Miten Jumala puhuu?

Kirjoittanut Petteri Haipola 20. joulukuuta 2008  •  muokattu 18. tammikuuta 2009.

Jumala on puhunut kaikkina aikoina ihmisille luomisesta alkaen. Jumala puhui Edenin puutarhassa Adamille ja Eevalle, niin että nämä kuulivat Jumalan äänen. Ensimmäinen maininta Jumalan puheesta Raamatun kirjoituksissa on Jahven antama kielto Adamille, jonka mukaan hän ei saa syödä hyvän- ja pahantiedon puusta, mutta muista puista oli lupa syödä. (1Moos 2:15-17.) Tämän käskysanan rikkomisesta olisi rangaistuksena kuolevaisuus sitä päivästä lähtien, jona rikkomus tehtäisiin. Sanatarkan käännöksen mukaan kuolema viittaa tulevaisuuteen, mistä syystä Adam ja Eeva eivät kuolleet heti välittömästi sinä päivänä, jona he söivät kielletyn puun hedelmää ja lankesivat syntiin.

1.Mooseksen kirja:
2:15 Ja Herra Jumala otti Adamin ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä.
2:16 Ja Herra Jumala käski Adamia sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista,
2:17 mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä siitä päivästä lähtien, jona sinä siitä syöt, olet sinä kuolemalla kuoleva."

Jos vanha käännös on kuitenkin oikein, ja sen mukaan Adamin piti kuolla sinä päivänä, jona hän teki syntiä, niin se selittyy hengellisenä kuolemana. Adam kuoli hengellisesti syntiinsä, eli hänen oma henkensä siirtyi elävästä tilasta kuolleeseen tilaan. Hengellisestä kuolemasta kertovat seuraavat Raamatun kohdat: Jaak 1:12-16; Room 7:7-14; Efe 2:1-5; 5:14; Kol 2:13; Jda 1:12; Luuk 15:11-32.

Miksi Jumala puhuu ihmisille?

Jumala loi alussa ihmisen omaksi kuvakseen: Jumalan kuvaksi hän heidät loi, mieheksi ja naiseksi. (1Moos 1:26-28.) Jumala on rakastanut luomaansa ihmistä alusta asti ja tahtonut pitää yhteyttä häneen sekä seurata, mitä ihminen tekisi. Jumalalla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan ja se ulottuu jo aikaan ennen maailman perustamista, sillä Jumala on laatinut pelastussuunnitelmansa silloin. (Luuk 2:14; Efe 1:1-14; 2Tim 1:9.)

Jumala puhuu suoraan ihmiselle ilman välikäsiä

Luomiskertomuksessa Jumala puhui Adamille ja Eevalle seuraavan kerran käskysanan antamisen ja rikkomisen jälkeen, kun ihminen oli jo langennut syntiin. Jumala kutsui Adamia, mutta Adam pelkäsi Jahvea ja hän piiloutui Eevan kanssa puutarhan puiden sekaan. (1Moos 3:1-19.) Ihmiselle on luonteenomaista, että hän yrittää kätkeytyä Jumalalta sen jälkeen, kun on rikkonut hänen käskyjään vastaan eli on tehnyt syntiä. Jumala kuitenkin näkee ihmisen sydämen ajatukset eikä mikään luotu ole häneltä salassa, ja niin meidän kaikkien on tehtävä lopulta tili itsestämme elämän Herralle. (Luuk 12:2; Hebr 4:12, 13; Room 14:10-13; 2Kor 5:10; Joh 5:28, 29; Ilm 20:10-15.) Syntien salaamisen ja Jumalaa pakenemisen sijaan olisi parempi tunnustaa syntinsä ja tulla avoimin sydämin Jumalan eteen, jos hän ehkä antaisi meille synnit anteeksi, sikäli kuin kadumme niitä ja pyrimme niistä eroon. (Snl 28:13, 14.)

Sananlaskut:
28:13 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.
28:14 Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.

Luomiskertomuksessa ei sanota suoraan, millä tavalla Jahve puhui ihmisille. Siellä lukee, että "Jahve käyskenteli puutarhassa illan viileydessä" ja kutsui lankeemuksen jälkeen Adamia. (1Moos 3:8ss.) Raamatun mukaan tämä Jahve on voinut olla enkeli, jossa on Jahven nimi (2Moos 23:21-23; vrt. 3:1-14; 13:21; 14:19.) tai Jumalan Poika, Herra Jeesus Kristus, jota sanotaan myös "liiton enkeliksi" ja Jahveksi, millä tarkoitetaan sitä, että Jeesus toimii kaikella Isän arvovallalla ja hänen nimessään, niin kuin ainoa Poika. (Mal 3:1; Jes 40:1-11; vrt. Mar 1:1-15.) Koska luomiskertomuksessa ei kerrota suoraan sitä, oliko tämä Jahve enkeli tai Jeesus Kristus, Jumalan Poika, niin otin sen mukaan esimerkkinä siitä, miten Jumala puhuu suoraan ihmisille. Tapaus saattaa kuitenkin kuulua niiden tapausten joukkoon, joissa Jahve puhuu enkeliensä tai Poikansa välityksellä ihmisille.

Vanhassa testamentissa mainitaan eräs pieni poika nimeltään Samuel, jolle Jahve puhui yöllä, niin että Poika kuuli valveilla ollessaan Jumalan kutsuvan häntä. (1Sam 3.) Kun Samuel sai tietää pappi Eeliltä, että se ääni kuuluu Jahvelle, niin hän sai kuulla Jahven selvää puhetta tämän jälkeen ja myöhemminkin. Samuelin kirjassa kuvataan näitä kokemuksia ja Jumalan sanan kuulemista "Jumalan ilmestymiseksi Samuelille". (3:21/ 4:1)

Job kuuli Jahven puhuvan hänelle, kun hän oli syyttänyt Jumalaa väärämieliseksi kärsimystensä ja koetustensa vuoksi: Jobhan kärsi syyttömästi ja viattomasti, koska itse Jahve antoi hänestä tunnustuksen, että hän oli hurskas Jahven palvelija. Maan päällä ei ollut Jobin vertaista hänen aikanaan, sillä hän oli nuhteeton ja rehellinen mies, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa. (Job 1:8.) Jumala salli kuitenkin saatanan puuttua Jobin elämään ja tämä menetti omaisensa, omaisuutensa ja lopulta oman terveytensäkin. Tässä kurimuksessa ja Herran koettelussa Job syyllistyi syntiin ja alkoi syyttää Jumalaa väärämieliseksi tuomariksi. (Job 39:34ss.)

Jahve vastasi Jobin syytöksiin ja osoitti, että Job on väärässä. Job teki parannuksen eli muuttui mieleltään, kun sai kuulla Jahven puhuvan hänelle. Hän oli aiemmin kuullut Jahvesta vain korvakuulolta, mutta nyt hänen silmänsä olivat nähneet Herran. (Job 42:1-6.) Tämä tarkoittanee Jobin sisäisen ihmisen näkökykyä, kun hän oppi tuntemaan henkilökohtaisesti Isän Jumalan ja oman Vapahtajansa, Herran Jeesuksen. (vrt. Joh 17:3; 2Tim 1:12; Efe 3:16.)

Jahve puhui Jobille suoraan tuulispäästä eli tuulenpyörteestä tai myrskystä. (Job 38:1; 40:6.) Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että Jahven puhe olisi ollut jotakin luonnonvoimien myllerrystä ja Job olisi tulkinnut sen Jumalan puheeksi. Jumala puhui selviä sanoja Jobille ja ne on talletettu meille Raamattuun. Jahven sanat ovat selviä sanoja ja hän tuo pelastuksen kurjalle kansalleen, niille, jotka ovat kaiken toivonsa menettäneet. (Psa 102:14-23.)

Psalmit:
12:6 "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee."
12:7 Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.

Raamatussa on Uuden testamentin puolella kohtia, joissa Isä Jumala puhuu suoraan ihmisille taivaasta, ja hänen äänensä voidaan kuulla. Ensimmäinen tapaus on se, kun Jeesus sai kasteen Johannes Kastajalta, ja Pyhä Henki laskeutui Herran päälle ruumiillisessa muodossa niin kuin kyyhkynen. (Matt 3:13-17; Luuk 3:21, 22.) Isä sanoi silloin: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt." Isä sanoi samat sanat Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin kuullen vuorella, kun apostolit näkivät Kristuksen kirkastettuna jo ennen Herran taivaaseen astumista. (Matt 17:1-5.)

Kolmas kerta, kun Isä puhui ihmisten kuullen suoraan taivaasta, on Johanneksen evankeliumissa. Jeesus pyysi Isää kirkastamaan nimensä ja rukoili pelastusta Isältä. Isä vastasi Jeesuksen rukoukseen: "Minä olen sen kirkastanut ja olen sen vielä kirkastava!" (Joh 12:27-28.) Kansa, joka kuuli sen, sanoi ukkosen jylisseen, ja osa sanoi: "Häntä puhutteli enkeli". (j.29.) Jumalan puhe ei siis ollut kaikille ihmisille selvää Jumalan puhetta. Tiedämme vain apostolien kertoman kautta, että Jumala puhutteli tuolloin Jeesusta ja puhe on talletettu meille sanatarkasti. Tässä on samankaltainen esimerkki Jumalan puheen vertaamisesta luonnonvoimien pauhinaan kuin Jobin kirjassa, jossa Jahve puhui Jobille tuulispäästä eli myrskyn keskeltä. (Job 38:1.) Myös ilmestyskirjassa on kohta, jossa Jumalan sanoja tai oikeammin seitsemän enkelin puhetta sanotaan ukkosenjylinäksi. (Ilm 10:3.)

