Jumalan sana

15-helmi-2010 03:37 AMKirjoittanut Petteri Haipola

 

Jumalan sanalla tarkoitetaan kristittyjen puheessa yleensä Raamatun pyhiä kirjoituksia. Sen lisäksi Jumalan sana voi tarkoittaa Jumalan poikaa, Jeesusta kristusta. (Joh, 1:1-14; Ilm, 19:13) On hyvin tärkeää erottaa isä ja poika toisistaan, niin että emme sano Jeesusta isän vertaiseksi Jumalaksi. On myös tärkeää, että emme palvo ihmisten kirjoittamaa kirjakokoelmaa eli Raamattua epäjumalana. Raamattu kertoo meille Jumalasta ja hänen pojastaan, mutta ei ole Jumala eikä edes hänen poikansa. (Joh, 5:37-47)

Psalmeissa on vielä hyvin mielenkiintoinen todistus siitä, että Jumalan sana pysyy vahvana taivaissa iankaikkisesti. (Psa, 119:89) Jumalan sana on siis puhtaimmillaan taivaissa, missä Jeesus istuu isän oikealla puolella. (Hebr, 1:3)

Jumalan sanalla ei tarkoiteta Jeesusta kristusta, kun puhutaan luomisesta. Jumala on luonut kaiken sanallaan ja viisaudellaan, mutta ei poikansa Jeesuksen kautta. (Psa 33:6-9; Snl 3:19; Jer 10:12; 51:15; Jes 42:1-8; Apt 4:24-31; 14:15; 17:22-31; Ilm 4:8-11; 10:6; 14:7) Jumalan sanalla ei tarkoiteta näissä kohdissa Raamattua vaan Jumalan puhetta, jonka kautta hän on luonut kaiken, mitä on olemassa. Jumalan sanassa on eläväksi tekevä voima ja se, mitä Jumala sanoo, tapahtuu, mutta se sana ei ole elävä persoona vaan se on abstraktio. (1Moos 1-2; Joh 1:1-4; Jes 55:11)

Kirjoitusten eli Raamatun kautta ei ole luotu mitään, mutta kirjoitukset itse ovat luodut ihmisten käsien kautta. Siksi on tärkeää erottaa toisistaan pyhät kirjoitukset ja Jumala, ettemme palvoisi luotua luojan sijasta.

Jumala on vaikuttanut Raamatun kirjoitusten syntymisen

Jumala on vaikuttanut henkensä antaman inspiraation kautta Raamatun kirjoitusten synnyn. Hän on antanut sanansa profeetoille ja Israelille, niin että kirjoituksista voidaan löytää Jumalan pelastussuunnitelma ja sanoma tälle maailmalle, ja etenkin seurakunnalle, joka ymmärtää Jumalan sanaa tätä maailmaa paremmin. (Room, 3:1; Hebr, 1:1; Efe, 3:1-13) Evankeliumi on Jumalan sanan ilmoittama totuus, johon enkelitkin halajavat katsahtaa ja se on pyhässä hengessä meille lähetetty. (1Piet, 1:12)

Paavali kirjoittaa:

"Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut." (2Tim, 3:16-17)

Raamattuun on koottu juuri niitä kirjoituksia, jotka ovat syntyneet Jumalan hengen vaikutuksesta. Osa kirjoituksista on suoraan Jumalan kirjoittamia, joten ne sanat ovat varmasti mitä puhtainta Jumalan sanaa. Viittaan tällä kymmeneen käskyyn, jotka Jumala kirjoitti omalla sormellaan kahteen kivitauluun ja antoi ne taulut Moosekselle. (2Moos, 20:1-17; 31:18.)

Kun Mooses hajotti vihastuksissaan alkuperäiset kivitaulut vuoren juurella – sillä kansa oli langennut epäjumalanpalvelukseen sillä välin, kun Mooses oli ollut herran enkelin kanssa kasvotusten Siinain vuorella, Hoorebilla – niin Jumala käski hänen tehdä kaksi uutta taulua, joihin hän, Jumala, kirjoitti uudelleen ne kymmenen käskysanaa, jotka hän on ikuisena moraalilakina Israelille ja koko maailmalle antanut, sillä ovathan ne käskyt tulleet kaikille tunnetuiksi juutalaisten ja kristittyjen kautta. (2Moos, 32:1-19; 34:1-4, 28; 5Moos, 10:1-5)

