Mielisairaus ja synti

Kirjoittanut Petteri Haipola 2005–2008. Muokattu 16.-23.3.2012

Alkusanat

Tämä kirjoitus käsittelee mielisairauksien ja mielenterveyden häiriöiden syitä ja hoitomenetelmiä etenkin niissä tapauksissa, kun mielenterveyspalveluita tarjoavan yhteisön tai yrityksen potilaana tai asiakkaana on kristitty henkilö. Kirjoituksen tietoja ja kokemuksia voidaan soveltaa myös niihin tapauksiin ja henkilöihin, joissa ei "uskota uskon kautta paranemiseen" eli siihen, että "Jumala voi parantaa mielisairauden tai mielenterveyden häiriöistä kärsivän ihmisen". Jeesus on kuitenkin luvannut parantaa mieleltään sairaita ja eheyttää särkyneen sielun riippumatta siitä, mistä syystä mieli on mennyt pirstaleiksi tai mikä on johtanut ihmisen mielenterveyden horjumiseen, ja saanut hänet etsimään apua ongelmiinsa.

Tätä kirjoitusta ei saa eikä ole lupa käyttää yksistään tiedon lähteenä tai apuna psyykeongelmaisen hoidossa, vaan aina tulee turvautua ammatti-ihmisten tai oman uskovien yhteisön apuun, etenkin jos kyseessä on akuutti ja vakava häiriötilanne kuten psykoosi tai vaara joutua psykoosiin. Keskustele näistä asioista sinulle läheisen ihmisen kanssa, äläkä luota sokeasti jonkun nettikirjoittajan tietoihin, ajatuksiin, kokemuksiin ja mielipiteisiin. Jos mitään akuuttia vaaraa vakavasta mielenhäiriöstä ei ole, niin silloin tätä kirjoitusta on hyvä lukea ja tutkia sitä kriittisellä mielellä. Otan vastaan rakentavaa palautetta, korjausehdotuksia ja jopa pyyntöjä poistaa tämä kirjoitus kokonaan netistä.

Kirjoittaja on ollut tekemisissä psyykeongelmaisten ihmisten kanssa noin 40 vuoden ajan ja niistä viimeiset 17 vuotta ennen kirjoituksen päivitystä Jeesukseen Kristukseen uskovana kristittynä Jumalan seurakunnassa. Kirjoittajalla ei ole muodollista pätevyyttä mielisairauksien hoidossa tai edes diagnosoinnissa, mutta Jumalan sanan palvelijana hänellä on melko hyvä tuntemus seurakunnassa esiintyvistä ongelmista ja myös paranemisista tällä alueella. Kirjoittaja on opiskellut jonkin verran omatoimisesti psykologiaa ja psykiatriaa Lukion psykologian oppikirjoista ja Sigmund Freundin teoksista. Kirjoittajalla on lisäksi kokemusta filosofian ja kielitieteen sellaisilta alueilta, joissa on sivuttu jonkin verran ihmisen psyykeen ja hengellisyyteen liittyviä asioita. Tärkeintä on kuitenkin tuntea kirjoitettu Jumalan sana eli Raamattu ja hänet, josta Raamattu kertoo: Jeesus Kristus. Kirjoittaja uskoo tuntevansa Herran Jeesuksen ja hänen isänsä, meidän Jumalamme, ja lähestyy tätäkin aihetta kristinuskon näkökulmasta.

Ei-kristityn lukijan on syytä tietää se tosiasia, että maailmalla tehtyjen tutkimusten mukaan ihmisten on mahdollista parantua tai kokea tulleensa terveeksi uskon ja rukoilun kautta. Tämä pätee fyysisiin sairauksiin, psykosomaattisiin oireisiin ja mielen alueen häiriöihin sekä mielisairauksiin. Niinpä ei-kristityn lukijan ei pidä väheksyä sitä, että kirjoittaja lähestyy asiaa kristityn näkökulmasta käsin ja uskoo myös Jumalan parantavan psyykeongelmaisia ihmisiä. Kirjoittaja tunnustaa kuitenkin todeksi sen, että psykoosin lauettua tai muun vakavan mielenterveyden häiriön akuutissa vaiheessa myös ihmisten apu on välttämätöntä. Tällöin kysymykseen tulevat sairaalahoito suljetulla osastolla ja lääkehoito. Sitä seuraavan psykiatrisen avohoidon aikana on kristityllä asiakkaalla kuitenkin paljon paremmat mahdollisuudet ja edellytykset tervehtyä nopeasti kuin ei-kristityllä asiakkaalla, koska kristitty asiakas turvaa myös Jumalan apuun ihmisten avun lisäksi. Uskon kautta paraneminen on ollut ilmeistä kirjoittajan kokemusten mukaan, eli minä uskon todella siihen, että Jeesus Kristus parantaa mieleltään sairaita ja psyykeongelmista kärsiviä ihmisiä.

Koska mielisairauksilla on tapana uusiutua ja niiden hoitaminen kestää usein hyvin pitkiä aikajaksoja – jopa koko loppuelämän ajan – olisi kristittyjen hyvä tietää joitakin mielisairauksien syitä ja keinoja parantua niistä mahdollisimman pian, kuitenkin niin, että potilaan terveys ei ole missään vaiheessa kovin suuressa vaarassa. Etenkin psykoosin jälkeen on hoito välttämätöntä ensin sairaalassa ja sen jälkeen kotona avohoidossa, jolloin hoitoon kuuluu etenkin sen alkuvaiheessa myös lääkitys, kun hoitoa tarjoava yhteisö on ei-kristillinen. Vain kristillisessa hoitokodissa tai hoidossa voidaan alkaa lääkkeeetön hoito pian psykoosin tai muun vakavan mielenterveysongelman akuutin vaiheen jälkeen.

Kirjoittaja mainitsee viitteenä joitakin lähteitä, joita kaikkia hän ei ole ehtinyt tai voinut tutkia vielä tarkasti itse lävitse. Suhtaudu lähteisiin terveen epäilevästi ja tarkista niissä mainitut tiedot mahdollisuuksiesi mukaan alkuperäisistä teoksista. Älä usko mitään tai kenenkään väitteitä sokeasti todeksi vaan koettele kaikki, mitä sanotaan ja käytä omaa järkeäsi asioiden arvioimisessa. Se on Jumalan tahto ja jokaisen vilpittömän tieteistä kiinnostuneen ihmisen tapa toimia totuutta etsiessään. Sokea usko ei ole aina kovin järkevää, mutta Jumalan vaikuttama usko on sekä järkevää että täysin loogista, johdonmukaista. Rukoile Isää, että saisit sellaista Jeesuksen vaikuttamaa uskoa, jotta et eksyisi vaan pysyisit vahvana suoralla tiellä, joka johtaa lopulta "taivaaseen" Isän ja Jumalan pojan Jeesuksen ja kaikkien pyhitettyjen luokse.

Tämä kirjoitus on kirjoittajan henkilökohtainen näkemys asioista. Jokainen voi ottaa kirjoituksesta irti sen hyvän, mitä siinä on, ja hylätä siinä mahdollisesti esiintyvät virheet. Kirjoituksesta voi antaa palautetta allekirjoittaneelle vain sähköpostitse tämän linkin ja palautesivun kautta.

Jyväskylässä 16. maaliskuuta 2012.

Petteri Haipola

Mielisairauden tai mielenterveyden häiriön syitä

Kun joku läheinen ihminen kokee tai me itse koemme psyyken sairauksia tai mielenalueen häiriöitä, olisi hyvä etsiä syytä sille, mistä sairaus tai häiriö johtuu: mikä on sen syy? Psyykeongelmille voi olla monia syitä, joista osan luettelen tässä:

  1. Itse tehdyt synnit (etenkin, jos kyse on kristitystä henkilöstä, mutta myös ei-kristityn on mahdollista sairastua itse tekemien syntien ja sen aiheuttaman mielen ristiriidan vuoksi)
    1. Tahallaan tehty synti avaa portin sielun viholliselle eli saatanalle käydä sisälle ihmisen sydämeen, ajatuksiin ja elämään. Pahimmillaan tahallisen synnin tekeminen voi johtaa demonien valtaan joutumiseen. Ei-kristityt psykiatrit ja psykologit eivät tunne eivätkä tunnista tätä puolta lainkaan, joten apua demonien hyökkäykselle tai kristityn tekemälle synnille saa parhaiten vain kristittyjen yhteisöstä tai kristillisestä psykiatrisesta hoidosta. Tällöin muilta kristityiltä saatu rukoustuki on aivan erityisessä arvossa.
  2. Synnin uhrina oleminen
    1. Lapsuuden traumaattiset kokemukset (kotiolot, koulukiusaaminen,...)
    2. Myöhemmät kokemukset kuten kiusattuna oleminen tai väkivallan tai raiskauksen uhriksi joutuminen
  3. Aivojen elimellinen vika tai sairaus
    1. Aivojen kärsimä vaurio onnettomuudessa
    2. Aivojen kärsimä vaurio jatkuvan päihteiden, lääkkeiden tai huumeiden väärinkäytön johdosta
    3. Synnynnäiset aivojen rakenteelliset viat ja toimintahäiriöt

Koska aivojen elimellisestä vauriosta johtuvia mielenterveyden häiriöitä tai mielisairautta on melkein mahdoton parantaa tai niistä on melkein mahdotonta parantua muuten kuin Jumalan tekemän ihmeen kautta, en paneudu niihin kovin syvällisesti tässä artikkelissa. Kirjoitan sen sijaan hyvin paljon itse aiheutetuista psyykeongelmista ja mielisairaudesta, koska niistä on mahdollista parantua ja tulla terveeksi hyvinkin nopeassa aikataulussa. Periaatteessa paranemiseen riittää katumus synnin tähden ja tahto hylätä synti. Jumala hoitaa sen jälkeen kaiken muun, mitä paranemiseen tarvitaan. Paraneminen voi tapahtua tällöin nopeasti tai hitaasti, riippuen ihmisen vastaantottokyvystä ja avoimuudesta Jumalan ja ihmisten edessä. Terveeksi tuleminen on Jumalan lahja eikä sitä voida inhimillisillä keinoilla nopeuttaa. Jumala toimii kuitenkin ihmisten kautta ja yhteistyössä heidän kanssaan, erityisesti psyykeongelmasta kärsivän kanssa, joten ihmisen osuutta ei tässäkään asiassa pidä unohtaa.

Itse tehdyt synnit

Mielisairauden, psykoosin tai vakavan mielenterveyden häiriön taustalla voi olla ja usein onkin itse tehtyä syntiä, jota ei ole käsitelty oikealla tavalla. Synnin oikea käsitteleminen on tunnistaa synti, tunnustaa se ja pyytää sitä anteeksi isältä Jumalalta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä, ja ilmaista Jumalalle todellinen tahto hylätä synti. Kristityn ei ole sopivaa "elää synnissä" eli me emme saa harjoittaa jatkuvasti tai usein toistuvasti syntiä. Kristityn tulee elää syntien anteeksisaamisessa ja anteeksiantamisessa. Kun olemme saaneet ensin itse anteeksi synnit, voimme antaa anteeksi myös meitä vastaan rikkoneille. Anteeksiantamattomuus ja katkeruus voivat lisätä riskiä sairastua psyyken tauteihin.

Ei-kristityssä psykiatrisessa hoidossa ja psykologiassa tunnustetaan harvoin pahoja tekoja ja etsitään niistä anteeksiantoa Jumalalta Jeesuksen Kristuksen uhrin tuoman syntien sovituksen ja uskon kautta. Tämä on ymmärrettävää, koska ihmisen on mahdotonta etsiä vapautusta synnin tuomasta syyllisyydestä ja mielen ristiriitaisuudesta, jos hän ei usko ensin Jumalaan ja etsi häntä kaikesta sydämestään. Jos joku kristitty on langennut syntiä tekemään, aiheuttaa se hänen mielessään ristiriitatilanteen, koska kristityn ei ole sopivaa tehdä syntiä, eikä varsinkaan jatkaa synnin tekemistä tai langeta usein samaan syntiin. Tämä ristiriita voi johtaa pahimmillaan mielenalueen vakavaan häiriöön tai jopa psykoosiin.

On myös kristittyjä, joiden omatunto on yliherkkä. He saattavat pitää syntinä sellaisia asioita, jotka eivät ole oikeasti syntiä. Näitä luvallisia asioita voivat olla jotkut syömiseen ja juomiseen liittyvät asiat tai oman terveyden tai hyvinvoinnin ylläpitämiseen tähtäävät toimenpiteet. Kristityn ei pitäisi rasittaa omaatuntoaan liiaksi kohtuulliseen syömiseen ja alkoholin nauttimiseen liittyvillä seikoilla tai piristävien juomien tai lääkkeiden tai lääkkeiden kaltaisten aineiden käytöllä. Jotkut fyysistä terveyttä parantavat toimenpiteet eivät ole syntiä, vaikka niistä joutuisi maksamaan lääkärille tai hoitaville henkilöille jonkin verran: kyse ei ole silloin turhamaisuudesta tms., jota voitaisiin pitää syntinä tietyin edellytyksin.

