Kristityn elämä

17-helmi-2010 07:04 PMKirjoittanut Petteri Haipola

 

Jumalan lapsen elämä ei poikkea arjen osalta muiden ihmisten elämästä. Me käymme koulua, teemme työtä, itkemme, iloitsemme ja harrastamme siinä kuin muutkin ihmiset. On tosin ammatteja ja harrastuksia, jotka eivät sovi kristityille, eikä heitä niissä pahemmin näe. Erot eivät kuitenkaan perustu "luvallisiin" asioihin, vaan pikemminkin siihen, miten suhtaudumme kiellettyihin asioihin, ja millainen elämäntapamme on. Jumalan lasten elämäntapa esiintyy edukseen jumalattoman ja syntisen elämäntavan rinnalla.

Erot tulevat näkyviin koulu- ja työympäristössä siten, että kristityt eivät osallistu juominkeihin ja muihin synnillisiin harrastuksiin. Jumalan lapsi voi tosin osallistua samoihin tilaisuuksiin kuin jumalattomat ja syntiset, mutta hän ei juopottele hillittömästi, eikä kerro kaksimielisiä vitsejä. Porno on kristitylle häpeällistä ja hän pyrkii karttamaan sitä. Jos kristitty lankeaa näissä asioissa, niin ei hän kuitenkaan jää elämään samalla tavalla kuin uskosta osattomat ihmiset. Kristityn puhekin on yleensä arvokasta ja puhtaampaa kuin jumalattomilla.

Me kartamme alatyylistä kieltä ja kirosanojen käyttöä, mutta lankeemuksista ei liene yksikään vapaa, kun synniksi luetaan myös toista loukkaavat taitamattomat sanat, joita vihastuksissa sanomme, ja jopa pahat ajatukset, joilla saatamme joskus hekumoida (pahojen ajatusten nouseminen mieleen ei ole vielä syntiä vaan on vasta kiusaus langeta syntiin, mutta jos pahoilla ajatuksilla jää nautiskelemaan mielessään, niin se on hekumoinnin syntiä). Lankeemukset on mahdollista saada anteeksi, mutta kristitty ei saa jäädä elämään näissä synneissä, tai jos jää, on hän vaarassa joutua saman tuomion alle kuin jumalattomat.

Jumalan lapsi töissä tai koulussa

Kristitty eroaa edukseen työ- ja koulumaailmassa. Hän on tunnollinen ja ahkera sekä esimiehilleen kuuliainen. Hän pyrkii tekemään tehtävänsä tunnollisesti eikä laiskottele. Hän on uskollinen työnantajalleen ja tekee parhaansa, jotta työnantaja saisi hänen työstään sen hyödyn, josta hänelle palkkakin maksetaan. Työn on tarkoitus tuottaa voittoa työnantajalle ja palkita työntekijä hyvästä työstä. Kristitty ei pidä työnantajaansa pahantekijänä vaan näkee hänet hyväntekijänä, joka elättää hänet ja hänen perheensä. Kristitty kelpaa siten esikuvaksi muille ja on koulussakin mallikelpoinen tunnollisuutensa vuoksi.

Kristityn ei tarvitse tuputtaa muille omaa uskoaan, eikä hän saa niin edes tehdä, jos pysyy Jumalan tahdossa. Sen sijaan hän voittaa tarvittaessa vaikka sanoitta muita kristukselle. Kun muut näkevät hänen pyhän vaelluksensa ja erilaisuutensa, herättää se heissä tervettä kiinnostusta myös Jeesusta kohtaan. Sen sijaan, että kristitty tuputtaisi muille omaa uskonlahkoaan ja opillisia näkemyksiään, tulisi hänen ohjata kyselijät ratkaisemaan oma suhteensa Jeesukseen. Se ei ketään pelasta, jos hän liittyy johonkin uskovien ryhmään tai alkaa kannattaa jonkin ryhmän opetuksia, mutta Jeesus pelastaa ne, jotka hänen kauttaan isän tykö tulevat.

Jos joku kääntyy Jumalan tykö ja antaa pelastaa itsensä, niin menköön sitten minne tahtoo tai minne herra häntä johdattaa. Me emme saa kalastella sieluja ensisijaiseti omaa ryhmäämme varten vaan Jumalalle, hänen lapsekseen ja Jumalan seurakuntaan, joka ei rajoitu johonkin yhteen ryhmään kullakin paikkakunnalla. Kristittyjä on lähes jokaisessa ryhmässä jumalattomien joukossa, joten jonkin ryhmän jäsenyys ei takaa vielä mitään taivaspaikkoja jaettaessa, eikä edes kerro välttämättä vilpittömästä uskosta.

