Seurakuntakuri

Kirjoittanut Petteri Haipola 10. syyskuuta 2008  •  muokattu 18. tammikuuta 2009.

Jumalan seurakunta ei saa olla vailla rauhaa ja täynnä epäjärjestystä. (Kol 2:5; 1Kor 14:33.) Pyhien ja valittujen tulee elää sovussa keskenään. Pahaa ei saa kostaa pahalla. Meidän tulee kärsiä toinen toistamme rakkaudessa. (Efe 4:1, 2; Kol 3:12-14.) Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti vaan noudattaa Jumalan sanan ohjeita ja Jeesuksen käskyjä kaikessa elämässä. (1Kor 13; Joh 14:21-23; 15:10, 11.) Rakkauteen kuuluu kurittomien lasten nuhtelu ja rankaiseminen. (Hebr 12:4, 5; Snl 3:11, 12; Ilm 3:19.) Seurakunta, jossa ei harjoiteta seurakuntakuria, rikkoo Jumalaa vastaan kurittomuudellaan.

Kun seurakunnassa harjoitetaan kuria, niin se ei saa olla yksinvaltiaitten tai harvainvallan harjoittamaa mielivaltaa ja toisten ihmisen orjuuttamista väärän voiton tavoittelun ja oman kunnian pyynnön vuoksi. Seurakunnan johtajat eivät hallitse herroina seurakuntaa niin kuin tämän maailman valtiaat, vaan ovat kaikkien muiden palvelijoita, niin että toimivat muiden ihmisten parhaaksi, eivätkä aja vain omaa etuaan. Tämä ei tarkoita sitä, että johtajien pitää siivota seurakunnan tilat ja palvella muita orjien tapaan, vaan se tarkoittaa sitä, että johtajat ovat esikuvina muille pyhästä vaelluksesta ja itsensä uhraamisesta lähimmäisten hyväksi. (Matt 20:20-28; 23:1-12; 1Piet 5:1-4; Fil 2:1-8; 3:15-17; 1Kor 11:1; Hebr 13:7, 17.)

Seurakunnan jäsenten tulee olla kuuliaisia johtajilleen, jos he toimivat Jumalan tahdon mukaan. (1Tess 5:12-15; 13:7, 17.) Uskossaan edistyneitä ja hyvin vaeltavia veljiä ei pidä kadehtia, vaan heitä voidaan pitää esikuvina. Jumalan seurakunnan johtajan tehtäviin ei olisi tunkua, jos vanhimmat tietäisivät vastuunsa Jumalan edessä, ja toimisivat hänen tahtonsa mukaan itsensä seurakunnan hyväksi uhraten. Jumalan seurakunnassa ei pidä suvaita itseään korottavia tai rahanhimoisia johtajia, eikä etenkään ketään, joka opettaa väärin pelastuksen tiestä. Väärät profeetat ja opettajat tulee erottaa pyhien yhteydestä, tai jos he johtavat seurakuntaa, niin heistä tulee erota. (Room 16:17-20; 2Piet 2-3.)

Jos näet jonkun veljen tekevän syntiä, niin siihen on selvät ohjeet pyhissä kirjoituksissa.

  1. Rukoile, jos on vielä toivoa mielenmuutoksesta, eikä synti ole kuolemaksi. (1Joh 5:15-17; vrt. Hebr 3:12-15; 6:4-6; Jaak 5:15-20.)
  2. Nuhtele syntiä tekevää kahden kesken ja näytä toteen hänen syntinsä, että hän katuisi ja tekisi parannuksen, hylkäisi syntinsä mielenmuutoksen kautta. Rohkaise ja kannusta langennutta Jumalan tahdon mukaiseen elämään. (Matt 18:15-18.)
  3. Jos langennut ei kuule sinua, niin ota mukaasi yksi tai kaksi, ja nuhtele häntä uudelleen. (Matt 18:15-18.) Jokainen asia ja syytös on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla, etenkin, kun kyse on seurakunnan kaitsijasta, paimenesta ja vanhimmasta. (1Tim 5:19-25; 2Kor 13:1.)
  4. Jos langennut ei kuule sittenkään sinua ja jatkaa synnissä elämistä, niin vie asia seurakunnan vanhimpien käsiteltäväksi. Jos langennut ei kuule seurakuntaakaan, niin olkoon niin kuin pakana ja erotettakoon hänet pyhien yhteydestä. (Matt 18:15-18; 1Kor 5:1-13.)