Kaikki kristityt eivät erota toisistaan sitä, mikä on kiusausta ja viettelystä, ja mikä on pahojen himojen ja niissä elämisen syntiä. Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että pahoilla tai synnillisillä ajatuksilla ei kenenkään pidä hekumoida, vaan niistä tulisi pyrkiä eroon, ennen kuin mieli joutuu kokonaan niiden valtaan. Jos joku antaa periksi synnillisille ajatuksille ja tieten tahtoen etsii niitä saadakseen niistä nautintoa, muodostuu se hänelle synniksi, ja johtaa pahimmillaan synnin tekoihin vakavin seuraamuksin. Mutta pelkkien kiusausten ja viettelysten vuoksi ei kenenkään pidä potea huonoa omaatuntoa, sillä pahoja ajatuksia on mahdotonta estää pääsemästä sydämeen, koska paholainen tarjoaa niitä ja ympäröivä maailmamme on täynnä viettelyksiä. Tässä kohdassa pätee vanha viisaus: me emme voi estää lintua lentämästä päämme yli, mutta voimme estää sitä tekemästä sinne pesää.

Mitä kristityn tulisi sitten tehdä, jos hän havaitsee itsessään mielen alueen häiriöitä tai rauhattomuutta itse tehdyn synnin vuoksi?

Raamatun yksinkertainen ohje on tunnustaa tehdyt synnit ja pyytää niitä anteeksi Jumalalta Kristuksen Jeesuksen kuolemaan ja syntiuhriin vedoten. Jeesus Kristus on kuollut ristillä ja Isä Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista "kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan", jotta me saisimme synnit anteeksi ja rauhan sydämeen. Herra Jeesus on ensin kristittyjen vapahtaja, mutta sitten myös koko maailman syntien vapahtaja. Hän antaa synnit anteeksi tulevaisuudessa myös niille, jotka eivät ole vielä syntejään katuneet ja tehneet parannusta, mutta katuvat niitä myöhemmin ja ilmaisevat Isälle tahdon hyljätä syntinen elämä ja pahat riippuvuudet. Mutta se ei aina riitä mielenrauhan saamiseen, että tunnustamme syntimme isälle tai Jeesukselle, ja pyydämme anteeksi Jumalalta. Meidän on hyvä tunnustaa syntimme myös niille, joita vastaan olemme rikkoneet, ja pyytää anteeksi heiltä. He ovat syntiemme uhreja ja olisi oikeamielistä pyrkiä korvaamaan heille aiheutettu vahinko tai mielipaha tavalla tai toisella. Se voi olla hyvä ateria tai avun tarjoaminen tai palveluksen tekeminen tai jotakin muuta: Herra tietää, miten me voisimme korvata pahat tekomme syntiemme uhreille ja parantaa heidän oloaan.

Meidän on hyvä edellisen lisäksi tunnustaa syntejä myös toinen toisellemme. Jos joku on tehnyt syntiä, niin muut rukoilkoon hänen puolestaan, ja katuva syntinen saa synnit anteeksi itseltään isältä Jumalalta. Jos joku ei kadu syntejään, niin hänen syntinsä on lupa pidättää, eikä häntä ole lupa julistaa vapaaksi synneistään. Mutta jos joku tahtoo eroon synneistä, niin hänelle on lupa julistaa synnit anteeksisaaduiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja maahan vuotaneessa sovintoveressä. Jos tämäkään ei johdata syntiä tehnyttä mielenrauhaan, tarvitaan lisää keskustelua ja sielun hoitoa. Sitä voivat seurakunnassa antaa siihen kykenevät ja armoitetut vanhemmat veljet ja sisaret, ketkä ikinä meidän isämme ja Herra Jeesus siihen tehtävään valitsee ja valtuuttaa. Sen ei tarvitse olla eikä se saakaan aina olla joku seurakunnan vanhin tai pastori vaan kuka tahansa Jeesuksen seuraaja voi sitoa ja päästää syntejä, tai johdattaa toista kristittyä tuntemaan Jumalan lasten vapautta Kristuksen ristinkuolemaan ja veren uhriin turvaamisen kautta.

Toisen kristityn on joskus vaikea nähdä toisesta, katuuko tämä aidosti syntejään vai ei. Tällöin on syytä noudattaa tiettyä varovaisuutta, eikä syntejä tarvitse aina julistaa anteeksisaaduiksi, kun niitä ehkä myös vilpillisesti anteeksi pyydetään – ilman katumusta ja ilman todellista tahtoa hylätä elämä synnissä. Tällöin on viisasta lausua rukouksessa esimerkiksi sellaista, että "joka uskoo Herraan Jeesukseen, saa kaikki synnit anteeksi hänen nimensä kautta", tai muuta vastaavaa, jolloin ei päästetä mahdollisesti vilpillistä henkilöä vapauteen, niin että tämä saisi jatkaa "hyvällä omallatunnolla" pahan tekemistä, ja luulisi saavansa sen anteeksi kerta toisensa jälkeen, kun sitä vain pyytää. Ei niin, vaan meidän tulee osata myös pidättää muiden syntejä, jos emme näe heissä aitoa katumusta ja pyrkimystä elää Jumalan tahdon mukaan. Tästä syystä aivan kaikkien ei ole hyvä pyrkiä esirukoilijaksi tai palvelijaksi "alttarille", kun sinne kutsutaan ihmisiä etsimään Jumalaa ja anteeksiantoa synneistä.

Oman lukunsa muodostavat ne kristityt, jotka kyllä tahtovat päästä eroon synneistään ja katuvat niitä, mutta jostakin syystä se ei heiltä onnistu. Tällöin on lupa julistaa vapautta langenneelle, vaikka tämä lankeaisi toistuvasti synteihin. Hän ei ole vielä riittävän vahva voidakseen vastustaa kiusauksia ja viettelyksiä, mutta hänen aito katumuksensa ja tahtonsa seurata Jeesusta näkyy hänen elämästään ja olemuksestaan. Koska meidän isämme on pitkämielinen ja suuri armossa, niin että antaa lapsilleen ja kutsumilleen ihmisille paljon aikaa mielenmuutokseen, tulee meidänkin toimia samalla tavalla. Jos olemme liian ankaria heikoille ja lankeaville kristityille, niin toimimme Jumalan vihollisina heidän tappiokseen ja tuhokseen. Mutta jos olemme armahtavaisia ja itse aralla tunnolla isämme edessä, niin että kuulemme hänen äänensä, voimme toimia suurena apuna synnistä kärsiville sieluille heidän ja koko seurakunnan parhaaksi.

Aivan erityisen vaikea on auttaa vapauteen niitä kristittyjä, jotka luulevat pilkanneensa pyhää henkeä, vaikka eivät ole sitä tehneet. Heilläkin voi olla yliherkkä omatunto tai sitten he ovat hädisään omasta sielustaan jostakin muusta syystä, vaikka meidän isällämme ei ole mitään aikomusta hukuttaa (tuhota) heitä ja rangaista heitä iankaikkisella rangaistuksella. Tällöin on hyvä muistuttaa heitä isän pitkämielisyydestä ja suuresta armosta. Jumala ei tahdo, että yksikään hänen lapsistaan joutuu kadotukseen (tuhoon). Sen sijaan isä tekee kaikkensa, että saisi vielä kerran armahtaa ja nostaa langenneen lapsensa ylös jaloilleen. Jos kristitty katuu syntejään ja tahtoo elää Jumalan tahdon mukaan, ei hän aivan varmasi ole pilkannut pyhää henkeä, joten häntä ei pidä sellaisella pelotella – ei edes sen mahdollisuudella. Sen sijaan meidän tulee saada luoksemme kääntyvä sielu vakuutetuksi siitä, että isä ei ole hylännyt häntä, vaan hänellä on edelleen perintöosuus kaikkien pyhien kanssa, ja hän saa jatkaa matkaansa kaikessa rauhassa synnit anteeksisaaneena Jumalan lapsena.

Jeesus Kristus ei tuomitse iankaikkisella rangaistuksella niitä, jotka tahtovat tehdä meidän taivaallisen isämme tahdon, vaikka eivät kaikessa siihen pystykään. Kukaan meistä ei ole niin täydellinen, että ei koskaan missään asiassa lankeaisi, eikä pyhä vaellus ole niinkään kiinni ihmisen omista yrityksistä ja ponnisteluista kuin Jumalan nostavasta ja kantavasta armosta. Pyhä elämä ja hyvä vaellus tulisi ymmärtää ja ottaa vastaan pikemmin Jumalan lahjana kuin yrittää "suorittaa sitä itse". Mutta tästä asiasta ei ole tarpeen puhua enempää tässä yhteydessä, jotta emme siirtyisi käsittelemään "lain ja armon" välistä suhdetta, lahjavanhurskautta, pyhitystä ja sielun pelastumista. Niiden asioiden käsitteleminen on aivan liian vaikea tehtävä sellaiselle kristitylle, jonka psyyke horjuu hänen itse tekemiensä syntien johdosta.

Jos siis olet tehnyt syntiä ja jatkanut tahallaan sen tekemistä, niin älä menetä vielä toivoasi. Isä ei hylkää sinua aivan vähäisten eikä aina vakavienkaan lankeemusten vuoksi. Muista Daavidia, kuinka hän lankesi tekemään huorin Baatseban kanssa ja sai sen synnin anteeksi, vaikka oli uskovainen mies! Muista Israelin kuningasta, kuinka hän surmautti salahankkeella heettiläisen Uurian, oman sotapäällikkönsä, jotta saisi peitettyä oman syntinsä ja voisi mennä naimisiin tämän vaimon kanssa! Daavid sai tästä kaikesta huolimatta synnit anteeksi ja on Jumalan valtakunnan perillinen yhdessä meidän kanssamme! Syntinsä ovat saaneet anteeksi myös se nainen, joka tavattiin tekemästä aviorikosta ja tuotiin Herran eteen (Joh 8:1-11), ja se samarialainen nainen, joka oli muun kuin oman miehensä kanssa parisuhteessa (Joh 4).

Muista Nooaa, joka joi itsensä humalaan heti sen jälkeen, kun oli pelastunut vedenpaisumukselta! Uskon, että Nooakin on oleva ylösnousemuksessa vanhurskaiden joukossa yhdessä meidän kanssamme. Muista Aabrahamia, kuinka tämä otti itselleen orjavaimon sivuvaimoksi saadakseen lapsen hänestä, eikä ensin luottanut Jumalan lupaukseen, että hän oli saava siunatun perillisen Saarasta, omasta vaimostaan! Ja hän on "uskon isä!" Niin kuin näistä Raamatun henkilöistä ja heidän esimerkistään näet, ei Jumala hylkää omia lapsiaan, vaikka nämä syntiä jonkin verran tekisivät, ja vieläpä vakavia syntejä! Sen sijaan meidän isämme kurittaa meitä ja tahtoo johdattaa meitä kurituksen kautta hänen tahtonsa tekemisen tielle. Älä siis luovu toivosta, jos olet syntiä tehnyt, vaan usko sitä lujemmin, että "Jeesus Kristus on tullut syntisiä pelastamaan", ja parantaa sairaan sielun antamalla synnit anteeksi, ja vaikuttamalla meissä pyhän hengen kautta tekemistä ja tahtomista, niin että Jumalan tahto ennen pitkää myös langenneiden kohdalla toteutuisi.

Joidenkin ihmisten on vaikea uskoa, että Jumala antaa heille syntejä anteeksi. Jumala saattaa tuntua heistä etäiseltä ja ankaralta, vähän samanlaiselta kuin mahdollisesti heidän oma biologinen isänsä on ollut, tai yhä vielä on. Mutta Jumala ei ole niin kuin ihmiset, ja pahimmat heistä. Hän on rakastava ja pitkämielinen isä, niin että hän antaa synnit anteeksi ja puhdistaa sydämemme uskolla. Sellainen isä meille kelpaakin: joka ei syytä eikä soimaa vaan armahtaa ja nostaa langenneet ylös, ja auttaa meitä vaeltamaan oikeamielisesti niin kuin Jumalan lasten tuleekin vaeltaa.

Jos olet tehnyt syntiä, niin pyydä sitä anteeksi meidän isältämme, Jumalalta. Pyydä sitä Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä, niin saat syntisi anteeksi. Vaikka et ensin uskoisi, että isä vielä kerran armahtaa sinua, niin usko edes siihen, että isä voi sinulle sellaisen uskon antaa! Isähän rakastaa sinua ja minua, niin monin tavoin epäonnistuneita ja syntiin langenneita, joten eikö hän antaisi meille syntejä anteeksi sen sijaan, että työntäisi meidät pois luotamme? Katso, miten Herra on armahtanut kansaansa Israelia, ja on tehnyt sen kerta toisensa jälkeen! Ei riittänyt, että Israel kerran lankesi, vaan se lankesi monta kertaa, ja vieläpä aivan tahallaan! Silti isällä on ollut aina tahto laupeuteen ja hän on armahtanut kansaansa kerta toisensa jälkeen, niin että ne, jotka ovat syntejään katuneet, ja tahtoneet hylätä ne, ovat aina päässeet perille asti isän luokse. Me tapaamme heidät voittajien luona siinä maassa, jossa vanhurskaat saavat asua.