Jumala on kirjoittanut uuden liiton aikana lakinsa lastensa sydämiin ja mieliin, eikä hän muista meidän rikkomuksiamme, sillä hän on antanut ne anteeksi, ja jokainen hänen kansansa jäsen tuntee herran. (Jer, 31:31-34; Hebr, 8:8-12; 10:14-17) Jumalan laki ja sana pysyy sydämissämme, sillä se on kirjoitettu meihin pyhällä hengellä, elävän sydämen lihatauluihin, ei elottomiin kivitauluihin niin kuin vanhassa liitossa. (2Kor, 3:1-6; vrt. Joh, 5:37-47; Hebr, 4:2; Jaak, 1:21; Hes, 36:26-27.)

Sydämiimme kirjoitettu Jumalan laki ja sana on viittausta pyhään henkeen, jonka kautta Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme. (Room, 5:5) Jumalan rakkaus on suurin Jumalan armolahjoista ja olemme saaneet sen samoin kuin luvatun pyhän hengen "uskossa kuulemisen kautta", emme tekojen kautta eli ansioista. (Gal, 3:1-14; 1Kor, 13) Jumala on ympärileikannut meidän sydämemme ja asuu nyt sydämissämme, niin että hän itse vaikuttaa meissä hänen tahtonsa tekemistä, käskyjen pitämistä, uskoa ja rakkautta. (5Moos, 30:6; 1Joh, 3:21-24; 5:1-4; 1Tim, 1:5, 12-14; Efe, 3:14-21; Fil, 2:12-16; 2Tess, 1:11-12; Hebr, 13:20-21.)

Pietari kirjoittaa Raamatun yhdestä erittäin tärkeästä osa-alueesta eli profetioista näin:

"Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan pyhän hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta." (2Piet, 1:19-21)

Raamatun profetiat eivät ole ihmisten omia ajatuksia ja päähänpistoja. Jumala on puhunut profetian sanaa palvelijoilleen profeetoille ja ne sanat on talletettu meille Raamatun kirjoituksiin, Vanhaan testamenttiin. Raamatun profetioiden synty ei ole selitettävissä inhimillisen järkeilyn tulokseksi vaan ne ovat totisesti Jumalan puhetta ja Herran sanaa. Profetiat eivät yleensä myöskään avaudu ihmisen ymmärrykselle hänen oman viisautensa kautta vaan niiden avautumiseen tarvitaan Jumalan pyhää henkeä. Jokainen Jumalan lapsi saa opetusta Jumalalta ja löytää siten tiensä Jeesuksen tykö. (Joh, 6:45; 1Joh, 2:27)

Jeesuksen suhtautuminen kirjoituksiin

Jeesus piti kaikkia vanhan liiton kirjoituksia hyvin suuressa arvossa. Hän vastusti kiusausten hetkellä paholaista kirjoitusten avulla ja vastasi hänelle kolme kertaa kirjoituksia lainaamalla:

"Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.'"... "Taas on kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.'"... "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.'" (Matt, 4:4, 7, 10)

Paholainen jätti Jeesuksen, kun oli kiusattavansa kiusannut. Jeesus sai voiton kiusauksista turvautumalla Jumalan sanaan. Tässä on ohje myös meille, jos joudumme kiusauksiin: me voimme vastustaa paholaista ja voittaa kiusaukset vetoamalla Jumalan sanaan. (1Kor, 10:12-13) Myös Daavid vakuuttaa meille, että nuorukainen voi pitää tiensä puhtaana noudattamalla Jumalan sanaa. (Psa, 119:9) Sopii se sama sana ohjeeksi myös vanhemmillekin ihmisille, eikä ole tarkoitettu vain nuorukaisille.

Jeesus tunnusti vanhan liiton kirjoitusten jumalallisen syntyperän ja arvovallan. Hän sanoi:

"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut." (Matt, 5:17-18.)

Jeesus ei tullut kumoamaan lakia eikä profeettoja vaan täyttämään ne. Mooses, profeetat ja psalmit kertovat esikuvallisesti ja profetian sanana etukäteen Jeesuksesta ja hänen uhristaan, syntien sovituksesta Golgatan ristillä. Vanhan liiton uhrit ja esikuvat saivat täyttymyksensä kristuksessa. Kun Jeesus oli noussut ylös kuolleista, niin hän selitti opetuslapsilleen näitä esikuvia ja profetioita. Herra kertoi heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. (Luuk, 24:25-27, 44-46.)

