Portto eli Suuri Babylon

Kirjoittanut Petteri Haipola 2009–2010 • Muokattu 22.3.2016

Jotta saisimme selville sen, mikä on lopun ajan Suuri Babylon eli portto, tulee meidän tutkia sitä asiaa Raamatusta ja erityisesti Ilmestyskirjasta. (Ilm 17-19.) Muut lähteet eivät saisi olla ratkaisevassa asemassa, sillä Jumalan luulisi paljastavan meille porton salaisuuden nimenomaan sanassaan, eikä sen ulkopuolisissa lähteissä. Vaihtoehtoina portoksi on esitetty seuraavia kohtien 1 ja 2 mukaan (kohdat 3 ja 4 ovat yleistä pohdintaa eri vaihtoehdoista):

  1. Uskonnollinen tai uskonnollis-poliittinen järjestelmä ja sen kannattajat
    1. Muinainen Baabelin uskonto, johon kuului Taivaan kuningattaren palvonta ja Tammus-kultti.
      1. Kristittyjen kirjoituksia ja opetusta Taivaan kuningattaren palvonnasta ja Tammus-kultista
      2. Taivaan kuningatar Raamatussa
      3. Taivaan kuningatar Wikipediassa
        1. Asera, Eel ja Baal
        2. Astarte
        3. Isis
        4. Ishtar, Inanna
        5. Neitsyt Maria Taivaan kuningattarena
      4. Tammus Raamatussa
      5. Tammus Wikipediassa ja muualla
      6. Auringon ja auringonjumalan palvonta ja lähdekritiikkiä
      7. Taivaan kuningattaren ja auringonpalvonta nykyään
      8. Islam pedon valtakuntana
      9. Israelin kansa ja Jerusalem porttona
    2. Herrasta luopunut kristillisyys ja ekumenia vai islam?
      1. Herrasta luopunut kristillisyys, joka muistuttaa katolisessa muodossaan muinaisen Babylonian uskontoa tai uskontojen synkretismi (yhteensulautuminen), johon pyritään ekumenian avulla
      2. Islam petona ja ekumenia porttona
      3. Uskontoa ja politiikkaa
    3. Herrasta luopunut juutalaisuus
    4. Jokin muu uskonto tai ideologia
  2. Kaupunki (kirjaimellisesti)
    1. Rooma
      1. Pietari ja seurakunta Babylonissa
      2. Hengellisen haureuden harjoittamisen keskus
      3. Pyhien veri ja Jeesuksen todistajien veri
      4. Profeettain ja pyhien veri, ja kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut
      5. Muinaisen Babylonian uskonnon jatke
      6. Lähtekää siitä pois minun kansani
      7. Peto ja kymmenen kuningasta tuhoavat porton, sen suuren kaupungin
      8. Kaupunki seitsemän vuoren päällä
      9. Kaupan ja merenkäynnin keskus
    2. Jerusalem
    3. Tyyro
    4. Mekka
    5. Konstantinopoli eli Istanbul
    6. Jokin muu kaupunki
  3. Portto: kaupunki ja/tai kansa vai uskonnollinen järjestelmä?
  4. Portto, Babylon ja suuri kaupunki Ilmestyskirjassa

Näiden vaihtoehtojen tutkimisen lisäksi ja ohella on syytä tutkia vähintään kaikki Ilmestyskirjan kohdat, joissa puhutaan Suuresta Babyloniasta, portosta ja myös "suuresta kaupungista", koska Babylonia kutsutaan siellä Suureksi kaupungiksi. (Ilm 17:18.) Olisi luontevaa ajatella, että "suuri kaupunki" tarkoittaisi samassa kirjassa aina samaa kaupunkia, mutta näin ei perinteisen tulkinnan mukaan kuitenkaan uskota. Suuri kaupunki on perinteisen tulkinnan mukaan välillä Jerusalem (Ilm 11:8; 16:19.) ja välillä Rooma (Ilm 17:18.)

Oma lukunsa on se, tulisiko porttoa ymmärtää lainkaan uskonnollisena järjestelmänä? Mitä jos se kuvaa ainoastaan jotakin suurta kaupunkia ihan kirjaimellisesti, tai korkeintaan sen maan asukkaita ja kansaa, joka harjoittaa haureutta Herraa vastaan? Mikä kansa tai mitkä kansat mainitaan Raamatussa aivan erikseen siinä merkityksessä, että he ovat harjoittaneet haureutta Jumalaa vastaan? Vastaus on Israel. (Jer 2, 3, 5, 7, Hes 16, 23, Hoos 1-9.)

Perinteisessä tulkinnassa on lähdetty siitä olettamuksesta, että portto kuvaa uskonnollista tai uskonnollis-poliittista järjestelmää, roomalaiskatolisuutta ja luopiokristillisyyttä, tai lopun ajan ekumeenista liikettä ja uskontojen synkretismiä. Tämän lisäksi on oletettu, että Suuri Babylon eli portto kuvaa Rooman kaupunkia. On siis ajateltu, että portto kuvaa sekä uskonnollista järjestelmää, että myös jotakin kaupunkia, näitä molempia. Muut tulkintavaihtoehdot eivät ole saaneet paljoakaan kannatusta ennen tätä päivää (toukokuu 2009).

Tässä kirjoituksessa käydään läpi perinteistä tulkintaa terveen kritiikin kera. Lisäksi tuodaan esille vaihtoehtoisia tulkintoja, joista Jerusalem ja Israelin kansa porttona on varteenotettavin. Tässä toisessa tulkinnassa pedon valtakunta on islam, tai oikeammin sen henkiin herännyt alkuperäinen sotaisa muoto, ja Turkki on yksi sen kantavia voimia, sillä se oli Ottomaanien valtakunnan keskus ja lähtöpaikka. Raamatun profetiat viittaavat alueisiin, jotka ovat Vähän-Aasian (Turkki), Lähi-Idän ja Keski-Idän maita, ja osaksi myös Pohjois-Afrikkaa ja Arabian niemimaata. (Dan 2, 7, 8, 11, Hes 38-39; Psa 83:1-9.)

Uskonnollinen tai uskonnollis-poliittinen järjestelmä ja sen kannattajat

Muinainen Baabelin uskonto

Kristittyjen kirjoituksia ja opetusta Taivaan kuningattaren palvonnasta ja Tammus-kultista

Raamatussa on vain vähän mainintoja muinaisesta Baabelin uskonnosta. Raamatun ulkopuolisten kristillisten lähteiden mukaan se piti sisällään äiti-lapsi kultin, joka muistuttaa Mariaa ja Jeesusta Raamatun ilmoituksessa. (Keijo Lindeman/ Ollus, Dekadi 1989; Pentecost, 1971). Tästä ei ole kuitenkaan mitään mainintaa Raamatussa, vaan kaikki sellainen perustuu Raamatun ulkopuolisiin lähteisiin. Nämä lähteet ovat lisäksi keskenään ristiriitaisia, joten näihin myytteihin tulee suhtautua terveellä kritiikillä ja varovaisuudella.

Raamatun mukaan kaikki kansat ovat polveutuneet Nooasta ja hänen pojistaan. (1Moos 9:19; 10:32.) Nooan pojan Haamin poika Kuus meni yo. lähteen mukaan naimisiin erityisen kauniin ja tumman naisen, Semiramiksen [Semiramus] kanssa. Haamilla oli entuudestaan poika, jonka nimi oli Nimrod. Nimrod oli ensimmäinen valtias maan päällä ja mahtava metsämies Herran edessä [metsästäjä]. Nimrod rakensi Raamatun mukaan Sineariin (Sumeriin eli Babylonian alueelle) mm. Akkadin, Urukin [Erek] ja Babylonin kaupungit (hepr. Baabel). (1Moos 10:8-12.)

Kun Nimrod kasvoi aikuiseksi, niin hän meni tarinan mukaan naimisiin äitipuolensa Semiramiksen kanssa. Nimrod rakennutti Sinearin lakeudelle Baabelin kaupungin, ja sinne tornin, joka oli okkultistisen epäjumalanpalveluksen keskus. (vrt. 1Moos 11:1-9.) Siellä harjoitettiin myös tähtitaivaan tutkimista ja astrologiaa, sekä kaikenlaista noituutta ja taikoja. Baabelin tornia pidetään kaikkien valheuskontojen alkukehtona maan pääällä. Baabelin uskonto tunnetaan Raamatussa nimellä "Baalin palvonta" (tai monikossa Baalien palvonta), joka on Lindemanin mukaan auringonpalvomista jumalana. Sana "Baal" tai "Beel" tarkoittaa suomeksi "herraa". Alexander Hislopin mukaan Baalin palvonta on alunperin ihmisen palvontaa jumalana. Ensimmäinen jumalana palvottu ihminen oli hänen mukaansa Nimrod, joka tunnetaan Raamatun ulkopuolisissa lähteissä nimellä Ninus.

Lindeman kirjoittaa:

"Nimrodin kuoleman jälkeen Semiramis selitti, että Nimrodista oli nyt tullut auringonjumala Baal. Semiramis tuli raskaaksi ja väitti, että hän on silti vielä neitsyt. Semiramis synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Tammus, selittäen, että hän oli nyt uudelleen ruumiillistunut auringonjumala Nimrod eli Baal, joka oli siinnyt jumalan hengestä. Semiramis kehitti äiti–lapsi -kultin, jonka symboliksi tuli Semiramis-äiti Tammus-lapsi käsivarsillaan. Koska kuu oli Semiramiksen symboli ja aurinko oli Tammuksen eli uudelleen ruumiillistuneen Nimrod/Baalin symboli, tuli Semiramiksen pään ympärille kuun sädekehä ja Tammuksen pään päälle auringon sädekehä, äiti–lapsi -kultin kuvissa (vertaa ikonit).

...

Semiramis korotti itsensä taivaan kuningattareksi, jota tuli rukoilla ja palvoa jumalattarena ja jonka kautta tuli pelastus ja elämä. Baabelin uskontoon kuului myös salainen ripittäytyminen Baalin papeille, jotka saattoivat näin pitää rippisalaisuuksien avulla synnintunnustajat talutusnuorassaan. Semiramis opetti ihmisten puhdistuvan synneistään veden vihmonnan avulla. Kuoleman jälkeen sielu puhdistui kiirastulessa."

(Keijo Lindeman, Apostolinen seurakunta ja Antikristuksen eksytys, Mistä joulu on peräisin?)

Edellä lainatuissa kuvauksissa on yhtymäkohtia muiden lähteiden tuntemaan Taivaan kuningatar -kulttiin, mutta erojakin löytyy. Kertomukset Taivaan kuningattaresta vaihtelevat eri kansojen ja kulttuurien välillä. Ne ovat lisäksi muuttuneet aikojen saatossa, joten yhtä varmasti oikeaa ja alkuperäistä myyttiä on melkeinpä mahdoton lähteiden joukosta löytää. Tietysti, jos löydetään varhaisin lähde, niin sen olettaisi olevan lähimpänä alkuperäistä myyttiä tai kertomusta tositapahtumista.

Lindemanin kertomus muistuttaa paljon roomalais-katolisen kirkon harjoittamaa neitsyt Maria kulttia. Kirkko opettaa, että Maria on ikuinen neitsyt, ja siitä on laadittu virallinen oppi vuoden 649 lateraanikonsiilissa [kokouksessa]. Kirkko on antanut neitsyt Marialle myös arvonimen Taivaan kuningatar, ja häntä palvotaan Taivaan kuningattarena katolisin rituaalein. Marian opetetaan lisäksi olevan kanssalunastaja ja välittäjä ihmisten ja Jumalan välillä Kristuksen ohella, koska hän on Jumalan Äiti ja synnyttäjä, ja on kärsinyt yhdessä Poikansa kanssa, kun tämä uhrasi itsensä puolestamme Golgatan ristillä.

Muinaisen Baabelin uskontoon kuului osana se, että papit kastoivat kansalaisia vedessä, ja väittivät kastettujen kokevan uudestisyntymisen kasteen hetkellä. Heidän syntinsä annettaisiin anteeksi kasteessa, ja he tulisivat osalliseksi jumalallisesta luonnosta kasteen kautta. Tässä on selvä yhtymäkohta laitoskirkkojen kasteen sakramentin opetukseen. Onkin väitetty, että katolisen kirkon ja sen tyttärien tapa kastaa vauvoja, ja koko oppi kasteen sakramentista olisi siirtynyt heille juutalaisten kautta, ja olisi alkujaan babylonialaista perua. Juutalaiset oppivat tämän tavan ollessaan Babyloniassa pakkosiirtolaisina 500- ja 400-luvuilla eaa.

Taivaan kuningattaren palvonnasta, Tammus-kultista ja Suuresta Babyloniasta ovat kirjoittaneet mm. Alexander Hislop (Kaksi Babylonia), Petri Paavola (Rooman katolisen kirkon ja paavin viran juuret ja kirkkojen opetukset.) ja Keijo Lindeman (Apostolinen seurakunta ja Antikristuksen eksytys, Lapsikasteteologia – Baabelin oppi, Baabelin torni ja kielten synty, Mistä joulu on peräisin, Baabelin valheuskonnon nousu ja tuho, Antikristus – Baabelin kuningas). Heidän tulkintansa Taivaan kuningatar kultin babylonialaisesta muodosta perustuvat pääosin Raamatun ulkopuolisiin lähteisiin, joita on sovitettu Raamatun kertomuksiin ja lopun ajan profetioihin. Tässä kirjoituksessa sivutaan kyseistä opetusta ja myyttiä vain pintapuolisesti. Yritän sen sijaan löytää Tanakhista (Vanhasta testamentista) sen, mitä siellä sanotaan portoksi, ja voisiko se tarkoittaa samaa kuin Suuri Babylon Ilmestyskirjassa? Käsittelen myös Taivaan kuningatar myyttejä muiden kuin ym. lähteiden perusteella.

Taivaan kuningatar Raamatussa

Raamatussa on vain kaksi kohtaa, joissa puhutaan suoraan Taivaan kuningatar-kultista. Ne ovat Jeremian kirjassa ja sijoittuvat 500- ja 600-lukujen taitteeseen ennen ajanlaskun alkua, kun Babylonia valloitti Lähi-Idän ja Israelin (Jerusalemin ja temppelin tuho vuonna 586 eaa.).

Jeremia:
7:18 Lapset kokoavat puita, isät sytyttävät tulen, ja vaimot sotkevat taikinaa valmistaaksensa uhrikakkuja taivaan kuningattarelle, ja he vuodattavat juomauhreja muille jumalille, minulle mielikarvaudeksi.

44:15 Mutta kaikki miehet, jotka tiesivät vaimojensa polttavan uhreja muille jumalille, ja kaikki naiset, jotka seisoivat siellä suurena joukkona, ja kaikki kansa, joka asui Egyptin maassa, Patroksessa, vastasivat Jeremialle sanoen:
44:16 "Mitä sinä olet Herran nimessä meille puhunut, siinä me emme sinua tottele;
44:17 vaan me täytämme joka lupauksen, mikä suustamme on lähtenyt, poltamme uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodatamme hänelle juomauhreja, niinkuin teimme me ja meidän isämme, meidän kuninkaamme ja ruhtinaamme Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla; ja silloin meillä oli leipää yltäkyllin, ja meidän oli hyvä olla emmekä nähneet onnettomuutta.
44:18 Mutta siitä asti, kun me lakkasimme polttamasta uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodattamasta hänelle juomauhreja, on osanamme ollut kaiken puute ja hukkuminen miekkaan ja nälkään.
44:19 Ja kun me poltamme uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodatamme hänelle juomauhreja, niin miestemme luvattako teemme hänelle uhrikakkuja, hänen kuvansa muotoisia, ja vuodatamme hänelle juomauhreja?"
44:20 Silloin Jeremia sanoi kaikelle kansalle, miehille ja naisille, kaikelle kansalle, joka oli hänelle näin vastannut:
44:21 "Eikö sitä uhrisavua, jota te olette suitsuttaneet Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, te ja teidän isänne, teidän kuninkaanne ja ruhtinaanne ja maan kansa, Herra muista ja pidä mielessänsä?
44:22 Eikä Herra voinut sitä enää kärsiä teidän tekojenne pahuuden tähden, kauhistusten tähden, joita te teitte, ja niin teidän maanne tuli raunioiksi ja autioksi ja kiroussanaksi, tuli asujattomaksi, niinkuin se tänä päivänä on.
44:23 Sentähden että te poltitte uhreja ja teitte syntiä Herraa vastaan, ette totelleet Herran ääntä ettekä vaeltaneet hänen lakinsa, käskyjensä ja säädöksiensä mukaan, sentähden tämä onnettomuus on kohdannut teitä, niinkuin nyt on tapahtunut."
44:24 Jeremia sanoi vielä kaikelle kansalle ja kaikille naisille: "Kuulkaa Herran sana, kaikki Juuda, joka olet Egyptin maassa.
44:25 Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Mitä te ja teidän vaimonne olette suullanne puhuneet, sen te panette käsillänne täytäntöön, sanoen: 'Me täytämme lupauksemme, joilla olemme luvanneet polttaa uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodattaa hänelle juomauhreja.' Niinpä pitäkää lupauksenne, pankaa lupauksenne täytäntöön!
44:26 Sentähden kuulkaa Herran sana, kaikki Juuda, te jotka asutte Egyptin maassa: Katso, minä vannon suuren nimeni kautta, sanoo Herra: Totisesti, ei ole ainoakaan Juudan mies enää mainitseva suullaan minun nimeäni, niin että sanoisi: 'Niin totta kuin Herra, Herra elää' - ei koko Egyptin maassa.
44:27 Katso, minä valvon, mutta heille onnettomuudeksi, ei onneksi; ja jokainen Juudan mies, joka on Egyptin maassa, on hukkuva miekkaan ja nälkään, kunnes heistä on tullut loppu.
44:28 Vain vähäinen joukko miekasta pelastuneita on palajava Egyptin maasta Juudan maahan; ja Juudan koko jäännös, ne jotka tulivat Egyptin maahan, siellä muukalaisina asumaan, tulevat tietämään, kumpaisenko sana toteutuu, minun vai heidän.

Ilmestyskirjassa on näiden lisäksi yksi kohta, jossa Suuri Babylon sanoo sydämessään: "Minä istun kuningattarena, enkä ole leski, enkä ole surua näkevä". (Ilm 18:7.) Tässä ei viitata kuitenkaan suoraan Taivaan kuningattaren palvomisen kulttiin, vaikka siitäkin voi olla kysymys: Israelhan oli menetellyt kuin portto palvoessaan Taivaan kuningatarta ja muuta taivaan joukkoa. (Jer 3, 44, Hes 16, 23.) Herra aikoi polttaa Jerusalemin sammumattomalla tulella Israelin ja Juudan synnin tähden. (Jer 7:19-20; vrt. Ilm 17:16; 19:3.) Ilmestyskirja ei kuitenkaan suoraan kerro, mikä kaupunki Suuri Babylon on. Se, ettei kaupunki ole leski, eikä ole surua näkevä, voisi viitata Jerusalemin ylpeyteen, kun se on kieltänyt Herran Jeesuksen ja sanoo silti olevansa kuningatar Messias-kuninkaan vieressä. (Psa 45:10.)

Ilmestyskirja:
18:7 Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo sydämessään: 'Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä',

Tässä Ilmestyskirjan kohdassa viitataan ilmeisesti Jesajan kirjan profetiaan koskien Babylonin tuhoa ja nöyryytystä. Tämä profetia on jo toteutunut muinaisen Babylonian rappiossa ja tuhossa, niin ettei siitä ole enää jäljellä kuin läjä raunioita, soraa ja hiekkaa.

Jesaja:
47:7 Ja sinä sanoit: "Iäti minä olen valtiatar", niin ettet näitä mieleesi pannut, et loppua ajatellut.
47:8 Mutta nyt kuule tämä, sinä hekumassa-eläjä, joka istut turvallisena, joka sanot sydämessäsi: "Minä, eikä ketään muuta! Minä en ole leskenä istuva enkä lapsettomuudesta tietävä."

Raamatussa on lisäksi yksi kohta Psalmeissa, jossa profetoidaan Messiaasta Jeesuksesta, jonka oikealla puolella seisoo kuningatar.

Psalmit:
45:10 Kuningasten tyttäriä on sinun kaunistuksenasi, kuningatar seisoo sinun oikealla puolellasi, Oofirin kullassa.

On hyvä lukea koko Psalmi, jotta kuningattaren merkitys paljastuisi lukijalle. Sillä viitattaneen Kristuksen morsiameen: Israelin pelastuvaan jäännökseen ja kristityihin Jumalan lapsiin. Psalmin kieli on tässä runollista niin kuin muuallakin, joten kirjaimellinen tulkinta johtaa helposti lukijoita harhaan: liioitteluun tai vääristelyyn. Mainittakoon se, että messiaaniset juutalaiset pitävät tätä Messiaan oikealla puolella seisovaa kuningatarta Israelin kansana tai sen pelastuvana jäännöksenä. Voisiko tällä olla jotakin tekemistä sen kanssa, mitä kansaa ja kaupunkia Ilmestyskirjan "portolla, suurella kaupungilla" ja "kuningattarella" tarkoitetaan? Jerusalem on nimittäin Babylonin ohella ainoa kaupunki, josta Jeesus on kehottanut kansaansa pakenemaan eli lähtemään siitä pois, ja tämä ahdistuksen aika viitannee myös lopun aikoihin, eikä vain vuosien 70 ja 135 tapahtumiin, jolloin roomalaiset tuhosivat temppelin ja Jerusalemin juutalaissodissa. (Matt 24:15-23; Dan 12:1-2; Ilm 7:14.)

Raamatussa ei puhuta siis suoraan Taivaan kuningattaren palvonnasta kuin kahdessa kohdassa. (Jer 7:18; 44:15-28.) Baalin ja Aseran palvonnassa on kuitenkin yhtäläisyyksiä Taivaan kuningattaren palvonnan kanssa ja molemmista löytyy lukuisia esimerkkejä Raamatun teksteissä. Jeremiaan kirjan Taivaan kuningattaren palvonta saattaa itse asiassa olla Aseran palvontaa, sillä häntä oli palvottu Juudan historiassa juuri ennen Jeremian kautta tulleita profetioita ja Herran tuomiota epäjumalanpalvelukseen langennutta kansaa kohtaan. (Jer 17:1-2; 44:15-28.) (Katso Asera Raamattuhaulla.)