Niin kuin näet – ja toivottavasti nyt jo uskot – on Jumalan valtakuntaan pääseminen mahdollista myös niille, jotka kärsivät tappioita taistelussa syntiä vastaan. Vaikka häviäisimme monta taistelua, ei koko sotaa ole silti vielä sodittu, eikä varsinkaan hävitty.

Vaikka Jumala antaa syntejä anteeksi ja on pitkämielinen, niin että antaa meille paljon aikaa mielenmuutokseen ja synnin hylkäämiseen, on hänenkin kärsivällisyydellään jokin raja. Me emme ihmisinä voi aina tai useinkaan tietää, missä se raja kulkee. Tästä syystä ja siksi, että synti turmelee meidän ja läheistemme elämän, on hyvä olla leikkimättä synnillä. Synti kyllä houkuttelee meitä, sillä siitä saa lyhytaikaista nautintoa tai sen kautta on mahdollista saada ajallisesti hyötyä itselleen, mutta lopulta se pettää kuin metanoli, jota humalatarkoitukseen juodaan. Seurauksena on vakava sairaus ja jopa kuolema tai vähintään voimakas rappiotila ja tuska ja ahdistus, jotka Jumala on syntiä tekeville Raamatussa luvannutkin antaa. Mutta niille hän on luvannut kirkkauden, vanhurskauden ja kunnian, jotka jatkavat kestävinä ja pitkämielisinä hyvissä töissä. (Room 2) Kumpaan joukkoon sinä tahdot kuulua?

Älä siis suhtaudu kevytmielisesti syntiin, vaikka isä onkin luvannut antaa meille kaikki synnit anteeksi, jos vain kadumme niitä ja pyrimme niistä eroon hänen avullaan. Synti on vahingollista ja turmelee meidän elämämme. Se aiheuttaa paljon kärsimystä läheisillemme ja omakin elämämme menee pilalle, jos lähdemme palvelemaan syntiä vanhurskauden sijasta. Sanassa ei turhaan sanota, että "te ette ole tehneet vielä verille asti vastarintaa syntiä vastaan", jne. Jos annamme periksi kiusauksille ja viettelyksille, niin joudumme moneen vahinkoon, ja on yksin Jumalan suurta armoa, jos hän sallii meidän palata vielä takaisin suoralle tielle. Herran veli Jaakob varoittaakin meitä syntiä tekemästä ja sanoo, että jos joku saa palautettua eksyneen takaisin suoralle tielle, pelastaa hän hänen sielunsa kuolemalta. (Jaak 5:19-20) Tässä on kyse iankaikkisesta kuolemasta, joka odottaa kaikkia niitä, jotka hylkäävät Jumalan ja lähtevät takaisin maailmaan synnin pettäminä. Heidän osansa on siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa. Älä ole heidän kaltaisensa vaan käänny pois pahalta tieltäsi vielä kun Jumala sinua kutsuu. Jos ei enää kutsu, niin mistä tiedät, että voit vielä kerran hänen luokseen palata?

Kristityn elämä on jatkuvaa sodankäyntiä. Kun meillä menee niin sanotusti hyvin, tahtoo tämä tosiasia unohtua. On helppoa laiskistua hengellisesti ja jättää pois rukous ja valvominen, kun on paljon tai riittävästi rahaa elämistä varten, eikä mitään näkyviä uhkia ole maisemissa. Juuri silloin paholainen iskee ja tekee sen jopa sellaisissa asioissa, joissa olimme aiemmin jo voiton saaneet. Niistä on vaikeampi tehdä parannus ja luopua synnistä, koska se nöyryyttää meitä enemmän kuin "uusista synneistä" luopuminen! Mutta jos tahdot, niin Jumala auttaa langenneita, olivatpa nämä mihin tahansa syntiin langenneet, ja nostaa heidät ylös liasta ja loasta, mutaisesta liejusta ja kuopasta, johon olemme langenneet. Meidän on vain varottava, että emme lankeaisi uudelleen ja uudelleen, sillä se on lopulta sittenkin vain seurausta periksi antamisesta kiusauksen hetkellä. Jos opimme voittamaan kiusauksia Jumalan voimalla, niin että emme lankea joka viettelyksen tullen syntiin, niin me vahvistumme, ja seuraavan kiusauksen kohdalla on jo helpompi vastustaa pahaa ja välttyä lankeemukselta. Kun olemme saaneet monta voittoa taistelussa syntiä vastaan, on hyvin harvinaista, että lankeamme vakaviin näkyviin synteihin, vaikka se on edelleen mahdollista. Niinpä meidän tulee muistaa Herran Jeesuksen sanat ja pitää niistä kiinni odottaessamme hänen tulemustaan tai omaa pääsinpäiväämme (poisnukkumista):

"...pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niin kuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä." (Luuk 21:34-36)

Esimerkki itse tehdystä synnistä ja sitä seuranneesta psykoosista sekä paranemisesta

Kerron esimerkin kristitystä henkilöstä, joka on vajonnut psykoosiin itse tahallaan tekemiensä syntien vuoksi, ja on sitten parantunut "mielisairaudestaan" Jumalan avulla, jopa ilman lääkehoitoa. Kutsun häntä "ammattikielellä" nimellä "asiakas", (vaikka en itse psykiatrisen hoidon ammattilainen olekaan).

Asiakas oli antanut vähän kerrassaan periksi kiusauksille, eikä välittänyt siitä, että teki "suun syntejä", ja kiroili työpaikallaan. Hän alkoi seurustella yhä enemmän sellaisten kristittyjen kanssa, jotka olivat langenneet usein synteihin ja yhä vielä syntiin lankeilivat. Osalla heistä oli taustalla mielisairautta tai vakavia mielenterveyden häiriöitä.

Asiakas alkoi vähitellen halveksia niitä seurakuntalaisia, jotka vaelsivat ulkoisesti hyvin ja jopa nuhtelivat näitä "heikkoina" pitämiään lankeilevia kristittyjä. Hän piti näitä "vanhurskaita" tekopyhinä teeskentelijöinä, koska ei uskonut heidän olevan aitoja kiitoksessa ja ylistyksessä tai yhteisissä rukouksissa ja yleensä elämässään, vaikka mitään näkyvää syntiä heissä ei ollut havaittavissa. Sitä vastoin ne toiset tekivät paljon syntiä, jopa sellaista, mitä edes kaikki "ulkopuolella" olevat eivät tee. He makasivat toistensa kanssa ristiin, ja joivat, ja pelasivat uhkapeliä, ja käyttivät väärin lääkkeitä ja alkoholia, he tupakoivat ja harjoittivat väkivaltaa, jne.: melkein koko pahimpien syntien kirjo oli läsnä heidän elämässään.

Meidän asiakkaamme ajatteli, että hän oli muita tekopyhinä pitämiään seurakuntalaisia parempi, ja auttaisi nämä heikot ylös kuopasta ja lankeemuksesta takaisin vanhurskaaseen elämään. Mutta sen sijaan, että hän olisi näyttänyt näille heikoille esimerkkiä pyhällä vaelluksellaan, alkoi hän itsekin polttaa tupakkaa ja otti vähän alkoholia, samaistuakseen heikkojen kanssa, ja osoittaakseen heille, että ei ole heitä parempi. Hän ikään kuin laskeutui heidän tasolleen, vaikka hengellisesti köyhän ja pyhän ei tarvitse laskeutua alemmalle tasolle, koska hän on kaikkien muiden palvelija, jos elää Jeesuksen ohjeiden ja Jumalan tahdon mukaan.

Tästä alkoi asiakkaan alamäki. Hän joi yhä enemmän ja vietti yhä enemmän aikaa näiden "lankeilevien kristittyjen" kanssa. Se johti lopulta ihastumiseen erästä haureellisesti elävää naista kohtaan ja aviorikokseen. Mutta asiakas ei uskaltanut tunnustaa sitä omalle puolisolleen. Tätä kierrettä jatkui pari vuotta, niin että asiakas lankesi sinä aikana muutaman kerran julkisesti syntiin, mutta ei kertonut puolisolleen tai seurakunnalle tai hyvin vaeltaville kristityille, mitä kaikkea pahaa hän oli reissuillaan tehnyt.

Salailu ja jatkuva tahallinen synnin tekeminen johtivat lopulta siihen, että asiakas vajosi syvään psykoosiin, sillä hän oli kaiken muun lisäksi alkanut kuulla ääniä, joita luuli pyhän hengen ääneksi. Kyseessä olivat kuitenkin vihollisen henkivallat eikä vanhurskas ja pyhä Jumala. Koska asiakas oli niin kauan salannut syntinsä niiltä henkilöiltä, joille hänen olisi ne pitänyt kertoa, ja oli jatkanut tahallista synnissä elämistä tai langennut toistuvasti synteihin, ei hän erottanut enää hyvän paimenen ääntä hänestä, joka on tullut vain tuhoamaan, ryöstämään ja tappamaan sieluja: hän ei erottanut enää Kristusta paholaisesta ja meni aivan sekaisin, koska seurasi vierasta ääntä Jumalan äänen sijasta ja toimi sen mukaan.

Asiakas heräsi psykoosiin vajoamisen jälkeen mielisairaalan suljetulla osastolla. Hän tajusi vasta siellä, että oli tullut petetyksi. Hyvä hänelle, sillä muutoin hän olisi voinut joutua kokonaan pois armosta ja Kristuksen ruumiin ulkopuolelle. Nyt oli kuitenkin otollinen aika pyhän hengen alkaa toimia ja parantaa asiakasta. Asiakas tulikin pian hyvään kuntoon, eikä tarvinnut paranemiseen lopulta edes lääkkeiden apua. Itse asiassa hän oli jättänyt lääkkeet salaa pois ja sai todistaa ei-kristitylle hoitotiimille, että oli tullut kuntoon ilman lääkkeitä, kun näytti heille syömättä jääneet lääkkeet heidän kehuessaan hänelle lääkkeiden tehovoimaa avohoidon tapaamisessa. Siihen loppui asiakkaan avohoito sillä kerralla.

Mutta miten asiakkaamme kävi? Hän ei ollut tehnyt parannusta helmasynnistään, eli hän ei ollut päässyt koskaan kunnolla eroon pätemisen tarpeestaan ja ylpeydestään. Hän tahtoi olla usein ensimmäisten joukossa seurakunnassa ja tavoitteli korkeaa asemaa, jotta häntä olisi arvostettu. Vaikuttiko tähän kaikkeen hänen kurja lapsuutensa ja köyhät olot kotona, rikkinäisyys, tms.? Ehkä vaikutti, ehkä ei, mutta tärkeintä on tietää se, että pohjimmainen syy hänen psykoosilleen ja myöhemmille lankeemuksille oli synti nimeltään ylpeys. Niin kuin Raamatussa sanotaan, "ylpeys käy lankeemuksen edellä", ja juuri niin asiakkaallemme tapahtui.

Asiakas alkoi riidellä kanssapalvelijoidensa kanssa opillisista asioista ja muusta vähemmän tärkeästä kuin mitä hänen oma eheytymisensä ja paranemisensa on. Hänelle olisi ollut tärkeintä kasvaa rakkaudessa ja oppia elämään Jumalan tahdon mukaan jokapäiväisessä elämässään. Sen sijaan hän osittain itseltäänkin salassa korotti itseään, vaikka luuli olevansa nöyrä ja jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies. Niinpä hän ajautui lopulta eroon uskovista veljistä ja sisarista, eikä käynyt enää uskovien kokouksissa: hän oli omasta mielestään liian hyvä tai muut olivat liian pahasti erehtyneet harhaoppeihin, jotta hän olisi "alentunut" osallistumaan heidän kokouksiinsa.

Näin kului muutama vuosi. Asiakas alkoi sitten jälleen kiroilla työpaikallaan ja kotonaan, ja näytti huonoa esimerkkiä perheelleen, vaikka hänen olisi tullut olla esikuva muille, uskossa häntä nuoremmille ja vähemmän kasvaneille perheenjäsenille. Sitten koitti aika, jolloin asiakas alkoi jälleen juoda itsensä humalaan. Ensin se tapahtui satunnaisesti ja esimerkiksi ei-kristityn työtoverin kanssa. Sitten hän alkoi juoda yhä useammin ja vaikka hän joi alkoholia säännöllisesti vähän etsimättä humalaa, lisääntyi myös humalahakuinen juominen, niin että se koitui hänelle lankeemukseksi. Tämän jälkeen mukaan tuli uhkapeli ja sen myötä huoli taloudesta ja kaikesta siitä, mistä Jeesus on meitä sanansa kautta varoittanut. Niinpä ei ole ihme, että asiakas vajosi toisen kerran vakavaan psykoosiin ja joutui mielisairaalaan suljetulle osastolle.

