William Branham

Julkaissut Petteri Haipola  • Kirjoittanut Al Dager

Al Dager on kirjoittanut William Branhamistä Arvioikaa.com sivustolla artikkelissa "Valtakuntateologia". Sivun muotoilu on epäonnistunut eikä tekstiä ole helppo lukea sieltä, joten lainaan sen kokonaan tähän.

WILLIAM BRANHAM

Jeffersonvillessä Indianassa sijaitsevalla hautausmaalle pystytettyyn pyramidinmuotoiseen hautamuistomerkkiin on kaiverrettu Ilmestyskirjan seitsemän seurakunnan nimet. Alimmaisena "efesolainen" edustamassa seurakunnan aikakauden alkua, "laodikealainen" lähellä seurakunnan aikakauden huippua ja loppua. Vastakkaisella sivulla ovat niiden seitsemän miehen nimet, joilla on ollut merkittävä vaikutus seurakuntaan kautta historian.

Jos sivut asetettaisiin vierekkäin, näkisimme nimet näin asetettuina seuraavassa järjestyksessä alhaalta ylös luettuina:

  • Efesolainen - Paavali
  • Smyrnalainen - Irenaeus
  • Pergamolainen - Martinus
  • Tyatiiralainen - Columba
  • Sardislainen - Luther
  • Filadelfialainen - Wesley
  • Laodikealainen - Branham

Suurin osa valtakuntateologian kannattajista pitää näitä miehiä seurakunnan historian eri vaiheiden suurina uudistajina.

Monien valtakuntateologian kannattajien mielestä William Branham on ehkä suurin "profeetta" lopun ajan seurakunnassa.

Baptistisaarnaaja Branham siirtyi helluntailiikkeen piiriin vuonna 1948 ja hänen Franklinilta vaikutteita saanut opetuksensa, josta hän käytti nimitystä "Jumalan seitsemäs seurakunnallinen aikakausi" (Branhamin mukaan Jumalan viimeinen liike ennen Hänen valtakuntansa ilmestymistä maan päälle) toi hänelle ikävää julkisuutta.

Branham perusti tämän opetuksensa ensi sijassa Jooel 2:23:een ja Ilm.1:20-3:22:een, joista viimeksimainittu sisältää Jeesuksen sanomat Vähän Aasian seitsemälle seurakunnalle. Branham väitti, että näiden seurkauntien enkelit (lähettiläät) olivat ihmisiä, jotka olivat tulleet esiin eri aikoina seurakunnan historiassa tuodakseen seurakunnalle ilmestyksiä, joiden tarkoitus oli johtaa seurakunta Jumalan suunnitelmien mukaisiin uusiin suuntiin.

Kuten Branhamin hautakivi antaa ymmärtää, hänen ajateltaisiin olevan Laodikean seurakunnan --lopun ajan seurakunnan -- enkeli. Branham määritteli opetuksessaan Jooel 2:23:n pohjalta "myöhäissateen" oman aikansa helluntailiikkeeksi. Jumalan lupauksen korvata sen, mitä heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka olivat syöneet hän määritteli seurakunnan ennalleenasettamiseksi pois tunnustuskuntalaisuudesta (jota hän piti "pedon merkkinä").

Vaikka Branham kielsi uskovansa ykseysuskoon, hänellä oli omanlaisensa ykseysopetus, jonka mukaan Jumala on yksi persoona, joka manifestoitui pikemminkin kolmena eri "attribuuttina": Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä kuin kolmena persoonana, jotka yhdessä muodostavat jumaluuden.(21) Hän uskoi kolminaisuusopin perustuvan eri suuntausten "babylonialaiselle perustukselle", joka on peritty roomalaiskatolisuudesta. (22) Branham uskoi myös, että Jumalan sana annettiin kolmessa muodossa: eläinratana, Egyptin pyramideina ja kirjallisesti Raamatussa.(23)

Eläinratateoria ei ollut mitään uutta. Franklin Haall oli esittänyt sen jo aikaisemmin ja historiankirjoittaja E.W. Bullinger kirjassaan 'The witness of the Stars' (tähtien todistus) jo vuonna 1893. Ajatus siitä, että suuri Gizan pyramidi Egyptissä olisi Jumalan rakennuttama (mahdollisesti Eenokin avulla) on vähintään yhtä vanha kuin eläinratateoriakin ja suosittu Dawn Bible Students -järjestössä, joka on eräs Jehovan todistajien sivuhaara.

