Esteitä uskovien yhteydelle ja hedelmälliselle yhteistyölle

Kirjoittanut Petteri Haipola 25. helmikuuta 2009  •  muokattu 24. heinäkuuta 2009.

Esipuhe

Kokoan tälle sivulle käytännön elämässä havaitsemiani esteitä yhteyden kokemiselle muiden itseään kristittyinä pitävien kanssa. Erilaisuus näillä alueilla johtaa erossa elämiseen tai tekee yhteistyön vaikeaksi ja hedelmättömäksi. Näihin tiettyihin harhoihin eksyneiden kanssa eläminen johtaa alituisiin sanakiistoihin, riitoihin ja eripuraan, mistä syystä yhteiselo ei ole järkevää. Jos joku kuitenkin muuttuu sydämeltään ja mieleltään, niin että hylkää väärät opetukset ja lakkaa synnistä, niin silloin Jumalan tahto toteutuu keskellämme ja rauha säilyy.

Paras paikka tervehtyä opissa ja elämässä on tietysti pyhien yhteys, joten näitä ohjeita ja opetuksia ei saa käyttää ennakkoasenteisesti siten, että suljetaan yhteyteemme haluavilta pääsy yhteyteemme. Nämä ovat tarkoitetut opetukseksi siitä, millaiset harhakäsitykset vaikeuttavat rauhallista yhdessäoloa ja rakentumista Jumalan huoneeksi Pyhässä Hengessä, ja tekevät sen lopulta mahdottomaksi, jos tottelemattomien sydämet eivät muutu, eivätkä he muuta mieltään pois erehdyksestään, eksymyksensä tieltä. (Room, 16:17-20; 1Tim, 1:18-20; 2Tim, 2:14-18; 4:14-17; Jaak 5:19-20.)

On erotettava toisistaan elämä kiinteässä yhteydessä muihin uskoviin (kokoontuminen yhteen säännöllisesti ja järjestäytyminen palveluksen työtä varten) ja yhteiskristillinen toiminta eri tavalla uskovien välillä. Eri tavalla uskovien kanssa voidaan harjoittaa yhteyttä tiettyyn rajaan asti etenkin yksilöinä, mutta heidän kanssaan ei voida elää ja kokoontua yhtenä Jumalan seurakuntana ilman hajoittavia ristiriitoja ja erimielisyyksiä. Tästä syystä heidän kanssaan ei ole järkevää rakentaa yhtä Jumalan seurakuntaa yhdistämällä eri ryhmiä toisiinsa, ennen kuin he muuttavat mieltään niissä tärkeissä opin kohdissa, joissa he ovat erehtyneet. Samoin meidän tulee muuttaa mielemme niissä kohdissa, joissa uskomme ja opetamme Jumalan tahdon vastaisesti, jos sellaisia opin kohtia on.

Käytännössä tuskin koskaan tapahtuu niin, että jokin ryhmä tai ryhmittymä korjaisi kokonaisuutena kurssiaan merkittävällä tavalla, joten yhteistyön muodoksi jäisi vain ryhmien välinen yhteistyö. On kuitenkin hyvä miettiä sitä, onko tällainen yhteistyö eri ryhmien välillä Jumalan tahto vai ei, jos emme kerran saavuta yhteistä opillista pohjaa uskonkäytäntöjä varten, emmekä voi siitä syystä kokoontua ja elää säännöllisesti yhdessä, niin kuin yhdessä seurakunnassa tulisi voida tehdä. Ryhmien ja ryhmittymien välinen yhteistyö on joidenkin uskovien mielestä seurakunnan hajaannuksen hyväksymistä, vaikka se ei sitä välttämättä ole, vaan voi olla ihan vilpitön pyrkimys hajaannuksen poistamiseen. Näin esimerkiksi silloin, kun toimitaan yhdessä vapaiden suuntien kristittyjen kanssa, eikä kyse ole ekumeenisen liikkeen toiminnasta.

Inri.fi sivuston ohjeet yksimielisyyden saavuttamiseksi yhteyden kannalta tärkeissä opin kohdissa ovat tarkoitetut pitkälle uskossaan ehtineitä varten. On vuosia ja vuosikymmeniä uskossa olleita kristittyjä, jotka uskovat edelleen eri tavalla näissä tärkeissä opin kohdissa. He eivät ole enää pieniä lapsia Kristuksessa vaan he ovat varttuneita nuorukaisia ja uskonisiä Johanneksen erittelyn mukaan. (1Joh 2:12-14.) Sellaisten kanssa ei ole viisasta rakentaa yhtä Jumalan seurakuntaa, koska uskomme niin eri tavalla tärkeissä opin kohdissa ja harjoitamme uskoa eri tavalla käytännön elämässä. Sen sijaan uskossaan nuorten ja lasten kanssa tulee menetellä pitkämielisesti ja suvaita heidän erimielisyyttään samassa pyhien yhteydessä, jotta heitä voitaisiin johdattaa terveellä Jumalan sanan opetuksella terveeseen uskoon Jumalan tahdon mukaan.