Kristityn tulee kunnioittaa oman yhteisönsä sääntöjä ja tapoja. Jos työpaikalla on kielletty evankelioiminen tai siellä on kunnioitettava monikulttuurisuutta ja eri uskontojen harjoittajia, niin siihen on myös kristityn alistuminen. Ketään ei saa painostaa tai pakottaa uskomaan samalla tavalla kuin me uskomme, eikä se ole itse asiassa edes mahdollista. Pakkokäännyttäminen on turhaa ja syntiä Jumalaa vastaan. Valitettavan monet todistavat Jeesuksesta "lihassa" eli omin neuvoin ja pyrkivät ansioitumaan tämän todistuksensa kautta Jumalan edessä.

Vilpitön usko ei kerskaa eikä halveksi muita ihmisiä, vaikka he uskoisivat eri tavalla kuin kristitty. Jumalan lapsella ei ole pakon omaista tarvetta käännyttää joka hetki muita ihmisiä töissä tai koulussa. Uskossaan kasvanut ja hengellisesti valveutunut kristitty tietää kyllä, että hän tekee parhaan vaikutuksen häntä seuraaviin eriuskoisiin ihmisiin olemalla luonteva ja aito ihminen, sellainen kuin hän on kasvukipuineen ja keskeneräisenä pyhityksensä puolesta. Joskus uskovan tekemä synti ja sitä seuraava vilpitön anteeksipyyntö voi olla puhuttelevampi kuin sanallinen todistus ja muu suora evankeliointi.

Yhteiskunnalliset ja yhteisölliset velvoitteet ja oikeudet

Sanomattakin pitäisi olla selvää, että kristityn ei sovi näpistellä eikä tehdä ilkivaltaa, vaikka muut koulussa tai työpaikalla syyllistyisivät siihen. Kristityn tulee noudattaa esivallan lakeja ja yhteisönsä sääntöjä, jos ne eivät ole ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Jumalan lapsi ei voi kiertää veroja eikä jättää yhteiskunnallisia velvoitteitaan täyttämättä. Aseellisesta maanpuolustuksesta ja sotapalveluksesta kieltäytyminen on kuitenkin sallittua, mutta ei pakollista.

Jumalan lapsi joutuu päättämään tästä asiasta omassatunnossaan ja sydämessään. Sitten on vielä eri asia palvella aseellisesti maataan ja esivaltaa sodan ja rauhan aikana. Näin ollen aseellinen palvelus ei ole este Jumalan lapseudelle eikä se kuulu kiellettyjen ammattien joukkoon, vaikka jotkut kristityt ovatkin luopuneet urastaan armeijassa sen jälkeen, kun ovat tulleet uskoon. Osa ei ole jatkanut poliisinkaan ammatissa työskentelyä, vaikka mitään suoranaista estettä sen ammatin harjoittamiselle ja aseelliselle palvelukselle ei ole Raamatussa annettu.

Jumalan lapsi voi käyttää hyväkseen lain hänelle suomia keinoja itsensä elättämiseen ja avun saamiseen. Ei ole väärin turvautua terveydenhuollon palveluihin, jos sairastamme tai joudumme onnettomuuteen. Sen sijaan olisi syntiä kieltäytyä ottamasta vastaan hoitoa. Verensiirto on kristitylle sallittua, toisin kuin Jehovan todistajille. Veren karttamisen kielto koskee Raamatussa vain veren syömistä, ei veren siirtoa.

Jos kristitty joutuu taloudellisesti tiukille, niin hän voi käyttää hyvällä omallatunnolla hyväkseen yhteiskunnan tarjoamaa sosiaaliturvaa. Köyhyyttä ja puutettä ei tarvitse hävetä: se ei ole syntiä. Parasta olisi tietysti se, että me pystyisimme tekemään työtä ja elättämään itse itsemme, mutta aina se ei ole mahdollista. Jumala tahtoisi myös sitä, että me auttaisimme seurakunnassa puutteessa eläviä ja pitäisimme huolen heidän tarpeistaan. Tässä on kuitenkin katsottava tarkoin, ketkä kuuluvat auttamisen piiriin. Apostolien aikana ei hyysätty päihdeongelmaisia eikä taparikollisia, joten he eivät kuulu Jumalan seurakunnan avun piiriin. Jos joku tahtoo auttaa heitä, niin sitä voi tehdä kristillisissä tai muissa järjestöissä, mutta seurakunnan tehtävä on auttaa vain vanhurskaasti vaeltavia veljiä ja sisaria, jotka ovat pysyneet Jumalan pelossa ja ovat pyhiä palvelleet.

