Mitä on evankeliumi?

11.2.2010, muokattu 6.5.2012Kirjoittanut Petteri Haipola

 

Evankeliumi on ilosanoma Jumalan pojasta Jeesuksesta kristuksesta, jonka isä Jumala on herättänyt ylös kuolleista ja joka ei kuole enää koskaan. Jeesukseen kristukseen uskovilla ihmisilä on iankaikkisen elämän toivo ruumiin ylösnousemuksessa, mutta muilta tämä iankaikkisen elämän toivo puuttuu. Elämä ei pääty ruumiin kuolemaan niin kuin monet luulevat. Siitä on todistuksena se, että Jumala on herättänyt poikansa ylös kuolleista. Me kristityt uskomme niiden silminnäkijöiden todistuksen, jotka näkivät kuolleista herätetyn Jeesuksen ja sen, kun Jeesus otettiin ylös taivaaseen ja hän katosi pilven taakse. Tämä sama Jeesus on tuleva takaisin pelastukseksi häntä odottaville, mutta muille hän tulee tuomioksi (Hebr 9:24-28; Apt 1:9-11).

Me saamme elää ikuisesti onnellisina ruumiin ylösnousemuksen jälkeen siinä maassa, jonka Jumala lapsilleen antaa. Me emme pääse taivaaseen heti ruumiin kuoleman jälkeen emmekä vietä ikuisuutta henkiolentoina taivaassa, vaikka monet luulevat niin. Me saamme ikuisen elämän Jeesuksen ja kaikkien pyhien seurassa ruumiillisina olentoina tulella puhdistetussa ja uudistetussa maassa kristuksen tulemuksen ja viimeisen tuomion jälkeen. (Ilm 20-22) Tämä on asia, jota kovin monet uskosta osattomat eivät tiedä meidän kristittyjen odottavan, koska puhumme siitä liian vähän ja epäselvästi – monet jopa virheellisesti.

Kristus on tuleva takaisin meidän isämme luota taivaasta pelastukseksi hänen valituilleen ja tuomioksi niille, jotka eivät usko häneen ja elävät synneissään. Kristuksessa poisnukkuneet heräävät silloin ylös kuolleista ja meidät eloonjääneet temmataan heidän kanssaan ylös pilviin herraa vastaan. (1Tess 4:13-18; 1Kor 15) Me saamme silloin kuolemattoman ja katoamattoman ylösnousemusruumiin, jossa elämme iankaikkisesti onnellisina ja autuaina, emmekä tee enää koskaan syntiä. Muut joutuvat tuomiolle syntiensä tähden ja menettävät iankaikkisen elämän armolahjan, koska ovat rakastaneet syntiä enemmän kuin vanhurskautta (oikeamielisyyttä ja synnitöntä elämää).

Jumala ei salli kenenkään elää ikuisesti synnissä vaan pelastaa oikeamieliset: ne, jotka tahtovat vapautua synnistä jo tämän elämän aikana ja vielä enemmän iankaikkisesti. Ilosanoma syntiä tehneille on myös se, että Jumala antaa meille synnit anteeksi ja lahjoittaa meille uuden elämän vapautettuina synnistä, niin että meidän ei tarvitse enää synnissä elää, vaikka joskus vielä synteihin lankeaisimmekin. Suunta on kuitenkin muuttunut. Me vaelsimme ennen kohti kuolemaa ja ikuista tuhoa tottelemattomuudessa, mutta nyt me kuljemme kohti iankaikkista elämää ja vanhurskautta kuuliaisina Jumalan pojalle Jeesukselle ja Isämme Jumalan tahtoon suostuvaisina.

Minievankeliumi

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." (Joh, 3:16)

Olet ehkä kuullut ennenkin nämä Jeesuksen lausumat sanat, joita myös minievankeliumiksi kutsutaan. Jumala ilmoittaa meille näiden sanojen kautta rakkautensa meitä kohtaan, vaikka emme sitä ansaitsisi – olemmehan niin monin eri tavoin rikkoneet Jumalaa ja lähimmäisiä vastaan tekemällä syntiä. Ajattele, millainen isä meillä on, kun hän ei tuomitsekaan meitä pahoista teoistamme, vaan antaa anteeksi kaikki synnit, olivatpa ne millaisia tahansa, ja olipa niitä miten paljon tahansa!