Sisällysluettelo

Uudestisyntymisen tapa

"Syntisen rukous ja elämän antaminen Jeesukselle" -rituaali

Jos uskot uudestisyntyneesi siinä hetkessä, kun rukoilit esirukoiltavana jonkun uskovaisen käsien alla johdatetulla tavalla ns. "syntisen rukouksen" ja "annoit elämäsi Jeesukselle" kaavamaisen suusanallisen rituaalin kautta, niin ole varuillasi, ettet pane luottamustasi omaan tekoosi ja uskonnolliseen rituaaliin sen sijaan, että uskoisit todella sydämessäsi Jeesukseen ja olisit Kristuksessa: Kristus asuisi sinussa. Tutki omaa sydäntäsi, asuuko Kristus sinussa vai ei? (2Kor 13:5.) Jos ei asu, niin et saa tietää sitä, mutta jos asuu, niin tunnet hänet ja hän ohjaa sinun askeleitasi uskon tiellä.

Jos johdatat uskosta osattomia suorittamaan tämän samanlaisen rituaalin, niin voisitko näyttää Raamatusta esimerkin tai opetuksen, miksi näin menettelet? Raamatussa ei ole yhtään sellaista tapausta, jossa olisi suoritettu vastaava rituaali uskoontulon päätteeksi. Tällaisen rituaalin suorittaminen on vaarallista, koska siihen osallistuva voi luulla pelastuvansa siihen osallistumisen ansiosta, ja näin rituaalista on tullut uusi sakramentti. Koska tässä opissa pannaan luottamus rituaaliin eikä Kristukseen, on tätä käytäntöä harjoittavien ja sitä opettavien muutettava opetustaan, tai muuten heidän kanssaan ei ole hedelmällistä rakentaa Jumalan seurakuntaa.

Näissä rituaaleissa tulee ehkä enemmän jumalattomia käännynnäisiä kuin aitoja Jumalan lapsia, ja koska kyseistä rituaalia ei mainita Raamatussa, tulee siitä kokonaan luopua. Ei ole silti väärin "antaa elämäänsä Jeesukselle" ja "uhrata itseään Jumalalle", mutta nämä asiat eivät tarkoita jonkin rituaalin suorittamista, vaan alistumista Jumalan tahtoon sydämessä: ne ovat opetusta mielen alueen liikehdinnästä ja kääntymyksestä Jumalan puoleen, eivät kuvauksia uskonnollisen rituaalin suorittamisesta. (Room 12:1-2; Mar 8:34-38; Psa 37:1-6; Snl 16:3.)

Jos joku tahtoo, niin häntä voidaan toki siunata ja rukoilla hänen puolestaan, ja hän saa tässä yhteydessä ilmaista tahtonsa antaa koko elämänsä Jeesukselle, ja uhrata itsensä Jumalalle, kun hän vain ymmärtää, ettei tämän rituaalin suorittamisen ansiosta tai edes kautta synnytä uudesti ylhäältä. Jumalan lapseksi ei tulla ihmisten tekojen ja rituaalien suorittamisen kautta vaan uskomalla evankeliumin sana ja ottamalla vastaan sydämessä Herra Jeesus Kristus, mikä tarkoittaa oman elämän määräämisoikeudesta luopumista ja herruuden antamista Jumalalle.

***

Raamatussa ei ole mainittu yhtään tapausta, jossa joku olisi tullut uskoon em. rituaalin suorittamisen kautta tai sen hetkellä, koska yhtään sellaista rituaalia ei suoritettu. Siellä opetuslapset lähtivät seuraamaan Jeesusta ilman minkäänlaisen rituaalin suorittamista ja uskoivat häneen. (Matt 9:9; Luuk 5:18-26; 7:37-50; 19:1-10; Joh 1:35-43.) Toiset tulivat vakuutetuiksi julistetusta evankeliumista ja ottivat vastaan Jumalan sanan, minkä jälkeen heidät kastettiin vedessä. (Apt 2:14-42; 8:5-40; 10:34-48; 16:14-40; 18:5-8; 28:23-24.) "Syntisen rukousta" ja "elämän antamista Jeesukselle" kaavamaisen rituaalin kautta ei mainita kertaakaan Raamatun uskoontulokertomuksissa, eikä niitä tule sen vuoksi suorittaa seurakunnissa.

Suuri osa tuntemistani ihmisistä, jotka väittävät tulleensa uskoon em. rituaalin hetkellä ja kautta, eivät ole terveessä uskossa. Osa heistä on suorittanut saman rituaalin monta kertaa, koska he eivät ole saaneet ensimmäisellä kerralla rituualin suoritettuaan rauhaa sydämelleen ja he ovat epävarmoja lapseudestaan, mutta rituaalin uusimisenkaan jälkeen he eivät ole saaneet rauhaa Jumalan kanssa. He ovat luottaneet evankeliumin sanan ja Herran Jeesuksen armon sijasta tähän rituaaliin, ja ovat koettaneet pelastaa itse itsensä tämän "uuden sakramentin" kautta. Pelkästään tästä syystä tämän sakramentin suorittaminen ja siihen pakottaminen on vakava erehdys, vaikka joku olisikin joskus saanut syntinsä anteeksi juuri siinä hetkessä ja syntynyt silloin uudesti ylhäältä. Sellainen sielu olisi syntynyt uudesti ylhäältä myös ilman tämän rituaalin suorittamista, niin kuin lukemattomat aidot uskovat ovat uudestisyntyneet muussa hetkessä ja tilanteessa kuin mainitun rituaalin kautta.

