Kastetut kristukseen yhdessä hengessä

Tavoitteena yksimielisyys

Kristityt ovat hajallaan monissa eri kirkkokunnissa, kirkoissa, seurakunnissa ja uskovien ryhmissä. Jumala tahtoisi, että me olisimme yhtä keskenämme samalla tavalla kuin isä ja poika ovat yhtä keskenään, ilman erimielisyyksiä ja riitoja. Kiista oikeasta kasteopista on yksi hajaannusta aiheuttava syy. Jos olisimme yhtä mieltä kasteesta ja pelastuksen tiestä, olisi tämä erottava väliseinä purettu.

On kuitenkin toiveajattelua, että kristityt pääsisivät yhteisymmärrykseen siitä, mikä on oikea tapa kastaa ja mikä on oikea kasteoppi. Sitä tärkeämpää olisi nähdä se, mitkä asiat merkitsevät eniten sielujen pelastumisen kannalta ja mitkä ovat toisarvoisia. Jos näkisimme eri tavalla uskovien kristittyjen kanssa sen, että kaste ei ole viime kädessä ratkaiseva asia sielujen pelastumisen kannalta, niin voisimme kenties olla yhtä keskenämme, muutenkin kuin lahkojen rajojen yli ekumenian merkeissä.

Mikä on tärkeintä?

Kumman arvelet olevan Jumalan silmissä tärkeämpää: sen, että olet ymmärtänyt oikein kasteopin ja sinut on kastettu oikealla tavalla, vai sen, että rakastat Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi? Kumpi on tärkeämpää: jokin rituaali menneisyydessä vai hengellinen tilasi tällä hetkellä?

Voi olla, että et lähde taktisista syistä arvottamaan näitä asioita ja vertaamaan niitä toisiinsa, mutta rehellinen kristitty joutuu tunnustamaan sen, että oikea kasteoppi ja kasteen tapa eivät vaikuta viime kädessä siihen, miten me kristittyinä elämme ja lähimmäisiämme kohtelemme. Voi olla jopa niin, että kaikkein voimakkaimmin oikean kasteopin puolesta kiivailevat ihmiset käyttäytyvät kaikkien julmimmalla tavalla eri tavalla uskovia lähimmäisiään kohtaan. Tästä on todistuksena kristittyjen verinen historia ja kastajien kokemat vainot aina 1900-luvun lopulle asti.

Yksi kaste vai monta kastetta?

Ongelmia oikean kastetavan löytämiselle aiheuttaa se, että Paavali puhui "yhdestä kasteesta". (Efe. 4:5) Monet itseään Jeesuksen opetuslapsena pitävät ihmiset uskovat Paavalin tarkoittavan tässä sitä rituaalia, joka suoritetaan uskoontulleille ihmisille: kun kastetaan joku vedessä "herran Jeesuksen" tai "herran Jeesuksen kristuksen nimeen" upottamalla hänet kokonaan veden alle. Vauvojen kasterituaalia harjoittavissa kirkoissa pidetään "yhtä kastetta" poikkeuksetta vesitoimituksena, jota "kasteen sakramentiksi" kutsutaan.

Vauvoja kastavat kirkot ovat lähestyneet toisiaan siten, että he hyväksyvät toisten kirkkojen suorittaman kasteen "kristillisenä". Sen sijaan ns. vapaiden suuntien suorittamaa kastetta ei pidetä näissä kirkoissa "kristillisenä" eivätkä "vapaat kristityt" pidä puolestaan oikeana kirkkojen suorittamaa kastetta. Tämä voi johtaa siihen, että herätysliikkeestä kirkkoon tai kirkosta herätysliikkeeseen siirtyvä henkilö kastetaan kunkin ryhmän tapojen mukaan. Silloin aiempaa "kastetta" ei pidetä pätevänä, joten kyseessä on järjestyksessä ensimmäinen kaste ja se on ainoa kaste, joka ryhmässä kasteeksi hyväksytään. Sen uskotaan silloin olevan myös se Paavalin mainitsema "yksi kaste", jotta pysyttäisiin Raamatun ilmoittamassa totuudessa ja käytännössä.

Asia ei ole kuitenkaan aivan näin yksinkertainen. Uudessa testamentissa ei ole itse asiassa ilmoitettu vain yhtä kastetta. Niitä on kaiken kaikkiaan kolme ja joidenkin mukaan jopa neljä eri kastetta. Neljäs on kuitenkin eri asia kuin kaste, sillä se on "pyhällä hengellä täyttyminen", joka ei ole kaste Uuden testamentin terminologiassa. Mutta ne muut kolme ovat kasteita ja ne ovat:

  1. "Kaste Kristukseen yhdessä hengessä" eli "uudestisyntymisen pesu ja pyhän hengen uudistus" (= "uudestisyntyminen"). (1Kor 12:12-13; Tiit 3:5; Kol 2:11-12; Room 6:3-4; Gal 3:26-27.)
  2. Kaste vedessä herran Jeesuksen kristuksen nimeen. (Apt 10:47-48; 8:5-13, 16, 35-40.)
  3. Kärsimyksen/ kuoleman kaste. (Mar 10:39; Room 8:17-18; 2Tim 2:11-12; 3:12.)

Näin monen kasteen löytyminen Uudesta testamentista voi hämmentää erityisesti niitä, jotka ovat kiivailleet voimakkaasti oikean kasteopin ja tavan puolesta eri tavalla uskovia vastaan. Jos luet kuitenkin viitteinä mainitut Raamatun kohdat, niin niissä puhutaan todellakin kasteista, eivätkä ne kaikki voi tarkoittaa yhtä ja samaa vesikastetta. Erityisesti Herran Jeesuksen mainitsema "kärsimyksen kaste" ei voi tarkoittaa vesikastetta, koska hänet ja opetuslapset oli kastettu vedessä silloin, kun hän sanoi viitteenä olevat sanansa. (Mar. 10:39) Sen täytyy siis tarkoittaa jotakin muuta kuin vesikastetta.

Paavalin mukaan meidät "on kastettu yhdessä hengessä Kristuksen ruumiin jäseniksi" tai "Kristukseen". (1. Kor. 12:12-13; Gal. 3:27) Kasteen sakramentin kannalla olevien mukaan Paavali puhuu tässä vesikasteesta. He eivät erota toisistaan hengessä kastetuksi tulemista ja vesikastetta. Jos sattuisi käymään sillä tavalla, että joku tulee vilpillisin mielin kasteelle eikä saa pyhää henkeä siinä hetkessä, mutta tulee myöhemmin uskoon, niin häntä ei kasteta silloin uudestaan. Sakramentalistit ajattelevat asian niin, että Jumalan tykö kääntynyt saa pyhän hengen vasta kasteen jälkeen, mutta sen saamista ei voida erottaa kasteen tapahtumasta. Joskus voi käydä niin päin, että joku saa pyhän hengen ennen kuin hänet ehditään kastaa, mutta silloinkaan ei eroteta hengessä kastetuksi tulemista vesikasteesta. Pyhän hengen saaminen ja vesikaste kuuluvat tässä opin näkemyksessä erottamattomasti yhteen, eikä sillä ole merkitystä, jos kasteen ja pyhän hengen saamisen välillä olisi pitkäkin aika.

Itse näen asian sillä tavalla, että "kaste hengessä Kristukseen" on eri asia kuin "vesikaste". "Kaste hengessä Kristukseen" on sama asia kuin uudestisyntyminen. Se tapahtuu silmänräpäyksessä, niin että hetkeä aiemmin pyhä henki ei asunut uskovan sydämessä, mutta hetkeä myöhemmin se siellä asuu. Uskoon tuleva henkilö saa syntinsä anteeksi sillä samalla hetkellä, kun hän saa pyhän hengen. Syntien anteeksisaamista ja pyhän hengen saamista ei ole sidottu mihinkään rituaaliin tai paikkaan. Jumala antaa synnit anteeksi siellä, missä syntinen kääntyy hänen tykönsä ja avaa sydämensä hänelle: ottaa vastaan Jumalan sanan ja uskoo herran Jeesuksen kristuksen nimeen.

Kun edetään Uuden testamentin opettamassa järjestyksessä, niin silloin ihmisen tulee syntyä ensin uudesti ylhäältä, minkä jälkeen hänet on lupa kastaa. Jos joku on saanut apostolien tapaan suoritetun kasteen jo ennen uudestisyntymistä, ei kastetta tarvitse uusia. Jos hänet on kastettu aiemmin väärällä tavalla, on kaste syytä uusia, mutta silloin on kysymyksessä ensimmäinen ja ainoa kaste. Tarkoittipa Paavali sitten vesikastetta tai kastetta pyhässä hengessä Kristukseen, niin kumpikin on yksi ainoa kaste: niitä ei ole montaa.

Joku voi väittää, että kasteita on kaksi, jos puhutaan erikseen vesikasteesta ja kasteesta hengessä Kristukseen. Niinpä Paavali ei olisi puhunut lainkaan vesikasteesta jakeessa Efe 4:5. Hän olisi puhunut pelkästään hengessä Kristukseen kastamisesta. Asia on varmasti juuri niin, että Paavali tarkoitti vain jompaa kumpaa kastetta tässä jakeessa, ei molempia. Se ei tee silti tyhjäksi sitä tosiasiaa, että myös Paavali kastoi opetuslapsia vedessä niin kuin muutkin evankeliumin julistajat tekivät. Paavali kastoi seurueineen sekä juutalaisia että pakanoita eikä vain juutalaisia niin kuin eräs on opettanut. (Apt 18:8; 1Kor 1:10-18)

Vesikaste kuuluu siten kristityille Jumalan lapsille ja se kuvaa sitä, mitä heille on tapahtunut hengessä kastetuksi tulemisen yhteydessä jo ennen vedellä kastamista. Tärkeämpi näistä kahdesta eri kasteesta on kaste hengessä Kristukseen, koska vain siinä kasteessa synnytään uudesti ylhäältä Jumalan hengestä ja pelastutaan. Juuri sen tärkeyden vuoksi uskon Paavalin tarkoittaneen yhdellä kasteella kastetta hengessä Kristukseen sen sijaan, että hän olisi puhunut siinä vedellä kastamisesta. Hengessä kastaminen sopii myös paremmin asiayhteyteen kuin vedessä kastaminen. (Efe 4:4-6)

Paluu kasteen armoon

Luterilaiset käyttävät uudestisyntymisestä nimitystä "paluu kasteen armoon", mutta Raamatussa se tunnetaan nimellä "uudestisyntyminen". (Joh 3:3-8.) Me olemme Kristuksessa ja Kristus on meissä, kun meidät on kastettu Kristukseen pyhässä hengessä. (Joh 14:20; 17:11,20-23) Tämän kasteen suorittaa Jumala eikä ihminen ja siitä syystä se kaste tuo myös syntien anteeksiannon ja pelastuksen.

Kaste luonnollisessa vedessä ei voi tuoda pelastusta, koska sen suorittaa ihminen ja vesi on likaista vettä verrattuna siihen veteen, jolla Jumala meidät kastaa. Vesi on Raamatussa Jumalan sanan ja pyhän hengen vertauskuva, joten se vesi, jolla Jumala meidät kastaa, on varmasti puhdasta ja pyhää vettä, niin että se tuo meille puhdistuksen synneistä sekä pelastuksen. (5Moos 32:1-2; Joh 7:37-39; Hes.36:24-29; Apt 15:7-11.)

Meidän ei tulisi käyttää Raamatulle vieraita nimiä hengellisistä asioista. Raamatussa ei tunneta käsitettä "kasteen armo". Siellä puhutaan "Jumalan armosta" ja "Jeesuksen kristuksen armosta", joten niistä meidänkin tulee puhua, ei "kasteen armosta". Tarkoitus on korottaa Jeesusta Kristusta ja Jumalaa, ei ihmisten suorittamaa rituaalia. Kaste ei välitä armoa, mutta Jumala antaa armon niille, jotka häntä Kristuksen veren ja herran Jeesuksen nimen kautta lähestyvät.

Vesikaste

Vesikaste tulee suorittaa samalla tavalla kuin apostolit sen suorittivat. Kasteelle tulevan on uskottava omakohtaisesti herraan Jeesukseen. Hänen on tunnustettava Jeesus herrakseen ja osoitettava jollakin tavalla se, että hän on tullut mielenmuutokseen ja tahtoo elää Jumalan tahdon mukaista elämää erossa synneistä. Kun mikään ei estä kastamasta Jeesukseen uskovaa henkilöä, astuvat kastaja ja kastettava molemmat veteen. Vettä on oltava riittävästi, jotta kastettava voidaan upottaa kokonaan veden alle. Kasteen suorituksen hetkellä lausutaan herran Jeesuksen kristuksen nimi esimerkiksi näin: "Minä kastan sinut herran Jeesuksen kristuksen nimeen." Jos Jeesuksen nimeä ei mainita, ei kastetta ole suoritettu oikein ja uskovainen voidaan kastaa myöhemmin oikein apostolisella tavalla.