Aseraa ja Astartea pidetään Taivaan kuningattaren palvonnan paikallisina muunnoksina Lähi-Idän kansojen ja kulttuurien keskuudessa. Näin ollen Raamatussa on kerrottu paljon enemmän Taivaan kuningattaren palvonnasta kuin suoraan voisi päätellä, mutta sen sijaan palvonnan muodosta ei ole sellaisia kuvauksia, joita kristityt sanovat muinaiseksi ja alkuperäiseksi palvonnan muodoksi ja sisällöksi. Raamatussa Aseran ja Baalin palvontaan liittyi ihmisten uhraaminen epäjumalille, mutta Semiramis–Tammus äiti-poika kulttia ei siellä mainita. Semiramis ei esiinny nimenä kertaakaan Raamatussa ja Tammuskin esiintyy vain yhden kerran. (Jer 19:5; 32:35; 2Aik 33:1-6; Hes 8:14-16.)

Jos Jumala pitäisi katolista kirkkoa lopun ajan porttona Taivaan kuningattaren ja Tammuksen palvonnan kristillisen muunnoksen vuoksi, niin hän on jättänyt siitä hyvin vähän suoria mainintoja Raamatun kirjoituksiin. Esimerkiksi muinaisesta ja alkuperäisestä Baabelin uskonnosta ei ole yhtään mainintaa Raamatussa. Ensimmäisen Mooseksen kirjan kuvaus Baabelin tornin rakentamisesta ei kerro mitään Semiramis ja Tammus kultista, eikä edes epäjumalanpalvelemisesta. (1Moos 11:1-9.)

Kertomus Baabelin tuhosta ja tuomiosta ei kuvaa niinkään epäjumalanpalveluksen kuin Baabelin valtakunnan ja kaupungin tuhoa, vaikka kuvauksessa mainitaankin Baabelin loitsut, velhoudet, manaaminen, tähtitiede ja tähdistä ennustaminen. (Jes 47.) Näin ollen monet oletukset Taivaan kuningatar kulttiin lopun ajan porttona ja Suurena Babylonina perustuvat pitkälti Raamatun ulkopuolisiin lähteisiin. Taivaan kuningattaren palvonnan liittäminen lopun ajan porton ja Suuren Babylonin toimintaan on syytä kyseenalaistaa Raamatun omien viitteiden vähäisyyden ja tulkinnallisten haasteiden vuoksi.

Taivaan kuningatar Wikipediassa

Taivaan kuningattaren palvonnan muodot ja sisältö vaihtelivat eri kansojen ja kulttuurien keskuudessa, mutta kyse on saman sumerilaisen (babylonialaisen) jumalattaren palvonnasta eri muunnoksina. Wikipedia ei kuitenkaan tunnusta Taivaan kuningattaren yhteiseksi alkuperäksi Babyloniaa (Sumeria), vaan pitää monia sen ilmenemismuotoja alkuperäisinä ja itsenäisinä jumaluuksina. Tämä oletus on kuitenkin virheellinen, sillä kyse on saman jumaluuden eri ilmenemismuodoista eri kansojen ja kulttuurien keskuudessa eri aikakausina.

Katolinen kirkko antoi neitsyt Marialle saman arvonimen kuin muinaisella Taivaan kuningattarella oli eri kansoissa ja kulttuureissa. Neitsyt Marian asema ja palvonta poikkeaa silti jonkin verran pakanallisesta Taivaan kuningattaren palvonnasta. Myytit Taivaan kuningattaren palvonnan takana eroavat nekin huomattavasti Raamatun ja katolisen kirkon opetuksista koskien neitsyt Mariaa ja Jeesus-lasta. Näitä kahta palvonnan muotoa ei ole siten oikeutettua pitää täysin samoina asioina, vaikka molemmat epäjumalanpalvontaa ja syntiä ovatkin. Lienee kuitenkin totta, että osa Rooman valtakunnan asukkaista jatkoi taivaan kunigattaren palvontaa kristillisessä muodossa, eikä hylännyt koskaan uskomuksia aiheeseen liittyvistä pakanallisista myyteistä.

Katolisen kirkon johtajien ja Rooman keisareiden tarkoitus ei ollut hyväksyä Taivaan kuningattaren palvontaa ja jatkaa hänen palvomistaan. Jos he olisivat halunneet kansan palvovan entiseen tapaan epäjumalia, niin miksi he sitten kuitenkin kielsivät epäjumalien palvonnan? Eikö olisi ollut helpompaa kieltää edelleen vähemmistönä ollut kristinusko ja kannustaa kansaa epäjumalien palvontaan, jos epäjumalien palvonta olisi ollut heidän tarkoituksensa? He pyrkivät sen sijaan karsimaan epäjumalanpalveluksen pois valtakunnasta ja yrittivät saada ihmiset palvomaan Raamatun Jumalaa yhdistämällä kristinuskoon pakanallisia epäjumalanpalveluksen piirteitä. Lopputuloksena oli sekauskonto, joka ei ole aitoa kristinuskoa, eikä Jumala ole sen syntymisen ja kehittymisen takana.

Keisareiden ja kirkon johtajien ensisijainen pyrkimys ei ollut luultavasti kuitenkaan saada ihmisiä uskollisiksi Jeesukselle ja Raamatun kirjoituksille. He yrittivät ainoastaan yhdistää hajanaisen kansan pakottamalla heidät palvomaan yhtä ainoaa Jumalaa tarkasti säädeltyjen kirkonmenojen mukaan. Yksi yhteinen uskonto yhdistää valtakunnan eri kansoja: sen mm. muslimit tietävät vallan hyvin, ja käyttävät islamia vallan ja hallitsemisen keinona hyväkseen. Papit ja kirjanoppineet ovat poliittisen hallinnon ja sotakoneiston yksi vaikuttava tekijä diktatuureissa ja oligarkioissa (harvain valta).

Keisari ja paavi eivät siis kieltäneet pakanauskontoja ja tehneet kristinuskoa ainoaksi lailliseksi uskonnoksi sen vuoksi, että he olisivat halunneet ihmisten olevan uskollisia Jeesukselle ja Raamatun kirjoituksille. Tavoitteet Rooman keisarikunnassa olivat poliittiset ja päämäränä oli vahvistaa keisarin ja kirkon valtaa. Keisarit ja katolinen kirkko itse asiassa vainosivat kuolemaan asti aitoja kristittyjä, jotka eivät alistuneet katolisen kirkon sekauskonnon palvontamenoihin. Esimerkiksi uskovien kasteen harjoittajille oli määrätty kuolemanrangaistus 390-luvulta lähtien Rooman laissa, joten katolisuus ei alun alkaenkaan ollut kristinuskoa vaan Herrasta luopunutta sekauskontoa, pakanuutta.

Taivaan kuningatar antiikin maailmassa oli arvonimi, joka annettiin monille jumalattarille Lähi-Idässä ja Välimeren maissa. Näitä olivat mm. Isis, Inanna, Astarte ja luultavasti myös Asera profeetta Jeremian kertomuksissa. Asera esiintyy muuallakin Raamatussa ja usein yhdessä Baalin palvonnan kanssa. (ks. Asera Raamattuhaulla)

Asera, Eel ja Baal

Aseran palvonta oli yleistä kanaanilaisten heimojen keskuudessa, kun Israel valtasi pyhän maan Jumalan lupauksen mukaan itselleen Mooseksen kuoleman jälkeen, Joosuasta Daavidiin kestäneen ajanjakson aikana. (1408–972 eaa.) Aseraa palvottiin erityisesti foinikialaisessa Ugaritin satamakaupungissa Välimeren rannalla (nyk. Syyriassa). Siellä Asera tunnettiin nimellä Athirat.

Eel

Aseraa pidettiin kanaanilaisen ylijumala Eelin vaimona. Eel on samalla yksiköllinen yleisnimi jumalasta, jota käytetään myös Israelin Jumalasta eli Raamatun ilmoittamasta Luojasta. Myös muiden kansojen keskuudessa Eel kuvataan ihmisen ja maan ja kaiken elävän luojana, mutta muut kansat palvoivat myös muita alempia jumalia yhdessä Eelin kanssa.

Eel kuvattiin foinikialaisessa Ugaritissa vastaavalla tavalla jumalperheen päänä kuin kreikkalainen Kronos (Cronus), eli hän oli samalla monien muiden jumalten isä. Kronos ei ole kreikkalaisessa mytologiassa kuitenkaan kaikkien muiden jumalien luoja tai isä. Monet jumalat ovat saaneet kreikkalaisen mytologian mukaan alkunsa Maan jumalattaresta, joka on nimeltään Gaia (lausutaan joko gaia, geea tai gee eri lähteiden ja aikakausien mukaan). Gaia on Äiti Jumalatar tai Suuri Jumalatar. Hän synnytti omasta itsestään [1] taivaat ja tähdet ympäröimään itseään, Taivaan jumalan, Uranuksen, ja [2] meren hedelmällisine syvyyksineen, Pontuksen, "ilman rakkauden suloista yhdyntää", eli neitseellisesti (pantenogenesis). Myös [3] vuorten jumala [Urea, Uros] syntyi Geealle pantenogeneesin kautta.

Gaia yhtyi poikaansa Uranukseen, ja teki hänelle jälkeläisiä, jumalia. Näistä nuorin ja ilkein tai pahin oli Kronos, jota vastaa siis kanaanilainen Eel. Kronos vastusti myöhemmin isäänsä Uranusta ja kastroi hänet, kun hän halusi jälleen kerran yhtyä vaimoonsa Gaiaan. Kronos heitti Uranuksen genitaalit Välimereen ja niistä syntyi tarun mukaan Afrodite, joka nousi maihin Kyproksen saarella. Afrodite on puolestaan Astarten vastine, ja tämä on taas Ishtarin, ja tämä Inannan eli Taivaan kuningattaren vastine eri kansojen mytologiassa. Mitä Kronokseen tulee, niin hänen poikansa Zeus syrjäytti hänet myytin yhden variaation mukaan; poika, joka syntyi Kronoksen sisaresta Rheasta, josta oli tullut Kronoksen vaimo. Rhea on puolestaan Kybelen roomalainen vastine, ja hänkin on tärkeä tutkittaessa Taivaan kuningattaren kulttia sen eri muodoissaan.

Antiikin jumaltaruston myytit vaihtelevat eri lähteissä ja eri alueilla ja eri aikakausina. Jumalten väliset taistelut ja sukulaisuudet ovat sen vuoksi hyvin monimutkaiset ja välillä sekavat. Varhaisemmat eli ensimmäiset jumalat menettivät valta-asemansa omien lastensa juonittelujen ja kapinoinnin tuloksena. Niinpä Uranus, joka sai vallan universumissa Geean puolisona, vaikka oli tämän poika, menetti valtansa heidän yhteiselle pojalleen Kronokselle. Kronos piti valtaa Rhean kanssa mytologiassa Kulta-aikana tunnetun ajanjakson verran, kunnes heidän poikansa Zeus kaappasi vallan itselleen. Ellei näitä valtataisteluita ja juonen koukeroita tunne, niin taruja lukiessa menee helposti sekaisin eri jumaluuksien ja vaiheiden välillä.

Eel on siis alkuperältään kanaanilainen jumala, joka sai vastineensa kreikan Kronoksena. Ugaritin kaupunkivaltiossa Eelistä oli olemassa kansantaru, joka muistuttaa jonkin verran Eelin kreikkalaista vastinetta, Kronosta. Eelillä oli sen mukaan kaksi vaimoa, joista Asera oli toinen. Eel ja Asera saivat lapsia, joista kolme – Hadad (Taivaan jumala), Jam (Yam, meri) ja Mot (kuolema) – olivat tärkeimpiä. Myös Raamatussa mainittu (Ashtar-) Keemos, Mooabin jumala, on Eelin jälkeläinen. (2Kun 23:13.)

Sen lisäksi, että Eel oli monien jumalien isä ja ylijumala, niin häntä pidettiin myös ihmisten ja kaikkien luotujen Luojana. Ugaritilainen ja kanaanilainen Eel eroaa kuitenkin Raamatun ilmoittamasta Luojasta, sillä meidän Luojaamme ei liity sellaisia myyttejä kuin pakanoiden palvomiin jumaluuksiin ja jumaliin. Kyse ei ole siis saman yhden Jumalan palvonnasta, kun verrataan kanaanilaisten heimojen Eelin palvontaa Israelin kansan Jumalan (Elohimin) palvontaan.

Ugaritin tekstilähteissä Eel tunnetaan myös härkänä tai härkä-jumalana. Tätä taustaa vasten ei tunnu oudolta, että Aaron ja myöhemmin Jerobeam tekivät kultaiset vasikat (hepr. egel: vasikka, härkä-vasikka), joita Israel palvoi epäjumalinaan. (2Moos 32:4ss.; 1Kun 12:28-32.) Koska vasikka (tai härkä) oli Eelin kuva, niin on luonnollista, että Israel lankesi ensimmäiseksi palvomaan juuri tätä epäjumalaa kaikkien muiden epäjumalien joukossa: sehän muistutti nimeltään heidän omaa Eeliään, joka johdatti heidät pois Egyptistä väkevällä kädellä (Israelin Eel on tietysti JHVH Elohim, yksi JHVH, Jahve, Israelin uskontunnustuksen eli Sheman mukaan. 5Moos 6:4; 4:35, 39).

Aleksander Hislopin mukaan Israel palvoi kultaista vasikkaa Egyptissä oppimallaan tavalla. Siellä kultainen vasikka oli hänen mukaansa Osiris-jumalan kuva, joka kuvattiin mystisesti nuorena Apis-härkänä. Osiris oli puolestaan egyptiläinen muoto babylonialaisesta Nimrodista. (Aleksander Hislop, Kaksi Babylonia, Lapsi Egyptissä)

Israel ei siis palvonut käsin tekemäänsä patsasta Jumalana, vaan se patsas oli muutoin näkymättömän Eel-jumalan kuva. Samalla tavalla muutkin kansat tekivät kuvia näkymättömistä jumalistaan, ja palvoivat niitä. Ihmiset eivät olleet tuolloin niin tyhmiä, että olisivat todella luulleet jumaliksi niitä patsaita, joita he palvoivat. Sen sijaan he tekivät näkymättömistä jumalista ja taruolennoista patsaita ja kuvia, joita he sitten kumarsivat ja palvoivat, ihan niin kuin nykyäänkin epäjumalankuvia tehdään ja palvotaan, vaikka se on kielletty toisessa käskyssä. (2Moos 20:1-6.)

Kultaiset vasikat olivat kanaanilaisten heimojen palvomia kuvia ylijumala Eelistä. Tämä jumala oli tunnettu ehkä Egyptissä asti: ainakin se tunnettiin Israelissa erämaavaelluksen aikana, ja se oli helppo sotkea Israelin Elohimin kanssa yhteisen jumalaa tarkoittavan yleisnimen vuoksi. Kultaiset vasikat mainitaan yhdessä aseroiden ja Baalin palvonnan kanssa vähän ennen Israelin kansan joutumista pakkosiirtolaisiksi Assyriaan kuningas Hoosean aikana 723-715 eaa (tai 731-723). (2Kun 17:16.) Koska erityisesti jakaantuneen valtakunnan pohjoinen osa eli Israel palvoi vasikkaa eli Eelin kuvaa, niin Herra kutsui sitä "Samarian vasikaksi", ja inhosi sitä, niin että hänen vihansa syttyi uskotonta Israelia kohtaan. (Hoos 8:5-6.) Kyse ei siis ollut Israelin keksimästä jumalasta, vaan vanhasta kanaanilaisten heimojen palvomasta ylijumala Eelistä.

Eeliä kutsutaan ugaritissa toistuvasti nimellä "Tôru ‘El" (Härkä Eel tai Härkä-jumala). Hän on "batnyu binwati" (luotujen Luoja), "’abu bani ’ili" (jumalien Jumala, vrt. Dan 11:36, tarkoittaa "enkeleiden Jumalaa"), ja ‘abu ‘adami (ihmisen Jumala). Hän on "qaniyunu ‘ôlam" (iankaikkinen Luoja), ja yhdessä ikuista tarkoittavan hepreankielen sanan "olam" kanssa, nimityksellä tarkoitetaan Raamatun ilmoittamaa Jumalaa, joka on iankaikkinen Jumala, jota jo Aabraham huusi avukseen. (1Moos 21:33.) Eel on ugaritissa harmaapartainen Ikiaikainen, joka on täynnä viisautta; hän on kuningas (malku) ja vuosien isä (’abu šamima), ja Eel soturi (’el gibbor). Tällaisista nimistä tulee mieleen Raamatun kuvaukset Vanhaikäisestä ja JHVH Tsaabaasta (Herra Sebaot), sotapäälliköstä eli (sota)joukkojen Jumalasta. (Dan 7:11-14; 1Sam 1:3.)

Eel tunnettiin laajemminkin Lähi-Idässä kuin vain Ugaritissa. Hänen nimiään muualla Levantissa olivat mm. Eel maan Luoja (’El qone ’arsh) ja heettiläiset Eel liiton Jumala ja Eel tuomari (’il brt ja ’il dn). Näissä nimissä on yhtymäkohtia Raamatun ilmoittamaan Luoja-Jumalaan, ja onkin uskottavaa, että muinaiset kansat ovat kuulleet Raamatun kertomuksia uskon isiltä Adamista Moosekseen asti, ja sen jälkeen Israelin kansalta. Oikean tiedon virtaus on siten Raamatusta muihin kansoihin päin, eikä päinvastoin, niin että Raamattu olisi saanut vaikutteita muista uskonnoista ja epäjumalan palvonnasta myytteineen.

Alexander Hislopin mukaan Bacchus-jumalan palvonta oli yksi muunnos Nimrodin/ Tammuksen palvonnasta. (Tammus oli uskomusten mukaan uudelleen henkiin herännyt Nimrod) Bacchus eli Dionysos oli "synninkantaja", jonka väitettiin sovittaneen väkivaltaisella kuolemallaan ihmisten synnit. Sama tarina kulkee eri versioina eri kansojen mytologiassa, mm. Egyptin Osiris-kultissa. Vaikka Bacchuksen palvontamenot olivat juopottelua ja orgioita, uskottiin Bacchuksen veren sovittavan synnit, niin kuin jumalan veri Raamatun profetiassa. (1Moos 3:15.) Tiedon suunta on tässä ollut Raamatun henkilöiltä Babylonian kuningatar Semiramikselle ja sitä ennen hänen puolisolleen ja pojalleen Nimrodille. Semiramis oli Kuusin vaimo ja Nimrod oli hänen poikansa. (A. Hislop: Kaksi Babylonia, Lapsen jumalallistaminen.)

Kanaanilaisten Eelin kuvauksissa on siis yhtäläisyyksiä Raamatun Jumalan kanssa, niin kuin muillakin jumaluuksilla. Tästä huolimatta Raamatun Jumala on ainutlaatuinen ja ainoa tosi Jumala. Ei siis ihme, että epäjumalat kilpailevat hänen kanssaan ihmisten suosiosta ja vallasta heihin nähden.

Erikseen on huomattava jumalattomien ja epäuskoisten tutkijoiden tapa ymmärtää väärin Raamatun kirjoituksia. Koska he eivät usko Raamatun ilmoittamaan Jumalaan ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen, niin he pitävät Israelin Jumalaa ja kaikkeuden Luojaa yhtenä jumalana pakanoiden epäjumalien joukossa. Raamattu on heille mytologiaa ja taruja totuuden sanan sijaan. He tulkitsevat tästä syystä ilmaisun "Jumalan pojat" siten, että siinä puhuttaisiin Jumalan luomista tai synnyttämistä muista jumalista, niin kuin antiikin jumaltarustoissa. Jumalan pojat tarkoittaa kuitenkin tilanteesta riippuen joko enkeleitä (1Moos 6:2-4; Job 1:6, 2:1; 38:7.) tai ihmisiä, Israelin kansan ruhtinaita ja tuomareita. (Psa 82; 29:1; Dan 11:36.) Molempia kutsutaan myös jumaliksi, eikä tässä ole mitään viittausta muihin jumaliin, jotka olisivat verrattavissa jumaltarustojen epäjumaliin. (vrt. Joh 10:23-39.)

Elohim on hepreankielessä sanan Eloah monikko (ugaritiksi Eel, arameaksi Elah). Sitä käytetään Israelin Jumalasta ja joskus myös epäjumalista Jumalaa tarkoittavana yleisnimenä, samoin kuin yksiköllistä Eeliä. Jos tätä ei huomata, niin voidaan luulla, että Israel palvoi samaa pakanallista epäjumalaa kuin kanaanilaiset heimot, mutta tämä oletus pitäisi nähdä virheelliseksi jo siitä, että Israelin Elohim ilmoitti olevansa kaiken olevaisen Luoja, ja tuomitsi jyrkästi epäjumalien palvonnan, ja niihin liittyvät harhaanjohtavat myytit esimerkiksi ensimmäisessä ja toisessa käskyssä. (2Moos 20:1-6.) Israelin Jumala on ilmoittanut nimekseen JHVH (äännetään vokalisoituna Jahve), ja hän eroaa kaikista epäjumalista, sillä hän on ainoa tosi Jumala (5Moos 4:35, 39; 6:4; Mar 12:29; Joh 17:3; 1Kor 8:4-6; Efe 4:6; Jda 1:24-25; Ilm 4:8).

Seuraavasta Mooseksen kirjan kohdasta käy ilmi se, miten Raamatun hepreassa käytettiin sanoja Elohim ja Eel kuvaamaan yhtä ja ainoaa tosi Jumalaa, Jahvea.

5.Mooseksen kirja:
4:35 Sinun on annettu se nähdä, tietääksesi, että Jahve on Elohim, eikä muuta Elohimia ole kuin hän. (Elohim = Jumala)
...
4:39 niin tiedä siis tänä päivänä ja paina se sydämeesi, että Jahve on Jumala (Eel) ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä, (eikä muuta Jumalaa ole).

