Jumalan tahdon tekeminen

17-helmi-2010 02:19 AMKirjoittanut Petteri Haipola

 

Jumala tahtoo, että me ihmiset tekisimme vain hyvää, emmekä lainkaan syntiä. Kuitenkaan maailmassa ei ole yhtään sellaista ihmistä, joka tekisi vain vanhurskautta eikä koskaan syntiä. Kaikki ovat syntiä tehneet ja poikenneet pois Jumalan tahdon mukaiselta tieltä.

Jumala antaa anteeksi

Jumala tuntee ihmisen läpikotaisin. Hän näkee, että meidän lihassamme ei asu mitään hyvää; siinä asuu synti. Jumala on silti armollinen eikä tahdo hukuttaa, vaan hän tahtoo pelastaa.

Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset tulisivat tuntemaan totuuden ja pelastuisivat. Hän on antanut poikansa Jeesuksen kuolla ristillä kaikkien ihmisten puolesta, lunastukseksi eli maksuksi synneistämme.

Jeesus kuoli ristillä ja kärsi rangaistuksen puolestamme. Jos uskomme häneen, niin meidän ei tarvitse kärsiä rangaistusta itse pahojen tekojemme tähden. Jeesus on kärsinyt jo puolestamme rangaistuksen, joten me olemme vapaat kadotustuomiosta, jos uskomme häneen.

Jeesus kuoli ristillä ja sovitti meidät Jumalan kanssa. Jeesus otti päälleen meidän syntimme ja kärsi ristinkuoleman pahojen tekojemme tähden. Kristuksen ruumiin ja veren uhri on tuonut meille sovituksen. Jos me uskomme sovituksen sanan, saamme synnit anteeksi ja pelastumme tulevalta tuomiolta. Me pelastumme myös synniltä ja maailmalta ja paholaiselta, sillä kristus on vapauttanut meidät synnistä, niin että meistä on tullut vanhurskauden palvelijoita, kuuliaisia lapsia Jumalalle.

Jumala on herättänyt Jeesuksen ylös kuolleista aivan niin kuin Jeesus jo edeltä oli ennustanut tapahtuvan. Jeesus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen Jumalan edeltävalitsemille todistajille monta kertaa 40 päivän ajan ja osoitti elävänsä. Hän lupasi, että isä lähettää opetuslapsiin pyhän hengen sen jälkeen, kun on mennyt isän tykö. Kun Jeesus sitten lopulta otettiin ylös taivaaseen, niin isä piti lupauksensa ja lähetti pyhän hengen ensimmäisenä helluntaina kuolleistanousemisensa jälkeen. Sama pyhä henki on luvattu jokaiselle Jumalan lapselle ja hän vaikuttaa sen, että me pyhitymme eli puhdistumme vääryydestä ja noudatamme Jumalan sanan ohjeita elämässämme.

Jeesus antaa hänen tykönsä tuleville kaikki synnit anteeksi ja auttaa heitä sen jälkeen elämään Jumalan tahdon mukaan. Kristus asuu uskon kautta omiensa sydämessä [pyhä henki on meissä]. Jumala vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä muuttamalla meidän sydäntämme. Herra muuttaa omiaan kristuksen kaltaisuutta kohti vähän kerrassaan, niin että me hylkäämme jumalattomuuden ja maailmalliset himot, joissa me ennen vaelsimme.

Jumala saa meissä aikaan mielenmuutoksen pois synnistä. Me emme tahdo jatkaa synnissä elämistä sen jälkeen, kun olemme tulleet uskoon ja syntyneet uudesti ylhäältä Jumalan lapsiksi. Uskoontuloa seuraavaa uutta elämää kristuksessa kutsutaan Raamatussa hengen pyhitykseksi tai pyhitykseksi. Kaikki Jumalan lapset ovat siitä osallisia.

