Lapset uskovien esikuvina

Kirjoittanut Petteri Haipola  • 5.9.2013  • 

Vauvoja kastavilla ihmisillä on tapana puolustaa vauvojen kastetta ja uskoa siten, että he väittävät Jeesuksen ottaneen vauvoja syliinsä ja asettaneen heidät esikuviksi uskovaisesta ihmisestä aikuisille uskovaisille, omille opetuslapsilleen. Todellisuudessa ne lapset, joiden Jeesus sanoi uskovan häneen, eivät olleet vauvoja vaan varttuneita pieniä lapsia, jotka osasivat jo puhua. Tämä käy ilmi niistä kohdista, joissa lapsia tuotiin Jeesuksen tykö ja joissa hän asetti lapset esikuvaksi uskovaisesta tai sanoi, että "lastenkaltaisten on taivasten valtakunta". (Matt. 18:1-10; 19:13-15; Mar. 9:36-37; 10:13-15; Luuk. 9:47-48; 18:15-17)

Olen kirjoittanut tästä aiheesta lyhyen artikkelin, joka kannattaa lukea, jotta näet kyseessä olleen äidinkieltä osaavien pienten lasten, ei sylivauvojen. Lisäksi on syytä huomata, että näitä lapsia ei tuotu Jeesuksen tykö kastettavaksi vaan sen vuoksi, että Jeesus koskisi heihin: panisi kätensä heidän päälleen, rukoilisi heidän puolestaan ja siunaisi heitä.

On totta, että Jeesus asetti pienen lapsen esikuvaksi aikuisille uskoville Matteuksen evankeliumissa. Tämä siitä syystä, että pienet lapset ovat nöyriä ja ottavat vastaan Jumalan valtakunnan niin kuin lapsi. (Matt. 18:1-10) Pienten lasten uskossa ja elämässä on siis jotakin sellaista, jota Jeesus toivoisi aikuisten ja nuorten uskossa myös olevan. Jeesus ei asettanut pieniä lapsia opetuslasten esikuvaksi kuitenkaan sen vuoksi, että ymmärryksen puute olisi ihailtavaa tai tavoiteltavaa; tai että aikuisten tulisi tavoitella tilaa, jossa he eivät ymmärrä omaa äidinkieltään, niin kuin on vauvojen laita. Vauvat eivät sovi lainkaan uskovien esikuvaksi eikä Jeesus todellisuudessa vauvoja uskovien esikuvaksi asettanutkaan, vaikka vauvoja kastavat ihmiset erehdyttävästi niin antavat ymmärtää.

Äidinkieltään ymmärtävien lasten usko ja elämä sopivat esikuvaksi aikuisten ja aikuisena uskoon tulleiden uskosta seuraavista syistä:

  1. Lapset ovat nöyriä
  2. Lapset ottavat Jumalan valtakunnan vastaan niin kuin lapsi
  3. Lapsi luottaa täysin hyvään isään/ Jumalaan (ja Jeesukseen)
  4. Lapsi tottelee sen kummempia kyselemättä hyvää isää/ Jumalaa
  5. Lapsi on uskollinen hyvälle isälleen/ Jumalalle
  6. Lapsi ottaa avoimesti vastaan lahjoja hyvältä isältään/ Jumalalta epäilemättä sitä, että isä voisi antaa hänelle jotakin pahaa
  7. Lapsi pitää itsestään selvästi totena kaiken, mitä hyvä isä/ Jumala sanoo
  8. Lapsi riippuu kiinni hyvässä isässään/ Jumalassa ja pysyttelee mielihalulla hänen lähellään

Paavalin mukaan meidän tulee olla aikuisina uskovina "pahuudessa lapsia, mutta ymmärrykseltä täysi-ikäisiä". (1Kor 14:20) Jeesuskin opetti opetuslapsia siten, että tahtoi heidän ymmärtävän hänen sanansa. (Matt. 15:10) Usko ja järki/ ymmärrys eivät ole toisiaan vastaan vaan kulkevat käsi kädessä: kuuluvat yhteen. Tästä syystä äidinkieltään osaamattomat vauvat eivät sovi lainkaan esikuviksi uskovista aikuisille uskoville tai nuorille uskoville. Sen sijaan pienet uskovaiset lapset, jotka osaavat omaa äidinkieltään, sopivat esikuviksi kaikille uskoville yllä mainituista syistä.

Sivun alkuun