Israelin Elohim ei ole synnyttänyt yhtään itseään alempaa jumalaa, eikä hänellä ole vaimoa, johon hän olisi yhtynyt ja saanut jälkeläisiä tämän yhdynnän tuloksena. Israelin Elohim on kaiken olevaisen Luoja ja yksi ainoa elävä Jumala, eikä hän suvaitse rinnallaan muita jumalia eli epäjumalia. Raamatun ilmoittama Jumala eli Israelin Elohim ja Jahve on luonut enkeleitä palvelijoikseen, ja ihmisen omaksi kuvakseen, mutta hän ei ole tehnyt itselleen kilpailevia jumalia, eikä hän harjoita sukupuoliyhteyttä muiden jumalien tai ihmisten kanssa. Raamatun ilmoittama Jumala eroaa tässä kaikista muista jumalista, jotka ovat epäjumalia, eikä niitä ole edes olemassa, elleivät ne sitten ole langenneita enkeleitä eli demoneita, pahuuden henkiolentoja. (1Kor 8:4-6; Efe 2:1-2; 6:12.)

Israel on kuvattu Raamatussa Jumalan Pojan eli Messiaan vaimona, mutta tässä ei viitata sukupuoliyhteyteen, vaan valitun kansan asemaan Jumalan silmäteränä, tärkeimpänä kansana Jumalan pelastussuunnitelmassa, joka kattaa kaikki kansat ja ihmiset, eikä vain luonnollista Israelia. Luonnollisen Israelin jäsen joutuu kadotukseen samalla tavalla kuin muiden kansojen edustajat, jos elää jumalattomasti ja hylkää elävän Jumalan tai tämän sanan, lain käskyt (kymmenen käskyä lain tauluissa, 2Moos 20:1-17). Messias-kuninkaan eli Jeesuksen vierellä seisova kuningatar kuvaa Psalmissa 45 messiaanisten juutalaisten mukaan vain Israelin pelastuvaa jäännöstä, ei koko Israelia. (Psa 45:10.) Kuningatar voi kuitenkin kuvata myös kaikkia pelastuvia ihmisiä, eikä vain Israelin pelastuvaa jäännöstä. Auringolla vaatetettu vaimo Ilmestyskirjassa kuvaa Israelin kahtatoista sukukuntaa, ei Aseraa Jumalan vaimona. (Ilm 12:1; vrt. 1Moos 37:9-11.)

Asera

Aseraa kutsutaan Ugaritin teksteissä nimellä "Meren Athirat", joka on tarkemmin käännettynä "Hän, joka kulkee merta". Tämä ei ole viittausta maapallon meriin tai Välimereen vaan Linnunrataan, joten Aseraa on palvottu tähtitaivaan jumalattarena. Asera esiintyy juuri näissä teksteissä Eelin vaimona, jolla sanotaan olleen 70 lasta Aseran kanssa (vrt. luku seitsemänkymmentä Raamatussa, esim. 70 vanhinta ja profeettaa Mooseksen aikana, 2Moos 18:12-27, Jeesus lähetti 70 opetuslasta, Luuk 10:1). Aseraa kutsutaan ugaritissa myös nimillä Pyhyys (Qodesh) ja Jumalatar (Elat).

Vaikka Aseran on arveltu olevan sama jumalatar kuin Astarte, niin nämä mainitaan kuitenkin erikseen Raamatussa, ja ne esiintyvät siellä samaan aikaan, Mooseksesta Salomoon (2Moos 34:13; Tuom 2:13; 6:25-30; 10:6; 1Sam 7:3-4; 1Kun 11:5, 33; 2Kun 23:13). (1448-972 eaa.) Tämän jälkeen Astarte katoaa Raamatun teksteistä ja vain Asera jää jäljelle (Mka 5:14; Jes 17:8; 27:9; Jer 17:2).

Astarte on mielletty suoraan akkadilaisen Ishtarin vastineeksi, joka on taas sumerilaisen ja babylonialaisen Inannan eli Taivaan kuningattaren vastine. Vaikka Aseraa ei pidetä Wikipediassa Ishtarin vastineena, niin hän sopii Taivaan kuningattareksi, koska Aseran ja Baalin palvontaan liittyi taivaan tähtijoukon ja auringon palvonta. (2Kun 17:16; 2Aik 33:5; Hes 6:4, 6; 8:16.) Aseran palvonnasta ei ole tiedossani kuitenkaan vastaavia kuvauksia kuin Ishtarin eli Inannan ja Astarten palvonnasta, mitä palvonnan sisältöön ja muotoon ja myytteihin tulee.

Aseran on ajateltu edustavan Taivaan kuningatarta Jeremian kirjan kuvauksissa, vaikka Aseran nimeä ei mainita kyseisissä kohdissa. (Jer 7:18; 44:15-28.) Asera mainitaan kuitenkin Jeremian profetioita edeltävältä ajalta, kun Juudan kuningas Manasse (695–640) pystytti aseroita ja palvoi Baalia. Kuningas Joosia (639–608) hävitti Aserat juuri ennen Jeremian profetioita (608–586). (2Kun 21:1-7; 23:1-15.) Aseran palvonta oli tunnettua vielä Jeremian aikana ja Jeremia mainitsee sen yhtenä Juudan synneistä. (Jer 17:1-2.) Näin ollen on mahdollista, että Aseran palvonta on kanaanilaisten heimojen muoto Taivaan kuningattaren palvonnasta.

Katso myös Asera Raamattuhaulla.

Baal

Aseraa palvottiin yhtä aikaa Baalin kanssa. Palvontamenoihin kuului ihon viilteleminen verille (1Kun 18:28.) ja eläinten tai ihmisten uhraaminen Baalille, niin kuin muillekin epäjumalille. (Jer 7:31; 19:5; 32:35; 2Aik 33:1-7.) Baalin alttareiden viereen oli istutettu suomenkielessä Asera-karsikoksi nimettyjä puisia lehtoja tai puita Aseran palvontaa varteen. Sanakirjojen mukaan kyse saattoi olla myös puisista pylväistä tai pilareista rakennettu palvontapaikka, jossa on ollut esimerkiksi puusta veistettyjä Aseran kuvia tai patsaita. JHVH kielsi Israelin kansaa rakentamasta hänen alttarinsa viereen Asera-karsikkoa, mistä voidaan nähdä Aseran palvonnan olleen yleistä kanaanilaisten heimojen keskuudessa, ja se liittyi Eelin tai Baalien (monikko) palvontaan Foinikiassa, Filisteassa ja Kanaanin maassa, ja koko Lähi-Idässä. (5Moos 16:21; ks. Tuom 6:25-32.)

Baal on suomeksi "Herra" ja sillä nimellä kuvattiin monia kanaanilaisten heimojen epäjumalia. Tärkeimpiä näistä olivat Hadad (Baal Shamim, taivaan Herra), Rimmon (2Kun 5:18.) ja filistealaisten Daagon (Tuom 16:23; 1Sam 5:1-7; 1Aik 10:10.). Hadad oli niin pyhä nimi hänen palvojilleen, että vain kultin papit saivat lausua sen ääneen. Tästä syystä nimi korvattiin kansan kielessä yleisellä Herraa tarkoittavalla sanalla Baal. Tästä huolimatta Raamatun Baalit viittaavat yleensä muihin pienempiin jumaliin kuin Taivaan jumala Hadadiin: ne viittaavat kaupunkien ja kaupunkivaltioiden Baaleihin.

Baalien palvonta on alkujaan Babyloniasta, jossa hänen nimensä liitettiin muodossa Beel ihmisten nimiin. Daniel sai Babylonian pakkosiirtolaisuudessa uudeksi nimekseen Bel-tsassar Nebukadnessarin jumalan nimen mukaan. (Dan 4:5.). Ahab, yksi pahamaineisimmista Israelin kuninkaista, otti vaimokseen Siidonin kuninkaan Eth-baalin tyttären, Iise-belin, ja rupesi palvomaan Baalia. Hän pystytti Baalille alttarin Samariaan rakennuttamaansa Baalin temppeliin, ja teki myös Aseran, ja vihoitti näillä synneillään Herraa (JHVH), Israelin Jumalaa. (1Kun 16:31-33.)

Hadad löytyy Raamatusta vain nimien osana tai sellaisenaan miehen nimenä. Myös Rimmon esiintyy nimien osana tai miesten niminä.

Baal saattoi olla Taivaan jumala (Hadad), Vuori-jumala (Hammon), Kala-jumala tai (vilja-) sadon jumala (Daagon), Kuun jumala (Al-ilah tai Sin) tai jokin muu paikallinen jumala. Baalin palvonnan on sanottu olleen Babyloniassa myös auringonpalvontaa, mutta Beeliä on väitetty myös planeetta Jupiteriksi. Kuitenkin, Hesekiel mainitsee auringonpalvonnan Tammus-kultin yhteydessä, ja Tammus on Taivaan kuningattaren poika. (Hes 8:14-16.) Auringonpalvonta mainitaan myös kuningas Joosian (639-609) suorittamassa Juudan jumalanpalveluksen puhdistuksessa, mutta ikään kuin erotettuna Baalin palvonnasta. (2Kun 23:5-11.) Toinen tulkinta on kuitenkin se, että Baal on jakeessa viisi kollektiivinen yleisnimi kaikesta siitä taivaan joukosta (aurinko, kuu ja planeetat), jota Juuda oli palvonut jumalanaan sitä ympäröivien pakanakansojen tavoin. Lisäksi auringonpalvonta mainitaan jakeissa, joissa on hepreankielen sana "khamman" חמן, joka on käännetty suomeksi sanalla "auringonpatsas". (3Moos 26:30; Hes 6:4, 6.) Khamman esiintyy yhdessä sanan Asera (-karsikko) (asheeraa אשרה ) kanssa jakeissa 2Aik 14:5; 34:4, 7; Jes 17:8; 27:9. Tämä viittaa siihen, että Aseran ja Baalin palvontaan liittyi auringonpalvominen, tai se oli juuri sitä.

Monien islaminuskoisten maiden lipuissa on kuun sirppi ja tähti merkkinä siitä, että niissä maissa on palvottu Kuun-jumalaa (Al-ilah) ja Venusta (Taivaan kuningatarta). Näin ollen roomalais-katolinen kirkko ja Maria-kultti ei ole ainoa jäänne antiikin epäjumalanpalvonnasta ja Babylonian uskonnosta. Myös islamiin kääntyneet kansat ovat harjoittaneet samaa epäjumalanpalvelusta vieläpä kultin syntysijoilla ja katolisen kirkon syntymisen jälkeen. Ja kuten edellä on todettu: myös Israel on harjoittanut Taivaan kuningattaren palvontaa ja sitä sanotaan tämän epäjumalanpalvonnan vuoksi portoksi yhdessä Jerusalemin kanssa. (Jer 2, 3, 5, 7, Hes 16, 23, Hoos 1-9; ks. erit. Hes 16:9-37 ja vertaa Ilm 18, ja Jer 7:18-20, 30-34; 19:5; Ilm 18:23-24; 19:3 ja Jes 1:21.)

Baal rinnastettiin välillä kanaanilaiseen Eeliin, välillä kreikkalaiseen Kronokseen ja roomalaiseen Saturnukseen, jotka ovat saman jumaluuden eri muotoja. Koska Baalin palvonta liittyi läheisesti Taivaan kuningattaren palvontaan eri muodoissaan – hedelmällisyyden ja sukupuolisen rakkauden jumalattaren palvontaan – niin kulttiin liittyi orgioita ja temppeliprostituutiota. (4Moos 25; 2Kun 23:7; ks. kielto Israelille, 5Moos 23:17-18.)

Baal löytyy Uudesta testamentista yhden kerran nimellä Beel-sebul [jotkut ei-kreikkalaiset käsikirjoitukset: Beelsebub], jota juutalaiset pitivät riivaajien päämiehenä eli hän on itse saatana. (Matt 12:24.) Beelsebubin yksi käännös on sanakirjojen mukaan "Talon Herra". Tämä sopii hyvin sellaiseen ihmiseen, jonka sydämen saatana on täyttänyt, ja jossa paholainen asuu herrana. (Apt 5:3; Matt 12:43-45; Apt 26:17-20.)

Beelsebul koostuu sanoista, jotka ovat suomeksi "sonta" ja "herra". Niistä tulee yhdistettynä "Sonnan herra". Tämä nimi kuvaa sitä, miten paholainen on kaiken synnin lian ja saastan herra, ja niiden herra, jotka synnissä elävät ja syntiä palvelevat (ovat siis synnin orjia eli palvelijoita, Matt 6:24; Room 6:1-23; 2Tim 2:19-26.).

Beelsebub on käännetty sanoilla "Kärpästen herra", koska tämä sana on johdettu toisesta hepreankielisestä sanasta, ja se viittaa ekronilaisten jumalaan [Ekron: kaupunki filistealaisten hallitsemalla alueella Daanissa, noin 45 kilometriä Jerusalemista länteen]. (2Kun 1:2.) Ehkä tämä nimi viittaa myös siihen, miten kärpäset pörräävät sonnan ja jätteiden ympärillä, jotka paloivat Jerusalemin ulkopuolella olevalla kaatopaikalla sammumatonta tulta. (vrt. Jes 66:23-24; Matt 10:28; Mar 9:43-48.) Tämä kaatopaikka oli nimeltään Gehenna ja siitä on tullut helvettiä tarkoittava nimi Gehennan tuli. Gehenna on sama Ben Hinnomin (Hinnomin pojan) laakso, jossa Manasse ja muut epäjumalan palvelukseen langenneet kuninkaat polttivat lapsia epäjumalille kuten Molokille ja Baalille. (2Kun 21:1-6; 23:10; Jer 32:35; 19:5; 7:30-34; vrt. Ilm 18:8, 23; Sak 13:8-9; 14:1ss; Ilm 19:17-21.)

Astarte

Asera ja Astarte esiintyvät molemmat Raamatussa samana aikakautena n.1400–930 eaa., mutta Asera vielä tämän jälkeen, kun taas maininnat Astartesta loppuvat kuningas Salomonin aikakauteen. (2Kun 23:13, Astartea palvottiin Siidonissa, nykyisen Libanonin alueella.) On ehdotettu, että kyse olisi samasta jumalattaresta, mutta tätä on vaikea todistaa saumattomasti. Kuvaukset Aserasta ja sen etymologiasta (sanan alkuperästä) sekä vastineista Akkadin jumalten joukossa puoltavat sitä, että kyse olisi eri jumalattarista. (Astarte Raamattuhaulla tai BLB: Ashtaroth) Toisaalta on seikkoja, jotka puoltavat näiden jumaluuksien vastaavuutta ja yhteistä alkuperää, ja niitä käsiteltiin edellisessä luvussa (Asera, ks. myös Blue Letter Bible: Asherah).

Kreikkalaiset adoptoivat Astarten nimellä Afrodite ja roomalaiset tunsivat hänet nimellä Venus. Astartea palvottiin erityisesti Foinikiassa eli nykyisen Libanonin alueella, Tyyrossa, Siidonissa ja Bybloksessa (=Gebal, Psa 83:8). Hänet tunnettiin myös Kyproksella, jota pidetään hänen alkuperämaanaan Afroditesta kertovassa myytissä. Astarte oli (sukupuolisen) rakkauden, hedelmällisyyden ja sodan jumalatar. Astarte on muunnelma akkadilaisesta Ishtarista, joka taas on sama kuin sumerilainen (babylonialainen) Inanna.

Astarten, Ishtarin ja Afroditen palvontaan liittyy temppeliprostituutiota. Myös itse jumalatar kuvataan uskottomana ja Ishtar jopa prostituoituna. Venus ja Afrodite on kytketty perinteisesti porttoihin heidän suojelijanaan ja patroonanaan (hallitsija-Rouvana, emäntänä).

Isis

Isistä palvottiin alunperin Egyptissä. Varhaisimmat merkinnät Isiksestä ovat peräisin vedenpaisumuksen ajoilta noin 2450 eaa. Kultti levisi Egyptistä Välimeren itäosiin, sieltä Italiaan, ja lopulta aina Britanniaan asti Rooman valtakunnan kukoistuksen aikana.

Isis tunnettiin Italiassa jo ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua. Roomalainen kirjailija, Apuleius, kirjoittaa merkittäviä asioita Isiksestä kirjoituksessaan "Transformations of Lucius":

"Sinä näet minut tässä Lucius vastauksena rukoukseesi. Minä olen luonto, kaikkeuden Äiti, kaiken aineen Rouva [hallitsija-nainen, patroona, haltijatar], ensimmäinen ajan lapsi [ajan alku], kaikkien henkien hallitsija, kuolleiden kuningatar, myös kuolemattomien kuningatar, kaikkien jumalten ja jumalatarten yksi ilmentymä, minun pääni nyökkäys hallitsee taivaiden loistavia korkeuksia ja tervehdyttäviä meren tuulahduksia. Vaikka minua palvotaan monin tavoin, ja minut tunnetaan monilla eri nimillä... jotkut tuntevat minut nimellä Juno, jotkut nimellä Bellona... egyptiläiset, jotka ovat ylivertaisia muinaisten asioiden ja palvonnan tuntijoita kutsuvat minua minun todellisella nimelläni... kuningatar Isis."

Isistä palvottiin ihanteellisena äitinä ja vaimona, luonnon ja taikuuden äitihahmona; orjien, syntisten, porttojen ja muiden maahan poljettujen ystävänä, niin kuin myös rikkaiden, neitsyeiden, ylimysten ja hallitsijoiden rukousten kuulijana. Isis on äitiyden ja hedelmällisyyden jumalatar. Hänet on kuvattu patsaissa hoitamassa Horus-vauvaa, joka on hänen sylissään, ja on valmis imemään Isiksen rintaa. Tässä kuvauksessa on yhtäläisyyksiä katolisten tekemiin kuviin neitsyt Mariasta, joka hoitaa Jeesus-lasta sylissään, mutta katolisten kuvat ovat siveitä, eivätkä paljasta koskaan ikuisen neitsyen povea, toisin kuin jotkut Isiksen patsaat.

Isis on Maan jumala Gebin ja Taivaan jumala Nutin ensimmäinen lapsi. Isis sai Horus-lapsen veljensä Osiriksen kanssa. Aavikon, myrskyjen, pimeyden ja kaaoksen jumala Seth [Set] tappoi Osiriksen, mutta Isis pelasti hänet kuolemalta ja toi takaisin elämään taikavoimiensa avulla, ja keräämällä Osiriksen ruumiin palaset maan päältä, jonne Seth oli ne heittänyt.

Isis-kultti oli levinnyt laajalle Rooman valtakunnassa apostolisena aikana, ja se oli voimissaan. Vaikka se muistuttaa hyvin paljon Sumerista (Babylonia, Raamatun Sinear) peräisin olevaa Inannan palvontaa, on näillä kulteilla myös eroja, ja Isistä pidetään maallisissa historianlähteissä alkuperäisenä egyptiläisenä kulttina. Se ei olisi siis siirtynyt Babyloniasta Egyptiin, mutta vastaavien jumaluuksien ja kulttien yhtäläisyydet eri puolilla Raamatun maailmaa puoltavat niiden yhteistä alkuperää, joka voisi hyvin olla Sinearin maassa ja Babylonissa. (1Moos 11:1-9.)

Roomassa vaikutti Isis-kultin kanssa yhtä aikaa toinen sitä muistuttava kultti, Kybelen palvonta. Olen kirjoittanut siitä erikseen myöhemmin tässä kirjoituksessani luvussa Muinaisen Babylonian uskonnon jatke. Jotkut roomalaiset eivät pitäneet myöhemmin Roomaan tullutta Isistä eri jumaluutena, vaan Kybelen uutena muunnoksena. Jumaluudet sekoittuvat toisiinsa muuallakin antiikin maailmassa, joten kyse ei ole ainutlaatuisesta ilmiöstä.

Isis on sekoittunut muiden maiden jumalien kanssa kautta antiikin maailman ja hänet tunnetaankin nimellä "Kymmenentuhannen nimen Isis". Yllä lainatussa Apuleiuksen kirjoituksessa Isis itse kertoo, että hänet tunnetaan lukuisilla eri nimillä, mutta "kunigatar Isis" on hänen oikea egyptiläinen nimensä.

Saman jumaluuden erilaiset ilmenemismuodot eri kansojen ja kulttuurien keskellä aiheuttavat tutkijoille jonkin verran sekaannusta. Sekaannusta aiheuttaa myös se, että saman jumaluuden myytit muuttuivat aikojen saatossa. Niinpä Horus esitetään välillä Isiksen lapsena ja välillä hänen aviomiehenään, johtuen aikojen saatossa muuttuneista kertomuksista koskien Egyptin jumalia (vrt. Nimrod, joka meni naimisiin äitipuolensa Semiramiksen kanssa).

Isis -kulttia muistuttavia kultteja ovat Inannan ja Astarten palvonta. Tämä viittaa siihen, että näillä kulteilla on yksi yhteinen perustus ja lähtökohta, ja se on todennäköisesti Babyloniassa eli Sumerin maassa (Sinear). Isiksen palvonta syrjäytti lopulta Astarten palvonnan seemiläisten ja kanaanilaisten kansojen keskuudessa. (Astarte Raamattuhaulla) Astarten palvonnan keskuksia olivat Kypros sekä Tyyro, Siidon ja Byblos (Gebal) nykyisen Libanonin alueella. Astartea palvottiin kuitenkin laajemmaltikin Kanaanin maassa Lähi-Idän alueella.

Isiksen palvonta ei ole nykyään kovin laajamittaista. Häntä palvotaan vain hyvin pienissä marginaalisissa ryhmissä kuten Wiccat, Qabala [Kabbala], Ruusunristiläisyys, Celtic Mysteries, Zen, Sufi ja Tao polut. Neitsyt Marian palvonta ja rukousten esittäminen hänelle on sen sijaan yleistä hurskaiden katolisten keskuudessa. Suuri osa maailman ihmisistä ei ole kuitenkaan sillä tavalla uskonnollisia, että he palvoisivat Taivaan kuningatarta tai Neitsyt Mariaa, tai mitään muutakaan babylonialaista tai kristillistä jumaluutta tai olentoa.

