Philip Melanchtonin kirje vuodelta 1536 baptisteja koskien

Suomentanut Petteri Haipola

Tämä kirje on käännetty englanninkielisestä artikkelista "Should Christian princes use the sword and employ physical punishment on Anabaptists, 1536".

Pitäisikö kristittyjen ruhtinaiden käyttää miekkaa ja ottaa käyttöön fyysiset rangaistukset anabaptisteja vastaan? 1536

Saksankielisestä alkuteoksesta käännetty otsikko on:

Että maallinen esivalta on velvollinen rankaisemaan kasteenuusijoita ruumiillisella rangaistuksella, 1536/ Ovatko kristityt ruhtinaat velvollisia rankaisemaan kristinuskon vastaisia lahkoja ruumiillisella rangaistuksella ja miekalla. (Tomos 8, s.382 b - 385)

[WA 50, 9-15] Translated by Erik Anderson / Eckehart Stöve, Kääntänyt Petteri Haipola englanninkielisestä käännöksestä, 07.02.2007. Saksankielestä tehty käännös on tämän linkin takana.

   Ensiksi, on huomioitava, ettei tämä kysymys koske saarnaajaa virassaan, (1); sillä saarnaaja ja evankeliumin palvelija ei kanna miekkaa. Siitä syystä heidän ei pidä käyttää fyysistä voimaa vaan taistella yksin puhtaalla opilla ja saarnalla anabaptistien harhoja vastaan (2). Missä he kuitenkin tavoittelevat toisen virkaa kuten Thomas Müntzer (3) teki ja mitä oli tapahtunut Münsterissä Westfalenissa (4), niin he asettivat itsensä väärään asemaan ja saivat aikaan kapinaa. Sellainen tapaus kuuluu maallisen esivallan piiriin ja esiin nousee kysymys, pitäisikö maallisen esivallan taistella anabaptistien väärää oppia ja opetuksia vastaan käyttämällä fyysistä voimaa heidän rankaisemisekseen.
   Toiseksi, ennen kuin harhaanjohdettuja ihmisiä rangaistaan, heitä tulee ohjata selvällä sanalla ja kehottaa heitä luopumaan harhoistaan. Jos he tekevät niin, olisi todellisen kristityn hengen mukaista osoittaa laupeutta ja olla lempeä; jos he ovat kuitenkin itsepäisiä ja kieltäytyvät luopumasta erheistään, rangaistus on tarpeellinen.
   Kolmanneksi, on ilmeistä, että maallinen esivalta on pakotettu estämään kapinan ja tuhot maallisessa kuningaskunnassa, ja rankaisemaan mellakan aiheuttajia miekalla. Pyhä Paavali sanoo saman asian: kuka ikinä vastustaa maallista esivaltaa, joutuu tuomion alaiseksi. [Room. 13:2]
   Nyt, anabaptisteilla on kahdenlaisia uskonkappaleita (artikloja): ensimmäisen tyypin uskonkappaleet koskevat ulkoista, maallista valtakuntaa, esimerkiksi: heidän mielestään kristittyjen ei pidä toimia virassa, missä miekkaa käytetään. Tämän lisäksi, kristittyjen ei pidä ottaa vastaan mitään virkaa paitsi evankeliumin palvelijan viran. Kristittyjen ei pidä myöskään vannoa valaa (5). Lopulta, kristittyjen miesten tulee jättää vaimonsa, jos hän ei suostu kastettavaksi uudestaan (6). Tällaisia uskonkappaleita löydät kaikilta anabaptisteilta. Nyt on selvää, että tällaiset uskonkappaleet tuhoavat kaiken yhteiskunnallisen järjestyksen, maallisen esivallan, valat, omistusoikeuden, avioliiton, jne. Jos tällaiset uskonkappaleet ja saarnaaminen hyväksyttäisiin yleisesti, niin mitä tuhoa, murhaa ja ryöstöä siitä seuraisikaan?
   Tämän vuoksi esivallan täytyy epäilemättä torjua nämä uskonkappaleet kumouksellisina. Sen tulee rangaista heitä fyysistä voimaa käyttäen ja tietyissä tilanteissa miekalla, olivatpa näiden uskonkappaleiden noudattajat sitten anabaptisteja tai muita ihmisiä. Sillä nämä uskonkappaleet eivät ole vain hengellisiä vaan ovat välittömästi ja suoraan selvää yleisen järjestyksen murskaamista.
   Älä ota huomioon anabaptistien vastausta, missä he väittävät: Me emme aiheuta vahinkoa kenellekään. Tämä on vastalause tosiasioita vastaan: (protestatio contraria facto) (7): rikkoa yleinen järjestys sanomalla "Me emme tee mitään väärää kenellekään"; jos heidän opetuksensa otettaisiin maailmanlaajuisesti käyttöön, esivalta, vala, omistaminen (omistusoikeus), jne. lakkautettaisiin.
   Koska pyhät kirjoitukset selvästi opettavat meille, että lainatut anabaptistien uskonkappaleet ovat vääriä ja pirullisia ja koska on selvää ja ilmeistä, että niiden soveltaminen tarkoittaa yleisen järjestyksen välitöntä romahdusta, ei ole epäilystäkään: esivalta on pakotettu taistelemaan sellaista väärää ja kumouksellista opetusta vastaan. Esivallan tehtävä on lieventää tai koventaa rangaistuksia harkintansa mukaan.
   Voit vastustaa tätä (8): maallinen esivalta ei voi antaa uskoa, mistä syystä sen ei pitäisi rangaista ketään hänen uskonsa vuoksi. Sellaiselle vastalauseelle voitaisiin antaa monia mukaansatempaavia vastauksia, mutta vastaamme vain seuraavasti: esivalta ei rankaise ketään mielipiteestä tai sydämen ajatuksesta vaan julkisesta puheesta ja opetuksesta, mitkä viettelevät ihmisiä. Samalla tapaa kuin esivalta on pakotettu rankaisemaan kumouksellista puhetta, joka uhkaa herättää todellisen kapinan, sen on yhtä pakko rangaista noiden ihmisten kumouksellisista puheista ja opetuksista; sillä noiden puheiden ja opetusten kautta ihmisiä vietellään todellisesti hajottamaan järjestystä niin pitkälle kuin vain on mahdollista; heidän tarkoituksensa ei ole enää kunnioittaa esivaltaa, valaa tai omistusoikeutta.