Tällä kertaa asiakas oli kuitenkin aiempaa kokemusta rikkaampi joutuessaan sairaalaan. Sen lisäksi hän havaitsi itsessään ylpeyden, joka oli hänet aiemmin langettanut. Asiakas oli lisäksi alkanut jo ennen psykoosiaan nähdä, että opillisista asioista riitely tai jopa niiden liiallinen tutkistelu saattoivat olla kohtalokkaita kristitylle sielulle. Niinpä hän sanoutui irti kaikista riidoista, kiistoista ja pahennusta herättävästä toiminnasta seurakunnassa, ja hyväksyi myös ihmisten avun psykoosinsa hoidossa. Tällä kertaa paraneminen oli vielä nopeampaa kuin ensimmäisellä kerralla, koska pohjimmainen syy – ylpeys ja pätemisen tarve – olivat jääneet pois hänen elämästään. Asiakas tuli pian parempaan kuntoon kuin ennen ensimmäistä psykoosiaan ja aiempia vaiheitaan kristittynä Jumalan seurakunnassa, eikä hän ole sittemmin synteihin näkyvällä tavalla enää langennut, eikä vajonnut psykoosiin. Asiakas ei tarvitse myöskään lääkkeitä pysyäkseen terveenä, sillä Jumala auttaa häntä ja Jeesus tekee terveeksi ne, joiden mieli on pirstaleina ja joiden sielu on sairas. Eikö Jeesus ole juuri sen luvannutkin tehdä? Hän sanoi:

"Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä mielenmuutokseen." (Luuk 5:31-32)

Näemme tästä esimerkistä, että synnin tunnistaminen, tunnustaminen ja hylkääminen olivat keinoja mielen alueen häiriöiden ja mielisairauden paranemiseen. Mutta eivät vain ne ole apuna täydellisessä paranemisessa, sillä asiakas tarvitsee tällä hetkellä myös kristittyjen yhteyttä ja vertaistukea. Sitä hän saa Jumalan seurakunnasta eli uskovien yhteydestä, missä sellainen onkin hänen lähellään (tai viestintävälineiden avulla nykyään myös kaukana). Kun uskovat ja pyhät veljet ja sisaret rukoilevat toistensa puolesta, tekee se tyhjäksi sielun vihollisen joukkojen hyökkäyksen kristittyjä vastaan, tai ainakin heikentää paholaisen mahdollisuuksia langettaa ketään vakaviin synteihin. Tätä kautta myös synnin aiheuttamilta suurilta vahingoilta vältytään ja seurakunta saa elää rauhassa, niin että se rakentuu pyhän hengen voimassa Jumalan asumukseksi maan päällä. Jumalan seurakunta eli Kristuksen ruumis on uuden liiton Jumalan temppeli, samoin kuin yksittäinen kristitty ihminen, Kristuksen morsiussielu.

Vaikka tämän esimerkin päähenkilöllä eli "asiakkaalla" oli onnellinen loppu, niin kaikilla se loppu ei ole onnellinen. Jokainen vastaa viime kädessä itsestään isälle Jumalalle, emmekä me voi paeta vanhurskasta tuomaria minkään verukkeen tai selityksen taakse, jos suosimme syntiä omassa elämässämme. Jos joku ei valvo ja rukoile, niin hän on suuressa vaarassa joutua kärsimään synnin seurauksista vähintään ajallisesti ja jopa yli sen, määrämittaisen rangaistuksen ja iankaikkisen kuoleman tulisessa järvessä. Mutta valvomisen ja rukoilemisen ei tarvitse olla ikävä tai vastenmielinen "pakkopulla", jos sydämemme asenne on oikea Jumalaa ja ihmisiä kohtaan. Parhaimmillaan elämä kristittynä on iloa ja rauhaa ja vanhurskautta pyhässä hengessä. Silloin kristitty ei ajattele: "Minun täytyy, minun on pakko, minä en saa!". Näiden sijaan hän sanoo: "Minä saan, minä olen vapaaehtoinen, minun ei tarvitse!" Näin siis suhteessa syntiin ja vanhurskauteen: vähänkin uskossaan kasvanut kristitty tietää kyllä, mitä minä tarkoitan.

Asiakkaan esimerkissä on yksi kohta, jossa tahdon poistaa heti mahdolliset virhetulkinnat, jos joku ei-kristitty sattuisi lukemaan tätä – tai miksei myös opetuksesta osaton kristitty? Se on psykoosia seuraava lääkehoito ja sen pois jättäminen. Tämä aihe tarvitsee oman lukunsa, joten kirjoitan sellaisen...

Psykoosin jälkeinen hoito

Kun joku henkilö vajoaa psykoosiin, niin hän tarvitsee sillä hetkellä välttämättä ammattilaisten apua. Hänet on vietävä vaikka vasten tahtoa sairaalaan, jos hän ei ymmärrä itse hakeutua hoitoon. Tällöin omaisen tai psykoosiin joutuneen henkilön lähimmäinen joutuu soittamaan hänelle ambulanssin hätäpalvelukeskuksesta (nro 112). Ambulanssissa oleva hoitohenkilökunta tietää, mitä tehdä, kun he saapuvat psykoosiin vajonneen luokse. Ambulanssin soittaneen velvollisuus ensiavun suhteen lakkaa siinä hetkessä. Toki hän on siitäkin eteenpäin hyödyllinen, koska vain hän voi antaa kuvauksen psykoosissa olevan viimeisistä vaiheista ennen hoitoon pääsemistä.

Hoito aletaan sairaalassa tutustumalla asiakkaan aiempaan potilashistoriaan. Sen jälkeen päätetään hyvin nopeasti hänen tarvitsemastaan lääkehoidosta. Jos asiakas ei suostu ottamaan lääkettä suun kautta, annetaan sitä suonensisäisesti. Suonensisäinen lääke tehoaa nopeammin kuin suun kautta otettava, joten pahimmat tapaukset hoidetaan aina suonensisäisellä lääkityksellä, jota täydennetään tarpeen mukaan suun kautta otettavilla tableteilla. Lääkehoito on välttämätön, sillä sen avulla varmistetaan että asiakas

  1. ei satuta itseään
  2. ei ole vaaraksi muille
  3. saa tarvitsemansa unen

Kun psykoosi alkaa mennä ohitse ja asiakas on kuntoutunut riittävästi, niin hänet voidaan ohjata kotiin ja siellä psykiatrisen avohoidon piiriin. Tällöin on syytä jatkaa lääkitystä niin, että asiakas ei saa salata sitä, jos lakkaa ottamasta lääkkeitä. Hänen tulee kertoa siitä vähintään lähiomaiselleen tai kanssaan asuvalle henkilölle (jos ei kerro heti lähiomaiselle, niin pian kuitenkin, kun on nähnyt, paraneeko olo ilman lääkkeitä vai ei – tämä silloin, kun läheinen ihminen ei ole kristitty, mutta asiakas on uskossa Jeesukseen). Jos hän tahtoo päästä eroon lääkkeistä, niin se tulisi tehdä hallitusti. Tällöin lääkeannostuksen vähentämisestä voidaan keskutella hoitotiimin kanssa ja kokeilla sen astettaista vähentämistä. Jos asiakkaan kunto sallii, voidaan lopulta kokeilla lääkkeetöntä hoitoa. Silloin asiakkaan seuranta eli ammattilaisten tapaaminen on tärkeää ensimmäisten päivien ja sitten myös sitä seuraavien viikkojen aikana. Sikäli kuin asiakas voi edelleen hyvin ilman lääkitystä, voidaan käyntejä harventaa ja luopua lopulta kokonaan avohoidosta. Asiakkaasta on tullut silloin riittävän terve, jotta hän selviää ilman jatkuvaa hoitoa tässä maailmassa. Tämä riippumatta siitä, onko potilas kristitty vai ei ole.

Itsearviointi ja asiakkaan kunnon arviointi avohoidossa

Asiakkaan on hyvä laatia jonkinlainen lista niistä asioista, jotka edeltävät psykoosia tai johtavat siihen tai vakavaan mielenterveyden häiriöön. Jos hän ei kykene laatimaan sellaista listaa, niin hoitotiimi ja lähiomaiset voivat auttaa häntä sen tekemisessä. Sen jälkeen asiakas seuraa omaa edistymistään tai tilansa huononemista osittain tätä listaa apuna käyttämällä. Hoitotiimi ja lähiomaiset seuraavat samoja merkkejä kuin asiakas ja osaavat niitä oikein arvioidessaan ennakoida lisääntyneen psykoosin tai vakavan mielenterveyden häiriön riskin.

Mainituista merkeistä, jotka kertovat psykoosin tai vakavan mielenterveyden riskin kasvusta tai vähenemisestä tai ennallaan pysymisestä, voidaan laatia testi niin, että merkit pisteytetään. Testi olisi hyvä olla hoitotiimin tekemä tai hyväksymä, jos tähän ryhdytään. Silloinkin testin tulokset saavat olla vai suuntaa-antavia. Tärkeintä asiakkaan kunnon arvioinnissa on kokonaisvaltainen näkemys, joka on etenkin asiakkaan lähimmillä terveillä henkilöillä ja hoitotiimillä. Asiakkaan itsearviointi toimii silloin ammattilaisten arvioinnin tukena, mutta ei sanele sitä, mikä hänen todellinen kuntonsa on.

Jos merkeistä laaditaan testi, niin se olisi hyvä suorittaa joka päivä heti kriisin jälkeen (sitä voidaan hyödyntää akuutissa tehostetussa kotihoidossa tai yleensä avohoidossa ja hoitokodissa etenkin jos hoitokoti on kristillinen). Kun asiakkaan kunto paranee riittävästi ja vakiintuu hyvälle keskitasolle, niin testin suorittamista voidaan harventaa. Se voidaan tehdä ensin esimerkiksi pari kertaa viikossa ja sitten pari kertaa kuukaudessa. Kun asiakas on tervehtynyt kokonaan, olisi testiä tai seurantaa hyvä jatkaa silloinkin vähintään kahden kuukauden välein testin avulla. Testiä laadittaessa ja suoritettaessa on hyvä muistaa, että kukaan ihminen ei ole niin terve, että saisi jatkuvasti täydet (tai parhaimmat) pisteet. Lisäksi on huomioitava mahdolliset lääkkeiden sivuvaikutukset ja muut testitulokseen vaikuttavat seikat.

Jos asiakas käyttää avohoidossa väärin alkoholia, lääkkeitä tai huumeita, niin sen pitäisi olla hälytyskello etenkin kristityn ollessa kyseessä. Kaikki ei ole silloin kohdallaan. Kristityn mielessä on ristiriita, jos hän tekee tahallaan syntiä ja jatkaa synnin tekemistä tai lankeaa toistuvasti synteihin. Tämä ristiriita voi johtaa pahimmillaan vakavaan mielenterveyden häiriöön tai jopa psykoosiin. Jeesus ei turhaan sano, että meidän on joka aika rukoiltava ja valvottava, että emme lankeaisi. Lankeamisella tarkoitetaan tässä ihan yksinkertaisesti lankeamista vakaviin synteihin, joita on lueteltu Raamatussa ja edellä tässä kirjoituksessa. (ks. Gal 5:19-21; 1Kor 6:9-11)

Kristityn asiakkaan avohoidossa vertaistuki on hyvin tärkeää. Asiakkaan olisi hyvä osallistua toistuvasti jonkin tietyn uskovien ryhmän toimintaan. Muut kristityt voivat silloin seurata hänen edistymistään ja rukoilla hänen puolestaan. Jos tukiryhmää ei ole lähellä, niin sitten on hyvä etsiä tukea kauempaa esimerkiksi internetin tai puhelimen välityksellä. Vieraille ihmisille ei kannata silti uskoutua ja kertoa syvimpiä salaisuuksiaan, koska he voivat käyttää niitä väärin asiakasta vastaan. Asiakkaan olisi hyvä saada luotua yksi tai kaksi luotettavaa kontaktia hyvin vaeltaviin (vanhempiin) veljiin tai sisariin. Nämä voivat auttaa häntä ja johdattaa hänet vapauteen jakamalla oikein totuuden sanaa: neuvomalla, ohjaamalla, rohkaisemalla, kannustamalla ja tarvittaessa myös pyytämällä häntä oikaisemaan kurssia. Tällöin pitää osata tuoda taitavasti esille se, missä kohdissa asiakas on mennyt harhaan tai väärään suuntaan, jotta hän "korjaisi laivakompassinsa suuntimaa".

Kristityn asiakkaan tukiryhmä ei saisi muodostua sellaisista tai pelkästään sellaisista henkilöistä, jotka lankeilevat usein vakaviin synteihin. Ihminen on kristittynäkin sellainen olento, että hänen ympäristönsä vaikuttaa häneen melko paljon. Jatkuvasti syntiä tekevät kristityt antavat huonon esimerkin ja voivat pahimmassa tapauksessa silottaa tietä syntiin, koska synnin kaikkea vakavuutta ei näissä ryhmissä tiedosteta tai tahdota tunnustaa. Kun kynnys tehdä syntiä madaltuu, johtaa se melkein väistämättä ennen pitkää lankeemuksiin, ja sitä kautta yhä lisääntyviin ongelmiin myös mielenterveyden hoidossa.