Ishtar, Inanna [Nin-ana]

Taivaan kuningatar on muinainen sumerilainen jumalatar, jonka nimi on sumeriksi Inanna ja akkadin kielellä Ishtar. (Akkad oli valtakunta Kaksoisvirtain maassa nykyisen Irakin pohjois- ja keskiosissa, samalla alueella kuin Assyria, Babyloniasta pohjoiseen Eufrat-jokea pitkin.) Inanna on sumerilainen sukupuolisen rakkauden, hedelmällisyyden ja sodan jumalatar. Inannan arvellaan olleen sumerilaisen luoja-jumalattaren Nammun tai Namman tyttären tytär ja kuun jumala Nannan tytär, joka tunnetaan eri kulttuureissa myös nimillä Sin ja Al-ilah (arabit). Inannaa on pidetty Akkadissa myös planeetta Venuksen jumalattarena. Sumer on sama kuin Raamatun Sinear, ja vastaa muinaista Babylonian valtakuntaa. (1Moos 11:1-9.) Babylon on termi, joka edustaa Raamatussa Jumalaa vastustavia voimia ja jumalattomuutta. (Sak 5:5-11.)

Inanna tunnetaan jo ajalta ennen vedenpaisumusta, 4000–3100 eaa., mutta tällaiset ajanmääritykset ovat aina epävarmoja. Inannan palvonta keskittyi aluksi joka tapauksessa Eufratin ja Tigrisin jokilaaksoihin eli Kaksoisvirtain maahan. Sen keskuksena ei mainita Wikipediassa Babylonin kaupunkia vaan Uruk, joka on nimeltään Warka nykyisessä Irakissa, muinaisesta Babylonista etelään.

Inannaa kuvataan prostituoituna eräässä laulussa (A hymn to Inana as Ninegala), mutta häntä ei pidetä äiti-jumalattarena niin kuin Vähän-Aasian Kybeleä, vaikka hänet yhdistetään joissakin myyteissä myös lasten synnyttämiseen. Inanna on hedelmällisyyden, sukupuolisen rakkauden ja sodan jumalatar. Hän on eläinten ja ihmisten haltijatar-Rouva (engl. Mistress: patroona).

Erään runon mukaan Inanna laskeutui tuonelaan. Tämä kertomus muistuttaa Kybele-kultin vastaavaa kertomusta. Inanna joutuu kulkemaan seitsemän portin lävitse kuolleiden maailmaan, ja riisumaan joka portilla pois yhden vaatekappaleen. Hän saapuu lopulta alasti manalan valtiattaren Ereshkigalin luokse, joka on hänen sisarensa. Inanna yrittää riistää sisareltaan vallan tuonelassa istuutumalla sisarensa valtaistuimelle alasti, mutta hänet tuomitaan kuolemaan, ja hänet ripustetaan koukkuun. Tuomareita on seitsemän ja heitä kutsutaan nimellä Anna.

Inanna joutui viettämään tuonelassa kolme yötä ja kolme päivää. Hän pyysi apua kolmelta muulta jumalalta – Enlil, Nanna ja Enki. Näistä vain Enki suostuu auttamaan häntä ja onnistuukin pelastamaan hänet ja nostamaan ylös kuoleman valtakunnasta. Kertomuksessa mainitaan myös elävät vedet, jotka tekevät kuolleen eläväksi.

Kun Inanna on noussut ylös, niin demoneita seuraa hänen perässään, ja sitoo häntä, kunnes he saavat jonkun sijaisen tuonelaan Inannan tilalle. Inanna kieltäytyy antamasta pyydettyjä sieluja, mutta kun hän tapaa miehensä Tammuksen, eikä tämä ole suremassa häntä, niin hän suuttuu ja päättää antaa Tammuksen kuoleman valtakuntaan (alamaailmaan). Tammuksen sisar uhrautuu kuitenkin veljensä puolesta ja menee tuonelaan hänen sijastaan. Tästä on saanut kertomuksen mukaan alkunsa uskomus, jonka mukaan Tammus on puolet vuodesta tuonelassa, ja hänen sisarensa toiset puoli vuotta.

Wikipedian kuvaus Inannasta poikkeaa kristittyjen kuvailemasta äiti-lapsi kultista muinaisessa Babyloniassa. Lienee silti kiistatonta, että Inanna (Ishtar), Isis, Astarte ja Kybele ovat eri muotoja samasta jumalattaresta, joka tunnetaan nimellä Taivaan kuningatar.

Neitsyt Maria Taivaan kuningattarena

Neitsyt Marialla on vääristynyt asema katolisessa uskonnossa, samoin kuin sen tyttärissä, ortodoksisessa ja protestanttisessa uskonnossa. Roomalaiskatolisen kirkon opeissa ja Marian palvonnassa tämä vääristynyt usko ja epäjumalanpalvelus on saavuttanut äärimmäiset mittansa, niin että neitsyt Maria on nostettu kanssalunastajaksi Kristuksen Jeesuksen rinnalle (Ad caeli reginam, 38), ja häntä palvotaan Taivaan kuningattarena, ja rukoukset osoitetaan hänelle Isän sijasta, jota tulisi rukoilla Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä Raamatun opetuksen ja Jeesuksen omien sanojen mukaan. (Matt 6:9; Joh 14:13; 16:23; Room 15:6; Fil 4:6; Kol 3:17.)

Seuraavassa on lueteltu joitakin katolisen kirkon Raamatun vastaisia tai kyseenalaisia opetuksia, koska Raamatussa ei puhuta niistä mitään. Osaa opeista perustellaan virheellisen Raamatun tulkinnan avulla, osa perustellaan Raamatun ulkopuolisella perimätiedolla, ja osa on paavien itsensä keksimiä taruja.

Katolinen kirkko opettaa, että neitsyt Maria on otettu ruumiissa ja sielussa ylös taivaaseen. Tämä on ollut kirkon virallinen dogmi vuodesta 1950, mutta Raamatussa ei puhuta tästä yhtään mitään.

Katolinen kirkko opettaa, että neitsyt Maria on ikuinen neitsyt, eli että hän pysyi neitsyenä koko ikänsä. Uuden testamentin mukaan hän sai Joosefin kanssa lapsia, jotka olivat Jeesuksen veljiä ja sisaria. (Matt 1:24-25; 13:55-56; Mar 3:31.)

Katolisen kirkon mukaan neitsyt Maria hallitsee koko maailmaa, koska hänet on kruunattu taivaallisessa autuudessa kunigattareksi. (Ad caeli reginam 1)

Katolinen kirkko vahvisti vuonna 1854 opin, jonka mukaan neitsyt Maria syntyi vapaana perisynnistä.

Katolinen kirkko kuvaa neitsyt Mariaa "rauhan kuningattarena" ja väittää hänen auttaneen Kristusta syntien sovituksessa. (Fastenrath, Kirchenlexikon, 592)

Katolinen kirkko pitää neitsyt Mariaa enkeleiden yläpuolella olevana enkeleiden kuningattarena.

Katolinen kirkko opettaa, että neitsyt Maria on profeettojen kuningatar, apostolien kuningatar, marttyyreiden kuningatar, todistajien kuningatar, neitsyiden kuningatar ja kaikkien pyhien kuningatar. (Loreton litania) Ikuisena neitsyenä ja tahrattomana (synnittömänä) Jumalan Äitinä, joka on asetettu taivaaseen [korkeaan asemaansa], hän on lähempänä Jumalaa kuin kukaan muu olento. (Fastenrath, Kirchenlexikon, 592)

Katolisen kirkon mukaan Ilmestyskirja 12:1 puhuu neitsyt Mariasta. Todellisuudessa se puhuu Israelin kahdestatoista sukukunnasta. (vrt. 1Moos 37:9-11.)

Katolisen kirkon mukaan Psalmi 45:9 [10 KR1933] kuvaa neitsyt Mariaa Taivaan kuningattarena. Messiaanisten juutalaisten ja monien kristittyjen mielestä kuningatar kuvaa Israelin pelastuvaa jäännöstä. Osa kristityistä näkee tässä kuvauksen kaikista Jumalan lapsista maallisesta kansalaisuudesta riippumatta.

Tammus Raamatussa

Raamatussa on vain yksi jae, jossa esiintyy Tammus. Se on Hesekielin kirjassa, ja sitä seuraa kuvaus auringonpalvonnasta. Sitä edellä on taas kuvauksia eläintenkuvien ja monien epäjumalien palvomisesta Jerusalemin temppelissä. (Hes 8:5-18.)

Hesekiel:
8:14 Ja hän vei minut Herran huoneen portin ovelle, joka on pohjoista kohden, ja katso: siellä istui naisia itkemässä Tammusta.
8:15 Ja hän sanoi minulle: "Näetkö, ihmislapsi? Vieläkin sinä saat nähdä kauhistuksia, vielä suurempia kuin nämä."
8:16 Ja hän vei minut Herran huoneen sisemmälle esipihalle, ja katso: Herran temppelin ovella, eteisen ja alttarin välillä, oli noin kaksikymmentä viisi miestä. Heillä oli selät Herran temppeliin päin ja kasvot itään päin, ja päin itää he kumarsivat aurinkoa.

Tämän yhden kohdan perusteella Tammus-kultilla ei voida sanoa olleen kovin suurta sijaa Israelin ja Juudan historiassa. Emme tiedä Raamatun perusteella Tammuksen palvonnasta tämän enempää, joten kaikki muut perustelut Tammus-kultille pohjautuvat Raamatun ulkopuolisiin lähteisiin. Niiden mukaan Taivaan kuningattaren ja auringon palvonta oli hyvin yleistä Raamatun maailmassa, ja myös koko maapallolla. Lienee kiistatonta, että auringon ja Taivaan kuningattaren palvonta oli hyvin yleistä ja laajalle levinnyttä, mutta sen versiota Semiramis-Tammus muodossa ei liene tunnettu kovin laajalti tai yleisesti.

Tammus Wikipediassa ja muualla

Tammus [Tammuz, Dumuzi] on sumerilainen paimen-jumala. Hänen puolisonsa on nimeltään Inanna, joka tunnetaan paremmin akkadinkielisellä nimellä Ishtar. Inanna on sumerilainen sukupuolisen rakkauden, hedelmällisyyden ja sodan jumalatar.

Tammusin kuolemasta ja ylösnousemisesta on löydetty kaksi erilaista tekstiversiota varhaisista sumerilaisista tekstilähteistä. Toisen mukaan Tammus kuoli ensin ja hänen puolisonsa (ja äitinsä) Inanna (Ishtar) pelasti hänet tuonelasta, ja toi takaisin elämään. Toisen version mukaan Inanna kuoli ensin ja Tammus vapautti hänet tuonelan kahleista.

Tammusin palvonta liittyy kiinteästi vuodenaikojen vaihteluun. Tammusin uskotaan kuolevan ja pysyvän kuolleena kuusi kuukautta, minkä jälkeen hän nousee ylös kuolleista ja elää maan päällä kuusi kuukautta. Tammus kuolee kesäpäivän seisauksen aikana, ja nousee taas ylös kuolleista talvipäivän seisauksen jälkeen, kun päivät alkavat pidetä.

Tammus oli niin tärkeä jumala Sumerissa (muinaisen Babylonian alueella), että hänen mukaansa on nimetty yksi vuoden kuukausista. Tammus on siirtynyt kuukauden nimenä myös heprealaiseen ajanlaskuun ja juutalaiseen kalenteriin. Tammus on siellä vuoden neljäs kuukausi Tooran mukaan ja sitä vastaa meidän kalenterissamme lähinnä heinäkuu.

Bible Tools.orgin sivuilla (Tammuz, Nimrod) kerrotaan, että uudelleen henkiin herännyt Nimrod olisi tunnettu nimillä Horus ja Gilgames, jotka ovat siis sama Semiramiksen poika kuin Tammus-nimellä palvottu epäjumala.

Auringon ja auringonjumalan palvonta ja lähdekritiikkiä

Kun Hesekiel näki Jerusalemin temppelin portin pohjoisella ovella naisia itkemässä Tammusta, niin samaan aikaan temppelin sisemmällä esipihalla – temppelin ovella, eteisen ja alttarin välissä – oli miehiä selät temppeliin päin, ja he kumarsivat itään päin aurinkoa. (Hes 8:14-16.) Muualla Raamatussa ei mainita suoraan auringon palvontaa tai auringonjumalan palvontaa, ellei sellaiseksi lueta yleistä toteamusta siitä, miten ihmiset palvoivat "kaikkea taivaan joukkoa". Ne pitävät sisällään auringon, kuun ja tähdet, joita kaikkia pakanakansat ovat palvoneet jumalinaan. (5Moos 4:19; 17:3.) Pääosa nykyajan ihmisistä ei sorru sellaiseen palvontaan, koska he tietävät ne tieteellisen tutkimuksen tulosten mukaan elottomiksi ja hengettömiksi taivaan kappaleiksi.

Vaikka Raamatussa ja sen alkukielisissä (heprea, aramea ja kreikka) käsikirjoituksissa ei mainita suoraan auringonpalvomista kuin em. yhdessä kohdassa, on siellä kuitenkin mainintoja, jotka viittaavat auringonpalvontaan Aseran ja Baalin palvonnan yhteydessä. Auringonpalvonta mainitaan mm. jakeissa, joissa on hepreankielen sana "khamman" חמן, joka on käännetty suomeksi sanalla "auringonpatsas". (3Moos 26:30; Hes 6:4, 6.) Khamman esiintyy yhdessä sanan Asera (-karsikko) (asheeraa אשרה ) kanssa jakeissa 2Aik 14:5; 34:4, 7; Jes 17:8; 27:9. Tämä viittaa siihen, että Aseran ja Baalin palvontaan liittyi auringonpalvominen, tai se oli juuri sitä.

Muinaisten kansojen Taivaan kuningattaren ja auringonpalvonta perustuu vuodenaikojen vaihteluun, ja auringon aseman muutoksiin suhteessa maahan. Kun päivä on pisimmillään, niin silloin on kesäpäivän seisaus. Tämän jälkeen aurinko näkyy joka päivä lyhyemmän ajan taivaalla ja päivät alkavat lyhetä. Tämä tosiasia on esitetty myytissä siten, että Tammus menee joka vuosi tuonelaan eli kuolleiden maailmaan kesäpäivän seisauksen jälkeen ja viipyy siellä puoli vuotta eli kuusi kuukautta.

Tammus on Taivaan kuningattaren poika, joka voi olla myös hänen aviomiehensä, riippuen myytin versiosta. Kun talvipäivän seisaus on ohitse, niin päivät alkavat taas pidetä. Tammus nousee silloin ylös kuolleiden maailmasta ja Inanna-kultin mukaan hänen sisarensa ottaa hänen paikkansa tuonelassa. Talvipäivän seisausta on vietetty eri kansojen ja myytin eri versioiden mukaan juhlapäivänä, joka on saanut katolisen kirkon ja Rooman keisarin vaikutuksen kautta näennäisesti kristillisen sisällön. Alunperin joulukuun 25. päivää vietettiin kuitenkin auringon ja auringonjumalan juhlana, koska sen jälkeen päivä alkaa taas pidetä ja aurinko näkyy päivä päivältä kauemmin taivaalla.

Varhaisimmissa myyteissä ei esiinny yhtä aikaa Kuusia, Nimrodia, Semiramista ja Tammusta. Semiramis ei esiinny kertaakaan Raamatussa, eikä siten myöskään siinä asemassa, että hän olisi ollut Kuusin ja Nimrodin vaimo, tai Tammuksen vaimo, niin kuin myytin joissakin versioissa sanotaan. Raamatun ulkopuolisten lähteiden perusteella vaikuttaa kuitenkin hyvin todennäköiseltä, että Nimrod oli Jumalan vastustaja ja meni pitkälle synnin teossa. Joidenkin lähteiden mukaan hän ei ollut mukana rakentamassa Baabelin tornia, mutta toisten lähteiden – erityisesti roomalaistuneen juutalaisen historioitsijan Josefuksen – mukaan hän oli tornin rakentamisen takana Baabelin valtakunnan valtiaana. On myös tunnettua, että Baabelin tornissa alettiin palvoa epäjumalia ja sinne tehtiin epäjumalankuvia.

Erään perimätiedon mukaan Seem olisi surmannut Nimrodin ja hakannut hänet palasiksi. Nimrodin vaimo Semiramis olisi sitten kerännyt palaset yhteen ja herättänyt Nimrodin eloon, vähän samalla tavalla kuin Egyptin Isis-Osiris kultissa. Nimrodista on itse asiassa lukuisia kertomuksia, joiden totuusarvo on hyvin kyseenalainen. Tästä syystä on suhtauduttava varauksella kertomuksiin hänestä. Voimme olla vakuuttuneita vain siitä, että Nimrod oli eräänlainen arkkityyppi (kuva) tulevista maailman hirmuhallitsijoista ja Jumalaa vastustavista valtiaista.

Alexander Hislop, jonka teokseen "Kaksi Babylonia" (v. 1853/ 1858.) monet teoriat perustuvat, pohjaa tietonsa Pseudo-Klemensin kertomukseen (novelli), joka on peräisin todennäköisesti 300–400 luvulta, ja sisältyy apostolisten isien kokoelmateokseen ajalta ennen Nikean ensimmäistä kirkolliskokousta (Ante-Nicene Fathers – Esinikealaiset isät). Siitä on säilynyt kaksi eripituista ja hieman toisistaan poikkeavaa versiota. Teksti väittää sisältävänsä apostoli Pietarin saarnoja muun kerronnan lomassa, ja että pyhä Klemens lähetti nämä kirjoitukset Herran veljelle Jaakobille, yhdelle Jerusalemin seurakunnan vanhimmista. Kertomukset vaikuttavat osittain keksityiltä ja muutenkin kirjoitukset tuntuvat epäluotettavilta Raamatun teksteihin verrattuna.

Hislopin näkemys, jonka mukaan Assyrian kuningas Ninus on Niiniven perustajana sama kuin Raamatun Nimrod, ja hän oli Baalin poika [Herran poika], ja hänen vaimonsa oli nimeltään Semiramis, esiintyi jo noin vuonna 400 eaa. Ktesias Knidoslaisen teoksessa Persica. Ktesias oli ammatiltaan lääkäri Persian kuningas Artakserkses II:n aikana (405–358.) ja hän toimi myös historioitsijana. Myöhemmät kirjoitukset tästä aiheesta kuten myös em. Esinikealaiset isät pohjaavat tietonsa Ktesiaksen teokseen. Ktesias on ollut paljon kiistelty henkilö, mitä tulee hänen teostensa luotettavuuteen. On kuitenkin uskottavaa, että Nimrod on sama kuin historian tuntema Ninus – Niiniven perustaja – koska Nimrod perusti Niiniven kaupungin Raamatun mukaan. (1Moos 10:11.) Niinive on suomeksi "Ninuksen asuinsija".

Ktesiaksen Persica ei ole ainoa lähde, johon Hislop viittaa. Hän on tuntenut paljon antiikin kirjallisuutta ja uskontoja, niin että hän on muodostanut käsityksensä tarkan tutkimuksen jälkeen eri lähteistä yhdistelemällä ja analysoimalla niitä. Yhtenä lähteenä hän mainitsee kirkkoisä Eusebiuksen käyttämän kreikkalaisen historioitsija Sanchuniathonin, joka on kiistanalainen monella tapaa. Sanchuniathonilta on peräisin ajatus, jonka mukaan vedenpaisumuksen jälkeen ensimmäiset jumalina palvotut olennot olivat ihmisiä, jotka korotettiin jumalan asemaan. Näin löytyy tukea ajatukselle, jonka mukaan Nimrod olisi ollut jumala Kuusin eli Beelin [tai Baal] poika, ja itsekin tullut palvotuksi "Herrana" [Baalina], koska oli Baalin poika [auringonjumalan poika].

Ninuksen vaimo oli Persican mukaan nimeltään Semiramis. Jos tämä on totta, niin Hislopin ja monien kristittyjen näkemys Baabelin epäjumalanpalveluksen alusta näyttäisi tulevan todistetuksi. On silti suhtauduttava varauksella myytteihin Tammuksesta, Semiramiksen pojasta, ja siihen, että Semiramis olisi väittänyt olevansa Taivaan kuningatar, ja Nimrod olisi auringonjumala Baal, ja Tammus olisi sama kuin ylösnoussut Nimrod, joka syntyi ikuisesta neitsyestä, Semiramiksesta. Näitä tarinoita ei voida todistaa Raamatun avulla, eikä siitäkään voida olla varmoja, syntyivätkö Taivaan kuningatar ja Tammus myytit Semiramiksen kautta, vai eivät. Oma lukunsa on se, kuvaako Ilmestyskirjan portto ja Suuri Babylon Taivaan kuningatar kulttia, vai jotakin muuta asiaa. (Ilm 17-18.)

Semiramis on ollut todellinen assyrialainen kuningatar ja/tai jumalatar, mistä ovat todisteena jotkut kirjalliset lähteet ja hänen nimensä esiintyminen sen eri muodoissaan joissakin Keski-Idän monumenteissa. Semiramiksesta on olemassa monia legendoja, jotka kumoavat toisensa, vaikka yhtäläisyyksiä kertomuksissa onkin. Hänet esitetään joskus kalajumalan tyttärenä, joskus kuningas Ninuksen (Nimrod) vaimona ja Assyrian valtakunnan kuningattarena, ja joskus hänet liitetään sumerilaiseen (Babylonia) Taivaan kuningattareen, Inannaan eli Ishtariin, joka tunnettiin Foinikiassa (Libanon ja Syyrian länsiosat) ja Raamatussa nimellä Astarte.