Itse en tullut sellaisen rituaalin kautta uskoon ja tiedän rituaaliin pakottamisen vääräksi tavaksi johdattaa herätyksen tilassa olevia Kristuksen Jeesuksen luokse. Oikea tapa on kertoa heille evankeliumia ja kehottaa heitä uskomaan Jumalan sana. Lisäksi on kehotettava kutsuttua luopumaan omasta elämästään ja sen määräämisoikeudesta, niin että hän antaa sydämessään kaiken vallan Jeesukselle Kristukselle ja Isälle Jumalalle. (Mar 8:35.) Tämä ei tapahdu rituaalin suorittamisen kautta vaan luopumalla sydämessä oman elämän määräämisoikeudesta ja antautumalla ajatusmaailmassa Jumalan väkevän käden alle, Jumalan valtaan. Kun joku on jo tullut uskoon, niin häntä on sitten lupa siunata rukousalttarilla ja kehottaa häntä antamaan itsensä ja elämänsä Jumalalle otolliseksi uhriksi "järjellisen jumalanpalveluksen" kautta. (Room 12:1-3; Snl 16:3; Psa 37:1-6.)

On myös oikein kehottaa kutsuttua pyytämään syntejään anteeksi Isältä Jumalalta, mutta tähän ei ole olemassa mitään kaavaa tai kaavamaista rukousta, miten se tulisi tehdä. Paavali kuitenkin neuvoi, miten jumalaton tulee vanhurskaaksi uskon kautta, ja käytti esimerkkinä uskovaisen Daavidin rukousta, jossa hän pyysi syntejä anteeksi Isältä Jumalalta. (Room 4:1-8; Psa 32:1-5.) On siis varmaa, että on oikein ja Jumalalle otollista katua syntejään ja pyytää niitä anteeksi jo ennen vedessä kastamista, vaikka jotkut sakramentalistit pitävät tätä raamatullista tapaa vääränä tapana tulla uskoon ja syntyä uudesti ylhäältä. Jumala kuitenkin kääntyy niiden rukousten puoleen, jotka ovat kaiken toivonsa itse itsensä pelastamisesta menettäneet, ja turvaavat uskon kautta yksin Jumalan armoon Kristuksessa ja hänen vereensä. (Psa 102:14-23; Room 3:19-4:25.) Oikeaa rukouskaavaa ei ole olemassakaan, joten sellaista on lähes turha yrittää keksiä, ja kehottaa muita rukoilemaan perässä sen mukaan "kaavamaisesti". Ainoa vaatimus tai ehto uudestisyntymiselle on sydämen kääntyminen Jumalan tykö ja mielenmuutos pois syntielämästä, niin että kutsuttu tahtoo vapautua synnillisistä riippuvuuksista ja luopuu synnillisistä elämäntavoista.

Vain sydämestä tapahtuva anteeksipyyntö ja katumus johtavat syntien anteeksisaamiseen. Jonkin kaavamaisen rukouksen suorittaminen johtaa pahimmillaan käännynnäisten tekemiseen, kun heitä vielä opetetaan luottamaan väärin tähän rituaaliin, että he muka olisivat syntyneet uudesti ylhäältä sen suorittamisen hetkellä. Tällainen "uskonratkaisu" kaavamaisen rituaalin kautta on väärää ihmiskeskeistä tekojen evankeliumia, jossa ei luoteta Kristuksen Jeesuksen ristin vereen ja syntien sovitukseen hänen ruumiinsa uhrin kautta. Siitä tulee sen vuoksi luopua Jumalan seurakunnissa. Jos joku jatkaa tämän väärän tavan harjoittamista, niin häntä tulee ojentaa ja ohjata pois siitä tavasta. Jos hän ei ojentaudu, niin on parempi sanoutua irti hänestä ja hänen tavastaan tehdä käännynnäisiä Jumalan seurakuntaan kuin osallistua tähän syntiin.

Kaste

Jos joku luulee syntyneensä uudesti ylhäältä vedessä kastamisen hetkellä, ja hän opettaa muille uudestisyntymistä tai pelastumista kasteen kautta, niin häntä ei voida suvaita loputtomiin pyhien yhteydessä. Jos hän ei ojentaudu raamatulliseen opetukseen kasteesta, niin on parempi sanoutua hänestä irti.

"Kerran pelastunut on aina pelastunut" -oppi

Jos joku uskoo, että kerran saatua pelastusta ja Pyhää Henkeä ei voida menettää, niin hänen kanssaan ei pidä elää ja kokoontua yhdessä Jumalan seurakuntana, ellei hän muutu sydämeltään ja mieleltään sopivan ajan puitteissa. Tähän "kerran pelastunut on aina pelastunut" oppiin langenneita on hyvin vaikeaa ja jopa mahdotonta saada muuttamaan mieltään, sillä opin uskominen antaa heille yliluonnollisen mutta väärän pelastusvarmuuden, niin että he opettavat sitä kaikille muille kristityille, ja yrittävät käännyttää heitä oppinsa taakse. Tällainen toiminta vahingoittaa Jumalan seurakunnan rakentumista Pyhässä Hengessä, joten on parempi pysytellä erossa tämän opin kannattajista.

