Opin pääkohdat

Kirjoittanut Petteri Haipola 10. syyskuuta 2008  •  muokattu 7. elokuuta 2009.

Mistä kristittyjen hajaannus johtuu ja miten se päättyy?

Itseään kristittyinä pitävien Jeesukseen Kristukseen uskovien hajaannus aiheutuu siitä, että kaikki eivät ole Jumalan lapsia, vaikka sellaista luulevat, ja meillä on opillisia näkemyseroja tärkeissä opinkohdissa. Hajaannus päättyy vain siten, että ihmiset tulevat uskoon ja uudestisyntyvät Jumalan Hengestä, ja luopuvat vääristä opetuksista ja isien perinnäissäännöistä, sekä niiden mukaan elämisestä ynnä vääristä uskonkäytänteistä.

Jos kaikki itseään kristittyinä pitävät eivät tule uskoon ja uudestisynny, eivätkä uudestisyntyneet luovu vääristä opetuksista ja uskonkäytänteistä, ei hedelmällistä ja toimivaa yhteyttä voida saavuttaa eikä säilyttää. Voimme toki kokea Hengen yhteyttä rauhan yhdyssiteellä eri tavalla uskovien kanssa, mutta kokoontuminen yhteen ja elämä yhtenä seurakuntana on erittäin vaikeaa ja jopa mahdotonta, jos uskomme kovin eri tavalla tärkeissä opinkohdissa.

Kristittyjen hajaannus aiheutuu seuraavista perustavista opinkappaleista ja eroista niiden tulkinnassa.

  1. Voiko uskovainen ja kutsuttu myötävaikuttaa omaan pelastukseensa vai ei?
    1. Kysymys ratkaisuvallasta: vapautettu vai sidottu?
    2. Kysymys pyhityksestä: voiko pelastuksen menettää vai ei, ja jos voi menettää, niin voiko uskova vaikuttaa Kristuksessa pysymiseen jollakin tavalla?
    3. Käsitys perisynnistä.
    4. Opetus kasteesta.

Jos näissä kohdissa ei päästä yksimielisyyteen, niin toimivaa yhteyttä ei saavuteta, vaikka olisimme saman Isän lapsia ja vaeltaisimme samassa Hengessä. Joudumme silloin kokoontumaan ja elämään erillisissä ryhmissä, eikä Jumalan tarkoittama täysi yhteys pääse koskaan toteutumaan.

Hajaannusta aiheuttavat myös epäterveet ja väärät painotukset jonkin yksittäisen opin kohdalla, ja ylipäätään synti eli harhaan joutuminen pois Jumalan tahdosta. Tällä sivustolla on käsitelty joitakin tärkeimpiä hajaannuksen aiheuttajia edellä mainittujen kohtien lisäksi.

Petteri Haipola, 3. joulukuuta 2009.

Uskovaisen elämän kannalta tärkeitä opetuksia

Näillä sivustoilla paneudutaan opillisiin kysymyksiin pintaa syvemmältä, mikä ei ole tarkoituksenmukaista kaikille uskoville. Jokaisen uskovaisen on kuitenkin syytä ymmärtää joitakin tiettyjä perusopetuksia Raamatusta Jumalan tahdon mukaisella tavalla, niin että pyhien keskuudessa vallitsisi yksimielisyys niiden suhteen. Olen kirjoittanut tästä syystä parikin lyhyttä esitystä niiksi asioiksi, joissa yksimielisyys on aivan erityisen tärkeää rauhan ja järjestyksen säilymisen kannalta uskovien ryhmissä ja ryhmien välillä. Näistä yksi käytännön asioihin ja rituaaleihin liittyvä on kirjoitukseni "Uskovaisen elämän kannalta tärkeitä opetuksia", joka on ehkä hyvä lukea ennen syvemmälle luotaavia opetuksia. Olisi suotavaa, että uskovien ryhmät voisivat olla näistä ja vastaavista tärkeistä asioista mahdollisimman yksimielisiä, jotta tarpeettomalta ja vahingolliselta hajaannukselta vältyttäisiin.

Petteri Haipola, 7. elokuuta 2009.