Jeesus täytti ihmisenä myös kaikki moraalilain käskyt rikkomatta koskaan niitä vastaan. Hän piti kaikki kymmenen käskyä ja rakkauden kaksoiskäskyn, joihin ne on tiivistetty. (Matt, 22:36-40; 3Moos, 19:18; 5Moos, 6:5) Kristitylle on ilosanoma se, että Jeesus on täyttänyt lain puolestamme, eikä meidän tarvitse pystyä noudattamaan Jumalan käskyjä täydellisesti rikkomatta koskaan niitä vastaan pelastuaksemme.

Itse asiassa Jumala lukee meidän hyväksemme koko lain täyttämisen, kun uskomme kristuksen Jeesuksen evankeliumiin, joten pelastumisemme ei ole lainkaan kiinni siitä, miten hyvin me onnistumme Jumalan käskyt pitämään ja niitä noudattamaan. Vanhurskautuminen uskon kautta ja sitä seuraava hengen pyhitys on Jumalan lahjaa, joten Jeesuksen sanat saavat todella kattavan merkityksen niille, jotka hänessä ovat ja joissa hän asuu:

"Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: 'Se on täytetty', ja kallisti päänsä ja antoi henkensä." (Joh, 19:30)

Jumalan sana vaikuttaa pyhän hengen kautta niissä kristuksen omissa, jotka ovat ottaneet hänen sanansa vastaan. (1Tess, 1:2-7; 2:13.) Me olemme syntyneet Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta, kun kristuksen sana synnytti meissä uskon. (1Piet, 1:23; Room, 10:17) Me kasvamme Jumalan sanan kautta Jumalan antamaa kasvua, mutta jotta tämä kasvu voisi meissä tapahtua, on meidän hyvä halata sanan väärentämätöntä maitoa ja lukea Raamatun kirjoituksia, etsiä totuutta ja lähestyä Jeesusta kaikissa asioissamme. (1Piet, 2:1-8.) Jos sana saa sulautua uskossa meihin, niin se tekee meidän sielumme terveeksi ja puhdistaa meitä synnistä. (Jaak, 1:21; Efe, 5:26)

Jeesus opetti ihmisenä ollessaan kutakin opetuslasta sen kyvyn mukaan, joka hänellä oli ymmärtää sanaa. (Mar 4:33) Jumalan lapsen ymmärrys lisääntyy vähän kerrassaan, kun Jumalan sanat avautuvat. (Psa, 119:130) Raamatun luvusta ei ole hyötyä hengellisen kasvun kannalta, jos sitä ei ymmärretä, tai jos se ymmärretään väärin. Siksi on parempi lukea muutama jae päivässä ymmärryksellä ja tutkia sanaa tarkoin sydämessään, kuin kymmenen lukua tunnissa, joita ei kuitenkaan oikein ymmärrä.

Jumalan sanan lukemisessa ei ole tärkeintä määrä vaan laatu eli sydämen kyky ymmärtää sanaa. Turhaan ei Jeesus kansalleen sanonut: "Kuulkaa ja ymmärtäkää!" (Matt, 15:10) Paavali piti niin ikään erityisen tärkeänä ymmärtää Jumalan tahtoa kirjoitetun Jumalan sanan ja hengen opetuksen kautta:

"Älkää... olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä herran tahto on." (Efe, 5:17)

Paavali kiitti Jumalaa siitä, että hän "on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella kristuksessa,"... ja "on antanut meille armoa ylenpalttisesti kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi..." (Efe, 1:3, 8.), mutta hän arvosti aivan oikein Jumalan rakkauden kaikkea tietoa ja käsittämistä ylemmäksi (Fil, 1:8; Efe, 3:18-21) ja armolahjoista suurimmaksi (1Kor, 13). Niinpä rakkauden tulisi kasvaa suhteessa enemmän kuin tiedon ja käsittämisen, jotta Jumalan lapsi ei paisuisi ja kävisi röyhkeäksi tai ylimieliseksi muita kohtaan.

