Starfish eli Meritähti näky: Seurakunnan monistaminen ja sen jäsenmäärän moninkertaistuminen

Kirjoittanut Petteri Haipola

Lopun aikana on yleistymässä yltiökarismaattinen ja yltiöoptimistinen uskovien liikehdintä, jonka tavoitteena on voittaa mahdollisimman paljon sieluja Kristukselle ja saada maailma kuuliaiseksi Kristuksen Jeesuksen evankeliumille. Tässä pyrkimyksessä ei sinänsä ole mitään väärää, jos vain pysytään Raamatun ilmoittamassa totuudessa koskien lopun aikoja. Kovin monet eivät Jumalan sanassa pysy, koska sen profetiat eivät miellytä uskonnollista lihaa. Onkin helpompi uskoa suloisia puheita ja näkyjä, jotka lupaavat kokonaisten kansakuntien ja melkein koko maapallon tai ainakin sen puolikkaan pelastumista. Tällaisilla ennustuksilla vedotaan massoihin ja turvataan järjestöjen ja niiden johtajien talous lahjoitusten muodossa.

Nämä liikkeet toimivat toisistaan erillisinä järjestöinä ja osa ns. raamatullisen kotiseurakuntamallin mukaan. Paneudun tässä kirjoituksessa vain saksalaisen teologin Wolfgang Simsonin näkyyn perustuvaan Starfish (Meritähti) -malliin, jonka tavoitteena on opetuslapseuttaa puolet maapallon väestöstä. Simsonin kirja The Starfish Vision (2008) on ollut suomennettuna ainakin parissa osoitteessa netissä. Simsonilta on ilmestynyt aiemmin vuonna 1999 myös kirja Houses That Change The World (Kodit, jotka muuttavat maailman), joka vaikuttaa monien uskovien elämässä.

  • STARFISH-NÄKY: Kuinka Jumalan Valtakunta -keskeinen seurakunta voi opetuslapseuttaa puolet planeetasta

Wolfgang Simsonin Starfish -näkyä ja seurakunnan monistamisen mallia toteuttaa Suomessa

Muita seurakunnan monistamiseen ja sen jäsenten moninkertaistamiseen tähtääviä uskonliikkeitä ovat ainakin seuraavat:

Koska Simsonin näky ja kirja vaatii yksityiskohtaista kritiikkiä uskovien tosi parhaaksi, niin tämä kirjoitus on melko pitkä. Asiat voidaan kuitenkin myös tiivistää, joten kirjoitan ensin tiivistelmän kahdesta pahasta virheestä, jotka kyseenalaistavat Simsonin näyn alkuperän ja koko mission. Uskovien tulee miettiä kohdallaan sitä, mihin Starfish organisaatiota tarvitaan ja onko kristityn sopivaa olla osallinen sen toiminnasta? Onko mahdollista viedä evankeliumia eteenpäin ja kehittää kotiseurakuntatoimintaa ilman Starfish järjestöä? Jos on, niin kannattaa miettiä tarkkaan, onko Jumalan tahto olla osallinen Simsonin organisaation toiminnasta.

Tämän kirjoituksen viitteet ja sivunumerot ovat peräisin Simsonin kirjan pdf-version suomennoksesta.

Tiivistelmä: kaksi virhetulkintaa

Simson on tehnyt kaksi pahaa virhetulkintaa Raamatun opetuksista.

  1. Jeesus ei ole ennustanut, että puolet maapallon väestöstä on uskovaisia hänen tulemuksessaan.
  2. Simson opettaa väärin Jumalan valtakunnan taloudenhoidosta
    1. Uskoville ei ole annettu kaikkia aikoja ja paikkakuntia koskevaa ohjetta, jonka mukaan ylimääräinen omaisuus on myytävä ja tuotava näin saatu raha apostolien jalkojen juureen ohjeellisena sisäänpääsymaksuna pyhien yhteyteen (tai Jumalan valtakuntaan).
    2. Jumala ei ole antanut apostoleille yksinoikeutta ja valtaa (eksusia) hallita seurakuntien varoja ja päättää niiden käytöstä.

Tuleeko puolet maapallon väestöstä Jeesuksen opetuslapsiksi?

Jeesus opetti tulemuksensa ajan maailmasta sellaista, että silloin ihmiset ovat ja elävät niin kuin Nooan ja Lootin päivinä. He syövät ja juovat, naivat ja naittavat, istuttavat ja rakentavat, jne. Kun Ihmisen Poika tulee, niin he kaikki hukkuvat. (Luuk 17:26-37.) Vedenpaisumuksesta pelastui vain Nooa ja hänen perhekuntansa, yhteensä kahdeksan sielua (1Piet 3:18-20.): tuhannen tuhannet hukkuivat. Sodomasta pelastuivat vain Loot ja hänen kaksi tytärtään: muut tuhoutuivat tuli- ja tulikivisateessa. (1Moos 19.) "Samoin käy sinä päivänä, kun Ihmisen Poika ilmestyy." (Luuk 17:30.)

Jo pelkästään tämän Jeesuksen opetuksen perusteella voidaan nähdä, että puolet maapallon väestöstä eivät ole hänen opetuslapsiaan hänen tulemuksessaan. Kun huomioidaan kaikki Raamatun profetiat koskien lopun aikaa ja Kristuksen tulemusta, niin uskovaisille pitäisi olla selvää, että vain pieni osa ihmiskunnasta on uskossa Herran tulemuksen hetkellä. Suurin osa on silloin jumalattomia ja joutuu tuomion alaiseksi. (Dan 7; Matt 24; Luuk 18:8; Room 1:18; 1Tess 5:1-11; 2Tim 3:1-4:4; Jda 1:14-15; Ilm 6-20.)

Jeesus sanoi, että vain harvat menevät sisälle iankaikkiseen elämään (Matt 7:13-14.) ja se on piskuinen lauma, joka saa omaksensa valtakunnan. (Luuk 12:32.) Jeesus arveli, mahtaako hän löytää uskoa ja uskollisia opetuslapsia maan päältä, kun hän saapuu. (Luuk 18:8) Ilmestyskirja kertoo meille lopun ajan tapahtumista. Jumalan sanan ennustusten mukaan maailmassa näyttäisi olevan lopun aikana paljon enemmän jumalattomia ja syntisiä kuin vanhurskaita. (Ilm 6-20.)

Paavali ennusti, että Herran päivä ei tule, ennen kuin luopumus ensin tapahtuu, ja laittomuuden ihminen ilmestyy. (2Tess 1:6-2:12.) Ihmiset ovat enimmäkseen pahoja ja uskovaisia vainotaan ennen Herran tulemusta. (2Tim 3:1-4:4.) Jeesus sanoi, että on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut, eikä ole tuleva, ja että ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha voisi pelastua. (Matt 24:9-31; vrt. Dan 12:1-4.) Valittuja ja pyhiä ja Israelin kansaa vainotaan, ja heitä tapetaan Jeesuksen todistuksen ja Jumalan käskyjen pitämisen vuoksi, koska he eivät suostu kumartamaan petoa ja sen kuvaa, eivätkä he ota pedon merkkiä itseensä. (Ilm 12:11; 13:11-14:12; 15:1-2; 20:4.) Kaikesta tästä voidaan päätellä, että maailmassa on oleva enemmän jumalattomia ja syntisiä kuin vanhurskaita Jeesuksen opetuslapsia silloin, kun Kristus saapuu.

Raamatussa ei ole mitään, mikä puoltaisi sellaista tulkintaa tai näkyä tai itsensä Herran Jeesuksen ilmoitusta siitä, että puolet maapallon väestöstä on opetuslapseutettu Herran tulemuksen aikana. Silti Simson kertoo, että itse Herra Jeesus on puhunut hänelle "aivan kuin suorana vastauksena" hänen kysymykseensä, ja siteerannut Matteuksen evankeliumia, jonka mukaan Simson väittää, että puolet ihmisistä on pelastuva Herran tulemuksessa. (Matt 24:40-41.) Tämä Simsonin näky ja kuulema Herran puhe ei ole yhtäpitävä Raamatun kirjoitusten kanssa, eikä Herra Jeesus Kristus ole hänelle siten puhunut.

Simson on yksinkertaisesti tulkinnut väärin Jeesuksen opetuksia ja Raamatun profetioita, ja kuullut väärän Jeesuksen puhetta tai oman sydämensä ääntä, ja luullut sitä Jeesuksen puheeksi. Onko siis oikein Jumalan edessä olla mukana toteuttamassa näkyä, jota Herra Jeesus ei ole antanut? Eikö uskovilla ole mitään muita kanavia tai keinoja julistaa evankeliumia ja olla rakentamassa lopun ajan apostolista seurakuntaa kuin Simsonin Starfish-säätiö ja organisaatio?

Pitääkö uskovien antaa kaikki lahjoituksensa "apostoleille" ja yksin apostolien hallittaviksi?

Simson neuvoo uskovaisia ja seurakuntia antamaan kaikki lahjoituksista saadut rahat alueellisille apostolisille rahastoille, joita alueelliset apostolit hallinnoivat. Sen lisäksi hän pyytää jatkuvia lahjoituksia hänen järjestölleen, Starfish-säätiölle, joka rahoittaa maailmanlaajuisesti toimivia apostoleja. Seurakunnat ja apostoliset rahastot on tarkoitus verkostoida yhdeksi verkostoksi Starfish-säätiön kautta. (ss.73-91)

Simson opettaa oppia, jonka mukaan uskovien tulisi myydä ylimääräinen omaisuus ja antaa rahat apostoliseen työhön ja nimenomaan apostoleille. Tämä kertasuoritus on ikään kuin sisäänpääsymaksu pyhien yhteyteen, Jumalan valtakuntaan ja Jeesuksen Kristuksen Kuninkuuden alaisuuteen. Tämän jälkeenkin kaikki lahjoitukset tulisi kanavoida "apostoliseen rahastoon", jota apostolit hallitsevat, eivätkä anna muiden päättää rahojen käytöstä.

"Apostoleilla" on yksinvalta päättää siitä, miten näin saatuja rahoja käytetään. Vaikka rahoja käytettäisiin pääasiassa oikein Jumalan tahdon mukaan köyhien avustamiseen seurakunnan sisällä ja tarvittaessa myös ulkopuolella, evankeliumin työn tekijöiden palkkojen maksuun ja apostolisen työn rahoittamiseen, sekä tietysti kaikkiin muihin kuluihin, niin tämä malli on Jeesuksen ja apostolien opetusten vastainen, ja se on siksi hylättävä.

Pyydän lukijaa kiinnittämään huomiota siihen, miten paljon Simson painottaa kirjassaan apostolien roolia ja merkitystä. Hän puhuu "apostolisista projekteista" (s.46), "apostolisesta rahasta" (s.43) ja korottaa muutenkin kaikin tavoin apostolin palvelustehtävää sellaisiin mittakaavoihin, että apostolit ovat suurin piirtein Jeesuksen Kristuksen sijaisia ja edustajia maan päällä, jotka käyttävät ylintä päätäntävaltaa ja hallintavaltaa Jumalan seurakunnassa.

Simsonin opetus on kuin uuden paavilaisen papiston ja piispojen valtakirja. Tällä kertaa "yläluokka" ilmestyy vain raamatullisempia nimiä itsestään käyttäen – apostolit ja profeetat – ja opettaa raamatullisempaa opetusta siitä, millainen Jumalan seurakunnan tulisi olla. Yhtä kaikki seurakunta ajautuisi harvainvaltaan eli oligarkiaan tässä mallissa, sillä eivät kaikki itsensä apostoleiksi korottaneet ole Jumalan valitsemia ja lähettämiä apostoleja.

Jos joku tavoittelee ylintä valtaa seurakunnassa ja pyrkii kontrolloimaan yksinoikeudella muiden varoja, niin ei hän ole Jumalan lähettämä apostoli ensinkään. Jos joku vielä päälle päätteeksi levittää suloisia valhenäkyjä ja sanoo niitä Jumalan antamiksi, ja kutsuu toimintaansa profeetalliseksi, niin vielä vähemmän häntä tulisi arvostaa luotettavana Jumalan apostolina tai profeettana.

Lopun ajan uskonnolliset oligarkit, toinen toisensa tehtävään asettaneet apostolit ja profeetat, käyttävät Simsonin mallissa ylintä hallinta- ja päätösvaltaa Jumalan valtakunnassa, ja ovat vastuussa teoistaan vain Jumalalle. Muilla ei ole valtuuksia puuttua heidän tekemisiinsä, strategiseen toimintaan ja budjetin hallintaan, jos uskotaan Simsonin mallin olevan taivaasta lähtöisin, eikä Simsonin sydämestä tai paholaisesta, joka vaikuttaa tällaisia malleja uskonnollisten ihmisten mielissä.

Uskovaisten kannattaa miettiä sitä, onko Jumalan tahto olla mukana työssä, jonka näky ei ole Jumalasta, ja jonka näyn toteuttamiseen kerätään varoja Jumalan tahdon vastaisella tavalla, ja kanavoidaan rahaa väärän näyn esittäjän ja hänen työtovereidensa ("apostolien") hallinnoimalle säätiölle.

Wolfgang Simsonin Starfish -näky ja missio ei ole Jumalan antama. Vaikka hänen opetuksessaan on paljon hyvää, ja seurakunnan tulisi ojentautua tämän hyvän opetuksen mukaiseen elämään, niin se hapatus, joka näyssä ja sen toteuttamisessa on, hapattaa koko taikinan, mistä syystä se on hyljättävä. Uskovien ei ole sopivaa lähteä toteuttamaan näkyä, jota Jumala ei ole antanut. Uskovien ei tule antaa varojaan sellaisten hallittavaksi ja käytettäväksi, jotka eivät ole luotettavia, ja opettavat väärin Jumalan sanaa.

Evankeliumia voidaan levittää ja seurakuntaa rakentaa ihan hyvin ilman tällaisia ulkomailta toimivia järjestöjä ja missioita. Uskovien tulee olla lopun aikoina aivan erityisen tarkkoja sen suhteen, mihin he lähtevät mukaan, ja mitä toimintaa he tukevat, koska niin monta eksyttäjää ja ahnetta huijaria on alkanut käyttää Jeesuksen nimeä ja evankeliumia keinona väärän voiton saamiseksi. He elättävät itseään ja elävät melko ylellistä elämää saamiensa lahjoitusten turvin. Ja vaikka osa vääristä motiiveista toimivista vääristä apostoleista ei eläisikään ylellistä elämää, niin ei heitä tule ruokkia ja auttaa eteenpäin vääryyden harjoittamisessa. Sen sijaan Jumalan tahto on varoittaa vääryydestä ja pysyä siitä erossa. (2Tim 2:14-19.)

Lienee totta, että Simsonin ja hänen työtovereidensa kautta on saatu paljon hyvää aikaan: niin ainakin luulen. Me voimme iloita siitä, että evankeliumia julistetaan ja seurakuntia rakennetaan, vaikka se tapahtuisi vääristä motiiveista, tai joukossa olisi väärää opetusta ja toimintaa. (Fil 1:12-18.) Me emme saa kuitenkaan lähteä itse mukaan vääryyteen vaan meidän tulee sanoutua siitä irti ja varoittaa muita vääryydestä, että he varjeltuisivat pahalta.

Riippumatta siitä, onko Simsonin Starfish -näky ja säätiö harkittua huijausta ja petosta, on sen toiminnasta viisainta pysyä erossa, koska osallistumalla tai tukemalla sitä annamme hyväksynnän vääryydelle ja tulemme osalliksi toisten synneistä. Evankeliumia voidaan levittää ja seurakuntia rakentaa ilman Starfish -säätiötä tai muita ulkomaisia organisaatioita. Miksi ostaisimme kalliilla rahalla "tukea" itsellemme, kun Jumala on meidän kanssamme ja ohjaa meitä paljon järkevämpiin ja Jumalan tahdon mukaisiin ratkaisuihin elämässämme?

Eivätkö uskovat huomaa edes sitä, että Simson maksaa kaiken "tukensa" lahjoituksista saaduilla varoilla, ja osa lahjoituksista jää tietysti Simsonille itselleen ja hänen työtovereilleen? Simson ei maksa mitään omasta pussistaan vaan ainoastaan hallinnoi muiden antamia rahoja ja käyttää niitä mielihalujensa mukaan.

Kun seurakunnat lähtevät mukaan Starfish-näkyyn, niin ne maksavat itse oman kannatuksensa ja kannattavat itse asiassa Starfish-säätiötä, jota eivät ollenkaan tarvitsisi evankeliumin työssä. Starfish-näystä on taloudellista hyötyä ja tukea vain sellaisille uskoville, jotka jäisivät muuten taloudellista tukea vaille, koska uskovaiset eivät suostu nykyisessä mallissa elättämään heitä. Osa näistä tuen saajista eivät ole tuen arvoisia, eivätkä kuulu Jumalan silmissä tukea tarvitsevien piiriin.

Osa väärän opetuksen turvin kerätyistä varoista käytettäisiin terveen valvonnan vuoksi apostolien päähänpistoista ja mielivallasta johtuen vääriin kohteisiin. Näin käy, kun seurakuntien varoja valtuutetaan päättämään vain muutama henkilö, joiden ei tarvitse olla missään vastuussa seurakunnalle teoistaan, sillä hehän kuulevat ohjeensa suoraan Jumalalta, eikä muilla ole Jumalalta saatua "valtuutusta" (eksusia) päättää varojen käytöstä kuin apostoleilla? Huomaa, että apostoleita on aina vähemmän kuin seurakuntien vanhimpia, joten mitä harvempi ihminen saa päättää varojen käytöstä ja toimintastrategiasta kuulematta muita, sitä helpommin mennään harhaan.

Sananlaskut:
11:14 Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.

24:6 Neuvokkuudella näet on sinun käytävä sotaa, ja neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.

Jos uskovaiset muuttaisivat toimintaansa Simsonin mallin mukaiseksi, niin monet nykyään taloudellisissa vaikeuksissa painivat pienten ryhmien sanan opettajat ja "apostolit" saisivat elatuksen heille tuoduista lahjoista. Tässä lienee yksi suuri syy siihen, miksi jotkut tukevat Starfish-näkyä. Toinen vilpittömämpi syy on uskoa siihen, että Jumalan evankeliumi saisi suurta suosiota maailmassa Simsonin näyn kautta, ja lukuisa joukko ihmisiä tulee uskoon sen avulla. Käytännössä Simsonin näky kuitenkin vieroittaa jumalattomia entisestään kauemmaksi pois Jumalasta, sillä kuinka monen jumalattoman luulette uskovan sellaiseen Jumalaan, joka on ensimmäisenä vaatimassa heiltä kaiken ylimääräisen omaisuuden myymistä ja niin saatujen rahojen lahjoittamista joillekin "apostoleille", joita he eivät entuudestaan lainkaan tunne? Ei heitä voi kovin montaa olla.

Petteri Haipola 9. elokuuta 2009, muokattu 18. elokuuta 2009.