Jumalan lapsi kotona ja vapaa-ajalla

Kristitty ei saa häiritä naapureitaan ylenpalttisella virrenveisuulla tai muilla haitallisilla tavoilla. Jos kodeissa kokoonnutaan, niin naapurit ja talon rauha on otettava huomioon. Pihaa ei saa täyttää vieraiden autoilla luvattoman pysäköimisen kautta. On siis noudatettava kunkin yhteisön ja talon sääntöjä, jotta Kristuksen oppi tulisi kaikin tavoin kaunistetuksi epäuskoisten keskuudessa.

Kristityn tulee olla lempeä, ystävällinen ja anteeksiantava kaikkia ihmisiä kohtaan. Me emme saa maksaa pottuja pottuina eli me emme saa vastata herjaajille herjauksilla, emmekä kostaa pahantekijöillemme. Kristityn ei tarvitse kuitenkaan olla mikään vakava hapannaama, niin että hän ei ymmärtäisi huumoria ja leikinlaskua. Kristityn huumori ei saa kuitenkaan olla pahansuopaa vaan sen tulee olla hyväntahtoista, eikä se saa olla kaksimielistä ja häpeällistä puhetta.

Veljien on hyvä puhua naisista samalla tavalla kuin he puhuvat perheessään olevista naisista. Nuorempia naisia on hyvä kohdella kuin omaa tytärtä tai nuorempaa sisartaan. Saman ikäistä naista on hyvä kohdella niin kuin sisartaan tai puhua hänestä yhtä kohteliaasti kuin omasta vaimostaan, ei kuitenkaan samoilla sanoilla kuin mitä vaimosta voidaan käyttää: emmehän tahdo herättää aihetta aviorikoksiin! Vanhempia naisia on hyvä kohdella niin kuin vanhempaa sisartaan tai omaa äitiään. Ikänaisia on hyvä kohdella niin kuin omaa isoäitiään. Olkoon siis puheemme aina arvokasta, ettei Jeesuksen nimi ja kristuksen risti joutuisi vuoksemme häpeään.

Kuka meistä sitten on arvollinen kaikkeen tähän? Emmekö me kaikki ole langenneet monin eri tavoin syntiin näissä asioissa?

Lienee mahdotonta elää täysin Jumalan tahdon mukaan tällä alueella. Mitä karskimpi ja jumalattomampi työympäristö on, sitä hankalampaa on pitää itsensä puhtaana ja olla lankeamatta syntiin yhdessä muiden kanssa. Mutta vaikka me lankeaisimme joka päivä, niin emme saa silti antautua elämään samalla tavalla kuin syntiset ja jumalattomat.

Jos kristitty lankeaa, niin hän katuu sitä pahaa, mitä on tehnyt, ja nousee ylös vanhurskaaseen elämään niin monta kertaa kuin on langennut. Oman sydämen puhtauden vaaliminen ja ajatusten pitäminen puhtaina on kristityn vaelluksessa aivan erityisen tärkeää. Siksi on kirjoitettu nämä pysyvät ja hyvät elämänohjeet, joihin tämä yleinen opetus kristityn elämästä saa luvan päättyä. Jatkan tämän jälkeen joidenkin erityiskysymysten käsittelyllä.

"Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa. Lue, kehoita ja opeta ahkerasti, kunnes minä tulen. Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten pannessa kätensä sinun päällesi. Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä. Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat." (1Tim, 4:12-16)

"Tartu kiinni kuritukseen äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi. Älä lähde jumalattomien polulle, älä astu pahojen tielle. Anna sen olla, älä mene sille, poikkea pois ja mene ohitse. Sillä eivät he saa nukkua, elleivät pahaa tee; se riistää heiltä unen, elleivät ole ketään kaataneet. Niin he syövät leipänään jumalattomuutta, juovat viininään väkivallan tekoja. Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.