Sielujen pelastus on siinä, että Jumala ei lue meille syyksi syntiä, vaan antaa meille synnit anteeksi, jos uskomme hänen poikansa Jeesuksen kristuksen nimeen ja evankeliumin sanaan.

Jos uskot herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut. Sinun ei siis tarvitse tehdä yhtään mitään pelastuaksesi. Siihen riittää se, että uskot Jumalan tehneen jo kaiken sinun puolestasi, kun hän sovitti sinut itsensä kanssa poikansa ruumiin kuoleman kautta ja herätti hänet ylös kuolleista kirjoitusten mukaan. Tämän lisäksi Jumala tekee kaiken tarvittavan sinun varjelemiseksesi uskossa ja perille pääsemiseksi Jumalan luokse taivaaseen.

Iankaikkinen elämä on Jumalan armolahja ja tämä armolahja on hänen pojassaan, kristuksessa Jeesuksessa. Se, jolla on poika, sillä on iankaikkinen elämä, mutta jolla ei poikaa ole, sillä ei ole iankaikkista elämääkään. (1Joh 5) Jumala itse todistaa sinulle pojastaan Jeesuksesta häneen uskovien ihmisten ja Raamatun kirjoitusten kautta. Iankaikkinen elämä on siinä uskon sanassa, jota me saarnaamme. Jos uskot kristuksen sanan, niin sinä pelastut. (Room 10)

Mikä ihmeen uskon sana?

"Mikä ihmeen uskon sana?" sinä saatat nyt kysyä? Jumalan valitsema apostoli käytti sanontaa "uskon sana", kun opetti evankeliumista roomalaisia. (Room, 10:4-13.) Hänen opetuksensa on viittausta vanhan liiton kirjoituksiin, joissa on ennustettu Jeesuksesta. (Luuk, 24:24-47, 44-47)

Mainitussa kohdassa (Room, 10:4-13) Paavali viittaa Mooseksen viidennen kirjan lukuun 30. Jumala lupaa siellä Israelille, että hänen käskynsä ovat helpot täyttää ja hän itse vaikuttaa sen, että me täytämme hänen käskynsä. Tämä on ennustus Jeesuksesta, joka täytti puolestamme lain käskyt, niin että hänen vanhurskautensa luetaan niiden hyväksi, jotka uskovat häneen. (Room, 5:12-21)

"Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. " (Room, 10:4)

Vanhurskaus tarkoittaa oikeamielisyyttä ja vanhurskas on oikeamielinen. Jumala pelastaa vain oikeamieliset ja koska "kaikki ovat syntiä tehneet", on ainoa mahdollisuus Jumalalle kelpaavan vanhurskauden saamiseksi Jumalan armo ja syntien anteeksisaaminen. Kun olemme saaneet syntimme anteeksi, niin Jumala lukee vanhurskaudeksi meidän uskomme, eikä siihen vaadita yhtään hyvää tekoa. (Room, 4:1-8.) Syntien anteeksisaaminen riittää armon kautta vanhurskauttamiseen. (Tiit, 3:3-7; Room, 3:19-5:21)

"Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle herra ei lue syntiä!" (Room, 4:7-8.)

Kenenkään ei tarvitse mennä ylös taivaaseen hakemaan kristusta alas taivaasta, jotta laki tulisi täytetyksi. (Room, 10:4-13; 5Moos, 30:6-20.) Kenenkään ei tarvitse kuolla ja mennä tuonelaan, jotta laki tulisi täytetyksi. Kenenkään ei tarvitse nousta ylös kuolleista, jotta laki tulisi täytetyksi. Tämä kaikki on puhetta evankeliumista, joka kertoo kristuksesta Jeesuksesta. Hän tuli alas taivaasta (sikisi pyhästä hengestä), eli synnittömän elämän, kuoli puolestamme ristillä, nousi ylös kuolleista ja otettiin ylös taivaaseen isän tykö, niin että meillä on uskon kautta hänen nimeensä ja sanaansa iankaikkinen elämä. (Joh, 20:27-31; 1Joh, 2:25; 3:8-15.)