Uskovainen voi paatua synnin pettämänä ja joutua eroon elävästä Jumalasta, mistä syystä meidän on alati rukoiltava ja valvottava, että kestäisimme seistä Ihmisen Pojan edessä hänen tulemuksessaan. (Hebr 3:12-15; 6:4-6; 10:26-31; Joh 15:1-6; Room 11:17-23; 2Piet 2:20-22; Luuk 21:34-36.) Vaikka pelastusta ei voida ansaita, niin se voidaan menettää, ja silti pelastuminen on yksin armosta, kutsuttujen kohdalla vielä uskon kautta. Jos joku opettaa ja uskoo eri tavalla, ei häntä saa hyväksyä Jumalan seurakuntaan, ja äsken kääntyneitä pitää opettaa oikein heti uudestisyntymisestä lähtien, jotta pysyisivät terveinä uskossaan. Samalla on syytä varoittaa toisesta vaarasta, joka on luottaminen omaan vanhurskauteen ja pyhityselämään, ikään kuin voisimme pelastua karttamalla syntiä, sen ansiosta. Armossa kasvaminen on mahdollista vain sen kestävän perustuksen varassa, joka on Kristus Jeesus, ja luottamus häneen uskossa, ei tekojen kautta. (1Kor 3:11-17; Hebr 3:12-15; Hebr 12:1-17; Fil 1:6; Kol 1:19-23.)

Jumala on luvannut pelastaa koko perhekunnan, kun yksi perheenjäsen tulee uskoon

Jumala ei ole luvannut pelastaa koko perhekuntaa, kun yksi perheenjäsen tulee uskoon. Jumala on luvannut pelastaa vain ne perheenjäsenet, jotka tulevat uskoon, mutta ei ole antanut takeita siitä, että kaikki perheenjäsenet tulisivat uskoon.

Jeesuksen mukaan uskovaisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perheenjäsenensä, eli he kaikki eivät tule uskoon. (Matt 10:34-36.) Tämän voivat todistaa monet kristityksi kääntyneet muslimit, mormonit ja Jehovan todistajat. Heidän perheensä ei ole tullut uskoon, vaan heidät on suljettu perheensä ja sukunsa ja yhteisönsä ulkopuolelle, ajettu pois kotoa uskonsa ja Jeesuksen Kristuksen nimen tähden. Syy tähän ei ole sen uskovaisen epäusko, niin kuin jotkut väittävät, vaan perheenjäsenten ja sukulaisten epäusko ja saatanan vallassa eläminen.

Paavali kirjoitti, että uskovainen puoliso ei voi tietää sitä, tuleeko hänen uskosta osaton tai eriuskoinen puolisonsa uskoon. (1Kor 7:12-16.) Ei siis ole mitään raamatullisia takeita siitä, että koko perhekunta pelastuu, kun yksi perheenjäsen tulee uskoon. Jos Jumala olisi tällaista luvannut ja pitäisi lupauksensa, niin se riistäisi ihmisen vapautetun ratkaisuvallan, vapaan tahdon ja vastuun Jumalan edessä. Jumalan pitäisi pelastaa kaikki perheenjäsenet näiden tahdosta ja vastaanhangoittelusta riippumatta. Lopulta koko maailma olisi tullut uskoon ja pelastunut aikoja sitten, koska kaikki ovat alkuisin yhdestä ihmisestä, Adamista, ja vielä Nooasta vedenpaisumuksen jälkeen, ja ovat siten sukua keskenään lankoutumisen kautta.

Jos joku väittää, että Jumala on luvannut pelastaa kaikki perheenjäsenet, kun yksi tulee uskoon, niin hänen kanssaan ei ole hedelmällistä harjoittaa yhteyttä, sillä hän on usein vielä kiihkomielinen ja ylpeä pysyessään väitteidensä takana. Hän rakastaa enemmän omia perheenjäseniään kuin Jeesusta, koska ei voi hyväksyä heidän joutumistaan kadotukseen, mikä on kuitenkin ilmeistä uskosta osattomina kuolleiden omaistemme kohdalla. (Matt 10:34-39.)

Jumala on luvannut parantaa kaikki sairaat uskovaiset tässä maailmanajassa

Jumala ei ole luvannut parantaa kaikkia sairaita uskovaisia tässä maailmanajassa. Lupaus terveeksi tekemisestä liittyy ylösnousemusruumiiseen, jossa ei ole enää kipua, vammaisuutta eikä sairautta. (Psa 103:1-4; Ilm 21:1-7; 22:1-5.)

Raamatun pyhät eivät parantaneet kaikkia sairaita eivätkä olleet itsekään terveitä. Elisa sairasti kuolintautiaan ja kuoli siihen. (2Kun 13:14-20.) Timoteuksella oli usein toistuvia vatsavaivoja, joihin Paavali neuvoi ottamaan vähän alkoholipitoista viiniä. (1Tim 5:23.) Paavalilla oli huono näkö ja hän oli raihnainen useiden pahoinpitelyjen vuoksi. (Gal 4:13-15; 2Kor 12:10.) Vaikka Paavali paransi paljon sairaita, joutui hän jättämään Trofimuksen Miletoon sairastamaan, eikä siis voinut parantaa häntä oman tahtonsa päättämän mukaan. (Apt 19:11-12; 28:8; 2Tim 4:20.)