Koska lähteet antavat Semiramiksesta ristiriitaista tietoa ja ovat kyseenalaisia luotettavuutensa puolesta, ei Semiramis-Tammus kultista pitäisi tehdä kovin pitkälle meneviä tulkintoja "yli Raamatun kirjoitusten", ja tuoda niitä tulkintoja sisälle Raamattuun ehdottomasti oikeana opetuksena ja profetioiden selityksenä. Semiramis sopii silti mainiosti Jumalaa vastustavan porttokirkon tai väärän uskonnon kuvaksi (arkkityypiksi). Hän esiintyy ikuisena neitsyenä – puhtaana ja viattomana – vaikka on myynyt itseään maksusta monille miehille ja tehnyt huorin kaikkien kanssa, mikä on tyypillistä portolle.

Keijo Lindeman kirjoittaa kirjassaan "Apostolinen seurakunta ja antikristuksen eksytys" näin:

"Baabelin tornista alkanut uskonto, äiti-lapsi-kultti, on levinnyt vuosisatojen kuluessa eri maihin ja kulttuureihin. Nimet ovat vaihtuneet, mutta äiti-lapsi-asetelma, auringonpalvonta ja taivaankuningataroppi ovat pysyneet samana. Egyptissä kultti oli Isis-Horus nimellä ja auringonjumala Ra'an nimellä. Kreikassa Afrodite-Eros ja auringonjumala Helios eli Apollo nimellä. Persiassa Mithras-kultin nimellä, samoin kuin Roomassakin Mithras-kultissa Marsin ja Venuksen nimellä. Japanin shintoismissa Amateraso Omikami nimellä (Huomaa nouseva aurinko Japanin lipussa. Uskonnon mukaan Japanin keisari on auringonjumalan poika). Intian hindulaisuudessa Vishnu-kultin nimellä, Mesikossa Tonafiuh-kultin nimellä ja Foinikiassa Baal-Astarte-kultin nimellä."

Tässä on mainittu monia eri kansoja ja niiden tapaa palvoa aurinkoa tai Taivaan kuningatarta. Olen käsitellyt näistä vain sen osan, jossa puhutaan suoraan Taivaan kuningattaren palvonnasta. Auringonpalvonnan kulteissa ei tietääkseni tunneta vastaavia tarinoita, mitä kristityt opettavat Nimrodista ja Semiramiksesta ja Tammuksesta, eikä edes muissa lähteissä mainittuja Taivaan kuningattaren myyttejä (Inanna, Ishtar, Isis, Asera, Astarte, jne.). Itse asiassa kultit, myytit ja jumaluudet poikkeavat toisistaan eri kulttuureissa huomattavan paljon. Tästä syystä ei ole syytä kertoa jokaisesta auringonpalvonnan kultista erikseen. Roomalainen Mithras-kultti 100–400 -luvuilla jaa. muistutti kuitenkin ehkä eniten roomalais-katolista uskoa, mutta en käsittele sitä tarkemmin tässä kirjoituksessa.

Aurinkoa jumalanaan palvoneet kansat palvoivat monia jumaluuksia auringon ohella. Nykyään on vain harvoja ihmisiä ja uskontoja, joissa palvotaan avoimesti aurinkoa tai Taivaan kuningatarta. Shintolaisuudessa, jolla on yli 70 miljoonaa kannattajaa Japanissa, palvotaan luonnon henkiä ja aurinkoa, mutta sielläkään ei tunneta Taivaan kuningatar myyttiä siinä muodossa kuin Lindeman sen esittää. Jotkut uuspakanat ja wiccat palvovat Taivaan kuningattareen verrattavaa jumalatarta, mutta myytti Semiramiksesta, Nimrodista ja Tammuksesta on nykyään lähes tuntematon useimpien uskontojen harjoittajille. Katolinen neitsyt Marian palvonta poikkeaa sekin alkuperäisestä Taivaan kuningattaren palvonnasta, mutta kieltämättä siinä on mukana piirteitä alkuperäisestä kultista, mikä se sitten tarkalleen ottaen onkaan ollut: Inannan eli Ishtarin palvonta Wikipedian mukaan vai Semiramiksen palvonta Hislopin ja Lindemanin sekä heidän ilmoittamiensa lähteiden mukaan.

Taivaan kuningattaren ja auringonpalvonta nykyään

Taivaan kuningatarta ja aurinkoa palvovat alkuperäisessä muodossaan nykyään vain marginaaliset ryhmät kuten wiccalaiset, uuspakanat ja eräät muut. Heitä on väestöstä alle promille, joten he eivät ole merkittävä lopun ajan uskonnollinen voima. Yleensäkään lopun ajan ihmiset eivät ole kovin uskonnollisia etenkään länsimaissa. Uskonnon on syrjäyttänyt usko ihmiseen, tieteeseen ja järkeen. Järkeen ja tieteen tutkimustuloksiin perustava nykyihminen ei ole valmis kumartamaan Taivaan kuningatarta, aurinkoa eikä mitään muutakaan epäjumalaa, ei edes Antikristusta eli laittomuuden ihmistä, jos tämä väittää olevansa jotakin muuta kuin tavallinen ihminen – Jumala yli muiden ihmisten. (2Tess 2:3-4.) Sen sijaan ihmiset palvovat yleensä ihmiskuntaa ja itseään ylimpänä olentona luomakunnassa, eivätkä suostu kumartamaan ketään tiettyä yhtä ihmistä jumalanaan, elleivät he usko hänen pelastavan maailmaa lopun ajan mullistuksista ja ahdistuksesta. Jos tällainen Messias ilmestyy, niin silloin häntä saatetaan palvoa ja kumartaa, niin kuin ennustukset Maitreyasta ja väärästä Kristuksesta eli Antikristuksesta kertovat.

Maailmassa oli vuonna 2007 noin miljardi katolisen kirkon jäsentä, vauvat ja lapset mukaan luettuna (miljardi on tuhat miljoonaa). Näistä vain osa on hartaita uskovaisia ja loput ovat maallistuneita tai käytännössä uskonnottomia niin kuin protestanttistenkin kirkkokuntien jäsenet. Harras uskovainen osa katolisia harjoittaa neitsyt Marian palvontaa, mutta he eivät miellä sitä muinaisen Taivaan kuningattaren palvonnaksi: he eivät edes tiedä, mitä muinainen Taivaan kuningattaren palvonta on. He palvovat omasta mielestään Raamatun ilmoittamaa Jumalaa Raamatun ja kirkon opettamalla tavalla. Valitettavaa on se, että taivaallista Isää ei palvota eikä rukoilla oikeastaan lainkaan katolisessa uskonnossa. Siinä keskitytään vain näkyväisen Marian ja Jeesuksen [ja heidän kuviensa] palvontaan, mikä todistaa uskonnon pakanalliset painotukset ja alkuperän.

Islam pedon valtakuntana

Maailmassa on vuonna 2009 noin 1,5 miljardia muslimia (islaminuskoista), jotka eivät suostu kumartamaan ketään ihmistä Jumalanaan, eivätkä palvo myöskään Taivaan kuningatarta. Noin joka viides maailman ihminen on siis muslimi joko nimeltään tai sydämeltään. Aito muslimi ei suostu luopumaan uskostaan Allahiin ja profeetta Muhammadiin ja Koraaniin, vaan hän mieluummin kuolee kuin kääntyy pois islamista ja kumartaa epäjumalia. Kun väitetään, että muslimit alistuvat paavin (Antikristuksen) valtaan ja kumartavat häntä, niin silloin ei tunneta islamia sellaisena kuin se on. Muslimit palvovat islamia ja kumartavat Allahia, mutta eivät alistu ekumeenisen kirkon ja nimeltään kristityn päämiehen valtaan, ellei tämä ole muslimi. Silloinkaan he eivät voi itse kumartaa ihmistä jumalaan, sillä islamin laki ja Koraani kieltää sen ankarasti.

Vaikka muslimit kieltävät palvovansa profeetta Muhammadia, niin todellisuudessa he kuitenkin palvovat häntä: eivät jumalana, mutta hyvin arvostettuna henkilönä, joka on ylin auktoritetti ja esikuva kaikissa asioissa. Muslimit kieltävät myös sen, että he palvovat Kaaban mustaa kiveä, mutta todellisuudessa he palvovat sitä: he kumartavat sen edessä ja suutelevat sitä. Verbi "palvoa" tarkoittaa nimen omaan maahan kumartamista ja ylempänä olevan henkilön käden suutelemista kunnioituksen merkkinä. Näin ollen, on perusteltua sanoa, että muslimit sittenkin palvovat ihmistä ja aluperin pakanallisen palvonnan kohteena ollutta kiveä. He palvovat myös sitä väärää profeettaa, jota kutsutaan Mahdiksi, ja jonka on määrä ilmestyä lopun aikana yhdessä väärän Jeesuksen kanssa, niin että he alistavat lopullisesti maailman islamin valtaan.

Tätä taustaa vasten myös muslimien voidaan nähdä palvovan ihmisiä, väärää profeettaa ja väärää kristusta. Heidän voidaan kuitenkin ajatella suhtautuvan kielteisesti sellaiseen väärään Jeesukseen, joka sanoo olevansa kaikkivaltias Jumala ja luoneensa kaiken, mitä on olemassa. Vain katolisessa uskossa olevat palvovat tällaista Jeesusta (käytännössä siis lähes koko nimeltään kristitty maailma palvoo tätä toista Jeesusta, 2Tess 2; 2Kor 11:4; Ilm 13:11-18; Jes 14:1-27; Hes 28:1-19; 1Moos 3:5).

Maailmassa on lisäksi noin 1,5 miljardia uskonnotonta, ateistia (Jumalan kieltäjää) tai pienten uskontojen edustajaa (kannattajia alle 25 miljoonaa), joista uskonnottomat ja ateistit eivät suostu kumartamaan Antikristusta eivätkä Taivaan kuningatarta missään muodossa. He perustavat näkemyksensä näennäisen tieteen tuloksiin ja ihmisen järkeen. Niin kauan kuin tämän maailman valtiaat, joista monet eivät itsekään usko Jumalaan ja tuonpuoleiseen, sallivat ateismin ja uskonnottomuuden, ei nykyajan järki-ihminen kumarra ketään ihmistä tai jumalaa Jumalanaan. Jumalaton ja syntinen on oman elämänsä herra eikä kuvia kumartele.

Muslimit ja uskonnottamat ja ateistit muodostavat yhdessä liki 45 % maapallon väestöstä. He ovat erityinen ongelma Taivaan kuningatar ja yksi maailman järjestys teorioiden ja erilaisten salaliittoteorioiden kannalta. Roomalaiskatolinen kirkko tai ekumenia porttona ja Euroopan Unionista, USA:sta, Venäjästä ja Kiinasta muodostuva lopun ajan peto perustuvat teorioina osittain salaliittoteorioihin, tai ne sisältävät salaliittoteorioita, jotka ovat epätervettä uskoa, koska niissä panetellaan maailman johtajia ja suorastaan kapinoidaan esivaltaa vastaan. Kristityn tulee olla alamainen sille inhimilliselle järjestykselle, jonka valtaan meidät on annettu, kunhan se ei vain edellytä synnin tekemistä: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä." (Room 13:1-7; 1Piet 2:17-25; Apt 5:29.)

Pedon valtakunnan ydinalue on Raamatun ilmoituksen eli Jumalan sanan mukaan Vähä-Aasia (Turkki), Lähi-Itä (Israel ympäristöineen), Keski-Itä (Irak, Iran, Afganistan ja Pakistan) ja Pohjois-Afrikan itäosat (Egypti, Sudan ja ehkä Libya tai Somalia). (Dan 2, 7, 8, 11, Hes 38-39.) Pedon maantieteellistä aluetta arvioitaessa tulee pitäytyä Raamatun alkuperäiseen merkitykseen, eikä alueita tule laajentaa koko maapalloa koskeviksi satunnaisten oletusten perusteella. Pedon valtakunnan maat ovat pääuskonnoltaan islaminuskoisia maita eli muslimimaita. Ei ole mikään salaisuus, että muslimit ovat vainonneet ja tappaneet kristityitä ja juutalaisia kaikkina aikoina, ja sotineet muuta maailmaa vastaan. Sekään ei ole salaisuus, että muslimit juonittelevat tuhotakseen Israelin kansan, niin ettei se enää olisi kansa ja sen nimi pyyhkäistäisiin pois maan päältä. Kaikki tämä on ennustettu profetian sanassa, jonka takana on Jumala. (Psa 83:3-9.)

Jos uskomme Jumalan sanaan sellaisena kuin se on kirjoitettu, niin emme voi jättää pois islamia lopun ajan pedon alueiden määrittämisestä. Tästä huolimatta perinteisen tulkinnan kannalla olevat eivät ota islamia huomioon lopun ajan profetioissa kuin marginaalisena ryhmänä, jolla ei ole voimaa juuri mihinkään. He perustavat tämän oletuksen siihen ennakkoarvioon, että islam ei ole riittävän voimakas kyetäkseen saamaan valtaansa maailman kaikki kansat, kielet ja sukukunnat. Raamatun sanaa voidaan tulkita kuitenkin myös siten, ettei pedon tarvitsekaan saada valtaansa muita kuin "Raamatun maailman" maat. Ne pitävät sisällään juuri em. alueet, joiden napana on Israel – tai niin kuin kartalta näkyy: Israel istuu pedon selässä, kun em. maat ovat peto ja Välimeren itärannikko on pedon selkä.

Israelin kansa ja Jerusalem porttona

Portto istuu "paljojen vetten" päällä ja ne vedet ovat kansoja, kieliä ja sukukuntia. (Ilm 17:1, 15.) Vanhan testamentin profetioissa kutsutaan vain Israelia ja Juudaa ja Jerusalemin kaupunkia portoksi, paitsi yhden kerran Tyyroa (Jes 23:15-17) ja kerran myös Niiniveä, Assyrian pääkaupunkia (Naah 3:4.). (Ks. Raamattuhaulla portto ja porto) Vaikka Jerusalem (Jes 1:21; Hes 16.), Israel ja Juuda (Jer 2, 3, 5, 7, Hes 23, Hoos 1-9, Mka 1.) eivät olisikaan portto ja Suuri Babylon (mitä vaihtoehtoa käsitellään laajemmin tässä kirjoituksessa), niin Israelin kansa on kuitenkin asunut pakolaisena tai orjuudessa kaikissa Raamatun maissa ja valtakunnissa (kansojen selässä: Egypti, Assyria, Babylon, Persia, Kreikka ja sen neljä osaa, Rooma ja islam/ Osmanien valtakunta). Jerusalemilla on myös ollut Israelin maan kuninkaiden kuninkuus (Ilm 17:18.), ja se voi olla tulevaisuudessa myös yhden islamin valtion pääkaupunki tai vähintäänkin Palestiinan valtion pääkaupunki: niiden kymmenen kuninkaan kuninkuus on Jerusalemissa, jotka mainitaan Raamatussa. (Ilm 17:12-18; Psa 83:1-9.) Psalmin 83 kansat asuvat tai asuivat nykyisen Gazan ja Palestiinan alueilla, sekä Libanonissa, Jordaniassa ja Saudi-Arabian pohjoisosissa.

Rooma ei ole ainoa muinainen kaupunki, jonka sanotaan olevan seitsemän vuoren tai kukkulan päällä. Myös Jerusalemin on sanottu olleen seitsemän vuoren tai kukkulan päällä. (The Damascus Phase of End-Time Prophecy by Ernest L. Martin Ph.D., November 1, 1999 edited by David Sielaff, March 2005, http://www.askelm.com/temple/t991101.htm The Seven Mounts of Jerusalem). Näin ollen Jerusalem kävisi myös kirjaimellisen tulkinnan mukaan kaupunkina lähes samalla tavalla portosta kuin Rooma.

Tämän tulkinnan yksi heikkous on se, että porton sanotaan istuvan pedon selässä ja peto kantaa sitä selässään. Portolla on myös maan kuninkaiden kuninkuus vallassaan (Ilm 17:1-18). Tämän perusteella portolla on ollut jonkinlainen valta maan kuninkaisiin ja petoon nähden. Se, että Israel ja Juuda ovat olleet pakkosiirtolaisina muiden kansojen seassa, ei tee siitä petoa tai kuninkaita hallitsevaa "kuningatarta". Sen sijaan Rooma on ollut kirjaimellisesti maan kuninkaiden valtias, kun paavilla on ollut valta nimittää kuninkaita katolisen kirkon hallitsemilla alueilla. Katolisen kirkon tyttärien hallitsemissa maissa (ortodoksit ja protestantit) on edelleen muotia, että maan johtajat käyvät valtakirkon tilaisuuksissa ja saavat siunauksen hengellisiltä johtajilta. Uskonto ei ole siten menettänyt kokonaan asemaansa tämän maailman valtiaiden elämässä. Katolinen portto tyttärineen voi edelleen hyvin ja pitää jäseniään mysteeriuskonnon vallassa.

Herrasta luopunut kristillisyys ja ekumenia vai islam?

Herrasta luopunut kristillisyys, joka muistuttaa katolisessa muodossaan muinaisen Babylonian uskontoa tai uskontojen synkretismi (yhteensulautuminen), johon pyritään ekumenian avulla

Ilmestyskirjan suuri Babylon ja kaikkien porttojen äiti on kolmiyhteisen jumalan oppiin perustuva uskonnollinen järjestelmä. Muinaisessa Babyloniassa palvottiin kolmiyhteistä jumalaa: Ishtar, Nanna-Sin ja Shamash. Ishtar tunnetaan myös nimillä Inanna ja Astarte.

Inannan matka alamaailmaan on ensimmäinen kuvaus sielun kuolemanjälkeisestä elämästä tuonelassa. Babyloniassa alettiin ensimmäisenä palvoa ihmisiä jumalina. Nanna on Raamatunkin tuntema Nimrod, mahtava sotapäällikkö, jonka vaimo oli nimeltään Semiramis.

Semiramis tuli tarinan mukaan raskaaksi aviorikoksesta. Ennen kuin lapsi syntyi, kuoli Nimrod. Semiramis antoi pojalle nimen Tammus. Semiramis sai kansan uskomaan, että Tammus on jälleensyntynyt Nimrod, auringonjumalan poika. Tammusta alettiin palvoa jumalana samoin kuin hänen isäänsä. Myös Semiramista palvottiin Jumalan äitinä. Tästä on saanut alkunsa Taivaan kuningattaren palvonta (Jes 47:7-8; Ilm 18:7).

Katolinen kirkko on omaksunut Jumalan äidin ja hänen poikansa palvonnan pakanauskonnoista. Mariaa sanotaan Jumalan äidiksi, vaikka Jumalaa ei voi kukaan synnyttää, sillä hän on ollut aina Jumala eikä hän ole syntynyt. Maria synnytti ihmislapsen, joka sai nimekseen Jeesus (Yeshua; Yehoshua; Jeshua, Jehoshua). Katoliset isät korottivat opissaan Jeesuksen isän vertaiseksi Jumalaksi Nikean kirkolliskokouksen päätöksellä vuonna 325. Sitä ennen kirkossa oli vielä niitä uskovia, jotka pitivät Jeesusta pelkästään synnittömänä ihmisenä, joka sikisi pyhästä hengestä ja Jumala oli siten hänen isänsä (Luuk 1:26-37). Sellaisena Jeesus myös Raamatussa kuvataan.

Jumalan äidin neitsyt Marian ja hänen poikansa Jeesuksen palvonta Jumalana on syrjäyttänyt lähes kokonaan isän Jumalan valtaistuimelta. Sama ilmiö oli tunnettua muinaisen Babylonian mysteeriuskonnossa: taivaan kuningatarta ja hänen poikalastaan palvottiin isän hävitessä lähes kokonaan näyttämöltä.

Olen kirjoittanut nimeltään kristitystä kolmiyhteiseen jumalaan uskovasta portosta toisaalla enemmän. Jatkan nyt perinteisen tulkinnan mukaista kuvausta katolisesta uskosta porttona.

Teoria, jonka mukaan Suuri Babylon on Rooma, ja portto on roomalaiskatolisuuden perustukselle rakennettu uskonnollinen järjestelmä, pitää sisällään yleensä aina käsityksen, jonka mukaan peto alistaa valtaansa koko maapallon, kaikki sen asukkaat, kansat, heimot, kielet ja sukukunnat. (Ilm 13:3-8.) Jokaisen on kumarrettava Antikristusta tai muuten hän menettää henkensä. (Ilm 13:14-15; 14:9-12; 16:2; 20:4.) Paavi on yleisin tulkinta Antikristukseksi tässä teoriassa. (2Tess 2:3-4.) Antikristus rajoittaa niiden ihmisten mahdollisuutta harjoittaa kaupankäyntiä, jotka eivät suostu häntä tai hänen kuvaansa kumartamaan. (Ilm 13:11-18.)

Taivaan kuningattaren palvonnasta, Tammus-kultista ja Suuresta Babyloniasta ovat kirjoittaneet mm. Alexander Hislop (Kaksi Babylonia), Petri Paavola (Rooman katolisen kirkon ja paavin viran juuret ja kirkkojen opetukset.) ja Keijo Lindeman (Apostolinen seurakunta ja Antikristuksen eksytys, Lapsikasteteologia – Baabelin oppi, Baabelin torni ja kielten synty, Mistä joulu on peräisin, Baabelin valheuskonnon nousu ja tuho, Antikristus – Baabelin kuningas). Heidän selityksensä perustuvat paljolti Raamatun ulkopuolisiin lähteisiin, joissa on paljastettu Baabelin uskonnon alkuperä, ja siirtyminen katoliseen kirkkoon. Voit lukea heidän opetustaan heidän kotisivuiltaan.

Vaikka maailman poliittiset johtajat ovat hanakoita kumartamaan paavia ja suutelemaan hänen kättään arvonannon merkiksi, tuntuu melko kaukaa haetulta, että he kaikki alistuisivat paavin ja roomalaiskatolisen kirkon valtaan. Vielä epätodellisemmalta kuulostaa se, että maallistuneet ihmistä ja tiedettä ihannoivat järkeen luottavat ihmiset suostuisivat kumartamaan jotakin uskonnollista johtajaa, tai että heistä tulisi hengellisiä ja hartaita uskonnon harjoittajia lopun aikana, kun he eivät usko ollenkaan Jumalaan tai kuolemanjälkeisiin asioihin. Teoria ei mm. näistä syistä vaikuta kovin uskottavalta ainakaan tässä laajuudessa.

