaa, niin silloin vain isästä sanotaan, että hän on "Jumala", mutta pojasta ja pyhästä hengestä ei sellaista sanota (Efe 4:4-6; 3:14-21; 1Kor 8:4-6). Tämä siitä syystä, että Raamatun mukaan isä on yksin ainoa totinen Jumala (Joh 17:3; Room 16:25-27; 1Piet 5:10-11; Jda 1:24-25; Ilm 4:8-11; Mar 12:29; 5Moos 6:4; 4:35, 39). Jeesusta sanotaan joissakin kohdissa myös "jumalaksi", mutta silloinkin hänet erotetaan selvästi isästään, joka on poikansa yläpuolella oleva ainoa valtias ja Jumala omalle pojalleen. Jeesus on "jumalanakin" vain ihminen, joka on korotettu enkelien ja ihmisten yläpuolelle hierarkiassa kuolleista herätetyksi tulonsa jälkeen (Psa 2; 8; 45; 110; Hebr 1-2; Joh 10:29-36; Psa 82:1, 6 "jumalat" ovat ihmisiä samoin kuin 2Moos 4:16; 7:1).

Pyhää henkeä käytetään joissakin Uuden testamentin kohdissa samaa tarkoittavana sanana kuin Jumala, jolloin puhutaan isästä Jumalasta, ei Jumalan kolmannesta persoonasta, niin kuin katolisessa opissa väitetään. Jumala toimii henkensä kautta valituissa palvelijoissaan ja maailmassa, mistä syystä sana "henki" korvaa joskus sanan "Jumala". Niinpä kun henki jakaa armolahjoja niin kuin tahtoo, vaikuttaa sen asian yksi ainoa Jumala, meidän isämme (1Kor 12:1-13). Kun pyhä henki lähettää opetuslapset matkaan, niin silloin Jumala toimii henkensä kautta ja johdattaa heitä (Apt 13:4; 16:7; Matt 4:1). Kun Jumalan pyhä henki murehtii, niin silloin isä Jumala murehtii hengessään ja meissä oleva lapseuden henki tulee murheelliseksi (Efe 4:30; Room 8:9-17; Gal 4:6).

Tällaisten kohtien perusteella on väitetty, että Jumalan pyhä henki on persoona ja Jumala on kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Jumalan henki ei ole kuitenkaan isästä riippumaton itsenäisesti tahtova, tunteva, ajatteleva ja tietävä persoona, jolla on oma mieli niin kuin Jumalalla tai luoduilla olennoilla on. Jumala ohjaa ja jakaa henkeään tahtonsa mukaan (Hebr 2:4). Jumala voitelee lapsiaan pyhällä hengellä, ei persoonalla (Apt 10:38; 2Kor 1:21-22; Hebr 1:9). Jumala puhuu henkensä kautta, palvelijoidensa ja poikansa suun kautta (Apt 1:2, 16; 4:25; Hebr 1:1; Joh 14:9-11; 2Sam 23:1-4). Jumala antaa henkeään lapsilleen, ei Jumalan persoonaa (1Joh 4:13).

Niin kuin huomaat, ei pyhä henki toimi itsenäisesti niin kuin persoona. Jumala ohjaa henkeään ja toimii itse henkensä kautta, sen välityksellä. Jumala toimii henkensä kautta palvelijoissaan ja maailmassa.

Jumalan henki ei ole vain jokin persoonaton voima vaan se edustaa Jumalaa itseään hyvin persoonallisella tavalla. Sanaa "henki" on käytetty samaa tarkoittavana sanana kuin "Jumala", jolloin sillä tarkoitetaan isää Jumalaa, ei isästä riippumatonta ja hänestä erillistä Jumalan kolmatta persoonaa.

Kreikankielessä ei ole lainkaan persoonapronominia "hän", vaikka pronominia autos on käytetty ikään kuin tavallisena yksikön kolmannen persoonan persoonapronominina. Kun Uudessa testamentissa puhutaan pyhästä hengestä, niin siitä on käytetty aina demonstratiivipronomineja, jotka tulisi suomentaa sanoilla "tämä", "tuo" tai "se". Raamatun kääntäjät ovat olleet kolmiyhteisen jumalan opin kannattajia. He ovat käyttäneet sen vuoksi järjestelmällisesti persoonapronominia "hän" kääntäessään kohtia, joissa puhutaan pyhästä hengestä. Tällä tavalla on saatu lukijat uskomaan siihen, että pyhä henki on Jumalan kolmas persoona kolmiyhteisen jumalan opin mukaan, vaikka se ei sitä ole.

Kun siis puhumme Jumalasta ja käytämme hänestä yleisnimeä "Jumala", niin tarkoitamme sillä profeettojen, Jeesuksen ja apostolien tavoin yksin "isää Jumalaa", emme poikaa tai pyhää henkeä. Kun puhumme kristuksesta, niin tarkoitamme sillä Jumalan poikaa Jeesusta. Voimme käyttää hänestä myös titteliä "herra", koska niin on Raamatussakin tehty. Myös isää voidaan sanoa herraksi, mutta pyhästä hengestä käytetään Raamatussa yleensä nimeä "henki" ilman mitään titteliä ja siitä käytetään demonstratiivipronominia "tämä, tuo tai se" persoonapronominin "hän" sijasta.

