Luther ---> Kuolemantuomio anabaptisteille

Suomentanut Petteri Haipola  •  Kirjoittanut Dave Armstrong

Luther tutkimustani vastaan hyökättiin jälleen


Tämä artikkeli on suomennos englanninkielisestä artikkelista "Luther ---> Death Penalty for Anabaptists | My Luther Research Attacked Yet Again", joka on osoitteessa
http://socrates58.blogspot.com/2004/02/luther-death-penalty-for-anabaptists.html
Artikkelin on kirjoittanut Dave Armstrong.


Tiistaina, Helmikuun 24, 2004

Jos kuulen vielä yhdenkin luterilaisen väittävän, ettei tämä ole totta, niin minä taidan huutaa. Se tapahtui jälleen kerran, ja koomista kyllä (niille, jotka rakastavat ironiaa niin kuin minä), sen teki eräs, joka on ollut pää-ääninen kriitikko koskien minun oletettua täyttä tietämättömyyttä Lutherista. Hän kirjoitti katoliselle foorumille:

". . . myös hän oli epätäydellinen. Mutta ei kaikki ole totta, mitä olet lukenut. Hän ei ollut haureellinen, hän oli hyvä isä ja aviomies. Hänen kielensä sai joskus kylmät väreet kulkemaan selkäpiitäsi pitkin. Hän oli "karkea", mutta ei paha. Oli luterilaisia, jotka veivät asioita liian pitkälle ja kyllä: he tappoivat ihmisiä näiden uskomusten vuoksi. Se ei ole hyvä asia, eikä Lutherkaan ollut hyvä."

Tässä ovat vahvat dokumentoidut tosiasiat:

Luther hyväksyi kuolemanrangaistuksen opillisesta harhaoppisuudesta kaikkein selvimmin havaittavalla tavalla hänen kommentaarissaan koskien Psalmia 82 (vol. 13, pp. 39-72 in the 55-volume set, Luther's Works, edited by Jaroslav Pelikan et al), joka on kirjoitettu vuonna 1530, missä hän puolusti seuraavaa:

"Jos joku opettaa oppeja, jotka ovat vastoin Kirjoituksiin perustuvaa uskonkappaletta ja mihin kaikkialla maailmassa kristityt uskovat, kuten uskonkappaleet, joita opetamme lapsille uskontunnustuksessa -- esimerkiksi, jos joku opettaisi, ettei Kristus ole Jumala vaan pelkkä mies kuten profeetat, minä turkkilaiset ja anabaptistit häntä pitävät -- sellaisia opettajia ei pidä sietää vaan heitä tulee rangaista jumalanpilkkaajina. . .

"Tällä menettelyllä ketään ei saada pakolla uskomaan, sillä hän voi uskoa edelleen, miten tahtoo; mutta häntä kielletään opettamasta ja pilkkaamasta jumalaa."

(LW, Vol. 13, 61-62)

Onko tämä pelkästään minun tulkintani hänen sanoistaan ja ajatuksistaan? Kuuluisa Lutherin elämän tutkija Roland Bainton kirjoitti:

"Vuonna 1530 Luther laajensi näkemystä, että kaksi rikkomusta pitäisi rangaista jopa kuolemantuomiolla, nimittäin kapinamielialan lietsominen (kansankiihotuksen) ja jumalanpilkka. Painotus siirtyi siten virheellisestä uskosta sen julkiseen julistamiseen sanoin ja teoin. Tämä ei ollut kuitenkaan mikään suuri saavutus vapaudelle, koska Luther tulkitsi pelkän julkisesta virasta ja asepalveluksesta kieltäytymisen kansankiihotuksena ja apostolisen uskontunnustuksen uskonkappaleen hylkäämisen jumalanpilkkana.

"Eräässä muistiossa vuodelta 1531, jonka on tehnyt Melanchthon ja jonka Luther on allekirjoittanut, papillisen viran hylkääminen oli kuvattu sietämättömänä jumalanpilkkana, ja kirkon hajaannus kapinana seurakuntakäskyä vastaan. Muistiossa vuodelta 1536, jälleen Melanchtonin tekemä ja Lutherin allekirjoittama, rauhallisen ja vallankumouksellisen anabaptistin välinen ero
pyyhittiin pois . . .

"Melanchthon väitti tällä kertaa, että jopa passiivinen anabaptistien toiminta heidän vastustaessaan hallitusta, valoja, yksityistä omistusta ja avioliittoa uskosta osattoman kanssa oli itsessään siviililain repivää ja siksi kapinamielistä. Anabaptistien protestia jumalanpilkan rangaistusta vastaan oli itsessään jumalanpilkkaa. Jos vastasyntyneiden kastaminen lopetettaisiin, johtaisi se pakanalliseen yhteiskuntaan ja kirkosta eroamiseen, ja lahkojen muodostuminen oli hyökkäys Jumalaa vastaan.