Raamatun virheellinen tulkinta Jumalan valtakunnan eli kuninkuuden tulemisesta

Jeesus kertoi opetuslapsilleen kylväjävertauksen. (Luuk 8:4-15; Matt 13:1-23.) Sen mukaan kaikki siemenet eivät tuota hyvää hedelmää, vaan osa siemenistä jää hedelmättömäksi. Jeesus tarkoitti siemenvertauksellaan yhden ihmisen sydäntä, ei maailmaa tai uskovien ryhmää eli seurakuntaa. Hän ei opettanut oppia, jonka mukaan yhtä uskovaista kohti tulee 30, 60 tai 100 uutta uskovaista lisää evankeliumin työn kautta. (vrt. ss.5-6, 18-19, 30, 52, 79.) Herra puhui selvästi yhden uskovaisen sydämestä, joka tuottaa paljon hedelmää, jos sen maaperä on hyvä.

Matteuksen evankeliumi:
13:8 Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää.
...
13:23 Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä."

Luukkaan evankeliumi:
8:8 Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän." Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon."
...
8:15 Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.

Jeesus opetti, että Jumalan valtakunta on sisällisesti uskovissa (Luuk 17:20-21.), ja että se kasvaa uskovaisen sisällä eli sydämessä, niin että tuottaa siellä hyvää hedelmää. Taivasten valtakunta eli Jumalan valtakunta on kuin sinapin siemen uskovan sydämessä ja kasvaa suurimmaksi vihanneskasviksi. Taivasten valtakunta on lisäksi kuin taikinan hapatus: se hapattaa koko taikinan eli saa koko ihmisen valtaansa. (Matt 13:31-33.) Tällä tarkoitetaan sitä, että Jumala ja Jeesus saa vallata yhä lisää tilaa ihmisen sydämessä, niin että Jeesus Kristus on yhä lisääntyvässä määrin uskovien Kuningas ja Herra, kun menemme eteenpäin pyhityksessä Jeesus-tiellä. Jeesus ei opettanut näillä vertauksilla uskovien ja seurakuntien määrän moninkertaistumista vaan yhden uskovan sisäistä kasvua, kun Herra itse muuttaa meitä yhä enemmän Jumalan kuvan eli Kristuksen kaltaisiksi sisällisen ihmisemme puolesta. (2Kor 3:17-18; vrt. Joh 15:1-16; Gal 5:22-26.)

Daniel näki näyn, jossa Ihmisen Pojan näköinen meni valtaistuimella istuvan Vanhaikäisen luo, ja tälle Pojalle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, joka on päättymätön valtakunta eli kuningaskunta tarkemman käännöksen mukaan. (Dan 7:13-14.) Tässä on kuvaus siitä, kun Jeesus saapui ristin kuoleman jälkeen voittajana Isän tykö omaa verta mukanaan. (Hebr 9:23-26.) Kun Jeesus oli noussut ylös kuolleista, niin hän sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä." (Matt 28:18.) Vaikka Jeesukselle on annettu kaikki valta jo silloin, niin me emme näe vielä kaikkea hänen valtansa alle alistettuna. (Hebr 2:5-12.) Me odotamme yhä vielä sitä, että kaikki alistetaan Kristuksen valtaan hänen tulemuksessaan, eikä tätä näkyvää alistamista tapahdu ennen hänen tulemustaan. (1Kor 15:24-28.) Kun Jeesus saapuu takaisin maan päälle, niin hän perustaa tuhat vuotta kestävän rauhan ajan valtakunnan, jolloin hän hallitsee pakanoita rautaisella valtikalla yhdessä ylösnousseiden pyhien kanssa. (Ilm 2:26-29; 5:10; 19:15; 20:4-8; Sak 14; Jes 65-66.) Samasta asiasta on kerrottu monissa Raamatun profetioissa. (Jes 2; 4; 9:5-6; 11; Ilm 19-20; Hes 40-48.)

Jumalan valtakunta on tarkemmin käännettynä Jumalan kuninkuus tai Jumalan kuningaskunta. Sillä tarkoitetaan sitä asiaa, että Jeesus ja Jumala saavat istua uskovaisen sydämen valtaistuimella Herrana ja Kuninkaana, ja hallitsevat uskovaisen elämää ylimpää määräysvaltaa käyttävänä hallitsijana. (Joh 14:14-24; Efe 3:14-17; 1:22-23; 2Kor 13:5.) Jumalan valtakunta toteutuu täydessä loistossaan maan päällä vasta Kristuksen tulemuksen jälkeen, mistä syystä Jeesus kehotti opetuslapsia rukoilemaan Jumalan valtakunnan (kuninkuuden) tulemisen puolesta. (Matt 6:9-10; 1Kor 15:24-28.)

Emme näe kaikkea Jeesuksen ja Jumalan valtaan alistettuna vielä nyt, mutta tulevana maailmanaikana tämä profetia on täyttä totta kirjaimellisesti. (Matt 28:18; Hebr 2:5-12; 1Kor 15:24-28.) Tässä ajassa uskovien sydämet ja mieli ovat kahtaalla, niin että täydellistä alistumista Jumalan valtaan ei ole nähtävänä yhdenkään uskovaisen elämässä, koska se edellyttäisi täysin synnitöntä vaellusta ja mielenlaatua, Kristuksen mielessä pysymistä ilman yhtäkään lankeemusta syntiin ja syntisen mieleen. (Fil 3:11-17; 1Joh 1-5; Jaak 5:15-20.)

On menestysteologinen harha, että uskovaisista voisi tulla synnittömiä ja täydellisiä tässä ajassa. Valitettavan monet vilpittömätkin uskovaiset ovat omaksuneet menestysteologeilta osan heidän vääristä opetuksistaan, ja luulevat niitä Jumalan tahdon mukaisiksi. Näin he uuvuttavat itsensä ja palavat loppuun, kun he eivät pystykään toteuttamaan "Jumalan voimassa" sitä, mitä heille on virhetulkintojen vuoksi luvattu, ja mitä Jumala ei ole heille todellisuudessa luvannut. Vaikka tarkoitus olisi hyvä, niin nämä vilpittömät veljet ovat joutuneet harhaan joissakin asioissa, joista maailman tai sen valtaosan opetuslapseuttaminen evankeliumilla ja pyhän elämän esimerkillä on yksi.

Meidän on syytä muistaa, että pyhä elämä johtaa marttyyrikuolemaan, niin kuin tapahtui esikuvillemme Kristukselle ja apostoleille. Vanhurskas vaellus ja puhtaan evankeliumin julistaminen ei siis johda maailman kääntymiseen Jumalan tykö, vaan se lisää maailman vihaa ja vainoja uskovia kohtaan. (Joh 15:16-21; 2Tim 3:12; Ilm 12-14.)

Maailma ei käänny eikä siitä tule uskovien pyhää joukkoa, vaikka me mitä tekisimme. Vain harvat ja valitut kääntyvät pois pahuudestaan ja antavat pelastaa itsensä, niin että heistä tulee samaa perhettä ja pyhien kansalaisia meidän kanssamme. Jos joku ei usko tätä Raamatun ilmoittamaa totuutta, niin hän joutuu pettymään pahoin uskossaan, eikä sellainen usko olekaan Jumalan vaikuttamaa, vaan on sielullista ihmisen omaa uskoa, joka ei kestä koetuksia.

Simson on sekoittanut toisiinsa Jeesuksen kuninkuuden ihmisen sydämessä, ja sen, kun Jeesus on hallitseva pakanakansoja tulemuksensa jälkeen yhdessä ylösnousseiden pyhien ja kuninkaallisen papiston kanssa. (Ilm 2:27-29; 20:4-8.) Hän opettaa oppia, jonka mukaan puolet maapallon väestöstä voidaan opetuslapseuttaa ennen Kristuksen tulemusta, koska Kristus on jo nyt kuningas ja Herra uskovien sydämissä. Tällainen opetus vetoaa tietyntyyppisiin uskoviin ja nimikristityihin, mutta Jumalan sanassa pitäytyvä täysi-ikäinen ja valveutunut Jumalan lapsi ei lähde mukaan toteuttamaan näkyä, joka ei ole Jumalan antama. Jumala kutsuu meitä elämään evankeliumin arvon mukaan ja opettaa meitä pysymään kaikessa todistuksessa Jumalan sanan ilmoituksessa, ja tähän sanan totuuteen kuuluu osana se, että maailman väestöstä valtaosa on uskosta osattomia, kun Kristus saapuu. (Luuk 18:8; Fil 1:27-30; Joh 14:24-27; 16:13; Efe 4:15, 25; 2Tess 2:13-17; Matt 7:13-14.)

Vain harvat kääntyvät Jumalan tykö ja ottavat vastaan evankeliumin sanan, eikä syy tähän ole seurakunnan tai uskovien, vaan jumalattomien, koska he torjuvat sanan ja Herran Jeesuksen pois luotaan. Meidän tehtävämme on ainoastaan todistaa Jeesuksesta ja osoittaa esimerkillämme se, mitä Jeesus saa aikaan yhden uskovaisen elämässä, eli omassa elämässämme, ja jätämme lopusta vastuun sanan kuulijalle ja Jeesuksen todistuksen näkijälle. Jos maailma ei ota vastaan meidän todistustamme, niin me olemme syyttömät heidän paatumukseensa, ja meidän tulee julistaa maailmalle totuudessa myös se, miten maailman käy, koska valtaosa sen ihmisistä torjuu evankeliumin ja Herran Jeesuksen pois luotaan, vaikka miten taidokkaasti Herrasta heille todistaisimme.

Suurista herätyksistä ja massojen kääntymisestä Jumalan tykö profetoiminen vetoaa uskonnolliseen lihan mieleen. On hienoa tehdä jotakin suurta ja olla mukana suuressa herätyksessä. Apostolit eivät tavoitelleet massoja, vaikka monia tulikin uskoon heidän ja Herran toiminnan kautta. Paavalille olisi kuitenkin riittänyt sekin, että edes muutama olisi pelastunut hänen julistamansa evankeliumin kautta. (1Kor 9:22.) Mitä taas eksyneisiin uskoviin tulee, niin Hyvä Paimen etsii kerrallaan yhtä eksynyttä, ja kun löytää hänet, niin Hän palauttaa eksyneen takaisin lammaslaumaan, suojaan pedoilta. (Matt 18:12-14; vrt. Jaak 5:19-20.)

Meidän tulee tavoitella toiminnallamme ensin sitä yhtä sielua, joka tahtoo kääntyä Jumalan tykö, ja jos hän kääntyy, niin se saa aikaan suuren ilon taivaassa. Jos Jumala sitten uskoo meille useampia sieluja kuin vain yhden, niin olkaamme siitä kiitollisia, mutta massaherätyksistä ei meidän ole lupa puhua, koska sellaisia ei ole luvattu Raamatun lopun ajan profetioissa. Tämä ei silti estä sitä, että jokin paikkakunta tai kansa kokisi vielä suuren herätyksen lopun aikana, mutta koko maapallon käsittävää herätystä ei ole odotettavissa, niin että puolet väestöstä tulisi uskoon ja pelastuisi opetuslapseutuksen kautta.

Danielin kirjan toisen luvun lopussa (Dan 2:34-35, 44-45.) kerrotaan samasta asiasta kuin muissa samaa lopun aikaa kuvaavissa Raamatun profetioissa. Niissä kerrotaan ajasta ja tapahtumista, jotka ovat seurausta Kristuksen takaisintulosta. Ne eivät kerro ajasta ennen Kristuksen paluuta, mutta Simson tulkitsee nämä profetiat siis järjestään väärin. Tässä on lainaus hänen kirjastaan kyseisestä aiheesta:

Imperiumin perustaminen

Daniel näki Jumalan Imperiumin alun kuuluisassa näyssään kivilohkareesta (Dan 2), joka irtautui – ei ihmiskäden voimasta – ja iski kuvapatsasta jalkoihin ja murskasi ne ja sitten kasvoi niin suureksi, että täytti koko maan. Jos siis kyse on siitä, että luovutaan kapinasta, niin aina kun ihmiset luopuvat kilpailusta Jumalan kanssa, ja tulevat kuuliaisiksi Jumalan periaatteille ja säädöksille, niin silloin Jumalan valtakunta menee eteenpäin. Jumalan valtakunnan laajeneminen on dynaaminen prosessi. ”Hänen hallintavaltansa kasvulla ei ole loppua”. Niin kuin lumipallo kasvaa vyöryessään, samoin Jumalan valtakunnan laajeneminen alkaa pienestä ja näennäisesti merkityksettömästä, mutta on mahdotonta pysäyttää se. Useimmat salaisuudet avautuvat siten, että ne kerrotaan, ei siten, että ne paljastetaan. Juuri siksi ei älyllinen nerous, teologinen osaaminen tai tieteellinen oppineisuus johda tulokseen, vaan lapsen kaltainen kuuliaisuus, mitä ilman Jeesuksen mukaan kukaan ei astu Jumalan valtakuntaan. Mistä löydämme nykypäivänä lapsen kaltaista kuuliaisuutta? Juuri sieltä, missä Jumalan Imperiumi kasvaa nopeimmin ja näkyvimmin ja missä ihmiset vapaaehtoisesti asettuvat kuninkaansa hallittaviksi. (pdf ss. 14-15)

Simson käyttää tässä pyramidihuijauksille tuttua kieltä. "Lumipalloefekti" on tunnettua pyramidipeleissä ja verkostomarkkinoinnissa, missä se tarkoittaa markkinoiden kyllästymistä. Silloin tarjontaa on huomattavasti enemmän kuin kysyntää, ja suurin osa "yrittäjistä" on tuomittu menettämään sijoittamansa rahan ja ajan verkoston alullepanijoiden hyväksi.

Simson sekoittaa tässä Jumalan kuninkuuden (valtakunnan) kasvun yksilön sydämessä siihen, miten evankeliumi leviää maan päällä. Jeesus ei opettanut koskaan sellaista oppia, että suuret massat ja jopa puolet väestöstä tulisi uskoon. Hän opetti vain sitä, että pelastuvien lauma on piskuinen ja harvat ovat ne, jotka käyvät sisälle ahtaasta portista ja kulkevat kaitaa tietä ikuiseen elämään. (Luuk 12:32; Matt 7:13-14.) Jeesuksen kuvaukset tulemuksestaan, kun hän vertaa sitä aikaa Nooan ajan vedenpaisumukseen ja Sodoman ja Gomorran kaupunkien hävitykseen, puoltavat sitä ajatusta, että vain harvat pelastuvat. (Luuk 17:26-32.) Vedenpaisumuksessa pelastui vain kahdeksan sielua ja Sodomasta pelastui ainoastaan Loot ja hänen kaksi tytärtään. (1Piet 3:18-20; 1Moos 19.) Sodomassa tuli ja tulikivi "hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy." (j.30.) Nykyinen maailma ja suurin osa sen asukkaista on tuhoutuva tulessa. (2Piet 3:1-13.)

Simson tulkitsee virheellisesti Danielin kirjan toisen luvun profetiaa siten, että Jumalan valtakunta valtaisi sijaa maan päällä ennen Kristuksen tulemusta ja puolet maapallon väestöstä voitaisiin opetuslapseuttaa, jos vain uskovaiset alkaisivat totella Jumalaa – ja tietysti Simsonin saamaa näkyä osana hänen maailmanlaajuista evankeelista liikettään! Simson sekoittaa tässä kohdassa toisiinsa Jeesuksen opetuksen siitä, miten Jumalan valtakunta eli kuninkuus valtaa yksilöuskovan koko sydämen, ja sen, mitä on tapahtuva Kristuksen tulemuksen jälkeen, kun Herra Jeesus saa kaiken vallan maan päällä näkyvällä tavalla, niin että kaikki alistetaan hänen valtansa alle. (1Kor 15:24-28; Hebr 2:6-11.)

Koska Simsonin näky ei ole Jumalan antama, vaan on sielullista eksytystä, niin monet pettyvät aikanaan, kun näky ei toteudukaan, ja ihmiset jäävät jumalattomiksi mittavista ponnisteluista huolimatta. Ainoa, mikä liikkuu, on raha, joka päätyy organisaation johtajien taskuun, ja apuritkin saavat peitettyä kulujaan seurakunnan lahjoitusten turvin, mutta koska tämä näky ei ole Jumalasta, niin sen edistämistä ja osallisuutta tähän työhön ei pidä tukea millään muotoa. Jumalan tahto on pysyä kaikessa elämässä ja opetuksessa Jumalan sanan ilmoittamassa totuudessa, mistä syystä tähän toimintaan ei ole lupa kenenkään kristityn osallistua.

 

Danielin kirjan lopussa on profetia, joka on käännetty ja tulkittu väärin perinteisessä opetuksessa. (Dan 12:1-4.) Enkeli kertoo siinä samasta asiasta kuin Jeesus, että vanhurskaat ovat loistava kuin aurinko tai taivaanvahvuus sen jälkeen, kun Kristus on tullut takaisin ja pelastetut ovat muuttuneet Kristuksen kaltaisiksi. (Matt 13:36-43; 2Tess 1:11-12; 1Joh 3:2; 1Kor 15:34-58.) Ylösnousseet pyhät hallitsevat ja tuomitsevat silloin pakanakansoja yhdessä Karitsan kanssa. (Ilm 20:4-8; 5:10; 2:24-29; 1Kor 6:3.)

Hepreankielessä on käytetty tässä yhteydessä verbiä "tsaadak", jonka merkitys asiayhteydessä on "harjoittaa oikeutta, tuomita vanhurskaasti" tai "toimia oikeamielisesti". Enkeli ei siis julistanut sitä, että ne loistavat aivan erityisen kirkkaasti taivaassa, jotka pelastavat eli voittavat monia sieluja Kristukselle, vaan hän profetoi siitä, miten ylösnousseet pyhät tuomitsevat pakanoita yhdessä Kristuksen kanssa ja harjoittavat oikeutta maan päällä. Tämä käy ilmi asiayhteydestä, koska siinä kerrotaan ensin kuolleiden ylösnousemuksesta ja sitä seuraavasta kirkkaudesta ynnä vanhurskauteen johtamisesta.

Daniel:
12:1 Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.
12:2 Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen.
12:3 Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.

Jae kolme tulisi kääntää näin:

12:3 Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monia vanhurskaasti tuomitsevat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.

Verbi tsaadak merkitsee tässä "vanhurskasta lain ja oikeuden käyttöä" eli sitä tuomiovaltaa, jota ylösnousseet pyhät käyttävät Kristuksen palvelijoina tulevassa maailmanajassa. He johdattavat silloin pakanoita vanhurskauteen ja opettavat heille Jumalan tahtoa Kristuksen kanssapalvelijoina. (Jes 2, 4, 11, 65-66; Sak 14; Ilm 20:4-8; 5:10; 2:24-29; Matt 19:28.)