Lähes mahdottomalta tuntuu ajatus, jonka mukaan Euroopan Unioni on lopun ajan petovalta, uudelleen henkiin herännyt Rooman valtakunta, ja paavi on Antikristus. Tämä siitä syystä, että peto tuhoaa lopulta porton yhdessä kymmenen kuninkaan kanssa. (Ilm 17:12-18; 18. luku) Jos portto olisi ekumeeninen tai katolisuuden varaan rakentuva uskonnollinen järjestelmä, ja Rooma olisi sen palvonnan keskuspaikka, niin miksi paavi Antikristuksena ja EU:n johtajat pedon valtakunnan kuninkaina tuhoaisivat oman järjestelmänsä, jonka avulla he pitäisivät koko maailmaa vallassaan ja hallinnassaan?

Tätä on yritetty selittää siten, etteivät maailman poliittiset johtajat ja paavi itsekään usko perinteisiin uskontoihin, vaan vihaavat niitä. He tuhoavat lopulta kaikki perinteiset uskonnolliset järjestelmät ja vaativat maailman ihmisiä kumartamaan petoa, joka on maailman poliittinen johtaja, jota hengellinen johtaja eli väärä profeetta tukee. (Ilm 13.) Tämä tulkinta edellyttää kuitenkin sitä, että pedon valtakunnan ydin muodostuu muista alueista kuin mitä Raamatussa on ilmoitettu pedon valtakunnan maiksi, joskin eräät Hesekielin mainitsemat heimot on yritetty jäljittää nykyiseen Saksaan ja Venäjälle, ja jopa kauemmaksi. Samalla tavalla on siirretty alkuperäiset Danielin petojen symbolit kuvaamaan USA:ta, Englantia ja muita sotilaspoliittisia valtatekijöitä nykyisessä maailmassa. (Dan 2, 7, 8, 11, Hes 38-39.)

Vaikka koko maailman alistuminen hengellisen porton valtaan ja oppeihin tuntuu uskomattomalta, on katolisuudessa nähtävänä piirteitä muinaisesta Taivaan kuningattaren palvonnasta. Ei ole silti uskottavaa, että tieteeseen ja ihmisen järkeen luottava nykyihminen alistuisi palvomaan jotakin mielikuvituksellista satuolentoa, jollaisena he Taivaan kuningatarta ja Tammusta pitävät. Suurin osa ihmisistä ei myöskään usko katolisen kirkon muotoilemaan sekauskontoon, joka koostuu juutalaisista, kristillisistä ja pakanallisista opeista ja palvonnan muodoista. Sen sijaan ihmiset pitävät kiinni vapaudestaan harjoittaa sitä uskontoa, mitä haluavat, ja esimerkiksi itämainen mystiikka, filosofia ja jopa muinaiset luonnonuskonnot lisäävät suosiotaan kristinuskon menettäessä kannatustaan lopun aikana.

Ekumenian pyrkimyksenä on yhdistää kaikki ihmiset toisiinsa rauhan yhdyssitein ja ihmisyyden perustukselle, joten ekumenia hengellisenä porttona sopii hyvin yhdeksi eksytyksen muodoksi, mutta ei ole uskottavaa, että ekumeenikot tappavat lopun aikana aitoja kristittyjä länsimaissa, niin kuin joidenkin kristittyjen skenaarioissa uskotaan. Sen sijaan on kiistatonta, että muslimit tappavat vääräuskoisia kristittyjä, juutalaisia ja myös muita ihmisiä, jos he eivät alistu islamille hyvällä tai pahalla. Peto on mitä ilmeisimmin uudelleen henkiin herännyt ja Raamatun maissa valtaan nouseva islam, eikä Euroopan Unioni, Venäjä tai USA, niin kuin perinteisissä tulkinnoissa uskotaan ja tulkitaan väärin Raamatun profetioita. (Dan 2, 7, 8, 11; Hes 38-39.)

Katso lisäksi kohta 2.1.5. Muinaisen Babylonian uskonnon jatke.

Islam petona ja ekumenia porttona

Tulkinta, jonka mukaan islam tai Ottomaanien uudelleen henkiin herännyt turkkilainen valtakunta on lopun ajan peto, ja portto olisi ekumeeninen tai katolisuuden varaan rakentuva uskonnollinen järjestelmä, ei ole saanut suosiota, mutta ehkä sitäkin on syytä tutkia. Paavi voisi olla tämän järjestelmän hengellinen eksyttäjä, joka saa ihmiset uskomaan siihen, että Koraani on Jumalan viimeinen ja lopullinen ilmoitus ihmiskunnalle, ja Muhammad on hänen profeettansa. Näin paavi voi saada monet kääntymään vapaaehtoisesti islamiin, vaikka hänen tulisi kristittynä torjua islam väkevänä eksytyksenä ja kadottavana harhaoppina.

Vaikka nimikristityt eivät kääntyisi muslimeiksi – niin kuin eivät varmasti vapaaehtoisesti käännykään – niin pedolle riittää se, että islam saa heidän hyväksyntänsä, ja sitä saa levittää rauhassa kaikkialle maailmaan. Tärkeintä on saada vaiennettua islamiin kohdistuva kritiikki eli terve arvostelu vetoamalla suvaitsevaisuuteen, vaikka islam on itsessään muita uskontoja kokonaan suvaitsematon uskonnollis-poliittinen voima. Näin pahantahtoiset ja petolliset islamistit saavat ajaa asiaansa eteenpäin Israelin pyyhkäisemiseksi pois maailman kartalta. Petokseen perustuva rauhansopimus rikotaan heti, kun islam on riittävän voimakas valloittaakseen Israelin, eikä EU tai USA voi tehdä mitään sen estämiseksi, koska Turkki yhtenä tulevana EU:n jäsenmaana ja NATO-maana on hyökkäyksen kärjessä.

Tämä skenaario päättyy siihen, että islam tuhoaa porton, ja alistaa ihmiset islamille vähintään Raamatun maissa, mutta ei koko maapallolla. Rooma voisi olla kirjaimellisesti se kaupunki, jonka muslimit tuhoavat epäjumalanpalveluksen keskuksena (huomaa kuitenkin Jeesuksen varoitukset Jerusalemiin hyökkäävistä joukoista ja Sakarjan ennustus, Matt 24:15-31; Sak 14:1ss.). Jumala varoittaa kristittyjä tulevasta tuhosta ja porton hengellisestä eksytyksestä, niin että kehottaa heitä lähtemään ulos portosta ennen tuomioiden langettamista ja porton tuhoa. (Ilm 18:1-8.) Tämä varoitus koskee niin hengellistä järjestelmää kuin myös Rooman kaupunkia. Paavi olisi todellisuudessa sydämeltään muslimi, eikä kristitty, sillä hän jatkaisi ekumeenisen porton hävittämisen jälkeen vallan kahvassa loppuun asti, niin kuin peto ja väärä profeetta Ilmestyskirjassa. (Ilm 16:12-13; 19:19-20; 20:10.)

Perinteisen tulkinnnan mukaan islamilla ei ole juuri mitään merkitystä lopun ajan profetioissa. Ne tulkinnat keskittyvät erilaisiin salaliittoteorioihin ja yhden uuden maailmanjärjestyksen malleihin, vastoin sitä, mitä Raamatussa on pedon valtakunnan alueesta opetettu. Raamatun mukaan pedon valtakunta tai sen ydin sijoittuu Lähi-Itään, Keski-Itään ja Vähään-Aasiaan eli Israelin lähiseuduille, Raamatun maihin. (Dan 2, 7, 8, 11; Hes 38-39.) Tästä syystä Euroopan Unioni, USA, Venäjä tai Kiina eivät voi olla pedon valtakunnan ydinalueita, tai ollenkaan pedon valtakuntaa. Lisäksi on uskottavaa, ettei peto saa valtaansa koko maapalloa, vaan ainostaan ns. Raamatun maat, Israelin ja sen ympäristön. Näin ollen pedon valtakunta muodostuu pääosin islamin uskoisista maista eli muslimeista. He eivät salaa vihaansa Israelia ja juutalaisia kohtaan, vaan pyrkivät pyyhkimään Israelin nimen ja kansan pois maan päältä. (vrt. Psa 83:3-9.)

Roomalaiskatolisuuden perustukselle rakentuva ekuneeminen järjestelmä voi kuvata hengellistä porttoa, joka on juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä. (Ilm 17:6.) Ei ole salaisuus, että katolinen kirkko on vainonnut eriuskoisia aitoja Jeesuksen seuraajia ja tappanut heitä, samalla kun se on surmannut miekkalähetyksessä ymmärtämättömiä ja tietämättömiä pakanoita. Ennen katolisen kirkon valta-asemaa roomalaiset viihdyttelivät itseään, kun tapattivat kristittyjä sirkusareenoilla. Näin Rooma ja katolinen kirkko sopisivat näiltä osin portoksi ja Suureksi Babyloniksi, mutta Tooran ajan profeettojen veri on kuitenkin vuotanut Jerusalemissa, eikä Roomassa. (Ilm 18:24; Matt 23:33-39.) Tästä syystä Jerusalemia ja Herrasta luopunutta Israelia ei voida syrjäyttää olankohautuksella tulkinnoissa.

Oma lukunsa on se, miten muslimit sopivat lopun ajan profetioihin. Lienee selvää, etteivät maailman yli kolme miljardia ateistia, hindua, buddhalaista, kungfutselaista, shintolaista ja sikhiä tule kumartamaan jotakin uskonnollista johtajaa jumalanaan. Vielä vähemmän voisi ajatella muslimien kumartavan jotakin ihmistä jumalanaan, joka on kaiken lisäksi kristitty. Islamissa on säädetty kuolemanrangaistus niille, jotka tähän sortuvat ja hylkäävät islamin. Sen lisäksi luopioita odottaa islamin opetusten mukaan ikuinen helvetin tuli, jossa tuomitut kärsivät Koraanin mukaan mitä hirvittävämpää tuskaa. Ei ole siten uskottavaa, että muslimit tai muut ei-kristityt kumartaisivat jotakuta ihmistä jumalanaan, ja näitä ihmisiä on tällä hetkellä noin 4,6 miljardia eli 66,7 % maapallon koko väestöstä (6,8 mrd).

Uskontoa ja politiikkaa

Miten sitten pitäisi tulkita katolisuuden ja muinaisen Taivaan kuningattaren palvomisen yhtäläisyydet? Molemmissa uskonnoissa sen kannattajat uskovat todella siihen, että uskonnon ja sen palvontamenojen kautta saadaan yhteys ihmistä korkeampaan Voimaan, jota palvotaan Jumalana. Tältä jumaluudelta pyydetään apua elämän ahdingoissa ja hänestä etstitään lohtua kuoleman mysteerin edessä. Kummankin uskonnon tarkoitus on herättää palvojissa toivoa elämän jatkumisena vielä kuoleman jälkeen. Tässä mielessä kumpikaan uskonto ei ole itseisarvona paha, sillä tähän samaan toivoon myös Jumalan vaikuttama usko pyrkii kannattajiaan johdattamaan.

Eri asia sitten on se, mikä uskonto tai usko lopulta Jumalan tykö paratiisiin johtaa, mutta pelkästään tähän pyrkiminen rauhanomaisin keinoin ei ole itsestään paha asia, vaikka osa etsijöistä eksyneitä lampaita onkin. Sen sijaan pyrkimykset alistaa voimakeinoin ja sodan avulla muita ihmisiä on syntiä, ja kun tähän yhdistetään uskonnon kautta tapahtuva ihmisten hallinta, niin kyse on suuren luokan eksytyksestä. Katolinen kirkko on syyllistynyt tässä syntiin samalla tavalla kuin muslimit islamin avulla, eikä kumpikaan järjestelmä saa Jumalan hyväksyntää. Myös luterilaiset, reformoidut ja kalvinistit ovat harjoittaneet eriuskoisten vainoa ja tappamista katolisen kirkon tapaan.

Pakanallisten piirteiden siirtyminen katolisuuteen tulisi nähdä hallitsijoiden poliittisena pyrkimyksenä hallita kansaa. Katolisuus ei ole lähtökohtaisesti omaksunut tietoisesti epäjumalanpalvelukseen liittyviä piirteitä uskontoonsa siinä tarkoituksessa, että katoliset olisivat halunneet palvoa jotakin epäjumalaa, kuten Taivaan kuningatarta ja Tammusta, tai muita näiden epäjumalien ilmentymiä: Isistä, Inannaa, Astartea ja Aseraa. Rooman keisarien ja heidän kanssaan valtaa pitäneiden kirkon johtomiesten tarkoitus on ollut alistaa kansa uskonnon avulla, ja yhtenäistää hajanainen kansa yhteisten periaatteiden ja yhteisen uskonnon harjoittamisen kautta.

Koska Rooman Imperiumin alueella palveltiin lukuisia eri jumaluuksia ja jumalia, katsoivat keisarit ja kirkon miehet parhaaksi yrittää käännyttää kansalaiset pois epäjumalten palvonnasta ottamalla kristinuskoon mukaan pakanallisia piirteitä. Näin sama epäjumalanpalvelus jatkui kristillisessä kuosissa ilman, että ihmiset muuttuivat sydämeltään kristityiksi. Vuosisatojen saatossa katolisuus on kuitenkin saavuttanut myös ihmisten sydämen kristilliseltä pohjalta, niin että osa heistä uskoo toden teolla Messiaaseen Jeesukseen vapahtajanaan, mutta he eivät ole nähneet kirkon monia harhoja, ja ovat pysyneet siitä syystä kirkon jäseninä.

Katoliset uskovaiset eivät tunne oman kirkkonsa historiaa ja oppeja kovin hyvin, eivätkä Raamatun kirjoituksia ja Jumalan voimaa. He ovat tästä syystä vaarassa eksyä pois Jeesuksen Kristuksen tuntemisesta, vaikka pelkkä jäsenyys jossakin kirkkokunnassa ei sinänsä vielä kadottavaa olekaan. Sen kautta annetaan kuitenkin vähintään sanaton hyväksyntä kirkon harjoittamalle vääryydelle, ja tullaan siten osalliseksi sen synneistä. Kristittyjen olisi tietysti parasta erota katolisesta kirkosta ja sen tyttäristä, jotka ovat keksineet Kristuksen Jeesuksen tuoman syntien sovituksen rinnalle muita pelastukseen johtavia teitä, kuten sakramentit ja aneet. Sellaisiin taikauskoisiin menoihin ja oppeihin ei aidon kristityn tule olla osallinen. On parempi erota Raamatun opetuksille vieraista uskonnollisista järjestelmistä kuin tukea niitä olemalla niiden jäsen, ja rahoittamalla niiden toimintaa.

Palvovatko sitten katoliset ja ekumeenikot heidän kanssaan Taivaan kuningatarta ja Tammusta, kun palvovat neitsyt Mariaa ja Jeesusta katolisten oppien ja tapojen mukaan? Palvontamenoihin osallistuvat eivät ainakaan itse tiedosta palvovansa muinaista Babylonian uskonnon jumalatarta ja hänen poikaansa. Palvojat uskovat toden teolla, että he palvovat taivaan ja maan luojaa niiden oppien mukaan, jotka itse Isä Jumala on antanut seurakunnalle Poikansa Jeesuksen Kristuksen, paavien ja pyhien apostoleiden kautta. Koska he eivät erota totuutta valheesta, ovat he langenneet vääriin palvontamenoihin, mutta he eivät palvo tietoisesti jotakin muuta jumaluutta tai jumalaa, kuin sitä, jonka he uskovat Raamatun ilmoittamaksi Luoja-jumalaksi. Tässä suhteessa katolisuus ja ekumeeninen kristillisyys eroavat muinaisesta Taivaan kuningattaren ja Tammuksen palvonnasta.

Länsimaiden ja entisten tai nykyisten kommunistimaiden johtajat tietävät, ettei ihmisiä ole yhtä helppo johtaa ja hallita uskonnon avulla nykyään kuin ennen. Silti jopa Venäjän johtajat ovat antaneet hyväksyntänsä ortodoksisen kirkon asemalle yhteiskunnassa, ja osallistuvat itsekin sen menoihin teeskennellen hurskasta kristittyä. Tämä pyrkimys on pelkästään poliittinen ja tähtää ihmisten hallintaan, mutta Venäjän ja vapaan maailman epäuskoiset johtajat eivät tule koskaan sydämestään kumartamaan paavia tai jotakuta muuta antikristillistä johtajaa, joka tekeytyy Jumalaksi, tai sanoo olevansa Jumala. (2Tess 2:3-4.)

Jos paavi tai joku muu kristillinen johtaja on Antikristus, niin hän ei usko itsekään kirkon oppeihin, eikä taivaan ja maan Luojaan Raamatun ilmoituksen mukaan. Näin ollen hänen on helppo hyväksyä edustamansa uskonnon tuhoaminen lopun aikana, ja ajaa itsekin sitä samaa asiaa. Sen uskonnon sijaan tulee ihmisen korottaminen yli kaiken jumaloitavan, sillä kun ei uskota ihmistä korkeampaan Voimaan ja jumaluuteen, niin ihminen korotetaan jumalaksi yli kaiken muun luomakunnan. Tässä on yksi tulkinta siitä, miten ekumeniaa ja luopiokristillisyyttä voidaan käyttää apuna Antikristuksen ja maailman valtiaiden vallan lisäämiseksi. Jopa ateistit voivat hyväksyä periaatteena sellaisen opin, jonka mukaan ei ole muuta jumalaa kuin ihminen, ja kaikki on saanut alkunsa sattumalta alkuräjähdyksessä tieteen ja evoluutiouskonnon selitysten mukaisella tavalla. Uskonnolliset ihmiset luulevat, että Jumala on ohjannut evoluutiota ja luonut alussa yksisoluisen bakteerinkaltaisen alkueliön, josta on sitten kehittänyt koko luomakunnan. Tämä uskomus on syvästi Jumalan tahdon vastainen ja kieltää Raamatun Jumalan.

Tämän tulkinnan mukaan maailman hallitsijat ja johtajat tuhoavat yksissä tuumin ekumeenisen porton ja katolisen uskonnon, ja kaikki muut uskonnot. Jäljelle jää vain ihmisen palvominen jumalana, ja Antikristus itse on tämän maailman johtaja ja ylin ihminen, herra ja jumala muille. Hän asettuu Jumalan temppeliin, joka on ihmisen ruumis, ja julistaa olevansa jumala, eikä muuta jumalaa olekaan kuin ihminen: kaikki uskonnot ja ajatukset Jumalasta luojana ovat ihmisen aivotoiminnan luomia harhoja ja mielikuvituksen tuotetta.

Näin saadaan lopun ajan ihmiset palvomaan ihmistä jumalana tai jumaloitavana olentona, ja kielletään järkiperäisin ja näennäistieteellisin perusteluin kaikki uskonnot maan päältä: erityisesti kirjauskonnot eli juutalaisuus, kristinusko ja islam. Tämän teorian mukaan marttyyreiksi ei tulisi vain kristittyjä vaan myös vannoutuneita juutalaisia ja muslimeja, kun he kieltäytyvät kumartamasta Antikristusta ja tämän kuvaa, eivätkä he suostu ottamaan itseensä pedon merkkiä. (Ilm 13:11-18.) Tässä onkin tämän teorian heikkous, yhdessä sen tosiasian kanssa, että pedon valtakunta sijoittuu pääosiltaan Israelin lähialueille, Turkkiin, Lähi-Itään ja Keski-Itään. Raamatun ulkopuolisilla mielikuvituksellisilla spekulaatioilla voidaan kuitenkin luoda monenlaisia pelottavia skenaarioita tulevasta pedon ajan valtakaudesta ja kristittyjen kohtaamata vainosta.

On totta, etteivät kristityt välty vainoilta ja osa heistä tapetaan Antikristuksen aikana pedon valtakunnassa. Nämä vainot keskittyvät kuitenkin muslimimaihin ja vain siellä tapetaan uskovia heidän uskonsa tähden. Muualla maailmassa kristityt ja nimeltään kristityt saavat jatkaa elämäänsä ja toimintaansa tietyin lainsäädännöllisin rajauksin. Aitoa kristinuskoa ei saa enää harjoittaa ja julistaa lopun aikana länsimaissa, koska se loukkaa monia vähemmistössä olevia ihmisryhmiä, synnin harjoittajia. Näitä ovat mm. homoseksuaalit ja trans-ihmiset, mutta myös uskonnottomat, muslimit ja muut eriuskoiset, jotka ahdistuvat Raamatun sanomasta.

Tässä vaiheessa vaikuttaa liioittelulta uskoa, että länsimaiden veltostuneet aidot kristityt saisivat aikaan maailmanlaajuisen vainon itseään kohtaan. Sellainen väkivalta ei sovi myöskään rauhaan pyrkivien hyväuskoisten ei-kristittyjen ihmisten arvomaailmaan. He suvaitsevat ainakin aluksi kaikkia muita uskontoja, mutta eivät aitoa kristinuskoa, mutta en usko heidän ryhtyvän väkivaltaisiin toimiin kristinuskon harjoittamisen estämiseksi. On tragikoomista, että monet vihreät ja ateistit suosivat islamia monikulttuurisena ilmiönä uskonnonvapauteen vedoten, mutta eivät hyväksy lainkaan aitoa kristinuskoa alueillaan. Jos muslimit saisivat vallan maailmassa, niin he tappaisivat nämä ateistit, mutta kristityt eivät voi uskonsa ja Pyhän Hengen vaikutuksen vuoksi vahingoittaa jumalattomia ja vääräuskoisia ihmisiä rauhan aikana siviilielämässä.