Rakkaus oli myös Jeesuksen opetuksessa tärkein asia Jumalan sanassa ja kirjoituksissa, Jumalan laissa. (Matt, 22:36-40; Luuk, 11:42; Joh, 5:37-47) Hän ei kumonnut rakkauden käskyä eikä kymmentä käskyä vaan antoi opetuslapsilleen käskyn rakastaa toisiaan niin kuin hän oli rakastanut heitä. (Joh, 13:34-35.) Jos rakastaisimme toisiamme Jeesuksen antaman käskyn mukaan, niin maailma tuntisi meidät hänen opetuslapsikseen ja ymmärtäisi, että Jumala on lähettänyt Jeesuksen ja rakastanut opetuslapsia. (Joh, 17:23.)

Jeesus varoitti fariseuksia ja kirjanoppineita siitä, että he eksyvät, koska "eivät tunne kirjoituksia eivätkä Jumalan voimaa." (Matt, 22:29) Jumalan voimalla Jeesus tarkoitti asiayhteydessä ylösnousemusta ja varmaankin myös pyhän hengen voimaa. Tämän maailman kirjanoppineet tuntevat kyllä kirjoituksia ja ne on heille uskottu (Luuk, 11:52; Joh, 5:37-47; Matt, 23), mutta heidän sydämensä kovuus ja paatumus estää heitä tulemasta sisälle Jumalan valtakuntaan. Ja kun he eivät tule itse sisälle, niin he estävät myös muita sisälle tulemasta. Sen he tekevät hyvässä uskossa isiltä perimiensä harhaoppien ja perinnäissääntöjen kautta, jotka eksyttävät monia kadotukseen. (Matt, 15:1-10)

Kun Jumalan lapset tutkivat kirjoituksia ja pyhä henki avaa niitä heille, niin he ymmärtävät esikuvallista ja vertauskuvallista kieltä, joka Raamatussa on. (Jes, 29:11ss.) Tämän maailman kirjanoppineet eivät näitä vertauskuvia ymmärrä, vaan vääntävät niitä vinoon. (Matt, 13:10-17.) Heille kaikki tulee vertauksissa, että he eivät ymmärtäisi, eivätkä kääntyisi sydämessään, eivät näkevin silmin näkisi, eivätkä kuulevin korvin kuulisi, sillä Jumala on antanut heille unelaisuuden hengen ja sokaissut heidät. (Room, 11:7-10) Tämä siksi, että he ovat ensin paaduttaneet itsensä ja luopuneet Herrasta. (Jes, 63:17) Jumala on sulkenut heidät sen vuoksi valtakuntansa ulkopuolelle eikä päästä sinne ketään heistä sisälle, ennen kuin he nöyrtyvät Jumalan edessä ja panevat pois syntinsä, jotka heitä painavat ja estävät heitä tulemasta Jumalan tykö. (Hes, 18:30-32)

Jeesus avaa opetuslapsilleen vähän kerrassaan kirjoitetun Jumalan sanan aarteita. Hän on kertonut ensin apostoleille, mitä hänestä on kaikissa kirjoituksissa kirjoitettu, ja nyt hän paljastaa Raamatun kirjoitusten merkityksen myös meille sitä mukaa, kuin ne Hengessä meille avautuvat ja tuovat meille ymmärrystä. Jos pidät kiinni Jeesuksen sanoista ja Jumalan sanoista, niin et koskaan eksy. (Luuk, 24:15-17, 44-46; Joh, 12:42-50; 14:14-24)

"Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni." (Psa, 119:105)

Puhdasta Jumalan sanaa

Psalmissa 12 lukee näin:

"Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua." (Psa, 12:7)

Jumalan sanat on siis tarkoin koeteltu, sillä Daavid puhuu tuossa metallin koettelusta ja puhdistamisesta tulen kautta. Jumalan sana on kuin valituinta hopeaa, puhdasta ja käyttötarkoitukseen hyvin sopivaa.

Onko sitten Raamatun jokainen sana Jumalan suusta lähtenyt? Jos on, niin Raamatussa ei pitäisi olla yhtään ristiriitaa eikä pienintäkään virhettä sen alkuteksteissä, heprean-, aramean- ja kreikankielisissä käsikirjoituksissa. Niissä on kuitenkin jonkin verran virheitä, ristiriitaisuuksia ja epäjohdonmukaisuutta, joten ne eivät ole kokonaisuudessaan Jumalan suusta lähteneitä sanoja. Jos väitämme jotakin muuta, niin me pilkkaamme Jumalaa ja teemme hänestä ihmisten kaltaisen, joka tekee virheitä ja on epäjohdonmukainen puheissaan.