Jumalan laki on täytetty kokonaisuudessaan kristuksessa Jeesuksessa. Hänessä täyttyivät kaikki vanhan liiton lain esikuvalliset käskyt ja hän täytti myös moraalilain eli kymmenen käskyä rikkomatta koskaan niitä käskyjä vastaan. Kristuksen täydellinen lain täyttäminen ja synnitön uhri luetaan niiden hyväksi, jotka uskovat häneen. Jeesuksen huuto ristillä on tästä syystä ilosanoma niille, jotka tunnustavat, että eivät pysty itse lakia täyttämään, eivätkä kelpaa oman itsensä ja hyvän vaelluksensa kautta Jumalalle.

"Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä." (Joh, 19:30)

Jumala ei vaadi meiltä mitään, jotta voisimme pelastua. Hän sen sijaan antaa meille kaiken, mitä pelastumiseen ja jumaliseen elämään tarvitaan. Hän antaa meille synnit anteeksi ja pyhän hengen asumaan sydämiimme, niin että hän itse vaikuttaa meissä hänen tahtonsa tekemistä, vaikka emme sitä tässä elämässä täydellisesti edes hänen vaikutuksestaan tee. (Fil, 2:12-16; 3:12-17) Ainoa, mitä Jumala meiltä vaatii tai odottaa, on suostumista hänen tahtoonsa ja hänen sydäntämme ja mieltämme muuttavan voimansa alle.

Jos uskot kristuksen vereen ja evankeliumin sanaan, että Jeesus on sovittanut sinun syntisi Jumalan kanssa, ja Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista, niin tulet vanhurskaaksi. Kristuksen lain täyttäminen ja uhri luetaan silloin sinun hyväksesi. Jumalan lain täyttäminen on mahdotonta syntisille ihmisille, mutta kristuksen vanhurskauden teon hyväksi lukeminen helppoa, sillä se ei vaadi tekoja vaan pelkkää uskoa. Jeesus on täyttänyt lain puolestamme, niin että hänen laintäyttämisensä luetaan niiden hyväksi, jotka uskovat häneen, ikään kuin me olisimme itse lain täyttäneet. Kun uskomme häneen, niin vapaudumme lain vaatimasta rangaistuksesta ja täydellisyyden vaatimuksesta, joka on sielujen pelastumisen ehto.

"Hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." (Hebr, 10:14)

Jumalalle kelpaamisen peruste on alusta loppuun saakka kristuksen uhrin tuoma syntien sovitus ja kristus itse. Me olemme uskon kautta Jumalan lapsia kristuksessa Jeesuksessa (Gal, 3:26) ja kelpaamme isälle joka hetki kristuksen kautta. Kristuksen veri vihmoo meidät jatkuvasti puhtaaksi kaikesta synnistä ja niin me olemme aina täydelliset isän edessä – syntien sovituksen ja kristuksen veren tuoman lunastuksen kautta, jossa meillä on rikkomusten anteeksisaaminen. (1Joh, 1:6-2:2; Kol, 1:14-23)

Syntien sovitus on syntien anteeksisaamisen peruste

Jumala pelastaa vain ne ihmiset, joiden hyväksi hän lukee kristuksen vanhurskauden teon eli syntien sovituksen Golgatan ristillä. (Room, 5:12-21.) Syntien sovitus on syntien anteeksisaamisen peruste. Syntien anteeksisaamisen ehtona on syntiä tehneille sitten se, että me uskomme sovituksen sanan.

"Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä." (2Kor, 5:18-6:2)

Jos Jeesus ei olisi kärsinyt rangaistusta puolestamme, niin joutuisimme kärsimään sen itse. Tätä tarkoittaa syntien sovitus. Se on viattoman kärsimistä syyllisten puolesta, jotta nämä saisivat rauhan Jumalan kanssa ja eläisivät iankaikkisesti. Jos Jeesus ei olisi sovittanut syntejämme, niin me emme voisi pelastua. Tästä syystä kristus on välttämätön sielujemme pelastumisen kannalta.

"Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." (Apt, 4:12.)

Autuaallinen vaihtokauppa

Oletko kuullut autuaallisesta vaihtokaupasta? Se on uskovien keskuudessa kulkeva opetus siitä, miten Jeesus ottaa pois meidän syntimme ja antaa tilalle hänen vanhurskautensa: kaiken sen täydellisyyden ja synnittömyyden, jota hän ihmisenä edusti maan päällä ja vielä ristillä, kun antoi synnittömänä uhrikaritsana henkensä meidän puolestamme. Autuaallinen vaihtokauppa tarkoittaa siis sitä, että meiltä otetaan pois synti ja sen aiheuttama tuomio, ja hyväksemme luetaan kristuksen täydellinen lain täyttäminen ja pyhä elämä ilman lankeemusta syntiin.