Jumala ei ole kuollut ja mykkä Jumala, eloton luontokappale niin kuin epäjumalat ovat. Jumala puhuu ja kuulee ihmistä. Jumala on etsinyt syntiä tehnyttä ja kadonnutta Jumalaa pakoilevaa ihmistä jo alusta asti, niin kuin luimme luomiskertomuksesta. Jumala ottaa itse yhteyttä syntisiin ja jumalattomiin, kun kutsuu heitä. Jumala kuulee ihmistä tämän hädässä ja vastaa hänelle. Herra tuo pelastuksen niille, jotka sitä ikävöiden häneltä huokaavat. "Jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan", sanoi Jeesus Kristus, Jumalan Poika. (Matt 7:7, 8.) Vaikka emme kuulisi Jumalan puhetta ja ääntä yhtä selvästi kuin Raamatun kirjojen henkilöt, niin voimme kuulla sen kuitenkin riittävän selvästi, jotta saamme jonkinlaisen varmuuden siitä, että Jumala on kuullut meitä ja vastannut meidän hätähuutoomme, ja on antanut meille pelastuksen Pojassaan Kristuksessa Jeesuksessa ja hänen kauttaan.

Psalmit:
50:14 Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.
50:15 Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."

Jumala puhuu Pyhän Hengen kautta

Kun Jumala puhuu suoraan ihmisille, niin sitä voitaisiin sanoa Pyhän Hengen puheeksi. Pyhä Henki puhuu nimittäin Jumalan sanoja ja on aina suoraa Jumalan puhetta ihmisille. Jumala puhuu niin sanotusti Pyhän Hengen kautta, vaikka tämä Jumalan sana tulisi ihmisten välityksellä Pyhässä Hengessä. Näin ollen edellinen kohta, jossa Jumala puhui suoraan ihmisille, voitaisiin yhdistää tähän kohtaan, jossa Jumala puhuu ihmisille Pyhän Hengen kautta.

Kun apostolit rukoilivat pian ensimmäisen kristillisen helluntain jälkeen, niin he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:

"Herra, sinä, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on! Sinä, joka Pyhän Hengen kautta, isämme Daavidin, sinun palvelijasi, suun kautta, olet puhunut..." (Apt 4:24-25.)

Apostolit pitivät kuningas Daavidin kautta tullutta Psalmia nro 2 Jumalan puheena, sillä he viittasivat siihen Psalmiin rukouksessaan. Kun Daavid, joka oli myös profeetta, puhui Jumalan sanoja, niin sitä pidettiin Jumalan puheena ja se tapahtui Pyhän Hengen kautta. Luukas kertoi jo aiemmin Apostolien teoissa, miten Pietari sanoi Pyhän Hengen puhuneen Daavidin suun kautta Juudas Iskariotista, joka petti Herran ja hirtti itsensä. (Apt 1:16ss.; vrt. Psa 41:9, 10.) Daavid itse puhui viimeisissä sanoissaan siitä, miten Herran Henki oli puhunut hänelle ja antanut Jahven sanan hänen suuhunsa:

2.Samuelin kirja:
23:2 "Jahven Henki on puhunut minulle, ja hänen sanansa on minun kielelläni;
23:3 Israelin Jumala on sanonut, Israelin kallio on puhunut minulle: 'Joka hallitsee ihmisiä vanhurskaasti, joka hallitsee Jumalan pelossa,
23:4 hän on niinkuin huomenhohde auringon noustessa pilvettömänä aamuna, kun maa kirkkaassa valossa vihannoi sateen jälkeen.'

Jumala siis puhui ensin Daavidille ja sen jälkeen Daavid puhui nämä Jumalan sanat Israelin kansalle. Samalla tavalla ovat profeetat puhueet Jumalan sanaa kautta aikojen, alusta asti. (Hebr 1:1.)

Jumala on puhunut palvelijoilleen profeetoille, jotka ovat sitten tuoneet sanansa julki Israelin kansalle ja muille ihmisille pyhien kirjoitusten kautta, ja ensin suoraan suusanallisesti. Jumala puhui myös uskonisille ennen varsinaisten profeettojen aikaa ja Israelin kansan syntyä, mistä kansasta profeetat ovat tulleet. Tämä sen vuoksi, että Jumala valitsi Israelin olemaan omaisuuskansansa ennen kaikkia muita kansoja, mutta Israel oli uskoton Jahvelle, ja niin Jahve kääntyi myös pakanoiden puoleen, ottaakseen myös meitä kansansa jäseniksi. (5Moos 7:7; Room 9:22-33; 11:17-24; Apt 11:18; 46-49; Jes 42:6; 49:6; 5Moos 32:43.)

Jumala puhui suoraan tai Pyhän Hengen kautta uskonisistä mm. Nooalle, Aabrahamille ja Iisakille. (1Moos 6:13ss.; 12:1ss.; 26:2ss.) Jahve on puhunut Israelin kansan syntymisen jälkeen profeetoille ja heidän kauttaan, mistä puheesta osa on taltioitu Vanhaan testamenttiin (hepreaksi Tanakh). Kun profeetat saivat sanan Jahvelta, niin he sanoivat usein juuri näin: "Minulle tuli (tämä) Jahven sana...". (1Aik 22:8; Jer 1:4, 11, 13; Hes 6:1; 7:1; Sak 4:8, 9.) Myös muita ilmaisuja on käytetty, mutta suora Jumalan puhe on tällä tavalla erotettu selvästi muusta kerronnasta Vanhan testamentin kirjoituksissa.

Miten Pyhän Hengen puheen voi erottaa muista äänistä ja muusta puheesta? Tämä on vaikea kysymys, johon en osaa antaa täydellistä vastausta. Pyhän Hengen äänen voi kuulla luonnollisen kuuloaistin kautta, niin että joku puhuu, mutta puhujaa ei voi nähdä. Yleensä Henki puhuu kuitenkin ikään kuin kuiskaten ja antaa ajatuksia uskovaisen sydämelle. Näitä ajatuksia ja sanoja on sitten koeteltava Raamatun kirjoitusten ja sanojen hedelmän valossa, ovatko ne Jumalasta vai eivät.

Jos ajatukset ovat hyvältä kuulostavia, todentuntuisia ja johtavat uskovaisen vanhurskauteen, niin ne ovat yleensä Jumalasta. Silloin sisäinen rauha varmistaa ajatusten alkuperän olevan Jumalasta. Jos ajatukset saavat uskovaisen rauhattomaksi, levottomaksi, vihaiseksi, ärtyneeksi tai raivostumaan, niin ne eivät ole Jumalasta. Jumala ei aiheuta omissaan rauhattomuutta ja levottomuutta eikä johdata meitä syntiin, esimerkiksi vihaan ja vahingontekoon veljiä vastaan.

Jaakob on kiteyttänyt ylhäältä tulevan viisauden näin:

Jaakobin kirje:
313 Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.
314 Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.
315 Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.
316 Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.
317 Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.
318 Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.

Tätä sanaa voidaan soveltaa siihen, kun arvioidaan, onko jokin puhe tai ovatko jotkut ajatukset lähtöisin Jumalasta vai eivät. Uskovat eivät ole kuitenkaan erehtymättömiä arvoidessaan ja tutkiessaan hengen ilmiöitä. Etenkin uskon ilmestymisen alkuaikoina ja myöhemmin paisumisen sekä oman hyödyn tavoittelun vuoksi monet ovat sanoneet Jumalan puheeksi asioita, jotka ovat lähtöisin heidän omasta sydämestään tai jopa riivaajista. Tässä kohdassa on syytä olla erityisen tarkkana, ettei sanoisi mitään sellaista Jumalan sanaksi, mikä ei ole Jumalan sanaa. Tuomio sellaisesta synnistä, jos siitä ei tehdä parannusta, voi olla ikuinen kadotus paatumuksen seurauksena. (Hebr 3:12-15; 6:4-6; 10:25-31.)

Jumala puhuu enkeleiden kautta

Jo aiemmin tuli mainittua, että Jumala on puhunut joillekin Raamatun henkilöille enkelin tai enkeleiden kautta. Jumalan enkeli puhui tai enkelit puhuivat Vanhan testamentin aikana mm. Aabrahamille (1Moos 18.), Haagarille (1Moos 21:17-20.), Lootin perheelle (1Moos 19.), Jaakobille (1Moos 32:24-30; Hoos 12:5.), Moosekselle (2Moos 3:1-14.), Hesekielille (Hes 1:4ss.; vrt. Ilm 4:6-11.) ja Danielille (Dan 8:16-27; 9:21-27; 10:5-21.)

Kun enkeli puhui Moosekselle, niin hän käytti itsestään Jahven ja Jumalan nimeä "Minä olen" (hepreankielen sana "ehjee" – suomeksi: 'Minä olen' – muistuttaa Jumalan nimeä "Jahve", josta kirjoitettiin alkuperäiseen heprealaiseen tekstiin vain konsonantit eli JHWH). Tämä ei tarkoita sitä, että enkeli olisi ollut sama kuin kaiken olevaisen Luoja ja ainoa elävä ja totinen Jumala, meidän Isämme ja Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä. (Matt 6:9; Joh 20:17; Efe 1:3.) Se tarkoittaa sitä, että tämä enkeli ilmestyi ja puhui Moosekselle kaikella Jumalan valtuutuksella, niin että hänen sanansa oli yhtä pätevä kuin hänen lähettäjänsä suora sana ja puhe. Enkeli ei ole kuitenkaan sama kuin Luoja, sillä enkelit ovat Jumalan luomia henkiolentoja palvelustyötä varten. (Hebr 1.) Jumalan Poika poikkeaa enkeleistä siinä, että hän on ollut luomassa heitä yhdessä Isän kanssa Jumalan työmestarina, niin kuin sanatarkka käännös Sananlaskujen kirjan 8. luvusta kuuluu. (Snl 8:22-31; Hebr 1; Kol 1:16.)