    Ja vaikka he hetimmiten värjäävät tekopyhästi erinäisiä näistä uskonkappaleista, niin on tämä kuitenkin heidän aikomustensa pohjalla. Sillä meillekään ei ole mieleen, että paljastamme kasteenuusijat juonikkailla kysymyksillä vaan heidän opistaan pitää etsiä aitoa selvää syytä ja huomata se ja puhua juuri siitä. Älä laske mitään paholaisen tekopyhyyden varaan. Jotkut teeskentelevät olevansa erilaisia, mutta huomaat lopulta yllä mainitun harhaisuuden pistävän esiin heistä kaikista ja heidän näkyväinen pyhyytensä on pelkkää tekopyhyyttä ja saatanallista petosta. Sillä Pyhä Paavali opettaa meille selvästi [1. Tim. 4:1ss], että nuo virheelliset uskonkappaleet maallista esivaltaa koskien sekä uutta pyhyyttä teeskennellen ovat paholaisesta. Sentähden noiden henkien kirkkaus ja tekopyhä pyhyys ja kärsivällisyys ei saa pettää kristittyä esivaltaa; sen sijaan esivallan tulee tarkata noiden uskonkappaleiden virheellistä olemusta ja niiden tunnustajien jääräpäisyyttä, mitkä paljastavat lahkon saatanallisen luonteen.
   Tämä olkoon riittävän paljon sanottu noiden kumouksellisten uskonkappaleiden luonteesta. Sillä ei ole vaikeaa, noita kappaleita lukiessaan, nähdä, että esivallan tehtävä on säilyttää yleinen järjestys. Münsterin kastajat (baptistit) oli saatu lisäksi vakuuttuneiksi siitä, että todellinen pyhien valtakunta täytyy tulla ennen viimeistä päivää. Sitten he harjoittivat myös monivaimoisuutta. Sellaiset harhat ovat kumouksellisia ja ne pitää vakavasti torjua.
   Toiseksi, meidän on käsiteltävä toisenlaisia uskonkappaleita: anabaptisteilla on joitakin hengellisiä uskonkappaleita kasteesta, perisynnistä ja ilmoituksesta, jotka poikkeavat Pyhistä Kirjoituksista. Jotkut Münsterin kastajat väittivät, ettei Kristus ollut Marian fyysinen poika. Tämän lisäksi he opettavat, ettei kuoleman synneistä ole anteeksiantoa, jne. Meidän vastauksemme näihin hengellisiin uskonkappaleisiin on seuraava: maallinen esivalta on pakotettu tekemään lopun ja rankaisemaan julkisesta jumalanpilkasta, kirouksesta ja pilkallisesta valasta, sen pitää myös estää julkinen väärä opetus, epäkelpo jumalanpalvelus ja harhaopit sekä rangaista niistä alueillaan ja niiden alaisten ihmisten keskuudessa. Kaikki tämä on säädetty toisessa käskyssä (9): "Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu." [2Ms 20:7]. Jokaisen velvollisuus on asemansa ja virkansa mukaan estää ja torjua jumalanpilkka. Tämän käskyn luonteesta johtuen ruhtinaat ja esivalta käyttävät valtaa ja ovat sitoutuneet hajottamaan väärän jumalanpalveluksen ja, toisaalta järjestämään oikeaa opetusta ja jumalanpalvelusta. Sentähden tämä käsky opettaa meitä estämään väärän opetuksen ja rankaisemaan itsepäisiä. Jakeen [3Ms 24:16] teksti palvelee samaa päämäärää: "joka Herran nimeä pilkkaa, rangaistakoon kuolemalla."
   (seur. kpl suom. saksasta) Esivallan tulee antaa opettaa itseään edeltä käsin alituiseen ja oikein, jotta se olisi varma asiassaan eikä tekisi vääryyttä kenellekään. Sillä ei ole oikein tuomita yksin tottumuksesta vastoin Jumalan sanaa ja vastoin vanhan ja puhtaan kirkon ymmärrystä ja oppia. (10) Tottumus on suuri tyranni. Siksi on etsittävä perusteita Jumalan sanasta ja ymmärrystä vanhasta puhtaasta kirkosta. Sillä mitään oppia ei pidä hyväksyä, ellei sillä ole tukea (todistusta) vanhassa puhtaassa kirkossa, koska on helposti ymmärrettävissä, että vanhalla kirkolla on täytynyt olla kaikki uskonkappaleet, nimittäin kaikki se, mikä on tarpeellista autuaaksi tulemiselle. Siitä syystä protestantti on velvollinen ottamaan perusteeellisesti vastaan opetusta Jumalan sanasta ja vanhasta kirkosta.
   Nyt, anabaptistien jotkut uskonkappaleet ansaitsevat erityistä huomiota. Mikä hajaannus siitä aiheutuisikaan, jos lapsia ei kastettaisi? Mitä muuta siitä voisi syntyä kuin pakanallinen yhteiskunta?
   Lisäksi, vauvojen kastaminen on niin huolellisesti näytetty toteen, ettei anabaptisteilla ole mitään syytä muuttaa sitä käytäntöä.
   Myös, kun he sanovat, etteivät lapset tarvitse anteeksiantoa, koska ei ole perisyntiä, niin heidän opetuksensa on ilmeinen ja erittäin vaarallinen harha.
   Lisäksi, anabaptistit eroavat kirkosta; he pystyttävät oman seurakuntamallinsa, kirkon ja seurakunnan Jumalan säädöstä vastaan jopa paikkoihin, missä on jo otettu käyttöön puhdas kristillinen oppi sekä lakkautettu väärinkäytökset ja epäjumalien palvonta (11). Missä opetus on oikeaa ja missä epäjumalanpalvelusta ei harjoiteta, siellä Jumala velvoittaa kaikkia ihmisiä jäämään perustetun kirkon sisälle ilman yhtään poikkeusta. Kuka tahansa sellaisessa tilanteessa eroaa ja muodostaa uuden kirkon, tekee varmasti vastoin Jumalan tahtoa. Vastaavalla tavalla kauan aikaa sitten donatolaiset (12) harjoittivat kasteenuusimista ja erottautumista vain siitä syystä, että kirkon papit ja kansa eivät ole jumalisia, joten he [13] aikoivat perustaa täysin puhtaan kirkon. Olemme kuulleet baptistien sanovan samaa. Jos kysyt heiltä, miksi he eroavat kirkosta, vaikka heidän opetuksessaan ja jumalanpalvelusmenoissa ei ole mitään moitittavaa, niin he vastaavat: Koska me käyttäydymme huonosti, olemme viheliäisiä, jne., he haluavat joka tapauksessa muodostaa puhtaan kirkon.
   Näistä syistä Rooman koodeksissa (Roman codex) on laki (13), jonka ovat säätäneet (keisarit) Honorius (14) ja Theodosius (15), jonka mukaan anabaptistit on tapettava. Varmastikin on Jumalaa vastaan erottautua muodostamalla uusia kirkkoja vain siksi, että ihmiset ovat epäonnistuneita. Ja koska niin tekemällä saadaan aikaan hämmennystä ja se yllyttää jatkuvaan eripuraisuuteen, on maallisen esivallan tehtävä estää ja rangaista sellainen toiminta ankarasti.
