Otsikko 1

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  4.9.2013  • 

Jeesus, kaste ja lapset

Jeesus ja opetuslapset saarnasivat mielenmuutosta ja evankeliumia. (Mar. 1:15; 6:12) Ne, jotka uskoivat Jumalan sanan, kastettiin ja heistä tuli opetuslapsia, Jeesuksen seuraajia. Heidät kastettiin paikassa, jossa oli paljon vettä, koska kaste tapahtui upottamalla kastettava kokonaan veden alle. (Joh. 3:22-26; 4:1-2)

Jeesus kutsui tykönsä lapsen ja asetti hänet opetuslasten keskelle, ja sanoi:

"Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sen tähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen." (Matt. 18:3-6)

Tämä lapsi ei ollut sylivauva, sillä Jeesus kutsui hänet tykönsä ja asetti hänet opetuslasten keskelle. Lapsi oli Markuksen mukaan kuitenkin niin pieni, että Jeesus saattoi ottaa hänet syliinsä; Matteus ja Luukas eivät mainitse syliin ottamista vaan pelkästään vierelle tai opetuslasten keskelle asettamisen. (Matt. 18:3-6; Mar. 9:36-37; Luuk. 9:47-48) Tämä lapsi uskoi Jeesukseen ja hänet oli mahdollista vietellä: lapsi siis ymmärsi omaa äidinkieltään, toisin kuin sylivauva.

Näissä kohdissa on käytetty lapsista kreikankielistä sanaa "paidion", joka tarkoittaa yleensä lasta (vauvaa tai varttunutta). Asiayhteydestä käy ilmi, että tämä lapsi oli ymmärryksen ikään ehtinyt. Kuinka muuten voisi ollakaan, koska lapsi uskoi Jeesukseen, sillä usko edellyttää Jumalan sanan ymmärtämistä ja totena pitämistä! Jos evankeliumia ei tarvitsisi ymmärtää, niin miksi se on käännetty niin monille eri kielille? Sitähän olisi voitu julistaa kreikaksi, arameaksi tai hepreaksi kaikille kansoille ja ne olisivat uskoneet, jotka Jumala on valinnut, vaikka eivät ymmärtäisi evankeliumista halaistua sanaa!

On itsensä pettämistä väittää, että Jumalan sanan totena pitämiseksi ja uskomiseksi (tottelemiseksi, luottamiseksi) ei tarvitse ymmärtää sitä, ja niin sylivauvatkin voivat uskoa evankeliumin. Tällaista väitetään vain sen vuoksi, että tahdotaan puolustaa kirkkojen tapaa kastaa sylivauvoja. Evankeliumien teksteissä ei sanota, että Jeesus olisi kastanut yhtään sylivauvaa tai edes lasta; sen sijaan on kirjoitettu, että Jeesus pani kätensä lasten päälle ja siunasi heitä. (Matt 19:13-15; Mar. 10:13-16; Luuk. 18:15-17)

Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä. (Mar. 10:13-16)

Luukas käyttää tätä tapausta kuvatessaan kreikankielen sanaa "brefos" (Luuk. 18:15-17), joka tarkoittaa pientä lasta, sylilasta, vauvaa tai sikiötä (syntymätöntä lasta). Tämän perusteella on väitetty, että Jeesus kastoi sylivauvoja, jotka uskoivat häneen. Luukas ei kerro kuitenkaan sitä, että Jeesus olisi kastanut vauvoja tai pieniä lapsia, tai että juuri nämä pienet lapset olisivat uskoneet häneen. Vain Matteus mainitsee pienten lasten kohdalla sen, että he uskoivat Jeesukseen, mutta hän kertoo eri tapahtumasta kuin Luukas tässä kohdassa. (Matt. 18:1-5) Ne lapset, jotka uskoivat Jeesukseen, eivät Matteuksen kertomuksen mukaan olleet selvästikään sylivauvoja vaan ymmärryksen ikään ehtineitä lapsia.

Merkille pantavaa on myös se, että Luukas käyttää seuraavissa jakeissa (Luuk. 18:16-17) sanaa "paidion", jota käytetään Uudessa testamentissa hyvin usein varttuneista lapsista, toisin kuin sanaa brefos. On hyvin perusteltua olettaa, että tässäkin tapauksessa lapset olivat ymmärryksen ikään ehtineitä eivätkä sylivauvoja. Tätä puoltaa se, että Jeesus kutsui nämä lapset tykönsä ikään kuin he ymmärtäisivät häntä ja osaisivat kävellä itse. (j. 16) Se, että heidät "tuotiin" Jeesuksen tykö, ei kerro heidän olevan sylivauvoja, koska myös sellaisia aikuisia ihmisiä tuotiin Jeesuksen tykö, jotka osasivat kävellä itse. (Matt. 12:22)

Sanan brefos käyttöä Uudessa testamentissa ymmärryksen ikään ehtineistä lapsista voidaan puoltaa myös Paavalin ja Pietarin tavasta käyttää sitä sanaa kirjeissään. Paavali sanoi Timoteuksen tunteneen pyhät kirjoitukset lapsuudestaan (brefos) saakka, niin että ne voivat tehdä hänet viisaaksi. (2. Tim. 3:15) Vaikka Timoteus olisi kuullut Jumalan sanaa luettavan jo sylivauvana, ei hän ollut ymmärtänyt sitä ennen kuin oli oppinut puhumaan omaa äidinkieltään ja hepreaa, jolla suurin osa Vanhasta testamentista on kirjoitettu. "Lapsuudesta (brefos) saakka" tarkoittaa tässä siis ymmärryksen ikään ehtinyttä lasta, ei sylivauvaa.