Raamatun virheistä ja ristiriidoista

Raamatun kirjoitukset eivät ole yhtä puhdasta Jumalan sanaa kuin se Jumalan sana, joka on taivaissa (Psa, 119:89), Raamattuun voidaan silti luottaa, mutta sieltä on syytä erottaa kirjoittajien, kopioitsijoiden ja kielen kääntäjien tekemät virheet Jumalan sanoista.

Raamattu ei ole suoraan Jumalan puhetta ihmisille vaan se pitää sisällään inhimillisiä virheitä ja erehdyksiä: se on ihmisten kirjoittama kirja tai oikeammin useista kirjoista ja kirjeistä muodostuva kokonaisuus, joka on koottu yhteen ensimmäisten vuosisatojen aikana ajanlaskun alun jälkeen. Ihmisten tekemät virheet ja ristiriidat ovat kuitenkin vähäisiä merkitykseltään. Ne ovat epäjohdonmukaisuuksia tapahtumajärjestyksessä, ajoissa, lukumäärissä, nimissä, sukuluetteloissa ja historiallisten tapausten kuvauksessa. Esimerkiksi evankeliumit ovat neljän eri todistajan ulkomuistista ja perimätiedon mukaan koottuja kirjoituksia Jeesuksesta. Niissä on sen vuoksi jonkin verran eroja keskenään, mutta itse tapahtumat ja opetukset ovat tosia näistä pienistä eroista huolimatta.

Raamatusta voidaan erottaa puhdas Jumalan sana ja vähemmän puhdas ihmisten historiallinen kerronta. Raamatussa on esimerkiksi Israelin ja Juudan sukukuntien virallista historiankirjoitusta, joihin kuninkaan kirjurit ja kirjat myöhemmin koonnut henkilö on tehnyt joitakin ilmeisiä virheitä. Nämä virheet ovat kuningasten palvelusvuosissa ja sukuluetteloissa ja nimissä, mutta ne eivät vaikuta millään tavalla Raamatun kertomusten uskottavuutta vähentävästi. Raamattu on kokonansa totta luomiskertomuksen ensimmäisistä sanoista Ilmestyskirjan viimeisiin sanoihin asti.

Vastaavalla tavalla evankeliumin kertomuksissa on eroja keskenään eri evankeliumien välillä. Matteus, Markus ja Luukas ovat kuvanneet samaa tapahtumaa hieman eri sanoin. Huomaat tämän lukemalla esimerkiksi Jeesuksen sanat koskien Jerusalemin temppelin tuhoa, hänen toista tulemustaan ja maailman loppua. (Matt, 24; Mar, 13; Luuk, 17:20-37; 21) On selvää, että Jeesuksen sanat ja kuvaukset tästä tapahtumasta on kerrottu muistinvaraisesti eikä sanatarkasti, niin että Jumala olisi sanellut jokaisen sanan ja kirjoittanut jokaisen kirjaimen näissä kertomuksissa. Evankeliumit ovat hyvä esimerkki Jumalan hengen vaikuttaman inspiraation ja inhimillisen kerronnan vajavaisuuden yhdistymisestä Jumalan sanaksi, joka on totta, mutta ei sana sanalta Jumalan suusta lähtenyttä puhetta.

Tällaiset ihmisten tekemät vähäpätöiset virheet todistavat vain Raamatun luotettavuuden puolesta. Jos kyse olisi ihmisten väärennöksistä, niin ihmiset olisivat yrittäneet korjata aikojen saatossa tekemiään ilmeisiä virheitä ja ristiriitaisuuksia. Nyt ne virheet on kopioitu vuosisadasta toiseen lähes muuttumattomina ja se todistaa siitä, että kirjoituksia ei ole väärennetty, niin kuin esimerkiksi muslimit väittävät. Meidän aikaamme asti säilyneet lukuisat käsikirjoitukset ja niiden osat ovat riittävän paljon samankaltaisia, että voimme nähdä niistä Jumalan sanan ilmoituksen pysyneen Raamatussa lähes muuttumattomana vuosituhanisen ajan.