Ohje pyhien seurakunnille

Uskovien tulee pyrkiä voittamaan sieluja Kristukselle ja uskolle kuuliaisiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että emme saa sulkea ennakkoasenteisesti tiettyihin harhoihin eksyneitä pois yhteydestämme. Kuitenkin näitä harhoja ja virhetulkintoja Raamatusta on syytä tuntea, että kun niiden valtaan joutuneita uskovia tulee yhteyteemme, niin tiedämme jo etukäteen, minkä tyyppisistä harhoista on kysymys. Jos sitten joku luottamuksemme saanut eksynyt sielu ojentautuu yhteydessämme Jumalan tahtoon, eikä aiheuta hajaannusta ja riitaa väärillä opetuksillaan ja kovasydämisyydellään, niin se koituu Jumalan kunniaksi ja voiton riemuksi koko pyhien yhteydelle, Jumalan seurakunnalle.

Yksittäisiä uskovaisia on helpompi ohjata ja suostutella suoralle tielle pyhien yhteydessä kuin opettamalla heitä kirjallisten julkaisujen tai muun median kautta. Henkilökohtainen kontakti ja luottamuksen syntyminen opettajan ja opetettavan välille tekevät oppimisen helpommaksi kuin ryhmän ulkopuolisten kontaktien ja keskusteluiden kautta. Totuudesta pois eksyneen on helpompi tulla uskossaan terveeksi ja parantua pyhien yhteydessä, kun hän alkaa luottaa siellä hyvin vaeltaneisiin vanhempiin veljiin, jotka ohjaavat meitä rakkaudellisesti ja suostuttelevat meitä Jumalan tahtoon. Tästä syystä pyhien yhteyteen liittymiselle ei ole hyvä asettaa etukäteen joitakin tiettyjä ehtoja, jotka tulee hyväksyä, ja joita tulee noudattaa, jos yhteyteen haluaa tulla. Tämä koskee siis yksittäisiä uskovia eikä järjestäytyneitä ryhmiä, joihin voidaan pitää yhteyttä ja keskustella heidän kanssaan, mutta sulautuminen yhdeksi seurakunnaksi ei opillisista erimielisyyksistä ja käytäntöjen hajanaisuudesta johtuen voi tulla silloin kysymykseen.

Seurakuntakurin harjoittaminen voi johtaa tiettyjen henkilöiden kohdalla siihen, että he eivät ole tervetulleita seurakunnan kokouksiin. Tämä asia tulee kyetä erottamaan terveestä yhteydenpidosta ja seurustelusta eri tavalla uskovien kristittyjen kanssa, olivatpa he sitten ryhmiä tai yksittäisiä uskovia. (2Joh 6-11; 1Tim 1:18-20; 2Tim 2:14-18; 4:14-17; 1Kor 5:1-13; Ilm 2:18-29.)

Uskovaisten keskuudessa on monia villitseviä harhaoppeja ja niihin langenneita veljiä ja sisaria. (1Tim 4:1-11.) Osa on poikennut niin kauas pois totuudesta ja paaduttanut sydämensä, että heitä ei voida enää uudistaa mielen hengeltä ja palauttaa takaisin suoralle tielle. (Heb 3:12-15; 6:4-6; 10:26-31.) Osa on vielä voitettavissa takaisin kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon meidät on annettu. (Jaak 5:19-20; Room 6:17.) Uskovien tulee ennen pitkää havaita yhteyteensä tulleiden keskuudessa se, missä terveen suvaitsevaisuuden rajat kulkevat, ja kun ne ylitetään, on toimittava sen mukaan. (Ilm, 2:20.) Paha on erotettava keskuudestamme tai meidän on erottava heistä. (Room 16:17-20; Tiit 3:9-11; 2Kor 6:14-18.)

Näiden sivustojen opetukset soveltuvat ryhmien väliseen dialogiin ja yksittäisille uskoville sekä ryhmille oman opetuksen koettelua, tutkimista ja oppimista varten. Näitä kirjoituksia ja niiden opetuksia tulee tietysti jokaisen arvioida, tutkia ja koetella, ja hylätä oikean opetuksen joukosta sinne väliin mahdollisesti joutunut väärä opetus, tai kirjoittajan väärä sydämen asenne.