Hengen pyhitys tarkoittaa meidän henkemme ja sydämemme jatkuvaa puhdistumista ja erottautumista tästä maailmasta ja sen tottelemattomuuden hengestä. Jumala erottaa meitä yhä enemmän hänen palvelemistaan ja pyhää eli synnistä erotettua elämää varten, mitä pitemmälle olemme ehtineet Jeesus-tiellä kulkea.

Jumala on meidän isämme, jota on ilo palvella

Meidän Jumalamme on pitkämielinen ja suuri armossa. Hän antaa meille synnit anteeksi, vaikka teemme syntiä vielä uskovinakin. Jumalan lasten elämä on silti erilaista kuin jumalattomien ja syntisten elämä. Jumalan armo kasvattaa meitä, että me hylkäämme jumalattomuuden ja maailmalliset himot, ja elämme siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti odottaessamme Jeesusta takaisin pelastukseksi omalle kansalleen.

Jumala tekee meissä jatkuvasti työtään, jotta me pysymme uskossa ja uskon kautta kristuksessa. Jumala on pelastanut meitä hyviä tekoja varten, jotta me niissä vaeltaisimme. Hänellä on suunnitelma jokaista lastaan varten, niin että me voimme vaeltaa edeltävalmistetuissa teoissa ja tehdä Jumalan tahdon mukaisia tekoja.

Jumala ei ole kuitenkaan mikään orjapiiskuri: hän ei odota meiltä mahdottomia. Jumala tietää, mihin itse kukin kykenee ja pystyy, eikä odota meiltä yli voimien meneviä ponnisteluja, eikä ylenpalttista kirjaviisautta, joka monilta Jumalan lapsilta puuttuu. Pelastuminen on itse asiassa niin helppoa, että jopa täyttä ymmärrystä vailla oleva lapsi tai kehitysvammainen ihminen voi pelastua. Siihen riittää lapsen usko, jonka kautta saamme synnit anteeksi uskomalla Jeesukseen. Sydämen asenne ratkaisee sielujemme kohtalon – ei pään viisaus ja älykkyys tai ihmisen muu lahjakkuus.

Jumalan palveleminen on mahdollista vain niillä lahjoilla, jotka Jumala lapsilleen antaa. Tärkein niistä on rakkaus. Jumala on vuodattanut meihin rakkautensa pyhän hengen kautta, niin että me rakastamme häntä ja lähimmäistä niin kuin itseämme. Tämä ei tarkoita sitä, että me olisimme täydelliset, emmekä koskaan lankeaisi. Se tarkoittaa sitä, että meidän kasvumme suunta on kristuksen kaltaisuutta kohti, sillä Jumala muuttaa meidän sisäistä ihmistämme, niin että me voimme toteuttaa hänen tahtoaan maan päällä ja palvella häntä, niin kuin kirjoitukset osoittavat.

Kun Jumala antaa meille lahjojaan ja tekee meistä kykeneviä palvelemaan häntä, niin hän ei odota meiltä enempää kuin mitä on meille antanut. Jolle on paljon annettu, siltä Isä odottaa paljon; jolle on vähän annettu, siltä isä odottaa vain vähän. Kenenkään ei tarvitse siis tehdä mitään sellaista, mihin Jumala ei ole antanut kykyä ja voimaa.

Rakkaussuhde ja liittosuhde Jumalan kanssa

Jumalan palveleminen on vapaaehtoista ja perustuu molemminpuoliseen rakkauteen: ei esimies ja palkollinen asetelmaan. Jumalan ja hänen lastensa suhdetta ei ole oikein verrata isännän ja orjan väliseen suhteeseen, sillä me olemme hänen lapsiaan. Meillä on siten myös perintöoikeus siihen perintöön, jonka Jumala on varannut kaikille pyhitetyille kristuksen tulemuksessa ja iankaikkisuudessa hänen valtakunnassaan.

Ymmärrät Jumalan tahdon tekemisestä jotakin, kun vertaat isän ja meidän välistä suhdetta kenen tahansa hyvän isän ja lapsen väliseen suhteeseen. Isä ei odota lapsiltaan enempää kuin mihin nämä kykenevät. Isä ei vaadi myöskään lapsiltaan lahjoja vaan antaa heille kaiken, mitä he tarvitsevat: ravinnon, vaatteet, kodin lämmön, rakkauden ja ihan kaiken.