Virhetulkinta joka toisen ihmisen pelastumisesta

Simson tulkitsee väärin Jeesuksen opetuksia siitä, miten suuri osa ihmisistä pelastuu Kristuksen tulemuksessa. (ss.52-53)

"Täysin tietoisina siitä, että opetuslapseus on sekä laatu että määräkysymys, muutamat meistä ovat silti käyneet keskustelua siitä, paljonko alueella, kaupungissa tai kansakunnassa pitää olla Valtakunnan ihmisiä, jotta sitä voidaan pitää opetuslapseutettuna. Riittääkö 1 prosentti? 5%, 10% ehkä jopa 20%? Olemme keskustelleet ”kriittisen massan” käsitteestä, joka kuvaa sitä laatua ja määrää, jolla on kyky muuttaa kokonaisuus. Muistan, kuinka aprikoin tätä kysymystä uudelleen ja uudelleen ja lopulta kysyin Jeesukselta suoraan ”Herra, miten on, kun palaat takaisin? Kuinka moni on voitettu ikuiseen elämään Valtakunnassa?” Ja aivan kuin suorana vastauksena Hän puhui minulle Matteuksen kohdasta 24:40-41: ”Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.” Vastaavassa kohdassa Luukkaan evankeliumissa Hän käyttää vielä lisää vertauksia samasta aiheesta.

Tilastollisesti puhuen Jeesus ennakoi yhden suhde yhteen –tilannetta, kun Hän palaa. 50% planeetan asukkaista, puolet naisista, puolet miehistä, tullaan korjaamaan talteen, puolet jättämään..." (ss.52-53)

Ikävää tässä väärässä tulkinnassa on se, että Simson kertoo Jeesuksen puhuneen hänelle Matteuksen evankeliumin siteeraamisen kautta, ja hän opettaa silti väärin. Jeesus ei puhu opetuslapsille valhetta, eikä ennusta epätosia asioita. Virheellinen opetus seurakunnan raha-asioista lisää todistusta siihen suuntaan, että Simson on väärä profeetta ja väärä apostoli: siitä lisää tuonnempana. Vaikka Simsonin järjestön kautta olisi tullut ihmisiä uskoon ja kotiseurakuntia olisi syntynyt, niin silti ei kannata olla osallinen hänen synneistään. Jokainen voi iloita siitä, että evankeliumia julistetaan vaikka vääristä motiiveista tai levitetään harhaoppeja sen ohella, kunhan vain evankeliumia julistetaan, mutta vääryyteen ei tarvitse kenenkään itse olla henkilökohtaisesti osallinen. (Fil 1:12-18.) Päinvastoin: "Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee!" (2Tim 2:19.) Meidän tulee sanoutua irti pahasta eikä liittoutua sen kanssa.

Jeesus opetti tulemuksestaan näin:

"Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään." (Matt 24:40-41.)

Jeesus ei tarkoittanut tällä opetuksella sitä, että puolet maapallon ihmisistä pelastuu. Hän opetti toisaalla, että ennen hänen tulemustaan tulee monia vääriä kristuksia ja he eksyttävät monia, valittujakin, jos se olisi mahdollista. (Matt 24:1-30.) Uskovien perhekuntalaiset tulevat heidän vihamiehikseen ja ihmiset antavat ilmi toisiaan, tapettaviksi pedon valtakunnassa. (jj.10-14; vrt. 10:34-39; Ilm 13:11-18.)

Ilmestyskirjassa kerrotaan, miten peto saa vallan Raamatun maailmassa ja monia tapetaan uskonsa vuoksi, koska he eivät suostu ottamaan itseensä pedon merkkiä eivätkä kumarra petoa tai pedon kuvaa. (Ilm 13-14) Paavali opetti Herran tulemuksesta, että se ei tapahdu, ennen kuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden eli synnin ihminen ilmestyy. (2Tess 2:1-12.) Kaikki Raamatun profetiat huomioiden ei ole mitenkään perusteltua, että puolet maapallon väestöstä olisi Jeesukseen uskovia opetuslapsia Herran tulemuksen aikana. Simson on erehtynyt vakavasti tässä opetuksessaan ja johtaa muutenkin kannattajiaan menestysteologiseen harhaan (esim. puheet kuolleista herättämisestä ja monista ihmeparanemisista ja riivaajien ulosajamisesta ja apostolisesta työstä hänen järjestönsä kautta ja seurakunnan talouden hoidosta eli rahan keräämisestä ja käytöstä, vrt. Matt 7:21-29; Joh 14:14-24; 2Tess 2:3-12).

Mitä Jeesus sitten tarkoitti sanoillaan? Hän opetti yleistä periaatetta, jonka mukaan samassa paikassa on ihmisiä, joista toiset joutuvat kadotukseen, ja toiset pelastuvat. Lisäksi hän opetti sellaista, että seurakunnassa on oleva kymmenen neitsyttä, joista vain puolet eli viisi pelastuvat. (Matt 25:1-13.) Puolet tarkoittaa siten korkeintaan puolia niistä, jotka ovat seurakunnan keskuudessa, ja se on piskuinen lauma. (Matt 7:13-14; Luuk 12:32.) Tästä ei kuitenkaan voida tehdä oppia, jonka mukaan puolet seurakunnan aktiiveista pelastuisi. Jeesus opettaa yksinkertaisesti sitä, että jäsenyys jossakin ryhmässä tai edes perheessä ei ole takuu sielun pelastumisesta. (Matt 10:34-39; 1Kor 7:12-15; Luuk 17:32-34.) Tarvitaan henkilökohtaista uskoa ja osallisuutta Pyhästä Hengestä, joka on annettu vain Kristukseen Jeesukseen Herranaan uskoville opetuslapsille, uudestisyntyneille Jumalan lapsille. Se, että Jeesus ei tarkoita tällä ja muilla opetuksillaan tarkkaa matemaattista pelastuvien määrää, käy ilmi asiayhteydestä ja Raamatun kokonaisilmoituksesta. (Matt 24-25; Luuk 17; 21)

Jeesus opetti maailman olosuhteista ja ihmisten epäuskosta hänen tulemuksensa edellä näin:

Luukkaan evankeliumi:
17:26 Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä:
17:27 he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki.
17:28 Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat,
17:29 mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki,
17:30 samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.
17:31 Sinä päivänä älköön se, joka katolla on ja jolla on tavaransa huoneessa, astuko alas niitä noutamaan; ja älköön myös se, joka pellolla on, palatko takaisin.
17:32 Muistakaa Lootin vaimoa!

18:8 ...kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?

Näistä kohdista ei löydy tukea sille ajatukselle, että joka toinen ihminen olisi uskossa Herran tulemuksessa ja pelastuisi. Pikemmin niistä käy ilmi, että valtaosa ihmisistä ei ole uskossa vaan elää huoletonta ja surutonta elämää jumalattomuudessa. (ks. 1Tess 5:1-11.) Niin kuin Herra "hukutti heidät kaikki" Nooan ja Lootin päivinä, niin on käyvä valtaosalle Ihmisen Pojan päivänä: "samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy." Nooan päivinä vedenpaisumuksesta pelastui vain kahdeksan sielua ja Sodomasta pelastui vain kolme. Tuhannet ja tuhannen tuhannet tuhottiin Jumalan tuomioilla ja samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy. Jumalattomat ihmiset tuhotaan ja tuomitaan ikuisella tuomiolla, jonka tuomion ja tuhon alku on Herran tulemuksessa, vaikka lopullinen sinetti koittaakin vasta tuhannen vuoden päästä sen jälkeen. (2Tess 1:5-2:12; Ilm 20)

Simson opettaa väärin myös roomalaiskirjeen 11. luvun opetusta pakanoiden täydestä luvusta. (Room 11:25.) Paavali tarkoittaa tässä täydellä luvulla niiden marttyyrien määrää, joiden on määrä kuolla ennen Kristuksen tulemusta, ja niin koko Israel on pelastuva sen jälkeen. (Ilm 6:9-11; 14:9-20.) Pelastuvien lukematon ja runsas joukko on sitten ahdistuksen ajan jälkeen ylistävä Karitsaa ja Jumalaa hänen valtaistuimensa edessä. (Ilm 7:9-14.) Vaikka tätä joukkoa ei kukaan pysty laskemaan, koska sen on niin suuri, niin ei se tarkoita sitä, että puolet elossa olevista ihmisistä pelastuu, niin kuin Simson kertoo Jeesuksen hänelle kertoneen. (ss. 52-53) Raamatussa ei opeteta sellaista oppia, jonka mukaan puolet Jeesuksen tulemuksen ajan ihmisistä olisi opetuslapsia.

Simson käyttää tulkintansa perusteluina sellaisia Raamatun kohtia, jotka eivät puhu yhtään mitään tästä asiasta. (s.53) Hän irroittaa asiayhteydestään kohtia, joissa puhutaan "puolesta valtakunnasta" tai "puolesta kaupungista", ja esittää ne kohdat tulkintansa tueksi. (Ester 5:3, 6; 7:2; Sak 14:2; Mar 6:23.) Tällainen perustelu on arvotonta.

Simson ottaa lisäksi tuekseen Habakukin kirjan sanan:

"Sillä maa on oleva täynnä Herran kunnian tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren." (Hab 2:14.)

Simson tulkitsee tämän kohdan väärin, kun ajattelee, että maapallosta 2/3 on meren peitossa, ja tässä voisi olla viittaus pelastuvien määrään Kristuksen tulemuksessa. Ensinnäkin tuo Herran sana kertoo, että maa on oleva kokonaan täynnä Herran kunnian tuntemusta, sillä vedet peittävät meren kokonansa, eivätkä vain 2/3 siitä. Toisekseen, Herra ei puhu tässä mitään Kristuksen tulemusta edeltävästä ajanjaksosta ja pelastuvien määrästä. Raamatun tutkijoiden mukaan on hieman epäselvää, mitä ajankohtaa Herra tällä sanalla tarkoittaa, mutta se sopisi hyvin tuhat vuotta kestävän rauhan ajan jaksoon Herran tulemuksen jälkeen. Silloin maa on oleva täynnä Herran kunnian tuntemusta, koska kaikki kansat käyvät saamaan opetusta Jerusalemista ja itseltään Herralta, niin kuin on profetoitu monessa eri kohdassa Raamattua. (Jes 2, 4, 11, 65-66; Sak 14.)

Miten Simson ja hänen kannattajansa sovittavat oppinsa yhteen sen kanssa, että Raamatun maailma on pedon vallassa Kristuksen tulemuksessa? (Ilm 13, 19) Karitsa surmaa pedon ja sen sotajoukon tulemuksessaan, mutta sitä ennen uskovia vainotaan ja tapetaan pedon valtakunnan alueella Jeesuksen todistuksen ja Jumalan käskyjen pitämisen vuoksi, kun pyhät ja valitut eivät suostu kumartamaan petoa ja pedon kuvaa, eivätkä ota itseensä pedon merkkiä. (Ilm 12-20.) Miten ihmeessä tällaiset kuvaukset sopivat yhteen sen kanssa, mitä Simson opettaa, että puolet maapallon ihmisistä olisi Jeesuksen opetuslapsia Herran tulemuksessa?

Jumalan sanan ilmoitus lopun ajoista ja matemaattinen todistus väärien opetusten paljastamiseksi

On matemaattinen mahdottomuus, että seurakunnan jäsenmäärä moninkertaistuisi pyramidihuijausten kuvauksen mukaisesti. Jos yhtä uskovaa kohti tulisi vaikka vain 10 uutta uskovaista hänen elämänsä aikana, niin koko maailma olisi tullut uskoviksi kristityiksi jo aikoja sitten. Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska Jumala ilmoittaa aivan muuta totuuden sanassa, Raamatun profetioissa, joissa on käsitelty lopun ajan maailmaa ja Kristuksen tulemusta.

Jotkut uskovaiset ovat eksyneet tähän harhaoppiin ja levittävät sitä ja siihen perustuvia näkyjä, koska luulevat levittävänsä Jumalan sanan totuutta ja toteuttavansa Jumalan antamaa näkyä. Tällaiset näyt eivät ole kuitenkaan Jumalasta, koska Raamatun kirjoitukset ennustavat aivan toisenlaisesta kehityksestä ennen Kristuksen tulemusta kuin mitä nämä yltiöpäiset optimistit kertovat "Jumalan näkynä".

Raamatun profetioiden mukaan maailma ei käänny Jumalan puoleen ennen Kristuksen toista tulemusta, vaan se menee yhä pitemmälle pahuudessa, ja on vain vähän niitä, jotka tulevat uskoon ja pysyvät uskollisina Kristukselle ja pelastuvat. (Matt 24; Ilm 13-14; 19; 1Tim 4:1-11; 2Tim 3:1-4:4; 2Tess 1-2; Dan 7.) Osa näistä "muutamista" voi lähteä ulos perinteisistä seurakunnista ja kokoontuu raamatullisten periaatteiden mukaan kodeissa, mutta mitään suurta maailmanlaajuista herätystä ei ole odotettavissa. Syy tähän ei ole seurakunnan vaan maailman, joka ei ota vastaan todistustamme Jeesuksesta. (Ilm 12-18.)

Opetus, jonka mukaan seurakunnat voivat monistua ja niiden määrä moninkertaistuu hedelmän tuottamisen tavoin on virheellinen. Siinä on ensinnäkin sotkettu opetus hedelmästä, jolla viitataan aina uskovien sisäiseen muutokseen ja mielenlaatuun eikä heidän kykyynsä voittaa sieluja Kristukselle tai herätykseen. Sielujen voittaminen ei ole ensinkään kenenkään yksittäisen uskovaisen työn varassa vaan vähintään myös Jumala tekee työtä kanssamme. Sitten me pääsemme usein niittämään muiden vaivannäön hedelmää ja näin tiimityön kautta saavutetaan paras tulos. Tässä ei pidä kenenkään syyllistää väärällä tavalla itseään, jos kovin moni ei tule uskoon suoraan hänen todistuksensa ja esikuvansa kautta. On matemaattinen mahdottomuus, että uskovien määrä kasvaisi eksponentaalisesti, niin että jokaista uskovaa kohti tulisi monia uusia uskovia. Jos näin tapahtuisi, niin kaikki ihmiset olisivat uskossa jo nyt.

Kotiseurakuntien jäsenten määrä kasvaa kahdella tavalla. Suurin kasvu syntyy siitä, että uskovaiset hylkäävät perinteiset hierarkkiset seurakunnat ja alkavat kokoontua kodeissa niiden ulkopuolella. Pienempää kasvua tulee sitä kautta, että jumalattomia tulee uskoon. Jumalattomien haluttomuus kääntyä Jumalan ja Jeesuksen tykö ei ole uskovien syytä vaan jumalattomien itsensä syytä. Tässä kohdassa uskovaiset voivat rauhoittaa omaatuntoaan, sillä Jeesuksen ohje on lähteä pois niiden luota, jotka eivät ota vastaan Jeesuksen sanoja, ja karistaa tomukin jaloista todistukseksi heitä vastaan. (Mar 6:11-12.)

Kotiseurakuntien määrällä ja niiden jäsenten lukumäärällä on oleva rajansa. Maailmassa on vain vähän Jeesukselle uskollisia uskovia Herran tulemuksen aikana. (Luuk 18:8.) On täysin perusteetonta väittää Jeesuksen sanoneen, että puolet maailman väestöstä on hänen opetuslapsiaan hänen tulemuksessaan.

Simsonin monistamisen ja moninkertaistamisen idea on lähtöisin verkostomarkkinoinnista ja pyramidihuijauksista. Siellä opetetaan "tuplauksen voimaa" ja "eksponentiaalista kasvua", mikä ei kuitenkaan toteudu liike-elämässä eikä uskontojen levityksessä kuin tiettyyn rajaan asti. Kun haluttomia kutsuttuja ja uskonnosta eroavia on lopulta aina enemmän kuin uusia käännynnäisiä, niin jäsenten kasvu pysähtyy ja määrä jää vaihtelemaan tietylle välille (esim. 1-20 % maapallon väestöstä on kerrallaan jonkun tietyn uskonnon kannattajia). Yksikään uskonto ei tule saavuttamaan kaikkien ihmisten kannatusta lopun aikana, eikä edes puolta maapallon väestöstä, vaikka tällaisia skenaarioita ilman päteviä perusteluja on välillä esitettykin eri tahoilla.

Jos monistamisen ja moninkertaistamisen malli toimisi siten, että seurakuntien ja niiden jäsenten määrä kaksinkertaistuisi joka vuosi, niin miksi se ei toiminut Jeesuksen ja apostolien aikana? Onko lopun ajan apostolien vaikutus suurempi maailmassa kuin Jeesuksen kanssa eläneiden apostolien vaikutus?

Mietipä sitä, että pelkästään Jerusalemin seurakunnan miesten määrä kohosi pian Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen noin viiteentuhanteen. (Apt 4:4.) Kun mukaan lasketaan uskovien sisarten määrä, niin Jerusalemissa on ollut liki 10 000 uskovaa pian vuoden 30 jälkeen. Jos alkuperäisessä apostolisessa voitelussa ja voimassa evankeliumi olisi levinnyt jatkuvasti sitä vauhtia, että seurakunnan jäsenten määrä olisi kaksinkertaistunut vuodessa, niin se olisi tarkoittanut sitä, että kymmenessä vuodessa kristittyjä olisi ollut noin viisi miljoonaa ja 15 vuodessa noin 164 miljoonaa: yli puolet koko maapallon silloisesta väestöstä (250–300 miljoonaa).

Seurakunnan jäsenten määrästä ja kasvusta ei ole olemassa muuta tietoa kuin Raamatun kuvaukset lähinnä Apostolien teoissa ja apostolien kirjeissä. Niistä voidaan päätellä, että seurakuntiin kuului vain muutamia tai muutamia kymmeniä henkilöitä, koska ne kokoontuivat kodeissa. (Room 16; 1Kor 16:19, 20.) Paavali luetteli monissa kirjeissä seurakuntalaisia nimeltä, ja esimerkiksi Roomassa näyttäisi toimineen vain muutamia kodeissa kokoontuvia seurakuntia, jotka pystyivät tarvittaessa kokoontumaan yhteen kotiin yhtä aikaa. (Room 16.) Myös Korinttossa oli mahdollista, että koko seurakunta oli kerralla koolla, joten sielläkään ei ollut kovin suurta uskovien joukkoa vuonna 56 jaa. (1Kor 14:23.) Paavali muisti kaikkia Filippin seurakuntalaisia rukouksessa ja ikävöitsi heitä; lisäksi kaikki veljet lähettivät terveisiä korinttolaisille Paavalin kirjeen mukana Efesossa olevalta seurakunnalta. (Fil 1:4-8; 2:26; 1Kor 16:20.) Näistä kohdista päätellen Aasian, Makedonian ja Kreikan seurakunnissa ei ollut kovin suurta jäsenmäärää. Vain Jerusalemissa yllettiin heti alussa tuhansiin jäseniin, mutta sielläkin seurakunnan kasvu tyrehtyi alun räjähdysmäisen kasvun jälkeen.

Suurin osa apostoleista eli ja vaikutti noin 30 vuotta Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen, joten hitaammallakin kasvuvauhdilla olisi saavutettu paljon suurempi jäsenten lukumäärä, kuin mitä todellisuudessa saavutettiin, jos jumalattomia olisi niin helppoa saada ottamaan vastaan pelastuksen evankeliumi kuin mitä Simsonin mallissa ja näyssä esitetään. Todellisuudessa Jeesus ei lyö itseään läpi tämän maailman jumalattomien ja läpeensä pahojen ihmisten elämässä, vaan suurin osa valitettavasti torjuu hänet, ja joutuu kadotukseen Herran tulemuksen jälkeen. (2Tess 1:5-12; 1Tess 5:1-11; Jda 1:14-15; 2Tim 3:1-4:4.)