Jumalattomain tie on kuin pimeys: eivät he tiedä, mihin kompastuvat. Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa. Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys... väistä jalkasi pahasta." (Snl, 4:12-24, 27b.)

Jumalan sanan ohjeiden mukaan eläminen

Kristitty on Raamatun ilmoituksen mukaan Jumalan lapsi ja hänet on kihlattu kristukselle Jeesukselle. Kristityn elämä saavuttaa täyttymyksensä ruumiin ylösnousemuksessa kristuksen tulemuksessa, jolloin alkavat karitsan häät. Silloin isän lapset loistavat kirkkaana niin kuin aurinko ja maan sukukunnat vaikeroivat havaitessaan tulleensa heitetyiksi ulos Jumalan valtakunnasta.

Jumalan lapsen ja kristuksen morsiamen mielihalu on miellyttää Jumalaa ja olla uskollinen hänen pojalleen. Synnin tekeminen tarkoittaa uskottomuutta. Kun muistamme, että meidät on kihlattu yhdelle ainoalle, eli kristukselle Jeesukselle, niin meidän tahtomme on elää yljälle mieluisalla tavalla uskollisena morsiussieluna. Jos me rakastamme Jeesusta, niin me emme makaa milloin kenenkin vieraan miehen kanssa, emmekä elä uskottomuudessa ylkää kohtaan.

Miten me sitten tiedämme, mitä ylkä ja isä tahtoo meidän tekevän? Miten voimme pitää itsemme ja tiemme puhtaana?

Daavid oli löytänyt vastauksen tähän kysymykseen. Hän kertoo, että nuorukainen voi pitää tiensä puhtaana siten, että noudattaa Jumalan sanan käskyjä ja ohjeita omassa elämässään. Psalmi 119 kertoo kymmenen käskysanan ihanuudesta ja avaruudesta, kun Jumalan lapsi noudattaa niitä hyviä käskyjä rakkaudesta ylkää ja isää kohtaan. Kun me rakastamme Jumalaa, niin me pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaat. On ilo tehdä hyvää isän tahdon mukaan ja rakastaa omaa sulhastaan, jonka kanssa on tarkoitus mennä myöhemmin naimisiin karitsan häissä. Tämä on hengellistä puhetta ja vertauskuvaa, jota ei pidä ymmärtää kirjaimellisesti väärin.

Raamattu on täynnä Jumalan antamia ohjeita onnellista elämää varten. Siellä on käskyjä, säädöksiä, kehotuksia, neuvoja, ohjeita ja opetusta elämän monilta eri alueilta. Jumalan lapsi noudattaa mielellään uuden liiton seurakunnalle annettuja käskyjä, säädöksiä ja ohjeita, sillä me rakastamme Jumalaa ja hänen poikaansa Jeesusta kristusta. Jumala on antanut meille tämän erinomaisen rakkauden vuodattamalla sydämiimme pyhän hengen lahjan.

Kun siis luemme Raamattua ja uuden liiton elämän ohjeita, niin me emme lue niitä niin kuin armeijan ohjesääntöä, jota on pakko noudattaa tai muuten saamme rangaistuksen. Jumalan käskyt ja ohjeet eivät ole meille käskyjen lain orjuutta vaan rakkautta, sillä me tiedämme ja tunnemme todeksi sen, että ne ovat annetut meille meidän varjelemista ja suojelua varten. Jos me noudatamme Jumalan sanan ohjeita ja opetuksia, niin meidän käy hyvin. Jos me taas rikomme ehdoin tahdoin niitä vastaan, niin joudumme vahinkoon ja aiheutamme kärsimystä itsellemme sekä läheisillemme monin eri tavoin.

Raittius

Hengellinen raittius on terveiden Jumalan sanan ohjeiden mukaan elämistä ja Jumalan armosta rakkaudessa kasvamista. Se johdattaa meidät myös ulkoiseen raittiuteen, niin että meidän ei tarvitse elää juomareina tai avionrikkojina tai haureellisina niin kuin jotkut meistä ennen pyhitetyksi tulemista olivat eläneet. Jumala on kuitenkin armosta rikas ja on vapauttanut meidät meitä ennen sitoneista syntikahleista ja pahoista riippuvuuksista. Me saamme iloita nyt Jumalan lasten vapaudessa ja elää evankeliumin arvoista elämää Jumalan tahdon mukaan.

Pelko vai rakkaus motiivina pyhään elämään?