Raamatussa on muitakin kohtia, joissa joku tietty enkeli käyttää Jumalan nimeä Jahve. Jaakob painiskeli Jabbok-joen rannalla erään miehen kanssa, jota Jaakob sanoi Jahveksi, mutta hän oli enkeli. (1Moos 32:24-30; Hoos 12:5.) Tuomari Simsonin isä, Maanoah ja hänen vaimonsa, näkivät Jumalan enkelin, minkä johdosta he pelkäsivät kuolevansa, koska "Jumalan" (hepreaksi "elohim": jumala-sanan monikko) näkeminen johtaisi kuolemaan. (Tuom 13; vrt. 6:22.) Moosekselle puhunut enkeli salli Mooseksen nähdä hänen selkäpuolensa, sillä ei kukaan voi nähdä hänen kasvojaan ja häntä jäämättä eloon. (2Moos 33:9-23.) Raamatussa on silti monia kohtia, joissa enkelit ovat puhuneet ihmisille ja nämä ovat nähneet heidät, ja jääneet eloon, joten tämän yhden ja tietyn enkelin täytyy olla jotakin hyvin erikoista. Hän antoi lain Moosekselle ja "puhui Mooseksen kanssa kasvoista kasvoihin, niin kuin mies puhuu miehelle." (2Moos 19-33:11; 5Moos 34:10; Gal 3:19; Apt 7:30-38.)

Aabrahamin luokse saapui "kolme miestä", joista yhtä sanotaan Jahveksi. (1Moos 18.) Hänen on arveltu olleen edeltäoleva Jeesus Kristus. Hän jäi Aabrahamin luokse ja neuvotteli hänen kanssaan, mutta kaksi muuta enkeliä menivät Lootin luokse Sodoman kaupunkiin ja johdattivat Lootin perheineen pois Sodomasta ennen kuin Jumala tuhosi sen kaupungin yhdessä muiden lakeuden kaupunkien kanssa. (1Moos 19.) Näiden kaupunkien paikalla on nykyään Kuollutmeri, jonka alta kaupunkien raunioita on vaikea löytää, koska tuho oli niin perinpohjainen ja meri on syvä. (1Moos 13:5-14:3.)

Enkeli on käännös hepreankielen sanasta malaak ja kreikankielen sanasta angelos. Se tarkoittaa (Jumalan) sanansaattajaa ja lähettiä. Ilmestyskirjassa ja muualla Raamatussa ilmestyneiden enkeleiden puhe on suoraa Jumalan puhetta uskoville Kristuksessa. Jumalan sana on tältä osin täydellistä ja virheetöntä, ikään kuin Jumala olisi itse puhunut, vaikka onkin käyttänyt sanansaattajia ja lähettejä sanansa välittämiseksi. Raamatussa mainitaan kaksi enkeliruhtinasta nimeltä: Miika ja Gabriel. (Dan 8:16-27; 9:21-27; 10:5-21.) Heistä Gabriel ilmestyi myös Uuden testamentin puolella ja toi ilosanoman luvatun Messiaan ja Jumalan Pojan, Jeesuksen Nasaretilaisen syntymästä, ja varoitti Joosefia Herodeksen vainosta Poikaa kohtaan. (Matt 1:19-2:16.)

Kun Jeesuksen syntymisen aika oli käsillä, niin joukko taivaallista sotaväkeä eli enkeleitä ilmestyi kedolla paimenille ja he kertoivat heille ilosanomaa Messiaan syntymisestä. (Luuk 2:1-20.) Apostolit näkivät Jeesuksen julkisen toiminnan aikana monien enkelten tekevän palvelusta Herralle. (Matt 4:11; Joh 1:51.) Kun roomalainen sotapäällikkö, Kornelius, oli rukouksessa, niin hänen tykönsä tuli Jumalan enkeli. (Apt 10:1-8.) Kornelius perheineen ja ystävineen olivat Apostolien tekojen mukaan ensimmäisiä pakanuudesta Jumalan tykö kääntyneitä Jeesukseen uskovia kristittyjä. (Apt 11:1-18.)

Kun Pietari joutui vankilaan uskonsa ja Jeesuksen nimen tähden, niin Herran enkeli vapautti hänet vankilasta. (Apt 12.) Herran enkeli surmasi pian tämän jälkeen Herodes Agrippan (Aristobuloksen poika, Herodes Suuren pojanpoika), joka oli tapattanut apostoli Jaakobin, Johanneksen veljen, ja vangituttanut Pietarin aikoen hänetkin tappaa. Jumalan enkelit asettuvat hänen hurskaidensa ympärille ja pelastavat heidät, mutta tämä varjelus ei ulotu aina ruumiin varjelemiseen. (Psa 34:8.) Jahven enkeli pelasti Pietarin Herodeksen käsistä, mutta hänet ja kymmenen muuta apostolia surmattiin lopulta uskonsa tähden. Muita uskovia on vangittu, pahoinpidelty, vainottu ja tapettu kaikkina aikoina Jeesuksen nimen ja vanhurskauden tähden. Vaikka Jumala pelastaa joskus hurskaansa vihollisen ja leijonien käsistä – niin kuin Danielin leijonien luolassa, Dan 6 – niin hän sallii uskovien kärsiä sairauksia ja kuolla vainoissa tai muuten. Varjelus on täydellinen vain sielun turmeltumista vastaan, mutta ruumista ei Jahve ole luvannut joka kerta varjella vastoinkäymisiltä.

Jumalan lähettämät enkelit vaivaavat jumalattomia ihmisiä Ilmestyskirjassa erinäisillä vitsauksilla ja Jumalan vihan maljoilla. (Ilm 6-9, 16.) He toimivat samalla Jumalan sanansaattajina ja yksi heistä näytti Johannekselle Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen, jonka Herra oli saanut Isältä. (Ilm 1:1.) Enkeleiden tehtävä on näin ollen palvella uskovia ja pyhiä ja Jumalan valittuja tilanteissa, jotka sopivat Jumalan pelastussuunitelmaan. Sen lisäksi he välittävät Jumalan sanan ilmoituksen valituille ihmisille. Tämän lisäksi enkeleiden tehtävänä on kylvää tuhoa ja onnettomuutta, kun Jumala rankaisee tottelematonta kansaa ja ihmiskuntaa synnin tähden.

Jumalan enkelit kokoavat Kristuksen tulemuksessa valitut ja Herra tempaa heidät yläilmoihin suojaan tulevalta vihalta. (Matt 24:30, 31; 1Tess 4:13-17; 5:1-11.) Samalla enkelit tuhoavat jumalattomia ihmisiä ja polttavat heidät tulessa. (Matt 13:40-42.) Tssä näkyy selvästi Jumalan luonne: omillensa hän tulee laupiaana ja armollisena pelastajana, jonka rakkaus kestää iäti meitä kohtaan, mutta jumalattomia ja syntisiä vastaan hän ilmestyy tuomion ja koston Jumalana, joka rankaisee jumalattomia heidän syntiensä tähden vielä kuoleman jälkeen tuskalla ja vaivalla. (Ilm 20:10-15.) Jumala ei ole siten pelkästään rakkaus (1Joh 4:8.) vaan hän on myös ankara tuomion ja koston Jumala. (Room 11:23; Psa 94:1.)

Jumalan lähettämät enkelit voivat aiheuttaa myös tuhoa ja se ulottuu aina Jumalan kansaan asti. Kun kuningas Daavid teki syntiä laskiessaan Israelin sotamiesten luvun, niin Jahven enkeli löi ruttotaudilla Israelin kansaa ja hyökkäsi Jerusalemin kimppuun, jossa tämä vitsaus lakkasi Daavidin vedottua Jumalaan. Daavid ja muuan Ornan näkivät Jahven enkelin, jolla oli miekka kädessään. Samainen enkeli ilmestyi ja puhui profeetta Gaadille, jonka kautta Daavid sai Jumalan sanan kansaa ja vitsausta koskien. (1Aik 21.) (Gaadista käytetään nimitystä "näkijä", sillä Jumalan profeettoja kutsuttiin muinoin sillä nimellä. j. 9; 1Sam 9:9.) Jumalan enkeli taisteli kuitenkin yleensä Israelin kansan ja sotajoukkojen puolella, niin että surmasi kerralla jopa 185 000 assyrialaista sotilasta ja pelasti Jerusalemin tuholta vuonna 708 tai 701 eaa. (2Aik 32:21; Jes 37:36.)

Kaikki enkelit eivät ole Jumalan lähettämiä kirkkauden enkeleitä. Myös saatana eli sielun vihollinen ja Jumalan vastustaja on enkeli, joka osaa ja saa ilmestyä Jumalan sallimuksesta ihmisille, niin että hän eksyttää valheillaan ja petoksillaan ihmisiä pois Kristuksesta, eroon elävästä Jumalasta, ja saa heidät toimimaan Jumalan tahdon vastaisella tavalla. (2Kor 11:13-15; Ilm 20:1-10; Hes 28:1-12.) Saatanan kanssa langenneet riivaajahenget eli demonit ovat myös enkeleitä, ja ne voivat puhua ihmisille tai saada heidät kokonaan valtaansa, jos niiden valtaan alistutaan. (Jda 1:6; 2Piet 2:4.) Ei siis kannata uskoa kaikkia enkeli-ilmestyksiä, että ne ovat Jumalasta, sillä moni väärä uskonto ja harhaoppi on saanut alkunsa enkeli-ilmestyksistä. Näitä ovat mm. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko (MAP) ja islam. Enkeli-ilmestykset ovat tavanomaisia myös katolisuudessa, joka on antikristillinen juutalaisuudesta, kristinuskosta ja pakanauskonnoista koottu uskontojärjestelmä.