Suostutko tähän vaihtokauppaan? Jos suostut, niin olet saanut Jumalan armolahjan: iankaikkisen elämän. (Room, 6:23)

Evankeliumi on sitä, mitä Jumala on tehnyt ja tekee hyväksemme

Älä kysy sitä, mitä sinä voit tehdä Jumalalle vaan usko siihen, mitä Jumala on tehnyt sinun hyväksesi, ja mitä hän yhä vielä hyväksesi tekee, niin sinä pelastut.

Jumala ei vaadi lapsiltaan mitään vaan antaa meille kaiken: synnit anteeksi, pyhän hengen ja elämän kristuksessa, jonka kautta me pelastumme nyt, kun olemme sovitetuiksi tulleet. (Room, 5:10-11.) Jumala ei odota yhdeltäkään lapseltaan liikoja, eikä pane mitään omiin kykyihimme, viisauteemme tai voimiimme liittyvää pelastumisemme ehdoksi. Jos hän niin tekisi, ei pelastuminen olisikaan enää armosta ja Jumalan lahjaa, vaan se olisi ansioista ja palkkaa työtä tekevälle. Jumala ei kuitenkaan vanhurskauta ketään tekojen perusteella vaan uskon kautta, jolloin usko luetaan vanhurskaudeksi. (Room, 4:1-8.) Tätä kutsutaan myös "armon kautta vanhurskautumiseksi". (Tiit, 3:7)

Pelastuminen on niin yksinkertaista, että sitä varten ei tarvitse osata lukea tai opiskella paljon Raamattua. Pelastuksen tunteminen on Jumalan kansan syntien anteeksisaamisessa. (Luuk, 1:77.) Myös kehitysvammaisen on mahdollista päästä Jumalan valtakuntaan, vaikka hän ei pysty ymmärtämään kovin paljoa Raamatun kirjoituksia. Jos hän on saanut syntinsä anteeksi, niin se riittää. Jumalan henki asuu silloin hänen sydämessään ja vaikuttaa sen, että hän on otollinen.

Ilman pyhää henkeä ja kristuksen verta ei kukaan voi pelastua, olipa sitten millainen ihminen tahansa. Pyhän hengen saamisen ehdoksi ei ole pantu muuta kuin "uskossa kuuleminen" (Gal, 3:1-14) ja hän tulee kaikkien niiden sydämeen asumaan henkilöön katsomatta, jotka saavat synnit anteeksi kääntyessään Jumalan tykö hänen kutsuessaan syntisiä Jeesuksen luokse. (Joh, 6:44) Pelastuminen on siten alusta loppuun asti Jumalan työn varassa, ei omien ponnistelujemme varassa.

Evankeliumit Raamatussa

Uudessa testamentissa on neljä evankeliumia. Ne kertovat kukin Jeesuksesta omalla persoonallisella tavallaan. Evankeliumien tekstit kertovat pääosin vain Jeesuksen viimeisistä vuosista, kun hän vaelsi Israelin kansan keskellä, teki ihmeitä ja voimallisia tekoja, paransi sairaita, herätti ylös kuolleita, julisti evankeliumia, kärsi ristillä, kuoli ja nousi ylös kuolleista.

Koska evankeliumit kertovat Jeesuksen teoista ja syntien sovituksesta hänen ruumiinsa ja verensä uhrin kautta, niin ne ovat ilosanomaa syntisille. Evankeliumit eivät vaadi eivätkä pakota sanan kuulijoita mihinkään, mutta ne lupaavat meille kaiken: synnit anteeksi, pyhän hengen, vapauden lain orjuudesta ja myös synnistä, ja iankaikkisen elämän.