Pelastuminen

Jumalan lapsi pelastuu lopullisesti vasta ruumiin ylösnousemuksessa, ei ennen sitä. Pelastusta ei voida kuitenkaan enää menettää sen jälkeen, kun ruumis on kuollut. Jos joku nukkuu pois Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen uskovana Jumalan lapsena, niin hänellä on iankaikkisen elämän toivo ruumiin ylösnousemuksen kautta. Raamattu puhuu monin paikoin tästä toivosta, jossa me olemme jo nyt pelastuneita (Tiit 3:5), kun vaellamme hengessä ja juurrumme yhä syvemmälle Kristuksen rakkauteen (Apt 24:14-16; 26:7-8; Room 8:9-39; 1Kor 15:12-58; Fil 3:20-21; Hebr 6:18-20)

Pelastumisen kannalta on tärkeää tietää, missä hetkessä ja missä tilanteessa Jumalan lapsi syntyy uudesti ylhäältä. Tapahtuuko se vesikasteen hetkellä vai sitä ennen vai sen jälkeen. Raamatullinen tapa ja järjestys on syntyä uudesti ylhäältä ja pelastua toivossa jo ennen vedellä kastetuksi tulemista. Tästä on hyvänä esimekkinä etiopilainen hoviherra, jonka Filippus kastoi. Pelastumiseen tarvitaan Paavalin mukaan sydämen usko ja suun tunnustus (Room 8:10-13). Nämä molemmat toteutuivat etiopialaisen hoviherran kohdalla ennen vedessä kastetuksi tulemista. Näin on kirjoitettu.

Apostolien teot:
8:35 Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.
8:36 Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?"
8:37: Niin Filippus sanoi hänelle: "Jos uskot koko sydämestäsi, niin on lupa." Hän vastasi ja sanoi: "Minä uskon, että Jeesus kristus on Jumalan poika."
8:38 Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.
8:39 Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran henki Filippuksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten.

Etiopilaisen hoviherran tapauksesta näemme hänen pelastuneen jo ennen vedessä kastetuksi tulemista myös Paavalin mukaan (Apt 8:35-40 vrt. Room 10:9-13). Ensin julistettiin evankeliumia Jeesuksesta. Sen sanan kuulemista seurasi sydämen usko. (Room 10:17) Uskoa seurasi suun tunnustus. Paavalin mukaan sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Molemmat kohdat toteutuivat hoviherran kohdalla ennen kuin hänet kastettiin vedessä. Samoin käy jokaisen uudestisyntyneenä Jumalan lapsena kastetun kristityn kohdalla.

Jos joku pyytää päästä kasteelle syntyäkseen uudesti ylhäältä, niin häntä ei tulisi edes kastaa, koska hän ei ole uskonut evankeliumia vaan etsii pelastusta ihmisten suorittaman rituaalin kautta. Uskon kohde on silloin väärä. Se on vesikaste eikä Jumala ja hänen poikansa Jeesus kristus, evankeliumin totuuden sanan mukaan.

Kaste Kristukseen

Jos olemme saaneet syntimme anteeksi, niin meissä on pyhä henki sinettinä ja vakuutena tulevasta perinnöstä, niin kuin on kirjoitettu. (Efe, 1:13-14) Meidät "on kastettu silloin yhdessä hengessä Kristukseen" ja "me olemme hänen ruumiinsa jäseniä". (1. Kor. 12:12-13, 27) Me kuulumme siis seurakuntaan, jonka vertauskuva Paavalin terminologiassa on "Kristuksen ruumis".

1.Korinttolaiskirje:
12:12 Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin;
12:13 sillä me olemme kaikki yhdessä hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa henkeä.
...
12:27 Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.

Jokainen Jumalan lapsi on kastettu Kristukseen pyhässä hengessä. Kasteen suorittaa Jumala eikä ihminen, joten se riittää tuomaan meille pelastuksen. Jumala voi kastaa ihmisen hengessä Kristukseen ja hänen ruumiinsa jäseneksi, vaikka tätä ei olisi kastettu vedessä.

Vesikaste ei ole välttämätön sielun pelastumiselle, mutta hengessä kastetuksi tuleminen on. Kaikissa vedessä kastetuissa ei ole pyhää henkeä, mutta kaikissa hengessä kastetuissa on pyhä henki. Kaikki vedessä kastetut eivät ole uudestisyntyneitä, mutta kaikki hengessä kastetut ovat uudestisyntyneitä.

Toivottavasti huomaat, kumpi kaste on tärkeämpi ja kumpaa tulisi painottaa opetuksessa. Käytännössä johdatamme kuitenkin ihmisiä uskomaan evankeliumiin ja kastamme heitä, jolloin molemmat kasteet tulevat suoritetuksi. Ensimmäisen suorittaa Jumala ja toisen ihminen sen merkiksi, mitä Jumala on tehnyt ihmisen sydämessä vesikastetta ennen.

"Kaste Kristukseen" (Gal. 3:27) on sama asia kuin "uudestisyntyminen", "syntyminen Jumalasta", "uudestisyntymisen pesu", "pyhän hengen uudistus", "sydämen ympärileikkaus hengessä", "Kristuksen ympärileikkaus", "kaste", "kaste Kristukseen ja hänen kuolemaansa". (1. Piet. 1:5, 23; Joh. 1:12-13; 3:3-8; 1. Joh. 5:1; Tiit. 3:5; Room. 2:28-29; Kol. 2:12-13; Room. 6:3-4)

Uudestisyntymisen pesu ja pyhän hengen uudistus

Tiituksen kirje:
3:3 Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.
3:4 Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja pyhän hengen uudistuksen kautta,
3:6 jonka hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän vapahtajamme Jeesuksen kristuksen kautta,
3:7 että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.

Paavali puhuu tässä "uudestisyntymisestä", joka seuraa uskoontuloa, ja käyttää siitä jakeessa viisi nimitystä "uudestisyntymisen pesu" (lutron) ja "pyhän hengen uudistus". Paavali sanoo, että me "pelastuimme" silloin, kun tämä "pyhän hengen uudistus ja uudestisyntymisen pesu" tapahtui meille tai tuli osaksemme. Kyse on siis pelastuksen kasteesta, jossa me saamme synnit anteeksi ja jossa meidät liitetään Kristukseen niin kuin Paavali korinttolaiskirjeessä kirjoitti. (1Kor, 12:13.) Huomaa, että Paavali ei käytä tässä kohdassa sanaa "kaste" (baptisma) tai verbiä "kastaa" (baptidzoo), joten ei ole perusteltua väittää hänen viittaavan vesitoimitukseen tässä yhteydessä.

Sydämen ympärileikkaus hengessä eli Kristuksen ympärileikkaus ja kaste

Roomalaiskirje:
2:28 Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
2:29 vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.

Kolossalaiskirje:
2:11 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
2:12 ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.

Huomaa, että "sydämen ympärileikkaus hengessä" ja "Kristuksen ympärileikkaus" eivät kuvaa vesikastetta vaan sitä tapahtumaa, kun ihminen kääntyy Jumalan tykö ja ottaa vastaan hänen sanansa, syntyy uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi elävän ja pysyvän Jumalan sanan kautta. (1. Piet. 1:23; Apt. 10:34-48; 11:11-18; 15:7-11) Jumalan henki vaikuttaa tämän uudestisyntymisen ja sydämen ympärileikkauksen, eikä hän tee sitä veden alla kasteessa vaan siellä, missä sydän kääntyy Jumalan tykö ja ottaa uskossa vastaan hänen armonsa. (Room. 5:1-5; Joh. 1:12-13)

Huomaa myös, että "Johanneksen kaste" ja "kaste Jeesuksen kristuksen nimeen" olivat eri asia Uuden testamentin syntyaikoina. Apollos oli jo Kristuksen oma ja saarnasi hengessä Jeesusta, vaikka häntä ei ollut vielä kastettu "oikealla" tavalla ja "oikeaan nimeen". (Apt. 18:24-19:7.) Samalla tavalla on käynyt niille vauvana vedellä valelluille luterilaisille ystävillemme, joita ei ole kastettu vielä oikealla tavalla ja oikeaan nimeen. He ovat Jumalan lapsia Jeesuksen uskon ja uudestisyntymisen kautta, vaikka heitä ei ole vielä kastettu vedessä sillä tavalla kuin uskovaiset vedessä kastaa tulisi. He ovat saaneet syntinsä anteeksi ja pyhä henki asuu heissä, joten miten vesikaste voisi vaikuttaa kaiken sen, mitä ns. uus-sakramentalistit väittävät sen vaikuttavan (esim. David Pawson)?

Kaste Kristukseen ja hänen kuolemaansa

Roomalaiskirje:
6:3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
6:4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.

Galatalaiskirje:
3:26 Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia kristuksessa Jeesuksessa.
3:27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.

Huomaa näissä kaikissa kohdissa se, että kaste Kristukseen tapahtuu uskon kautta. Tämä on se sama "kaste yhdessä hengessä", josta Paavali kirjoitti korinttolaisille. (1. Kor. 12:12-13) Ihmisestä tulee seurakunnan jäsen, kun hänet kastetaan hengessä Kristukseen. Vesikasteessa tätä taivaallisiin kirjoihin kirjatuksi tulemista ja pyhien yhteyteen liittymistä ei tapahdu. Meidän pitää osata erottaa toisistaan "kaste vedessä" ja "kaste kengessä", jotta tiedämme, kumpi kaste pelastaa.

Roomalaiskirjeestä käy lisäksi ilmi, että kaste ei ole vain kertatapahtuma: se vaikuttaa niin kauan uskovan elämässä kuin hän pysyy "upotettuna Kristuksessa" eli "vaeltaa hengessä". Niinpä tämä kaste ei kuvaa vesirituaalia vaan hengessä kastetuksi tulemista, joka on sama asia kuin "uudestisyntyminen" (tai "ylhäältä syntyminen" eli "hengestä syntyminen" eli "Jumalasta syntyminen").

Syntyä ylhäältä/uudesti Jumalan sanan kautta

Pietari ja Jaakob kirjoittivat uudestisyntymisen tapahtuvan Jumalan sanan kautta. Tämä on ymmärrettävää, koska usko syntyy Kristuksen sanan kuulemisesta ja uudestisyntyminen on uskon kautta Jumalan sanan, armon ja herran Jeesuksen vastaanottamista. (Room 10:17; Joh 1:12; 1Tess 1:3-7; 2:13.)

1.Pietarin kirje:
1:23 te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.

Jaakobin kirje:
1:18 Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.

Jeesuksen ja Nikodeemuksen käymä keskustelu käydään läpi myöhemmin tässä kirjoituksessa. (Joh. 3:1-15) Se käsittellee Jumalasta syntymistä, hengestä syntymistä ja ylhäältä syntymistä (uudestisyntymistä).

Pelastuminen sanan kautta

Enkeli sanoi Korneliukselle, että Pietari oli julistava hänelle sanoja, joiden kautta hän pelastuisi perheensä kanssa.

Apostolien teot:
11:14 hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, ja koko sinun perhekuntasi.

Jumalan sana synnyttää kuulijoissa uskon ja sielu pelastuu, kun Jumala sinetöi evankeliumin vastaanottaneet pyhällä hengellä. Kornelius ja hänen perheensä sekä ystävänsä saivat pyhän hengen jo ennen kuin heidät kastettiin vedessä Jeesuksen kristuksen nimeen. (Apt. 10:43-48.) Tämä ei ole mikään poikkeustapaus, sillä tässä järjestyksessä asioiden pitäisi kaikille Jeesuksen seuraajille tapahtua. Ensin sanan kuuleminen, sitten mielenmuutos ja usko, jonka seurauksena synnit saadaan anteeksi ja pyhä henki tulee asumaan sydämeen, ja sitten vasta kaste vedessä herran Jeesuksen nimeen.

Meille ei ole annettu lupaa tai ohjetta kastaa lapsia tai ketään etukäteen mahdollista "tulevaa uskoa varten". Vain ne on lupa kastaa, jotka ottavat sanan vastaan ja uskovat omakohtaisesti herraan Jeesukseen. (Apt. 2:37-47; 8:5-40; 9:1-20; 16:14-40; 18:5-8.) Huomaa, että Herra Jeesus ei lähettänyt Paavalia ensisijaisesti kastamaan vaan julistamaan "sanaa rististä" (evankeliumia Jeesuksen kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta) ja opettamaan mielenmuutoksen vaikuttamia soveliaita hyviä tekoja. Jeesus käski Paavalin saarnata kääntymistä pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö, mutta ei maininnut kastetta tässä yhteydessä. (Apt. 26:17-20; 1. Kor. 1:11-18.)