Motiivimme hyvän tekemiseen ja pahan karttamiseen eivät ole itsekkäät, eikä se ole helvetin pelko. Motiivimme on rakkaus, sillä Jumala on lahjoittanut meille rakkauden pyhän hengen kautta, joka on sydämiimme vuodatettu. Se rakkaus on lisäksi kasvavaa laatua, niin että me rakastamme sitä enemmän, mitä kauemmin olemme Kristuksessa pelastuneita olleet.

Meidän ei tarvitse enää pelätä tulevaa tuomiota, sillä me olemme pelastuneita, eikä kristuksessa Jeesuksessa olevalle ole enää mitään kadotustuomiota olemassa. Kun me saamme juurtua yhä syvemmälle kristuksen rakkauteen, niin me opimme luottamaan yhä enemmän Jumalaan ja panemme kaiken turvamme hänen armoonsa. Jumalan armo ei ole turha meitä kohtaan vaan se kasvattaa meitä, niin että me hylkäämme jumalattomuuden ja maailmalliset himot, ja elämme siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti odottaessamme Jeesusta takaisin pelastukseksi omalle kansalleen.

Kristityn elämä on lepoa kristuksen täytetyn työn varassa. Se ei ole raskasta ahertamista ja puurtamista pakon omaisella tavalla, niin kuin se lain alla oleville voi olla. Heidän täytyy yrittää jatkuvasti ansaita Jumalan lapseutta tekemällä hyvää ja karttamalla pahaa. He eivät ole päässeet sisäistämään sitä tosiasiaa, että me olemme jo isän lapsia, joten meidän ei tarvitse tehdä mitään, että meistä tulisi Jumalan lapsia. Me olemme jo lapsia ja saamme elää vapaan lapsen elämää rakkaussuhteessa isää ja poikaa kohtaan.

Jumalan valtakunta on iloa, rauhaa ja vanhurskautta pyhässä hengessä. Jumalan käskyt ovat hyvin avarat ja antavat meille tilaa evankeliumin arvoista elämää varten. Rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan saa meidät elämään Jumalan tahdon mukaan, niin että siunaus kulkee mukanamme, missä ikinä me liikumme ja olemme.

Siunaus ja sen näkyminen kristityn elämässä

Siunaus ei näy läheskään aina päälle päin ulkoisena menestymisenä, rikkautena ja ruumiillisena terveytenä. Se voi näkyä pikemminkin hyvin vaatimattomana elämänä mitä varallisuuteen tulee. Jumalan lapsi sairastaa samat taudit kuin muutkin ihmiset. Jumala ei ole myöskään luvannut varjella meitä kaikilta onnettomuuksilta, joita tämän maailman ihmiset ja kristityt kohtaavat. Katastrofin sattuessa Jumalan lapset kärsivät ja kuolevat samalla tavalla kuin muutkin ihmiset, ellei sitten jonkun yksittäisen ihmisen kohdalla tapahdu hyvin harvinaista pelastumisen ja varjeltumisen ihmettä.

Siunaus voi näkyä myös hyvin kummallisella tavalla, nimittäin pilkkana ja vainona. Aitoja kristittyjä on vainottu ja pilkattu sivu maailman historian. Vaikka Suomessa ei esiinny nykyään varsinaista vainoa uskon tähden, niin täällä on hyvin yleistä se, että uskovaisia pilkataan ja heille nauretaan. Jotkut ovat joutuneet kiusatuksi uskonsa tähden joko koulussa tai työpaikalla. Tämä siksi, että kiusaajat eivät tunne häntä, jonka vuoksi he kristittyjä kiusaavat: he eivät tunne isää ja poikaa, meidän Jumalaamme ja Jeesusta kristusta, jonka hän on lähettänyt maailman vapahtajaksi (1Joh 4:8-16).

Paavali kirjoitti, että jokainen, joka tahtoo elää jumalisesti kristuksessa Jeesuksessa, joutuu vainotuksi. Jumalan totinen armo on sitä, että meitä pilkataan vanhurskauden ja Jeesuksen nimen tähden. Kun me saamme kärsiä hyvien tekojemme tähden, niin se on Jumalan armoa. Jumalan henki lepää silloin yllämme ja saamme olla aivan erityisellä tavalla siunatut. Jeesus lohduttaa ja rohkaisee niitä, joiden kustannuksella tehdään pilaa ja joille nauretaan hänen nimensä tähden:

"Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä." (Matt, 5:10-12)

Sivun alkuun