Terveeksitekemisen eli parantamisen armolahjaa ei ole annettu kaikille uskoville. (1Kor 12:9, 30.) Jumala voi silti parantaa kenet tahtoo ja milloin tahtoo, ja kenen uskovan kautta tahtoo, tai kokonaan ilman uskovien välikäsiä. Tärkeintä on se, etteivät uskovaiset saa valehdella vastoin totuutta, että Jeesus olisi parantanut jonkun, vaikka sitä ei ole tapahtunut. Paranemisihmeistä ei saa todistaa ennen kuin ne ovat tapahtuneita. Jos joku todistaa parantuneensa ennen kuin on parantunut, niin hän valehtelee ja tekee syntiä Jumalaa vastaan.

Sellaisia kertomuksia paranemisihmeistä ei saa levittää, joita ei pysty itse todistamaan todeksi. Kristittyjen kautta leviää erittäin paljon valheellisia kertomuksia paranemisihmeistä, joita ei ole tapahtunut. Tällaisten tarinoiden ja valheiden levittäminen on Jeesuksen nimen julkihäpäisemistä ja syntiä.

Uskovien tulee tunnustaa tosiasiat, eikä totuutta vastaan saa valehdella. Jeesus ei ole parantanut suurinta osaa uskovien sairauksista. Suurin osa uskovista kärsii jatkuvasti samoista sairauksista ja vammoista kuin muut ihmiset, eikä Jeesus paranna heitä. Tämä on syytä tunnustaa, vaikka paranemisen puolesta on lupa rukoilla ja uskoa, että Jeesus parantaa. Jos Jeesus ei kuitenkaan paranna, niin se asia pitää rehellisesti tunnustaa, eikä totuutta vastaan saa valehdella.

Jeesuksen tekemiksi ihmeparantamisiksi ei tulisi sanoa muita kuin sellaisia tapauksia, jotka voi itse todistaa. Olisi lisäksi hyvä, että niistä löytyy lääkärin todistus, ja että kyse on sellaisesta paranemisesta, joka sulkee pois luonnollisen paranemisen tai lääketieteen kautta parantamisen mahdollisuuden. Epämääräisistä kivuista ja säryistä paraneminen ei ole kovin hyvä todistus Jeesuksen tekemästä ihmeestä, koska sitä ei voida millään tavalla varmentaa, että niin on tapahtunut. On silti mahdollista, että Jeesus parantaa esimerkiksi kuumetaudista tai punataudista kärsivän uskovan, ja tätä ei voida pitää kiistatta hänen tekemänään ihmeenä, koska näistä vaivoista voidaan parantua muutenkin. (Mar 1:30-31; Apt 28:6.) Ihminen paranee monista taudeista luonnollisen paranemisen kautta, eikä siihen liity "ihmettä".

Selviä ihmeparanemisia ovat mm. se, kun kuuro saa kuulonsa, sokea näkee ja rampa alkaa kävellä. Myös kyttyräselkäisyydestä ja suurista ihottumista paraneminen voidaan yleensä heti todentaa, eikä siihen tarvita edes lääkärien todistuksia. On silti syytä varmistua siitä, että sairaat ovat paikallisten tuntemia henkilöitä ja heidän terveeksi tuleminen on ilmeistä, eikä näyteltyä petosta. Huijariparantajat voivat harjoittaa jopa petoksia Jeesuksen nimessä saadakseen itselleen rahaa ja mainetta. Jeesus on varoittanut näistä etukäteen, joten kaikkea ei pidä uskoa, mitä väitetään Jeesuksen nimessä tehtävän ja tapahtuvan. (Matt 7:21-23; vrt. 2Tess 2:1-12; Ilm 13:11-15; 19:19-21.)

Äärikarismaattinen liike ja menestysteologia

Äärikarismaattiseen liikkeeseen kuuluu monia eri ilmiöitä, joita sanotaan Pyhän Hengen aiheuttamiksi. Jos joku kieriskelee maassa, potkii, sätkii, ääntelee kuin eläin, tärisee ja nauraa hallitsematta itseään, niin tällaiset ilmiöt eivät ole Jumalan Hengen aiheuttamia. Ihmisten kaataminen kokouksissa ei sekään ole Jumalasta. Sihisevä ja suhiseva tai puuskutteleva kielillä puhuminen ei ole sekään Jumalasta, vaan on ns. käärmekieliä, riivaajien puhetta tai ihmisen sielun tuotosta.

Jumala ei ole luvannut uskoville rikkauksia, ehdotonta terveyttä ja pitkää ikää. Jos joku opettaa sellaista, niin hänen kanssaan ei pidä rakentaa yhtä Jumalan seurakuntaa.