Paavali erotti toisistaan "sanan rististä ja vesikasteen" eli "evankeliumin ja rituaalin", joka on seurausta "sanan vastaanottamisesta" sen sijaan, että sen suorittaminen "johtaisi sanan vastaanottamiseen". Paavali "synnytti lapsia evankeliumin kautta kristuksessa Jeesuksessa", ei "kastamalla sanan kuulijoita vedessä". (1. Kor. 4:15) Jos vesikaste olisi välttämätön sielujen pelastumiselle, ei Paavali olisi painottanut sitä näin vähän ja herra olisi käskenyt hänen saarnata kastetta muiden tärkeämpien asioiden rinnalla (evankeliumi, usko, kääntyminen ja mielenmuutos). (Apt. 26:17-20)

Jos joku pitää vesikastetta välttämättömänä osana pelastumisen prosessia tai uskoo pelastukseen vesikasteessa, niin hän puolustaa näkemystään sanomalla, että Jeesus käski opetuslasten saarnata evankeliumia ja kastaa sanan kuulijoita vedessä, ja opettaa heitä sen jälkeen hyvistä teoista ja mielenmuutoksen hedelmistä. (Matt. 28:18-20; Mar. 16:15-16) Huomaa tässä kuitenkin oikea järjestys: ensin tehdään opetuslapsia sanan julistamisen kautta ja sitten näitä opetuslapsia kastetaan! (Joh. 3:22-4:2)

Ja mitä tulee asioiden tärkeyteen, niin Pietari menetteli samalla tavalla kuin Paavali ja teki sen herran sanojen ohjeen mukaan. Hän julisti ensin evankeliumia Jeesuksen kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Sitten hän kehotti kansaa mielenmuutokseen monin eri sanoin. Ja lopuksi hän kehotti heitä kastattamaan itsensä herran Jeesuksen nimeen; vain ne kastettiin, jotka ottivat sanan vastaan. Näin siis ensimmäisenä helluntaina. (Apt. 2:12-47)

Kun Pietari julisti myöhemmin evankeliumia, ei hän puhunut enää kasteesta vaan pelkästään uskosta, mielenmuutoksesta ja kääntymisestä Jumalan tykö. (Apt. 3:19, 26) Kun joku sitten uskoi ja otti sanan vastaan, niin että mielenmuutos ja usko voitiin sanan kuulijoissa havaita, kastettiin ne, jotka jo valmiiksi uskoivat evankeliumin ja olivat saaneet pyhän hengen. (Apt. 10:43-48.) Tämä on siis apostolinen järjestys toimia tässä asiassa (evankeliumin julistus ja kaste).

Hengellä sinetöiminen

Hengellä sinetöidyksi tuleminen tarkoittaa samaa kuin kaste kristukseen pyhässä hengessä. (1Kor 12:13.)

Efesolaiskirje:
1:13 Hänessä on teidätkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne, sinetöity pyhällä hengellä,
1:14 joka on meidän perintömme etumaksuna, hänen omaisuutensa lunastamiseksi – hänen kirkkautensa kiitokseksi.

2.Korinttolaiskirje:
1:21 Ja Jumala on lujittava meidät teidän kanssanne Kristukseen voideltuaan meidät
1:22 ja sinetöityään meidät ja annettuaan vakuudeksi pyhän hengen sydämiimme.

Jokaisessa uskon kautta sanan vastaanottaneessa sydämessä on pyhä henki, joka on vakuutena (tai etumaksuna) ja merkkinä siitä, että me kuulumme Jumalan perheväkeen ja olemme matkalla isän tykö. (Ilm 7:4.) Kaikki ne ovat Jumalan lapsia, joissa on Kristuksen henki ja joita pyhä henki kuljettaa. (Room 8:9-16.)

Miten pyhä henki saadaan?

Pyhä henki saadaan "uskossa kuulemisen kautta". (Gal, 3:1-14) Pyhä henki tulee Jumalan tykö kääntyvän ihmisen sydämeen, kun hän kuulee Jumalan sanan todistuksen Jeesuksesta ja uskoo häneen eli ottaa vastaan Jumalan sanan. (1Tess, 1:2-7; Room, 10:17; Efe, 1:13-14; 1Piet, 1:23) Mitään muuta ei tarvita kuin sydämen kääntyminen Jumalan tykö ja uskossa Jumalan sanan vastaanottaminen.

Huomaa, että sanan kuulijan ei tarvitse kuulla mitään vesikasteesta, jotta voisi saada pyhän hengen! Jos joku kuulee julistusta Jeesuksen kristuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta ja häntä kehotetaan hylkäämään synnit ja kääntymään mielenmuutoksessa Jumalan tykö, niin hän voi saada synnit anteeksi ja pyhän hengen tämän julistetun Jumalan sanan kautta pyhän hengen voiman ja vaikutuksen kautta. Sanomaa vesikasteesta ei siis tarvita pyhän hengen saamiseen ja uudestisyntymiseen, mutta Jeesuksen kristuksen evankeliumia kylläkin. (Apt. 10:34-48.)

Sama asia voidaan ilmaista myös niin, että Jumalan kutsuma ihminen pääsee uskon kautta sisälle Jumalan armoon. (Room, 5:1-2) Se usko on Jumalan vaikuttamaa ja syntyy Kristuksen sanan kuulemisen kautta. (Kol, 2:12; Room, 10:17) Jumalan sanan kuuleminen synnyttää uskoa jo ennen armon ja Herran Jeesuksen vastaanottamista, niin että tässä armon saamista edeltävässä uskossa voidaan ottaa vastaan Jumalan armo ja päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. (Joh, 1:12; 3;1-21; 12:42-50; 2Kor, 5:18-6:2)

Miten ihminen syntyy uudesti ylhäältä?

Uskoontulo voi kestää kauan, jopa vuosia, tai sitten se tapahtuu lyhyessä ajassa, muutamassa hetkessä evankeliumin kuulemisen aikana (silloinkin on pohjalla Jumalan näkymätön työ, joka on valmistanut sydämet evankeliumia varten). Jumala vetää syntisiä Jeesuksen luokse ja kehottaa heitä muuttamaan mielensä. (Mar 1:15; Joh 6:44; Room 2:4,5.) Jumalan kieltävä ihminen alkaa uskoa Jumalan olemassaoloon Jumalan sanan vaikutuksesta. (Hebr 11:6; Room 10:17.) Syntinen kääntyy hitaasti Jumalan tykö ja alkaa paljastua syntiseksi omissa silmissään pyhän hengen nuhtelun kautta. (Joh 16:7-11; Luuk 15:11-32.) Halu hyljätä synti ja olla toisenlainen, hyvä ihminen, johtaa mielenmuutokseen.

Kääntyminen ja mielenmuutos johtavat vastarinnan murtumiseen. Ihminen lakkaa panemasta hanttiin Jumalan kutsun edessä ja avaa sydämensä ottamaan vastaan Jumalan pojan, herran Jeesuksen. Jumalan tykö kääntyvä ja mielensä muuttava henkilö hyväksyy Jumalan sanan ja hengen langettaman tuomion omalle kohdalleen ("minä olen syntinen ja itse syyllinen omiin synteihini") ja uskoo Jumalan antaman lupauksen syntien anteeksisaamisesta ja uudesta vanhurskaasta elämästä, jonka Jumala omissaan vaikuttaa ja joka johtaa iankaikkiseen elämään ylösnousemuksen jälkeen.

Kun Jumalan kutsuman henkilön vastarinta on murtunut ja kutsuttu ottaa vastaan Jumalan sanan, synnyttää Jumala hänet uudesti ylhäältä omaksi lapsekseen panemalla häneen poikansa hengen (pyhä henki tulee asumaan hänen sydämeensä). (Gal. 4:1-6; Joh. 14:14-28; Room. 8:9-16.) Paavali kutsuu tätä tapahtumaan "kasteeksi Kristukseen". (Gal. 3:26-27) Kun joku on tullut kastetuksi hengessä Kristukseen (ja hänen kuolemaansa, Room. 6:3-4), niin hänet voidaan sen jälkeen kastaa vedessä Herran Jeesuksen ja apostolien antamien ohjeiden mukaan. (Apt 8:37; 10:43-48.)

Kerron nyt uudeksisyntymiseen johtavat tapahtumat vielä järjestyksessä ja laitan viitteet Raamatun jakeisiin.

1) Usko

– Ihmisen täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka hänen tykönsä tulevat. (Hb 11:6.)
– Jumala vaikuttaa uskoa saarnauttamansa sanan kautta. (Rm 10:17.)
– Sanan kuulija ei ole vielä uudestisyntynyt eikä pelastunut, vaikka onkin alkanut pitää totena joitakin asioita: mm. sen, että Jumala on olemassa. Uskoa tarvitaan jo ennen kuin on päästy sisälle Jumalan armoon (Room. 5:1ss.) tai otettu vastaan Herra Jeesus henkilökohtaisena vapahtajana (Joh. 1:12-13).

2) Kääntyminen

– Ihmisen täytyy kääntyä pois pahuudestaan, pimeydestä ja saatanan vallasta takaisin Jumalan tykö. (Apt 3:19, 26; 26:17-20; Jes 55:1-8; Luuk 15:11-32.)

3) Mielenmuutos

– Vilpitön mielenmuutos johtaa aina uudestisyntymiseen ja on elämäksi. (Apt 11:18; 2. Kor. 7:8-10.)
– Mielenmuutos ja kääntyminen johtaa syntien pois pyyhkimiseen eli syntien anteeksisaamiseen. (Apt 3:19.)
– Jeesus käski saarnata "mielenmuutosta syntien anteeksisaamiseksi". (Lk 24:47.)
– Pietari julisti mielenmuutosta ja kastetta syntien anteeksisaamiseksi. (Apt 2:38.) Ne kastettiin vedellä, jotka ottivat sanan vastaan ja muuttuivat mieleltään. (Apt 2:41.)
– Herran nimen avuksihuutaminen on sama asia toisin ilmaistuna kuin mielenmuutos. Siksi herran nimen avuksi huutaminen johtaa syntien anteeksisaamiseen ja pelastukseen. (Apt 2:21; Room 10:13.) Paavali ei ollut syntynyt uudesti ylhäältä ennen kuin hän kuuli nämä sanat: "Ja nyt, mitä aiot? Nouse ylös, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi avuksi huutaen herran nimeä!" (Apt 22:16.) Tässä kohdassa herran nimen avuksi huutaminen toi syntien anteeksiannon ja pelastuksen, niin kuin muuallakin Raamatussa.

4) Jeesuksen kristuksen ja Jumalan sanan vastaanottaminen

– Tämä tapahtuu kolmannen kohdan päätteeksi. "Jumalan armoon sisälle pääsyä" ja "uudestisyntymistä" edeltävä usko johtaa sielun pelastumiseen, kun sanan kuulija uskoo kuulemansa sanan ja ottaa sen vastaan eli uskoo sen omalle kohdalleen:

"Minä olen tehnyt syntiä ja minä olen syyllinen, ja minä tarvitsen anteeksiantoa synneistäni, ja minun tulee hylätä syntini, ja minun tulee kääntyä pois pahuudestani ja palata Jumalan tykö, ja Jeesus on sovittanut minun syntini Golgatan ristillä ja Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista minun vanhurskauttamiseni tähden, ja minä huudan nyt avukseni herran Jeesuksen nimeä ja pyydän syntejäni anteeksi isältä Kristuksen veren tuomaan syntien sovitukseen ja lunastukseen turvaten, ja minä uskon sen, että Nasaretin Jeesus on kristus, Jumalan poika, ja minä tunnustan hänet suullani herrakseni, ja minä tahdon seurata Jeesusta ja omistaa elämäni hänelle, jne."). (Joh 1:12; 1Tess 1:3–7; 2:13; Apt 13:48.)