Pietari kehottaa äsken kääntyneitä kristittyjä "halajamaan Jumalan sanan väärentämätöntä maitoa niin kuin vastasyntyneet lapset (brefos), jotta he kasvaisivat sitä kautta pelastukseen." (1. Piet. 2:2) Ei ole ihme, jos vauvoja kastavat käyttävät tätä jaetta oman kastetapansa puolustamiseen, sillä "brefos" tarkoittaa tässä ilmiselvästi sylivauvaa, joka imee vielä äitinsä maitoa hänen rinnoistaan. Kielikuvalla ei painoteta kuitenkaan Jumalan lasten kyvyttömyyttä ymmärtää omaa äidinkieltään ja pyhiä kirjoituksia vaan päinvastoin! Kristittyjen tulee nimenomaan ymmärtää Jumalan sanaa ja "juoda sitä" yhtä halukkaasti kuin vauva juo äidinmaitoa! Tämä kohta siis pikemminkin puoltaa sanan brefos käyttöä ymmärryksen ikään ehtineistä lapsista kuin kumoaa sen.

Lisäksi on huomattava vielä se, että lapsia ei tuotu Jeesuksen tykö kastettavaksi vaan sitä varten, että Herra koskisi heitä (j. 15) ja panisi kätensä heidän päälleen, rukoilisi heidän puolestaan ja siunaisi heitä, niin kuin Herra teki. Merkille pantavaa on myös se, että opetuslapset nuhtelivat tuojia, kun he toivat lapsia Jeesuksen tykö (j. 15). Jos lapset olisi tuotu Herran tykö kastettaviksi ja se olisi ollut yleinen tapa, niin miksi opetuslapset olisivat nuhdelleet tuojia? Näillä kohdilla ei voida oikeutetusti puolustaa kirkkojen tapaa kastaa sylivauvoja, vaikka niin on tehty kautta vuosisatojen.

Uusi liitto on voimassa yksilöiden ja Jumalan välillä

Raamatussa on mainittu monia liittoja Jumalan ja ihmisten välillä. Yleisesti puhutaan "vanhasta liitosta" ja "uudesta liitosta".

"Vanhalla liitolla" tarkoitetaan sitä liittoa, jonka Jahve solmi Israelin kansan kanssa Siinain vuorella. Sitä kutsutaan myös "lakiliitoksi", sillä Israelin kansa sitoutui noudattamaan "Mooseksen lakia" kokonaisuudessaan kaikkia sen pienimpiä yksityiskohtia myöten. Kaikki Israelin kansaan syntyneet lapset tulivat osalliseksi tästä liitosta ja sen lupauksista syntyperänsä perusteella, kun vanhemmat suorittivat lapsille määrätyt seremoniat ja kasvattivat heidät "isiensä uskoon". Tämä siitä syystä, että liitto oli solmittu kokonaisen kansan ja Jumalan välillä, ei yksilön ja Jumalan välillä.

Uusi liitto poikkeaa vanhasta mm. siksi, että se astuu voimaan Jumalan tykö kääntyneiden ja mielenmuutokseen tulleiden yksilöiden ja Jumalan välillä. Uuden liiton Jumalan kansaan ei tulla jäseneksi luonnollisen syntymän vaan uudestisyntymän ja pyhän hengen uudistuksen kautta. Vain ne ihmiset ovat uudestisyntyneitä, jotka ovat kääntyneet Jumalan tykö, katuneet syntejään, uskoneet evankeliumin (Jumalan sanan) ja ottaneet vastaan Jumalan pojan, herran Jeesuksen kristuksen. Jumala on painanut heihin sinettinsä, pyhän hengen, joka on vakuutena perintöosuudesta Jumalan valtakunnassa yhdessä kristuksen ja muiden pyhien kanssa.

Uuden liiton Jumalan kansaan kuuluminen edellyttää henkilökohtaista suhdetta Jeesuksen kristuksen kautta isään Jumalaan, jota suhdetta ei voi toinen ihminen päättää tai saada aikaan toisen puolesta esimerkiksi "kastamalla" sylivauvoja ja liittämällä heidät jonkin kirkon jäseneksi. Jumalan seurakunnan jäseneksi ei tulla vesikasteen vaan pyhän hengen uudistuksen ja uudestisyntymisen pesun kautta, joka ei tapahdu vesikasteessa vaan sillä hetkellä, kun sydän kääntyy Jumalan tykö ja kristus tulee sinne asumaan.

Petteri Haipola, 4.9.2013

Sivun alkuun