   Jotkut ihmiset ovat yhtä mieltä siitä, etteivät hengelliset asiat kosketa maallista esivaltaa (16). Tämä esitys on liian heikko. Tietysti molemmat virat, saarnaamisen virka ja hallinnon virka, ovat erilaisia. Yhtä kaikki, molempien virkojen pitäisi palvella Jumalaa hänen ylistyksekseen. Ruhtinaiden ei pitäisi suojella ainoastaan omaisuutta ja elämää, heidän korkein tehtävänsä on edistää Jumalan kunniaa ja estää jumalanpilkkaa ja epäjumalanpalvelusta (17). Tämän vuoksi Vanhan Testamentin kuninkaat, eivät vain juutalaiset vaan myös kääntyneet pakanat, teloittivat väärät profeetat ja epäjumalia palvelevat ihmiset. Nämä ovat esimerkkejä ruhtinaiden viralle aivan kuten Pyhä Paavali myös opettaa: laki toimii jumalanpilkkaajien rankaisemiseksi, jne [Rom 13:3 ?] (18). Maallisen esivallan ei pitäisi palvella vain ulkoista hyvinvointia vaan myös ja yli kaiken muun edistää Jumalan kunniaa. Ruhtinas on kuninkaan palvelija, hänen tulee tuntea Jumala ja ylistää häntä virassaan. Psalmissa [2:10] sanotaan: "Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari." (suom. huom. engl. teksti: "Nyt sentähden, Oi kuninkaat, olkaa viisaita.")
   Tätä järjellistä selitystä vastaan he väittelevät vetoamalla vertaukseen pellon lusteesta: antaa molempien (suom. huom. lusteen sekä vehnän) kasvaa sadonkorjuuseen asti [Matteus 13:30]. Vertausta ei ole osoitettu maalliselle esivallalle vaan saarnaamisen virkaan; hengellisen viran varjolla väkivaltaa ei tulisi koskaan käyttää. Kaikesta tästä tulee vetää selvä johtopäätös, jonka mukaan maallisen esivallan velvollisuus on taistella jumalanpilkkaa, väärää opetusta ja harhaoppeja vastaan sekä rangaista niitä, jotka pitävät niistä kiinni.
   Jos anabaptisteilla on uskonkappaleita maallista esivaltaa vastaan, niin tuomio on helppo langettaa. Asiasta ei ole mitään epäilystä: tässä tapauksessa itsepäisiä tulee rangaista niin kuin mellakan aiheuttajia. Vaikka heidän uskonkappaleensa käsittelisivät vain hengellisiä asioita kuten vauvojen kastamista, perisyntiä, tarpeetonta erottautumista, niin silloinkin nuo uskonkappaleet ovat yhtä lailla tärkeitä. Sillä ei ole pieni asia, että he heittävät pienet lapset kristinuskon ulkopuolelle ja laittavat heidät [14] epävarmaan asemaan, johdattavat heidät, itse asiassa, kadotukseen; he jakavat meidän yhteisömme kahtia, kastettuihin ja ei-kastettuihin. Niin kuin näette ja oivallatte, on anabaptistien lahkossa todella vääriä uskonkappaleita. Sentähden me päätämme hengellisistä uskonkappaleista, että itsepäiset tulee tappaa niiden tähden. Lisäksi, jos anabaptistien keskuudesta löydetyt harhat ovat sekä maallisia että hengellisiä, ja elleivät he peru puheitaan, tuomari on oleva vielä varmempi rangaistessaan heitä ankarasti.
   Kuitenkin, sinun tulee edetä aina kohtuutta noudattaen ja opettaa ensin ja sitten kehottaa varoituksen kera perumaan puheet. Samalla tavalla tuomarin täytyy tehdä ero ihmisten välillä: jotkut heistä ovat tulleet vietellyiksi yksinkertaisuutensa vuoksi eivätkä he ole itsepäisiä; älä kiirehdi tuomion kanssa. Heidän rangaistuksensa voi olla lievempi, karkotus esimerkiksi tai vankeus, niin etteivät he aiheuttaisi mitään vahinkoa. Toiset ovat kiihottajia ja uhmakkaita; tässä kohdassa tuomarin tulee olla vahvempi. Jos he harhautuvat mielipiteessään maallista esivaltaa koskien, sitten sinun täytyy pitää heitä Münsterin anabaptistien tavoin ajattelevina, jotka olivat olleet vallankumouksellisia. Heidät tulee tuomita mellakan aiheuttajina.
   Jos pidämme Jumalan kunniaa suuressa arvossa, niin meidän tulee vastustaa rohkeasti jumalanpilkan ja vaarallisten harhojen leviämistä.
   Ohjeena ja vahvistuksena omilletunnoillemme meidän tulee olla tietoisia seuraavasta: meillä tulee olla muistissa joitakin ilmeisiä uskonkappaleita, jotka osoittavat selvästi lahkon törkeät ja räikeät harhat. Meidän täytyy muistaa, että saatana sokaisee uppiniskaiset eikä heissä varmastikaan ole hyvää henkeä heidän sisällään, vaikka heidän puhdas ja tahraton esiintymisensä saattaakin tehdä meihin vaikutuksen. Sillä on tunnettua, että väärät profeetat pukeutuvat lammasten vaatteisiin, mitkä antavat niille moitteettoman olemuksen [Matteus 7:15]. Mutta te tunnette heidät heidän hedelmistään [Matteus 7:16]. Hedelmät antavat todistuksen, kun he puolustavat vääriä uskonkappaleita selvää ja yksiselitteistä Jumalan sanaa vastaan. Sellainen uppiniskaisuus on selvä todistus ja vahvistus tuomarille; sillä silloin hän tietää, että tämä lahko on saatanasta. Niin tuomari tietää, että tätä lahkoa on estettävä toimimasta. Vaikka heidän joukossaan saattaa olla joitakin ihmisiä, jotka saavat meidät tuntemaan sääliä, tuomari tietää yhtä kaikki, että nämä asiat on pysäytettävä alkuunsa.
   Kaiken kaikkiaan, älykäs tuomari tietää, miten tuomita oikeudenmukaisesti. Hän varmasti huomaa, että anabaptismi pitää sisällään paljon kauhistuttavia harhoja. Lopulta, anabaptismi on manikealaisuutta (manilaisuutta) (19) ja uutta monastista liikettä (20): ulkoista käytöstä ja barbaarisuutta, jossa ei saa omistaa omaisuutta, olla hallitusta (esivaltaa), kaikkea sitä, mitä he pitävät pyhänä. Niin voit olla samaa mieltä siitä, että he ovat kaukana Kristuksesta ja etteivät he ymmärrä Kristusta kovin hyvin.
   [15] Kun älykäs saarnaaja opettaa muita säätyjä heidän tehtävästään, kun hän opettaa esimerkiksi, että kotirouva, joka odottaa lasta, on mieliksi Jumalalle (miellyttää Jumalaa), niin hän opettaa myös maallista esivaltaa siitä, miten se voi palvella tehtävissään Jumalan kunniaksi ja kuinka estää julkinen jumalanpilkka (21).