On hyvä tutkia Uuden testamentin tapaa käyttää Jumalasta sanaa "henki" ja verrata sitä Vanhaan testamenttiin. Koska Vanhassa testamentissa ei kuvata "Jumalan henkeä" itsenäisesti ajattelevana ja toimivana "persoonana", joka olisi joku muu kuin isä Jumala, niin sellaiseksi ei meidänkään sitä tulisi väittää. Voimme sen sijaan ristiriidattomasti havaita sen, että sanoja "Jumala" ja "henki" on käytetty Uudessa testamentissa vaihtoehtoisina sanoina isästä Jumalasta. "Pyhää henkeä" ei siis pitäisi sanoa "Jumalan kolmanneksi persoonaksi", sillä se on samaa tarkoittava ilmaisu kuin "Jumala", ja sillä tarkoitetaan isää Jumalaa, ellei asiayhteydestä käy muuta ilmi.

Puhukaamme isästä, pojasta ja pyhästä hengestä samalla tavalla kuin Raamatussa on tehty, niin emme väitä erehdyksessä virheellisiä tulkintoja "Jumalan sanan totuudeksi".

Miten totuudessa vaeltavien ja eksyneiden puheet Jumalasta eroavat toisistaan?

Oppi kolmiyhteisestä jumalasta on kehitystä pois alkuperäisestä monoteistisestä juutalaisesta uskosta ja apostolisen sekä herran Jeesuksen uskosta, jossa sanotaan pelkästään isää yhdeksi ainoaksi Jumalaksi, kun näistä kolmesta (isä ja poika ja pyhä henki) puhutaan, ja tarkoitetaan sanalla "Jumala" kaiken luojaa ja kaikkivaltiasta. Apostolit eivät itse sitä muutosta tehneet, mutta heidän opetuslapsensa alkoivat kyhäillä sitä jo heidän aikanaan yhdistämällä Jumalan vaikuttamaan uskoon juutalaisen ja kreikkalaisen filosofian Logos-oppia, josta muodostettiin ensin kaksipersoonainen jumaluus (isä ja poika/logos), ja sitten myöhemmin "Pyhä Henki" liitettiin vielä kolmantena tähän uuteen keksittyyn Jumalaan, jonka kolmiyhhteinen malli löytyy muinaisesta Babyloniasta ja pakanauskonnoista.

Totuudessa vaeltavan Jumalan lapsen on aina tunnistanut siitä, että hän puhuu Jumalasta ja kristuksesta ja pyhästä hengestä samalla tavalla kuin Jeesus ja apostolit sekä profeetat ennen heitä. Kun he puhuvat yleisellä tasolla kaikkivaltiaasta Jumalasta ja kaiken luojasta, niin he puhuvat silloin meidän taivaallisesta isästämme. He sanovat vain isää "Jumalaksi" puheessaan eivätkä tarkoita sanalla "Jumala" koskaan kolmiyhteistä jumalaa, poikaa tai pyhää henkeä. Ja juuri tällä tavalla Jeesus ja apostolit myös puhuivat näistä kolmesta ja yhdestä ainoasta Jumalasta.

Jeesusta totuudessa vaeltavat Jumalan lapset kutsuvat herraksi, Jumalan pojaksi, pojaksi ja kristukseksi tai asiayhteyden niin vaatiessa myös karitsaksi tai ihmiseksi (Room 5:12-21; 1Tim 2:3-7 ja 1Kor 15) tai poikalapseksi (Luuk 1-3; Psa 45), mutta kun he käyttävät puheessa sanaa "Jumala", niin he eivät koskaan tarkoita sillä Jeesusta, kun puhuvat kaikkivaltiaasta ja kaiken luojasta. Silloin sana Jumala tarkoittaa aina isää, ei koskaan poikaa tai pyhää henkeä.

Kun totuudessa vaeltavat Jumalan lapset puhuvat pyhästä hengestä, niin he puhuvat siitä samalla tavalla kuin Jeesus ja apostolit puhuivat. Jumala lähettää pyhän hengen, Jumala kastaa pyhällä hengellä, Jumala puhuu palvelijoidensa kautta, pyhän hengen kautta, Jumala jakaa henkeään niin kuin tahtoo, jne. He voivat puhua myös sillä tavalla kuin apostolit ja Luukas, että sanovat pyhän Hengen puhuvan tai jakavan armolahjoja, jolloin he tarkoittavat näillä sanoilla samaa asiaa kuin apostolit: Jumala vaikuttaa sen kaiken ja toimii pyhän hengen kautta.

Totuudessa vaeltavat Jumalan lapset rukoilevat aina pelkästään isää, eivät koskaan kolmiyhteistä Jumalaa, Jeesusta tai pyhää henkeä. He rukoilevat meidän taivaallista isäämme ja pyytävät häneltä asioita herran Jeesuksen kristuksen nimessä. He rukoilevat pyhässä hengessä ja totuudessa meidän taivaallista isäämme, yhtä ja ainoaa todellista Jumalaa.