"Kenties Luther ei allekirjoittanut näitä muistioita kovin mielellään. Joka tapauksessa hän lisäsi jälkikirjoitukset kumpaankin. Ensimmäisessä hän sanoi,

'Minä annan suostumukseni. Vaikka tuntuu julmalta rankaista heitä miekalla, on julmempaa, että he tuomitsevat Sanan palvelemisen viran eikä heillä ole kunnolla perusteltua oppia ja he murskaavat totuuden ja tällä tavoin heikentävät siviililakia.'

". . . Vuonna 1540 hänen kerrotaan Pöytäpuheessaan kääntyneen Hessen Philipin puoleen, että vain kapinalliset anabaptistit pitäisi tappaa; muut pitäisi pelkästään karkoittaa maasta. Mutta Lutherilta meni sivu monia tilaisuuksia, missä hän olisi voinut puhua niiden puolesta, jotka antoivat itsensä iloiten uhrilampaiksi teurastusta varten.

". . . Ymmärtääkseen Lutherin asemaa täytyy pitää mielessä se, ettei anabaptismi ollut joka käänteessä yhteiskunnallisesti vaaratonta. Sinä vuonna, jona Luther allekirjoitti muistion, missä neuvottiin tappamaan jopa rauhalliset anabaptistit, oli se vuosi, jolloin ryhmä heistä lakkasi olemasta rauhallisia . . . He ottivat voimakeinoin haltuunsa Münsterin kaupungin Westfalenissa . . .

"Vaikka nämä lieventävät asianhaarat on tuotu esiin, ei voida unohtaa sitä, että Melanchtonin muistiossa oikeutettiin rauhallisten perinpohjainen hävittäminen, ei sen vuoksi, että he olivat itäneitä ja salaisesti vallankumouksellisia, vaan sillä perusteella, että myös rauhallinen valtiosta kieltäymys sai aikaan kapinamieltä."

(Here I Stand: A Life of Martin Luther, New York: Mentor, 1950, 295-296)

Yhä vielä, Luther kirjoitti vuonna 1536 pamfletin:

"Se että kapinamielisistä opin uskonkappaleista tulee rangaista miekalla, ei tarvitse lisätodisteita. Loppujen lopuksi, anabaptistit pitävät kiinni opinkappaleista, jotka käsittelevät vauvojen kastamista, perisyntiä, ja inspiraatiota, joilla ei mitään yhteyttä Jumalan Sanaan, ja vastustavat sitä toden teolla . . . Maalliset viranomaiset ovat velvoitetut estämään ja peittelemättä rankaisemaan vääristä opeista . . . Sillä ajatelkaapa vain, mikä katastrofi seuraisi sitä, että lapsia ei kastettaisi? . . . Tämän lisäksi anabaptistit eroavat kirkoista . . . ja he muodostavat omia papinvirkoja ja seurakuntia, mikä on myös vastoin Jumalan käskyä. Tästä kaikesta käy ilmi selvästi, että maallisten viranomaisten pitää määrätä ruumiillinen rangaistus rikkojille . . . Myös silloin, kun on kyse pekästään hengellisestä opinkappaleesta kiinnipitämisestä, kuten vauvojen kastaminen, perisynti, ja tarpeeton erottautuminen, silloin . . . me päätämme, että . . . itsepäiset lahkolaiset täytyy tappaa."

(Martin Luther: pamphlet of 1536; in Johannes Janssen, History of the German People From the Close of the Middle Ages, 16 volumes, translated by A.M. Christie, St. Louis: B. Herder, 1910 [orig. 1891]; Vol. X, 222-223)

Henkilö, joka kielsi tämän, on julkisesti pitänyt roskana Luther tutkimustani, jopa tarkoitukselliseen epärehellisyyteen asti. Vastasin eilen sillä foorumilla (katso alla olevia papereita), ja hän on ollut kumma kyllä hiljaa siitä lähtien, jopa yllyttäen muita (esim. muissa viestiketjuissa) -- 90 minuutin sisällä pitkän vastaukseni jälkeen (pelkkä sattuma, niinpä tietysti) -- nyt "jättämään huomiotta" ja "unohtamaan" Lutherin, koska hän on ollut kuolleena 450 vuotta eikä hänen elämänsä "merkitse enää mitään."

Minusta tämä oli aika omituinen ja yllättävä kehitys asioille, koska hakukone sillä sivulla paljasti, että hän oli puhunut Lutherista viesteissään 96 kertaa viimeisen 42 päivän aikana, keskimäärin 2.29 kertaa päivässä. Samaan aikaan hän mainitsi Herramme Jeesuksen vain 58 kertaa, uskon 43 kertaa, ja Raamatun 25 kertaa. Eivätkö hakukoneet olekin perin hauskoja?