Allekirjoitukset

Martinus Luther
J. Bugenhagius Pomeraniis D. (22)
Caspar Creutzinger D. (23)
Philippus Melancthon(24)


Viitteet
1) Tutkielmassa "To the Christian Nobility", (Kristilliseen nöyryyteen?) 1520 Luther esittää, että yhdessä Kristuksen ruumiissa on erilaisia kutsumuksia (virkoja/tehtäviä). Tutkielmassa "On wordly authority" (Maallisesta esivallasta?), 1523 hän määrittelee kaksi valtakuntaa: Jumalan valtakunnan, jonka tarkoitus on saarnata evankeliumia, ja maallisen esivallan valtakunta, jonka tarkoitus on ylläpitää rauhaa ja oikeutta maan päällä. Saarnaamisen virka on keskeinen Jumalan valtakunnan toiminto. takaisin
2) Kreikankielestä: ana=uudestaan ja baptein=kastaa vedessä, ryhmä uudistajia 16. vuosisadalla (1500-luvulla). Anabaptistit painottivat kirjaimellista Kirjoitusten lukemista ja sentähden vastustivat vauvojen kastamista. Baptistit olivat tavallisesti pasifisteja (alla nro 5) paitsi Münsteriläiset (Vrt. nro 4). takaisin
3) Ensimmäinen radikaalin uudistuksen edustaja. Hän epäonnistui Saksin ruhtinaan käännyttämisessä radikaaliin suuntaansa, Raamatun eskatologiseen näkemykseen, ja liittyi kapinallisten talonpoikien leiriin. Hänet teloitettiin ratkaisevan Frankenhausenin taistelun jälkeen vuonna 1525. takaisin
4) Anabaptistien liike sai paljon huonoa mainetta Münsterin kaupungin tapahtumien johdosta Westfalenissa (luoteis-Saksassa) vuosina 1534/35. Radikaalit baptistit Hollannista yrittivät perustaa sinne "Uuden Jerusalemin" tuoden esiin kommunismin aatteen ja monivaimoisuuden. takaisin
5) Vrt. artikkelit kuusi ja seitsemän Schleitheimin Tunnustuksesta vuodelta 1527. takaisin
6) Schleitheimin Tunnustuksessa ei keskusteltu avioerosta siinä tapauksessa, että mies ja vaimo edustivat eri (uskon)tunnustuksia. Kuitenkin, sellainen merkitys voidaan johtaa neljännestä artiklasta, missä vaaditaan tiukkaa erottautumista uskovan ja ei-uskovan välille, pimeyden ja valon välille. takaisin
7) Käännös: vastalause, joka kumoutuu tosiasioilla. takaisin
8) Luther oli itse väitellyt tällä tavalla toisessa osassa tutkielmaansa "Maallisesta esivallasta". takaisin
9) 2Moos 20:7. Raamatullisen ja kalvinistisen perinteen mukaan kolmas käsky. takaisin
10) "Vanhan Kirkon" (Alkuseurakunnan) opetusta painotetaan tässä radikaalia raamatullisuutta vastaan. Luther oli itse vastustanut sellaista viittausta toisessa osassa tutkielmaansa "Maallisesta esivallasta" (LW45:106). Myöhemmin konsensus isien kanssa (consensus patrum) oli muodostunut kaikkien ekumeenisten kahakoiden perustukseksi. Se tarkoittaa yhteistä sopimusta sellaisista opeista kuten Kolminaisuus, Kristuksen persoona, vauvojen kastaminen, jne. takaisin
11) Esim. siellä, missä protestanttinen palvelus oli syrjäyttänyt Rooman messun. takaisin
12) Pohjois-Afrikkalainen separatistiliike 4. ja 5. vuosisadoilla. Donatolaisuus alkoi noin 312 jKr, kun ryhmä nimeltä Donatolaiset (nimetty johtajansa Donatuksen mukaan) erkanivat Pohjois-Afrikan katolisesta kirkosta, koska sisilialainen oli valittu Karthagon piispaksi. Donatolaiset uskoivat, että sisialaisen vihkiminen papin virkaan ei ollut pätevä, koska yksi hänen vihkijistään oli ollut traditor (=petturi), esimerkiksi yksi niistä, jotka olivat luovuttaneet pois kopioita pyhistä kirjoituksista suuren vainon aikana. Donatolaiset uskoivat, että sakramentin pätevyys oli riippuvainen sen suorittajan pyhyydestä. Heitä vastustettiin valtion väliintulolla kirkollisissa asioissa. Huolimatta vainoista ja vandaalien maanvalloituksesta vuonna 429 donatolaisuus säilyi seitsemännelle vuosisadalle asti, kunnes se ja katolisuus hävisivät Islamille. takaisin
13) Latinalainen Codex Jusinianeus, entinen Corpus Juris Civilis ("Siviililain runko"), lakien ja lainopillisten tulkintojen kokoelmat, jotka oli kehitetty Bysantin keisarin, Justinianus I:n tuella, vuosien 529 ja 565 jKr välillä. Justinianuksen laki sisältää neljä kirjaa: (1) Codex Constitutionum, (2) Digesta, tai Pandectae, (3) Institutiones, ja (4) Novellae Constitutiones Post Codicem. takaisin
14) Theodisius nosti Honoriuksen augustuksen arvoon tammikuun 23. päivänä vuonna 393 ja hänestä tuli Lännen yksinvaltias kymmenen vuoden ikäisenä isänsä kuoleman jälkeen (17.1.395). Hänen veljensä Arcadius oli Idän keisari. takaisin
15) Theodosius I eli Theodosius Suuri, Rooman keisari Idässä (379-392) ja sitten ainoa keisari Idässä ja Lännessä (392-395), joka raskaan pakanuuden ja areiolaisuuden painostuksen alla vahvisti Nikean (Nikaian) kirkolliskokouksen uskontunnustuksen (325) maailmanlaajuiseksi kristinuskon oikeaoppisuuden normiksi ja johti toisen yleisen kirkolliskokouksen koollekutsumiseen Konstantinopolissa (381), missä uskontunnustuksen kaavaa selvennettiin. takaisin
16) Vrt. nro 8 takaisin
17) Nämä kappaleet heijastavat Melanchtonin asemaa. Vrt. näytteisiin kotisivullamme, jotka on otettu hänen teoksistaan "Loci communes" ja hänen käsikirjoituksestaan, mikä kertoo moraalin filosofiasta. takaisin
18) Tämä on ilmeisesti melkoisen vapaa sovellus jakeesta Room 13:3: "Sillä hallitsijat eivät ole kauhuksi niille, jotka käyttäytyvät hyvin, vaan niille, jotka käyttäytyvät huonosti". (NRSV). takaisin
19) Persialainen uskonnollinen liike, jonka perustaja oli Mani (n. 216-276). Sille oli ominaista hyvän ja pahan dualismi, alituinen valon ja pimeyden valtakuntien taistelu. Se korotti askeettisuutta ja puolsi selibaattia pelastuksen keinona. Dualistinen käsitys antoi vastauksen kysymykseen: Mistä pahuus tulee maailmaan (unde malum)?takaisin
20) Termiä monastinen liike (monasticism) on käytetty viittauksena heidän aikomukselleen luoda puhtaiden kristittyjen erillinen yhteisö. (suom.huom. monastiset luostarit) takaisin
21) Käsikirjoituksesta viimeinen lause: "ja miten estää julkinen jumalanpilkka" puuttuu. Sen sijaan kirjoittaja on lisännyt käsin: "Ja kuten armollinen herramme, maakreivi kertoo, niin monet anabaptistien johtajat ja opettajat, vangitut karkoitusta varten, eivät pitäneet sanaansa. Siten vakuuttuneena omassatunnossaan heidän tottelemattomuudestaan, kun eivät pitäneet lupaustaan ja valaansa, meidän loistelias, armollinen herramme rangaiskoon heitä miekalla."
Sitten Lutherin omalla kädellä lisättynä:
"Tämä on yleinen sääntö, kuitenkin meidän armollinen herramme voi aina osoittaa armeliaisuutta rangaistuksen sijaan, olosuhteiden mukaan." takaisin
22) John Bugenhagen, "Pomeranian Lääkäri", 1485-1558; 1523 Wittenbergin pastori, teologian apulaisprofessori, protestanttisen kirkon uudelleenjärjestymisen asiantuntija (Braunschweig, Tanska, jne.); 1539 Saksinmaan yleinen päätarkastaja (General superintendant), Lutherin tunnustuksen isä. takaisin
23) Caspar Cruciger, 1504-1548; 1528 teologian apulaisprofessori Wittenbergissä; 1533 jumaluusopin tohtori, Raamatun käännöksen työtoveri, Lutherin useiden kirjoitusten toimittaja. takaisin
24) Mukanaoleva kirje, jossa kerrotaan anabaptistien tapauksesta
Loisteliaalle jalosyntyiselle ruhtinaalle ja herralle, prinssi Philipille, Hessen maakreiville, Catthenelnbogen kreiville, jne. armolliselle herrallemme
Armollinen prinssi ja herra, vastauksena loisteliaan ja armollisen herramme kirjeeseen koskien anabaptisteja lähetämme selontekomme teidän armolliselle herrallenne, missä me teemme täydellisen selväksi, että maallisella esivallalla on oikeus ja velvollisuus estää väärä julkinen opetus ja rangaista itsepäisiä valtionne alueella. Ja vaikka me tiedämme, että tästä asiasta on laajalti keskusteltu, ja vaikka me toivoimme, että verenvuodatukselta voitaisiin välttyä, ei ole epäilystäkään siitä, että meidän mielipiteemme on hyvin perusteltu ja kristitty sellainen. Sen asian, pitäisikö rangaistusta lieventää tai koventaa olosuhteiden perusteella ja tilanteesta riippuen, me jätämme kokonaan niille, jotka on valittu tutkimaan tapausta. Anabaptistien lahkon harhat ovat ilmeiset ja näiden harhojen joukossa on joitakin, mitkä koskevat maallista esivaltaa. Saakoon Jumala armollisesti säilyttää ja aina suojella meidän loisteliaan prinssimme omaksi ylistyksekseen ja kristikunnan eduksi. Annettu Wittenbergissä maanantaina helluntain jälkeen, vuonna 1536.

Teidän armollisen herranne mitä kuuliaisimmat palvelijat

Martinus Luther D
Caspar Creutzinger D
Joannes Bugenhagius Pomeranus D
Philippus Melancthon.