Enkeli ei tarkoita aina henkiolentoa vaan se voi tarkoittaa myös ihmistä, joka on sanansaattaja tai lähettiläs, tai Herran sotamies. (Psa 103:20; 148:2; 1Tim 3:16, enkeli tarkoittaa joidenkin tutkijoiden mukaan apostoleita eikä kirkkauden henkiolentoja tässä jakeessa.) Johannes Kastaja on se enkeli, jonka Jahve lähetti edellään valmistamaan tietä Kristukselle Jeesukselle. (Matt 11:10: Mal 3:1.) Rooman valtakunnan Aasian provinssin (nykyisen Turkin itäosa) enkelit Ilmestyskirjassa voivat tarkoittaa ihmisiä, joiden mukaan Johannes antoi kirjeet vietäväksi perille seurakuntiin. (Ilm 2-3.) Ne voivat tarkoittaa myös henkiolentoja, jotka on nimetty seuraamaan ja varjelemaan kutakin seurakuntaa maan päällä. Joidenkin tutkijoiden mukaan enkelit olisivat seurakunnan johtajia, mutta tämä on hyvin kiistanalainen tulkinta, koska yhden johtajan järjestelmää ei alkuseurakunnassa ollut käytössä. (3Joh 1:9-14.)

Vaikka tässä tuli käsiteltyä enkeleiden kautta tullutta Jumalan sanaa melko pitkästi, niin enkeli-ilmestykset eivät ole kovin tavallisia uskovien keskuudessa. Osa niistä ei ole edes Jumalan kirkkauden enkeleiden ilmestymisiä vaan vihollisen salakavalaa eksytystä, joilla Jumala sallii palvelijoitaan koeteltavan. Jos enkeli viettelee Jumalan lapsia luopumukseen Herrasta ja pois armosta, niin hän ei ole Jumalan lähettämä. Jos enkeli saa ihmisen tekemään syntiä, niin hän on paholaisen asialla. Uskovien ei pidä seurata sokeasti jokaista enkeli-ilmestystä eikä korottaa sellaisia uskovia, jotka kerskaavat ilmestyksillään ja näyillään, ja ovat lihallisen mielensä paisuttamia. (Kol 2:16-23; 2Kor 12:1-13.) Itseään korottava uskonnollinen ihminen tekeytyy yleensä nöyräksi ja rakastavaksi Jumalan palvelijaksi, mutta hänen ylpeytensä, ahneutensa, rahanhimonsa, vallanhalunsa ja muut pahat himot eivät jää huomiotta.

Jumala puhuu Poikansa kautta

Raamatun mukaan Jumala on puhunut meille Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Sitä ennen hän puhui palvelijoidensa profeettojen kautta. (Hebr 1:1, 2.) Jumala oli uskonut profeetoille sanansa ja nämä ennustivat tulevasta Messiaasta, joka oli vapauttava kansansa sen ahdingosta (synnistä). (Room 3:1; Luuk 1:55; 2:25-32.)

Jumalan puhe on puhtaimmillaan Jeesuksen sanoissa, sikäli kuin ne on talletettu sanatarkasti Raamattuun. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, sillä evankeliumit on kirjoitettu muistinvaraisesti ja ne ovat keskenään jonkin verran ristiriitaisia inhimillisten erojen ja virheiden vuoksi. Sama tapahtuma on kirjoitettu kahdella tai neljällä eri tavalla, niin että Herra Jeesus ei ole voinut sanoa samoja asioita niin monella eri tavalla samassa yhteydessä. Evankeliumien kertomukset ovat siten muistinvaraisia tallenteita Jeesuksen todellisista sanoista ja puheesta, eivätkä sanatarkkaa Jumalan puhetta, Jumalan sanoja. Silti Jeesuksen opetuksia voidaan pitää Jumalan sanana, mutta ne eivät ole Raamattuun tallennetussa muodossa virheetöntä kuvausta Kristuksen todella puhuneista sanoista.

Huomaat erot eri evankeliumien välillä, kun vertaat niitä keskenään niiden kertoessa samasta tapahtumasta. Jos luet Jeesuksen vuorisaarnan Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeista, niin ne eroavat melko paljon toisistaan. (Matt 5-7; Luuk 6:17-49.) Matteus on kertonut vuorisaarnan sisällön paljon laajemmin kuin Luukas. Samoin eroavat Jeesuksen puheet Jerusalemin temppelin ulkopuolella, vähän ennen viimeistä pääsiäistä. (Matt 24:1-25:46; Mar 13:1-37; Luuk 21:5-36.) On kiistatonta, että Jeesus puhui nämä sanat vain yhden kerran ja samassa paikassa. Silti ne sanat on toistettu evankeliumeissa eri tavalla. Jeesus ei sanonut jokaista sanaa, joka on kirjoitettu, vaan sanat on kirjoitettu ylös muistinvaraisesti.

Vaikka eroja on jonkin verran, niin yhtäläisyyksiä on sitäkin enemmän. Erot kertomuksissa ovat vähämerkityksisiä, eikä sanoman totuudenmukaisuus ja uskottavuus kärsi eroista ollenkaan. Päinvastoin: erot eri kertomuksissa puhuvat sen puolesta, ettei tekstejä ole jälkikäteen muokattu paremmin yhteensopiviksi. Jokainen Jeesuksen todistaja on kertonut omalla tavallaan totuudenmukaisesti sen, mitä Jeesus on sanonut ja mitä tapahtui hänen eläessään ihmisenä maan päällä.

Jeesuksen sanat niiden alkuperäisessä ja oikeassa muodossa ovat pysyvää ja elävää Jumalan sanaa, Jumalan sanoja. (Joh 8:26-28; 12:47-50; 14:10; 17:6-8, 14.) Ne eivät katoa, vaikka taivas ja maa katoavat. (Matt 24:35.) Jeesuksen sanat ovat Henki ja ovat elämä niille, jotka Häneen uskovat. (Joh 6:63-69.) Hän itse on Elämän Sana ja antaa elämän kaikille, jotka uskovat hänen sanaansa. (1Joh 1:1ss.) Usko tulee kuulemisen kautta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta, mikä todistaa Jeesuksen sanat Jumalan sanoiksi, joissa on uudestisynnyttävä voima yhdessä Pyhän Hengen vaikutuksen kanssa. (Room 10:8-17; 1Tess 1:3-7; 2:13; 1Piet 1:23-25.)

Jumala puhuu Raamatun kautta

Raamatun kirjoituksia sanotaan uskovien keskuudessa "Jumalan sanaksi" tai "Sanaksi" isolla kirjoitettuna. Isolla kirjoitettuna Jumalan Sana tarkoittaa kuitenkin itseään Kristusta Jeesusta, eikä Raamatun kirjoituksia. (Joh 1-3, 14; Ilm 19:13.) Raamatun kirjoituksista ei käytetä Raamatussa nimitystä Raamattu (Biblia) vaan kreikankielistä sanaa graafee, joka tarkoittaa yksinkertaisesti kirjoituksia. (Luuk 24:27, 32, 45; Joh 2:22; 5:39; 7:38, 42; 10:35; Room 9:17; 15:4, jne.) Kirjoitan Jumalan sanan yleensä aina pienellä erotuksena Jumalan Pojasta, joka yksin on se elämän Sana ja Jumalan Sana, joka voi meidät pelastaa, eikä hän ole ihmisten kirjoittama kirjakokoelma vaan elävä persoona, Jumalan Poika. (1Joh 1:1ss.)

Raamatun kirjoitukset ovat ihmisten kirjoittamia ja siksi niissä on jonkin verran virheitä. Nämä virheet eivät ole merkittäviä eivätkä vaikuta pelastussanoman uskottavuuteen. Virheet ovat vähämerkityksisiä aikoja, paikkoja, nimiä ja tapahtumajärjestyksiä koskevia eroavuuksia eri kirjoittajien kertomana samasta tapahtumasta. Ne asiat, joita kuvataan, ovat kuitenkin todella tapahtuneita asioita, historiallisten tapahtumien kuvauksia. Raamattu on luotettavin lähde tutkittaessa ihmisen ja luomakunnan historiaa.

Raamatun kirjoitukset eivät ole virheetöntä Jumalan sanaa, koska ihmiset ovat kirjoittaneet ne. Raamattua ei tule palvoa Jumalana, koska sen kirjoitukset ovat ihmisten käsialaa, eivätkä Luojan itsensä kirjoittamia. Jumala ei ole sanellut sanasta sanaan Raamatun kirjoituksia vaan uskovaiset ja Jumalan palvelijat ovat kirjoittaneet ne Jumalan vaikutuksesta, mutta ihmisten tavoin, niin että kirjoituksissa on joitakin virheitä ja epätäydellisyyttä. On lähestulkoon Jumalan pilkkaa ja halveksumista väittää Raamatun kirjoituksia virheettömiksi ja suoraksi Jumalan puheeksi, Jumalan Sanaksi, niin ettei niissä olisi mitään inhimillisiä virheitä tai vajavaisuuksia. Virheet ovat nimittäin ilmeisiä ja niiden kieltäminen saattaa Kristuksen Jeesuksen huonoon valoon uskosta osattomien silmissä, niin että heitä on lopulta mahdoton saada uskomaan Jeesukseen väärän todistuksen vuoksi! Valheiden avulla ei voiteta sieluja Jeesukselle, mutta kertomalla totuus myös Raamatun kirjoituksista voidaan sieluja vielä pelastaa.

Raamatun kirjoituksissa on sivukaupalla suoraa Jumalan puhetta ja profetiaa. Puhtainta Jumalan sanaa ovat Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, puheet, sikäli kuin ne ovat talletetut sanatarkasti Raamattuun. Kirjoitin tästä jo edellisessä luvussa, joten en puutu enää siihen asiaan tämän tarkemmin. Isä puhui Poikansa kautta ja Pojassa kaiken sen, mitä Poika sanallaan maan päällä toimitti, sillä Isä asui Pojan sydämessä ja vaikutti kaikki hänen tekonsa ja sanansa. Sitä samaa, mitä Isä tekee, sitä myös Poika tekee, ja puhuu. (Joh 5:19-30; 10: 37-38; 12:44-50; 14:9-11; 17:6, 7, 14, 26.)