Branhamista voidaan sanoa, että hänen vaatimattomuutensa ja näennäinen nöyryytensä houkuttelivat hänelle monia kannattajia. "Gordon Lindsay kertoi siitä, miten hän teki vaikutuksen kuulijoihin äärimmäisellä ja täydellisellä vihkiytymisellä asialleen." (24)

Käärmeen siemen

Huolimatta näennäisestä nöyryydestään ja pyhittäytymisestään Branhamin oli hyvin vaikea pitää naisia kohtaan tuntemaansa kirpeää ja vihamielistä asennetta kurissa. Branhamin huonolla englanninkielellä ilmaistu, eräästä saarnasta transkriptoitu ote kuvaa sitä: "Muistan, miten isä oli asioillaan, minun oli huolehdittava veden ja muun hakemisesta, niin näen nuorten naisten, jotka eivät olleet edes seitsemää- kahdeksaatoista, sen ikäisen miehen kanssa kuin minä olen nyt, juopuneina. Ja heidät täytyi saada heräämään siitä humalasta ja heille annettiin mustaa kahvia, että heidät saatiin kotiin laittamaan miehilleen ruokaa. Jotain siihen suuntaan, ja minä sanoin: 'sen minä silloin sanoin, NE EI OLE EDES SEN LUODIN ARVOISIA, JOLLA NE PITÄIS TAPPAA.' Ja nyt minun täytyy valvoa jokaista liikettäni, etten ajattelisi enää niin."(25)

Ehkä tällä hänen naisia kohtaan tuntemallaan asenteella on osuutta Branhamin oudon "käärmeen siemen" -opeuksen kehittämisessä. Se perustui jakeen 1.Moos. 3:13 vääristellyssä tulkinnassa siitä, kun Eeva sanoi: "Käärme petti (engl.KJV raamatunkäännöksessä beguiled=viekotteli) minut, ja minä söin". Branham määritteli sanan 'viekoitteli' tarkoittavan 'vietteli seksuaalisesti'. Hän väitti, että saatanalla ja Eevalla oli aviorikoksellinen suhde, jonka seurauksena syntyi Kain. Siitä ajasta alkaen Saatana on siirtynyt sukupolvesta toiseen naisen kautta, joka pitää Saatanan siemenen elossa. (26)

Hän näytti ajattelevan, että naiset ovat vastuussa maailman pahuudesta houkutuskeinojensa takia. "Käärmeensiemen"-oppi osoittaakin, että Branham ei käsittänyt Raamattua kirjaimellisesti, koska siinä sanotaan: "Ja mies yhtyi vaimoonsa Eevaan ; ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Kainin..." (1.Moos.4:1). Branhamin vihamielisyys naisia kohtaan johti siihen, että hän saarnasi tiukkoja moraalisääntöjä, joissa puututtiin ikävällä tavalla naisten pukeutumiseen ja vaikutti ehkä myös Branhamin saamaan "ilmestykseen", joka salli avioeron.(27)

Yliluonnolliset ilmestykset

Jo Branhamin lapsuudesta lähtien hänen vanhemmilleen oli imeistä, että Williamin elämässä oli yliluonnollinen leima. Hän syntyi vuoristomajassa Kentuckyssä lähellä Berksvilleä. William Marrion Branham eli lapsuutensa äärimmäisesä köyhyydessä. Hänen isänsä oli vain kahdeksantoistavuotias ja äitinsä viidentoista, kun hän syntyi tähän maailmaan hieman yli kahden kilon painoisena ensimmäisenä yhdeksän pojan ja yhden tytön sisarussarjasta.(28)