Apostolien aikana oli tietysti omat vaikeutensa saada evankeliumi leviämään nopeasti, koska tiedon kulku ja matkustaminen oli kovin hidasta. Siitä huolimatta, heidän kiistaton voitelunsa ja ihmetekojensa paljous olisivat varmasti saaneet maailman kääntymään paljon tehokkaammin, jos kääntyminen olisi kiinni pelkästään Hengen voimavaikutuksista ja uskovien oikeasta sydämen asenteesta. Tuskinpa kenelläkään on yhtä puhtaat motiivit ja yhtä suuri rakkaus ja yhtä voimallisia tekoja esitettävänään kuin Uuden testamentin apostoleilla? Silti työ edistyi hitaasti ja kasvuvauhti oli paljon alhaisempi kuin mitä Simson nyt esittää kasvuvauhdiksi. Ei edes Jeesus saanut ihmisiä kääntymään Jumalan tykö, vaikka häntä tehokkaampaa ja parempaa evankeliumin julistajaa ei ole olemassa, joten miten ihmeessä me voisimme onnistua Herraa paremmin tässä jalossa tehtävässä, vastoin jumalattomien tahtoa?

Simsonin virheellisessä näyssä ei ole otettu huomioon jumalattomien vapaata tahtoa ja luontaista vastustusta Jeesuksen todistuksen edessä, eikä Simson ole pysynyt Jumalan sanan totuudessa, kun on julistanut näkyään siitä, että puolet maapallon väestöstä opetuslapseutetaan ennen Herran tulemusta. Kyse on Simsonin näystä eikä Jeesuksen antamasta näystä, ja siitä syystä uskovien on syytä harkita tarkoin, kannattaako Simsonin toimintaa tukea ja rahoittaa, vai onko olemassa järkevämpiä ja enemmän Jumalan tahdon mukaisia kanavia evankeliumin työn toteuttamiselle?

Kaikilla uskovilla ei ole näitä (tai kaikkia) armolahjoja

Simson kirjoittaa suomennetun kirjansa sivulla 27 näin (pdf):

"Jokaiselle Jumalan Valtakunnan lapselle on annettu lahja parantaa toisia, ajaa ulos demoneja ja puhua profeetallisesti."

Raamatun opetusten mukaan jokaiselle Jumalan lapselle ei ole annettu terveeksi tekemisen eli parantamisen armolahjaa. (1Kor 12:9, 30.) Kaikki eivät aja ulos demoneita, vaikka periaatteessa tämä voisi olla kaikille mahdollista Jumalan voimalla ja Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Kaikki eivät kuitenkaan kohtaa riivattuja ihmisiä elämänsä aikana, eikä riivaajia ole käsketty ajaa jokaisesta riivatusta ulos (jossakinhan heidän täytyy asua Herran tulemukseen asti).

Vaikka Paavali piti mahdollisena, että kaikki voivat profetoida seurakunnan kokouksessa, niin ei kaikilla ollut profetian lahjaa apostolien aikana. (1Kor 14.) Sama tilanne vallitsee nytkin, eli jokaisella opetuslapsella ei ole jokaista armolahjaa, eikä näitä kyseisiä lahjoja (parantamisen ja profetian lahjat). Toki jokainen uskovainen voi puhua profeetallisesti, jos Jumala hänelle profetian sanoja antaa, tai avaa hänen ymmärryksensä käsittämään Raamatun profetioita, mutta mitään yleistä lupausta näiden armolahjojen esiintymisestä jokaisella uskovaisella ei ole Raamattuun annettu. Simson opettaa tässä kohdassa väärin.

Apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettu seurakunta

Paavali kirjoitti Efeson ja Aasian seurakunnille näin:

Efesolaiskirje:
2:19 Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä,
2:20 apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,
2:21 jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa;
2:22 ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.

Paavali tarkoitti tällä opetuksellaan sitä, että meidän tulee rakentua niiden ohjeiden ja perustuksen varaan, jotka Jeesus Kristus on antanut seurakunnalle. Meidän tulee rakentua Kristuksen Jeesuksen perustukselle ja noudattaa niitä opetuksia, joita Raamatun apostolit ovat Herran sanana meille antaneet. (Matt 7:21-29; 28:18-20; 1Kor 3:11-17.) Oikea perustus on ensinnäkin Vanhan testamentin profeettojen ja uskonisien opetus ja esimerkki (Hebr 11; Luuk 24:27, 44-49; Joh 5:37-47.), toiseksi kahdentoista ensimmäisen apostolin opetus ja heidän kauttaan tullut Herran sana (Joh 17:5-26; Ilm 21:12-14.) ja kolmanneksi heidän jälkeensä tulleiden Uuden testamentin Jumalan sanan palvelijoiden ja apostoleiden kirjeet, joiden joukkoon Paavali pakanoiden apostolina kuului (Efe 3:1-13; Jaak. 1-5; Hebr. 1-13.). Nykyisen ajan ja yleensäkään apostolisen ajan apostolit ja profeetat eivät ole seurakunnan perustus, vaan heidän tulee rakentaa jo valmiina olevalle perustukselle, joka on Kristus Jeesus ja Raamatun apostolien ja profeettojen opetukset. (Matt 7:21-29; 28:18-20; 1Kor 3:1-17.)

Jos nykyään ilmestyy vielä profeettoja ja apostoleita (Matt 23:34-36.), mutta he eivät rakenna Jeesuksen ja apostolien ja profeettojen opetusten perustukselle, vaan vääntävät vinoon kirjoituksia ja julistavat valhenäkyjä, niin meidän ei tule seurata heitä, eikä olla osallisia heidän toimintaansa. Valhenäkyjen julistajat ovat yleensä myös väärien oppien julistajia, sillä nämä kaksi kulkevat käsi kädessä. Näin on käynyt myös Simsonin ja hänen Starfish-näkynsä ja työryhmän kanssa. Jos joku seuraa heidän näkyään ja opettaa heidän taloudenhoitoaan raamatullisena mallina, niin hänet tulee merkitä ja hänestä tulee varoittaa muita uskovia Kristuksen ruumiissa. Hänen kanssaan ei ole lupa seurustella eikä häntä tarvitse kenenkään ruokkia. Tehköön työtä hiljaisuudessa ja syököön omaa leipäänsä sen sijaan, että huijaa väärien opetusten kautta uskovien rahat ja omaisuuden, ja riistää Jumalan seurakuntaa apostolien esikuvan ja opetuksen vastaisella tavalla.

Simson opettaa väärin seurakunnan perustusta ja asettaa itsensä ja muut nykyisen ajan apostolit ja profeetat seurakunnan perustukseksi, vastoin sitä, mitä Paavali efesolaiskirjeessä opetuksellaan tarkoitti. (Efe 2:20.)

II. Apostolis-profeetallinen uudelleenperustus

"”Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi…” (1. Kor 12:28). Paavali kuvaa, kuinka Jumalan perhe on rakennettu ”apostolien ja profeettain perustukselle” (Ef 2:20). On surullista, että Paavalin Ef. 4:11:ssa mainitsemista viidestä palvelutyöstä on kirkkohistorian aikana apostolien ja profeettain työ hävinnyt näkyvistä, ikään kuin tipahtanut johonkin railoon..." (s.31)

...

"Koska Jumala on saattamassa ennalleen pyhää järjestystä ekklesiaansa, ja järjestämässä sitä sen lopullista tarkoitusta ja globaalia missiota varten, olemme todistamassa maailmanlaajuista Jumalan profeetallisten ja apostolisten ihmisten nousua. Tämä kehitys on jotain paljon suurempaa kuin mikään reformaatio, jonka tunnemme. Se on sekä vallankumous että reformaatio. Reformaatio ottaa jotain, joka on jo olemassa ja muovaa sen uudelleen (re-form). Vallankumous korvaa olemassa olevan systeemin jolloin uudella. Se, mitä tapahtuu tänään, on molempia – vallankumouksellinen apostolisen ja profeetallisen perustuksen uudelleenperustaminen, tyypillisesti kauas vakiintuneen uskonnon ulkopuolelle." (s.36)

... jne. (ss.36-38.)

Pyramidihuijaus vai raamatullinen ohje varojen keruusta ja seurakunnan taloudenhoidosta?

Simsonin opetuksessa on paljon hyvää ja totta. Hän kertoo joistakin perustotuuksista, joita Jumalan seurakunnissa tulisi soveltaa käytäntöön. Kuitenkin, hänen opetuksessaan ja toiminnassaan on kaksi suurta ja vakavaa virhettä, joiden vuoksi hänen toimintaansa ei tule vilpittömän kristityn osallistua, jos mielii säilyttää omantunnon puhtaana. Nämä virheet ovat:

  1. Väärä näky, jonka mukaan puolet maailmasta voidaan opetuslapseuttaa ja opetuslapseutetaan ennen Kristuksen tulemusta. (Todistaa sen puolesta, että Simson on väärä profeetta.)
  2. Väärä opetus Jumalan valtakunnan ja seurakunnan taloudenhoidosta, jonka mukaan jokaisen uskovaisen tulee myydä kaikki ylimääräinen omaisuus ja tuoda siten saadut rahat apostolien jalkojen juureen eli apostoleille, ja että apostoleilla on Jumalalta saatuna valta hallita yksin kaikkia seurakuntien varoja ja päättää, miten niitä käytetään.

Väärä opetus Jumalan valtakunnan taloudenhoidosta on kuin kopio klassisista pyramidihuijauksista. Siinä luvataan palkattua työtä kaikille, jotka lähtevät evankeliumin työtä tekemään, kunhan vain kaikki uskovat noudattaisivat Jumalan antamia messiaanisia taloudenhoidon periaatteita, joita Simson opettaa. Mikä olisi uskovalle mieluisampaa kuin saada tehdä sitä, mistä pitää eniten, eli uhrata koko elämänsä evankeliumin työn hyväksi, ja Jumala vielä pitää huolen hänen tarpeistaan maksamalla hänelle palkkaa evankeliumin työstä, jos hän näin tekee!

Simson lupaa jokaiselle uskovalle tämän toiveiden ja unelmien täyttymystä, mutta Jumala ei ole suunnitellut jokaiselle uskovaiselle palkattua työtä Jumalan valtakunnassa. Sen sijaan Jumala on kutsunut meidät elämään Jeesuksen todistajina ja esikuvana tälle maailmalle. Sen sijaan, että nauttisimme palkkaa seurakunnissa evankeliumin työstä, tulee suurimman osan seurakunnan jäsenistä osallistua palkkojen maksuun ja tehdä maallista työtä elatuksensa eteen. Tämä ohje ja tapa on löydettävissä melko selvästi Uuden testamentin kirjoituksista, jos joku vain tahtoo uskoa todeksi sen, mitä on kirjoitettu ja miten Jumalan valtakuntaa on eletty todeksi jo apostolien aikana.

Jumala ei ole tarkoittanut kaikkia uskovaisia palkatuiksi evankeliumin työntekijöiksi, ja Simsonin opetus on tältä osin väärä. Se herättää monien toiveita välttyä ruumiillista tai muuta maallista raskasta työtä tekemästä, ja saa heidät heittäytymään seikkailuun, johon Jumala ei heitä johdata, mutta johon Simson heitä kehottaa ryhtymään. Jumalan tahto useimpien uskovien kohdalla on se, että he jatkavat maallisen työn tekemistä ja elättävät siten perheensä, ja todistavat Jeesuksesta siellä, missä he elävät, arjen ja työn keskellä.

Jumalan valtakunnan taloudenhoito raha-asioissa ja työntekijöiden palkkauksessa toimii samojen lainalaisuuksien mukaan kuin maailman organisaatioissa ja yrityksissä. Palkkoja voidaan maksaa vain niin paljon kuin palkkoihin on varattu rahaa ja varoja. Palkanmaksajia ja varoja täytyy olla aina enemmän kuin palkansaajia sellaisissa järjestelmissä, joissa palkanmaksu perustuu yksittäisten ihmisten tekemiin lahjoituksiin, elleivät sitten maailman rikkaimmat ihmiset anna suurinta osaa varallisuudestaan evankeliumin työhön Jumalan valtakunnan hyväksi. Tavallisten ihmisten ja pienyrittäjien varoilla on mahdotonta ruokkia valtavaa evankeliumin työntekijöiden armeijaa, niin että rahat riittäisivät heidän kaikkien palkanmaksuun. Näin ollen on käytännössä mahdotonta, että kaikille riittäisi palkattua työtä Jumalan valtakunnassa, vaikka Simson opettaa sellaista oppia.

Simsonin opettama järjestelmä on kuin yhdistelmä nopeasti leviämään pyrkivää ja hidastettua pyramidihuijausta. Systeemi pyrkii leviämään nopeasti monistamisen, nopean materiaalin jakamisen, henkilökohtaisen todistamisen ja näkyä tukevien rukousten avulla. (s.90) Systeemissä yritetään samalla saada nopeasti suuria voittoja ja pyritään sen lisäksi varmistamaan jatkuvat tulot pienempien lahjoitusten turvin. Nopea rikastuminen on mahdollista sitä kautta, että uudet jäsenet maksavat sisäänpääsymaksuna kaikki ylimääräisen omaisuuden myynnistä saadut rahat "apostoleille". Hitaampi tapa rikastua tai saada pysyviä tuloja on kerätä tietty summa lahjoituksia samoilta henkilöiltä ja tahoilta vuosi vuoden jälkeen. Tämä on tuttu tapa verkostomarkkinoinnista. Tällä tavalla on pyritty varmistamaan Starfish-säätiön varainhankinta pitkälle tulevaisuuteen ja tämä on tarkoin harkittu tapa varmistaa pysyvät ja jatkuvat lahjoitukset systeemiä varten.

Simsonin järjestelmä on hidastettu myös sillä tavalla, että nuoria uskovia rohkaistaan ensin yrittäjyyteen ja hankkimaan sitä kautta paljon varallisuutta, ja heidän tulee vasta sen jälkeen antautua kokopäiväisesti evankeliumin työhön palkattuina työntekijöinä. Nuorten yrittäjien ja seikkailijoiden on sitten aikanaan tietysti tarkoitus lahjoittaa kaikki hankkimansa "ylimääräinen" varallisuus apostolien hallinnoimille apostolisille rahastoille, joita mm. Simson ja hänen ryhmänsä yksinvaltiaina omalla (vaikutus)alueellaan hallinnoivat, ja määräävät varojen käytöstä antamatta seurakuntien päättää siitä itsenäisesti. Tällainen järjestelmä ei voi toimia edes teoreettisesti siten, että kaikille uskoville voitaisiin maksaa palkkaa evankeliumin työstä, vaikka sitä on hidastettu, sillä kaikille uskoville ei sittenkään riitä palkkarahoja yksin lahjoituksista, vaan suuren osan on lisäksi tehtävä maallista työtä elatuksensa eteen. Tässä asiassa Jumalan valtakunta on toiminut kaikkina aikoina samojen periaatteiden mukaan, jotka Simson nyt kumoaa ja väittää näkyään Jumalalta saaduksi.

Simson yrittää kiertää ideansa mahdottomuutta ja viallisuutta siten, että opettaa osan uskovista päätyvän evankeliumin työntekijöiden rahoittajiksi ja tukijoiksi sen sijaan, että jokainen lähtisi itse levittämään evankeliumia palkallisena työntekijänä. (s.44-45) Tässä hän kumoaa aiemman vakuutuksensa siitä, että Jumalan valtakunnassa on palkallista työtä kaikille uskoville. (s.42) Ei sitä olekaan kaikille, mutta kaikille riittää palkanmaksajan tehtäviä! Näin Simson paljastuu eksyttäjäksi, joka lupaa ensin toista, ja kumoaa sitten perään oman opetuksensa, ja yrittää luistaa ilman vastuuta vääristä opetuksistaan.

Simsonin opettamassa messiaanisen taloudenhoidon mallissa kerätään uusilta jäseniltä valtavat sisäänpääsymaksut kunkin varallisuuden mukaan. Rikkaiden tulee maksaa sisäänpääsymaksunsa siten, että he luopuvat kaikesta ylimääräisestä omaisuudesta, joka ei ole tarpeen elatuksen hankkimiseen ja asumiseen. Näin saadut rahat tulee antaa erityisille apostolisille rahastoille, joiden käytöstä ja hallinnoinnista vastaavat pelkästään apostolit, uuden liiton oligarkit, ja tekevät sen yksinoikeudella antamatta seurakuntien päättää varojen käytöstä.

Sitten kun sisäänpääsymaksut on kerätty, on seurakuntien ja niiden jäsenten annettava senkin jälkeen kaikki lahjoitukset apostoleille. Näin taataan se, että apostoleilla ja heidän työryhmällään on riittävä toimeentulo, mutta seurakunnat eivät saa päättää itse raha-asioistaan tämän mallin mukaan elettäessä. Jokainen voi kysyä itseltään ja Jumalalta, onko tämä malli Jumalan tahdon mukainen vai ei. Simsonin virhetulkinta Jumalan valtakunnan ja seurakunnan taloudenhoidosta avaa portit muullekin vääryydelle kuten riistolle ja ahneudelle ja rahanhimolle ja laiskuudelle ja rehellisestä työstä kieltäytymiselle.

Paljonko Simsonin ja hänen ystäviensä hallinnoima Starfish-säätiö voi kerätä varoja vuodessa?

Simsonin antama ohje lahjoitusten määrästä on vähintään päivän palkka vuodessa. Tämän verran voi yksi uskova tai yksi perhe antaa hänen näkynsä tukemiseksi ja Starfish-säätiön käyttöön. Simson pyytää uskovia sitoutumaan näkyyn siten, että he ryhtyvät sen kokonaisvaltaiseksi sponsoriksi, ja lahjoittavat varoja jatkuvasti myös Sveitsiin rekisteröidylle Starfish-säätiölle. (ss.90-92) Simson ei siis levitä sellaista näkyä, jossa olisi tarkoitus perustaa pelkästään paikallisia apostolisia rahastoja ja pitää näin saadut varat yksin paikallisten käytössä. Sen sijaan hän rohkaisee paikkakuntia ja ryhmiä ja yksilöitä käymään tiiviiseen työyhteyteen hänen organisaationsa kanssa, jolloin rahavirta liikkuu takuuvarmasti paikalliselta tasolta hänen ja hänen työtoveriensa johtamaan Starfish-säätiöön päin.

Jos Simson onnistuu tavoitteissaan, niin Starfish-säätiön tulot kasvavat eksponentiaalista vauhtia tukijoiden määrän kasvun myötä. Jos yksi uskovainen tai yksi perhe lahjoittaa säätiölle vaikka 100 euroa vuodessa, niin kymmenentuhatta uskovaista tai perhettä lahjoittavat yhteensä miljoona euroa vuodessa. Jos tukijoiden määrä kasvaa satoihintuhansiin, niin säätiön tulot kasvavat vastaavasti kymmeniin miljooniin. Kun otetaan huomioon lisäksi se, että paikalliset ryhmät ja seurakunnat voivat antaa enemmänkin tukea kuin yksityiset henkilöt, ja tavoitteena on miljoonien kotiseurakuntien verkosto (itse asiassa noin 200 miljoonan seurakunnan kattava verkosto), niin säätiön tulot voivat nousta jopa satoihin miljooniin euroihin joka vuosi. Herättääkö tämä mitään epäilyjä toiminnan motiiveista ja luonteesta?