Lähes yhtä virheetöntä Jumalan sanaa ja puhetta Pojan sanan ohella on enkelien puhe. Mooseksen kirja pitää sisällään sivukaupalla suoraa enkelin puhetta, jota sanotaan Jumalan sanaksi, sillä enkeli puhui Jumalan valtuutuksella ja arvovallalla Jumalan sanoja. Mooseksen laki on siten tavallaan suoraa Jumalan puhetta, eivätkä Mooseksen kirjoituksia tai enkelin sanoja. Kun enkelit ovat puhuneet Jumalan palvelijoille ja Jeesuksen todistajille, niin heidän puheensa on muuallakin virheetöntä Jumalan sanaa, johon voimme uskoa sellaisenaan, ikään kuin Jumala olisi suoraan meille puhunut. Jos sanoissa on joitakin virheitä, niin ne ovat sanan kirjoittajien tekemiä, eivät Jumalan virheitä.

Jumalan selviä sanoja ja suoraa puhetta ovat myös profetiat, joita profeetat ovat puhuneet Herran nimessä ja Pyhän Hengen vaikutuksesta. Jumala on puhunut palvelijoidensa profeettojen kautta ja Pyhän Hengen kautta, niin kuin on kirjoitettu. (Apt 1:16; 4:25; vrt. 2Sam 23:2, 3.) Tämä puhe on yleensä erotettu selvästi muusta Raamatun kerronnasta, niin että sitä ennen sanotaan "Minulle tuli tämä Herran sana" tai ilmaistaan muulla tavalla se, että kyse on aivan erityisestä Jumalan puheesta ja Jumalan sanasta. (1Aik 22:8; Jer 1:4, 11, 13; Hes 6:1; 7:1; Sak 4:8, 9.) Esimerkiksi: "Ja Jahve puhui Moosekselle..." (2Moos 25:1.)

Edelläkerrotulla tavalla kaikki Raamatun kirjoitukset eivät ole suoraa Jumalan puhetta. Raamatun kirjoittajat eivät ole väittäneet kirjoituksiaan suoraksi Jumalan puheeksi, niin että Jumala olisi sanellut ne heille, ja jokainen sana olisi kirjainta myöten Jumalan puhetta ja Jumalan sanaa. Käsitys siitä, että jokainen kirjain ja jokainen sana Raamatussa on suoraa Jumalan puhetta ja virheetöntä Jumalan sanaa, on syntynyt vasta 1800-luvulla eräiden fundamentalistiuskovien piirissä. Tämä virheellinen käsitys Raamatun kirjoituksista on sittemmin levinnyt kaikkialle kristikuntaan ja Raamattua on alettu palvoa epäjumalana Kristuksen Jeesuksen ja Isän palvonnan sijasta.

Jeesus sanoi vuorisaarnassa, ettei laista katoa pieninkään piirto eikä kirjain: laki pysyy samana, kunnes kaikki Raamatun ennustukset ovat tapahtuneet, ja taivas ja maa katoavat. (Matt 5:18.) Jeesus ei ole tullut kumoamaan "lakia ja profeettoja" vaan täyttämään lain, eli saattamaan lain täydelliseksi, niin että sitä tulkitaan oikein ja noudatetaan Jumalan tahtoa oikein käytännön elämässä. Jeesus täytti Jumalan lain myös siten, että hän on laissa esikuvina ilmoitettu Jumalan uhrikaritsa, joka ottaa pois kertakaikkisen uhrin kautta maailman synnin. (Joh 1:29; Hebr 2:14-10:24.) Jeesuksen uhri poisti vanhan liiton eläin- ja ruokauhrit tarpeettomina, sillä niiden kautta ei saada iankaikkista lunastusta eikä pysyvää sovitusta, vaan ne muistuttavat vuosi vuoden jälkeen Jumalan kansaa sen synneistä. Vanhan liiton uhrien ja järjestyksen ja liiton sijaan on meille annettu parempi toivo ja uusi liitto Kristuksen Jeesuksen veressä ja ruumiin uhrissa, joka on poistanut vanhan liiton, eikä vain uudistanut sitä, niin kuin jotkut sanan opettajat ja uskovaiset tulkitsevat. (Matt 26:26-28; Jer 31:31-34; Hes 36:24-28; Hebr 8:8-12, jne.)

Jeesuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta alkaa uuden liiton aikakausi, jolloin vanhan liiton uhrit ja leeviläinen pappeusjärjestys ovat käyneet vanhentuneiksi, eli lakiin on tullut muutos. (Hebr 7:12.) Kristittyjen ei tarvitse noudattaa Mooseksen laista muita käskyjä kuin kymmentä käskyjä ja niiden kanssa yhteen sopivia muita säädöksiä. (Apt 15:28, 29.) Näin ollen Jeesus ei voinut tarkoittaa puheellaan sitä, että kaikki vanhan liiton kirjoitukset pysyvät voimassa ja ovat kristittyjä sitovia sekä velvoittavia lopun aikaan asti. Pikemmin päinvastoin: vanhan liiton kirjoituksissa oli Jahven käsky tappaa epäjumalanpalvelijat ja tuhota viholliskansat miekan terällä, mutta uuden liiton aikana kristityt eivät saa sotia petoa ja hänen sotajoukkojaan vastaan perinteisin asein. (3Moos 20, 5Moos 7 ja 13 ja 22; Ilm 13:8-10.) Kuolemanrangaistuksen käytäntöönsoveltaminen on myös kyseenalainen seikka, jonka päättäminen tulisi jättää maallisen esivallan tehtäväksi, eikä uskovien tulisi siihen päätökseen sekaantua.

Raamatun kirjoitukset muodostuvat karkeasti jaoteltunta seuraavista osista:

  1. Puhtain Jumalan sana
    1. Jumalan suora puhe ihmisille. (1Sam 3; Job 38:1ss.; Matt 3:13-17; Luuk 3:21, 22; Joh 12:27-28.)
    2. Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen puheet niiltä osin kuin ne on talletettu sanatarkasti Raamattuun ja muilta osin epätarkasti muistin varassa kerrottuna. (Hebr 1:2; Joh 5:19-30; 10: 37-38; 12:44-50; 14:9-11; 17:6, 7, 14, 26.)
    3. Enkelten puhe eri tilanteissa Jumalan palvelijoille ja Jeesuksen todistajille. (Esim. 2Moos 3:1-14; Luuk 2:8-14.)
    4. Jumalan puhe profeetoille ja profetiat pyhissä kirjoituksissa. (Hebr 1:1; Room 3:1; Apt 1:16; 4:25; 2Sam 23:2, 3.)
    5. Jumalan antamat ilmestykset, näyt ja unet Raamatun kirjoituksissa. (esim. Jaakob, Joosef, Hesekiel, Daniel, Sakarja, Pietari, Paavali ja Ilmestyskirja.)
  2. Muu Raamatun kerronta
    1. Historiallisten tapahtumien kuvaaminen kirjallisen kerronnan kautta
      1. Raamatun tapahtumien yleinen kerronta.
      2. Erityisesti Israelin ja Juudan kuningasten kirjat ja Aikakirjat.
      3. Sisältävät joitakin ristiriitaisuuksia ja selviä virheitä.
    2. Viisauskirjallisuus: Sananlaskujen kirja ja Viisauden kirja
    3. Laulut: Psalmit, Salomon korkea veisu (Salomonin laulu) ja (Jeremian) Valitusvirret sekä Raamatun kirjoitusten lomassa esitetyt laulujen sanat
    4. Raamatun sukuluettelot
      1. Sisältävät joitakin ristiriitaisuuksia ja selviä virheitä.

Vaikka esimerkiksi Psalmeja (lauluja) ei ole luokiteltu tässä suoraksi ja puhtaimmaksi Jumalan sanaksi, niin Jeesus ja apostolit pitivät niitä suorana Jumalan puheena ja Pyhän Hengen profetioihin verrattavana Jumalan sanana. (Joh 10:33-37; Apt 1:16; Psa 41:9, 10; Apt 4:25; Psa 2:1, 2; Apt 2:225-27; Psa 16:8-11.) Tästä syystä Raamatun kirjoitusten asemaa ei saa vähätellä, vaikka se olisi lauluja tai jopa historiallista kerrontaa. Raamatun kuvaukset historian tapahtumista ovat tosia ja vaikka kerronta pitää sisällään jonkin verran inhimillisiä virheitä ja on vajavaista, niin se on silti meille Jumalan sanaa ja voimme uskoa siihen lähes samalla tavalla kuin Jumalan suoraan puhumiin sanoihin. Silti aito ja virheetön ja puhtain Jumalan sana ei ole vain Raamatussa vaan se on taivaissa, missä Jumala ja Jumalan Poika asustavat. Sitä sanaa me halajamme taivaassa lähetetyssä Pyhässä Hengessä ja uskomme myös kirjoituksiin Jumalan sanana, sillä sitä ne totisesti ovat, ja niihin myös Jeesus Kristus turvautui, kun Paholainen kiusasi häntä, ja muissa tapauksissa. (Matt 4; 22:23-46; Joh 5:37-47; 10:29-38.)

Psalmit:
12:6 "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee."
12:7 Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.

119:88 Virvoita minua armosi jälkeen, niin minä noudatan sinun suusi todistuksia.
119:89 Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa.

Matteuksen evankeliumi:
22:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

1.Pietarin kirje:
1:12 Ja heille, koska he eivät palvelleet itseänsä, vaan teitä, ilmoitettiin se, mikä nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa.

2.Pietarin kirje:
1:20 Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä;
1:21 sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.

Johanneksen evankeliumi:
12:44 Mutta Jeesus huusi ja sanoi: "Joka uskoo minuun, se ei usko minuun, vaan häneen, joka on minut lähettänyt.
12:45 Ja joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt.
12:46 Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.
12:47 Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.
12:48 Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
12:49 Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.
12:50 Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut."
...
17:6 Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin.
17:7 Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta.
17:8 Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
...
17:14 Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.