Synnin uhrien psyykeongelmat

Eivät vain syntiä itse tehneet sairastu psyykeltään vaan myös synnin uhrit voivat oireilla tai sairastua aina psykoosiin asti. Tällöin on erittäin tärkeää, että synnin uhriksi joutunutta ei syyllistetä sairaudesta. Häntä tulee kunnioittaa ja arvostaa häntä hänen taudistaan huolimatta tasavertaisena kristittynä veljenä tai sisarena, jos hän on Jumalan pojan uskossa. Ei-kristittyjä henkilöitä tulee niin ikään kunnioittaa ja pyrkiä auttamaan heitä sen sijaan, että heitä pilkattaisiin, heille naurettaisiin, ja lyötäisiin siten lyötyjä. Valitettavasti monissa karskeissa työporukoissa ja kaveripiireissä ei ymmärretä sitä, miten pahalta psyykeongelmaisesta tuntuu, ja ajattelemattomat ihmiset saattavat pahentaa heidän tilaansa käytöksellään. Suotakoon se heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät. Jos joku tietäisi, miltä tuntuu kokea esimerkiksi psykoosi tai syvä masennus, niin hän ei pilkkaisi mielenterveyden ongelmista kärsivää ihmistä. Vakava mielenalueen häiriö on kuin maanpäällinen helvetti, eikä sitä terve ihminen toivo edes pahimmalle vihamiehelleen (mieti tätä taustaa vasten, miten voisi olla mahdollista, että Jumala tuomitsisi ihmisiä ikuiseen piinahelvettiin, jos hän kerran rakastaa meitä ja kaikkia ihmisiä: lue lisää tästä linkistä).

Vaikka joku kärsisi vainoharhoista tai mielenterveyden vakavasta häiriöstä synnin uhrina, niin häntä tavattaessa ja hoidettaessa tulee pitää kiinni totuudesta. Selvästi harhaiset asiat pitää kertoa hänelle ja sanoa, mikä on totta ja mikä on harha-aistimuksia. Vain totuus voi tehdä harha-aistimuksista kärsivän terveeksi. Terveen ihmisen on lisäksi osattava asettaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen ja painottaa niitä oikealla tavalla, kun hän keskustelee mielenterveyden häiriöstä kärsivän henkilön kanssa. Näyttämällä esimerkkiä siitä, miten terve ihminen kokee asiat ja elää tätä elämää, on sairaalla mahdollisuus parantua ja tulla terveiden kaltaiseksi. Jos terveen ihmisen esikuva puuttuu lähiympäristöstä, niin paraneminen on silloin vaikeaa.

Monet psykiatrista hoitoa tarvitsevat ihmiset ovat sekä synnin uhreja että myös synnin tekijöitä. Heidän kohdallaan on kyettävä erottamaan totuus valheesta ja se, missä kohdassa he ovat tehneet itse syntiä, ja missä kohdassa he ovat olleet synnin teon uhreja. Tuomalla selvästi esille totuus näissä asioissa edesautetaan sairaan paranemista. Mieleltään sairasta henkilöä on kohdeltava kuitenkin asianmukaisella tavalla kulloisenkin tilanteen mukaan. Joskus on oltava tiukka ja joskus hellävarainen. Paljon aikaa mielisairaiden kanssa viettävä henkilö oppii vähän kerrassaan toimimaan oikein, vaikka hän ei olisi hoitotiimin jäsen, kunhan vain on itse mieleltään terve.

Synnin uhreilla on usein vaikeuksia antaa anteeksi niille, jotka ovat rikkoneet heitä vastaan. Uhreilla voi olla syviä traumoja ja eliniän kestäviä oireita tai vammoja. Heidän kanssaan on osattava toimia aivan erityisen varovaisesti, sillä me emme tiedä, miltä heistä tuntuu, ellemme ole kokeneet juuri samoja asioita omassa elämässämme. Heidän tapauksessaan vertaisryhmän tuki voisi olla hyödyllinen, mutta tästä minulla ei ole omakohtaista kokemusta kovinkaan paljon. Uskon kuitenkin niin, että samojen syntien kristityt uhrit osaavat auttaa muita kristittyjä luopumaan kostonhimosta ja pahan toivomisesta heitä vastaan rikkoneille.

Ellei vertaisryhmän tukea ole saatavilla, niin Jumala voi auttaa synnin uhreja, niin että he voivat kaikesta huolimatta ehkä pitkänkin ajan jälkeen antaa anteeksi heitä vastaan rikkoneille. Paavalin mukaan meidän ei tule itse kostaa kärsimäämme pahaa, eikä oikeastaan edes toivoa pahaa meitä vahingottaneille ihmisille (Room 12:14-21; ks. Apt 7:60; Matt 5:43-48; 1Piet 3:9). Sen sijaan meidän tulisi pystyä antamaan koko sydämestämme anteeksi meitä vastaan syntiä tehneille ja rukoilemaan heidän puolestaan, ja siunaamaan heitä. Ei-kristitystä tällainen kuulostaa järjettömältä, mutta niin kristityn tulisi pyrkiä toimimaan. Me jätämme sijaa Jumalan kostolle, mutta hyväksymme myös sen, että joku meitä vastaan rikkonut selviää ajallisilla rangaistuksilla, jos hän tulee uskoon ennen poisnukkumistaan.

Syyllisen syyttömäksi tekeminen

Sananlaskujen kirjassa on sanonta, jonka mukaan "syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus." (Snl. 17:15) Ei-kristityssä psykologiassa ja psykiatriassa on ollut viime vuosikymmeninä valitettava suuntaus, jossa tehdään synnin tekijöistä olosuhteiden uhreja ja väitetään, että he eivät mahda mitään sille, millaisia ovat ja mitä ovat tehneet tai yhä vielä tekevät. Tällä tavalla tukahdutetaan omantunnon syyttävä ääni ja kielletään henkilöä tuntemasta tervettä syyllisyyttä.

Terveellä tavalla syyllisyyttä kokeva etsikon ajassa oleva henkilö tai kristitty saa kokea ihanan vapautuksen, kun saa synnit anteeksi Jumalalta Herran Jeesuksen Kristuksen veren ja ruumiin uhrin kautta, uskomalla evankeliumin sanan. Jos henkilöä estetään järjestelmällisesti kokemasta tervettä syyllisyyttä, ei hän voi saada rauhaa sydämelleen, sillä rauha sydämessä on tulosta syntien anteeksisaamisesta, jossa meillä on myös pelastuksen tunteminen. Pahimmillaan joku uskonnollinen ihminen voi pelätä järjettömällä tavalla ikuista piinahelvettiä, jos hän uskoo siihen, eikä hänen sallita kokea tervettä syyllisyyttä, jotta hän voisi tunnustaa syntinsä ja saada ne anteeksi, minkä jälkeen hän voisi pyrkiä elämään Jumalan tahdon mukaan vapautettuna synneistään.

Monet ihmiset ovat sokaistuneet valhetiedon petollisista väitteistä. He uskovat ihmisen kaikkivoipaisuuteen eritoten tieteen alalla. He luulevat, että ihmisten pahat riippuvuudet voidaan katkaista ja ratkaista geenitekniikan avulla. He uskovat valheen, jonka mukaan esimerkiksi rikollisuus, homoseksuaalisuus ja alkoholismi ovat yhden tai useamman geenin yhteisvaikutuksen tulosta. Kun nimeltä mainittuja syntejä pidetään perinnöllisinä, katoaa synnin tekijän vastuu synnin teoista siinä samalla. Alkoholisti ei voi tuntea tervettä syyllisyyttä ja vastuuta teoistaan, jos panee juomisensa perintötekijöiden piikkiin. Sama koskee kaikkea syntiä. Jos synti pannaan perintötekijöiden tai ympäristön vaikutuksen syyksi, ei syntiä tekevän ole mahdollista kokea syntien anteeksisaamista ja vapautumista synnistä Herran Jeesuksen avulla, mikä olisi ainoa tie sielun terveyteen ja mielen rauhaan. Ei-kristitty psykologia ja psykiatria toimii tällä tavalla todellisuudessa evankeliumin vihollisena ja Jumalan vihollisena, vaikka hoitohenkilökunta ei sitä itse tietäisi. Jumala kuitenkin tietää.

Toinen tapa vähätellä ihmisen omaa vastuuta synnistä ja sen aiheuttamasta psykoosista tai mielenterveyden vakavasta häiriöstä on vedota lapsuuden ajan traumoihin. Ei-kristityssä tai epäterveessä psykoterapiassa palataan jatkuvasti ajassa taaksepäin ja revitään rikki lapsena synnistä kärsineiden ihmisten kipeitä haavoja. Psykologia tuntee aivan oikein "unohtamisen" puolustusmekanismin, joka auttaa sieluja pysymään terveinä. Ihmisen on parempi olla muistelematta ja kaivelematta menneitä asioita, jotka ovat satuttaneet häntä. Jos olemme antaneet sydämestämme anteeksi meitä vastaan rikkoneille, niin meidän ei tarvitse muistella menneitä ja penkoa kipeitä asioita. Sen verran menneitä voi olla hyvä muistella, että löydetään sieltä mahdollisia syitä reagoida joihinkin tilanteisiin tietyllä tavalla. Joku voi esimerkiksi paeta ahdistavia ja tuskallisia kokemuksia alkoholiin tai uhkapeliin, koska on oppinut sen tavan lapsena ympäristönsä vaikutuksesta. Se ei tee hänestä kuitenkaan syytöntä tekemiinsä synteihin. Jos mennyttä elämää muistelemalla löydetään toistuva tapa toimia tietyissä tilanteissa, niin se on hyvä, kunhan vain löydetään korvaava tapa reagoida asioihin. Syntiä ei kenenkään ole lupa tehdä, olipa hän kokenut mitä tahansa lapsena tai aikuisena.

Synnin tekeminen ei ole välttämätöntä niille, jotka ovat kokeneet lapsena kovia. Kaikki juomarin lapset eivät ole juomareita, kaikki rikollisten lapset eivät ole rikollisia, kaikki homoseksuaalien lapset eivät ole homoseksuaaleja, jne. Ne synnit, jotka sitovat meitä aikuisena, ovat aina omien väärien valintojen seurausta eivätkä käytännöllisesti katsoen koskaan toisten ihmisten tai ympäristön aiheuttamia. Osittaisen poikkeuksen tässä saattaa tehdä se, jos joku on saanut esimerkiksi sodassa morfiinia tai muuta opiaattia kipuun ja jäänyt sen vuoksi huumekoukkuun. Siitä on kuitenkin mahdollista vapautua uskon avulla, sillä Jumalan voima on suurempi kuin aineriippuvuuden ja paholaisen voima, joka koukuttaa lihaamme erilaisilla päihteillä ja hyviä fiiliksiä tai nautintoa antavilla huumeilla tai lääkkeillä.

On totta, että lapsen vanhempien käytös ja ympäristö vaikuttavat lapsen myöhempään elämään, niin että lapsi tekee aikuisena usein niitä samoja syntejä, joita hänen kasvuympäristössään on tehty. Tämä ei tee synnin tekijästä kuitenkaan syytöntä itse tehtyihin synteihin. Hänen syyllisyyden tuntoaan ei pitäisi lähteä vähentämään selittämällä hänen syntinsä johtuvan lapsuuden ajan traumoista tai ympäristön vaikutuksesta. Itse asiassa sellainen ihminen on pahempi kuin muut, joka tekee samoja syntejä, joista on joutunut itse lapsena kärsimään. Ajattele vaikka insestin uhria, joka käyttää aikuisena hyväksi omia tai muiden lapsia. Hän tietää omasta kokemuksestaan sen, miten pahalta insestin tai pedofilian uhrista tuntuu, mutta hän aiheuttaa siitä huolimatta juuri sillä synnillä vahinkoa pienille ja puolustuskyvyttömille lapsille. Eikö sellainen teko ansaitse ankaran tuomion ymmärtävän suhtautumisen sijasta?

Vaikka onkin totta, että ihmisen psyyke on kieroutunut ja häiriintynyt synnin uhrina olemisen vuoksi, on syntiä tällä alueella tehneille tehtävä riittävän lujasti tiettäväksi se, miten pahoin he uhrejaan ovat kohdelleet, ja että he ovat itse syyllisiä tekoihinsa. Heidän ei olisi tarvinnut tehdä sitä samaa syntiä, jonka uhriksi he olivat lapsena joutuneet. Koska he ovat sitä tehneet, ovat he yksin syyllisiä siihen, eikä lievitystä synnin tuskaan tule hakea vähättelemällä heidän syyllisyyttään tai hämärtämällä heidän vastuutaan. Synnin tuska lievittyy vain Kristuksen Jeesuksen verellä, jossa meillä on lunastus ja syntien anteeksisaaminen. Jos syntiä tehnyt tunnustaa syyllisyytensä, pyytää syntinsä anteeksi ja ilmaisee Jumalalle tahtonsa hylätä syntiriippuvuus, niin hän saa syntinsä anteeksi ja pyhän hengen voiman avuksi taistelussa syntiä vastaan.