Kun Jumala on vaikuttanut sanansa kautta näitä asioita sanan kuulijassa ja kutsuttu suostuu Jumalan suunnitelmaan ja tahtoon omalla kohdallaan, niin silloin "sana on sulautunut uskossa kuulijaan" ja hyödyttää häntä hänen iankaikkiseksi parhaakseen. (Hb 4:2-3.) Samalla kun on uskottu Jumalan sana ja otettu se vastaan, on päästy sisälle Jumalan armoon ja otettu vastaan itse herra Jeesus, joka saa asua uskon kautta sydämissämme. (Efe. 3:14-17; 2. Kor. 13:5) Me olemme silloin ottaneet vastaan Jumalan armon ja olemme Jumalan armossa, hänen pojassaan kristuksessa Jeesuksessa ja hän asuu meissä uskon kautta. (Joh 1:12-13; 2. Kor 6:1-2; 13:5; Efe. 3:14-17.) Pyhä henki asuu meissä (ja Kristus asuu meissä). (Joh. 14:14-28; Room. 8:9-16; Gal. 4:1-6)

Uskoontulo ei siis ole kertatapahtuma vaan se on prosessi, joka johtaa lopulta Jumalan lapseuteen. Jumala tekee "uusia luomuksia" eli "Jumalan lapsia" niistä, jotka uskovat hänen poikaansa ja ottavat hänet vastaan. Prosessista ei voida ottaa mitään vaihetta pois ja se käydään lävitse tässä mainitussa järjestyksessä. Uskoontulo voi kestää joko lyhyen aikaa tai pitkän aikaa riippuen henkilöstä ja siitä, miten kauan Jumala häntä kutsuu. Jumala kutsuu monia ihmisiä parannukseen mutta vain harvat vastaavat kutsuun myöntävästi. Jeesus sanoi, että "monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut". (Matt. 22:14) "Valittuja" ovat ne, jotka ottavat vastaan Jumalan pojan, herran Jeesuksen. Jokainen kutsuttu joutuu päättämään itse sen, miten Jeesukseen ja evankeliumin sanaan suhtautuu. Jumala ei tee sitä päätöstä heidän puolestaan.

Huomaa, että kummivanhemmat ja lapsen omat vanhemmat eivät voi päättää tätä asiaa lapsen puolesta, niin kuin vauvojen kasteessa kuitenkin tehdään. Luterilaiset ovat toimineet aikoinaan samalla tavalla kuin ortodoksit ja katoliset, eli kummit vastaavat lapsen puolesta hänelle esitettyihin kysymyksiin, sillä lapsi ei voi itse vastata, koska hän ei osaa puhua eikä ymmärrä puhuttua kieltä. Kuulostaako tällainen kaste järkevältä ja Jumalan tahdon mukaiselta? Kaikki luterilaiset eivät edes tiedä sitä, millaista kasteen tapaa ja perintöä he kannattavat. (Lue Martti Lutherin kirjoitus: Kasteen toimittaminen, saksannettu ja uudistettu kaava)

Mitä ihmisille tapahtuu "kasteessa Kristukseen"?

"Kaste Kristukseen" on sama asia kuin "kaste hengessä" ja "uudestisyntyminen". (1Kor, 12:13; Tiit,3:5) "Kaste hengessä" on eri asia kuin "kaste vedessä Jeesuksen kristuksen nimeen". (Apt, 10:43-48.) Jos emme erota toisistaan vedessä tapahtuvaa kastetta ja hengessä kastamista, vaan uskomme niiden tapahtuvan samaan aikaan veden alla, niin olemme käytännössä paavin ja Lutherin kasteopin kannalla, mitä kasteen vaikutukseen ja hyötyyn tulee. Jumalan seurakunnassa ei pidä kuitenkaan hyväksyä sellaista sakramentaalista kastetta, koska se on taikauskoa.

Pyhä henki tulee Jumalan tykö kääntyvään ihmiseen uskossa kuulemisen kautta, eikä sen saamisen hetkeä ole rajoitettu johonkin tiettyyn rituaaliin. Pikemminkin on niin, että pyhä henki tulee ihmiseen pääsääntöisesti muulloin kuin jonkin rituaalin aikana: yksin ollessa, kokouksessa, missä vain ja missä tilanteessa tahansa, mikä sopii vastaanhangoittelun lopettamiselle ja uskossa armon [hengen] saamiselle.

Kun Jumala kastaa kutsumansa henkilön hengessä Kristukseen, niin silloin

  • 1) synnit saadaan anteeksi (Apt 2:37-39.)
  • 2) synnytään uudesti ylhäältä pyhän hengen ja Jumalan sanan kautta. (Joh 3:1-8; 1Piet 1:23; Jaak 1:18.)
  • 3) siirrytään kuolemasta elämään, pimeydestä valkeuteen, saatanan vallasta Jumalan tykö ja pahasta maailmasta Jumalan valtakuntaan. (Efe 2:1-3; Joh 5:24; Apt 26:17-20; Kol 1:12,13; Gal 1:4; Joh 15:19; 17:16.)
  • 4) saadaan pyhä henki sinetiksi (merkiksi) sydämeen ja etumaksuksi (vakuudeksi) siitä, että olemme Kristuksen omia. (Room 8:9; 2Kor 1:21,22; 5:5; Efe 1:13,14.)
  • 5) tullaan seurakunnan jäseneksi eli kastetaan Kristukseen ja hänen kuolemaansa (Room 6:3,4; 1Kor 12:12,13,27.)
  • 6) tullaan osalliseksi syntien sovituksesta (2Kor 5:17-6:2; Kol 1:20-23; 2:9-15.)
  • 7) pelastutaan (Tiit 3:5.)

Asia voidaan sanoa myös lyhyemmin. Uuden liiton kasteessa luvataan

  • syntien anteeksisaaminen (Apt 2:38.)
  • pyhän hengen lahjan saaminen (Apt 2:38,39)
  • seurakuntaan liittäminen (1Kor 12:12,13,27; Room 6:3,4.)
  • sielun pelastuminen (Tiit 3:5,6.)

Kaikki tämä tapahtuu sille, joka uskoo evankeliumin, kääntyy pois pahuudestaan, muuttuu mieleltään, ottaa vastaan Jumalan sanan, herran Jeesuksen ja Kristuksen armon. (Joh 1:12,13; Apt 2:38-41; 3:19,26; 10:43-48; 26:17-20; 1Tess 1:3-17; 2:13; 2Kor 6:1,2.)

Baptidzoo: kastaa, upottaa

Paavali käyttää hengessä kastetuksi tulemisesta kreikankielistä verbiä "baptidzo", joka tarkoittaa "upottamista" eli "kastetta, joka tapahtuu upottamalla" (baptidzoo: kastaa, upottaa). (1. Kor. 12:13) Upottamista käytetään erityisesti kuvaamaan tapahtumaa, joka saa aikaan pysyvän muutoksen upotettavassa. Sanaa on käytetty joskus myös merkityksessä "pestä vedellä", "puhdistautua", "peseytyä" ja "kylpeä". Luuk 11:38

Puhuttaessa kasteesta paras tapa kääntää on käyttää verbiä "upottaa", sillä se kuvaa parhaiten sitä, mitä uskoon tulleelle on tapahtunut: vanha ihminen on kuollut ja uusi on syntynyt tilalle. Kasteessa vanha ihminen haudataan, mutta uusi on noussut ylös jo ennen vedessä kastamisen hetkeä. Kaste ainoastaan kuvaa sitä, mitä on tapahtunut ihmisen sydämessä jo ennen kastetta. (Room 6:3-4; 2Kor 5:17.)

Vesikaste kuuluu Jeesukseen uskoville ja uskon kautta pelastuneille. Kaste kuvaa sitä, mitä ihmiselle on tapahtunut hengessä ennen vedessä kastamista. (Apt 10:43-48.) Vesikaste on kertaluontoinen tapahtuma, mutta hengessä kastaminen jatkuu kristityn elämän loppuun asti: me pysymme hengessä kastettuina niin kauan kuin olemme Kristuksessa. (Room 6:3-23; 1Kor, 12:13.) Hengessä kastetuksi tuleminen johtaa hengessä vaeltamiseen. Hengen pyhitys johtaa iankaikkiseen elämään. (Room 8:4-16; Gal 5:13-26.)

Verbi "baptidzoo" kertoo kastetulle tapahtuneesta pysyvästä muutoksesta ja jatkuvasta muutoksen prosessista. Blue Letter Bible viittaa tässä tulkinnassa lähteeseen "Bible Study Magazine, James Montgomery Boice, May 1989", jonka suomennan tähän.

Baptizoo

Ei pidä sotkea sanaan "bapto". Selkein baptizo-sanan merkityksen kertova esimerkki on erään kreikkalaisen runoilijan ja lääkärin kirjoitus. (Nicander, n. 200 e.Kr.) Se on suolakurkun tekemisen resepti ja on hyödyksi tässä tulkinnassa, koska se käyttää molempia sanoja. Nicander sanoo, että kun suolakurkkua valmistetaan, niin tuore kurkku pitää ensin "kastaa" (baptoo) kiehuvaan veteen ja sitten "upottaa" (baptidzoo) etikkaliuokseen. Molemmat verbit pitävät sisällään merkityksen "upottaa kurkku nesteeseen", mutta ensimmäinen on lyhytaikaista kastamista. Jälkimmäinen kurkun upottaminen saa aikaan pysyvän muutoksen. Kun sanaa käytetään Uudessa testamentissa kuvaamaan kastetta, niin sillä tarkoitetaan enemmänkin meidän yhteenliittymistämme Kristuksen kanssa ja hänen kaltaisuuteensa muuttumista kuin vesikastettamme.

Kun meidät on kastettu Kristukseen uudestisyntymisen pesussa, niin me "muutumme kirkkaudesta kirkkauteen Herran kuvan kaltaiseksi, niin kuin vain muuttaa Herra, joka on henki." (2Kor 3:18; Tiit 3:3-7.) Tämä "uudestisyntymisen pesu" tapahtuu meille silloin, kun käännymme pois pahuudestamme ja palaamme isän tykö, eli silloin, kun otamme uskossa vastaan Jumalan armon ja herran Jeesuksen. Armon saaminen johtaa välittömästi mielenmuutokseen eli uudestisyntynyt ihminen ei ole enää samanlainen kuin oli ennen, sillä hänestä on tullut "uusi luomus". (1Tim, 1:12-14; Tiit, 3:1-3; 1Kor, 6:9-11; 2Kor, 5:17) Uudestisyntynyt Jumalan lapsi on "siirtynyt kuolemasta elämään" ja "pimeydestä valoon". (1Joh, 3:14; Kol, 1:13)

Ihminen syntyy uudesti ylhäältä ottamalla Jumalan vaikuttaman uskon kautta vastaan Jumalan sanan, armon Kristuksessa ja herran Jeesuksen kristuksen. (Joh 1:12; 1Tess 1:3-7; 2:13; 1Piet 1:23.) Uudestisyntynyt ihminen tietää olevansa uudestisyntynyt ja tuntee herran Jeesuksen, koska Kristus asuu uskon kautta sydämissämme. (Efe 3:14-21; Joh 14:14-24; 1Joh, 3:23-24; 4:13-15.) Jeesus sanoo jakeissa Joh. 14:14-24, että hän itse ja isä tulevat asumaan sen opetuslapsen sydämeen, joka pitää hänen sanansa ja käskynsä. Jumala asuu siten henkensä kautta lapsissaan aivan niin kuin Johannes kirjeessään myöhemmin kirjoittaa. (1. Joh. 4:9-16)

Kaste hengessä ja kaste vedessä

Kaste Kristukseen pyhässä hengessä on ainoa pelastuksen kaste eikä mikään estä kastamasta vedellä niitä, jotka ovat sen kasteen Jumalalta saaneet. (Apt 2:38-41; 10:43-48.) Koska kreikankielessä käytetään samaa sanaa "baptisma" kasteesta vedessä ja kasteesta Kristukseen pyhässä hengessä, aiheuttaa se sekaannusta opin muodostamisessa. (Apt 19:3; Room 6:4.) Myös verbi "kastaa", "upottaa" on sama. (baptidzo, Apt 1:5; 10:47.) Jotta ymmärtäisimme Raamatun opetuksen kasteista, pitää meidän tietää, missä kohdassa puhutaan kasteesta hengessä ja missä kohdassa kasteesta vedessä.

Tässä ovat ne kohdat, joissa puhutaan käsittääkseni vesikasteesta.

Matt 3:5-6,11, 13-17; 28:19; Mar 1:4-5; 16:16; Luuk 3:3; 7:29-30; Joh 1:25-33; 3:22-26; 4:1-2; Apt 1:22; 2:38,41; 8:12-13,16,35-40; (tod.näk.) 9:18; 22:16; 10:47,48; 18:8,25; 19:3-5; 1Kor 1:13-17; 15:29; 1Piet 3:21

Uudestisyntymisestä puhutaan seuraavissa jakeissa ja osassa näistä mainitaan sen olevan myös kaste ynnä kastamista muiden nimitysten ohella.

Matt 3:11; Luuk. 11:13; Joh 1:11-13; 3:3-8; 7:37-39; 14:14-27; 15:26,27; 16:7-16; Apt 1:4-8; 2:1-4; (epätod.näk. 9;17,18; ja 22:16); 10:43-46; 11:11-18; 15:7-11; 18:26; (ehkä 19:6); Room 2:28-29; 6:3,4; 1Kor 4:15; 12:12,13; 2Kor 1:21,22; 5:5; Gal 3:26,27; 4:4-7; 4:29; Efe 1:13-14; 4:30; Kol 2:11,12; Tiit 3:4-7; Fmn 1:10; 1Piet 1:3,23; 1Piet 2:2; 1Joh 2:29; 3:9; 4:7; 5:1,4,18; Jaak 1:18.