Raamatun kirjoitukset sisältävät totisesti Jumalan puhetta sen puhtaimmassa muodossa ja sen vuoksi Raamattua on pidetty kaiken uskon ja opin tärkeimpänä tulkkina. Jokaisen sanan ja opetuksen ja uskonkäytänteen on perustuttava Jumalan sanan ilmoitukseen eli Raamatun kirjoituksiin. Kirjoituksia ei saa kuitenkaan asettaa korkeampaan asemaan kuin minkä Jumala itse on niille antanut Raamatussa. Raamatun arvostamisen ja Jumalan palvonnan välinen suhde tulee olla kohdillaan.

Me emme palvo Raamattua Jumalana, mutta uskomme Jumalaan ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen Raamatun ilmoittamalla tavalla. Palvonnan ja ylistyksen kohde on aina Isä Jumala ja Kristus Jeesus, sen mukaan kuin Raamatussa on meitä opetettu. Jos joku uskoo Jeesukseen Kristukseen, niin (Raamatun) kirjoitusten mukaan hänen sisästään on vuotava elävän veden virrat eli Pyhä Henki kumpuaa sellaisen ihmisen sydämestä, jossa on Kristuksen Henki ja joka on Kristuksen oma. Silloin Raamatun kirjoitusten ja Pojan palvonnan välillä on oikea suhde, ja liioittelulta ja eksymykseltä vältytään.

Johanneksen evankeliumi:
7:37 Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
7:38 Joka uskoo minuun, niin hänen sisältään on juokseva elävän veden virrat, niin kuin kirjoitukset sanovat." (sanatarkka käännös)
7:39 Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.

Uskovaisten ei ole lupa väittää Raamatun kirjoituksia niin erehtymättömäksi Jumalan puheeksi, ettei niissä ole mitään virhettä, ja että Jumala on sanellut sanansa Raamatun kirjoittajille tai vaikuttanut heidän tietämättään kirjoitukset siten, ettei niissä ole sijaa inhimillisille virheille. Jos joku todistaa Raamatun kirjoituksista tällä tavalla, niin hän saattaa Jumalan nimen ja Jeesuksen Kristuksen julkisen häpeän alaiseksi, sillä Raamatussa on kiistattomasti virheitä jopa vanhimmissa säilyneissä käsikirjoituksissa.

Kaikkia Raamatussa olevia ristiriitaisuuksia ei voida selittää pois täydentävällä raamatunselityksellä, opillisilla virhetulkinnoilla tai kopiointi- ja käännösvirheillä. Osa ristiriidoista on todellisia ja virheet ovat ihmisten tekemiä. Jumala ei tee virheitä ja siksi hän ei ole sanasta sanaan ja kirjainta myöten koko Raamattua kirjoittanut tai vaikuttanut sen syntyyn, niin että sana olisi kauttaaltaan virheetöntä ja täydellistä Jumalan puhetta. Tästä huolimatta voimme antaa Raamatun kirjoituksille arvoaseman muiden kirjallisten lähteiden ja Hengen ilmoituksen yläpuolella.

Raamatun kirjoitukset ovat Jumalan puhetta ja aivan erityistä ilmoitusta ihmisille, niin että niiden kuulemisen kautta voidaan tulla uskoon ja pelastua tulevalta vihalta. Kirjoitukset eivät ole kuitenkaan sanasta sanaan ja kirjaimellisesti Jumalan luomia, vaan ihmiset ovat kirjoittaneet ne Pyhän Hengen johdossa ja Jumalan vaikutuksesta. Silloinkin jää sijaa inhimillisille virheille, sillä me olemme epätäydellisiä ja niin on myös kaikki se epätäydellistä, mikä on ihmisten käsien kautta syntynyt. Luotua ei saa palvoa luojana, sillä se on epäjumalanpalvelusta.

Jumala puhuu luomistöidensä kautta

Raamattua sanotaan uskovien keskuudessa "Jumalan erityiseksi ilmoitukseksi". Jumala on ilmoittanut pyhien kirjoitusten lisäksi itsensä mm. luomistöiden kautta. Jumalan luoma maailma ja sen elävät olennot kertovat meille Jumalan viisaudesta ja voimasta, mikä voidaan nähdä, kun luomakuntaa tarkataan. (Room 1:18-32.) Kukaan ei voi puolustaa itseään Jumalan todistuksen edessä, kun väittää, ettei Jumalaa ole olemassa, sillä hän on todistanut itsestään luomistöidensa kautta.

Jumalan luoma maailma on todistus Jumalan suunnattomasta viisaudesta ja voimasta. Se ei ole kuitenkaan samanlaista todistusta kuin Raamatun kirjoitukset tai Jeesuksen todistajien puhe Jumalasta. Daavid kertoo Psalmissaan Jumalan luomistöiden todistusvoimasta näin:

"Taivaat julistavat Jumalan kunniaa ja lakeus tekee tiettäväksi hänen tekonsa! Päivä päivältä ne pursuavat puhetta, yö yöltä kertovat tietonsa. Ei ole puhetta eikä kieltä, missä niiden ääntä ei kuultaisi." Psa 19:2-4 (Sanatarkka käännös)

Kaikki maailman ihmiset ja kansat ovat kuulleet Jumalan todistuksen itsestään hänen luomistöidensä kautta. Tämä ääni kuuluu kaikkialle ja juuri siksi luomiskertomusta vastaan on niin voimakkaasti hyökätty 1800-luvulta lähtien. Jumalattomat ja epähurskaat ihmiset, jotka kieltävät meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen, tekevät kaikkensa, että ihmiset uskoisivat satuihin ja taruihin Jumalan sanan ilmoituksen sijasta. He ovatkin onnistuneet eksyttämään miljoonia ihmisiä uskomaan evoluutioteorian ja alkuräjähdysteorian järjenvastaisiin ja epätieteellisiin sepitelmiin. Rehellinen ja itseään kunnioittava tiedemies ei voi uskoa niihin, koska kaikki tieteellinen tutkimusaineisto puoltaa luomista ja elämän syntymistä kerralla, ja kumoaa vähittäisen kehityksen evoluutioteorian selitysten mukaan mahdottomana asiana. Silti jumalattomien tiedemiesten maailmankatsomus ja moraalittomuus saavat heidät hyväksymään mieluummin valheen totuutena kuin että he alistuisivat elävän Jumalan käden alle ja saisivat pelastuksen hänen armostaan. Jos joku rakastaa syntiä ja vääryyttä ja valhetta enemmän kuin totuutta, niin hän ei voi pelastua. (Joh 3:14-21; 2Tess 2:1-17.)

Raamatussa on yksi kohta, jossa Jumala puhui mykän aasin kautta väärälle profeetalle, Bileamille. Silloin itse asiassa aasi ei puhunut vaan enkeli puhui aasin suun kautta. (4Moos 22:20-35.) Tämä ei ole todistusta Jumalan luomistöiden todistusvoimasta vaan se on kertomus enkelin ilmestymisestä Bileamille ja Jumalan ihmeestä, kun aasi puhui Jumalan sanoja enkelin käyttäessä aasia äänitorvenaan.

Jumala puhuu luonnonvoimien kautta

Raamatussa on muutamia kohtia, joista voisi päätellä, että Jumala puhuu luonnonvoimien kautta, tai että israelilaiset luulivat Jumalan puhuvan niiden kautta. Jumala hukutti koko muinaisen maailman vedenpaisumuksella, mistä on todisteita esimerkiksi fossiileissa ja maan kerrostumissa sekä kanjoneissa. Esimerkiksi maailman suurin kanjoni, Grand Canyon, on syntynyt vesimassojen paetessa mereen maan kohotessa vedenpaisumuksen jälkeen. Erilaiset maakerrostumat ovat syntyneet nopeasti veden kuljetettua maa-ainesta ja lajiteltua sitä eri kerroksiin. Vastaavia kerrostumia syntyy hyvin nopeasti esimerkiksi tulivuorenpurkauksissa, joista ehkä paras ja tuorein esimerkki on St. Helensin purkautuminen Yhdysvalloissa vuonna 1980. Vedenpaisumus ja miksei myös muut luonnonmullistukset ovat Jumalan varoituksia ihmiskunnalle sitä kohtaavasta lopullisesta tuhosta. Ihminen ei voi pelastua ruumiin kuolemalta, mutta voi pelastaa sielunsa, jos uskoo Herraan Jeesukseen Kristukseen ja kääntyy pois syntielämästä.

Raamatun kirjoitukset Jumalan puheesta luonnonvoimien kautta voivat tarkoittaa joko todellisia luonnontapahtumia tai sitten ne ovat vertauskuvaa Jumalan sanan voimasta ja vaikutuksesta ihmisiin. Kun Jeesus Kristus saapuu takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita (2Tim 4:1; Joh 5:28 29.), niin hän surmaa pedon sotajoukot suunsa henkäyksellä, ja miekalla, joka lähtee hänen suustaan. (Ilm 19:11-21; 2Tess 2:4-12.) Tämä on kuvausta Jumalan sanasta, joka on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja erottaa ihmisen hengen, sielun ja ruumiin toisistaan, paljastaessaan ihmisen sydämen salaisuudet ja hengellisen tilan. (Hebr 4:12, 13; Efe 6:17.) Jumalan sana tulee uskoville ja pelastuville virvoittavana sateena ja kasteena ruohon pinnalla, pelastukseksi, mutta jumalattomille sana tulee kuin ukkosmyrsky tai raekuuro, joka tappaa ja kuluttaa Jumalan viholliset. (5Moos 32:1-2; Jes 30:30.)

On erotettava asiayhteydestä ja Hengen opettamalla tavalla se, milloin Raamatun kuvaus Jumalan ilmestymisestä tai puheesta luonnonvoimien kautta on tulkittava pelkästään kielikuvaksi, ja milloin se on todellista, kirjaimellista luonnonvoimien myllerrystä. Laitan tähän joitakin Raamatun kohtia, joissa puhutaan luonnonvoimista Jumalan ilmestyessä valituille palvelijoilleen tai puhuessa ihmisille. En lähde tulkitsemaan erikseen, mitkä kohdat ovat vain kuvakieltä ja mitkä todellisia luonnontapahtumia. Sitä saakoon jokainen lukija pohtia tykönään.