Kristuksen Jeesuksen evankeliumiin kuuluu siis kaikki Uuden testamentin kertomukset koskien Jeesusta. Paavali kirjoitti tavallaan oman minievankeliuminsa ensimmäiseen korinttolaiskirjeeseensä. (1Kor, 15:1-11) Tässä viitteenä olevassa pätkässä Paavali kertoo yksinomaan siitä, mitä Jeesus on tehnyt, eikä puhu mitään siitä, mitä ihminen voisi tehdä Jumalan hyväksi. Omasta apostolintyöstäänkin hän antaa kunnian Jumalalle sanomalla, että hän ei ole itse sitä työtä tehnyt, vaan sen on tehnyt Jumalan armo, joka on hänen kanssaan. (1Kor, 15:10) Tämän jälkeen Paavali kertoo seikkaperäisesti kuolleiden ylösnousemuksesta, joka on kristittyjen ja evankeliumin toivo. (jj.12-58; 1Tess, 4:13-17, Kol, 1:19-23; Apt, 23:6-8; 24:15; 26:6-8.) Iankaikkinen elämä vietetään tulella puhdistetussa uudessa maassa ja ylösnousemusruumiissa; se ei ole näkymättömän hengen oleskelua taivaassa.

Apostolien teoissa on muutama esimerkki siitä, mitä kaikkea apostolit julistivat ja opettivat viedessään ilosanomaa eteenpäin kaikille kansoille. Evankeliumin julistukseen kuuluivat historiallisesta syntien sovituksesta kertomisen lisäksi kehotukset kääntyä pois pahuudesta Jumalan tykö, uskoa Jeesukseen, tulla mielenmuutokseen ja ottaa kaste vedessä niille, jotka olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan, sekä myös tulevasta tuomiosta kertominen. (Mar, 16:15-16; Luuk, 24:47; Apt, 2:14-42; 3:19-26; 4:12; 5:12-33; 8:5-24, 35-40; 10:34-48; 17:17-34; 19:1-7; 24:24-26.) Juutalaisille oli tarpeen näyttää vanhan liiton kirjoituksista toteen se, että Jeesus oli siellä ennustettu luvattu kristus (messias). (Apt, 7:1-54; 13:13-50; 28:17-31.)

Uuden testamentin kirjoituksissa on lisäksi runsaasti kertomuksia ja opetuksia siitä, miten seurakunta kokoontui ja miten siellä tuli käyttäytyä. "Uskon kuuliaisuus" eli "kuuliaisuus pojalle" oli myös opetuksen aiheena, sillä Jumala vaikutti tätä kuuliaisuutta kristuksen omissa. (Room, 6:17; 16:19,26; Joh, 3:36)

Jeesus ei ole vapauttanut meitä vanhurskaudesta niin, että saisimme tehdä syntiä ilman pelkoa tulevasta tuomiosta. Hän on vapauttanut meidät synnistä, jotta saisimme elää vapaina tuomion pelosta ja tehdä hyvää: meidät on vapautettu synnistä vanhurskautta varten. Me olimme ennen synnin palvelijoita ja elimme synnissä himojemme orjuudessa, mutta nyt Jumala on vapauttanut meidät synneistämme ja tehnyt meistä vanhurskauden palvelijoita hänen armostaan. (Room, 5:20-7:6)

Uusi testamentti on täynnä apostolien opetusta siitä, miten Jumala vie alkamaansa hyvää työtä eteenpäin kristuksen omissa. Tämä on ilosanomaa niille, jotka kärsivät synneistään ja tahtovat päästä eroon pahoista riippuvuuksistaan, synnillisistä elämäntavoista. Jeesus voi vapauttaa meidät mistä synnistä tahansa, jos luotamme häneen. (Luuk, 4:17-23; Joh, 8:24-36; Tiit, 3:1-3; 1Kor, 6:9-11.) Juomarin ei tarvitse jatkaa juomista, haureellisen avionrikkomista eikä varkaan varastamista. Jumala tekee lapsistaan rehellisiä ja raittiita ja oikeamielisiä ihmisiä, jotka tekevät hyvää ja karttavat pahaa sydämensä mielihalusta, ei pakosta tai tulevan tuomion pelosta.