Kirjeen johdosta kirjoitan seuraavaa

Philip Melanchtonin kirjoittamasta kirjeestä, jonka Martinus Luther on allekirjoittanut, voidaan päätellä seuraavia asioita:

  • 1. Luterilaisten tavoite oli pitää kasteen avulla kansa maallisten ruhtinaiden hallinnassa eli kaste oli keino alistaa kansa ja käyttää hallitsijoiden valtaa kansaan nähden. Kansa tuli alistaa kuuliaiseksi maallisen esivallan ja kirkon hengellisen painostuksen avulla eikä toisinajattelijoita ja eriuskoisuutta suvaittu. Eriuskoisten vainoaminen jatkui aina nykyisen ajan ekumeeniseen liikkeeseen asti ja päättyi vasta 1980-luvulla vapaiden suuntien eli uskovien kastetta harjoittavien luopumukseen ja ekumeenisen liikkeen tukemiseen. Nyt ei oikealla opilla ole enää merkitystä, kunhan vain konflikteilta vältytään ja vaietaan toisen puolen harhaopeista sekä pimeästä historiasta. Ekumenia johtaa katolisen kirkon tunnustamiseen äitikirkkona (vrt. Melanchtonin mainitsema Vanha Kirkko) ja eriuskoisten uuteen vainoon: niitä vainotaan, jotka eivät alistu keskusjohdon alle ja tunnusta katolista kirkkoa sekä sen tytärtä, evankeelis-luterilaista kirkkoa, auktoriteetiksi ja kristittyjen oikeaksi kirkoksi.
  • 2. Kasteella ei ollut minkäänlaista maailmasta erottavaa merkitystä vaan sen tarkoitus oli liittää koko maailma kirkon jäsenyyteen.
  • 3. Luterilaiset eivät tehneet mitään erotusta rauhallisen kastajaliikkeen ja kapinallisten välillä. He pitivät kaikkia ryhmiä yhtä pahoina ja hyväksyivät jokaisen kasteenuusijaksi nimittämänsä sanan opettajan teloittamisen, vaikka näillä ei ollut todellisuudessa mitään tekemistä yhteiskunnallisen kapinan ja mellakoiden kanssa. (Lue 1500-luvun kastajaliikkeestä lisää tämän linkin takaa.)
  • 4. Kaikki kastajat eivät opettaneet sellaista, että vaimot piti hyljätä, elleivät nämä anna kastaa itseään, eikä omaisuutta saa omistaa. Itse asiassa luterilaisten opin mukaan Jerusalemin pyhät tekivät syntiä, koska he myivät kaiken ylimääräisen omaisuuden ja pitivät kaikkea yhteisenä auttaen tarvitsevia köyhyyden keskellä. (Apt 2:45; 4:34,35.)
  • 5. Kaikki kastajat eivät opettaneet sellaista, että valtion viroista ja miekan kantamisesta tuli kieltäytyä tai että se oli syntiä. Itse asiassa Baltahazar Hubmaierin rauhallinen kastajaliike hyväksyi esivallan miekan käytön, mutta kielsi ainoastaan kristittyjä osallistumasta sellaiseen toimintaan, missä pitää käyttää miekkaa pahojen rankaisemiseksi ja ihmiselämän tuhoamiseksi. Luterilaiset pelkäsivät aiheettomasti sitä, että kastajien oppien soveltaminen yleiseen käytäntöön maailmanlaajuisesti olisi johtanut anarkiaan, ryöstelyyn, murhiin ja moraalittomuuteen. Vain murto-osa väestöstä on kristittyjä ja nämä eivät harjoita syntiä vaan pidättyvät siitä. Jos tämä pieni vähemmistö kieltäytyy yhteiskunnallisista viroista ja miekkaa kantamasta, ei se poista esivaltaa vaan poistaa ainoastaan kristityt esivallan tehtävistä. Esivalta jatkaa siitä huolimatta tehtäviään ja ollen Jumalan palvelija estää rikollisia toimimasta. Jopa muhamettilaisten, kommunistien ja pakanoiden esivalta pyrkii rikollisuuden ja anarkian poistamiseen, joten kristitty vakaumus ei ole mikään vaatimus toimia esivallan tehtävissä. Käytäntö todistaa sen, että suurin osa esivallan palvelijoista ei ole sydämeltään kristittyjä, mutta esivalta toimii siitä huolimatta Jumalan palvelijana hyvien ihmisten suojelemiseksi pahoja vastaan ja pahojen ihmisten rankaisijana. Näin Jumala saa jopa pahan palvelemaan hyvää eikä kristittyjen ole välttämätöntä osallistua esivallan tehtäviin pahojen rankaisijana ja järjestyksen säilymisen vuoksi.
       Luterilaisten malli yhteiskunnasta perustuu siihen virheelliseen oletukseen, että valtio on kokonaisuudessaan kristitty valtio ja sen esivalta on kokonaan kristittyjen hallinnassa. Totuus on toinen. Vain pieni vähemmistö kansasta ja esivallan palvelijoista on kristittyjä sydämeltään. Muut ovat vain nimeltään kristittyjä.
       Suurin osa kastajista ei opettanut eikä opeta vieläkään muita harhoja, mistä kirjeessä kastajia tai osaa heistä syytettiin: että Jeesus ei ollut Marian lihallinen poika ja että kuoleman syntejä ei voi saada anteeksi (kastajilla ei ole edes listaa ns. kuoleman synneistä!). Valasta kieltäydymme yksinkertaisen Jumalan käskyn vuoksi: "Älkää ensinkään vannoko!" (Matt 5:34-37) Jos rehellisen kristityn juhlallinen vakuutus ja sana ei riitä vakuudeksi siitä, että hän puhuu totta, niin enempiä vakuuksia ei kristityn ole lupa antaa, sillä meillä ei ole valtuuksia vannoa suurempamme kautta kuten käsi Raamatun päällä, mikä on Jumalan, korkeimman, sanan kautta ja Jumalan kautta vannomista: Jumalan pilkkaa toisin sanoen. Me emme tee myönnytyksiä maallisen esivallan suuntaan niin kuin raukkamaiset kastajien tappajat ovat tehneet Lutherin aikoina ja vielä sen jälkeen. Me olemme valmiita kuolemaan – ei