Kirjoituksiani ei ole tarkoitettu sovellettavaksi oppikokoelmana, joka jokaisen yksilöuskovan tulee hyväksyä ennen kuin hänet voidaan ottaa mukaan pyhien yhteyteen. Olisi kuitenkin suotavaa, että pyhien yhteydessä osattaisiin rajata jollakin tavalla niin vakavat harhat ja eksyminen pois totuudesta, että se edellyttää tottelemattomista irtisanoutumisen, kun nämä eivät ojentaudu terveen sanan mukaiseen opetukseen elämässään. Sama koskee niin yksittäisiä uskovia kuin myös ryhmiäkin.

Tiivistelmät

Kristittyjen yhteyden saavuttamisen ja säilyttämisen kannalta tärkeiden opetusten tiivistelmä on paras lukea ennen syventäviä opintoja. Siinä käsitellään muutamalla sanalla kastetta ja sitä, voiko kutsuttu myötävaikuttaa pelastumiseensa.

Vähintään yhtä tärkeä ytimekäs kirjoitus on nimeltään Uskovaisen elämän kannalta tärkeitä opetuksia. Näiden kirjoitusten avulla pitäisi olla mahdollista saavuttaa jonkinlainen konsensus uskovien yksilöiden ja uskovien ryhmien välillle, tai niin, että laaditaan kussakin ryhmässä vastaavia Jumalan tahdon mukaisia sananselityksiä keskeisistä opin kohdista, joiden mukaan elämässä on hyvä ojentautua. Kyse ei ole silloin "ylhäältä alas" tulevasta autoritäärisestä johtamisesta tai toisten orjuuttamisesta itse keksittyjen sääntöjen ja ohjeiden alle, vaan vilpittömästä lauman ohjaamisesta terveeseen elämään Jumalan Pojan uskossa Raamatun kirjoitusten opettamalla tavalla.

Raamatun selitysteosten ja Raamatun kirjoituksia selventävien opetusten tarkoitus ei ole koskaan syrjäyttää Raamattua, vaan niiden tarkoitus on johdattaa uskovaisia ymmärtämään Raamatun kirjoituksia kirjoittajien tarkoittamalla alkuperäisellä ja Jumalan tahdon mukaisella tavalla. Jokainen Raamatun opettaja pyrkii tähän omalla toiminnallaan, samoin kuin uskossaan ja armossa kasvanut hengellisesti kypsä täysi-ikäinen Jumalan lapsi, joka kelpaa esimerkillisen vaelluksensa puolesta esikuvaksi muille uskoville. Myös pyhityksessä vähemmän edistyneiden opetuksia voidaan käyttää Jumalan lasten hyväksi, kun ne ovat sopusoinnussa Raamatun kirjoitusten ja Jumalan Hengen kanssa.

Olen havainnut matkan varrella joitakin käytännön asioita, jotka estävät hedelmällisen yhteistyön ja yhdessä elämisen, kun näissä asioissa ei ole ojentauduttu Jumalan tahtoon, vaan annetaan niiden aiheuttaa jatkuvia riitoja, kiistoja ja eripuraa pyhien yhteydessä. Ja vaikka asioista ei riideltäisi, niin erimielisyydet ovat niin suuria, että yhdessä eläminen on hyvin vaikeaa ja jopa mahdotonta. Tästä voit lukea seuraavaksi lyhyen esityksen:

Jumalan sanan tärkeimmistä opetuksista on olemassa suppea opetuskokoelma, joka on linkitetty sivustolleni. Lukemista kannattaa jatkaa ehkä sieltä ennen näitä yksityiskohtaisempia ja syventäviä sanan opetuksia.

Näiden sivujen syventävät opetukset on tarkoitettu uskossaan edistyneille ja kauan uskossa olleille. Ne kertovat sen, miten meidän tulee suhtautua uskon isiin ja nuorukaisiin, jotka uskovat kuitenkin eri tavalla uskon pääkohdissa ja Kristuksen opin alkeissa kuin me. (1Joh 2:12-14.) Jos yhteyteemme tulee uskossaan lapsia ja opetuksesta osattomia nuorukaisia, niin heitä tulee opettaa terveellä Jumalan sanalla, että he kasvaisivat tervettä Jumalan antamaa kasvua, eivätkä vinoutuisi uskossaan. Nämä sivustot voivat toimia apuna tässä jalossa tehtävässä.