Raamatun kirjoitusten jakaminen sisällön perusteella Jumalan sanaan ja historialliseen kerrontaan

Raamatun kirjoitukset voidaan jakaa osiin sen mukaan, miten puhdasta Jumalan sanaa ja Jumalan puhetta ne ovat.

Eniten inhimillisiä virheitä ja ristiriitoja sisältäviä kirjoituksia ovat Israelin ja Juudan kuningasten kirjat ja Aikakirjat. Nekin ovat hyvää ja luotettavaa Jumalan sanaa, mutta kuningasten palvelusajoissa sekä joissakin nimissä ja lukumäärissä voi olla joitakin inhimillisiä virheitä.

Jumalan suorasta puheesta voidaan tämän lisäksi erottaa historiallinen kerronta profeettojen kirjoissa ja evankeliumeissa. Jumala ei ole tätä kerronnallista ja juontavaa osuutta sanasta sanaan taivaasta kirjoittajille ilmoittanut. Huomaat tämän esimerkiksi Mooseksen kirjan päätössanoista. Ne on kirjoittanut joku Mooseksen seuraajista, mutta ei Mooses itse, koska hän oli kuollut. Samalla tavalla Mooseksen kirjoissa on muuallakin historiallista kerrontaa, jossa Jumala ei ole sanellut suoraan jokaista sanaa, joka on ylös kirjoitettu.

Puhdasta Jumalan sanaa Mooseksen kirjoissa ovat ne kohdat, joissa sanotaan suoraan herran puhuneen, esimerkiksi:

"Ja Jumala sanoi: 'Tulkoon valkeus.' Ja valkeus tuli." (1Moos, 1:3)

Tässä lyhyessä jakeessa on suoraa Jumalan puhetta vain se osa, jonka hän sanoi: "Tulkoon valkeus." Loppuosa jakeesta on kirjan kirjoittajan historiallista kerrontaa, mikä on sekin sinällään totta, mutta ei suoraa Jumalan puhetta, hänen suustaan lähteneitä sanoja.

Vastaavalla tavalla Jumalan suora puhe voidaan erottaa historiallisesta kerronnasta muuallakin Raamatussa. Huomaa, että Raamatussa itsessään erotetaan Jumalan suora puhe muusta kerronnasta, joten tämä ei ole Jumalan sanan väheksymistä tai virhetulkintaa.

Kun Jumala ilmestyi Moosekselle enkelin hahmossa (2Moos, 3:1-14), niin hän puhui hänelle "kasvoista kasvoihin". (5Moos, 34:10) Herran enkeli toimi Jumalan sanansaattajana ja lähettiläänä Jumalan hänelle antamilla täysillä valtuuksilla. (2Moos, 23:20-23) Niinpä kaikki enkelin lausumat sanat ovat meille suoraa Jumalan puhetta, vaikka enkeli oli niiden sanojen takana.

Mooseksen kirjoissa on sivukaupalla suoraa Jumalan puhetta, jonka Mooses sai enkelin välityksellä. (Gal, 3:19) Enkelin puhe on puhdasta Jumalan sanaa, joka voidaan erottaa historiallisesta kerronnasta, eikä siinä ole samankaltaisia virheitä ja inhimillisiä vajavaisuuksia niin kuin historiallisessa kerronnassa voi olla.

Jo kirjoituksen alussa tuli mainittua, että kymmenen käskyä ovat Jumalan itsensä kirjoittamia. (2Moos, 31:18; 5Moos, 10:1-5) Ne ovat sen vuoksi mitä puhtainta Jumalan sanaa. Mielenkiintoista tässä on kuitenkin se, että Mooseksen viidenteen kirjaan on tullut lisäyksenä sanoja koskien sapatin käskyä. Alkuperäisessä käskyn versiossa ei mainittu sapatin käskyn yhteydessä sitä, että Israelin tuli muistaa sapattina vapautumistaan Egyptin orjuudesta. (2Moos, 20:8-11) Viidennessä luvussa tämä lisäys on mainittu. (5Moos, 5:12-15) Onko kyse Mooseksen sanaa selittävästä osasta Jumalan kirjoittamaan käskyyn vai Jumalan sormella kirjoittama alkuperäinen osa käskyä: se jää tulkinnanvaraiseksi.