Raamatussa ei ole kaavamaisia ohjeita sille, miten kauan tulisi rukoilla ja odottaa kunkin vaiheen läpiviemistä. Jos sydämemme on avoin Jumalan edessä ja tahdomme elää hänen tahtonsa mukaan, niin hän johdattaa seurakuntaa toimimaan oikein näissä asioissa. Koska olemme kuitenkin ihmisiä, niin virheitä voi sattua, joten kannattaa olla lempeä kaikkia ihmisiä kohtaan. (Tiit 3:1-14.) Seurakunnan johtajien ja perheiden vanhempien ei pidä kuitenkaan pelätä olla tarpeen vaatiessa myös ankara, ja käyttää sitä valtaa seurakunnan rakentamiseksi ja perheen suojelemiseksi, jonka Jumala on vastuullisille antanut. (2Kor 13:10; 10:1-11.) Kuria tulee harjoittaa seurakunnan lisäksi perheissä. (Efe 6:1-4; 1Tim 3:1-13; Tiit 2:1-14.)

Paavali käytti seurakunnan rakentamiseksi ja pyhien varjelemiseksi sitä valtaa, jonka oli saanut Jumalalta, ja oli ankara tottelemattomia kohtaan. (2Kor 10:1-12; 12:19-13:10.) Hän erotti pyhien yhteydestä Hymeneuksen ja Aleksanderin, ja jätti heidät saatanan haltuun. (1Tim 1:18-20.) Syy Hymeneuksen erottamiseen saattaa vaikuttaa nykyajan uskovista vähäpätöiseltä, mutta emme tiedä tapauksen kaikkia yksityiskohtia, emmekä tunne Hymeneuksen levittämän harhaopin vakavuutta. Aleksander oli ilmeisesti kääntynyt pois Herrasta ja alkanut vainota pyhiä – hän vastusti ainakin Paavalia ja teki hänelle paljon pahaa. (2Tim 4:14-15.) Paavali ei odottanut Aleksanderilta enää mitään hyvää, koska sanoi, että Herra on maksava hänelle hänen tekojensa mukaan. Tästä päätellen Aleksander oli luopunut Herrasta ja teki syntiä kuolemaksi: häntä oli mahdoton uudistaa mielenmuutokseen. (Hebr 6:4-6; 1Joh 5:15-17; 1Tim 1:12-17; Jer 7:16; 11:14; 14:11.)

Paavali mainitsee myös toisen harhaoppisen Hymeneuksen rinnalla: Filetuksen. Hymeneus ja Filetus opettivat oppia, jonka mukaan ylösnousemus oli jo tapahtunut. (2Tim 2:16-18.) Heidän puheensa jäytivät ympäristöä niin kuin syöpä ja he menivät yhä pitemmälle jumalattomuudessa. He olivat eksyneet pois totuudesta ja turmelivat harhaoppiaan levittämällä monien uskon. Paavalilla oli siis hyvät syyt erottaa heidät pyhien yhteydestä. Oppi ikuisesta tuomiosta sivuaa ylösnousemusta ja sitä seuraavia tapahtumia, joten kyse oli Kristuksen opin alkeissa erehtymisestä, ja Jumalan sanan opetuksen vääristämisestä. (Ks. uudestisyntyminen, ylösnousemus ja ikuinen tuomio, Hebr 6:1, 2; Joh 5:24-29; Apt 23:6; 24:15; 26:8; Room 8:17-25; Matt 19:28; Efe 5:14; 2:1-10; Joh 3:1-21; Ilm 20:9-15; 1Piet 1-2.) Jos joku opettaa väärin Kristuksen opin alkeista, niin se on riittävä peruste pyhien yhteydestä erottamiseen.

Paavalin ohjeiden mukaan riidanhaluisista vääristä lain opettajista ja harhaopettajista tuli sanoutua irti sen jälkeen, kun heitä oli varoitettu kerran tai kahdesti. (Tiit 3:9-11.) Sellainen ihminen on itse itsensä tuominnut. Kyse on paatuneesta synnintekijästä ja totuudesta pois eksyneestä veljestä, joka ei tahdo muuttua mieleltään, vaikka totuus on hänelle ilmoitettu pyhien kirjoitusten kautta ja Jeesuksen todistajien kautta.