Jumala on kutsunut meidät pyhitykseen eikä saastaisuuteen. (1Tess, 4:1-12.) Pyhitys on jatkuvaa synnistä erottautumista ja puhdistautumista, hengen ja mielen uudistumista vanhurskautta kohti, Jumalan tahtoon. (Efe, 4:17-5:21; Kol, 3:1-20) Jumala vaikuttaa pyhitystä meissä henkensä ja sanansa kautta, kun pidämme kiinni Jeesuksen opetuksista ja apostolien käytännöstä (traditiosta). (2Tess, 2:13-17.) Tätä Jumalan vaikutusta elämässämme ei ole kuitenkaan lupa sotkea kelpoisuuden perusteeseen, sillä se on sama loppuun saakka: kristus Jeesus. (1Kor, 3:11; Hebr, 10:14) Pelastusta ei ole mahdollista ansaita ja siksi on kirjoitettu:

"Mutta me uskomme herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin."" (Apt, 15:11)

Sana rististä ja ylösnousemuksesta todistaminen

Evankeliumissa on tärkeintä sanoma Jeesuksen rististä ja syntien sovituksesta hänen ruumiinsa kuoleman kautta. Ellei Jeesus olisi kärsinyt ristinkuolemaa puolestamme, ei syntejämme olisi sovitettu, ja me joutuisimme kärsimään itse rangaistuksen synneistämme. Ilosanoma on se, että kristuksessa Jeesuksessa oleville ei ole enää mitään kadotustuomiota ja vapautuminen siitä on yksin Kristuksen täydellisen lain täyttämisen ja uhrin tulosta. (Room, 8:1-4) Se on ilmainen lahja, jonka voimme ottaa uskossa vastaan ja saada siten pelastuksen armosta.

Evankeliumi ei ole kuitenkaan pelkästään sanaa rististä ja kristuksen verestä, jossa meillä on lunastus, rikkomusten anteeksisaaminen. (Kol, 1:14-23) Evankeliumi on myös ilosanomaa siitä, että Jeesus on noussut ylös kuolleista, niin kuin hän oli etukäteen ennustanut. (Matt, 12:40) Paavali omistaa evankeliumin opetuksessa korinttolaisille kokonaisen pitkän luvun kristuksen ylösnousemuksesta ja kristuksen omien tulevasta ylösnousemuksen toivosta. (1Kor, 15) Jos kristus ei olisi noussut ylös kuolleista, niin meidän uskomme olisi turha ja eläisimme vielä synneissämme. Lisäksi kristuksessa pois nukkuneet olisivat kadotettuja, mutta nyt he ovat saaneet iankaikkisen elämän hänen ylösnousemuksensa voiman osallisuudessa, joka on myös meidän autuas toivomme, johon meidät on pyhällä kutsumuksella kutsuttu. (1Kor, 15:18; Fil, 3:11-21; Efe, 4:4)

Jeesuksen kristuksen ylösnousemus kuolleista ja taivaaseen astuminen oli ainutlaatuinen tapahtuma, mitä ei ollut tapahtunut koskaan aiemmin kenellekään ihmiselle. Ihmiset elivät kuoleman pelossa ja ilman toivoa iankaikkisesta elämästä aina siihen asti, kunnes Jeesus kristus nousi ylös kuolleista ja voitti kuoleman vallan. Tätä ilosanomaa oli mahdollista julistaa vasta sen jälkeen, kun Jeesus oli mennyt ylös taivaaseen ja siitä johtuu, että evankeliumia ei julistettu ennen apostolien ja uuden liiton seurakunnan aikaa. Nyt kun tiedämme uskon kautta tulevasta tuomiosta, ruumiin ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta elämästä, on meillä ilosanoma kerrottavana niille, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta eikä toivoa ikuisesta elämästä. Tämä on hyvä sanoma kaikille niille, jotka tahtovat elää iankaikkisesti tekemättä syntiä, mutta syntiä ja pahaa rakastavista se kuulostaa sadulta ja vastenmieliseltä, koska he tahtoisivat jatkaa synnin tekemistä vielä kuolemansa jälkeenkin, jos jatkaisivat elämäänsä eivätkä koskaan kuolisi. Ja juuri siltä meidän isämme tahtoo meidät pelastaa: ikuisuudelta synnissä ja sen tuhovaikutusten alla!