Palkattua työtä evankeliumin parissa kaikille uskoville?

Simson opettaa väärin, kun sanoo, että Jumalan valtakunnassa on palkallista työtä jokaiselle uskovalle.

"Jumalalla on palkattua työtä jokaiselle, joka on valmis jättämään markkinapaikan palvellakseen ”viinitarhan omistajaa”, Jumalaa (Matt 20). Jos todella haluamme olla Kristuksen seuraajia ja jäljittelijöitä, meitä kutsutaan myös seuraamaan Hänen elämäänsä taloudellisissa ajanjaksoissa, Siinä tapauksessa tämä messiaaninen periaate voidaan tiivistää näin: ”Jumalalla on palkattua työtä kaikille!”" (s. 42)

Palkattua työtä ja palkkaa työntekijöille riittää vain niin paljon kuin on palkan maksuun varattuja rahoja. Evankeliumin työntekijät eivät maksa palkkaa toinen toiselleen vaan seurakunnan ulkopuolella työtä tekevät maksavat heille palkan, jos seurakunnan varat riittävät siihen. Palkattua työtä on siis vain niin paljon kuin on palkanmaksajia ja heidän lahjoituksiaan palkan maksua varten. Kaikki eivät voi siten tehdä palkallista työtä seurakunnassa, eli kaikki eivät voi saada palkkaa evankeliumin työstä, jos jokainen luopuisi maallisesta työstä ja ryhtyisi päätoimiseksi evankeliumin työntekijäksi.

Simson opettaa edelleen väärin sitä, että kaikki Uuden testamentin mainitsemat opetuslapset olisivat jättäneet maallisen työnsä ja myyneet omaisuutensa lähteäkseen evankeliumin työhön. Tämä toteutui vain apostolien ja heidän matkaseurueensa kohdalla. Muut jatkoivat maallisen työnsä tekemistä ja avustivat varoillaan seurakuntaa.

"Valtakunnan asioiden hoitaminen ja Kuninkaan elonkorjuu vaativat, että jättää taakseen kaiken muun (Luuk 5:11; 14:26-33), verkot, liike-elämän, suhteet, talot ja pellot. Monille tämä juttu on shokeeraava oivallus, mutta joka ainoa opetuslapsi, joka mainitaan Uudessa Testamentissa, jätti maallisen työnsä tai bisneksensä taakseen, mikä oli radikaali juttu, mutta välttämätön, jotta tuli ”lähetetyksi elonkorjuuseen” (Lk 10:2)." (s.43)

Jos nyt jokainen uskovainen ottaisi lopputilin maallisesta työstään, myisi kaiken omaisuutensa, ja lähtisi elopelloille Jumalan työhön, niin mistä sitä rahaa tulisi heidän elämäänsä varten? Kun myyty omaisuus aikanaan loppuu, eikä kukaan ansaitse mitään, ja jokainen uskovainen on evankelista, diakoni, vanhin, opettaja, profeetta tai apostoli, joka pyytää seurakunnalta palkkaa työstään evankeliumin hyväksi, niin tuloksena on seurakunnan vararikko eli konkurssi. Tällainen malli ei voi toimia edes teoriassa muuten kuin siten, että Jumala lähettää rahaa taivaasta, mitä hän ei ole kuitenkaan luvannut tehdä.

Toinen vaihtoehto toiminnan rahoittamiseksi on klassinen pyramidihuijaus tai ponzijärjestelmä. Palkkoja voidaan maksaa niin kauan kuin uusia maksajia ja sijoittajia tulee järjestelmään enemmän kuin entisiä lopettaa toimintansa kuoleman johdosta tai muusta syystä. Koska yksi palkansaaja tarvitsee monen myöhemmin liittyneen varoista rahat palkkaansa varten, on tällainen järjestelmä hyvin epästabiili, ja sortuu yleensä ennen pitkää omaan mahdottomuuteensa. Silti esimerkiksi Bernard Madoff pystyi pyörittämään omaa sijoituksiin ja niiden tuomiin kuviteltuihin voittoihin perustuvaa järjestelmäänsä parikymmentä vuotta ennen kiinnijäämistään.

Pyramidin romahtaminen tapahtui Madoffin järjestelmässä ikään kuin sattuman vuoksi, koska ihmiset vetivät maailman lamasta johtuen nopeammin sijoituksia ulos kuin sijoittivat rahaa sisään. Jos sijoittajat olisivat jatkaneet sijoittamistaan, ja Madoff olisi pystynyt maksamaan heille "voitot" ajallaan, niin systeemi olisi voinut pyöriä lähes loputtomiin romahtamatta. Tämä ei ole kuitenkaan kovin yleistä ponzijärjestelmissä eikä pyramidihuijauksissa, joiden joukkoon kristillinen pyramidihuijaus eli lahjoitusten turvin itsensä elättäminen ja rikastuminen kuuluu.

Kristillinen pyramidihuijaus onnistuu ilman kiinnijäämisen ja romahtamisen pelkoa, koska laki sallii rahan keräämisen yleishyödylliseen tarkoitukseen kuten uskonnollisen yhteisön kautta. Kun kaiken lisäksi kerätyistä rahoista ei tarvitse maksaa palautuksia kuin ylimmälle johdolle ja lähimmille työtovereille, sekä jakaa osa lahjoituksista evankeliumin työtä varten ja lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, niin järjestelmä on vuorenvarma, ja siksi niin kovin monet käyttävät evankeliumia väärän voiton pyytämiseksi väärin hyväkseen. Se on kannattavaa ja laillista liiketoimintaa ilman mitään riskiä kiinnijäämisestä, ja vaikka kilpailu uskovien rahoista on kovaa, on sitä toistaiseksi ollut riittävästi useimmille huijareille ja keinottelijoille. Se vain on ikävää, että tämä raha on pois niiltä vilpittömiltä sanan palvelijoilta ja seurakunnan köyhiltä, jotka sitä todella tarvitsisivat.

Raha ei kasva itsestään puussa eikä sitä tipu taivaasta, joten osan seurakunnasta on välttämätöntä käydä töissä ja elättää työnsä panoksella siipeilijät, jotka eivät tahdo omilla käsillään työtä tehdä. Vaikka Paavali nuhteli ankarasti Tessalonikan seurakunnassa niitä vanhimpia, jotka kieltäytyivät seurakunnan ulkopuolista palkkatyötä tekemästä ja itseään elättämästä, niin Simson osaa kääntää Paavalin opetukset päälaelleen, ikään kuin hän olisi opettanut, että kaikissa tilanteissa ja kaikkina aikoina on jokaisen seurakunnan työntekijän saatava elatus seurakunnan uhrivaroista. (2Tess 3:6-16.) Tämähän on mahdotonta, jos kukaan ei käy ansiotöissä vaan kaikki eläisivät lahjoitusten turvin.

Simson opettaa käytännön ratkaisuksi mallia, jonka mukaan lasten tulisi tavoitella yrittäjyyttä sen jälkeen, kun he ovat lähteneet pois vanhempiensa luota ja tulleet taloudellisesti riippumattomiksi. (s.48) Hän ei siis opeta suoraan sellaista oppia, jonka mukaan jokaisen tulisi tältä istumalta myydä kaikki ja lähteä julistamaan evankeliumia. Hän ei myöskään opeta sellaista, että jokaisen tulisi toimia evankelistana, vanhimpana, profeettana tai apostolina. Sen sijaan hän opettaa vastuunkantamista ja rohkaisee uskovia yrittäjiksi, mutta ei suosittele heille palkkatyötä. Tämä ei ole linjassa sen kanssa, mitä Paavali opetti isäntien ja renkien (nykyisten palkkatyöläisten edeltäjät) elämästä seurakunnan sisällä. (1Tim 6; Efe 6:5-9; Kol 4:1-4.) Jumala ei ole tarkoittanut kaikkia uskovaisia yrittäjiksi ja yrittäjyyden suositteleminen palkkatyön kustannuksella on melkeinpä rikos Jumalaa vastaan.

Oliko Jerusalemin malli poikkeus ja ainoa laatuaan, vai oliko se yleinen ja kaikkia aikoja koskeva apostolien ohje kaikille seurakunnille?

Simson opettaa, että seurakuntien tulee toimia nykyään Jerusalemin seurakunnan mallin mukaisella tavalla, ja siten kuin edellä kuvattu malli kaiken ylimääräisen omaisuuden myymisestä ja evankeliumin työhön lähtemisestä kertoo.

"He eivät romantisoineet Jeesuksen vallankumouksellista talousopetusta eivätkä väittäneet, että Hän tarkoitti sitä vain kuvaannollisessa merkityksessä. He itse pistivät sen omassa elämässään käytäntöön. Tämä onkin yksi tärkeä messiaaninen talousperiaate: Nämä taloudelliset periaatteet on tarkoitettu vakavasti otettaviksi eivätkä romanttiseksi menneen ajan fiktioksi, jonka voimme hyvin unohtaa, koska kulttuuri ja ajat ovat muuttuneet.
Seuraavassa hahmotellaan asia vastaamalla kolmeen avainkysymykseen: Mistä varat Jumalan valtakunnassa tulevat? Kenelle varat annetaan? Mihin tarkoitukseen varat käytetään?" (s.42)

...

Mitä tämä tarkoittaa tänä päivänä?

Missään kohtaa Uudessa Testamentissa ei mitään näistä messiaanisista periaatteista ole kumottu tai muutettu. Ajat ovat muuttuneet, mutta Jumala ei eikä myöskään Hänen Valtakuntansa luonne. ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa”, sanoo Jeesus. Jumalan sääntöjen muuttumaton luonne on yksi niiden leimallisimmista piirteistä. Tämä tarkoittaa sitä, että Kuninkaan itsensä sanat ja teot ovat laillisesti sitovia meille kaikille, jotka olemme päättäneet olla Hänen alamaisiaan, eivätkä ne variaatiot tai koko ajan muuttuvat tulkintojen tulkinnat Jumalan taloudellisista periaatteista, joita on tehty erilaisissa kirkkohistorian epätasaisissa vaiheissa. Niinpä meidän täytyy etsiä tapoja toteuttaa samat periaatteet omana aikanamme ja omissa olosuhteissamme, mitkä tahansa ne ovatkin. Hyvä alku on katua, jos se on aiheellista, kapinallista, materialistista ja pelosta käsin ohjautuvaa käytöstämme ja sitä, että olemme jatkuvasti rikkoneet melkein kaikkia Jumalan sääntöjä ja korvanneet ne Babyloniasta tuotetuilla taloudellisilla neuvoilla. Seuraava askel meille olisi vapaaehtoisesti omaksua selvät majesteettiset taloudelliset periaatteet ja lait. Tämä tarkoittaa, että kaikkien meidän täytyy oppia elämään mieluummin uskosta kuin näkemisestä Lisäksi meidän täytyy tehdä rakenteet ja taloudelliset välineet, jotka niin tarkoin kuin mahdollista heijastavat alkuperäisiä apostolisia käytäntöjä. Yksi tehtävä, joka meillä on edessämme, on sellaisten apostolisten säätiöiden ja rahastojen perustaminen, jotka palvelevat kokonaisia alueita tai kaupunkeja ja jotka on julkisesti uskottu apostolisille ja diakonisille ihmisille apostolisia tarkoitusperiä varten. (ss.46-47)

Simson opettaa väärin, kun tekee Jerusalemin seurakunnan alun toiminnasta kaikkia seurakuntia ja kaikkia aikoja koskevan yleisen ohjeen, jonka mukaan jokaisen uskovaisen on myytävä ylimääräinen omaisuutensa ja tuotava näin saadut varat apostolien jalkojen juureen. (Apt 2:44-45; 4:32-5:11.) Apostolien teoissa ei ole annettu näissä kohdissa mitään yleistä ja kaikkia aikoja koskevaa ohjetta. Tätä mallia ei noudatettu missään muussa seurakunnassa. Jerusalemin pyhien toiminta oli ainutlaatuista ja tilanteen vaatima toimintamalli, johon ei annettu apostolien määräystä eikä Jumalan sanan käskyä. Kukin toimi ikään kuin spontaanisti ja yksimielisesti niin kuin toimi, eikä ketään velvoitettu säännön, ohjeen tai käskyn kautta toimimaan niin kuin toimittiin. Tällaisen väittäminen on Raamatun kirjoitusten ja Jumalan tahdon vinoon vääntämistä.

Apostolien teot:
2:44 Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä,
2:45 ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi.
...

4:32 Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä.
4:33 Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla.
4:34 Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan
4:35 ja panivat apostolien jalkojen juureen; ja jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin hän tarvitsi.
4:36 Niinpä Joosef, jota apostolit kutsuivat Barnabaaksi - se on käännettynä: kehoittaja - leeviläinen, syntyisin Kyprosta,
4:37 myi omistamansa pellon, toi rahat ja pani ne apostolien jalkojen juureen.
...

5:1 Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan,
5:2 ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen.
5:3 Mutta Pietari sanoi: "Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta?
5:4 Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle."

Me voimme nähdä Paavalin kirjeistä, että uskovaiset saivat säilyttää omistuksensa, eikä se ollut rikos Jumalan säätämystä vastaan. (1Tim 6.) Ainoa, mitä Paavali isänniltä ja rikkailta edellytti, oli runsas almujen jakaminen. Lisäksi hän varoitti rikkaita, että he eivät panisi toivoaan katoavaan rikkauteen vaan Jumalaan, joka antaa meille runsaasti kaikkea nautittavaksemme. (jj.17-19.)

1.Timoteuksen kirje:
6:17 Kehoita niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme,
6:18 kehoita heitä, että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat,
6:19 kooten itsellensä aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuuden varalle, että saisivat todellisen elämän.

Paavali ei siis käskenyt myydä omaisuutta ja antanut käskyä jakaa näin saadut rahat apostoleille. Sen sijaan seurakunnissa oli selvä kirjanpito siitä, mitä kukin omastaan lahjaksi antoi, ja tämä oli mahdollista vain sitä kautta, että ihmiset pysyivät edelleen maallisessa työssä, ja säilyttivät pääomansa eli omistuksensa, mitä kautta ansiotulot olivat mahdollisia. (1Tim 5; Fil 4:10-19; 1Kor 16:1-5; ks. myös luku 9 ja 2Kor 8-9 ja 2Tim 2:1-7.) Isännät eivät olisi voineet jatkaa isäntänä olemista, jos he olisivat myyneet kaiken, mutta koska isäntänä oleminen ja omistaminen ei ole syntiä, niin he saivat jatkaa omistuksiaan ja työllistivät siten osan seurakunnastakin, niin kuin tapahtuu yhä vielä uskovien liikemiesten ja yrittäjien toimesta. (1Tim 6:1-12; Efe 6:5-9; Kol 4:1; 1Piet 2:18.)

Simson on siis väärässä siinä, että lahjoitukset tulee tuoda nykyään apostolien jalkojen juureen ja apostolit käyttävät varoja seurakunnan hyväksi päättämällä yksin varojen ja rahojen hallinnasta. Jerusalemin seurakunnan tilanne on ainutlaatuinen seurakunnan historiassa, eikä tätä tapaa monistettu eikä noudatettu muissa seurakunnissa apostolien aikana.

Vapaaehtoinen antamisen periaate vai Simsonin opettamat messiaaniset periaatteet ja tarkat säännöt ja ohjeet antamisen suhteen?

Apostolit eivät velvoittaneet paikallisia seurakuntia tuomaan rahoja heille. (2Tess 3:5-16; 2Kor 12:13-17.) Sen sijaan kukin seurakunta avusti köyhiä ja evankeliumin työntekijöitä itsenäisesti, niin että seurakunnat pitivät kirjanpitoa autettavista: annetusta ja vastaanotetusta. (1Tim 5; Fil 4:10-19.) Avustaminen ei ollut koskaan pakollinen sääntö, eikä siihen painostettu ketään, vaan neuvottiin toimimaan siten kuin sydän vaatii: jos annettiin, niin annettiin vapaaehtoisesti eikä jonkin säännön mukaan, joka velvoitti kristittyjä. (1Kor 9; 2Kor 8-9.)

2.Korinttolaiskirje:
9:6 Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.
9:7 Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.

Vaikka Paavali puhuu tässä pyhien avustamisesta eli almuista eikä Jumalan valtakunnan talouden yleisistä periaatteista, niin Uuden testamentin ja uuden liiton Hengen opetus on vapaaehtoinen lahjoittaminen ilman mitään tarkkoja sääntöjä ja ohjeita sen suhteen, miten paljon ja mitä kaikkea lahjoittamisen piiriin kuuluu. Jos joku kokee oikeaksi myydä kaiken ylimääräisen ja antaa sen evankeliumin työtä varten, niin hänen on tietysti lupa tehdä niin. Kannattaa silti katsoa, kenelle ja mitä kautta rahat lahjoittaa, etteivät ne päätyisi ahneisiin ja vääriin käsiin, itse itsensä apostoleiksi korottaneille rahanhimoisille eksyttäjille. Ja muistakoon jokainen lahjoittaja, että mitään yleistä ohjetta kaiken ylimääräisen omaisuuden myymisestä ei ole Raamatussa meille annettu, vaan tämänkin antamisen tulee perustua vapaaehtoisuuteen ja Jumalan johdatukseen, eikä johonkin sääntöön, ohjeeseen tai jopa käskyyn.