Herrasta luopunut juutalaisuus

Vanha testamentti kuvaa Herrasta luopunutta ja epäjumalanpalvelukseen langennutta Israelia, Juudaa ja Jerusalemia porttona. Vanhan testamentin profetioissa kutsutaan vain Israelia ja Juudaa ja Jerusalemin kaupunkia portoksi, paitsi yhden kerran Tyyroa (Jes 23:15-17) ja kerran myös Niiniveä, Assyrian pääkaupunkia (Naah 3:4.). (Ks. Raamattuhaulla portto ja porto) Vaikka Jerusalem (Jes 1:21; Hes 16.), Israel ja Juuda (Jer 2, 3, 5, 7, Hes 23, Hoos 1-9, Mka 1.) ovat Raamatun mukaan portto, niin tätä tulkintaa ei ole sovellettu kovin laajasti Ilmestyskirjan porttoon. Ilmestyskirjassa "suuri kaupunki" on kuitenkin varmuudella yhden kerran Jerusalem (Ilm 11:8) ja voi olla sitä muuallakin (Ilm 16:19; 17:18; 18. luku).

Jokin muu uskonto tai ideologia

Koska Raamattu keskittyy kristinuskoon ja Israelin kansaan sekä niiden vaikutukseen maailmassa, niin ei ole uskottavaa, että jokin muu uskonto tai ideologia olisi portto kuin joku näistä.

Kaupunki (kirjaimellisesti)

Rooma

Pietari ja seurakunta Babylonissa

Perinteisen tulkinnan mukaan Pietari kirjoitti kirjeensä Roomasta, ja käytti siitä salanimeä "Babylon". (1Kor 5:13.) Pietarin elämänvaiheita ei ole kuitenkaan talletettu Raamattuun, joten emme tiedä varmuudella, missä hän oli kirjoittaessaan kirjeensä. Kirjeen ajankohdaksi on arvioitu 60-luvun alkupuoli, ehkä vuosi 64, vähän ennen keisari Neron toimeenpanemaa kristittyjen vainoa Rooman palon johdosta vuonna 64. Pietari teloitettiin Raamatun ulkopuolisten lähteiden mukaan Roomassa noin vuonna 65, mitä ennen hän oli toiminut Rooman kristittyjen seurakunnassa yhtenä sen vanhimmista. (1Piet 5:1.)

Paavalin vuonna 57 kirjoittaman galatalaiskirjeen mukaan Jeesus oli antanut Pietarille tehtäväksi toimia apostolina juutalaisten parissa eli ympärileikattujen keskuudessa. (Gal 2:8.) Sitä ennen Pietari oli toiminut Jerusalemissa vuoden 49 apostolien ja seurakunnan vanhinten kokouksessa. (Apt 15.) Muita varmoja tietoja Pietarin liikkeistä ja toimista ei Uudesta testamentista voida nähdä. Pietarin toiminta yhdessä Paavalin kanssa Rooman seurakunnan alkuvaiheissa perustuu Raamatun ulkopuolisiin lähteisiin, joista katoliset lähteet ovat merkittävimpiä.

Raamatun ulkopuolisissa lähteissä ei ole mainittu minun tietääkseni mitään muuta tulkintaa salanimelle Babylon kuin Rooma. Perustelut sille, että Babylon olisi Jerusalem, pohjautuvat yksistään siihen tosiasiaan, että Jerusalemista käytettiin hengellisessä puheessa nimiä "Sodoma ja Egypti". (Ilm 11:8.) Koska nämä molemmat nimitykset kuvaavat Jumalaa vastustavia voimia, ei olisi yllätys, jos Jerusalemista käytettäisiin myös nimeä Babylon, sillä siinä kaupungissa on harjoitettu epäjumalanpalvelusta ja tapettu pyhiä profeettoja, ja tietysti myös Jeesus sai surmansa siellä. (2Aik 33; Jes 1:21; Hes 16; Matt 23:37-39; Luuk 19:41-44; vrt. Ilm 17:6; 18:24.)

Hengellisen haureuden harjoittamisen keskus

Sanonta "Kaikki tiet vievät Roomaan" kuvaa hyvin Rooman asemaa Herrasta luopuneen katolisen kirkon keskuksena. Silti myös Jerusalemia sanotaan suoraan portoksi Raamatun lehdillä, joten Rooma ei ole ainoa tulkinta portoksi, joka on luopunut Herrasta, ja myy itseään maan kuninkaille poliittista valtaa ja rahaa vastaan. (Jes 1:21; Jer 3; Hes 16; 23; 2Aik 33.) Jerusalem on tehnyt sitä samaa jo ennen Roomaa, mutta tietysti muinainen Babylon on toiminut hengellisen eksytyksen kulttipaikkana jo sitä ennen.

Pyhien veri ja Jeesuksen todistajien veri

Johannes näki porton olevan juovuksissa Jeesuksen todistajien ja pyhien verestä. (Ilm 17:6.) Katolinen kirkko on surmannut miekkalähetyksessä ja vainoissa lukemattomia ihmisiä. Roomassa tapettiin sitä ennen kristittyjä yleisenä kansanhupina Colosseumin sirkusareenalla. Näistä syistä Rooma sopisi hyvin portoksi. Se on vainonnut ja tappanut Jeesukseen uskovia kristinuskon alusta asti. Tässä voisi olla myös syy siihen, miksi Johannes ihmetteli suuresti nähdessään porton.

Profeettain ja pyhien veri, ja kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut

Sen sijaan profeettojen veri ei sovi Roomaan, vaan ainoastaan Jerusalemiin. (Ilm 18:24.) Jeesus itki Jerusalemia sen vuoksi, että se oli tappanut profeetat ennen häntä, ja lopulta hän itsekin sai surmansa siellä, ja juutalaiset antoivat hänet siellä kuolemaan. (Matt 23:37-39; Luuk 19:41-44; Ilm 11:8; Apt 2:21-36.) Jeesuksen ja profeettojen lisäksi monet Jeesuksen todistajat ovat saaneet surmansa Jerusalemissa. (Ilm 17:6.) Ensimmäisenä siellä tapettiin Stefanus (Apt 7.) ja sitten myös Herran veli, Jaakob. (Apt 12.) Myös Pietaria tavoiteltiin tapettavaksi, eivätkä kristityt saaneet juutalaisilta rauhaa Jerusalemissa tämänkään jälkeen. Lisäksi muslimit ovat vuodattaneet Jeesuksen todistajien verta Jerusalemissa omien valtakausiensa aikana 600-luvulta aina 1900-luvun alkuun asti, ja nyt uudestaan viimeisinä päivinä. (Sak 14:1ss.)

Muinaisen Babylonian uskonnon jatke

Roomalaiskatolisen kirkon on väitetty jatkaneen muinaista Babylonialaista uskontoa, jonka osana on Taivaan kuningattaren ja Tammuksen palvonta. Tästä ovat kirjoittaneet mm. Alexander Hislop (Kaksi Babylonia), Petri Paavola (Rooman katolisen kirkon ja paavin viran juuret ja kirkkojen opetukset.) ja Keijo Lindeman (Apostolinen seurakunta ja Antikristuksen eksytys, Lapsikasteteologia – Baabelin oppi, Baabelin torni ja kielten synty, Mistä joulu on peräisin, Baabelin valheuskonnon nousu ja tuho, Antikristus – Baabelin kuningas), joten en puutu itse tähän asiaan yhtä yksityiskohtaisesti. Todisteet tuntuisivat olevan melko painavia tällä alueella, mutta ne perustuvat enimmäkseen Raamatun ulkopuolisiin lähteisiin eikä itse Raamattuun. Taivaan kuningattaren ja Tammuksen palvonnasta on Raamatussa vain vähän mainintoja, mutta yksi niistä viittaa nimenomaan Babyloniaan sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. (Jes 47:7-8; Ilm 18:7.) Kummassakaan kohdassa ei paljasteta suoraan sitä, mikä Suuri Babylon salanimen takana on.

Roomaa on sanottu portoksi myös siksi, että porton otsassa lukee nimi, suuri salaisuus, ja se on: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistusten äiti". (Ilm 17:6.) Kun uskotaan, että roomalaiskatolisuus on jatketta muinaiselle Babylonian uskonnolle ja sen jumalatar-äiti–lapsi kultille eli Taivaan kuningattaren ja hänen poikansa Tammuksen palvonnalle (Babylonian Semiramis ja hänen poikansa Tammus), niin tätäkin todistetta pidetään varmana osoituksena siitä, että juuri Rooma ja roomalaiskatolisuus ovat Ilmestyskirjan portto, Suuri Babylon. Se on itse saanut alkunsa muinaisesta Babylonian uskonnosta, ja siitä on irtaantunut monia porton tyttäriä, mm. ortodoksinen kirkko ja kaikki protestanttiset laitoskirkot.

Tätä tulkintaa vastaan on se tosiasia, ettei Roomassa harjoitettu Taivaan kuningattaren ja Tammuksen palvontaa pääuskontona ennen kristinuskon tulemista valtionuskonnoksi; ei ainakaan siinä muodossa, missä se on esitetty Semiramis ja Tammus kultissa.

Rooman mytologiassa oli paljon jumalia, joista vain pari oli Taivaan kuningattareen verrattavan jumalattaren palvontaa. Toinen niistä on egyptiläinen Isis -kultti, josta olen kirjoittanut aiemmin. Toinen eli "Kybele" -kultti sai sijaa Roomassa yhdessä miespuolisen jumalan Mithras -kultin kanssa jo ensimmäisellä vuosisadalla eli apostolisena aikana. Mithras-kultti muistutti itse asiassa eniten roomalais-katolista uskontoa, mutta en käsittele sitä tässä kirjoituksessa tarkemmin.

Kybele -kultti oli rantautunut Roomaan jo 200-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Kybelen palvonta oli yleisesti hyväksyttyä keisari Klaudiuksen aikana (41-54 jaa.). Ilmestyskirjan porton kuvauksissa on nähty yhtäläisyyksiä roomalaisen Kybele-kultin kanssa. Kybelen palvojat vihasivat kristittyjä, mikä on osaltaan johtanut kristittyjen vainoihin Rooman valtakunnassa. Tätä vihaa myös Ilmestyskirjan on arveltu kuvaavan, kun portto on juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä. (Ilm 17:6.)

Kybele tunnettiin kreikkalaisessa kulttuurissa 500-400 luvuilla eaa. Kybelen palvonnan alku ei ole kuitenkaan muinaisessa Babyloniassa vaan Anatoliassa (Turkki), jossa häntä on palvottu aina vedenpaisumuksen jälkeen (n. 2450 eaa.). Tästä syystä ja muistakin eroista johtuen Kybele ei vastaa Taivaan kuningattaren palvontaa yksi yhteen, vaikka näissä kulteissa paljon yhtäläisyyksiä onkin. Kybelen palvonta voi olla muuntunut muoto alkuperäisestä Taivaan kuningattaren palvonnasta sen sumerilaisessa (Babylon) muodossaan.

On selvää ja varmasti todeksi osoitettu, että katoliseen uskontoon on siirtynyt piirteitä Taivaan kuningattaren palvonnan eri kulteista, ainakin Kybele -kultista ja Isis -kultista. Neitsyt Maria sai nimittäin katolisessa kirkossa "Taivaan kuningattaren" arvonimen, ja hänen palvontansa muistuttaa muinaista Taivaan kuningattaren palvontaa eri kulteissa. Kybelen temppelin paikalle rakennettu kristillinen basilika nimettiin Jumalan Äidin Marian mukaan ja omistettiin hänelle (Basilica di Santa Maria Maggiore). Ei ole lainkaan peiteltyä, että roomalaiset yritettiin käännyttää pakanallisesta Kybele-kultista kristilliseen Maria-kulttiin.

Kybele on mielenkiintoinen jumalatar Raamatun profetioiden valossa. Sen palvontaa harjoitettiin keskisen Turkin alueella Fryygian maakunnassa. Kybeleä palvottiin "Maan Äitinä" (Äiti Maa), jota vastaa mielestäni nykyään usein käytetty termi "Luonto-äiti". Rooman mytologiassa sen vastine oli ollut Magna Mater, Suuri Äiti, ennen kuin orgastinen Kybele-kultti tuli Roomaan keisari Klaudiuksen aikana. Vaikka palvontamenoihin kuului sukupuolista siveettömyyttä ja irstailua, niin sen papit kastroivat itsensä ja pukeutuivat naisten tamineisiin omistaen elämänsä Kybelen palvonnalle. He kieltäytyivät siten sukupuolisista nautinnoista (vrt. katolisten pappien selibaatti), mutta myöhemmin pappien kastruointi kiellettiin Rooman valtakunnassa lailla. Katolisen kirkon pappien selibaattilupaus jäi kuitenkin voimaan, joskin tämä tapa otettiin käyttöön vasta myöhemmillä vuosisadoilla, eikä sitä noudatettu heti alusta alkaen.

Kybele edustaa hedelmällistä maata, ja on luolien ja vuorien jumalatar, niin kuin myös seinien ja linnoitusten, luonnon, villieläinten ja erityisesti leijonien ja mehiläisten. Näille kaikille löytyy vastineet Raamatun profetioissa, niin että Kybeleä voitaisiin pitää lopun ajan pedon tai Pohjoisen kuninkaan Jumalana. (Dan 11:37-38.) Lisäksi Kybelen titteli muinaiskreikaksi on Potnia Theroon, jossa sana theroon tarkoittaa eläintä tai petoa niin kuin Ilmestyskirjan theerion. Kybele on samalla elämän-kuoleman-ja jälleensyntymisen jumaluus poikansa ja miehensä Attiksen kautta. Tässä on selvä yhtymäkohta Semiramis ja Tammus kulttiin.

Vielä kuvaavampaa on Kybelen varhaisessa muodossa (400-l. eaa.) esiintynyt jumalattaresta käytetty nimitys: "jumalten äiti Idan vuorelta (Meter Theon Idaia)", joka tunnettiin myös nimellä Reea: taivaan (uranus) ja maan (gee) tytär, Olympos-vuoren jumalten äiti. Muinaisessa Egyptissä ja Aleksandriassa kreikkalainen väestö juhli Kybeleä "jumalten äitinä ja vapahtajana, joka kuulee rukoukset" ja "jumalten äitinä, luokse päästävänä". Tämä on kuin suoraan Jumalan äidistä, Mariasta, mutta on myöhempää perua kuin profetiat tulevasta Messias-Jumalasta, josta profetoitiin jo 700-luvulla eaa. (Jes 7:14-16; 9:5-6.)

Danielin kirjan 11. luvun ennustuksissa puhutaan Pohjoisen kuninkaasta, jota on vastannut historiassa Seleukidien kuningaskunta (300-80 eaa.) Profetia katkeaa jakeiden 35-36 välissä ja siirtyy kuvaamaan lopun ajan tapahtumia, Ilmestyskirjan pedon valtakautta. (Ilm 17; 13; Dan 7-8.) Pohjoisen kuninkaan isät eivät tunteneet sitä jumalaa, jota hän palvoi. (Dan 11:37-38.) Kybele-kultti ja sitä edeltänyt Taivaan kuningattaren ja Tammuksen palvonta on ollut tunnettua jo paljon ennen Danielin kirjan syntyä. Sen alkuperä on yli 2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, pian vedenpaisumuksen jälkeiseltä ajalta Sinearin eli Sumerin maasta, joka on samalla alueella kuin muinainen Babylonin kaupunki ja Babylonian valtakunta. Voidaankin aiheesta kysyä, vastaavatko katolinen kirkko porttona ja EU, Venäjä tms. valtioliitto petona Raamatun kuvauksia samoista asioista?

Lähtekää siitä pois minun kansani

Taivaallinen sanansaattaja kehottaa Jumalan kansaa lähtemään pois Suuresta Babylonista, etteivät he tulisi osalliseksi sen synneistä. (Ilm 18:1ss.) Tämä kuvaus sopii luopumuksessa elävään porttokirkkoon, jonka synneistä voidaan tulla osalliseksi jäämällä kirkon jäseniksi vielä sen jälkeen, kun totuus kirkon eksytyksestä on paljastunut sielulle. Pysymällä kirkon jäsenenä annetaan sanaton hyväksyntä kirkon toiminnalle ja yleensä olemassaololle.

Rooma on miljoonakaupunki, jossa on paljon uudestisyntyneitä kristittyjä. Heidän olisi hyvä saada tietää etukäteen se ajankohta, jolloin kaupunki tuhotaan, jotta he välttyisivät ruumiin kuolemalta ja kärsimykseltä, kun peto tuhoaa kaupungin, jos Rooma on Ilmestyskirjan (ja Raamatun) portto. (Ilm 17:12-18.) Raamatussa on kuitenkin varoitukset vain siitä, että Jumalan lasten tulee lähteä pois Jerusalemista ennen sen tuhoa. (Matt 24:15-23.)

Peto ja kymmenen kuningasta tuhoavat porton, sen suuren kaupungin

Ilmestyskirjan mukaan peto ja kymmenen kuningasta tuhoavat porton, sen suuren kaupungin. (Ilm 17:12-18.) Tämä ei vaikuta sopivan yhteen sen tulkinnan kanssa, että Antikristus olisi paavi, koska Rooma on paavin ja katolisten pyhä kaupunki. Vielä vähemmän tämä tulkinta sopii yhteen sen kanssa, että peto olisi Euroopan Unioni tai USA. Näillä ei ole mitään syytä tuhota historiallista Rooman kaupunkia, joka on katolisuuden ylpeyden aihe monine kirkkoineen ja kristillisine taideteoksineen.

Rooma porttoa tarkoittavana suurena kaupunkina sopisi Raamatun profetioihin vain siten, että paavi olisi sydämeltään muslimi, ja johdattaisi seuraajiaan hyväksymään islamin Jumalan antamana uskontona, ja saisi heidät lopulta hylkäämään kristinuskon ja kääntymään muslimeiksi. Paavi olisi petollinen antikristillinen hengellinen johtaja, jolla olisi myös suuri poliittinen valta. Hän saisi osan nimeltään kristityistä ja juutalaisista kumartamaan itseään, ja islamia, koska se on Jumalan viimeiseen ilmoitukseen perustuva uskonto hänen opetuksissaan. Jos islam tai turkkilaisten Ottomaanien uudelleen herännyt valtakunta olisi lopun ajan peto, niin silloin olisi ymmärrettävää, että he tuhoaisivat katolisuuden keskuksena toimineen Rooman.

Tähän tulkintaan sopii myös ajatus ekumeniasta hengellisenä porttona ja Babylonian uskonnon jatkajana. Babylon on suomeksi "sekaannus", ja ekumenia pyrkii sekoittamaan kaikki uskonnot yhdistämällä ne toisiinsa valheen voimalla, ja ihmisyyteen perustuen. Tässäkin tulkinnassa paavin tulisi säilyttää henkensä ja asemansa pedon valtakunnassa, jos hän olisi Antikristus eli se laittomuuden ihminen, josta Paavali ennusti, tai väärä profeetta, josta Johannes kirjoitti. (2Tess 2:1-12; Ilm 13:11-15.) Tämä siitä syystä, että peto ja väärä profeetta mainitaan yhdessä vielä sen jälkeen, kun portto on tuhottu, ja Harmageddonin taistelun yhteydessä. (Ilm 16:12-13; 19:19-20; 20:10.)

Kaupunki seitsemän vuoren päällä

Rooma sijaitsee tunnetusti seitsemän vuoren tai kukkulan päällä. Tämä sopii yhteen Ilmestyskirjan kuvauksen kanssa, jossa porton sanotaan istuvan seitsemän vuoren päällä. (Ilm 17:9.) Jos vuorilla tarkoitetaan kuitenkin kuninkaita, niin kuin päät selvästi kuninkaita tarkoittavat, niin tämän todistuksen arvo laskee huomattavasti. Lisäksi on muitakin kaupunkeja, joiden katsotaan istuvan seitsemän vuoren tai kukkulan päällä, ja niistä on tässä kirjoituksessa käsitelty Jerusalem ja Mekka.

Ilmestyskirjan mukaan seitsemän vuorta ovat samalla myös seitsemän päätä, ja ne ovat seitsemän kuningasta. (Ilm 17:9-10.) Ne ovat peräkkäin vallassa olleita Raamatun maailman kuninkaita, hallitsevia maailmanvaltoja. Ne ovat järjestyksessään Egypti, Assyria, Babylon, Persia, Kreikka, Rooma ja islam. Peto itse on yksi näistä ja on kahdeksas kuningas (islam). (Ilm 17:11.) Jos naisen tulisi istua jonkin maantieteellisen alueen päällä, joita nämä kuninkaat ovat hallinneet, niin Rooma ei sovi kuin yhteen niistä eli Rooman valtakuntaan. Sen sijaan Jerusalem sopii kaikkiin näihin valtakuntiin.

Kaupan ja merenkäynnin keskus

Suurta Babylonia kuvataan kaupan ja merenkäynnin keskuksena Ilmestyskirjan 18. luvussa. Rooma on ollut Rooman valtakunnan kaupan keskus ja se sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Välimerestä, Tiber-joen rannalla. Roomassa on kaupitelty myös ihmisten sieluja, eli se on ollut orjakaupan ja gladiaattoritaisteluiden keskus. Tämäkin sopii yhteen Ilmestyskirjan kuvauksen kanssa. (Ilm 18:13.)

Jerusalem

Jerusalemia sanotaan Ilmestyskirjassa "suureksi kaupungiksi" (Ilm 11:8) samoin kuin porttoa eli suurta Babylonia (Ilm 17:18). Tästä huolimatta vain hyvin harvat Raamatun tulkitsijat ovat pohtineet syvällisemmin sitä mahdollisuutta, että Jerusalem olisi se portto, josta Ilmestyskirja kehottaa kansaansa lähtemään ulos ennen kuin peto tuhoaa sen yhdessä päivässä (Ilm 17:16-18:23). Tätä tulkintaa on vaikea puolustaa ehkä sen vuoksi, että Jeesus hallitsee tuhat vuotta Jerusalemista käsin, joten se kaupunki ei voine tuhoutua Kristuksen tulemuksessa (Sak 14; Jes 66).

Ilmestyskirja puhuu vielä yhdessä kohdassa suuresta kaupungista, jolloin sillä tarkoitetaan suurta Babylonia (Ilm 16:19). Olisi johdonmukaista tulkita niin, että se suuri kaupunki on jokaisessa kohdassa Jerusalem, mutta vain harvat ovat tämän tulkinnan puolella. Tämä siitä huolimatta, että Vanha testamentti kutsuu Jerusalemia ja Juudaa ja Israelia portoksi monessa eri kohdassa.