Jumala puhui siis profeetoille ja myös uudessa liitossa joskus enkeleiden välityksellä. (Hes, 1; Luuk, 1:11, 26-37; Apt, 10:3-16) Toinen tapa puhua on Pyhän Hengen välityksellä tullut Jumalan puhe apostolin tai profeetan sydämelle ja hengelle. Niinpä esimerkiksi profeettojen kirjoituksissa ja psalmeissa olevat sanat ovat Jumalan hengen puhetta ja Jumalan puhetta, ja (lähes) saman arvovallan omaavia sanoja kuin enkelien kautta tullut suora Jumalan puhe. (2Sam, 23:2-3; Apt, 1:16; 4:25) Tällä tavalla tullut Jumalan sana on verrattavissa apostolien tapaan puhua hengen opettamilla sanoilla, kun he selittivät hengellisiä asioita hengellisesti. (1Kor, 2:13)

Jumalan lapsissa toimii jossakin määrin tämä sama armolahja ja kyky selittää hengellisiä asioita hengellisesti ja puhua Jumalan opettamia viisauden sanoja. Jumalalta saaduksi viisaudeksi ja puheeksi väitetty opetus tai profetia on kuitenkin aina tutkittava kirjoitetun Jumalan sanan valossa. Jumala ei voi puhua ja opettaa lapsilleen eri tavalla kuin on ilmoittanut kirjoitetussa Jumalan sanassa. Kaikki opetus, sanat, puheet, ilmiöt ja profetiat on koeteltava Raamatun avulla. Jos ne eivät kestä koetusta, niin ne on hylättävä inhimillisen järkeilyn tuotoksina tai oman sydämen ajatuksina, joita on vain luultu Jumalan puheeksi, vaikka ne eivät sitä olekaan.

Vanhan liiton kirjaprofeetat olivat aivan erityisessä asemassa Jumalan sanan välittäjinä. Jumala puhui heille ajoittain hyvin selviä sanoja, jotka he sitten kertoivat Israelille ja muillekin ihmisille Jumalan tahdon mukaan. Nämä sanat on kirjoitettu meille muistiin profeettojen kirjoihin heidän tai heidän oppilaidensa toimesta. Niinpä, kun profeetta sanoi "Minulle tuli tämä herran sana" tai muuta vastaavaa, niin silloin on kyse suorasta Jumalan puheesta profeetalle ja hänen kauttaan muillekin ihmisille. (Jer, 1:4, 11; Hes, 6:1)

Nämä profetian sanat ja muu herran suora puhe on erotettu profeettojen kirjoissa historiallisesta kerronnasta, joten niille voidaan antaa aivan erityinen asema historiallista kerrontaa puhtaampana Jumalan sanana. Historiallinen kerronta on kirjoittajan omia sanoja ja vaikka Jumalan Henki on häneen vaikuttanut niitäkin kirjoitettaessa, voi niissä olla joitakin inhimillisiä erehdyksiä tai vajavaisuutta, niin kuin itse asiassa uuden liiton ajan profetian lahjan käyttämisessä, jos tarkkoja ollaan sanaa tutkittaessa. (1Kor, 13:9.)

Vajavainen profetia ei tarkoita kuitenkaan väärää profetiaa eli totuudenvastaisuutta, joten vääriin profetioihin ja vääriin profeettoihin tulee suhtautua edelleen hyvin torjuvasti, niin että heidät tulee sulkea pyhien yhteyden ulkopuolelle, jos eivät lopeta väärää profetoimistaan ja tunnusta syntiään. (5Moos, 13:1-6; 2Kor, 6:14-18.)

Kun Jumala puhui palvelijoilleen profeetoille (Hebr, 1:1), niin profetian sanat eivät kadonneet, vaikka kerran eräs Juudan kuningas poltti ylös kirjoitetut profetiat tulessa tuhkaksi. (Jer, 36) Jeremia kirjoitutti samat sanat myöhemmin ylös uudestaan ja sen lisäksi vielä paljon muitakin samanlaisia sanoja. (j.32) Tämä todistaa sen, että Jumalan sanan totuus ei häviä eikä totuus pala tulessakaan: se kestää tulen koettelun. Lisäksi tämä kertoo siitä, että Jumalan sanat eivät ole kankeita ja kiveen hakattua virastokieltä.