Simson opettaa tässäkin asiassa jyrkästi Raamatun ja uuden liiton periaatteita vastaan, kun väittää seurakunnan noudattaneen apostolien aikana jotakin tarkkaa sääntöä antamisen suhteen.

b) Ohjeellinen sisääntulomaksu kääntymishetkellä. Kaikki uudet kääntyneet, jotka omistivat taloja tai peltoja (Apt 4:34-35, huomaa monikko), ihmiset, joilla oli enemmän kuin he tarvitsivat, alistivat itsensä kokonaan Herralleen ja omistajalleen, Jeesukselle Kristukselle ja samoin kaiken, mitä he omistivat. He tiesivät olevansa orjia ja Kristuksen omaisuutta, heillä oli uusi perhe (seurakunta), uusi hallinto (Jumalan valtakunta), uusi työ uuden työnantajan palveluksessa, varmuus työpaikasta (täyttää Suuri lähetyskäsky), ja lisäksi heillä oli suhdanteet kestävä ikuinen eläketurva. Tämä sisääntulomaksukäytäntö, sitoutuminen yhteisölliseen elämään ja omistusoikeudesta luopuminen (Apt 2:44,45 ja 4:32-34) oli suurin yksittäinen tulonlähde seurakunnalle. Vaikkakaan ”eivät monet rikkaat” tulleet silloin (tai nyt) Kristuksen luo, oli normaalia, että kaikki uudet Kristuksen orjat toivat, mitä heillä oli ja laittoivat ne yhteiseen ra-hastoon (muistuttaen Jeesuksen ja Hänen tiiminsä yhteistä kukkaroa). Talojen ja peltojen myynti tarkoitti, että puhumme vähintään 6-numeroisista euromääristä On mahdollista, että tämä muodosti noin 95 prosenttia kaikista ekklesian tuloista.

c) Jakaminen, uhraaminen ja uskovien lahjat. Sen jälkeen kun ihmisistä oli tullut uskovia, he omaksuivat yhteisöllisen elintavan ja yrittivät uhrata ja lahjoittaa niin paljon kuin kykenivät (1. Kor 16). Varhainen kirkko ei tuntenut kirkollisveroa eikä myöskään kymmenyssysteemiä, joka ei ole mitään muuta kuin surullisenkuuluisa keksintö kirkkohistoria saatossa. Mutta taloudellinen individualismikaan ei kukoistanut. Uskova ei ollut vapaa antamaan jos, koska, mitä, kuinka paljon ja kenelle huvitti. Hänhän oli nyt osa elimellistä yhteisöä ja finanssipuoli oli selkeästi säännösteltyä ja asia, joka liittyi yhteiseen opetuslapseuteen. Talousjuttuja ei koskaan jätetty, kuten yksilökeskeisissä individualistisissa yhteiskunnissa, kunkin subjektiivisten mielialojen varaan, Sen sijaan taloudellinen puoli oli yksi ulottuvuus liittyen yhteisölliseen Kristuksen seuraamiseen. Siksi tähänkin asiaan liittyi selvät Jeesuksen Valtakunnan säännöt ja periaatteet. Surulliset poikkeukset, kuten Ananias ja Safiira (Apt 5) tai Korinton seurakunta, joka inhottavasti kieltäytyi tukemasta taloudellisesti edes omaa perustajaansa ja hengellistä isäänsä, apostoli Paavalia, vain vahvistavat yleisen säännön. Näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa – ja pioneerihetkinä – Paavalista tuli itse itsensä kannattava teltantekijä, jotta hän saattoi selvitä sellaisista ajoista, kun hän ei saanut taloudellista tukea seurakunnalta (Apt 18:1-5). (s.43)

Simsonin opetus on tässä kohdassa kuin klassinen pyramidihuijaus. Uusien jäsenten tulee maksaa sisäänpääsymaksu pyhien yhteyteen, eikä tässä puhuta edes pienistä summista, vaan jopa sadoista tuhansista euroista nykyisessä rahassa! Tämänkin jälkeen on kaikki lahjoitukset tuotava apostolisille rahastoille, ja oma osansa tietysti myös Simsonin säätiölle ja hänen ryhmänsä apostoleille, ja apostolit saavat hallita varoja yksin ja päättää siitä, miten niitä käytetään. Apostolit eivät anna muiden eli lahjoittajien päättää lainkaan siitä, miten rahat käytetään, ja missä suhteessa. Tiedoksi on annettu pelkät yleiset suuntaviivat, eivätkä lahjoittajat varmaankaan tarkista kirjanpidosta sitä, miten varoja todellisuudessa käytetään.

Apua jaettiin Uuden testamentin apostolien aikana sen mukaan kuin sitä tarvittiin, eikä tästä avustamisesta tehty jotakin sääntöä, jonka mukaan jokaisen on myytävä kaikki ylimääräinen omaisuutensa ja annettava näin saadut varat apostolien jalkojen juureen. Simson opettaa, että lahjoitukset tulee edelleen tuoda apostolien jalkojen juureen.

"Hänen majesteettinen hallintonsa tekee erittäin selväksi sen, keitä ovat ne ihmiset, joille rahavarojen hallinta on uskottu: apostoleille eikä keillekään muille." (s.43)

Ketkä mahtavat olla nykyajan apostoleita, joiden jalkojen juureen Simson kehottaa varat ja rahat tuomaan? Ei liene yllätys, että Simson itse kuuluu näiden etuoikettujen apostolien joukkoon! Tällä tavalla hän varmistaa sen, että pyramidin huipulla oleville tulee riittävä toimeentulo lahjoitusten turvin. Sen sijaan pyramidin alimmilla tasoilla olevat eivät saa mitään, koska raha siirtyy näissä pyramidijärjestelmissä aina alhaalta ylöspäin, eikä sitä synny itsestään, niin että myös alimmilla tasoilla olevat saisivat jotakin. He eivät saa mitään, mutta kaikki heidän lahjoituksensa ovat poissa heidän varallisuudestaan ja tuloistaan.

Tässä on toimittu klassisen pyramidihuijauksen tavalla, jolle on annettu vain kristillinen muoto ja sisältö. Sitä minä en tiedä, toimiiko Simson tarkoituksella väärin, vai onko hän vilpittömästi erehtynyt, ja jakaa varoja oikeisiin käyttötarkoituksiin, eikä pyri itse hyötymään varoista. Joka tapauksessa tällainen taloudenhoidon malli on Jumalan tahdon vastaista ja koska Simsonin näky maapallon puolen väestön opetuslapseuttamisesta on valhenäky, ei hänen toimintaansa tule tukea.

Kun apostolit saavat väärän opetuksen ja lisääntyvän suosion kautta käsiinsä satoja tuhansia ja miljoonia euroja, niin siinä käy tavallisesti niin, että apostolin "elatus ja vaatteet" (1Tim 6:8.) on tulojen mukaista, ja sitä voi puolustella vieläpä Jumalan sanalla! (Fil 4:11-12.) Simsonin malli toimia on kuitenkin täysin erilainen kuin Paavalilla, joka ei ensimmäiseksi kurkottanut uusien seurakuntien kukkarolle, vaan elätti seurueineen itse itsensä. (1Kor 9; 2Kor 12:13-17; 2Tess 3:5-16.)

Ketkä määräävät Jumalan valtakunnan talouden hoidosta?

Simson ei tietenkään kerro suunnitelmissaan olevan sellaista, että hän ja hänen seurueensa voisivat elää ylellisesti "apostolisen rahaston" turvin, jonka varoja vain apostolit voivat käyttää ja hallita. Simson opettaa, että apostolit käyttävät rahoja yhdessä diakonien kanssa, mutta kun rahat on annettu Starfish -säätiölle, niin paikallisten seurakuntien päätösvalta varojen suhteen päättyy siihen, ja "apostolit" päättävät talousasioista sen jälkeen yksin. Simson kirjoittaa apostolien yksinoikeudesta määrätä varojen käytöstä ja hallita niitä jopa näin selvästi:

"Diakonit taas ovat tietyssä mielessä ”taloudellisia eunukkeja”; ihmisiä, joille vasta kun heidät on koeteltu (1. Tim 3:10) uskotaan rahaa, joka heidän tulee jakaa apostolien politiikan mukaisesti." (s.44).

Simson esittää hyviä ajatuksia siitä, miten varoja tulee käyttää seurakunnan köyhien avustamiseen, seurakunnan työntekijöiden varustamiseen lähetystyötä varten, seurakunnan ulkopuolisten köyhien avustamiseen (jos varat siihen riittävät) ja apostolisiin projekteihin. (s.44) Simson esittää alueellisten ja paikallisten apostolisten rahastojen perustamista, joita varoja vain apostolit voivat käyttää mainittuja tarkoituksia varten (ja tietysti apostolien elatuksen turvaamiseksi!). Lisäksi tarvitaan globaalia logistiikkajärjestelmää ja taloudellista systeemiä rahan liikuttamiseksi maailmanlaajuisesti: globaalissa roolissa olevat apostolit kuten Simson ja hänen läheisensä tarvitsevat luonnollisesti mittavasti varoja globaaliin toimintaansa ja liikkumiseensa. (ss.82-83, 85.) Simson kertoo, että miljoonien kotiseurakuntien perustaminen nielee paljon varoja, mutta onko tämä totta? Mihin pieni kotiseurakunta tarvitsee paljon varoja? Apostolien elättämiseen vai mihin?

Raamatun kirjoitukset puoltavat keräyksiä tiettyjä tarkoituksia varten – yleensä köyhien avustamista varten (Gal 2:10; 1Kor 16:1-4; Apt 11:27-30; 12:25; 2Kor 8-9; 1Tim 5.) – mutta apostolien käyttöä varten perustettavia rahastoja tai vastaavaa varojen käyttöä en kirjoituksista löydä. Löydän sen sijaan ohjeita siitä, miten yksittäiset seurakunnat ja työntekijät varustivat apostoleita kulloiseenkin matkaan ja ihan alussa Jerusalemin seurakunta rahoitti valtaosan lähetystyöstä poikkeuksellisten järjestelyjen kautta saaduilla varoilla. (Apt 15:3; 2Kor 1:16; Tiit 3:13; 3Joh 1:6-8.)

Vaikka köyhien avustukseen tarkoitetut varat kuljetettiin kohteeseensa usein apostolien toimesta, niin apostolit eivät käyttäneet näitä varoja itseään ja lähetysmatkojaan varten! He eivät myöskään päättäneet yksin siitä, miten kerättyjä varoja käytettiin, eli heillä ei ollut määräysvaltaa seurakuntien talousasioissa ylitse paikallisen seurakunnan hallinnon: vanhinten ja diakonien ja koko seurakunnan konsensuksen. Apostolit olivat ainoastaan luotettavia lähettejä, joille suuria rahasummia voitiin uskoa, ja he pystyivät samalla vahvistamaan niitä seurakuntia, joille he lahjoituksia veivät. Raamatussa ei siis ole sellaista mallia, jonka mukaan kaikki lahjoitukset tuli antaa apostoleille, eivätkä seurakunnat olisi voineet käyttää varojaan oman harkintansa mukaan ja määrätä niistä itse.

"Jopa silloin, kun uskovien kodeissa yhteen liitetyt lahjat muodostivat suuria summia, raha lopulta kanavoitiin apostoleille määrärahoiksi tuleviin asioihin (1. Kor 16:2-4)." (s.44)

Siinä, missä Simson näkee apostolisia rahastoja ja apostolien käyttämää yksinvaltaa talouden hallinnoimisessa, on Uudessa testamentissa kuvauksia köyhien avustamisesta ja pyhien avustamisesta, missä asiassa toimittiin vapaaehtoisen antamisen periaatteiden mukaan, eivätkä apostolit määränneet yksin varojen käytöstä. (1Kor 16:1-4; 2Kor 8-9; Gal 2:10; 1Tim 5; Fil 4:10-19; 3Joh 6-9; Apt 15:3; 11:26-30; 12:25; 2:44-45; 4:32-5:4; 6:1-7.) Apostolit eivät olleet rahakukkaron haltijoita ja valtiaita, vaan uskottuja lähettejä toimittamaan rakkauden lahjan vieminen perille asti sinne, missä apua tarvittiin. Itse asiassa Korintton seurakunta päätti itse, ketkä lähetti avustusta viemään, eikä seurakunta antanut rahoja automaattisesti apostolille tai apostoleille! (1Kor 16:3)

1.Korinttolaiskirje:
16:1 Mitä tulee keräykseen pyhiä varten, niin tehkää tekin samalla tavoin, kuin minä olen määrännyt Galatian seurakunnille.
16:2 Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani.
16:3 Mutta kun olen saapunut teidän tykönne, lähetän minä ne henkilöt, jotka siihen sopiviksi katsotte, kirjeet mukanaan, viemään teidän rakkaudenlahjanne Jerusalemiin;
16:4 ja jos asia on sen arvoinen, että minunkin on lähteminen, niin saavat he lähteä minun kanssani.

Filippiläiskirjeessä on yksi selvä todistus siitä, että apostoleilla ei ollut valtaa päättää seurakuntien varoista yli paikallisen seurakunnan rajojen. He eivät käyttäneet sellaista valtaa seurakuntien taloudenhoitoon, mitä Simson opettaa, eli varoja ei käytetty apostolien politiikan mukaan. Apostoleilla ei ollut valtaa päättää paikallisen seurakunnan varoista yli paikkakunnan rajojen, vaan jokainen seurakunta toimi itsenäisesti varojen käytön suhteen. Paavali saattoi tosin apostolina antaa evankelista (2Tim 4:5.) Timoteukselle ohjeita siitä, miten seurakunnassa tuli järjestää varojen käyttö köyhien avustamiseen (1Tim 5), mutta tässäkään varoja ei tuotu apostolien jalkojen juureen, eivätkä apostolit hallinneet varoja yksin, eivätkä he päättäneet yksin rahojen käytöstä.

Filippiläiskirje:
4:10 Minä ihastuin suuresti Herrassa, että te jo vihdoinkin olitte elpyneet pitämään minusta huolta, johon teillä ennenkin oli ollut halua, vaikka ei tilaisuutta.
4:11 Ei niin, että minä puutteen vuoksi tätä sanon; sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään.
4:12 Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa.
4:13 Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.
4:14 Kuitenkin teitte hyvin, kun otitte osaa minun ahdinkooni.
4:15 Tiedättehän tekin, filippiläiset, että evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhteyteen annetusta ja vastaanotetusta.
4:16 Sillä Tessalonikaankin te minulle kerran, jopa kahdesti, lähetitte, mitä tarvitsin.
4:17 Ei niin, että haluaisin lahjaa, vaan minä haluan teidän hyväksenne karttuvaa hedelmää.
4:18 Olen nyt saanut kaikkea, jopa ylenpalttisesti; minulla on yllinkyllin, saatuani Epafroditukselta teidän lähetyksenne, joka on "suloinen tuoksu", otollinen, Jumalalle mieluinen uhri.
4:19 Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa.
4:20 Mutta meidän Jumalallemme ja Isällemme kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.

Jos Paavalilla olisi ollut valta määrätä seurakuntien varoista ylhäältä alaspäin käskien, niin näin ei olisi päässyt tapahtumaan. Jos varat lahjoitettiin aina apostoleille, niin näin ei olisi päässyt tapahtumaan.

Joku voi vedota tässä kohdassa siihen, että kaikki muut seurakunnat olivat tottelemattomia paitsi filippiläiset. "Me emme saa olla tottelemattomia vaan meidän tulee toimia filippiläisten tavoin ja perustaa apostolisia rahastoja ja antaa kaikki rahat apostolien hallintaan ja käyttöön." Kun tuotakin kohtaa tarkemmin lukee ja oikein sen ymmärtää, niin tuossa ei ollut kuitenkaan kyse apostolisen rahaston ylläpitämisestä vaan hetkelliseen tarpeeseen tulevasta apostolin avustamisesta. Paavali ei tullut seurueineen toimeen pelkästään maallista työtä tekemällä, ja kun Tessalonikan seurakunnan talous oli heikko, niin hän sai avustusta Filippistä, joka oli kaupunki samassa Rooman provinssissa. (Apt 16:11-17:15; 1Tess 2:5-12; 2Tess 3:5-16.)

Tessalonikalaiskirjeet on kirjoitettu toisen lähetysmatkan aikana Korinttosta noin 52–53 jaa., jonka matkan aikana Paavali kävi ensin Filippissä ja sen lähistön kaupungeissa, minkä jälkeen hän siirtyi Ateenaan ja Korinttoon eli Akaian maakuntaan. Filippiläiskirje on kirjoitettu Rooman vankeudesta noin 62 jaa. Koska Paavali kirjoitti tessalonikalaisille, että hänen seurueensa olivat tehneet yötä päivää työtä omilla käsillään, etteivät olisi olleet rasitukseksi seurakunnalle (1Tess 2:9-12; 2Tess 3:5-16.), ja Paavali sai kuitenkin apua Filippin seurakunnasta, niin tämä puoltaa näkemystä, jonka mukaan Paavalin seurueen maallinen työ ei riittänyt elatuksen hankkimiseen, ja evankeliumin työntekijöillä on oikeus saada palkka tekemästään työstä seurakunnilta. (1Kor 9; 2Tim 2:1-7.) Seurakunnissa toimitaan kuitenkin aina kulloisenkin taloudellisen tilanteen mukaan, ja apostoleita voidaan vapaaehtoisesti avustaa jopa yli paikkakuntien rajojen. Simsonin opettamaa apostolista rahastoa ja Kuninkaallista taloudenhoitoa ei näistä kohdista kuitenkaan löydy, ikään kuin apostolit olisivat yksin päättäneet kunkin seurakunnan varainhoidosta, eivätkä seurakunnat olisi saaneet toimia tässä asiassa itsenäisesti ja määrätä omista varoistaan.

Simson puhuu myös vapaaehtoisuudesta, mutta kun hän kytkee talouden hoidon kiinteästi evankeliumiin ja uskon kuuliaisuuteen, niin että hänen opetuksestaan poikkeaminen on kuin Jumalan käskyjen ja liiton rikkomista – ja uhkana on kuolema tai kadotus, jos hänen malliaan ei totella (Apt 5:1-11, s.43) – niin vapaaehtoisuudesta on turha puhua. Myös pyramidihuijauksissa vedotaan vapaaehtoisuuteen: petosten uhrit antavat rahansa ja työpanoksensa pyramidipeleihin "vapaaehtoisesti", joten heitä ei ole petetty, selittävät huijarit. Jos rahaa kerätään harhaanjohtavan markkinoinnin ja valheiden kertomisen avulla, niin kyse on silti petoksesta. Seurakunnan taloudenhoidossa petos ei ole rikos maallisia lakeja vaan Jumalaa vastaan. Asia voidaan siten kääntää takaisin Simsonille ja Starfish -rahastojen perustajille: jos taloutta hoidetaan Jumalan sanan ohjeiden vastaisella tavalla ja pyritään hyötymään seurakunnista vastoin apostolien ohjeita, niin mitä Jumala siihen sanoo?

Kun seurakunnalla ei ollut varaa maksaa Paavalille ja hänen seurueelleen elatusta ja vaatteita (1Tim 6:8.), niin silloin apostolit tekivät työtä käsillään esimerkiksi teltantekijänä, ja ansaitsivat oman elatuksensa. (Apt 18:2-3; 2Kor 12:13-17.) Paavali sääti seurueineen heikossa taloudellisessa tilanteessa olleelle Tessalonikan seurakunnalle, että sen vanhinten tuli noudattaa hänen ja hänen seurueensa esimerkkiä tässä asiassa. (2Tess 3:5-16; vrt. 1Tess 2:5-12.) Vanhimmat eivät saaneet rasittaa seurakuntaa siten, että olisivat käyttäneet hyväkseen oikeutta saada elatus evankeliumin työstä. (1Kor 9; 2Tim 2:1-7.) Tästä ei tietenkään saa tehdä yleistä kaikkia seurakuntia koskevaa ohjetta, jonka mukaan seurakunnan vanhimmat eivät ole milloinkaan oikeutettuja saamaan elatusta evankeliumin työstä. Se oikeus heillä on, ja siihen seurakuntien tulee myös pyrkiä, mutta ei Simsonin opettamalla apostolisten rahastojen mallilla, joissa seurakunnat eivät saa itse päättää varojen käytöstä, vaan apostolit päättävät siitä heidän puolestaan.