Aivovaurion tai vamman vuoksi syntiä tekevät ihmiset

Jos joku on aivovaurion kärsinyt tai vammainen syntymästä lähtien ja se estää häntä erottamasta hyvää pahasta, niin hän on vapaa vastuusta niiltä osin kuin hän ei kykene tekemään moraalisia valintoja. Mutta jos joku on syntynyt terveenä ja varttunut vastuunalaiseen ikään Jumalan edessä, minkä iän isä yksin tietää, on hän vastuussa niistä synneistä, joita on tehnyt ennen aivovaurion tai vamman syntymistä. Jos hänen vammansa sitten myöhemmin estää häntä erottamasta hyvää pahasta tai saa hänet käyttäytymään sopimattomasti, niin hänen vastuunsa niistä teoista tai laiminlyönneistä on yksin Jumalan tiedossa. Tärkeintä sellaisen ihmisen hoitamisessa olisi pyrkiä toimimaan niin, että hän ei voi aiheuttaa vahinkoa itselleen eikä muille ihmisille. Jos pakkohoito on tällöin välttämätön, niin sitten se on, eikä asialle voi tehdä mitään, ellei Jumala paranna tällaista ihmistä ihmeen kautta.

Seurakuntaan voi tulla monia entisiä alkoholisteja ja narkomaaneja (huumausaineiden tai huumaavien lääkkeiden väärinkäyttäjiä). Heidän aivonsa voi olla jo niin pahasti tuhoutuneita, että he eivät pysty käyttäytymään evankeliumin arvon mukaan. Heidän mahdollisuudensa toimia seurakunnassa tulee käsitellä tapauskohtaisesti, samoin kuin heidän tarpeensa psykiatriseen hoitoon.

(Mieti sitä, miten aivojen vaurio tai vamma tai huumaavat aineet voisivat vaikuttaa aineettomaan henkeen, jossa minä-tietoisuus asuu, jos kerran ihmisessä asuu persoonallinen ja itsestään tietoinen aineeton henki, joka jatkaa olemista ja elämää ruumiin kuoleman jälkeen joko paratiisissa Jumalan tykönä tai sitten tuonelan liekissä kärsivien osastossa? Lue "Rikas mies ja Lasarus" vertauksen selitys tästä linkistä.)

Mielisairaus Raamatussa

Psykologiassa ja psykiatriassa on lueteltu ja diagnosoitu monia eri mielenalueen häiriöitä ja sairauksia. Raamatusta ei tällaista hienoa jaottelua löydy. Siellä puhutaan yksinkertaisesti "hulluudesta" tai "mielisairaudesta" (תִּמָהוֹן timahoon, 5Moos. 28:28; Sak 12:4), jolla tarkoitetaan mielen vauhkoutta tai hämmennystä. Hulluudella (שִׁגָּעוֹן shigaoon 5Moos 28:28; 2Kun 9:20; Sak 12:4) tarkoitetaan raivokkuutta tai raivohulluutta tai muuta vastaavaa normaalista poikkeavaa aggressiivista käytöstä. Näiden kohtien perusteella ei voida suoraan sanoa, että Jumala aiheuttaisi tarkoituksella mielisairautta rangaistuksena synnistä, mutta käytännössä on havaittu, että monet mielenalueen häiriöt ja sairaudet ovat johtuneet itse tehdyistä synneistä. Senkin vuoksi syntiin on suhtauduttava vakavasti ja otettava tosissaan Herran sanat koskien Israelin luopumusta (näitä voi jokainen sovittaa omaan itseensä):

"Herra lyö sinua hulluudella, sokeudella ja mielisairaudella." (5Moos. 28:28)

Edellisessä jakeessa ja samassa kirouksista kertovassa luvussa kerrotaan monista muistakin asioista, jotka kohtaavat Herrasta luopuvaa tai tottelematonta ihmistä tai kansaa. Nämä kohdat voidaan ymmärtää siten, että Jumala sallii paholaisen vahingoittaa niitä, jotka tekevät syntiä. Tästä ovat todistuksena nykyajan monet sukupuolitaudit, huono omatunto, mielen ristiriidat (ihminen tahtoo olla luonnostaan hyvä, mutta koska hän tekee syntiä ja on paha, aiheuttaa se hänessä sisäisen ristiriidan, joka voi johtaa pahimmillaan psykoosiin asti) ja monet muut ongelmat, joilta olisi voitu välttyä, jos ei olisi ryhdytty syntiä tekemään ja siinä elämään. Jos joku rakastaa syntiä enemmän kuin vanhurskautta, voi hän kohdata tämän elämän aikana minkä tahansa Mooseksen laissa mainitun kirouksen ja hän on siihen yksin syyllinen. Synnin uhreja ei pidä kuitenkaan syyllistää väärällä tavalla, sillä jotkut synnistä aiheutuvat sairaudet periytyvät lapsille. Ihminen on syyllinen ja vastuussa vai niistä synneistä, joihin on voinut itse vaikuttaa.

Matteuksen evankeliumin mukaisessa vuorisaarnassa on kohta, jossa Jeesus näyttäisi tuomitsevan ankarasti sen, jos joku sanoo veljeään "hulluksi" (Matt 5:21-26) Tämä kohta on tulkittu kristittyjen keskuudessa usein valitettavan väärin. Jeesus ei tuomitse meitä sen vuoksi, että me vihastumme veljeemme tai sanomme mielisairasta mielisairaaksi tai ehkä joskus leikkisästi "hulluksi" (joillakin psyykepotilailla voi olla hyvä "sisäpiirin" huumorintaju). Suomenkielen käännöksestä on jäänyt pois sanat "ilman syytä" (syyttä, aiheetta). Jeesus sanoi, että jos joku vihastuu veljeensä "ilman syytä" ja sanoo häntä "tyhjäpäiseksi" tai "typeräksi", niin hän on tuomionsa ansainnut. Kreikankielen sanat rhaka (ῥακά) ja mooros (μωρός) eivät tarkoita mieleltään sairasta henkilöä. Ne tarkoittavat tyhjäpäistä, typerää ja tyhmää ihmistä. Jeesuksen neuvo koskee kahden veljen välistä riitatilannetta, jossa toinen on syypää johonkin rikkomukseen, ja hänen tulee käydä sopimassa sen kanssa, jota vastaan hän on rikkonut. Mielisairauksiin ja niiden hoitoon tätä kohtaa ei ole tarkoitettu sovellettavan.

Muiden mielipiteitä synnin ja mielisairauksien välisestä suhteesta

Netistä löytyy joitakin kirjoituksia, joiden mukaan ei-kristittyjen psykologien ja psykiatrien hoitomenetelmät voivat aiheuttaa mielenalueen häiriöitä ja mielisairautta sen sijaan, että ne parantaisivat sitä. Tiedän itse sen, että jotkut psyykelääkkeet voivat aiheuttaa juuri samoja oireita kuin mistä niiden pitäisi potilas parantaa. Niinpä lääkehoito ei ole kaikille tai aina paras vaihtoehto parantaa mielisairauksia. Olisi suotavaa, että kristillisessä terapiassa ja hoitokodeissa pyrittäisiin mahdollisuuksien mukaan lääkkeettömään hoitoon niiden asiakkaiden kohdalla, jotka ovat itsekin uskossa Jeesukseen.

Kristityn terapeutin tai psykologin tulisi pyrkiä johdattamaan asiakkaansa pikemmin Jeesuksen luokse kuin saada hänet turvaamaan ihmisiin ja häneen itseensä. Vaikka terapeutin ja koko hoitohenkilökunnan talous on kiinni jatkuvasta potilasvirrasta, ei hoitoja tulisi tarpeettomasti pitkittää. Sellainen olisi ahneuden ja rahanhimon syntiä, ja syntiä asiakasta kohtaan, jonka olo ei välttämättä parane pitkitetyllä hoidolla.

Jari Iivanainen on kirjoittanut nettiin artikkelisarjan nimeltään "Vapaudu menneistä". Hän lainaa siinä Smith James Bryania, joka sanoo Paul Tournierin sanoneen, että psyykeongelmaiset tarvitsevat pikemminkin uskovaista teologia ja Jeesusta kuin ei-kristittyä psykiatria tai psykologia ja Raamatulle vierasta psykoterapiaa:

"Olen vakuuttunut, että yhdeksän kymmenestä psykiatrin asiakkaasta ei tarvitse psykiatria. He tarvitsevat jonkun, joka rakastaa heitä Kristuksen rakkaudella... ja he paranevat."

Jari Iivanainen, Vapauteen Kristuksessa, luku 6 ja siellä lainaus kirjasta Rakkauden varassa, s.178, Smith James Bryan.

Iivanaisen mukaan on tärkeää kyetä antamaan anteeksi niille, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan. (ibid., Luku 3) Kyky antaa anteeksi on lahja Jumalalta, mutta meidän tulee olla valmiita suostumaan hänen tahtoonsa, jotta voimme antaa anteeksi meitä vastaan rikkoneille. Anteeksiantamus vapauttaa meidät katkeruudesta, vihasta ja koston himosta. Nämä ovat syntejä, jotka aiheuttavat pahimmillaan vakavia psyykkisiä ongelmia tai vaikeuttavat lähimmäistemme oloa. Katkeran ihmisen lähellä ei ole kenenkään hyvä olla.

Iivanainen luettelee joitakin lähteitä tekstinsä tueksi, mutta en ole itse lukenut niitä. Asioista kiinnostunut saattaa löytää niistä jotakin hyödyllistä, joten laitan ne tähän näkyviin.

  • 1) SEAMANDS DAVID A.: Kasva aikuseksi, s.102
  • 2) CRUZ NICKY: Juoksu jatkuu, s.32
  • 3) ANDERSON NEIL T. : Vapauttava totuus, s.181-184
  • 4) LÄHDE VEIKKO: Kestääkö perustus?, s.46
  • 5) CAROTHERS MERLIN: Taivasta maan päälle, s.32

David Wilkerson kertoo entisen jengitappelijan Nicky Cruzin ja muuan psykiatrin välisestä keskustelusta artikkelissaan "Murheellisten mielten parantaminen". Cruz oli entinen jengitappelija, joka rakasti tappelemista. Psykiatri yritti selittää Nickylle, että hänen väkivaltaisuutensa johtui köyhistä perheoloista ja kurjasta lapsuudesta. Nicky sanoi kuitenkin avoimesti, että hän vain rakasti tappelemista, eikä hänen väkivaltaisuudelleen löytyisi muita syitä. Jos hän oli vilpitön ja tiesi mistä puhui, niin psykiatrin oletus ja teoria eivät pitäneet paikkaansa. Raamatun mukaan ihmiset tekevät syntiä, koska rakastavat sitä ja saavat siitä nautintoa tai hyötyä. Uskoakseni Nickyn vastaus oli totuudellinen. Se on ainakin yhtä pitävä Jumalan sanan ilmoituksen kanssa, mitä ei-kristityt psykologiset teoriat eivät aina ole.

Päivi Clay on kirjoittanut kirjasen "Psykologisten teorioiden haaste seurakunnalle", jossa hän lainaa amerikkalaisen historian professorin ja pastorin, Jim Owenin, kirjaa, joka on suomeksi "Kristillisen psykologian sota Jumalaa vastaan: uskovaisen tekeminen uhriksi". Kirjaa ei ole valitettavasti saatavana suomenkielellä. Sen englanninkielistä versiota voi tilata mm. netistä ja kirjan nimi on "Christian Psychology's War on God's Word: The Victimization of the Believer".

Päivi Clay kirjoittaa vihkosessaan siitä, miten hän vapautui kristillisen psykologian turmiollisesta vaikutuksesta. Voit lukea tästä myös Kristitynfoorumin artikkelista "Tutkiminen kuuluu kristityn kasvuun".

Psykiatria ja psykologia ovat täynnä ei-kristittyjen ihmisten kehittämiä teorioita ihmisen käyttäytymisen syistä ja seurauksista sekä mielenalueen häiriöiden syntytavasta ynnä parantamisen menetelmistä. En tiedä, onko kukaan suomalainen kristitty tehnyt tieteellistä tutkimusta psykiatrian ja psykologian aiheuttamista vahingoista potilaiden terveydelle. Ei-kristityiltä psykiatreilta ja psykologeilta sellaista tutkimusta on turha odottaa. Heidän maailmankatsomuksensa ja leipätyönsä edellyttävät terapiahoitoja, sairaalahoitoa ja lääkehoitoa lähinnä hengellisiin ja uskonnollisiin ongelmiin, joita ihmisillä on. He eivät voi hyväksyä Jeesusta ja hänen kauttaan saatavaa mielenterveyttä ilman lääkehoitoa pelkästään pyhän hengen ja parantavan uskon avulla. Psykiatrit ja psykologit voivat olla Jumalan vihollisia estäessään ihmistä kokemasta tervettä syyllisyydentuntoa, mikä voisi johtaa katumukseen ja syntien anteeksisaamiseen sekä sisällisen ihmisen eheytymiseen pyhän hengen vaikuttaman Jumalan rakkauden kautta.

Internetissä on lyhyt englanninkielinen artikkeli, jossa puhutaan psykologiasta "tieteenalana".

"Psychology: Science or Religion?"