Rauhan säilymisen ja yhdessä elämisen ehto

Jotta seurakunta voisi toimia ilman turhia jännitteitä, kiistoja ja riitoja, tulee sen jäsenten ja erityisesti kaitsijoiden olla samaa mieltä opin pääkohdissa. On mahdotonta, että samassa yhteisössä osa vanhimmista uskoo esimerkiksi armon välineisiin eli sakramentteihin ja kiistää ihmisen vapautetun tahdon, ja osa uskoo eri tavalla. Jos uskomme ja opetamme eri tavalla pelastuksen tiestä, niin silloin yhteys ei ole hedelmällistä, eikä edes Jumalan tahto. Samalla tapaa on parempi pysytellä erossa, jos uskomme eri jumalaan, eli käsityksemme Jumalan olemuksesta ja luonnosta poikkeaa liian jyrkästi toisistaan. Jumalakuvamme tulee noudattaa mahdollisimman tarkoin Raamatun sanan ilmoitusta tai muuten syyllistymme epäjumalanpalvontaan, vaikka luulisimme palvovamme ainoaa ja elävää tosi Jumalaa.

Uskovat voivat säilyttää rauhan pyhien yhteydessä ja virvoittua Pyhän Hengen vaikutuksesta, vaikka olemme eri mieltä vähemmän tärkeissä opinkohdissa. Jos osa uskovista toimii kuitenkin väärämielisesti ja elää synnissä, niin se aiheuttaa väistämättä hänen erottamisensa pyhien yhteydestä Raamatun ohjeiden mukaan ja rakkaudessa. (Matt 18:15-18; Room 16:16-20; 1Kor 5:1-13; 2Tess 3:6; 1Tim 1:18-20; 2Tim 2:15-19; 4:14-18; Tiit 1:9-11; 2Joh 1:7-11.) Voimme olla siis opillisesti samaa mieltä, mutta jos sydämen asenne on jollakin väärä, niin se aiheuttaa väistämättä eron pyhien yhteydestä. (vrt. Apt 8:20-24.)

Rauhan ja toimintakyvyn säilymisen ehtoina ovat oikea ymmärrys opin pääkohdissa ja uskon harjoittaminen käytännön elämässä Jumalan tahdon mukaan. Koska oppi vaikuttaa siihen, miten harjoitamme uskoa käytännön elämässä, ei näitä kahta asiaa voida erottaa toisistaan. Väärä oppi johtaa väärään ja vinoutuneeseen uskonelämään, niin että sellaiseen tulee pyhien yhteydessä tarpeen vaatiessa puuttua. Jumalan sanan ohje on sanoutua irti vääristä ja eriuskoisista. (2Kor 6:14-18.) Joudumme tämän lisäksi elämään erillään myös saman Isän lapsista, joiden oppi ja käytännön elämä ovat ristiriidassa Raamatun ilmoituksen kanssa opin pääkohdissa. (2Tess 3:6-15.)

Jumala tahtoo, että väärässä olevat muuttaisivat mieltään ja ojentautuisivat terveeseen uskoon ja terveeseen oppiin. Pyhä Henki ei kuitenkaan pakota ketään Jumalan tahtoon, joten vastuu jää aina ihmiselle: Jeesuksen opetuslapselle. Jumala taivuttelee ja suostuttelee meitä, että hylkäisimme synnin ja eläisimme hänen tahtonsa mukaan. Jos emme taivu vaan paadutamme sydämemme, olemme vaarassa joutua eroon elävästä Jumalasta, koska synti on silloin pettänyt meidät. (Hebr 3:12-15.)

Kun erotamme yhteydestämme eri tavalla opin pääkohdissa uskovat henkilöt ja eristäydymme heistä, niin se ei ole väärämielistä seurakunnan hajoittamista ja eriseuraisuutta, puolueiden rakentamista tai lahkolaisuutta. Nämä ovat Jumalan sanan eli Raamatun ohjeita uskovien ja pyhien seurakunnille siitä, miten tulee noudattaa seurakuntakuria ja säilyttää rauha seurakunnassa sekä pysyä puhtaassa opissa ja terveessä uskossa. (Tiit 1:5-3:14.)