Toiset näkevät näissä Paavalin antamissa ohjeissa selvän apostolisen varojen hallinnan, niin että vain apostolit saivat päättää varojen käytöstä, ja että he hallinnoivat seurakunnan varoja ja rahoja. Paavali ei kuitenkaan pyytänyt lähettämään rahoja hänelle, kun rahoja kerättiin seurakunnan köyhiä tai pyhien avustamista varten. (1Tim 5) Hän lähti kuljettamaan pyhien avustusta ainoastaan siinä tapauksessa, että asia olisi sen arvoinen, ja silloinkin hän oli vain seurakunnan uskoma luotettava lähetti hyvällä asialla, eikä varojen yksinhaltija. (1Kor 16:1-4.) Itse asiassa Korintton seurakunta sai itse valita ne henkilöt, jotka lähtivät rahoja viemään, ja Paavali osallistui matkaan vain siinä tapauksessa, että asia oli sen arvoinen. (jj.3-4) Rahoja ei siis pantu apostolien jalkojen juureen eivätkä apostolit päättäneet yksin niiden käytöstä, vaan seurakunta päätti näistä asioista itsenäisesti ja apostoleista riippumattomalla tavalla, vaikka ottikin vapaaehtoisesti vastaan apostolin neuvoja.

Eikö kristittyjen pitäisi kavahtaa sellaisia työntekijöitä, joita kiinnostaa ensimmäiseksi heidän kukkaronsa, eikä muu hyvinvointi? (2Kor 11:1-23.) "Antakaa meidän hallintaamme kaikki lahjoitukset ja kehottakaa jäseniänne maksamaan runsas sisäänpääsymaksu (yhteyteen) siten, että he myyvät kaiken ylimääräisen ja tuovat näin saadut rahat meidän jalkojemme juureen!" Näin eivät apostolit toimineet, kun tulivat uusille paikkakunnille. Sen sijaan he kieltäytyivät käyttämästä hyväksi heille kuuluvaa oikeutta saada elatus ja vaatteet evankeliumin julistamisesta. (Apt 18:2-3; 20:33-35; 1Kor 9; 2Kor 12:13-17; 2Tess 3:5-16; 1Tess 2:1-12.) Miten siis on mahdollista, että jotkut kristityt eivät ole huolissaan tällaisesta menettelytavasta, ja jopa tukevat sitä "raamatullisena mallina", niin että alkavat itsekin toimia samojen periaatteiden mukaan? Voisiko syy olla siinä, että pyrkivät takaamaan siten itselleen elatuksen, niin ettei heidän tarvitse tehdä maallista työtä? Toki sanan palvelijoilla on tähän oikeus, mutta keinot sen saavuttamiseen ovat tällaisella apostolisella yksinvaltiudella ja sanelupolitiikalla ja Jerusalemin mallin yleistämisellä väärät. Jos joku ei tätä ymmärrä, niin olkoon ymmärtämättä. Pyhien ei sovi olla osallisia tällaiseen riistoon.

Uudessa testamentissa ei ole Jerusalemin seurakunnan alkuaikaa lukuunottamatta missään mainittu sellaista tapaa, että kaikki lahjoitukset piti tuoda apostoleille, ja he määräsivät yksin siitä, mitä varoille tehtiin. Jerusalemissakin rahat tuotiin apostoleille vain siksi, että he olivat siellä ollessaan sen seurakunnan luottohenkilöitä, ja osa ilmeisesti seurakunnan vanhimpia. Apostolit saattoivat nimittäin toimia tilanteen mukaan joko vanhimpana, opettajana, profeettana tai apostolina, joten näiden tehtävien välillä ei ole hierarkkiaa tai pysyvää virka-asemaa, vaan niiden hoitaminen perustui kutsumukseen, kykyihin ja kulloiseenkin tarpeeseen. (Apt 13:1; Efe 4:11; 1Piet 5:1-4; 3Joh 1:1) Jerusalemin seurakunnan toiminnassa on vielä lisäksi huomattava se, että varojen käytöstä oltiin yksimielisiä, joten ei ole perusteltua väittää, että apostolit päättivät yksin niiden käytöstä. (Apt 2:41-47; 4:32-37.) Varojen käytössä vallitsi pikemmin konsensus kuin apostolien sanelupolitiikka, jota Simson opettaa.

"Diakonit taas ovat tietyssä mielessä ”taloudellisia eunukkeja”; ihmisiä, joille vasta kun heidät on koeteltu (1. Tim 3:10) uskotaan rahaa, joka heidän tulee jakaa apostolien politiikan mukaisesti." (s.44)

Mitä on säädetty uudessa liitossa taloudenhoitoon liittyen?

Jeesus ja apostolit eivät antaneet selviä sääntöjä tai lain käskyjä messiaanista taloudenhoitoa varten. Ainoa, mitä oli säädetty, on se, että evankeliumin työntekijällä on oikeus saada palkka tekemästään työstä. (1Kor 9; 2Tim 2:1-7.) Sitä ei ole kuitenkaan säädetty, miten paljon ja kenelle rahat tuli lahjoittaa. Antaminen perustui vapaaehtoisuuteen, mutta Simson opettaa tätä tapaa vastaan. (1Kor 9.) Simson opettaa orjuuttavia ja tarkkoja sääntöjä rahojen keruusta ja käytöstä, ja kutsuu niitä messiaaniseksi taloudenhoidoksi ja vertaa näitä sääntöjä uskovia sitoviin Jumalan sanan ja lain käskyihin. Väärä opetus tällä alueella mahdollistaa varojen väärinkäytön ja evankeliumin käytön väärän voiton pyytämiseksi.

Mihin pienet kotiseurakunnat tarvitsevat paljon rahaa?

Merkittävä harha Simsonin opetuksessa on se, että hän tahtoo kerätä varoja miljoonien kotiseurakuntien perustamista varten, mutta sellaisia seurakuntia ei välttämättä synny lopun aikana yhden organisoidun järjestön kautta, ja jos syntyy monien ryhmien ja järjestöjen kautta, niin nämä eivät tarvitse kovin suuria rahamääriä toimintansa ylläpitämiseksi. Sen sijaan raskas apostolinen virkakoneisto ja apostolien ylläpito maailmanlaajuista matkailua myöten vaatii paljon varoja, ja tässä lienee yksi syy Simsonin toiminnalle. Hän tahtoo varmistaa sen, että pystyy jatkamaan alkamaansa tehtävää, eikä se ole mahdollista ilman mittavia lahjoituksia hänen ja hänen ryhmänsä toimintaa varten.

Pummien käyttämiä keinoja rahan saamiseksi

Kaikki lahjoitusten turvin siipeilevät sanan opettajat ja väärät apostolit eivät elä ylellistä elämää. Osa saa niin vähän lahjoituksia, että tulee niiden turvin hädin tuskin toimeen. Silti idea on kaikilla sama: raha siirtyy alhaalta ylöspäin, raskaan työn uurastajilta laiskoille sanan palvelijoille, joita ei maallinen työ ja perheen elatus rehellisen työn avulla kiinnosta. On paljon helpompaa huijata rahoja uskovilta, jotka antavat auliisti, vaikka apua ei suoraan pyydetä. Onhan se jokaisen nähtävissä, jos kaitsija, opettaja, profeetta tai apostoli ei käy töissä, ja hänellä on tiukkaa taloudellisesti.

Lahjoituksia itselleen kalastelevat sanan opettajat eivät kaihda kertoa tukijoilleen siitä, miten he ovat eläneet Jumalan armon varassa ja rukoilleet Jumalalta apua tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen. Vaikka näitä kertomuksia ei pueta suoraan sanallisiksi pyynnöiksi, niin tyhmäkin uskova ymmärtää, että sanan opettaja odottaa hänen auttavan häntä taloudellisesti, ja moni ihmisten orjuuttama uskova myös näin toimii. Ei kaikki auttaminen silti ole väärää, mutta uskovien tulisi valvoa tälläkin alueella, että heitä ei käytettäisi väärämielisesti hyväksi, ja että raha menisi oikeaan osoitteeseen eikä tekopyhille keinottelijoille.

Huijaukseen kuuluu se, että osa rahoista pannaan hyvään tarkoitukseen. Rahaa annetaan evankeliumin työtä varten ja hyväntekeväisyyteen. Pääasia kuitenkin on se, että rahaa riittää pyramidin huipulla oleville siipeilijöille tarpeeksi, eikä heidän tarvitse tehdä rehellistä työtä elantonsa eteen. Muut tekevät työn heidän puolestaan ja he keräävät sen hedelmät itselleen.

Jotkut työtä vieroksuvat ja itsensä muilla elättävät osaavat kertoa ihmeistä, jotka eivät välttämättä ihmeitä olekaan. Jumala on lähettänyt heidän luokseen uskovia antamaan apua suurimman puutteen hetkellä, kun he ovat vain rukoilleet apua Jumalalta. Kumma, että nykyisen ajan ihmeet ovat usein juuri tällaisia: paranemista sairauksista, joita ei voida todistaa kiistattomiksi ihmeiksi, ja lahjoitusten saaminen uskovilta kiperään taloudelliseen tilanteeseen.

Merkille pantavaa on vielä se, että apostolien aikana ei ollut keneltäkään salassa se, jos joku tarvitsi apua. Köyhistä ja apua tarvitsevista pidettiin kirjaa, niin että heitä voitiin auttaa avoimesti seurakunnan varoilla. (Apt 2:44-45; 4:32-37; 6:1-5; 1Tim 5; Fil 4:10-19.) Apostolit eivät siis turvautuneet pelkkään rukoukseen saadakseen apua itselleen ja tarvitseville, vaan he pyysivät apua julkisesti ja avoimesti. Eikö tämä herätä epäilyjä niiden suhteen, jotka eivät pyydä mitään, mutta kertovat silti auliisti ja usein siitä, miten Jumala on pitänyt heistä uskovien antamien lahjoitusten turvin huolta, vaikka he eivät ole pyytäneet keneltäkään apua hätäänsä? Eivätkö tällaiset kertomukset ole aina epäsuora pyyntö, että uskovat antaisivat heille rahaa? Oli tai ei, niin hyvin tuo näyttää valitettavasti toimivan...

Toisten lahjoitusten turvin elävät sanan opettajat osaavat toimia ovelalla tavalla. He tarjoutuvat jopa auttamaan muita, jos heillä on taloudellisia ongelmia. He opettavat siitä, miten kaikki on seurakunnassa yhteistä, ja antavat pieniä summia lähimmäisten avuksi pyydettäessä. He tietävät kuitenkin etukäteen sen, että he saavat antamansa rahat myöhemmin moninkertaisesti takaisin ja vielä usein niiltä, joille ovat pieniä avustuksia antaneet. Ja mikä tärkeintä: heidän lahjoittamansa rahat ovat aina lahjoituksina saatuja rahoja, eli he eivät anna koskaan omastaan, vaan antavat aina muiden omasta! Antavatko he siis todellisuudessa mitään Jumalalle tai veljille, vai ovatko he vain vailla rahaa?

Monet lahjoitusten turvin elävät sanan opettajat ja väärät apostolit eivät ole omistaneet itse koskaan juuri mitään rahanarvoista, kun ovat alkaneet toimintansa. He ovat lähteneet liikkeelle tyhjästä ja elävät muiden antamien lahjoitusten turvin. Vaikka joku olisi joskus myynyt jotakin omaansa – taloja tai maatiloja – niin tässä pyramidihuijauksen mallissa ei ole juurikaan pelkoa rahan menettämisestä. On helppoa toimia "uskon varassa" tässä sanotulla tavalla, kun itse Jumala on luvannut pitää huolen omistaan ja antaa monin verroin takaisin peltoja, maatiloja, taloja, veljiä ja sisaria, joista uskonsankari on mukamas luopunut. Ei hän ole todellisuudessa luopunut mistään, vaan tietää etukäteen, että hän saa käyttöönsä niin paljon rahaa ja omaisuutta kuin tarvitsee, lahjoitusten turvin, joiden jatkuvan virran takeeksi hän ottaa Jumalan sanan. Tällainen Jumalan sanan käyttäminen väärän voiton saamiseksi ei voi jäädä huomiotta Jumalan taivaassa.

Ohjeita seurakunnille ja uskoville

Kristittyjen tulee varoa ja valvoa, ettei heitä eksytetä, ja ettei heitä orjuuteta ja riistetä väärien apostolien toimesta, jotka käyttävät jumalisuutta keinona voiton saamiseksi. (2Kor 11:1-23; 1Tim 6:1-12.) Nämä petturit osaavat vielä syyllistää uskovia siitä, jos he eivät lahjoita heille rahaa. Onko olemassa ovelampaa riistämisen ja ryöstämisen keinoa kuin se, että rikoksen uhri saadaan tuntemaan syyllisyyttä, jos hän ei anna riistää itseään ja kieltäytyy antamastaan rahojaan rosvoille?

Neuvon kristittyjä toimimaan tästä lähtien siten, että he varmistavat sen, kenelle ja mitä tarkoitusta varten heidän lahjoittamansa rahat menevät. Ottakaa selville, mikä on lahjoitusten saajien taloudellinen tilanne ja mahdollisuus elättää itsensä maallista työtä tekemällä. Onko rahan pyytämisen motiivina laiskuus ja petos vai todellinen tarve? Jos avun tarve on todellista eivätkä uskovaiset pyri rikastumaan toisten lahjoituksilla, eivätkä käytä muita väärämielisesti hyväkseen elatuksensa turvaamiseksi, niin silloin antaminen on siunattua ja Jumalan tahto. Evankeliumin työntekijälle on suotuisaa maksaa elatus ja vaatteet, eikä tästä tavasta tule livetä. (1Kor 9; 2Tim 2:1-7.)

Jos Jumalan valtakunnan työstä maksetaan palkkaa tai kulukorvauksia, niin silloin tämän avustuksen tulee olla avointa ja kaikkien osallisten tiedossa, niin kuin se nyt on vapaiden suuntien seurakunnissa, joissa pidetään kirjaa annetusta ja vastaanotetusta. Vilpilliset eivät tahdo kirjaa pitää ja käyttävät väärin hyväkseen uskovien hyväntahtoisuutta raha-asioissa. Sellaisia karta.

Yritys hiljentää aiheellinen kritiikki alkuunsa

Starfish kirjan alussa lukee näin:

Jos pidit lukemastasi, jaa lukemasi materiaali eteenpäin ainakin kymmenelle muulle. Toiseksi, etsi oma tapasi olla sekä henkilökohtaisesti että taloudellisesti mukana materiaalin välittämässä näyssä. Starfish-rahasto palvelee taloudellisena välineenä näiden asioiden edistämisessä. (Lisää asiasta tämän kirjan lopussa)

Jos et pitänyt lukemastasi, ole hyvä ja hävitä se ja ole täysin vapaa asiasta.

Kaikki digitaaliset tuotteet (kirjat, uutiskirjeet jne) ovat salasanalla suojattuja PDF-tiedostoja. Avataksesi ne, sinun pitää kirjoittaa ”I agree”.

Periaate, jonka mukaan tätä näkyä ja toimintaa tulee levittää edelleen vähintään kymmenelle muulle ihmiselle, on suoraan pyramidihuijauksista lainattu. Eikö hälytyskellojen pitäisi alkaa soida, jos joku kehottaa uskovia myymään kaiken ylimääräisen omaisuutensa ja antamaan näin saadut rahat joillekin ulkomaalaisille itseään apostoleiksi kutsuville ihmisille, joilla on yksinoikeus päättää varojen käytöstä? Simson ei hyväksy sitä, että esimerkiksi visionääriset profeetat tai seurakuntien vanhimmat tai evankelistat saisivat päättää rahojen käytöstä. Vain apostoleilla on hänen mukaansa valta päättää rahojen käytöstä ja hallita niitä. Mitä tämä sinulle kertoo? Minulle tämä on selvää puhetta ja olen tutkinut pyramidihuijauksia jo liki kymmenen vuoden ajan enemmän kuin kukaan muu maassamme.

On surullista, että Jeesuksen nimeä käytetään hyväksi ja riistetään uskovaisia, eikä siitä voi joutua edesvastuuseen lain edessä, koska tällainen toiminta on laissa täysin sallittua! Mitäs menit antamaan rahojasi yleishyödylliselle uskonnolliselle järjestölle! Ajattelepa sitä, mitä kaikkea olisit voinut myymälläsi omaisuudella ja lahjoittamillasi rahoilla tehdä itse evankeliumin hyväksi, ilman Simsonin ja hänen organisaationsa tukea? Mitä kaikkea jokin toinen verkosto tai uskovien ryhmä olisi voinut niillä rahoilla tehdä?

Simson kehottaa (tai kirjan alkupuheessa kehotetaan) niitä lukijoita hävittämään kirja ja siihen liittyvä materiaali, jos kirjan sanoma ei miellytä. Tässä on yritys hiljentää kirjaa ja sen sanomaa toteuttaviin kohdistuva kritiikki heti alkuunsa. Lukija ei nimittäin ole täysin vapaa asiasta, jos ottaa kantaa ja esittää vastalauseen kirjan väärille opetuksille, niin että paljastaa näyn alkuperän, että se ei olekaan Jumalasta, koska näky on vastoin sitä, mitä lopun ajoista on profetoitu Raamatussa.

Yritys vaientaa kritiikki alkuunsa ei kuitenkaan onnistu ainakaan minun kohdallani. Olen nähnyt liiaksi vastaavaa vääryyttä itseään kristityiksi kutsuvien toimesta, ja osaan tästä vääryydestä on aihetta puuttua, kun se kohdalle osuu. Jumala ei anna sattumia ja herättää aina välillä jonkun uskovaisen hengen, niin että tämä paljastaa vääriä näkyjä ja profetioita, jotta Jumalan seurakunta osaisi olla varuillaan niiden suhteen.

Simson ja Starfish -säätiö ja organisaatio ovat saaneet paljon hyvää aikaan: miksi vastustan heidän työtään tai kritisoin heitä?

Me saamme iloita siitä, että evankeliumia julistetaan ja seurakuntia rakennetaan, vaikka motiivit eivät olisi oikeat, ja työhön liittyisi väärinkäytöksiä ja vääriä opetuksia, tai näky ei olisikaan Jumalasta. (Fil 1:12-18.) Taivaassa on ilo jokaisesta kääntyneestä ja pelastuneesta sielusta, joka on löytänyt tiensä pyhien yhteyteen ja tullut Kristuksen omaksi Simsonin ja Starfish -näyn kautta. Mutta vaikka Simson ja hänen organisaationsa saisivatkin hyvää aikaan, ja julistaisivat evankeliumia, niin se ei silti oikeuta minua antamaan tukea heidän toiminnalleen, koska tulisin silloin osalliseksi heidän vääryydestään ja synneistään. Tästä syystä on parempi toimia muita kanavia ja keinoja käyttämällä, sillä uskovaisten ei sovi edistää mitään valheellista tai väärää toiminnallaan. Sen sijaan, että edistäisin vääryyttä, tulee minun Jumalan sanan palvelijana varoittaa siitä muita kristittyjä.

