Uskovaisen elämän kannalta tärkeitä opetuksia

Kirjoittanut Petteri Haipola 7. elokuuta 2009

Uskovaisen elämän kannalta tärkeitä opetuksia ovat kaikki Raamatun kirjoitusten antamat opetukset, mutta niiden joukosta voidaan erottaa joitakin erityisen tärkeitä opetuksia, joiden oikea ymmärtäminen ja soveltaminen käytännön elämään ovat välttämättömiä uskovien yhteyden säilymiselle ja jopa saavuttamiselle. Erilaiset näkemykset ja tulkinnat Raamatun kirjoituksista johtavat valitettavasti ja väistämättä uskovien hajaannukseen eli eroon, joten ainoa keino hajaannuksen välttämiseksi olisi itse kunkin uskovan sydämestä tapahtuva ojentautuminen Jumalan tahdon mukaiseen opetukseen ja elämään.

Jumalalla on tärkeistä opin kohdista vain yksi näkemys ja opetus, eli hän ei hyväksy toinen toisensa pois sulkevia ristiriitaisia tulkintoja osaksi seurakunnan ja yksilöuskovan elämää. Jokaisen kristityn on mahdollista päästä eroon vääristä opetuksista ja ojentautua omassa elämässään Jumalan sanan ohjeiden ja käskyjen mukaan. Millään muulla tavalla emme säilytä tai edes saavuta yhteyttä uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa kuin ojentautumalla kaikessa elämässä ja opetuksessa Raamatun kirjoitusten mukaan. (Efe 4:11-13.)

Kaste

Jokaisen Jeesukseen uskovan opetuslapsen on annettava kastaa itsensä "Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen". Kastettavalle uskovalle ei ole mitään tiettyä ikärajaa, jonka jälkeen hänet voidaan kastaa. Kasteelle tulevan täytyy kuitenkin olla riittävän kypsä, jotta hän voi sitoutua koko sydämestään ja täydellä ymmärryksellä seuramaan Herraa Jeesusta kuolemaan asti ja iankaikkisesti.

Kaste suoritetaan upottamalla kastettava kokonaan veden alle. Erityistä kastepukua ei tarvitse käyttää. Kastajan ja kastettavan vaatetuksen tulee olla siveä. Kaste voidaan suorittaa luonnonvesistössä tai tarkoitusta varten rakennetussa kastealtaassa, jossa on tarpeeksi vettä upottamista varten. Jos kastettavan sairaus tai jokin muu pakottava este estävät veteen upottamisen, niin sen sijasta voidaan käyttää valelua tai veden pirskottamista kastettavan päähän.

Kasteelle ei tarvita todistajia, mutta olisi hyvä, jos vähintään kaksi tai kolme muuta henkilöä voisi olla läsnä todistamassa kastetta. Kasteesta voidaan antaa myös kirjallinen todistus, jos kastettava sitä pyytää, mutta se ei ole välttämätöntä, eikä edes suositus Jumalan seurakunnissa. Kastettavan henkilön on kuitenkin hyvä muistaa kastajansa nimi, jos sitä joskus satuttaisiin kysymään. (1Kor 1:13-17.)

Uskovainen ei saa syntejään anteeksi kasteessa, sen toimitushetkellä, vaan jo ennen sitä, kun on tullut mielenmuutokseen ja uskonut Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. Uudestisyntyminen ei tapahdu vesikasteessa, eikä vesikaste ole välttämätön sielun pelastumisen kannalta. Jos joku uskoo Jeesukseen, eikä ymmärrä jostakin syystä ottaa kastetta, niin hän pelastuu uskon ja mielenmuutoksen kautta, eikä menetä pelastusta sen vuoksi, ettei häntä ole kastettu vedessä. Pelastumiseen riittää se, että Jumalan Henki asuu uskovan sydämessä: uskovissa on Jumalan Pyhä Henki sinettinä tulevasta perinnöstä ja vakuutena iankaikkisen elämän lupauksen osallisuudesta.

Ehtoollinen

Ehtoolliselle voivat osallistua kaikki vedessä kastetut kristityt; myös ne, jotka eivät tiedä tai ymmärrä sitä, että vauvana heille suoritettu rituaali eli vesitoimitus ei ole lainkaan kaste siinä merkityksessä, mitä Raamatussa kasteesta opetetaan. He luulevat olevansa kastettuja, ja koska he uskovat, niin he voivat olla osallisia Herran ateriasta.

Uskovaisten vanhempien uskovien lasten ei ole suositeltavaa osallistua ehtoolliselle ennen kuin he ovat riittävän kypsiä hengelliseen ymmärtämiseen ja sitoutumaan Jeesuksen seuraamiseen koko sydämestään. Kastetut uskovat lapset voivat luonnollisestikin nauttia Herran pöydästä niin kuin aikuisetkin uskovaiset, koska edelliset ehdot täyttyvät heissä.

Ehtoollisen leipä ei ole Kristuksen ruumis vaan se on kuva Kristuksen ruumiista. Ehtoollisen viini ei ole Kristuksen verta vaan se ainoastaan kuvaa sitä.