Jos joku väittää, että Jeesus on luvannut antaa satakertaisesti takaisin kaiken sen rahan ja varallisuuden, jota uhrataan heidän järjestönsä ja evankeliumin työn tueksi, niin älä usko häntä. Rahaa ei tipu taivaalta eikä sitä kasva puissa. Raha tulee näissä pyramidijärjestelmissä aina hierarkkisen järjestelmän alimmilta tasoilta ja päätyy ylimmille tasoille, organisaatioiden johtajille. Nämä elävät ylellistä elämää lahjoitusten turvin, vaikka antavat osan siitä hyvään tarkoitukseen ja evankeliumin työhön. Lahjoittajat eivät kuitenkaan saa antamiaan rahoja mistään takaisin, vaan se on aina pois heidän kukkarostaan. Ylipäätään on ahneutta antaa jotakin siinä toivossa, että saa lahjoituksensa satakertaisesti takaisin. Ei se ole Jumalan vaikuttamaa uskoa vaan se on rahanhimon ja ahneuden syntiä, epäjumalanpalvelemista! Sanoudu irti sellaisesta tavasta ja niistä ihmisistä, jotka sitä harjoittavat.

Useimmat uskovaiset jatkavat uskovaisina suurin piirtein samanlaista elämää taloudellisesti ja terveyden kannalta kuin ennen uskoontuloa. Talous voi tietysti kohentua sitä kautta, ettei rahaa mene enää syntiin, niin kuin meni entisessä elämässä. Jumala ei ole kuitenkaan luvannut tehdä siivoojista yritysjohtajia ja orjista kuninkaallisia tässä ajassa. Jos joku opettaa näillä alueilla vastoin Jumalan tahtoa, niin hänestä on syytä pysytellä erossa. Rahaa ei saa antaa sitä kerääville, jotka yrittävät vain rikastua Jeesuksen nimen avulla, ja antavat osan lahjoituksista hyvään tarkoitukseen, esimerkiksi evankeliumin työhön ja köyhien avustamiseen.

Evankelistat ja saarnaajat, jotka saavat miljoonatulot lahjoituksista, ovat yleensä aina huijareita ja synnin orjia, ahneita ja rahanhimoisia. Älä ruoki petollisten suuta vaan avusta mieluummin muita kanavia pitkin todella apua tarvitsevia. Ahneita ei pidä rikastuttaa, vaikka he jakaisivat pienen osan saamistaan lahjoituksista eteenpäin, mutta elävät niiden turvin itse kuin miljonäärit ja tämän maailman pohatat.

Kielillä puhuminen kokouksissa

Jos joku puhuu isoon ääniin kielillä kokouksissa, eikä kieliä selitetä, niin hän korottaa itseään. Kielillä ei saa puhua kokouksissa lainkaan, ellei niitä selitetä eli tulkita suomenkielelle (tai kokoukseen osallistujien äidinkielelle). Jos selittäjiä eli tulkkeja on paikalla, niin silloin kokouksissa saa puhua kaksi tai kolme uskovaa kielillä, ja yksi kerrallaan. Jos kieliä ei selitetä, niin kielillä ei saa puhua lainkaan kokousten aikana. Tämä on selvä Paavalin ohje tästä aiheesta. (1Kor 14:27-28.)

Jotkut sanan opettajat ovat hämmentäneet uskovaisia opettamalla väärin. He opettavat, että kokouksissa saa puhua kielillä vaikka koko seurakunta, kun vain puhutaan hiljaisella äänellä, niin ettei se häiritse muita. Paavali opetti kuitenkin siten, että vain kaksi tai kolme saa puhua yhden kokouksen aikana kielillä, ja jos kukaan ei selitä, niin kukaan ei saa puhua kielillä. Kielillä saa silloin puhua vain kokousten ulkopuolella, yksinäisyydessä, ja se tapahtuu silloin yksilön rakentumiseksi. (1Kor 14:1-2, 39.) Kielillä puhuminen rakentaa seurakuntaa vain siinä tapauksessa, että joku kääntää kielet selkokielelle, niin että sanoma voidaan ymmärtää. Kielillä puhuva puhuu silloin opetuksen, tiedon, viisauden, ilmestyksen tai profetian sanoja. (1Kor 14:3-34.)

Synnissä eläminen

Uskovainen ei saa elää synnissä, kun on armon alla. (Room 6.) Jos joku puolustaa synnissä elämistä ja "lihan mukaan" tai "lihan vallassa" (Room 7:5; 8:5-9.) elämistä, niin että se olisi luonnollinen osa uskovan elämää, niin hän on eksynyt, ja hänestä tulee sanoutua irti, ellei hän tee parannusta tässä asiassa. Uskovainen ei saa hyväksyä perversioita kuten homoseksuaalisuutta ja trans-ilmiöitä tai pornoa osaksi tervettä ja normaalia uskon elämää. Sellainen on syntiä siinä kuin valheet, petokset, ylpeys, itsekkyys, rahan himo, ahneus, varastaminen, juoppous, tai mikä tahansa synti. Ne, jotka elävät syntiä harjoittaen ja synnissä, eivät peri taivasten valtakuntaa. (Gal 5:19-21; 1Kor 6:9-11.) Jeesus on vapauttanut uskovaiset syntiriippuvuuksista, ja yhä vielä hän meitä niistä vapauttaa, jos joku joskus niihin lankeaa. Uskova ei saa jäädä elämään synneissä, vaikka joskus niihin lankeaisi.