Kirjoitus on koottu Media Spotlightin raportista 6/89, joka on tiivistelmä kirjasta "PsychoHeresy: The Psychological Seduction of Christianity" (Martin & Deidre Bobgan, EastGate Publishers ja PsychoHeresy Awareness Ministries, Santa Barbara, CA.) Kirjoituksen mukaan psykologia ei ole tiedettä vaan pikemminkin mielipiteiden ilmaisua. Uskoakseni tämä pitää paikkansa. Psykologia on aina mielipiteiden ilmaisua pikemmin kuin tiedettä jo sen vuoksi, että ihmisen mieltä ja sielun toimintaa ei voida kovin hyvin empiirisesti tutkia. Lisäksi ihmisen menneisyyteen palaaminen on aina epävarmaa, koska se perustuu muistiin ja henkilökohtaisiin kokemuksiin. Ihmisten tuntemukset ja muistikuvat samasta tilanteesta voivat poiketa hyvinkin paljon toisistaan, mistä syystä psykologiassa ja lapsuuteen kajoavassa terapiassa liikutaan aina epävarmoilla vesillä, hämärän rajamailla.

Psykologia on näennäisesti tiedettä, mutta todellisuudessa se on uskomuksia, arveluita, olettamuksia, luuloja ja mielipiteitä siitä, miten ihminen käyttäytyy ja mitkä tekijät vaikuttavat siihen. Psykologian keinoin voidaan toki ilmaista myös todenmukaisesti ihmisen käytökseen liittyviä asioita, mutta taitamaton sielun hoito ja terapia voivat estää itse tehdystä synnistä johtuvan sairauden paranemista sen sijaan, että syntiä tehnyt saisi tulla terveeksi uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Tästä syystä syntiä tehneiden ja siitä kärsivien olisi todellakin parasta kääntyä pyhien seurakunnan ja Jumalan puoleen etsiessään apua sen sijaan, että he hakeutuvat terapiaan tai psykologin juttusille.

Yllä mainitussa kirjoituksessa "Psychology: Science or Religion?" viitataan myös tieteelliseen tutkimukseen, jonka tuloksena syntyi vuonna 1983 julkaisu nimeltään "Psychology: A Study of Science". (80 tiedemiehen arviot, USA:n psykologien etujärjestön – APA:n – valitseman tutkijan, Sigmund Kochin, johdolla) Koch kuvaa harhakuvaa psykologiasta tieteenä näin: (Lainaus alkaa)

"Toivo psykologiasta tieteenä on tullut huomaamatta siitä faktasta, että psykologia olisi tiedettä. Psykologian myöhempi historia voidaan nähdä kokonaan rituaalisena yrityksenä jäljitellä tieteen muotoja, jotta voitaisiin ylläpitää harhaa siitä, että se on jo nyt tiedettä."

Koch sanoo myös:

"Psykologian 'tieteen' historian aikana sen tallentama kova tieto on ollut kauttaaltaan negatiivista."

Referaatissa todetaan vielä, että

"Psykologiset väittämät, jotka kuvaavat ihmisen käyttäytymistä tai ovat tulosta tutkimuksesta voivat olla tieteellisiä. Kuitenkin, kun siirrymme ihmisen käyttäytymisen kuvaamisesta sen selittämiseen, ja sen (käyttäytymisen) muuttamiseen, siirrymme tieteestä mielipiteisiin.

Kun siirrytään kuvaamisesta hoito-ohjeiden antamiseen, on se sama kuin että siirrymme puolueettomuudesta mielipiteisiin. Ja mielipiteet ihmisen käyttäytymisestä ovat pelkkää pseudotiedettä, kun ne esitetään tieteellisenä faktana. Ne lepäävät väärien olettamusten ja lähtökohtien (premissit) varassa, (mielipiteet, arvaukset, subjektiiviset selitykset) ja johtavat vääriin lopputuloksiin (päätelmiin).

Sanakirja määrittelee pseudotieteen "teorioiden, olettamusten ja menetelmien järjestelmänä, joita pidetään erehdyksessä tieteellisinä." Pseudotiede pitää sisällään tavan käyttää itsestään tieteen nimeä, jolla suojellaan ja puolustetaan mielipiteitä, jotka eivät ole todistettavissa eivätkä kumottavissa.

Yksi psykologian ala, jota voidaan pitää pseudotieteenä, on psykoterapia. Jos psykoterapia olisi onnistunutta tieteenharjoittamista, niin olisimme päässeet yksimielisyyteen koskien henkisiä, tunnetilojen ja käyttäytymisen ongelmia ja sitä, miten niitä tulisi hoitaa. Sen sijaan, että tähän olisi päästy, tutkimuksen kenttä on täynnä toistensa kanssa vastakkaisia ja ristiriitaisia teorioita ja tekniikoita, jotka kaikki puhuvat pikemmin sekaannuksen kuin minkään arvioidun tieteellisen järjestyksen puolesta."

On totta, etteivät psykiatrit ja psykologit ole yhtä mieltä siitä, miten ihmisiä tulisi auttaa ja hoitaa sielun sairauden sekä mielenterveyden ongelmissa. He ohjaavat potilaita lääkärin luota toisen luo ja hoitopaikasta hoitopaikkaan. Apua ei tunnu löytyvän mistään. Melkein ainoa yhteinen piirre näissä ei-kristittyjen ylläpitämissä hoitopaikoissa ja menetelmissä on se, että niissä suhtaudutaan kielteisesti uskoon ja Jumalaan. Apua tarjotaan maallisin keinoin hengelliseen vammaan, mikä yritys on tuomittu tuhoon ja epäonnistumiseen. Jotkut mielenalueen häiriöt pysyvät kurissa ja oireita voidaan lieventää, mutta yksikään niistä ei parannu kokonaan, sillä synnin aiheuttamasta syyllisyydestä ja ahdistuksesta voi päästä eroon vain kokemalla täydellinen anteeksisaaminen Jumalalta. Pyhä henki voi parantaa syntiä sairastavan sielun, ei jumalaton psykologia tai psykiatria.

Psykiatrisia hoitomenetelmiä ei voida yhdistää kovinkaan tuloksekkaasti siihen tapaan, miten Jumala parantaa syntiä sairastavia sieluja ja mielenalueen häiriöitä. Lääkehoito ja jumalaton terapia eivät kuulu Jumalan tapoihin hoitaa synnistä sairaita sieluja. Terapioissa kiistetään liian usein tai liian helposti syyllisen syyllisyys ja tehdään hänestä uhri sen sijaan, että hän tunnustaisi syyllisyytensä ja pääsisi vapauteen synnistään. Kristittyjen keskuudessa on yleistynyt valitettavan paljon synnin paapominen ja helliminen, niin että synnin tekijöistä tehdään pelkkiä synnin uhreja, joita synti ja saatana ovat rääkänneet. Tästä valheellisesta näkemyksestä huolimatta Jumala tietää ja tuntee totuuden jokaisen ihmisen kohdalla. Ihminen ei ole vain synnin uhri vaan hän on itse syyllinen syntiin ja siten myös vastuullinen teoistaan Jumalan edessä.

Ellei ihminen luovu elämästään synnin orjana ja käänny saatanan vallasta Jumalan tykö, ei hän voi saada vapautusta synnistä ja rauhaa sielulleen. Jumalattomalla on maailmassa maailman rauha, jota sanotaan Raamatussa suruttomuudeksi ja katumattomuudeksi. Sellaiseen rauhaan ei-kristitty psykoterapia ja psykologiset hoitomuodot ihmisiä pahimmillaan johdattavat, mutta Jumalan sana ja Pyhä Henki johdattavat sielut terveeseen synnintuntoon, vanhurskauteen ja tuomion tunnustamiseen. (vrt. Joh 16:7) Jos joku tunnustaa ansaitsevansa iankaikkisen kuoleman ja tuhon syntiensä vuoksi, mutta huutaa silti avukseen Herran Jeesuksen nimeä, niin hän saa armon ja laupeuden avukseen oikeaan aikaan. Muut paatuvat ja he saavat korkeintaan maailman rauhan sydämensä kovuudessa, mutta se ei johdata heitä iankaikkiseen elämään.

Edellä lainaamassani artikkelissa sanotaan suorasukaisesti, että monet psykoterapeutit toimivat niin kuin muinaiset noitatohtorit. Eri tekniikoita psykoterapialle on 250 eivätkä ne ole todellista tieteen harjoittamista vaan voivat olla jopa sielun puoskarointia. Mukaan mahtuu erilaisia näkemyksiä psyykkisten häiriöiden ja sairauksien syistä, mistä osa on suoraan uskonnollisia. Toiset uskovat ongelmien johtuvan edellisestä elämästä eli karmasta, (sielun jälleensyntymisen oppi) ja toiset kohtalosta (fatalismi, deternimismi, predestinaatio). Kaikilla näillä pyritään hämärtämään ihmisen vastuuta omasta elämästään Jumalan ja ihmistenkin edessä.

Psykoterapian pohjalla ovat vaikuttamassa erilaiset uskonnot, maallinen humanismi, eksistentialismi, muut filosofiat ja jopa evoluutioteoriaan uskominen. Ohjaisitko sinä kristittynä hengellisesti kärsivän sielun tällaisten puoskareiden tykö vai ohjaisitko heidät kristittynä panemaan kaiken turvansa ja luottamuksensa elävään Jumalaan Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä, niin ettei potilaasta tule riippuvainen edes sielun hoitajasta, jolla nimellä jotkut nimittävät itseään seurakunnassa?

Ainoa oikea sielun hoitaja ja paimen on Jeesus Kristus, mutta tietysti Jumalan siihen tehtävään valitsemat ihmiset voivat toimia hänen apunaan, jos osaavat johdattaa ihmisen hakemaan apua suoraan Jumalalta ilman toista ihmistä välikätenä. Jos "terapeutti" tai sielunhoitaja saa "asiakkaan" juurtumaan kiinni itseensä ja tulemaan riippuvaikseksi itsestään, niin hän toimii taitamattomasti tai vääristä motiiveista, oman kunnian tai taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi toisen kustannuksella ja hänen hätäänsä hyväksi käyttämällä.

On mielenkiintoista, että psykoterapia ja -analyysi sekä laajemmin ajatellen suuri osa psykologisia teorioita ja hoitomenetelmiä ovat pikemmin uskontoa kuin tiedettä. Tässä kohden on vain huono asia se, että missä Raamattu paljastaa syyt mielenterveyden häiriöihin ja psyykkisiin ongelmiin ja perustaa niiden hoitokeinot Jumalan sanan ilmoitukseen, siinä psykologia etsii vastausta Jumalan sanan korvaavalla ja syrjäyttävällä maallisella valhetiedolla, pseudotieteellisillä teorioilla.

Mielenalueen häiriöiden syyt ovat usein hengelliset ja uskonnolliset, joten ne tulisi käsitellä ja hoitaa pyhien yhteydessä sekä parantaa Jumalan avulla. Ajatus siitä, etteivät psykiatrit ja psykologit ole oikea ryhmä hoitamaan mielen alueen sairauksia ei ole itse asiassa pelkästään teologien esittämä. Psykologien arvostama oppi-isä ja analyyttisen psykologian perustaja Carl Jung on kirjoittanut näin:

"Uskonnot ovat järjestelmiä psyykkisten (eli sielun) sairauksien parantamiseen... Tämä on syy, miksi potilaat pakottavat psykoterapeutin pastorin rooliin ja odottavat sekä vaativat häneltä, että tämä vapauttaisi heidät heidän ahdistuksestaan. Me psykoterapeutit joudumme työstämään siksi ongelmia, jotka suoraan sanoen kuuluvat teologeille."

Rehellinen psykoterapeutti ja psykiatri joutuu joskus tunnustamaan, että hän yrittää hoitaa sairauksia, joihin hänellä on väärät keinot ja joita hoitamaan hän on väärä henkilö, ellei hän käytä Raamatun kirjoituksia, rukousta ja Jeesuksen vaikuttamaa uskoa apuna hoidossa. Epärehelliset eivät välitä totuudesta tai lähimmäisestä mitään vaan jatkavat sielun puoskarointia, koska eivät tunne elävää Jumalaa ja ovat rahan ahneita sekä oman kunnian tavoittelijoita.

Jos joku psykiatri tai psykologi pitää itseään kristittynä, niin hän voi jatkaa Jumalan tahdon vastaisten hoitotoimien harjoittamista vain uskottelemalla itselleen, että ne eivät ole Jumalan tahdon vastaisia. Totuus on kuitenkin valitettavan usein se, että tällainen henkilö ei ole valmis luopumaan ansiotyöstään, mikä olisi edellytys Jumalan tahdon tekemiselle. Raha on hänelle tärkeämpi kuin Jumalan sanan totuus, mistä syystä hän pitkittää jopa tarkoituksellisesti mielenterveyden ongelmista kärsivien asiakkaidensa hoitoa.