Jumala voi ilmaista saman asian monella eri tavalla, eikä ole kangistunut kaavoihin ja pilkun viilaamiseen, niin kuin jotkut Raamatun tutkijat ovat tehneet. Sillä tavalla käy, jos Raamattua aletaan palvoa epäjumalana ja ajatellaan Jumalan sanelleen jokaisen sen sanan ja kirjaimen, eikä kyetä erottamaan toisistaan historiallista kerrontaa ja suoraa Jumalan puhetta.

Profetian lahjan käytöstä tämä tapaus kertoo sen, että jos Jumala tahtoo puhua palvelijoilleen, niin hänen sanansa ei katoa, eikä profeetan tarvitse huolehtia siitä, että hän muistaa profetian ulkoa. Profeetalla ei tarvitse olla kiire kirjoittaa saamaansa profetiaa ylös paperille ja vaikka hän kirjoittaisi sanat ylös paperille, ja se paperi tuhoutuisi, niin Jumala voi antaa saman profetian hänelle uudestaan, ja jopa lisätä siihen samankaltaisia sanoja.

Jos joku väittää Jumalan puhuvan hänelle esimerkiksi yöllä, niin että hänen täytyy mennä panemaan ne sanat heti ylös paperille, koska aamulla hän ei enää muistaisi mitään Jumalan puheesta, niin hän erehtyy luulemaan oman sydämensä tai sielun vihollisen ajatuksia Jumalan puheeksi. Sanon tämän sen vuoksi, että olen tällaiseenkin "profeettaan ja opettajaan" törmännyt.

Tästä onkin luontevaa siirtyä aasinsillan kautta puhumaan unista, näyistä ja ilmestyksistä. Jumala antaa joillekin lapsilleen myös niitä, mutta niiden kanssa tulee olla tarkkoja. Monet sielulliset ihmiset ovat tuoneet turhia uniaan ja oman sydämensä ajatuksia tai jopa paholaisen antamia ilmestyksiä esille kristittyjen keskuudessa ja väittäneet niitä Jumalan antamiksi. Meidän onkin syytä suhtautua aivan erityisen varovasti kaikkeen tällaiseen ilmoitukseen ja sanomaan. Jos se on kirjoitusten vastaista, niin sanoma ja ilmestys tulee hylätä.

Huomaa vielä se, että monet etsivät omaa kunniaansa ja pyrkivät olemaan "jotakin suurta", kun he tuovat ilmi näitä turhia uniaan, valhenäkyjään ja ilmestyksiään. (Kol, 2:17-23) Jos niissä luvataan "suuria" ja mieluisia asioita, niin ne ovat yleensä aina sielullista humpuukia, eivätkä niiden kautta tulevat profetiat koskaan toteudu. Ole siis varovainen tällä alueella, ettet lähtisi seuraamaan vääriä profeettoja ja vääriä opettajia heidän valheidensa perässä.

Raamatussa on monia unia, näkyjä ja ilmestyksiä, jotka eroavat sielullisista valhenäyistä ja vääristä profetioista. Ne ovat toteutuneet tai toteutuvat tulevaisuudessa, jos eivät ole vielä ehtineet toteutua. Me voimme luottaa täysin Raamatussa ilmoitettuihin uniin, näkyihin ja profetioihin, sillä Herra on valvonut sanaansa niin, että Raamatussa ei ole valhenäkyjä eikä vääriä profetioita koskien tulevia tapahtumia.

Evankeliumi

Raamatun kaikkien kirjoitusten punainen lanka on Jumalan laatiman pelastussuunnitelman toteutuminen maailman historiassa. Se kulminoitui pari vuosituhatta sitten syntien sovitukseen luvatun messiaan, Jeesuksen kristuksen, ruumiin ja veren uhrin kautta. Jos me uskomme Jumalan ainokaisen pojan nimeen ja evankeliumin sanaan, niin me saamme synnit anteeksi ja pelastumme tulevalta tuomiolta. Saamme myös pyhän hengen avuksi evankeliumin arvoiseen elämään vapaana syntisiteistä ja pahoista riippuvuuksista. Siksi tämäkin esitys on hyvä päättää evankeliumin sanasta kertovaan osuuteen Pietarin kirjeessä:

1.Pietarin kirje:
1:17 Ja jos te isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,
1:18 tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne,
1:19 vaan kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan,
1:20 hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten,
1:21 jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan.
1:22 Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä,
1:23 te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.
1:24 Sillä: "kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee,
1:25 mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti." Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.

Sivun alkuun