Kymmenen käskyä

Kirjoittanut Petteri Haipola 13. tammikuuta 2009  •  muokattu 18. tammikuuta 2009.

Opin pääkohtien lisäksi olisi hyvä uskoa samalla tavalla Kristuksen opin alkeista. Oikeaa opillista ymmärtämistä tärkeämpää on kuitenkin oikea sydämen asenne. Jos sydämen asenne on oikea, niin silloin monet ojentautuvat opissa ja elämässä Jumalan sanan totuuden mukaan: sen mukaan kuin Jeesus, apostolit ja profeetat ovat Jumalan sanaa opettaneet Raamatun kirjoitusten kautta.

Oikeassa opissa pysyminen ja sen mukaan eläminen on sama asia kuin pitää Jeesuksen käskyt ja pysyä hänen sanassaan: rakastaa Jeesusta. (Joh 14:15, 21-24; 15:10, 11.) Kaikki kymmenen käskyä sisältyvät kahteen suurimaan käskyyn (Matt 22:36-40):

  • 1) Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. (5Moos 6:5.)
  • 2) Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. (3Moos 19:18.)

Jos noudatamme näitä kahta käskyä, niin noudatamme silloin myös kaikkia kymmentä käskyä (sapatin käskyn kirjaimellinen tulkinta, joka kieltää kaiken palkkatyön ja kotiaskareet sapattina, on kuitenin virheellinen). Elämme silloin kultaisen säännön mukaan: teemme lähimmäiselle sitä hyvää, mitä toivomme hänen tekevän meille. (Matt 7:12.) Rakkaus näkyy käytännön elämässä hyvinä tekoina ja lähimmäisen huomioimisena. Todellinen rakkaus ei ole tyhjää sanahelinää, joka ei näy uskovan elämässä.

Jeesus sanoi, että maailma tunnistaa hänen seuraajansa siitä, että meillä on keskinäinen rakkaus. (Joh 13:35.) Jos meillä ei ole rakkautta veljiä kohtaan, niin emme rakasta Jumalaakaan. (1Joh 4:8-21.) Evankeliumin menestymisen kannalta on välttämätöntä, että me rakastamme toisiamme ja Jeesusta yli kaiken, eli että me pysymme hänen sanassaan ja pidämme hänen käskynsä.

Raamatun mukaan kristittyjen tulee noudattaa elämässään kymmentä käskyä ja niiden kanssa yhteen soveltuvia säädöksiä parhaan kykynsä mukaan. Sen sijaan kymmenen käskyn ulkopuoliset Mooseksen lain käskyt eivät velvoita kristittyjä kuin soveltuvin osin. Jerusalemin seurakunnan vanhimmat ja apostolit käsittelivät tätä asiaa vuonna 49 tai 50. Silloin päädyttiin seuraavaan julkilausumaan ja ohjeeseen:

Apostolien teot:
15:28 Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät:
15:29 että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!"

Nämä ohjeet eivät olleet ehdottomia tai yksiselitteisiä, sillä Paavali hyväksyi noin seitsemän vuotta tämän jälkeen ja siitä eteenpäin epäjumalille uhratun lihan syömisen ainakin tietyissä tilanteissa tai poikkeustapauksissa. (Room 14 ja 1Kor 6:12-13; 8:1-13; 10:15-33 vuonna 57; vrt. Ilm 2:20 vuodelta 96.) Epäjumalille ei ollut kuitenkaan lupa uhrata, vaikka torilta olisi epäjumalille uhrattua lihaa ostanutkin, tai saanut sitä isäntäväeltä vierailun aikana.

Veren syömisen kielto velvoittaa edelleen kristittyjä kaikissa muodoissaan samoin kuin itsestään kuolleen tai tukehtuneen eläimen lihan syömisen kielto. (3Moos 7:24; 17:15; 22:8; 5Moos 14:21.) Esimerkiksi maksaa ei saa syödä, koska siinä on runsaasti verta ja veressä kulkeutuvia taudinitiöitä, lääkeainejäämiä ja ympäristösaasteita, ja sen syömisen kiellon takana on itse pyhä Jumala. Ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia ja noudattivat lisäksi säädöksiä pyhistä ja saastaisista eläimistä (3Moos 11.): kristittyjen on hyvä noudattaa samoja sääntöjä ja lopettaa mm. sianlihan ja äyriäisten syönti. (Jes 66:17.)

Jerusalemin seurakunnan vanhimmat, apostolit ja Pyhä Henki kielsivät erikseen pornon eli haureuden harjoittamisen, koska se kielto ei sisälly kymmeneen käskyyn. Seitsemäs käsky kieltää vain aviorikoksen tekemisen, mutta ei haureuden harjoittamista. Koska haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistaan vastaan, ja saastuttaa siten Pyhän Hengen temppelin, on sen harjoittaminen kiellettyä myös uuden liiton aikana. (1Kor 6:13-21; Efe 5:1-5.)