Niinpä hyvin hoidettu ja kasvatettu lapsi oppii arvostamaan omaa isäänsä ja rakastaa häntä takaisin kaikesta sydämestään. Hän kunnioittaa isäänsä vielä täysi-ikäisenäkin ja tahtoo olla hänelle mieliksi, palvella häntä. Samalla tavalla mekin tahdomme olla Isälle mieliksi ja palvella häntä. Suhteemme isään on perhesuhde ja rakkaussuhde: ei palvelussuhde.

Kristus Jeesus on meidän ylkämme, jota me rakastamme

Paavali kirjoitti korinttolaisille, että hän oli kihlannut heidät yhdelle ainoalle, nimittäin kristukselle Jeesukselle, että hän saisi asettaa Jumalan eteen puhtaan neitsyen kristuksen tulemuksessa. Meidän suhteemme Jeesukseen on siis kihlasuhde: me tahdomme olla kaikin tavoin mieliksi sulhasellemme, emmekä tahdo pahoittaa hänen mieltään tekemällä syntiä häntä vastaan. Sen sijaan me teemme kaikkemme hurmataksemme yljän, eikä siihen kuulu uskottomuus, vieraissa käyminen.

Uskottomuus eli hengellinen haureus on uudessa liitossa kuvattu epäjumalanpalvelukseksi. Jos me antaudumme palvelemaan syntiä vanhurskauden sijasta, niin että olemme tahallaan tottelemattomia isää kohtaan, niin me syyllistymme uskottomuuteen Jeesusta kohtaan. Se on sama kuin makaisimme porttona ja myisimme itseämme muille miehille, jos lähdemme takaisin maailmaan ja sidomme itsemme pahoihin riippuvuuksiin, himoihin ja synnilliseen elämäntapaan.

On olemassa silti kristittyjä, jotka ovat jostakin syystä langenneet pitkäksikin aikaan syntiä tekemään. Jumala on ollut uskollinen ja vetänyt lapsensa lopulta takaisin Jeesuksen luokse. Meidän ylkämme on niin armollinen ja anteeksiantavainen, että ottaa meidät takaisin harharetkiltämme ja vahvistaa kihlauksemme, vaikka se olisi ihmisten silmissä jo päättynyt. Jos joku on palannut syvältä lankeemuksesta takaisin Jumalan armoon, niin hän rakastaa kristusta sen jälkeen niin syvästi, että ei varmasti tahdo enää palata takaisin syntielämään.

Jumala tahtoisi varjella meidät pahalta, eikä toivo, että kukaan lähtisi pois Jeesuksen luota, uskottomuuden tielle. Hän tekee tiettäväksi tahtonsa Raamatun kirjoituksissa, niin että hänen tahtoaan on mahdollista noudattaa. Jos me rakastamme Jumalaa, niin me pidämme hänen käskynsä, eivätkä hänen käskynsä ole raskaat noudattaa. Jos me rakastamme Jeesusta ja isää, niin me emme tahdo aiheuttaa hänelle mielipahaa ja murhetta. Me tahdomme rakastaa häntä takaisin, sillä hän on osoittanut meille mitä suurinta rakkautta, sillä kristus on antanut henkensäkin morsiamensa edestä.

Jumala halajaa meihin laittamaansa henkeä kateuteen asti. Isä tahtoo olla yhtä meidän kanssamme ja pitää meistä hyvää huolta. Hän tahtoo pojalleen puhtaan ja nuhteettoman morsiamen, jossa ei ole ryppyä eikä tahraa. Kristuksen veri puhdistaa meidät täysin puhtaaksi synnistä, niin että me kelpaamme kristuksen vanhurskauteen puettuna hänen morsiamekseen. Muuten se ei ole mahdollista. Jumala lukee vanhurskaudeksi meidän uskomme, kun olemme uskoneet kristuksen vereen. Karitsan häihin pääsyyn riittää syntien anteeksisaaminen. Jos joku on saanut syntinsä anteeksi uskomalla Jeesukseen, niin hänessä on pyhä henki vakuutena tulevasta perinnöstä, eikä häntä heitetä häpeällä pois karitsan häistä.