Teeskentely

Moni uskovainen on olevinaan hengellisempi ja suurempi uskon sankari kuin todellisuudessa on. Epäaidon uskovaisen teeskentelyn ja uskovaisen elämän matkimisen kyllä huomaa ja erottaa. Uskovaisen ei pidä luulla itsestään enempää kuin hän on armosta uskoa ja lahjoja Jumalalta saanut. Jos joku on olevinaan hengellinen ja profeetta, vaikka ei ole, niin hänen kanssaan ei ole viisasta harjoittaa uskon yhteyttä. Moni on ottanut itselleen sellaisen tehtävän ja aseman Jumalan seurakunnassa, joka ei hänelle kuulu, ja jota Jumala ei ole hänelle antanut. Sellaisten paisuneiden ja eksyneiden kanssa on mahdotonta elää rauhassa ja rakentaa Jumalan seurakuntaa. On parempi erota vääristä opettajista ja vääristä profeetoista kuin yrittää väkisin olla yhtä heidän kanssaan.

Teeskentelyä on myös se, kun uskovaiset painottavat väärällä tavalla syntikurjuuttaan, ja väittävät elävänsä jatkuvasti synnissä, vaikka se ei ole totta. On joitakin uskovia, jotka pitävät synnissä elämisenä sitä, että olemme epätäydellisiä, emmekä rakasta joka hetki tarpeeksi: sataprosenttisesti. He jakavat rakkauden ja käskyjen noudattamisen vastoin Raamatun opetusta murto- ja prosenttiosuuksiin. Sitten he sanovat, että me rakastamme vain 10- tai 50-prosenttisesti, ja rikomme samalla hetkellä 90- tai 50-prosenttisesti rakkauden käskyä vastaan, kun osittain noudatamme sitä. He väittävät sitten tämän itse keksimänsä Jumalan pyhän lain tulkinnan perusteella kaikkien uskovien rypevän joka hetki synnissä. Merkille pantavaa on se, että osa näistä eksyneistä ei tunne tai tunnusta tekevänsä lainkaan ns. aitoa syntiä. He eivät omasta mielestään ärsyttele ja kadehdi muita, eivätkä haasta riitaa tai ole pirullisia, vaikka he vainoavat Jumalan seurakuntaa ja elävät hyvin lihallista elämää lihan mielen mukaan. He siis tunnustavat sellaisia syntejä, jotka eivät ole Jumalan silmissä syntiä, mutta eivät tunne sitä todellista syntiä, jonka orjina he elävät. Heistä on viisainta pysytellä erillään.

Jokaisen uskovaisen on syytä olla varuillaan, ettei painota väärällä tavalla omaa syntisyyttään tai pyhyyttään. Kummankin äärilaidan virheet ovat teeskentelyn syntiä ja pois pantavaa. Kun seurakunnan kaitsijat eli vanhimmat kertovat lohdutusta antaakseen veljille omasta raadollisuudestaan ja synnistään, niin siinä on aina vaara painottaa epätodella tavalla omaa synnillisyyttään, vaikka muita ohjaavan ja neuvovan tulisi olla mieleltään kasvanut pois synnistä. Jos joku on edennyt pitkälle pyhityksessä ja hänellä on Kristuksen mieli, niin ei hän väitä vastoin totuutta olevansa ylen synnillinen ihminen ja lihan vallassa, vaan hän asettaa itsensä esikuvaksi muille uskoville siitä, mitä Kristus voi saada jokaisessa meissä aikaan hengen pyhitykseen suostuessamme. (1Tess 2:1-12; 2Kor 1:12; 2:14-17; 4:1-2; 1Kor 11:1; Fil 3:15-17.)

Jos julistamme kuulijoille vapautta syntien orjuudesta, niin miten voimme samalla sanoa, että olemme itse samanlaisia syntisiä kuin he, joille tätä vapautta mielenmuutoksen kautta julistamme? Ei ole väärin julistaa sitä hyvää, mitä Kristus on meissä saanut aikaan, ja suositella itseämme muiden omilletunnoille Jumalan tahdon mukaan. (2Kor 4:1-2.) Sehän on sama asia kuin suositella Kristusta, joka elää meissä ja toimii kauttamme! (Gal 2:20; 2Kor 13:1-9.) Me emme ole itsessämme sen parempia ihmisiä moraalin kannalta kuin muut ihmiset, mutta meissä asuu Kristus ja Jumalan armo kasvattaa meitä pois synneistä, niin että voimme elää Jumalan tahdon mukaan tässä maailmassa odottaessamme Jeesusta takaisin. (Tiit 2:11-14; Fil 2:12-14; 2Tess 1:11-12; Hebr 13:20-21.) Uusi Jumalan ihminen eli uusi luomus on moraalisesti parempi kuin vanha ihminen, mutta se on Jumalan lahjaa ja armoa, että saamme olla tällaisia uusia luomuksia: siitä ei pidä väärällä tavalla kerskata, ikään kuin se ei olisikaan lahjaa, vaan olisi ansiota. (1Kor 3-4.)

Uskovien ei tarvitse vertailla itseään muihin ihmisiin lihan mielen mukaan, niin että pitäisivät itseään parempina kuin muita, mitä moraaliin tulee, eikä meidän tarvitse pitää itseämme muita huonompana, sillä se olisi valhetta. Olemme Jumalan armosta sitä, mitä olemme, ja Jumalan armo tekee työtä meissä ja meidän kauttamme. (1Kor 15:10.) Olemme eri vaiheessa Jeesus-tiellä ja matkalla taivaaseen, niin ettei meidän tarvitse vertailla itseämme muihin uskoviin sen mukaan, kuka meistä on suurin, viisain, oppinein, pyhin ja kasvanut eniten uskossa. Sellainen toisia vastaan kilpaileminen on syntiä ja itsensä korottamista. Jos taistelemme yhdessä ja tasavertaisina muiden kanssa yhteistä vihollista eli syntiä ja lihaa vastaan, niin me pääsemme voitolle saatanan salakavalista juonista, joilla hän on eksyttänyt erityisesti seurakuntien vanhimpia, ja muita uskovia heidän perässään.