Jumala tuomitsee avionrikkojat ja pornon harjoittajat, jos he eivät kadu syntejään ja irstauttaan, ja pyri niistä eroon Jumalan avulla. (2Kor 12:19-13:10; Hebr 13:4.) Vanhan liiton aikana näistä synneistä oli rangaistuksena kuolemantuomio, uuden liiton aikana niiden orjat tuomitaan kadotukseen. (3Moos 18:6-24; 20:10-22; 5Moos 22:13-30; Matt 5:27-32; 1Kor 5:9-13; 6:9-11.)

Paavalin opetuksen mukaan kristittyjen ei ollut pakko noudattaa juutalaisia juhlia ja juhla-aikoja, eikä heidän ruokailutapojaan (kosher) ja ympärileikkausta. (Kol 2:16-23; Gal 2:1-14; 4:1-5:13.) Juhlia saa kuitenkin viettää vapaaehtoisesti, eikä siitä ole muiden lupa kristittyjä tuomita. Uskovainen ei saa kuitenkaan uhrata eläimiä ja ruokaa synti- ja vikauhriksi ja yhteysuhriksi Jumalalle, koska Kristuksen uhri on tehnyt ne uhrit tarpeettomiksi ja poistanut ne. Pakanallisista juhlista on syytä luopua, sikäli kuin niihin kuuluu epäjumalanpalvelusta ja syntiä.

Kymmenen käskyn ulkopuoliset määräykset leeviläisestä pappeudesta, temppelipalveluksesta, uhreista, sotatilalaista ja siviililaista kuolemanrangaistuksineen eivät sido kristittyjä. Kristuksen uhri ja uuden liiton pappeus ovat korvanneet vanhan liiton säädökset näissä asioissa heprealaiskirjeen ilmoituksen mukaan. (Hebr 2:14-10:24.)

Uskovien tulee noudattaa kymmentä käskyä ja opettaa niitä sellaisena kuin ne on Raamatussa alunperin ilmoitettu. Kymmentä käskyä ei saa mennä muuttamaan eikä yhtään käskyä ole kumottu, eikä saa kumota. Näin ollen Herran päivä ja sapatin päivä on edelleen joka viikon lauantaina meidän kalenterimme mukaan. Sunnuntai ei ole ollut koskaan Jumalan hyväksymä yleinen lepopäivä tai sapatin korvike Jumalan kansalle. (Sapatin päivän hengellisen esikuvan ymmärtäminen on silti tärkeämpää kuin pidättyä kaikesta palkkatyöstä ja kotiaskareista sapattina. Rakkaus voi jopa vaatia meitä rikkomaan kirjaimellista sapattia, niin että Jumala tahtoo meidän tekevän palkkatyötä ja kotiaskareita!)

Jumala ei ole antanut meille lupaa tehdä jumalankuvia ja palvoa niitä. Seurakunnissa ei pitäisi olla esillä Jeesusta kuvailevia esineitä kuten tauluja ja krusifikseja, joita suudellaan, rukoillaan ja palvotaan niin kuin taikakaluja. Sellainen ei kuulu uuden liiton uskonelämään.

Raamatun alkuperäiset kymmenen käskyä ovat seuraavat:

2.Mooseksen kirja:
20:1 Ja Jumala puhui kaikki nämä sanat ja sanoi:
(1.) 20:2 "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.
20:3 Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.
2.) 20:4 Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.
20:5 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;
20:6 mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.
(3.) 20:7 Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.
(4.) 20:8 Muista pyhittää lepopäivä.
20:9 Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
20:10 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
20:11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
(5.) 20:12 Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.
(6.) 20:13 Älä tapa.
(7.) 20:14 Älä tee huorin.
(8.) 20:15 Älä varasta.
(9.) 20:16 Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.
(10.) 20:17 Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa."

Kuvien tekemisen kieltoa ei ole poistettu Raamatusta ja kymmenen käskyn joukosta, niin kuin katoliset ovat paavin johdolla tehneet, ja protestantit ovat seuranneet heitä perässä. Kymmenettä käskyä ei ole jaettu keinotekoisesti kahtia, niin että käskyjen määrä pysyisi kymmenenä, niin kuin katolinen kirkko tyttärineen on tehnyt.

Uskovat veljet ja sisaret rikkovat näitä säädöksiä vastaan tietämättään, koska ovat saaneet asioista väärää opetusta, ja ovat turhien perinnäissääntöjen uhreja. Onneksi näistä tavoista ja vääristä opetuksista voi päästä eroon, kun oikea opetus lisääntyy Jumalan seurakunnissa.

Tahattomasti erehtyneisiin veljiin ja sisariin tulee suhtautua armahtavaisesti ja rakkaudella. Jumala itse antakoon näissä asioissa anteeksiantamusta ja mielenmuutosta omalle kansalleen, ja poistakoot erottavat väliseinät eri tavalla uskovien väliltä johdattamalla omat lapsensa kaikkeen totuuteen.

Petteri Haipola, 13. tammikuuta 2009, muokattu 18. tammikuuta 2009.

Sivun alkuun