Simson on suuri apostoli, joka tekee paljon ihmeitä ja tunnustekoja

Voitko todistaa edes yhden ihmeen ja tunnusteon, jonka Simson tai hänen järjestönsä apostolit ovat tehneet? Minä en ole nähnyt yhtään todistusta sellaisesta. Juttuja ja kuulopuheita kyllä riittää kenen tahansa isoisen apostolin toiminnasta, mutta yhtään todellista kiistatonta ihmettä ei ole tähän päivään mennessä voitu näiden isoisten apostolien todistaa tehneen. Jos pystyt todistamaan kiistattoman ihmeen, jonka nämä ovat tehneet, niin ilmoita siitä minulle ja esitä ihmeestä pätevät todisteet. Ja vaikka voisit edes yhden ihmeen todistaa, niin siltikin varoitan Simsonista ja hänen ryhmänsä työstä: he eivät pysy Jumalan sanan ilmoituksessa vaan vääntävät sitä vinoon, eikä Simsonin saama näky ole Jumalasta, joten pelkästään nämä syyt riittävät perusteeksi sanoutua irti Simsonin ja hänen organisaationsa toiminnasta. (ks. Matt 7:21-29.)

Kuka sinä olet arvostelemaan Simsonin kaltaista suurta apostolia ja visionääristä profeettaa?

Minä en ole yhtään mitään, eikä minulla ole yhtään suosituskirjettä tai suosittelijaa itselleni ja omalle toiminnalleni Kristuksen ruumiissa. Olen täysi nolla ja pyhitykseni on ollut lähes arvotonta: olen tehnyt enemmän ja pahempia syntejä uskovaisena kuin jotkut jumalattomat, mutta pyrin silti elämään kutsumukseni arvoista elämää sen jälkeen, kun olen eksymyksestäni takaisin suoralle tielle palannut ja tahdon seurata nyt Jeesusta sinne, mihin hän minua johtaa. Minulla ei siis ole kerskaamista itsestäni, toimistani eikä mistään muustakaan, mutta yksi asia minut kuitenkin Simsonista erottaa:

Minä en julista näkyjä, jotka eivät ole Jumalan antamia, enkä tulkitse väärin Raamattua pelastuvien määrästä Herran tulemuksessa, enkä kerää rahaa itselleni ja organisaatiolleni mitään tarkoitusta varten väärän opetuksen kautta ja tuella.

Pelkästään se, että Simsonin näky ei ole Jumalasta, ja että hän kerää varoja virheellisen Raamatun tulkinnan periaatteiden mukaan, pitäisi olla riittävä syy sanoutua irti hänestä ja hänen järjestönsä toiminnasta, ja jopa varoittaa siitä muita uskovaisia Kristuksen ruumiissa. Jos olisin löytänyt suomenkielellä muiden kirjoittamaa kritiikkiä Simsonista ja hänen organisaatiostaan, niin minun ei olisi tarvinnut kirjoittaa tätä artikkelia. Nyt olen kuitenkin Jumalan edessä pakotettu näin toimimaan.

Vastuu siitä, miten toimit on sinulla: olen kertonut sen, mitä tiedän ja minkä oikeaksi Jumalan edessä koen.

Mihin me tarvitsemme Starfish -säätiötä ja työryhmää?

Kun uskovaiset alkavat kokoontua kodeissa, niin toiminnan kulut ovat todella pienet. Seurakunnan ei tarvitse omistaa tai vuokrata erillisiä kalliita toimitiloja. Työntekijöille ei tarvitse maksaa palkkaa, elleivät varat siihen riitä, ja ellei Jumala siihen johdata: tavoite ja sääntö tosin on se, että evankeliumin työntekijän tulisi saada "elatus ja vaatteet" työstään. (2Tim 2:1-7; 1Kor 9; 1Tim 6:8.) Pienryhmissä ei ole kuitenkaan sitä vaaraa, että joku riistää seurakuntaa ja elää herroiksi lahjoitusten turvin.

Pienryhmät eivät tarvitse kallista materiaalia evankelioimista varten. Me emme tarvitse Starfish Mission ja Starfish-julkaisujen ja Starfish-rahaston palveluksia. Jos meillä on materiaalia internetiin, niin sen pitäminen siellä maksaa vain laajakaistamaksun eli muutaman kympin kuukaudessa. Jos tarvitsemme painotuotteita, niin niitä voidaan ostaa kristillisistä kirjakaupoista ja kustantamoista. Pienimuotoisia julkaisuja on mahdollista tuottaa digitaalipainotekniikan avulla omakustannushintaan.

Tarvitsemmeko apostoleita? Apostolit olisivat tietysti tarpeen ja suureksi avuksi evankeliumin työssä, ja seurakunnan rakentumiseksi Jumalan piirustuksen mukaiseksi Pyhän Hengen asumukseksi. (Efe 2:11-22.) Jos Jumala tahtoo lähettää luoksemme apostoleita, niin he eivät varmastikaan tahdo riistää meidän omaamme. Sen sijaan he ovat Uuden testamentin apostoleiden tavoin valmiit uhraamaan jopa itsensä meidän hyväksemme, eivätkä he varmastikaan riistä meidän omaisuuttamme väärien Raamatuntulkintojen ja valheellisten näkyjen avulla. (1Tess 2:7-12; 2Tess 3:6-16; 1Kor 1513-17.)

Mihin me siis Starfishiä ja Simsonia tai muita ulkomaisia apostoleita ja organisaatioita oikein tarvitsemme? Emme oikeastaan yhtään mihinkään. Miksi rahoittaisimme ja tukisimme väärien apostolien työtä, kun Jumala voi antaa meille niitä, jotka oikeita ovat, ja tekee sen vieläpä omasta keskuudestamme, jos me vain apostoleita tarvitsemme?

1.Tessalonikalaiskirje:
2:5 Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme,
2:6 emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta,
2:7 vaikka me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia arvonantoa; vaan me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa;
2:8 niin mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet.
2:9 Muistattehan, veljet, meidän työmme ja vaivamme: yöt ja päivät työtä tehden, ettemme ketään teistä rasittaisi, me julistimme teille Jumalan evankeliumia.
2:10 Te olette meidän todistajamme, ja Jumala, kuinka pyhät ja oikeamieliset ja nuhteettomat me olimme teitä kohtaan, jotka uskotte,
2:11 samoinkuin te tiedätte, kuinka me, niinkuin isä lapsiansa, kehoitimme itsekutakin teistä ja rohkaisimme teitä,
2:12 ja teroitimme teille, että teidän on vaeltaminen arvollisesti Jumalan edessä, joka kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa.

2.Tessalonikalaiskirje:
3:5 Ja Herra ohjatkoon teidän sydämenne Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen.
3:6 Mutta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä, veljet, vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti eikä sen opetuksen mukaan, jonka olette meiltä saaneet.
3:7 Tiedättehän itse, kuinka meidän jälkiämme on seurattava, sillä me emme ole olleet kurittomia teidän keskuudessanne,
3:8 emmekä ilmaiseksi syöneet kenenkään leipää, vaan työssä ja vaivassa me ahkeroitsimme yöt ja päivät, ettemme olisi kenellekään teistä rasitukseksi;
3:9 ei niin, ettei meillä olisi siihen valtaa, vaan me tahdomme olla teille esikuvaksi, että te kulkisitte meidän jälkiämme.
3:10 Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä.
3:11 Sillä me olemme kuulleet, että muutamat teidän keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, eivät tee työtä, vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu.
3:12 Semmoisia me käskemme ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, tekemään työtä hiljaisuudessa ja syömään omaa leipäänsä.
3:13 Mutta te, veljet, älkää väsykö tekemästä sitä, mikä hyvää on.
3:14 Mutta jos kuka ei tottele sitä, mitä me tässä kirjeessä olemme sanoneet, niin merkitkää hänet älkääkä seurustelko hänen kanssaan, että hän häpeäisi.
3:15 Älkää kuitenkaan pitäkö häntä vihollisena, vaan neuvokaa niinkuin veljeä.
3:16 Mutta itse rauhan Herra antakoon teille rauhan, aina ja kaikella tavalla. Herra olkoon kaikkien teidän kanssanne.

2.Korinttolaiskirje:
12:13 Sillä missä muussa te olette jääneet muita seurakuntia vähemmälle kuin siinä, etten minä puolestani ole rasittanut teitä? Antakaa minulle anteeksi tämä vääryys.
12:14 Katso, kolmannen kerran minä nyt olen valmis tulemaan teidän tykönne, enkä ole oleva teille rasitukseksi; sillä minä en etsi teidän omaanne, vaan teitä itseänne. Eiväthän lapset ole velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan vanhemmat lapsilleen.
12:15 Ja minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi. Senkötähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta?
12:16 Olkoonpa niin, etten minä ole teitä rasittanut; mutta entä jos olen viekas ja olen kavaluudella kietonut teidät pauloihini!
12:17 Olenkohan minä kenenkään kautta, joita olen luoksenne lähettänyt, pyrkinyt teistä hyötymään?

Lopun ajan eksytyksiä perinteisten seurakuntien sisällä ja ulkopuolella

Samat villitsevät harhaopit, jotka vaivaavat perinteisiä seurakuntia, ovat osana "yksi seurakunta" -liikettä, joka perustaa toimintansa pienryhmiin ja kodeissa kokoontumiseen. Tämän lisäksi voidaan järjestäytyä suuremmiksi koko paikkakunnan ja maailman käsittäväksi verkostoksi, jolloin myös suurempia kokouksia voidaan järjestää. Raamatullinen seurakuntamalli ja kokouskäytäntö eivät ole kuitenkaan tae siitä, että kristittyjen opetus ja elämä olisivat muilta osin Jumalan sanan ohjeiden ja Herran käskyjen mukaisia. Monia harhaoppeja on edustettuina perinteisten seurakuntien sisällä ja myös niiden ulkopuolella, eikä niistä näytetä pääsevän eroon. Harhaopit ovat tulleet jäädäkseen. Ainoa, mitä puhdassydäminen uskovainen voi tehdä, on erota niistä, jotka harhaoppien vallassa vaeltavat. (Room 16:17-20; Tiit 3:9-11; 2Kor 6:14-18.)

Yleisiä harhaoppeja kaikentyyppisissä seurakunnissa ovat mm. seuraavat:

  • Todistetaan ihmeparanemisista, vaikka mitään ihmeitä ei ole tapahtunut: siis valehdellaan ja eletään itsepetoksessa tai sitten levitetään kuulopuheita, joita ei voida todistaa todellisiksi ihmeiksi.
  • Käytetään sellaisia armolahjoja, joita Jumala ei ole antanut, eivätkä uskovaiset ole niitä sillä tavalla Raamatussa käyttäneet. Näitä ovat mm. väärä kielillä puhuminen ja tiedon ja viisauden sanat, joita joku "hengellinen" saa rukouksessa seurakunnan edessä, ja julistaa Jeesuksen parantavan uskovia milloin mistäkin sellaisesta sairaudesta tai taudista, josta paranemista ei voida todeta paikan päällä, eikä paranemista todellisuudessa tapahdukaan.
  • Syyllistetään uskovia siitä, että he eivät paranna sairaita ja ovat itsekin sairaita tai eivät usko tarpeeksi siihen, että Jeesus parantaa jonkun tietyn sairauden. Nämä syyllistäjät ja epäuskosta moittivat "uskonsankarit" ovat usein itsekin sairaita, ja heidän omassa elämässään on enemmän niitä sairauksia, vammoja ja raihnaisuutta, joita Jeesus ei ole parantanut, eikä paranna, kuin niitä, jotka Jeesus on parantanut, tai parantaa.
  • Uskotaan "herätykseen", jossa luvataan massojen kääntyvän Jeesuksen tykö ja pelastuvan. Luvataan suuria herätyksiä ja uskotaan koko maailman tai ainakin valtaosan kääntyvän Jumalan tykö ennen Kristuksen toista tulemusta.
  • Erilaiset lopun aikojen profetioiden virhetulkinnat ja niistä aiheutuva hysteria tai väärä toiminta.
  • Uskotaan erilaisiin rituaaleihin, joiden kautta saadaan synnit anteeksi ja pelastutaan (kaste, ehtoollinen, jalkojen pesu, "elämän antaminen Jeesukselle ja syntisen rukous" -rituaali): opetetaan siis toista pelastuksen tietä kuin mitä evankeliumissa on meille annettu.
  • Julistetaan erityistä voitelua uskoville, mikä ilmenee sopimattomana käytöksenä: eläinten ääninä, käärmekielien sihinänä ja suhinana (väärä kielillä puhuminen), sätkimisenä, potkisimena, maassa makaamisena, kaatuiluna, jne.
  • Julistetaan "syvempää tietoa ja salaisuuksien tuntemista niille hengellisille", jotka toteuttavat jonkin uskonliikkeen agendaa. Luvataan suuria ja valjastetaan uskovia näkyviin tehtäviin seurakunnissa, ja lähetetään heitä sankoin joukoin kaduille todistamaan ja keräämään lisää ihmisiä yhteyteen. (Jeesuksesta todistaminen ja evankeliointi ei ole sinänsä väärin, mutta kun lähettäjä ei olekaan Pyhä Henki vaan ihminen ja ihmisten muodostamat järjestöt, niin lopputulos ei ole paras mahdollinen, vaikka joku välillä uskoon tulisikin. Jumala käyttää myös vääriä evankeliumin levittämiseen. Fil 1:12-18.)
  • Valitaan uskovia sellaisiin palvelustehtäviin, joihin Jumala ei ole heitä kutsunut, eikä heitä lähetä (apostolit, kaitsijat, opettajat, evankelistat).
  • Ollaan ihmisten orjia ja palvotaan jotakin hengellistä isää tai paimenta epäterveellä tavalla. Näin jotkut uskovaiset voivat toimia ikään kuin paavi, vaikka heillä ei nimellistä paavin valtaa muihin nähden olekaan. Psykologisesti taitavat manipuloijat voivat eksyttää sielullisia uskovia melkein rajattomasti, koska lampaat ovat sokeita ja turvaavat ihmisiin Jumalan sijasta.
  • Opetetaan, että jokainen uskovainen on "johtaja" tai kasvaa sellaiseksi (yhteinen vanhimmuus korvaa vanhinten tehtävän seurakunnassa tai sitten uskotaan, että jokainen uskovainen kasvaa lopulta seurakuntansa vanhimmaksi ja perustaa uuden pienryhmän paikkakunnalleen, jota hän sitten johtaa G12 seurakuntamallin mukaan)
  • Uskotaan, että koko perhekunta tulee uskoon ja pelastuu, kun yksi perheenjäsen on tullut uskovaiseksi, ja väitetään, että tämä on Jumalan lupaus, täysin vastoin sitä, mitä Jeesus on aiheesta opettanut. (Matt 10:34-39; 24:10-14; Luuk 17:34; vrt. 1Kor 7:12-15.)
  • Opetetaan hengellistä sodankäyntiä ja vihollisen valtojen sitomista väärällä tavalla (kopioidaan esimerkiksi Raamatusta jokin yksittäinen tapa, jolla uskonsankarit ovat saaneet voiton vihollisesta, ja luullaan, että Jumala toimii aina samalla tavalla: esim. Jerikon muurien kiertäminen ja Jaabesin rukous)
  • Uskotaan, että jokainen kristitty on sisäisesti hyvin rikkinäinen ja tarvitsee aivan erityistä sisäistä paranemista, usein jonkun luotettavan sielunhoitajan käsissä, jolloin hoito voi kestää vuosia. Ei uskota siihen, että Jeesus parantaa uskovaisen sielun ja tekee hänestä eheän, muutoin kuin näiden sielunpuoskareiden toiminnan kautta (väärä toisten alistaminen, hallitseminen ja sitominen ihmisten orjuuteen). Ei uskota siihen, että Jeesus voi tehdä ihmisen kokonaan terveeksi vaan luullaan, että ihminen on aina sisäisesti rikki ja tarvitsee jatkuvasti sisäistä paranemista, eli Jeesus ei teekään uskovista sielultaan terveitä ihmisiä, vaan jättää heidät sairaiksi.
  • Väärät profetiat, näyt ja ilmestykset, joita ei paljasteta, eikä harjoiteta seurakuntakuria, kun väärät profeetat ja väärät opettajat paljastuvat seurakunnassa.
  • Kielletään terve kritiikki ja oikea tuomitseminen seurakunnassa. Ei harjoiteta seurakuntakuria. Hyväksytään erilaiset harhaopit osaksi seurakunnan normaalia elämää, eikä uskota, että harhaoppiset tulee erottaa pyhien yhteydestä ja uskovien tulee itse erota harhaoppisista. (Room 16:17-20; 2Kor 6:14-18; Tiit 3:9-11.)
  • Uskotaan Raamattuun väärällä tavalla "kirjaimellisesti", niin että luullaan jokaisen kirjaimen ja sanan olevan suoraan Jumalan käden ohjailemaa. Palvotaan Raamattua epäjumalana (Jumalan sanan palvonta jumalana Isän ja Jeesuksen Kristuksen palvonnan sijasta). Kirjain eksyttää tällä tavalla uskovia mielettömiin virhetulkintoihin Raamatun opetuksista.

Kaksi vakavaa virhettä Simsonin näyssä ja opetuksessa

Simson opettaa Starfish-näystä kertovassa kirjassaan kahdella tapaa väärin:

  1. Näky on virheellinen, koska puolet ihmisistä eivät ole opetuslapsia Herran tulemuksessa. (Ajattele sitä, miten vähän ihmisiä tuli uskoon ensimmäisten apostolien toiminnan kautta suhteessa senaikaiseen väestöön, ja mieti sitä, mitkä seikat puoltavat näkyä, että lopun aikana tulisi enemmän ihmisiä uskoon nykyisten apostolisten ja profeetallisten työntekijöiden ja lopun ajan seurakunnan kautta?)
  2. Jumalan valtakunnan taloudesta opettaminen on virheellistä, koska:
    1. Jerusalemin mallia ei kopioitu ja monistettu muille paikkakunnille. Apostolit eivät vaatineet uusia jäseniä eri paikkakunnilla myymään ylimääräistä omaisuuttaan ja lahjoittamaan siten saatuja rahoja heille. Seurakunnat eivät olleet tottelemattomia, kun eivät toimineet Jerusalemin mallin mukaan, eivätkä aina edes maksaneet apostolien elatusta seurakunnissa. He toimivat tässä apostolien antaminen ohjeiden mukaan. (2Tess 3:5-16; 1Tess 2:9-12; 2Kor 12:13-17; 1Kor 9; Apt 20:33-35.) Apostolinen käytäntö ja apostolien antamat ohjeet seurakunnille todistavat Simsonin erehtyneen opetuksessaan. Olisi lisäksi evankeliumin kannalta tuhoisaa levittää sellaista opetusta, jonka mukaan uusien jäsenten on maksettava sisäänpääsymaksuna summa, joka saadaan myymällä kaikki ylimääräinen omaisuus, ja tämä olisi sitova laillinen sääntö Jumalan valtakunnassa, niin kuin Simson siitä opettaa.
    2. Apostoleilla ei ollut yksinoikeutta määrätä seurakuntien taloudesta. Sen sijaan toimittiin konsensuksessa eli yhteisymmärryksessä, jolloin seurakunnat olivat itsenäisiä taloudenhoidossa, vaikka ottivatkin vastaan apostolien neuvoja, ohjeita ja jopa määräyksiä taloudenhoitoa koskien.

Petteri Haipola 10. elokuuta 2009, muokattu 19. elokuuta 2009.

Luettavaa:

Sivun alkuun