Opin pääkohtien lisäksi on hyvä olla samaa mieltä samassa pyhien yhteydessä Kristuksen opin alkeista. Nämä ovat hieman eri asioita kuin opin pääkohdat, mutta yhtä tärkeitä nekin. Voimme olla jonkin verran eri mieltä Kristuksen opin alkeista ja jopa opin pääkohdista, mutta liian suuret erimielisyydet johtavat väistämättä eroon, vaikka erimielisyydet ja ero eivät Jumalan tahto olekaan. Ainoa tapa yhteyden säilyttämiselle on kuitenkin olla yksimieliset Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan, ja kun kaikki eivät tähän suostu, on ero välttämätön seuraus siitä tottelemattomuudesta. Tässä kohdassa on kuitenkin syytä erottaa toisistaan uskossaan heikkojen mielipiteet ja riidanhaluiset eksyttäjät, jotta emme sanoutuisi irti niistä uskovista, jotka kaikkein kipeimmin meidän apuamme ja ohjaustamme tarvitsevat! (Room 15:1-7; Fil 2:1-8; 1Tess 5:11-23.)

Yhteyttä ei pidä rakentaa väärällä tavalla kovin eri tavalla uskovien välille, niin että ummistetaan silmät erimielisyyksiltä ja vaietaan niistä, ikään kuin niitä ei olisi. Jos rakennamme yhteyttä eri tavalla uskovien välille riippumatta siitä, miten paljon eri tavalla me uskomme, niin toimimme kuin ekumenian harjoittajat, vaikka sanoutuisimme heistä irti sanallisesti. Käytännössä meillä ei olisi silloin mitään muuta eroa ekumeenikoihin nähden kuin että he rakentavat yhteyttä eri ryhmien ja uskontojen välille, kun me taas kokoaisimme yhden seurakunnan ja Jeesuksen nimen alle kaikki ihmiset harhaoppisuudestaan riippumatta. Se olisi porton jäsenten kokoamista Jumalan seurakunnan nimen alle ja samaan yhteyteen eikä niin kuin nyt on ekumeniassa: porton jäsenet tervehtivät toisiaan tarkkojen raja-aitojen takaa ja pysyttelevät hallinnollisesti toisistaan erossa.

***

Oikeaa oppia tärkeämpää on olla sydämeltään oikeassa asenteessa Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Jos joku on erehtynyt opissa, mutta on oikeamielinen ja vaeltaa Jumalan Hengessä, niin hänen kanssaan voidaan harjoittaa vanhurskautta, uskoa, rakkautta ja rauhaa, koska hän huutaa avukseen Herraa puhtaasta sydämestä. (2Tim 2:22.) Jos joku on saanut Jumalalta lahjana Kristuksen mielen ja puhtaan mielen (1Kor 2:16; 2Piet 3:1.), niin hän ojentautuu lopulta myös oikeaan oppiin Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan. Voimme silloin ylistää Isää yksimielisesti Jumalan Hengessä ja Jumalan Pojan uskossa. (Room 15:4-6; Joh 4:23, 24.)

Kumpi ensin: yhteys vai oikea oppi?

Lopun aikana on paljon erilaisia uskovien yhteyksiä, jotka mainostavat itseään Jumalan seurakuntana. Se, että jokin uskonliike käyttää itsestään nimeä "Jumalan seurakunta" tai "Kristuksen seurakunta", ei takaa vielä sitä, että sen jäsenet ovat uudestisyntyneitä ja pyhityksessä vaeltavia Jumalan lapsia. Suuri osa näistä uusista uskonliikkeistä on opillisesti tai uskonelämässään pahasti vinoutunutta väkeä, joiden yhteydessä Jumalan lapsen ei ole hyvä olla.

Moni opettaa oikein sitä, että Kristuksella on vain yksi ruumis, ja sen vuoksi uskovat muodostavat kullakin paikkakunnalla ja maailmanlaajuisesti vain yhden Jumalan seurakunnan. Monet pyrkivät rakentamaan yhteyttä uskovien välille omalla paikkakunnallaan ja maanlaajuisesti, vaikka uskomme hyvin eri tavalla Jumalaan, eli tulkintamme Raamatusta poikkeaa merkittävästi toisistaan uskon pääkohdissa ja Kristuksen opin alkeissa. Tällaisen yhteyden luominen eri tavalla uskovien välille ei ole viisasta, eikä se voi pitkällä tähtäimellä toimia.