Veljiä ja sisaria kohtaan ollaan paljon pitkämielisempiä. Seurakunnassa ja lähetystyössä on sanan palvelijan opetettava pitkämielisesti. Paavali neuvoi Timoteusta, että tämän on saarnattava sanaa, vaikka aika ei olisi Timoteukselle sopiva. (2Tim 4:1-4.) Paavali opetti itse uskovia yötä myöten, ja neuvoi heitä kyynelin elämään Jumalan tahdon mukaista elämää. (2Kor 12:28; Apt 20:17-31.). Saarnaan kuului nuhtelu, varoitus ja kehotus. Syntiä tekeviä tuli nuhdella, heitä tuli varoittaa synnin seurauksista ja heitä tuli kehottaa synnin hylkäämiseen, mielenmuutokseen ja pyhään vaellukseen.

Korintton seurakunnassa oli mies, joka piti isänsä vaimoa. (1Kor 5:1-13.) Paavali nuhteli tästä ankarasti seurakuntaa. Hän käski erottaa synnissä elävä veli ja jättää hänet saatanan kuritettavaksi, että hänen sielunsa pelastuisi Herran päivänä. Voi olla, että kyseinen veli hylkäsi syntinsä, koska toisessa kirjeessä Paavali puhuu eräästä veljestä, joka oli tuottanut murhetta ja saanut rangaistuksen, jonka johdosta hän oli menehtyä. Nyt oli aika lohduttaa häntä ja antaa anteeksi, ottaa hänet takaisin pyhien yhteyteen. (2Kor 2:4-11; vrt. 7:8-12.) Edellytys seurakuntaan palaamiselle on katumus ja syntien hylkääminen. (Luuk 17:1-5.)

Paavali neuvoi korinttolaisia, että pyhien yhteydestä oli erotettava sellaiset "veljet", jotka olivat pahennukseksi seurakunnalle. Erotettavien joukkoon kuuluivat mm. huorintekijät, pornon harjoittajat, ahneet, näpistelijät, varkaat, pilkkaajat, juomarit, epäjumalanpalvelijat, pahojen himojen rakastajat ja homoseksuaalit. (1Kor 5:9-6:11; vrt. Gal 5:19-21.) Myös riidanhaastajat, kateelliset, vihan vallassa elävät, juonijat, panettelijat, juoruilijat, pöyhkeilijät ja kaikenlaisen epäjärjestyksen harjoittajat olivat ahtaalla Paavalin pitäessä kuria seurakunnassa. (2Kor 12:19-13:3.)

Pyhien yhteydestä erottamisen voivat päättää vain vanhimmat, mutta apostolit – jos sellaisia on – voivat vaikuttaa opettamiensa seurakuntien asioihin antamalla vanhimmille ohjeita, käskyjä ja kehotuksia. (1Kor 5:1-13; 2Kor 2:1-11; 7:8-12.) Paavalin toiminta ei ollut vain ohjeiden antamista vaan hän myös käski seurakuntia eli hänellä oli valta rakentaa seurakuntia jopa käskemällä vanhimpia kullakin paikkakunnalla. (2Tess 3:4, 6, 12; 1Tim 1:3.)

Jumala on pitkämielinen ja suuri armossa, niin että antaa usein anteeksi pitkätkin lankeemukset, vaikka siitä ei mitään takeita olekaan, eikä Jumala tahdo kenenkään lankeilevan vakaviin synteihin, tai ylipäätään syntiin. Jumala voi varjella meidät synniltä, niin että voitamme kiusauksia, emmekä lankea joka kerta syntiin. (1Kor 10:13; 2Piet 1:10.) Mitä useammin voitamme kiusauksen ilman syntiä, sitä vahvemmaksi tulemme uskossa. Jos joku kuitenkin lankeaa, niin Jumala auttaa häntä nousemaan jälleen ylös vanhurskaaseen elämään niin monta kertaa kuin hän on langennut. (Mka 7:8; vrt. Matt 18:19-22.) Vakavatkin synnit voidaan saada anteeksi, vaikka ne olisi uskovana tehty. Daavid sai anteeksi aviorikoksen ja salaliiton, jonka kautta hän surmasi Uurian, Baatseban miehen. (2Sam 11-12.)