5.Mooseksen kirja:
32:1 "Kuunnelkaa, te taivaat, kun minä puhun, ja kuulkoon maa minun suuni sanat!
32:2 Sateena pisaroikoon minun opetukseni, kasteena valukoon puheeni niinkuin vihma vihannalle, niinkuin sadekuuro ruohikolle.

Job:
38:1 Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä (myrskystä, tuulenpyörteestä) ja sanoi:

40:1 Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:

1.Samuelin kirja:
7:10 Sillä kun Samuelin uhratessa polttouhria filistealaiset lähestyivät käydäkseen taisteluun Israelia vastaan, niin sinä päivänä Herra jylisi kovalla ukkosen jylinällä filistealaisia vastaan ja saattoi heidät hämminkiin, niin että Israel voitti heidät.

12:17 Nythän on nisunleikkuun aika; mutta minä huudan Herraa, että hän antaa ukkosenjylinän ja sateen, että ymmärtäisitte ja näkisitte, kuinka paha Herran silmissä on se, minkä olette tehneet anoessanne itsellenne kuningasta."
12:18 Ja Samuel huusi Herraa, ja Herra antoi ukkosenjylinän ja sateen sinä päivänä. Ja kaikki kansa pelkäsi suuresti Herraa ja Samuelia.

1.Kuningasten kirja:
19:8 Niin hän nousi ja söi ja joi. Ja hän kulki sen ruuan voimalla neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä Jumalan vuorelle, Hoorebille, asti.
19:9 Siellä hän meni luolaan ja oli siinä yötä. Ja katso, Herran sana tuli hänelle: hän kysyi häneltä: "Mitä sinä täällä teet, Elia?"
19:10 Hän vastasi: "Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen."
19:11 Hän sanoi: "Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen." Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä.
19:12 Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä.
19:13 Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle. Ja katso, hänelle puhui ääni ja sanoi: "Mitä sinä täällä teet, Elia?"
19:14 Hän vastasi: "Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen."
19:15 Herra sanoi hänelle: "Lähde takaisin samaa tietä, jota tulit, erämaan kautta Damaskoon. Mene ja voitele Hasael Aramin kuninkaaksi.
19:16 Ja voitele Jeehu, Nimsin poika, Israelin kuninkaaksi. Ja voitele sijaasi profeetaksi Elisa, Saafatin poika, Aabel-Meholasta.
19:17 Ja on tapahtuva näin: joka välttää Hasaelin miekan, sen surmaa Jeehu, ja joka välttää Jeehun miekan, sen surmaa Elisa.
19:18 Mutta minä jätän jäljelle Israeliin seitsemäntuhatta: kaikki polvet, jotka eivät ole notkistuneet Baalille, ja kaikki suut, jotka eivät ole hänelle suuta antaneet."

Jesaja:
29:6 Herra Sebaot etsiskelee sinua ukkosenjylinässä ja maanjäristyksessä, kovassa pauhinassa, myrskyssä ja rajuilmassa, kuluttavan tulen liekissä.

30:30 Herra antaa kuulla äänensä voiman ja nähdä käsivartensa laskeutuvan alas vihan tuimuudessa ja kuluttavan tulen liekissä, pilvenpurkuna, rankkasateena ja raekivinä.

Hesekiel:
13:8 Sentähden, näin sanoo Herra, Jahve: Koska te olette puhuneet petosta ja nähneet valhenäkyjä, niin sentähden, katso, minä käyn teidän kimppuunne, sanoo Herra, Jahve.
13:9 Minun käteni on profeettoja vastaan, jotka petosnäkyjä näkevät ja valhetta ennustelevat. Ei pidä heidän oleman minun kansani yhteydessä, ei heitä kirjoiteta Israelin heimon kirjaan, eivätkä he tule Israelin maahan; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, Jahve.
13:10 Koska he, koska he vievät minun kansani harhaan, sanoen: 'rauha!', vaikka ei rauhaa ole, ja katso, koska he, kun kansa rakentaa seinän, valkaisevat sen kalkilla,
13:11 niin sano noille kalkilla-valkaisijoille, että se kaatuu. Tulee kaatosade, te syöksytte alas, raekivet, ja sinä pusket puhki, myrskynpuuska,
13:12 ja katso, seinä kaatuu! Eikö silloin teiltä kysytä: 'Missä on valkaisu, jonka olette sivelleet?'
13:13 Sentähden, näin sanoo Herra, Jahve: Minä kiivaudessani annan myrskynpuuskan puhjeta, kaatosade tulee minun vihastani ja raekivet minun kiivaudestani, niin että tulee loppu.
13:14 Minä hajotan seinän, jonka te olitte kalkilla valkaisseet, ja syöksen sen maahan, niin että sen perustus paljastuu; niin se kaatuu, ja te saatte siinä lopun. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.
13:15 Niin minä panen kiivauteni täytäntöön seinässä ja niissä, jotka sen kalkilla valkaisivat, ja sanon teille: Ei ole enää seinää eikä sen valkaisijoita,
13:16 Israelin profeettoja, jotka ennustivat Jerusalemista ja näkivät sille rauhan näkyjä, vaikka ei rauhaa ollut; sanoo Herra, Jahve.

Ilmestyskirja:
10:1 Ja minä näin erään toisen, väkevän enkelin tulevan alas taivaasta; hänen verhonaan oli pilvi, ja taivaankaari oli hänen päänsä päällä, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, ja hänen jalkansa niinkuin tulipatsaat,
10:2 ja hänellä oli kädessään avattu kirjanen. Ja hän laski oikean jalkansa meren päälle ja vasemman maan päälle
10:3 ja huusi suurella äänellä, niinkuin leijona ärjyy; ja kun hän huusi, antoivat ne seitsemän ukkosenjylinää ääntensä puhua.
10:4 Ja kun ne seitsemän ukkosenjylinää olivat puhuneet, yritin minä kirjoittaa, mutta minä kuulin äänen taivaasta sanovan: "Pane sinetin taakse, mitä ne seitsemän ukkosenjylinää puhuivat, äläkä sitä kirjoita."

Jumala puhuu unessa, näyssä tai ilmestyksessä

Jumala puhuu Raamatun kertomuksissa palvelijoilleen ja valituilleen usein unessa, näyssä tai ilmestyksessä. Jumala antaa myös jumalattomien nähdä unia, joissa on jokin sanoma unennäkijälle tai muille ihmisille. Esimerkiksi Nebukadnessar näki unia, jotka Daniel selitti Jumalan tahdon mukaan. (Dan 2 ja 4.) Daniel näki itse unessa päänsä näyn, joka kertoi maailmaa johtavista valtakunnista ja kertoi ennustuksen viimeisen ajan pedon valtakunnasta. (Dan 7.)

Jaakob eli Israelin kansan kantaisä näki unessa, miten enkelit kulkivat tikapuita pitkin ylös ja alas maan ja taivaan välillä. (1Moos 28:11-22.) Tässä unessa enkeli puhui Jaakobille, mutta se eroaa monista muista enkelien ilmestymisistä ja puheista sikäli, että tämä tapahtui unessa. Jumala puhuu kuitenkin usein juuri unien kautta palvelijoilleen ja profeetoille, ja tätä jatkuu aina Herran toiseen tulemukseen asti. (Apt 2:17s.)

4.Mooseksen kirja:
12:6 Ja Herra sanoi: "Kuulkaa minun sanani. Jos keskuudessanne on profeetta, niin minä ilmestyn hänelle näyssä, puhun hänen kanssaan unessa.

Joosef näki nuorukaisena unen, jonka selityksenä hänen vanhemmat veljet olivat palveleva ja kumartava häntä, joka oli toiseksi nuorin Jaakobin pojista. (1Moos 37.) Joosefin veljet vihastuivat häneen tämän unen tähden ja möivät hänet orjaksi Egyptin maahan. Siellä Joosef selitti vankilaan jouduttuaan kuninkaan juomanlaskijan ja leipurin unet. Sitten hän selitti myös faraon unet ja nousi sitä kautta faraon tärkeimmäksi hallitusmieheksi, jolla oli valta ylitse kaikkien muiden ihmisten paitsi itsensä faraon ylitse. (1Moos 40:41.) Näin Joosefin nuorukaisena näkemä uni toteutui, sillä hänen veljensä ja vanhempansa joutuivat hakemaan häneltä viljaa suuren nälänhädän aikana, ja heistä tuli hänen palvelijoitaan Egyptin maassa.

Uuden testamentin puolella enkeli ilmestyi unessa Marian miehelle ja Jeesuksen kasvattajaisälle Joosefille ennen Jeesuksen syntymää ja vielä sen jälkeen, ja ilmoitti hänelle tärkeitä asioita. (Matt 1:20; 2:13, 19.) Jumala antaa edelleen uskoville unia, joilla on jokin sanoma seurakunnalle tai yksilöuskovalle. Silti kaikki unet eivät ole Jumalan antamia vaan suurin osa unista on turhia unia, joille on olemassa aivan luonnollinen selitys ihmisen aivojen toiminnassa. Niin sanotut ennusunet tai Jumalan ilmestymiset unien kautta on kyettävä erottamaan näistä turhista unista, jotka eivät ketään rakenna.

Jumala voi varoittaa jumalatonta unen tai näyn kautta. Tämä liittyy Jumalan antamaan etsikonaikaan eli siihen, kun Jumala kutsuu syntisiä tykönsä ja tahtoo pelastaa heidät. (Joh 6:44; Room 2:4, 5; Luuk 18:41-44; Jes 55:5-7; Matt 22:1-14.) Jobin kirjassa on pitkä kuvaus siitä, miten Jumala kutsuu ihmisiä, mutta lainaan tähän vain sen kohdan, missä puhutaan Jumalan antamista unista ja öisistä näyistä. (Job 33:14-33.)