Psykologia ja psykiatria ovat kehitetyt kristinuskon vastaisten teorioiden pohjalle

Psykologia ja psykiatria ovat saaneet nykyisessä muodossaan alkunsa jumalattomien miesten teorioista ja kokeiluista. Sigmund Freud kielsi kaiken uskon selittäen sen illuusioksi ja lähtökohdaltaan pahaksi, mikä aiheuttaa mielisairautta ja psyykkisiä ongelmia. Carl Jung hylkäsi kristinuskon oikeana uskona, mutta piti eri uskontoja mahdollisena keinona parantaa ihmisen sielun sairauksia. Hän tutki jopa okkultismia hoitokeinona. Sen sijaan, että hän olisi tunnustanut Raamatun Jumalan ja pitänyt sanan opettajia pätevinä sielun hoitajina, hän asettui itse ikään kuin pastorin ja sielunhoitajan asemaan, vaikka hänellä ei ollut siihen Jumalalta saatua pätevyyttä.

Psykiatria ja psykologia pohjaavat pitkälti näiden kahden miehen aikaansaannoksiin sekä pohdintoihin. Teorioita ja hoitomenetelmiä kehitelleet myöhemmät psykiatrit ovat järkiään myös jumalattomia. Psykiatria on jo lähtökohdaltaan antikristillinen teoria ja hoitokeino, joten on ihmeellistä, että jotkut sanan palvelijat turvaavat sen oppeihin pyrkiessään parantamaan ihmisten sielun sairauksia ja mielenalueen häiriöitä.

Pahin vääristä psykoterapian lupauksista on se, että psykoterapia yhdessä raamatullisen neuvonnan kanssa johtaa parempiin tuloksiin kuin pelkkä Raamatun sanan avulla neuvominen ja Jumalan suorittama sielujen parantaminen ilman psykoterapiaa. Tästä ei ole olemassa mitään tieteellistä tutkimusta, että asia olisi niin kuin väitetään. Meillä on sen sijaan vuosituhansien ajan näyttöä siitä, että Jumala voi parantaa synnin sairaudesta kärsivät sielut ja antaa heille mielenrauhan takaisin ilman psykoterapiaa. Suurin osa mielenalueen häiriöistä johtuu nimittäin synnistä joko sen tekijänä tai uhrina. Molemmissa tapauksissa paras auttaja on Pyhä Henki ja Raamatun sana.

Jumala sanoo itse, että hän lyö luopioita mielisairaudella ja hulluudella. (5Moos 28:28.) Sananlaskun mukaan "synti on hulluuden työ". (Snl 24:9.) Synti on todella käsittämätön asia, sillä se vahingoittaa ihmisiä ja Jumalan luomia olentoja. Miksi ihminen tekee syntiä ja on niin paha?

Synti aiheuttaa ihmiselle sairauden, joka näkyy mielenalueen häiriöinä ja sielun turmeluksena. Synnin orjana elävä ja saatanan vallassa oleva ihminen on sielullisesti sairas. Jeesus voi parantaa hänen sairautensa eli syntisyyden ja vapauttaa hänet synnin hallintavallasta. Tämä on ilosanoma kaikille, jotka kärsivät synnistä ja tahtovat siitä vapaaksi.

Miksi ihminen ei vapaudu synnistä? Siksi, ettei hän halua vapautua siitä. Synnin orja rakastaa enemmän syntiä kuin Jumalaa. Tämä on totuus, jos vain tahdot sen itsestäsi tunnustaa, mikäli syntiä teet. Minun on tunnustettava se asia joka kerta, kun lankean. En halua elää synnissä ja sen orjana, vaikka joskus lankean. Uskovaisen ja jumalattoman välillä on se ero, että jumalaton rakastaa syntiä eikä tahdo siitä vapaaksi, mutta uskovainen vihaa syntiä ja tahtoo siitä eroon. Jeesuksen opetuslapsi tuntee myös tervettä häpeää ja omantunnon syytöksiä syntiä tehdessään, mutta eriuskoinen ja synnissä elävä ei sitä aina tunne. Jumalattomien ja vierasiin uskontoihin ajautuneiden psykologiset puolustusmekanismit syntiä vastaan ovat epäkunnossa. Joskus ne toimivat oikein, joskus väärin ja joskus eivät ollenkaan.

Koska valtaosa psykologista teorioista ja psykiatrian hoitokeinoista perustuu lähtökohdaltaan antikristilliseen teoriaan, niin miten ne voisivat auttaa synnistä kärsiviä ihmisiä, jos mielenterveyden ongelmat ovat syntiperäisiä? Eivät varmastikaan kovin hyvin. Sen vuoksi kristittyjen olisi parempi turvautua enemmän tai yksin Jumalaan ja Raamatun kirjoituksiin etsiessään apua psyykeongelmiin.

Loppusanat

Tämä kirjoitus ei pyri olemaan kaiken kattava tutkielma tai selonteko psyykeongelmista ja niistä kärsivien hoidosta. Keskityn tekstissäni kristittyihin asiakkaisiin, joiden ongelmat johtuvat itse tehdyistä synneistä. Muut psyykeongelmaiset ovat sivuroolissa.

Syntiä tehneen paranemisessa on ensiarvoisen tärkeää tunnistaa ja tunnustaa synnit, minkä jälkeen ne voidaan saada anteeksi ja hylätä Jumalan antamalla voimalla. Armoa ei saisi käyttää synnin tekemisen verukkeena sillä tavalla, että uskotaan Jumalan antavan kaikki synnit anteeksi, niin että syntiä on mahdollista tehdä ilman huolen häivää tai pelkoa tulevasta rangaistuksesta. Synti tulisi nähdä aina ihmisiä vahingoittavana ja vaarallisena asiana, niin että sen tekemistä ei tulisi tavoitella tai ihannoida vaan sitä tulisi pikemminkin kauhistua ja tuntea inhoa kaikkea pahaa kohtaan.

Jos kristityn elämässä on ollut valvomattomuutta ja rukoilukaan ei maita, niin se voi johtaa psyykeongelmiin sisäisen ristiriidan kautta, mikä aiheutuu tahallisesta pahantekemisestä ja Jumalasta vieraantumisesta tai Jumala-yhteyden katkeamisesta. Tästä tilasta on toivoa ja mahdollisuus palata takaisin Jumalan tykö ja saada yhteys häneen uudemman kerran toimivaksi. Se edellyttää kuitenkin yhteistyötä Jumalan kanssa, niin että kristitty suostuu Jumalan työpöydälle parannettavaksi. Tällöin hoitotiiminä toimivat ihmiset voivat olla parhaimmillaankin vain apuna Jumalan parantaessa mieleltään sairastuneen ja kärsivän sielun.

Jos asiakkaalle on määrätty psyykelääkkeitä, niin niistä ei tulisi pyrkiä omatoimisesti ja salaa eroon. Kristityn asiakkaan kohdalla lääkkeetön hoito olisi ihanne ja tavoite, johon kannattaa mahdollisuuksien mukaan pyrkiä. Tällöin on yritettävä luopua lääkkeistä hallitusti ja valvonnan alla, yhdessä hoitotiimin ja hoitavan lääkärin kanssa. Lääkeannosta voidaan vähentää vähän kerrallaan, kunnes kokeillaan lääkkeetöntä hoitoa tehostetun valvonnan alla. Jos asiakkaan kunto ei siitä huonone, voidaan lääkkeetöntä hoitoa jatkaa. Sikäli kuin asiakkaan kunto on pysyvästi hyvä, voidaan myös avohoidosta luopua.

Ei-kristityn asiakkaan hoidossa lääkkeetön hoito tulee harvemmin kysymykseen, eikä ainakaan yhtä nopeasti kuin kristityn kohdalla. Joskus voi kuitenkin kristitynkin asiakkaan kohdalla olla parempi vaihtoehto jatkaa lääkkeiden käyttämistä, jos olo ei ilman lääkitystä parane riittävästi, niin että asiakas tulisi toimeen ilman lääkkeitä. Ei-kristittyjen kohdalla on usein parasta jatkaa lääkkeiden käyttämistä hyvinkin pitkiä aikoja, jopa koko loppuelämän. Niiden avulla pyritään minimoimaan asiakkaalle ja hänen läheisilleen mahdollisesti aiheutuvia vahinkoja.

Lääkkeetöntä hoitoa ja sen tavoittelua voidaan perustella monin eri tavoin. Tässä on joitakin yleisesti tunnettuja syitä pyrkiä lääkkeettömään hoitoon:

  • Lääkkeet aiheuttavat uneliaisuutta ja väsymystä, mikä rajoittaa elämää ja huonontaa sen laatua merkittävästi.
  • Lääkkeet voivat aiheuttaa psyykeongelmia ja muita ikäviä sivuvaikutuksia, joista pakkausten tuoteselostukset kertovat.
  • Lääkkeet passivoivat asiakkaan ja tekevät hänestä ikään kuin laiskan, vaikka apatiassa ja flegmaattisuudessa on usein kyse lääkkeiden sivuvaikutuksesta ja etenkin väsymyksestä.
  • Lääkkeet estävät asiakasta tuntemasta aitoja tuntemuksia, mikä olisi kuitenkin Jumalan tahto ja terve psykologinen puolusustusmekanismi vahingollisia syntejä vastaan.
  • Lääkkeet voivat pahimmassa tapauksissa estää kristityn kasvun ja terveeksi tulemisen, koska ne turruttavat ja vaikuttavat mieleen sen sijaan, että Jumalan sana ja pyhä henki saisivat eheyttää sisäisen ihmisen ja tehdä hänet terveeksi.

Kun seurakunnassa on psyykeongelmista kärsiviä ihmisiä, niin heitä tulee kohdella tasavertaisena seurakunnan jäsenenä muiden kanssa. Heitä ei saa halveksia tai pitää muita huonompina sen vuoksi, että heillä on ongelmia tällä alueella. On kuitenkin katsottava tarkoin, mitä psyykeongelmaiset voivat tehdä Jumalan valtakunnan työssä, sillä heitä ei tule kuormittaa liian raskailla kuormilla ja on varottava sopimatonta käytöstä ei-kristittyjen tähden, jotka käyvät kokouksissa ja ovat evankelioinnin kohteena. Sopimaton käytös voi vieraannuttaa etsikon ajassa olevia Jumalasta ja estää heitä tulemasta uskoon, jos he ajattelevat sellaisen käytöksen olevan sopivaa Jumalan seurakunnassa, jos siihen ei millään tavalla edes vanhinten toimesta puututa.

Niin sanotussa kristillisessä sielunhoidossa on varottava niitä, jotka ovat asettaneet itse itsensä sielunhoitajiksi sen sijaan, että Jumala olisi heitä suositellut ja valinnut heidät siihen tehtävään. Jos sielunhoitaja sitoo potilaita itseensä sen sijaan, että ohjaa heitä Kristuksen kautta Jumalan tykö, ja jos hän etsii omaa kunniaansa tai taloudellista hyötyä, niin häntä tulee varoa ja tarvittaessa varoittaa hänestä muita kristittyjä. Evankeliumin työssä ja pyhien kanssa käytävissä keskusteluissa harjaantunut sanan palvelija osaa kohdata psyykeongelmaisia taidolla ja kulloisenkin tilanteen edellyttämällä tavalla, niin että auttaa asiakasta eheytymisessä sen sijaan, että rikkoisi häntä lisää ja "löisi lyötyä". On kuitenkin osattava nähdä oikein se, milloin jokin asia johtuu itse tehdystä synnistä, ja milloin jostakin muusta syystä kuten esimerkiksi synnin uhrina olemisesta tai elimellisestä viasta. Kuhunkin asiaan ja henkilöön tulee osata suhtautua oikealla tavalla oikeaan aikaan pyhän hengen suotuisassa ohjauksessa isän Jumalan kunniaksi ja herran Jeesuksen kristuksen kiitokseksi.

Tämä kirjoitus on tarkoitettu yleistajuiseksi suppeaksi oppaaksi ja mielipiteen ilmaisuksi mielenterveysongelmien kanssa painiville kristityille ja myös ei-kristityille henkilöille, joita nämä asiat saattavat kiinnostaa. Otan vastaan asiallista palautetta sähköpostin kautta ja pyrin vastaamaan siihen mahdollisuuksieni mukaan. Pyrin kuitenkin pitämään tämän artikkelin pituudeltaan ennallaan ja tietomäärältään sopivana, jotta se soveltuisi mahdollisimman suuren lukijakunnan tarpeisiin. Psyykeongelmiin hoitoa antaneet ja sitä saaneet henkilöt saavat tästä kirjoituksesta irti enemmän kuin asioihin perehtymättömät, eikä tämä lyhyt kirjoitus välttämättä tyydytä heidän tarpeitaan. Sitä varten on olemassa laajempia tutkielmia ja kirjoja, joihin tämän kirjoituksen kirjoittaja ei ole välttämättä ehtinyt tutustua, eikä pidä jatkossakaan tarpeellisena pitkän aiheeseen liittyvän kokemuksen ja itseoppimisen vuoksi. Tahdon kuitenkin kiittää kaikkia tähän mennessä palautteen antaneita alalla työskenteleviä ihmisiä ja seurakunnan työntekijöitä sekä kaikkia, jotka ovat vaivautuneet kommentoimaan tätä kirjoitusta.

Jyväskylässä 23. maaliskuuta 2012.

Petteri Haipola

Sivun alkuun