On kuitenkin oikein ja Jumalan tahto kokoontua yhteen ja pitää yhteyttä eri tavalla uskovien kanssa tiettyyn rajaan asti, jotta rakkautemme toisiamme kohtaan voi tehdä hyvää työtä myös mielenmuutoksen aikaansaamiseksi opissaan erehtyneissä. Jos liian paljon kanssamme eri mieltä olevat eivät ojentaudu koskaan opissa ja elämässä, niin yhdeksi seurakunnaksi järjestäytyminen heidän kanssaan on mahdotonta.

Erimielisyydet opissa ja erilaiset uskonkäytänteet johtavat lopulta väistämättä eroon, joten on taitamatonta rakentaa ensin pyhien yhteyttä pyrkimällä yhdistämään eri tavalla uskovat ryhmät yhdeksi Jumalan seurakunnaksi ja vasta sitten toivoa yhteisymmärrystä opillisissa asioissa. Ensin tulee keskustella eri tavalla uskovien kanssa samalla paikkakunnalla ja omassa maassamme, ja kun olemme päässeet yksimielisyyteen opin tärkeissä kohdissa, niin vasta sitten voimme elää yhtenä Jumalan seurakuntana omalla paikkakunnallamme. Yhteys ei toimi, jos alamme ensin koota eri tavalla uskovia yhteen, ja toivomme sinisilmäisesti, että saavutamme lopulta myös yksimielisyyttä opissa, kunhan vain ensin olemme kokoontuneet yhteen ja uskomme yhteen Jumalan seurakuntaan.

Lähes kaikki uudestisyntyneet kristityt ja valtaosa nimikristityistäkin uskoo jo nyt, että Kristuksella on vain yksi ruumis, ja kaikki Jeesukseen uskovat muodostavat yhdessä yhden Jumalan seurakunnan kullakin paikkakunnalla ja maailmanlaajuisesti. Kristityt eivät voi silti kokoontua ja elää yhtenä seurakuntana omilla paikkakunnillaan, koska heidän uskonsa sisältö ja muoto poikkevat niin jyrkästi toisistaan. Ääritapauksissa voidaan huomata, että emme palvo edes samaa Jumalaa, joten yhteys eriuskoisten ja pahasti eksyneiden uskonliikkeiden kanssa ei ole Jumalan tahto.

Jotkut ovat alkaneet opettaa yhden Jumalan seurakunnan ajatusta ja kristittyjen yhteyttä siten, että pyrkivät kokoamaan hajallaan olevat Jumalan lapset yhteen ja samaan paikkaan kokoontumaan keskenään. Ei haittaa, vaikka olemme eri mieltä opin pääkohdista ja Kristuksen opin alkeista. Kun vain jokainen uskoo yhteen Jumalan seurakuntaan ja pyrkii toimimaan sen päämäärän saavuttamiseksi alkamalla kokoontua yhteen omalla paikkakunnalla eri tavalla uskovien kanssa, niin sitten ajan kanssa saavutetaan myös opillista yksimielisyyttä, kun kasvamme rakkaudessa, uskossa ja keskinäisessä toinen toisemme kunnioittamisessa.

Tällainen pyrkimys yhden seurakunnan rakentamiseen on jalo ajatus, mutta yhteys ei voi toimia siten, että aletaan ensin kokoontua yhteen erilaisista opillisista näkemyksistä riippumatta ja sitten saavutetaan myös opillista yksimielisyyttä, kun on ensin tultu yhteen ja samaan yhteyteen omalla paikkakunnalla. Jos eri tavalla opin pääkohdissa ja Kristuksen opin alkeissa uskovat henkilöt kokoontuvat yhteen, niin siitä on heti alussa seurauksena jatkuvia kiistoja, väittelyjä, erimielisyyksiä ja jopa riitoja, jotka aiheuttavat lopulta lauman jakaantumisen eri leireihin ja pyhien yhteyden hajoamisen. Jumala ei toimi siten, että yrittää yhdistää väkisin öljyn ja veden, sillä ne eivät sekoitu keskenään.