Uskovainen ei saa syntejään anteeksi nauttimalla ehtoollista tai osallistumalla johonkin muuhun uskonnolliseen rituaaliin. Synnit saadaan anteeksi, kun uskotaan Jeesukseen Kristukseen ja tullaan mielenmuutokseen. Syntien anteeksisaamiselle ei ole muita ehtoja kuin nämä: katumus ja kääntyminen Jumalan puoleen pois pahuudesta ovat osa siitä muutoksesta, joka ihmisen sydämessä Jumalan vaikutuksesta tapahtuu, kun hän saa synnit anteeksi ensimmäisen kerran ja vielä sen jälkeen uskovaisena ollessaan.

Ehtoollisen aineista, valmistustavasta ja ehtoollisen viettämisen tavasta ei ole syytä antaa erikseen ohjeita. Raamatussa on kuvattu ehtoollista jakeissa Matt 26:20-35 ja 1Kor 11:20-34. Olisi suositeltavaa nauttia rakkausateria (Jda 1:12.) Herran ja apostolien opettamalla tavalla, mutta siihen ei saa ketään käskeä, eikä muita saa orjuuttaa kyseenalaisilla säännöillä ja ohjeilla. Vain suorat Herran käskyt sitovat ja velvoittavat kristittyjä, ja ne on syytä löytää Raamatusta selvinä Jeesuksen antamina käskyinä. Apostolien mielipide ei ole vielä sama kuin Herran käsky. (1Kor 7.)

Ehtoolliselle osallistumisesta päättäminen on suositeltavaa jättää uskovaisen vastuulle. Ei ole silti kiellettyä rajata kurittomien ja tottelemattomien oikeutta olla osallisia Herran pöydästä Raamatun antamien ohjeiden mukaan. (1Kor 5:7-13; 11:23-34; 2Tess 3:5-16; vrt. yleiset ohjeet oikeasta erottautumisesta eli pyhityksestä, 2Kor 6:14-18; Room 16:17-20; Tiit 3:9-11; 2Joh 1:6-11.)

Vanhurskas elämä ja pyhä vaellus

Uskovaisen tulee karttaa syntiä ja riippuvaisuutta aiheuttavia pahoja elämäntapoja. (Room 6-8; 1Piet.) Uskovaisen tulee vaeltaa niin kuin Kristus Jeesus on meille esikuvan antanut, ja vaikka emme pystykään siihen, on se silti tavoitteemme. (1Joh 1:6-2:17.) Muita esikuvia ovat Raamatun uskonisät, profeetat ja apostolit, ja kunkin ryhmän vanhimmat ja muut täysi-ikäisyyteen kasvaneet hengellisesti kypsät uskovaiset, jotka kaitsevat ja ohjaavat nuorempia sisaruksiaan seurakunnissa. (Hebr 13:7, 17; 1Piet 5:1-4; Tiit 1:5-2:15; 1Tim, 4:12-16.)

Ihmisen osuus sielujen pelastuksessa

Jumala ei pelasta kutsuttuja vasten heidän tahtoaan. Kutsuttu voi myötävaikuttaa pelastumiseensa siten, että antaa pelastaa itsensä. (Jes 45:22; Apt 2:40.) Kyse ei ole tällöin "tekojen kautta" tai "omista ansioista ja omasta hyvyydestä" johtuvasta pelastumisesta, vaan oikeasta sydämen asenteesta, jota Jumala ei saa kutsutuissa aikaan ilman, että kutsuttu murtuu Jumalan edessä ja lopettaa vastarinnan häntä ainoata vastaan, eli suostuu Jumalan tahtoon omassa elämässään ja luopuu oman tahdon tiestä Jumalan ja evankeliumin hyväksi. (Apt 8:20-24; Mar 8:34-38; Room 8:13; 1Piet 4:1-4 jne.)

Armon vastaanottamisessa ja Kristuksessa pysymisessä ei ole kyse ihmisen omasta tahdonlujuudesta vaan sydämen asenteesta. Näin ollen myös heikkotahtoinen voi pelastua yhtä hyvin kuin voimakastahtoinen. Pelastuksessa on itse asiassa kyse siitä, että ihminen luopuu oman tahdon tiestä, sen sijaan, että oma voimakas tahto olisi edellytys pelastumiseen. (1Piet 4:1-4.) Näin kumoutuu virhetulkinta, jonka mukaan olisimme muita paremmat tai pelastuisimme voimakkaamman tahdon ansiosta, emmekä yksin armosta. Jokainen voi vaikuttaa oman sydämensä asenteeseen ja Jumala tuomitsee meidät sydämen asenteen ja tekojen mukaan, ei sen mukaan, olemmeko voimakastahtoisia vai heikkotahtoisia. (Apt, 8:20-23; Ilm, 22:12; Joh, 5:28-29.)

Petteri Haipola 7. elokuuta 2009.

Sivun alkuun