Job:
33:14 Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata.
33:15 Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa,
33:16 silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen,
33:17 kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä,
33:18 säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.
33:19 Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina,
33:20 ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa.
33:21 Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat.

Jumala puhuu sisäisen ihmisen todistuksen kautta

Jumala on pannut kaikkiin ihmisiin sisäisen kyvyn erottaa hyvä pahasta ja oikea väärästä. Nämä puolustusmekanismit syntiä vastaan ovat Jumalan tapa puhua ihmisille ja ilmaista heille tahtonsa. Niihin kuuluvat sisäinen oikeudentaju, omatunto, kyky tuntea häpeää ja katua sekä luontainen Jumalan pelko, joka ilmenee ihmisen ryhtyessä tekemään syntiä nuoruudessaan. Kun ihminen valitsee ajan mittaan synnin palvelemisen vanhurskauden palvelemisen sijasta (Jes 7:14-16.), niin hän paatuu ja nämä puolustusmekanismit lakkaavat toimimasta kunnolla.

Jumala voi tuomita kaikki ihmiset sisäisten puolustusmekanismien avulla, vaikka kaikki eivät olisi kuulleet Jumalan sanaa Raamatun todistuksen kautta. Ne toimivat yhdessä luomistöiden todistusvoiman kanssa Jumalan keinoina jakaa oikeutta oikeamielisesti ja oikeudenmukaisesti kaikille ihmisille riippumatta siitä, milloin ja missä he ovat eläneet. Jos joku pelastuu tämän ns. omantunnon tuomion kautta, kun hänen ajatuksensa puolustavat häntä, niin sekin on Jumalan armoa, eikä lain tekojen ja oman hyvyyden kautta pelastumista. Jumalan näkymätön armo on tehnyt silloin työtään valituissa ja nämä saavat kiittää vanhurskauden palvelemisesta Isää Jumalaa ikuisuudessa. Jos kukaan ei tältä tuomiolta pelastu, niin he eivät voi itseään millään puolustaa, koska Jumala on ilmoittanut itsensä ja tahtonsa heille, niin että se olisi voitu tuntea. (Room 1:18-2:29.)

Roomalaiskirje:
2:11 Sillä Jumala ei katso henkilöön.
2:12 Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
2:13 sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.
2:14 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
2:15 ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä -
2:16 sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.

Jumalan äänen ja puheen kuuleminen nykyaikana

Niin sanottujen kirjaprofeettojen aika on ohitse. Raamatun kirjakokoelma on valmis, eikä enää koskaan nouse senkaltaista profeettaa, jonka kautta tullut Jumalan sana liitettäisiin Raamattuun. Profetian lahja toimii silti uskovien keskuudessa, mutta se ei täytä niitä kovia vaatimuksia, joita Raamattuun valituilla profetioilla on. Nykyajan profeettojen sanoma on vajavaisempaa kuin Raamatun profetiat, vaikka nekin vajavaisia ovat, sillä kaikki profetoiminen on vajavaista ja se lakkaa Kristuksen tulemuksessa. (1Kor 13:9, 10.) Vajavaisuus tarkoittaa sitä, että profetia ei kerro totuuden kaikkia aspekteja, vaan se kertoo vain osan totuudesta. Profetia ei voi Jumalalta tulleena olla kuitenkaan koskaan väärä, ja meidän tulee suhtautua kaikella vakavuudella vääriin profetioihin ja niiden levittäjiin. Jos he eivät luovu väärästä profetoimisesta ja tunnusta katuen syntiään, niin heidät tulee erottaa pyhien yhteydestä. (vrt. 5Moos 13:1-5.)

Uskovainen voi kuulla edelleen Jumalan puhuvan hänelle. Tämä puhe on useimmiten äänetöntä ja ilmenee ajatuksina sisäiselle ihmiselle. Jumalan antamat sanat voidaan oppia tunnistamaan ja erottamaan omista ajatuksista ja muista äänistä kuten riivaajien puheista. Jumalan sanat ovat selviä sanoja (Psa 12:6, 7.) ja johdattavat uskovaista aina vanhurskauteen. Jumalan sanoissa on Jumalan viisautta ja se on "puhdasta (synnistä erotettua), rauhaisaa, lempeää, taipuisaa, täynnä hyviä hedelmiä: se ei epäile eikä teeskentele." (Jaak 3:17.) Jos jokin ääni puhuu sinulle ja yllyttää sinua syntiin tai halveksuu Jumalan sanaa Raamatussa eli pyhiä kirjoituksia, ja korottaa Henkeä, ja lupaa sinulle suuria, niin se ääni ei ole Jumalasta. Pyhä Henki kirkastaa aina Kristusta ja Jumalan sana johdattaa meitä aitoon nöyryyteen, rakkauteen, uskoon ja pyhyyteen, missä ei ole syntiä.

Jumalan äänestä ja puheesta voi vakuuttua sen rauhan perusteella, jonka Kristus Jeesus antaa, kun hän puhuu omilleen ja johdattaa heitä. (Joh 10:1-15; 14:14-28.) Jumalan rauha varjelee meidän sydämemme Kristuksessa Jeesuksessa ja todistaa Pyhän Hengen asumisesta sydämissämme. (Fil 4:7; Joh 14:14-28.) Jos olemme tottelemattomat Jumalaa kohtaan, niin se saa meidän sydämissämme aikaan levottomuutta ja rauhattomuutta. Silloin on kuunneltava Pyhän Hengen ääntä ja ojentauduttava Jumalan tahtoon niissä asioissa, jotka erottavat meitä Jumalasta ja hänen rakkaudestaan. Vain oma synti ja lihamme on kyllin voimakas, niin että joku voisi todella luopua Herrasta ja joutua hänestä eroon uskoontulon jälkeen. (Joh 15:1-6; Room 11:17-23; Hebr 3:12-15; 6:4-6; 10:25-31; 2Piet 2:20-22.)

Jumala ei ole koskaan puhunut omilleen jatkuvasti, joka hetki. On aikoja, jolloin Jumala vaikenee, ja joudumme odottamaan hänen vastaustaan ja apuaan hädänkin keskellä. (Psa 42, 43.) Silloin ei ole syytä hätääntyä vaan voimme jatkaa elämää Raamatun ohjeiden mukaan. Ne ovat meille joka päivä puhdasta Jumalan sanaa, jonka mukaan voimme elää Jumalan tahdon mukaan. (Matt 7:21-29.) Meidän ei tarvitse kuulla jatkuvalla syötöllä Jumalan yliluonnollista puhetta, sillä Jumalan sanan eli Raamatun kirjoitusten noudattaminen riittää Jumalan tahdon tekemiseen ja hänen äänensä kuulemiseen. Älä turhaan kadehdi sellaisia ihmisiä, jotka ovat paisuneita ja kerskaavat siitä, miten Jumalan Pyhä Henki puhuu heille jatkuvalla syötöllä, joka päivä. He eivät tunne Jumalaa kovin hyvin tai eivät lainkaan. Sinun ei pidä olla huolissasi, jos et kuule Jumalan ääntä Pyhän Hengen kautta tai jollakin yliluonnollisella tavalla pitkiin aikoihin, tai et koskaan. Sisäinen rauha riittää sinulle todistukseksi siitä, että olet Jumalan lapsi. (Joh 14:28; Rom 5:1, 2.)

Tunnen miehen, joka tavoitteli jatkuvaa Jumalan Pyhän Hengen äänen kuulemista. Hän halusi tulla suurimmaksi profeetaksi veljien joukossa. Ylpeys langetti hänet syntiin, ja hän alkoi kuulla ääniä, joita luuli Jumalan puheeksi. Riivaajat puhuivat hänelle ja hän johdattui pahasti harhaan. Riivaajien äänien noudattaminen ja seuraaminen saivat hänet psykoosiin ja hän joutui sairaalaan suljetulle osastolle. Kun hän huomasi virheensä ja erehdyksensä, että saatana oli hänet pettänyt, niin Pyhä Henki alkoi välittömästi eheyttää ja parantaa häntä. Hän sai selvitettyä selvittämättömät syntinsä ja luotti Raamatun sanaan, jota alkoi noudattaa elämässään. "Jumala" ei enää puhunut hänelle jatkuvasti, mutta joskus hän sai tuntea Jumalan vienon äänen sydämessään, niin että tiesi, miten milloinkin oli meneteltävä. Tätä tapahtui vain tärkeissä asioissa ja suhteellisen harvakseltaan. Hän oli lopultakin oppinut kokemuksen ja kantapään kautta erottamaan Jumalan äänen muista äänistä.

Tässä on käsitelty hyvin laajasti tapaa, jolla Jumala puhuu omilleen. Itsekkääseen Jumalan äänen kuulemiseen tähtääminen voi koitua turmioksi ylpeille, mutta sydämeltään hiljaiset ja nöyrät saavat ajoittain kuulla Jumalan Pyhän Hengen äänen Raamatun kirjoitusten lukemisen ohella, joka on meille Jumalan puhetta ja Jumalan sanaa. Raamattua ei saa kuitenkaan korottaa liiaksi ja palvoa luotua enemmän kuin Luojaa. Pyhät kirjoitukset ovat ihmisten kirjoittamia ja luotujen käsialaa, joten ainoa ylistyksen kohde ja kaiken kunnian ansaitsija on taivaassa, Isä Jumala, ja Kristus Jeesus on arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian, kirkkauden, voiman ja kiitoksen hänen kanssaan Isän oikealla puolella valtaistuimella. (Ilm 4-5.) Tämän kun muistamme, niin meidän käy hyvin. Amen, tule Herra Jeesus! (Ilm 22:20.)

Petteri Haipola 20. joulukuuta 2008, muokattu 18. tammikuuta 2009.

Sivun alkuun