Totuudessa vaeltavat Jumalan lapset todistavat siitä, miten Jumala on herättänyt poikansa Jeesuksen kristuksen ylös kuolleista ja antanut hänelle vallan tuomita eläviä ja kuolleita. He pitävät kiinni tästä Jumalan sanan ja Jeesuksen kristuksen todistuksesta sekä Jeesuksen uskosta ja Jumalan käskyistä, toisin kuin lihalliset ja katolista uskoa kolmiyhteiseen jumalaan tunnustavat henkilöt.

Ne, jotka eivät vaella totuudessa vaan ovat katolisen harhaopin vallassa, puhuvat näistä kolmesta väärällä tavalla ja sekoittavat toisiinsa isän ja pojan ja pyhän hengen. He rukoilevat Jeesusta tai pyhää henkeä tai kolmiyhteistä Jumalaa isän sijasta. He eivät anna isälle kunniaa poikansa pelastamisesta kuolleista: siitä, että Jumala herätti Jeesuksen ylös kuolleista. He eivät sano Jeesusta juuri koskaan ihmiseksi tai edes ihmisen kaltaiseksi vaan sanovat häntä Jumalaksi vastoin Raamatun ilmoitusta ja todistusta Jumalasta sekä hänen pojastaan. He sanovat Jeesuksen luoneen tämän maailman ja riistävät isältä kunnian luomisesta ja antavat sen kunnian Jeesukselle, mikä on vastoin Raamatun ilmoitusta. He sanovat, että Jeesus on yhtä aikaa ihminen ja Jumala, mutta hän on silti yksi persoona eikä kaksi eri olentoa, mitä tuo väittämä käytännössä kuitenkin tarkoittaisi (Jos Jeesus olisi ihminen, niin hän olisi ihmisenä eri olento/olevainen kuin Jumala).

Kaiken muun pahan lisäksi he vaativat muita Jumalan lapsia tunnustamaan nämä epätodet väitteet tosiksi ja jos joku ei suostu niitä todeksi tunnustamaan, niin he erottavat heidät yhteydestään niin kuin jonkun pahan ja sanovat heidän joutuvan helvettiin. Sellaisia karta. He eivät vaella Jumalan hengessä vaan valheen ja murhan hengessä, jossa katoliset isät kehittivät kolmiyhteisen jumalan opin ja vaativat muilta sen todeksi tunnustamista kirkosta erottamisen ja helvetin tuomion uhalla. Nämä katoliset isät ja paavit hyväksyivät myös eri tavalla uskovien vainot ja maallisen esivallan säätämät rangaistukset: omaisuuden riiston, karkotukset ja kuolemanrangaistuksen. Väärä henki ja väärät tavat.

On todella vaikeaa päästä eroon kolmiyhteisen jumalan opista, jos pelkää joutuvansa helvettiin, mikäli hylkää sen. Monet pelkäävät lisäksi uskovien yhteydestä erotetuksi tulemista, harhaoppiseksi leimautumista, eroa ystävistä, sukulaisista ja jopa perheestään, omasta puolisostaan ja toimeentulon menettämistä (pastori menettää työnsä, samoin evankelista, diakoni, jne. ja kaikki hengellisestä työstä taloudellista ja käytännön tukea ja kannatusta saavat menettäisivät tämän tukensa ja kannatuksensa).

Kumpi on tärkeämpää: Jumalan ilmoittama totuus vai ihmiset ja se, mitä ihmiset tekevät meille, jos pidämme kiinni totuudellisesta Jumalan sanan ja Jeesuksen kristuksen todistuksesta ja Jumalan käskyistä? Kristuksen terveiden sanojen mukainen opetus Jumalasta korottaa isää yhtenä ainoana Jumalana, sillä hän on meidän taivaallinen isämme ja Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä. Jos sanot Jumalaa kolmiyhteiseksi Isäksi ja Pojaksi ja Pyhäksi Hengeksi, niin olet hylännyt tuon todistuksen ja tunnustuksen ja antanut väärän todistuksen Jumalasta ja hänen pojastaan.

Jos joku ei ymmärrä sitä, mikä on totuus tässä asiassa, niin ei ole väärin tunnustaa se asia ja jättää muodostamatta kanta: juuri niin tulee silloin tehdä. Se ei ketään kadota, että ei tiedä tai ymmärrä totuutta tässä asiassa, mutta se voi kadottaa, jos jatkaa tahallaan väärän todistuksen antamista Jumalasta ja hänen pojastaan ihmispelon tai muun syyn vuoksi (esim. raha tai kunnioitettu asema "seurakunnassa" tai jäsenyys jossakin uskonnollisessa yhteisössä). Monet ovat menettäneet perheensä, varallisuutensa ja kaiken, kun ovat hylänneet väärät opetukset, mutta oletko sinä valmis siihen, joka tätä luet ja ymmärrät kirjoituksista sen, mikä on touus?

Sivun alkuun