Kaste vedessä ei synnytä kastettavaa uudeksi Jumalan ihmiseksi

Ihminen ei synny uudesti ylhäältä luonnollisen kasteveden kautta. Sitä on yritetty, mutta tulokset ovat laihoja. Ymmärryksen ikään ehtineet jumalattomat eivät synny uudesti ylhäältä kasteessa, vaikka he uskoisivat, että ovat tulleet Jumalan lapseksi kasteessa, kun heille on kerrottu niin tapahtuneen. Heidän elämänsä todistaa kuitenkin tätä vastaan: he jatkavat epähurskasta elämää synneissä. Vain vauvojen kohdalla tapahtuu se, että jokainen syntyy uudesti ylhäältä luterilaisen uskomuksen mukaan. Näin ollen vauvojen kastaminen on uudestisynnyttävä automaatti, niin että kaste pelastaa tehtynä tekona. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, vaikka kastettavan lapsen vanhemmat olisivat jumalattomia, pappi olisi jumalaton ja koko seurakunta olisi jumalaton. Kunhan vain kaste suoritetaan oikean kaavan mukaan, syntyy lapsi uskomuksen mukaan uudesti ylhäältä. Tämä on kuitenkin taikauskoa eikä Jumalan sanan tervettä opetusta.

Mistä tietää, onko joku syntynyt uudesti ylhäältä vai ei?

Ei sitä ainakaan siitä tiedä, onko joku kastettu vedessä vai ei. Uskovainen tietää olevansa Jumalan lapsi, koska hänellä on Jumalan rauha sydämessään: hänellä on rauha Jumalan kanssa. Hän rakastaa muita Jumalan lapsia, mikä on niin ikään merkki lapseudesta. Jumalan lapsi tahtoo elää Jumalan tahdon mukaan eli pitää hänen käskynsä. Sekin on merkki Jumalan lapseudesta. (Joh. 14:14-28; Room. 5:1-5; 1. Joh. 5:1-3)

Me voimme arvioida mielessämme muiden hengellistä tilaa. Sen näkee hedelmästä ja käytöksestä. (Matt. 7:14-29; 12:33-37; Gal. 5:13-25; Hebr. 3:12-4:13) Me emme ole kuitenkaan erehtymättömiä, joten kannattaa jättää viimeinen sana Jumalalle niiden kohdalla, jotka väittävät olevansa Jumalan lapsia. Toki se voidaan nähdä, että murhamiehessä ei ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi. (1. Joh. 4:13-15) Kristittyjen vainoojat ja murhaajat eivät ole siten Jumalan lapsia, vaikka niin väittäisivät. Ja sellainen Luther oli.

Uudestisyntyminen/ ylhäältä syntyminen

Jeesuksen sanat Nikodeemukselle painottuvat liiaksi tässä kirjoituksessa, koska käsittelin tätä kohtaa enemmän kuin muita kohtia. Lukijan on hyvä ottaa tämä huomioon, kun muodostaa näkemystään siitä, mitä Raamatussa uudestisyntymisestä ja kasteesta opetetaan.

Syntyä uudesti ylhäältä

Juutalaisten hallitusmiehiin lukeutuva Nikodeemus tuli yöllä Jeesuksen luokse. Hän ja Jeesus keskustelivat keskenään. Johannes on ollut ilmeisesti läsnä tilanteessa, tai sitten hän on kuullut tapahtumasta suoraan herralta. Hän on tallettanut Jeesuksen ja Nikodeemuksen keskustelusta katkelman, joka löytyy Johanneksen evankeliumin kolmannesta luvusta. (Joh 3:1-15/21.) Käyn läpi vain osan tästä keskustelusta, koska tämä kirjoitus on muutenkin hieman liian pitkä kerralla luettavaksi.

Johanneksen evankeliumi:
3:1 Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä.
3:2 Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa."
3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa."

Kreikankielen sana "anothen" on suomeksi "ylhäältä", "uudestaan", "ennestään", "entuudestaan", "aiemmasta" tai "alusta". Vuoden 1938 käännöksessä ei ole otettu kantaa siihen, tarkoittaako sana "ylhäältä syntymistä" vai "uudestaan syntymistä". Tästä syystä molemmat vaihtoehdot on sisällytetty käännökseen. Ne sopivatkin asiayhteyteen siinä mielessä, että Nikodeemus kysyy pian: "Miten ihminen voi syntyä vanhana; miten hän voi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä 'toisen kerran'"?. Pietarin käyttämä samanmerkityksinen verbi "anagennao" viittaa selvästi "toiseen syntymään": "olette syntyneet uudesti..." (1. Piet. 1:23)

Luonnollinen syntymä vastaan syntyminen hengestä

Jeesus ja Nikodeemus siirtyvät jakeen kolme jälkeen puhumaan luonnollisen syntymän ja hengestä syntymisen välisestä erosta. (Joh 3:4-8.) Jakeet neljästä kahdeksaan tulee ymmärtää yhtäjaksoisena keskusteluna, jonka aikana Jeesus puhuu rinnakkain luonnollisesta syntymästä ja hengellisestä syntymästä.

Johanneksen evankeliumi:
3:4 Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi mennä äitinsä kohtuun ja syntyä toistamiseen?"
3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
3:6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä hengestä on syntynyt, on henki.
3:7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
3:8 Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on hengestä syntynyt."

Jeesus sanoi Nikodeemukselle, että hänelle ja Israelin kansalle ei riitä se, että he ovat syntyneet Aabrahamin jälkeläisinä Jumalan edeltä valitsemaan kansaan ja noudattavat Mooseksen lain käskyjä. Heidän pitää syntyä luonnollisen syntymän lisäksi hengestä eli Jumalasta, jotta he voisivat nähdä Jumalan valtakunnan (kuninkuuden) ja päästä sisälle taivasten valtakuntaan. Tämä oli shokeeraava uutinen Nikodeemukselle, joka oli fariseus ja Sanhedrinin jäsen, tunnettu juutalaisten hallitusmies Jeesuksen aikana. Hän uskoi juutalaisten fariseusten ja rabbien tapaan, että ahkera Tooran lukeminen, vanhurskaat teot ja kuuluminen Israelin kansaan Aabrahamin lapsena riittäisi tuomaan hänelle pelastuksen. (hadavar.org You must be born again)

Koko tämä keskustelu käsitteli uudestisyntymistä, jolla tarkoitetaan "Jumalan hengestä syntymistä". Se tarkoittaa myös "Jumalan sanan kautta syntymistä", sillä Jumalan sanassa on elämä; tai niin kuin Jeesus sanoi: "Minun sanani ovat henki ja ovat elämä". (Joh 6:63, 68; 1Piet 1:23; Jaak 1:18-22; 1Joh 1:1-2.)

Parallelismi

Juutalaisilla oli tapana käyttää sanavastaavuutta puhuessaan: he sanoivat saman asian kahdella eri tavalla. Oppineet kutsuvat tätä tapaa nimellä "parallelismi" (ks. Jewish Encyclopedia, I. M. Casanowicz, Parallelism in Hebrew poetry ja Dennis Bratcher, Parallelism in Hebrew Writing). (Lähde: Iso Raamatun Sanakirja, 1975, osa III palsta 7298.) Juutalaiset toistivat saman asian eri muodossa ja eri sanoilla samassa tai peräkkäisissä jakeissa. Jesajan kirjassa on esimerkki tästä:

Jesaja:
44:3 Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle,

Vesien vuodattaminen on tässä kohdassa sama asia kuin "hengen vuodattaminen". Janoavainen on sama kuin "sinun siemenesi". "Virrat" on sama kuin "siunaukseni". "Kuiva maa" on sama kuin "sinun vesasi".

  • vedet = henkeni
  • janoavaisen = sinun siemenesi
  • virrat = siunaukseni
  • kuiva maa = sinun vesasi

Jumala ilmoittaa tällä tavalla kahden samaa tarkoittavan ilmaisun kautta sen, miten hän vuodattaa hengen siunauksen sateet Jumalan kansan päälle. Monet Raamatun tutkijat ovatkin sitä mieltä, että ilmaisu "syntyä vedestä ja hengestä" tarkoittaa pelkästään "hengestä syntymistä". Vedellä ei olisi tässä kohdassa merkitystä kirjaimellisena elementtinä, joka vaikuttaisi uudestisyntymiseen. Se olisi pelkkä kielikuva, jolla tarkoitetaan (Jumalan pyhää) henkeä. Johannes käyttää vastaavaa rakennetta muuallakin evankeliumissaan. (Joh. 7:37-39) Jeesuksen oletetaan viitanneen tässä puheensa kohdassa nimenomaan edellä mainittuun Jesajan kirjan profetiaan (Jes. 44:3-4) ja Hesekielin vastaavaan ennustukseen, jossa mainitaan vesi uuden hengen ja Jumalan hengen saamisen yhteydessä. (Hes. 36:24-28) Myös Jooelin kirjasta löytyy sama ajatus, jossa hengen tuleminen opetuslasten päälle kuvataan (ikään kuin veden) vuodatuksena. (Jooel 2:28-32; vrt. Apt. 2:14-21)

Jumalan antama lupaus pyhän hengen vuodattamisesta opetuslasten päälle alkoi täyttyä ensimmäisenä helluntaina. Uuden liiton seurakunta sai syntynsä silloin. Aiemmin Jumalan laki oli ollut kivitauluissa lain arkissa, nyt Jumala kirjoitti sen pyhällä hengellä Jeesuksen opetuslasten sydämiin. (Jer. 31:31-34; Hes. 8:8-12; 10:14-17; 2. Kor. 3.) Jumala on pannut henkensä kansansa sydämeen ja vaikuttaa sen, että me pidämme hänen käskynsä. (Hes. 36:24-28; 1. Joh. 5:1-3) Kaikki tämä kuvaa "kastetta Kristukseen", joka tarkoittaa hengessä kastetuksi tulemista, ei vesikastetta. (Apt 2:1-11; 1Kor. 12:12-13; Jaak 1:18.)

Vaikka monet Raamatun opettajat uskovat "vedestä ja hengestä syntymisen" tarkoittavan "hengestä syntymistä", johon vesikaste ei vaikuta mitään, on tämä sanonta mahdollista ymmärtää myös puheena kahdesta erilaisesta syntymästä: luonnollisesta ja hengellisestä. Johannes on käyttänyt samanlaista vastakkainasettelua jo evankeliuminsa alussa. Siinä on kuvattu luonnollista syntymää "verestä syntymiseksi" ja uudestisyntymistä "Jumalasta syntymiseksi". (Joh. 1:12-13) Vastaavalla tavalla Jeesus voisi puhua nyt "vedestä syntymisestä" ja "Hengestä syntymisestä" sillä tavalla, että "vedestä syntyminen" on "luonnollinen syntyminen" ja "Hengestä syntyminen" on "Jumalasta syntyminen" (yliluonnollinen syntyminen).

Kun luet Johanneksen evankeliumista jakeet viisi ja kuusi peräkkäin, niin huomaat samankaltaisen kaksoisrakenteen, jota Jesaja käyttää (parallelismi eli sanavastaavuus).

"Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä hengestä on syntynyt, on henki." (Joh 3:5,6)

"Syntyä vedestä" tarkoittaa samaa kuin "syntyä lihasta". "Vedestä syntynyt" on sama kuin "lihasta syntynyt". "Vedestä/ lihasta syntyy luonnollinen ihminen", mutta "hengestä syntyy hengellinen ihminen". Me tiedämme sen, että "luonnollinen ihminen (liha ja veri) ei peri taivasten valtakuntaa", joten jokaisen täytyy "syntyä ylhäältä/ Jumalasta", jotta voisi elää iankaikkisesti ja periä taivasten valtakunnan. (1. Kor. 15:12-58.) Edes juutalainen ei voi päästä sellaisenaan taivasten valtakuntaan, sillä kaikkien on käytävä läpi muutos, joka tapahtuu meille viimeistään Kristuksen tulemuksessa, ruumiin ylösnousemuksessa. (Matt. 19:28) Sen tuloksena syntyy "hengellinen ihminen" tai "taivaallinen ihminen", joka on "henki". (vrt. Joh. 3:8:)

Jeesuksen ja Nikodeemuksen keskustelusta käy ilmi, että Nikodeemuksen olisi pitänyt Jeesuksen mielestä tietää se asia, josta hän puhui:

"Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!" (Joh. 3:10)

Kukaan ei ollut syntynyt tuolloin vielä uudesti ylhäältä, joten Jeesuksen sanat tuntuvat sen vuoksi oudoilta. Mietin tovin verran sitäkin vaihtoehtoa, että Jeesus olisi puhunut Nikodeemukselle tulevasta ruumiin ylösnousemuksesta, sillä siitä Nikodeemuksella olisi varmasti pitänyt olla tietoa, koska fariseukset uskoivat siihen lujasti ja odottivat sen tapahtuvan viimeistään messiaanisen aikakauden jälkeen. Jeesushan käytti ruumiin ylösnousemuksesta täsmälleen samaa ilmaisua kuin Paavali puhuessaan tässä ajassa tapahtuvasta hengellisestä heräämisestä ja sydämen puhdistumisesta. (Matt. 19:28; Tiit. 3:5) Todistusaineisto viittaa kuitenkin vahvemmin siihen, että Jeesus olisi tarkoittanut nimenomaan ajassa tapahtuvaa hengellistä heräämistä eikä ruumiin ylösnousemusta. Tästä huolimatta ruumiin ylösnousemuksen voidaan ajatella sopivan Jeesuksen sanoihin siinä mielessä, että vanhan liiton profeetat ja patriarkat eivät olleet syntyneet uudesti ylhäältä. He kokevat uudestisyntymisen ruumiin ylösnousemuksessa, samoin kuin poisnukkuneet ja sikiöt, jos he yleensä ylös nousevat. (ks. Job 3)

Jeesus näyttää siis odottaneen Israelin opettajalta tietoisuutta uuden liiton aikakauteen sijoittuvasta pyhän hengen uudistuksesta. Vaikka tätä ei tapahtunut vielä sillä hetkellä kenellekään, kun Jeesus puhui Nikodeemukselle, olisi hänen pitänyt tietää siitä. Juutalaisille oli ainakin tuttua se, että juutalaisuuteen kääntyvien pakanoiden sanottiin olevan "yhden päivän lapsia"2. Heidän ajateltiin syntyvän ikään kuin uudestaan heidän tullessaan osalliseksi Israelin kansalaisuudesta ja liitoista ja lupauksista, jotka Jumala on Israelille antanut. Ehkä Jeesus viittasi tähän asiaan ja sovelsi juutalaisten uskoa Vanhan testamentin uutta liittoa koskeviin profetioihin. Niiden mukaan Jumala olisi laittava henkensä Israelin kansan sydämiin ja vaikuttaisi heissä Jumalan käskyjen pitämistä. (Hes. 36:24-28; Jer. 31:31-34)

Jeesus käytti siis sanavastaavuutta (parallelismia) puhuessaan Nikodeemukselle. Listaan vielä samaa tarkoittavat sanat Jeesuksen ja Nikodeemuksen keskustelussa niin, että otan huomioon myös tulevan ruumiin ylösnousemuksen. Saamme sillä tavalla sisällytettyä kaikkina aikoina eläneet ihmiset Jeesuksen opetukseen.

  • syntyä vedestä = syntyä lihasta; vedestä syntynyt = lihasta syntynyt on liha = luonnollinen ihminen = vanha ihminen = ensimmäinen Adam (viittaa tähän elämään)
  • syntyä hengestä = syntyä Jumalasta; hengestä syntynyt = Jumalasta syntynyt on henki = hengellinen ihminen = uusi luomus = toinen ihminen/ viimeinen Adam (viittaa ylösnousemukseen)

Lapsi on äitinsä kohdussa lapsiveden ympäröimä, joka vesi purkautuu sitten ulos kohdusta lapsen syntyessä ja jo sitä ennen. Juutalaisille oli tuttua puhua äidistä syntymisestä käyttämällä siitä sanontaa "syntyä veden läpi". Kirkkoisä Irenaeus mainitsee tämän sanonnan 2. vuosisadalla:

"... whom [Jesus] they [Cerinthus etc.] represent as having passed through Mary just as water through a tube."
"... jonka [Jeesuksen] he [Cerinthus jne.] esittävät tulleen [syntyneen] Mariasta niin kuin vesi tulee putkesta."
(Anti-Nicene Fathers, Irenæus Against Heresies, Book III, XI.I.

Katso myös artikkelit Water baptism is NOT a requirement for salvation ja You must be born again tai Knowing God, joissa sanotaan juutalaisten käyttäneen ilmaisua "syntyä vedestä" luonnollisen syntymän synonyyminä. (Nicodemus, A Rabbi's Quest, Ariel Ministries, Manuscript #16, pg. 2) Lue myös Douglas Nicholsonin artikkeli uudestisyntymisestä: Last Trumpet Ministries Org.

Veteen upottaminen ja siitä ylös nouseminen kuvasi Jeesuksen aikana juutalaisille syntymistä uuteen elämään ja kuvaa sitä edelleen. Vanha elämä jää taakse ja uusi elämä alkaa. Juutalaiset käyttivät veteen upottamista uuden syntymän vertauskuvana siitä syystä, että he ajattelivat luonnollisen syntymän tapahtuvan veden läpi. Niinpä upotus (mikveh, mikvah, mikve, tevillah1) oli juutalaisille merkki tai vertauskuva uuden elämän alkamisesta, kun he kastoivat juutalaisuuteen kääntyneitä pakanoita ja yhä vielä heitä kastavat. Juutalaiset pitivät mikven vettä vertauskuvana "maailman kohdusta", josta käännynnäinen nousi ylös uuteen elämään.2 Miespuolisten käännynnäisten vesikastetta (mikveä) edelsi vielä ympärileikkaus ja siitä paraneminen; uuteen elämään siirtyminen oli siten prosessi, joka päättyi mikveen. Uuden elämän katsottiin alkavan lopullisesti vasta mikven jälkeen, joskin sitä täytyi edeltää mielenmuutos ja syntien anteeksisaaminen, jolloin mikve kuvasti jäljestäpäin sitä, mitä käännynnäiselle oli ajateltu tapahtuneet jo ennen mikveä hänen sydämessään. Tässä näkyy samalla ensimmäisten kristittyjen tapa ymmärtää kaste ulkoisena merkkinä siitä, mitä ihmisen sydämessä on tapahtunut ennen kasteen saamista.

Jeesus kertoi Nikodeemukselle, että juutalaisille ei riitä pelastukseen se, että he ovat "Aabrahamin lapsia" tai Israelin kansan jäseniä, juutalaisia. Juutalaiset luulivat nimittäin, että he pelastuvat automaattisesti, kun ovat Aabrahamin jälkeläisiä tai osallisia Jumalan Israelin kanssa solmimasta liitosta (lakiliitto Mooseksen kautta Jumalan ja Israelin välillä). Juutalaiset hallitusmiehet ja fariseukset pitivät lisäksi ahkeraa Tooran opiskelua ja lain käskyjen pitämistä pelastumisen ehtona. He tekivät pelastumisesta tällä tavalla ihmisen ponnistuksista ja onnistumisesta riippuvaisen, sen sijaan, että se olisi Jumalan lahja ja armoa, niin kuin Jeesus ja apostolit opettivat. Tässä kohtaamisessa Jeesus opetti Nikodeemukselle, että pelkkä Israelin kansan jäsenyys tai lain käskyjen pitäminen ei riitä pelastumiseen. Tarvitaan lisäksi hengellinen herääminen, uudestisyntyminen eli syntyminen ylhäältä Jumalan Hengestä, ja se on mahdollista vain uskon kautta, ei tekojen kautta. Se ei ole myöskään synnynnäinen ominaisuus, joka olisi automaattisesti Aabrahamin jälkeläisillä tai Israelin kansalla.

(Katso Enduring Word, John 3 – The New Birth ja Let Us Reason Ministries, What does Jesus mean we must be Born of water and of Spirit).

"Vedestä syntyminen" tarkoittaa lapsen syntymistä ihmiseksi äidin kohdusta. Sanonta "ihminen on liha" tarkoittaa sitä, että ihminen on tehty maasta ja meillä on maallinen ruumis niin kuin eläimilläkin, jotka on tehty samasta aineesta. (1Moos 2:7, 19; 3:19; 6:3; 1Kor 15:34-59.) Niin kuin eläimet kuolevat, niin kuolevat myös ihmiset. Meillä ei olisi iankaikkisen elämän toivoa, jos emme nousisi ylös kuolleista. (1. Kor. 15:18; Snl. 3:11-21; 12:1-14) Tässä mielessä "uudestisyntyminen" voisi viitata tulevaan ruumiin ylösnousemukseen, niin kuin edellä totesin. (Matt. 19:28.) Se ruumis on "hengellinen ruumis" ja "taivaallinen ruumis"; meistä tulee "henkiä" samalla tavalla kuin Jeesus on nyt "eläväksi tekevä henki", vaikka hän nousi ruumiillisesti ylös kuolleista eikä hänen ruumiinsa siis kadonnut. Se muuttui toisenlaiseksi, niin että Herra ei kuole enää koskaan. Sama osa on oleva meillä, jotka saamme armon elää ikuisesti. Muiden on kuoltava "iankaikkinen kuolema". (Joh. 11:26)

Vaikka Jeesus ei olisi puhunut lainkaan ruumiin ylösnousemuksesta vaan pelkästään uuden liiton aikakaudella tapahtuvasta uudestisyntymisestä, niin siitä huolimatta "vedestä syntyminen" tarkoittaa tässä kohdassa samaa kuin "lihasta syntyminen". Se on siis kielikuva luonnollisesta syntymisestä, kun lapsi syntyy äitinsä kohdusta. "Vesi" ei ole kuitenkaan viittausta siihen "pisaraan" (drop), josta rabbit puhuivat, kun sanoivat lasten syntyvän miehen siemenestä (siemennesteen pisarasta).3 Se viittaa äidin kohdusta purkautuvaan lapsiveteen, jonka sisältä lapsi tulee tähän maailmaan.4 Juutalaiset ovat kehittäneet tästä biologisesta tosiasiasta ajatuksen, jonka mukaan mikven (upotuskasteen) vesi kuvaa tämän maailman kohtua, josta käännynnäinen nousee ylös uuteen elämään uudestisyntyneenä Jumalan lapsena, juutalaisena (aitona israelilaisena, jolle kuuluvat kaikki samat oikeudet ja velvollisuudet kuin syntyperäiselle Israelin kansalaiselle).

Kun lapsi syntyy äitinsä kohdusta, niin hän on "lihaa ja verta" niin kuin Jeesuskin oli "lihaa ja verta". (Hebr 2:14.) "Lihaksi ja vereksi" syntyminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että lapsi syntyy ihmiseksi ja on ihminen. Juutalaiset puhuivat luonnollisesta syntymästä myös siten, että se on "verestä syntymistä", joka saa alkunsa "lihan tahdosta" eli sukupuolisesta halusta ja "miehen tahdosta", jolla kuvataan miehen tahtoa saada itselleen jälkeläinen ja perijä. (Joh. 1:12-13) Johannes on esittänyt jo aiemmin luonnollisen syntymän hengellisen syntymän vastaparina, joten ei olisi ihme, jos sen perusta olisi Jeesuksen ja Nikodeemuksen käymässä keskustelussa.

Jeesuksen sanat "Mikä lihasta on syntynyt, on liha," eivät ole viittausta vauvan hengelliseen tilaan. Ne kertovat vain sen, että vauva on ihminen niin kuin hänen äitinsä ja isänsä. Ihmiseksi syntyminen merkitsee tosin automaattisesti kuoleman rangaistuksen alaiseksi syntymistä, joka on perintöä Adamin synnistä, mutta vastaavalla tavalla voidaan uskoa lasten olevan perilunastettuja siihen asti, kunnes he joutuvat synnin valtaan tietoisten rikkomusten vuoksi, niin kuin kävi Adamille. (Room. 5:12-19) Jeesus on pelastanut meidät ja vauvat iankaikkiselta kuolemalta kuolemalla puolestamme ja nousemalla ylös kuolleista. Me saamme elää iankaikkisesti ruumiin ylösnousemuksen jälkeen, joka on meille annettu elävä toivo, ja jonka Kristus on tehnyt mahdolliseksi omalla kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan.

Mitä sitten Paavali tarkoitti sanoessaan, "että liha ja veri eivät peri taivasten valtakuntaa?" (1Kor 15:50.) Hän tarkoitti sillä sitä, että tämä kuolevainen ruumis ei voi elää iankaikkisesti kokematta muutosta. Meidän uusi hengellinen ja taivaallinen ruumiimme on tosin tätä samaa materiaa, mutta se on erilainen. Se on kuolematon eikä voi sen vuoksi kadota: katoamisella tarkoitetaan Raamatussa ruumiin mätänemistä ja muuttumista takaisin maaksi, josta se on alunperin otettu. (1. Moos. 3:17-19) Kun Paavali puhuu "lihasta ja verestä" tarkoittaa hän sillä yleensä ihmistä, mutta ei viittaa millään tavalla ihmisen Jumala-suhteeseen tai hengelliseen tilaan. Niinpä vauvojenkaan kohdalla ei ole oikein arvioida heidän hengellistä tilaansa ja Jumalalle kelpaavuutta sillä perusteella, että he ovat "lihaa ja verta" samalla tavalla kuin me aikuiset.