vain veljien edestä vaan jopa jumalattomien puolesta! – joten turha on tulla meitä syyttämään siitä, että olisimme jotenkin harhaoppisia tai huonompia kuin muut kristityt, eksyneitä tai harhaoppisia. Me annamme anteeksi niille, jotka meitä harhaoppisiksi haukkuvat ja vainoavat meitä, ja rukoilemme heidän puolestaan, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät. He toimivat niin kuin heidän isänsä toimivat ja ovat täysin eksyksissä. He sanovat, ettei meissä ole Pyhää Henkeä ja olemme todella tyhmiä ihmisiä, kun tulkitsemme väärin pyhiä kirjoituksia, mutta he ovat itse erehtyneet tulkinnoissaan ja ovat täysin sokeita totuudelle vainotessaan Jeesuksen seuraajia ja totisia kristittyjä. Jumala olkoon heille armollinen ja antakoon heille anteeksi, sillä he eivät todellakaan tiedä sitä, mitä he tekevät. Niin kuin heidän isänsä, niin hekin...
  • 6. Melanchton kehotti ja neuvoi maallista esivaltaa rankaisemaan eri tavalla uskovia ihmisiä ja käski jopa tappaa heitä. Hän ei ainoastaan siirtänyt vastuuta hengellisistä asioista maalliselle esivallalle vaan kehotti tappamaan uskonvakaumukseltaan eri tavalla ajattelevia kastajaliikkeeseen kuuluneita veljiämme. Martti Luther allekirjoitti tämän kirjeen, jossa käskettiin tappaa kastajia, jotka nykyisen tietämyksen mukaan eivät olleet mellakan aiheuttajia eivätkä muodostaneet minkäänlaista uhkaa maalliselle hallintokoneistolle. Melanchton ja Luther pitivät tällä tavalla huolen siitä, että heidän kirkkonsa valta-asema säilyi eivätkä Raamattuun oppinsa ja elämänsä perustaneet rauhalliset kastajat saaneet tuekseen kansan enemmistöä. He estivät tällä tavalla herätyksen etenemisen ja juurruttivat kansan tajuntaan pelon esivaltaa sekä kirkollisia hallitsijoita kohtaan, niin ettei kukaan uskaltaisi kääntyä heitä vastaan ja ajatella asioita omilla aivoilla, kansankielistä Raamattua itsenäisesti tutkien. Kirkollinen hirmuvalta on pitänyt kansan syvät rivit evankeliumin tavoittamattomissa meidän päiviimme asti. Oppi kasteen ja ehtoollisen ja kirkon jäsenyyden pelastavasta vaikutuksesta estää ihmisiä tulemasta elävään uskoon vielä meidän päivinämme. Tästä asiasta voivat kertoa ne lukuisat veljet ja sisaret, jotka ovat perustaneet taivastoivonsa kirkon jäsenyyteen, kasteeseen ja ehtoolliseen, yksin kirkon opetusten perusteella, mitä ovat saaneet julkisuudesta, luterilaisista tunnustuskirjoista ja seurakunnan rippileirillä.
  • 7. Melanchton ja Luther kannattivat sitä käytäntöä, ettei pelkästään yhteiskunnallisia mellakan aiheuttajia tule tappaa vaan myös ne, jotka pitävät kiinni kastajien hengellisistä opetuksista ja uskonkappaleista. He sanoivat tämän suoraan ja selvästi: "Sentähden me päätämme hengellisistä uskonkappaleista, että itsepäiset tulee tappaa niiden tähden." Jos et usko, niin lue vielä tarkemmin koko kappale, missä tästä asiasta puhutaan ja lue vaikka koko kirje uudestaan, ellet sitä vieläkään tajunnut.
  • 8. Apostoli Johannes kirjoitti, että "Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi." (1Joh 3:15.) Melanchton ja Luther eivät ainoastaan vihanneet veljiään baptisteja vaan murhauttivat heitä esivallan miekan kautta ja antoivat selvän kehotuksen esivallalle toimia tällä tavalla. He antoivat maalliselle esivallalle ja sen tuomareille ohjeita, miten tulee tuomita hengellisissä uskon asioissa eri tavalla ajattelevia ihmisiä maallisessa oikeusistuimessa, vaikka näiden opin kappaleet koskisivat pelkästään hengellisiä asioita. Melanchtonia ja Jeesusta lainaten voin todeta, että "heidän hedelmistään te heidät tunnette". (Matt 7:15,16.) Miten saattaisi hyvä puu tuottaa pahaa hedelmää ja paha puu hyvää hedelmää? Miten on mahdollista, että Jeesuksen opetuslapsi vainoaa toisia Jeesuksen opetuslapsia ja tapattaa heitä sääliä tuntematta? Miten kukaan nykyään elävä kristitty, vaikka olisi luterilainen, voi pitää Lutheria ja Melanchtonia Jumalan lapsina tämän tiedon jälkeen? Lue lisää kasteenuusijoiden tappamisesta tämän linkin takaa, missä käsitellään Speyerin valtiopäivien säädöstä vuodelta 1529, jonka mukaan kasteenkertojat piti tappaa ilman edeskäypää kirkon inkvisitiota.
  • 9. Luterilainen yhteiskunta perustui 1500-luvulla siihen, että maata hallitsivat nimeltään kristityt ruhtinaat ja myös kirkon johdossa toimi nimeltään kristittyjä henkilöitä. Asiat eivät ole siitä miksikään muuttuneet. Kirkon johdossa on edelleen nimeltään kristittyjä henkilöitä ja vain heidän alamaistensa joukossa on aitoja Jumalan lapsia, joiden sydämissä ei pala viha muita Jumalan lapsia kohtaan. Tarkoitan tällä meitä kastajia, jotka uskomme Raamattua niin kuin se on kirjoitettu emmekä muuta sitä Herrasta luopuneiden kirkkoisien opin mukaan.