Vanhan testamentin profetioissa kutsutaan vain Israelia ja Juudaa ja Jerusalemin kaupunkia portoksi, paitsi yhden kerran Tyyroa (Jes 23:15-17) ja kerran myös Niiniveä, Assyrian pääkaupunkia (Naah 3:4.). (Ks. Raamattuhaulla portto ja porto)

Jerusalemin on sanottu olleen seitsemän vuoren tai kukkulan päällä niin kuin Rooma. Tästä löytyy tietoa englanniksi:

The seven hills identify Jerusalem not Rome: Jerusalem was a large city spreading outside the walls and covering the seven hills there during the time of Jesus and the Apostles: 1.) Mount Gared; 2.) Mount Goath; 3.) Mount Acra; 4.) Mount Bezetha; 5.) Mount Moriah; 6.) Mount Ophel; 7.) Mount Zion. For what ever reason, and by what ever hands and manipulation, Mt. Gared, Mt. Goath, Mt Acra, and Mt. Bezetha have been deleted from nearly all maps of Jerusalem. To still identify Jerusalem as the city of Revelation 17:9, other scholars replaced these with four other mountains: Mt. of Olives, Mt. Of Offence, Mount of Evil Counsel, and Mount Calvary. In either case, Jerusalme is the city of the seven mountains in Rev. 17:9. While these were not all within the walled city, all seven hills were nevertheless spoke of as being at Jerusalem and Jerusalem. The original Jerusalem was only upon the small hill of Zion. The walls were enlarged to enclose also the temple mount by Solomon. Later the walls were enlarged again to include Mount Ophel. Then the city limits was enlarged again and covered the seven hills.

The Seven Heads And Ten Horns Of Revelation 13:1 Seven Mountains By Pastor G. Reckart

Tyyro

Tyyron kaupungin tuhosta on ennustettu Hesekielin kirjassa. (Hes 26-28) Tyyroa sanotaan vain yhden kerran portoksi Vanhassa testamentissa. (Jes 23:15-17) Siitä huolimatta se sopisi hyvin Ilmestyskirjan portoksi, koska portto rakentuu kolmiyhteisen jumalan opin varaan. Hesekielin kirjan 28. luku kuvaa laittomuuden ihmistä eli antikristusta, joka korottaa itsensä yli kaiken palvottavan ja sanoo olevansa kaikkivaltias Jumala, kaiken olevaisen luoja (vrt. 2Tess 2). Tämä "toinen Jeesus" ja "toinen henki", jonka nimeltään kristitty maailma on ottanut vastaan, sopivat mainiosti antikristukseksi ja antikristuksen hengeksi, josta Johannes on meitä varoittanut. (1Joh 2:18-28; 4:1-5:13, 20; 2Joh 1:7-11)

Tyyron tuho Vanhassa testamentissa voisi kuvata esikuvallisesti Ilmestyskirjan suuren Babylonin tuhoa, jolla tarkoitetaan kolmiyhteiseen jumalaan uskovien uskonnon tuhoa ja ehkä myös sitä palvovien ihmisten surmaamista. Muslimit ovat tuhoava kolmiyhteiseen jumalaan palvovat ihmiset ja heidän uskontonsa hallitsemiltaan alueiltaan. Yhteen ainoaan isään Jumalaan uskonsa ja toivonsa panneet kristityt pelastetaan tältä tuholta seurakunnan ylösotossa eli tempauksessa, koska meitä ei ole määrätty Jumalan ja karitsan vihaan (Ilm 11; 1Tess 4:13-5:11; Ilm 6)

Tämän tulkinnan heikkoutena on se, että Tyyron kaupunki on tuhottu jo 300-luvulla eaa. Kreikan keisarin Aleksanteri Suuren sotajoukkojen kautta. Jotkut sanovat tosin, että tämä tuho ei ollut täydellinen, koska meressä olevia osia kaupungista jäi jäljelle. Olipa niin tai näin, sopii Tyyro Ilmestyskirjan ja Raamatun portoksi siinä kuin Jerusalem tai Roomakin.

Mekka

Hanoch ben Keshet on kirjoittanut islamista Ilmestyskirjan petona ja sanonut, että Mekka on portto. Olen sitä mieltä, että tämä tulkinta on väärä, mutta en perustele sitä tässä ajan puutteen vuoksi tarkemmin.

Konstantinopoli eli Istanbul

Konstantinopolia ei ole yleisesti ehdotettu Suureksi Babyloniksi, vaikka se oli Itä-Rooman pääkaupunki pitempään kuin Rooman kaupunki koko imperiumin pääkaupunkina. Konstantinopolin alkuperäinen nimi vuodelta 667 eaa. on Byzantion, josta itäisen valtakunnan osan nimi Bysantti on saanut alkunsa. Keisari Konstantinus Suuri teki Bysantionista valtakuntansa uuden pääkaupungin vuonna 330 jaa. Kaupungin sanottiin tuolloin lepäävän seitsemän kukkulan päällä kuten esikuvansa Rooma, alueilla sijainneiden seitsemän kukkulan vuoksi. Joku voisi nähdä tässä yhtymäkohdan Ilmestyskirjan porttoon (Ilm 17:9-11.), mutta siellä seitsemän vuorta kuvaavat seitsemää kuningasta ja seitsemää maailmanvaltaa, joten yhtymäkohta ei todista Konstantinopolia portoksi.

Jokin muu kaupunki

Tälle tulkinnalle ei löydy lainkaan tukea Raamatusta. Raamatun profetiat kertovat meille nimeltä vain "Raamatun maailman" ja "Raamatun maiden" kaupungeista. Siellä ei mainita lainkaan sellaisia kaupunkeja, mitä on ehdotettu lopun ajan Suureksi Babyloniksi. Näitä ovat mm. New York, Dubai ja Hong Kong. Koska Raamatussa ei ole puhuttu mitään näistä kaupungeista, niin tätä vaihtoehtoa ei ole syytä tutkia enempää, sillä se johtaa vain turhiin spekulaatioihin, jotka menevät helposti yli kirjoitetun Jumalan sanan. (1Kor 4:6.)

Damaskos on joidenkin mielestä yksi vaihtoehto Ilmestyskirjan suureksi kaupungiksi, mutta en puutu tässä kirjoituksessa siihen tulkintaan, koska en pidä sitä oikeana.

The Damascus Phase of End-Time Prophecy by Ernest L. Martin Ph.D., November 1, 1999 edited by David Sielaff, March 2005,
http://www.askelm.com/temple/t991101.htm

Portto: kaupunki ja kansa vai uskonnollinen järjestelmä?

Ilmestyskirjan Suuri Babylon ja portto on varmuudella uskonnollinen järjestelmä, joka rakentuu kolmiyhteisen jumalan opin ja katolisen uskon varaan. Se on siinä mielessä myös kansa, että sitä uskoa tunnustavat muodostavat antikristusta Jumalanaan palvovan kansan, aivan niin kuin isää Jumalaa ja hänen poikaansa Jeesusta kristusta palvelevat kristityt muodostavat uuden liiton Jumalan kansan. Kolmiyhteistä jumalaa palvovat Jumalan lapset kutsutaan nyt viimeisenä aikana ulos suuresta Babylonista eli portosta. Siitä lähdetään ulos siten, että hylätään kolmiyhteisen jumalan oppi ja uskotaan Raamatun opettamalla tavalla yhteen ainoaan totiseen Jumalaan, isään, ja hänen poikaansa Jeesukseen kristukseen, meidän herraamme.

Suuri Babylon ja portto voi olla myös kirjaimellisesti kaupunki, jolla on tämän maailman kuninkaiden kuninkuus (Ilm 17:18). Roomalla on ollut aiemmin länsimaiden nimeltään kristittyjen maiden kuninkuus hallussaan, sillä paavilla oli valta nimittää kuninkaat virkaansa kussakin maassa ja ilman hänen suostumustaan ei kenestäkään voinut tulla kuningasta. Vaikka paavilla ja katolisella kirkolla ei ole enää tätä valtaa, voisi Rooma sopia silti kirjaimellisesti porton kaupungiksi. Voi olla, että sotaisat muslimit tuhoavat tulevaisuudessa Rooman kaupungin ydinaseella, mutta aika näyttää, miten käy.

Tämän tulkinnan heikkous on siinä, että suuri kaupunki on yhdessä kohdassa Ilmestyskirjassa varmuudella Jerusalem (Ilm 11:8), mutta ei Rooma (Ilm 11:8; vrt. 16:19; 17:18; 18:10, 18, 21). Olisi outoa, jos samassa kirjassa kutsuttaisiin suureksi kaupungiksi sekä Jerusalemia että jotakin muuta kaupunkia. Mitään ristiriitaa ei kuitenkaan ole, jos ymmärretään porton olevan sekä Jerusalem että Rooma. Tämä siksi, että molemmat kuvaavat Herrasta luopunutta uskonnollista järjestelmää (suuri Babylon on roomalais-katoliseen uskoon perustuva uskonnollinen järjestelmä, joka on maanpäällinen Jerusalem erotuksena taivaallisesta Jerusalemista).

Portto, Babylon ja suuri kaupunki Ilmestyskirjassa

Suuri kaupunki on mainittu Ilmestyskirjassa kohdissa Ilm 11:8; vrt. 16:19; 17:18; 18:10, 18, 21. Se on varmuudella Jerusalem jakeessa 11:8, joten olisi outoa, jos se olisi jokin muu kaupunki toisaalla samassa kirjassa. Mahdotonta se ei tietystikään ole, mutta outoa kylläkin. Mitään ristiriitaa ei kuitenkaan ole, jos uskotaan porton olevan sekä Rooma että Jerusalem: maanpäällinen uskonnollinen järjestelmä, joka on luopunut Herrasta.

Portto istuu Ilmestyskirjassa helakanpunaisen pedon selässä: peto kantaa sitä selässään. (Ilm 17) Se istuu myös paljojen vetten päällä. Vedet kuvaavat kansoja, väkijoukkoja, kansanheimoja ja kieliä (17:15).

Ilmestyskirjan jakeet 17:16-18:23 kuvaavat sitä, miten suuri Babylon tuhotaan yhdessä päivässä. Peto ja kymmenen kuningasta sen kanssa riisuvat sen paljaaksi ja alastomaksi, syövät sen lihan ja polttavat sen tulessa.

Peto ja portto ovat siis kaksi eri asiaa. Peto ja kymmenen kuningasta vihaavat porttoa ja tuhoavat sen. Tämän vuoksi islam ja muslimijoukot sopivat hyvin pedoksi. He vihaavat juutalaisia ja kristittyjä aina kuolemaan saakka. Muslimit tahtovat tuhota juutalaisen kansan maan päältä ja mestaavat kristittyjä lyömällä heiltä pään poikki miekalla, olivatpa nämä sitten vain nimeltään kristtityjä tai uskoaan tunnustavia Jumalan lapsia. Näin ollen portto voi olla katolisen uskontunnustuksen varaan rakentuva nimeltään kristitty maailma ja heidän uskonnollinen järjestelmänsä. Islam tekee siitä ja sen kannattajista lopun hallitsemillaan alueilla. Näin se tuhoaa porton. Muslimit voivat tuhota myös Rooman kaupungin tai Jerusalemin tai minkä tahansa kaupungin yhdessä päivässä ydinaseella. Aika näyttää, tapahtuuko niin.

Rooma sopii porton kaupungiksi, koska paaveilla oli kukoistuskautenaan valta nimittää Euroopan kuninkaat virkaansa. Kukaan ei voinut nousta kansansa kuninkaaksi ilman paavin suostumusta ja siunausta. Roomalla oli siten tämän maailman kuninkaiden kuninkuus vallassaan ja hallussaan, niin kuin Ilmestyskirjassa sanotaan (Ilm 17:18). Toisaalta myös Jerusalemilla on ollut Israelin ja Juudan kuninkaiden kuninkuus hallussaan. Tällä hetkellä näyttää vielä siltä, että Jerusalemista on tuleva niiden kymmenen kuninkaan pääkaupunki, jotka tulevat Israelia ympäröiviltä alueilta ja osa näistä kansoista muodostaa Palestiinan valtion (Psa 83:1-9; Ilm 17:12-18). Kumpaa sitten kirjaimellisella kaupungilla Ilmestyskirjassa tarkoitetaan, jää vielä osittain selvittämättä ja avoimeksi asiaksi.

Itse asiassa suuri kaupunki voi tarkoittaa molempia: Roomaa ja Jerusalemia. Roomaa sen vuoksi, että portto rakentuu katolisen uskontunnustuksen varaan. Kaikki ne ovat porton jäseniä, jotka tunnustavat katolisen uskon kolmiyhteiseen jumalaan. Jerusalemia suuri kaupunki tarkoittaa sen vuoksi, että se on kielikuva hengellisestä Jumalan kansasta. Kun Jumalan kansa elää luopumuksessa ja on eksynyt, on se Jerusalem muuttunut hengellisen kielikuvan kautta suureksi Babyloniksi. Tällä tavalla suuri kaupunki on sekä Jerusalem että Rooma, ilman ristiriitaa!

Se, että portto istuu monien kansojen ja kielien selässä, sopii hyvin katoliseen uskoon, jota lähes koko nimeltään kristitty maailma tunnustaa tunnustaessaan uskonsa kolmiyhteiseen jumalaan. Tämä kuvaus sopii sillä tavalla myös israelilaisiin ja juutalaisiin, että he ovat eläneet pakolaisina monien kansojen ja kielien seassa meidän päiviimme asti. Kuvaavampaa pedon selässä istuminen on kuitenkin katolisessa uskossa olevista puhuttaessa, mutta jos islam on peto, niin on vaikea selittää sitä, miten katolisessa uskossa oleva maailma voisi istua sen selässä?

Yksi mahdollinen tulkinta on katolisen maailman ja muslimien epäpyhä liitto. Siihen pyritään ekumenian ja poliittisten sopimusten kautta. Kun muslimit solmivat lopulta petollisesti rauhan Israelin kanssa, siunaa katolinen maailma ja ortodoksinen Venäjä sen sopimuksen. Sitten, keskellä rauhaa, muslimit hyökkäävät Israeliin ja valloittavat sen. Muu maailma ei tee mitään estääkseen tätä tapahtumasta, sillä se ei mahda mitään muslimien sotakoneistolle siinä vaiheessa tapahtumia. Tätä seuraa pedon 3,5 vuotta kestävä hirmuhallinnon aika Lähi-idässä ja kaikissa muslimimaissa.

Peto on täynnä pilkkaavia nimiä (Ilm 13 ja 17). Allahilla on noin 99 nimeä Koraanissa. Muslimit pilkkaavat kristittyjä ja meidän Jumalaamme. Islam sopisi tämänkin perusteella Ilmestyskirjan pedoksi. Toisaalta myös nimeltään kristityt pilkkaavat Jumalaa, kun todistavat hänestä väärin. Heidän todistuksensa kolmiyhteisestä jumalasta ei ole kuitenkaan yhtä suuri rikos Jumalaa vastaan kuin palvoa epäjumala Allahia. Näin ollen peto on islam ainakin siinä merkityksessä, että sillä tarkoitetaan perinteisin asein Israelia vastaa sotivia joukkoja.

Peto voi olla kirjaimellisesti perinteisin asein sotaa käyvä muslimien joukko ja hengellistä sotaa käyvä Rooman valtakunta, joka on rakentunut ja rakentuu yhä vielä porton oppien varaan, kolmiyhteisen jumalan opin varaan. Hengellisessä sodankäynnissä katolisessa uskossa olevat pyrkivät alistamaan kaikki ihmiset valtaansa ja estävät kristittyjä uskomasta eri tavalla kuin he uskovat. Katolinen kirkko on rajannut varhaisesta asti Kristuksen ruumiin ulkopuolelle kaikki ne, jotka eivät ole tunnustaneet uskoaan kolmiyhteiseen jumalaan. Eri tavalla uskovat on ensin erotettu kirkosta ja sitten heitä on tapettu eriuskoisuuden vuoksi.

Tällä tavalla ymmärrettynä katolisessa uskossa olevilla on pedon merkki otsassaan ja oikeassa kädessään (Ilm 13:11-18). Vain ne saavat ostaa ja myydä totuutta eli opettaa Jumalan sanaa nimeltään kristityissä kirkoissa ja yhteisöissä, joissa uskotaan katolisten isien opettamalla tavalla kolmiyhteiseen jumalaan. Muilta on opettaminen ja totuuden sanan julistaminen kiellettyä. Meitä on tapettu ja uhattu ikuisella helvetin tulella tähän päivään asti, koska uskomme eri tavalla isään Jumalaan ja hänen poikaansa, Jeesukseen kristukseen, kuin katolisessa uskossa olevat heihin uskovat.

Me uskomme yhteen ainoaan Jumalaan, joka on kaikkien isä ja johon me olemme luodut, mutta nämä toiset uskovat kolmiyhteiseen Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen vastoin Raamatun kirjoituksia ja profeettojen, herran Jeesuksen ja apostolien sanoja (Mar 12:29; Joh 17:3; Room 16:25-27; 1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; 1Piet 5:10-11; Jda 1:24-25; Ilm 4:8-11; 5Moos 4:35-39; 6:4; jne.).

Kolmiyhteiseen jumalaan uskovien sotajoukot ovat voittaneet pyhien ja valittujen kansan siinä mielessä, että he ovat saaneet valtaenemmistön nimeltään kristityssä maailmassa. He ovat vanginneet eri tavalla Jumalaan ja Jeesukseen kristukseen uskovia kristittyjä, ryöstäneet heidän omaisuutensa ja surmanneet heitä. Nimeltään kristitty katolisessa uskossa oleva maailma on siten hengellisesti ymmärrettynä Ilmestyskirjan peto, mutta maallisessa sodankäynnissä petoa edustavat muslimien sotajoukot.

Lohikäärmeen, pedon ja väärän profeetan suusta lähtee kolme saastaista henkeä, sammakonmuotoista, ja ne menevät maan kuninkaiden luokse kootakseen heidät sotaan herran päivänä (Ilm 16:13-16). Saatana ja islam ja heidän profeettansa Mahdi tai väärä Jeesus pilkkaavat kolmiyhteiseen jumalaan uskovia kristittyjä ja meidän Jumalaamme. Näin ollen heidän suustaan lähtevät henget ovat pilkkaavia riivaajahenkiä sen sijaan, että ne kuvaisivat Raamatun ilmoittamaa isää Jumalaa, hänen poikaansa Jeesusta kristusta ja Jumalan pyhää henkeä. Isä on pyhä, hänen poikansa on pyhä ja Jumalan henki on pyhä. Vain oppi kolmiyhteisestä jumalasta on riivaajahenkien vaikutusta, mutta ei se henki, joka yhdistää isän ja pojan, eikä kumpikaan heistä.

Katolisessa uskossa olevan nimeltään kristityn maailman pedon suusta lähtevät henget ovat saastaisia riivaajahenkiä, vaikka todistavat isästä ja pojasta ja pyhästä hengestä. Ne todistavat kuitenkin väärin Jumalasta ja hänen pojastaan ja pyhästä hengestä. Ne ovat sen vuoksi saastaisia henkiä: ne todistavat todellisuudessa eri isästä ja eri pojasta ja eri hengestä kuin Raamattu! Saatana, katolinen kirkko ja paavi ovat muodostaneet Jumalan sanan ilmoituksen eli Raamatun kirjoitusten vastaisen opin kolmiyhteisestä jumalasta. Niinpä ne henget, jotka näiden suusta lähtevät, ovat saastaisia sammakkohenkiä, vaikka sanovat kuvaavansa Raamatun Jumalaa, mitä ne eivät todellisuudessa tee. Ne antavat väärän todistuksen Jumalasta ja tekevät hänestä kolmiyhteisen. Ne saavat uskonnolliset ihmiset palvomaan ihmistä kristusta Jeesusta isän vertaisena Jumalana. Oppi kolmiyhteisestä jumalasta ja ihmisten palvominen jumalana oli tunnettua Babylonin mysteeriuskonnossa. Tässä on syy, miksi katolista uskoa kutsutaan suureksi Babyloniksi.

Harmageddonin taistelu voi kuvata pelkästään hengellistä sodankäyntiä tai myös perinteistä taistelua sen lisäksi. Hengellisessä sodankäynnissä suuri kaupunki edustaa maanpäällistä Jerusalemia, nimeltään kristittyä maailmaa. (Ilm 16:19) Se on jakaantunut kolmeen osaan kahdella tavalla: 1) se palvelee kolmiyhteistä Jumalaa ja 2) se on jakaantunut kolmeen osaan, roomalais-katolinen kirkko, kreikkalais-ortodoksinen kirkko ja muut kirkkokunnat ja yhteisöt. Ennen kristuksen tulemusta käydään hengellinen sota siitä, millä tavalla kristityt uskovat Jumalaan ja hänen poikaansa, Jeesukseen kristukseen, meidän herraamme – katolisella tavalla kolmiyhteiseen jumalaan vai Raamatun kirjoitusten opettamalla tavalla, niin että isä on yksin ainoa totinen Jumala ja Jeesus kristus on hänen poikansa (Mar 12:29; Joh 17:3; Room 16:25-27; 1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; Jda 1:24-25; Ilm 4:8-11)

Tämän lisäksi käydään sotaa perinteisin asein. Muslimijoukot hyökkäävät keskellä rauhaa Israeliin ja valtaavat pyhän kaupungin (Sak 12-14). Sen vuoksi olisi hyvä, että Jumalan kansaan kuuluvat valitut lapset lähtevät ulos Jerusalemista ennen kuin tämä tapahtuu. Jerusalem on Rooman ohella Ilmestyskirjan suuri kaupunki ja portto, niin kuin tässä kirjoituksessa on selitetty ja Ilmestyskirjassa ja Raamatussa suoraan sanottu (Ilm 11:8; Jer 2:2, 20; Hes 16:2, 30, 35, 41).

Lähdekirjallisuutta ja lukemistoa

Sivun alkuun