Täysin kyvyttömänä vastustamaan (Malcolm Muggeridgen ja G.K. Chestertonin parantumattomasta vaikutuksesta johtuen) asiaan kuuluvia ja melko näyttäviä komediallisia mahdollisuuksia tapahtumien tästä käänteestä johtuen, minä kirjoitin:

"Voin jo valmiiksi nähdä, sitten, mikä vallankumous tämä jälleenlöydetty havainto tulee olemaan [niin-ja-niin´] päivästä-päivään elämässä. Lutherilla ei ole mitään tekemistä jonkun uskon kannalta: hänet pitäisi
unohtaa eikä hänestä tulisi välittää, silti hän on puhunut hänestä viimeisen kuuden viikon aikana yli kaksi kertaa enemmän kuin "uskosta" ja melkein kaksi kertaa enemmän kuin Jeesuksesta ja lähes neljä kertaa enemmän kuin Pyhästä Raamatusta. Hän mainitsi hänet kymmenen kertaa yksistään eilen, tai melkein neljä kertaa enemmän kuin hänen keskivertonsa on. Joten tämä on aikamoisen suuri muutos. Juuri ajoissa Lentiä varten (suom.huom. The 40 weekdays from Ash Wednesday until Easter?). . ."

Ihmiset ovat yrittäneet halventaa Luther-tutkimustani aiemminkin, yhtä surkealla ja puolileikillisellä tuloksella. Näyttää siltä, että väärä haaste virtaa valmiina, vapaasti, ja usein heidän ylikiireisistä leipävärkeistään, mutta todisteet ovat (joku saattaa vetäytyä leikistä huomatessaan tämän) loputtomiin siirtyneet tuonnemmaksi. He esittävät väitteensä ja sitten he katoavat ja suuntaavat vuorille kauhuissaan heti sillä hetkellä, kun annan vastaukseni heille.

Kaikkein kuuluisin esimerkki oli eräs toinen luterilainen (noin puolitoista vuotta sitten), joka oli vakuuttunut siitä, että olin äärimmäisen epärehellinen Lutherin alkuperäisten tekstien suhteen, ja syytti minua, että olin hypännyt yli 25 sivun ylitse ilman, että olin käyttänyt sananheittoja (esim.: . . .). Se nostatti joksikin aikaa ilmoille paljon hupia ja joutavia sutkauksia jokseenkin vilkkaalla protestanttisella foorumilla, missä tämä tapahtui, kunnes, ah voi, todistin, että väitetyn tekstinpilaamisen takana oli Will Durant, hyvin tunnettu maallinen historioitsija (joka, sain kuulla, kääntyi kuolinvuoteellaan), en minä.

Durant lainasi saksalaisia Luther-lähteitä, jotka ovat voineet hyvinkin olla erilaisia kuin 55-sivuinen englanninkielinen setti, josta hilpeä vastustajani puhui. Siten, joko mitään vääryyttä ei tapahtunut tai Durant oli syyllinen osapuoli. Joka tapauksessa, virhe ei ollut minun. Tarpeetonta kai sanoa, tämä kaveri häipyi lähes välittömästi . . .

Joskus apologetiikka on "hauskempaa kuin mitä ihmiselle pitäisi sallia" (lainatakseni Rush Limbaughia -- oletettavasti en asiayhteydestä irrotettuna tai puuttuvien sananheittojen kera enkä jättämättä vilpillisesti mainitsematta 23 minuuttia radiolähetystä asian välistä).

Mitä viimeisimpiin typeriin ja naurettaviin haasteisiin tulee, niin katso uusia papereitani (varoitus: siitä tulee melko pitkäveteistä mutta paikoitellen valaisevaa luettavaa johtuen joidenkin kovimpien kriitikoideni taktiikasta):

My Alleged Pathetic Martin Luther Research, Luther-Bashing and "Dishonesty"" (83K)

Does My Luther Research Lack Proper Documentation? (Particularly Regarding Primary Material From the 55-volume Luther's Works)(47K)

Tein asiaan liittyvän toisenkin jutun äskettäin, niin että tästä tulee trilogia:

My Alleged Excessive Reliance on Catholic Luther Biographer, Hartmann Grisar, S.J.
(Dave Armstrong vs. Edwin Tait) (28K)

Edwin, ystävällinen tuttavuus, josta pidän ja jota suuresti kunnioita, myönsi - hänen suureksi ansiokseen -- että olin todistanut asiani, voittaen hänen esittämänsä haasteen. Se on paljon enemmän kuin mitä voin sanoa nykyisestä kritiikistä. Luulen heidän etsivän Edwiniä Etelä-Dakotan Mustilta Vuorilta samalla, kun kirjoitan tätä...


Suomentanut 8.2.2007 Petteri Haipola

En pidä tämän henkilön tavasta väitellä voittaakseen väittelyitä ja tapaa halventaa vastaväittelijöitä. Hänen epähurskas käytöksensä selittyy sillä, että hän on katolinen. Hyvä asia on se, että Jumala käyttää jopa katolisia hyvän palvelukseen.

Lisää luettavaa luterilaisuudesta tämän katolisen tutkijan näkökulmasta katsottuna on osoitteessa:
http://socrates58.blogspot.com/2006/11/luther-lutheranism-index-page.html

Sivun alkuun