Seuraava kertomus voi olla totta tai tarua, mutta se on osa Branhamin todistusta alusta pitäen: Sinä päivänä, jona hän oli syntynyt ja sen jälkeen, kun hänet oli pesty, kätilö asetti hänet äidin käsivarsille. Kätilö meni ikkunan luo avatakseen ikkunaluukun. (Branhameiden talossa ei ollut siihen aikaan ikkunalaseja). Kun aurinko nousi, se lähetti valonsäteitä huoneeseen, jolloin nähtiin pieni, läpimitaltaan noin 45 cm:n sädekehä sen sängyn yläpuolella, jossa oli pikku William äitinsä käsivarsilla. (29)

Tuhansien ihmisten sanotaan nähneen sädekehän, joka muka näkyy eräässä eräässä tammikuisessa evankelioimiskokouksessa Houstonissa, Teksasissa otetussa valokuvassa.

Kolmevuotiaana branham koki ensimmäisen kerran "ääneksi" kutsumansa ilmiön. Kun hän oli seitsemänvuotias "ääni" käski häntä: "Älä koskaan juo, polta tupakkaa tai saastuta ruumistasi millään tavalla. Sinulle on olemassa työtehtävä, kun tulet vanhemmaksi".(31)

Parantamiskokousten aikana Branham joutui usein transsiin, jonka aikana hänen enkelinsä toimi hänen kauttaan. Kun Branhamilta kerran kysyttiin, Pyhä Henkikö suorittaa parantamiset, Branham vastasi: "Ei, vaan minun enkelini on se, joka ne suorittaa."(32)

Vaikeudet veljien kanssa

Kanadan helluntaiseurakunnat arvostelivat ankarasti Branhamin epätavallisia parantamistapoja ja että hän välittäisi Pyhän Hengen kätten päälle panemisen kautta. Nämä käytänteet olivat tärkeimmät kiistanaiheet myöhäissadeliikkeen (Latter Day Rain) ja vakiintuneiden helluntaiseurakuntien välillä. Viimeksi mainitut uskoivat, että oli viivyttävä rukouksessa Pyhän Hengen lahjan saamiseksi.

Branhamin oudoista parantamismenetelmistä ja harhaopeista huolimatta hän oli huomattavan suosittu helluntailaisten keskuudessa ja hän sai lämpimän vastaanoton sellaisilta kuuluisuuksilta kuin Demos Shakarian (Full Gospel Business Men's Fellowshipin [täyden evankeliumin liikemiesten veljesliitto, Suomessa STELK] perustaja), Oral Roberts, W.V. Grant, A.A. Allen, Gordon Lindsay (Christ for the Nations -järjestön perustaja), O.L. Jaggers, George Warnock ja Franklin Hall. Vaikka monet helluntailaiset halusivat ottaa Branhamin avosylin vastaan "apostolina" ja "profeettana" välittämättä hänen harhaopeistaan, hänen suosionsa laski 1950-luvun loppupuolella, kun hän useaan otteeseen oli julistanut "näin sanoo Herra" vakiinnuttaakseen oppejaan. Monet helluntaiseurakunnat eivät halunneet ottaa häntä puhumaan.(33)

Kukaan helluntailiikettä tunteva ei voi kieltää etteikö William Branhamilla ollut valtavan suuri vaikutus oman aikansa uushelluntailaisuuteen, olkoon sitten hyvässä tai pahassa mielessä. Kaikkien kuvausten perusteella hänellä oli todellakin huomattavat parantamisen lahjat, joilla oli epäilemättä huomattava osuus hänen opetustensa uskottavuuden takaamisessa. Helluntaiseurakunnat ja sellaiset järjestöt kuin Täyden evankeliumin liikemiesten kansainvälinen veljesliitto toivottivat hänet lämpimästi tervetulleeksi.