Oletko ollut koskaan kihloissa tai naimisissa? Oletko rakastanut koskaan ketään toista ihmistä? Jos olet rakastanut kihlattuasi tai puolisoasi, niin tiedät, miten häntä kohtaan on hyvä käyttäytyä. Samalla tavalla meidän tulee käyttäytyä kristusta kohtaan, koska hän on meidän ylkämme. Kun rakastamme Jeesusta enemmän kuin mitään muuta, niin silloin Jumalan tahdon tekeminen omassa elämässämme ei tunnu vastenmieliseltä tai raskaalta, eikä pakon omaiselta käskyjen lain orjuudelta.

Jumalan tahdon tekeminen on vain lihan mukaan vaeltavien mielestä vastenmielistä ja raskasta, mahdotonta toteuttaa. Ei tämä silti sitä tarkoita, että me olisimme täydelliset, kun rakastamme isää ja poikaa, niin että emme koskaan lankeaisi syntiä tekemään. Se tarkoittaa vain sitä, että me olemme oikeassa suhteessa Jumalaan: rakkaussuhteessa ja liittosuhteessa, jossa molemmilla osapuolilla on oikeutensa ja velvollisuutensa, sekä rakkauden side yhdistämässä meitä toisiimme. Jos olemme päässeet orjan asemasta lapsen asemaan, ja yljän vihollisen asemasta hänen morsiamekseen eli kihlatukseen, niin silloin me olemme armon alla ja Jumalan tahdon tekeminen on meille mieluista herkkuruokaa, niin kuin se oli Jeesukselle hänen ollessaan vielä maan päällä.

Kuka yleensä on se ihminen, jonka mielestä hyvän tekeminen on vastenmielistä ja pahan tekeminen hyvä asia? Jumalan lapsen ajatuksiin tuollainen sydämen asenne ei sovi sitten millään.

Jos olet kapinoinut Jumalaa vastaan ja ollut tottelematon tai ilkeä kristittyjä kohtaan, niin hylkää nyt tuo syntisi ja ota vastaan Jumalan armo, niin muutut toisenlaiseksi ihmiseksi sisällisen ihmisesi puolesta. Sinustakin voi tulla kristuksen morsian ja Jumalan lapsi, jolloin hänen tahtonsa tekeminen samassa perheessä on kunnia-asia ja ilon aihe, ei vastenmielinen pakkopulla.

Käy siis uskalluksella ja rohkeasti armon istuimen eteen saadaksesi laupeuden ja armon avuksesi oikeaan aikaan. Nyt on otollinen hetki, nyt on pelastuksen päivä: anna sovittaa itsesi Jumalan kanssa ja lähde seuraamaan Jeesusta. Silloin toteutuvat elämässäsi Jumalan sanat:

"Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti." (Dan, 12:3)

Mitä jos kristitty lankeaa?

Jumalan lapsi voi langeta tekemään syntiä, mutta niin monta kertaa kuin hän lankeaa, niin monta kertaa hän nousee myös ylös. (Mka, 7:8.) Jumala on uskollinen eikä hylkää omia lapsiaan näiden hairahduksien vuoksi, kunhan me vain olemme halukkaita hänen omanaan pysymään.

Jumalan Israelille antamat lupaukset kuuluvat nyt uuden liiton aikana myös meille pakanuudesta Jumalan tykö kääntyneille kristityille. Tässä on niistä yksi, joka lupaa Jumalan uskollisuutta ja pelastavaa voimaa loppuun saakka, jos vain hänessä pysymme:

"Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan." (Jes, 46:4)

Jeesus on uskollinen ja antaa pitkämielisesti meille syntejä anteeksi. Kun olemme langenneet syntiä tekemään, niin saamme nostaa katseemme häpeästä huolimatta ja katumusta tuntien ylös Golgatan ristiin, jolla kristus kärsi rangaistuksen syntiemme tähden. Kristuksen veri riittää puhdistamaan karkeimmatkin synnit ja syvimmät lankeemukset, jotka Jumalan lasta saattavat matkalla kohdata. Kristuksen uhrissa ja syntien sovituksessa on ainoa pelastuksemme toivo.