Jos joku tekee syntiä uskovaisena, niin hänen tulee katua syntiään, ja pyrkiä siitä eroon, ettei häntä eroteta pyhien yhteydestä. (Luuk 17:1-5.) Kovin pahasti Jumalaa ja lähimmäistä vastaan rikkovia ei voida sittenkään pitää pyhien yhteydessä, sillä lähimmäisen rakkaus vaatii suojelemaan seurakuntalaisia ja yhteiskuntaa rikollisilta. Pahimmat rikolliset tulee antaa esivallan rangaistavaksi ja niin hyvät ihmiset varjeltuvat pahoilta, ja pahat saavat ansaitsemansa rangaistuksen Jumalan palvelijoilta, joiden joukkoon myös miekkaa kantava esivalta kuuluu, kun se toimii Jumalan tahdon mukaan. (Room 13:1-7.)

Jumalan pitkämielisyydellä ja kärsivällisyydellä on rajansa, vaikka hän on pitkämielinen ja suuri armossa. (Psa 103.) Jumala ei kärsinyt Tyatiran seurakunnan väärää profeettaa ja opettajaa Iisebeliä loputtomiin vaan aikoi tuomita hänet ja hänen kanssaan haureutta harjoittaneet ankarasti. (Ilm 2:19-29.) Sama kohtalo on kaikilla, jotka jatkavat synnin tekemistä seurakunnan sisällä. Jumala surmasi Ananiaan ja Safiran, jotka koettivat pettää Pyhää Henkeä, ja valehtelivat Jumalalle. (Apt 5:1-11.) Pietari nuhteli ankarasti kasteen saanutta noita Simonia, koska tämä oli täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä kasteen jälkeen. (Apt 8:20-24.) Jos Simon ei tehnyt parannusta (muuttanut mieltään ja kääntynyt pois pahuudestaan), niin hän joutui kadotukseen.

Raamattu on täynnä vakavia varoituksia uskoville, etteivät nämä tekisi enää syntiä uskoontulon jälkeen. (Luuk 21:34-36; Efe 4:17-19.) Jos joku paaduttaa sydämensä, niin hän joutuu eroon rakastavasta Jumalasta, meidän Isästämme. (Hebr 3:12-15.) Synti pettää tekijänsä ja johtaa hengellisen kuoleman kautta ikuiseen tuomioon. (Jaak 1:12-16; Room 7:7-14.) Jos uskova menettää Pyhän Hengen ja pelastuksen, niin hän ei voi enää palata takaisin Isän Jumalan tykö: hänen uudistamisensa mielenmuutokseen ei ole enää mahdollista. (Hebr 6:1-6; 10:25-31.) Uskova ei siis voi palata takaisin syntielämään ja pelastua, sillä Herrasta luopunut on kahdesti kuollut ja joutuu poltettavaksi ikuiseen tuleen. (Jda 1:12; Joh 15:1-6; Mar 9:43; Ilm 20:9-15; 14:9-11.)

Jos joku uskovainen ei ole vielä kokonaan luopunut Herrasta, vaan hänessä on vielä jäännös Henkeä jäljellä (Mal 2:15.), niin hänet voidaan palauttaa takaisin eksymyksen tieltä evankeliumin suoralle tielle, ja hän saa elää: hänen sielunsa pelastuu ikuiselta rangaistukselta. (Jaak 5:15-20.) Kun uskovia tulee takaisin seurakuntaan "luopion teiltä", niin he eivät olleet todellisuudessa kokonaan luopuneet Herrasta, vaan heissä oli vielä jonkin verran uskoa ja Henkeä jäljellä, tai sitten he eivät olleet aiemmin uudestisyntyneitä ja Hengestä osallisia, vaikka olivat sellaista luulleet, tai muut olivat sellaista heistä väittäneet. Jos joku on kuollut vain kerran synteihin ja rikoksiin, niin kuin tuhlaajapoika (Luuk 15:11-32.), niin hän voi vielä palata Isän tykö ja nousta ylös kuolleista eli syntyä uudesti ylhäältä. Tämä siksi, että kaikki lapset syntyvät hengellisesti elävinä ja kuolevat synteihin ja rikoksiin ensimmäisen kerran vasta sen jälkeen, kun ovat alkaneet palvella syntiä paatumuksen myötä. (ks. Paavalin kuolema syntiin ja uudestisyntyminen Room 7:7-14; Efe 2:1-10; Kol 2:13; Tiit 3:1-7.)

Petteri Haipola 10. syyskuuta 2008, muokattu 18. tammikuuta 2009.

Luettavaa

Sivun alkuun