  • 10. Melanchton piti Vanhaa Kirkkoa apostolisena kirkkona ja tarkoitti sillä toiselta vuosisadalta lähtöisin olevaa ja sen jälkeistä Herrasta luopunutta katolista eli yleistä kirkkoa. Paavien ja katolisen kirkon historia ulottuu toisen vuosisadan alkuun asti ja jopa sitä edeltävään aikaan, sillä jotkut paisuneet ja Herrasta luopuneet veljet alkoivat korottaa itseään yli muiden vanhimpien nousten siten yksinvaltiaiksi seurakunnissaan. Tästä sai alkunsa piispainvalta ja paavin valta, minkä myös Novumin selitysteos tunnustaa tosiasiaksi. 1
  • 11. Kuinka pitkälle nykyisen kirkon luopumuksen täytyy mennä, että Pyhästä Hengestä osalliset veljemme Kansanlähetyksessä ja muissa kirkon herätysliikkeissä lähtevät suurin joukoin pois kirkosta, joka on ilmiselvästi osa porton järjestelmää? (Ilm 17-18.) Jeesus käskee seuraajiaan lähtemään pois ihmisistä muodostuvasta yhteisöstä, joka on portto, joten käsky ei tarkoita pelkästään sydämissä kulkevaa rajaa pelastuvien ja kadotukseen matkalla olevien välillä. Yksittäisten kristittyjen ei hyödytä lähteä kirkosta tyhjän päälle, ellei tilalle ole tarjolla uskovien pyhien yhteisöä, mutta lopulta tämäkin on parempi vaihtoehto kuin tulla osalliseksi Herrasta luopuneen porton synteihin. Jeesus tahtoisi kuitenkin, että kaikki Kansanlähetyksen uskovat lähtisivät pois kirkosta ennen kuin luopumus menee kristittyjen vainoihin asti. Jeesus tahtoo, että kristityt kirkon jäsenet tarkistaisivat samalla opetuksensa kasteesta, perisynnistä ja ehtoollisesta. Jos pääsemme näistä asioista yksimielisyyteen, niin voimme palvella yhtä ja samaa Jumalaa ilman keskinäistä hankausta ylistäen yksimielisesti meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää. (Room 15:6; Efe 1:3.)
       On koittava aika, jolloin eriuskoisia vainotaan niin kuin Lutherin päivinä ja sitä ennen. Jos sanot esimerkiksi homoseksuaalisuutta synniksi julkisuudessa ja tuomitset heidän siunaamisensa pyhään avioliittoon kirkon sisällä, joudut sakkoihin, vankeuteen tai kuolemaan uskosi tähden. Älä odota siihen asti, että luopumus menee näin pitkälle. Ota jo nyt selvä kanta totuuden puolesta. Me emme ole ketään ihmistä vastaan vaan totuuden puolesta, joka yhdistää meidät rakkauden ja raittiuden ja voiman Hengessä toisiimme Raamatun opetusten mukaisella tavalla.
  • 12. Voit yrittää perustella Melanchtonin ja Lutherin toimintaa sen ajan erilaisella yhteiskunnallisella rakenteella, mikä oli perua katolisen kirkon valtakaudesta. Et pääse silti pakoon sitä seikkaa, että Luther ja Melanchton hyväksyivät uskonveljien surmaamisen ja kehottivat siihen, elleivät veljemme peruuttaneet kuulusteluissa kastettaan ynnä muuta oppiaan, joka oli heidän uskonsa pohjalla ja perustui heidän tapaansa ymmärtää Raamattua. Ketään ei ole lupa tappaa pelkästään sen vuoksi, että joku uskoo jotakin sydämessään ja tahtoo elää todeksi uskonsa eikä pyri aiheuttamaan vallankumousta asumillaan alueilla eikä vahingoita muutenkaan lähimmäisiään väärämielisellä toiminnalla. Jos joku loukkaantuu Jumalan sanaan ja pitää sen esillä pitämistä väärämielisenä toimintana ja syntinä, niin se on hänen virheellinen näkemyksensä siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei.
       Mistään kapinasta tai vahingonteosta ei ollut kysymys niiden rauhallisten kastajien uskonliikkeessä, joihin kuului kymmeniätuhansia kastajia Keski-Euroopassa. Kastajat joutuivat pakenemaan vainoja Englantiin, Alankomaihin ja Pohjois-Amerikkaan. Osa lähti Venäjälle ja osa muihin maanosiin. Jos veljiämme ei olisi vainottu luterilaisten, reformoitujen ja katolisten taholta, olisivat he voineet jäädä kotiseuduilleen, mutta nyt se oli vainojen vuoksi mahdotonta.
       Kun katsot, mihin baptistien elämä on johtanut esimerkiksi Yhdysvalloissa, niin näet, ettei heidän elämäntapansa johda anarkiaan ja yhteiskunnan rakenteiden romahtamiseen. Kastajien usko ja pyhä vaellus saavat pikemmin aikaan yhteiskunnallisesti kestävän perustuksen, missä kunnioitetaan Raamatun moraali- ja siveysoppia tavalla, mitä ei luterilaisessa järjestelmässä koskaan saada aikaan. Syy luterilaisen järjestelmä korruptoituneisuuteen on siinä, että kaikki jumalattomat liitetään kirkkoon vauvakasteen avulla. Tähän on saatu perusteet katolisten isien ja etenkin Augustinuksen Raamatun virheellisestä tulkinnasta, missä pohjalla vaikuttaa oppi perisynnistä. Vauvat eivät ole syyllisiä perisyntiin, niin kuin kirkossa opetetaan, eikä perisyntiä tarvitse sen vuoksi saada anteeksi.
       Minä en kehota teitä luopumaan perisyntiopista kokonaan, mutta siitä teidän tulee luopua, että vauvat ovat vastuussa siitä, millaiseksi syntyvät ja joutuvat tuomittaviksi, ellei heitä vihmota vedellä paavin oppien mukaan. Syyllisyys ja vastuu ovat asioita, mihin ihmisen pitää voida itse vaikuttaa tavalla tai toisella. Vauvat eivät voi vaikuttaa millään tavalla siihen, millaisina syntyvät, joten he ovat vapaat vastuusta ja syyllisyydestä Jumalan silmissä, joka on meidän laupias ja armahtava Vapahtajamme.