Kun olemme langenneet syntiä tekemään, niin me olemme sen jälkeen vaarassa langeta syntimme sovittamiseen ohitse kristuksen ristin. Meidän lihassamme on luontainen taipumus yrittää hyvittää tekemämme vääryydet ja ajatella niin, että tämä hyvityksemme peittää tekemämme synnin ja voittaa sen, koska tekemämme hyvät teot pahan vastapainoksi ovat omissa silmissämme suuremmat kuin tekemämme synnit.

Tässä on salakavala ansa, joka langettaa uskovia ohittamaan kristuksen uhrin Golgatalla syntiemme sovituksena. Jumalan lapsikin saattaa langeta lankeemuksen jälkeen hyvittämään Jumalalle omia rikkomuksiaan siten, että alkaa tehdä paljon hyviä tekoja ja yrittää vaeltaa niin kuin kristityn kuuluukin vaeltaa. Kun sitten ajatellaan, että tällä omatoimisella hyvän tekemisellä ja hengellisellä harrastuksella lepytettäisiin Jumalan viha, eikä luoteta kristuksen uhrin tuomaan syntien sovitukseen, niin silloin ollaan vaarassa pitää halpana Jumalan poika ja tallata maahan pyhä veri, jossa meidät on lunastettu ja pyhitetty Jumalalle.

Sen sijaan, että yrittäisimme sovittaa itse omia syntejämme tekemällä hyviä tekoja synnin vastapainoksi, tulee meidän kiinnittää entistä lujemmin katseemme ja sydämemme ristiinnaulittuun kristukseen, joka kärsi rangaistuksen pahojen tekojemme ja rikkomustemme tähden. Kun luotamme siihen, että kristuksen uhri riittää tuomaan meille sovituksen synneistä, eikä muuta sovitusta ole lupa edes Jumalalle tarjota, niin me saamme Jeesukselta kaikki synnit anteeksi loppuun saakka. Sen tähden hän on henkensä ristillä isän haltuun antanut, pyhän verensä vuodattanut ja ruumiin kuoleman kärsinyt, että me saisimme syntimme anteeksi ja meillä olisi rauha Jumalan kanssa. Iankaikkinen elämä on Jumalan armolahja, eikä sitä voida ostaa hyvillä teoilla synnin vastapainoksi.

Kun luotamme kristuksen uhrin riittävyyteen sielujemme pelastukseksi, niin Jumala hyväksyy meidät omaksi lapsekseen. Voimme jatkaa lankeemusten jälkeen elämää vanhurskaudessa Jumalan lapsina pyrkimättä suorittamaan maksua synneistämme hyvien tekojemme kautta. Jumalan meissä vaikuttamat hyvät teot ja hengen pyhitys eivät syrjäytä ristiinnaulittua kristusta ja syntien sovitusta pelastuksen perusteena, vaan ne ovat seurausta siitä, että me olemme kristuksessa pelastettuja ja vanhurskautettuja Jumalan lapsia. Jos sotkemme toisiinsa hengen pyhityksen ja sovituksen, niin me olemme vaarassa eksyä pois lujalta perustukseltamme. Ja se perustus on kristus Jeesus, ei vain hänen tekonsa eli syntien sovitus. Syntien sovitus ja kristuksen täydellinen uhri ovat kuitenkin isälle kelpaamisen ainoa peruste, ja sen tuoman levon varassa voimme elää uutta elämää kristus-kalliolla Jumalan sanan ohjeiden mukaan.

"Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!" (Room, 4:7-8.)

Sivun alkuun