Meidän ei tarvitse kastaa vauvoja sen vuoksi, että he pelastuisivat perisynniltä ja ikuiselta tuholta kasteen välittämän armon perusteella. Jumala ei ole riippuvainen ihmisten suorituksista ja rituaaleista, jos tahtoo jonkun ikuiselta kuolemalta pelastaa. Jumala ei ole myöskään sitonut hengen ja armon antamista ihmisille johonkin rituaaliin, niin kuin sakramenttiopissa uskotaan. Me olemme saaneet synnit anteeksi ja päässeet sisälle Jumalan armoon uskon kautta, eikä se tapahtunut kasteen hetkellä. Näin uskovat ne, jotka ovat syntyneet Jumalasta ja antaneet kastaa itsensä uskoontulon jälkeen.

Myös vauvat voivat syntyä uudesti ylhäältä eli syntyä Hengestä, mutta se ei tapahdu tämän elämän aikana, jos he nimittäin nukkuvat pois ennen varttumistaan ymmärryksen ikään. Jotta joku voisi syntyä uudesti ylhäältä tämän elämän aikana, tulee hänen ymmärtää kuulemansa Jumalan sana, jotta pyhä henki voi vaikuttaa uudestisyntymisen. Jos joku ehtii kuolla lapsena ennen kuin on voinut ottaa vastaan kuulemansa Jumalan sanan, on hän syntyvä uudesti ylhäältä kuolleiden ylösnousemuksessa. Jeesus sanoi ruumiin ylösnousemusta "uudestisyntymiseksi" ja käytti siitä täsmälleen samaa sanaa kuin Paavali tässä ajassa tapahtuvasta hengellisestä heräämisestä ("palingenesia"; "uudestisyntyminen"). (Matt 19:28; Tiit. 3:5)

Vaikka Jeesus ei puhunut ruumiin ylösnousemuksesta keskustellessaan Nikodeemuksen kanssa, niin voidaan uudestisyntymisen käsite ulottaa koskemaan myös sitä, koska niin Jeesus toisaalla sanoi. (Matt. 19:28.) Jeesus ei puhunut Nikodeemukselle mitään vauvojen iankaikkisesta kohtalosta, joten sitä ei pitäisi sisällyttää hänen sanoihinsa tässä yhteydessä. Toki vauvojen ja sikiöiden kohtaloa voidaan miettiä muiden Raamatun kohtien perusteella, mutta juuri tässä nimenomaisessa keskustelussa Jeesus ei edellyttänyt vauvoilta uudestisyntymistä tämän elämän aikana, eikä opettanut heidän iankaikkisesta kohtalostaan yhtään mitään.

Vauvoja ei tarvitse kastaa sen vuoksi, että he joutuisivat muuten kadotukseen, niin kuin katolinen kirkko ja luterilaiset saattaisivat uskoa sakramenttioppinsa pohjalta. Vauvat syntyvät ylösnousemuksessa Hengestä ja tulevat Jumalan lapsiksi niin kuin mekin (Room. 8:25), jotka uskomme Jeesukseen. Toinen vaihtoehto on se, että vauvat eivät nouse lainkaan ylös kuolleista, sillä heitä ei ole enää olemassa. (Job. 3) He eivät ole ehtineet tehdä eläessään hyvää eivätkä pahaa, joten heitä ei voida pitää vastuussa tai syyllisinä mistään sellaisesta, joka johtaisi ikuiseen tuomioon.

Vauvoja ei ole oikeamielistä pitää vastuussa siitä, millaisia he ovat ja mitä he tekevät äitinsä kohdussa sekä sylilapsena ollessaan. Vastuu teoista ja elämästä Jumalan edessä tulee vasta sitten, kun lapsi ymmärtää, mikä on hyvää ja pahaa, niin että valitsee pahan. (Jes. 7:14-16) Samalla tavalla lankesi myös Adam. Hän tiesi, mikä on kiellettyä ja mikä sallittua, mutta valitsi väärin. (1Moos 2:15-17.) Vastuu teoista tulee siten vasta sen jälkeen, kun ihminen on tietoinen siitä, mitä on lupa tehdä ja mitä ei ole lupa tehdä.

Pelastuuko juutalainen juutalaisen syntyperänsä ansiosta?

Paavali kirjoitti roomalaisille, että syntyminen juutalaiseen kansaan ei tuo pelastusta. Myös juutalaisen pitää syntyä uudesti ylhäältä voidakseen pelastua. Näin ollen Jeesuksen opetus Nikodeemukselle voidaan ymmärtää samalla tavalla: luonnollinen syntyminen äidin kohdusta ei riitä vaan tarvitaan lisäksi hengellinen syntymä Jumalan hengestä ja sanan kautta. (Joh 3:3-8; 1Piet 1:23; Jaak 1:18.)

Roomalaiskirje:
9:6 Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel,
9:7 eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset";
9:8 se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi.

Hesekielin kautta tullut profetia ja sen täyttymys

Jeesus viittaa mahdollisesti Hesekielin kautta tulleeseen profetiaan, jossa Herra lupasi vihmoa Israelin päälle puhdasta vettä ja ottaa pois sen kivisydämen, sekä laittaa lihasydämen tilalle. (Hes 36:24-28.) Herra aikoi panna henkensä oman kansansa jäsenten sydämiin, niin että he pitäisivät hänen käskynsä ja eläisivät hänen tahtonsa mukaan. Tämä profetia alkoi toteutua vasta helluntaina, kun opetuslapset saivat pyhän hengen. (14:14-27; 15:26,27; 16:7-16; Apt 1:4-8; 2:1-11.) Pyhä henki ei ollut tullut opetuslapsiin ennen helluntaita, koska Jeesusta ei ollut vielä kirkastettu. (Joh, 7:37-39.) Jeesus kirkastettiin vasta sitten, kun hänet otettiin ylös taivaaseen.

Tuuli puhaltaa missä tahtoo

Jeesus sanoi Nikodeemukselle:

"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on hengestä syntynyt" (Joh. 3:8)

Jos uskotaan, että Jumala antaa pyhän hengen sinetin ihmiselle kasteessa, hänen ollessaan veden (valelun) alla, niin silloin uskotaan Jumalan tahtovan hengen puhallusta aina siellä, missä joku kastetaan. Näin ei kuitenkaan tapahdu, sillä kaikki kastetut eivät ole uudestisyntyneitä. Vaikka joku luulisi, että Jumala on antanut hänelle synnit anteeksi kasteessa ja pannut henkensä häneen asumaan vesitoimituksen hetkellä, niin hänen elämänsä ja sanansa voivat todistaa päinvastaista. Tämä johtuu siitä, että hän ei ole aito Jumalan lapsi. Kun turva on ihmisten suorittamassa rituaalissa Jeesuksen kristuksen vanhurskauden teon sijasta, niin se ei voi johtaa aitoon hengen vaikuttamaan elämään Kristuksessa. Toki kristityn elämää on mahdollista matkia ja teeskennellä, ja uskotella jopa itselleen, että "minä olen Jumalan lapsi", mutta ei ulkonainen jumalanpalvelus vastaa koskaan sitä, kun Kristus asuu sydämessä ja pyhä henki ohjaa meitä.

Asioiden painotus Raamatussa

Johannes puhuu evankeliumissaan ja kirjeissään hyvin vähän kasteesta. Hän puhuu paljon enemmän Jeesuksesta, Jumalan sanasta ja pyhästä hengestä. Saman voimme havaita muiden apostolien kirjeistä ja Apostolien tekojen kertomuksista, joissa kuvataan evankeliumin julistamista.

Apostolien teoista käy itse asiassa ilmi hyvin tärkeä asia, joka on jo kertaalleen tässä kirjoituksessa mainittu. Kornelius, hänen perheensä ja hänen ystävänsä saivat pyhän hengen ennen kuin heidät kastettiin vedessä Jeesuksen kristuksen nimeen. Pietari ei puhunut mitään kasteesta ennen tätä tapahtumaa. Hän todisti Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemuksesta, jonka todistajia hän ja muut apostolit olivat. Samalla kun hän puhui näitä asioita, tuli pyhä henki kuulijoiden päälle ja he alkoivat puhua kielillä ja ylistää Jumalaa. Voimme päätellä tästä, että pyhän hengen saamiseksi ei tarvita julistusta kasteesta, mutta Jeesuksesta ja hänen vanhurskaasta teostaan julistaminen voi johtaa sielujen pelastumiseen. (Apt. 10:34-48; 11:11-18; 15:7-11)

Jos emme huomaa tästä asioiden oikeaa painotusta ja sitä, mikä on evankeliumin sanoma (kaste vai sanoma Jeesuksen rististä), niin joudumme harhaan. Sakramentalismissa on tehty pelastumista seuraavasta rituaalista pelastuksen tuova seremonia. Sen sijaan, että kaste seuraisi armoon sisälle pääsyä, uskotaan sen olevan väline, jonka kautta Jumala jakaa armoaan ja syntien anteeksiantoa. Näin on päädytty kokonaan toisenlaiseen evankeliumiin kuin mitä apostolit julistivat. Paavali ei tehnyt Jumalalle lapsia kastamalla heitä vaan julistamalla heille evankeliumia. Hän erotti nämä kaksi toisistaan oikealla tavalla, niin että "sana rististä" eli "evankeliumi" oli se Jumalan voima, joka pelastaa, eikä kaste, joka on ulkoinen merkki siitä, mitä sydämessä on jo ennen kastetta tapahtunut. (Room. 1:17; 1. Kor. 1:11-18; 4:15)

Kasteen alkuperäinen tarkoitus ja kastajien kokemat vainot

Kasteen tarkoitus on erottaa Kristuksen omat tästä maailmasta. Kun Rooman keisareista tuli katolisen uskonnon kannattajia, säätivät he vauvojen kastamisen pakolliseksi vuonna 413 ja määräsivät kuolemanrangaistuksen niille, jotka kieltäytyivät kastamasta vauvoja ja kastoivat vain niitä, jotka uskoivat omakohtaisesti herraan Jeesukseen. Kun sen jälkeen kaikki ihmiset on "kastettu" vauvana, ei kaste toimi enää erottavana väliseinänä tämän maailman ihmisten ja Jumalan lasten välillä. Tai toimii se sittenkin: ne, jotka kastavat vain uskovia, on tapettu, tai heitä pilkataan ja vainotaan heidän uskonsa vuoksi. On paljon helpompaa kuulua "kirkkoon" kasteen kautta, sillä siihen kaikki muutkin jumalattomat ja syntiset kuuluvat.

Siirtyminen vanhasta liitosta uuteen liittoon

Siirtyminen vanhasta liitosta uuteen liittoon oli jaksottainen tapahtuma. Uuden liiton aikakausi alkoi historiallisesti siitä hetkestä, kun Jeesus kuoli ristinpuulla ja antoi henkensä Isän käteen. (Luuk 23:45,46; Matt 27:51.) Silloin vanhan liiton temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti. Se oli merkkinä siitä, että tie kaikkeinpyhimpään eli itse taivaaseen tuli avatuksi Kristuksen lihan kautta, hänen ruumiinsa kuoleman ja pyhän verensä vuodatuksen ansiosta. (Hebr 9:24; 10:17-24.)

Meillä on Paavalin opetuksen mukaan "yhdessä Hengessä pääsy isän tykö". (Efe 2:18.) Uuden liiton aikana Jumalan lapseuden merkkinä on pyhä henki, joka asuu sydämissä. (Room 8:9-16.) Apostoleilla ei ollut pyhää henkeä ennen kuin he saivat sen Jeesukselta helluntaina. Koska vanhan liiton kirjoituksissa uuden liiton merkki on siinä, että Jumala panee lakinsa lastensa sydämiin ja antaa heille synnit anteeksi, niin uusi liitto alkoi käytännössä vasta helluntaina, jolloin pyhä henki tuli apostolien sydämeen asumaan. (Jer, 31:31-34) Jumalan laki on nimittäin kirjoitettu sydämiimme pyhällä hengellä, joten ennen lain kirjoittamista sydämiin ei uusi liitto astunut voimaan Jumalan ja ihmisten välillä. Näin ollen, vaikka uuden liiton aikakausi alkoi historiallisesti Kristuksen ristinkuolemasta, astui se voimaan Jumalan kansan elämässä vasta helluntaina. (ks. Matt 3:11; Luuk 24:45-53; Joh 7:37-39; 14:14-27; 15:26,27; 16:7-16; 20:22; Apt 1:4-8,13; 2:1-4; Room 7:6; 2Kor 3:1-6.)