Nimenomaan tämä järjestö oli hänen luotettavin tukijansa. Vuoden 1961 FGBMFI:n lehden 'Voice' toimittaja kirjoitti: "Raamatun päivinä oli Jumalan miehiä, jotka olivat profeettoja ja näkijöitä. Mutta kun kaikki Pyhät kirjoitukset otetaan huomioon, kenenkään palvelutoiminta ei ollut suurempaa kuin William Branhamin". (34)

On otettava huomioon, että se mitä Branham opetti vierailevana puhujana poikkesi usein siitä, mitä hän opetti omassa surakunnassaan Branham Tabernaclessa, jossa hän voi vapaammin opettaa harhaoppejaan. Branhamin uran loppuvaiheessa hänen oudot oppinsa muuttuivat vieläkin kyseenalaisempaan suuntaan ja täyden evankeliumin liikemiesten piirissä häntä kutsuttiin puhumaan yhä harvemmmin, vaikka hänen puhujasopimuksensa olivatkin useiden vuosien ajan paikallisosaston allekirjoituksella varustettuja. Hän oli vuosikausia vakituisesti kutsuttu puhuja järjestön kansallisissa ja kansainvälisissä tilaisuuksiin.

Muistopuheet

Branhamin elämä päättyi yllättäen. Matkalla Arizonaan hänen autoonsa törmäsi vastakkaisesta suunnasta tuleva humalaisen ohjaama auto. Branham oli kuusi päivää koomassa ja hän kuoli jouluaattona 1965. Tragedia järkytti koko helluntailaista maailmaa. "Lukuisat vanhat ystävät" -- Oral Roberts, Demos Shakarian, T.L. Osborn -- esittivät surunvalittelunsa puhelimitse."(35)

Branhamin kuoltua Demos Shakarian kirjoitti: "Pastori Branham totesi usein, että ainoa järjestö, johon hän kuului oli FGBMFI. Häntä kutsuttiin usein puhumaan erilaisissa konferensseissa ja osastojen kokouksissa ja niin hän joutui matkustamaan pitkiä matkoja pitääkseen kiinni sopimuksistaan. Hänen palveluhenkensä oli innoittavaa".(36)

Monet branhamin seuraajista uskoivat, että hän oli todella tullut Eliaan hengessä; jotkut uskoivat hänen olevan Jumala ja neitseestä syntynyt. (37)

He odottivat todellakin hänen nousevan kuolleista ja tulevan takaisin kolmen päivän kuluttua. Kun viisi päivää oli kulunut Branham haudattiin ja hänen haudalleen pytytettiin pian pyramidinmuotoinen hautakivi. Vielä tänäkin päivänä Branhamin ruumis on haudassa. Mutta sadat pastorit ja opettajat omaksuivat Branhamilta hänen okkultin parantamismenetelmänsä ja nämä taas ovat vuorostaan käyneet sillä kauppaa kuka enemmän kuka vähemmän.

Viitteet

  • 21. William M. Branham, 'Adoption' (Jeffersonville, IN: Spoken Word Publications, 1960), s.21.
  • 22. William M. Branham, 'The Serpent's Seed', nauhoitettu saarna, ilman päivämäärää.
  • 23. 'Adoption', ss. 31,104.
  • 24. David E. Harrell, Jr., 'All Things Are Possible' (Bloomington: Indiana University press, 1976), s. 162.
  • 25. William M. Branham, 'My life Story' (Spoken Word Publications, ilman päivämäärää), s.27.
  • 26. 'The serpent's Seed'.
  • 27. 'All Things Are Possible', s. 162.
  • 28. 'Brother Branham' (Jeffersonville, IN:Spoken Word Publications, ilman päivämäärää), s.19.
  • 29. 'My life Story', s.21.
  • 30. Sama., s.24.
  • 31. Kurt koch, 'Occult Bondage and Deliverance' (Grand Rapids: Kregel, 1972), s.50.
  • 32. Sama.
  • 33. 'All Things Are Possible', s. 159.
  • 34. Sama., s.161.
  • 35. Sama.
  • 36. Sama.
  • 37. Sama., s.164.

Lähde: "Valtakuntateologia", osa 1, kirjoittanut Albert James Dager.

Sivun alkuun