Me olemme samanarvoisia kuin muut ihmiset ja pelastuksen kannalta samalla viivalla kaikkien kanssa: me olemme tehneet syntiä ja olemme Jumalan kirkkautta vailla, niin että pelastumme vain saamalla synnit anteeksi ja siihen tarvitsemme uskoa Kristuksen veren tuomaan sovitukseen, joka usko on Jumalan vaikuttamaa ja siten myös lahjaa Kristuksen omille. Uskovaisina Jumalan lapsina me palvelemme toisia ja ajattelemme heidän parastaan, niin että arvostamme lähimmäistä enemmän kuin itseämme (Fil 2:1-8.): asetamme muut ihmiset itsemme edelle ja yläpuolelle, mitä tulee siihen, mitä toinen tarvitsee, ja mitä itse tarvitsemme. Olemme valmiit luopumaan omastamme toisen hyväksi, ja olemme valmiit vaikka antamaan henkemme veljien puolesta. (Joh 15:12-13; 1Joh 3:16-17.) Sitä on todellinen alamaisuus toinen toisellemme ja oikea palvelijan sydämen asenne, mistä Raamatussa on meitä opetettu. (Matt 20:25-28; 23:8-12.)

Valitettavan moni uudestisyntymätön käännynnäinen tai Herrasta tietämättään luopunut uskonnollinen viisastelija elää seurakunnassa ja luulee olevansa Jumalan lapsi. Hän on oppinut uskovien tavat ja kielenkäytön, mutta häneltä puuttuu Kristuksen elämä sydämestään. Hänen teeskentelynsä ja uskovaisen elämän matkiminen on ilmeistä, vaikka hän ei itse sitä huomaa. Hän on jotenkin rauhaton ja levoton, väärällä tavalla kiihkoileva ja innokas, mutta hän todistaa suurella voimalla ja suureen ääneen Jeesuksesta kaikille. Hän toimii jatkuvasti sopimattomasti, mikä on todistus siitä, ettei Jumalan rakkaus ja Pyhä Henki vaikuta hänessä. (1Kor 13:5.) Hän toimii mahtipontisesti ja kerskaa uskon saavutuksillaan, ja antaa suullaan kunniaa Jumalalle, mutta kaiken tämän hän tekee korottaakseen itseään, ja elää siten, että luulee pääsevänsä taivaaseen hyvän elämänsä ja uskovaisuutensa ansiosta. Hänen uskonsa ei ole Jumalan vaikuttamaa vaan se on omatekoista muiden uskovaisten elämän ja tapojen matkimista. Sellaisen seurassa on raskasta elää ja häntä on melkeinpä mahdotonta saada kääntymään ja pelastumaan, koska hän luulee jo olevansa sisällä taivasten valtakunnassa. Ainoa järkevä vaihtoehto tällaiseen ihmiseen törmättäessä on sanoutua hänestä irti ja toimia eri yhteydessä evankeliumin levittämisen hyväksi.

Muuta

On muitakin asioita, jotka estävät meitä rakentumasta yhtenä Jumalan seurakuntana eri tavalla uskovien kanssa. Tässä oli vain joitakin yleisimpiä, jotka olen kokenut esteeksi hedelmälliselle yhteistyölle ja yhdessä elämiselle. On parempi pysytellä erossa eri tavalla uskovista kuin yrittää väkisin yhdistää vettä ja öljyä: ne eivät sekoitu. Meitä ei ole kutsuttu kokoamaan yhteen Baabelin uskontoa harjoittavia, vaan meidän tulee kokoontua yhteen ja elää yhtenä Jumalan seurakuntana Jumalan lasten kanssa.

Jumalan tahto on, että ojentaudumme omassa aikataulussamme Jumalan tahtoon eri asioissa. Jumala puhuttelee meitä ja suostuttelee meitä tahtoonsa. Jos taivumme ja suostumme, niin meistä tulee astioita hyödyllistä käyttöä varten. Jos taas luovumme pois Herraa seuraamasta ja annamme synnille vallan elämässämme, niin olemme astioita, jotka ovat valmiita häviöön, ja ne poltetaan ikuisessa tulessa. (Room 9:19-23; 2Tim 2:19-26; Hebr 6:4-8.)

Tähän loppuun sopii Paavalin ohje nuorelle Timoteukselle. Paavali kertoo siinä sen, keiden kanssa meidän on tarkoitus harjoittaa yhteyttä. Kaikkien kanssa sitä ei ole tarkoitus harjoittaa, vaikka he Jeesuksen nimeä tunnustaisivatkin. (Matt 7:21-23.)

2.Timoteuksen kirje:
2:22 Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.

Petteri Haipola, 25. helmikuuta 2009, muokattu viimeksi 24. heinäkuuta 2009.

Sivun alkuun