Apostolit ja monet muut Jumalan edeltävalitsemat pyhät ihmiset näkivät Jeesuksen tämän ylösnousemuksen jälkeen, sillä hän ilmestyi heille 40 päivän aikana ja puhui heille tulevasta Jumalan valtakunnasta. (Apt, 1:1-11; 10:34-42) He olivat kristuksen ylösnousemuksen todistajia. (Apt, 1:22; 17:18,22; 23:6; 24:15,21; 26:23) Mekin olemme Jeesuksen ylösnousemuksen todistajia, sillä kristus asuu sydämissämme ja pyhä henki todistaa kauttamme Jeesuksesta. (Joh, 15:26-27.) Vaikka emme ole nähneet Jeesusta ylösnousseena, niin uskomme silti hänen todistajiensa eli silminnäkijöiden todistuksen hänen ylösnousemuksestaan. Me emme ole kuitenkaan pelkästään muiden ihmisten kaksituhatta vuotta sitten antaman todistuksen varassa uskoessamme kristuksen ylösnousemukseen. Jumala todistaa meille pojastaan sydämissämme, kun on pannut meihin poikansa hengen, ja sitten mekin todistamme muille siitä, että kristus on todella noussut ylös kuolleista ja elää, niin että hän voi pelastaa täydellisesti ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat. (Hebr, 7:25-8:2)

Meidät on kutsuttu julistamaan ilosanomaa ja voittoa kuolemasta sekä paholaisen vallasta, jolla oli kuolema vallassaan aina siihen asti, kunnes kristus voitti kuolemallaan kuoleman ja nousi ylös kuolleista vanhurskauttamisemme tähden. (Hebr, 2:14-17; Ilm, 1:17-18; Room, 4:25; 5:12-21) Sen lisäksi, että evankeliumi antaa meille ajallisen toivon paremmasta elämästä vapaana syntisiteistä (1Tim, 4:8-10.), antaa se meille varmat ja lujat lupaukset siitä, että työmme ja kärsimyksemme herrassa ei ole turhaa, vaan me saamme iloita yhdessä kristuksen ja kaikkien pyhien kanssa hänen tulemuksessaan. (Hebr, 6:7-20)

Evankeliumin työ

Kirjoitin edellä meidän työstämme ja vaivannäöstämme herrassa, mikä ei ole turhaa. (1Kor, 15:58.) Tästä voisi saada helposti sellaisen kuvan, että meidän tulee tehdä vielä paljon töitä sen eteen, että me pelastuisimme. Tämä on kuitenkin valitettava väärinkäsitys, joka paljastuu sinulle kohta.

Me emme tee työtä pelastaaksemme itse itsemme vaan pelastaaksemme muita! (1Kor, 9:15-21.) Mehän olemme jo pelastuneita, joten miksi yrittäisimme pelastaa itseämme? (Tiit, 3:3-7) Sen sijaan, kun me olemme oppineet tuntemaan, mitä Jumalan pelko on, koetamme me saada muitakin uskomaan, että hekin saisivat pelastuksen yhdessä meidän kanssamme. (2Kor, 5:11; 2Tim, 2:10.) Ja tähän Jumalan valtakunnan työhön me tarvitsemme avuksi Jumalan armoa ja voimaa, sillä olemme itsessämme aivan liian heikot todistaaksemme Jeesuksesta. (1Kor, 15:10; 2Kor, 11:30; 12:9.)

Sapatin lepo

Heprealaiskirjeessä on kuvaus sapatinlevosta, joka on varmasti herran kansalle tuleva. (Hebr, 4) Me olemme saaneet jo nyt levon töistämme, niin kuin herra omistaan. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän ei tarvitse tehdä enää mitään sen eteen, että me pelastuisimme. Jumala on tehnyt jo kaiken sen eteen, että me pelastumme, kun antoi poikansa täyttää lain vaatimukset ja sovittaa meidät Jumalan kanssa. Kun pysymme lujana siinä luottamuksessa, että me kelpaamme elämämme joka hetki isälle kristuksen uhrin tuoman syntien sovituksen ja kristuksen kautta, niin me pääsemme perille asti luvattuun maahan, kristuksen luokse.

Jeesus kutsuu yhä vielä niitä ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa pelastaakseen itse itsensä. (Matt, 11:27-30) Nyt on aika lakata työtä tekemästä ja ihastella kristusta, joka on kaiken työn puolestamme tehnyt. Me saamme levätä kristuksen täytetyn työn varassa ja luottaa siihen, että Jumala vie meidän sydämissämmekin alkamansa hyvän työn voitollisesti päätökseen asti. (Fil, 1:6-11) Niinpä voinemme yhtyä Herran veljen Juudan kiitokseen ja ylitykseen luottavaisin mielin: Herra ei meitä jätä eikä hylkää, jos me emme ensin hylkää häntä.

"Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen." (Jda, 1:24-25)

Sivun alkuun