Jumalan tahto on harjoittaa yhteyttä eri tavalla uskovien kanssa harkiten ja pitää heidät oman yhteyden ulkopuolella. Samaan yhteyteen ei saa hyväksyä sellaisia eri tavalla uskon pääkohdissa ja Kristuksen opin alkeissa uskovia henkilöitä, jotka eivät sopivan ajan kuluessa ole valmiita muuttamaan mieltään opetuksessaan ja elämässään, vaan aiheuttavat riitaa ja eripuraa harhaoppisuutensa kautta: ei etenkään johtavia veljiä. Jos vuorokeskustelu ja yhteistyö eri tavalla uskovien kanssa johtaa toisin uskovien mielenmuutokseen ja opillisten näkemysten sekä uskonkäytänteiden muuttamiseen, niin sen jälkeen voimme alkaa kokoontua yhdessä ja säilytämme rauhan heti alusta alkaen. Sitä ennen on vain jatkettava ponnisteluja Jumalan sanan oikeiden tulkintojen esiin tuomiseksi, niin että Pyhä Henki saisi johdattaa yhä useammat uskovaiset kuuliaisiksi sille opinmuodolle, joka on meille Raamatussa annettu. (Room 6:17.) Ennen riittävän suurta opillista yksimielisyyttä ei yhteiselämä eri tavalla uskovien kanssa voi toimia Jumalan tahdon mukaan.

Jokainen Jumalan sanan totuutta ja Kristusta Jeesusta etsivä sielu on tervetullut Jumalan seurakunnan kokouksiin. Jos joku äsken kääntynyt tai pitkäänkin uskossa ollut ei ole vielä oppinut tuntemaan totuutta kaikissa opin pääkohdissa tai Kristuksen opin alkeissa, niin hänelle voidaan antaa aikaa mielenmuutokseen ja opilliseen ojentautumiseen, eikä häntä tarvitse heti erottaa pyhien yhteydestä. Jos hänen erilaiset näkemyksensä opista johtavat liiallisiin ristiriitoihin, jatkuviin kiistoihin ja jopa riitoihin seurakunnan sisällä, niin silloin hänet on erotettava pyhien yhteydestä rauhan ja puhtaan opin säilyttämisen vuoksi. Erityisesti Jumalan seurakunnan vanhimpien eli kaitsijoiden tehtävä on vetää raja siihen, miten pitkälle eri tavalla uskovia voidaan suvaita samassa pyhien yhteydessä, Jumalan työn siitä kärsimättä. Parasta olisi tietysti se, että seurakunta olisi näissä asioissa yksimielinen, mutta äskenkääntyneiltä ei voida odottaa sellaista hengellistä erottamisen kykyä ja valvomista, että he voisivat muodostaa harkitun kannan vaikeissa kysymyksissä. Tästä syystä seurakunnan vanhinten eli kaitsijoiden vastuu on suurempi.

Opin pääkohdat

Inri.fi -sivustolla määritellään opin pääkohdat ja vähemmän tärkeät opin kysymykset. Pääsääntö on se, että opin pääkohdissa eri mieltä olevat eivät voi elää loputtomiin samassa pyhien yhteydessä, niin että rauha säilyy ja seurakunta siitä rakentuisi. Jumalan olemusta käsittelevissä opinkohdissa (kollektiivinen ykseys "Isä ja Poika ja Pyhä Henki" vai yksi "Jumala ja Isä") on kuitenkin mahdollista olla jonkin verran eri mieltä ja toimia samassa yhteydessä, sillä niillä käsityksillä ei ole suurta merkitystä uskon harjoittamiseen käytännön elämässä. Toki on syytä puuttua siihen, jos joku rukoilee tai korottaa "Pyhää Henkeä" Kristuksen kustannuksella, tai opettaa muulla tavalla väärin Jumalan sanaa.

Opin pääkohtia ovat:

  1. Jumala
  2. Seurakunta
  3. Sakramentit
  4. Ihmisen osuus
  5. Raamattu
  6. Kristuksen opin alkeet
  7. Kymmenen käskyä
  8. Seurakuntakuri

Lue myös nämä

Petteri Haipola 10. syyskuuta 2008, muokattu viimeksi 7. elokuuta 2009.

Sivun alkuun