1 Tiit 1:5-9 selitys: "Kaikesta päätellen sanojen vanhimmat (j.5 P.Haipolan lisäys: presbyteros; vrt. presbyteeri, presbyteerinen) ja kaitsijat (j.7 P.Haipolan lisäys: episkopos; vrt. episkopaalinen, piispa) välillä ei ole mitään eroa. Vanhimpia asettaessaan Tiituksen tulee muistaa, etteivät kaikki sovellu sellaiseen tehtävään. Siksi apostoli esittää tietyt ehdot näiden luottamusmiesten valinnalle. (Novum 4, ss.405)

"Mm. Apt 20:28:sta (vrt. j. 17) ilmenee, että sanaa episkopos käytetään sanan presbyteros, `vanhin´ (3705) synonyymina. Jälkimmäinen sana osoittaa, että tässä virassa vaaditaan hengellistä kypsyyttä, kun taas »kaitsija» ilmaiseen palvelutehtävän luonteen.
   Alkukristillisissä seurakunnissa oli episkopos/presbyteros jokaisessa paikallisseurakunnassa. (Apt 14:23; 20:17; Fil 1:1; Tiit 1:5; Jaak 5:14)." (Novum 5, s.366, sana 1805.)

Suomennos ja kommentit: Petteri Haipola, 08.02.2007

Lue lisää Lutherin tappokäskystä anabaptisteja koskien:
Luther ---> Kuolemantuomio anabaptisteille

See also in English this site for more information on Martin Luther and other reformers:
http://www.edwardtbabinski.us/creation-evolution-design/luther_calvin.html

Sivun alkuun