Kun Jeesus puhui opetuslapsilleen viimeisen kerran ennen taivaaseen astumistaan, niin hän käski heidän odottaa pyhän hengen lupausta. Lupaus oli se, että opetuslapset "kastettaisiin hengessä". (Apt, 1:5) Koska "kaste hengessä" on sama asia kuin "pyhän hengen saaminen ja uudestisyntyminen", niin apostolit syntyivät uudesti ylhäältä vasta helluntaina. He eivät syntyneet uudesti ylhäältä Jeesuksen kuolleistanousemisen päivänä, koska Jeesus ei ollut vielä kirkastettu eikä mennyt isän tykö. (Joh, 7:37-39; 20:22)

Kasteopetuksen kannalta on syytä panna merkille se, etteivät apostolit saaneet pyhää henkeä vedessä kastetuksi tulemisen hetkellä. Jumala kastoi heidät pyhässä hengessä eli antoi heille hengen sinetin heidän ollessaan kokoushuoneessa. (Apt, 2:1-4) Ensimmäiset pakanat saivat pyhän hengen eli tulivat kastetuksi hengessä niin ikään kokoushuoneessa noin kuusi vuotta tämän jälkeen. (Apt 10:43-48.) Raamattuun ei ole talletettu yhtään tapahtumaa, jossa pyhä henki olisi saatu juuri vedessä kastamisen hetkellä.

Apostolien teoissa on sen sijaan Luukkaan kirjoittamia kuvauksia, joissa "pyhä henki saatiin" vasta vedessä kastamisen jälkeen. "Pyhä henki tuli" efesolaisten ja samarialaisten uskovien "päälle" vasta vedessä kastetuksi tulemisen jälkeen. (Apt 8:12-20; Apt 19:1-7.) Luukas kirjoitti "hengellä täyttymisestä" sillä tavalla, että silloin "saatiin pyhä henki" ja "Jumalan lahja". (Apt 8:15,17,19,20; 19:2; vrt. 2:38; 10:45,47.) Monet kristityt uskovat, että samarialaisilla ja myös efesolaisilla oli pyhän hengen sinetti jo ennen hengellä täyttymisen kokemusta, vaikka kieliopilliset todistukset sotivat tätä tulkintaa vastaan, ellei eroteta toisistaan Paavalin ja Luukkaan tapaa käyttää samaa sanontaa eri tapahtumista.

Uuden liiton järjestys

Korneliuksen ja hänen ystäviensä kääntyminen paljastaa meille sen, että hengestä synnytään ennen kuin uskovaisia kastetaan vedessä. (Apt 10:43-48.) Sen todistaa myös käytännön elämä lähetyskentällä kotimaassa ja ulkomailla. Sanan vastaanottavat ihmiset syntyvät uudesti ylhäältä ja saavat pyhän hengen ennen kuin heidät kastetaan vedessä. Tämän vuoksi on varmasti oikea järjestys syntyä uudesti ylhäältä ja ottaa kaste sen jälkeen. Vesikaste kuuluu uskovaiselle ja uudestisyntyneelle Jeesuksen opetuslapselle.

Raamatun avulla ei voida todistaa sitä, että vedessä kastaminen saisi aikaan syntien anteeksisaamisen ja pyhän hengen lahjan saamisen. Käytännön kokemukset todistavat saman asian. Syntisiä nuoria ja aikuisia ei saada syntymään uudesti ylhäältä, kun heitä kastetaan vedessä. Jos he eivät usko Jeesukseen ja Jumalan sanaan ennen kastetta, niin heidän sydämensä asenne ei muutu kasteen jälkeenkään. He jatkavat elämäänsä synnissä, vaikka luulisivat syntyneensä uudesti vesikasteessa ja saaneensa synnit anteeksi, koska sellaista kirkossa opetetaan.

Usko kasteen välittämään armoon ei riitä tuomaan pelastusta. Usko sakramenttiin ei tee vanhurskaaksi, mutta usko Jeesukseen kristukseen ja evankeliumin sanaan tekee vanhurskaaksi. Pelastukseen tarvitaan siis usko Jumalaan, Jumalan poikaan Jeesukseen ja Jumalan sanaan. Tämä usko puuttuu monilta vauvana "kastetuilta" ja joiltakin uus-sakramentisteilta. He eivät ole matkalla isän luokse vaan ovat vielä synneissään ja matkalla iankaikkiseen vahinkoon.

Jos joku luottaa saamaansa kasteeseen ja turvaa siihen välttääksen tulevan tuomion, on hänen perustuksensa väärä ja niin koko rakennus sortuu Kristuksen tulemuksessa. (Matt. 7:21-29) Oikea perustus on Jeesus kristus ja hänen vanhurskas tekonsa, syntien sovittaminen Golgatan ristillä. Väärä perustus on rituaali, joka suoritetaan niille, jotka uskovat Jumalan sanan, pelastuksemme evankeliumin.

Uskon kautta vanhurskaaksi tuleminen

Ihminen tulee vanhurskaaksi uskon kautta Kristuksen vereen eikä tekojen kautta. (Room 3:19-4:25.) Kasteen ottaminen on teko, joten sen kautta ei tulla vanhurskaaksi eikä pelastuta. Paavali kirjoitti, että "Jumala ei pelastanut meitä vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja pyhän hengen uudistuksen kautta". (Tiit 3:5.) Kun joku on syntynyt ensin uudesti ylhäältä ottamalla vastaan Jumalan sanan uskon kautta, niin hän tekee sen jälkeen uskon tekoja, joihin myös kaste kuuluu.

Kaste on yksi uskon teko muiden joukossa. Uskon teot osoittavat meidän olevan vanhurskaita. Vuoden 1938 käännös Jaakobin kirjeen toisessa luvussa on kyseenalainen. Sen mukaan "ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä vain uskosta." (Jaak. 2:24) Jaakob haluaa sanoa, että "ihminen osoittautuu vanhurskaaksi, kun usko näkyy hänen teoissaan". Jos hyvät teot eivät seuraa uskoa, on usko kuollutta uskoa ja pelkkää totena pitämistä. Se ei ole sitä uskoa, joka johtaa sielujen pelastumiseen. Paavali ei ole Jaakobin opetusta vastaan vaan vahvistaa sen monessa eri yhteydessä. "Ne eivät ole vanhurskaita, jotka kuulevat lakia, mutta ne osoittavat olevansa vanhurskaita, jotka noudattavat sitä." (Room. 2:13-14)

Paavali opettaa omissa kirjeissään hyvin paljon "uskon kautta vanhurskaaksi tulemista" eli "vanhurskautumista". Hän puhuu silloin useimmiten siitä, miten ihmisestä tulee yhdessä hetkessä Jumalalle kelpaava, kun hän kääntyy Jumalan tykö ja saa syntinsä anteeksi: kun Pyhä Henki tulee häneen asumaan. Paavali kutsuu tätä tapahtumaa "vanhurskautumiseksi" tai "uskon kautta vanhurskaaksi tulemiseksi". (Room, 3:19-4:8; 11:6; Gal, 2:16.) Tätä pelastavaa vanhurskautta ei ole mahdollista saavuttaa hyviä tekoja tekemällä. Me kelpaamme Jumalalle vain hänen armostaan, kun hän ei lue meille syyksi syntiä. Pelastumisen ehto on siten syntien anteeksi saaminen, ei pyhä ja vanhurskas elämä. (vrt. Luuk. 1:77) Niinpä uskonnolliset rituaalit kuten ympärileikkaus tai kaste eivät meitä auta, mutta "rakkauden kautta vaikuttava usko" on hyödyksi sekä meille että niille, jotka kanssamme ovat ja elävät. (Gal. 4:6)

Vesikasteessa ei saada syntejä anteeksi. Synnit saadaan anteeksi uskomalla herraan Jeesukseen ja tulemalla mielenmuutokseen. (Apt, 3:19; 10:43; 26:18; Luuk, 24:47.) Kun joku uskoo herraan Jeesukseen kuullessaan evankeliumia, niin hän saa heti siinä hetkessä syntinsä anteeksi ja pyhän hengen, kun hän kääntyy sydämessään Jumalan tykö ja ottaa vastaan kuulemansa sanan: uskoo omalle kohdalleen sen, että Jeesus on kuollut hänen puolestaan ja sovittanut hänen syntinsä ja noussut ylös kuolleista hänen vanhurskauttamisensa tähden. (Room. 4:25) Syntien anteeksisaamiseksi ei tarvitse suorittaa mitään uskonnollista rituaalia. Pelkkä usko riittää syntien anteeksisaamiseen ja pyhän hengen saamiseen. (Luuk, 7:48-50; Apt, 10:34-48; Gal, 3:1-14.)

Kun joku uskoo, että Jeesus on Jumalan poika, ja tunnustaa Jeesuksen herrakseen, niin hänet on lupa kastaa vedessä Jeesuksen kristuksen nimeen. (Apt, 8:37) Jumalan tykö kääntynyt ihminen on syntynyt Jumalan lapseksi jo ennen vedessä kastamista. Hän on saanut syntinsä anteeksi ja pyhä henki asuu hänessä ennen kuin hänet upotetaan veden alle kasteessa.

Luterilaiset veljet tietävät lähetyskentällä ja kotimaassa, että sielu syntyy uudesti ylhäältä, kun ottaa uskon kautta vastaan herran Jeesuksen. (Joh 1:12.) Kristuksen elämä alkaa näkyä kääntyneessä sielussa jo paljon ennen kastetta, jos kasteen saaminen jostakin syystä viivästyy. Jos joku, jota ei ole vihmottu vauvana vedellä luterilaisen tavan mukaan, kääntyy, muuttaa mielensä, uskoo evankeliumin sanan ja pyytää syntejään anteeksi Jeesukselta, saa hän ne synnit anteeksi heti siinä hetkessä eikä anteeksiantoa tarvitse odottaa vesikasteeseen asti. (Psa, 32:1-5; 102:14-23; vrt. uskon kautta vanhurskautuminen, Room, 4:1-8.)

Kasteelle tulevasta ihmisestä voidaan nähdä ja kuulla jo ennen kastetta, että hän uskoo Jeesukseen. Hän on myös muuttunut mieleltään, mikä asia voidaan huomata. Jos kastamme kuitenkin vahingossa jumalattoman, niin kaste on silti pätevä, kun se on oikein suoritettu. Kaste on oikein suoritettu, kun se tehdään Jeesukseen uskovalle sielulle, joka tunnustaa Jeesuksen herrakseen. Kastettava on upotettava kokonaan veden alle ja lausuttava Jeesuksen nimi kastekaavassa (Esim. "Minä kastan sinut herran Jeesuksen kristuksen nimeen"). Jos Jeesuksen nimeä ei mainita kastekaavassa, ei kastetta ole suoritettu oikein. Jos joku on kastettu väärin, niin hänen on syytä pyytää itselleen oikein suoritettu kaste, joka on silloin hänen ensimmäinen ja ainoa kaste, koska aiempi vesitoimitus ei ole ollut kaste sen perusteella, mitä kasteesta on Raamatussa sanottu. Aiempi vesitoimitus on silloin mitätön vähän samaan tapaan kuin laittomasti solmittu avioliitto.

Viitteet

[1] Tevillah: upotus, kaste; katso: Rabbi Maurice Lamm, Why Immerse in the Mikveh? ja Be baptized, John 3

[2] "...one who has become a proselyte is like a child newly born"... (Babylonian Talmud, Yebamoth 22a, 48b ja 97b)

[3] "Sillä varmasti mitä kaksois-veljiin tulee, jotka saivat alkunsa yhdestä pisarasta, joka jakaantui kahtia..."

"For, surely, in respect of twin brothers, who originated in one drop that divided itself into two..." (Babylonian Talmud, Yebamoth 98a)

[4] R. Eleazar sanoi vielä: "Mitä sikiö muistuttaa silloin kun se on vielä äitinsä vatsassa (sisällä)? Verso (siemenkota), joka kelluu vesimaljassa. Jos joku painaisi sormensa sen päälle, uppoaisi se jommallekummalle puolelle."

R. Eleazar further stated: What does an embryo resemble when it is in its mother's bowels? A nut floating in a bowl of water. Should someone put his finger upon it, it would sink on the one side or on the other. (Babylonian Talmud: Tractate Niddah, 31 a)

Luettavaa

Seuraava osa artikkelisarjastani kertoo vesikasteesta.

Sivun alkuun